|
Lähettäjä: ruoste
Päivämäärä: 11.2.13 18:05:26
Loistohomma Mission, toivottavasti pääsette turren kanssa noin vähällä eikä uusia taloudellisia katastrofeja tule ihan vähään aikaan! :)
M_R: "...aika monet siitä varoitteli, ettei suhteet niiden kanssa onnistu kun hevoset vie kaiken ajan ja huomion. Ei me sitten koskaan tavattu, koska ajoitus oli vähän huono elämäntilanteiden takia, mut oon tota sen jälkeen monesti miettinyt, että mitenköhän tossa mahtaa olla perää ja millasta se olis ollut.
Kai se riippuu omasta asenteesta ja siitä kuinka paljon toi sitten keneltäkin vie aikaa. "
No siitäpä juuri, asenteesta, ja tietenkin joustokyvystä, eli siitä paljonko kukin on valmis tekemään niitä kompromisseja. Jos olet kyennyt etäsuhteeseen, kykynet kyllä suhteeseen heppatytön kanssa :) Perus heppatyttö pystyy kyllä vaikuttamaan hommiensa määrään, ellei nyt työkseen tee niitä. Mulla meni monta vuotta niin, että päivätöiden jälkeen vietin monta tuntia tallilla joka päivä, ratsastin useamman hevosen päivässä ja viikonloppuisin oltiin kesäisin kisoissa tai treenattiin kotona. Se oli kivaa enkä tiennyt paremmasta, joten vapaa-ajan puute ei harmittanut ollenkaan. Jossain vaiheessa tajusin, että kaikilla muilla on oikeakin elämä ja päätin vaihtaa suunnitelmaa. Ei niihin suunnitelmiin siinäkään vaiheessa ihmissuhde kuulunut, kun en osannut sellaista kaivata.
Opiskelujen aloittamisen jälkeen kuvio on vähän muuttunut. Puolet viikosta yritän keskittyä opintoihin, puolet töihin ja hevosteluun. Heppahommien määrä vaihtelee, välillä ratsastettavia on kolmesta viiteen päivässä, välillä vain yksi, tallihommia pari kertaa viikossa. Sanon lähes aina "kyllä" jos apua pyydetään, koska mulla on aikaa eikä kotona ole ketään odottamassa, mutta olen tähän mennessä oppinut myös sanomaan "ei" tarpeen vaatiessa. Hommia riittäisi niin paljon kuin ehdin ja jaksan tehdä, mutta pakko ei ole tehdä juuri mitään. Oma hevonen rajoitti tietenkin elämää, vaikka olikin täysihoidossa. Pystyin silti lähtemään ulkomaille ja olemaan viikonloppuja poissa. Sairas eläin onkin sitten oma lukunsa, parhammillaan olen käynyt tallilla kuukauden ajan kahdesti päivässä hoitamassa kaakin kuppaista kinttua. Jos niin ikävästi pääsisi käymään, että löytäisin jonkun, pystyisin kyllä vähentämään hevostelua. No problem. Kokonaan en kuitenkaan suostuisi lopettamaan, sillä hevostelu on ollut kaikista rakkain harrastukseni, henkireikäni ja osittain myös elättänyt minut.
"...miten te näätte omasta näkökulmastanne sen, että siihen kuvioon tulis mukaan joku mies, joka ei tiedä hevosista juuri mitään?"
Jos mies tahtoisi oppia hevosista jotain, super, mutta pakko ei ole. Voisin opettaa hoitamaan ja käsittelemään hevosia, ratsastamaan, ottaisin mukaan metsälenkille, pyytäisin messiin kisoihin tarjoilemaan rauhoittavia ja energiajuomaa... Meillä on tallilla kiva porukka ja seura järjestää aktiivisesti kisoja ja muita tapahtumia. Mukaan mahtuu myös ei-hevosihmisiä. Jos miehen asenne olisi sellainen, että hevoset ovat ällöttäviä, typeriä ja turhia otuksia, en jaksaisi tyyppiä katsella. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta, fine, mutta toisen harrastuksia on turha yrittää rajoittaa ja kritisoida. En itsekään olisi pahoillani, jos miehellä olisi paljon aikaa ja energiaa vievä harrastus, johon hän suhtautuisi intohimoisesti (kunhan se ei olisi alusvaatekatalogien kerääminen tai kotiporno). Päinvastoin, pysyispähän tyyppi poissa pahanteosta ;) Tahtoisin kuitenkin edes joskus tuntea olevani tärkeämpi kuin esmes peltoauto. Kukapa ei?
Ihana kuva Niina, on siinä turrella vähän lisäpainoa matkassa :D
|