Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   8.2.12 23:29:28

Edellinen oli menny täytee:)
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=847038&t=847038 edelliin:P

jos bananasplit on tehny jo uuen ni antaa tippua:)

Lähettäjä: hjk 
Päivämäärä:   10.2.12 17:06:29

UPPIIII jatkuukoo :)

Lähettäjä: kokemattomille 
Päivämäärä:   10.2.12 20:13:54

jatkuuukooo

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   10.2.12 21:16:20

jatkakaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa kiitos =)=)=)=)=)

Lähettäjä: Naa(: 
Päivämäärä:   10.2.12 23:13:16

jatkoaa?? :))

Lähettäjä: kokemattomille 
Päivämäärä:   11.2.12 10:29:30

eikö jatku

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   11.2.12 18:23:01

Itseasiassa eipä taida jatkua, ainakaan näillä näkymin :( Huolia ja murheita nyt niin paljon, ettei oikein edes jaksa keskittyä tarinaan. Mutta jos ensiviikolla jo helppaisi ja kirjoittelisin :) lukekaapa sillä välillä noita muita tarinoita, aivan huippuja jotkut!<3

Lähettäjä: kokemattomille 
Päivämäärä:   11.2.12 18:23:44

eikää...oon niin odottanut jatkoo tähä..

Lähettäjä: Bullah 
Päivämäärä:   11.2.12 19:58:31

kokemattomille//sama :((

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   11.2.12 20:02:51

Uhh.. Ilkeät :D En saa näköjään mielenrauhaa, ellen kirjota teille. Kirjoitan suoraan tähän, joten en osaa sanoa pätkän pituutta. Toivottavasti kuitenkin kelpaa. Kommentteja antakaa, mutta älkää ihan lyttyyn haukkuko, jos virheitä paljon :) Asialliset huomautukset aina paikallaan, koska en pure (tai edes näykkäise) ;)

"No, nyt sinulla on hevonen, muru." Isäni halasi minua Leenan toimistossa. Hän ja äiti olivat juuri kirjoittaneet nimensä kauppakirjoihin ja Leena oli myös raapustanut allekirjoituksensa. Hippokseen täytyisi vielä tietysti omistajanvaihdos ilmoittaa, mutta virallisesti Summi oli nyt minun.
"Näänkö unta?" Kysyin räpytellen salakavalasti ilmestyneen kyyneleen pois silmästäni. Ilkeää, miten aina, kun olin onnellinen, alkoi paruttaa!
"Et näe. Se on nyt sinun hevosesi. Palat varmasti halusta esitellä sen vanhemmillesi, vai mitä? Arvasinkin. En pidättele teitä kauempaa; menkäähän jo tutustumaan uuteen perheen jäseneenne!" Leena halasi minua tarmokkaasti. Minä halasin häntä koko sydämmelläni ja haukuin mielessäni itseäni, miten olinkaan ekaksi voinut vetää johtopäätöksiä, että Leena muka olisi itserakas ja komentelevainen. Pah! Hän oli aivan huipputyyppi. Leena kätteli vanhempiani ja sitten suorastaan revin heidät Summin karsinalle. Ruuna kohotti päätään meidät nähdessään, mutta ei hörissyt. Toivoin, että kun se oppisi tuntemaan minut, se alkaisi höristä. Edes pikkuisen. Hassua, miten semmoinen pieni ele pystyisi pelastamaan koko päivän, mutta totta se oli.
"En hevosista mitään käsitä," Isäni tuumi katsellen totisesti Summia, jonka karsinaan olin jo vikkelästi livahtanut sitä halaamaan ja jatkoi:
"Mutta eikös tuo ole aika iso? Ja näyttää jotenkin niin.. En minä tiedä. Vaaralliselta?" Minä pudistelin päätäni ja tartuin Summin riimusta tuoden sitä lähemmäs karsinanovea, jossa äitini ja isäni olivat.
"Onhan Summi kookas, mutta fiksu. Turhaa se ei säpiköi, kunhan itse muistan olla rento. Lupaan äiti käyttää Summin kanssa turvaliiviäkin." Selitin ja ilahduin, kun isäni kosketti varovasti Summin turpaa. Ruuna katseli isääni uteliaasti, mutta isäni näytti siltä, että hevonen olisi koska tahansa valmis avaamaan suuren kitansa ja syömään hänet suihinsa. En voinut estää tirskahdusta hullunkuriselle kuvitelmalleni.
"Mikäs nyt noin naurattaa, neiti hevosen omistajatar? No ei vaan, hieno se on. Sille pitää tehdä sellainen upea nimilaatta oveen, eikös yksäreillä ole aina sellaiset?" Äiti hymyili minulle hyväntuulisena. Nyökkäsin innoissani:
"Mahtava idea! Siihen pitää kirjoittaa Summin kokonimi, syntymäaika, omistaja.." Rupesin jo haaveilemaan kiiltelevästä messinkilaatasta.
"Katsotaan sitä sitten. Me äitisi kanssa lähdemme nyt kotiin, mutta ilmeisesti sinä jäät tänne?" Isä toppuutteli ryppyjen ilmestyessä hänen hyvin säilyneille kasvoilleen. Tiesin, mitä hän ajatteli. Ylimääräistä rahanmenoa. No, ehkäpä niin, en halunnut kuitenkaan muiden tallilaisten ajattelevan, että hevosen omistaminen nousisi minulle hattuun. Ei, en aikoisi ylpistellä Summilla. Kävisin sillä tunneilla ja valmennuksissa, jotta saisin ainakin ensiksi apua sen kanssa ratsastamiseen, etten vain yksin sitä pilaisi.
"Juu, jään. Ajattelin mennä kevyesti kentällä Summin kanssa, mutta en tee mitään vaikeaa. Aloitan sellaiset mieluummin tunneilla opettajan valvonnassa. Heippa!" Hyvästelin vanhempani. Äitini virnisti minulle ja taputti Summia turvan päältä. Nostin peukut pystyyn: minulla oli nimittäin suunnitelmia, että joku kaunis päivä äitinikin istuisi hevoseni selässä! Vaikka sitten vain talutuksessa. Nappasin karsinan ulkopuolelta harjakoristani suan ja laitoin oven säppiin. Harjailin Summia laittamatta sitä kiinni. Minulla ei ollut kiire mihinkään.
"Oletko ihan kauhuissasi, kun sait tällaisen läskin omistajaksesi?" Kuiskutin Summille ja rapsutin tätä sään kohdalta. Tiesin sen nauttivan siitä. Hevonen ei vastannut, mutta en sitä odottanutkaan. Selvitin hännän ja harjan puruista, tarkastin vuohiskuopat (olin niissä aika tarkka, koska Ballella oli tullut joskus riviä), puhdistin kaviot ja harjasin päänkin pehmeällä sualla. En tiedä, kumpi säikähti pahemmin, minä vain Summi kun Jessica, Natalia ja Cara pyyhälsivät karsinan eteen. Olin selkäpäin heihin, joten säikähdin vahvasti.
"Mitä sä nyt taas sen kanssa puuhaat?" Natalia kysyi enemmän ärtyneenä kuin uteliaana. Hänen ilmeensä oli hänen tyypillinen ilmeensä: huulet mutrussa, kulmakarvat koholla ja nenä rupyssä. Taputin Summia, koska ketäni vapisivat aina kiukusta nähessäni nuo kolme ja uskoin, että keskittymällä Summiin rauhoittuisin.
"Etkö kuule? Ainiin. Erittäin ylipainoisilla ihmisillä läski tukkii korvavälit, ettei ne kuule. Pitää siis huuta, tähän tapaan: ANNIE MITÄ SINÄ TEET SIELLÄ MYRKYTTÄMÄSSÄ SUMMIA?!" Cara kiekui selittäen ystävilleen, kuin olisin ilmaa. Tunsin itseni veturiksi: höyry vain suhisi korvista. Summi stressaantui selvästi ja vilkuili ihmeissään kovaäänisiä typyköitä. Minä laskin kolmeen, rauhoituin. Tai ainakin yritin.
"JOO MINULLA ON VÄHÄN KORVAT TUKOSSA IHRASTA, JOTEN EN KUULE. ÄLKÄÄ SIIS HAASKATKO AIKAANNE MINUUN. PS. TÄMÄ ON MINUN HEVOSENI!" Puhuin heille rauhallisesti, mutta kovaa. No oikeastaan, huusin samalla yrittäen pysyä Summin vuoksi rauhallisena. Ruuna nimittäin luimi ja näytti ärtyneeltä, joten silitin sitä ja luikahdin pois karsinasta, etten järkyttäisi sitä moisilla pissisten kiljahduksilla.
"Mitä? Summiko sinun hevosesi? Älä unta nää!" Cara tiuskaisi ja pyöritteli silmiään ystävilleen.
"Uskokaa mitä tahdotte, mutta jättäkää minut rauhaan. Olen täällä nyt suurin piirtein joka päivä, eli toivottavasti opitte sietämään minua." Sanoin ja loin kaikkein ylemmyydentuntoisimman katseeni tyttöihin. Nämä sähisivät minulle, mutta lähdin painelemaan varustehuoneelle.
"Odota nyt, Annie! Oikeasti! Miksi Leena myisi sinulle Summin? Tehän painitte ihan eri sarjassa: sinä läskiydessä ja se täydellisyydessä!" Natalia kimitti seuraten minua varustehuoneelle. Huokaisin helpotuksesta, sillä kaksi muuta olivat ilmeisesti jääneet omien hevosiensa luokse. En ymmärtänyt, mikseivät he keskittyisi hoitamaan omia kaakkejaan ja jättäisivät minut rauhaan.
"Luuletko tosiaan, että aion vastata sinulle?" Kysyin ääni kylmänä tarttuen Summin satulaan ja suitsiin. Isäni oli ostanut ne saman tien, onneksi.
"Voi luoja, läski! Et sinä tätä paikkaa omistaja!" Natalia kirkui ja työnsi lanteitaan eteenpäin seisoen paikallaan kuin vähintäänkin maailmanomistaja. Naurahdin kevyesti:
"Niinhän minä väitinkin, enkö niin? Jos nyt soisit minun mennä takaisin hevoseni luokse, jotta voisin satuloida sen." Natalia vilkuili minua kuin peto saalista. Hän kai ajatteli, voisiko iskeä kalliit manikyri kyntensä minuun. Kyräillen hän mittaili minua katselleen.
"No, isketkö kiinni, vai saanko mennä?" Kysyin virnuillen. Tiedän, tiedän. Hermostuneena yritin laskea kaiken leikiksi. Mutta se jotenkin helpotti.. Jos esimerkiksi suuttuisin tosissani, luultavasti vippaisin Natalian lantalaan. Enkä halunnut suuttua.
"Kunnianloukkaus! Väität minua joksikin lesboseksuaaliksi! Oikeudessa tavataan! Odotahan, kun pirautan lakimiehelleni." Natalia rääkyi ja paiskasi varustehuoneen oven nokkani edestä kiinni. Yritin koota ajatuksiani. Olin niin ärsyyntynyt, joten ratsastaminen Summilla ei olisi reilua, vaikka mieli sitä enemmän kuin mitään muuta tekikin. Se ei vaan yksinkertaisesti ollut reilua. Pakotin itseni viemään satulan ja suitset pois. Palasin päätäni hieroen Summin karsinalle ja upotin pääni sen lämpimää kaulaa vasten. Ruuna pärskähti. Luultavasti se teki sen muuten vain, mutta ele lämmitti mieltäni. Oli mukava tunne ajatella, että se haluaisi piristää minua.
"Ei me niistä välitetä. Kun me ollaan yhdessä, millään muulla ei oo väliä." Lupasin Summille kietoen käteni sen kaulan ympäri.

Tällainen pätkä :) tunti tätä meni kirjoittaa, uskokaa tai älkää. En osaa sanoa, tuliko tästä hyvä.. Eli mielipiteitä kehiin. Jatkosta en osaa sanoa, mutta näköjään olen addiktoitunut tätä kirjoittamaan, eli jatkoakin luvassa, en vain tiedä milloin ;)

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   11.2.12 20:40:38

tää oli ihan älyttömän hyvä pätkä!:)

Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   11.2.12 20:43:07

uus lukija

Lähettäjä: tvjist 
Päivämäärä:   11.2.12 22:58:08

hyvä pätkä! Liianki hyvä (;;

joo, mut rakastan (; Jatkuu vaan :D

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.2.12 23:28:22

jatka jatka!! :) ainii, oon kans uus lukija :))

Lähettäjä: kokemattomille 
Päivämäärä:   11.2.12 23:43:16

jatkoo jatkoo..tää pätkä oli huippu

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   12.2.12 11:23:17

Ihana pätkä! jatkaaa kun jaksat :)

Lähettäjä: Cabriella 
Päivämäärä:   12.2.12 12:35:20

J a t k o a :D

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   12.2.12 16:31:11

Ei auta, jatkettava! :) Kysyisin tähän väliin, että minkä ikäiseksi kirjoittajaksi arvioitte minut? Voisin nimittäin ehkä bloginikin paljastaa. Mutta, tarinaan. Kirjoitan sen TAAS tähän suoraan, koska nuo ohjelmani eivät TAASKAAN avaudu, joten enpäs siis sanokaan, minkäpituinen tämä onkaan :D

