Lähettäjä: argh 
Päivämäärä:   17.12.12 15:17:21

Pakko vähän purkautua, ottaa niin päähän. Haukkuihin olen varautunut, kuten varmasti lähes jokainen joka tänne kirjoittaa. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia samankaltaisista tilanteista, voidaan tsempata toisiamme. Varmasti tulee kommenttia ettei minun tarvitse mennä jne, mutta kyseessä on kuitenkin miehen perhe.

En voi sietää anoppiani. Uskomattoman ärsyttävä ja ilkeä ihminen. Hänkään ei pidä minusta, ja tekee sen kyllä selväksi. Jatkuva motkotus ja piikittely. Syyttelee jatkuvasti meitä, tai lähinnä minua, siitä että näkee lastamme niin harvoin. Tuo on ihan kyllä anopista kiinni, hän ei ole kiinnostunut. On nähnyt lapsen viimeksi kesällä. Kävivät miehen kanssa kahvilla muutama viikko sitten, mies ehdotti että ottaa lapsen mukaan, mutta anoppi totesi vain että ei tarvitse. Soittelee suunnilleen kerran kuukaudessa, moittii lähinnä minua. Minä en kuulemma anna hänen nähdä lasta, minä kuulemma vihaan häntä, minun takiani lapsi vierastaa häntä jne. Olen sanonut lukemattomia kertoja että meille saa tulla melkeinpä koska vain. Ovat käyneet täällä viimeksi alkukeväästä. Eilen tuli anopilta puhelua, ja miehen olemus paljasti heti että minua haukutaan. Mies lupasi että menemme jouluksi heille. Meitä on pyydetty myös minun perheeni luokse, mutta mitään en ole luvannut koska oletin (tyhmä minä kun oletan) että puhutaan ensin miehen kanssa, ettei tule luvattua mitään päällekkäin. Ja ei, tarkoitukseni ei todellakaan ollut että viettäisimme joulua vain minun perheeni kanssa. Anoppila vain on sellainen paikka että sieltä on todella vaikea päästä lähtemään. Samalle päivälle ei voi sopia muuta. Esim. olimme viime vuonna sopineet jo monta viikkoa etukäteen että olemme uuden vuoden minun äitini luona. Kuudelta oli ruoka, joten kuuden maissa oli tarkoitus mennä. Kävimme kuitenkin anoppilassakin, muistaakseni veimme miehen isoäidin sinne (ihan nopea vierailu siis piti olla). 19.30 hoputtelin vieläkin miestä lähtemään, eli myöhästyimme reilusti.

Anoppi on kova piikittelemään, keksii moitteita oikeastaan mistä vain. Milloin mies on todella typerä kun masennuksen takia haki apua, milloin minä olen typerä kun en autosta suostu luopumaan. Olen mielummin siis hiljaa, osallistun kyllä keskusteluun, mutta en ole koko ajan äänessä. Tämäkin on anopin mielestä yksi esimerkki siitä että vihaan häntä. Hänestä olen todella epäkohtelias jos olen hiljainen. Anoppi itse ei tietenkään ole epäkohtelias, vaikka on ihan avoimesti pettynyt jos minä olen paikalla jne.

Masentaa nyt jo koko hiton joulu. Kiinnostus on tasan nolla tällä hetkellä. En viihdy anoppilassa ollenkaan, ja tiedän että siellä menee monen monta tuntia. Vaikka sanoisin että lähdetään _nyt_, niin ei tehoa. Menee sitten siihen että saan istua ja odottaa autossa ties miten kauan. Mies ei jostain syystä puolusta minua anopille ollenkaan, on anopin puolella joka asiassa. Huoh...

No, sainpahan purkautua. Eipä tämä kyllä hirveästi ärsytystä helpottanut, mutta samapa tuo. Mielellään saa jakaa kokemuksia/fiiliksiä sukulaisista/läheisistä joiden kanssa ei mielellään aikaa vietetä!

Lähettäjä: otus 
Päivämäärä:   17.12.12 15:20:21

Sinuna katkaisisin välit anoppiin. Niin ja jättäisin nyt suosiolla menemättä jouluna sinne.

Miehesikö yhtään välitä miten äitinsä käyttäytyy sinua kohtaan?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   17.12.12 15:21:44

Eihän miehesi voi luvata teidän puolesta että menette? Jätä menemättä, tulee parempi fiilis varmasti.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   17.12.12 15:23:39

Miksi tuollaisen ihmisen luokse on mentävä? Hellurei. Me menemme mieheni kanssa minun perheeni luokse aattona ja tapanina mökille, jossa on miehen vanhemmat. En menisi jos anoppini olisi tuollainen haahka.

