Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   9.12.12 13:01:21

Yes, homorakkautta tällä saitilla tuntuu olevan varsin paljon, mutta toivottavasti vielä yksi mukaan mahtuu. <: Kirjoittajia tosiaan on kaksi, elikkäs Muisto ja sitten mie Nuuki, ja molemmat rustaillaan niin sanotusti omien henkilöidemme näkökulmasta.

Ämh, mie oon huono näissä alkuspiikeissä, jotenkas asiaan. Toivottavasti lukijoita löytyy, ja saataisiin palautettakin tätä tarinaa koskien. :)

Okei, here we go.

Muiston hahmo:

TERO UUSITALO

Historia:

Kun Tero oli 7-vuotias ja hänen siskonsa Teija vasta 5-vuotias, heidän vanhempansa Taina ja Tapani erosivat myrskyisästä suhteestaan. Tapani otti Teron mukaansa ja muutti Amsterdamiin, jossa työskenteli isossa firmassa lakimiehenä, kunnes stressi aiheutti miehelle sydänkohtauksen kuusi vuotta aikaisemmin. Teija kävi isänsä hautajaisissa, ja se onkin viimeinen kerta kun sisarukset ovat tavanneet livenä. Toki he ovat aktiivisesti yhteydessä puhelimitse ja skypen välityksellä, mutta Teron töiden kuskattua miestä ympäri maailmaa ei ole ollut sopivaa väliä sisarusten avata. Siksi Tero ottikin mielellään vastaan Teijan kutsun tulla valokuvaajaksi häihinsä.

Nykyisyys:

Isänsä kuolemasta opiksi ottaneena mainetta niittänyt freelancer kuvaajana työskentelevä Tero päätti saatuaan siskonsa kutsun tulla suomeen pari viikkoa ennen häitä, jotta ehtisi hieman viettää lomaa ja päivittää kuuden vuoden kuulumiset siskonsa kanssa. Teron elämän suurin mullistus on ollut puoli vuotta aikaisemmin tapahtunut ero pitkäaikaisesta miesystävästä, joka kyllästyi odottamaan maailmalla huitelevaa miestä kotiin. Andreas on Terolle vaiettu puheenaihe, jonka mies yleensä kuittaa sanomalla vain että kaksikon tiet ajautuivat eri poluille.
Suomeen Tero saapuu juuri Milanosta, jossa on viettänyt viimeiset kaksi viikkoa muotikuvauksissa.
Koska Tero on asunut kauan ulkomailla ja kotonakin kieli oli lähinnä englanti, on hänen puheessa hienoinen korostus. Suomi sujuu kuitenkin puhekielenä hyvin, vaikka joskus miehelle saattaakin iskeä ajatuskatkos jonkun sanan hävitessä yksinkertaisesti mielestä.

Luonne:

Luonteeltaan Tero on ulospäin suuntautunut, iloinen ja huumorintajuinen mies, jolla on paljon ystäviä joka puolella maailmaa. Minne Tero meneekin, niin hän saa aina uusia ystäviä iloisen ja puheliaan luonteensa takia. Tero puhuu sujuvaa englantia, ja italiaa ja espanjaa niin että tulee toimeen kyseisillä kielillä maissa joissa niitä puhutaan.

Ulkonäkö:

Tero on 187cm pitkä varreltaan lihaksikas mies, jonka hiukset ovat kiiltävän mustat ja lyhyeksi leikatut. Etelä-Euroopassa vietetyt kuvaussessiot ovat varmistaneet melkein ympäri vuoden pysyvän rusketuksen varsinkin kasvoihin ja käsiin. Kasvoista tuikkii kaksi ruskeaa nauravaista silmää, jotka kiinnittää usein kanssaihmisten huomion. Nappisilmiksi ja suklaasilmiksi mies onkin monta kertaa kuullut silmiään kutsuttavan.
Mieluiten mies pukeutuu farkkuihin ja kauluspaitoihin, joita löytyy melkein laidasta laitaan. Toki mieheltä löytyy kaapista smokki ja pari ihan pukuakin.

Nippelitiedon nappulatrivia:
-27-vuotias.
-Isä kuollut Teron ollessa 21.
-Juo ja polttaa kohtuullisesti.
-Freelancer kuvaaja, joka kiertää ympäri maailmaa.
-Eronnut puoli vuotta aikaisemmin pitkästä suhteestaan.
-Harrastaa aamulenkkeilyä, ja juoksee melkein joka aamu vähintään viiden kilometrin lenkin. Punttisalilla käy ehtiessään.

&

Nuukin hahmo:

Samu Akseli Haapakoski
ikää 27 vuotta

Samun selväpiirteisissä ja hitusen poikamaisissa, mutta samaanaikaan miehekkäissä kasvoissa ensimmäisenä huomion vie yleensä sykähdyttävän savunharmaat silmät, joista saattaa tietyssä valossa nähdä kevyitä vivahteita sinisestäkin. Lyhyiden, mutta jokseenkin kurittomien hiusten väri on luonnostaan sellainen maitokahvin värinen, ei siis kovin tumma, muttei toisaalta aivan blondikaan, ja sen värisenä Samu on hiuksensa viimeiset pari vuotta pitänyt kun ei ole välittänyt värjätäkään. Varreltaan mies on noin 183 cm pitkä ja lihaksiakin löytyy ihan sopivasti kiitos armeijavuosien ja suht urheilullisten elämäntapojen.
Vaatekaapista löytynee pääasiassa ihan perus farkkuja ja collegehousuja, huppareita, t-paitoja ja flanellipaitoja, ei sen erikoisempaa. Samun tyyli on pääasiassa melko rento ja mies käyttääkin ennnenkaikkea sellaisia vaatteita jotka tuntuvat mukavalta päällä.

Syntyjään Samu on Pohjois-Suomesta, vaikka onkin elämänsä aikana ehtinyt elää useammassakin osoitteessa. Lapsuus elettiin kahdessä kodissa - siinä missä biologiset vanhemmat asuivat sekä sitten sijaisperheessä myöhemmin kun vanhemmista ei ollut huolehtimaan. Biologisia sisaruksia löytyy kaksi, isoveli Arttu ja pikkusisko Ilona, mutta Samu on kyllä läheinen myön sijaisperheen sisarusten Johanneksen ja Jennyn kanssa, ja on varsin paljon edelleen yhteyksissä kaikkiin edellämainittuihin. Biologisiin vanhempiin välit sen sijaan viilenivät jo vuosia sitten nuorempana ymmärrettävistä syistä.

Samun lapsuus kasvatti hänestä jokseenkin hankalan nuoren, ja kaikkea typerää sekä laitonta tulikin tehtyä teini-ikäisenä. Monet pitivät Samua onelmatapauksena, mutta niin vain tuo sai opiskeltua itsensä autoasentajaksi. Ala ei kuitenkaan kiinnostanut ja kun lähtö armeijan harmaisiin tuli, jäi Samu sille tielle. Mies lähti 20-vuotiaana rauhanturvaajaksi Afganistaniin, palasi Suomeen ollessaan 23 vuotta, ja tapasi samana vuonna tulevan vaimonsa Teijan, joka nosti kauheuksia nähneen sotilaan takaisin jaloilleen. Sittemmin Samu opiskeli ravintoalan ammattilaiseksi, ja työskenteleekin nykyisin eräässä baari - ja ruokapuolen sisältävässä ravintolassa vuoroin baarimikkona ja vuoroin kokkina.

Luonteensa puolesta Samu on huomattavasti rauhoittunut sitten nuoruusvuosiensa. Usein mies saattaa alkuun vaikuttaa hieman etäiseltä ja viileältä, jopa sarkastiselta, mutta kun tuohon paremmin tutustuu, niin Samu kyllä muuttuu paljon ulospäinsuuntautuneemmaksi sekä rennommaksi ja hauskemmaksi. Toki mies on toisinaan hieman yksinäinen susi, vaikka viihtyy yleensä seurassakin, riippuen tottakai tilanteesta. Luotettava tapaus Samu on ja jos tuosta ystävän saa, niin parempaa ei voisi toivoa. Mies ei helposti avaa sisintään, mutta on itse loistava kuuntelija ja olkapää jota vastaan itkeä. Pääasiassa hyvin salaperäinen tapaus, joka osaa oikeasti rentoutuakin kunhan seura on hieman tutumpaa. Niin, tai kun on tullut nautittua vähän vahvempia. Alkoholi ja tupakka ovatkin edelleen Samun paheina.

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   9.12.12 13:01:52

Samu

Kuului varsin kovaääninen räsähdys kun puolityhjä olutlasi putosi pöydän reunalta lattialle ja särkyi kymmeniksi pieniksi sirpaleiksi baarijakkaran ympärille. Räsähdystä seurasi vieläkin kovaäänisempi humaltunut kiroaminen, ja viimeistään se herätti minut ajatuksistani ja sai keskittymiseni siirtymään äänen suuntaan.
- Hei sori, pahoitteli sotkun aiheuttanut vanhempi mies, Kuokkala, jonka alkoholismin kuihduttamat kasvot kääntyivät jotenkin sympaattisen surulliseen hymyyn.
- Noh, vahinkoja sattuu, totesin hieman hymähtäen ja käännyin hakeakseni mopin, mutta en ehtinyt ottaa askeltakaan kun ravintolapuolelta asteli tuttu punapää siivoustarvikkeiden kanssa. Kohotin kevyesti kulmiani tuolle energiselle naiselle, joka virnisti leikkisään tapaansa ja asteli Kuokkalan pöydän luokse.
- Mä hoidan, Elina huikkasi minulle ja harjasi sirpaleet rikkalapioonsa, - nyt taitaa tarjoilu päättyä tähän pöytään, nainen jatkoi osoittaen sanansa tälläkertaa juopuneelle miehelle, joka ynähti pettyneenä. Baaripuoli oli tässä ravintolassa oikeastaan lähes aina melko rauhallinen, silloin tällöin muutama tuttu ja yleensä harmiton tapajuoppo eksyi viettämään päiväänsä tänne, mutta pääasiassa täällä kävi keski-ikäisiä työporukoita ja parin lasillisen juojia sekä toisinaan nuoria, jotka aloittivat iltansa täällä ennen yökerhoon lähtöä.

Nojauduin kevyesti baaritiskiä vasten ja katsoin kuinka Elina saatteli Kuokkalan, jonka etunimeä en edelleenkään tiennyt, ulos ravintolan ovesta. Pari nuorempaa naista tilasi siideriä ja käytin laseja hanan alla ojentaen kaksikolle juomansa. Kello näytti tuskin neljää iltapäivällä, mutta ihmisiä kuitenkin riitti, johtuen ehkä osittain avautuneesta terassikaudesta ja ilmojen lämpenemisestä.
- Missäs välissä sä ilmestyit? kysyin Elinalta kun tämä vei moppia ja rikkakihveliä takaisin paikoilleen.
- Ihan äskettäin, mä teen tänään baaripuolen iltavuoron kun Jarno on sairaana, nainen vastasi ja hymyili, - sä näytät vähän väsyneeltä, taitaa olla häästressiä ilmassa? punapää uteli silmää iskien.
- Niin kai, vastasin nostaen toisen suupieleni varovaiseen hymyyn ja vaihdoin vielä muutaman sanan hyväntuulisen työtoverini kanssa, kunnes tuo katosi takaisin ravintolan ruokapuolelle. Jatkoin sitä nojailuani ja vilkaisin kelloa todeten vuoroni päättyvän puolen tunnin päästä. Tupakalta takaisin sisätiloihin palannut kaverini Eelis ilmaantui hyvin pian takaisin tiskille nuokkumaan seurakseni ja puhelemaan omiaan. Me tapasimme Eeliksen kanssa armeijassa melkein kymmenen vuotta sitten ja ollaankin siitä saakka oltu varsin hyviä kavereita, vaikkei jokasuhteessa kovin samanlaisia ollakaan. Eelis on kuitenkin niitä harvoja ihmisiä, jotka ovat säilyneet minun elämässäni sen jälkeenkin kun palasin rauhanturvaushommista Afganistanista. Ja toisaalta Eelis oli myös Teijan lisäksi yksi niistä syistä, jotka olivat auttaneet minut jatkamaan elämääni normaalisti kaiken jälkeen. Joten vaikka fyysisiä arpia olikin, niin henkisesti olin uskoakseni kai ihan hyvin parantunut. Ja hyvä niin.
- Pistä Samu vielä yks bisse, Eelis totesi lopulta ojensi viiden euron seteliä.
- Meinasitko sä huomenna selvitä töihinkin? kysyin jokseenkin huvittuneena samalla kun nappasin pinosta yhden lasin ja täytin oluella.
- Äsh, kuului epäselvä vastaus, - kyllä mä selviin, do not worry.
Katselin huvittuneena toveriani, jota ei olisi millään jaksanut uskoa samanikäiseksi kuin minä. Kahdenkymmenenseitsemän sijaan voisi Eelistä luonteesta puolesta luulla korkeintaan kaksikymppiseksi. Toisaalta oli kai ihan hyvä, että Eelis oli juuri tuollainen, sillä mies sai jopa minutkin yleensä rentoutumaan.

- Hei, hymyä vähän huuleen Sammy, sähän oot kohta naimisissa, mieti! Eelis hölötti kevyesti sammaltaen ja hörppäsi kaljaansa.
- Enhän mä paljon muuta mietikkään, totesin samalla kun ojensin huurteisen tiskin toiselle puolella olevan miehen käteen. Tuntui edelleen jotenkin uskomattomalta, että parin viikon päästä me vannottaisiin ikuista rakkautta Teijan kanssa alttarilla. Aika tuntui vilahtaneen ihan silmissä, enkä minä oikein ollut osannut vieläään sopeutua ajatukseen naimisiinmenosta, vaikka Teijaa rakastinkin. Oikeastaan koska olin aina ollut jotenkin yksinäinen susi, niin oli edelleen hieman hankalaa kuvitella itseäni vannomassa papille aamenta.
- Onhan se naiminen, eiku... Naimisiin meno, aika once in a lifetime kokemus, tai no joillekin twice, tai thirce... Mun täti on hei viidettä kertaa jo naimisissa, oonks mä kertonu? Eelis selitti, enkä voinut estää naurahdusta karkaamasta huuliltani kuunnellessä hölösuista ja humaltunutta ystävääni. Mies virnisti hyväntuulisesti ja työpäivän viimeiset minuutit tuntuivat suorastaan liitävän umpeen, eikä mennyt aikaakaan kun Elina tuli työvaatteet päälleen vaihtaneena häätämään minua kotiin.

