Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   12.10.25 23:07:51

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=10198409&t=10198409

Ja taas kerran asiaa yrittävät epätoivoisesti käsitellä pienessä mielessään ihmiset joilla ei yksinkertaisesti ole siihen riittävää elämänkokemusta ja/tai empatiaa, kuten Piin kommentti tuossa lopussa. Eivät yksinkertaisesti ole koskaan olleet tilanteessa jossa oven takana pimpottaa henkilö, jota et yksinkertaisesti halua tavata livenä et niin sekuntiakaan, mieluummin joisit vaikka lasinsirpaleita. Ja kyllä, se henkilö voi joskus olla oma isä tai äiti tai muu lähisukulainen, vaikka se onkin itselle turvallisissa oloissa kasvaneelle niin mahdotonta kuvitella.

Voisikohan tämmöisiä henkilöitä auttaa pienellä mielikuvaharjoituksella? Koeta eläytyä. Ajattele, että ovikellosi soi. Olet toipunut kokemasi raiskauksen fyysisistä vammoista jo kauan sitten ja henkinenkin parantuminen on jo aika hyvällä tolalla, vaikka tuntuukin siltä että tämä tulee tavalla tai toisella kulkemaan mukanasi ikuisesti. Raiskaajasikin on saanut tuomionsa ja kärsinytkin sen jo kuukausia sitten. Katsot ovisilmästä. Oven takana seisoo raiskaajasi.

Neuvoisitko itseäsi

-No voi sitä sentään oven avata ja kysyä mitä asiaa
-Ota ammattilaisote ja sano hänelle että nyt on tunti aikaa selvitellä asioita mutta missään tapauksessa ei sen enempää
-Keitä hänelle kahvit ja puitte asiat aikuismaisesti selviksi

Jotain muuta, mitä?

Lähettäjä: 51 
Päivämäärä:   12.10.25 23:13:20

Jotkut eivät vain kykene käsittämään, että joskus oma vanhempi voi olla ihan äärimmäisen paha. Ja että joskus välit on vain hyvä laittaa poikki. Se, että on siittänyt tai synnyttänyt lapsen ja pitänyt tämän jotenkuten hengissä itsenäistymiseen asti ei millään tavalla oikeuta siihen, että saisi olla lapsen elämässä myöhemmin mukana. Rääkätty osapuoli saa tasan päättää itse, haluaako olla tekemisissä rääkkääjänsä kanssa vai ei.