Lähettäjä: F 
Päivämäärä:   1.10.26 12:56:06

Linkittäköön joku muu, joka tahtoo enemmälti kiistelyä jatkaa, nostan vain esiin pari asiaa nimimerkin alli vastauksesta:
"Okei. Eli syöt valmisruokaa joka on ravintoarvoiltaan paskaa joten ei ihme, jos on koko ajan nälkä ja väsynyt olo ja lihot etkä jaksa mitään. Valmiskeitoissa ei ole mitään muuta kuin turhia kaloreita, mutta ne eivät täytä. ...
(Omista syömisistään alli kirjoittaa:) Muuten lounas on esim. 3 paistettua kananmunaa juustosiivujen kanssa"
- No joo, tuossahan on ravintoarvot ihan huipussaan ja kolesterolit tykkää :D

"Et jaksa tehdä ruuan eteen muuta kuin lämmittää mikrossa. Tyypillinen laiska läski jolla riittää tekosyitä."
Niin, tässähän oli aiheena se että ei jaksaisi koko aika laihduttaa. Totta kai olen laiska läski, ei sitä tarvitse minulle erikseen kertoa. Eli pilkka meni vähän ohi kohteesta. Olen jo 40 vuotta pilkkonut niitä v-tun vihanneksia ja laskeskellut ravintoarvoja, mutta vuosi sitten tuli mitta täyteen ja 15 kiloa lisää.

"Lähes joka päivä laiskottelen jotain sarjaa tai leffaa katsoen. Eli vapaa-aikaakin riittää. Enkä silti ole läski, vaikka asunkin ok-talossa yksin ja hommaa riittää."
Sehän on kiva kun sulla riittää vapaa-aikaa ja töissä on leppoisaa. Minulla näin ei ole. Parhaillaan olen ns. sairaslomalla stressiin liittyvän sairauden vuoksi, mutta sivutoimista yritystäni silti pyöritän. Jos vapaa-aikaa olisi rutkasti, niin eihän se mikään ongelma olisikaan käyttää siitä osa vaikka pilkkomiseen ja meal preppailuun.

Lähettäjä: kahvi kortilla 
Päivämäärä:   1.10.26 13:02:57

Miten ne vanhukset on pärjänneet pula-ajalla ja silti elävän sinne 85+ asti? Eivät varmaan laskeskelleet kaloreita, sitä syötiin mitä saatiin!

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   1.10.26 13:14:10

en edelleen ymmärrä miksi lihavalle ihmiselle pitäisi olla ilkeä jos hän on hakeutunut avun piiriin? Tai että kysytään mitä apua hän haluaisi kerta mikään ei auta. Uskoisin että jos hän tietäisi, niin hän ei olisi siellä. Tuo tapa vaan lyttää.

Lähettäjä: minni 
Päivämäärä:   1.10.26 13:14:13

Jahas, minä näköjään kirjoitin kommenttini vielä tuohon edelliseen ketjuun vaikka se oli jo täynnä, eli siihen tuli nyt 101 kommenttia.

Mutta TLDR: Lempeys ei kaikkia auta, ei vaikka oltaisiin lempeitä ja ymmärtäväisiä vuosikymmenien ajan. Joten jos he sanovat, että ainoa mikä auttoi oli suora kysymys "mitä apua sinulle pitää tarjota?", niin ei se kovin väärä tapa sellaisille ole. Varsinkin jos vuodesta/vuosikymmenestä toiseen jatkunut lempeys on heidänkin mielestään vain pitkittänyt ja pahentanut tilannetta.

Lähettäjä: kiira 
Päivämäärä:   1.10.26 13:23:06

Jotkut ei selvästikään ole ravitsemusneuvojia..

Lähettäjä: minni 
Päivämäärä:   1.10.26 13:24:32

l :
Ei vika ole siinä, että on hakeutunut avun piiriin vaan se, ettei ota apua vastaan ja tee annettujen ohjeiden mukaan tai käytä määrättyjä lääkkeitä eikä osaa itse edes sanoa, mitä apua haluaa jotta tilanne lähtisi laukeamaan. Esim. OCD ei helpota sillä että sanotaan että "lakkaa stressaamasta" vaan sillä, että sairastunut itse pohtii asiaa päässään ja toteaa, että mikä auttaisi häntä saamaan sairauden hallintaan ja paranemisen alkuun ja elämään normaalimpaa elämää. Ei siis suoraan edes normaalia, vaan normaalimpaa.

Sama syömishäiriöidenkin kanssa, eli ihan turha selitttää mitään ja istua juttelemassa mistään lääkärin/terapeutin tms kanssa, jos ei apua ota vastaan vaan kotiin päästyään jatkaa täysin samaa rataa ja apua tarjoavillekin sanoo suoraan päin naamaa, että emmä nyt.