*

Oikeastaan minua ei voinut väittää lainkaan stressaantuneeksi, jos vertailukohteena oli Teija. Nainen oli kokoajan sitä hermostuneempi mitä lähempänä hääpäivä oli, eikä minulla ollut suuriakaan mahdollisuuksia saada tulevaa vaimoani edes vähän rauhoittumaan. Pääasiassa Teija oli rauhallinen ja rento luonne, mutta häät tuntuivat saaneen naisparan ihan pois tolaltaan. Uusin stressinkohde oli Tero, Teijan veli, jonka pitäisi saapua tänään lentokoneella Suomeen, mutta kun miehestä ei ollut pieneen toviin kuulunut mitään, niin tuleva rouva Haapakoski oli varsin levoton sen suhteen tulisiko Tero ollenkaan. En ollut tavannut Teijan veljeä koskaan, lähinnä nähnyt vain kuvia, ja kieltämättä miehen tapaaminen tuntui jotenkin hermostuttavalta. Varsinkaan kun minä en oikeastaan ollut aina kovin sulava uusien ihmisten seurassa, tai muutenkaan mikään mestari tekemään tuttavuutta.
- Ei sitä kokoajan ehdi puhelintaan vilkuilla, varsinkin jos matkustaa, huomautin lopulta Teijalle samalla kun kääntelin broilerisuikaleita pannulla saatuani vaihdettua työvaatteet huppariin ja farkkuihin. Katsahdin puhelimensa korvaltaan laskenutta naista, joka rypisti hieman otsaansa, mutta laski lopulta kännykkänsä keittiön pöydälle.
- No niin kai, mutta häiritsee tää epätietoisuus, Teija vastasi pitkiä hiuksiaan haroen ja vilkaisi ikkunasta ulos. Käänsin hellan lämpötilan nollaan kanan ollessa kypsää ja nostelin sitten kanasalaattiin tulevan kasvikset, hedelmät ja vihannekset suureen lasikulhoon.
- Älä stressaa kulta, eiköhän se Tero tule kun on niin sanonutkin, totesin ja pyörittelin salaattia kulhossa, kunnes pistin kulhon jääkaappiin odottamaan, - otatko kahvia jos keitän? kysyin sitten, mutta en ehtinyt edes käännähtää naisen suuntaan kun tunsin käsien kiertyvän ympärilleni takaapäin. Hymy nousi toiseen suupieleen kun tunsin Teijan suukottavan niskaani hellästi kuten tuolla oli tapana. Teija oli muuttanut minua uskomattoman paljon, nimenomaan positiivisesti, ja kiitos tuon naisen, minä tosiaan olin nykyään ihan siedettävän mukava tyyppi. Tai ainakin jaksoin kovasti uskoa niin.
- Anteeks kun mä hermoilen, Teija sanoi hiljaa ja käännähdin ympäri istuen yhteen ruokapöydän tuoleista vetäen naisen sitten syliini. Suukotin Teijan otsaa ja painoin leukani tämän olkapäälle.
- Kyllä mä ymmärrän, vastasin ja hymyilin hieman.
- Mä tiedän Samu, nainen sanoi ja kiersi kätensä ympärilleni, - sä oot ihan mahdoton.
- Sä oot mahdottomin.
Ja lopulta Teijankin huulille nousi hyväntuulinen, jopa rento hymy.

Lähettäjä: aall 
Päivämäärä:   9.12.12 15:20:19

Kuulostaa lupaavalta:) jään seuraamaan.

Lähettäjä: Muisto97 
Päivämäärä:   9.12.12 15:29:27

Tero

Tämä oli taas niitä päiviä, kun mikään ei tuntunut onnistuvan, ajattelin kun asettelin kuulokkeita paremmin korvilleni. Mulkaisin hieman viereisellä paikalla röhnöttävää valasta, joka oli pukeutunut hawaji-paitaan ja kiskoi viinaa kaksin käsin kurkusta alas. Okei, aamulla oli kuvauksissa iskenyt suorastaan katastrofi, kun malli jonka olisi pitänyt olla kuvausten tähti, oli ollut yön aikana kolarissa. Ennen kuin kaikki saatiin uudelleen järjestettyä, aikataulut heitti miltein kolmella tunnilla, josta seurasi luonnollisesti se, että myöhästyin lennoltani, minkä takia jouduin lentämään Pariisin kautta ja kaiken kukkuraksi turistiluokassa. Naapurini oli varmaan Teneriffalta asti kiskonut viinaa, eikä tahti tuntunut ollenkaan hidastuvan. Koitin keskittyä ahtaassa välissä kalenteriini, mutta tuskin sain kalenterin oikealta kohdalta auki, kun takana istuva poika alkoi potkia penkkiä. Samassa kone tärähti rajusti osuessaan ilmakuoppaan, ja haaveeni kävelystä tappoi syttyvä turvavyön merkkivalo. Lentoemännät alkoivat kerätä laseja pois ja nostelemaan pöytiä ylös, joten minäkin tyydyin huokaisten tuuppaamaan kalenterini salkkuuni ja nojaamaan taaksepäin penkillä, ikkunasta ulos katsellen. Vieressäni oleva mies ei ollenkaan ilahtunut kuullessaan että tarjoilut keskeytyisi toistaiseksi, ja tunsin kipeän tölväisyn käsivarressani. Mulkaisin kiukkuisena miestä, joka koitti äheltää ylös penkistä. Samassa ensimäistä pahempi heilahdus sai kuitenkin miehen kalpenemaan, ja hän kiinnitti nopeasti vyönsä juuri kun kone tärähti uudelleen. Vilkaisin uudestaan ulos ikkunasta, ja näin tummien pilvien ympäröivän konetta. Täydellistä, olimme osuneet ukkosmyrskyyn. Vain minun tuurillani kone onnistuisi tipahtamaan keskelle jotain helvetín Suomenlahtea.

- Ja tässä avaimet. Auto löytyy hallista C-3, hymyilevä autovuokraamon nainen tiedotti iloisesti, kun ojensi tiskin yli vuokraamani auton avaimia. Kiitin nopeasti ja lähdin kassieni kanssa raahautumaan ulos. Mulkoilin aurinkolasieni takaa ympärilleni, odottaen vielä jotain ongelmia. Lennon laskeuduttua olin joutunut odottamaan hyvän aikaa matkatavaroitani, lisäksi tullimiehet olivat keksineet pysäyttää minut, sillä taisin olla aikamoinen näky kahden matkalaukkuni ja reppuni sekä kahden ison kameralaukkuni kanssa. Siitä, mitä minun olisi kuulunut olla tässä, Helsinki-Vantaan lentoaseman pääovien ulkopuolella, oli kulunut nyt jo miltein kuusi tuntia. Tiesin, että Teija repisi jo hiuksiaan, enkä yllättynyt kun kännykkäni ilmoitti 32 vastaamattomasta puhelusta. Päätin kaivaa auton jostain ennen kuin edes ajattelisin soittavani armaalle pikkusiskolleni.

- Missä sä oikeen olet?! Teija kiljaisi puhelimeen saman tien kun linja aukesi.
- Oikein kiva kuulla sinunkin ääntä, jaa matka vai? Oikein mukavasti, hieman kuoppaista oli, kiitos kysymästä, sanoin naurahtaen, ennen kuin jatkoin nopeasti juuri kun Teija oli sanomassa jotain nokkelaa
- Ja olen matkalla sinne päin, autossa jo. Käyn hotellin kautta ja laskeudun teille noin kolmen tunnin kuluttua, sanoin vilkaisten navigaattoria.
- Edelleen, miksi menet hotelliin kun ihan hyvin mahtuisit tänne meille kanssa, siskoni kysyi jo hieman rennomman kuuloisena.
- Sori sys, minun täytyy saada tehdä töitäkin, etkä sä kestäis minua kahta viikkoa, sanoin naurahtaen.
- Nähdään sitten illalla, Teija lopulta luovutti pienesti huokaisten. Arvelin kyllä, että kun illalla menisin heidän, Teijan ja tulevan miehensä luo, saisin kuulla moneen kertaan kuinka voisin hyvin asua heilläkin sen aikaa kun olisin suomessa.

Astelin suihkun raikkaana autolta kohti mukavan näköisen pienen omakotitalon ovea. Kädessäni roikotin Milanon suurimman muotiliikkeen kassia, ja minulla oli kieltämättä hieman hölmö olo. Toisessa kädessä kannoin mustaa nahkatakkia, jonka olin onneksi älynnyt ottaa mukaan, sillä suomen alkukesä ei ollut mikään kovinkaan lämmin. Ajatuksissani siirsin takin samaan käteen kassin kanssa ja otin aurinkolasit silmiltäni taitellen ne punaisen kauluspaitani taskuun. Vilkaisin vielä nopeasti ympärilleni ennen kuin koputin ovelle, joka tempaistiinkin melkein saman tien auki ja Teija kiepsahti kaulaani.
- Vihdoin! Hän kiljaisi, enkä voinut olla naurahtamatta halatessani siskoani.
- Anteeksi myöhästymiseni, mutta aikataulut hieman petti, sanoin kun Teija irrottautui halauksestani.
- Mä olen kade, mä haluan kanssa työn jossa saa makoilla päivät rannalla, siskoni totesi katsellen arvioivasti ruskettuneita kasvojani.
- Minä haluan kanssa sellaisen työn sanoin ja ojensin tytölle kantamani kassin, jossa oli yksi muotimaailman uutuuksia, nätti vihreä iltapuku joka oli yhtä silkkivirtaa.
- Toivottavasti se sopii, sain sen viime viikon kuvauksista, sanoin asettaen takkini naulakkoon samalla kun siskoni peilaili itseään onnellisen näköisenä mekko edessään.
- Ihana, vai mitä? Teija sanoi kääntyen katsomaan hieman taempana seisovaa miestä, jonka päättelin tulevaksi sulhaseksi. Annoin katseeni valua miestä päästä jalkoihin, enkä voinut olla miettimättä, että ei siskoni ainakaan huonon näköistä miestä ollut valinnut.

Istuimme kaksikon mukavan näköisessä keittiössä kahvikupit edessämme, enkä voinut olla huomaamatta Samun hieman viileää käytöstä. Mies ei montaa sanaa ollut sanonut sen tunnin aikana, jonka olin heillä ollut, toisaalta ei kai hän onnistunut saamaan sanaa minun ja Teijan höpötyksen väliin. Teija oli jo selittänyt häiden kulun, kuinka heidät ensin vihittäisiin kirkossa ja sitten olisi juhlapaikalle siirtyminen, jonne pääsisi kävellen. Pystyin helposti mielessäni kuvittelemaan paikan, niin tarkkaan siskoni oli sen jo kuvaillut. Hän oli juuri lopettamassa vieraslistan selvitystä, enkä kauheasti innostunut kuullessani että äitimme, jota en ollut tavannut 20 vuoteen, oli tulossa. Samoin kuin monia hänen puolen sukulaisia, mutta ei yhtään isän puolelta.
- Milloin hääkuvat otetaan? Kysyin, ja silloin sain siskoni ensimmäistä kertaa hiljenemään ja katsomaan sulhastaan.
- Varmaan kirkon jälkeen, niin saa vieraat siirtyä rauhassa hääpaikalle? Mies sanoi, ja taisin silloin kuulla häneltä ensimmäistä kertaa kokonaisen lauseen.
- Se voi olla parasta, sanoin ja tein nopeasti muistiinpanoja mukanani tuomaan vihkoon.
- Saatko sä oikeasti selvää noista sun harakanvarpaista? Teija kysyi koittaen lukea kirjoituksiani ylösalaisin.
- Totta kai, katsos kun veljesi on kielimiehiä, sanoin silmääni iskien. Teija purskahti nauramaan, ja saatuaan naurunsa laantumaan hän kysyi sen kysymyksen, jota olin pelännyt.
- Niin muuten, tuleeko sulle joku avec juhliin?
- Ei tule, ei mulla ole ketään, sanoin nopeasti ja vilkaisin kelloa, jonka jälkeen haukottelin leveästi.
- Vähän pitkä päivä, taidan lähteä hotellille, sanoin nopeasti nousten seisomaan, mutta siskoani en niin vain karistanut, vaan hän kysyi nopeasti
- Entäs se Andreas vai mikä se nyt oli, jonka kanssa sä asut?
Jännityin hieman, ja katselin ympärilleni huoneessa, ennen kuin vastasin vältellen Teijan katsetta
- Me ollaan erottu, puoli vuotta sitten.
- Mikset sä oo kertonu? Miksi te erositte? Teija kysyi takertuen kuin terrieri asiaan, mutta silloin Samu puuttui asiaan sanomalla
- Ei se oikeastaan meille kuulu, vai mitä?
Teija katsoi hetken sulhastaan, sitten minua ja vielä vieressään istuvaa miestä, ennen kuin kohautti olkiaan.
- No ei kai, mutta olisit sä voinu sanoa, niin en olisi nolannut itteäni...
- Mutta nyt mä ihan oikeesti lähden nukkumaan, nähdään huomenna lounaalla, sanoin hymyillen sovittelevasti ja kumarruin suikkaamaan nopean suukon siskoni poskelle. Poistuin nopeasti talosta, ja pääsin juuri ja juuri autoon, ennen kuin kyyneleet alkoivat virrata. Minä kaipasin Andreasta, rakastin häntä edelleen, vaikka tiesinkin, että eromme syy oli vain ja ainoastaan minussa.

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   9.12.12 16:36:46

Jään aivan ehdottomasti odottelemaan jatkoa:) tosi hyvä alku ja kirjotatte kummatkin monipuolisesti(;

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   9.12.12 17:32:55

Vaikuttaa ihan hyvältä, jatkoo :)

Lähettäjä: BeLLe 
Päivämäärä:   9.12.12 18:50:16

Ihanaihanaihanaa<3 Mä virnuilen täällä yksikseni..

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   9.12.12 20:25:44

o_O jes lisää homotarinoita. jatkoa !

Lähettäjä: Cabi 
Päivämäärä:   9.12.12 23:31:15

Jtkaa C:

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   10.12.12 15:02:18

Oi, kiitos kaikille <:
Laittelen Samupätkää huomenissa, tänään ei aikataulu anna periks roikkua koneella :Dbj

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   11.12.12 14:31:51

Nuin, tässäpä, toivottavasti ei tullut turhan pitkästyttävä pätkä <:

Samu

Vapaapäivä, ja tottakai minä heräsin juuri silloin kello kuusi aamulla, enkä saanut enää unta. Hetken aikaa sängyssä pyörittyäni ja digitaalisen herätyskellon punaisena hohtavia numeroita tuijoteltuani, päätin nousta sängystä ja hiippailla pois makuuhuoneesta koittaen olla herättämättä Teijaa. Eikä nainen kyllä herännytkään, vaan jatkoi levollista untaan suloisesti tuhisten. Ei ollut yhtään minun tapaistani herätä näin aikaisin, mutta jotenkin viime yönä nukkumisesta ei ollut muutenkaan meinannut tulla mitään. Rauhanturvausvuosina aikaisiin herätyksiin ehti tottua, mutta kotiuduttuani Suomeen, oli minusta tullut taas samanlainen aamutorkku kuin mitä olin teini-iässä. Onnekseni kovinkaan moni muu asia ei yhdistänyt nykyistä minääni siihen viisitoista tai kuusitoista vuotiaaseen minääni, se oli helpottavaa. Muutoin ei varmasti oltaisi tässä ja nyt.

