Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   29.1.12 17:00:11

>>Kirjoitan nyt hieman alkuun tätä novellia. Jos jotku pitää, sanokaa se, niin teen jatkoa. Olisin kiitollinen myös rehellisistä kommenteista, mutta älkää toki ihan lyttyyn haukkuko.>>

"Soita minulle sitten, kun tulen hakemaan sinut. Pidä hauskaa, kultaseni." Äiti hymyili minulle, kun kömmin ulos autosta. Hymyilin hänelle innostuneena ja käännyin. Tallirakennus oli vaikuttava, paljon vaikuttavampi kuin Fagerix. Fagerix oli ratsastuskoulu, jossa kävin ennen tänne muuttoa. Siellä Anniella oli ollut oma hoitoponi, Ama ja sillä hän oli oppinut ratsastamaan. Vaikka Annie kaipasikin Amaa, oli ollut helpotus, kun pari viikkoa sitten vanhemmat olivat kertoneet hänelle muutosta kaupunkiin. Fagerixissä melkein kaikki olivat haukkuneet ja syrjineet häntä - jopa häntä itseään huonommat ratsastajat! Kokoajan sai kuulla hänen kamalaa haukkumanimeään, Läski-Anniea ja mitä muuta. Haukkuminen ja syrjiminen oli vaikuttanut tyttöön vahvasti. Ennen niin positiivisesta Anniesta oli tullut sulkeutunut ja ujo. Hän ei vieläkään osannut rentoutua uusia ihmisiä kohdatessaan.
"Noniin, Annie, se oli ennen. Täällä luultavasti kukaan ei enää hauku minua." Annie mutisi tuijottaen innostuneen ja pelonsekaisin tallia. Hän kuitenkin päätti kävellä sisään, koska muut pitäisivät häntä varmasti tärähtäneenä, jos hän jäisi tallin eteen seisomaan. Tallissa häntä vastaan lemahti voimakas hevosenhaju, josta Annie nautti. Tämä ratsastuskoulu oli n. 20 hevosen ja karsinarivit olivat siistit kuin mitkä, panin merkille. Hän vilkuili ujosti ympärilleen, missä ihmiset touhusivat vaikka mitä.
"Hei, oletko uusi?" Kiharapäinen, pitkä ja laihaakin laihempi tyttö kysyi. vilkaisin kateellisena hänen vartaloaan ja kasvoja, jotka olivat täydelliset, kuin barbiella. Annie oli itse 160cm pitkä, eli siinä suhteessa edes aika normaali. Hän oli kuitekin muodoiltaan pyöreä kuin omena, kaksoisleuka ja pyöreät posket eivät myöskään auttaneet asiaa. Puntari oli viimeksi, kuukausi sitten näyttänyt 80kg, eikä hän sen jälkeen ollut sitä uskaltanut katsoakaan.
"Joo." minä sanoin ujosti ja kirosi ääntään. Hiirenkin jyrsinä kuulosti varmasti paremmalta.
"Oletko menossa tunnille? Marian toimisto on suoraan takanasi." Tyttö mittaili minua katseellaan. Punastuin hänen tutkivasta katseestaan ja nyökkäsin:
"Joo, olen. Pitäisikö minun käydä ilmoittumassa toimistossa?"
"Se olisi viisasta. Muista koputtaa." Tyttö sanoi ja marssi matkoihinsa. Minä nielaisin kurkkuuni tulleen palan alas, käännyn ympäri ja koputin toimistoon.

**

"Voi hurja! Näittekö, mikä valas! Puhui minulle kuin tyhmälle. Toivottavasti joku hevonen heittää sen tunnilla alas, jottei se läski jäisi tänne." Jessica, tyttö, joka oli juuri äsken puhutellut Annieta, tirskui kavereilleen.
"Niimpä! Manku varmasti pelästyisi, jos näkisi jonkun noin lihavan. Tiedä vaikka syöttäisi meidän hevosemme salaa samanlaisiksi." Natalia kauhisteli. Hänellä, Jessicalla ja Caralla olivat yksärit tallilla. Manku oli elegantti, siro hannover, jonka Natalia oli saanut synttärilahjaksi.
"Oi, ei huolta. Me pidämme huolta, ettei tuollaiset laardikasat jää tänne. Oletteko mukana?" Jessica rauhoitteli tirskuvia ystäviään.
"Kiinni veti!" Cara sylkäisi käteensä ja paiskasi kättä kavereidensa kanssa.

**

"Sisään!" Toimistolta kuului. Annie astui ujosti sisään ja veti oven takanaan kiinni. Toimisto oli varsin kodikas; saappaita ja buutseja lojui lattialla ja seinät olivat täynnä kaikennäköisiä - ja värisiä muistilappuja ja julisteita. Huoneen reunassa oli pöytä, jossa oli tietokone ja muita härdelleitä. Koko komeuden takana oli luiseva, keski-ikäinen nainen, jolla olivat rumat pullon pohjalasit puolivälissä nenänvartta.
"Hei, olen Annie, Annie Jokivirta. Olen tulossa kahdentoista tunnille." Esittäydyin jääden seisomaan arasti paikalleni. En tiennyt, pitäisikö minun mennä lähemmäs kättelemään vai olisiko se liian tunkeilevaa.
"Ah, äitisi on soittanutkin sinusta. Olen Leena, ratsastuksenopettaja ja tallinpyörittäjä. Mukava tavata. Olet siis ratsastanut neljä vuotta? Mitä kaikkea osaat?" Nainen rentoutti minut viittoen tuolille. Vaikka hän näytti noidalta, hän tuntui todella mukavalta ja reilulta. Minua sapetti. Oli väärin, että minä, maailman rumin, arvioin toisia ulkonäön mukaan. Kirosin itseni tästä hyvästä.
"Kaikki askellajit, pohkeenväistön, avot ja sulut, maastoillutkin olen ja esteitä vaan joku 60cm." Selitin ja istuuduin mukavemmin tuoliin.
"Okei. Tässä tunnilla on yleensä yksäreitä, mutta jos päätät jäädä tänne tämän tunnin jälkeen, katsotaan sinulle hyvä vakiotunti, jossa on tasoisiasi. Laitetaan sinut vaikka Rosvolla, muut neuvovat sinulle varmasti kuka se on ja missä on sen varusteet. Rosvo on laiska, mutta kerrassaan helmi." Leena selitti vilkuillen kelloaan:
"Nyt kello on kahtakymmentä yli, että sinulla on 40min aikaa laittaa Rosvo. Hae eka varusteet - varustehuone on tämän huoneen vieressä - ja sitten hae ruuna tarhasta. Kysy jotain mukaan näyttämään, missä se on."
"Okei. Kiitos." Hymyilin ujosti ja nousin tuolista kävellen ulos toimistosta. Huokaisin syvään. Rosvo kuulosti joltain jytkyltä kylmäverisen nimeltä. Kyllähän minä tiesin, että olin tuplasti liian iso poneille, mutta silti se koski. Käännyin varustehuoneeseen ja löysin helposti seinältä nahkaiset suitset, joiden ylhäällä oli vielä Rosvon satulakin. Satulan istuin osa oli onneksi leveä, panin huokaisten merkille. Se vielä puuttuisi, että saisin ahtaa ahteriani pieneen satulaan muiden katsellessa ja tirskuessa. Nappasin vielä pienen sinisen harjakorin, jossa luki Rosvo sydämmin koristetuin kirjaimin. Kamat käsissä etsiskelin karsinaa, jossa lukisi Rosvon nimi. Kyseinen karsina löytyi keskivaiheilta, joten laskin varusteet siististi karsinan viereen. Katselin ympärilleni, näkyisikö jossain jotain ihmisiä jotka voisivat näyttää minulle Rosvon tarhan. Näin jonkun hevosen karsinasta liikettä, joten suunnistin sinnepäin. Siellä seisoi upea hevonen ja vielä upeampi tyttö sitä harjaamassa.
"Anteeksi. Voisitko näyttää minulle, missä Rosvo tarhaa?" Kysyin arasti tytöltä.
"Tuota, saanko kysyä, mille tunnille olet menossa?" Natalia kysyi yrittäen pitää äänensä neutraalina.
"Kahdentoista tunnille." Vastasin nöyrästi vaihtaen painoa jalalta toiselle. Natalia irrotti suan Mankunsa karvasta ja siirtyi lähemmäs.
"Ai, se on yleensä meidän yksäriratsastajien tunti. Siinä olen minä, Natalia ja kaverini Cara ja Jessica. Mutta tulen näyttämään sinulle Rosvon tarhapaikan." Natalia lupasi ja sulki Mankun karsinan oven. Hänen sisällään kuohui. Se vielä puuttui, että läski oli tunkeutunut HEIDÄN yksäritunnilleen!
"Se on tuo ruunikko, tuo, jolla on päässä tähtikuvio. Saat sen varmasti sieltä itse pois." Natalia osoitti ulkona hevostarhaa, jossa oli viisi hevosta.
"Saan - kiitos paljon." Huusin hänen peräänsä, koska tyttö oli jo viipottanut tiehensä. Tiesin, että hän teeskenteli ystävällistä, mikä teki minut masentuneeksi. Hän oli niin teennäinen, niin siirappinen, ettei siitä voinut erehtyä. Keskityin hevoseen, avasin porttia niin, että mahduin pujahtamaan sen ali ja kävelin riimunvarren kanssa lähemmäs Rosvoa. Se oli joko suomenhevonen tai eestinhevonen - en ollut aivan varma. Kaunis se jokatapauksessa oli.
"Hei, poika." Sanoin ruunalle nipsauttaessani narun kiinni sen pätsiin. Hevonen katsoi minua uteliaana. Se vaikutti aika korkealta, mutta jytky se ei ollut. Minä en voinut olla kehumatta sitä vielä kerran komeaksi.

JATKUU vain jos haluatte.

Lähettäjä: zipppi 
Päivämäärä:   29.1.12 17:34:47

jatkoooo!

Lähettäjä: öriöri 
Päivämäärä:   29.1.12 17:36:11

laita vaan jatkoo, häiritsi vaan vähä toi kerronta, välillä puhuttiin kertoja tyylillä, välillä minä muodossa jne p:

Lähettäjä: Mörkö! 
Päivämäärä:   29.1.12 18:03:06

Vaikuttaa lupaavalta tarinalta muuten, mutta ei tosiaan kannata sekoittaa minä- ja hän-kerrontaa keskenään, menee lukija tässä vähän sekaisin.

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   29.1.12 18:43:36

Mun ongelma on juuri tossa kirjoittamisessa se, että kertojat menee sekasin. Tämän tarinan on kuitenkin tarkoitus kertoa minä-kertojalla. Jatkoa tulee ehk illalla tai sitten huomenna (:
mielipiteitä saa antaa !

