|
Lähettäjä: nica
Päivämäärä: 16.7.12 17:41:46
Nimimerkki siis muuttunut suvista nicaksi, jotta voin käyttää tätä samaa muillakin puolilla.
Edellinen http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=807698&t=807698
Tarina on siis jatkoa tarinasta Can you imagine? joka löytyy kokonaisuudessaan täältä:
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=747118&t=747118
Lukekaa toki! :)
Tarina on nuoriso- ja hevostarina, jossa on mukana draamaa ja romantiikkaa.
Kommentti on enemmän kuin tervetullutta, kertokaa mistä pidätte, mistä ette pidä, lempihahmo?, inhokkihahmo?, paras kohta?, kirjoitusvirheitä?, asiavirheitä? ja ihan mitä ikinä keksitte.
Kunnioitan kunnon kommentteja todella ;)
Toivottavasti alkulöpinöistä ei unohtunu mitään.. pitää lisäillä sitten aina jonnekkin väliin, jos oon unohtanu jotain :)
Tarina saattaa jumittaa silloin tällöin, sillä kesällä pääsen vähän huonosti koneelle, mutta yritän parhaani tämän kirjottamisessa jotta saatte luettavaa.
Ja siis nythän tämä on jo pidempi kuin eka osa, vaikka tarina on vielä ihan kesken!
Please, enjoy it ;) (and comment..)
Tässäpä sitten jatkopätkä taas :)
---------------------------
*
Petran kännykkä toimi herätyskellona. Se piippasi kuudelta ja sai Samun havahtumaan unestaan. Poika mietti hetken missä oli, mutta saatuaan silmänsä kunnolla auki poika tajusi majailevansa Petran sängyssä. Samu kurotti Petran yli ja sammutti kännykän hälytyksen. Petra liikahti ja nosti päänsä tyynyltä.
”Unohin laittaa sen herätyksen pois..” tyttö mumisi painaessaan päänsä takaisin tyynylle. Samu naurahti.
”Mä olisin saanu nukkua pitkään.” poika valitti puoliksi nauraen.
”Sori.” Petra äänähti. ”Monelta sun pitää mennä talliin?”
”Yhentoista jälkeen.” Samu vastasi.
”Mä tuun sit kans.”
”Juu.” poika hymähti. Samu kiersi kätensä Petran ympärille ja veti tyttöä lähemmäs. Tämä painoi päänsä Samun rintakehälle ja sulki silmänsä.
”Oisit herättäny mut illalla..” poika huomautti. Tyttö hymyili.
”En mä kehannu. Nukuit niin sikeesti.”
Samu ei sanonut mitään, vaan tuhahti. Meni hetki ennen kuin kumpikaan pystyi nukahtamaan.
Petra heräsi omia aikojaan vähän vaille kymmenen. Hän tökki Samun hereille. Päästyään ylös Samu lähti suihkuun ja hakemaan omasta huoneestaan puhtaita vaatteita itselleen. Kaksikko sopi tapaavansa keittiössä ennen talliin menoa.
Aamupala ei ollut oikeastaan aamupala, vaan Sarah oli jo kerinnyt tekemään jauhelihakeittoa päiväruuaksi.
Tallille kävellessään Samu vilkaisi Petraa mietteliäänä.
”Voisitsä tulla Andylla siihen toiseen ryhmään missä mä meen Elliotilla? Kun et kuitenkaan tuu valkkaan Alicella?” Samu kysyi, kun nuoret saapuivat tallille.
”No voin, eikai mulla oo muutakaan ihmeellistä nyt.” Petra vastasi.
”Hyvä. Hei mä meen laittaa Ricon kuntoon niin kerkeen kävellä sillä vähän ennen valkkaa. Pystytkö laittaa Elliotin kuntoon valmiiks sit?” poika kysyi. Petra nyökkäsi ja Samu suukotti tätä huulille ennen kuin kiirehti Ricon luokse.
Petra meni satulahuoneeseen. Tunnissa kerkeäisi puhdistaa muutamat varusteet.