"Kierros vielä ja sitten käyntiin! Suoraan käyntiin, ei edes maailman pienintä raviaskelta siihen väliin. Ole tarkkana." Leena ohjeisti minua. Laukkasin Summilla tunnilla pääty-ympyrää, jossa oli myös joku Elli niminen tyttö hevosellaan laukkaamassa. Toisella puolella kenttää ympyrällä laukkasi joku tyttö Rosvolla ja toinen tyttö jollakin ponilla. Laukkasin kierroksen ja yritin suurimmaksi osaksi istunnan kautta siirtää Summin käyntiin. Ei onnistunut. Summi kävi kamalasti kierroksilla.
"Te siellä toisella ympyrällä, voitte jo siirtyä käyntiin! Ja Annie nostaa uuden laukan, ihan kamalaa kaahotusta, valmistele paremmin puolipidätteillä ja tiiviinnä istuntaasi. Ja Elli, nosta sinä vielä myös laukka, koska Pilkku punkee kokoajan sisäänpäin. Yritä pitää sisäpohje vastaan, koska sinä määräät linjan, eikä se saa alkaa sitä kaventelemaan!" Leena neuvoi. Nyökkäsin ja odotin, että Elli lähtisi ensiksi laukkaan. En nostanut heti heidän perään laukkaa, koska Summi kävi niin kuumana, eli odotin hetken. Nojasin aavistuksen taakse päin ja maiskautin. Summi lähti kohtuu rauhallisesti laukkaan, ainakin siihen verrattuna, miten kuumunut se oli. Kiitin sitä sisäkädellä kevyesti kaulalle ja mukauduin sen suuriin liikkeisiin. Aloin valmistella käyntiin siirtymisiä puolipidetteillä ja yritin lösähtää satulaan, jotta vaikutelma olisi "tiiviimpi". Tälläkertaa taisin onnistua, koska en selästä käsin ainakaan huomannut, että tuli raviaskeleita.
"Paljon, paljon parempi Annie! Tekin saatte jo kävellä. Elli jatkaa vielä, Elli ei saisi punkea noin paljon." Leena hymyili minulle ja siirtyi opastamaan tyttöä. Minä annoin Summille vapaat ohjat ja suorastaan harpoimme käyntiä uralla. Minua ei haitannut, että Summi oli niin reipas: tärkeintä oli, että se pysyi käsissä. Halusin hioa kenttätyöskentelyn hyvin alkuun, ennen kuin harkitsisin maastoja. Ehkä jonkun mielestä nynnyä, mutta minusta oli kiva oppia tuntemaan hevonen ensin, ennenkuin sen kanssa alkoi tekemään mitään extriimiä. Tunsin omatunnon pistoksen, sillä minulla ei ollut taaskaan turvaliiviä. Maastossa sitä sitten joskus käyttäisin, ajattelin ja panin itseni mielessäni vannomaan, etten koskaan maastoilisi ilman turvaliiviä. Siltikin, vaikka näyttäisin tuhat kertaa entistä plösömmältä, maastossa turvaliivi pysyisi ylläni, kuin kärpänen kärpäspaperissa.
"Ellikin käyntiin. Hienoa, kaikki! Kävelkää reilusti, koska tämä tunti oli meille kaikille raskas." Leena hymyili nostaen peukut pystyyn. Olin samaa mieltä, huomenna en varmasti nousisi sängystä ylös, koska tunti kipeytti reiteni. Ja faktaahan sekin oli, että tukevampi ihminen hengästyy nopeammin, kuin hyväkuntoinen.. Mutta, olin varma, että kun ahkerasti liikuttelisin Summia ja siivoaisin karsinoita, kalorit palaisivat ja toivon mukaan pari kiloa tippuisi taakastani pois. En edes tiennyt, mitä mahdoin painaa. En ollut käynyt vaa'alla, kun viimeksi.. Pari kuukautta sitten? Tärkeintä kuitenkin oli, että numero oli onneksi kaksinumeroinen. Kolmenumeroisena en ikinä kipuaisikaan hevosen selkään; en kuitenkaan mikään rääkkääjä ollut. Kävelin hetken Summin kanssa, joka selvästi alkoi palautua. Se oli vaahdonnut melkein koko tunnin, mutta kertaakaan minulla ei ollut oloa, että se lähtisi lapasesta.
"Nyt kaartoon keskelle. Kiittäkää niitä hevosia! Hyvää työtä, tytöt! Jahka näin vaan treenataan, pian maailman huiput eivät olekaan miehiä, vaan naisia." Leena virnuili meille. Virnistin ja kapusin alas Summin satulasta. Joskus meidänkin aika koittaisi.. Annien ja Summin nimet nähtäisiin kisojen tuloslistoilla.. Toivoin, ettei haaveeni jäisivät vain haaveeksi. Summi oli kuitenkin niin upea, että sen suorastaan kuului kisata. Jos en minä ollut kuskina, niin sittenhän voisin antaa jonkun tarpeeksi taitavan muun tytön kisata sillä. En pitänyt tästä ajatuksesta, mutta vaihtoehtohan tämäkin. Talutin Summin talliin ja riisuin siltä varusteet ja harjasin sen hyvin. Koska se oli hionnut niin paljon, takitin sen ja vein tarhaan, jossa oli myös muita ruunia. Sinne se jäi minusta erittäin tyytyväisen näköisenä pureskelemaan heiniään kaverustensa kanssa. Kuljin takaisin tallille sisään ja ihmettelin, miksei missään näkynyt liikettä. Ella kuitenkin huomasi minut laittaessaan hevosensa karsinan oven kiinni ja alkoi puhua niin nopeasti, että hyvä kun sain selvää:
"Mihin sä olet Annie menossa? Siellähän on nyt tallilaiskokous! Mäkin olen jo myöhässä, tuu niin keretään." Hän tarttui minua käteen ja suorastaan juoksin vikkelän tytön perässä toimistoon. Tosiaan, siellä olivat kaikki ja kaikkien katseet porautuivat minuun ja Ellaan tullessamme toimistoon. Myös Natalian, Jessican ja Caran katseet.
"Teitä ollaankin jo odoteltu," Leena sanoi nuhtelevasti viitaten meidät istumaan johonkin, missä oli ensinnäkään tilaa. Toimiston joka ikinen tuoli ja lattian sentti oli varattu. Pienessä tunkkaisessa kopperossa oli likimain 15 henkeä, yksäreitä ja vakkarituntilaisia, ketkä kävivät useasti viikossa tunneilla. Minä hivuttauduin Ellin viereen. Hän oli ihan mukava, minua tosin nuorempi, mutta sainpahan hänestä tukea snobien vilkuillessa minua vähemmän mukavasti. Tällaiset monen ihmisen tilaisuudet hermostuttivat minua aina.
"Chayassa olisi kuukauden päästä estekisat. Tallimme tietysti menee sinne kisaamaan ja edustamaan, niinkuin joka vuosi ennenkin. Sinne lähtevät ratsastajat valitaan kahden viikon päästä tallikisoissamme ja jäävät kaksi viikkoa treenaan niitä viittä ratsukkoa, ketä sinne valitaan. Kaikki te, jotka olette tässä huoneessa, ovat siis ehdolla Chayaan. Teidän pitää siis osallistua tallikisoihin, 100cm luokkaan ja sitten valitsen teistä kolmestatoista viisi, jotka kisaavat Chayassa. Vai onko täällä huoneessa joku, joka ehdottomasti ei halua kisata?" Leena puhui sen kummemmin pidättelemättä asiaa. Minä henkäisin kauhusta. Enhän minä mitään 100cm Summilla ollut hypännyt! En kuitenkaan, raukkamaista kyllä, uskaltanut avata nokkaani, koska olisin saanut Jessican, Natalian ja Caran nauramaan sinulle suolet solmussa.
"Eli ketään ei pane vastaan? Hienoa! Teillä on siis kaksi viikkoa aikaa treenata. Parhaat valitaan!" Leena hymyili antaen katseensa kiertää meissä. En tiennyt, mitä hän näki kunkin kasvoilla, mutta minun naamallani loisti ainakin vakava epäröinti ja säikähdys. Ehkäpä sen aavistamana hän lisäsikin:
"Älkää stressatko turhia. Tulette minun tunneille ja treenataan. Treeniä, treeniä, mitäs muutakaan. Kaikilla menee varmasti hyvin ja mitäs sitten jos et olekaan viiden Chayaan tulevan mukana - saithan kisakokemusta ja luultavasti hyvän mielen!" Leena selitti ja antoi meidän viittailla puheen vuoroja. Minä olin ihan hiljaa ja pureskelin kynsiäni.
"Leena hei! Pitääkö Chayassa osallistua juuri 100cm luokkaan? Olen meinaan hypännyt ihan 115cm rataakin." Natalia keskeytti jonkun toisen tytön kysymyksen ja hymyili itserakkaasti kaikille, ketä häntä katsoivat. Minua kuvotti. Että joku olikin huomionkipeä diiva!
"Kaikki osallistuvat 100cm, se on sääntönä. Olette kumminkin junnuja, joten tämäkin korkeus on erittäin hyvä." Leena kumosi Natalian kysymyksen lempeästi, mutta päättäväisesti. Minä yritin salata hymyni. Siitäpähän sai!
"Tuota.. Olenkohan minä valmis sellaiseen luokkaan Summin kanssa? Tarkoitan, että onkohan se liian aikaista? En halua hätäillä." Uskaltauduin viittaamaan ja kysymään. En pitänyt siitä, että välillä minua nössötti.
"Varmasti olet! Summi on sitäpaitsi varma hyppääjä, kunhan vauhdin ja kontrollin saa pidettyä kasassa. Olen ihan varma, että pärjäätte hyvin, joten älä turhaa jää pois tallikisasta. Katsotaan, miten siellä sujuu ja jos ei suju, sitten treeniä lisää. Ei maailma kaadu epäonnistumisiin. Tämä on muistutus teille kaikille: Kaikki epäonnistuu joskus! En suosi ketään, eli kaikilla on samat mahdollisuudet." Leena selitti tiukasti kaikille ja otti vielä vastaan kysymyksiä. Lopulta hän ohjasi kohteliaasti, mutta päättäväisesti meidät kaikki ulos toimistostaan ja minä tartuin kottareihin ja talikkoon. Karsina olisi putsattava, halutti tai ei.
"Meneekö läskillä vatsamakkarat rullalle liian korkeista esteistä? Ai niin, eihän tuon kokoisille edes tehdä kisatakkeja, saati housuja. Voi ei, miten julmaa. Voi sinua ressua. Melkein jopa säälittää." Cara kuiskasi takaani, tönäisi minua kovakouraisesti pois tieltään ja lähti marssimaan hevosensa luo. Minä pusersin sormet nyrkkiin ja laskin takaperin kymmeneen. Hemmetti, mitä ilkeyttä ! Myönsin kyllä, että minua huolestutti. Kotona oli vanhat kisavaatteeni, mutta mahtuisivatko ne minulle? Siinä vasta pulma.. Huokaisten menin siivoamaan karsinan. Mielialani ei silti masentunut Carasta. Tunti oli mennyt mitä parhaiten ja pääsisin kisaamaan Summin kanssa. Luultavasti tallikisoihin vain, olihan muut treenanneet paljon enemmän Chayaan, kuin minä, mutta tallikisatkin olivat minusta huippujuttu!

Jatkuu :) Mielipiteitä tulemaan. Ei ehkä niin pitkä, kun muut pätkät, mutta toivottavasti menettelee.

Lähettäjä: Naa(: 
Päivämäärä:   12.2.12 17:40:47

Ihanaaaa! Lisää! ;)

Lähettäjä: kokemattomille 
Päivämäärä:   12.2.12 19:16:50

lisäälisää lisäää..jatkoo niin pian ku mahdollistaa

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   12.2.12 19:28:09

Kiva että tykkäsitte Naa(: ja kokemattomille! Antakaa toki vähän palautetta mistä tykkäsitte + mitä korjailla. Ja sitten, voisitte veikata mun iän :) Meinaan olis jännä kattoa, minkä iän laitatte kirjoitusteni perusteella.Olen puhunut. Aamen :D

Lähettäjä: Bullah 
Päivämäärä:   12.2.12 20:26:51

Hyvä tarina! :) Kirjotustyylisi on mahtava ja ei pahemmin virheitä.Välillä sanoissa menee kirjaimet sekaisin, mutta se on ymmärrettävää,koska kirjotat suoraa tänne ht.nettiin.Ja villi veikkaus 15-16 vuotias? :)

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   12.2.12 20:54:43

ihanaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa, en arvioi:D

Lähettäjä: pikkuoona 
Päivämäärä:   12.2.12 21:47:37

luen viimeisimmän huomenissa, mutta tää tän kessan eka pätkä oli hyvä. Tykkäsin muuten, mutta yks perussääntö. Tallissa ei huudeta, oli kuin kiihtynyt tahansa. Varsinkaan ihan hevosen vieressä.
Muuten tykkäsin, tiedä saanko nukuttua kun tiiän että täälä on jo seuraava pätkä oottamassa :)

Lähettäjä: kultaporsas 
Päivämäärä:   12.2.12 22:34:47

Jatkoaaa :)

Lähettäjä: kokemattomille 
Päivämäärä:   13.2.12 15:32:25

veikkaan et oot 18-21v ja jatkoo pian...mun mielestä kirjotat tosi sujuvasti

Lähettäjä: tgesdb 
Päivämäärä:   13.2.12 17:01:02

aloin lukee!! :) veikkaisin et yli 16 v ainaki :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.2.12 18:03:56

Jatkoo :) 15-17v?

Lähettäjä: pikkuoona 
Päivämäärä:   13.2.12 18:46:00

Luin nyt ton viimeisimmän, tykkäsin siitä taas kovasti. Sinänsä ihmeellistä, kun Annie ei oo kovin kauaa edes tuolla ratsastanut, ja nyt se on heti menossa kisoihin, ja vielä noinkin isoihin luokkiin vieläpä. Mutta tarinaahan tää on :)
15-17v?
Linkkaa vaan blogiasi, musta saat ainakin yhden varman lukijan!