Käytyäni suihkussa ja tuijoteltuani hetken peilistä väsyneitä savunharmaita silmiäni, keitin pienet kahvit ja saatuani heitettyä vaatteet päälle, astelin rivitaloasuntomme pihalle tupakalle. Teija ei ollut kovin innostunut nikotiininkulutuksestani, ja olin koittanut useamman kerran lopettaa, mutta jossain vaiheessa tuli aina seinä vastaan. Istuin pihatuoliin ja tuijottelin hiljaista naapurustoa. Joku lenkitti kultaista noutajaansa tien toisella puolella, ja viereisen talon pihalla naapurin Tirkkonen oli lähdössä toihin. Heilautin miehelle kättäni juuri ennen kuin tuo asteli uutukaisen Ford Focusinsa ratin taakse, ja sain vastaukseksi hitusen unisen tervehdyksen. Fordin ja Tirkkosen kadottua kulman taakse tuli ihan hiljaista, ja suljin hetkeksi silmäni uskaltaen nauttia siitä yksinäisestä rauhasta sen tupakanmittaisen hetken verran.

*

Meidän oli tarkoitus mennä lounastamaan päivemmällä Teron kanssa, mutta koska siihen oli vielä aikaa, ja Teija osasi nauttia vapaapäivästään nukkumalla, toisin kuin minä, niin päätin käydä heittämässä pienen hölkkälenkin piristyäkseni. Jätin jääkaapin oveen lapun, ihan siltä varalta ettei stressaantunut naisystäväni alkaisi turhaan hermoilla poissaoloani, kunnes vedin t-paidan, hupparin ja harmaat collegehousut päälleni suunnaten sitten toukokuiseen aamuun. Saatoin kuvitella, että näytin jokseenkin haamulta huonosti nukutun yön jälkeen ja vaaleat hiukset sikinsokin, mutta en jaksanut uskoa että törmäisin tuttuihin tähän aikaan aamusta. Kävin kiertämässä parin kilometrin päässä olevan lammen, ja saatoin jälleen todeta kuntoni huonontuneen muutamassa vuodessa turhan paljon. Armeija oli aikanaan pitänyt huolen siitä, että olin vähintään loistavassa fyysisessä kunnossa, ja vaikkei urheilu todellakaan ollut minulle mikään henki ja elämä, niin ainahan se vähän harmitti jos oli jossain asiassa huonompi kuin ennen. Siis ainakin minua.

Hölkättyäni jonkin aikaa saatoin jälleen todeta sen faktan, että aina kun oletti ettei näkisi ketään tuttua matkan varrella, niin juuri silloin niitä pomppi esiin joka helvetín tienkulmasta. Tai ei nyt ehkä ihan, mutta ainakin kun tunnistin kauempana minua kohti juoksevan tummatukkaisen miehen, niin mieleni muodosti muutaman äänettömän kirosanan pääni sisällä. Todennäköisesti minun pitäisi olla iloinen nähdessäni Teijan veljen samalla lenkkipolulla, mutta jostain syystä olo tuntui vain hermostuneelta. Hetken toivoin, ettei Tero tunnistaisi minua, mutta lopulta tunsin itseni joksikin vierastavaksi pikkulapseksi ja suunnilleen idiootiksi, joten nostin katseeni siitä tien pinnasta ja hidastin vauhtini nollaan miehen kohdalla.
- Ai katos moi, Tero tervehti huomattuaan ja seisahtui viereeni siirtäen tummat silmät minun vaaleisiini.
- Moi, vastasin ja pyyhkäisin hiuksiani vähän hengästyneenä.
- Enpä arvannutkaan, että säkin olet tällainen aamutuimaan lenkkeilija, mies sanoi ja vilkaisi ympärilleen, kunnes ruskeat silmät kääntyivät takaisin minuun.
- Enkö mä muka näytä siltä että kävisin lenkillä? kysyin vähän turhankin töksäyttäväksi, mutta Teron kasvoille nousi äänensävystäni huolimatta huvittunut virnistys.
- Enhän mä niin sanonut, Teija vaan joskus sano että sä oot samanlainen aamutorkku kun sekin on, mies totesi huolettomasti ja avasi takkinsa vetoketjun vilkaisten aurinkoiselle taivaalle. Ilma oli muuttunut varsin lämpimäksi ja huppari tuntui turhankin kuumalta ja hiostavalta päällä. Tarkkailin hetken aikaa Teron etelässä asumisen myötä ruskettuneita kasvoja ja takin alta paljastunutta t-paidan alle piilotettua lihaksikasta kroppaa, kunnes tajusin tuijotteluni typeräksi ja siirsin katseeni jonnekin kauempana lampsivaan nuorisoporukkaan.
- Näin vapaapäivinä sitä poikkeuksellisesti herää aikaisin, vaikka sais kerrankin nukkua pitkään, sanoin ja nostin tummansinisen hupparini hihoja. Katsahdin hitusen itseäni pidempää miestä, joka nyökytteli ja vilkaisi sitten kelloaan.
- Monenko aikaan ois tarkotus mennä syömään?
- Varmaan jotain yhen tai kahen pintaan, riippuu varmaan aika paljon Teijasta, vastasin ja huomasin puhuneeni parin minuutin sisään Terolle enemmän kuin koko eilispäivänä yhteensä. Jonkun mielestä ehkä huvittavaa, minusta lähinnä outoa.
- Alright, sanoppa systerille että soittelee, mä jatkan rääkkini loppuun, mies sanoi ja taputti mua olkapäälle, kunnes lähti jatkamaan sitä hölkkäilyään menosuuntaansa. Katsoin hetken tuon perään hieman ajatuksissani, tietämättä itsekään miksi tein niin, lähinnä se tuntui typerältä, kunnes vilkaisin omaa kelloani ja päätin suunnata kotiin.

*

Teija kuivaili märkiä hiuksiaan eteisen peilin edessä kun lampsin ulko-ovesta sisään.
- Huomenta aamuvirkku, tuo totesi hymyillen ja sammutti kuivaajansa käännähtäen ympäri.
- Huomenta unikeko, vastasin kiusallani ja nainen irvisti.
- Paraskin puhuja, Teija vastasi ja asteli luokseni.
- Kannattaa pysyä kaukana, sä et varmasti halua suukotella hikistä miestä, varoitin hymyn noustessa suupieleeni ja Teija suikkasi suukon poskelleni naurahtaen, kunnes kiersi kätensä ympärilleni ja siirsi katseensa kasvoihini mietteliäänä.
- Eikö sua oikein nukuttanu viime yönä?
- Emmä tiiä, meillä on nukkumatin kanssa vähän riitaa.
Teija naurahti hiljaa, mutta kallisti sitten päätään otsa hivenen rypyssä.
- Ei kai sulla oo murheita?
- Ei oo, vakuutin ja nyökyttelin, - nyt mä lähen suihkuun, saanko mä seuraa? vaihdoin aihetta ja kohotin kulmiani.
- Just kävin.
- Mitä se haittaa?
Teijan huulille kohosi huvittunut hymy ja muka vaihingossa tiputin pyyhkeen naisen päältä eteisen ruskealle matolle. Painoin huuleni naisen hymyileville huulille samalla kun työnsin tuota kohti suihkua vaatteideni tipahdellessa yksi kerrallaan matkan varrelle lattialle.

Meidän lounas muuttui oikeastaan päivälliseksi, tai melkein illalliseksi aikataulun kiireellisyyden vuoksi, mutta asia ei ollut Teroakaan haitannut. Teija oli halunnut välttämättä ravintolaan syömään, vaikka itse olisin mielelläni syönyt ihan kotosalla. Uskalsin jo epäillä, ettei Teija vaan kehdannut tarjoilla kokkimiehensä luomuksia maailmaa matkanneelle veljelleen, mutta toisaalta, harvoin me oikeasti käytiin ulkona syömässä. Yksi viivästymisen syistä oli luonnolisesti Teija. Nainen hääräsi peilin edessä ikuisuuden ja minä ehdin jo kyllästyä, ennenkuin tuleva vaimoni viimein useiden eri asukokoinaisuuksien, kampausten ja korkkarivalikoiman jälkeen ilmoitti olevansa valmis. Nappasin takkini naulasta ja heitin sen kauluspaidan päälle, kunnes astelin Teijan perässä ulos ja pihamaalla nököttävän Golfin luo.

Me haettiin Tero hotellin edustalta ja ajettiin keskustan kupeessa sijaitsevan ravintolan parkkipaikalle Teijan höpöttäessä lähinnä tulevista häistä.
- Onhan meillä vielä kaks viikkoo aikaa ettiä sulle Tero joku hiton komee avec häihin mukaan, Teija virnisti kun me asteltiin parkkipaikalta kohti ravintolan ovia. Vilkaisin sivusilmällä Teijan toisella puolella kävelevää miestä, ja huomasin hyvin pienen muutoksen Teron iloisissa silmissä Teijan sanojen myötä. Jotenkin epäilin, ettei mies ollut vieläkään päässyt yli aiemmastaan, joten ehkei Teijan ehdottelu seuralaisesta ihan napannut.
- Mä viihdyn oikein hyvin yksinkin, Tero vakuutteli hymyillen ja Teija kohautteli olkiaan pörröttäen veljensä hiuksia, kunnes me astelimme sisään ravintolan ovista. Pöydän löytyessä, me tilasimme alkuun viiniä ja sen jälkeen minä syvennyin eteeni saamaan ruokalistaan ja kuuntelin sivukorvalla sisarusten jutustelua.
- Meidän pitää ehdottomasti tulla sitten joskus käymään sun luona Milanossa tai Pariisissa tai Lontoossa tai missä sä nyt milloinkaan oletkaan, Teija tuumasi samalla kun selaili menua, - miten pitkään sä meinasit viipyä Suomessa?
- Työt kutsuu melkein heti häiden jälkeen, vaikka mielelläni mä olisin täällä sua kiusaamassa vaikka koko loppuvuoden, Tero virnisti ja Teija nauroi hyväntuulisesti herättäen minutkin epämääräisestä horroksestani.
- Joko te tiedätte mitä tilaatte? nainen kysyi ja laski listan käsistään.
- Juu, selvillä on, vastasin pyöritellen viinilasia kädessäni. Tero nyökytteli ja hetken aikaa katseeni viipyili puolivahingossa miehen ruskettuneissa kasvoissa, kunnes tuon katse kääntyi minuun ja miehen kulmat kohosivat jokseenkin kysyvästi. Käänsin pikaisesti harmaat silmäni pois päin ja kohdistin ne luoksemme kävelevään tarjoilijattareen, joka hyväntuulisesti hymyille kyseli ja kirjasi tilauksemme ylös. Tajusin vasta nyt miten kova nälkä minulla oikeastaan olikin.

Lähettäjä: Jatkooo! 
Päivämäärä:   11.12.12 18:58:06

Hyviä pätkiä :)

Lähettäjä: hääe 
Päivämäärä:   11.12.12 19:32:27

hei tosi kiva tarina :) kunhan pääsee vähän vauhtii ni tulee varmaa jännempi, mut jatkoo !!!

Lähettäjä: mur 
Päivämäärä:   11.12.12 21:06:29

tosi hyvältä vaikuttaa tää tarina :) ei etene liian nopeaa, kuvailua on sopivasti ja juoni vaikuttaa mielenkiintoselta, molemmat myös kirjotatte tosi hyvin. Jatkakaa samaan malliin ja jatkoa odotellessa :)

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   11.12.12 21:18:41

jatkoaa c:

Lähettäjä: tuuteli 
Päivämäärä:   12.12.12 17:25:05

ooh, täähän vaikuttaa mielenkiintoselta tarinalta.

jatkoa jatkoa, äkkiä! :)

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   13.12.12 17:15:58

Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa, ja molemmat kirjoittavat suhteellisen hyvin, mutta Nuukin kannattaisi vältellä tuo-sanan käyttöä puhuttaessa ihmisistä. Toistuu suorasaan ärsyttävän usein.

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   15.12.12 01:45:59

Oon kuullut tuosta tuo-sanan liiallisesta käyttelystäni aiemminkin, ja lupaan käsi sydämellä yrittää ottaa opikseni!

Mutta jep, kiitos kommenteista :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.12.12 13:13:25

jes <3 jatkoo

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   19.12.12 15:16:10

Nostelenpas tätä.

Lähettäjä: justnäi 
Päivämäärä:   26.12.12 14:32:25

Jatkoaaa ja heti paikalla! :)

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   27.12.12 19:31:46

Nostelenpas tätä taas.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   27.12.12 20:44:51

älä vaan nostele vaan jatka välillä :DDD

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   27.12.12 21:48:51

Ootellaanpas sitä Muistoa vielä, kun kirjotusvuoro hällä edelleen on.

Lähettäjä: Muisto97 
Päivämäärä:   1.1.13 21:09:57

Muisto pahoittelee, on ollut vaan kaikkea sählinkiä, niin en ole ehtinyt kirjoittamaan. Koitan jatkaa mahd. pian! :)

Lähettäjä: Muisto97 
Päivämäärä:   5.1.13 13:04:59

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se nyt menikään ;)
__________________________________________________________________

TERO

Jos aikaisemmin olinkin saattanut laittaa tulevan lankoni katseet mielikuvitukseni piikkiin, niin nyt olin jo varma, että en kuvitellut niitä. Maistoin talon punaviiniä, jota olin valinnut juomaksi, ja yllätyin kun viini paljastui vallan juotavaksi versioksi. Seurasin hetken Teijan ja Samun kuhertelua, ennen kuin päästin katseeni ja ajatukseni harhailemaan ympäri ravintolaa. Paikka oli omalla tavallaan oikein idyllinen, mutta pieni se oli. Kiinnitin huomiota myös siihen seikkaan, että paikalla oli todella paljon lapsiperheitä, mikä oli minusta aika mielenkiintoinen ilmiö, sillä kello alkoi kuitenkin olemaan jo aika paljon. Samassa Teija kosketti pöydällä olevaa kättäni, saaden kiinnitettyä huomioni itseensä. Vilkaisin tyhjää tuolia, jossa Samu oli juuri istunut, ja sitten kysyvästi siskoani.
- Samu meni käymään vessassa, ja ajattelin kysyä mitä pidät? Teija sanoi hymyillen onnellisena.
- Eikö tärkeintä ole se, mitä sinä tunnet? Kysyin hieman huvittuneena.
- Pöllö, sun mielipide on mulle tärkeä, hän sanoi nyt hieman loukkaantuneena.
- Ite oot pöllö, sanoin naurahtaen, ja kumarruin sitten lähemmäs siskoani, siirtäen katseeni hänen silmiinsä.
- Ja ihan mukavalta se vaikuttaa, ja mulle on tärkeetä se, että se tekee sut onnelliseks, sanoin ja sain kuin sainkin siskoni kasvoille nousemaan hymyn. Toivoin, että en tekisi virhettä, kun jätin mainitsematta Samun minussa viipyilevät katseet, jotka saatoin kyllä tulkita väärinkin, tai niin ainakin toivoin.

