|
Lähettäjä: Niina
Päivämäärä: 13.2.13 11:11:33
Virtuaaliminä vs. oikea minä... Aika vaikea aihe :/ Hankala on tietää, minkälaisen mielikuvan muut on täällä saaneet, mutta jos mie kerron, minkälainen oon oikeesti, niin voitte sitten kertoa, että kuulostaako yhtään tutulta..? Tosin mie oon tänne niin monesti facebookista linkittäny ties mitä, että on varmasti päässy sitä kautta kurkkimaan mun oikeetakin elämää, jos se on ketä sattunu kiinnostamaan, ja luomaan omia mielikuvia sen perusteella.
Varmaan suurin mun elämään ja käyttäytymiseen vaikuttava asia niin netissä kuin oikeassakin elämässä on nuo itsetunto-ongelmat ja huono itseluottamus. Olen itsestäni tosi epävarma, mikä heijastuu kaikkeen mun tekemiseen. Jos mulla on joistakin asioista valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä tai mieltymyksiä, niin en oikein uskalla tuoda niitä esille; jos kysytään esim. musiikkimausta, niin en heti ensimmäisenä ole kertomassa, että mp3-soittimesta löytyy vaikkapa Alejandro Sanzia, Whitney Houstonia, Pauli Hanhiniemee, Ari Koivusta, Laura Pausinia, Josh Grobania ja niin edelleen; vaan saattaisin kertoa vaan, että siellä on mm. Cheekiä ja Keanea, kun ne on nyt suuremmankin yleisön suosiossa tällä hetkellä. Mulla on melkein koko ajan kauhea pelko persiissä siitä, että mun sanomiset ja tekemiset jotenkin loukkaa muita ihmisiä/ muut pahoittaa niistä mielensä ja se johtaa siihen, että en uskalla aina sanoa asioita niin kuin haluaisin, vaan joudun "neutralisoimaan". Sen takia on ollut suorastaan ihanaa seurata täällä teidän piikittelyä ja läpänheittoa, etenkin Missionin ja Minskin välillä! Ihanaa olis, kun pääsis joskus itekkin jonkun kanssa tuolla lailla samalle aallonpituudelle, että vois sanoa just mitä sylki suuhun tuo, eikä tartteis pelätä, että toinen joko tahallaan tai tahtomattaan ymmärtää asian väärin ja ottaa siitä nokkiinsa. Mutta se vaatis kyllä mun puolelta aikalailla täydellistä luottamusta sitä vastapuolta kohtaan. Koska harmittavan monilla tuokin juttu menee oikeassa elämässä niin, että puhutaan paskaa/ halveksutaan/ loukataan selän takana tai jopa suoraan päin naamaa, ja sitten kuitataan se sanomalla, että no se nyt oli vaan läppä. En minä ainakaan halua puhua kavereistani paskaa selän takana, koska kuitenkin ne sitten jotain kautta kulkeutuu asianosaistenkin korviin. Saamaa toivon tietysti toisinkin päin; minä ainakin loukkaantuisin, jos kaverit levittelisi jotain mun arkaluontoisia asioita pitkin kyliä ja kulkeutuisivat sitten sitä kautta minun korviin. Itsehän voin toki levitellä niitä täällä HT-netissä tai facebookissa sitten ihan mielin määrin :p
Oikean elämän Niina on rauhaa rakastava maalaisjuntti. En tykkää olla riidoissa kenenkään kanssa, paitsi naapurin Tuulan ja yhden nimeltämainitsemattoman irlantilaisen kanssa. Mutta niittenkin kanssa pidetään vaan mykkäkoulua. Olen herkkä ja kiltti sekä aika leppoisa ja sopeutuvainen, mutta joskus se minunkin mitta tulee täyteen; etenkin jos huomaan tulleeni hyväksikäytetyksi, ja sitten seuraa mykkäkoulu ja/tai kauhea haloo, yleensä virtuaalimaailmassa. En tykkää epäoikeudenmukaisuudesta, vaan mun mielestä samat säännöt kaikille.
Oon perusluonteeltani kauhean laiska ja mukavuudenhaluinen. Inhoan sellaista turhaa työtä; mieluummin tehdään kaikki kerralla kunnolla, ettei tarvitse viiteen kertaan korjailla. Paitsi että joskus tulee kyllä hutiloitua ihan kunnolla, yleensä omissa hommissa; muille teen paremmin. Rakastan ruokaa ja syömistä. Leipominen ja kokkailu on kivaa, mutta sitä on nyt joutunu vähentämään tämän kesäksi kuntoon -projektin takia. Jos mulla olis lapsia, niin olisin varmaan sellainen pullantuoksuinen äiti ja oikee kanaemo. Oman perheen, suvun ja kavereiden puolesta olen valmis tekemään melkein mitä tahansa, ja minuun toimii paremmin porkkana kuin keppi; mitä enemmän on "pakko" tehdä jotakin, niin sitä enemmän tekee vaan mieli harata vastaan. Tuo on todistettu todeksi esim. tässä liikunta-asiassa... On paljon mukavampi tehdä jotain omasta halustaan ja vapaaehtoisesti.
Eläisin mieluiten sellaisessa maailmassa, missä ei olis ilkeyttä eikä pahuutta, ei sotia eikä nälänhätää. Eli jossain Disneyn piirretyssä ehkäpä, missä paha saa aina palkkansa lopussa ja sitten kaikki elää onnellisina elämänsä loppuun asti. Tykkään väreistä ja valoista. Pimeys ja synkkyys ei ole mun juttu, ne vaan masentaa. Tai toinen mulle sopiva asuinympäristö löytyisi jostain Jane Austenin kirjoista. Mutta toisaalta arvostan nykyajan mukavuuksia niin paljon, että ehkä en kuitenkaan muuttaisi sinne 1800-luvulle.
En ole kovin naisellinen; en osaa vieläkään meikata tai kävellä korkkareilla. Vähän enemmän mahtuis minunkin elämään sellaista, mitä jotkut pitää turhamaisuutena, just jotain meikkaamista, tukan laittoa ja tälläytymistä. Nykyisellään mie vaan harjaan hiukset ja oon valmis lähtemään, kun en osaa muuten itseäni laittaa. Mutta olen ottanut tavoitteeksi pukeutua ensi kesänä edes yhtenä päivänä hameeseen tai mekkoon, ja ehkä opettelen myös käyttämään sitä siskon jättämää ripsiväriä, ja sitten hurmaan itelleni sen unelmieni prinssin =) Vaikka oikeesti se pitäs kyllä mennä niin päin, että se prinssi tulee ja hurmaa mut. Joo, olen vanhanaikainen. Eiköhän tässä jo tullu ihan tarpeeks tätä romaania, lukekoon ken jaksaa!
|