|
Lähettäjä: Muisto97
Päivämäärä: 26.8.13 23:05:04
TERO
Katselin hiljaisena ulos ikkunasta, samalla kun hörpin kahvini loppuja. Sade tuntui yltyvän yltymistään, ja kahvio alkoi olla aika täynnä märkiä ihmisiä.
- Kuule, mitä jos otetaan taksi ja häivytään? Ehdotin ja sain hyväksyvän nyökkäyksen Samulta, joka oli nopeasti siirtänyt katseensa minusta ulos. Pieni hymy karehti huulillani, kun nousin ylös ja jäin odottamaan että Samu sai riisumansa hupparin takaisin päälleen. Olimme tuskin ehtineet ovelle, kun pöytä jossa olimme olleet oli saanut jo uudet asiakkaat ympärilleen. Vilkaisin huvittuneesti Samua, joka punastui pienesti kun katseemme kohtasivat.
- Neljän päivän päästäkö sulla oli ne polttarit? Kysyin kun taksi lähestyi hotelliani, katkaistakseni välillemme laskeutuneen hiljaisuuden.
- Joo, silloinhan ne, Samu sanoi vilkaisten minua.
- Tai siis jos nyt mitään polttareita tarttee ees pitää, jollei Teija oo jo ehtinyt perumaan koko häitä, hän jatkoi huokaisten syvään. En voinut olla naurahtamatta samalla kun kaivoin lompakkoni taskusta maksaakseni taksin.
- No sehän selviää vaan soittamalla, sanoin ja nousin autosta Samun empiessä.
- Mä heitän sut kotiin samalla kun tuun hakemaan sen aikataulun, sanoin ja käännyin marssimaan hotellin ovista sisälle Samu perässäni.
Huoneessani kiskaisin märän hupparin ja t-paidan päältäni, ja vilkaisin miestä, joka oli jäänyt jälleen tuijottamaan minua. Tajutessaan sen Samu käänsi nopeasti katseensa koneeseeni, jonka ruudulla komeili näytönsäästäjä, jota en ollut saanut vaihdettua. Kuvassa olimme vielä onnellisia, minä ja Andreas. Olimme yhdellä harvinaisista lomamatkoista, ja istuimme valkoisen hiekan peittämällä rannalla. Andreas nojasi rintaani vasten ja nauroi kameralle minun virnuillessa aurinkolasit silmilläni. Meillä kummallakin oli shampanjalasit käsissä, ja olimme kohottaneet ne kohti kameraa ja kameran takana seisonutta kuvaaja. Olimme tuolloin juhlineet viidettä yhteistä vuottamme.
- Mun paheeni, sanoin äänen värähtäessä aavistuksen verran. Samu kääntyi katsomaan minua epäröiden. Nappasin kaapista mustan kauluspaidan ja käänsin selkäni miehelle.
- Mä en ole koskaan oppinut luopumaan, siksi kai mä haluan takertua muistoihin, sanoin pimeydelle ikkunan takana. Sain paitani napitettua ja pyyhkäisin yksinäisen kyyneleen pois poskeltani.
- Tänään olisi ollut kahdeksas vuosipäivä, sanoin hiljaa. Kuulin Samun liikahtavan, ja pian käsi laskeutui epäröiden olalleni.
- Mä... Mies aloitti, mutta keskeytin hänet heti alkuunsa ravistamalla käden pois olaltani ja käännyin kohti sänkyä. Nappasin sen jalkopäästä nahkatakkini ja pamautin samalla koneen kiinni.
- Eiköhän mennä, sanoin suunnaten ovelle. Tajusin hiljalleen että minun olisi vaarallista olla Samun lähellä. Tiesin myös, miksi miehen seura oli niin tuttua. Samu muistutti luonteeltaan Andreasta.
Illalla istuin hiljaisena hotellin baarissa ryyppäämässä. Teija oli ollut jo huolissaan Samusta, ja olin jättänyt kaksikon harrastamaan sovintoseksiään. Hotelliin palattuani en ollut kuitenkaan halunnut palata huoneeseen, jossa kummittelisi Samun tuoksu, joten olin sen sijaan päättänyt ottaa yhden oluen baarissa. Sen yhden jälkeen olin alkanut kiskoa viskiä, joka toisi jossain vaiheessa armeliaan unohduksen, edes yhdeksi yöksi.
Aamulla heräsin kaameaan päänsärkyyn, ja minulla kesti hetken tajuta, että jyskytys joka oli minut herättänyt, kuului ovelta. Kun viimein sain kiskottua farkut jalkaani ja raahauduttua ovelle, olin suunnilleen valmis murhaamaan jyskyttäjän.
- Uskomatonta! Joku kiljaisi ja samassa sain tiukan halauksen.
- Kaisa, mitä?... Sanoin osaamatta jatkaa lausettani loppuun.
- Mä olen niin iloinen nähdessäni teidät kummatkin taas, siis mitä siitä on, 15 vuotta? Vai 16? Nainen kysyi nauraen.