Petra ei kerennyt katsomaan Samun valmennusta Ricon kanssa, mutta ilmeisesti kaikki ei ollut mennyt täysin nappiin. Samu talutti silmiään muljauttelevan hevosen takaisin karsinaan ja riisui siltä tavarat. Rico pelleili ja Samu komensi sitä kovaan ääneen. Poika vaikutti tuohtuneelta, ärsyyntyneeltä.
”Vitun pelle, voitko nyt olla hetken paikallas että saan sen suojan pois?” nuorukainen ärähti. Hetken oli hiljaista ja sitten Samu marssi ulos hevosen karsinasta. ”Pidä suojas sitten saakelin kaakki.”
Samu meni Elliotin karsinalle ja otti hevosen mukaansa. Petra veti kypärän päähänsä ja lähti Andyn kanssa pojan perään. Tyttö ei uskaltanut sanoa mitään Samulle tai kysyä mitä tunnilla oli tapahtunut, sillä vastaus olisi ollut todella kiukkuinen.
Samu pysäytti Elliotin kentän keskelle ja Petra vei Andyn Elliotin viereen. Petra kiristi Andyn satulavyön ja lyhensi jalustimia Samun jäljiltä. Sitten tyttö kipusi hevosen satulaan ja pyysi Andya kävelemään uralle. Samu oli noussut myös Elliotin satulaan, mutta jutteli nyt valmentajalle kentän keskellä.
Alkukäyntien jälkeen työskentely aloitettiin ravissa. Valmentaja oli Petralle tuntematon, mutta mies piti tiukkaa kuria käskien Petran ravuuttaa Andya reippaammin ja tahdikkaammin eteenpäin. Petra tunsi jalkojensa olevan hapoilla heti, vaikka vastahan tunti oli alkanut. Samu ratsasti Elliotilla niin eleettömästi, vaikka Petra tiesi että hevonen vaati hirveästi töitä toimiakseen. Miesvalmentaja kehui Samun ja Elliotin yhteistyötä ja Petrasta alkoi näyttää siltä, että Samun huulille rupesi palailemaan hymynkare ja Ricon pelleily alkoi jäädä unholaan. Raviverryttelyn jälkeen mentiin laukkaa ympyrällä, lyhennystä ja pidennystä. Ympyrän kokoa muuteltiin väistättämällä hevosia isommalle ympyrälle ja vuorostaan pienemmälle ympyrälle.
”Samu, you need to be very precise with him. When you give him space, give him space, when you pull him back you need to let him know what you want. He’s a strong horse.” valmentaja ohjeisti Samua. Petrakin sai kommentteja, mutta valmentaja keskittyi enemmän Samuun.
Esteillä mentiin ilmeisesti samaa tehtävää, kuin Samu oli mennyt Ricon kanssa edellisellä tunnilla, sillä valmentaja käski Samun näyttää Petralle mitä tehtävällä tehtiin. Samu selvitti tehtävät hienosti ilman välikohtauksia tai ongelmia. Petra joutui miettimään tehtävillä ja tekemään töitä saadakseen Andyn tekemään tehtävät kunnolla. Petralle esteet olivat pieniä, sillä tehtävät olivat vaikeimpia mitä tyttö oli joutunut ikinä suorittamaan. Samulle valmentaja nosti esteitä ja silti meno näytti niin sujuvalta, että Petra toivoi itsekin saavansa sellaisen yhteyden ja yhteisymmärryksen hevoseen, mikä Samulla ja Elliotilla oli vaikka yhteistyötä ei ollut takana pitkään.
Valmennuksen jälkeen Andy ja Elliot pääsivät molemmat pesulle. Sillä aikaa, kun Samu suihkutti Elliotin, Petra kävi ottamassa Ricolta suojat pois ja huuhtelemassa hevosta toisella pesupaikalla.
”Elliot on niin hieno.” Petra huomautti ennen kuin Samu oli viemässä hevosta karsinaansa. Poika hymähti ja nyökkäsi Petralle.
”Niin erilainen kuin Rico.” poika sanoi.
”Vaihtelua sulle.”
