|
Lähettäjä: bananasplit
Päivämäärä: 4.3.12 14:46:44
Vinku: Luin niitä viimeksi joskus 10-12 vuotiaana, lainasin niitä ahkerasti kirjastosta. Enää niitä en lue, kirjastokortti ties missä ja kaupassa 20e jostain 100-200 sivuisesta kirjasta, jonka luen yhdessä illassa - no thanks. Mutta kivoja kirjoja ne oli ja ehdottomasti suosittelen niitä lukemaan! :) Mutta, jatkoa. Enjoy.
"Siis täh! Mä en todellakaan usko sua." Elli katsoi minua epäuskoisesti nostaen estesatulaansa varustehuoneesta. Nyökkäsin innokkaasti:
"Joojoo. Ei tää todellakaan normaalia ole, että pari lausetta ja heti yhteen, mutta meillä synkkäs tosi hyvin. Kemiat kohtas, niinku sanotaan." Nappasin satulani ja suitset satulan alta. Tänään olisi estetunti, joten en voisi toteuttaa Teemun toivetta ratsastaa yhdessä, vaikka kuinka haluaisinkin. Chaya kuitenkin lähestyi, eikä treenien peruminen tullut kysymykseenkään. Onneksi poika oli ymmärtänyt ja sanonut, että tulisi katsomaan tuntia.
"Aika teiniä." Elli hihitti, kun lähdimme yhdessä varustehuoneesta ulos.
"Tää ei oo yhtään mun tapasta. Ja Makekin katto ihan järkyttyneenä, kun me pussattiin! Noloa." Sanoin ja menin ihan punaseksi ajatellenkin koko asiaa. Elli katsoi minua lohduttavasti, kun laskin tavaroita Summin karsinan eteen. Olin juuri harjannut hevosen ja se odotti kärsimättömästi.
"Luultavasti tästä puhutaan ja kuiskitaan täällä ja Jessica, Natalia ja Cara haukkuu sut tästä. Jotkut ihmiset ajattelee pahalla, mutta muista, me jotkut ajatellaan hyvälläkin. Eli oot vaan ihan rauhassa, etkä välitä - sä et oo tehny mitään väärin!" Elli painotti. Huulilleni levisi helpottunut hymy. Mitä väliä muilla, ilkeillä ja juoruja levittävillä ihmisillä oli, kun minulla oli tuollainen ystävä, kuin Elli?
"Olet ihana." Sanoin täydestä sydämmestä ja Elli purskahti nauruun:
"Kylläpäs me nyt herkistellään. Laita Summi kuntoon ja minä laitan Pilkun ja sitten menoksi."
Hymyillen aloin laittaa Summille satulaa. Vaikka tämä pyöri ja hyöri levottomasti, hymy ei kadonnut huuliltani hetkeksikään. Kiristin vyön ja säädin jalustimia hitusen lyhyemmiksi, sillä viime tunnilla Leena oli sanonut, että istuntani voisi olla parempi vielä lyhyemmillä jalustimilla. Summi hamusi kiltisti kuolaimet suuhunsa ja kiristin suitsien remmit sopivalle pituudelle. Tunnille olisi tulossa Make, Jessica, Elli ja minä. Hetken päästä pirteä Leena asteli talliin ja huusi, että voisimme kävellä jo kentälle päin. Tartuin Summin ohjista kiinni ja talutin sen muiden perässä tallista ulos, kentälle, jossa oli jo pystytettyjä esteitä. Katsomossa näin Teemun ja uskoin sydämmeni jättävän pari lyöntiä väliin. Tämä vilkutti minulle ja heilautin kättäni ujosti takaisin.
"Ei huono poka." Elli virnisti minulle kääntyen kiristämään Pilkun satulavyötä. Punastuin entistä enemmän. Teemu oli hyvännäköinen ja minä olin.. Läski. En edes tajunnut, mitä hän näki minussa. Yöllä olin nähnyt painajaisiakin, että Jessica kätyreineen olisi maksaneet Teemulle, jotta tämä ensin alkaisi olemaan kanssani ja sitten nolaisi minut julkisesti. Käskin itseäni herätä todellisuuteen ja nousin rivakasti Summin selkään. Tämä lähti innokkaasti liikkeelle, ennenkuin olin metsästänyt jalustimia jalkaanikaan.
