Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   18.8.25 13:13:41

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=10140598&t=10140598

Mainitsin tuolla aiemmin, ettei aloittaja tai hänen lapsensa vaikuta vahingollisella tavalla kilteiltä. Auttaminen on normaalia ja kypsää käyttäytymistä.

"Ei se ole siitä, että ansaitseeko ihminen (ja tässä esimerkiksi puoliso tai isä) vaan sitä, että auttaa pitää omien rajojensa mukaisesti ! Oman jaksamisensa puitteissa, ei liian pitkään "omalla kustannuksellaan". Tytär ei aseta rajoja, äitikään ei näin jälkikäteen ole suhteessa pitänyt rajojaan."

Voitko tarkentaa, mihin perustat väitteesi siitä, ettei tytär tai äiti aseta rajoja?

Aloittaja on pidetty ja tärkeä työntekijä työpaikallaan, ja hänellä on laaja ja hyvä ystäväpiiri. Kai se jollain lailla osoittaa, että hänen toimintatapansa ja asenteensa ovat kohdallaan.

Hän myös käsittelee tässä topikissa asioita rationaalisesti ja pahemmin uhriutumatta. Mielestäni hän tekee vaikutelman harvinaisen tasapainoisesta ja viisaasta ihmisestä, joka osaa antaa tilaa muille. Ei empatia, kiltteys tai se että luottaa ja uskoo ihmisistä hyvää, ole mikään vamma, päin vastoin. Vaikka nykymaailmassa monen muun arvot ovat usein aika kovat ja minäkeskeiset, ja jotkut pitävät sitä itsestäänselvyytenä.

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   18.8.25 13:27:01

Samaa mieltä, aloittajan toimintaa on ollut ilo seurata. Pakko myöntää etten itse osannut toimia kaikissa käänteissä ihan noin fiksusti oman eroni aikana. Mutta minä olinkin silloin niin hömelö etten tullut hötönettiin hakemaan vertaistukea!

Tänään on ollut taas vaikeampi päivä, nousi pintaan kaikenlaisia muistikuvia yhteisistä suunnitelmista ja unelmista eksän kanssa. Eipä ne sit niin yhteisiä olleetkaan, kuten myöhemmin kävi ilmi.

Sitä vaan toivoisi, että ihmiset oikeasti tekisivät töitä itsensä kanssa. Että jos nyt on aikuinen ihminen, sanotaan vaikka yli 30v, niin tietäisi itsestään jotain. Millainen on ihmisenä, mitkä on omat arvot, mitkä on tavoitteet ja unelmat, millaisen kodin haluaisi, millaisen perheen, mikä on hyvää arkea. Ja että olisi semmoiset ihan perustason tunnetaidot jotenkin hanskassa, että miten toimitaan konfliktitilanteissa, miten ilmaistaan eriäviä mielipiteitä, miten varjellaan omia rajoja tai millainen sosiaalinen elämä virkistää tai stressaa. Olisi sitten nää parisuhdeasiat helpompia, ei tulisi niin paljon totaalisia ylläreitä että eiku mä haluun sittenkin tätä! Eiku tota! Eiku sittenkin! Ja sit kaikki paskaksi kun yhtäkkiä mieli muuttuu.

En tiedä. Ehkä tänään suren eniten sitä, millaista elämä olisi voinut olla jos eksä ei olisi teeskennellyt niin pitkään. Meni paljon aikaa hukkaan siksi ettei toinen tiennyt mitä elämältään oikeasti haluaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.25 14:17:28

Olen päivä päivältä iloisempi erosta. Eksä oli energiasyöppö, tunnelmantappaja, mitä ei huvittanut mikään yhteinen tekeminen.
Ja kuinka surkeana olinkaan pari kuukautta sitten, luulin, että elämä loppuu siihen. Aivan henkisesti loppu.
Olen löytänyt oman energian uudelleen, joka on ollut kateissa jo useamman vuoden. Kokonaisvaltainen väsymys alkaa väistymään.
Eksällä on ollut varmaan samanlainen olo.
Olisin roikkunut uuvuttavassa suhteessa loppuun asti ilman sitä toista naista. Se on ajatuksena ahdistava.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   18.8.25 15:23:21

"Voitko tarkentaa, mihin perustat väitteesi siitä, ettei tytär tai äiti aseta rajoja?"

Olen lukenut kaikki 9 ketjua ajatuksella. Aloittajakin voi sen varmasti jo vahvistaa :D Aloittaja ei ehkä ole edes itse aiemmin huomannut ettei ole niin rajoja asettanut tai ainakaan asettamiaan aina pitänyt. Tytär ei puhunut aikomuksistaan huolimatta isänsä kanssa koko erosta ja sen jälkeen on alistunut näkemään isäänsä vain silloin kun isä tarvitsee apua roskien tai muuttokamojen kuljetuksessa. Ei vaadi muuta, ei ole pitänyt suunnitelmistaan kiinni, auttaa auttaa ja auttaa saamatta itse vaikka kuulumisten kyselyä tai kahvikutsua.

Minustakin aloittajan asenne ja kaikki tekeminen on mitä hienointa ja tyylikkäintä seurattavaa noin karmaisevassa tilanteessa ! On varmasti myös ihana, empaattinen ihminen kuka kohtelee muita hyvin ja vahva lähipiiri sen vahvistaa. Mutta juuri ne kaikkia auttavat, aina ystävälliset ja järkevät ihmiset ovat ne ketä muut käyttävät helposti likasankoinaan ja kaiken tekemiseen/korjaamiseen ja heillä myös mitä helpoimmin ne omat henk koht rajat venyvät ja paukkuvat muita auttaessa tai tukiessa.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   18.8.25 15:26:12

Ja se sankari kuka viime ketjussa ap:n tai miehensä vissiin tunnisti ja tuli kertoilemaan kunnianloukkauksista vankilatuomioineen päivineen.. mene pois. Ap ei ole mitään sellaista sanonut tai kertonut että me vieraat ihmiset tunnistettaisiin ihminen, ei millään helposti edes miehen työkaverit tms. mitenkään lähellä oleva taho. Muut ketjuun osallistujat ovat aloittaneet keskustelut miehen terveydestä, miesten vaihdevuosista tai mahdollisista masennuksista tai keski-iän kriiseistä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.25 17:08:30

Sama passiivis-agressiivinen käytös oli nähtävillä kuin aloittajankin miehellä. Missään ei olisi saanut käydä. Naama oli nurinpäin ja kysyessä vastaus, mikään ei vaivaa. Kotona olisi pitänyt olla, vuodesta toiseen.