|
Lähettäjä: ruoste
Päivämäärä: 3.6.13 01:23:40
Terveisiä järvestä! Olin jo aikoja sitten päättänyt, että tänään hyppään järveen vaikka varpaat jäätyisivät ja putoaisivat matkasta ja jumaliste, minä hyppäsin. Uimakaveri piti käydä repimässä sängystä ylös, sillä vaikka iltapulahduksesta oli puhetta aiemmin, ei tyyppi ollut jaksanut uskoa, että enää kymmenen jälkeen tulisi noutaja. Karjaisin pari kertaa äkäisesti "UIMAAAN!" sen korvaan ja sain kuin sainkin unenpöpperöisen vätyksen vetämään takin niskaansa. No ei sinne oikeastaan hypätty. Lösähdin rappusilta veteen hetken irvisteltyäni ja haukottuani happea. Olipa lämmintä! Pinnalla ainakin. Pinnan alla.. Iiik! Ja voi vitsin vitsi, miten paljon itikoita. Niiden ansiosta ei tehnyt mieli värjötellä laiturilla vaan veteen oli mentävä pian pian pian, eikä tod. tehnyt mieli jäädä märkänä fiilistelemään. Kävi tuuri, rannalla ei ollut ketään, järvi oli tyyni ja oih, se tuoksu... Se tuoksui kesäyöltä :)
Syvämiete, yeah baby, rock the pole! Huisin hauskaa, ihan superkivaa. Käytiin kaverin polttareissa kokeilemassa sitä. Myöhemminkin on pitänyt käydä samaisella studiolla irtotunneilla, mutki... Älä tee kuten minä tein, eli älä läträä kesäpäivän kunniaksi hipiään aurinkorasvaa ennen tuntia. Ylös pääsee öljyttynäkin, mutta alas tullaan hyvin nopeasti kun kitka on vähissä :D
Mielikuva polleena laitumella niskojaan nakkelevasta kikkaratukkaisesta shetlanninponitammasta naurattaa :)
Jaa, että sopeutua pitäisi, vaikka tähän asti on pärjätty mainiosti yksikseen kokematta sopeutumistarvetta tai -paineita. Onhan tässä tosiaan se vaara, että unohtaa, miten toisen mielipiteet otetaan huomioon ja miten ihmissuhteille järjestetään aikaa ja energiaa. Ihminen on sopeutuvainen, kaikkeen tottuu. Melkein ainakin. Eiköhän sitä jo melko varhaisessa vaiheessa jo huomaa, jos joku asia tökkii niin, ettei kannata sen enempää yrittääkään. Jos ei töki, on se sopeutuminen asenteesta ja halusta kiinni. Itse en luopuisi täysin eläimistä (lähinnä tarkoitan nyt hevosia, koska muita elukoita ei tällä hetkellä ole), joten allergikko olisi ehkä nou-nou ja eläinten vihaaja ehdoton nou. Hevostelua voisin toki vähentää, ja ehkä kannattaisikin. Tupakoinnista en välittäisi, kunhan nyt ei koko ajan ole rööki huulessa. Tiettyjä luonteenpiireitä en siedä, joten jos mies olisi käytöstapavammainen mulkku, en edes yrittäisi sopeutua ja katsoa käytöstä läpi sormien, vaikka olisi muuten kuinka ihku tahansa. Nämä muut nou-nout taidettiin listata joskus aiemmin, eli alkoholistia, narkkaria, rikollista tai väkivaltaista tyyppiä en katselisi päivääkään, mutta outoksia ja huonoja tapoja (kohtuus kuitenkin kaikessa...) tietenkin sietäisin, ja aikaa vieviä harrastuksia saa olla, kunhan sitä yhteistäkin aikaa löytyisi. 24/7 en itsekään tahtoisi kiehnätä kenenkään kyljessä, joten oma aika ja omat jutut olisivat minusta tosi nasta juttu :) Mitäs muuta. Lapsetkaan eivät olisi paha juttu, kunhan niihin ei liittyisi mustasukkaista äitiä.
Mun kanssani saisi tottua siihen, että olen ailahtelevainen, herkkis ja välillä vähän vätys :P Niin ja kroonisesti myöhässä, hajamielinen ja kömpelö. Niiin ja minä olen sitten aina syönyt pakastimesta viimeiset jädet ja kaapeista herkut, tiskivuori pääsee joskus kasvamaan melko korkeaksi ja saatan päästellä suustani sammakoita, deal with it. Muuten en toisi suhteeseen ongelmia, lapsia, velkoja tai kummoista painolastia. Minäkään en muuten tiedä mihin tässä maailmassa lennostani laskeudun, joten sen suhteen voisi olla sopeutumisen tarvetta. Tai sitten minä teen kompromissin ja jään paikoilleni, aika näyttää :) Yksi tarve mulla on, jota muiden tulee ymmärtää. Tahdon välillä olla yksin, rauhassa ja hiljaa. En pitkiä pätkiä, mutta ahdistun jos se yritetään minulta riistää.
Ihan varmasti löytyisi sellaisia asioita ja tilanteita edellä mainittujen lisäksi, johon ei sopeutuisi ja jota ei voisi ymmärtää tai hyväksyä. Ei vaan juuri nyt tule mieleen kun ei ole sellaisia tullut vastaan. Sitä tulee ehkä vähän nirsoksi kun on pitkään yksin, tai ehkä kyse on lähinnä siitä, että ihmisten tietyt piirteet alkavat helpommin ärsyttää. Pitkä pinna mulla silti on, vaikka vähän villiintynyt pikkusika olenkin :)
Jaiks, kello ei ole enää edes vähän vaan paljon, ja aamulla pitäisi kai töihinkin jaksaa lähteä. Yhyy... Öitä maailma.
|