”Joo.” Samu vastasi lyhyesti ja lähti sitten viemään Elliotia omaan karsinaansa. Petra letkutti vielä Ricon jalat ja vei sen sitten pois. Kun tyttö oli valmis, Samua ei näkynyt enää missään. Tyttö yritti etsiä poikaa tallista ja satulahuoneesta, mutta häntä ei näkynyt. Petra huokaisi ja meni sitten hakemaan Alicen sisälle talliin.
Tamma oli virkeä ja tepasteli Petran vierellä, kun tyttö talutti sitä talliin.
”Mennään maastoon tänään neiti.” Petra puheli hevoselle harjatessaan sitä. Hän satuloi tamman, talutti sen ulos ja kiipesi tamman satulaan.
”Mennään.” tyttö sanoi ja pyysi Alicen liikkeelle.
Maastoilu oli tammasta hirmuisen kivaa. Alice kulki niin ryhdikkäästi, että Petra ajatteli Samunkin olevan ylpeä tammasta, jos tämä olisi nähnyt sen liikkeet metsätiellä. Tammaa oli treenattu paljon ja tulokset alkoivat näkyä. Alicesta oli tullut huomattavasti vahvempi ja se oli saanut voimaa takapäähänsä. Nyt se näkyi lähinnä ylimääräisenä pomppimisena paikallaan. Esteillä tamman hypyt olivat kehittyneet ja se näkyi treeneissä ja radallakin. Samu oli treenannut tammaa Petran pyynnöstä ja poika oli saanut siitä irti vaikka mitä.
Maastolenkki venyi odotettua pidemmäksi ja se olisi ollut vielä pidempi jos ei olisi alkanut sataa. Alice inhosi sadetta. Se veti korvat niskaa pitkin ja yritti pysähdellä. Petra joutui ajamaan sitä eteenpäin, jotta se jatkaisi ravia tallia kohti.
Vaikka Petra yritti päästä sateen alta suojaan, niin taluttaessaan Alice talliin kumpikin oli aivan läpimärkä. Petra purki Alicen ja loimitti tamman kuivatusloimella. Raahatessaan varusteita satulahuoneeseen Petra törmäsi Samuun.
”Hei! Mitä..? Sä näytät märältä.” poika totesi ja virnisti. Samalla toinen tarjoutui ottamaan satulan Petran käsistä. Tyttö luovutti satulan pojalle.
”Alko just sataa.” tyttö vastasi ja vei Alicen suitset omaan naulakkoonsa. Petra oli kuivaamassa suitsia pyyhkeellä, kun sormet sipaisivat märän hiuskiekuran Petran korvan taakse. Tyttö käännähti ympäri ja Samu kietoi kätensä Petran ympärille ja veti lähelleen.
”Älä vilustu nyt.” poika kuiskasi tytön korvaan ja suukotti samalla tytön kaulaa.
”Sun paita kastuu..” tämä vastusteli yrittäessään työntää Samua kauemmas. Poika ei kuitenkaan astunut kauemmas, vaan suukotti uudelleen Petran kaulaa ja liu’utti kättään tytön selällä nostaen samalla tytön märän paidan helmaa.
”Samu, täällä on muitakin..” Petra sanoi kiskoessaan paitaa takaisin päällensä. Samu nosti Petran syliinsä, sulki satulahuoneen oven ja työnsi sitten Petran ovea vasten. Pojan kädet yrittivät taas nostaa Petran paitaa. Petra läppäisi Samun käden pois.
”Samu. Lopeta.” Petra sanoi tiukasti ja käänsi Samun kasvot omiaan kohti, niin että hän pystyi katsomaan poikaa silmiin.
”Öh.” Samu äännähti ja näytti pahoittelevalta, mutta ei saanut sanoja suustaan. Samu päästi Petran alas ja tyttö tipahti jaloilleen. Petra astui kauemmas Samusta.
”Anteeksi.” Samu sanoi viimein. ”Anteeksi..” poika toisti ja puri huultaan.
”Mitä ihmettä? Okei.. en haluu edes tietää.” Petra huokaisi ja poistui satulahuoneesta.
*
|