|
Lähettäjä: tje
Päivämäärä: 14.6.25 21:46:22
Minäpä kerron No juu:lle, että kirjoitin tuon kommenttini ihan hyvässä hengessä, tosin rehellisesti. Mutta jos rehellisyys on se, joka koetaan rumana käytöksenä, niin minähän en sille mitään voi. Teillä on oikeus tunteisiinne.
Ja vaikka sinä No juu omasta mielestäsi syötkin terveellisesri, niin se ei tarkoita, että kaikki muutkin ozempicia tai muuta laihdutuslääkettä käyttävät niin tekevät. Ihan itse olen nähnyt ja kuullut, miten moni oikein nauttii siitä, että saa syödä mitä tahansa herkkuja, kun nyt annoskoot pysyy lääkkeen myötä aisoissa. Heillä ilmeisesti ei sitten ole karseita sivuvaikutuksia, kuten "rasvainen ruoka ei mene alas", oksetusta, tai muitakaan ongelmia, jotka estävät syömästä.
Olen vilpittömän onnellinen siitä, että sinä sait lääkkeen avulla suolistobakteerikantasi takaisin. Mutta toiveesi on kyllä minun kohdallani toteutunut. Minä nimittäin sairastan sairautta, joka yleensä aiheuttaa painonnousua. Ja moni ei kilojaan saa alas, vaikka saisikin lääkityksen, koska heidän elintavoissaan ja ruokavaliossaan on syy sille, miksi paino nousi ja miksi se ei lääkityksestä huolimatta laske. Ja tämä sairaushan on hypotyreoosi.
Ja tiedätkö mitä. Minä aloin sairastaa parikymppisenä. Olo oli karsea, veriarvot persuksillaan, mutta koska olin niin nuori ja tuolloin vielä hoikka, ja TSH oli alle 10, niin lääkitystä en saanut. 10 vuotta koetin vain selvitä opinnoista, töistä, noista molemmista, ja elämästä hengissä. Söin vhh:sti, välillä ketosti, harrastin jonkin verran liikuntaa fyysisen työn lisäksi, jota siis tein myös opintojen ohessa. Olin aivan loppu, kun hypotyreoosin vuoksi syke oli alhainen ja saatoin kesken luennon pyörtyä, kun veri ei kiertänyt päähän asti. Ravasin lääkärillä oireiden vuoksi, jotka kuulemma passasivat sydämen vajaatoimintaan. Sydäntä kyllä tutkittiin vuosien varrella moneen kertaan (eli otettiin EKG ja jotain verikokeita), mutta pielessä olevista kilpirauhasarvoista ei välitetty, koska en ollut lihava. Olin niin jäässä, etten voinut nukkua. Ja tämäkin johtui alhaisesta sykkeestä. Kun ei veri kiertänyt.
Lopulta sain lääkityksen. Oikeaa annosta haettiin kuukausitolkulla ja se ei kauaa pysynyt. Mutta helpotti. Tätä jatkui vuosikausia, koska sopivaa annosta ei löytynyt, koska oma kilpirauhanen ilmeisesti vielä hiipui ja annosta piti nostaa 6.9 kk välein hitunen kerrallaan. Liikaa ei kerralla voinut nostaa.
Jos olisin syönyt, kuten ne, jotka paisuvat sairauden myötä, niin olisin paisunut minäkin. Mutta koska söin vhh:sti, niin en lihonut.
Ja sama koskee minua edelleenkin. Jos syön vhh:sti, niin en liho. Jos syön pidemmän aikaa hiilaripitoisesti ja ihan liikaa, niin lihon kyllä. Eikä ne kilot kovin helposti lähde, koska minulla on se kilpparivajis ja olen jo yli nelikymppinen ja blaa blaa.
Jos söisin kuten "normaalit, lihovat suomalaiset", niin varmasti thyroxin-annokseni olisi moninkertainen nykyiseen verrattuna. Eli elintavoillani teen paljon vointini eteen.
Että kiitos vain ja ole hyvä, sait varmasti tyydytyksesi? Toivottavasti et nyt kuitenkaan pahasti pettynyt, kun minä en paisunutkaan isoksi, vaikka hypotyreoosia 10 v sairastinkin ilman lääkitystä, ja se oli ja on ihan omien elintapojeni ansiota.
|