Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   15.6.25 20:15:33

Teen tästä ihan oman ketjun. Kirjoitin siis jo tänne samalla nimimerkillä ja aihe koskee äitiäni:

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=10086110&t=10086110

Haluaisin tietää, että onko ihan totta, ettei äidille voida aloittaa mitään lääkettä painonhallinnan tueksi. Edes silloin, kun muuttaisi elintapansa paremmiksi? Mutta miten saisin tämän asian kysyttyä häneltä?

Tietääkseni hänelle on kokeiltu vain yhtä pistettävää lääkettä, eli vaihtoehtoina olisi myös muita pistettäviä, tai sitten tablettimuotoisia lääkkeitä. Ja kun itse näin, miten paljon äitini elämänlaatu parani laihdutuslääkkeen ja painonhallinnan myötä, niin haluaisin kuulla, että voisiko hän saada vielä jostain apua. Ilman laihdutuslääkettä hän ei onnistu hallitsemaan painoaan. On nytkin tämän vuoden puolella lihonut reilusti. Ja se haittaa hänen elämäänsä todella paljon.

Hänen kanssaan ei voi keskustella, koska hän alkaa vain huutaa, että "LÄÄKE PITI LOPETTAA. SE LÄÄKE PITI LOPETTAA", muttei kerro, että keskusteltiinko siitä, että miksi muut lääkkeet ei ole vaihtoehto, tai onko laihdutuslääkkeen käytön esteenä esim. liian suolainen ruokavalio. Vai lopetettiinko häneltä kaikki "turhat" lääkkeet, joihin tuo laihdutuslääke (lääkärin mielestä) kuului? Se laihdutuslääke kun oli niin tärkeä hänelle. Siis näin läheisen näkökulmasta, kun näin, miten huonoon kuntoon hän lihomisensa vuoksi meni, miten paljon llääke auttoi ja kuinka paljo on llääkkeen lopetuksen jälkeen taas lihonut. Lääke lopetettiin muutama vuosi sitten.

Joten miten saisin otettua puheeksi asian, josta hän ei suostu keskustelemaan? En tiedä, onko hän jo dementoitunut, vai mikä hemmetti häntä vaivaa, kun ihan asialliseen kysymykseen ei saa vastausta. Apua?

Hän on lukemattomat kerrat elämäni varrella vängännyt joka asiasta ja väittänyt vastaan, oli aihe mikä vain. Vaikka kyseessä olisi joku "Mikä on Ranskan pääkaupunki?" -tyyppinen kysymys tai "Ranskan pääkaupunki on Pariisi" -tyyppinen toteamus. Alkaa vängätä siinäkin vastaan, että olen väärässä. Vänkää vain, eikä usko olevansa itse väärässä.

Mutta kun hän itse tajuaa sen asian tai joku saa sen hänen pähäänsä taottua, hän selostaa sitä minulle aivan innoissaan, ihan kuin olisi itse keksinyt sen. Ei muista, että se olin minä, joka takoi tuon asian hänen päähänsä jo ajat sitten. Joten nytkin olen satavarma, että jos saisin äidin keskustelemaan jonkun lääkärin kanssa jostain painonhallintalääkkeestä, ja hän saisi sellaisen käyttöön (jos se on mahdollista), ja sillä hyviä tuloksia, niin olisi aivan innoissaan uudesta ja paremmasta elämästään.

Mutta miten asiasta saa hänen kanssaan keskusteltua niin, että hän saisi päähänsä kysyä asiasta joltain lääkäriltä? En tiedä, kuka on ollut hoitava lääkäri enkä pääse itse kysymään häneltä. Asun eri paikkakunnalla kuin äitini, joten noin vain en pääse hänen kanssaan keskustelemaan, ja viesteihin hän kieltäytyy vastaamasta, kun sille päälle sattuu.

Minulla on sisko, mutta hän ei suostu keskustelemaan mistään muusta kuin positiivisista asioista. Hän ei halua edes ajatella mitään, minkä voi päässään kääntää negatiiviseksi. Hänen mielestään äidin terveydestä ei saa puhua. Häntä ei siis voi käyttää apuna kysymään äidiltä, että tarkoittiko se yhden laihdutuslääkkeen lopettaminen siis sitä, että koskaan enää ei voi edes kokeilla mitään muuta laihdutuslääkettä, edes pienellä annoksella.

Voisitteko muotoilla minulle keskustelun tai edes kysymyksen, miten sen saa tai uskaltaa kysyä, niin ettei hän ala vängätä vastaan?