- Taitaa olla melkein parikymmentä, sanoin nauraen ja päästin naisen sisään huoneeseeni.
Kaisa oli minun ja Teijan lapsuudenaikainen ystävä, vuoden minua nuorempi ja Teijaa vuoden vanhempi. Olimme olleet erottamattomia aina siihen asti, kunnes isäni oli vienyt minut ulkomaille, ja olimme nähneet vain kerran sen jälkeen, mutta yhteydenpitoa emme olleet unohtaneet.
- Miten sun perhe? Kysyin kun astelimme ruokasaliin aamiaiselle. Kaisa oli jäänyt synnyinkaupunkiimme, ja häneltä olin välillä kuullut juttuja sukulaisistanikin, jotka eivät välittäneet olla yhteydessä minuun. Kaisa naurahti hieman, ja katselin tuota pyylevää viiden lapsen äitiä.
- Jonna, mun vanhimmainen, ei ollenkaan tykännyt kun ilmoitin että saavat tulla isänsä kanssa vasta häiden aattona tänne. Mä toin sen Teijan hääpuvun, tai no teiän äidin vanhan, jonka mä olen saattanut tälle vuostuhannelle, ja tietysti sitä pitää vieläkin ottaa paljon sisään, kun Tainahan odotti sua jo silloin kun ne meni naimisiin... Kaisa sanoi vilkaisten minua epäröiden. Nyökkäsin mietteliäänä. Tosiaan, Teija oli tainnut mainitakin pyytäneensä Kaisaa tekemään hänen hääpukunsa. En vain ollut osannut kuvitella, että hän käyttäisi äitimme pukua. Inhottava värähdys kulki lävitseni, kun mietin, että toivottavasti Teijalle ei vain kävisi kuten äidille ja isälle. Samun käden muisto painoi kuin kivireki olallani. Tunsin huonon olon hyökyvän lävitseni. Ei ollut oikein himoita siskonsa sulhasta, mutta olisin silti mielelläni halunnut nähdä hänet, koskea...
Kaisa palautti minut takaisin siihen hotellin ruokasaliin kysymällä jotain.
- Anteeksi? Sanoin hämmästyneenä.
- Missä sinä oikein olit? Niin sanoin vain että Jonnaa harmittaa, hän kun on seurannut uraasi niin kauan kuin muistan, ja haaveilee mallin urasta. Olen kyllä sanonut kuinka vaarallista mallin työ ulkomailla on... Kaisan ääni hävisi jonnekin ajatusteni ulottumattomiin, tyydyin vain murahtelemaan myöntävästi silloin tällöin.
Kun myöhemmin astelimme Kaisan kanssa Teijan luo, tunsin levottomuuden kasvavan sisälläni. Teija kiskaisi oven auki jo ennen kuin ehdimme koputtaa, ja hetken he Kaisan kanssa kiljuivat täyttä kurkkua. Päästyämme sisälle naiset ryntäsivät olohuoneeseen aukomaan pukupussia, minun liikkuessa huomattavasti rauhallisemmin.
- Onneksi Samu on töissä, mä en malta odottaa että pääsen koittamaan tätä, Teija sanoi saaden minut huokaisemaan helpotuksesta. En siis joutuisi vielä kohtaamaan Samua.
Seuraavana aamuna matkasin jälleen hesaa kohden, auringon helliessä vaihteeksi maisemaa. Hymy kareili huulillani, kun auto kiisi hiljaista tietä pitkin. Teija oli antanut minulle listan tavaroista, jotka halusi minun tuovan kaupungista, kun palaisin sopivasti Samun polttareihin, ja olin luvannut toteuttaa siskoni ostoslistan. Tiesin pystyväni välttämään kaupoissa kiertelyt laittamalla asialle jonkun kuvausryhmästä, sillä omat päiväni kuluisivat kyllä Huippumallin kuvauksissa. Joku oli saanut tietää minun olevan maassa, joten en nähnyt syytä kieltäytyä kun minut soitettiin tuomaroimaan yhteen jaksoon. Samalla saisi uudet mallinalut kansioonsa kuvia, joita arvostettaisiin Euroopassakin. Virnistin hieman. Parastahan olisi se, että minä saisin pääni selväksi ennen polttareita. Ja lisäksi saisin avecin häihin. Ideasta sain kiittää Kaisaa, joka oli maininnut tyttärensä haaveilevan mallin urasta. Olin soittanut yhdelle harvoista ystävistäni, Ewelle, joka oli amerikkalainen huippumalli, ja joka oli juuri sairaslomalla tiputtuaan kuvauksissa hevosen selästä. Nainen oli luvannut lentää vielä samana iltana Suomeen, muistutettuaan minua että kenenkään muun pyynnöstä hän ei olisi vaivautunut. Minua nauratti jo valmiiksi, kun kuvittelin äitini ja sukulaisten ilmeitä kun ilmaantuisin häihin nätti punapää kainalossani.
|