"Menkää hyvät alkukäynnit, antakaa niiden venyttää kaulaa. Tästä tunnista tulee raskas." Leena tiedotti. Minua ahdisti. En ollut parhaassa vireessä ja Teemu katseli katsomosta. Sitäpaitsi minä punastuin aina, kun Make edes vilkaisi minua. Ihan hirveää, että hän oli nähnyt minun ja Teemun pussaavan!
"Annie, rentoudu, niin Summikin rentoutuu." Leena totesi vilkaisten minua vähän oudosti. Pyöritin ulkapäitäni ja yritin istua tiiviimmin, rentoutuen. Pitäisi keskittyä tuntiin ja Summiin ja unohtaa ihan kaikki muu. Jopa se, että sivusilmällä olin nähnyt Caran ja Natalian tulleen katsomoon - ja menneen vielä juttelemaan Teemun kanssa! Saimme Leenalta luvan alkaa verkata ravissa ja laukassa uralla. Niin, että hevoset olisivat sopivasti lämmenneitä esteille. Tein Summilla kaikkea, mitä keksin: temmonvaihtoja, laukanvaihtoja, voltteja, käännösharjoituksia ja mitä kaikkea. Se alkoi myödätä suusta ja rentoutti kaulaansa, joten tiesin verkkauksen onnistuneen. Olin samaa mieltä Leenan kanssa: Huono verkkaus kostautuisi itse radalla.
"Tällä tunnilla hyppäämme ihan rataa. Seitsemän estettä, yksitellen tulette ja muut odottelee päädyssä. En neuvo teitä ensin mitenkään vaan katson, miten jokainen tulee. Make aloittaa." Leena kuulutti. Minä, Elli ja Jessica ravasimme päätyyn ja pysähdyimme sinne rinnatusten, minä heidän välissään.
"Sitä ollaan niinku parisuhteessa vai?" Jessica kysyi kohottaen kulmaansa ivallisesti. En aikonut noteerata häntä, joten nyökkäsin kevyesti pitäen katseeni Makessa, joka aloitteli rataansa Leenan haukan katseen alla.
"Etkö enää edes puhu? Kai tajuat, että tätä on Vitsi isolla v:llä. Ei Teemun kaltainen huippuratsastaja sua kahdesti katsoisikaan." Jessica jatkoi. Vilkaisin Elliä, joka katsoi Makea otsa rypyssä ja suu supussa. Hän ei kai aikoisi puuttua asiaan, enkä itse jaksanut vastata Jessicalle mitään. Se ärsytti tyttöä vielä enemmän:
"Teemu kuuluisi Natalialle! Tuolla Natalia ja se onkin. Katso, miten söpöltä ne näyttää yhdessä." Jessica jatkoi. Vilkaisin katsomoon. Teemu istui Caran ja Natalian välissä ja he puhuivat. Minuun iski pieni mustasukkaisuuden värähdys, jonka salasin taidokkaasti.
"Vaikka olisi suhteessa jonkun kanssa, se ei estä puhumasta toisille ihmisille." Sanoin takaisin enemmän itselleni kuin Jessicalle ja käänsin katseeni rataan ja Makeen. Que kävi kuumana ja takapää tuntui lentävän joka esteen jälkeen. Kaikki se hyppäsi kuitenkin puhtaasti isolla ilmavaralla.
"Sanon teille jokaiselle palautteet, kun kaikki on hypänneet. Jessica, tule sinä nyt." Leena huikkasi ja Jessica painoi kantapäänsä kiinni Flipin kylkiin ja tämä lähti kuin ohjus eteenpäin. Summi hyppäsi sivuaskeleen ja mulkaisin vihaisena Jessicaa.
"Olipas rata! Tää on ihan hermoraunio, vaikkakin hyppää kun kenguru." Make naureskeli taputtaen Quea, joka steppaili sinne tänne. Silittelin Summin kaulaa. Se pysyi paikallaan ja pöristeli sieraimiaan.
"Teillä ei ole mitään ongelmaa Chayassa." Elli hymyili Makelle Pilkkunsa selästä.
"Ai ei vai? Jos tää pitää sitä kenttää pelottavana ja hyppii jokaista hiekanmurua, niin kyllä on!" Poika murahti nykäisten ohjaksista Quen pörrätessä.
"Hienosti se menee." Tokaisin lyhyesti ja vilkuilin Jessican rataa. Flip totteli tyttöä hyvin, mutta Jessican liikkeet olivat todella äkkipikaisia, mikä selvästi hermostutti hänen hevostaan. Hyvin koulutettuna hevosena Flip kuitenkin hyppäsi jokaisen esteen yli kuin automaatti.