Eikä auta sanoa, että en minä pahalla, kysyin kun en tiedä, koska siihenkin hän jatkaa vänkäämistään...

Ja tämä ei ole mikään provo. Haluaisin ihan oikeasti tietää, voisiko äitini saada llääkkeen vielä käyttöönsä, edes matalalla annoksella. En tiedä edes sitä, millä annoksella hän aiempaa pistettävää llääkettä käytti, tai kokeiltiinko sen annosta laskea, vai lopetettiinko se ihan suoraan ja siinä se.

Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   15.6.25 20:17:48

Tässä on olennainen kommentti edellisestä ketjusta, jonka vuoksi haluaisin ottaa llääkken käytön puheeksi:'

"Kun äidilläni oli se pistettävä lääke, niin hän kyllä ihan tosissaan halusi pudottaa painoa ja hoki jatkuvasti, että on laihtunut. Mutta kun lääke lopetettiin, niin koko elämänmuutos ja laihtumispuhe loppui siihen. Eli hän selkeästi kyllä tiedosti kilojensa tuomat rajoitukset ja iloitsi siitä, että kilojen vähentyessä oli helpompi olla.

Todella harmi, että hänen kanssaan ei voi puhua aiheesta ja kysyä, että oliko sen lääkkeen lopettamisen syy oikeasti ne munuaisarvot ja olisiko hän voinut jatkaa lääkkeen käyttöä, jos olisi muuttanut vaikka ruokavaliotaan vähäsuolaisemmaksi ja munuaisille ystävällisemmäksi.

Tuohon en ole saanut vastausta, koska hän alkaa välittömästi huutaa "Lääke piti lopetttaa kun munuaisarvot nousi". Joo, mutta olisiko lääkkeen voinut vain tauottaa, muuttaa elintavat munuaisille paremmiksi, ja sitten kun munuaiset on vähän levänneet, niin jatkaa lääkkeen käyttöä? Tai vaihtaa lääkkeen vaikka johonkin toiseen?

Kun nytkin hänelle on sanottu, ettei tarvitse dialyysiä ja voi olla omilla munuaisillaan loppuelämänsä, niin minua ihan oikeasti kiinnostaisi, että voisiko äiti käyttää jotain lääkettä painonhallinnan tueksi, vaikka se vaatisi liian suolan karsimisen ruokavaliosta. Onko lääkkeen lakkauttanut tai joku muu lääkäri edes tietoinen siitä, miten paljon äiti suolaa syö? Äidillä on siis myös neljä verenpainelääkettä käytössä, kaikki maksimiannoksella. Voisiko niitäkin karsia tai edes annoksia pienentää, jos vähentäisi suolan käyttöä? Jos se verenpainelääkkeiden annoksen laskeminen olisikin avainasemassa siinä, että äiti voisi jotain laihdutuslääkettä käyttää, kun se laihdutuslääke selvästi toi hänelle avun.

Äidillä on iän myötä makuaisti heikentynyt niin, ettei hän maista kunnolla, joten hän syö ilmeen värähtämättä ruokia, joita minä en saa suolaisuuden vuoksi kurkustani alas. Samoin äiti on jo vuosia syönyt ongelmitta tulista ruokaa, jota hän ei kyennyt vielä 20 v sitten syömään ollenkaan, koska suunsa ei siedä tulisuutta, ja hän sylki tulisen ruuan automaattisesti ulos. Eli hän ei itse edes huomaa, miten paljon suolaa käyttää."

Lähettäjä: Hicks 
Päivämäärä:   15.6.25 20:24:34

Olisiko mahdollista ja suostuisiko äitisi siihen, jos seuraavalle lääkärin vastaanotolle sinä menisit mukaan? Äidiltäsi et varmastikaan oikeaa informaatiota saa, mutta lääkäriltä voisit kysyä suoraan.

Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   15.6.25 20:27:31

Siis jotain, jonka jälkeen voisi kysyä "Kiellettiinkö sinulta siis kaikki markkinoilla olevat laihdutuslääkkeet vai pelkästään se sinulla silloin käytössä ollut valmiste?".

Mutta miten saada asia puheeksi niin, että tuon kysymyksen pääsee esittämään? Ei sitä kylmiltään voi heittää.

Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   15.6.25 20:30:37

Hicks:
En tiedä, huoliiko äiti minua mukaansa vastaanotolle. Tai mihin seuraava lääkärikäynti edes liittyy. Enkä tiedä, pääseekö hän lääkäriin, koska menen seuraavan kerran käymään hänen luonaan vasta juhannuksen jälkeen ja olen heinäkuulle, joten ei varmasti muita aikoja ole kuin akuutit päivystysajat, ja siellä ei kyllä aleta käydä läpi mitään ylimääräistä.