Lähettäjä: rrixas 
Päivämäärä:   29.1.12 19:08:46

Minuakin häiritsi tuo minä-ja hän kerronnan vaihtelu. Muuten kyllä todella hyvä tarina ja tykkään kovasti. Jatkoa ihmeessä :)

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   29.1.12 19:52:15

jatkooo

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   29.1.12 20:28:34

Noniin, jatkoa tulee! (:

Sidoin Rosvon karsinaan kiinni ja aloin sukia sitä tasaisin vedoin. Hakiessani sen tarhasta se oli seurannut minua tottumuksella kiltisti vieressä.
"Laita sille suojat jalkaan." Tyttö jonka tunnistin Nataliaksi, sanoi mitäänsanomattomalla äänellä kävellessään ohi. Painoin pääni rasittuneena Rosvon lämpimää kaulaa vasten. Tätäkö se täälläkin olisi, olisinko vihattu, kaamea läski, jonka kanssa kukaan ei juttelisi?
Yritin pitää itseni koossa tahdonvoimalla ja jatkoin harjausta. Yritin takoa mieleeni, että mitä väliä sillä on mitä ihmiset ajattelevat. Hevostenhan takia minä täällä olen. Mutta tiesin, että tuo lause oli ihan sontainen, tottakai ihmisten mielipiteillä oli väliä. Oli vaikeaa nukkua, kun tiesi, että ainakin yksi ihminen inhosi minua sydämmensä pohjasta.
"Käyttäydythän hienosti, Rosvo, etteivät he naura minua ihan pellolle?" Kuiskasin ruunalle hetken kuluttua laittaessa sille vanhoja ja likaisia jännesuojia. Käteni tärisivät. Laitoin Rosvolle satulan ja suitset ja hetken kuluttua lähdin Natalian ja kahden hänen kaverinsa perässä taluttamaan ratsuja kentälle.

**

"Tänään pidetään koulutunti. Annie, tuo tuolla on Natalia ja hänen hevosensa on Manku. Hänen vieressään on Jessica, jonka hevonen on Flip ja reunassa on Cara, jonka hevonen on Tuuli. Ja tytöt, tässä on Annie, hän tuli nyt tähän tunnille, kun muihin ei mahtunut, mutta jos Annie päätät jäädä vakiotunneille, katsotaan sinulle sitten toinen, sopivampi ryhmä." Leena selitti hymyillen minulle rohkaisevasti kentän keskeltä ja puhuen myös muille. Vatsaani väänsi, kun Cara vilkuili minua ikävästi.
"Tämä on kisaamisen painottuva ryhmä, joten et oikein varmaan sovikkaan tähän." Jessica selitti hymyillen viattomasti. Minä melkein kiehahdin. Siksikö, koska olin ylipainoinen, en voisi kisata? Vaikka olisikin vähän ylipainoa, ei se tarkoittanut, että olisi ratsastajakaartissa hevonlantaakin alempana.
"Ehkäpä kisaaminen ei ole minulle tärkeintä." Napautin hänelle takaisin ja hymyilin päälle. Olin jo heti päättänyt, etten antanut heidän talloa minua jalkoihinsa. Vastaisin napakasti kaikkiin haukkuihin takaisin, tekipä miten pahaa sitten vain.
"Noniin, aloitetaan. Nouskaa hevosten selkään ja vapaata käyntiä." Leena keskeytti rypistäen kulmiaan Jessicalle. Tyttö oli taitava ratsastaja, mutta välillä puhui mitä suuhun sylki toi. Kiristin Rosvon vyön ja säädin jalustimet nousten sen selkään mahdollisimman oikeaoppisesti. Tiesin nimittäin, että kolmikon katseet olivat minussa; sehän oli jännää katsoa, miten läski lysähtää hevosen selkään, eikö? Otin ohjasohjeen löysäksi ja lähdin kävelemään Rosvon kanssa kaviouralle. Sen askeleet olivat pehmeän lohduttavat. Se ei ajatellut minua lihavana, mikä oli mukava ajatus.
"Cara, vaikka mennään alkukäyntejä, Tuuli ei saa kaahata. Olkaa kaikki hereillä! Alkukäynneissäkään ei nukuta; kantapäät alas, katse eteen, sopivaa tahtia eteenpäin vapain ohjin. Teitä on nyt vain neljä, joten älkää jääkö toisen peppuun kiinni, koska voltin mahtuu hyvin tekemään." Leena opasti keskellä kenttää pienen jakkaransa päältä. Vaikka nainen oli kapea kuin keppi, hänestä suorastaan huokui tietämys ja arvostus. Käänsin Rosvon voltille, koska Natalian hevonen käveli edessämme niin hitaasti, että kilpikonnatkin olisivat voittaneet sen. Hetken kuluttua jouduin kääntämään Rosvon pois sen perästä, koska heidän vauhti ei parantunut.
"Noniin, voimme jo varmaan alkaa verkkailla! Ravia keventäen, voltteja, siirtymisiä, suunnanvaihtoja vapaasti ja pohkeenväistöjä. Tärkeintä saada hevonen kuulolle ja nyt, keskittykää tempoon. Esimerkiksi Natalia, sinun hevosesi on laiska, joten sinun pitää saada sitä eteenpäinpyrkiväksi ja Caran reipasta Tuulia pitää taas hiljentää. Rosvo ja Flip ovat sellaisia normeja, mutta teidänkin pitää osata säätää niiten tempo sopivaksi." Leena neuvoi. Annoin Rosvolle ravipohkeet ja se siirtyi pehmeästi, kuin tanssien, raviin. Poskeni heloittivat ilosta onnistuessamme tekemään pohkeenväistön oikein ja saadessamme Leenalta kehuja. Verkkasimme vähän aikaan sekä oikeaan, että vasempaan kierrokseen. Tein ahkerasti voltteja, pääty-ympyröitä, siirtymisiä ja kaikkea, koska en halunnut vain matkustaa. Halusin, että Leena huomaisi, että hei, läskikin voi olla hyvä ratsastaja.

**

Tunnin ja hevosen hoidon jälkeen olin aivan puhki ja hiessä. Tunti oli mennyt mitä loistavimmin! Olimme jopa laukassa tehneet temmon vaihteluja ja nostelleet laukkoja pysähdyksestä. Tyytyväisenä ostin tallikioskista jaffan ja viinerin. Nautiskelin niitä pienen, tallilaisille tarkoitetun pöydän ääressä. Olin nyt tallilainen! Vakiotuntini olisi joka torstai viideltä, mutta mikäli äiti suostuisi, myös lauantaisin.
"Kas, päivää, Annie." Jessica kujersi takaani niin, että viinerin pala meni väärään kurkkuun. Hän ja Natalia sekä Cara istuivat viereeni lupaa kysymättä huulillaan teennäiset hymynsä.
"Mitä luulet, Cara, mahtoikohan Rosvon selkä venähtää rasituksesta? Tiedäthän, Annie, et kuulu keijukaisiin." Natalia kysyi hymyillen ja vilkaisi viineriä ällöten. Hän kai kuvitteli minun useinkin syövän viinereitä.
"Luulen, että Rosvo vähintään halvaantui. Sinulle Annie sopisi oikein suuri shire, jos sekään. Ei ole oikein tappaa viattomia hevosia. Ratsastuksesi, jos sitä siksi voi sanoa, oli suorastaan hirveää. Et osaa keventää edes." Cara vastasi maireasti. Sydämmeeni tuntui iskeytyvän taas puukko, mutta lukitsin tunteeni tottumuksella ja vastasin:
"Niin, olette varmaan oikeassa. Halvaantunut hevonenhan riekkuu innoissaan laitumella, eikö niin? Rosvon sinne jättäessäni se oli heittänyt ilopukkeja ja telmi muiden kanssa. Mutta sehän onkin halvaantumisen klassinen oire." Kolmikko vilkaisi toisiaan ällistyneenä. He kai luulivat, että olisin alkanut joko parkua tai sitten olisin esittänyt, etten kuulisi heitä. Minua huvitti heidän reaktionsa ja hekottelinkin vapaasti heille. Oloni oli mitä mainioin; ratsastus oli sujunut hyvin, joten miksi antaisin kolmen kateellisen pilata upean päiväni?
"Kuulehan, Läski-Annie," Jessica sihahti hampaidensa välistä. Minua kylmäsi, kun hän oli käyttänyt nimeä, jolla minua edellisessäkin tallissa haukuttiin ja nimiteltiin.
"Me todella aijomme vahtia sinun jokaista pienintäkin liikettä. Emme anna sinun tappaa hevosia! Ja varokin ruokkimasta meidän hevosia, senkin katala lihoittaja! Muista tämä; Me vahdimme sinua." Hän lisäsi kirpeästi ja viittoi kaverinsa, vai sanoisinko, alamaisensa nousemaan pöydästä. Niskojaan nakellen he jättivät minut yksin tallilaisten huoneeseen. Ja minun ei ollut edes enää nälkä. Heitin viinerin ja Jaffapullon roskiin pyyhkien suupieliäni. Älä masennu, älä masennu, älä masennu, hoin kuin mantraa. Tuollaisten pikkusielujen takia ei kannattanut masentua.
"Annie? Tulisitko toimistoon kanssani?" Leenan kalpea käsi laskeutui olkapäälleni pelästyttäen minut pahanpäiväisemmin kuin äskeinen kolmikko.
"Oh - tietysti." Vastasin ihmetellen mitä asia koski. Seurasin häntä nöyrästi hänen toimistoon ja istuin tuolille.

Jatkoa tulee, jos jotain kiinnostaa! Kommentteja tarinasta (:

Lähettäjä: tvjist 
Päivämäärä:   29.1.12 20:56:45

Omg, tykkääntykkään ja tykkään!:)

Jatkoa, oot tosi hyvä kirjottaja!(----:

Lähettäjä: Mörkö! 
Päivämäärä:   29.1.12 21:25:44

Jes, toka pätkä oli jo paljonpaljon selkeempi, kun oli minä-kertoja koko ajan :) Semmonen kerrontaan liittyvä juttu vaan pisti silmään, kun toi Leena sanoo "Noniin, aloitetaan" ja niin edespäin, ja sit tulee:

Leena keskeytti rypistäen kulmiaan Jessicalle. Tyttö oli taitava ratsastaja, mutta välillä puhui mitä suuhun sylki toi.

Tonhan täytyy olla sen Leenan ajatus, koska Annie ei varmasti tunne Jessicaa tarpeeks hyvin ajatellakseen noin? Mut kun sulla on minä-kertoja eli kerrot pelkästään Annien näkökulmasta niin se ei voi lukea muiden ajatuksia.

Tykkään kuitenkin tarinan aiheesta ja siitä, että toi Annie uskaltaa sanoo noille vastaan, sellanen ujo enuskallasanoamitään-tyyppi on jo niin nähty :D eli jatkoo luen mielelläni!

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   29.1.12 21:29:53

oij jatkoo vaa!!!:)

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   29.1.12 21:52:27

Kiitos KAIKILLE kommenteista, jatkan tätä tarinaa mielelläni jo heti huomenna! (:
Mörkö! - Tyttö oli taitava ratsastaja mutta välillä puhui mitä sylki suuhun toi on tosiaan Leenan ajatus, siinä kohtaa minulla tosiaan tuli virhe, mutta hyvä, että löysit sen kohdan sieltä! Kiitos myös palautteesta (:

Lähettäjä: HerpyDerpy 
Päivämäärä:   29.1.12 23:07:09

Toinen pätkä on jo paljon helpommin luettavissa. Toivottavasti jatkat! Olen tyytyväinen, ettei Annie ole se perusnössö päähenkilö, jotka on aina naiiveja ja niitä huijataan. Toivon myös, ettei noi kiusaajatytöt ole lopussa pelkästään aivottomia, kateellisia snobeja, vaan että ne ovat esi. kuullet vaikka jotain aivan hirveitä juoruja Anniesta ja oikeasti pelkäävät hevostensa puolesta tai jotain muuta jännää :) Jokatapauksessa toivottavasti jatkat, tämä on hyvin mielenkiintoinen alku.

