|
Lähettäjä: Bananasplit
Päivämäärä: 9.2.13 14:24:33
Noniin, jatkoa! Viime kerrasta onkin kulunut kauan, mutta nyt tuli taas ainakin hetkeksi innostus. :)
"Et sitten rasita itseäsi liikaa”, äiti muistutti otsa rypyssä pysäyttäen auton tallipihalle. Lupasin miljoonatta kertaa, että ottaisin rauhallisesti. Äiti näytti epäilevältä, mutta huiskutti kuitenkin heit ja lähti kotiinpäin.
Minä nilkutin keppieni kanssa vaivalloisesti talliin. Onnettomuudesta oli kulunut vajaat pariviikkoa ja hevosiani en saisi liikuttaa vielä kahteen seuraavaankaan. Ainakaan ratsain, Emppua voisin tietenkin kärryillä ajaa. Minun oli ikävä kumpaakin, koska tämä oli ollut ehdottomasti pisin aika, minkä olin ollut niistä erossa. Järjelläni kuitenkin tiesin, että talliporukka oli pitänyt niistä hyvää huolta. Make, Anssi ja Elli olivat vuorotelleet niiden liikutuksen ja karsinoiden siivouksen suhteen, mistä olin enemmän kuin tyytyväinen.
”Sinä,” Jessica käveli minua melkein päin ovella ja näytti syyttävältä. Minua huvitti hänen dramaattinen käytöksensä.
”Oliko ikävä?” Kysyin kepeästi. Huumorintajuttomana pissiksenä Jessica ei kuitenkaan tätä ymmärtänyt:
”No mitäs luulisit? Ja Make aikoo pitää juuri meille estetunnin, eli et sitten tule häiritsemään!” Nyt muistinkin, että Make oli pakotettu valmentamaan snobeja + Desireetä johonkin estekisoihin. Säälin poikaa koko sydämmestäni.
”Nyt minua kuule kiinnostaa vain Emppu ja Summi,” sanoin päättäväisesti ja yritin kiertää hoikkaakin hoikemman tytön. Tämä kuitenkin astui nopeasti eteeni leuka päättäväisessä ojossa. Tukahdutin toisen huokaukseni.
”Desireekin on meidän valmennustiimissä,” Jessica sanoi odottaen reaktiotani. Petin hänet, sillä tiesin asian ihan hyvin.
”Tiedän”, vastasin.
”Hän on meidän puolellamme,” Jessica jatkoi kärttämistään.
”Onneksi olkoon.”
”Make muuten taitaa pitää hänestä,” Jessica lisäsi hymyillen, mutta närkästyi kun seisoin ilmeettömänä hänen edessään. En aikonut enää uskoa, koska olin jo monta kertaa oppinut, että Makeen todellakin voi luottaa. Mutta snobeihin – no, heihin ei.
”Teihin muihin verrattuna kyllä, hän on varmasti teistä siedettävin,” pohdin ääneen ja salasin hymyni kun Jessican täydellinen alabasteri iho lehahti kiukkuisen punaiseksi. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja luikahdin hänen ohi niin nopeasti, kuin kepeiltäni pääsin. En jaksanut pilata hyvää päivääni yhden Jessican takia, sillä minun oli ihan pakko päästä näkemään hevoseni.
Hymy levisi kasvoilleni, kun näin Empun ja Summin tarhassaan. Summi tuli heti portille vastaan, mutta Emppu ei liikahtanut heinäkasaltaan sitten senttiäkään. Avasin portin ja silittelin Summia. Se oli halimistuulella ja rapsuttelin ja juttelin sille sitten tovin. Sen jälkeen hyppelehdin keppineni Empun luokse.
Vuonohevonen kohotti päätään heinäkasastaan ja katsoi minua närkästyneesti, kuin häiritsisin hänen syömistään. Virnistin ja rapsutin sen kaulanjuurta.
”Annie!” Kuului iloisempi huuto. Teemu seisoi siisteissä ratsastushousuissaan portilla ja oli jo kiipeämässä sen yli. Hymyilin varovaisesti. Sairaalan jälkeen en osannut suhtautua poikaan enää oikein mitenkään.
”Onko jalkasi jo parempi?” Tämä kysyi silitellen Summia, joka oli mustasukkaisena tullut lähemmäs.
”On se jo vähän,” nyökkäsin ja taputtelin hajamielisenä Emppua, joka jatkoi evästämistään. Teemu sai oloni jotenkin varovaiseksi.
”Make pitää tänään niille estetunnin”, Teemu sanoi hetken kuluttua, kun hiljaisuus kävi liian painostavaksi.
”Kuulin Jessicalta. Pitää varmaan mennä katsomaan”, arvelin.
”Se voi olla ihan mielenkiintoista. Manku on kuskannut koko tämän viikon Nataliaa kuin jotain rättiä ympäri kenttää, eikä se ole toiminut muutenkaan yhtään. Ja ilmeisesti Tuulillakin on ollut jotain henkisiä vaikeuksia”, Teemu selitti vilkuillen minua peittelemättömästi. En tiennyt mitä vastata. En vain ollut enää yhtään luonteva pojan seurassa, enkä tiennyt, mitä sanoa. Olin yhtä sotkua.