Lähettäjä: Naa(: 
Päivämäärä:   13.2.12 19:04:35

olis kiva nähä blogis! ;)
Veikkaan et oot 16-19 v

Lähettäjä: Cabriella 
Päivämäärä:   13.2.12 19:09:12

Veikkaan ehkä 14-16v :> Nuoretkin voi olla hyviä kirjoittajia :D

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   13.2.12 20:42:52

Kiitos palautteesta! :D Cabriella oli oikeassa iän puolesta, olen 14-vuotias :) Ja blogini löytyy: http://munomatosisoma.blogspot.com/ Mutta, itse tarinaan. Tämäkin tulee vielä suoraan tähän kirjoitettuna, mutta huomenna pitäisi jo saada auki lagaavat ohjelmat, ettei tarvitsisi suoraa kirjoitella.

Chaya, Chaya, Chaya.. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Olin treenannut viisi kertaa viikossa, josta kolmena kertana olin hypännyt. Leena sanoi, ettei hypätä saisi enempää, ettei hevonen kyllästyisi. Viikko vielä treeniä ja sitten tallikisat. Talutin reilusti hionneen Summin talliin. Se oli varmasti aivan yhtä poikki kuin minäkin. Tänään olimme jo hypänneet 90cm radan, joka oli onnistunut mukavasti. Tasapainoni ei ollut täydellinen, mikä sinänsä harmitti, sillä hypyt olisivat onnistuneet paremmin, jos olisin taitavampi. Painetta lisäsi, että Cara, Jessica ja Natalia olivat olleet samalla tunnilla, mutta onneksi yksi mukavampi, Ellikin oli ollut.
"Kyllä sinusta ponnua löytyy, herraseni. Olet ehkä yhtä ulalla kuin minä tästä treenitahdista, mutta kisojen jälkeen aletaan ottamaan rauhallisesti." Sanoin Summille ja avasin karsinanoven sepposen selälleen. Summin korvat liikkuivat puheeni tahdissa. Myönsin, että odotukseni olivat korkealla. Haluaisin tehdä tallikisoissa puhtaan radan. Chayaan oli epätodennäköistä päästä; muuthan olivat treenanneet hevosillaan paljon kauemmin ja heidän välinen luottamus pelaisi varmasti paljon paremmin, kuin minulla ja Summilla. Avasin ruunan suitsista remmin ja nostin suitset niskahihnasta pois. Hevonen avasi suutaan tottumuksella ja kuolaimet liukuivat pois. Laitoin Summille sen riimun ja nappasin satulan pois. Huopa oli ihan märkä hiestä, joten muistutin itseäni, että pitäisi muistaa viedä se kuivaustelineisiin. Aloin harjata hikistä hevosrukkaani ja hymyilin iloisesti huomatessani Ellin ilmestyneen Summin karsinan oven taakse. Viitoin hänet sisään.
"Olipa menoa! Oho, onpas se hionnut. Pilkkukin vähän lämpesi." Elli höpötti iloiseen tyyliinsä. Olin otettu, sillä olisi luullut, että hän kaihtaisi seuraani peläten, että Jessica jengeineen ottaisi hänetkin silmätikuksi.
"Niimpä! Katso nyt tätä, ihan märkäraasu. Viruttaakaan en oikein halua, koska ulkona on kuitenkin pakkasta." Nyökkäsin. Elli hymyili ja nappasi ulkopuolelta harjalaatikosta harjan ja auttoi minua sukimaan Summi kuntoon.
"Pilkku on tosi hieno. Kuinka kauan olet omistanut sen?" Kyselin irrottaessa suojia. Summi seisoi kiltisti paikallaan, oli kai aika puhki. Ellin kasvoille ilmestyi ryppy, jonka olin huomannut tulevan aina, kun hän pohti jotain oikein kovin.
"Hmm.. Ainakin neljä vuotta. Nyt se on hieno, kun sillä on lihasta ja olen saanut sen Leenan opilla kulkemaan oikein ja käyttämään selkäänsä. Olisitpa nähnyt sen, kun se tuli minulle! Laiha kun tikku ja kulki vinossa. Mutta minä vain näin siinä jotain." Elli selitti hymyillen. Minusta oli mukavaa, että joku puhui minulle, varsinkin kun "snobit" olivat niin itsekeskeisiä. Carakin oli tunnilla halunnut tulla kaikki esteet ekaksi, jotten minä menisi rysäyttämään niitä ensiksi alas ja hänellä jäisi vähemmän aikaa treenata.
"Nyt kun tunnen sinut, olisi kiva joskus myöhemmin mennä sun ja Pilkun kanssa maastoon. Kun joskus menen Summin kanssa maastoon, menen mieluummin kaverin kanssa, kuin yksin." Ehdotin taputtaen hevosta lämpimästi kaulalle. Yhteistuumin irrotimme tältä riimun ja rupesimme laittamaan sille risaista, mutta käyttökelpoista fleeceä.
"Vitsit, se olisi kivaa! Mulla ei oo yleensä maastossa paljoakaan seuraa. Nataliat ja noi sä tiiätkin, niitten kanssa en mistään hinnasta menisi. Täällä on kuitenkin esimerkiksi Miia ja hänen vaarihevosensa Gimmar ja Noora, joka omistaa tuon rautiaan tuolla. He ovat kummatkin tosi mukavia." Elli pulppusi puhetta. Minä muistin hämärästi Nooran, mutta Miiaa en ole muistaakseni tavanutkaan. Veimme yhdessä Summin varusteita varustehuoneelle, jossa meitä odotti jääkatseita luova kolmikko. Elli, yleinen papupata, tuntui vetäytyvän kuoreensa tytöt nähdessään. Selkä kyyryssä ja mahdollisimman näkymättömänä hän alkoi laittaa Summin varusteita oikeille paikoille, pistin merkille. Ymmärsin toisaalta häntä.
"Jokos Vino-Pilkkusi liittyi Team Läskeihin?" Natalia kysyi ja kolmikko repesi nauruun "hyvälle heitolleen." Elli tuntui pienentyvän ja pienentyvän. Hän mutisi ujosti jotain, mistä en saanut selvää. Laskin käden hänen olalleen ja tokaisin katsoen kolmikkoa vihaisesti:
"Älä välitä noista. Mennään katsomaan seuraavaa tuntia. Haetaan vaikka limpparit kioskista." Elli katsoi minua kiitollisena. Hymyilin takaisin ja avasin varustehuoneen oven.
"Varo vaan, Elli, pian olet ihan samallainen makkara!" Kuului varustehuoneesta astuessamme sieltä pois. En viitsinyt vastata ja Elli ei tuntunut uskaltavankaan. Oli jännä nähdä, miten noinkin itsevarmasta, sanavalmiista suupaltista, kuin Ellistä oli tullut hiljainen ja kuoreensa vetäytyvä snobien edessä. Uskoin, että tässä oli jotain enemmänkin kyseessä. Cara, Jessica ja Natalia olivat taatusti tehneet jotain pahempaakin Ellille.
"Jestas, että inhoan noita. Mä taidan ottaa jaffan. Otaksä ja?" Elli kysyi minulta limuautomaatin edessä. Nyökkäsin ja laitoimme kolikoita koneeseen. Tölkit tupsahtivat kolisten alakautta ja niitä siemaillen lähdimme seuraamaan tuntia, jota Leena pitäisi.
"Ei noista kannata välittää. Sä olit ihmeen hiljainen niitten edessä.." Vihjasin varovasti. Ellin posket punehtuivat kirkkaiksi:
"Mä en vaan tykkää niistä. Enkä mä halua puhua tästä. Mutta hei, kato mikä hevonen! Vautsivau!" Elli käänsi puheen taidokkaasti ja annoin asian olla. En ollut vielä niin läheinen hänen kanssaan, että olisin voinut tivata. Vilkaisin hevosta, jota Elli osoitti. Arabi.
"Onhan toi aika nätti. Jotenkin arabit ei oo vaan mun mielestä mitään erityisen upeita. Ne on jotenkin niin kuumia ja sellaisia." Selitin. Elli virnisti:
"Niimpä ja maksaakin vähän enemmän kuin perus puskapolle."
"Niimpä! Ja vielä kun peruspuskapollet ovat lähempänä sydäntä." Hymyilin. Siirryimme vierekkäin katsomaan tuntia ja oloni oli kieltämättä aika mahtava. Uusi kaveri. Mahtava tunti. Mahtava olo.

Jatkuu sitten taas :)

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   13.2.12 21:27:55

jeah ihana! hyvä et annie sai kaverin ;)

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   13.2.12 21:37:02

Kirjoitusintoa kun näkyy olevan, niin jatkuupi...

"Mitäs tytöt?" Kuului rento kommentti takaa. Minä ja Elli säpsähdimme ja käännyimme. En ollut nähnyt poikaa ennen. Hän oli erittäin pitkä ja harteikas - ei siis mikään tuulen raiskaama pulkannaru. Silmät olivat suklaanruskeat ja olin varma, että niihin oli monet tytöt ennenkin hukkuneet.
"Mä oon Make," Poika sanoi ja ojensi kätensä tuttavallisesti minua kohti. Kättelin häntä ja esittäydyin:
"Mä oon Annie."
"Ai se Annie! Ostit meidän Sumbbarin!" Pojan kasvoille levisi tietäväinen virne. Vilkaisin Elliä ihmeissäni. Tämä vain kohautti harteitaan.
"Niin siis mä olen Leenan poika. Yhdessä koulutettiin Summi. Tulin just eilen englannist valmennuksesta, et siks me ei ollakaan tavattu. Äiti on puhunut susta paljon. Mukava saada uusia tuulia tallille. No Elli, tähtäämässä Chayaan?" Make jutteli roikottaen käsiään rennosti. Aivoni raksuttivat tiuhasti. En tiennytkään että Leenalla oli poika - ja vielä ratsastaja! Ja noin ystävällinen. Yleensähän lihavia kyräiltiin ja pidettiin outoina, mutta jos Make minusta niin ajatteli, hän ei ainakaan näyttänyt sitä. Ellin hän tuntui tuntevan.
"Todellakin! Oltiin Annien kanssa tänään estetunnilla ja sekä Pilkku, että Summi meni aivan mahtavasti!" Elli säteili. Hymyilin. Mukavaa, että hän oli taas oma puhelias itsensä.
"Kiva! Mites Subbari meni?" Poika kysyi silmäillen minua tutkivasti.
"Tykkään siitä kovasti. Se opettaa niin paljon mua paremmaksi ratsastajaksi. Taas tänään se kuumui, mutta sujui jo paremmin kun eilen. Ehkä olemme alkaneet alkaa tuntemaan toisiamme." Hymyilin luoden katseeni meneillään olevaan tuntiin, joka oli Maken suklaasilmien ansiosta jäänyt aika vähälle katselulle. Minua jotenkin nauratti, kun hän sanoi Summiani subbariksi. En edes tiennyt, mitä nimi tarkoitti, vai tarkoittiko se edes mitään.
"Ja vist, se on sellainen kuumakalle. Sanoisin, että oikein mukavan helmen itsellesi sait. Ja ei äiti sitä kenelle tahansa myisi, joten taisit tehdä vaikutuksen?" Make kysyi siristellen silmiään auringossa. Pistin merkille että hänellä oli tosi paksut ripset ja sen jälkeen olin jo valmis potkaisemaan itseäni. Mitä ihmettä minä oikein ajattelin?
"Annie on tosi hyvä." Elli suitsutti tehden oloni moninverroin vaivaantuneesti. Elli puhui ihan palturia. Hän oli minua varmaan tuhat kertaa parempi ratsastaja.
"Paremmaksi voi aina tulla." Tuhahdin hämilläni.

***

"Voi jumalauta likat! Näättekö? Läski vokottelee Makea!" Jessica kiristeli hampaitaan ystävilleen. He olivat tulleet ja katsomaan tuntia aikeena ärsyttää Annieta. Mutta siellä se oli ja flirttaili varatulle miehelle. Tai no, melkein varatulle. Oli tallin yleinen salaisuus, että Jessica oli iskenyt silmänsä Makeen. Kaikki muut tuntuivat tietävän sen, paitsi poika itse. Tai no, kukapa ei tallilla ollut lätkässä Makeen, Jessica ajatteli murhaavana.
"Älä viitti, Jes! Ei Make nyt tollasesta munkista mitään välitä. Kuhan yrittää olla kohtelias tai jotain." Cara nauraa remautti huvittuneena. Hänestä oli sula mahdottomuus, että joku edes vilkaisisi Annieta muussa mielessä, kuin säälissä. Läski tyttö parka, loppuiko ruoka?-tyyliin. Jessica nyökkäsi, mutta ei oikein silti näyttänyt varmalta. Hän ei pitänyt siitä, että muut tytöt kehräsivät Maken lähellä. Oli ihan ihmeellistä, miten tytöiltä menivät pasmat sekaisin pojan lähellä.
"Liitytään seuraan ja voit nostaa pisteitä Maken silmissä. Lirkuttelet ja olet vain mukava Annielle." Natalia ehdotti silmät hohtaen häijyn kiiltoaan. Hän oli yleensä ryhmän terävin; se joka keksi ideat. Jessica läpsäytti häntä tuttavallisesti selkään:
"Niin sitä pitää, Nata!" Natalia hymyili iloistuen. Ei hän mikään perseennuolija omasta mielestään ollut, vaan ryhmän arvostettu jäsen. Sen aseman hän aikoisi pitääkin kynsin hampain. Salaa hänkin rakasti Makea. Oli rakastanut jo kauan. Yleisen aselevon vuoksi hän ei kuitenkaan koskaan maininnut tästä, ei edes Caralle.

