|
Lähettäjä: Muisto97
Päivämäärä: 24.10.12 23:51:57
SAM
Nakkasin askin tupakkaa sohvalla istuvan Andyn syliin, saaden hänet säpsähtämään. Poika oli selvästi syvissä mietteissä, ja olisin antanut mitä vain jos olisin tiennyt, mitä hän ajatteli.
Olin koko kauppareissun ajan ajatellut poikaa, enkä nytkään voinut olla miettimättä parvekkeen tapahtumia. Hetken minulla oli ollut sellainen olo, että poika olisi voinut vaikka suudella minua. Mutta se hetki meni nopeasti ohi. Nostin maitoja jääkaappiin ja pudistelin päätäni karkottaakseni mokomat ajatukset. Olin huolissani pojasta, siitä, mitä hän aikoi tehdä, ja ennen kaikkea, mihin minä olin taas pääni tunkenut. Kuulin siinä keittiössä touhutessani kuinka parvekkeen ovi kävi, joten lähdin itsekin siihen suuntaan. Andy nojasi kaiteeseen tupakkiaan poltellen. Jäin siihen ovenpieleen tuijottamaan häntä. Poika ilmeisesti vaistosi katseeni, sillä hän kääntyi hieman hämmentyneen oloisena vilkaisemaan olkansa yli, ja havaitessaan minut hän jännittyi. Työnsin oven auki, jotta en näyttäisi ihan tärähtäneeltä kyttääjältä, ja kysyin
- Onko sulla nälkä?
Andy mutisi vastaukseksi jotain josta ei oikeastaan voinut päätellä, oliko vai ei, mutta päätin vastauksen muistuttaneen tarpeeksi myönteistä, joten vedin pääni sisälle ja suljin oven.
- Ruoka on valmista, sanoin tunnin kuluttua katsoen olohuoneeseen, jossa Andy istui sohvalla polvet rintaa vasten vedettyinä, telkkarin mustaa ruutua tuijottaen. Hän säpsähti hieman ja kääntyi katsomaan minua silmät suurina, ennen kuin tuntui tajuavan, mitä olin sanonut. Andy nousi hitaasti ja tuli keittiöön istuen pöydän ääreen varovasti. Nostin hänen eteensä lautasen lasagnea ja sain jonkinlaisen kiitoksen tapaisen ja jopa pikaisen katseen ennen kuin Andy jäi tuijottamaan ruokaa.
Hetken tuijotettuaan sitä poika otti haarukan ja alkoi tökkiä näyttäen siltä että odotti koska tahansa ruuan loikkaavan lautaselta hänen kimppuunsa.
- Se on ihan varmasti kuollut jo, sanoin hieman huvittuneena, ja sain pojan nostamaan hämmästyneenä katseensa ruuasta.
- Häh? Hän kysyi katsoen minua ihmeissään. Olisi voinut luulla, että kysyin häneltä jotain ydinfysiikkaan liittyvää, niin hölmistyneeltä hän näytti.
- Syö ruokas ennen kuin se syö sut, sanoin ja nousin, jolloin sain pojassa aikaiseksi tutun jännittymisreaktion. Seisahduin Andyn vierelle lautanen toisessa ja olut toisessa kädessäni, ja katsoin häntä hetken, ennen kuin kumarruin niin, että huuleni melkein koskettivat hänen poskeaan.
- Mitä hélvettiä mä teen sun kanssas? Kuiskasin hiljaa, ennen kuin vetäydyin kauemmas ja jatkoin matkaani sohvalle. Tökkäsin kaukosäätimestä eloa telkkariin, ja olin kuin en olisi huomannutkaan kuinka poika hiippaili selkäni takaa parvekkeelle.