Lähettäjä: Merviläinen 
Päivämäärä:   17.12.12 15:27:15

Mitäpä jos olisitte joulun ihan oman perheenne kesken, sinä, miehesi ja lapsesenne?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.12.12 15:27:24

* : Joitakin miehiä kiinnostaa yllättävän vähän puolison ajatukset ja tunteet.

nimin. minäkin ilkeän anoppilaan luokse menossa jouluksi, koska mies lupasi.

Lähettäjä: Joensuun Elli 
Päivämäärä:   17.12.12 15:38:54

"Vaikka sanoisin että lähdetään _nyt_, niin ei tehoa. Menee sitten siihen että saan istua ja odottaa autossa ties miten kauan. Mies ei jostain syystä puolusta minua anopille ollenkaan, on anopin puolella joka asiassa. Huoh..."

Siis TÄH! Istut autossa ja odotat miestäsi? Mitä hän siellä tekee sillä välin, kun sinä istut autossa???

Mitäs jos ilmottaisit, että auto lähtee pihalta klo XX ... oli se mies siellä autossa tai ei.

Sinuahan pompotetaan ihan 6-0. Ja sitä tehdään niin kauan kuin sinä annat itseäsi kohdeltavan noin.

Lähettäjä: Camilla 
Päivämäärä:   17.12.12 15:45:56

Komps Joensuun Elli.

Nimim. ei todellakaan joulua anoppilassa.

Lähettäjä: Hops 
Päivämäärä:   17.12.12 15:47:50

Oletko ajatellut että myös sinussa voisi olla edes -vähän- vikaa?

Itse olen hiljainen ihminen. Ihan oikeasti olen. Liika puhuminen rasittaa minua melkeinpä fyysisesti mutta silti avaan suuni vieraisilla sillä se on ihan sitä peruskohteliaisuutta.

Kun tutustuin mieheni veljen vaimoon tajusin vasta miten töykeää ja epäkohteliasta tuppisuisuus on. Mieheni veljen vaimo siis on todella hiljainen, minäkin olen mutta tämä nainen vie kyllä voiton. Voi sanoa päivää ja vastaa kysymykseen muutamalla sanalla muuta muuten ei puhu. Katselee vain.

Ja voin sanoa että antaa todella epäkohteliaan ja ennenkaikkea töykeän ja vihamielisen kuvan. Anoppisi ei kuulosta ollenkaan kivalta jos puhelimessakin sinua haukuu mutta oletko hetkeäkään ajatellut että sinun käytöksesi on toisen mielestä erittäin todennäköisesti ylimielisyyttä, vihamielistä ja piiloagressiivista?

Ihan hyvin voisi olla anopin kirjoitus täällä:

"Joulu on taas tulossa ja jo etukäteen ahdistaa miniän tulo. Poikani kumppani on todella ahdistavan oloinen. Kun tulee paikalle, katselee nenä pystyssä sisustusta, puhuu vain lapsenlapselleni ja pojalleni eikä ollenkaan minulle tai miehelleni. Se on oikeasti todella raskasta! Tottakai heidät perheenä kutsumme luoksemme mutta tuntuu kuin olisi joku vihamielinen henkilö läsnä jatkuvasti. Ei suutaan avaa hetkeksikään vaan mykkänä tuijottaa ja supisee jotain pojalleni ihan hiljaa etteivät muut kuule. Varmaan vihaa minua yli kaiken. Jos jotain suoraan kysytään niin sitten vastaa kylmäkiskoisesti, muuten on hiljaa eikä puhu mitään."

Lähettäjä: ¨ 
Päivämäärä:   18.12.12 12:04:14

Hops: Et tainnut lukea puoliakaan aloituksesta? Olen mielummin siis hiljaa, osallistun kyllä keskusteluun, mutta en ole koko ajan äänessä.
Eli jos ihminen ei ole koko ajan äänessä, hän on epäkohtelias mykkä? Ääripäästä toiseen? Toisinsanoen, jos olet oma itsesi (hiljainen!), niin olet todella epäkohtelias ja vihainen. Just.

Lähettäjä: 2 
Päivämäärä:   18.12.12 12:07:42

Hah, minuakin ärsyttää mennä anoppilaan uudeksi vuodeksi ja appivanhempani ovat sentään mukavia! Mutta miehen pikkusisko, ei luoja. Hänen takiaan en jaksaisi hirveästi olla tekemisissä mieheni perheen kanssa. Tämä pikkusisko on jokaisen mielestä niin täydellinen joka asiassa, aina hänen läsnäollessa mistään muusta ei puhuta kuin hänestä. Kuinka täydellisesti hän teki tuota ja tätä. Ja minä olen kyllä kohtelias ja mukava, mutta sisäisesti ärsyttää niin jumalattoman paljon tuollainen ihkutus ja palvonta. Tämä tyttö on 20-vuotias ja täysin vanhempiensa kustannuksella siipeilevä.

Ja tämäpä kuulostaa harvinaisen tyhmältä kirjoitettuna. :D Anteeksi!