***

"Make! Ihana nähdä! Sujuiko englannissa hyvin?" Jessica sirkutti siirtyen kavereidensa kesken Ellin ja Annien väliin Makea vastapäätä. Poika hymyili:
"Todellakin. Aivan huippuvalmentajia. Pitäisi Chayassa sujua kuin tanssi." Itsevarma hän ainakin on, ajattelin ja yritti olla näyttämättä myrtyneeltä, koska snobit olivat pyyhältäneet heti paikalle. Elli oli vajonnut kuoreensa. Hitaasti hän oli hipsinyt poispäin ja jäi pienenä ja hentona katsomaan tuntia. Ymmärsin häntä, mutta olisin kyllä tarvinnut häneltä tukea, jos Jessica, Cara ja Natalia olisivat alkaneet julkisesti parjaamaan minua.
"Tutustuin juuri Annieen. Hän omistaa nykyään Subbarin." Make selitti hieraisten kihartuvia hiuksiaan. Jessica kujersi kuin pieni laululintu:
"Annie on niin ihana piristys tallilla. Oikein mukava ja rempseä tapaus, jonka on hyvä opetella täällä ratsastamaan." Minä mulkaisin häntä. Vai opetella! Ämmähän puhui minusta kuin aloittelijasta.
"Niin siis olen kyllä ratsastanut ihan vuosia." Hymyilin näyttäen mahdollisimman ystävälliseltä. Make nyökytti ja ilmeisesti oli miehisen tietämätön minun ja kolmikon sanattomasta mulkoilusta ja jääkatseista.
"Ei äiti aloittelija Subbaria möisikään. Sen verran hieno elukka kun on. Oletko sä paljon kisaillu?" Hän kysyi lämpimästi. Hymyilin hänelle, mutta Jessica keskeytti minut hurjistuneella katseellaan. Hän ei ilmeisesti tykännyt hyvää, kun Make yritti kääntää keskustelua minuun:
"Ei hän ole kovinkaan paljon kisannut. Annie on puskailija omien sanojensa mukaan. Olisi kiva, jos voisimme mennä puhumaan kahdestaan. Minulla on sinulle tärkeää asiaa." Jessica puhui puolestani. Onnistuin nippa nappa olemaan vääntämättä häneltä niskoja nurin.
"Okei. Heippa annie! Oli kiva tavata. Jutellaan pian lisää." Make hymyili minulle ja lähti vihaisen Jessican kanssa tallille päin. Natalia ja Cara astuivat askeleen minua kohti ja yrittivät näyttää mahdollisimman kovilta. Minun silmissäni he epäonnistuivat kuusi-nolla.
"Make on Jessican mies!" Cara kimitti.
"Sä et todellakaan saa vietellä varattuja miehiä. Tosin, makella ois varmaan aivohalvaus, jos se sua kahta kertaa kattois." Natalia lisäsi tärkeän näköisenä. Hymyilin heille aurinkoisesti kuin joku kaheli:
"Hombre Hombre, hungalabungala! Adioos!" Nämä katsoivat minua kuin hullua ja lähtivät hekin tallille päin. Itse olin kaatua naurussa suin lumeen. Olin kuullut tuon hungalapungala lauseen pikkukakkosesta ja mielestäni se kuulosti huvittavalta ja järjettömältä. Tuo äskeinen tilanne oli ihan järjetön, joten järjetön lause sopisi siihen kuin nappi takkiin. Käännyin Ellin puoleen ja nyt rupesimme toden teolla seuraamaan tuntia.

Tässä tällainen pätkä ;)

Lähettäjä: tvjist 
Päivämäärä:   13.2.12 22:42:23

herrajestas D:

ihapakko lukia, ei virheitä (ainakaa minu silimää) teksti o kivaa luettavaa ja tarina etenee sopivaa vauhtia (;

jatkuu vaa :D

Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   14.2.12 13:34:44

hehehhe :D::D ah ihana tarina <3

Lähettäjä: Cabriella 
Päivämäärä:   14.2.12 14:13:30

Jatkaaaa :D

Lähettäjä: tgesdb 
Päivämäärä:   14.2.12 14:37:54

tää on tosi hyvä tarina, ei paljoo virheitä ja kiva juoni :> Kiva kun kirjotat kans noin usein :)

Lähettäjä: salainen_stalkkeri 
Päivämäärä:   14.2.12 15:10:38

tää on tosi hyvä! :) kiva päivitystahti.

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   14.2.12 15:44:57

tää on niin paras tarina

Lähettäjä: STALKER 
Päivämäärä:   14.2.12 16:01:21

Haha aivan paras tarina!

Lähettäjä: caaaaaaaaaamoon 
Päivämäärä:   14.2.12 17:40:03

jatkoo nopiasti! <3

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.2.12 17:49:58

Kiva kun jatkat usein :) Jetkoo kiva pätkä taas.

Lähettäjä: kultaporsas 
Päivämäärä:   14.2.12 19:10:12

Tosi hyvä tarina mut on vähä virheitä, ekan kerran huomasin pari :D

Lähettäjä: pikkuoona 
Päivämäärä:   14.2.12 19:30:12

Ihanaa, saimme romantiikkaakin mukaan. Sitä tässä kaivattiinkin, kun oma romanssi menee päin mäntyjä. Tykkäsin kovasti, jäi kiinnostamaan tämä Subbari-nimen alkuperä. Kerro toki lisää, jos se on taas ohimenevä heitto :)

Lähettäjä: kj 
Päivämäärä:   14.2.12 21:14:14

jatkoa ehottomasti!=)

Lähettäjä: Naa(: 
Päivämäärä:   15.2.12 03:26:53

Hei ihanaaa kaks osaa oli kerinny tulla!! :D Lisäää!<3 Ja ihanaa ku vähä romanssiaki mukana ;)

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   15.2.12 19:56:55

pliiiis jatkoaa

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   16.2.12 06:26:16

Luultavasti viikonloppuna vasta seuraava tarina! :( Kiitos palautteista.<3

Lähettäjä: Minna 
Päivämäärä:   16.2.12 17:33:51

Tosi hyvä tarina,tuossa alussa tuli mieleen se Nea-sarjan ensimäinen kirja,mutta nyt ei enää yhtään muistuta sitä.

Sait ehdottomasti uuden lukijan! (:

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   17.2.12 13:42:49

Ja jatkoa.. Mielipiteitä tulemaan. Toivoisin myös lukijoita/kommentteja blogiini: http://munomatosisoma.blogspot.com/

"Aloitetaan eka 70cm radalla! Yksitellen, järjestys on tämä: Make ja Que, Annie ja Summi, Elli ja Pilkku. Make kiinnittää huomiota käännöksiinsä, koska noin jyrkissä käännöksissä mitä äsken teit, ei metrin radalla selviä. Annie pitää rennon tuntuman ja Elli ajaa Pilkkua reippaasti eteenpäin." Leena huuteli ohjeita. Minä ja Elli laukkasimme ympyrällä Maken ohjatessa upeaa Quebellaa esteille. Tamma oli upea, Leenan omistama jalostustamma, mutta Make ilmeisesti sai osallistua sillä tallikisoihin, ja ties vaikka Chayaan.. Olin kyllä aika varma, että Make nähtäisiin Chayassa. Poika ei ollut vain syötävän komea: hän oli syntisen hyvä ratsastaja. Ja hyvä hevonen allaan vaikutti paljon. Maken mentyä esteet minä nostin laukan ja lähestyin ekaa estettä. Summi oli elementissään, sen huomasi höperökin. Korvat hörössä mojovalla pompulla se ylitti ensimmäisen esteen ja sain pidettyä tasapainonikin ihmeen hyvin. Seuraava este oli vasemmalla, okseri. En pitänyt oksereista, koska en osannut oikein arvioida niihin askelia. Summi hyppäsi korvat hörössä okserinkin ja seuraava este sujui myös hyvin. Viimisellä, neljännellä esteellä meillä tyli yksi ylimääräinen askel, joka jätti minut pahasti jälkeen hypyssä. Pudotusta ei kuitenkaan tullut.
"Annie, sinulla on hyvä tekniikka istunnassasi, mutta ylävartalosi on liian kireä! Pyörittele käsiäsi, rentouta ne. Muuten hyvä." Leena hymyili minulle. Seuraavaksi meni Elli, sitten korotettiin ja Maken vuoro.

****

"Huhhuh, hömötiaiseni! Olipas raskasta." Puuskutin Summin kylkeä vasten. Olin juuri taluttanut ruunan karsinaan ja seisoin vaan sen vieressä ja haukoin henkeä. Tunti oli oikea rääkkitunti. Olin kuitenkin aivan niin onnellinen kuin olla voi - olin nimittäin hypännyt metrisen radan! Ekalla esteellä metri oli jänskättänyt minua niin paljon, että Summi kielsi. Tasapainoni taas oli heitellyt, mutta joku ihana enkeli esti minua tippumasta. Toisella yrityksellä metri ylittyi ja sain varmuutta. Otin suitset Summilta pois ja laitoin sille riimun. Sillä oli suitsien kuvio päässä, koska se oli hikoillut niin paljon. Otin myös satulan pois ja kuivasin sitä olkitupoilla. Se oli vanha menetelmä, mutta hyväksi todettu. Summi pärskähteli limaa sieraimistaan ja lepuutti takajalkaansa. Hymyilin ja taputin sitä kiitollisena. Minulla oli maailman paras hevonen.
"Onhan siinä ponnua!" Make hymyili minulle karsinan oven takaa. Virnistin hänelle:
"Todellakin on! 70cm radalla se hyppäsi ne kun jotku 150cm esteet!"
"Minua vähän närästää, että äiti myi Summin. Se olisi ollut erittäin varma hyppääjä, kun taas Que on tollainen herkkä pikkuprinsessa. Olin kaavaillut, että kisaisin sillä Chayassa." Make selitti minulle. En tiennyt, mitä minun pitäisi vastata. Oliko hän vihainen minulle, että ostin Summin?
"Eijei, älä katso minua noin. Hyvä, että subbari sai kodin." Make hätääntyi ja katsoi minua rauhoittavasti. Tutkailin hänen silmiään: hän puhui totta. Rentouduin.
"Ah, okei." Mumisin.
"Annie, treenaan nyt Quea. Vaikka Summi olisi ollut minulle Chayassa hyvä, minulla ei olisi sen kanssa tulevaisuutta. Kaipaan haasteita. Eli rauhoituhan nyt, en ole vielämässä Subbariasi." Make katsoi minua vakuuttavasti.
"En minä sitä pelkääkään. Kunhan ihmettelin." Vakuutin ja käännyin Summin puoleen jatkaen sen kuivaamista olkitupolla. Poskiani kuumotti. Miten minun oli aina pakko sönkätä? Miksen voinut olla normaali, normaali tyttö joka flirttailisi ja osaisi olla söpö.
"Hyvä. Nyt menen loimittamaan sen neidin. Äiti on tosi tarkka, että se saa ratsastuksen jälkeen takin selkäänsä. Ettei vaan prinsessa saa nuhaa." Make virnisti minulle ja lähti Quen luokse. Hymyilin jatkaen Summin kuivausta. Hän sai minut aina niin hyvälle tuulella senkin vähän, mitä olin häntä tuntenut. Kuivattuani Summin loimitin sen ja kävin maksamassa Leenalle tuntini. Sitten menin kioskille ja nappasin itselleni colan sekä sänpylän. Ne käsissäni rantauduin syrjäiseen pöytään ikkunan kohtaan, jossa näki maneesiin sisälle. Siellä ratsasti ilmeisesti snobit omilla hevosillaan, mikä oli hyvä, etteivät he tulisi minua häiritsemään.
"Hei Annie! Pidä mulle paikkaa!" Elli kiljui ja kävi kioskilla. Hymyilin leveästi. Elli oli ihanan värikäs ihminen. Hänen kanssaan ei ollut koskaan tylsää. Miksei kaikki ihmiset voinut olla Ellejä?
"Lihon varmasti kilon kun syön nämä. Mutta hitto vieköön, toden totta ansaitsen nämä! Niin raskas tunti, että huh huh. Olen ihan hikinen, näetkö? Kiilteleekö otsani?" Elli puhua pulputti ja hinkkasi paperinenäliinallaan otsaansa istahtaen viereeni. Pudistin kieltävästi päätäni:
"Pyh, olet ihan raikas minun vierelläni. Sitäpaitsi kilo tai viisikin ei sinussa haittaisi: olet ihan luuranko rinnallani!" Tokaisin virnistäen. Olin sinut painoni kanssa ja pystyin laskemaan siitä leikkiä hyvän ystävän kanssa. Silti ulkopuolisten katseet, kuiskuttelut suun muut satuttivat.
"Älä viitsi, An! Olet upea. Sitäpaitsi, jos tällaisia treenejä jatkossakin, äkkiäkös hoikistut." Elli vakuutti ahtaen sisäänsä herkullisen näköistä munkkia. Vesi herahti kielelleni verraten tarjottimeni antimia hänen omaansa.
"Toivottavasti. Summin ei ole reilua kantaa tällaista tynnyriä selässään." Mumisin ja haukkaisin leipääni.
"Katso! Samperi!" Elli kirkaisi ja painoi katseensa kiinni ikkunan lasiin. Toden totta. Tuuli lähti hirveään laukkaan ja Cara paiskautui pelottavan näköisesti maneesin seinää päin.
"Voi ei! Onkohän hän hengissä?" Inahdin järkyttyneenä. Tuuli pysähtyi maneesin oven kohdalle, mutta Cara ei noussut.

jatkuu... ;) jännään kohtaan jätin tarkoituksella.

Lähettäjä: Cabriella 
Päivämäärä:   17.2.12 14:09:09

JATKOOAA :d

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   17.2.12 16:32:14

uuuuu uuuuuuuuuuu jatkoa nopeeestiiiii

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.2.12 16:34:58

Ei saa lopettaa tälleen :D HYvä pätkä jatkaa nopee :)

Lähettäjä: tgesdb 
Päivämäärä:   17.2.12 17:10:15

Jatkoa! Ennen kun lähen enviikolla leirille enkä pääse koko viikkoon lukemaan :( :D!

Lähettäjä: MJ 
Päivämäärä:   17.2.12 18:20:29

jatka! tosi jännä pätkä .... o:

Lähettäjä: Minna 
Päivämäärä:   17.2.12 19:51:06

Jatkoa äkkiä!