- Kiitti seurasta, nähdään sitten ylihuomenna. Huomenna mä ajan hesaan tekemään sen yhden keikan, sanoin noustessani autosta. Teija nousi ulos ja halasi minua sanoen
- Mä oon niin onnellinen, kun sä oot täällä.
- Ja kännissä, mä en vaan ymmärrä miten, sanoin huvittuneena, auttaen siskoni takaisin autoon. Samu vilkaisi Teijan ohi minua, ennen kuin sanoi naiselle
- Laitahan nyt se turvavyö, niin päästään kotiinkin vielä tänä yönä. Suljin hymyillen auton oven, ja jäin katselemaan sen liikenteen sekaan katoavia perävaloja. Tuosta miehestä oli vaikea ottaa selvää. Lopulta käännähdin ympäri ja astelin hotelliin, jonne päästyäni suuntasin kulkuni suoraan baariin.

Aamulla heräsin tavalliseen tapaani kukonlaulun aikaan. Vilkaisin mietteliäänä vieressäni kuorsaava miestä, jonka nimi ole hukkunut jonnekin viidennen oluen tienoille. Muistin sentään sen, että mies oli Ruotsista, ja liikematkalla. Tai jotain sinne päin. Nousin hiljaa sängystä ja keräsin vaatteet päälleni, ennen kuin hipsin ulos huoneesta, kengät kädessä. Sukkaisillani astelin aina hissille saakka, ja vasta hississä huomasin tarkistaa, että minulla oli omaisuus tallessa. Olihan se, mutta kirosin silti huolimattomuuttani. Se, että olin Suomessa, herätti minussa selvästi liian turvallisen olotilan. Suuressa maailmassa en olisi ollut näin huolimaton. En kuitenkaan voinut olla ajattelematta, että onni onnettomuudesta oli sentään se, että olimme menneet miehen huoneeseen, emmekä minun.
Käytyäni pikaisesti suihkussa ja saatuani itsestäni hieman ihmismäisemmän näköiseksi suuntasin kulkuni ulos hotellista.

Pitkä päivä oli jo takana, enkä olenkaan pitänyt kameran edessä keikistelevästä tytöstä, jolle ohjeiden antaminen oli yhtä tyhjän kanssa. Oli ihan sama, mitä sanoin, ilme pysyi täysin samana, kuin viimeisissä sadassa kuvassa.
- Ja se on siinä, sanoin suoristuen ja jäin katsomaan tyttöä, jonka kasvoille oli tullut ensimmäinen uusi ilme, sillä se sama ilmeetön naama venähti hämmästyksestä.
- Jos meinaat katalogi mallina toimia, opettele uusia ilmeitä, sanoin vielä selaten kuvia. Asiakkaan edustaja katseli olkani yli näytöllä vaihtuvia kuvia, ja huokaisi pettymyksestä.
- Kiitos, hän kuitenkin sanoi tytölle, joka kyyneliä pyyhkien lähti takahuoneeseen.
- Voinko tarjota illallisen? Asiakkaani kysyi hymyillen flirttailevasti. Loihdin kasvoilleni pahoittelevan hymyn, ja ojensin tikun, jolle olin kuvat ladannut, naiselle.
-Valitettavasti huomenna on aikainen herätys, niin minun on kieltäydyttävä tarjouksesta. Mieleni teki jatkaa, että luojan kiitos oin jo valmiiksi homo, sillä jos olisinkin ollut hetero, olisi tuo huuhkaja onnistunut minut käännyttämään. Saatuani kamat kasaan, kiittelin läpi henkilökunnan joka oli koko päivän hypännyt käskyjeni mukaan, ja kun sain viimeisenkin kiiteltyä ja hyvästeltyä, sain pidätellä itseäni etten olisi juossut ulkona odottavaan autooni.

Hotellilla kävin heittämässä kassini huoneeseeni, ja suuntasin takaisin alas. Hotellin baarin ovella kuitenkin muutin mieleni, sillä näin sen viimeöisen kaverini istumassa tiskillä. Lähtiessäni ulos pyysin respaa soittamaan minulle taksin, ja kysyin, olisiko paikkakunnalla jotain paikkaa mistä löytyisi ruokaa vielä siihen aikaa illasta. Respan tyttö antoi minulle hymyillen erään ravintolan nimen ja osoitteen, ja pian istuinkin jo taksissa matkalla sinne. Perillä minulle selvisi, että paikka oli yhdistelmä baarista ja pienestä ruokailutilasta, mutta iloisesti hymyilevä punapää vakuutti, että heiltä saisi kyllä vielä ruokaakin, joten tilattuani itselleni pitsan päätin hakea tiskiltä oluen juomaksi. Yllätyin hieman, kun tunnistin tiskin takana häärivän miehen Samuksi.
- Olut, kiitos, sanoin kun mies kysyi hymyillen, mitä ottaisin.
- Yllättävää nähdä sut täällä töissä, tai siis asiakaspalvelutyössä yleensäkin, sanoin ja minun teki saman tien mieli nielaista sanani takaisin, mutta yllätyksekseni Samu vain naurahti
- Joo en mä ole tainnut kovin hyvää vaikutusta tehdä, hän sanoi, ja aivan aavistuksen liian pitkään hänen silmiensä katse pysyi omissa silmissäni kiinni.

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   5.1.13 14:19:24

kiitos muisto kun jatkoa tänne laitoit ♥ !1 ihan uskomattoman hyvä tarina c: ! jään jälleen kerran odottelemaan jatkoa.

Lähettäjä: Cabi 
Päivämäärä:   5.1.13 15:38:04

Jatkoa C::: <3

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   14.1.13 10:57:57

Jessus, onpas tämä vajonnut ihan pohjamutiin. Koitan tänään tai huomenna pistellä jatkoa :d !

Lähettäjä: Paseli 
Päivämäärä:   14.1.13 15:44:49

Jes, jatkoa tulossa. :) Seurailen tässä sivusta, kun en omalle koneelle pääse usein nykyään. :)

Lähettäjä: Jenna 
Päivämäärä:   20.1.13 12:44:34

Jatkoa jo?

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   20.1.13 15:19:38

En ole vielä kaikkea lukenut, mutta ihan kivalta tarinalta kuullosta, joten taidan jäädä seurailemaan :)

Pakko vain huomauttaa, että kyllä mullekin kelpaisi tällainen "kultainen noutaja", kuten oli yhdessä kappaleessa kirjoitettu :) Olen koiraihmisiä, niin tämä virhe eniten paistaa silmään.

Mutta jatkoa :)

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   20.1.13 17:28:05

Yh, förlåt mina vänner, tää mun jatkon laittelu hitusen venähti, muttamutta, tuo pätkä on jo melkein kirjoteltu, joten koitan sen huomenissa tänne pistellä! D:

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   20.1.13 19:10:26

Eikun joo, mie sainkin tän jo valmihiksi.

Samu

Olin jokseenkin yllättynyt nähtyäni Teron täällä, sillä vaikka työpaikastani kovasti pidinkin, niin kyllä kaupungista löytyi paljon hienompia ja siisitimpiäkin ruokapaikkoja tai baareja kuin tämä. Toisaalta, maksavista asiakkaista ei pitänyt valittaa, ja jostain syystä minusta oli ihan mukava nähdä tulevaa lankoani, vaikka alku olikin ollut hitusen kankea. Siitä en tosin voinut syyttää kuin itseäni, mutta toisaalta, tällaista se oli lähes aina kun tapasin tuikituntemattomia. Ja alkujähmeyteni takia onnistuinkin antamaan usein itestäni melko väärän kuvan, niin kuin lienee käyneen nytkin.
- Ihan kivanolonen paikka, Tero sanoi hetken kuluttua saatuaan oluensa, - ootko sä pitkäänkin täällä työskennelly?
Heräsin ajatuksistani ja siirsin katseeni tiskin toisella puolella olevaan mieheen. Meni sekunti tai pari ennenkuin kysymys lävisti hitusen uneliaan tajuntani.
- Vajaat pari vuotta, ehkä yks ja puol, vastasin samalla kun otin vastaan Teron viereen ilmestyneen nuorehkon naisen tilauksen. Ojensin tytölle Breezerin ja vilkaisin sitten hieman ympärilleni hiljalleen täyttyvässä baarissa.
- Joo, no mutta mä annan sulle työrauhan ja rupean syömään, Tero virnisti sitten ja oli jo kääntymässä, kunnes mieleeni pälkähti jokin todella epä-Samumainen ehdotus. Tai lähinnä oli kummallista, että sanoin päähän pälkähtäneen ajatukseni ääneen,
- Multaloppuutyötpuolentunninpäästäniin...
Tajusin puhuvani erittäin epäselvästi, joten koitin vähän korjata,
- Haluisitsä lähtee vaikka bisselle sen jälkeen johonkin?
Tero käännähti hieman naurahtaen ja hörppäsi tilaamaansa olutta.
- Mulla on huomenna töitä, mutta ehkä sitä aina yhen tai kaks voi ottaa, mies vastasi kevyesti hymyillen ja nyökkäsi tuoppinsa suuntaan.
- Aivan varmasti, vastasin astetta rennommin ja sen jälkeen Tero asteli pöytäänsä nauttimaan siitä tilaamastaan pizzasta. Hieman haukotellen vilkaisin seinällä roikkuvaa vanhahkonmallista kelloa ja keskityin sitten tiskille lampsivaan porukkaan ja näiden tilauksiin. Pari huurteista tekisi työpäivän päätteeksi kieltämättä hyvää.

Tuntui vähän hassulta lähteä käymään parilla kaljalla ihmisen kanssa, jota en varsinaisesti kunnolla oikein edes tuntenut, mutta toisaalta, kaipasin seuraa ja Tero vaikutti hyvältä tyypiltä, joten yhtälö oli melko toimiva.
- Onko systeri töissä, vai miten sulla ei oo kiire kotiin työpäivän jälkeen? Tero kysyi kun me reilun puolen tunnin kuluttua astelimme baarikadulle ihmisten sekaan. Tuuli oli illan myötä muuttunut melko viileäksi ja työnsin käteni mustan takin taskuihin suojaan.
- Joo, iltavuorossa, vastasin ja moikkasin nyökkäyksellä paria vastaantulevaa tuttua, - mites sulla on työt täällä sujunu?
- Ihan hyvin, tai aika normaalisti, mitä nyt vähän on totuttelua kun ei oo tullut hetkeen Suomessa käytyä, Tero vastasi hymyillen ja vilkaisin vierelläni talsivaa miestä nostaen myös kasvoilleni kevyen hymyn. Olo tuntui astetta rennommalta ja jollain tavalla avoimemmalta, enkä voinut olla epäilemättä, että Tero sai sen omalla rentoudellaan aikaan. Seisahduin yhden baarin edustalle ja vilkaisin jälleen vierelläni seisovaa miestä.
- Mennäänkö vaikka tänne? ehdotin ja seuralaiseni levitti käsiään.
- Sähän nämä paikat tiedät, mies vastasi pieni pilke silmäkulmassa. Kohotin hitusen kulmiani.
- Miten tuo nyt pitäis ymmärtää?
- Mä tiesin, että sä takertuisit tuohon, Tero virnisti, - mennän nyt vaan sisälle, mies jatkoi ja asteli sisälle portsarin aukipitämästä ovesta. Seurasin perässä hitusen huvittuneena ja tiskille päästyäni tilasin oluen.
- Näytänkö mä sun mielestä jotenkin juopolta? kysyin viitaten Teron aiempiin sanomisiin ja miehen kasvoille nousi huvittunut virne. Kohotin kulmiani veikeästi hymyillen ja maksettuani nappasin tuoppini ja vilkaisin ympärilleni. Pidin tästä paikasta, koska porukkaa oli yleensä sopivasti, musiikki oli mukavan vaihtelevaa ja sisustus oli jollain tavalla erittäin brittipubimainen. Ja vaikka en ollut käynyt kuin muutamassa maassa elämäni aikana, niin Englanti oli vierailemistani maista eniten se, joka oli jättänyt minuun jälkensä. Jos nyt puhuttiin nimenomaan hyvistä jäljistä. Niitä huonoja en oikeastaan tahtonut edes muistella, en ainakaan nyt, vaikka rauhanturvausvuodet olivatkin jollain tavalla merkittävästi osa elämääni vieläkin. Pääni sisällä ainakin.
- Enhän minä niin sanonut, Tero vastasi sitten puolustellen sanomisiaan kun me astelimme yhteen sivupöytään juomiemme kanssa. Istahdin alas hymyillen hitusen ja kulautin ruskeaa nestettä alas kurkustani, kunnes annoin katseeni kulkea baarin poikki. Viimeöiden univelat tuntuivat painavan päälle, ja toivoin mielessäni, että olut vähän virkistäisi jumituivia aivojani nyt, ja toisaalta taas takaisi minulle ensi yöksi sikeät unet. Molempi parempi tietenkin.

Kuten arvata saattaa, niin se lasillisten määrä ei jäänyt siihen yhteen, kahteen tai kolmeen, vaan illan myötä tiskillä tuli ravattua erittäin useasti. Toisaalta Terokin näytti hetkellisesti unohtaneen huomisen työpäivänsä ja en siksi ollut ainoa jonka promillemäärä veressä nousi tihenevään tahtiin. Sen verran olin kuitenkin ymmärtänyt tehdä, että olin laittanut Teijalle viestin, jossa ilmoitin illan suunnitelmistani, sillä ilmoittamatta jättäminen saisi naisen aivan varmasti hermoilemaan. Varsinkin kun häästressi oli Teijan kohdalla kieltämättä paisunut aika suuriin lukemiin. Itse en vielä ollut ihan sisäistänyt koko juttua, mutta kai sitä viimeistään muutamaa päivää ennen alttarille astumista alkaisi hermoilla kaiken sujumisesta. Tai sitten viimeistään polttareissa, joihin ei niihinkään kovin kauaa ollut. Kulautin jo ties kuinka monennen oluttuopillisen pohjat alas kurkustani ja laskin lasin sitten pöydälle purskahtaessani samalla nauruun Teron kertoessa Ranskassa sattuneesta kommelluksestaan työpaikallaan.
- Tollastako se meininki on siellä päässä Eurooppaa, virnistin humaltuneena ja Tero naurahti.
- You can't even imagine, mies vastasi hörpäten oluttaan. Vilkaisin kännykkääni hymyn jumiuduttua kasvoilleni ja saatoin todeta, että aika oli kulunut helvetín nopeasti.
- Yhet vielä, ja sitten riittää, vakuutin noustessani ylös. Alkoholi oli saanut sekä puheliaisuuteni, että itsevarmuuteni kasvamaan merkittävästi, enkä tiennyt oliko se hyvä vai huono juttu. Toisaalta tässä mielentilassa en jaksanut asiaa edes miettiä.
- Sä sanoit noin jo tunti sitten, Tero naurahti ja kulautti loputkin juomastaan alas kurkusta.
- Äsh.
Heilautin kättäni huolettomasti ilmassa ja astelin tiskille Teron ilmestyessä pian viereeni. Katsahdin miestä, joka loihti kasvoillaan humalastaan huolimatta varsin valloittavan hymyn kunnes tilasi kaljat meille molemmille.
- No mä tarjoon sit seuraavat, tuumasin Teron maksettua, ja miehen huulille nousi virnistys.
- Niin, mitä sä sanoitkaan aiemmin?
- No näitä ei lasketa.