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   18.12.12 12:11:18

Komppaan kyllä Hopsia.

Lähettäjä: pallo 
Päivämäärä:   18.12.12 12:12:19

Mulla menee hermot miehen mummon kanssa, anoppi ja appiukko ovat tosi ihania. Ja on se mummelikin ihana, mutta joka vuosi mä olen muka lihonut. Se pitää joulupöydässä ihan isoon ääneen sanoa. "Kyllä mun pitää, Pallo, ihan ääneen sanoa, että olet sinä lihonut!" Jos en minä ole lihonut, niin sitten mies tai anoppi. Viime vuonna oltiin aloittelemassa syömistä ja mä tulin siihen pöydän luokse ja mietin mihin istuisin, kun mummeli oli vienyt "mun paikan". Mummo siinä sitten katteli mua hetken ja sanoi, että ei täällä sulle ole ruokaa. Oikeasti, mummokin oli itse kylässä, ei ollut hänen ruokapöydästään kyse ja kehtaa sanoa toiselle, että ei täällä sulle ole ruokaa!

Lähettäjä: Lumenelle 
Päivämäärä:   18.12.12 12:17:26

Minä en koskaan antaisi kenenkään pompotella minua noin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.12.12 12:26:38

Minun anoppini on ihan ok. Ei tosin puhu minulle, harvoin saattaa jotain kysyä, mutta siis miehen läsnäollessa ei puhu _mitään_ minulle. Jos jään kahden hänen kanssaan, saattaa jotain kysyä, ja tietenkin vastaan. Olen itsekin hiljainen, ja koitan sitten keksiä jotain puhuttavaa. Kysymyksiin anoppi vastaa melkeinpä yhdellä sanalla.

Mies totesi ehkä kuukausi ennen joulua jotain, että sitten kun mennään jouluaattona hänen äitinsä luokse. Totesin vaan että MITÄ? ja tein kerrasta selväksi, että minä haluan olla joulun kotona, ja miksi ylipäätään viettäisin joulun sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät minulle puhu. Anoppilaan on menossa kaikki miehen sisarukset, ja mieskin on kuulemma ollut joka joulu.

Anoppi kävikin meillä sen jälkeen kun mies oli sanonut että tullaan varmaan sitten tapanina, ja anoppi siinä sanoi että kun miehellä on ollut joka joulu tapana olla siellä. Teki mieli sanoa etten ole tänäkään jouluna kieltänyt tulemasta mutta itse olen kotona. Olin kuitenkin hiljaa.

Ei tekisi edes tapaninpäivänä mieli mennä, mutta pakko kai se on, jouluruuat kuulemma pilaantuu. Mitä itua siinäkin on syödä kaikessa hiljaisuudessa ja ylivieraskoreasti niitä jouluruokia. Minä olen varmaan taas koko vierailun ajan hiljaa, kun puhuvat sellaisista asioista joista minä en tiedä. Esim. muistelevat menneitä -.-

Lähettäjä: lintu 
Päivämäärä:   18.12.12 12:29:22

Miten ihmeessä te annatte ihmisten pompotella teitä noin?

Suomessa pitäisi oikeasti olla kursseja joissa ihmisiä opetetaan olematta tossun alla!

Yhtä hyvin sinä aloittaja voit sanoa miehellesi että sinä olit jo päättänyt vanhempiesi kanssa että vietätte joulun heillä. Voit myös kertoa miehelle ollessanne anopilla että auto lähtee kymmenen minuutin kulttua ja se joka ei silloin ole autossa jää anoppilaan, kymmenen minuutin päästä ajat autolla pihasta, eiköhän se mies kerralla opi?!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.12 12:38:20

Hops enhän vaan ole sinun miehen veljen vaimo?

Lähettäjä: ö 
Päivämäärä:   18.12.12 12:39:21

Mulla meinasi palaa käpy anopin kanssa viikonloppuna. Anoppi oli osittain minun vaikutuksesta innostunut virkkaamaan matonkuteista jotain maton kaltaisia. Hän oli sitten ostanut varmaan 10kg matonkuteita, säkissä. Tuskaili siellä, että ei saa niitä millään selvitettyä kerille, kauhea homma. Otin siitä sitten hyvää hyvyyttäni yhden ison kasan ja selvitin sen kahdelle kerälle, aikaa meni parin leffan verran eli ihan riittävästi. Palautettakin tuli sitten: kuulemma koko huone on nyt täynnä jotain nukkaa joka on lähtenyt niistä hänen matonkuteistaan, joita hyvää hyvyyttäni selvitin! Ja juuri oli siivottu joulua varten ja mitä vielä.