Aivan huippu tämä tarina! (:

Lähettäjä: =) 
Päivämäärä:   17.2.12 19:58:40

JATKOA ÄKKIÄ!!! en malta odottaaa=))

Lähettäjä: pikkuoona 
Päivämäärä:   17.2.12 21:46:03

OMG, melkeen tuli sellanen tunne, että ihan oikein Caralle, mutta sitten se tuntui turhan ilkeältä.
Pakko saada jatkoa, jatkele kun ehdit

Lähettäjä: amalia 
Päivämäärä:   18.2.12 12:18:31

äää oon ollu pois kotoo ni en oo päässy lukeen, ja ei voi muut sanoo ku et JES ! :D rrrromantiikkaa mukaa vaa :D mut silti ettei Annie laihu liia noppee :)

Lähettäjä: tvjist 
Päivämäärä:   18.2.12 13:25:32

jatkuujatkuu, jätit liia jännää kohtaa!:D

Lähettäjä: koke 
Päivämäärä:   18.2.12 14:50:30

jatkoo jatkooo

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   19.2.12 12:47:14

uppelista

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   19.2.12 17:57:54

Jatkoa tulee joko tänään tai huomenna, vielä ei varmaa :) Kiitoksia kommenteista! Olisi kiva saada lukijoita (juu tiedän, ei kaamean kivaa mainostaa) tänne:

http://munomatosisoma.blogspot.com/

Lähettäjä: Bullah 
Päivämäärä:   19.2.12 19:18:37

Jatkoa vaan :)

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   19.2.12 19:42:29

jeee jatkoaaa

Lähettäjä: amalia 
Päivämäärä:   19.2.12 19:46:05

tänäääää jatkoo ;))) ja pitkä kans :D meitsi ei tuu parii päivää koneel jote MUN VUOKS jatkoo :D

Lähettäjä: koke 
Päivämäärä:   21.2.12 12:11:29

jatkoooo

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   21.2.12 18:31:26

Jatkuu.. Tähän suoraan tälläkin kerralla. En osaa sanoa, kuinka pitkä.. Mielipiteitä! Ja blogiin lukijoita! ;) Enjoy!

Tuijotimme maneesin ikkunasta maneesiin kauhistuneen kalpeina. Miksei Cara noussut? Olin monesti toivonut hänelle kamalaa kuolemaa, mutta tämä oli ihan hirveää. Jessica ja Natalia kiipesivät nopeasti alas hevostensa selästä ja riensivät ystävänsä luo, joka makasi samassa paikkaa maassa, mihin oli suistunutkin. Huomasin Jessican näppäilevän kännykkäänsä: kai hän tajusi soittaa Leenalle ja ampulanssin paikalle?
"Meidän pitää mennä tuonne alas!" Päätin ja vastausta odottamatta käännyin ja juoksin niin nopeasti kuin pystyin portaat alas kioskikatsomosta maneesiin. Myös Leena tuli toista kautta puuskuttaen.
"Cara! Kuuletko sinä minua? Annie, ota sinä Tuuli. Kävelytä sitä hetki." Leena jakoi hätäisesti ohjeita kumartuen Caran puoleen toinen korva puhelimessa. Hän kai soitti ampulanssia. Tottelin kalpeana ja kävelin rauhallisesti hermostuneen täykkäritamman luo. Sen sieraimet olivat laajat ja se puhalsi rajusti. Huomasin, että ohjatkin olivat napsahtaneet poikki.
"Tuuli, soo. Omistajasi toipuu. Ei hätää." Rauhoittelin tarttuen hevosta ohjista. Tämä tanssahteli hermostuneena. Kävelytin sitä ulos, sillä ajattelin, että tulevan ampulanssin pillit hermostuttaisivat sen taas. Silmäkulmastani näin, että Cara ei edelleenkään liikkunut.
"Annie! Annie, odota mua!" Elli juosta kipitti minun perään. Hän oli kuin peilini: Kalpea kuin lakana.
"Hengittääkö Cara? Isku oli paha, eikä hänellä ollut turvaliiviä." Kysyin hermostuneena. Yritin olla rauhallinen, koska Tuuli kävi edelleen kierroksilla.
"Leena ainakin rauhoitteli Jessicaa ja Nataliaa, että Cara on 'vain' taju kankaalla. Onneksi sillä oli kypärä! Ei olisi ollut eka kerta, kun se päästelee menemään ilman sitä." Elli paasasi huolestuneena. Nyökkäilin vaitonnaisena hänen puhetulvalleen. Kun kuulimme kaukaa ampulanssin pillit, talutimme Tuulin nopeasti sisään. Se kun ei ollut mikään perus puskahevonen, jotka olivat rohkeita, eivätkä pelänneet mitään. Tuuli oli varmasti maailman hermokimpuin Quen jälkeen. Talutin Ellin kanssa Tuulin sen karsinaan ja sidoimme sen tukevasti kalteriin. Aloimme riisua sen varusteita ja käteni tärisivät. Ihan kamalaa, että Cara ei välttämättä olisi vieläkään tajuissaan. Siltikin, vaikka hän oli ilkeä ja itserakas, tietysti halusin hänen toipuvan. En minä mikään hirviö ollut, vaikken suuttuessani siitä kaukana ollutkaan.
"Mitä vattua, antoiko Cara teidän tosiaan hoitaa Tuulia?" Make virnisti tuttuun tyyliinsä heinänkorsi hampaan välistä sojottaen. Elli tuijotti häntä murhaavasti, mutta minä tyydyin selittämään:
"Se tippui. Etkö sä oikeesti kuullu ampulanssia? Se on kai para-aikaa maneesilla." Ihmettelin. Maken huoleton ilme muuttui ja hänen otsalleen ilmestyi kaksi ryppyä:
"Ampulanssi? Mitä se tyttö on touhunnut! Kävikö pahasti?"
"Taju kankaalle meni, emme me tiedä, onko se nyt hereillä vai ei. Tuuli pelästyi jotain oikeen urakalla. Hurja, miten kamala tippuminen." Elli jatkoi auttaen minua ottamaan tammalta satulaa. Se oli ihan hikinen, mutta uskoin sen olevan "hermostus" hikeä, eikä liikutuksesta tullutta.
"Voi pojat. Miks mä aina missaan kaiken jännän?" Make murahti ja lähti harppomaan maneesille päin kai uusien tietojen perässä. Minä pudistelin päätäni. Miehet olivat ihmeellisiä!
"Laitetaan tälle loimi. En mä nyt ainakaan jaksa tätä harjata, saa Natalia tai Jessica sitten, jos tahtoo." Elli nykäisi minulta juuri ottamani harjan kädestä. Nyökkäsin myöntyvästi. Laitoimme yhteistuumin Tuulille fleecen, johon oli kirjailtu tamman ja Caran nimi kaunokirjaimin. Sellaisen loimen halusin myös Summille, sitten kun olisi rahaa..
"Mennään maneesille ja kysytään Leenalta, miten Cara voi." Ehdotin lyöden Tuulin karsinan oven kiinni. Elli nyökkäsi hymyillen jo huvittuneena:
"Et sinäkään malta enää odottaa?"
"No en tosiaan! Mennään jo." Virnistin. Emme me naisetkaan sitten niin kaukana miehistä olleet. Olimme vain yksinkertaisesti paljon järkevämpää lajia.

***

Kun saavuimme maneesiin, Jessica ja Natalia taluttivat hevosensa meidän ohi. He näyttivät huolestuneilta eivätkä ilmeisimmin viitsineet haukkua tai nimitellä minua ohi mennessään. Leenakin käveli juuri sopivasti maneesista pois päin, meitä kohden. Hän näytti huolestuneelta.
"Palasiko Cara elävien kirjoihin?" Elli kysyi sen enempää kiertelemättä. Leena oli tottunut hänen suorasukaisuuteensa:
"Juuri ampulanssin tultua hän alkoi virota. Mutisi jotain Tuulista. Ampulanssi hoitajat sanoivat, että taitaa olla vain lievä aivotärähdys, mutta sairaalaan silti vähäksi aikaa tutkailuun. Murtumista tai muusta ne ei puhuneet, joten en usko, että mikään meni rikki." Leena selitti. Nyökkäsin helpottuneena:
"Huh! Se tippuminen näytti oikeasti tosi pahalta."
"Ai, te näitte sen? Make tässä juuri äsken kävi inttämässä minulta tietoja ja nyt se meni ilmeisesti Natalialta lisäinfoa hakemaan." Leenan huulille ilmestyi jo pingottunut hymyntapainen.
"Voisit muuten tarkastuttaa sen kuulon. Yks ei kuullut, kun ampulanssi tuli tänne pillit huutaen. Kuollutkin heräis siihen!" Elli pyöritti silmiään. Leena virnisti:
"Miehet. Se on jännä, miten niillä on niin valikoiva kuulo."

***

"Voi sinua! Olet tiedätkös aika ihana." Höpötin Summin turpaa vasten. Se hörisi lämpimästi ja sydämmeni liikahti. Tuollainen liikahdus oli viimeksi käynyt Ballen aikoina. Nyt kuitenkin oli katsottava eteenpäin, koska nyt on uusi-aika. Summin aika.
"Lakkaa jo lässyttämästä sille! Hemmottelet sen ihan pilalle." Ilkikurinen ääni kuului karsinan ulkopuolelta. Säikähdin niin, että hyppäsin varmasti metrin ilmaan.
"Sun pitää jo lopettaa toi pelästyttäminen! Ja sitäpaitsi, en mä sitä syötä, niinkuin jotkut kukkahattutädit. Saan mä silti sille puhua." Kivahdin esittäen närkästynyttä. Makea oli kiva nähdä. Hänen juttunsa olivat sellaisia, että niitä oli aina hauska kuunnella.
"Pyh. Subbari on mies eikä mikään pehmolelu. Mut voisit mulle puhua noita höpötyksiäs ja jättäisin Summin rauhaan, ettei se ihan punastu." Make virnuili. Minä kohotin toista kulmaani (harjoiteltu ele, joka yleensä toimii aika hyvin):
"Oleksä kateellinen mun ruunalle?"
"All day, all night." Make myönsi tullen itsevarmasti sisään karsinaan ja taputtaen Summia miehekkäästi. Summi selvästi piristyi: se luotti Makeen selvästi hyvin. En voinut estää pientä, ihan pikkuriikkistä mustasukkaisuuden sävähdystä, mutta se helpottui yhtä nopeasti kun oli ilmaantunutkin Summin työntäessä turpansa kainalooni.
"Te ootte kyllä hyvä pari." Make siirsi katseensa silmiini. Vilkaisin hädissäni Summia, koska en tuntenut itseäni luontevaksi silmästä silmään katseissa:
"Toi on syypää. Se on vaan niin ihana. Eks ookin, pikkunen?" Hymyilin ja halasin ruunaa koko sydämmelläni. Make pyöritteli silmiään ja astahti ulos karsinasta.
"Mä lähen nyt häiritsemästä teidän halirutiineja. Mitä sä muuten teet huomenna sen kanssa?" Hän kysyi nyökäten kohti Summia.
"Ajattelin antaa sille vapaan," sanoin hymyillen.
"No, unohda se. Mennään yhdessä maastoon. Sellainen kevyt lenkki, ei meidän laukata hulluna tartte. Saat hyvää seuraa mukaan: Mä ja varmaan Que." Make hymyili ja katsoi minua vetoovasti. Hellyin.
"No okei. Mennään vaan, mutta tosi kevyt lenkki. Sitäpaitsi en ole Summilla ennen maastoillut, eikä tippuminen olisi hyväksi ennen tallikisoja." Saarnasin. Make kääntyi, laski kätensä olalleni ja hymyili ihanasti:
"Rauhoitu! Mä suojelen teitä maastossa, ettei karhut syö teitä. Oot meinaan iha syötävän söpö. Huomenna aamupäivällä sitte. Heido!" Maken lähdettyä minä yritin miettiä, miten kuuluu hengittää. Olin meinaan unohtanut hengittää Maken katseen alla ja tunsin ilman loppuvan. Kävin vielä hyvästelemässä Summin parilla halilla ja sitten lähdin hyväntuulisena kotiinpäin. What a day!

Toivottavasti tykkäätte :) Kommenttia yms..

Lähettäjä: pikkuoona 
Päivämäärä:   21.2.12 19:14:31

Oh dios tää loppu, innolla jään kyllä oottamaan lisää!
Aika nopeesti tää Make nyt tästä Annien söpöydestä mainitsi, no, näinkin voi käydä, mutta ei saa liian nopeesti niitä yhteen laittaa (jos alunperin niin oli ajatuskaan), muuten katoaa kaikki jännitys :)
Hyvä pätkä!

Lähettäjä: MJ 
Päivämäärä:   21.2.12 19:15:14

oi ihanan jännä pätkä! <3 aww jatkoa!:) tykkään tykkään !!! :)

Lähettäjä: ,. 
Päivämäärä:   21.2.12 20:19:31

Ihana pätkä ja kiva kun jaksoit jatkaa :) Jatkoo nopee :P

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   21.2.12 20:47:59

jes jes, pistä vaa lisää jatkoo

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   21.2.12 22:01:12

Inspiraatio tulvii, joten jatkanpa tähän.. Tosiaan, sanokaa jos tapahtumat tulee teistä liian "nopeasti" eli etenee liikaa. En kuitenkaan mikään ammattikirjoittaja ole, joten siksi vähän tämä etenemisvauhti nopea :D Muistakaapas myös ne risut/ruusut ja kehitysideat, kaikki otan vastaan ! Mutta taas : Enjoy !