"Hmm, hyvä. Ellin vuoro." Leena vinkkasi. Ellin ja Pilkun yhteistyö oli oli parasta äskeisiin verrattuna. Kummatkin tunsivat toisensa täydellisesti ja tuntuivat puhuvan samaa kieltä. Ongelma oli Pilkun eteenpäin pyrkimyksessä, mikä oli todella huonoa. Se ei innostunut esteistä, vaan meni samaa, tasaista laukkaa, joka vaati paljon työstöä saadakseen sen temmon kovemmaksi ja vahvemmaksi.
"Sitten Annie!" Leena huikkasi. Taputin Summia ja ravasin rauhallisesti ensimmäisen esteen läheisyydelle. Nostin laukan ja laukkasin volttia niin kauan, kunnes hevonen oli täydellisesti kuulolla. Ohjasin sen ensimmäiselle esteelle, jonka se ylitti hyvin. Olin vain taas liian edelle hypyssä, mikä horjutti alastuloa. Seuraava okseri meni hyvin ja Summi tuntui kääntyvän kuin kolikon päällä. Se meni rennosti ja totteli jokaista apuani. Radan viimeinen este oli vaikeasti määriteltävä ja menin laukka-askelissa ihan sekaisin. Summi kuitenkin hyppäsi sen ja minä myötäsin mukana.
"Noniin, tulkaa kaikki sitten tänne, niin informoin teidän jokaisen rataanne." Leena huusi. Me neljä teimme muodostimme rivin Leenan eteen. Pilkku suorastaan torkkui paikallaan vastakohtana Quelle, joka hermoili ja steppasi paikallaan.
"Aloitetaan sinusta, Make. Mikä sinusta meni hyvin ja mikä huonosti?" Leena kysyi.
"Hyvin meni hypyt. Quella on hurja ilmavara ja se kääntyy kovassakin vauhdissa nopeasti. Huonoa oli ehkä.. Pukit?" Make näytti epävarmalta. Hänen äitinsä katsoi häntä moittivasti:
"Te menitte aivan liian vauhdikkaasti, en huomannut sinun tekevän ainuttakaan puoli-pidätettä. Muistatko edes, miten niitä tehdään? Hienosti Que kuitenkin hyppäsi, mutta seuravalla kerralla rauhallisemmin." Make nyökkäsi nuristen jotain puoli-pidätteistä ja Leena siirtyi Jessicaan.
"Mites sinusta sujui?" Hän kysyi tullen lähemmäs Flipiä ja silitellen tämän otsaa.
"Musta se meni hyvin. Puomit ei edes kolissut." Jessica hymyili herttaisesti. Minua äklötti.
"Aivan, puomit ei kolahtaneet. Flip on taitava hyppääjä, mutta sinun istuntasi ja apujesi kanssa on hiomista, neitiseni. Flip meni sopivaa vauhtia, mutta olisit voinut säädellä askelia paremminkin. Puoli-pidätteet unohtuivat myös sinulta. Ja yritä tehdä avut vähän rauhallisemmin, jottei Flip hermoilisi. Muuten ihan hyvä, mutta keskity näihin asioihin." Leena neuvoi. Hänen selostaessaan Ellille tämän rataa, minun silmäni eksyivät katsomoon. Teemu, Natalia ja Cara hytkyivät naurusta, enkä tiennyt, miksi. Minulle heräsi epäilys, että he nauroivat minusta, mutta se haihtui nopeasti pois. Teemu ei ollut sellainen kuin he.
"No, Annie, mites teillä sujui?" Leena kääntyi viimeiseksi minuun.
"Summi meni tosi hienosti ja rennosti ja laukka pyöri. Mun istunta oli edelleen vähän huonoa ja olen liian ajoissa kenttäistunnassa. En osaa oikein mukautua hyppyyn." Selitin ja punehduin Jessican tuomitsevan katseen alla.
"Luettelit kaiken, mitä aioin sinulle sanoa." Leena heläytti naurun, mutta jatkoi vakavoituen:
"On hyvä, että tiedostat nämä 'ongelmat'. Keskityt vain tarkasti niihin ja harjoittelemalla oppii." Hyppäsimme saman radan vielä kahdesti uudestaan ja Leenan mukaan meistä jokainen paransi ongelmakohtiaan. Saimme luvan loppukäynteihin ja annoin Summille pitkät ohjat. Se oli mennyt upeasti!