Lähettäjä: chilam 
Päivämäärä:   29.1.12 23:57:39

kivalta vaikuttais, eli jatkoa ootellen

Lähettäjä: rrixas 
Päivämäärä:   30.1.12 10:57:24

Tosi kiva tarina! Jatkoa ihmeessä :)

Lähettäjä: mertsa 
Päivämäärä:   30.1.12 17:43:52

Tosi kiva tarina, jatkoo ehottomasti! :)

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   30.1.12 18:34:36

Jatkuu :) Edelleen kommentteja ja muuta ja mahdollisuus myös lisää jatkua jos jtn kiinnostaa!

"Ihmettelet varmaan, mitä asia koskee." Leena pahoitteli istuen pöytänsä taakse ristien luiset säärensä. Minä nyökkäsin pontevasti. Todellakin ihmettelin, sillä juurihan me olimme puhuneet yhdessä, sopineet tunneista ja sen sellaista.
"Tallillamme on vain pari sääntöä, ja niitä on noudatettava erittäin tarkasti. En siis anna kenenkään, en edes itseni näitä sääntöjä laiminlöidä. Sinähän luit säännöt ilmoitustaululta?" Leena selitti tiukasti katsoen minua silmiin niin, että meinasin kiemurrella. Minua ihmetytti entistä enemmän. Tottakai minä sääntöjä pystyin noudattamaan, joten mitä ihmettä tämä oli?
"Muistatko kolmannen säännön, joka on vielä alleviivattu?" Leena jatkoi heltymättä.
"Luin kyllä ne säännöt. Ja en muista sitä kolmatta." Tokaisin ahdistuneena. Yritin muistella lukemaani lappua, mutta ei, en muistanut kolmatta sääntöä. Leena tuijotti mninua vielä tiukemmin silmiin ja alkoi puhua:
"Siinä lukee, että ei saa syöttää hevosia ilman lupaa. Ei tuntihevosia, ei yksäreitä, ei ketään. Kuulin sinun rikkoneen tätä sääntöä, Annie. Olit antanut Tuulille irtokarkkejasi. Irtokarkkeja ei saisi ant-" Keskeytin Leenan sanatulvan yhtä nopeasti, kun se oli alkanutkin. Minä en todellakaan ollut antanut kenellekään hevoselle irtiksiä, enkä antaisikaan! Eihän minulla edes ollut irtokarkkeja, vaan oli ollut vain viineri ja jaffa. Sitten alitajuntani alkoi huutamaan; Tuuli, Tuuli! Sehän oli Caran tamma - ja Cara luonnollisesti inhosi minua. Eli olisi aika selvää, ketä tämän syöttämisjutun keksi.
"Minä en todellakaan syötä hevosia, en salaa, enkä muutenkaan. Cara, Jessica ja Natalia inhoavat minua; tai eivät varmaan edes minua, vaan lihavia ylipäänsä. Jessica vaan ei tunnu olevan erityisen nokkela sanoneensa, että syötin hänen hevostaan!" Huudahdin. Puolustin itseäni rajusti, kuin tarve vaati. Oli kai todellakin totta, että vahvat syövät heikommat, vai miten se menikään. Leena tuijotti minua edelleen intensiivisesti harmahtavilla silmillään.
"Ne tytöt ovat olleet täällä todella kauan, Annie. En voi, enkä edes halua uskoa heidän valehtelevan minulle. Voimme antaa tämän asian olla, mutta pysyttäydy jatkossa sisällä säännöissämme, ettemme joudu tapaamaan näissä merkeissä uudelleen. Sopiihan?" Hän lopulta vastasi ääni taas lempeytyen. Tuijotin häntä silmät tapillaan:
"En minä antanut Tuulille mitään!"
"Oli miten oli, tämä aihe jääköön nyt tähän. Näämme sitten ensi lauantaina tunnilla, ellet jo torstaina tule. Soittele vaikka siitä sitten. Nähdään silloin." Leena tyynnytti osoittaen suorasukaisesti sanoillaan, että minun oli aika poistua. Auoin suutani vieläkin loukkaantuneena, mutta nousin ylös tavallista nopeammin ja suljin toimiston oven takanani. Hengitin pari kertaa kiivaasti sisään ja ulos. Ja Leena kun oli vaikuttanut niin oikeudenmukaiselta ja fiksulta, ajattelin. Noh, olihan hän edelleen. Miksi hän uskoisi uutta tulokasta, kun oli kerran tuntenut vakioasiakkaansa iät ja ajat, järjen ääni muistutti takaraivossani. Huokaisin syvään ja hoin taas, että mitäpä tästä alkamaan angstaamaan kuin joku pahuksen teini.
"Aion osoittaa taitoni kaikille. Minusta vielä pidetään ja luotetaan," kuiskasin melkein ääneen ja tyytyväisempänä. Kaivoin näppärän nokian kosketusnäyttöni esiin ja näppäilin soiton äidille. Hän lupasi tulla puolessa tunnissa hakemaan. Siirryin toimiston takaa ilmoitustaulun eteen ja katselin ilmoituksia. Minua halutti mennä tutustumaan tallin hevosiin ja silitellä niitä, mutta se varmasti lisäisi vettä myllyyn, että olisin joku hullu hevosten ruokkija.
"Me tiedämme sinusta, läski!" Kuulin takanani sähisevän kuiskauksen, jonka tunsin Natalian ääneksi. Huokaisin. Miksi he jaksoivat olla kimpussani?
"Mitäs nyt? Saitteko selville historiastani, että olen kenties eläinpedofiili? Vai joku raipalla hakkaaja? Mitäh?" Käännyin ympäri tuijottaen Nataliaa ja hänen kahta kaveriaan salamoivasti silmiin. Jessica irvisteli minulle, mutta ei sanonut mitään. Uskoin, että tytöt olivat sopineet, että Natalia saisi puhua minulle. Uskomattoman naurettavaa, ajattelin jo huvittuen.
"Hah hah, olipas hauskaa, läski. Saimme tietää sinusta oikean jutun. Sanooko nimi Balle sinulle mitään? Huipputyperä nimi muuten, mutta ei kai sinulta muuta voikaan odottaa." Natalia sähisi ja saatuaan sanottua sanansa hän jäi tyytyväisenä hymyilemään kasvoilleni tapahtunutta muutosta. Olin nimittäin ihan kalpea ja pelkäsin pyörtyväni. Balle! Koska viimeksi olinkaan ajatellut sitä.. Ja mistä nuo tytöt olivat saaneet sen selville, ihmettelin itsekseni. Pidätin kyyneliä pakosti: en itkisi noiden snobien edessä. Ballen ajatteminen kuitenkin aina kihotti kyyneleet silmiini.
"Oh, läski muistaa." Natalia virnisti tyytyväisinä ystävilleen, jotka nyökyttelivät innokkaasti.
"Mistä te saitte tietää?" Jäädytin ääneni niin hyvin kun osasin.
"Vanhojen 'ystäviesi' lahjominen on helpompaa, kun luulet. Nicky kertoi." Natalia selitti ja näytti selvästi olevan erittäin tyytyväinen itseensä. Minua heikotti. Nicky oli entisessä kodissani ystävä, jonka kanssa usein touhusimme Ballen kanssa. Uskoin hänen olevani kanssani vain Ballen takia, mutta kuitenkin. Hän kuunteli minua ja oli aina ollut enemmän ystävä, kuin muut.
"Olet varmasti suunnattoman ylpeä itsestäsi." Tuhahdin yrittäen näyttää ärsyyntyneeltä.
"Sovitaan vaikka sitten niin. Kai tiedät, ettei tämäkään asia jää tähän, Tuulin syöttäjätär?" Natalia lisäsi pökköä pesään ja lähti kikattelevien kavereidensa kanssa pois jättäen minut siihen. He olisivat voineet samalla hakata minua, eikä se oli tuntunut yhtään pahalta. Olin jo saanut nimittäin monta iskua sydämmeen. Balle rakas. Kävelin mitään ajattelemattomasti pihaan ja odotin äitiä. Torstaina tulisin taas uusin voimin ratsastamaan ja toivoin, että tuo hullu snobijengi unohtaisi minut. Hetken kuluttua kiipesin tuttuun, pieneen ja aina niin sekaiseen autoonja kiinnitin turvavyöni. Auto kaarsi poispäin tallilta ja kerroin äitille upeasta Rosvosta. En maininnut snobeja tai mitään muutakaan. Nimittäin torstaina tulisin taas ja kukaan ei voisi nujertaa minua - ei edes mainitsemalla Ballea!

Jatkuu, jatkuuko? ;) Te päätätte. Huom. Balle tehty tarkoituksella salaperäisesti. jossain jatkossa senkin merkitys varmaan selviäisi.

Lähettäjä: mertsa 
Päivämäärä:   30.1.12 18:42:21

jatkoojatkoo ehottomasti :)

Lähettäjä: Cabriella 
Päivämäärä:   30.1.12 18:47:39

En ihan ymmärtänyt kuka tuo Balle on? Mutta jatka : D

Lähettäjä: rrixas 
Päivämäärä:   30.1.12 18:51:14

Cabriella, tuossa lopussahan kirjoittaja kertoi, että tarkoituksella jättänyt Ballen vielä vähän salaperäiseksi.
Niin ja jatkoa ehdottomasti! :)

Lähettäjä: Cabriella 
Päivämäärä:   30.1.12 18:54:52

Ai siis joo : DD En lukenut loppuun asti : D

Lähettäjä: pikkuoona 
Päivämäärä:   30.1.12 19:02:43

Tykkään kovasti tavastasi kirjoittaa, paljon kuvailua, ja kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Ekan pötkön jälkeen tuo kertojan säilytys samana on sujunut hyvin, ja nyt jäi kiinnostamaan, kuka on tämä Balle...
Jatkele!

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   30.1.12 19:14:15

Kiitoksia kaikille kommentoinneista! Yritän kirjoittaa yhden tarinan päivässä, jotta teksti pysyisi selkeänä. Eli huomenna tulee siis tähän jatkoa (: Ja jep tosiaan tuo Balle vähän salaperäinen vielä :D Kiitoksia vielä kerran kommenteista ♥

Lähettäjä: piilölöllö 
Päivämäärä:   30.1.12 19:46:23

Mahtawaa!(:

Oot yks parhaimmista kirjoittajista (; Jatkuujatkuu, ei näi hyvää voi jättää kesken?

Lähettäjä: amalia 
Päivämäärä:   30.1.12 20:28:24

OOOO seuraaan ehdottomast :D muutama virhe mut tosi hyvää tekstii :)

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   30.1.12 20:52:21

jatkoa vaa :)

Lähettäjä: rrixas 
Päivämäärä:   30.1.12 21:08:51

Äkkiä sitä jatkoa! :D haluan nyt äkkiä tietää, kuka toi Balle oikein on ;)

Lähettäjä: evan. 
Päivämäärä:   31.1.12 02:56:01

Ehdottomasti jatkoa!

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   31.1.12 17:55:02

Jatkoa.. Enjoy !