Suorastaan tanssin sisälle talliin. Tästä tulisi Summin kanssa eka maastomme ja saisin nauraa kippurassa koko ajan, kiitos Maken. Hänen seurassaan kun ei voinut olla vakavana. Suuntasin tanssini varustehuoneelle ja olin törmätä Jessicaan, jonka käsissä oli hänen upeasti hohtavat nahkavarusteensa. Tämä oli mitä ilmeisemmin toipunut eilisestä järkytyksestä, eli Caran tippumisesta, koska ilme oli hapan kuin sitruuna.
"Väisty läski. Et kai taas aio tulla sen ruunanroikaleesi kanssa kentällä tuuppaamaan? Olen nimittäin menossa sinne itse, ihan tiedoksi! Minun Flip tarvitsee nimittäin koko kentän tilaa." Jessica aloitti kiukuttelunsa. Nyökkäsin mielessäni. Varmasti hän tarvitsisikin koko kentän tilaa, koska hänellä oli niin julmetun iso ego!
"Ota iisisti. Olen menossa maastoon Maken ja Quen kanssa." Selitin ja toivoin, että hän antaisi minun nyt olla, kun en tulisi kentälle hänen korkeuttaan häiritsemään. Saisi mokoma treenata rauhassa. Ohitin Jessican hillityn tyylikkäästi ja menin varustelaatikkoni luokse. Turha toivo, että Jessica olisi jättänyt minut rauhaan.
"Makenko?" Hän kysyi epäuskoisena ja alkoi suorastaan murista:
"Annie, Make on varattu. Minulle." Hän painotti.
"Ai, kirjoititko hänen kankkuunsa, että Jessican omaisuutta?" Kysyin ja tirskahdin kääntyen harjapakkini puoleen. Haalin sen, satulan ja suitset käsiini.
"Oletpa olevasi hauska. Oikein naurattaa. Minä tulen teidän kanssa maastoon, jotta voin vahtia sinua, varattujen miesten viettelijää!" Jessica ilmoitti ja loi minuun ilmeisesti pelokkeeksi tarkoitetun katseen. Huokaisin väsyneesti:
"Ekaksi, sinä ja Makehan ette ole yhdessä, eli hän ei ole siis ymmärtääkseni varattu. Toiseksi, minua ei voisi pätkääkään kiinnostaa joku Make. Summi on ainut, joka minua tällähetkellä kiinnostaa ja sua anteeksi, voisitko nyt päästää minut sen luo?" Ärähdin ja tönin vähemmän tyylikkäästi tieni ulos varustehuoneelta ja lähdin Summin karsinalle. Summi pureskeli heiniään, kun sidoin sen kiinni kalteriin. Ruuna tuntui kaikenkaikkiaan tosi rauhalliselta ja tuttavaiselta. Hymyilin sille ja aloin harjata sitä pitkin vedoin, koska tiesin, että se nautti siitä. Tai, kukapa hevonen ei nauttisi?
"Kas, sähän ootkin jo hommissa," Make ilmaantui karsinani taakse ja haukotteli silmät ristissä:
"Oota mua hetki, haen varusteet. Tuli herättyy vähä myöhää. Ainii hei, Jessicaki tulee mukaan. Sanoi, että olikin aikeissa mennä maastoilemaan, koska Flip tarvitsee raikasta metsäistä ilmaa." Make selitti. Minä olin purskahtaa nauruun. Mitä puppua! Kentällehän hänen piti mennä.
"Okei. Ei kiirettä, koska mä tykkään harjata tän kunnolla." Nyökkäsin ja käännyin Summin puoleen. Se steppasi hieman paikallaan. Puhdistin siltä kaviot ja selvitin hännän ja harjan puruista. Vilkaisin, missä vaiheessa Jessica ja Make olivat ja aloin satuloida Summia. Se pullisteli tuttuun tapaansa ja sain itseni hikeen yrittäen saada vyötä sen yleensä käytettyihin reikiin.
"Missä vaiheessa te ootte? Sain just satulan selkää. Tää Que on kyllä ihan hullu, sillä on jotain kirppuja, koska pörrää koko ajan!" Make kajautti.
"Mä oon jo ihan valmis. Mua ei siis tartte odottaa." Kuulin Jessican sirkuti sirkuti ääneen. Tottakai hän oli nopeasti valmis, koska silloin harvoin, kun hän harjasi hevostaan, se keski about 30 sekunttia.
"Mä laitan suitsia!" Huusin pojalle ja keskityin taas ruunaani. Se avasi suunsa konemaisesti, mikä sai minut hihittämään. Olihan se kiva, kun oma hevonen pystyi viihdyttämään omistajaansa. Talutimme peräkanaa hevoset ulos tallipihalle. Pihalla kiristimme vyöt ja mietimme, mikä olisi paras järjestys. Que kumminkin säpsyisi ja hermoilisi kaikkea, Summista ei ollut hajuakaan, koska sillä en ollut ennen maastoillut (Leena kyllä oli vakuuttanut, että se pysyisi kädessä ja pieniä vihreitä ukkoja se voisi nähdä, mutta fiksu olisi) ja Flipkään ei ollut mikään maailman rennoin tyyppi. Lopulta päätimme, että minä menisin keskelle ja Que eteen. Jos meinaan se pökköilisi, se ei hyppäisi kenenkään peffaan kiinni. Kiristimme vöitä ja kapusimme satuloihin. Summin korvat heiluivat: se kai aisti, että nyt maastoiltaisiin. Jessicaa ei järjestys kuitenkaan miellyttänyt.
"Minusta minun kuuluisi olla keskellä. Flip on kallis hevonen: se ei sitäpaitsi voi olla etu tai perähevonen." Tämä selitti maireasti. Make pyrskäytti naurun:
"Kuule, ei Summi eikä Quekaan mitään parin sadan kaakkeja ollut. Äläpä nyt vaivaa somaa suutasi tuollaiseen turhanpäiväiseen. Hyvin se perässä menee ja jos ei mene, niin harjoitelkaa." Yksikseen mutisten Jessica ratsasti Flipinsä minun ja Summin perään aika heppoisella turvavälillä. Se kieltämättä huolestutti minua hiukan. Peräkanaa me lähdimme käyntiä pitkin seuraten Makea.
"Minkä lenkin me mennään? Sen pitää olla sitten oikeasti kevyt, koska tänään olisi pitänyt olla Summin vapaapäivä." Muistuin poikaa ja hymyilin innoissani. Linnut lauloivat, hanki hohti ja narisi kavioiden alla ja linnut liversivät kuin jossain paratiisissa. Summi meni reippaasti, mutta kuitenkin rennosti eteenpäin ja olin siitä tosi ylpeä.
"Voi herranjestas, An, ei me mitään hikilenkkiä heitetä, relaa. Mennään toi 6km Ojalan lenkki. Siinä olisi yks aika kiva laukkasuorakin, mutta katotaan sitä vasta sitten." Make sanoi ja virnistys kuulsi hänen äänessään. Takaa kuului Jessican tuikea ääni:
"Mitä! Mitä aloittelija maastoa me ollaan menossa? Tottakai me laukataan, Flip tarvitsee laukkaa!" Make ärjäisi kirosanoja Quen loikatessa sivuun ojasta kuulunutta rapsahdusta ja vastasi sitten Jessicalle:
"Hani, älä viitti murjottaa. Summilla piti olla vapaapäivä ja haluatko kuule vaihtaa hevosia? Tää Que on täällä jännittynyt kun jousi ja en tiedä millanen pingahdus koko laukkasuora olisi. Katotaan babet sitä sitten vasta."
"Miks sä aina tuut ja pilaat kaiken?" Jessica sähisi minulle takaa niin hiljaa, ettei Make varmasti kuulisi. Vereni alkoi kohista suonissa vauhdilla. Hänhän tähän maastoon tuli mukaan!
"Ehkä mut on luotu sitä varten, häiriköimääm sun elämää ja lopulta pum, pilaamaan sen." Aprikoin kääntyen satulasta Jessicaan päin ja tuijottaen häntä kasvot kovettuen kiveksi:
"Pyydän, älä pilaa tätä lenkkiä ja nolaa itseäsi. Ole hiljaa ja nauti. Sun on ihan turha huolehtia, koska mä en todellakaan ole kiinnostunut Makesta, okei?" Tyttö tarkasteli kasvojani pitkään viileästi. Hän lopulta tokaisi arvokkaasti:
"Oi, Läski, et tunne minua. Minä en koskaan nolaa itseäni."
"Kerta se olisi ensimmäinenkin." Murahdin takaisin ja käänsin katseeni eteenpäin. Maisema oli kuin taulu ja kevyt tuulenvire liehutti hiuksiani ja Summin harjaa. Käännyimme metsikköiselle tielle ja Maken Quekin alkoi rauhoittua. Se oli koko alkumatkan ottanut sivuharppauksia, säikkynyt ja pyrähdellyt päättömästi kuin päätön kana.
"Otetaanko ravia? Ei mitään montea, vaan ihan rauhallista hölkkää, jos se edes tältä hurjapäältä luonnistuu. Jos joku tippuu tai hevonen meinaa lähteä lapasista, huutaa sitten ajoissa muille." Make selitti. Minä ja Jessica vastasimme, että askellajin vaihto olisi hyväksytty. Summi pongahti iloiseen raviin, mutta puolipidätteillä sain sen paremmaksi ja se myös kokoajan kuunteli minua. Oli kuitenkin ahdistavaa ravata, koska Jessica Flipillään oli kokoajan hännässä kiinni. Hän tuskin oli koskaan kuullut turvaväleistä, ajattelin myrtyneenä. Que näytti menevän pingottuneena, mutta ravia kuitenkin. Make yritti puheella rauhoitella sitä, mutta eipä se ainakaan kovin hyvin vaikuttanut sähäkkään tammaan. Summi vain kohotti korviaan, sillon välillä kun Que sinkosi johonkin suuntaan. Aloin olla varma, että olisi parempi jättää laukkaamatta, koska Que oli ihan hermoissaan (jos sillä edes niitä oli).
"Joko laukataan?" Takaa kuului Jessican mankuminen. Minua harmitti, ettei tullut otettua jeesusteippiä mukaan. Olisin todella tiennyt, mitä olisin sillä tukkinut!
"Jessica rakas, etkö näe, että tämä on lentoon lähdössä?" Make huusi edestä tuskastuneena ja siirsi tamman käyntiin varoittamatta. Summi onneksi siirtyi käyntiin sävyisästi ja niin ilmeisesti Flipkin.
"Olet vaan arkajalka, Make. Vaihdetaan hevosia, niin minä opetan sen laukalle!" Jessica kiljaili haastavasti hymyillen. Minä höristin korviani. Halusin todella kuulla, antaisiko Make Quen Jessicalle. Olin nimittäin tietoinen, että kentällä Jessica ainakin oli Quella joskus mennyt.
"Sulla ei oo ees turvaliiviä ja kaverisikin on polilla. Niin paljon kun luotan ratsastustaitoosi, niin en halua, että tää hullu ruhjoo sut, muruli." Make vastasi taputellen ja silitellen Quea.
"Mut enhän mä ees tippuisi!" Jessica kehräsi.
"Siltikin. Jos meillä alkaa sujua paremmin, niin voidaan sitten harkita sitä laukkaakin." Make lupasi, mikä tukki Jessican suun ainakin hetkeksi. Huokaisin. Tytön valitus kävi hermoille, mutta Summi kulki todella upeasti. Minun kävi sääliksi Makea, koska itse sain nauttia maastosta ja hevoseni meni rauhallisesti, kun taas hän sai olla kokoajan valpas, koska sana "maastovarma" ei todellakaan Quea kuvannut.
"Miten menee, Annie? Otettaisiinko vielä ravia?" Make huuteli edestä.
"Hyvin ja minulle sopii ravi. Summi on perfect!" Vastasin hymyillen ja kutittaen ruunaani kaulasta. Summi oli ykkönen, number one.
"Joojoo, ravia vaan!" Jessica hihkaisi. Siirsimme hevoset raviin ja minusta näytti siltä, että Quekin rauhottui, ainakin pari astetta. Edelleen se kyttäsi, mutta ei loikkinut kuin aropupu pitkin tietä.
"Nyt kun menee hyvin, niin nostetaan se laukka! Mut auta armias jos jompikumpi teistä lähtee ohittamaan! Jos jonkun hevonen ryöstää, huutaa siitä sitten ihan sillä sekunnilla." Make komensi kaikkia. Nyökkäsin posket innosta punottaen. Make siirsi ensin Quen laukkaan ja se säntäsi eteenpäin tehden ilopukin taaksepäin. Kiitin onneani, että itse säilytin hyvän turvavälin. Nostin Summilla laukan ja se lähti reippaasti eteenpäin. Yritin pitää hyvän tuntuman ja mukautua liikkeisiin. Yht'äkkiä ihmettelin, miksi Summi vain lähti kiitämään ilman mitään kontrollia eteenpäin. Flip laukkasi ohitsemme ja kärjessä viiletti kauheaa kyytiä Que ja vauhdissa sinnittelevä Make. Yritin olla rauhallinen, tehdä puoli-pidätteitä ja kaikkea, mutta Summi ei himmannut, vaan pikemminkin kovensi vauhtia. Menimme mutkan tukka putkella ja minua pelotti, että tippuisin tässä vauhdissa.
"Soo, Flip! Ptruuu!!!" Jessica kiljui, mikä pelästytti hevosia enemmän. Yritin puhua rauhallisesti Summille mikä kiitolaukassa oli vaikeaa ja tein ronskimpia puoli-pidätteitä. Summi hidasti vähän laukkaa, mutta raville en sitä saanut. Se kävi tosi kuumana ja pelkäsin sen todella taas lähtevän hirveään laukkaan. Myös Flip hidasti nähdessään Summin hidastavan ja yhdessä saimme hevoset käyntiin. Hyppäsimme heti alas selästä ja aloimme huohottaa. Edestä palasi myös Make Queta taluttaen. Tämä näytti vihaiselta kuin ampiaisen pistämä. Itse lähinnä säikähdin, en Summille ollut vihainen, en tietenkään. En yhtään tajunnut, miksi hevoset lähtivät niin hirveeseen vauhtiin.
"Mun vika. Que riistäytyi käsistä ihan totaallisesti. Oli muutenkin ihan sairaan tyhmää edes ajatella laukata sillä täällä. Nyt me kävellään koko matka kotiin ihan rauhassa. Ookste ok? Ja Jessica, tajuatko nyt, miksen todellakaan halua sun laukkaavan tällä maastossa? Mun tasapaino oli pettää ihan koko ajan, enkä tosiaankaan ota omatunnolleni ruumiita." Make selitti pitäen ohjaksia tiukasti käsissään. Que hypähteli hänen vieressään silmät pyörien. Oli siinäkin eläin!
"Soo, Summi. Kaikki on hyvin. Que vähän halusi juosta." Kuiskuttelin ruunalleni. Nousimme selkään ja kävelimme takaisin tallille päin. Hevoset olivat tietysti kuumenneita laukasta ja Summikin yritti välillä pungeta raville, mutta saimme pidettyä onneksi ne ihan käyntilinjalla.