***
"Käydäänkö kioskilla?" Kysyin Teemulta saadessani Summin harjatuksi. Hän oli juuri ilmaantunut paikalle ja minulla oli oikeastaan paljon puhuttavaa hänen kanssaan.
"Mennään vaan. Voin kantaa sun satulan." Hän tarjoutui hymyillen. Tartuin suitsiin ja harjapakkiin ja kävelin hänen kanssaan varustehuoneelle.
"Kysyttäiskö me, jos Leena antais sulle jonkun tuntihevosen? Casher pitäisi tänään liikuttaa ja olisi kiva, jos pääsisit maastoon mun kanssa." Teemu ehdotti laittaessaan satulaa paikalleen. Minä virnistin ja laitoin samaisen satulan oikeinpäin telineelle ja Teemu pyöritti silmiään:
"Ei se nyt noin tarkkaa voi olla!"
"Mieluummin huolella, kun ei huolella." Vastasin hymyillen ja niputin suitset satulan alle. Mietin hetken maastoa ja nyökkäsin:
"Voidaan me kysyä. Mulla taitaa olla parikymppiä taskussa, että voisin maksaa sen hänelle."
"Hienoa! Kysytään." Teemu sanoi ja raahasi minua innokkaana perässään toimistoon, jonne Leena oli juuri äsken kadonnut. Koputtamatta Teemu astui huoneeseen ja kysyi, saisinko lainaksi tuntihevosen maastoon. Minua nolotti. Hän ei ollut koputtanut ja meni suoraan asiaan.
"Ensikerralla voisit koputtaa. Olet ihan samallainen hirmu kuin ennenkin." Leena virnisteli iloisesti ja minun silmäni pullistuivat kuopistaan ulos. Yleensä Leena antoi huutia, jos joku kuolevainen astui hänen valtakuntaansa koputtamatta. Teemu näytti kuitenkin olevan poikkeus.
"Antaisin mielelläni, mutta kaikki tuntihevoset liikkuivat jo aamupäivällä ja vielä kuuden aikaan on tunti. Eli olen pahoillani." Leena pahoitteli. Minä nöykkäsin ja otin kasvoilleni hymyn:
"Ei se haittaa. Kiitos silti." Tiesin lauseeni valeeksi. Tokihan se haittasi, kun en päässyt Teemun kanssa maastoon, mutta sille ei vain voinut nyt mitään. Kävelimme yhdessä toimistosta ulos ja Teemu näytti miettiväiseltä.
"Mun on pakko liikuttaa Casher. Se kerää hirveästi energiaa, enkä oo varannut kenttää tai maneesia, että mun on pakko mennä maastoon."
"Hei, rauhoitu! Mä ymmärrän. Mee vaan rauhassa maastoon. Ehditäänhän me jutella huomennakin." Sanoin peittäen pettymykseni. Teemu kuitenkin aisti sen äänestäni ja näytti pahoittelevalta.
"Ai ootko sä menossa maastoon?" Cara pyörähti paikalle Natalia perässään. Teemu nyökkäsi ihmeissään, koska emme olleet kuulleet meitä salakuunneltavan.
"Mä ja Natalia voitais tulla sun kanssa, koska et tunne maastoreittejä." Tyttö ehdotti räpsyttäen ripsiään. Minua ällötti ja katsoin Teemua, miten hän reagoisi. Poika kuitenkin nyökkäsi ja sanoi, että hänelle sopisi.
"Nähdään sitten huomenna." Teemu sanoi ja hipaisi huulillaan huuliani. Kolmikon mennessä varustehuoneelle minä jäin yksin kuin nalli kalliolle. Sisälläni velloi vahva pettymys ja kitkerä mustasukkaisuus, mutta marssin Ellin luokse Pilkun karsinalle. Minun päiväni kun ei menisi yhden pojan takia pieleen, uskottelin itselleni.
"Lähdetäänkö kiskalle?" Kysyin Elliltä joka loimitti hevostaan. Tämä nyökkäsi:
"Joo, odota hetki!" Yhdessä lähdimme kioskille päin ja nauroimme itsemme kippuralle. Elli oli luultavasti maailman paras vitsin kertoja. Keskustelimme hevosista, Teemusta ja snobeista ja keskustelumme vierähti kahteen tuntiin. Väsyneinä, mutta onnellisina lähdimme koteihimme päin.
Tällainen pätkä nyt :)
|