"Äiti, yksi tunti viikossa on ehdottomasti liian vähän. Sitäpaitsi mahtuisin kuulemma hyvin lauantai tunnin lisäksi torstai ryhmään." Puolustin itseäni äitini silmien tuijottaessa minua tuumivaisena. Meidän koko perhe, äiti, isä ja minä söimme jauhelihapöperöä ja puhe oli mennyt minun johdollani tietysti ratsastukseen.
"Se tulee kamalan kalliiksi." Äiti nyrpisti nenääsä ja kaatoi lasiinsa maitoa. Tiesin, että vaikka äiti tuki minua hevosharrastuksestani, hän olisi salaa helpottunut, jos lopettaisin sen. Hänestä hevoset olivat arvaamattomia ja vaarallisia, isoja eläimiä.
"Halvemmaksi se tulee, kun oman hevosen pito. Ja tehän tuskin sellaista aijotte minulle enää ostaa, nyt kun kävi näin Ballen kanssa? Niimpä, ette aio. Ja sitäpaitsi kun ostetaan kymppikortti, päästään halvemmalla." Vakuutin. Osasin vetää naruista, jotka saivat vanhempani heltymään. Taito oli varsin hyödyllinen.
"Taidat olla oikeassa. Kaksi tuntia on varmasti ihan sopiva määrä." Isä siirtyi puolelleni hymyillen. Minua virnistytti; Hän tekisi mitä vain, kunhan talouteen ei tulisi hevosta.
"Noh, äiti? Olet varmaan samaa mieltä." Kysyin jo ärtyneenä äitini vitkastelulle. Ihan kun hän olisi voinut viivyttää tätä.
"Niin kai sitten," Äiti huokaisi, mutta jatkoi terävämmin:
"Se edellyttää sitä, että käytät joka kerta turvaliiviä, kypärää ja kaikkia niitä muita varusteita, jota pitää käyttää. Turvallisuutta ei sovi riskialtistaa niin ison eläimen lähellä, Annie."
"Kiitos äiti!" Hyökkäsin halaamaan tätä innoissani. Salaa kuitenkin mietin, että se turvaliivini taitaisi kyllä jäädä varustehuoneeseen ratsastukseni ajaksi. Ei siinä mitään, en ollut turvaliivejä vastaan. Nehän suojasivat ja olivat nerokkaita. Mutta en mielelläni laittanut sitä päälleni, koska tunsin oloni ihan ylisuureksi se päällä, varsinkin, kun en ollut mikään hoikka pajunvitsa.

***

"Avaapa suusi, Rosmuliini." Mutisin hevoselle ujuttaen kuolaimia sen suuhun. Rosvo avasi tottumuksella turpansa ja nostin suitset niskahihnasta korvien taakse. Pujottelin vielä remmit (joita muuten oli Rosvon suitsissa ainakin miljoona) kiinni ja sitten iskin kypärän päähäni. Valmista.
"Ovatko kaikki jo valmiit?" Leena kysyi käytävällä. Hänen kova äänensä kaikui tallikäytävällä kuin basso, joten kukaan ei voinut olla kuulematta häntä.
"Jep!" Kuului innokkaita vastauksia. Minä ja muut tytöt, joita en tuntenut, talutimme hevoset kentälle Leenan perässä. Silmäkulmastani huomasin muiden tyttöjen olevan suurinpiirtein ikäisiäni. Ikäisiäni, mutta hekin, hekin olivat minua paljon hoikempia. Suustani purkautui pieni kaipaava huokaus. Tuollainen minäkin haluaisin olla, ajattelin.
"Annie menee Rosvolla, Kaisa menee Pölkyllä ja Kirsi Cipponilla. Tänään voisimme sitten vähän hypätäkin." Leena jakoi hevoset tarttuen talikkoon alkaen hakemaan sadatellen yksäreiden jättämiä kakkakasoja kentältä. Olin aika varma, että Natalia ja hänen jenginsä ei ainakaan omiensa hevosiensa jätöksiä siivonnut. Säädin Rosvon jalkkarit mittoihini ja kiristin vyötä. Hevonen yritti parhaansa mukaan pullistella, joten vyön kiskomisessa niin, ettei karvatkaan jäisi väliin, oli työlästä. Lopulta sain heilautettua itseni vähemmän sulavasti, kuitenkaan tömähtäen ruunan selkään ja ujutin jalustimet jalkoihini. Keräsin ohjat käteeni ja naksutin hevosen liikkeelle.
"Käyttäkää tila hyödyksi. Voltteja, mitä kaikkea keksittekin. Alkukäynnitkin voi käyttää hyödyksi, eikä vain matkustella!" Leena kailotti. Olin ehdottomasti tästä samaa mieltä. Kun alkukäynneissä ratsastaja työskenteli, itse töissä hevonen toimi yleensä paljon paremmin. Silmäkulmastani huomasin kentän laidalla väkeä. Pari aikuista, pari pikkutyttöä ja.. Snobijengi. He eivät todellakaan jättäisi minua rauhaan, murahdin harmistuneena, mutta ajattelin antaa heidän puhua minussa rauhassa pahaa, sillä minä keskittyisin 100% Rosvoon ja ratsastukseen. Tein Rosvon kanssa voltteja, pääty-ympyröitä, suunnanvaihdoksia ja kaikkea, ettei hevonen jäisi toimettomaksi. Myös Kaisa ja Kirsi näyttivät osaavilta. Kaisa meni Pölkky nimisellä welshponilla ja Kirsi Cippon nimisellä hevosella, en ollut varma, oliko hevonen puoliverinen. Hienonnäköinen kuitenkin ja toivoin, että joskus pääsisin sen kyytiin, vaikka Rosvosta ei voinut sanoa ainuttakaan pahaa sanaa. Hieman kirpaisi, että Pölkylle olisin auttamattomasti liian iso.
"Noniin, aletaanpa tulla tätä maapuomia ravissa! Yksi kerrallaan. Hiotaan tässä teidän kenttäistunta kuntoon, jotta esteillä se sujuisi hyvin." Leena opasti.

**

"Näettekö, miten läski vatkaa jaloillaan Rosvon kylkiä? Vai hevosparkaa.. Niin sääliksi käy. Pitäisi ottaa video ja laittaa se ht-nettiin, jotta kaikki saisivat julkisesti haukkua Annien!" Jessica sanoi ja hihitti kavereilleen. He istuivat kentänlaidalla katsellen kuin haukat saalistaan Annieta.
"Rosvo parka. Miksei Leena sano mitään? Miten tuollaisen läskin on voitu edes antaa ratsastaa ketään!" Cara nyökkäsi suoden Rosvolle myötätuntoisen katseen. Hän toivoi olevansa Annien tilalla, koska oli yksinkertaisesti parempi. Hän oli yksinkertaisesti tallin paras ratsastaja, mutta ei sanonut sitä Jessicalle ja Natalialle.
"Meidän pitää pelastaa Rosvo," Natalian silmiin syttyi pirullinen ilme:
"Minulla on nimittäin aivan erinomainen suunnitelma." Jessica ja Cara katsoivat häntä innoissaan: he olivat valmiita vaikka mihin Rosvon pelastamiseksi! Tytöt laittoivat päät yhteen ja ulkoivat punoa nerokasta juontaan.

***

"Hienosti tultu Kaisa! Nyt sinä, Annie." Leena huusi korotetun maapuomin viereltä. Minä ravasin suoranlinjan puomin yli siirtyen kenttäistuntaan.
"Todella hyvä! Kirsi vielä. Sitten voimme jo siirtyä ristikoihin." Leena kehui. Minua hymyilytti: Aluksi totuudenmukaisesti taitoni olivat olleet aika ruosteessa ja kenttäistuntani oli ihan syvältä, mutta harjoituksen myötä, kiitos Leenan auttavan opetuksen, olin ymmärtänyt idean. Taputin Rosvoa kiittävästi kaulalle. Ravasin muiden kanssa hetken kentän toisessa päässä Leenan kootessa ristikkoa. En osaa sanoa, kuinka suuri se oli, mutta ehkä joku 30-40cm.
"Annie eka! Ravilla. Samalla lailla kun äskenkin. Säilytä ravin tempo, tempoahan me Annie viime tunnilla sinun kanssasi harjoiteltiinkin. Sopivan reipas tempo; ei liian laiska, mutta ei rynnitäkään. Katse eteen, kantapäät alas ja näitä yleisiä." Leena neuvoi. Minä ravasin pienen voltin Rosvon kanssa ennen, kun käänsin sen ristikolle. Rosvon vauhti pysyi suurinpiirtein samana ja ennen ristikkoa kohottauduin esteistuntaan. Rosvo teki pienen loikan, joka vähän horjutti tasapainoani, mutta muuten uskoisin meidän onnistuneen hyvin.
"Hyvä lähestyminen, mutta lisää tasapainoa hyppyyn! Selkä suorana vaan." Leena nyökkäsi. Menimme tätä ristikkoa vielä pari kertaa ja sitten vaihdoimme suunnan ja tulimme sitä uudestaan. Kerta kerralta istuntani parantui ja sain kiinni ideasta, mutta kerran Rosvo meinasi kieltääkin. Se oli tosin oma vikani, koska jalat eivät olleet kiinni ruunan kyljissä.
"Noniin, kaikilla on mennyt hyvin! Ei muuta sitten kun jokainen vuorolla nostaa laukan ja tulee tämän." Leena hymyili. Tunsin perhosten lepattelua vatsassani. Laukassa este! Toisille se olisi varmasti tuttua, mutta viimeksi kun olin hypännyt Ballella, siitä oli niin kauan.. Eikä se ollut silloin mennyt läheskään hyvin. Olin ollut liian tyhmä ja tietämätön.
"Annie, aloita sinä edelleen." Leena kehoitti katsoen minua lämpimästi. Nyökkäsin hänelle, tein voltin Rosvon kanssa ja nostin laukan. Ruuna nosti sen osaavasti ja keinahtelevaan laukan tahtiin lähestyimme estettä. Yht-äkkiä kuului kamala kiljuminen ja Rosvo säikkyi. Minä takerruin harjasta kiinni ja kiljaisin, sillä en ollut varautunut tähän. Rosvo laukkasi kiitolaukkaa esteen ohi ja ennenkun huomasinkaan, olin tipahtanut alas.
"Annie! Oletko kunnossa?" Leena juoksi minua lähemmäs. Muutkin hevoset olivat säikkyneet, mutta heidän ratsastajansa eivät olleet tippuneet. Nyökkäsin, koska en saanut ilmaa. Uskoin ilmojen menneen pihalle. Hengittelin syvään ja nousin huterasti seisomaan. Leena talutti Rosvon minun luokse takaisin.
"Mitä tapahtui?" Kysyin ihmeissäni. Leena kurtisti kulmiaan:
"En todellakaan tiedä. Ilmeisesti tuolla jotkut kirkuivat. Pitää kai taas muistuttaa tallilaisia, että ratsastuskentän lähistöllä ei todellakaan melskata ja huudella kuin jotkut tontut! Olethan kunnossa?" Leena varmisti. Minä nyökkäsin oikoen käsiäni ja jalkojani. Mikään luu ei tuntunut olevan poikki, mutta mustelma poikineen tästä tulisi.
"Oletko valmis menemään takaisin selkään?" Leena kysyi. Nyökkäsin edelleen puhumatta mitään. Leena piti Rosvon suitsista kiinni minun noustessa satulaan. Kävelimme hetken, kunnes jatkoimme taas esteitä laukassa.

***

"Hienoa! Sillä näytti olevan paskajäykkänä kun se tippui!" Jessica ulisi pidellen vatsaansa. Hän oli kuolla nauruun. He olivat kiljuneet metsässä minkä olivat vain ilmoille saaneet - ja ihan tahallisesti.
"Tämä oli kyllä tämän arvoista." Cara virnisti ystävilleen lyöden heidän kanssaan ylävitoset. He todellakin aikoisivat savustaa läskin pois täältä tallilta ja toivottavasti pois koko ratsastuksen maailmasta. Ei ollut oikein, että lihavat rääkkäsivät viattomia hevosrukkia.
"Hiivitään täältä pois. Kukaan ei saa nähdä meitä, joten muistakaa, että ollaan ihan hissunkissun." Natalia palautti muut todellisuuten. He nyökyttivät ja lähtivät hiipimään puitten takaa tallillepäin.

