|
Lähettäjä: aloittaja
Päivämäärä: 5.12.12 21:11:13
Joensuun Elli: Oliko tuo sarkasmia vai tarkoititko mitä sanoit? Jos luulet että kuulun näihin perus ht-netin akkoihin jotka iylireagoivat, itkevät ja valittavat ht-netissä ilman että miehen kanssa on yritetty keskustella, niin en kyllä kuulu heihin. Miehen kanssa olen yrittänyt keskustella, mutta eipä siitä ole juuri ollut apua. Toi kukkia kuten aina, ja pyysi anteeksi.
Meillä on tässä vuoden sisällä ollut asunnossa kukkia varmaan yhtä paljon kuin kukkakaupassa on kerralla. Onhan se ihana saada kukkia, mutta se että mies tuo jokaisen mokansa jälkeen kukkia ja pyytää anteeksi, tuntuu siltä että olen itsestäänselvyys, kukat ja anteeksipyyntö korjaavat kaiken. Se että mies ei tule yöksi kotiin, eikä ilmoita mitään, tarkoittaa mielestäni sitä että hän ei kunnioita minua pätkääkään. Oli illalla kotona, sanoi tulevansa kohta takaisin (lähti kaverinsa luona käymään) ja tulikin vasta aamulla. Seuraavana iltana lähti taas kavereiden kanssa, lupasi tulla viimeistään 20.30. että ehdin kauppaan, mutta tulikin kaksi tuntia myöhemmin. Oli tosi kiva kun olin kotona puoli alastomana ja mies ilmestyy kavereiden kanssa. "No kyllä mä sen nännin näin, mutta oonhan mä nähnyt niitä ennenkin" miehen kaveri totesi.
Nämä temput eivät todellakaan ole olleet ainoat, en viitsi edes listata tähän kaikkea. Haukut vain saisin "v*tun tossukka kynnysmatto" jne jne. Esim. mies tietää että minulla on lääkäri, lähtee johonkin, muistutan että tulee sitten ajoissa että pääsen lääkäriin (minun on vaikea lähteä mihinkään ilman autoa kun on pieni lapsikin kotona). Ei todellakaan tule ajoissa, jos lääkäriaika olisi esim. klo 15.00, mies tulee klo 15.10. Keväällä meidän piti mennä isoäitini luokse kahville, käymme siellä todella harvoin. Kahvittelu oltiin sovittu jo ajat sitten, ja pari tuntia ennen lähtöä mies sanookin että lähtee äitinsä kanssa kahville. Lupasi kuitenkin tulla ajoissa. Isoäidin kanssa odoteltiin ja odoteltiin, soitin miehelle ja lupasi kohta tulla. Ei koskaan saapunut paikalle.
Hänen äitinsä inhoaa minua, joten tuo ei tullut yllätyksenä (anoppi tiesi että miestä odotetaan muualle, mutta silti tahtoi käydä miehen kanssa siellä sun täällä, niin että ei kerkeä paikalle ollenkaan). Minä en ole koskaan tehnyt ohareita kun on miehen sukulaisten luokse menty. Äitinsä on välillä todella epäkohtelias minua kohtaan, kuulemma sen takia koska olen hiljainen, eli epäkohtelias. En kyllä tarkoituksella ole epäkohtelias, enkä hänen äitiään inhoa, mutta olemme niin erilaisia ihmisiä että ei meillä oikein juteltavaa ole. Ei hiljainen mielestäni epäkohteliasta tarkoita. Äitinsä ei myöskään kunnioita ollenkaan minun äitiyttäni. Jos sanon että lapselle ei saa antaa jotain ruokaa, niin antaa kuitenkin. Lapsi oli vielä ihan vauva kun antoi ruokaa mitä kielsin antamasta. Mies ei puolusta minua ollenkaan, on kuulemma minun syyni kun äitinsä ei näe lasta usein. Olen sanonut monen monta kertaa että ovat tervetulleita meille. Eivät koskaan tule. Mies meni äitinsä kanssa n.kuukausi sitten kaupungille kahville, mies sanoi että olisi kiva ottaa lapsi mukaan (anoppi nähnyt lapsen viimeksi n.4kk sitten), niin anoppi sanoi vain että joku toinen kerta sitten. Eli todelllisuudessa häntä ei lapsi juuri kiinnosta, mutta ei tietenkään sitä suoraan sano, vaan syyttää minua. Ollaan miehen kanssa asiasta juteltu, ja miehen mielestä äidillään on oikeus olla minua kohtaan epäkohtelias, ja "voi äiti raukkaa kun ei lapsen kanssa ole tekemisissä". Se on hänen äitinsä valinta, en ole koskaan estänyt heitä tapaamasta.
Tulipa pitkä avautuminen, kiitokset jos joku jaksaa edes osan lukea. Yritin miehen kanssa tänään keskustella, mutta mies ei kuulemma jaksa/halua selittää, koska laitan sanoja hänen suuhunsa. Sanoin vain että minusta tuntuu että hän ei kunnioita minua, koska on koko suhteemme ajan tehnyt erittäin p*skoja temppuja minua kohtaan, ja aina on luvannut että on viimeinen kerta. Kerroin että en tunne olevani rakastettu tai tärkeä, tuntuu että olen itsestäänselvyys ja mies tekee noita temppuja koska a) ei kunnioita minua, b) pitää minua itsestäänselvyytenä, minulle voi tehdä mitä vain koska seuraamuksia ei kuitenkaan tule. Kerroin vain miltä minusta tuntuu, en todellakaan laittanut sanoja hänen suuhunsa. Keskustelu päättyi siis ennenkuin edes kunnolla alkoi. En tiedä ovatko nuo temput joista aloituksessa kerroin tarpeeksi pahoja eroon, mutta jos mietin jokaista hänen temppuaan, niin kyllä noita rupeaa liikaa olemaan. Listaisin niitä tähän jos saisin asiallisia kommentteja, mutta tiedän saavani vain haukut.
|