|
Lähettäjä: Prisse
Päivämäärä: 17.2.10 22:22:02
Uh, meni niin pieleen ell-visiitti kuin voi olla. Soitin jossain vaiheessa (aika pian) aamusta kännykkänumeroonsa, että onko tulossa kohta (kun heppa oli läpeensä harjattu kavioita myöten).
Iloisesti puhelimen toisessa päässä ell ilmoittaa, että tunnin päästähän teillä vasta meillä täällä aika on! ?????
Olisi pitänyt hälytyskellot soida jo siitä, kun kokeneen lääkärin aika löytyi niin helpolla. (Tyhmänä ajattelin vain, että apua - kylläpä lama puree, kun aikoja löytyy jo viikon parin päähän.)
Mutta- käsittämätöntä, että tuo virhe (onko tallivisiitti vai klinikkakäynti) meni läpi vielä edellisenä päivänäkin, kun tyypilliseen tätitouhotustyyliini soitin klinikalle, että onko nyt oikeasti ok, joko tulla katsomaan tai rokottamaan, kun voi olla, että on vähän liian lievä nuhis katsottavaksi, mutta sen verran iso, ettei kannata piikittää.
Huoh.
Kai se on tälläistä, kun varailee aikoja hammaslääkärille ja samalla jalkakuvaukseen ja vielä lopuksi sitten tuon kotikäynnin. Kun sitten joutuu siirtämään kotikäynnin, niin voi näköjään paketti keikahtaa.
Tulipa vain kakka fiilis. Ennen kaikkea tosi tylsää, että kiireisen ell:n aikaa tuhlaantui ihan tyhjään ja kaiken lisäksi vielä ehkä joltain avun tarvitsijalta meni aika. :-( :-(
Toisekseen, olisi ollut kiva nähdä ell, kun lämpö oli taas noussut (näköjään kannattaa tosiaan edelleen loimittaa vähän yli, eikä ali) ja nenä edelleen vuotaa.
Jos ei onneksi olisi mato muuttunut nesteeksi, yskä lakannut ja lämpö kuitenkin aika lähellä normaalia sekä ihan järkevästi ajatellen flunssaa pidentävänä syynä luultavasti tuo tarhakaverin kanssa telmiminen suunnittelematta, niin etsisin kivien ja kantojen alta varuilta heppalääkäriä, kun johan tässä 3. vko pyörähti just käyntiin.
Ja olisihan tässä ollut muutakin pientä kysymistä kuten ihan vain arviointi, että millainen aika pitäisi varata tyhmästi aika lailla satulavyön kohdalla olevan syylän/luomen poistoon, hokkireikiä leikeissä kärsineiden jalkojen jälkiarviointi jne.
Onneksi tallinpitäjä lohdutti, että tämä on vielä pientä ell-sekoilua. Joskus on käynyt hänelle niin, että ell a:n piti tulla iltapäivällä hoitamaan koko tallin operaatio x, kun samana aamuna ilmaantui (samasta paikasta kuitenkin) ell b hoitamaan ko. asiaa.
Mitään syytä tuolle väärinkäsitykselle ei koskaan selvinnyt, mutta hoituihan se asia niinkin. Piti vain roudata juuri tarhaan viedyt hevoset sitten kipinkapin takaisin.
No joo, ollaan käytetty jalustimia ja loimen läpi niistä ei ole ollut kiusaa kovasti, kun yksi ainut pukki tuli, kun ekan kerran kunnolla ratsastusvyössä kiinni ollut jalustin heilahti.
Jonkinlaista narujen kanssa pelailua ollaan harrastettu ja pikkuheppa tietää jo, että edelläkin voi kulkea.
Kaksi kertaa kävelylenkillä tehtiin takaosan käännös kevyellä narulla, melkein takajaloilla istuen hiiitaaasti, kun tuo entinen tarhakaveri ravasi pellolla vieressä hurjaa vauhtia ja hirnui mennessään.
Mighty buttock toivottavasti on sitten hyödyllinen, kun tarvitsee pompata ja loikata.
Iloinen tuo pikkuheppa on enimmäkseen ollut ja suorastaan turhankin reipas. Pari kertaa olen vähän juoksuttanut sitä irtona heti tarhaan tuotua, kun menohalut ovat pursunneet ja olen halunnut antaa ruunavanhuksen möllöttää rauhassa. Vähän sellainen olo kuin koiralle olisi heittänyt keppiä, kun pikkuheppa tuli varovaisesti kohti päätä ravistellen jne ja sitten kun vähän heilautti kädessä roikkunutta hanskaa, niin se säntäsi täyttä häkää pikkurundille. Kaikkein hauskinta oli sännätä osittain syödyn pyöröpaalin yli tai tehdä tosi tiukka kurvi sen "huipun" ympäri. Yksi rundi meni tosin pieleen - ekan kerran näin senkin ihmeen, että tämän otuksen tasapaino petti ihan riekkuessa. (Kurotellessa outoihin paikkoihin ruoan perään on voinut vähän notkahtaa.) Takajalat luiskahtivat jossain heinä/lumikasassa ja laskeutuminen loimipehmustetulle kyljelle tapahtui puolimetriseen kaiveluheinään, joten eipä tuon parempaa landauspaikkaa olisi voinut oikein varmaan ollakaan.
Mutta olipa hauska katsella mikä on reaktionsa, hävettääkö vai harmittaako? Ei ollenkaan, lähinnä oli vähän hämmästyneen oloinen, että olipa kumma juttu!
Pitkät tarinat taas...
Olipa kiva, että en ole taas "ihan eka". :-) Katsotaan kuka rohkea avaa seuraavan vol:in.
ps. Feya, onpas kivaa "vaihtelua" teille! :-)
|