|
Lähettäjä: Susa
Päivämäärä: 5.10.12 17:08:53
Nyt on kone saatu takasi ja jatkoa siis luvassa! :) (hyvällä tuurilla illemmallakin voi tulla uusi pätkä)
9. osa
- Vähänkö kiva taas pitkästä aikaa päästä bilettään, Aada sanoi meidän valmistautuessa iltaa varten hänen huoneessaan.
- Niimpä. Tästä illasta voi tulla unohtumaton, hymyilin tytölle samalla meikaten ja mietin, miten Juho reagoisi asiaan, jonka aion hänelle esittää.
- Heikki lähetti jo viestiä, että millon me saavutaan paikalle.
- Ai Pikkaraisen Heikki? kysyin kääntyessä katsomaan tyttöä, joka nyökkäsi. – Miks se sulle viestiä lähettää?
- No, meillä on vähän niinku juttua, tyttö hymyili ujosti.
- Oho. Mistä lähtien? kysyin yllättyneenä, sillä en olisi ikinä uskonut Aadan ihastuvan siihen rikkaaseen, ylimieliseen poikaan, mutta ihminen oli erehtyväinen.
- Niistä viime bileistä, mutta älä vielä kerro kellekään. Mä jään sinne yöksi ja me aiotaan jutella koko yö tästä meijän jutusta. Sä et tajua kuinka onnellinen mä oon, tyttö sanoi mennessään istumaan hänen sänkynsä päälle.
Nousin meikkipöydän äärestä ja menin halaamaan tyttöä, joka sädehti varmasti monen kymmenen kilometrin päähän.
- Onneksi olkoon! Jos sä oot onnellinen nii sitte mäki oon, hymyilin rohkaisevasti tytölle.
- Mites sun poika-asiat? Sä et oo niistä paljoo puhunu, tyttö sanoi ja taputti paikkaa vieressään ja istahdin siihen.
- No, katotaan mitä ilta tuo tullessaan, iskin vain silmää.
- Sähän oot salamyhkänen, mutta nyt mennään ettei myöhästytä, Aada sanoi ja nappasi laukkunsa naulakosta ja menimme peräkkäin alakertaan.
Alkuillan vietin kolmantena pyöränä Aadan ja Heikin seurassa, sillä en ollut nähnyt Juhoa missään. Istuin nojatuolissa vastapäätä uutta nuortaparia, joita ei olisi saanut irti toisistaan moottorisahallakaan. Katselin hieman vaivaantuneesti ympärilleni ja koitin katsella, jos löytäisin ihmisiä, joille olisin voinut mennä juttelemaan, mutta en nähnyt ketään sen arvoista.
- Nea hei, pitäskö sulleki ettiä täältä joku poika? kuulin Aadan yhtäkkiä kysyvän.
Käänsin pääni tyttöön päin. Hän taisi pitää hengähdystaukoa Heikin huulista.
- Ei se nyt oo nii tarpeellista, sanoin räpläten kynsiäni ja tunsin Heikin katseen itsessäni.
Se sai minut tuntemaan itseni kirpun kokoiseksi, sillä en tykännyt pojan pistävästä katseesta.
- Juhon pitäs tulla tunnin sisään tänne nii iske siitä sulle mies, hän vain sanoi. Hän taisi tietää meistä.
- Mutta eihän Nea oo sen kans tekemisissä paitsi matikan opettajana, höppänä, Aada sanoi pussaten poikaa poskelle.
Poika vain katsoi minua hieman tutkivasti ja ihmettelin, minkä takia.
Olin päässyt pois vihdoin ja viimein Aadan ja Heikin hellänhetken todistamisesta. Poltin rauhassa tupakkaa samassa paikassa, kun viime bileissä, sillä toivoin, että sama toistuisi ja Juho tulisi vierelleni. Kuulin oven aukeavan ja askeleiden lähenevän minua, jotka pysähtyivät viereeni. Käänsin päätäni hymyillen tulijan suuntaan, mutta hymyni hyytyi heti, kun näin todellisen tulijan, joka istahti vierelleni.
- Sä et oo ilmeisesti kertonu kellekään teistä, Heikki ennemminkin totesi kuin kysyi samalla, kun sytytti itselleen tupakan ja tarjosi minullekin, mutta pudistin vain päätäni.
- Miten sä ees tiiät meistä? esitin vastakysymyksen. – Sitä paitsi Juho ja minä ei olla me. Vielä.
- Usko tai älä, mutta me pojatki puhutaan tytöistä välillä eikä vaan mopoista ja autoista, poika naurahti.