*

Kello näytti aika hälyttäviä lukemia kun me viimein astelimme enemmän tai vähemmän huojuen ulos täydestä pubista. Silmissä heitti ja vähän meinasi väsyttää, mutta päätin kuitenkin kävellä kotiin koska matkaa ei ollut paljon.
- Mä koitan saada itelleni taksin, Tero sanoi tähyillen taksitolpan suuntaan. Etsin tupakka-askin taskustani ja tuikkasin savukkeen huulilleni vilkaisten sitten miestä.
- Joo, hei mut kiitti illasta, sanoin ja taputin Teroa olkapäälle toverillisesti. Känni sai minut tosiaan sosiaaliseksi.
- Kuule kiitti vaan sulle, nähään taas pian ja kerro Teijalle terkkuja jos se on vielä hereillä, Tero virnisti.
- Mä epäilen, vastasin hymyillen ja vieden savukkeen huulilleni. Huikkasin vielä sammaltavat heipat Terolle, kunnes lähdin astelemaan keskustan poikki kotiin päin. Matka taisi kestää vähän normaalia pidempään, mutta selvisin kuitenkin ihan kunnialla tutulle rivitaloalueelle. Kävelin oikean asunnon kohdalle ja koitin astella hiljaa ovesta sisään, vaikka se huojumisen takia olikin astetta vaikeampaa. Riisuttuani kengät ja takin hiippailin hämärään makuuhuoneeseen sekä sitä kautta sängylle, jonka toisella puolella Teija nukkui sikeästi. Varsinaiset unenlahjat tuolla naisella oli, sen olin ehtinyt oppia. Hetken aikaa katselin Teijan rauhallista unta, kunnes riisuuduin ja haukotellen hautauduin peittoihin. Päässä heitti ja muutenkin olo tuntui sekavalta, mutta samaan aikaan olin jotenkin todella hyvällä tuulella. Siitä sain kiittää Teroa, uskoisin. Suukotin kevyesti Teijan hiuksia ja kiersin käteni naisen ympärille painaen sitten pääni tyynyyn. Alkoholi tosiaan teki tehtävänsä, sillä uni tuli suurinpiirtein sillä samalla sekuntilla kun olin silmäni sulkenut. Ja hitto, en ollut aikoihin nukkunut niin hyvin.

Lähettäjä: viiva 
Päivämäärä:   21.1.13 12:24:13

jeee, jatkoajatkoa!! :)

Lähettäjä: lauraX 
Päivämäärä:   21.1.13 21:00:36

tää on ihana tarina c: jatkoaa !

Lähettäjä: dinsdins 
Päivämäärä:   22.1.13 16:38:57

jatkoo !

Lähettäjä: BeLLe 
Päivämäärä:   24.1.13 17:37:23

<3

Lähettäjä: Marilyn 
Päivämäärä:   24.1.13 23:06:22

Lovely<3 jatkoaa:)

Lähettäjä: hmmm 
Päivämäärä:   25.1.13 14:33:50

Jatkoa! Tää on paras! :)

Lähettäjä: niinii 
Päivämäärä:   25.1.13 15:36:09

millon jatkoaa? :33 <3 ihana

Lähettäjä: Muisto97 
Päivämäärä:   25.1.13 22:53:48

Viikonloppuna tulee jatkoa :)

Lähettäjä: hmmm 
Päivämäärä:   28.1.13 01:41:22

ei tulluu :( jatkoa <3

Lähettäjä: Muisto97 
Päivämäärä:   28.1.13 09:18:40

Joo meni hieman vauhdilla viikonloppu ohi, mutta jospa tänään saisin illalla varastettua jostain ylimääräistä aikaa...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.1.13 18:59:36

Josko sitä jatkoa pian?:)

Lähettäjä: ooopa 
Päivämäärä:   2.2.13 14:57:58

Mihin se jatko on jääny :[

Lähettäjä: qwerty 
Päivämäärä:   2.2.13 21:54:53

jatkoa oisi kiva saada :c

Lähettäjä: Muisto97 
Päivämäärä:   2.2.13 23:15:31

eipä ollu puhe minä viikonloppuna... Ja aina ei jaksa tahi ehdi koneella olla, mutta jatkoa tulee kun irl anaa myöden...
_______________________________________________________________
Tero

Aamulla minulla kesti hetken, ennen kuin sain pääni toimimaan. Tai oikeastaan ennen kuin pääsin pystyyn asti. Kävin viileässä suihkussa minkä jälkeen puin lenkkivaatteet päälleni ja suuntasin kulkuni ulos puiston suuntaan. Viileä aamu sai kuin saikin minut piristymään, ja käytyäni uudelleen suihkussa tilasin huonepalvelusta kahvia jonka jälkeen asetuin tietokoneeni äärelle käsittelemään eilisiä kuvia, sekä italian kuvia, jotka edelleen odottivat eteenpäin lähettämistä.

Kello lähenteli jo neljää, kun puhelimeni alkoi täristä koneen vierellä. Olin jättänyt sen äänettömälle että saisin varmasti työskennellä rauhassa, mutta koska olin valmis jo muutenkin lopettamaan, nostin puhelimen ja vilkaisin soittajaa. Pieni hymy nousi huulilleni, kun näin Teijan nimen vilkkuvan ruudulla.
- No mitä? Vastasin nousten samalla seisomaan.
- Onko sullakin sama tauti kuin armaalla sulhasellani, vai saanko seuraa päivälliselle? Teija kysyi naurahtaen.
- Kyllä tässä kieltämättä alkaa nälkä jo olemaan. Mä tulen hakemaan sut puolen tunnin kuluttua, lupasin ennen kuin hyvästelin siskoni.
Kun sitten saavuin Teijan ja Samun asunnon ovelle, en yllättynyt kun Teijaa ei näkynyt missään. Samu tuli avaamaan oven, enkä voinut olla virnistämättä hänen väsyneelle olemukselleen.
- Oliko aamulla tukka kipeenä? Kysyin virnistäen.
- Ähh, ei mitään sen enempää, Samu sanoi hiuksiaan haroen, ennen kuin tajusi viitata minua astumaan sisälle.
- Missä se mun sys on? Kysyin vilkaisten ympärilleni.
- Suihkussa. Mä muuten ehdotin, että syötäis täällä? Samu sanoi katsoen minua kysyvästi.
- Sopii oikein hyvin, en olekaan aikoihin syönyt kotiruokaa, sanoin istuen pöydän ääreen katsomaan kuinka Samu palasi keittiöön ruokien ääreen.

- Ja siis oikeesti, se haahka jopa kuvitteli olevana hyvän näkönen, sanoin nauraen kun Teija täytti viinilasini. Hesan kuvauksista oli riittänyt hupia jo jonkin aikaa, varsinkin kun olin alkanut vertaamaan tapahtumia siihen millaista maailmalla oli verrattuna suomen oloihin.
- En kyllä yhtään ihmettele että suomalaiset mallinalut haluaa maailmalle, sanoin vakavoituen. Teija ei tuntunut saavan naurua loppumaan. Samassa naisen puhelin alkoi rallattaa, ja hän poistui nopeasti pahoitellen viereiseen huoneeseen vastaamaan puheluun. Käänsin huomioni Samuun, joka oli jälleen vaisu. Eilisestä ryyppykaverista ei ollut mitään jäljellä. Nytkin mies vain istui lasiaan ja siinä olevaa viiniä tuijotellen.
- Mikäs miestä masentaa? Kysyin kumartuen hieman lähemmäs pöydän yli.
- Äh, ei mikään, Samu vastasi hätkähtäen ja nopeasti hänen katseensa kävi ovella jonka taakse Teija oli hävinnyt puhumaan. Minä en voinut olla huomaamatta miehen hieman punastuneen.
- Joko suuri päivä jännittää? Kysyin hörpäten viinilasista puolet kerrallaan.
- Äh, mä alan kai jännittää vasta alttarilla, Samu sanoi nyt jo hieman naurahtaen. Hän vilkaisi uudelleen ovelle, jonka taakse Teija oli edelleen sulkeutuneena.
- Mä annan ton Teijan huolehtia panikoitumisesta siihen asti, hän vielä jatkoi, enkä voinut itsekään olla naurahtamatta.
- Joo Teija taitaa osata sen hyvin, sanoin myös ovelle vilkaisten.
- Mutta yks asia on varma, ei systerillä ainakaan ole huono miesmaku, sanoin Samua tarkkaillen. Mies oli juuri hörppäämässä viiniään, ja sai kovan yskänpuuskan, ja vasta saatuaan yskän loppumaan, hän kohotti katseensa kohtaamaan omani.
- Kiitti, kai, hän sanoi epäröiden. Samassa Teija purjehti paikalle pelastaen Samun pulasta.

Aamulla heräsin siihen, kun tasainen jumputus kertoi jonkun koittavan soittaa minulle. Hetken aikaa epäilin jo Teijan keksineen jonkun katastrofin liittyen häihinsä, mutta ruudulla vilkkuva numero oli tuntematon. Mietin jo että jättäisin vastaamatta, mutta koska kyse voisi olla töistä, niin...
- Halo?
- Hei Tero, mitä sinulle kuuluu? ääni menneisyydestä sai minut säpsähtämään hereille nopeasti.
- Andreas... Tämäpä yllätys, sanoin epäröiden englanniksi. Miehen äänen kuuleminen sai minut kananlihalle, enkä voinut mitään vanhoille tunteille, jotka heräsivät saman tien.
- Anteeksi että en ole soittanut. Tai ehkä ennemminkin anteeksi että soitan näin yllättäen, tuo niin tuttu mutta samalla vieras ääni sanoi, saaden minut epäluuloiseksi. Koitin miettiä, miksi hän oikeastaan soitti edes minulle. Andreas oli itse päättänyt lähteä, ja oli lähtenytkin, minun ollessa kuvausmatkalla Los Angelesissa. Kun olin palannut kotiin, oli kaikki hänen tavaransa olleet poissa. Vain lyhyt viesti jääkaapin ovessa oli kertonut kaiken olevan ohi. Ei selitystä, ei mitään.
- Miksi soitat? Miksi nyt? Kysyin hiljaa, ääni värähtäen.
- Koska minun on pakko. Minulla on hiv. Lääkäri käski ottaa yhteyttä kaikkiin joiden kanssa... Andreas takelteli äänen hävitessä lopulta kokonaan.
- Olen pahoillani, ja ei, et ole tartuttanut minua. Kävin juuri kuukausi sitten kokeissa. Että parempi kun alat miettiä niitä joiden kanssa olet ollut jälkeeni, sanoin hieman terävämmin kuin tarkoitukseni oli, mutta en oikeastaan juuri sillä hetkellä osannut asiaa katua. Mielessäni kummitteli vain tyhjän talon kaiku.

Päivän työt oli unohtuneet jo aikaa sitten. Samoin kaikki muu paitsi Andreas. Viittasin Samua tuomaan uuden tuopin, jonka mies ojensikin kulmiaan rypistellen. Olin istunut jo neljä tuntia siinä tiskillä, sanomatta sanaakaan. Samu oli alussa koittanut saada minua puhumaan, mutta hänkin oli luovuttanut jo aikoja sitten.
- Tiedätkö Samu, miehistä ei ole kuin haittaa, sanoin äkkiä nostaen katseeni juoman pinnasta mieheen, joka näytti yllättyneeltä.
- Silti, ilmankaan ei voi elää, mutisin ja tyhjensin ties monennenko tuoppini puoliväliin yhdellä huikalla.

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   3.2.13 18:14:24

tää on niin ihana :c hitsi ku sais useammin jatkoa

Lähettäjä: iidid 
Päivämäärä:   4.2.13 16:52:30

jatkoo :'3

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   7.2.13 18:45:10

jatkoaaa .. :C

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   7.2.13 18:54:24

Uah, kauheesti häslää nyt irlissä, mut mie koitan viikoloppuna tai viimistää ens viikon alussa rustailla :)

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   13.2.13 10:02:17

up ...

Lähettäjä: dinsdins 
Päivämäärä:   18.2.13 18:59:05

^

Lähettäjä: ankku 
Päivämäärä:   20.2.13 19:55:23

Hei missä jatko pätkä?;(
Tää tarina on just kaikista paras täällä ht.netissä ku kaikki muut on jotenki niin tylsiä ja niin samanlaisia!! Mutta tää on tosi hyvä ku ootte kummatkin niin hyviä kirjoittamaan ja on erilainen juoni että ei ole varma mitä tulee tapahtumaan seuraavana :) Että pisteet siitä! Ymmärrän toki että irl on todellakin tärkeämpi, mutta ajatelkaa meitä kärsiviä nuoria jotka odottaa jatko pätkää ku kuuta nousevaa :):)

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   21.2.13 17:05:23

ankku, ihana kun joku antaa muutakin palautetta kuin pelkästä "jatka"-kommentteja, antaa paljon enemmän intoa kirjotella, kiitos :>

Ja pahoittelen pätkän viivästymistä, mutta mulla on kauheesti häslinkiä ollu nyt tämä ja viime viikkokin, mutta varmasti viikonlopun jälkeen helpottaa, joten enköhän piakkoin saa Samu-pätkäsen tänne kirjoteltua!

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   22.2.13 14:52:05

Nyt kun aikaa, niin pakko yrittää kommentoida kunnolla:) Mahtavaa, kun on tarina jonka juoni on vähän erilainen. Odotan todella innolla tarinan etenemistä, sillä tarinan juoni oikein mielenkiintoinen. Kummatkin kirjotatte tosi hyvin, niinkuin aikaisemmin oon maininnutkin. Tarinan päähahmot ovat kiinnostavat, ja on jännitävää odottaa miten henkilöt suhtautuvat toisiinsa tarinan edetessä. Varsinkin kun hahmot ovat oikeesti melkeimpä toistensa vastakohdat:) Oli pakko ottaa pari lainausta:

"-Valitettavasti huomenna on aikainen herätys, niin minun on kieltäydyttävä tarjouksesta. Mieleni teki jatkaa, että luojan kiitos oin jo valmiiksi homo, sillä jos olisinkin ollut hetero, olisi tuo huuhkaja onnistunut minut käännyttämään."

