|
Lähettäjä: ririer
Päivämäärä: 15.6.25 14:11:12
Äitini on aina ollut rakenteeltaan roteva, mutta ei siltikään ollut lihava ennen lapsia. Jopa kaksosten jälkeen, kun vauvat olivat ihan pieniä, hänellä oli päällään neule, joka vastaa nykykokoa noin 36/pieni 38, kun maha oli vasta palautumassa. Tämä neule on siis minulla nykyään. Äitini on 168 cm, eli ei edes kovin lyhyt. Mutta lihoi lihomistaan.
Olen aina inhonnut sitä, että lihotaan lihomistaan eikä pidetä painosta huolta, ja valitetaan kilojen tuomista ongelmista, muttei tehdä kiloille mitään. Äiti aina selitti, että "Minkäs sille voi, jos on muotoja". Haukkui myös minua anorektikoksi, joka ei koskaan syö mitään, koska en ollut lihava. Söin kyllä kaikkea ja todella paljon, mutten paisunut kuin pullapitko.
Äitini on niin lihava, ettei ole enää vuosikymmeniin saanut alapäätään ja pyllyään pyyhittyä ja pestyä. Kenkiä ja sukkia ei saa jalkaan tai jalasta pois. Kaikessa pitää auttaa ja muiden tarjota apuvälineitä. Mihinkään ei voi tarjota vaihtoehdoksi tai ratkaisuksi mahan pienentämistä, kun iso pallomaha on tiellä. Kun ei kun tarvitaan apuvälineitä!
On törkeää, että johonkin pitää itse kävellä muutama metri! Kamalaa, että kaikki ei tule hänen luokseen vaan hänen pitää mennä muiden luokse!!! Hankala istua normaalikorkuiselle tuolille. Ei pääse siitä ylös. Ei voi istua tuolille, jossa on käsinojat, kun jää persuksista jumiin eikä pääse ylös. Ei voi istua tavalliselle tuolille, kun se hajoaa alle. Ei pääse portaita. Ei jaksa kävellä. Ei pääse ylös, jos kaatuu nurin. Ei saa tavaroita lattialta, vaan huutaa, ähkii ja kiljuu, ja jonkun pitää auttaa. Käyttää pihtejä saadakseen tavarat lattialta ja sekin on vaikeaa. Talvikenkinä on putkivarsikuomat, joissa on tarra nilkassa. Ei meinaa saada niitä kiinni ja valittaa, kun tarvitsee jonkun apuvälineen, että saa tarrat auki. Olen sanonut, että kumarru itse ja avaa tarrat. Onnistui sillä kerralla. Kengät hän pukee ja riisuu tuolilla istuen.
On lähes kotinsa vanki, kun ei voi lähteä mihinkään, kun pitäisi pukeutua ja laittaa kengät jalkaan ja kävelläkin jokunen askel. Auton ratin taakse ei meinaa mahtua vaikka penkki on niin takana kuin saa. Jos rattia laittaa edemmäs, eli kauemmas hänestä, hänen kädet ei enää yllä rattiin. Turvavyö ei meinaa mennä kiinni. Ei meinaa päästä auton penkistä ylös vaikka se on niin ylhäällä kuin saa, kun ei hänen jalat jaksa ja ruho painaa liikaa.
Joskus olin lainannut hänen autoaan ja palauttaessani pukannut ratin ylös ja penkin taakse. Äiti lähti viemään minua autolla bussiasemalle ja meinasi istuutua ratin taakse, kun alkoikin kiljua "EI SAA!!! EI SAA JÄTTÄÄ PENKKIÄ ETEEN!!! PENKKI PITÄÄ LAITTAA NIIN TAAKSE KUIN SE MENEE!!!". Olin ihan hölmistynyt, äiti nousi ylös, kiukutteli minulle ja menin ratin taakse ja koetin potkia penkkiä taaemmas ja nostaa rattia ylemmäs. Nousin pois ja sanoin, että penkki on niin takana ja ratti niin ylhäällä kuin menee, ei niitä saa säädettyä enempää. Äiti sanoi "No ehkä minä vain istuin jotenkin huonosti". Todellisuudessa hän oli ollut käsileikkauksessa, ja kaksi viikkoa vain mähönnyt kotona syöden jäätelöä, tuc-keksejä ja sipsiä.Tiedän tämän siitä, että asuin hänen kanssaan tuon kaksi viikkoa, enkä juurikaan jättänyt häntä vahtimatta, kun tarvitsi apua kaikessa kun on niin lihava ja se käsi oli juuri leikattu. Eli äiti oli tuon kahden viikon aikana lihonut/turvonnut niin paljon, ettei mahtunut enää ollenkaan autonsa ratin taakse! Mutta ei hänelle saa sanoa, että hän on lihonut ja hänen pitäisi ihan oikeasti vähän katsoa mitä syö, ettei liho enempää ja voisi muutaman turvotuskilonkin saada pois.