Lähettäjä: hggfd 
Päivämäärä:   1.10.26 13:26:15

Pula-aikaan vertaaminen nykypäivän yltäkylläisyyden keskeltä on vähän hassua, koska pula-aikana ei ollut wolteja, hesburgereita, megamarketteja, loputtomia eineshyllyjä ja jokaisella mahdollisuus ja varaa ostaa järjettömät määrät ties mitä.

Nykyään ihmiset ei edes perus elintarvikkeita syö, kun "en tykkää :(" ja "ei oo herkkua" ja ruuan tekeminen itse on liian vaivalloista jos siihen menee yli 2 minuuttia.

Sillä pärjättiin mitä oli, syötiin mitä oli ja se mitä oli, oli todellakin välillä ihan vain puun kuorta ja vanhaa jauhoa. Siihen aikaan ei lihavia juuri ollut, kun ei ollut millä lihoa. Vaikka syötiinkin läskisoosia niin ei todellakaan naposteltu koko ajan ja tehtiin myös fyysisiä töitä aamusta iltaan ja siitä läskisoosistakin oli välillä pula. Nykyään koneet tekee kaiken, mitään ei tarvitse itse tehdä, suuhun menee koko ajan jotain mussua ja kaupastakin tuodaan ostokset ja ravintolasta ruuat ovelle nettiklikkauksen jälkeen.

Lähettäjä: alli 
Päivämäärä:   1.10.26 13:35:38

F:

Paremmat ne ravintoarvot on kananmunissa ja juustossa kuin einesruuissa. Kolesteroliarvoissani ei ole ikinä ollut mitään vikaa. Jos sinulla on, niin en ihmettele kyllä yhtään :))

Sinun elintapasi on pielessä, jos sinun tarvitsee koko ajan laihduttaa. Sanoit, että ok-talossa asuvana hommaa riittää, mutta niin näköjään riittää turhaa syötävääkin, jos sinulla on koko ajan tarvetta laihduttaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ja noin vain humpsahtaa 15 kiloa lisää.

Perjantai-iltainen mässyttäminen työviikon päätteeksi ei ketään lihota niin, että joka päivä tarvitsee vuosia laihduttaa. Jos hommaa kerran riittää ja ruokavaliosi olisi kohdallaan, niin silloin saisit kyllä sen pari tuntia mässätä kerran viikossa aivan rauhassa lihomattakin.

Vaikka minulla vapaa-aikaa päivittäin onkin, niin en minä sitä silti käytä pilkkomiseen ja meal preppailuun. Saikullakin olen börniksen vuoksi ollut joskus 2 vuotta putkeen, enkä tuolloinkaan meal prepannut. Mutten tuolloin kyllä asunutkaan ok-talossa vaan kerrostalossa.

Tässä edellinen ketju:

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=10457549&t=10457549

Kiinnostaisi tietää, miksi edellisen ketjun aloittaja laihduttaa vuodesta toiseen? Miksi ei muuta elintapojaan sellaisiksi, ettei se ole laihduttamista vaan elämäntapa?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   1.10.26 13:39:07

Tässä aloittaja hei. Se on kyllä hirveän hyvä kysymys. Ehkä minulle ei kukaan ole ollut tarpeeksi ilkeä että olisin parantunut tästä syömishäiriöstä joka käskee syödä liikaa ja koko aika.

ja jostain syystä nämä yritykset muuttaa elintapoja eivät ole koskaan sellaisiksi muuttuneet vaan vaativat koko aika tosi paljon ajatustyötä ja nimenomaan sitä laihduttamisajattelua kun eivät luonnostaan tule sitten yhtään.

Lähettäjä: sanna 
Päivämäärä:   1.10.26 13:48:25

"Lähettäjä: l
Päivämäärä: 1.10.26 12:25:45

Toivoisin että saisin apua edelleen ajattelun muuttamiseen, mutta jotenkin lempeämmällä lähestymistavalla kun että miksi edes olet täällä kun ei sinulle mikään kelpaa."

Millainen se lempeämpi lähestymistapa olisi ja mikä sinulle kelpaisi?

Kiinnostaa, vaikken alan ihminen olekaan, kunhan läheisiäni ajattelen enkä ole koskaan itse ollut ali- tai ylipainoinen.

Kiinnostaa siis muukin kuin syömis- ja paino-ongelmat. Omakohtaista kokemusta lähinnä sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistuksesta ja siihen auttaisi se, että pyydettäisiin mukaan ja oltaisiin apuna ja tukena. Korkea kynnys lähteä yksin kun hävettää olla yksin. Eikä huomauteltaisi virheistä ja mokista vaan annettaisiin niiden olla. Eikä mollattaisi jos minun onnistumiseni olisi jollekin itsestäänselvyys. Esim. kun joskus minulla oli paha ongelma unettomuuden ja unirytmin kanssa ja sanoin kaverille, että olen herännyt tänään jo seitsemältä, hän naurahti "Onks se muka aikasin?" Vastasin, että "On se mulle kun oon nukahtanut vasta seitsemältä". Tai jossain meluisassa paikassa tarjouduttaisiin esim. tilaamaan ruoka puolestani eikä vain pyöriteltäisi silmiä "ei se kuule mitä sä sanot" kun minulla ei ole kovin kantava ääni, toisin kuin kaverilla. Eli jos tarjouduttaisiin ja kysyttäisiin "Mitä sä otat? Voin tilata molemmille".