Sen verran vitutti, kauhea homma, että anoppi ei saakaan multa mitään joululahjoja. Hänelle neulomani kauniit villasukat annan omalle äidilleni :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.12 14:27:48

Hops on oikeassa mutta eihän tuo liittynyt aloittajaan oikeastaan mitenkään. Aloittajahan kertoi että osallistuu kyllä keskusteluun, mutta ei puhu jatkuvasti. Ihan ymmärrettävää, jos toinen on sellainen joka piikittelee ja v*ttuilee, niin miksi hänelle pitäisi puhua? Ja jotkut ovat hiljaisia, se nyt ei tee kenestäkään epäkohteliasta!

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   18.12.12 14:45:15

Mua ärsyttää kanssa anoppila. Mieheni äidillä ei tunnu olevan mitään uskoa muhun. Pitää mua ilmeisesti tyhmänä, sivistymättömänä idioottina, joka ei yksinkertaisiakaan asioita tajua. Sitten on aina NIIIN yllättynyttä, kun nämä asiat tiedänkin. Ihan päivittelee sitä siinä sitten. Hohhoijjaaa... Mutta samalla heittelee kuitenkin ihan kummallisia oletuksia. Tyyliin, että koska mieheni osaa puhua jotain kieltä (vaikkapa saksa), niin on minunkin osattava. Sanoo juuri noin, ja sitten heittää nokkani eteen jotain vieraalla kielellä kirjoitettuja kirjoja. Siinä kun sitten kerron, että en osaa, niin on niin kummastunutta taas. Että miten on mieheni voinut ottaa tuollaisen. Välillä vertaa kanssa mieheni exään, että kyllähän minun nyt täytyy olla samanlainen kuin hän.

Ja joka helkkarin kerta puhuu, miten odottaa niitä lastenlapsia, vaikka hänelle on sanottu, ettei niitä tule. Kiesus.

Mieheni isä taas ei puhu minulle lainkaan, tuntuu vain ylenkatsovan. Jos joskus jotain sanoo, niin lähinnä näpäyttää väärästä hiusväristäni tai hänestä kummallisista vaatteistani.

Onneksi ei tänä jouluna sinne.

Lähettäjä: Lumipuku 
Päivämäärä:   18.12.12 14:46:03

Mulla ihana ensimäinen joulu aivan YKSIn.

Lähettäjä: Lumipuku 
Päivämäärä:   18.12.12 14:46:57

...ei tsrvitse katosa kenenkään tekopirteitä ilmeitä eikä ilmauksia.. ;-)

Lähettäjä: hepuli 
Päivämäärä:   18.12.12 14:50:32

Muista hyvä ihminen että, pakko ei ole muutakuin kuolla.

Lähettäjä: argh 
Päivämäärä:   18.12.12 15:30:45

En missään nimessä vain istuskele tuppisuuna, en ole niin sanonutkaan. Osallistun kyllä keskusteluun siinä missä muutkin. Mielummin olen hiljaa kuin alan riitelemään, anoppi osaa olla niin uskomattoman ärsyttävä kun on pakko piikitellä. Olettaa asioita, moittii, mitä kaikkea. Miehen pari läheistä kuolivat ihan peräkanaa, ja kun mies meni lääkärille juttelemaan (mikä on mielestäni tosi hyvä juttu, ei märehdi itsekseen vaan menee asiasta keskustelemaan) niin anoppi haukkuu pystyyn. Minua moittii kun en hänen tahdostaan myy autoa pois. Miksi myisin?! Anoppi asuu 30km päässä, jos myisin auton niin pääsisimme heille vielä harvemmin. Tai sitten se onkin ideana, menisimme vielä harvemmin ja taas on valituksen aihetta... Omasta tahdostaan näkee lasta harvoin, mutta minähän se olen syypää. Mitä väliä vaikka olen monta kertaa sanonut että meille saa tulla.

Pari vuotta sitten kesällä haukkui meidät kun oli kesäloma. Laiskoja oltiin hänen mielestään. Miksi ei saisi vain lomailla, ja palata sorvin ääreen kun sen aika on? Pomoaan haukkuu jatkuvasti, ei kuulemma ymmärrä miksi parhaita työntekijöitä kehutaan eniten. Epäreilua jos joku saa bonuksia jne. Sittenhän se olisi epäreilua jos kaikki tekisivät yhtä paljon, mutta joku muu saisi eniten kehuja ja bonuksia. Keksii siis valittamisen aihetta ihan kummallisista asioista. Uskomattoman ilkeä ja tyly ihminen. Haukkuu minun isääni vaikka ei koko ihmistä tunne.

Miestä saa aina odottaa. Ihan sama missä ollaan, häntä saa odottaa ja odottaa. Ei odotuta vain minua, kaverinsa valittavat samaa. Olen kyllä päättänyt että saa tulla muulla kyydillä kotiin jos meinaa jäädä asumaan. Masentaa nyt jo koko helkkarin joulu, olisi kiva vierailla ihan sovinnolla ja mukavalla hengellä molempien perheiden luona, ja olla myös kotona.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.12 15:52:44

Mistä lähtien hiljainen ihminen on epäkohtelias? Jotkut ovat luonteeltaan hiljaisia. Ja jos viettää aikaa ihmisen kanssa jolla on tapana piikitellä lähes joka asiasta, niin eikö ole parempi olla hiljaa kuin lähteä riitaan mukaan? Vai p'rsettäkö pitäisi nuolla, hymyillä ja myhäillä kun toinen moittii ja haukkuu?