Venyttelin eteisen seinästä tukea ottaen, ja tuijotin Andyä, joka koitti olla katsovinaan telkkaria, mutta jonka katse livahti vähän väliä suuntaani. Emme olleet puhuneet keittiökohtauksen jälkeen sanaakaan, mutta minä pidin sitäkin jo hyvänä asiana, että Andy ei ollut vielä hävinnyt omille teilleen. Vaikka se olikin vain ajan kysymys, ajattelin katsoessani häntä. Poika osasi hyvin peittää vieroitusoireitaan, mutta näin kyllä, että hän oli menossa vain pahempaan suuntaan, enkä voinut olla miettimättä, kauanko kestäisi ennen kuin Andy livistäisi ulos ovesta ja kenties seuraavan kerran näkisin hänet kun korjaisimme hänen ruumiinsa jostain huumeluolasta tai kenties vain ojanpohjalta.
-Mä menen juoksemaan, et halua seuraksi lähteä? Kysyin mutta poika ei vastannut, mikä oikeastaan olisi ollutkin ihme. Astuttuani ulos ovesta laitoin kuulokkeet korviini ja odottamatta hissiä juoksin jo rappuset alas. Ainoa keino saada poika edes hetkeksi mielestäni, oli kunnon hikirääkki, jolloin voisin keskittyä ajattelemaan Andyn sijaan Frediä, josta en ollut kuullut mitään miehen muutettua. Miten minulla saattoi olla näin huono maku miesten suhteen? Ajattelin jalkojeni takoessa pitkin sateen kastelemaa asfalttia metri metriltä.
Kun avasin kotioven, huomioni kiinnittyi ensimmäiseksi siihen, että asuntoon oli sytytetty valot sen jälkeen kun ulos oli lenkkini aikana hiipinyt salakavalasti pimeys. Andy näytti säpsähtävän sohvalla, jossa hän luki jotain lehteä, kun ovi kävi. Huomasin pojan löytäneen omat vaatteensa, ja kosteista hiuksista päättelin hänen käyneen suihkussa. En voinut olla miettimättä, oliko hän nyt valmis lähtemään.
-Menossa jonnekin? Kysyin potkiessani kengät jaloistani. Andy mumisi jotain Andymaista, josta ei pirukaan ottanut selvää, vastaukseksi. Käänsin selkäni pojalle alkaessani tehdä loppuvenytyksiä, ja tunsin hänen katseensa mittailevan minua. Vilkaisin poikaa kun sain venyteltyä, mutta hän oli taas hautautunut lehden taakse.
-Se lehti on paljon kiinnostavampi kun sitä lukee oikein päin, sanoin napaten lehden pojalta, jolle palautin sen käännettyäni ensin ylösalaisin. Lehti oli tullut aamulla mainospostin mukana, enkä oikein jaksanut uskoa, että Andyä todellisuudessa kiinnosti ryppyvoiteet, joita siinä mainostettiin. Itsekseni hymyillen marssin suihkuun.
Tulin suihkusta pelkkä pyyhe lanteille kiedottuna, juuri kun ovikello soi. Jäimme hetkeksi kumpikin tuijottamaan ovea, ennen kuin vilkaisimme toisiamme. Ovikello kilahti uudelleen, mutta edelleenkään kumpikaan meistä ei liikahtanut. Samassa puhelimeni alkoi värisemän sivupöydällä, jolle sen oin laskenut lenkin jälkeen, ja astuin nuo pari askelta, jotka erottivat minut siitä. Miken nimi välkkyi ruudussa, joten arvasin jo vastatessani, kuka oven takana oli.
- Niin? Kysyin kuitenkin puhelimeen.
- Voisit tulla avaamaan oven, ennen kuin naapuris tulee liian uteliaiksi, mies tiedotti, jolloin sanoin pienesti naurahtaen.
- Joo oota sekuntti, mä tulin just suihkusta.
Kuuntelematta Miken mahdollista vastausta painoin punaista luuria, ja sanoin Andyyn vilkaisten
- Mee avaamaan ovi Mikelle, mä meen pukeutumaan ettei se ala kuvittelemaan mitään.
Virnistäen iskin pojalle silmää ennen kuin livahdin makuuhuoneeseen Andyn suunnatessa kuin hidastetussa filmissä kohti ovea. Hän näytti ihan siltä, että olisi voinut luulla oven takana seisovan itse Paholaisen.