"Olipas maasto!" Jessica tokaisi pihassa laskeutuessaan Flipin selästä. Minä katsoin häntä miettiväisenä. Olin ollut ihan varma, että Jessica olisi aiheuttanut koko kiitolaukka rupakan. Onneksi erehdyin, sillä ei hän kuitenkaan laittaisi Makea tahallaan tippumisalttiiksi. Hoidin rauhassa Summin ja rauhoittelin itseäni. Se on aina inhottavaa, kun hevonen lähtee käsistä, mutta olin tyytyväinen, että olin saanut Summin himmaamaan hienosti tahtia. Muuten koko maasto oli ollut todella hieno.

Lähettäjä: Mörkö! 
Päivämäärä:   21.2.12 22:14:07

Häiritsi tossa yhdessä pätkässä vähän kun puhuttiin "ampulanssista" :S Mutta hirmu jännä pätkä!

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   21.2.12 22:28:09

:D Anteeksi tuo sekoilu, tosiaan mietinkin, että täh, olenko mä sen oikeasti kovalla p:llä kirjoittanut. Hetkellinen älyvajaus :D

Lähettäjä: Cabriella 
Päivämäärä:   21.2.12 23:19:26

jaTKOA :D

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.2.12 14:33:34

En osaa sanoa kyllä mitäään negatiivistä kommenttia. Kiva pätkä jatkoo nopee :)

Lähettäjä: :))) 
Päivämäärä:   22.2.12 15:43:21

hassuu mustki ku tuol oli ampulanssi ja sänpylä :DDD mut ei haitannu yhtää ja JATKOO! :D

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   22.2.12 16:08:16

tekee hirveest mieli maastoo just ny:D jatkoo

Lähettäjä: Minna 
Päivämäärä:   22.2.12 16:13:39

Jatkuu!! Tooosi hyvä tarina (:

Lähettäjä: pikkuoona 
Päivämäärä:   22.2.12 17:07:28

Hyvä pätkä tuo viimeisinkin :)

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   22.2.12 21:28:25

antakaapa enemmän kommenttia yms ;) jotta tiedän, miten jatkaa ja mitä voisi parannella.

Lähettäjä: kultaporsas@kännyk 
Päivämäärä:   22.2.12 23:12:15

Jatkoa vain :)

Lähettäjä: chilam 
Päivämäärä:   22.2.12 23:57:14

Voi kun osaas ittekkin kirjottaa noin hyvin.. tai ees jotenkin.. kyllä mä joskus oon osannu xD ei vaan enää irtoo ei..

Lähettäjä: amalia 
Päivämäärä:   23.2.12 16:35:51

oi ei kui kivoi pätkii :)) lisää vaan :)

Lähettäjä: s0fiaa 
Päivämäärä:   23.2.12 16:40:29

sait uude lukija!

Lähettäjä: :DD 
Päivämäärä:   24.2.12 15:16:03

jatka!

Lähettäjä: :))) 
Päivämäärä:   24.2.12 18:03:49

jatkoooo hei heti! :D

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.2.12 21:15:13

Koska jatkoo?:)

Lähettäjä: Bananasplit 
Päivämäärä:   24.2.12 23:03:41

Jatkoa nyt :) Kommenttia saa antaa ja blogini löytyy täältä jos jotain kiinnostaa raapustuksiani lukea : http://munomatosisoma.blogspot.com/ Ainiin. Jos tämä topic täyttyy 100 viestiin, olisin kiitollinen, jos joku tekee puolestani uuden topikin! inhoan itse olla niiden aloittaja jostain kumman syystä :-D

"Voi hyvä ihme, lakkaa jo tuo steppaus!" Tokaisin hermostuneena ja hipaisin hiusverkkoani varmaan sadannen kerran, ettei suortuvat olleet tippuneet verkosta. Koko päivä oli yhtä häslinkiä. Tallin väki oli ihan liekeissä laittaessaan hevosia valmiiksi tallikisoihin, jossa valittaisiin viisi Chayaan lähtijää. Minua jännitti ja jännitystäni ei helpottanut steppaava Summi, jonka eilisistä leteistä yritin tehdä edes tyydyttävän näköisiä sykeröitä. Se ei ollut vahvin lajini. Lettejä oli 11 kappaletta ja tuskan hiki alkoi helmeillä otsallani. Olin letittänyt vasta vaja puolet.
"Miten sujuu?" Elli kysyi hymyillen pirteästi karsinan oven edestä ja lehahti sisään karsinaan taputtaen hevostani ja katsoen letti/sykerö yritystäni pää kallellaan.
"Näyttää ihan kamalalta, eikö? Sano suoraan vaan." Tuhahdin ja jatkoin sykerön veivaamista poimien taskustani letityskumilenkkiä. Elli purskahti iloiseen nauruun. En ymmärtänyt, miksi häntä huvitti. Miten hän pystyi olemaan noin iloinen ja virkeä näin tässä paineessa?
"Hienoltahan nuo. Onneksi Pilkun hoitaja veivaa noita juuri, ettei minun tarvitse. En meinaan yhtään osaa." Elli sirkutti vilpittömästi. Hymyilin hänelle viattomasti:
"Ai, no mutta sittenhän varmaan ehdit auttaa minua?"
"No, tuota.."
"Ota tuo letti ja tee siitä tämän mallinen sykerö. Minä teen tämän loppuun." Keskeytin kiertelevän Ellin ja tämä jäi purnaten auttamaan minua. Summi tuntui olevan aika ihmeissään, kun kaksi ihmistä veivasi sen harjaa. Lopulta, kiitos Ellin, koko harja oli sykeröity. Minusta se ei näyttänyt kauniilta, mutta, kelpasi minulle. Elli lähti Pilkkunsa luo ja minä aloin laittaa satulaa. Viereisessä karsinassa Jessica lakkasi Flipinsä kaviot. Sitä en aikonut Summille tehdä, nämähän olivat tallikisat, eikä mitkään GP tason koulukilpailut.
"Oles nyt, jooko?" Hymähdin Summille, joka ei tuntunut millään pysyvän paikallaan. Ehkä sitäkin jännitti. Laitoin ruunalle suojat joka jalkaan ja sitten vielä suitset. Summin estesuitsissa kuolaimena oli kimblewick, mutta toivoin, että myöhemmin saisin vaihdettua ne pehmeämpiin.

**

"100cm verkkaus, aikaa 10 minuuttia." Kuuluttaja kuulutti ja sanoi kuuden ratsukon nimet, ketkä ekassa ryhmässä verkkaisi. 100cm, joka ratkaisi, ketä 5 pääsisi Chayaan, oli 13 osallistujaa, jotka kaikki tähtäsivät sinne. Metrin luokka kun oli nyt suljettu muilta, kun Chayaan tähtääviltä. Minun vuoroni oli ekassa lämmityksessä. Ratsastin Summin sinne ja aloimme hypätä harjoitusestettä. Olin ravaillut ja kävellyt sen ja parin muiden kanssa tallin takana ensin, jotta se vertyisi esteisiin. Verkassani oli myös samaan aikaan Natalia ja Jessica ja kolme minulle vieraampaa. Vasta seuraavassa verkassa olisi Elli ja Make.
"Lakkaa pörräämästä. Olet ruuna, et ori!" Mutisin Summille, joka laukkasi häntä sojossa volttia, jolle yritin sitä taivuttaa. Kun se rauhoittui ja harjoitusesteellä oli tilaa, ohjasin sen sille ja se ampaisi pystyn yli. Hyppy oli minusta hyvä, mutta tulin harjoitus estettä vielä pari kertaa. Uskoin, että Summi oli aika hyvässä vireessä ja tasapainonikin oli parantunut paljon.
"Viisi minuuttia aikaa verkata ja harjoituseste vaihtuu vihreään okseriin!" Kuuluttajasta räsähti ja sen ääntä Summi hieman hypähti. Vaihdoimme kierrosta ja odotin, että okserille tulisi tilaa ja ohjasin Summin sille. Lähestyessämme okseria huomasin, että se oli vähän epävarma. Ehkä limenvihreä väri järkytti sitä, mietin ja painoin pohkeeni vain kunnolla kiinni ja maiskutin. Hyppäsimme vähän epätasapainossa hypyn, mutta pää-asia oli, että ylitimme sen. Tämän menimme vielä kaksi kertaa uudestaan molemmilla kerroilla parantaen ja Summikaan ei enää kytännyt vihreää esteenkuvatusta.
"Verryttely loppuu! Katja ja Eclipse, aloitatte luokan." Kuuluttajasta kuului. Siirryin muiden mukana kentältä ulkopuolelle. Elli ja Make katsomosta tulivat minun luokseni posket hohtaen kummallakin jännityksestä.
"Ajalla ei väliä, pidä vaan esteet kasassa ja vasta uusinnassa caramba. Me pidetään sulle peukkuja. Subbari pystyy ihan mihin vaan, muista se." Make virnisti minulle ja taputti Summia tuttavallisesti kaulalle. Ellikin silitteli Summia turvan päältä. Hymyilin epävarmasti oikoen taas kerran hiusverkkoani:
"No en epäilekään, etteikö se pystyisi, mutta minä täällä selässä olenkin asia erikseen."
"Älä viitsi! Hyvin se menee, olette hyviä. Näytät nyt kaikille Jessicalle, Caralle ja Natalialle mihin te pystytte!" Elli kuiskasi minulle Maken huomion herpaantuessa kentälle, missä se joku Katja viiletti. Rypistin kulmiani. Apua, en ollut ajatellutkaan snobijengiä. Carakin oli päässyt sairaalasta ja oli yhtä ystävällinen kun aina ennenkin. Kuulemma lievä aivotärähdys tai jotain.
"Voi luoja, ton jälkeen on meiän vuoro!" Älähdin Ellille ja pakokauhu varmaan loisti kasvoiltani.
"Hyvin se menee. Me mennään katsomaan katsomoon ja kannustetaan suo niin että kaikuu! Hyvin se menee." Elli hymyili minulle painokkaasti ja raahasi pojan, jonka silmät ahmivat kentällä menevää ratsukkoa, katsomoon. Minä jäin yksin ja tyynyttelin Summia, joka liikuskeli paikallaan levottomasti. Ihmiset olivat katsomossa ja hurrasivat ja taputtivat ja kuuluttajasta rätisi, että puhdas rata. Minä menin valkoiseksi. Se olisi nyt meidän vuoro.
"Noni, Summi. Tää on meidän koitos." Inahdin ruunalle ja ohjasin sen kentälle. Kuuluttajasta rätisi nimeni ja Summin nimi. Menin ekan esteen kohdalle ja nostin laukan laukaten ympyrää, kunnes sain lähtömerkin. Jännitykseni unohtui ja keskityin rataan. Ohjasin Summin ensimmäiselle pystylle, jonka ylitimme hyvin. Summi tuntui herkältä suusta ja totteli käännöksiäni hyvin. Onneksi muistin radan ulkoa. Käänsin Summin sarjalle, johon se ponnisti liian aikaisin, mutta taitavana hevosena onnistui selvittämään sen ilman pudotusta. Kirosin huolimattomuuteni ja käänsin Summin jyrkästi vihreälle esteelle, johon keskityin paljon paremmin. Ylitys oli puhdas. Seuraavaksi tuli okseri, vieläpä limenvihreä, mutta Summi ei sanonut mitään. Käänsin Summia oikealle ja pidensin laukka-askelta sianselälle, joka ylittyi myös aika hyvin. Seuraavaksi oli taas sarja, jossa toisen jalan jalustimeni karkasi jalasta.
"Voi vit.." Mumisin katse radassa ja ohjasin Summin viimiselle esteelle, tiukassa kaarteessa olevalle pystylle. Ilman toista jalustinta ylitimme senkin ja siirsin Summin käyntiin taputtaen hymyillen hulluna sen kaulaa. Ihana hevonen! Erotin yleisön pauhusta Ellin ja Maken ja hymyilin juuri heille. Kuuluttaja rätisi aikamme ja puhtaan radan. Olin todella innoissani. Kentältä ulospäästessä hyppäsin alas Summin selästä ja Ellin hoitaja tarjoutui kävelyttämään Summia maastakäsin, koska Make ja Elli olivat tallin takana ravailemassa. Otin ehdotuksen hymyillen vastaan ja halaten Summia sydämmellisesti annoin ohjat Ellin vakkarihoitajalle. Menin jalat tutisten äskeisen suorituksen jälkeen katsomon vapaalle paikalle istumaan. Siellä lopetti juuri joku minulle vieraampi, ei puhtaalla radalla. Seuraavaksi oli vuorossa Natalia. Manku näytti erittäin stressaantuneelta ja Natalia pidätti sitä välillä tosi kovalla kädellä, mietin itsekseni. Heille tuli kuitenkin liian jyrkästä tiestä ja sen jälkeisestä esteestä pudotus - kaiken kaikkiaan he saivat neljä virhepistettä. Kentältä poistuessaan Natalian ilme oli niin myrskyinen, että auta armias niitä ihmisiä, ketä tänään asettuisivat tytön tielle.
"Hei anteeks!" Viereisen penkin pikkutyttö kääntyi minun puoleen. Katsoin häntä kysyvästi.
"Etkö sä ookkin Summin omistaja?" Pikkutyttö kysyi ujosti. Arvioin hänen iäkseen n. 1o vuotta. Hymyilin hänelle ystävällisesti:
"Minäpä minä."
"Kiva tavata! Mä oon Jenny ja Summi oli ennen mun lempihevonen." Tyttö selitti innoissaan ja jatkoi vielä innostuneempana:
"Leena antoi mun joskus hakea sen tarhasta. Ja oon saanu joskus harjatakin sitä. Mut en oo koskaan ratsastanut sillä, mutta se olis varmaan mageeta.." Minua huvitti. Jenny oli pahempi pälpättäjä kuin Elli ja se oli jo saavutus!
"Ai, kiva kuulla. Summi on tosiaan loistoyksilö." Hymyilin lämpimästi ja kiinnitin katseeni rataan. Jessican ja Flipin vuoro. Mahtoi Caraa kiukuttaa, kun ei voinut osallistua Tuulin kanssa.
"Mä inhoon tota tyttöö. Joskus se suuttu mulle siitä, että olin taputtanut sen hevosen päätä. En mä tahallani, emmä tienny ettei siihen saa koskee. Se on ihan hirveen ilkee." Jenny osoitti radalla porhaltavaa Jessicaa, jolla meni mielestäni aika hyvinkin. Minä en tiennyt mitä vastata.
"Mm." Ynähdin ja melkein hirtin itseni. Enkö parempaa keksinyt? En kuitenkaan viitsinyt pikkulapsen edessä alkaa haukkumaan 'vihollistani'.
"Mä en tykkää siitä yhtään! Sais luvan pudottaa noi kaikki esteet. Ja sit mä menisin ja pelastaisin Flipin. Sit mä alkaisin kisaa Flipillä ja me voitettais ruusukkeita." Jenny pälätti ja minä en voinut välttää iloista virnettä. Tuollainen minäkin olin pienenä. Kisaaminen oli ykkösjuttu! Nykyään se oli kivaa ja upeaakin, mutta nautin myös yksinkertaisista asioista, kuten käyntimaasto.
"Mä voisin auttaa sua Summinkin kanssa. Ja jos sä tarviit sille kilpailijaa, niin mä oon aina valmiina. Mut nyt mä haen hodarii, mut nähdää myöhemmin. Oot mun uus tallibestis!" Jenny hymyili minulle ja lähti poukkoillen suunnistamaan kioskille päin. Minua nauratti niin paljon, että jouduin kerran jos toisenkin pyyhkimään vettä silmistäni. Vai että tallibestis! Jessica oli ilmeisesti päässyt uusintaan ja siellä alkoi nyt toisen ryhmän verkkaus, jossa Make ja Ellikin oli. Que oli yhtä hermona kun aina ennenkin ja Pilkku tavallinen leppoisa itsensä. Vasemman käden peukkuni oli pystyssä Makelle ja oikean Ellille. Toivoin heidät molemmat uusintaan. Tai no, voihan olla, ettei tule uusintaa. Jos esim. 6 sijoittuu uusintaan, tulee uusinta ja yksi karsiutuu pois ja jos esim 5 pääsee uusintaan, ei tietty tule uusintaa. Jos tulee liian vähän, aika ratkaisee ekalla kierroksella, mietin itsekseni. Tavallaan toivoin, että tulisi uusinta, jotta pääsisin hyppäämään vielä Summin kanssa. Kävin itsekin kioskilla nopeasti ostamassa limsan ja hillomunkin. Ne käsissäni aloin katsomaan, kun verkkausloppui ja ensimmäinen kisaaja, eli Elli ja Pilkku, aloittivat ratansa.