”Miten Casher voi?” Kysyin, koska se tuntui turvalliselta aiheelta. Ja inhosin pitkiä, vaivaantuneita hiljaisuuksia ihan yhtä paljon kuin kuka tahansa.
”Se voi hyvin ja olemme päässet jo aika pitkälle”, Teemu sanoi ja hänen silmiinsä syttyivät kipinät. Kouluratsastus, se oli pojan taikasana. Casherhan oli nyt siellä tallilla, jossa oli avaimet kouluratsastukseen, niin kuin Leena siitä yleensä puhui.
”Hienoa, mutta miksi käyt täällä näin usein, vaikka hevosesi on eri tallilla?”
”Mietihän sitä,” Teemu naurahti, vilkaisi minua tietävästi ja lähti sitten lampsimaan poispäin. Sadattelin itseäni, tosi hyvin pidin taas puheen ”turvallisessa” aiheessa. Hemmetin hemmetti!
En ymmärtänyt, mitä Teemu minussa näki. Olinhan a) Maken kanssa, b) en ollut mikään kaunis tai suosittu tai c) Oltiinhan me jo kerran erottu, hänen toimestaan. Kuitenkin omat tunteeni olivat vain Makea kohti, joten omalta osaltani en ollut lainkaan huolestunut.
Silittelin vielä hetken hevosiani ajatuksiini uppoutuen, ennen kuin pakotin itseni laahautumaan kentälle päin. Halusin nähdä Maken ja kieltämättä estetuntikin minua kiinnosti. Nimimerkillä se, jolta hyppääminen on vähintäänkin kahdeksi viikoksi kielletty (ja senkin jälkeen tuli ottaa rauhallisesti.)
Kentällä tosiaan jo ravailivat neljä tyttöä ja Make seisoi kentän keskellä. Hänellä oli yllään rähjäiset farkut, t-paita ja väärinpäin oleva lippis. Silti hän näytti minusta täydelliseltä. Avasin kentän portin ja pujahdin tuoliin istumaan. Make vilkaisi minua kohti ja hymyili lämpimästi, mikä sai sydämeni muljahtamaan. Olin onnellinen siitäkin, ettei Teemua näkynyt. En nyt haluaisi edes istua hänen vieressään.
”Natalia, älä unohda ratsastaa. Manku on niin hemmoteltu jästipää, että jos hairahdut vain istumaan siellä, se lakkaa kyllä heti työskentelemästä ja löydät itsesi hiekkaa maistelemasta. Ja Desiree, Lucia ei ole yhtään kuulolla, tee vaikka ympyrätyöskentelyä niin, että se alkaa kuunnella”, Make neuvoi ja laittoi yhteen esteeseen puomeja oikeille korkeuksille. Jessica ratsasti nenä pystyssä ohitseni ja hymyilin huvittuneena. En ollut vieläkään ihan varma, minkä ikäinen hän oli. Paras veikkaukseni oli viisivuotias.
Vähän päästä he pääsivät jo ihan tositoimiin, eli hyppäämään Maken tekemää kolmeen esteen suhteutettua rataa. Korkeus oli snobien mielestä aivan liian matala ja he antoivat mielipiteensä kuulua.
”Me aiomme osallistua metriin ja metrikymppiin joten miksi hitossa me hyppäämme kuuttakymppiä?” Cara raivosi pysäyttäen Tuulin Maken eteen. Poika näytti turhautuneelta:
”Te pakotitte minut valmentajaksenne ja te siis tottelette ohjeitani. Tai vaihdatte valmentajaa, sama se minulle on. Ensin opetellaan sarjoja matalilla, ennen kuin korotetaan!”
”Mutta nuo korkeudet ovat kyllä aivan liian matalia, Make”, Desiree ilmaisi oman mielipiteensä – ja jos oikein näin – hän flirttaili Makelle. Puhui ääni kehtäävänä ja räpsytteli ripsiään, kuin joku bimbo. Kohotin ihmeissäni kulmakarvojani, sillä tajusin, että minun ja Desireen ystävyys olisi todellakin ihan ohi.
”No, jokainen hyppää vuorollaan tuon radan ja katsotaan, miten sujuu. Saatatte olla oikeassakin,” Make vastasi diblomaattisesti, mikä näytti sopivan hyvin hänen valmennettavilleen.
”Minä aloitan,” Cara päätti ja muut hajaantuivat lyhyelle sivulle. Maken silmät olivat liimautuneet Caraan, kun tämä aloitti suorituksensa. Tuuli lähti kauniisti laukkaan, mutta kiihdytti esteille. Cara istui hyvin kyydissä, mutta antoi hevosensa syöksyä esteille holtittomasti ja ilman minkäänlaista tukea. Make kommentoikin hänelle samat asiat, mitä minä näin.
