|
Lähettäjä: eje
Päivämäärä: 30.11.25 12:38:47
Eka osa:
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=10242154&t=10242154
Jäin miettimään tuota otsikkoa. Ihmisiä kiinnostaa eri asiat ja ihan jo sekin vaikuttaa kiinnostavuuteen, että missä elämäntilanteessa on ja mihin puolisoa, eli tässä aiheessa sitä miestä, etsii.
Jos etsii jotakuta jonka kanssa perustaa perhe ja saada lapsia, niin kriteerit on ihan erit kuin sellaisella, joka on jo saanut lapsia, (eronnut niiden isästä) eikä enää halua (lisää) lapsia. Sitten jos vastaan tulevat miehet on lapsettomia ja haluaa perustaa perheen, niin sellaiset ei tietenkään kiinnosta.
Jos taas etsii sellaista, jonka kanssa perustaa se perhe, niin kriteerit on sellaiset, että hänestä on ottamaan vastuu perheestään, puolisostaan, myös niistä jälkeläisistä, ja kykenee kantamaan myös taloudellisen vastuun, kun lasten äiti on äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Eli ei kelpaa työtön kotona mätänijä, jolla ei ole aikomustakaan mennä töihin ja jonka rahankäyttötaidot on tasolla "10 v törsää viikkorahansa välittömästi karkkiin".
On myös eri asia etsiä puolisoa vain kivaan deittailuun ilman tavoitteita yhteisestä elämästä ja pitkästä parisuhteesta kuin etsiä loppuelämän kestävää vakavaa parisuhdetta.
Eli moni seikka vaikuttaa siihen, kiinnostaako mies vai ei. Minä en ole koskaan halunnut lapsia enkä nykyään enää edes halua muuttaa yhteen. Olin joskus 12 v parisuhteessa ja tuosta miehestä erottuani olen tykännyt olla yksin. Lapsettomana vedän miehiä puoleeni kuin magneetti, mutta moni etsii vain seksiä ja loput sitä, jonka kanssa lisääntyä. Ja minä en ala kumpaankaan.
Miehet ovat hyvin pitkälti ärsyttäviä ja ällöttäviä. En tiedä, seuraavatko he somessa jotain deittivalmentajia, (jotka ovat usein lapsettomia, kolmekymppisiä sinkkuja, jotka eivät ole koskaan edes olleet parisuhteessa eikä heillä ole naisia edes kavereina, joten eivät tiedä naisista yhtään mitään) vai mistä tuo käytös johtuu, mutta ylimielisiä miehiä tuntuu olevan joka puolella. Ylimielisyyshän on epävarmuutta, joten eivät nuo kyllä kiinnostusta herätä. Ylimielisyys on halveksuntaa ja minä en jaksa olla kenenkään halveksittavana. Enkä minä naisena kyllä uskaltaisi väittää kenellekään mistä KAIKKI naiset tykkää tai mitä KAIKKI naiset halauvat, kuten nämä kolmekymppiset miehet selostavat...
Minäkään en TARVITSE miestä elämääni ja olen todella mielelläni ilman, joten aika harva mies jaksaa kiinnostaa minua. Jopa niinkin harva, näiden luotaantyöntävien ylimielisten ällötysten seassa, että olen vakavasti harkinnut, että alkaisin lesboksi, jos vielä joskus elämääni jonkun ihmisen otan. Miehet ei kiinnosta ei sitten minkään vertaa.
Jos etsin pitkää parisuhdetta, on todella tärkeää, että kyseinen mies olisi myös hyvä ystäväni, koska pelkkä seksi ja intohimo ei kanna arjessa, jos toista ei ihmisenä halua pitää elämässään. En siis todellakaan kiinnostu myöskään miehistä, joita kiinnostaa vain seksi, ja jos en heti ole jalat levällään, he siirtyvät seuraavaan. Miten tuollaiset koskaan kuvittelevat löytävänsä ketään, kun eivät halua edes tutustua? Tämäkin puoltaa sitä, että voisin kallistua naisiin.
En myöskään jaksa mitään halveksuntaa, kuten tarjoilijan kyykyttäminen ravintolassa tai alansa ammattilaisen tietoa ja taitoja väheksyvää puhetta. Varsinkaan, jos ammattialinen sattuu olemaan nainen. Kertoo henkilöstä todella paljon, miten hän kohtelee muita. Ei paljon auta, että palvoo minua kuin koira makkarapakettia, jos kuitenkin haukkuu vammaisia ja sairaita ja kertoo, kuinka ei voi sietää lapsia, eläimiä tai haukkuu "niitä n__kereitä jotka n_ssii Afrikassa ja on niiden n__kereiden syy kun maailmassa on liikaa ihmisiä". Ihan tositarina, joten haluaako joku arvata, miksi tuokaan mies ei kiinnostanut minua?
En pidä siitäkään, että joku alkaa päteä asiasta josta ei mitään tiedä ja väittää tietävänsä siitä enemmän kuin ne, jotka oikeasti tietävät asiasta jotain.
|