- tolle kohdalle ei voinut kuin nauraa. Oikein hauskasti kirjoitettu:3

Ja sitten viel tämä:

"Onko sullakin sama tauti kuin armaalla sulhasellani, vai saanko seuraa päivälliselle? Teija kysyi naurahtaen. "

- ja tää on kans tosi osuva kohta:D

Jatkakaa ehdottomasti samaan tahtii, juonikin kun etenee sopivaa tahtia. Jossain kohtaa oli kait pari hassua lauserakennetta, mutta kaikki niitä tekee sillon tällön. Eipä mulla kai mitään muuta oo enempää, kun että täälläkin suunnalla odotellaan tuskastuneesti jatkoa:)

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   25.2.13 13:50:23

Jazz, oi kiitoskiitos paljon kommentista! :)

Vihdoinkin sain jatkettua tätä, mutta pätkän laatu ja lyhyys on nyt vähän mitä on, syytän tätä sitkeää kuumetta, joka on kiusannu mua jo pari päivää D:

Samu

- Mieshuolia siis? kysyin kohta Terolta saatuani kiikutettua parit juomat kahdelle tiskin toisessa päässä seisoskelevalle nuorelle miehelle. Kohotin kevyesti kulmiani useamman tunnin siinä istuskelleelle miehelle, joka hymähti hieman ja kohautti olkiaan.
- Ei kai ihan niinkään, sanotaan vaikka, että menneisyys tuppaa kummittelemaan, Tero sanoi jokseenkin vältellen aihetta, enkä viitsinyt alkaa kauheammin utelemaan. Nojauduin tiskiä vasten ja vilkaisin hieman ympärilleni, kunnes katseeni siirtyi takaisin Teroon.
- No se ei kuulosta mitenkään kivalta, vastasin lopulta ja vilkaisin kelloa. Työvuoroa olisi jäljella vielä reilu tunti. Illan myötä porukkaa oli ilmaantunut paikalle varsin mukavasti, mutta mistään tungoksesta ei silti voinut vielä puhua. Otin tilauksia vastaan sopivan ripeään tahtiin, ja vilkuilin aina välillä Teroa, joka oli uppoutunut tuijottelemaan tyhjää tuoppiaan. En kehdannut ihan hirveästi udella, koska tiesin kyllä, ettei se varsinaisesti aina tuntunut toisesta osapuolesta kovin mukavalta - kai mies itse kertoisi huolensa jos haluaisi tosissaan. En kuitenkaan voinut olla miettimättä mikä Terolla oli, olin tottunut näkemään miehen lähinnä iloisena ja hyväntuulisena, eivätkä nuo adjektiivit sopineet juuri nyt kuvailemaan tuota olemusta.
- Voinks mä olla jotenki avuks? kysyin ja Tero katsahti mua nostaen toista suupieltään hyvin pienesti ylöspäin.
- Kiitti, mutta en mä usko, paitsi voit tietty täyttää tän lasin, mies vastasi ja mä kallistin hieman päätäni koittaen vähän hymyillä. Ojensin miehelle uuden oluen ja hetken aikaa jäin katsomaan Teron silmiin, kunnes hieman hämmentyneenä katkaisin katsekontaktin koittaen keskittyä työhöni.

Kun työvuoro viimein loppui, kello lähenteli kahtatoista ja tunsin itseni varsin väsyneeksi sekä nälkäiseksi. Tero istuskeli edelleen siinä tiskillä melkoisen humaltuneena kun palasin henkilökunnan tiloista baarin puolelle vaatteni vaihtaneena.
- Hei lähetkö sä samaa matkaa? kysyin ja laskin käteni Teron olkapäälle, enkä todellakaan tiennyt miksi, tuntui lähinnä hyvin kummalliselta eleeltä. En kuitenkaan ehtinyt pitkään ihmetellä liikettäni kun Tero ravisti käden pois ja vilkaisi mua.
- En mä taida, mies hymähti ja vilkaisi tyhjää lasiaan. Katsoin hetken aikaa Teron suuntaan, kunnes työnsin kädet farkkujeni taskuihin haukotuksen karatessa huuliltani. Univelka painoi päälle taas vähän turhan voimakkaasti, enkä tosissaan tiennyt milloin saisin nukuttua kyseiset velkani pois. Nojauduin tiskiä vasten ja hetken aikaa katselin ympärille melko täydessä baarissa, kunnes katseeni lipui takaisin tiskillä istuskelevaan mieheen.
- Lähe nyt, käydään hakee jostain pizzat ja mennään meille syömään, sanoin ja kohotin kulmiani, - Teijakin on yövuorossa, joten mä joutuisin muuten syömään ihan yksin, jatkoin koittaen nostaa kasvoilleni hymyä. Ihmettelin itsekseni avoimmuuttani ja puheliaisuuttani, joka ilmeni Teron seurassa, mutta jostain syystä miehen seurassa olo tuntui yllättävänkin rennolta, lukuunottamatta niitä satunnaisia hämmennyksen tunteita, joita en kyennyt itsekään ymmärtämään. Ja kieltämättä ne tuntemukset saivat oloni tuntumaan jotenkin hermostuneelta ja omituiselta, koska mitään tallaista ei varsinaisesti ollut koskaan ilmennyt kenenkään seurassa. Ei ainakaan kenenkään, jota en ollut tuntenut kauaa, tai kenenkään joka oli - noh, mies. Koitin pyyhkiä tuollaiset ajatukset mielestäni, koska niissä ei ollut oikeasti yhtään mitään järkeä. Ei tuntunut hyvältä ajatella turhan paljon Teroa, kun minun pitäisi keskittää ajatukseni täysin Teijaan ja häihin.

- Sä et varmaan luovuta ennenku mä lähen, Tero sanoi ja herätti minut ajatuksistani. Siirsin katseeni mieheen ja kallistin päätäni.
- Oot harvinaisen oikeessa, vastasin ja Tero pyöritti päätään pienen, nopean hymyn käväistessä miehen huulilla.
- Ei mulla kai oo sit vaihtoehtoja, mies tuumasi ja nousi ylös siitä baarijakkaralta hieman hoippuen humalatilansa takia.
- No ei varmasti ole, hyvä että tajuat sen, sanoin hymyillen kevyesti ja lähdin sitten astetta humaltuneemman Teron vierellä talsimaan ulos baarista. Huikkasin heipat Elinalle, joka heilautti meille kättään, kunnes astelin hitusen viilenneeseen ulkoilmaan. Vedin takin paremmin päälleni ja nykäisin Teron mukaani rakennusten takana olevalle parkkipaikalle, jossa tummansininen Golf nökötti uskollisena odottamassa. Me ei puhuttu oikein mitään kun asteltiin autolle ja suunnattiin sitten yhteen niistä lukuisista turkkilaisista kebabpaikoista hakemaan pizzat. Radiossa soi joku vanha suomirockrenkutus kun me viimein pizzat mukanamme päästiin suuntaamaan meille.

*

- Sä voit jäädä sit kyllä tänne yöks, niin ei tarvii alkaa taksia enää hotellille tilaamaan, sanoin pidemmän hiljaisuuden jälkeen kun avasin ulko-oven ja suuntasin hämärään eteiseen. Naksautin eteisen valot päälle ja riisuin takin sekä kengät vilkaisten hieman ympärilleni.
- Kattoo nyt, Tero vastasi ja suuntasi perässäni keittiöön. Teijan jääkaapin oveen teippaama muistilista liittyen häihin, oli saanut jatkoa muutamalla lisäjutulla ja pieni hymy käväisi huulillani kun luin naisen kirjoittamat asiat, jotka eivät todellisuudessa olleet mitenkään erityisen merkittäviä tai suuria juttuja. Siis ainakaan minun mielestäni. Teija tuntui hermoilevan pienimmistäkin järjestelyistä, joiden kanssa ei varmasti ollut mitään ongelmaa, mutta en alkanut puuttua naisen pikkutarkkuuteen, koska se ei auttanut asiaa yhtään, päinvastoin. Polttareihin oli vain reilu viikko, joten häätkin häämöttivät ihan ovella, enkä voinut kyllä itsekään tuntea oloani ihan täysin rentoutuneeksi.
- Mitäs mietit? Tero kysyi ja säpsähdin melko rajusti tajutessani miehen ilmestyneen siihen viereeni hämärähkössä keittiössä, - sori, en halunnu säikäyttää.
- Ai, ei mun... Eiku siis, että... Niin, en mä mitään ihmeitä mieti, sain sanottua ja kirosin mielessäni kangerteluani. Käännähdin ympäri ja olin törmätä Teroon, joka liikahti juuri samaan aikaan.
- Hitto, mumisin vahingossa ääneen ja astelin ripeästi keittiön pöydän luo laskien pizzalaatikon käsistäni, - siellä jääkaapissa on olutta, sanoin nopeasti ja vilkaisin Teroa, jonka kulmat olivat hitusen koholla. Tunsin oloni vähintäänkin typeräksi, eikä Teron katse auttanut asiaa yhtään. Teki mieli lyödä päätä seinään tai jotain vastaavaa, mutta en kuitenkaan tehnyt niin, nimittäin se vasta oudolta vaikuttaisi.
- Otatko sä? Tero kysyi avattuaan jääkaapin.
- Joo, vastasin napaten sitten tölkin miehen ojennetusta kädestä. Hetken aikaa seisoskelin siinä, kunnes havahduin ja suuntasin olohuoneeseen napsauttaen telkkarin päälle. Tero istahti siihen sohvalle viereeni ja laski pizzalautasensa olohuoneen pöydälle avaten sitten kaljansa.
- Antaako Teija muka syödä olohuoneessa? Tero kysyi ja tälläkertaa miehen silmissä näkyi hyvin pienesti sitä tuttua pilkettä, joka oli aiemmin ollut ihan tipotiessään syystä jota en tiennyt.
- Ei todellakaan, vastasin hymyillen hitusen huvittuneena, - joten nää harvat kerrat millon se on mahdollista pitää käyttää hyödyks, jatkoin ja haukkasin pizzaani varsin nälkäisenä.

Ei Terosta lopulta todellakaan ollut lähtemään hotellille yöksi, sen verran uniselta mies vaikutti kun me olimme saaneet syötyä, ja jumiutuneet katsomaan jotain telkkarissa pyörivää b-luokan toimintapläjäystä.
- Mä tuon sulle petivaatteet, niin voit nukkuu tässä sohvalla, tuumasin mainoskatkolla ja nousin ylös. Tero nyökytteli haukotellen ja jokseenkin mietteliäänä astelin liinavaatekaapille, palaten kuitenkin varsin nopeasti takaisin siihen olohuoneeseen.
- Kiitti, Tero totesi unisena kun me oltiin saatu laitettua pussilakanat ja tyynyliinat kohdilleen.
- Eipä mitään, vastasin huolettomasti, - ihan turha sun ois ollu sinne hotellille enää lähtee, jatkoin ja katsoin vähän turhan kauan kun Tero vetäisi paidan pois päältään. Puoliväkisin siirsin katseeni muualle miehen paljaasta yläkropasta, enkä ymmärtänyt mikä helvettí minua vaivasi, ei ollut taas yhtään minun tapaistani. Epäilin melko vahvasti häähössötyksen sekoittaneen pääni lopullisesti. Eikö se ollut ihan fakta juttu, että turha stressi saattoi laittaa pääkopan ihan sekaisin? Ainakin kovasti jaksoin uskoa niin.
- Niin kai, Tero vastasi ja istui sohvalle, - mut hyvää yötä Samu, mies sanoi ja katsoi suuntaani hetken.
- Joo, hyvää yötä, törmäillään aamulla, vastasin ja katsoin hetken Teroa, kunnes sain itseni liikkeelle. Suuntasin makuuhuoneeseen omituinen olo sisälläni, eikä uni todellakaan meinannut tulla millään kun viimein sain painettua pääni tyynyyn.

Lähettäjä: qwerty 
Päivämäärä:   25.2.13 14:10:48

Hyvä pätkä! Vihdoin alkaa tapahtua... ;)

Lähettäjä: karvalakkikeli 
Päivämäärä:   26.2.13 13:05:56

jatkoo vaan :)

Lähettäjä: dinsdins 
Päivämäärä:   26.2.13 15:05:21

jatkoo !

Lähettäjä: åpoiu 
Päivämäärä:   28.3.13 19:52:36

jatkoa! (:

Lähettäjä: ihaa 
Päivämäärä:   29.3.13 08:47:30

Mukava tarina, tykkään teidän kummankin kirjoitustyylistä kovasti (: enpä ole juurikaan virheitä löytänyt ! Jatkoa vaan kehiin kunhan ehditte kirjoittamaan, veikkaanpa että täällä on monta odottajaa ;)

Lähettäjä: öösasfs 
Päivämäärä:   29.3.13 10:32:36

jatkoaa :'3

Lähettäjä: Marilyn 
Päivämäärä:   30.3.13 11:03:14

Jatkoaaa!