***

"Kiitos Rosvo! Olit tosi upea." Halasin ponia karsinassaan. Tunti oli mennyt kaiken kaikkiaan hyvin, jos sitä leviämistäni ei otettu lukuun. Ruuna hörisi kuin vastaten. Harjailin sitä vielä hetken ja sen jälkeen jätin sen karsinaansa kuljettaen satulan, suitset ja muut varusteet varustehuoneelle. Laitoin kaikki siististi oikeille paikoilleen ja kävin vielä kerran halaamassa Rosvoa. Sitten lähdin kotiin, tällä kertaa kävellen, koska olo oli niin hyvä tunnista!

Jatkuu jos haluatte, mutta päivittäin tätä tuskin enää ehdin kirjoitella :) Edelleen tuo Balle jätetty hämärään tarkoituksella, hiukan kuitenkin avasin sitä tässä ^^ :) Mielipiteitä ja kommenttia kiitos !

Lähettäjä: pikkuoona 
Päivämäärä:   31.1.12 19:35:14

Kiva luku tämäkin :) Korostat oikein (mielestäni hyvin) tätä Annien ylipainoa, ja hyvä kun nää snobit ei jää siltikään taka-alalle vaikka ne ei tunneilla juuri silloin mukana olisikaan.
Melko helposti muuten sai Annie porukkansa suostuteltua kahteen viikkotuntiin, mä en ois onnistunu :D
Jatkele kun kerkeet :)

Lähettäjä: Tessia 
Päivämäärä:   31.1.12 19:35:38

Taas kerran niiiiiin hieno tarina sinulta! :o ei voi kun eläytyä! Annien puolella ehdottomasti olen, Rosvoa kannatan & Ballen salaisuutta odotan innolla!

Lähettäjä: BeLLe 
Päivämäärä:   31.1.12 19:42:24

Jatka vaan pian:-).
Toi Balle kiinnostaa.

Lähettäjä: kultaporsas 
Päivämäärä:   31.1.12 20:53:39

jatkahan vain :)

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   31.1.12 22:06:49

jatkoa vaa!

Lähettäjä: piparkakkupoika 
Päivämäärä:   1.2.12 11:02:12

jatkoa vaan :>

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   2.2.12 16:48:05

Jatkuu.. Tykätkää tai älkää, mutta muistakaa antaa kommenttia! Huom. Vaikka tässä on siis välillä noiden snobijengien ajatuksia, ANNIE on päähenkilö ja hänen puolella siis olen, vaikka snobijengiläiset häntä läskiksi haukkuvatkin.

Annoin Rosvolle pitkät ohjat. Tunti oli mennyt todella hyvin, varsinkin, kun minulla oli ollut tosi paljon paineita; vanhempani olivat nimittäin katsomossa.
"Hienosti meni kaikilla! Antakaa nyt vain kävellä. Todella upeaa, kaikki!" Leenan kehui maneesin keskeltä. Säteilin iloa ja taputtelin Rosvon kaulaa. Leenan ratsastuskoululla olin mennyt vain Rosvolla, mikä oli minusta kivasti ajateltu, että pääsisin eka jyvälle yhdestä hevosesta ja sitten vasta toisesta. Minusta Rosvo oli kertakaikkiaan upea pakkaus: Sillä ratsastaminen ei ollut helpointa ja piti olla hereillä, mutta mitään valitusta ei vaan löytynyt! Käänsin Rosvon voltille ja myhäilin vielä iloani, sillä Jessica, Cara ja Natalia eivät olleet tulleet tänään tallille.

***

"Tyttärellänne Anniella meni erittäin hyvin taas tänään. Hän on motivoitunut ja taitava. Hän olisi valmis kisaamaan ensikaudella, mutta hevosia ei valitettavasti riitä." Leena sanoi siirtyi katsomon eteen puhumaan Annien vanhemmille Ollille ja Jaanalle.
"Hän on ratsastanut liki seitsemän vuotta," Jaana nyökkäsi ylpeydestä pakahtuen, mutta kurtisti kulmiaan:
"Miten niin ei riitä?"
"Tämä ratsastuskoulu on aika suosittu, koska on kylän ainoa. Eli siis hevoset miten niille, ketkä ovat ennenkin niillä kisanneet. Valitettavaa, mutta jos Annie haluaisi kisata, hän tarvitsisi oman hevosen." Leena selitti kärsivällisesti vilkuillen kuitenkin kokoajan tuntilaisia sivusilmällään.
"Annie rakastaa kisausta, tottakai. Se on hänen intohimoaan, mutta uutta hevosta hän ei ikimaailmassa suostu ottamaan." Olli tuhahti laskien kätensä vaimonsa kädelle.
"Uutta hevosta? Onko Anniella ollut joskus hevonen?" Leena jähmettyi ihmetellen ja jatkoi:
"Hän ei maininnut sanallakaan siitä." Jaana nyökkäsi pontevana:
"Se onkin asia, josta hän ei puhu. Aloittaessaan ratsastuksen, me ostimme hänelle ponin. Olimme ikionnellisia, kun hän alkoi harrastamaan jotain, joten tyhmyyttämme ostimme hänelle heti sen. Poni asui ratsastuskoululla, jossa Annie sai aina onneksi apua sen kanssa, jos sitä tarvitsi. Sillä minä ja Olli emme mitään hevosista tiedä. Balle oli mukava poni, Annie jaksoi aina hehkuttaa sitä. Mutta sitten, kun Balle oli ollut meillä kaksi vuotta, se vain yht'äkkiä laitumella ollessaan lyyhistyi, sai ilmeisesti sydänkohtauksen. Annie löysi ponin vähän päästä laitumelta kuolleena. Hän sai traumat siitä, koska Balle oli hänelle tärkeistä tärkein. Nyt Annie on suhteellisen hyvin jo hyvästellyt Ballen, mutta arvet ovat silti syvät."
"Voi ei," Leena katsoi Annieta, joka jolkotteli käyntiä Rosvon kanssa eteenpäin murheellisena ja jatkoi:
"Tiedän itsekin, miltä rakkaan hevosen menettäminen tuntuu. Se on todella hirveää. Mutta, Annie kuitenkin ratsastaa taas, on elämäniloinen, myönteinen ja selvästi erittäin puolensa pitävä. Uskoisin, että jos asia esitettäisiin hänelle oikein, hän olisi valmis hevoseen. Olisitteko te valmiit ja pystyvät ostamaan hänelle hevosen?" Leena kysyi silmäillen Ollia ja Jaanaa tiukasti, mutta kummankaan kasvoilla ei näkynyt epävarmuutta.
"Rahasta se ei ole kyse." Olli nyökkäsi ja Jaana jatkoi:
"Kyllä, kyllä me ehdottomasti ostaisimme hänelle hevosen, mikäli hän haluaisi." Leena löi kätensä yhteen ilahtuneena:
"Hienoa, loistavaa! Tallillamme olisi kaksi vapaata karsinapaikkaakin ensikuusta lähtien.Nyt vain alkaa urakka; Saada Annie haluamaan itselleen hevosen. Emme tietenkään painosta; jos hän ei halua, mitä järkeä sitten on hevosta ostaa. Mutta jos hän haluaa, sehän on selvä!" Leena säteili ja kätteli Jaanaa ja Ollia.
"No jos annie suostuu, niin tiedätkö, mistä saisimme hänelle sopivan hevosen?" Olli kysyi haroen sänkistä leukaansa.
"Voitte tulla jo alas selästä!" Leena huusi tuntilaisille, ennen kuin vastasi:
"Tiedänpä hyvinkin. Minulla nimittäin on sellainen. Kuusivuotias Zero Black, puoliverinen. Ratsastaessa reipas ja herkkä, mutta ennen kaikkea kiltti. Jarrut toimii todella hyvin. Kisaamiseen, kouluun tai esteisiin soveltuu erittäin hyvin." Leena hymyili.
"Kuulostaa aika kalliilta," Jaana aprikoi vilkaisten tytärtään, joka laskeutui kauniin mustan hevosen selästä selvästi innoissaan.
"Noh, eihän se ilmainen ole. Mutta kai hänestä voisin jotain ystävyysaleakin antaa. Ruuna on kaikenkaikkiaan todella hyvä. Mikä olisi maksimihintanne?" Leena selitti totuudenmukaisesti avaten maneesin ovea tuntilaisille.
"Kymppitonni", Jaana ja Olli tokaisivat melkein yhtä aikaa. Leena nyökkäsi hymyillen:
"Zero Black eli Summin hinnaksi voimme sopia seitsemäntonnia. Kahdeksaatonnia olin ajatellut, mutta seitsemänkin on ihan käypä. Voisin jutella Annien kanssa ja ehkä saisin hänet ratsastamaan Summia tänään. Olen ihan varma, että tunnin jälkeen Annie tulee kinumaan teiltä, että haluaa Summin omakseen." Leena virnisti madaltaen ääntään Annien ja muiden tuntilaisten taluttaessa hevosia maneesista ulos. Jaana ja Olli nyökkäsivät ja Jaana kuiskasi:
"Me lähdemme tästä kotiin. Jos Annie oikeasti ihastuu ja haluaa Summin, ostamme sen."
"Summi on teidän, mikäli Annie ihastuu siihen." Leena lupasi ollen kuitenkin varma, että tyttö tulisi ihastumaan.