Ainakaan aiemmin äiti ei ole minua ottanut mukaan hoitajalle tai lääkärille, vaikka asia olisi ollut sellainen, että sitä olen hänen kanssaan koettanut hoitaa ja ratkoa kotona, joten sinänsä olisi ollut kiva itsekin jutella lääkärin kanssa. Mutta ei, kun kelpasin vain kuskiksi ja äiti käski minun odottaa käytävässä...

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   15.6.25 20:49:13

Sitten se ikävä kysymys. Kuka tai mikä mahdollistaa äitisi pärjäämisen/elämisen itsekseen ? Tekeekö joku tai jotkut teistä kodin (tai pihan?) hänelle hankalia hommia ? Jos vielä jotenkin sitkuttelee että juuri ja juuri pärjää niin kohtahan se on edessä..
Vähän tough love mutta ehkä siitä painosta ja sille tekemisestä on alettava huomauttelemaan. Tai jos tulee huutoa niin huutaa takaisin :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.6.25 20:52:45

Sun pitäisi tietää miten huonossa hapessa ne munuaiset on. Ja prakaako munuaiset korkean verenpaineen vuoksi. Monet lääkkeet on kielletty, jos on vaikea vajaatoiminta. Eikö sillä ole mitään labratuloksia paperilla?

Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   15.6.25 20:59:17

Googlettelin eri llääkevalmisteiden pakkausselostuksia. Äitini juo kyllä riittävästi vettä, eli ei ole ongelmana, että ei joisi tarpeeksi.

orlistaatti
https://www.terveyskirjasto.fi/far05353

qsiva
https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?sl=96324
Tätä ilmeisesti ei suositella munuaisvaivaisille.

* trulicity
https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?sl=63419
Tämä äidilläni oli käytössä.

* mounjaro
https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?sl=103996

* saxenda
https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=20429&i=NOVO+NORDISK_SAXENDA

* wegovy
https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?sl=97956

* mysimba
https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=21852

Trulicityn ja mounjaron pakkausselosteessa sanotaan, että munuaisongelmia voi tulla, jos kroppa kuivuu liikaa esim. ripulin tai oksentelun vuoksi.
Mahavaivoja äidillä kyllä on, mutta juo riittävästi vettä.
Saxendasta sanottiin, ettei oikein ole tietoa munuaisiin tai maksaan vaikuttaen.
Mysimbaa ei suositella, jos on vaikeita munuaisongelmia, dialyysi, tai loppuvaiheen munuaissairaus.
Muissa tapauksissa voidaan harkita.
Mutta äidin ongelmat on kai lieviä.
Wegovyakaan ei suositella vaikeaa munuaissairautta sairastavalle.

Noitakaan ei siis varsinaisesti suoraan kielletty, ja joissakin pakkausselosteissa sanottiin, että voidaan kokeilla myös harvemmin otettavana ja pienemmällä annoksella, vaikka olisikin (maksa- tai) munuaisongelmia.

Eli sillä perusteella äitini voisi kyllä edes kysyä lääkäriltä, olisiko mahdollista kokeilla jotain?

Äidilläni on ikää jo yli 70 v. Oli jo silloin kun Trulicityä kokeiltiin. Ja lisäksi hänellä on 1-tyypin diabetes ja rytmihäiriö, mutta diabetes on hyvin kai hoidossa, libre toimii ja tahdistimen kanssa ei ole ongelmia.

Ongelmana on tuo painonnousu, jota äiti ei näköjään kykene hallitsemaan omin voimin. Ja todellakin toivoisin, että jotain sille voitaisin tehdä, koska sillä oli niin suuri positiivinen vaikutus hänen elämänlaatuunsa.

Liikakilot hankaloittavat aktiivista elämää ja kotoa poistumista. Mutta kotona hänellä ei ole paljon tekemistä eikä hän jaksa tehdä muuta kuin istua ja syödä. Kun lähtee kotoa pois, ei syö koko aikaa. Ja kun oli saanut kiloja pois, niin se aktivoi häntä huomattavasti, kun mukana kannettavia kiloja oli vähemmän. Eli syitä sille, miksi hänen kannattaisi saada se lääke kokeiluun on kyllä pitkä lista. Mutta miten ihmeessä saan selville, että onko jotain mahdollista kokeilla? Ei oikein hyödytä keneltä tahansa lääkäriltä kysyä, kun en osaa äitini puolesta kertoa. Ja äitini ei kerro minulle. Eikä äiti ilmeisesti kehtaa ottaa asiaa itse esille lääkärissä? Eikä kai halua minua mukaan.

Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   15.6.25 21:07:05

Hmmm.....
Äitini tilaa ruuat kaupasta kotiin. Maksaa monista palveluista, kuten auton renkaiden vaihto, tai lumityöt talvella, tai kodin kunnollinen siivous muutaman viikon välein. Minä toki teen niitä silloin, kun puolen vuoden välein paikalle ehdin...

.
No niinhän minun pitäisi, mutta sen enempää en tiedä kuin sen, että äiti on iloisena kertonut, että hän pärjää omilla munuaisillaan loppuelämänsä, että sen verran hyvässä kunnossa ne kai on. Verenpaineet on hyvät, kun lääkkeitä on neljä. Kai maksimiannoksella. Vajaatoiminta ei ole vaikea eikä tietääkseni munuaisten toimintaa kovinkaan paljon ole tarvetta seurata. Tulokset on kai omakannassa, mutta en minä niistä mitään ymmärrä. Ainakaan, jos niissä ei lue muuta kuin "viitteissä", mitä ne ilmeisesti ovat, kun ei ole tarvetta millekään.

Jos voisi edes kokeilla jotain, edes pienellä annoksella, edes harvemmin, että äidin elämänlaatu paranisi. Hän on ollut muutaman vuoden todella hapan enkä tiedä, mihin se liittyy. Mutta iso syy voi olla tuo paino, joka häntä itseäänkin ärsyttää, koska se rajoittaa hänen elämäänsä. Oli niin paljon täynnä intoa, kun oli saanut painoa alas. Ja se into on kadonnut johonkin. Hän on ihan henkisesti lässähtänyt ja perässävedettävä, eikä edes minun avustamanani tahdo tehdä mitään ja lähteä kotoa mihinkään. Sen ymmärrän, että yksin lähteminen on korkean kynnyksen takana, mutta edes jonkun kanssa? Ja se, kun oli onnellinen, kun vanhat vaatteet mahtui taas päälle, kun ennen llääkettä hän tuskaili sen kanssa, ettei enää löydä vaatteita, jotka mahtuu päälle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.6.25 21:45:16

En tiedä keskittyisinkö siihen lääkkeeseen, ehkä ennemminkin kannustamaan kevyempään syömiseen nyt taas kun on kesäkuumatkin, olokin olisi helpompi ja verenpainelääkkeittäkin pääsisi vähentämään kun paino putoaisi.. Kaikenlaiseen pieneen liikkeeseen joka parantaisi terveyttä. Hän tuntuu olevan itse sitä mieltä juuri tällä hetkellä ettei lääkettä. Mieli voi muuttua itsekseen kun pääsee taas muuten vauhtiin. En jatkaisi lääkkeestä vaan vaikka muistelisin kuinka hyvältä ne vaatteet hänellä näytti tms iloa tuovaa. Ja se on yksilöllistä miten ulkopuolelta puhe otetaan vastaan, ja pystytkö juuri sinä auttamaan. Pieni kipinä jostain..

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.6.25 21:50:00

"No niinhän minun pitäisi, mutta sen enempää en tiedä kuin sen, että äiti on iloisena kertonut, että hän pärjää omilla munuaisillaan loppuelämänsä, että sen verran hyvässä kunnossa ne kai on."

No ei niitä lähdetä jonkun laihdutuslääkkeen takia pilaamaan! Kun ongelmia jo on, niin tuollaiset ei elintärkeät on pannassa.

Lähettäjä: noita 
Päivämäärä:   15.6.25 21:57:37

Kunnioita äitisi itsemääräämisoikeutta. Tunkeudut normaalien äiti-tytär rajojen yli. Huolehdi omasta elämästäsi ja koita tuoda jotain iloa muidenkin elämään tuon ahdistavan kyttäämisen sijasta :)

Äitisi elää sellaista elämää, kun haluaa. Sinä haluat muuttaa äitisi toisenlaiseksi, työstä itseäsi. Lääkärit hoitavat äitisi sairauksia, äidilläsi on myös oikeus yksityisyyteen.

Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   15.6.25 22:11:17

.
Äitiä ei voi kannustaa kevyempään syömiseen. Vuosikymmeniä on kyllä yritetty, mutta hän alkaa aina selostaa, kuinka hän ei voi tehdä painolleen mitään kun on näitä kremppoja. Eikä hänen vointinsa millään ruokavaliolla parane, kun on jo niin sairas (ja nykyään lisäksi vanha).

Kun joskus kävi jollain ravitsemusterapeutilla ja laihtui niiden ohjeiden avulla muutaman kilon, kertoi kaikille innoissaan, kuinka on onnistunut laihtumaan muutaman kilon. Mutta kun ei sen enempää laihtunut, niin alkoi selostaa kaikille suu vaahdossa, että ihan turhaa se oli, kun en laihtunut kuin muutaman kilon.

Kun hänelle koettaa sanoa, mikä on auttanut monia tai minua, niin alkaa kaakattaa, päälle, että häneen ei toimi mikään kun hänellä on näitä sairauksia ja hän ei voi tehdä mitään ja häneen ei auta mikään. Edes se, kun siskoni sanoi, että hänen vatsavaivansa loppuivat vehnän syönnin myötä tai minä sanon, etten voi juuri syödä viljoja kun turpoan ihan muumiksi ja niveliä alkaa särkeä. Äiti ei kuuntele yhtään. Tai sitten nojaa eteenpäin silmät sirrillään ja oikein vttumainen ilme naamallaan "No ai-jaa. No kerro-han ih-mees-sä enemmän! Enpä ole kos-kaan kuul-lut-kaan! ;)".

Äiti on myös sitä mieltä, ettei hän syö herkkuja juuri ikinä ja hän voi olla pitkiäkin aikoja syömättä herkkuja, mutta kuitenkin niinä päivinä, kun minä olen samassa talossa, hän syö puoli pakettia jäätelöä ja paketillisen keksejä. Mutta niitä ei kai lasketa.

Häntä on ihan turha ehdottaa terveellisemmän syömisen pariin. Ei ainakaan, jos ei käytä lääkettä, joka hillitsee ruokahalua ja makeanhimoa, jonka avulla siinä onnistuisi. Vaikka tekisin hänelle jotain kala- tai kanasalaattia ja hän hihkuu, että tämähän on terveellistä kun on vähähiilihydraattista, niin palkinnoksi tuosta terveellisestä vhh-ruuasta hän sitten syö jäätelöä.

Monta kymmentä vuotta on yritetty ohjata terveellisemmän syömisen pariin, tuloksetta. Joten nyt pitäisi saada tietää, olisiko joku laihdutuslääke kokeiltavissa, että tilanne edes vähän helpottuisi.

Edes kesäkuumat ei ole häntä kannustaneet, kun päinvastoin, sehän on hyvä syy syödä jäätelöä, kun on niin kuuma! Vaikka hän olisi vain sisätiloissa, missä ei ole kuuma eikä sinne aurinko paista...

Jostain pitäisi se pieni kipinä nyt tulla, mutta mistä?

Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   15.6.25 22:16:24

"No ei niitä lähdetä jonkun laihdutuslääkkeen takia pilaamaan! Kun ongelmia jo on, niin tuollaiset ei elintärkeät on pannassa."

Äidilleni se laihdutuslääke oli kyllä aika elintärkeä. Joten ennemmin minä miettisin, olisiko syynä joku muu, jolloin voisi tuollaisen lääkkeen käyttöä jatkaa edes pienessä määrin. Sekin nimittäin olisi auttanut, jos äiti olisi saanut pidettyä painonsa siinä lukemassa mihin sen trulicityllä sai, vaikkei paino olisi siitä enää laskenutkaan. Ja lääkkeen lopetettuaan on lihonut ihan hirveästi. Ja sillä on todellakin vaikutuksia tuon ikäisellä ja kokoisella ihmisellä :/

Enhän minä edes miettisi koko asiaa, jos hän pärjäisi kiloineen ihan mainiosti. Mutta kun nimenomaan EI PÄRJÄÄ. Muiden pitää koko ajan olla auttamassa kaikessa. Ja äitiä itseään vaivaa selkeästi se, että iso paino rajoittaa elämää. Ei pääse ylös, ei voi istua alas, ei uskalla istua mihinkään, ei jaksa kävellä mihinkään, ei pääse portaita, ei tahdo mahtua autonsa ratin taakse... Käyttää kotonakin rollaattoria. Muttei välttämättä jaksa sitä rollaattoria raahata mukana kun lähtee autolla johonkin, kun on niin raihnainen ja rollaattorin laittaminen autoon ja autosta pois niin työlästä.