Hymähdin ja mietin, mitä Juho olisi minusta sanonut.
- Ei mikään oo vielä varmaa, totesin enemmänkin itselleni kuin Heikille.
- Älä anna sen pompotella sua, poika vain sanoi ja nousi ylös mennäkseen sisään.
Jäin tyhmänä vain seuraamaan pojan liikkeitä, joka lopulta katosi sisälle ihmisjoukkoon.
Olin jo hyvässä nousuhumalassa, kun löysin Aadan, taas kerran, Heikin kimpusta ja vetäisin tämän sivummalle juttelemaan. Tyttökin näytti olevan hyvässä kunnossa, kun tämä halaili ja nauroi minkä kerkesi ja välillä hieman horjahteli.
- Voi rakas, mikset sä oo kertonu mulle, että sulla on juttua Juho Eklundin kans? Vastahan sä tönäsit sen portaita alas, tyttö sanoi kieppuessaan kaulassani.
Laitoin tytön istumaan tuolille ja istuuduin tämän viereen.
- No, ei meillä oo vielä mitään juttua ees. Sovittiin vaan vanhat kaunat ja ollaan nyt taas kavereita.
- Mitkä kaunat? tyttö kysyi hämmästyessään.
- Ehkä mun pitäs kertoo sulle kaikki, sanoin huokaisten, sillä en ollut valmistautunut tähän ollenkaan.
Kerroin tytölle kaiken Tommista ja Tommin kuoleman jälkeisestä helvetístä viimeisimpään oppituntiin Juhon kanssa. Kyyneleet alkoivat valua silmistäni koko ajan enemmän ja enemmän, mitä pidemmälle tarinassani pääsin. Tyttö näytti järkyttyneeltä eikä näyttänyt löytävän sanoja, kun lopetin. Huomasin kyyneleet hänenkin silmissään, kun tyttö halasi minua.
- Mikset sä oo kertonu mulle mitään? Sä oot yksin hautonu vaan tota asiaa päässäs. Olisit sä voinu mulle kertoo, tyttö sanoi ja pyyhkäisi sormillaan kyyneleitä poskiltani. – Mä oon sun tukena.
Hymyilin tytölle ja halasin tätä. Oloni oli helpottunut, kun olin saanut jakaa asian jollekin.
Istuin taas kerran yksinäni takaterassin ulkoportailla räpläten kännykkääni. Kello oli jo reilusti yli puolen yön eikä Juhosta ollut näkynyt vilaustakaan eikä hän ollut laittanut viestiä tai soittanut. Huokaisin ja laitoin puhelimen takaisin laukkuuni ja päätin lähteä kotiin. Olin ajatellut, etten ollut juonut juuri ollenkaan, mutta ylös noustessani maailma pyörähti päässäni. Olin tainnut juoda vítutukseeni liikaa. Hoipertelin talon poikki eteiseen ja toivoin, etten olisi törmännyt keneenkään tuttuun. Muutama ihminen vain hymyili minun mennessä ohi, mutta onnekseni eivät aloittaneet keskustelua. Eteisessä etsin liiankin suuresta kenkämerestä omia korkkareitani, joita ei näyttänyt löytyvän millään. Heittelin muiden kenkiä ympäri eteistä juuri kun ovi avautui ja sisään astui pitkähiuksinen kaunis blondi, joka valitettavasti oli liiankin tuttu minulle. Hänen perässään saapuikin kaipaamani ihminen. Nousin Juhon eteen ja katsoin häntä kysyvästi. Sen jälkeen katsoin blondia murhaavalla katseellani, jonka sillä hetkellä sain, mutta tyttö vain hymyili minulle.
- Nea, tässä on Sara. Sara, tässä on Nea, Juho esitteli meidät toisilleen ja katsoi minua takaisin kysymysmerkin näköisenä.
- Kyllähän mä kaupungin suurimman huóran tiedän, sanoin viedessäni naamaani tytön naaman lähelle ja tuijotin häntä suoraan silmiin. Onnekseni olin häntä pidempi.
- Nea, älä alota, Juho sanoi taustalta ja koitti vetäistä minut kädestä kauemmas, mutta repäisin käteni irti hänen otteestaan. Sara vain naurahti.
- Onneksi sä sentään ittes tiiät, tyttö sanoi nostaen kulmakarvojaan ja lähti kävelemään pois Juhon seuratessa häntä.