Miken ilme, kun astelin makuuhuoneesta pelkkiin collareihin pukeutuneena, hiuksiani pyyhkeeseen pörröttäen, oli suorastaan mielenkiintoinen. Näin kyllä, miten rattaat raksuttivat miehen päässä hänen istuessa nojatuolissa Andyn nököttäessä sohvannurkassa jälleen ryppyvoiteisiin syventyneenä. Pojan koko vartalo oli jännittynyt, mikä vain korosti hänen tärinäänsä. Istuin sohvan toiseen päähän ja nykäisin Andyn jalat syliini, ihan hänen kiusaksi. Katse, jonka poika loi minuun lehden yli, oli jotain paniikin ja kiukun välimaastosta. Olin kuin en huomaisikaan, vaan käänsin katseeni Mikeen, jonka kasvoilta paistoi puhdas uteliaisuus.
- Mikäs sut tänne lennätti? Kysyin hymyillen, samalla jännittäen käsiäni sen verran, että Andy, joka oli koittanut varovasti kiskoa jalkojaan sylistäni, ei onnistunut yrityksessään.
- Tulin katsomaan oletko hengissä, kun ei olla viikkoon nähty, mies sanoi ja vilkaisi sitten Andyä.
- Tosin taidan jo tietääkin, miksi sinua ei ole näkynyt.
Olin kuin en olisi huomannut miehen vihjailuja, sanoessani
- Joo on ollu töissä aika kiirettä viime aikoina, enkä sitten jaksanut tänään lähteä.
- Onko kaikki varmasti hyvin? Mike sanoi, ja rivien välistä luin hänen huomanneen pari tyhjää olutpulloa, jotka oli tiskipöydän kulmalla odottamassa.
- Kaikki on ihan oikeasti kunnossa, sanoin ja vilkaisin pikaisesti poikaa, joka kiemurteli vaivautuneena koittaen vapautua otteestani.
- Noh, ehkä minä sitten poistun häiritsemästä, on vielä pari saarnaa oikoluettavana ennen huomista, Mike sanoi luoden minuun varoittavan katseen. Päästin Andyn jalat irti, ja poika ponkaisi saman tien pystyyn. Huomatessaan saaneensa meidän kummankin huomion nyt itseensä, hän mutisi jotain tupakalle menosta, ennen kuin livisti parvekkeelle.
Saatoin Miken ulos, ja kuuntelin kiltisti ovensuussa kun hän sihisi minulle varoituksensa Andystä, muistutuksen siitä että poika ei ollut Tommy, ja huomautuksen siitä, että minullakin oli paljon pelissä, ennen kuin suorastaan työnsin Miken hissiin. Sisälle päästyäni marssin suoraan parvekkeelle, jossa poika nojasi kaiteeseen tutulla paikallaan, alas tuijotellen ja tupakka kädessä täristen. Onnistuin hiippailemaan pojan taakse ilman että hän huomasi, ja kiedoin käteni hänen ympärilleen painautuen hänen selkäänsä vasten. Tunsin, kuinka laiha hän oli, kun poika koitti rimpuilla irti minun ja kaiteen välistä.
- Mä sanon tän vaan kerran, joten ole kiltti ja kuuntele. Mä en halua edes tietää, mitä sä oot vetäny, mutta mä voin auttaa sua, jos sä haluat päästä irti aineista. Mä välitän susta liikaa, että haluaisin löytää sua raatona jostain, yliannostukseen kuolleena tai murhattuna.
Nielaisin palan kurkustani Tommyn raadon lipuessa silmiini. Rutistin poikaa hiukan kovempaa, ja sain hänet vinkaisemaan kivusta.
- Anteeksi, mutisin ja painoin huuleni pikaisesti hänen poskelleen, ennen kuin irrottauduin ja marssin toisesta ovesta makuuhuoneeseeni. Kyyneleet valuivat poskilleni, kun makasin pimeässä huoneessa, Tommyn naurun kaikuessa korvissani.
|