Lähettäjä: antilooppi 
Päivämäärä:   18.12.12 15:54:26

Sano että olet sairas ja et voi lähteä. Jäät sitten kotiin.

Lähettäjä: Tsäp 
Päivämäärä:   18.12.12 15:57:36

Menet lapsen kanssa oman perheesi luo ja sanot munattomalle lammastelijamiehelle että mene keskenäsi nuolemaan mokoman haahkan persettä.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   18.12.12 16:01:14

Ymmärrän hyvin tilanteen, että ei päästä lähtemään kun mies ei vaan tule. Oma mies teki samaa anopilla, vaikka oltiin sovittu että lähdetään klo X niin venyi ja venyi. En yksinkertaisesti kehdannut anopin edessä ruveta huutamaan, että NYT JUMALAUTA MENNÄÄN! :D Tästä kyllä keskusteltiin kahden kesken muutamaan otteeseen ja nyt mies ymmärtää jos sanon, että kello on paljon, eiköhän lähdetä. :)

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   18.12.12 16:02:13

Ja mielestäni kyllä ilkeä ja piikittelevä ihminen on epäkohtelias, ei hiljainen ihminen. Voi luoja!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.12 16:02:53

antilooppi: eli joulu pitäisi viettää yksin kotona?

Lähettäjä: Miäs 
Päivämäärä:   18.12.12 16:06:48

Puhumattomuus tehoaa mulkuimpaankin anoppiin. Kokeiltu on.

Lähettäjä: fg 
Päivämäärä:   18.12.12 16:15:47

Miksi joidenkin pitää olla niin mahdottoman nöyriä ja alistuvia ja niellä kaikki haukut?

Kertokaa minulle, kun minulta se taito puuttuu täydellisesti. Ja on puuttunut aina. Olen aina antanut sanan sanasta, kaksi parhaasta ja toisinaan on riittänyt paljon vähempikin.

Kamala miniähän minä olen ja haukuttu tuhanteen kertaan. Ylpeänä voin todeta ne myös ansainneeni. Minä olen ihan itse pitänyt huolen siitä, ettei haukut tule turhaan.

Mitä menetettävää aloittajallakaan enää olisi, kun kumminkin yhtenään haukutaan vaikka kerran eläessään avaisi sanaisen arkkunsa. En tarkoita riitelyä. En myöskään piikittelyä.

Voi vaan sanoa ihan suoraan niin kuin asiat ovat. Ei se ole riitelemistä. Siinä yleensä menee jauhot suuhun turhanjankkaajilla ja hiljenevät.
Esimerkiksi näin: " et anna tavata lasta tarpeeksi " - "itsehän sinä sanoit, ettei tarvitse ottaa vaikka mies ehdotti". Ja auton myynnistä: " Etkö sinä todellakaan ymmärrä, että MINÄ tarvitsen auton enkä niitä auton myynnistä saatavia rahoja". Tai "kyllä minun on pakko sanoa että olet lihonut" - "Muistaakos mummo nyt aivan eri ihmistä, minä painan edelleen sen saman 57 kiloa niin kuin olen painanut jo 15 vuotta."
Oletan, että keskustelu ei jatku hyvin pitkään tuollaisten repliikkien jälkeen. Mistäkö tiedän?

Miehen odottamisen minä olen lopettanut ajat sitten. Saman ovat oppineet lapsensa, eli mies tulee perässä taksilla jos ei ehdi kyytiin. Yleensä on tullut ennemmin tai myöhemmin tähän samaan osoitteeseen. Toisaalta tuntuu aika yhdentekevältä, vaikka ei aina tulisikaan.

Lähettäjä: houhou 
Päivämäärä:   18.12.12 16:16:36

Tärkeä aihe, mutta kirjoitustyylistä päätellen jälleen yksi näitä vakokirjoittajan provoja.

Terveisiä vaan sinne Porvooseen ja muistakaa että jokainen on joskus oleva jonkun anoppi / appiukko.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.12 16:21:12

Sanot miehellesi, että et lähde sen muijan vattuilua kuuntelemaan ja olette joko joulun kotona tai vanhemmillasi. Ei tuollaisen ämmän kanssa tarvitse olla missään tekemisissä

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.12 16:47:17

Jep, heti kun elämä ei ole täydellistä ruusuilla tanssimista, niin sen on pakko olla provo. Mistä näitä "provo!!!11"-huutelijoita sikiää?

