|
Lähettäjä: siru
Päivämäärä: 13.3.12 11:58:40
Kun pääsin Iinan kanssa yhtäaikaa sisään, tuvasta kuului mielettömän kovaäänistä naurua. Kun avasimme keittiön oven, näimme sen tuntemattoman miehenkörilään hakkaavan ensin pöytää ja sitten Jarnoa selkään.
- Ja sinä luulit, että täällä on murtovaras! Tuo flikkako sinulle meni sellaista kertomaan? mies tyrski ja osoitti minua paksulla etusormellaan.
Janne virnisteli ja heittäytyi nojatuoliin rennosti katsellen ilkikurisesti minua. Iinaakin hymyilytti.
- No ei se kyllä niin mennyt! tuhahdin loukkaantuneena. - Mun muistaakseni mä sanoin, että täällä sisällä on joku mies, jolla on Jarnolle asiaa.
- Äijä, Janne korjasi hyväntuulisesti.
- Pidä sinä pääsi kiinni, sihahdin äksynä.
- Katsopas kun tämä Kake tässä on minun yksi hyvistä golfauskavereistani, Jarno sanoi ystävällisesti. - Mutta ethän sä sitä olisi voinut tietää, hän kiirehti korjaamaan.
- Ai sä golfaat, möläytin ja sain Jannen hirnumaan nojatuolissa.
- Juu juu, me molemmat, Kakeksi kutsuttu virnisteli silmät tuikkien. - Jarno on hieman huonompi kuin minä, mutta joka tapauksessa se on ihan kelpo harrastus.
Jassu toi tuvan pöydälle keittiöstä korvapuusteja ja mehulasit hiljaa istuville tytöille, ja myös miesten huomio keskittyi minusta pulliin. Iinan suupielet nykivät ja hän kuiskasi minulle:
- Ai sä golfaat?
Mieleni teki iskeä häntä tyynyllä päähän.
Loputkin leiriläiset tulivat ja saivat toki itsekin osuutensa pullista. Vanhin taisi olla Iinan ikäinen, kuudentoista, mustahiuksinen ja mustalla kajaalilla silmänsä rajannut tyttö, jonka nimi oli Kristel tai jotakin vastaavaa. Iina rypisti jostain syystä ensimmäiseksi kulmiaan kun näki sen, muttei sanonut mitään.
- Tervetuloa! Outi hihkaisi, kun leiriläiset olivat syöneet välipalalla mahansa täyteen. - Minä olen Outi, ja tässä on mieheni Jarno, sekä lapsemme Jasmin, Janne ja Iina. Lisäksi meillä on kesätöissä parhaan ystäväni tytär Veera, joka auttaa teitä tallilla siinä missä me kaikki muutkin. Jos ensin tehdään kierros tallissa, kun kaikki hevoset ovat nyt poikkeuksellisesti siellä, ja sitten arvotaan jokaiselle omat hoitohevoset, joista te huolehditte itse koko leirin ajan.
- Saadaanko me ratsastaa tänään? kysyi suunnilleen viisitoistavuotias tyttö, joka jauhoi purkkaa ja joka oli sanonut nimekseen Stella.
- Tänään me ajetaan illemmalla meidän russilla, mutta huomenna pääsette jo hevosten selkään, Outi sanoi. - Iina, viitsitkö sä näyttää tallia, niin Veera, Jassu ja Janne voisivat jäädä mun kanssa tiskaamaan.
Janne nousi tuolistaan irvistellen, mutta minä menin mielelläni Jassun perässä.
- Me tarvittaisiin astianpesukone, Jassu tuumi kun hankasi likatahroja pois kahvikupista.
- Mmmm-m, Outi mutisi ja huuhteli tasaiseen tahtiin. Minun tehtäväkseni jäi kuivaus ja Janne kiikutti kiltisti astioita takaisin omille paikoilleen.
- Itseasiassa voisko Veera leikata paperilapuille hevosten nimet? Älä laita oreja tai Reginaa ja Velvetiä, mutta laita muut. Saadaan arpoa noille ne hoitohevoset, koska mä olen niin surkea päättämään jos tulee tappelua niistä, vaikkei sitä uskoisi. Noi Kaken lapset ovat käyneet ennenkin ja sitten se ruskeatukkainen Aada, mutta se Stella ja Kristel ovat mullekin uusia.
- Joo, totta kai mä voin, lupasin ja heitin Jannea jo märällä kuivauspyyhkeellä. - Ei kuin kuivaamaan, sanoin virnistellen vahingoniloisesti.
Iina toi jo paljon puheliaammat lapset sisään, kun olin saanut lapun tehtyä ja otin Jannen pipon eteisen hyllyltä, johon laitoin laput. Jopa itseäni jännitti, minkä hevosen kukin saisi.
- Tästä jää kyllä kaksi ylitse, kuiskasin Iinalle.
- Jääpähän sulle ainakin viisi karsinaa vähemmän siivottavaksi. Äiti pistää aina leiriläiset siivoamaan hoitohevostensa karsinat, Iina virnisti.
Ensimmäisenä nosti se tavallisen ja rauhallisen oloinen tyttö, Aada.
- Benkku, se sanoi ja mietin, että niistä tulisi luultavasti sopiva pari. Molemmista näkyi selvä päättäväisyys, ja Benkku oli kiva hevonen.
Seuraavana sai nostaa se purkkaa jauhava tyttö, Stella, joka oli melko hemmotellun ja itsekeskeisen oloinen ja joka loi Janneen pitkiä katseita.
- Rontti, se sanoi kimeästi. - Siis se poni?
- Juuri se, sanoin hunajaisesti. - Sulle tulee työteliäs leiri.
- Hyi, Stella sanoi ja viskasi lapun lattialle, kun luuli, ettei kukaan huomannut.
Kristel, hiljainen ja vakava tyttö nosti seuraavana. Hitaasti se avasi lapun ja kuiskasi:
- Cilla.
Inka näytti hieman tyytymättömältä, mutta minusta ihana ja kiltti Cilla sopisi ujolle Kristelille loistavasti.
Pinja ja Gea nostivat viimeisinä, Vanhempi Pinja sai Serin ja Gealle tuli Fredja.
- Hieno homma, Outi näytti tyytyväiseltä. - Nyt te voitte viedä hevoset pihalle, Janne vois mennä Pinjan kanssa taluttamaan Seriä, mutta odottakaa kaikki minua ennen kuin kukaan lähtee sooloilemaan. Veera, taluta sä Bingo niin mä otan Kosiman, hän lisäsi olkansa yli minulle, sillä juuri ne hevoset olivatkin jääneet ylitse.
Seurasin hälisevää porukkaa hieman viilentyneeseen kesäilmaan. Melkein olin yhtä innokas kuin leirin pienimmät. Aivan kuin olisin itse ollut ensimmäistä kertaa omalla hevosleirilläni. Se tuntui mahtavalta, kuin olisin ollut osa porukkaa.
|