|
Lähettäjä: Muisto97
Päivämäärä: 28.2.13 10:16:40
Tim
Makasin pitkään valveilla kuunnellen sammuneen Rafaelin tuhinaa rintaani vasten. Poika oli ollut todellakin siinä pisteessä, että ei hän olisi ikinä päässyt kotiinsa asti, ja toisaalta, itse olin Cielon sulkemisesta asti tiskannut ja pyykännyt, ja jopa imuroinut, välttääkseni tyhjään sänkyyn menon. Huokaisin hiljaa yön pimeyteen. Juan oli notkunut koko illan perässäni kuin mikäkin spanieli, havaittuaan Rafaelin puuttuvan. Lopulta olin tehnyt jotain hyvin harvinaista Cielon historiassa, ja heittänyt miehen ulos. Sen jälkeen olinkin saanut nauttia hiljaisesta illasta Pedron ja Dominicin seurassa. Jos yhdessä pöydässä ei olisi istunut kolmea turistia, olisin lyönyt paikan kiinni jo alkuillasta, ja lähtenyt jonnekin, missä kaikki ei muistuttaisi Rafaelista, mutta toisaalta olisin varmasti kaupungillakin vain hakenut poikaa. Minua vaivasi hänen käytöksensä, joka oli ollut suorastaan kylmää kun hänen siskonsa oli ilmestynyt jonkun miehen kanssa, jonka päättelin olleen tämä paljon puhuttu Fernando. Rafael oli lähtiessään väistänyt yritykseni koskea häntä, ja olin ollut hetken loukkaantunut tilanteesta, mutta toisaalta pojan halatessa minua ovella, olin ehkä ensimmäistä kertaa nähnyt hänen oikeat tunteensa, tunteensa minua kohtaan. Näihin ajatuksiin nukahdin viimein, tyytyväinen hymy huulillani.
Heräsi siihen, kun nyrkki pamahti kipeästi rintaani. Rafael pyöri selvästi painajaisen kourissa, tapellen peittonsa kanssa. Koitin hetken herätellä poikaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Pian hän kuitenkin rauhoittui nukkumaan kyljelleen, mumisten jotain teeskentelystä ja vihaamisesta, ennen kuin vaipui takaisin uniensa syövereihin. Tiesin, vilkaistuani ikkunasta, että minun olisi turha enää yrittää nukkua, sillä ulkona oli jo valoisaa, vaikka siellä näyttikin satavan kaatamalla. Huokaisten nousin ja nappasin lattialta muutaman epämääräisen vaatekappaleen, joiden alta löytyi Rafaelin kadonneet avaimet. Ihmettelin hetken niiden sijaintia, mutta lopulta tyydyin olkiani kohauttaen nostamaan avaimet lattialta yöpöydälle pojan kännykän viereen, ja suuntasin kahvin keittoon.
Sade piti turistit poissa, ja oikeastaan Pedroa lukuun ottamatta kaikki muutkin olivat jossain muualla kuin Cielossa.
- Missäs loppu jengi on? Kysyin laskiessani miehelle uuden oluen, jonka jälkeen laskin itsellenikin puolikkaan, ennen kuin siirryin tiskin toiselle puolelle ja lysähdin sipsipussin kera yhden pöydän ääreen istumaan.
- Oopperassa. Siellä minunkin olisi pitänyt olla, mutta jos rouva kysyy niin sinulla oli täällä vuotava pesukone, mies hörötti, minun pudistellessa päätäni. Saatoin hyvin kuvitella Pedron oopperaan, hän sopisi sinne yhtä hyvin kuin pelle hautajaisiin.
- Entä Dominic? Kysyin vilkaisten ympärilleni, kuin odottaen miehen pomppaavaan ihan koska vaan esiin jonkun pöydän alta.
- Eturivissä, sen uuden heitukkansa kanssa, Pedro tuhahti, saaden uteliaisuuteni heräämään. Nyt, jos oikein ajattelin, Dom oli tullut tavallista myöhemmin baariin, tai sitten poistunut aikaisemmin.
- Hetkinen, jollakin muulla on rakkauselämää, eikä mulle ole kerrottu? Sanoin närkästyneenä ja käänsin katseeni vanhaan mieheen, joka muljautti silmiään.