Lihavuusleikkaukseen ei ole koskaan suostunut menemään. Ei mihinkään leikkaukseen. Hyvä, kun suostui edes sen kätensä leikkauttamaan paikallispuudutuksessa. Hänen BMI:nsä on nykyään pitkällä yli 40.
Laihdutuslääkkeitä on ollut käytössä pari. Joku "rasvasieppari" ysärillä tai ehkä 2000-luvun alussa, mutta siitä hänelle tuli jatkuva ripuli, joka ei korjaantunut koskaan. On tehty colonoskopia silloin ja nyt viime vuosina, muttei löydy mitään vikaa sille, että kaikki meinaa tulla housuun. Suolistobakteerit kai pilalla. Lisäksi oli pistettävä lääke, jota käyttikin kai vuoden, laihtui n. 20 kg, mutta se piti lopettaa, kun munuaisarvot alkoi kohota ja diagnosoitiin lievä munuaisten vajaatoiminta. Eikä se ainakaan hänellä korjannut suolistobakteereita, vaikka monilla on tällainenkin tullut laihdutuslääkkeen myötä ja esim. IBS rauhoittunut. Ja nyt paino vain nousee ja äiti paisuu. Kun hän ei voi sille mitään, että hänellä on muotoja. Ja ainoa ilo elämässä on mässääminen, mussuttaminen ja napostelu samalla kun katsoo leffoja ja sarjoja läppäriltä.
No, se hyvä puoli tuossa on, että minä olen pitänyt kiloni kurissa. En ole koskaan ollut alipainoinen (paitsi äitini mielestä olen varmaankin edelleen kun BMI:ni on alle 30), ja välillä mässään pidempiä aikoja ihan huolella, mutta sen jälkeen palaan ruotuun niin, etten liho ainakaan niin, etten pystyisi itse huolehtimaan arjestani.
Kun vierestä näkee, miten vaikeaa todella lihavien elämä on, niin en itse sellaista halua. Myös kaverin isä on todella lihava, hänelle laitettu 8 stenttiä sydämen ympärille, ja hänkin on sitä mieltä, että "kyllä ison miehen pitää saada syödä miehen annoksia". Hän on hankkinut sähkömopon voidakseen liikkua, kun ei ole vaihtoehto, että muuttaisi elintapojaan niin, että voisi omin voimin liikuttaa ruhoaan. Hänellä on mahanympärys varmasti yhtä suuri kuin pituutensa, eikä hän ole mikään lyhyt mies...
Mutta näinhän se on. Suomessa on Euroopan toiseksi lihavimmat ihmiset. Voi kun ihmiset havahtuisivat ongelmaan ajoissa, ettei BMI pääsisi yli 30. En morkkaa laihdutuslääkkeen käyttäjiä, jos sillä saavat kilonsa kuriin. Käyttäkää vaikka laihdutuslääkkeitä, jos tarvitsette. Mutta hulluahan se on, että laihdutuslääkkeet ovat nyt Suomen ostetuin (vai oliko toiseksi ostetuin?) lääke. Ja kun katsoo, mitä ihmiset syövät ja kuinka paljon, niin en ole ihan samaa mieltä siitä, että "lihavuus ei ole ihmisen oma vika". Marketeissa suurin osa hyllyistä on täytetty jollain, jolla ei ole ravinnon kanssa mitään tekemistä, mutta silti ihmiset tunkevat näitä suurimmaksi osaksi kitaansa. Jos jättäisitte käymättä niillä hyllyillä, joilal on turhaa höttöä ja ultraprosessoitua elintarviketta, niin ei montaa hyllyä olisi kaupassa kierrettävänä ja ruokavalio muuttuisi kyllä aivan täysin.
|