|
Lähettäjä: Prisse
Päivämäärä: 9.7.09 00:28:55
Ruipelo: Minusta tuo on juuri hyvä, että varsa tuntuu kasvavan tasaisella tahdilla. Ei hirveästi pelota, että saako se esimerkiksi liian vähän tai paljon ruokaa, että vaikuttaako se kasvamiseen. Ja, jos vaikuttaa, niin tuleeko kasvuhäiriöitä. Jne.
Meillä on onneksi kasvu ollut sellaista sentti kuussa tahtia suurin piirtein siitä saakka, kun vein kasvattajille mitan tuliaisina (taka-ajatuksin :-) ja lukemia alkoi tulla omastakin.
Kun rahareikiä on hevosen kanssa aina niin paljon muutenkin, niin nyt tuo oman mitan hankinta mietityttää, kun en tiedä miten pitkään kasvu sitten kuitenkaan jatkuu. (Eli voisiko käydä niin, että mittailtaisiin vielä vuosi ja sitten koko kapine olisi turha tms.)
Tämä rotu on kuitenkin kai potentiaalisesti hidaskasvuinen. Esim. yksi oman hevoseni kasvattajan tammoista on lukemien mukaan 2-vuotiaasta 8-vuotiaaksi kasvanut vielä reilusti yli 10 cm.
Tai, voihan tietenkin olla, että tuolla idässä hevosia on ruokittu niin epämääräisesti, että kasvavat sitten kun on ruokaa tarjolla... Ainakin paljon ainakin sieltä tulleista hevosista kuulee näitä "myöhäiskasvutarinoita", vaikka ei nyt ihan mitään yli 10 cm sentään.
(Oman hevoseni kasvattajien http://www.akhalteke.ee/ hevoset ovat etupäässä Turkmenialaista ja Venäläistä alkuperää. Eniten akhal-tekejähän on juuri Turkmeniassa, mutta erityisesti omaa kasvatustakin paljon omaavan venäjän kautta niitä on tullut länteen.)
Marmelade, sullahan on oikea Neiti siellä, iso nainen jo. Ja mahtavaa totutusta kaikkeen mahdolliseen samalla kertaa. :-)
Meillä vuoltiin kaviot talon, tallin ja ladon rajaamalla pihalla pari päivää sitten. Tallinmäelle on puolisen kilsaa sen "kotoa" eli laitumelta.
Virikkeitä oli enemmän kuin arvasinkaan, kun osittain tallin alapuolella oli lauma hevosia uudessa paikassa, osin talon takana kaksi täysin uutta ja ennennäkemätöntä läpikulkumatkalla olevaa hevosta ja talon edessä pomppivat trampoliinilla kaksi pikkupoikaa.
Pari kertaa halusi alussa saada jalan maahan jossain vaiheessa vuolun välissä. Lisäksi pää tiesti vähän pyöri ja pakko oli vuolun välissä käyntiä esitellessä pari kertaa hirnahtaakin noille vieraille hevosille, mutta niin nätisti pikkuori oli, että ansaitsi kyllä kehut. Onhan se vasta viitisen viikkoa ollut suomalainen ja aika coolisti uusissa tilanteissa, vaikka välillä varmasti vähän jänskättääkin.
Feya: kiitos, kiitos! Ja tämä on sikäli kiva väri, että se muuttuilee kiitettävää vauhtia. Tänään oli mukana laitumella Kuvandykiä moikkaamassa ihminen, joka oli sen huhti-toukokuussa Eestissä nähnyt: "onko tuo Kuvandyk? onko se tosiaan noin vaalea nyt??".
Itse olin jo unohtanut miten tumma se silloin olikaan, kun talvikarvan alta paljastui tätä kesäturkkia. Nythän se on lähinnä hallakon näköinen, kun siimaakin erottuu.
Tätä edelsi taas jonkinlainen "greippi-kausi" niinkuin itse sitä kutsun. Eli oli viime ja tänä keväänä talvikarvan vihdoin kokonaan pudottua aikalailla - hyvin vaaleankeltainen.
Kivoja tälläiset "häröväritykset". :-)
Ja kiitos Paelli! Nätti varsahan sinullakin on! :-) Luin tuota blogiasi (hyvät sivut!) etsiskellen "irtopalainfoa" ja katselin, että kyllä näkee, että se on "juoksijaksi" jalostettu!
Tekeistähän jotkut mollaavat, että "tuollaisia laukkahevosia". Eli "laihoilta tikkujalkarääpäleiltä" näyttävät varmaan monen hevipuokkiharrastajan silmään.
No, tämä oma on kyllä sitä tekejen "tankkisarjaa" ja aika lyhytkoipinenkin se on (tyypikkäimpiin tekeihin verrattuna), joten ehkä menee "useamman sorttisen hevosharrastajan seulasta" pientä kokoaan lukuunottamatta.
(Mieskin kun luuli pitkään - oikeasti, että alle 160-senttiset hevoset ovat poneja... :-)
Oman hevoseni isolta veljeltä löytyi irtopala, nimenomaan viime kesän alussa oireensa alkoivat, kun hevonen oli samanikäinen kun omani on nyt, siksi olen ollut niin huolissani. Sillä onneksi olivat oireet aivan erilaiset kuin mitä meillä ne ovat olleet. Ja samanlaiset kuin teillä.
Eli silläkään ei ollut turvotusta missään, hevonen vain laitumelle mentyään riehui muiden mukana, mutta sitten lakkasi laukkaamasta, ravaamasta. Tutkittiin, ei mitään (turvotusta, lämpöä, tms) takaisin laitumelle, mutta "liikkumattomuus" jatkui, minkä jälkeen kuvattiin ja sieltähän löytyi sitten irtopala, jonka arveltiin oireet aiheuttavan ja poistamisen jälkeen todellakin liike palautui.
Meillä alkoivat kaikki oireet yhtäkkiä, oli sekä turvotusta että lämpöä ja nimenomaan kantaluun kärjen tuntumassa, ja sitten n. kk jälkeen alkoi taas laukkailemaan "omaan malliinsa" (eli reippaasti ja spurttaillen) ja nyt (viimeksi pari tuntia sitten) ei enää spurttien ja äkkijarrutusten jälkeen ole millaanlailla köpöä ravikaan. (Puuta erittäin kovaa koputellen siis täällä, että vaiva olisi historiaa.)
Onpas muuten kiva, kun on näin monenlaista varsaa! Hauska vertailla kasvuvaiheita, korkeuksia jne!
|