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   15.6.25 22:21:30

Sulla on pakkomielle

Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   15.6.25 22:27:39

noita:
Tietäisitpä, miten paljon äitini on aina tunkeutunut minun rajojeni yli. Siihen nähden minä olen häntä kohtaan todella hienotunteinen enkä puutu hänen asioihinsa yhtään.

Enkä minä nytkään miettisi koko asiaa, ellen joutuisi koko ajan auttamaan häntä, kun olen läsnä tai kuuntelemaan hänen valitustaan elämänsä vaikeuksista, kun en ole läsnä. Kun minun pitäisi mennä auttamaan kaikesssa. Hän ei anna minun mennä edes eri huoneeseen, kun juuri silloin tarvitsee apua kaikessa. Ja minä en saa mennä kavereiden luo, enkä varsinkaan lähteä takaisin omaan kotiini, kun minun pitää olla auttamassa häntä. Postin saan hakea ja talvella käydä kolaamassa lumet, mutta muuten en saa poistua näkyvistä, koska hän tarvitsee apua.

Äiti haluaisi kiloistaan eroon, mutta ei onnistu siinä ilman apua. Äitini ei todellakaan elä sellaista elämä kuin haluaa. Hän on todella pettynyt siihen, että ei voi elää kuten haluaa. Ja tilanne on vain pahentunut laihdutuslääkkeen lopetuksen ja kilojen paluun jälkeen.

Mutta ehkä tosiaan on parempi, etten yritä auttaa häntä ja kerron tämän myös hänelle. Mutta se todellakin tarkoittaa, etten auta häntä enää missään. En missään, mitä tarvitsee, jotta saisin hänet itse tajuamaan, että hänen on tehtävä jotain, kun BMI lähentelee 50. Jätän hänet huolehtimaan yksityisyydestään. Jospa se sitten toisi sen kipinän ja herättelisi häntä?

Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   15.6.25 22:29:17

"Lähettäjä: @
Päivämäärä: 15.6.25 22:21:30

Sulla on pakkomielle"

Kerro ihmeessä lisää. Miten se, että äitini pakkomielteisesti selittää, ettei pärjää ilman apua, tekee minusta pakkomielteisen?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   15.6.25 22:31:06

Jos aloittajan äiti on kova vänkäämään, niin ei kyllä jää tytär kakkoseksi.

Lähettäjä: izu 
Päivämäärä:   15.6.25 22:32:05

Ongelma ei ole äitisi ylipaino, vaan se, että äitisi on sekopää. Kuka viitsisi alkaa väittämään, että Ranskan pääkaupunki ei ole Pariisi?

Lähettäjä: jj 
Päivämäärä:   15.6.25 22:32:45

"Sulla on pakkomielle"

Onhan läheisen auttaminen tietenkin pakkomielle... Luitko edes millaista aloittajan äidin elämä on ja miksi hänellä on aiemmin ollut laihdutuslääke ja miksi aloittaja pohtii voisiko jonkun valmisteen käytön aloittaa uudestaan?

Toivottavasti itse paisut 200-kiloiseksi niin tulet sitten kertomaan meille miten jollain on pakkomielle kun koettaa auttaa sinua. Hurja painonpudotus suomi -sarjassa taisi olla parikin sen kokoista osanottajaa. Heille oli valtava apu siitä että saivat painon hallintaan ja kilot alas. Löytyy kai edelleen ruudusta.

Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   15.6.25 22:51:29

"Ongelma ei ole äitisi ylipaino, vaan se, että äitisi on sekopää. Kuka viitsisi alkaa väittämään, että Ranskan pääkaupunki ei ole Pariisi?"

Apua... En minä siis oikeasti ole äidin kanssa Ranskan pääkaupungista keskustellut. Vaan jostain asiasta, joka on yhtä selkeä ja helposti tarkistettavissa vaikka netistä, jos ei ulkoa muista. Tuo vain yritti olla esimerkki siitä, että äidilläni on tapana alkaa vängätä ja väittää vastaan, vaikka muut sanoisivat, että kyllä asia on noin ja hän on väärässä.

Mutta koska joku lääkäri on joskus saanut äidin aloittamaan sen laihdutuslääkkeen, niin joku on osannut/uskaltanut sanoa suoraan, että painolle on pakko tehdä jotain. Äiti ei vain osaa vaatia mitään, joten ei varmaankaan ole osannut sanoa, että "Onko joku toinen valmiste, jota voisi kokeilla?". Enkä tiedä sitäkään, että onko sanottu esim. että "Jos munuaisarvot normalisoituu, niin voisi kokeilla jotain muuta valmistetta", mutta se olisi vaatinut sen, että äiti itse sanoo haluavansa sen. En siis oikeasti tiedä, ja jotenkin pitäisi nyt saada sitä tietoa.

Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   15.6.25 22:59:46

Olen ihan satavarma, että jos lääkäri sanoisi, että "Koska aiempi valmiste ei sinulle sopinut, niin haluaisitko, että kokeiltaisiin jotain toista valmistetta?", niin äitini alkaisi itkemään, että "Olen toivonut sitä siitä asti kun aiempi lopetettiin, kun ei tämä paino pysy muuten millään kurissa".

Mutta miten ottaa asia puheeksi? En tunne paikkakunnan lääkäreitä, enkä muutenkaan läkääreitä, joilta voisi kysellä, kun en äitini asioista sen tarkemmin tiedä. Toeto pitäisi nyt saada äidistä jotenkin.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   15.6.25 22:59:57

Munuaisongelma on kyllä niin vakava juttu, että ihan tosissaan täytyy välttää lääkityksiä jotka sitä voivat pahentaa. Laihdutuslääkkeet ovat myös sen verran uusia tuotteita ettei ole vuosikymmenien kliinistä kokemusta siitä, miten herkästi munuaisten vajaatoiminta voi niistä pahentua.

Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   15.6.25 23:16:58

Myös antihistamiini voi aiheuttaa munuaisongelmia, mutta siitä huolimatta sitäkin äitini käyttää. Lisäksi hän tosiaan käyttää ihan järjettömästi suolaa, joka sekin tekee munuaisille huonoa.

Mutta silti lopetettiin laihdutuslääke sen sijaan, että oltaisiin laitettu antihistamiini tauolle ja käsketty jättää suola pois ruuanlaitossa. Olisi saanut syödä vain esim. juustoa, jossa suolaa on mukana, mutta itsevalmistamiin ruokiin ei kippaa sitä suolaa ollenkaan.

Kuten tuossa linkkaamassani ketjussa sanoin, ja tähänkin ketjuun kopioin, niin äidin suolankäyttö hirvittää muita.

Ja kun ottaa huomioon sen, että äitini on sydänsairas ja todella lihava ja hänellä on korkea verenpaine, niin olisi ihan hyvä saada painoa alas jo sydämenkin vuoksi...

En edes tiedä, onko äidillä oikeasti munuaisten vajaatoimintaa vai oliko vain jotkut munuaisarvot koholla niin, että jos tilanne pahenee, niin sitten olisi/tulisi munuaisten vajis.

Olen monista paikoista lukenut, että painonpudotuksen jälkeen moni käyttää laihdutuslääkettä ns. ylläpitoannoksella, eli pienellä annoksella ja harvemmin. Päivittäisen annoksen sijaan 1-2 kertaa viikossa ja kerran viikossa sijaan kerran kaksi kuussa. Ja minua kiinnostaisi tietää, että voisiko minunkin äidillä edes kokeilla tuota ylläpitoannosta. Eli onko ne laihdutuslääkkeet todellakin niin pahat hänen munuaisilleen, vai pelkästään se yksi lääke, jota kokeiltiin, vai oliko tuolloinkin syy jossain muussa? Eli lopetettiinko häneltä jotain muitakin lääkkeitä? Kun en tiedä :/

Lähettäjä: djdj 
Päivämäärä:   15.6.25 23:33:42

Sanot, että siskosi ei auta. Mutta voisitko silti keskustella hänen kanssaan, jos hän tietäisi jotain tai saisitte yhdessä äidistänne jotain irti? Olisihan tuolla painolla ihan aiheellista saada painonnousu pysähtymään. Ja kun moni on laihdutuslääkkeistä sanonut, että "läskit käytännössä suli pois" niin varmasti äitisikin mieliala paranisi, jos hänestäkin vähän sulaisi pois ja jaksaisi vaikka paremmin kävellä.

Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   16.6.25 00:19:39

En usko, että siskoni kanssa keskustelu onnistuu. Hän ei aiemminkaan ole halunnut keskustella äitiin liittyvistä asioista, ellei ne ole olleet positiivisia. Hän ei kestä mitään negatiivista tai mitään, jonka omassa päässään voi ajatella negatiivisena.