Sara käänsi päänsä kävellessään minuun päin ja muodosti äänettömästi huulilleen sanan: huóra. Sitä minä en sulattanut ja lähdin vihaisena tytön perään ja vetäisin tämän hiuksista lattialle. Istuin hänen päälleen ja revin häntä hiuksista ja löin kasvoille. Tunsin pitkät kynnet selässäni, jotka raapivat sitä koko pituudelta. Yhtäkkiä tunsin kädet ympärilläni ja Juho vetäisi minut pois Saran päältä ja joku toinen nosti toisen tytön pystyyn. Näin hänen revenneen verisen huulen ja nyt jo mustaksi tulleen silmän. Itsekin varmasti näytin yhtä kauniilta. Miksi aina minä jouduin näihin tilanteisiin?
Juho veti minut väkisin yläkertaan johonkin huoneeseen ja paiskasi oven kiinni. Istuuduin sängylle ja poika heitti minulle pakasteesta otetun vihannespussin, jolla painoin poskeani, joka tuntui kuumottavalta. Hän näytti vihaiselta.
- Miks helvetíssä sä meet tekemään tollasta? hän huudahti ja tuli eteeni vaatimaan selitystä. Katsoin vain pojan vihasta leiskuvia silmiä. – Eikö sulle riitä, että sä sait mut tönästyä portaista alas?
En tiennyt, mitä vastata. Katsoin vain kädessäni sulavaa vihannespussia ja nieleskelin kyyneleitä. Tietenkin kaduin tappelua, mutta Saran kaltaiselle kaksinaamalle tekisin sen uudestaan. Kännissä olin vain vähän ylireagoinut näkemääni.
- Nea, kato mua, poika sanoi kyykistyen eteeni ja laittaen kätensä reidelleni.
Nostin varovasti katseeni.
- Kerro kaikki, hän vaati.
- Olin oottanu sua täällä koko illan ja sitte ku näin, että tuut jonku toisen tytön kans, ja tässä tapauksessa vielä mun suurimman vihankohteen kans, nii päässä vaan naksahti, selitin turhautuneena.
Juho vain huokaisi ja istahti viereeni laittaen käden ympärilleni.
- Jos sä musta ja Sarasta haluut kuulla totuuden niin se ei ainakaan oo semmonen totuus, mitä sä luulet. Me oltiin vaan samassa paikassa alottelemassa ja tultiin samaa matkaa tänne. Tietty se yritti flirttailla mulle, mutta en mä sille ois lämmenny, poika sanoi ja käänsi kädellään päätäni häneen ja sipaisi poskeani. – Mä lämpeen vaan sulle.
Hän hivuttautui lähemmäs minua ja painoi huulensa omilleni. Pienen hetken päässäni mietin, mitä minun pitäisi tehdä, irrottautua vai ei, mutta Juho teki sen aloitteen puolestani ja irrottautui.
- Mitä sä mietit? hän kysyi.
- Mä vaan mietin, että mitä mieltä sä musta oot, sanoin kääntäen katseeni häneen. Poika vain hymähti.
- Eiköhän tuo äskönen kertonu mun tunteeni sua kohtaan.
- Ehkä.
- Mä vaan haluun tietää. Miks sä vihaat Saraa nii paljon, että hyökkäsit sen kimppuun?
- Me tutustuttiin lätkäpiireissä ja oltiin molemmat hyviä. Sitte yhessä pelissä se joutu törkeen taklauksen kohteeksi ja sillä meni polvi siinä niin pahaksi, että se joutu lopettaan. Se kanto mulle kaunaa siitä, koska mä en varottanu sitä siitä toisesta pelaajasta vaikka olin siinä vieressä. Se koitti sabotoida mun uraa ja haukku mua valmentajille, mutta ne ei onneks uskonu sitä. Sitte se keksi päähänsä, että sekottaa mun henkilökohtasen elämän ja alko pokaan mun ihastuksen kohteita, myös Tommia ja siinä se onnistuki. Sen jälkeen me ei olla oltu missään väleissä.
- No huh huh, poika vain sanoi.
- Niimpä, mutta mä haluan tietää, että mikset sä oo mulle tästä tän enempää vihanen?
- Koska mä tykkään susta ihan liikaa.
- Miten mä voin olla varma, että sä oot tosissas mun kans?
Juho empi pienen hetken, mutta laski minut päättäväisesti sängylle makaamaan ja alkoi riisumaan minua. Hän suuteli lempeästi ensin huuliani ja sen jälkeen hivuttautui alemmas.
- Näin tosissani mä oon sun kans, hän sanoi suudellen mahaani.
Se yö todisti minulle kaiken.
|