Seuraavana ratsasti Jessica Flipillään. Flip oli ehdottomasti snobien hevosista parhaimmin koulutettu ja se suoritti radan lähes yksinään. Jessica ei ollut mukana hypyissä tai jos oli, hän oli aivan liian ajoissa. Ja laukka-askelista tyttö ei ollut koskaan varmaan edes kuullut.
”Ei tämä kovin hyvältä näytä,” Make murahti kai lähemmäs itselleen ja viittoi Nataliaa aloittamaan. Natalia ratsasti ihan hyvin ja Mankukin meni Maken sanojen mukaan ’ei huonosti’. Kuitenkin tytön pitäisi olla paljon hellempi käsiensä kanssa.
Viimeiseksi ratsasti Desiree. Hänen ratsastuksensa oli kaikken siisteintä ja eleettömintä. Luciakin hyppäsi sirosti kuin mikä ja hän todella taitoi laukka-askeleiden laskut. Maken kehuessa tätä tytön silmät loistivat ja jotain hän innokkaasti selittelikin. Minua ällötti hänen liika yrityksensä. En ymmärtänyt, mitä hän käytöksellään yritti saavuttaa. Juuri, kun olin nousemassa tuolista ja aikomassa lähteä tallille päin, Teemu tuli portista ja istahti viereeni. Tiesin, että olisi raukkamaista nyt lähteä, joten pakottauduin tahdonvoimalla jäämään aloilleni.
”Miten täällä on sujunut?” Hän kysyi ja venytteli pitkiä jalkojaan. Pidin katseeni ratsukoissa ja vastasin ympäri pyöreästi:
”Exälläsi näytti menevän parhaiten,” vastasin.
”Kummalla?” Teemu kohotti virnistävästi kulmiaan. Pyörittelin silmiäni. Tottakai, hän oli myös Desireen lisäksi Caran kanssa joskus deittaillut.
”Desireellä.”
”No, kyllähän hän ratsastaa osaa”, poika totesi ja kiinnitti katseensa puheenaiheeseemme. Make selitti tytöille uutta rataa ja Desiree oli kumartunut satulassa häntä lähemmäs ja loi hymyjään anteliaasti Makelle.
”Näköjään flirttaillakin”, Teemu lisäsi ja katsoi minua tutkivasti, kuin etsien mustasukkaisuuden merkkejä minusta. Niitä hän ei löytänyt. Luotin Makeen enemmän kuin itseeni.
”Yrittää ainakin”, nyökkäsin ja hymyilin, kun Make kääntyi puhumaan Jessicalle ja Desiree jäi ärtyneenä aloilleen.
”Desireellä on tapana saada kaikki, mitä se haluaa,” Teemu puhui venytellen, yrittäen saada minua ärsyyntymään.
”Niin?”
”Sitä vaan, että sinuna pitäisin varani.”
”Etköhän sinä ole vähän huono antamaan mitään parisuhdevinkkejä. Enkä aio pitää mitään varojani, minusta Desiree on lähinnä säälittävä. Yrittää selvästi kostaa minulle, mutta huomaakin, ettei Make välitä hänestä pätkääkään.”
”Entä jos välittääkin?”
”Sinä olet maailman ärsyttävin ihminen. Ja se on jo saavutus”, huokaisen vilkaisten turhautuneena Teemuun. Tämä hymyili aurinkoisesti takaisin:
”Olen myös maailman komein, viisain, täydellisin, ja niin edespäin. Siis kaiken kaikkiaan aika hyvä saalis.”
”Voit laittaa tuon lehti-ilmoitukseen, ’etsin seuraa’ palstalle”, ehdotin ja sain Teemun hörähtämään nauruun. Make vilkaisi nopeasti olkansa yli meitä, mutta kääntyi sitten takaisin päin rauhoittuneena.
”Aiot ilmeisesti pitää Empun?” Teemu kysyi toivuttuaan nauruistaan. Hymyilin:
”Puhuimme itseasiassa Lainan kanssa siitä viikonloppuna. Näillä näkymin ainakin Emppu saa minun puolestani jäädä tänne.”
”Minä en ole oikein koskaan tajunnut, miksi sait vuonohevosen.. Lainahan olisi voinut antaa sinulle jonkun hienon koulu- tai estepuokin.”
”Emppu sopii minulle aivan täydellisesti. Minulla on sekä hevonen, että poni.”
Tunti venähti ja venähti. Make välillä suorastaan huusi, kun tuntui, etteivät he noudattaneet hänen ohjeitaan. Mankua alkoi ottaa pahasti aivoon esteet ja näimme Teemun kanssa aitiopaikoilta, kuinka hän kuskasi Nataliaa pari kierrosta täyttä kiitoa ja teki sitten äkkipysäyksen aidan eteen. Natalia oli vihainen kuin ampiainen, eikä Make jäänyt paljoa toiseksi. Minä puhelin välillä Teemun kanssa, mutta pääasiassa me molemmat olimme keskittyneinä tuntiin. Onneksi he aloittivat loppukävelyt ja Make alkoi kävellä luokseni hymy huulillaan.
Jatkuu (: Varmaan ensiviikonloppuna.
|