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   1.10.26 14:02:48

"Paremmat ne ravintoarvot on kananmunissa ja juustossa kuin einesruuissa. Kolesteroliarvoissani ei ole ikinä ollut mitään vikaa. Jos sinulla on, niin en ihmettele kyllä yhtään :))"

Kyllä, kolesteroli on koholla enkä sitä yhtään ihmettele. Paljonkos allilla on ikää? Itselläkin arvot olivat ihan priimaa vähän yli viisikymppiseksi asti.
Edelleen, vähän turhaa pilkkailla ihmisiä, jotka ongelmansa hyvin muutenkin tietävät. Mutta jos siitä tulee pilkkaajalle hyvä mieli, niin eihän se ihan hukkaan sitten mennyt.

Mulla ei ole sellaisia mielenterveysongelmia kuin burnout, vaan se syömishäiriöön taipumus. Sairaslomaa on ihan fyysisestä syystä.

Lähettäjä: F 
Päivämäärä:   1.10.26 14:03:55

Edelle tuli väärä kirjain.

Lähettäjä: bee 
Päivämäärä:   1.10.26 14:20:30

Minulla on ihan karsea mässyhimo. Nykyään himoitsen koko ajan salmiakkia ja tupla-apatukoita. En siis himoitse koko ajan mitä tahansa herkkua. Salmiakkia en saisi terveysongelman vuoksi paljoa syödä joten en voi sitä juurikaan syödä vaikka miten haluaisin. Myös liikaa suolaa pitää välttää. Tarvitsen siis itsekuria nyyh.

Välillä ostankin paljon mässyä ja syön sitten överit. Mutta en liho. Syynä se, että perusruokavalio on sellainen, että siihen mahtuu kyllä nuo mässyt kun mässään vain harvoin. En varsinaisesti suunnittele mitään enkä laske kaloreita, on vain luonnostaan sellainen ruokavalio että siinä on ylimääräisille kaloreille tilaa. Korvaan niillä herkuilla välillä aterioita, joten jää ne järkevän ruuan kalorit sitten syömättä.

En tiedä miten järkevää tämä on ja koska alkaa kostautua. Olen päälle nelikymppinen ja koskaan en ole omistanut autoa, joten väkisinkin tulee liikuntaa vaikka kerrostalossa asunkin.

Minulla on suht vhh ruokavalio, kiitos vehnäallergian. Eli syön suht vähäviljaisesti enkä syö makaronia, niin se kai auttaa siihen, että kalorit pysyy kurissa.

Sehän on ihan tutkittu juttu että ruokavaliolla voi muokata suolistomikrobikantaa ja eri lailla syövillä on erilainen suoliston mikrobisto. Olen itsekin huomannut sen että jos syön paljonhiilarisesti, niin on koko ajan nälkä ja kauhea syömishimo. Mutta kun syön vhh:sti, niin ajan kuluessa kai suolistomikrobisto muuttuu, kun kestonälkää ei enää ole. Nopea tuo muutos ei ole eli vaatii aikaa.

Tuli testattua tämä viimeksi joskus 4 v siten kun söin pidemmän aikaa hirveän hiilaripitoisesti. En enää tunnistanut omaa kroppaani kun siitä oli tullut niin outo. No, kyllästyin siihen kestonälkään ja vetämättömään oloon ja turvonneeseen oloon ja palasin vhh:mpaan ruokavalioon ja nyt on pari vuotta ollut parempi olo.

Ei siis mikään ihme jos hiilaripitoisesti syövillä on vaikeuksia olla koko ajan syömättä. Niin oli minullakin, mutta se oli ihan oman ruokavalion ansiota tai siis syytä. Lapsena ja nuorena söin aina jotain sokerimuroja kaakaon kanssa. Karkkia meillä ei ollut, mutta leipää kyllä söin ja teehen laitoin karseasti sokeria. Mutta olin aina nälkäinen. Aina ja koko ajan. Aamulla pelkäsin että selviänkö ruokaan asti ja koska saan ruokaa kun kuitenkin on kohta kamala nälkä.

Kun sitten aikuisena tajusin tuon vilja-allergian, katosi se ikinälkäkin. Söin melko keto-vhh:sti. Pääsin esim. atopiamaisesta ihottumasta eroon. Ikinälkä siis pysyi yllä hiilareiden vuoksi. Ja se loppui ruokavaliomuutoksen vuoksi. Eikä ole tarvinnut olla nälissään ja painokin putosi ihan itsestään.

En enää ketoile mutta melko vhh olen silti kun on tuo vehnäallergia.