- No siinä mitään kertomista, se naikkonen on niin nuorikin, ei edes kuuttakymmentä ylittänyt, Pedro tuhahti saaden minut nauramaan. Samassa todella krapulaisen näköinen Rafael valui baarin puolelle ja katsoi varovasti ympärilleen.
- Huomenta, Ruusunen, sanoin edelleen nauraen, ja sain viimein Rafaelin huomion puoleeni.
- Huomenta, kai, poika sanoi vilkaisten virnuilevaa Pedroa.
- Tiedätkö Tim, sun villasukat näyttää hieman nuutuneelta, mies sanoi minulle silmää iskien. Nousin ylös ja kiersin tiskin ympäri kietomaan käteni pojan ympärille.
- Onko krapula? Kysyin virnuillen, ja sain vain pienen nyökkäyksen vastaukseksi, ennen kuin Rafael hautasi kasvonsa olkaani vasten.
- Ei sun tartte töihin jäädä, jos et halua, sanoin koittaen pidätellä nauruani.
- Jos mä menisin vaikka kotiin välillä, Rafael mutisi nostaen sitten katseensa silmiini.
- Nähdäänkö illalla? Hän kysyi, mutta pudistin päätäni.
- Sori, mutta mun täytyy käydä rantajuhlaa koskevassa viime hetken palaverissa, enkä tiedä kauanko siellä menee, sanoin hymyillen pahoittelevasti.
- No, huomiseen sitten, Rafael sanoi pettyneenä ja meinasi lähteä, kun vedin hänet uudelleen kiinni itseeni, painaen huuleni vaativasti hänen huulilleen. Kun viimein maltoin irrottautua hänen suudelmastaan, sanoin virnistäen.
- Koitan selvitä tuolla huomiseen, ja koita sinä selvitä aamupäivällä töihin.
Jäin katselemaan ulos hoippuvan pojan perään, ja minulla oli jo ikävä häntä.
Ilta meni sujuvasti kuunnellessa muutaman ihmisen kinaamista siitä, mikä koju olisi missä ja kuka sytyttäisi kokon. Loppujen lopuksi kun lähdimme pois rantapaviljongilta, Cielon lähellä kukkakauppaa pitävä Esmeralda tiivisti hyvin meidän läsnäolomme tarpeen sanoessaan
- Eikös jokaiseen vaaliväittelyyn tarvita yleisöäkin?
Nyökkäsin sen merkiksi, että olin samaa mieltä, samalla kun hapuilin puhelinta taskustani. Kello ei vielä ollut kunnolla yhtätoista, joten suuntasin kotini sijaan kulkuni Rafaelin luokse.
Seisoessani siinä rappukäytävässä odottamassa tunsin oloni vaivaantuneeksi. Naapuri kurkki ovenraostaan jälleen, ja sain todellakin hillitä itseni että en näyttäisi hänelle keskaria. Samassa Rafaelin ovi kuitenkin avautui, ja hämmennyin hetkeksi kun oven avasi pojan sijaan nainen, jonka hetken mietittyäni muistin nähneeni Cielossa, mutta naisen nimeä en saanut päähäni.
- Ai hei Tim, nainen sanoi ja viittasi minua astumaan sisälle. Rappukäytävässä leijunut ruuan tuoksu tuli vahvempana vastaan, ja yllätyin hieman nähdessäni Rafaelin kokkaamassa. Kun oikein mietin, niin muistelin hänen Cvnsä sisältäneen jotain kokin paikkojakin.
- En kai mä häiritse? Kysyin nähdessäni pöydän ääressä istuvan miehen.
- Et tietenkään, poika sanoi vilkaisten minua hymyillen.
- Kai sä muistat Angélican ja Pablon, hän sanoi viitaten pariskuntaan. Nyökkäsin hymyillen ja kävelin antamaan nopeasti suukon Rafaelille.
- Kokous päätty ilman ruumiita, ja en halunnut mennä yksi kotiin. Mutta sano vaan jos haluatte olla kolmistaan, kuiskasin pojalle nojaten hänen selkäänsä vasten.
|