Lähettäjä: plääh 
Päivämäärä:   1.4.13 11:28:24

Niimpä, jatkoa!! :))

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   9.4.13 20:57:10

nosto

Lähettäjä: Muisto97 
Päivämäärä:   15.4.13 09:18:30

TERO

Inhosin tätä tunnetta, kun herätessä tuntui että olin unohtanut jotain oleellista. Minun oli kyllä myönnettävä, että illasta oli iso osa valunut unohduksiin. Kun viimein sain kammettua silmäni auki ja aivoni sen verran toimimaan, että tajusin heränneeni johonkin ääneen, kesti minulla hetken ennen kuin muistin, missä olin. Paljon minulla oli illan muistikuvissa aukkoja, mutta yhdestä asiasta olin varma. Jos Samu olisi viipynyt hetkenkään kauemmin olohuoneessa illalla, olisin antautunut mielihalulleni ja suudellut häntä. Ja jos jotain saatoin miehen käytöksestä ja katseista päätellä, asia tuskin olisi kovin paljon häntä haitannut. Pudistin päätäni karkottaakseni moiset ajatukset päästäni, kun lattia narahti jossain keittiön suunnalla, muistuttaen minua miksi olinkaan herännyt näin jumalattoman aikaisin. Kiskoin nopeasti paidan päälleni, ennen kuin hiippailin keittiön ovelle, kurkatakseni varovasti kuka siellä oli. Pieni helpotuksen huokaisu karkasi huuliltani, kun pöydän äärellä istui Teija eikä Samu.
- Huomenta, sanoin siskolleni pienesti hymyillen. Teija nosti katseensa listasta jota oli lukemassa, ja katsoi minua hymy huulillaan karehtien.
- No huomenta, en kai mä vaan herättänyt? Hän kysyi ja pudistin päätäni astellen keittimen luo, josta kaadoin kahvia tiskikaapista löytämääni kuppiin.
- Mä en osaa nukkua ryypättyäni illan, sanoin nopeasti. Mieleeni ei todellakaan tullut sanoa, että heräsin kesken kaiken hänen kolisteluihinsa, juuri kun näin unta hänen tulevasta sulhasestaan.
- Tuletko tänään lounaalle? Teija kysyi raapustaen jotain listaansa. Jokin hänen äänensävyssään sai minut varpailleni.
- Kenen kanssa? Kysyin varovasti.
- No minun ja Samun, sekä äidin ja Taija-tädin... Teija sanoi äänen hiipuessa loppua kohden.
- Anteeksi vaan, mutta mä en välitä nähdä niitä yhtään enempää kuin mitä mun on ihan pakko, sanoin terävästi, ja huomasin pettymyksen siskoni silmissä.
- Ettekö te vois sopia? Mitä menetettävää sulla muka on? Teija kysyi surullisesti huokaisten.
- Ai mitäkö? Aletaanko siitä, että armaan äitimme mielestä minä kuuluisin hullujenhuoneelle, sillä enhän minä voi olla muuta kuin pahasti sairas, kun panen miehiä enkä naisia? Ja Taijalla taas ei ole yhtään hyvää sanaa sanottavana isästä tai minusta. Että kiitos mutta ei kiitos, sanoin ja hörppäsin mukini tyhjäksi. Kiukku poreili sisälläni, kun ajattelin noita kahta naista, joiden tapaamiseen hääpäivänä olin koittanut valmistautua. En haluaisi nähdä heitä yhtään sen enempää kuin olisi aivan pakko, vaikka tiesin sen pahoittavan siskoni mielen. Nousin viedäkseni tyhjän mukin tiskipöydälle, ja käännyin katsomaan naista, joka tuijotti minua herkeämättä pöydän äärestä. Tällaisena aamuna, aivan liian lyhyeksi jääneen yön jälkeen, ei mielialani ollut mikään kaikkein valoisin, ja tiesin,että minun olisi parempi poistua rauhoittumaan, ennen kuin hermostuisimme kumpikin.
- Anteeksi, mutta mä en vaan pysty, sanoin lopulta ja astelin Teijan luo, kumartuen halaamaan häntä.
- Kyllä mä ymmärrän, Teija sanoi väsyneesti huokaisten. Tiesin, että hän ymmärtäisi, vaikka ei pitänytkään asiasta.

Illalla suoristauduin koneeni äärestä. Olin juuri viettänyt pitkän tovin keskustellen nuoren Romeon, italialaisen wanna be – huippumallin kanssa. Romeo oli juuri sitä, mistä Andreas minua oli aina syyttänyt – säärtä pitkin huipulle pyrkivä mallin alku, jolla oli paljon enemmän näköä kuin moraalia tai itsekunnioitusta. Eli suoraan sanottuna hyvä pano kun parempaa ei ollut tarjolla tai ei halunnut sitoutua. Kauan olin poikaa vältellyt, mutta sen jälkeen kun Andreas oli häipynyt, oli pojasta ollut iloa yksinäisinä iltoina. Mutta toisinaan, kuten tänään, meinasin hermostua hänen kakaramaiseen ruinaamiseensa, ja suljin koneen sen paremmin hyvästelemättä. Hetken aikaa leikittelin ajatuksella hypätä autoon ja ajaa Helsinkiin, DTMn tarjontaa katsastamaan, mutta lopulta unohdin moisen ajatuksen, ja päädyin lähtemään alas hotellin punttisalille. Päivän aikana kertynyt kiukku haihtui hien mukana kehostani, ja kahden tunnin rääkin jälkeen hipsin nopeasti ylös huoneeseeni ja suihkuun, suomatta ajatustakaan puhelimelle. Jos olisin vilkaissut puhelinta ennen suihkuun menoa, olisin suoriutunut sieltä ulos nopeasti, mutta nyt annoin kuuman veden valua kauan päälleni, ja nautin olostani.

Kun viimein tulin pyyhe lanteilleni kiedottuna pois suihkusta, vilkaisin kännykkää. Huomasin viestin odottavan minua, ja hieman uteliaana avasin sen. Viesti oli Samulta, ja hän ilmoitti olevansa jätkien kanssa paikallisessa yökerhossa, ja että minä olisin erittäin tervetullut liittymään mukaan. Vilkaisin vielä viestin tuloaikaa, ja totesin sen tulleen salilla ollessani, joten tyydyin vastaamaan lyhyesti ehkä ensikerralla ennen kuin tassuttelin paljain jaloin pienelle parvekkeelle joka huoneeseeni kuului. Ulkona ropisi lämmin sade asfalttiin, ja jäin katselemaan sateen läpi kiiruhtavia ihmisiä. Palasin huoneeseen kaivaakseni tupakka-askin takkini taskusta, ja palasin parvekkeelle. Jossain meni poliisi pillit huutaen, ja kuuntelin äänen kaikuvan läheisten rakennusten seinistä. Sain tupakkani poltettua, joten palasin sisälle todettuani kesän vielä olevan turhan kaukana ulkona seisomiseen. Kiskoin pelkät bokserit jalkaani ja nakkasin pyyhkeen jonnekin kylpyhuoneen oven suunalle, ennen kuin lysähdin sängylle tuijottelemaan telkkaria. Ohjelmatarjonta tosin jäi hieman arvoitukseksi, sillä nukkumatti saapui miltein saman tien perimään velkojaan.

Hiekka rapsahteli kenkieni alla, kun juoksin puistossa katse maahan luotuna, huppu tiukasti päässä. Aamu oli kolea ja kostea yön sateen jäljiltä, eikä kukaan muu ollut niin hullu, että olisi lähtenyt ulos uhmaamaan synkkää taivasta, joka näytti odottavan vain tilaisuutta kaataa täyden lastin vettä niskaani. Ja se tilaisuus koitti, kun olin lenkkini puolivälissä. Taivas repesi kerralla niin, että en montaa askelta ehtinyt ottamaan ennen kuin olin läpi märkä. Itsekseni kiroten juoksin lenkin loppuun, miettien samalla kuinka voisin ottaa ensimmäisen lennon Firenzeen ja mennä nauttimaan elämästäni Romeon suvun huvilalle. Kelit muistuttivat hyvin, miksi en ikinä enää muuttaisi suomeen asumaan.

Hotellilla minua odotti yllätys. Pirteä Teija ja huomattavasti vähemmän pirteä Samu istuivat aulan sohvalla, ensimmäinen jotain lehteä selaten, jälkimmäinen epämääräisessä asennossa röhnöttäen. Vaikka Samu vaikutti nukkuvan, niin hän oli kuitenkin se, joka huomasi tuloni juuri kun astuin aulaan ja laskin märän hupun päästäni. Samu sanoi Teijalle jotain, ja sai siskoni nostamaan katseensa lehdestä, jonka olin jo tunnistanut häälehdeksi, jonka kannessa komeili ottamani kuva. Olin sen pirun lehden havainnut jo tulopäivänäni aulan pöydällä, ja nyt kaduin syvästi, että en ollut silloin hävittänyt sitä. Vaikka lehti olikin englannin kielinen, tiesin Teijan saavan sieltä aivan liian paljon aivan liian mahdottomia ideoita.
- Huomenta, Teija sirkutti iloisesti liihottaessaan minua vastaan.
- Mä olen ihan märkä, varoitin siskoani nopeasti juuri kun hän meinasi halata minua.
- Me tultiin hakemaan sut aamiaiselle, Teija tiedotti katsoen minua päästä varpaisiin.
- Sopii, kunhan saan käydä suihkussa ja pukea kuivat vaatteet päälleni, sanoin löyhyttäen märkää huppariani.
- Kymmenen minuuttia? Jatkoin kysyvästi Teijaa katsoen, ja nainen nyökkäsi. Kohtasin hetkeksi Samun katseen, ennen kuin mies siirsi sen lehteen, jonka Teija oli hänen syliinsä tuupannut.

Varttia myöhemmin astuimme sisään hotellin ruokasalin ovista. Teija vaikutti siltä, että hänellä oli muurahaisia housuissaan, niin pahasti hän kiemurteli ja hytkähteli kulkiessamme tarjoilijan perässä minulle jo tavallaan vakipöydäksi muodostuneeseen nurkkapöytään, josta näki koko ruokasalin.
- Niin? Kysyin lopulta, kun olimme jääneet keskenämme tarjoilijan lueteltua tavalliseen tapaansa buffetin tarjonnan ja mitä keittiöstä saisi tilattua. Minä pyysin munakkaan, mutta muut päättivät tyytyä buffetin antimiin.
- Mä olen löytänyt sulle avecin, siskoni ilmoitti leveästi virnistäen. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, sillä kamalampaa uutista en siihen aikaan aamusta olisi osannut odottaa. Samassa pöytäämme lähestyi arasti huomattavasti ylipainoinen, silmälasipäinen mies, joka vilkuili meitä jokaista vuoronperään hermostuneesti.
- Siinähän sinä Mikko oletkin, siskoni sanoi loikaten ylös.
-Mikko, tässä on veljeni Tero, josta kerroin, Tero, tässä on Mikko. Mikko on työkaverini, ja aivan ihana mies. Tulette varmasti hyvin toimeen, Teija pälätti hymyillen liiankin iloisesti. Vilkaisin Samua apua anoen, mutta mies tuijotti hyvin keskittyneesti jotain mitä näki pöydän pinnassa, ja koitti pidätellä nauruaan.

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   15.4.13 13:53:01

ihanaa että tähän saatiin jatkoa ! :-)

Lähettäjä: Jamis 
Päivämäärä:   15.4.13 14:33:47

Taisin pikkusesti villiintyä, kun huomasin Muistonkin kirjottavan tätä, yks mun lempikirjottaja!

Peukunnostot erilaisesta homotarinasta teille kummallekin. Teksti on ihanan virheetöntä ja helppo lukea. Ainoat asiat, mitkä mulla on pistänyt silmään on, että Muiston pätkissä Suomi on kirjotettu usein pienellä alkukirjaimella. Nuukin pätkässä sanottiin Teijan ja Samun asuvan omakotitalossa, mutta yhdessä pätkässä Samu suuntasi kuitenkin rivitaloalueelle. Toki rivitaloalueillakin on omakotitaloja, mutta silti jäi vähän kaiveleen, että kummassa talossa ne loppujaan asuu.

Lähettäjä: Muisto97 
Päivämäärä:   15.4.13 15:15:12

Kiitos Jamis, kommentista :)
Juu jostain syystä mun koneen oikoluku ei tunnista sanaa Suomi, vaan hyväksyy sen pienellä, ja laiska kun hakee vaan ne herjatut sanat, niin helposti jää korjaamatta :)

Taisi itseasiassa olla minun alkupätkässä että omakotitalo, ja kun Nuuki kirjoitti Samun istuvan rivitalon pihalla (tai jotain), niin korjasin omiinkin rivitalon :) Eli siis rivitalossa asuvat ;)

Lähettäjä: Joojoo 
Päivämäärä:   15.4.13 17:09:18

Tää on ehdottomasti paras tarina täällä, kumpa vaan saataisiin useammin sitä jatkoa! Mutta kiitos tästä upeasta tarinasta! <3

Lähettäjä: Redeia 
Päivämäärä:   15.4.13 20:55:35

Jatkoa kiitos :3 Koska luen joko niin keskittyneesti tai niin ilosena etten huomaa mitään virheitä vaan luen menemää :D

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.4.13 19:32:27

up

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   28.4.13 21:59:34

nuuki where are you ?

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   10.5.13 07:27:56

.. up

Lähettäjä: --. 
Päivämäärä:   10.5.13 15:20:21

.. jatkoa? :c

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   10.5.13 20:54:51

hiör ai äm! anteeksi katoiluni, irllaiffi tuntuu vaan vievän energian just nyt :( mut ens viikon aikana koittelen laitella jatkoa tähänkin!

Lähettäjä: --. 
Päivämäärä:   15.5.13 19:09:36

jatkoa maybe?

Lähettäjä: laalaa 
Päivämäärä:   19.5.13 21:56:21

UP

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   24.5.13 23:39:20

up

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   3.6.13 15:19:39

uppp

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   4.6.13 07:58:53

Pahoittelen viivästystä! Pistelen seuraavaa pätkää ihan tän viikon aikana, todennäköisimmin torstaina koska sillon mulla on koko päivä aikaa pörrätä koneella :P

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   7.6.13 20:35:44

yh jatkoa ei tullu eilen.
tänään ? :-)

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   7.6.13 21:52:41

Juu pahoittelen, inspis ihan hakoteillä tämän suhteen :( uah, mutta pätkää oon jo alotellu joten jahka tässä inspiroidun niin eiköhän se valmistu ja tänne ilmesty ens viikon aikana!

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   8.6.13 13:24:07

Tai no, kyl se pätkä maanantaiks tulee, sain kuin sainkin tekstin etenemään, jauuh 8)

Lähettäjä: Nuuki 
Päivämäärä:   10.6.13 09:29:34

Hieman lyhyt se on mutta tässäpä!

Samu

Jos Teron ilme oli venähtänyt kun Teija sanoi hankkineensa miehelle seuralaisen häihin, niin siinä vaiheessa Teron ilme vasta näkemisen arvoinen olikin kun Mikko ilmaantui paikalle ja istui seuraksemme pöytään. Olin koittanut aikaisemmin hyvin hienovaraisesti sanoa Teijalle, ettei Mikko ehkä ollut ihan Teron tyyppiä, mutta koska naisella näytti olevan jonkinasteinen pakkomielle hankkia veljelleen avec, niin ei tämä ollut minua juurikaan kuunnellut. Ja tässä sitten oltiin. Teija hymyili leveästi, mutta Teron suu ei suuremmin kaartunut minkäänasteiseen hymyntapaiseen.
- Eikö oo hyvä kun siskot on olemassa? Kyllähän sä nyt avecin meidän juhliin tarviit, Teija sirkutti ja minä tein parhaani naamioidakseni naurahduksen yskäisyksi. Epäilemättä onnistuin siinä melko heikosti, sillä Teija katsahti suuntaani kulmat koholla ja vähän ihmeissään, kunnes keskittyi hymyilemään sädehtivää hymyään Mikolle ja Terolle.
- Kyllä mä osaan ihan itsekin etsiä avecin itselleni, Tero sanoi lopulta ja loi merkitsevän katseen Teijaan, - ja sitäpaitsi, mulla on jo seuralainen, että kiitos vaan, mies jatkoi rennon huolettomasti ja sai sekä minut että Teijan katsomaan itseään jokseenkin ihmeissään. Hetken ajan epäilin Teron keksineen vain hätävalheen, ettei Teija alkaisi tosissaan tyrkyttää Mikkoa miehen seuraan, mutta toisaalta, saattoi hyvinkin olla että Tero oli löytänytkin itselleen avecin kertomatta meille.
- Aijaa, mikset oo maininnu mulle mitään? Teija kysyi ja loi pahoittelevan katseen hiljaa istuskelevaan Mikkoon.
- No en oo ehtiny, Tero vastasi nopeasti ja keskittyi sitten munakkaaseensa. Hetkeksi pöytään laskeutui hiljaisuus, enkä osannut arvioida oliko se kiusallinen vai mietteliäs, mutta itse tyydyin keskittymään ruokaani mahdollisimman tiiviisti.
- Noh, mutta sä oot silti tervetullut meidän häihin, Teija lopulta rikkoi hiljaisuuden ja loi jälleen hymyn huulilleen. Vilkaisin tulevaa vaimoani merkitsevällä "mitä-mä-sanoin" -katseella ja Teija vastasi takaisin "älä-sano-mitään" -mulkaisulla, mikä sai huvittuneen hymyyn käymään nopeasti kasvoillani. Mikko nyökytteli pienesti ja jokin hymyntapainenkin käväisi hiljaisen miehen huulilla, mutta mitään tuo ei edelleenkään sanonut, kunhan istuskeli vain ja vilkuili lasiensa takaa. Eikä Mikko oikeastaan sanonut juuri paria hassua sanaa enempää koko loppuruokailunkaan aikana. Ja hitsi, minä vielä luulin itse olevani vähäpuheinen.