***

"Annie? Tulisitko toimistooni?" Leena kajautti toimistonsa oven edessä ja meni sitten sinne sisään sulkien oven. Minä pidin kiirettä. Suljin nopeasti Rosvon oven ja suorastaan juoksin kiireesti Leenan toimistoon. Vatsaani kutkutti ikävästi. Ehkäpä snobit olivat väittäneet minun ruokkineen heidän ruusukehaitaan tai jotain muuta ilkeää. Koputin oven ja kun kuulin saaneeni sisään myönnön, astuin ovesta toimistoon. Tukahtunut ilma löi vasten kasvoja ja suljin oven hengitellen syvään. Leena tuskin muisti pitää ikkunaa auki, jotta huoneen ilma kiertäisi ja raikastuisi.
"Ruokinko taas hevosia salaa?" Kysyin ja suljin suuni vasta sitten. Kirosin itseäni, minunhan piti olla hiljaa! Miksen voinut ikinä pitää suutani kiinni?!
"Ei, et." Leena virnisti ja hymyili:
"Kuulin Ballesta. Ei - älä järkyty. Annie. Minä ymmärrän, olen itsekin menettänyt hevosen. Se tuntuu kauhealta. Rakastit Ballea paljon, eikö niin?" Leena puhui minulle kuin nuorelle hevoselle; rauhoittavasti, mutta kuitenkin niin päättäväisesti, etten voinut nousta ylös ja karata pois huoneesta, vaikka sitä eniten haluaisinkin.
"Mistä te kaikki olette kuulleet Ballesta? Jessica jengeineenkin haukkui minua siitä." Puuskahdin kätkien tunteeni, jotka velloivat kuin.. En keksinyt mikä. Kuitenkin niin paljon, että pelkäsin oksentavani.
"Kuulin vanhemmiltasi. En tiedä, mistä Jessica on kuullut. Sanopa, Annie, pidätkö sinä kisaamisesta?" Leena puhui tyynesti tuijottaen minua herkkyvästi silmiin. Rypistin kulmiani:
"Pidän. Aloitin kisaamiseni Ballen kanssa; ihan pienistä ristikoista ja harjoitusraviluokista jopa seittemäänkymmeneen senttiin ja kerran Helppo B:hen. Balle oli ihana poni; opetti minulle kaikkea." Nyökytin. Leena vaihtoi asentoaan ja kysyi:
"Miksi et halua uutta hevosta, Annie? Sinähän tiedät, että saisit sellaisen, jos vain pyytäisit. Vanhempasi ovat valmiita maksamaan sinulle jopa kymmenen tontun hintaisen hevosen." Kiemurtelin kuin mato tuolillani. Niin, olin varmaan itsekäs. Moni hevostyttö pissisi huosuihinsa onnesta kuullessaan vanhempiensa olevan valmiit maksamaan hevosen. Mutta minä en.. Pelkäsin menettäväni hevosen taas kerran.
"En halua menettää ketään niin tärkeää toista kertaa. En kestäisi sitä." Huokaisin tukahdetusti.
"Annie, sille ei kukaan voinut mitään. Poni sai sydänkohtauksen ja nukkui erittäin erittäin onnellisena pois, koska olit tarjonnut sille hyvän kodin. Mikset haluaisi tarjota hyvää kotia ja rakkauttasi jollekin toiselle hevoselle?"
"Kyllä minun mieli tekee välillä hevosta," Myönsin ja jatkoin kääntäen katseeni Leenan terävistä silmäteristä syliini:
"Mutta en ole löytänyt vain "sitä oikeaa" hevosta. Ponit ei tule kysymykseenkään kokoni vuoksi, mutta iso hevonen, mieluiten ruuna, jonka kanssa pääsisi kisaamaan.. Olisihan se aika upeaa." Leena hymyili suupielet korvissa salamyhkäisesti:
"Siinätapauksessa," hän hymisi ja jatkoi:
"Haluaisitko ilmaisen ratsastustunnin Summilla? Se musta ruuna, olet ehkä nähnyt sen tallissa." Minä näytin täsmälleen siltä, kun joku olisi lyönyt minua puupölkyllä päähän. Olin nähnyt ruunan. Se oli kokonaan musta, varmasti mustempi kuin itse yö. Sillä oli lyhyt häntä, mutta sitäkin paksumpi harja, tosin aika takkuinen. Päässä sillä taisi olla joku pieni merkki, jos oikein muistin. Komea se jokatapauksessa oli!
"Saisinko? Milloin?" Henkäisin silmät lautasina. Leena katsoi kelloaan ja virnisti (virnistys muuten tuntui tekevän hänen kivikasvonsa paljon kauniimmiksi):
"20 minuutin päästä. Summi on tallissa, laita sille suojat jalkoihin. Pidä kiirettä!" Suorastaan hyppelehdin pois toimistosta ja lähdin varustehuoneelle. En tiennyt, oliko Leena seonnut, koska antoi minulle ilmaisen ratsastustunnin niin upealla hevosella. Mutta jos olikin, aion ottaa hyödyn irti!

jatkuu, jatkuuko (: antakaas niitä mielipiteitä nyt! Mikä huonoa, hyvää??;))

Lähettäjä: pikkuoona 
Päivämäärä:   2.2.12 17:28:24

Taas mukava pätkä :)
Jatkele kun ehit

Lähettäjä: piparkakkupoika 
Päivämäärä:   2.2.12 17:39:39

Tää on oikeesti tosi kiva tarina. Sun kirjotustapas on hyvä, eikä sulle tuu oikeestaan yhtään virheitä :)
Jatka ihmeessä tätä! Mä samaistun itekkin tähän tarinaan.

Lähettäjä: kultaporsas 
Päivämäärä:   2.2.12 18:05:25

Jatka hyvä tarina :)

Lähettäjä: Nn 
Päivämäärä:   2.2.12 18:08:04

Sait uuden lukian:-)

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   2.2.12 18:52:25

ihanaaaa, hyvä annie!!!

Lähettäjä: Cabriella 
Päivämäärä:   2.2.12 19:30:31

Noniin jatkoa : D Ihana <3

Lähettäjä: amalia 
Päivämäärä:   2.2.12 19:56:37

OOO mitkä jatkot :D lisäää vaa :))

Lähettäjä: tvjist 
Päivämäärä:   2.2.12 20:24:40

r a k a s t a a n !

jatkoo (8

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.2.12 12:38:44

Kyllä huomaa että olet lukenut paljon hevoskirjoja - tästä tulee ihan mieleen Nea-sarja ja Nummelan ponitalli.

Lähettäjä: Tilli<3 
Päivämäärä:   3.2.12 12:39:52

Itse en ollenkaan pidä tästä. Miksi läskit nousevát hevosten selkään? Kuulun kai "snobeihin" mutta erittäin ällöttävä tarina! Kuolisi koko annie! Sinulla itselläänkin tulee hurjasti kirjoitusvirheitä, etten vielä tänne kirjoittelisi :D!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.2.12 14:41:34

jatkoa!!!

Lähettäjä: iitu 
Päivämäärä:   3.2.12 14:54:37

Jes, kerranki joku hyvä tarina. Jatkoo vaa!!

Lähettäjä: Cabriella 
Päivämäärä:   3.2.12 18:43:35

Tilli<3, olisit kyllä voinut sanoa nätimminkin...

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   3.2.12 19:22:59

Tilli<3 sulla on varmaan paha olla ku tollee sanot

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   3.2.12 20:02:29

Jatkoo heti kun jaksat kirjotella :)

Lähettäjä: professori 
Päivämäärä:   3.2.12 20:26:11

Hyvä tarina, kunhan muistat seurata oikeinkirjoitustasi, ja välttää liiallista puhekielen käyttöä muualla kuin puheenvuoroissa. :)

Lähettäjä: Lilliputti<3 
Päivämäärä:   3.2.12 20:43:53

Tosi hyvä tarina, jatka heti kun kerkeät! Ja olet tosi hyvä kirjoittaja!

Mutta sitten on nämä... Nimittäin tämä Tilli<3. Et voinut sanoa yhtään nätimmin? Ja täällä on toinen raukka, joka ei uskaltanut tulla tänne suoraan sanomaan asiaansa...

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=2&i=3336016&t=3336016

Lähettäjä: Naa(: 
Päivämäärä:   3.2.12 21:57:52

EHDOTTOMASTI jatkoa jos jaksat kirjoittaa! Ihana tarina ja ootan innolla jatkoa!!

Ja en tiiä mikä ongelma tolla tillillä on, mutta elä välitä!

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   3.2.12 21:58:10

Muuten ihan hyvä, mutta häiritsee hirveästi se, että sekotat aiemmin mainitut asiat keskenään: ensin tämä Annie oli ratsastanut 4 vuotta ja hypännyt 60cm, sitten se olikin ratsastanut lähes seitsemän vuotta ja hypännyt 70cm.. Eli tähän kannattaa kanssa kiinnittää huomiota, sillä tekee tekstistä helposti varsin epäselvän ja saa tarkemman lukijan, kuten minut, menettämään mielenkiintoaan tekstiisi, joka muuten on varsin hyvää.
Etenet myös varsin nopeasti tarinassasi ja joskus tulee sellainen fiilis, ettei tosielämässä menisi ikinä näin, mutta tämähän on vain satua, joten ei niin hirveästi haittaa.
Jatka ihmeessä, mutta tarkastele seuraavilla kerroilla mitä olet jo kirjoittanut, ettet sano eritavalla ;)

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   3.2.12 22:46:11

LISÄÄÄ!!

r a k a s t a n !

Lähettäjä: Tutti 
Päivämäärä:   4.2.12 09:42:57

Sait uuden lukijan! :) Jatkoa! Pieniä kirjotusvirheitä olen bongannut,mutta muuten tosi sujuvasti kirjoitettu! Mukava lukea! :D

Lähettäjä: Joiksi 
Päivämäärä:   4.2.12 16:11:03

JATKOAAAAAAAAA!

Lähettäjä: moroi 
Päivämäärä:   4.2.12 17:20:58

tilli<3 anteeksi kamalasti itekki oon läski ja ratsastan.Eiköhän tosielämässä ne ratsastuksenopettajat tiedä et millasilla hevosilla ne LÄSKIT voi mennä.
Olen puhunut, aamen.

Sori kirjotusvirheet oon kännykällä d:

Lähettäjä: Emmapa 
Päivämäärä:   4.2.12 17:32:31

Yleensä en lue heppatarinoita mutta tämä kyllä kuulostaa tosi hyvältä! :) Jatkoa odottelen

Lähettäjä: minävaa 
Päivämäärä:   4.2.12 19:08:58

Tosi hyvästi kirjotettu tarina ainakaan mua ei haittaa kirjotus virheet,kaikki tekee virheitä ja oikein kirjotus on mun mielesti toissijanen asia, kunhan tekstin sisällöstä saa selvää! jatkoa lisää (:

Lähettäjä: tsiisus 
Päivämäärä:   4.2.12 20:36:56

Jatkahhan jo ;)

Lähettäjä: lölölöl 
Päivämäärä:   4.2.12 20:43:54

sait lukijan, jatkoo! :)

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   5.2.12 12:31:48

koska jatkoo???:oo

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   5.2.12 17:40:31

Ensinnäkin, kiitos kaikille palautteesta! Huomasin itsekin tuon eron siinä seitsemän ja neljä vuotta kohdalla, mutta en ole ammattikirjailija, vaan amatöörirustailija, joten kaikki ei välttämättä mene aina putkeen :D Kiitos silti, että huomioit tämän, nimimerkki "..."! Kiitos myös muille positiivisesta palautteesta! Huomasin itsekin tuon topicin tarinastani ratsastusfoorumilla, en voinut kuin nauraa. Joku ei uskaltanut tulla suoraan sanomaan, mutta mitäpä moisista. Noniin, nyt tarinaa.. Edelleen kommentteja ja tästä pätkästä ei tulossa kovin pitkä omien hevoskiireiden takia!