jatkuu.. Palautetta voisi antaa :-)

Lähettäjä: Ajattelevainen 
Päivämäärä:   24.2.12 23:05:33

Tosi hyvä, onneksi et laittanut Jessicaa tippumaan, olisi olut ennalta arvattava. Milloin jatkuu?

Lähettäjä: Cabriella 
Päivämäärä:   24.2.12 23:24:18

Jatkuu :>

Lähettäjä: amalia 
Päivämäärä:   24.2.12 23:28:23

oi vitsi kivanen pätkä :D jatkoo vaa kuha ehit :)

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   25.2.12 08:35:16

Ja jatkuu!

"Hyvä Elli, pidätä vähän!" Mumisin itsekseni. Elli oli todella kauniin näköinen ratsastaja kisavarusteissaan ja ohjasi Pilkkua sulavasti. Heille oli käydä köpelösti okseri, jonka takapuomi kolahti, mutta se ei onneksi tippunut. Henkäisin helpotuksesta. Ponnahdin pystyyn hurraamaan Ellille, kun heidän suoritus loppui. He olivat saaneet puhtaanradan, vaikka olivatkin vain nippa nappa ehtineet sallitun ajan sisälle. Elli sädehti yleisöön asti. Seuraavaa, ja sitä seuraavaa paria muutakaan en tuntenut. Olin helpottunut, koska vain yksi heistä pääsi uusintaan. Seuraavan ratsukon tunsinkin. Make ja Que. Que näytti siltä, kun ei pysyisi nahoissaan. En ymmärtänyt, miksei Make olisi ottanut parempaa estehevosta, jota Leenalta kuitenkin löytyi, vaan otti tuon herkän pienen tulitamman. Radan aloittaessaan Que liiteli reippaasti ja herkästi esteiden yli. Make piti juuri tasaista tuntumaa ja Que taisi koko radan ajaksi unohtaa neitimäisen hulluutensa. Katsoin kun lumottuna, miten tamma toimi. Pukkeja toki lensi niin pienestä asiasta, kun esimerkiksi Maken maiskautuksesta, mutta muuten tamma toimi erittäin hyvin ja hyppäsi suurella ilmavaralla. Ei lienyt kenellekään epäselväksi, että Make ja Que pääsisivät uusintaan. Hurrasin heille ja näytin peukaloani. Lähdin yleisöstä päin haahuilemaan Ellin hoitajatytön luokse, sillä enää olisi korkeintaan pari ratsastajaa ennen uusintaa. Siellä tyttö olikin Ellin vierellä.
"Hei! Onneksi olkoon Elli, hienosti meni!" Hymyilin ystävälleni ja katsoin kiitollisena hänen hoitajatyttöään, joka ojensi minulle Summin ohjat. Summi työnsi päänsä olkapäätäni vasten ja taputtelin sitä sydämmellisesti.
"Kiitos! Pilkku oli aivan fantastinen. Ehkäpä muuten olen aliarvioinut Quen, sehän meni hienosti." Elli totesi laittaen hevosensa etusuojaa paremmin. Pilkku oli samaa rotua kuin Summi, mutta pari vuotta vanhempi ja tasaisempi. Se oli yksi fiksuimmin käyttäytyvistä hevosista, jonka olin ikinä nähnyt.
"Saanko mä mennä nyt katsomoon?" Hoitajatyttö kysyi Elliltä. Tämä halasi tyttöä hymyillen:
"Tottakai! Olet ollut tosi suureksi avuksi! Katotaan vaikka viikolla, jos palkitsisin sinut niin, että pääsisit Pilkun selkään, Noora. Miltä kuulostaa?" Elli virnisti tänne. Minä näin, miten tytön päivä pelastui. Noora alkoi sädehtiä:
"Eikä! Wau! Kiitos!"
"Ei kestä. Menes nyt katsomoon ja pidä meille peukkuja." Elli nyökytti päätään kohti katsomoa.
"Tottakai!" Tyttö hymyili ja suorastaan leijui ilosta katsomoon. Minä virnistin:
"Teit hänet tosi iloiseksi."
"Nuo pikkutytöt on niin helppo tehdä iloiseksi. Antaa harjata, hakea tarhasta tai muuta sellaista. Autan mielelläni, koska minuakin aloittelijana autettiin." Elli selitti. Minäkin ajattelin mielessäni, että alkaisin olemaan paljon kivempi pienemmille ratsastajille. Olihan jo minulla tallibestiskin. Meinasin purskahtaa nauruun ja Elli katsoi minua oudosti.
"Uusintaan seitsemän ratsukkoa: Kirsi ja Eclipse, Annie ja Summi, Jessica ja Flip, Kerttu ja Vita, Make ja Que, Elli ja Pilkku sekä Oona ja Tenhu. Rata on lyhyempi seitsemän esteen rata. Pudotuksista vähennetään aikaa ja viisi parasta aikaa siis pääsee Chayaan. Onnea kisaajille ja pyydämme Kirsiä ja Eclipseä aloittamaan suorituksen!" Kuuluttajasta rätisi. Elli ja minä katsoimme toisiamme. Klup.
"Pitää mennä tosi kovaa, mutta esteitten pitäisi pysyä kannattimissa. Eihän me tiedetä, kuinka paljon aikaa tulee lisää pudotuksesta." Elli kauhisteli.
"Voi jessus, ehdinkö mä vielä vessaan?" Ulisin katsoen hädissäni ympärilleni.
"No et, sähän oot seuraava! Nouse selkään ja niskasta kiinni. Hyvin se menee." Elli murahti. Nyökkäsin kasvot kalpeina ja kiipesimme kummatkin hevostemme selkään. Summi alkoi odottavan steppauksensa, joka ei auttanut hermojani.
"Miksei ne kuuluta sen aikaa?" Elli sihahti Kirsin tullessa ulos radalta.
"Ajat kerrotaan kaikille vasta lopuksi, jotta tulee jännempää." Make tupsahti viereemme ja selitti. Kävelin Summin kanssa radalle kuuluttajan huutaessa nimemme. Pitäisi laittaa parastaan. Nostin laukan ympyrällä ja lähtömerkin saatuani ohjasin Summin ekalle sarjalle. Siinä oli kaksi estettä ja väliin jäi vain kaksi laukka-askelta. Lennähdimme sen yli kiitettävästi ja sen jälkeen oli yksipuominen korkea pysty, joka oli niin ratsastajalle kuin hevosellekin vaikea hypätä. Summi epävarmistui, mutta painoin pohkeet sen kylkiin ja maiskutin. Hyppäsimme pystyn epätasapainossa ja tottakai puomi tippui. Seuraava sarja meni onneksi paljon paremmin ja maiskutin Summiin lisää vauhtia. Seuraava okseri meni myös hyvin ja otin riskillä ja kiisimme nyt entistä kovempaa seuraavalla esteelle, normaalille pystylle, jonka hyppäsimme hienossa kaaressa yli. Siirsin Summin käyntiin ja taputtelin sitä kehuen kovaan ääneen. Se oli hieno! En tiennyt, kuinka paljon pudotus toimi aikaamme, mutta en niinkään välittänyt. Minusta rata oli mennyt hienosti ja ennen kun me ei oltu hypätty yksipuomista metrin pystyä. Lähdin viemään Summin talli-alueelle karsinaansa. Tottakai olisin halunnut nähdä muiden suorituksia, mutta koska Summi oli mennyt niin hyvin, halusin osoittaa kiitollisuuteni hoitamalla sen hyvin.
Talutin ruunan sen karsinaan ja nappailin siltä varusteita pois. Suojien jäljet jäi jalkoihin, Summi oli hikoillut tosi paljon. Kuivasin sitä tuttuun tapaan olkitupolla ja sen jälkeen harjasin sitä vielä kunnolla, mistä Summi nautti. Vaikka en mielelläni hevosta loimittanut liikaa, laitoin sille nyt tallifleecen päälle. Kiikutin varusteet reippaasti satulahuoneeseen ja tein kaikki tarvittavat toimenpiteet. Harjapakkini oli ihan karvoissa, samoin kuin satulavyö ja likaisesta huovasta puhumattakaan. Niillekin pitäisi kai uhrata joku kaunis ajatus joskus.
"Annie! Mikset sä oo kattomassa uusintaa?" Elli kysyi näreissään tuoden satulaa ja suitsia. Minä virnistin:
"Mikset sä oo?"
"No halusin hoitaa Pilkun ite, koska se meni niin.." Keskeytin Ellin ja hymyilin hänelle:
"Siksipä minäkin halusin hoitaa Summin itse. Mutta kerro nyt heti, miten teidän uusinta meni!"
"Me kaahattiin, mutta esteet, jopa se kamala yksipuominen pysty pysyi paikallaan." Hän hymyili minulle innokkaasti. Halasin ystävääni:
"Hienoa! Sä ansaitset ne kisat, koska oot treenannu niin paljon."
"Ei sitä vielä tiedä, pääseekö sinne." Elli muistutti ja nyökkäsin. Hän laittoi varusteet paikalleen ja lähdimme yhdessä kentälle päin.

jatkuu :) anteeksi lyhyt jatko. toivottavasti kuitenkin ihan luettava.

Lähettäjä: Cabriella 
Päivämäärä:   25.2.12 10:16:09

Jatkuu :>

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.2.12 11:35:49

jatkoa!! tää on niin loistava

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.2.12 12:05:05

Jatkoo :)
Hyvä ettet laittanut Annieta menee ihan puhdasta rataa. Olisi ollut liian ennalta arvattava. Hyvä pätkä oli!

Lähettäjä: :))) 
Päivämäärä:   25.2.12 16:50:46

jATKO a! :)):)

Lähettäjä: :PP 
Päivämäärä:   25.2.12 17:45:32

Tositosi hieno tarina! Jos vielä voisin vaikuttaa niin älä päästä jessicaa niihi kisoihi mukaa :)

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   25.2.12 18:35:36

jatkoa! tä on tosi kiva:)