Ja kun on kyse äidin painosta, niin keskustelu ei varmasti onnistu, kun siskoni on myös lihonut viime vuosina huomattavasti, ja se on hänelle todella vaikea asia... :( Hän ei kuitenkaan ole sairaan lihava kuten äitimme, mutta ylipainoinen kuitenkin.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   16.6.25 01:01:51

Antihistamiinin todellisista vaikutuksista munuaisten vajaatoimintapotilailla on se kymmenien vuosien kliininen kokemus mitä laihdutuslääkkeestä ei ole.

Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   16.6.25 01:03:51

Oletko siis nimimerkki ?? lääkäri, joka tietää näistä asioista enemmänkin, vai heitätkö vain mutua?

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   16.6.25 01:08:13

Olen sairaanhoitaja ja jonkin verran hoidan töissä sairaalassa munuaisten vt potilaita.

Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   16.6.25 01:12:58

Mutta tiedätkö siis, voiko mitään laihdutuslääkkeitä käyttää edes ns. ylläpitoannoksella, jos aiemmin on monien lääkkeiden ja huonojen elintapojen kombo saanut munuaisarvot koholle?

Eli onko äidilläni mitään mahdollisuutta saada jotain muuta valmistetta kokeiluun edes alhaisella annoksella? Varsinkin, jos korjaisi huonoa ruokavaliotaan munuaisille ystävällisemmäksi?

Pelkkä irrallisten lauseiden nakkelu ei auta, jos et osaa perustella niitä yhtään sen enempää.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   16.6.25 01:21:31

Ihan sitä kuuluisinta Ozempicia voi yleensä käyttää vaikka olisi munuaisten vajaatoiminta. Tai sitten äidilläsi jostain syystä ei. No se kävi ilmi, että äitisi ei ole avannut asiaa sulle enempää joten paha siihen on mitään kovin informatiivista sanoa.

Ja siis mulle ei ainakaan ole selvinnyt että mitä lääkettä äitisi on käyttänyt enkä ole ihan kaikkia vuodatuksiasi sanatarkkaan lukenut, jos itse vastailen lyhyesti niin oleellisten tietojen poimiminen vuodatuksistasi on liian hankalaa. Halusin vain sanoa, että munuaisten vajaatoiminta on oikeasti vakava asia eikä lääkeaineilla kannata sen tilan kanssa leikkiä jos on todettu että jotkut lääkkeet juuri kyseisellä henkilöllä niitä munuaisia rasittaa.

Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   16.6.25 01:46:02

Olen kyllä pari kertaa kertonut, mikä lääke äidilläni oli kokeilussa. Se löytyy tuosta kommentista, johon listasin löytämäni laihdutuslääkkeet pakkausselosteineen.

Minähän en tiedä, nostiko äidillä munuaisarvoja se käytetty trulicity vai joku muu. Mutta sen tiedän, että ainakin lihansyöntiä hän vähensi tuolloin reilusti, koska munuaisongelmainen ei saa syödä liikaa proteiinia. Mutta jännä, ettei suolan käyttö kuitenkaan vähentynyt yhtään... Enkä siis tiedä, mitä muita lääkkeitä jäi tai jäikö pois, tai muuttuiko joku muukin asia, eikä kyse sitten ollut ollenkaan siitä laihdutuslääkkeestä.

Lähettäjä: ririer 
Päivämäärä:   16.6.25 02:10:03

On muuten aika hauskaa, että informaation kertomista sanotaan vuodattamiseksi. Jos asioita ei kerro, saa haukut siitä, että ei kerro kaikkea kysymättä ja kaikki pitää kysyä.

Ja kun jotain kertoo, niin sitten valitetaan vuodatuksesta, eikä viitsitä edes lukea mitä on kirjoitettu. Kuitenkin on pakko päästä sanomaan, että en viitsinyt lukea ketjua, mutta tulin vain pätemään turhuuksia.

Kun se annettu informaatio on annettu, niin kannattaisi lukea ketjua ennen kuin kommentoi. Mutta jostain syystä monille on tärkeintä päästä kommentoimaan, ei kommentoida aiheeseen liittyen.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   16.6.25 02:23:29

Äidilläni on ikää jo yli 70 v. Oli jo silloin kun Trulicityä kokeiltiin.
Sekin nimittäin olisi auttanut, jos äiti olisi saanut pidettyä painonsa siinä lukemassa mihin sen trulicityllä sai, vaikkei paino olisi siitä enää laskenutkaan.

Aloittaja on kahdessakin kommentissa kertonut mikä lääke äidillään oli käytössä ennen kuin ?? siitä veetuili. Ei tarvitse edes sanatarkkaan lukea kaikkea kun nuo pomppaa silmille.