Lähettäjä: nasu 
Päivämäärä:   18.12.12 16:50:25

no en menisi tuossa tilanteessa anoppilaan joulua pilaamaan. mun mielestä epäkohteliasta luvata toiselta kysymättä että sinne mennään.

Lähettäjä: Tinka 
Päivämäärä:   18.12.12 16:57:31

Kuulostaa psyykkisesti sairaalta ihmiseltä tuo anoppi, tai siltä, että taustalla on komemuksia jotka ovat johtaneet tuollaiseen käytöskierteeseen. Ei sinun tarvitse olla tuollaisen kanssa tekemisissä, vaikka olisi miehesi äiti.

Oma äitini on psyykkisesti sairas, ja päälle vielä alkoholisti. Mieheni ei halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Kuitenkin on muodollisesti kohtelias ja jopa halaa kun näkevät pari kertaa vuodessa. Emme ole tehneet siitä äidilleni haloota, että miksei mieheni käy siellä tmvs. Elämässään ei tarvitse ylläpitää pakon edessä ihmissuhteita joista on stressiä ja haittaa - ei edes tässä tapauksessa. Mikäli nainen sinua muutenkin jo haukkuu, olisiko tuo nyt sitten sama, vaikka haukkuisi siitä ette käy kylässä? Ainakaan sinun ei tarvitsisi kuunnella sitä. Voisit myös toki sanoa miehellesi, että et halua kuulla heidän puheluitaan joten menette eri tiloihin kun puhelu tulee. On myös väärin että miehesi lupaa jo että menette sinne.

Lähettäjä: molly 
Päivämäärä:   18.12.12 17:02:25

Minä olen seurustellut nelisen vuotta mieheni kanssa, 2 vuotta olemme olleet kihloissa. Näin mieheni vanhemmat ensimmäistä kertaa 2 kuukauden seurustelemisen jälkeen. Hänen vanhempansa olivat hieman varautuneita minua kohtaan ensimmäiset 6kk (kävimme n. kerran tai pari kuussa heidän luonaan). Hänen äitinsä, minun anoppini alkoi vasta vuoden tuntemisen jälkeen tosissaan tutustua minuun ja juttella kaikennäköistä. Nyt olemme ihan ok-väleissä anoppini kanssa, MUTTA...

Appiukkoni on taas täysin eri maailmasta kanssani. Hän ei vieläkään neljän vuoden jälkeen puhu minulle eikä edes katso minua päinkään. Jos hänellä jotain sanottavaa minulle joskus on, niin se on negatiivista. Kaikki, mitä teen, on väärin. Mm. hänen mielestään ruokin koirani väärään kellonaikaan, käyn koirieni kanssa lenkillä väärään kellonaikaan, käyn nukkumaan väärään kellonaikaan, jne. Jos minä kysyn kohteliaasti häneltä jotain, tai sanon moikat tms, niin minun on turha odottaa häneltä vastausta.

Minä sentään heti ensimmäisenä tapaamis-/vierailukertana olin iloinen, hymyileväinen omaitseni. En ole koskaan heitä kohtaan käyttäytynyt töykeästi, olen kestänyt vain sen piikittelyn, mitä heiltä (varsinkin appiukolta) olen saanut. Jos tämä minulle jotain pahaa sanoo, niin olen päättänyt olla hiljaa. Jos alkaisin väitellä, siitä seuraisi varmasti sanallinen tappelu.

Miehelläni on 4-vuotta nuorempi sisar. Hän on seurustellut viimeiset 6 vuotta erään miehen kanssa. Kihloissa he ovat muistaakseni 4 vuotta olleet. Appiukkoni on tätä tyttärensä miestä kohtaan täysin erilainen. Hänen kanssaan juttelee yms. Ymmärrän kyllä, että ihmiset ovat erilaisia, ja appiukkoni on vähän erakoitunut "jörö", mutta ihmettelen, miksi hänen täytyy minua kohtaan käyttäytyä täysin paskamaisesti.

Tämä on itseasiassa ensimmäinen joulu, jonka tulen täysin viettämään mieheni vanhempien seurassa. Peräti 6 päivää heidän luona olemista.. Aikaisemmat vuodet olemme minun perheeni kanssa olleet joulut, sillä minun sukuni asuu kauempana, joten siellä tulee vähemmän muuten vietettyä aikaa. Minun sukuni otti mieheni avosylin vastaan heti ensimmäisenä vierailukertana, he juttelevat miehelleni jatkuvasti, tekevät hänen olon mukavaksi ja kyselevät kohteliaasti apua "fiksulta mieheltä" joissain asioissa, vaikka vieressä istuisin minäkin, joka tiedän asioista yhtä lailla kuin miehenikin. Mielestäni on vain kiva, että perheeni ja sukuni tykkää hänestä. Olen jopa hieman katkera siitä, kuinka hienot ja mukavat appivanhemmat mieheni sai omista vanhemmistani, kun taas minä joudun tyytymään omiin appivanhempiini (pahasti sanottu, valitan). Tai no tarkennuksena: ei minulla enää anoppiani vastaan mitään ole, eikä olisi appiukkoanikaan vastaan mitään, mutta en kestä kovin kauaa enää hänen käytöstään.