*

Seuraavan päivän työvuoro venähti jälleen odotettua pidemmäksi kun joku suuremmanluokan työporukka ilmaantui ihan työvuoron lopussa paikalle syömään ja ryypiskelemään jonkun osapuolen syntymäpäivien kunniaksi. Saatoin manailla tuuriani, ja kun viimein pääsin lähtemään niin kello näytti puolta kuutta, vaikka työvuoron oli alkujaan pitänyt loppua neljältä. Jokseenkin ärtyneenä ja hemmetin väsyneenä laahustin viimein ravintolan parkkipaikalle, polttelin savukkeen ja lopulta lysähdin ratin taakse kahvikuppien kuvat silmissä. Kännykän ruudussa vilkkui pari puhelua Teijalta, mutta en vaivaantunut soittamaan takaisin kun ihan vartissa olisin kuitenkin itsekin kotona. Tai ainakin toivottavasti - päivä nyt näytti olleen muutenkin niin epäonninen, etten yhtään ihmettelisi jos jotain ehtisi vielä tapahtua ennen kotiinpääsyä. Heitin äänettömän rukouksen ilmoille, ettei niin kävisi, kunnes käynnistin kaaran ja käänsin keulan kohti kotia.

Teija ilmaantui oitis eteiseen kun pääsin ulko-ovesta sisälle ja sain huikattua väsyneet tervehdykset.
- Missä sä oot ollu, mikset vastannu puhelimeen? nainen tenttasi ja vilkaisin tämän suunnalle, kunnes heitin hupparin naulakkoon.
- Työvuoro vähän venähti, vastasin ja hieraisin silmiäni, kunnes astelin keittiöön kahvin toivossa. Teija seurasi perässä ja huomasin naisen olevan jotenkin hermona, joten tyydyin hyvin hissukseen keittelemään kahvia jaksamatta alkaa jauhaa pérsiilleen menneestä päivästä sen enempää.
- No oisit voinu kerranki kieltäytyä ylitöistä kun häätkin on ihan kohta ja meillä on vaikka mitä suunnittelemista vielä, Teija sanoi vähän levottomana ja vilkaisin naista samalla kun naksautin kahvinkeittimen päälle. Hymähtäen lysähdin istumaan keittiön pöytään ja kohtasin Teijan katseen.
- Kyllä sä itekin tiiät, etten mä voi häipyä jos iso porukka asiakkaita ilmaantuu yhtäkkiä paikanpäälle, totesin ja nappasin pöydällä olevasta lasikiposta Mariannen, - ja mikä hengenhätä tässä nyt on? jatkoin hieman turhautuneena samalla kun avasin punavalkoisen kääreen ja heitin karkin suuhuni. Vilkaisin ikkunasta ulos ja saatoin todeta, että tummat pilvet enteilivät ihan varmasti sadetta tai jotain. Se siitä iltalenkistä varmaan sitten.
- No on! Teija kimpaantui sanoistani ja vein katseeni takaisin tulevaan vaimooni, - meillä on erityisruokavalioiden menu vielä ihan vaiheessa ja kaikkee muutakin pitäs ehtiä miettiä! Sä et vaan tajua kun jätät kaiken mun suunniteltavaks! Teija huusi ja vaikka minä olin meistä se rautahermoinen viilipytty, niin tälläkertaa väsymys ja huonosti mennyt päivä saivat myös minun hermoni kireälle.
- Mä oon sanonu sulle, että mä huolehin ne gluteenittomat ja laktoosittomat jälkkärit, vai mikä tässä nyt on ongelma? kysyin ärtyneenä ja pyörittelin karkkipaperin sormissani epämääräiseksi mytyksi.
- No joo, ei se riitä! Teija huusi, - ärsyttää kun sä oot tollasella hälläväliä-asenteella meidän häitä kohtaan, niin ei sun varaan voi mitään jättää!
- En oo millään helvetín hälläväliä-asenteella, ite sä vaan stressaat pikkujuttuja! mesosin takaisin ja nousin ylös.
- No kai mä nyt stressaan kun haluun, että kaikki menee hyvin ja kun susta ei oo mitään apua! Teija haroi hiuksiaan hermostuneena ja käänsi sitten salamoivan katseensa suuntaani.
- Ai ei oo mitään apua?!
- No etpä oo kauheesti mun tukena tässä suunnittelussa ollu!
- Just joo.
- Sä oot just tuommonen, Teija sanoi äkeästi.
- No millanen?
- No tuommonen!
- Just, tais tulla sun sitten valittua väärä mies, tuhahdin vihastuneena ja lopulta astelin naisen ohi ärtyneenä ja suuntasin eteiseen. Väsytti tajuttomasti, mutta sitäkin enemmän teki mieli saada raitista ilmaa ja päästä koko tilanteesta pois.
- Pakene vaan sit tilanteesta, tosi aikuismaista Samu! Teija huusi kun kiskoin hupparin niskaani ja työnsin kengät jalkaan. Niin no, olihan paikaltakatoamiset aika lapsellisia tempauksia riidan päätteeksi, mutta juuri nyt ei jaksanut kiinnostaa.
- No mutta tämmönenhän mä just oon, tuhahdin Teijalle ja huomasin naisen toisesta silmäkulmasta pusertuvan yksinäisen kyyneleen. Ei tietenkään saisi jättää itkevää naista yksin, mutta nyt oli jo myöhäistä. Paukautin ulko-oven kiinni perässäni ja päätin purkaa ärtymykseni juoksulenkkiin. Positiivista oli sentään se, että kerrankin päädyin lenkkipolulle sen sijaan, että olisin kiskonut pääni täyteen jossain kapakassa.

Kymmenen minuuttia hölkättyäni taivas alkoi tiputella vettä. Ärtymys oli siitä huolimatta pikkuhiljaa laantumaan päin ja hyvä niin. Vuodet Afganistanissa olivat opettaneet pitkähermoiseksi ja kylmänrauhalliseksi, millainen minä yleensä muutoin olinkin, mutta nähtävästi tämä päivä oli jotenkin poikkeuksellinen. Teija osaisi olla temperamenttinen ja täysin minun vastakohtani sen suhteen, mutta toisaalta tämä myös leppyi tajuttoman nopeasti, joten yleensäkään meidän riitamme eivät olleet kovinkaan pitkiä. Paitsi ehkä silloin kun minä päädyin riidan päätteeksi baariin ja rymysin yöllä ihan övereissä kotiin, mutta silloin Teijalla nyt olikin oikeus vähän sättiä.
- Samu, moi.
Säpsähdin mietteistäni kuullessani tutun äänen ja kohta huomasin Teron hölkkäävän vierelleni. Pyyhkäisin vähän sateesta kastuneita kasvojani ja vilkaisin tummalle taivaalle, kunnes käänsin katseeni takaisin lenkkipolulle ilmaantuneeseen mieheen.
- Ai katos moi, sain lopulta sanottua, - iltalenkillä vai?
Tero hymyili pikaisesti ja nyökkäsi sitten.
- Joo, säkin vissiin kerrakin valihit lenkkipolun baaritiskin sijaan, mies heitti kiusaten ja pukkasin tätä vähän kylkeen irvistäen, - jollain vaan tuntuu olevan jotain mun lenkkeilyäni vastaan kun viimekskin sato vettä kun mä olin hölkällä, Tero jatkoi ja vilkaisi taivaalle.
- Ne on nää Suomen kelit tämmösiä, totesin jo astetta hyväntuulisempana, - joko on ikävä etelään? heitin pienesti virnistäen ja Tero vilkaisi suuntaani.
- Nääh, mikäs tässä sateessa juostessa kun on hyvää seuraakin, mies sanoi leikkisästi hymyillen ja sai kulmani kohoamaan vähän. Väkisin mieleeni muistui tilanne pari iltaa sitten kun Tero oli päätynyt meille yöksi ja jostain syystä miehen läsnäolo oli tuolloin saanut omituista sähköisyyttä aikaan minussa. Ja siis, minua hermostutti ajatus, etten todella tiennyt mitä kaikkea hölmöä olisin ehkä tehnyt jos en olisi saanut itseäni hillittyä, tai jos olisin ollut humalassa tai muuta vastaavaa. En käsittänyt mikä ihme minua edes vaivasi kun Tero sai aikaan jotain tuollaista. Tai siis, nytkin miehen seura tuntui jostain syystä jopa liiankin miellyttvältä, ottaen huomioon, että kyseessä oli kuitenkin Teijan veli.
- Huhuu? Teron ääni palautti minut takaisin todellisuuteen ja hetken ajan minua hävetti äskeiset ajatukseni, kunnes kokosin itseni ja siirsin katseeni mieheen. Samassa taivas repesi ihan kokonaan ja tihutus muuttui rankkasateeksi.
- Pérkele, kirosin ja pyyhkäisin kastuneita hiuksiani.
- Et kai sä sokerista oo, Tero heitti ja taputti minua olalle, kunnes siirsi hölkkänsä juoksuksi. Katsoin miehen perään ihan sekuntin, kunnes vähän huvittuneena lähdin juoksemaan tämän perään.

Me pingottiin ties kuinka kauan, aina keskustan laitamille saakka, kunnes seisahduttiin hengästyneina ja vaatteet litimärkinä jonkun kahvilan kulmalle. Sade ei näyttänyt hellittävän yhtään, päin vastoin.
- Nyt mä tarviin kahvit, totesin sateen yli saatuani hengitykseni tasaantumaan.
- Se tais olla sun kahvinhimos joka autto sua jaksamaan tänne asti, Tero virnisti ja asteli kahvilan ovelle.
- No haistas kuule, en mä niin huonossa kunnossa oo, heitin takaisin huvittuneesti hymyillen ja seurasin Teroa sisälle mukavan lämpimään kahvilaan. Me vallattiin limppareiden, kahvien ja patonkien kera yksi nurkkapöydistä, ja oikeastaan tajusin vasta nyt miten kova nälkä minulla oikeastaan oli. Aiempi ärtymys näytti kaikonneen, ja saatoin kiittää siitä osaltaan ihan vaan Teroa. Toisaalta omatunto kolkutti lähdettyäni ovet paukkuen kotoa, mutta noh, tällaista se välillä oli. Haukotellen hörppäsin kahviani ja heitin läpimärän hupparin päältäni keskittyen sitten jauhamaan jotain turhanpäiväistä vähintään yhtä litimäräksi kastuneen Teron kanssa.
- Onks sulla joku avec? kysyin lopulta muistettuani miehen sanat ravintolassa. Tero katsahti suuntaani ja pyöritti päätään.
- Piti nyt vaan keksiä jotain, Teijan päätä on niin hiton vaikee kääntää kun se jotain päättää, Tero totesi hymyillen huvittuneena ja minunkin kasvoillani kävi huvittunut virne. Jumiuduin hetkeksi katsomaan miehen kasvoja, kunnes tajusin siirtää katseeni pois ja keskittyä ihan vaan syömään kanapatonkiani. Jostain syystä juuri tuon kyseisen miehen seura sai oloni tuntumaan hemmetin hyvältä ja salaa pelkäsinkin sen tarkoittavan jotain, vaikka koitinkin parhaani mukaan ajatella toisin ja uskotella itselleni, että väsymys sai tunteeni ja ajatukseni sekaisin. Tosin siltikin minun oli jälleen ihan liian vaikea saada katsettani irti Terosta.

Lähettäjä: Varma 
Päivämäärä:   10.6.13 11:39:25

Mmmmmmahtavaa jälleen !

Lähettäjä: kk 
Päivämäärä:   12.6.13 00:20:46

:))))))))))))))))))))))))

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   20.6.13 02:43:56

up

Lähettäjä: Marilyn 
Päivämäärä:   21.6.13 09:54:09

Jatkoajatkoa

Lähettäjä: minävain 
Päivämäärä:   2.7.13 22:33:58

tääki on päässy tippumaan näköjään. uppia.

Lähettäjä: dsaaree 
Päivämäärä:   5.7.13 22:10:49

AIVAN MAHTAVAA! En löydä mitään virheitä eikä ainakaan etene liian nopeasti. Mukavia lisiä tommoiset hauskat vedot välillä! NYT VAAN TSEMPPIÄ JA JATKOA TULEMAAN!!

Lähettäjä: ffeera 
Päivämäärä:   6.7.13 23:41:08

Hyvä tarina ainakin tähän asti ollut. Vielä kun kirjoittaisitte useammin! :D

Lähettäjä: :c 
Päivämäärä:   26.7.13 00:33:56

jatkoa ?

Lähettäjä: Hih 
Päivämäärä:   27.7.13 11:49:30

Nyt jotain säpinää noiden välille!!!

Lähettäjä: Muisto97 
Päivämäärä:   27.7.13 16:03:43

Phoittelut kun en ole saanut jatkettua, ei vaan yksinkertasesti ole vuorokauteen ympätty tarpeeksi tunteja... Ensikuun puolivälissä helpottaa, kun työt loppuu, niin sitten olen täysin teidän :)

Lähettäjä: Redeia 
Päivämäärä:   27.7.13 18:30:41

JES täysin meidän :DDD

Lähettäjä: jouuu 
Päivämäärä:   9.8.13 23:51:23

upitan tätä

Lähettäjä: maikki 
Päivämäärä:   10.8.13 03:30:50

jatkoa jatkoa!

Lähettäjä: Redeia 
Päivämäärä:   12.8.13 14:26:28

Liian kauan et oot täysin meidän :C