Varustehuoneelta kahmin käsiini huokaillen ihailevasti Summin varusteita. Huippumerkkiset suojat, joiden hintaa en uskaltanut ajatellakaan. Upea yleissatula klassisella huovalla. Suitset, joiden kiiltävän nahan päälle yksikään pölyhiukkanen ei varmasti uskaltaisi laskeutua. Ja mikä parasta; harjakori, jonka päällä voi myös istua! Lukot ja kaikki. Summi oli selvästi erittäin hyvin varustettu, ajattelin virnuillen itsekseni. Tasapainottelin kamppeet käsissäni tallin perälle karsinan kohdalle, jonka oveen oli kaiverrettu kissankokoisin kirjaimin Zero Black. Ja siellähän tuo kuvankaunis ruuna seisoi.
"Heippa, Summi! Oletpas sinä upea. Onkohan omistajallasi aivovamma vai miksi hän päästää tällaisen läskilortin sinun selkääsi?" Puhelin avaten karsinan ruosteesta kitisevää hakaa. Summi katseli minua lempeän uteliaasti ja astui tuttavallisesti lähemmäs. Ojensin sille käteni ja ruuna haisteli sitä.
"Olet tottatosiaan, täydellinen," Kuiskutin ruunalle rapsuttaen sitä kaulasta. Koko hevonen nautti rapsutuksestani, mutta koska aikaa oli vähän, laitoin hevosen nopeasti kiinni karsinan kalteriin ja aloin harjata. Yritin harjata mahdollisimman hyvin ja miellyttävästi, vaikka samalla pidinkin tiukasti silmällä kelloa. Nostin nopeasti karsinat ja laitoin suojat ruunalle jokaiseen jalkaan. Summi seisoi kokoajan paikallaan korvat kuitenkin liikkuen sinne tänne. Kun viimein olin kiristämässä suitsien poskihihnaa, Leena suorastaan lehahti paikalle ja astui karsinaan sisälle.
"Säädän sinulle jo täällä jalkkarit. Maneesissa kun tuo hermostuu paikallaan olosta." Hän tokaisi ollen jo täydessä touhussa Summin ympärillä. Nyökkäsin irrottaen riimua mustan kaunottaren kaulalta. Jalustimien säädön jälkeen Leena tarkisti nopeasti Summin suojat ja satulavyön. Kohotin ihmeissäni kulmiani; eikö Leena uskonut minun osaavan varustaa hevostaan kunnolla?
"Noniin, kiirettä persukseen!" Leena avasi minulle karsinan oven ja lähdin rintarinnan hänen ja Summin kanssa harppomaan maneesille päin.

***

"Saanko kysyä, miksi annat minun ratsastaa tällä ja vielä ilmaiseksi?" Ihmettelin Leenan avatessa minulle ja ruunalle maneesin ovea. Summi tanssahteli ympärilläni hermoillen kai sitä, kun joutui yksin maneesiin ilman hevosystäviään.
"Minulla oli vain sellainen tunne. Minulla on sellaisia joskus. Noh, onko vyö kireällä? Hyvä. Punttaan sinut selkään ja saat kävellä sen kanssa. Se on reipas, mutta herkkä. Suusta vetoa tai liian suurielkeisiä pyyntöjä se ei kestä. Pyysin paria tallillaista nostamaan puomeja, jos vaikka pääset sillä hyppäämäänkin." Leena selitti ja punttasi minut kevyesti ylös. Jouduin ihmetyksen valtaan, koska en todellakaan ollut mikään kevyin keijukainen ja ratsastuksenopettajani, nainen, joka oli oikea luuviulu ja painoi ehkä sellaiset 50kg, punttasi minut tuosta vain korkean hevosen selkään. Mielessäni nostin naiselle hattua.
"Kannetaanko me jo jotain puomeja?" Kuulin kimeän ja yllättävän tutun äänen maneesin reunalta kootessani ohjia käteeni tanssahtelevan eläimen päällä. Käännyin katsomaan kuulemani äänen suuntaan ja pelästyin. Jessica, Cara ja Natalia. Kukas muukaan.
"Odottakaa vain katsomossa, vielä teitä ei tarvita! Noniin, Annie, alapas mennä alkukäyntejä." Leena neuvoi ja minä annoin Summille käyntipohkeet. Tämä lähti reippaaseen käyntiin korvat sojottaen sivuille ja pelkäsin, että ruunaa lähtisi lentoon. Siltä se meinaan tuntui.
"Annie, rentoudu! Rentoudu, niin sekin rentoutuu. Haukottele vaikka; se auttaa." Leena opasti.

jatkuu :) Anteeksi pieni pätkä!! aika vaan ei riitä..

Lähettäjä: Naa(: 
Päivämäärä:   5.2.12 18:17:02

Ihanaa! Jatka pian ^^

Lähettäjä: pikkuoona 
Päivämäärä:   5.2.12 18:27:23

Hyvähän pätkä tuokin oli, mukavan pituinen :)
Mua jäi mietityttään, mikä tää oli, kun Annie ajatteli, että 'eikö Leena uskonut minun osaavan varustaa hevostaan kunnolla'? Meinasko se jotain tärkeetä vai oliko se vaan jotain ohimenevää?

Lähettäjä: Superponskki 
Päivämäärä:   5.2.12 18:36:19

Sait uuden lukijan (: Jaatkoooaa !!!

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   5.2.12 19:08:43

Pikkuoona: Hyvin huomattu, pisteet sinulle! Eli ei ole mikään "ohimenevä" vaan kyllä tästäkin lisää seuraavissa pätkissä.. :)

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   5.2.12 19:11:15

jes lisää pätkää vaa

Lähettäjä: $) 
Päivämäärä:   5.2.12 19:13:21

Sait juuri uuden lukijan! :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.2.12 19:21:32

Jee kiva pätkä. Jatkoo kun ehit!

Lähettäjä: Cabriella 
Päivämäärä:   5.2.12 19:22:20

"Nostin nopeasti karsinat ja laitoin suojat ruunalle jokaiseen jalkaan." Mitä tuo 'karsinat' tarkoittaa tuossa? :D Ihana tarina <3 Jatka :>

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   5.2.12 19:27:59

Voi eeiii :D Siinä Cabriella tosiaan piti lukea kaviot ;D Unenpuutetta? (: Juu eli todellakaan en ole mikään mestarikirjoittaja, lähinnä omaksi iloksi tätä teen!

Lähettäjä: Naa(: 
Päivämäärä:   6.2.12 15:49:40

lisää? ^^

Lähettäjä: tvjist 
Päivämäärä:   6.2.12 15:54:32

tosi hyvä pätkä!:D

Jatkoa vaan!:)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.2.12 17:52:39

jatkoo!

Lähettäjä: bananasplit 
Päivämäärä:   6.2.12 18:15:55

Ja jatkuu.. Kirjoitan tähän suoraan, joten pituudesta en anna tietoja. Toivottavasti pidätte! Jos tulee virheitä (voi tulla, mulla vähän ajatukset seikkailee murheissa, mutta yritän keskittyä) niin sanokaa rohkeasti ! No, tarinaan..

Tottelin ja haukottelin oikein syvään ja rentouduin. Vinkki tepsi niinkuin piti ja Summikin rentoutui. Vilkaisin maata ihmeissäni; Olin tosi korkealla. Rosvokin oli aika iso, mutta tämä oli minusta ainakin varsinainen jättiläinen. Arvioin silmämääräisesti Summin sään vähintäänkin 170cm.
"Katse eteen, Annie! Muista tehdä voltteja ja kaikkea, mitä keksit. Summi hankaloituu, jos sen selässä vain matkustaa. Se on vähän niinkuin pikkulapsi; kun sillä on tylsää, se tekee tuhoja. Eli teetä sille kaikkea tehtäviä, jottei se pääse itse määräämään tahtia." Leena selitti ja nyökkäsin päätäni vastaukseksi, että olin kuullut. Käänsin Summin kentän poikki ja vaihdoin suuntaa tehden voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia, joiden vaikutuksesta sain hevosta paremmin kuulolle. Summi tuntui mahtavalta allani ja uskoin, että sen selässä minäkään en näyttäisi ihan sairaan lihavalta. Sopiva oli ehkä liian valehtelevaa, mutta ainakin tyydyttävä voisi olla kuvaava. Keskityin ratsastamaan täysin, mikä olikin helppoa, sillä Summi liikkui upeasti eteenpäin.

***

"Täällä me ollaan puomin nostajina, kun läski ratsastaa tallin upeimpiin kuuluvaa hevosta." Cara kuiskasi silmät leimuten. Hän ja Natalia sekä Jessica istuivat katsomossa silmät Anniessa. Carasta oli epäoikeudenmukaista, että Annie sai ratsastaa Summilla, koska oli uusi tulokas. Hän, Natalia ja Jessica olivat olleet tallilla jo iät ja ajat ja oli kunnia, jos Leena antoi heidän edes loimittaa jonknu kisahevosistaan ja muista ylpeyksistään. Kerrankin kun Cara oli saanut mahdollisuuden laittaa Summi valmiiksi Leenalle valmennukseen, Leena oli tarkistanut kaikki Summin varusteet, vaikka Cara oli ihan varmasti laittanut ne kunnolla. Leena oli kiristänyt suojia, tarkistanut satulan ja ihan koko hevosen kavioita myöten, oliko se hyvin laitettu. Cara tiesi, ettei Leena voinut sille mitään; hän vain oli tarkka hevosnainen. Silti oli epäreilua ja törkeä veto häneltä antaa läskin ratsastaa Summia, vaikka Cara, Jessica ja Natalia kaikki olivat raataneet hänelle otsa limassa tallitöitä.
"Äläpä! Katsokaa nyt! Joka kerran, kun tuo mursu keventää tuolla, ihrat heilahtaa alhaalta ylös. Kevennyksen tahti ei ole enää ylös, ylös, ylös vaan ih-rat, ih-rat, ih-rat!" Natalia jatkoi ja purskahti kaveriensa kanssa nauruun läpälleen. Kolmikko tuijotti kuin haukat Annieta.
"Voi Summiparkaa. Se on liian upea hevonen kestämään tuollaisia lihavia, ylimielisiä pikkupissiksiä. Kumminkin ratsastuksensa jälkeen Annie kinuaa rikkaalta isipappaltaan, että jee, ostetaan Summiheppa meille isin pullealla lompsalla. Eikö se noin yleensä mene?" Jessica kysyi ivallisena. Muut nyökyttivät katse tarkempana Anniessa. Jos he olivat kuulleet oikein, Leena oli käskenyt häntä nostamaan laukan.

***

Minä olin ravannut Summilla Leenan ohjeiden mukaan ympyrään ja taivuttanut sitä sisäpohkeen ympärille. Summi oli tuntunut energiseltä, mutta se selvästi kuunteli jokaista apuani ja vastasi niihin sekunttireaktioilla. Se oli selvästi paras hevonen, jolla olin pitkään aikaan ratsastanut.
"Noniin, Annie, nyt voisit ottaa laukan noston siihen ympyrälle. Laukatessa Summi kuumuu, mutta ei varmasti lähde käsistä. Ja sinä osaat kannatella käsiäsi hyvin; ei nypi, et sahaa, et vedä. Tuohon täällä pyritäänkin." Leena kehui ja en voinut välttää punastumasta. Ballen kanssa olin oppinut pitämään kädet paikoillaan, sillä sillä oli ollut todella herkkä suu, joka meni haavoille pienemmästäkin nyppäisystä.
Kokosin ohjia ja lakkasin keventämästä siirtyen harjoitusraviin. Tein puolipidettään, nojasin aavistuksen taakse, siirsin jalkaa ja maiskautin kevyesti. Summi syöksähti iloisesti eteenpäin, mikä hieman horjutti tasapainoani, mutta sain nopeasti itseni tasapainoon ja mukaan laukan tahtiin. Summi laukkasi hyvin, mutta minun piti olla tarkkana, sillä se meinasi välillä pienentää ympyrää.
"Hienoa! Laukkaa noin kaksi kierrosta ja siirrä raviin. Vaihda suuntaa ja uusi nosto. Summi nostaa laukan erittäin hyvin, joten ole vielä hellempi apujesi kanssa. Siirrä painoa taakse, maiskauta hipihiljaa. Se yleensä riittää tällä vauhtiherralla. Tyyytööt! Tulkaapas te tänne alas, kootaampa pieniä esteitä tänne toiseen päähän. Jää sinne Annie siihen ympyrälle." Leena ohjeisti minua. Sivusilmällä huomasin, kun kolmikko maleksi katsomosta Leenan luo kantamaan puomeja ja kannattimia. Minä vaihdoin suuntaa ja ravasin siihen kierrokseen pari kertaa. Toden totta Summi kuumui; se ravasi liiankin kovaa eteenpäin ympyrällä. Yritin istunnalla ja puolipidätteillä hidastaa sitä ja kun olin saanut säädettyä sen tarpeeksi hiljaiseksi, nostin laukan. Nyt Summi lähti jo paljon tasaisemmin liikkeelle, kun ekalla kerralla. Minulle tuli tunne, että minä sovin sen askeliin; laukkasimme hienosti samaa tahtia ja en ollut varmasti ikinä tuntenut näin! Ihan kuin olisin syntynyt sen selkään. Laukkasin vielä pari kierrosta ja sitten siirsin sen ravin kautta käyntiin silitellen sen kaulaa ja soperrellen, miten upea poika Summi onkaan.
"Hieno nosto! Puhallatte yhteen hiileen. Kävelepä vähän uralla, niin minä ja tytöt kokoamme sinulle esteitä. Saat hyppiäkin vähäsen." Leena tokaisi minulle tyytyväisenä ja jakoi pirteästi ohjeita poninhäntä heiluen tytöille, miten esteet piti asettaa. Annoin Summille ohjaa ja ohjasin sen kävelemään uralle. Olin ihan pyörtynyt päästäni. Summi oli kertakaikkisen upea ! Ei siinä, että Rosvossakaan mitää vikaa olisi. Sehän oli erittäin mukava hevonen, eikä siitä voinut valittaa. Mutta Summi.. Se oli jo yli asteikoiden. Helmi, jonka voi tavata vain kerran eläessään. No ei, se olisi jo puppua. Balle oli ollut helmeni, muistutin itseäni topakasti. Ei niinkään kauhean osaava, mutta opetti minut ratsastajaksi. Kun taas Summi, se kuuluisi jollekin upeille kisakentille, eikä lihavalle teinitytölle pikkukisoihin. Taputtelin Summia kaulalle antaessani sen venyttää kaulaansa pitkin ohjin.