Hieman jännittää ja jopa hirvittää tuleva joulu anoppilassa. Onko se joulu yhtään sellainen mukava ja rauhallinen, vai saanko joulupyhät vain ilkeitä katseita ja kommentteja niskaani? Joulu on minulle tärkeä asia, enkä haluaisi, että sitä joulutunnelmaa pilattaisi "rumalla käytöksellä".

Lähettäjä: rimotar 
Päivämäärä:   18.12.12 17:26:16

Siksi vietän jouluni kavereideni kanssa, en sukulaisteni :-)

Isäni suku on mukavaa, ja perinnejoulut olivat mukavia tapahtumia, mummo kun hyysäsi, mutta mummon kuoleman jälkeen ei niitä varmaan enää tule. Koska en osaa kuvitellakaan että pystyisin oikeasti rentoutumaan esim. siskoni luona, jos yhteistä joulua vietettäisiin. Ja tätini ovat niin kurkkuaan myöten koko hommaa, ettei heitä kiinnosta.

Minä taasen olen jouluihminen henkeen ja vereen. Tykään puuhata ja puuhastella ja jouluaaton jälkeen nautiskella.

Äitini sukua en halua edes tavata. (enkä tapaakaan :-)

Avokin vanhemmat ovat eronneet, eikä kumpikaan oikein vietä joulua.

En edes osaa kuvitella yhteistä tilaisuutta kummankaan kanssa, nähdään avokin isän ja hänen vaimonsa kanssa kanssa 3-4 kertaa vuodessa... Ja niistäkin useimmat ravintolassa yhteisellä ruokailuhetkellä.

Anoppi taas... lahjoittelee pitkin vuotta kaikennäköistä :-D

Että olen ihan tyytyväinen. Saan jouluintoni kulutettua kavereihini, jotka sitä arvostavat. (joululahjoina piparkakkutalot karkeilla täytettynä, itse tehty piparkakkutaikina jne...)

Lähettäjä: Mini 
Päivämäärä:   18.12.12 18:18:40

Minä taas en voi kestää mun avomiehen isovanhempia. Eivät puhu mulle ikinä mitään ja katsovat muutenkin alaspäin. Ahdistavaa porukkaa!

Lähettäjä: --------- 
Päivämäärä:   18.12.12 18:53:09

Parhaat jouluvalot ovat anopin auton takavalot!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.12 20:37:05

Helppohan se on ulkopuolisena sanoa "älä mene sinne, ei ole mikään pakko mennä, miehesi menkööt yksin" jne. Joillakin se ehkä toimii ja on oikea ratkaisu, mutta joidenkin on ns."pakko" olla perheen kanssa tekemisissä. Esim. minä olen todella läheinen oman sukuni kanssa, mies taas ei ole oman perheensä kanssa. Selvästi haluaisi olla, ja hänestä huomaakin että harmittaa kun minä olen oman äitini kanssa todella läheinen, ja hänen äitiään ei kiinnosta. Tilanne todella samankaltainen kuin aloittajalla, anoppia ei kiinnosta minä, ei mieheni, eikä lapsemme. Silti valittaa kun emme käy siellä. Eivät hekään meillä käy, ja useammin me heillä käymme kuin he täällä. Anoppi vain rakastaa valittamista, ja keksimällä keksii valituksen aiheita. Miestä moittii, minua moittii, niin päinnaamaa kuin selän takanakin. Ei haittaisi vaikka en koko ämmää enää koskaan näkisi, mutta miehen takia on pakko yrittää. Veikkaan että aloittajalla sama tilanne, miehen mieliksi käy kylässä, ja menee mukaan vaikka ei huvittaisi.

Lähettäjä: mvbb 
Päivämäärä:   18.12.12 21:54:43

Minulla on ihan samanlainen anoppi, aavistuksen verran pahempi suustaan ja teoiltaan..

Mutta ah niin kiusallanikin haluan mennä siellä käymään aattona, pääsen taas puhdistamaan ilmaa sinne ja lyömään luun kurkkuun!

Neuvoni: ota rennosti, sano miehelle että max.2 tuntia olette siellä ja lopuksi lyö luu kurkkuun sille noita-akalle!

Tsemppiä kyllä se siitä!

Lähettäjä: oivoi 
Päivämäärä:   19.12.12 11:41:59

piste on kyllä ihan oikeassa!

Lähettäjä: ä 
Päivämäärä:   19.12.12 12:35:57

Kun syyttää, että näkee lapsenlasta liian harvoin, niin kysy kohteliaasti kuinka monta kertaa kuukaudessa toivoisi näkevänsä. Kahdesti viikossa, kerran viikossa, kerran kuussa vai miten usein? Ehdota, että alat käydä lapsen kanssa siellä vaikka kaksi kertaa viikossa jos hän niin toivoo, ja jos käyttäytyy ystävällisesti.

Jos moittii, ettet myy autoa, niin sano ensin ystävällisesti, että olisikohan tuo nyt ihan anopille kuulumaton asia. Jos jatkaa, niin sanot tiukasti ettei se asia kuulu millään muotoa hänelle. Jos vielä intää, niin kovat peliin: Oma on autosi ja myyköön itse autonsa tai vaikka jääkaappinsa jos pitää jotain myydä.

Ja kun auto on sinun, niin sovit miehesi kanssa jo kotoa lähtiessä, moneltako lähdetään kotiinpäin. Ja sano, että silloin myös lähdetään ja jos mies ei ole valmis, niin sinä lähdet. Sano myös miehellesi, että jos äitinsä alkaa jälleen sinua haukkumaan, lähdet siltä seisomalta jos mies semmosen käytöksen äidilleen sallii. Sitten kun se anoppi haukkuu ja miehesi ei käske äitinsä lopettaa tuota sävyä, niin hymyilet vaivautuneesti ja sanot, että tulee tuosta jatkuvasta nälvimisestä niin paha mieli, että nyt on kyllä parasta että sinä lähdet. Ja häivyt.

Lähettäjä: omaponi 
Päivämäärä:   19.12.12 12:45:11

en usein rumasti sano mutta nyt sanon: Kyllä on munatonta meininkiä. Ihmistä kohdellaan juuri niin kuin hän antaa itseään kohdella (ei, omallakaan kauniilla käytöksellä ei aina saa kaunista kohtelua osakseen, elämä ei vain mene niin).

Aloittaja on munaton ja aloittajan mies kastraatti.

Anteeksi.

Lähettäjä: basilika 
Päivämäärä:   19.12.12 12:56:44

"Terveisiä vaan sinne Porvooseen ja muistakaa että jokainen on joskus oleva jonkun anoppi / appiukko."

Anteeksi mitä? Ei tainnut mennä ihan oikein...

Lähettäjä: Chrias 
Päivämäärä:   19.12.12 15:29:34

En jaksanut lukea kaikkea, mutta kuulun niihin, joka aikoinaan piti vuosikausia vihaa omaa anoppiaan kohtaan ja lähes katkaisin välini häneen. Onneksi en sentään ihan kokonaan.

Kannattaa mennä silloin tällöin kylään vastenmielisen sukulaisen luo, vaikka se harmittaisikin. Välien katkaisu on todella lopullinen teko ja sitä on erittäin vaikea jälkikäteen enää sopia. Nykyään yhteisöllisyys on katoamassa ja sillä on pahoja seurauksia yhteiskunnassamme. Siksi pitäisi säilyttää jonkin näköiset välit niihin ei-pidettyihinkin sukulaisiin. Muutama tunti vuodessa ei ole niin paha, vaikka joutuisikin kuulemaan yhtä sun toista.

Jälkikäteen olen todella iloinen, että silloin aikoinaan aina menin, vaikka olinkin ahdistunut. On kysymys myös monista muista sukulaisista, apesta, serkuista, omasta miehestä ja lapsista. Nykyäänkään en voi sietää anoppia, mutta tulemme toimeen ja näemme kohtalaisen paljon. Elämä suvussa ja perheessä ei vain valitettavasti ole sellaista, että ei koskaan tarvitse olla tekemisissä henkilöiden kanssa, joista ei pidä.

Lähettäjä: oivoi 
Päivämäärä:   19.12.12 15:42:09

Ehdota, että alat käydä lapsen kanssa siellä vaikka kaksi kertaa viikossa jos hän niin toivoo, ja jos käyttäytyy ystävällisesti
Siis mitäh?! Miksi ihmeessä aloittajan pitäisi rampata kahdesti viikossa ihmisen luona, joka a) on epäkohtelias b) on ilkeä c) haukkuu d) ei ole kiinnostunut lapsenlapsestaan ?? Tuohan vasta munatonta toimintaa olisikin. Jos anoppi tahtoo lasta tavata, niin raahautukoon hän lapsen luokse. Ilmeisesti ei tahdo lasta tavata, kun ei lapsen kotiin tule, eikä kelvannut sekään että lapsi ja isä menevät anoppia moikkaamaan. Eiköhän tuo ole vain yksi syy lisää mistä saa valittaa.

Kannattaa mennä silloin tällöin kylään vastenmielisen sukulaisen luo, vaikka se harmittaisikin.
No eikös sama toimi toisinkinpäin, anoppi aloittajan luokse?

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   19.12.12 19:04:48

miksi hitossa aloittajan pitäisi ruveta käymään anoppilassa kaksi kertaa viikossa???