jatkuu (: Ei ehkä huomenna, mutta sitten taas joskus.. mielipiteitä !

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.2.12 18:47:16

Hyvä pätkä! Jatkoa kun ehit/jaksat. Ei itselle osunut ainakaan mitään silmiinpistäviä virheitä :)

Lähettäjä: Cabriella 
Päivämäärä:   6.2.12 18:52:29

Jatkoa :D

Lähettäjä: Naa(: 
Päivämäärä:   6.2.12 21:14:15

tosi kiva pätkä!! ^^ Jatkoa!!:D

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   6.2.12 22:49:45

ihanaa pistä jatkoo sit ku kerkeet:)

Lähettäjä: kultaporsas 
Päivämäärä:   7.2.12 14:54:04

ihan hirrveen hyvä tarina :)

Lähettäjä: kipiz 
Päivämäärä:   7.2.12 15:16:00

jatkoa :>

Lähettäjä: pikkuoona 
Päivämäärä:   7.2.12 17:14:29

just nyt en kerkee lukea, myöhemmin tänään/huomenna luen!

Lähettäjä: Bananasplit 
Päivämäärä:   7.2.12 20:38:54

Noniin.. Jatkoa (:

“Siirretään tätä vähän vasempaan. Hmm.. Nyt se näyttää hyvältä. Kiitos tytöt! Voitte vaikka seisoa tuossa sivussa vieressäni. Annie, oletko valmis? Tässä on pieni rata, kovin isoja nämä eivät ole.” Leena touhotti katsoen tyytyväisenä pientä kolmen esteen rataansa. Nyökkäsin posket innostuksesta punaisina. Esteet olivat n. 50cm korkeita, kiiltäviä punavalkopuomisia kaksi aika peräkkäin ja yksi erillään. Summikin tuntui vaistoavan, että pian se pääsisi leijumaan esteiden yli.
“Eikö Annie tarvitsisi turvaliiviä? Tarkoitan, että varmuus on paras turva, varsinkin aloittelevimmilla.” Jessica kysyä kimitti. Minua otti päähän ja käänsin Summin voltille. Leena pudisteli päätään kieltävästi:
“Turvaliivi on aina fiksu, mutta Summi on käyttäytynyt koko tunnin hienosti Anniella ja pari hitsautuu loistavasti yhteen. Kyllä hän nyt voi vallan loistavasti hypätä ilman liiviä, vai mitä mieltä olet, Jessy?” Leena selitti hyväntuulisena. En ymmärtänyt, miksi hän oli noin kamalan pirtsakka. Mutta olin aivan samaa mieltä: Olin oudon sulautunut Summiin. Ihan kuin.. No, enpä nyt tiedä.
“hmm..” Jessica murahti jotain siansaksaa ja katseli jalkojaan. Olin aika varma, että hän halusi tulla kumauttamaan minua ja kovaa.
“No niin, Annie, nosta laukka tuolta päädystä ja tule ensiksi tämä sarja ja sitten tuo yksittäinen. Muista, rauhallinen laukannosto, koska liian kovista avuista Summi häiriintyy.” Leena huikkasi ja opasti Jessicalle, Natalialle ja Caralle, missä kohtaa he saisivat seistä. Kokosin ohjakset käsiini ja nostin laukan suoraan käynnistä. Summi nakkasi päätään tuohtuneena ylös lähtien reippaasti eteenpäin. Käänsin hevosen voltille ja laukkasin volttia niin kauan, että sain taivutettua ruunan muotoon ja muutenkin menemään rauhallisempaa tempoa eteenpäin. En ollut arka hyppääjä, mutta ihan kamalaa kaahotusta en esteille halunnut mennä. Ohjasin Summin ekalle sarjalle ja hevonen kääntyi kuin pennin päällä avuistani. Myötäsin ja nousin kenttäistuntaan hevosen hypätessä ekan esteen yli. Minut valtasi sanoinkuvaamaton tunne. Summi ei ollut hypännyt - ei, se oli liitänyt! Hyppäsimme seuraavan esteen samassa yhteisymmärryksessä ja tässä hypyssä olin paljon paremmin mukanakin. Summin korvat sojottivat minuun päin, josta olin hyvilläni, sillä ei ollut kiva ratsastaa hevosta, joka ei kuunnellut selässä istuvaa ratsastajaa. Valmistauduin tulevaan esteeseen nojaamalla eteen. Summi ilmeisesti kompastui ja rysähdimme tyylittömästi (mutta kuitenkin taidolla) esteen ylitse. Laukkasin kierroksen ja sitten siirsin sen ravin kautta käyntiin Leenan luokse. Halusin kuulla, mitä mieltä hän oli hypyistäni.
“Eka ja toka meni oikein hyvin! Ilahduin, kuinka mukavasti Summi kuunteli sinua. Ja sinä osaat myös kuunnella sitä. Se on hieno taito se. Kolmannella esteellä istuntasi oli pikkasen vinossa ja Summi herkkyyttään keskittyi vähän liikaa siihen ja unohti jalkansa. Hienosti kuitenkin hypätty! Hyppää vielä kerran tuo kolmas este, jotta voimme päättää tämän hyvään kokemukseen.” Leena hymyili minulle aurinkoisesti. Minä hymyilin hänelle takaisin kuin hangonkeksi. Olin niin onnellinen koko ratsastuksesta Summilla. Tiesin jo nyt, että tämä hevonen olisi ainutlaatuinen. Tällaista en voisi kokea muulla hevosella. Nostin laukan käynnistä ja hyppäsimme kolmannen esteen uudelleen. Kiinnitin paljon parempaa huolta istuntaani, joten ylitys sujui myös paremmin.
“Hienoa! Nyt, kävele sen kanssa. Hoida Summi sitten ja tule toimistoon kanssani. Haluan keskustella kanssasi vakavasti.” Leena hymyili minulle ja lähti maneesista sanoen vielä jotain tytöille. Nämä nyökyttivät Leenalle nöyrinä. Olin aika varma, että Leena oli käskenyt heitä siivoamaan esteet maneesista.
“Noh, läski, leijutko?” Natalia irvisti minulle heti, kun Leena oli jo varmasti kuuloetäisyyden ulkopuolella. Annoin Summille pitkät ohjat ja taputtelin sen kaulaa kääntäen katseeni Nataliaan.
“Miksen leijuisi? Aivan upea hevonen, aivan upea tunti, aivan upea opettaja. Kai siitä saa jotain ylpeyttä tuntea. Jos en tuntisi, olisin kiittämätön.” Napautin terävästi takaisin. En pitänyt siitä, en ollenkaan, että ihmiset aukoivat toisilleen päätä tietämällä faktoja. Rauhoitin itseni, koska Summi jännittyi. Tärkeintä oli vain Summi, ei snobijengi.
“Sitten olen sinulle niin mukava, että kerron, että Summi myydään. Hah, kuulitko! Unelmiesi hevonen on pian toisten käsistä. Toivottavasti mahdollisimman pian, ettet vain pilaa noin upeaa ja jylhää eläintä.” Cara sanoi minulle ääni tihkuen kylmää ivaa. Minua puistatti. Ei Caran ääni, vaan sanoma. En todellakaan halunnut, että Summi myytäisiin.. Halusin ratsastaa sillä jatkossakin, osallistua valmennuksiin ja kilpailuihin. Minä vain kerta kaikkiaan halusin, että en joutuisi luopumaan Summista.
“Tulipas hiljaista. Rupesitko läski parkumaan?” Natalia vuorostaan nauroi pilkkanauruaan. Jouduin myöntämään mielessäni, ettei itku ollut kaukana. Uskoin jo kävelleeni tarpeeksi ja laskeuduin vaitonnaisena Summin selästä ja talutin sen maneesista pois. Suljin korvani totaalisesti ilkeyksiltä, mitä snobit minulle huutelivat.
“Summi pieni, ei kai sinua oikeasti myydä?” Mutisin taluttaessani Summia tallille ja paijaillessani sen kaulaa. Se nuuhki kättäni turpakarvat kutittaen ja aiheuttaen minussa helliä tunteita. Summi liikutti korviaan puheeni tahdissa ja puhalsi lämmintä ilmaa sieraimistaan. En ymmärtänyt itseäni yhtään. Miten minä yhden ratsastuskerran jälkeen olinkin voinut kiintyä - vai voisinko sanoa jo, että rakastua? - yhteen hevoseen. Hiljaa sydän käpristellen talutin Summin karsinaan ja riisuin siltä varusteet niin hitaasti kuin suinkin pystyin. Halusin viettää aikaa sen kanssa niin paljon kun vain pystyin, ennen kuin se myytäisiin. Se tietysti lisäisi tuskaani, mutta minun oli vain pakko olla Summin kanssa. Outo tunne, mutta siltä minusta vain tuntui.
“Minä leikkaan sinusta sitten kaikki kuvat, kun sinä ja uusi omistajasi kisaatte jossain upeassa kisassa. Niin, pikkuinen. Olet aika ihana hamuturpa.” Hymyilin ja harjailin ruunaa pitkin vedoin. Summi seisoi rauhallisena paikallaan ja se oli jopa hiukan hikistynyt, joten loimitin sen siniseen, risaiseen fleeceen ja ja muiskautin pusun sen turvan kärkeen. Sitten suljin karsinan oven, tartuin varusteisiin ja kiikutin ne jo tottumuksella varushuoneeseen. Kuolaimet tietysti pesin, satulan päälle laitoin päällisen ja suitset paketoin - Leena kun tuntui olevan niin tarkka sekä hevosistaan, että varusteistaan. Kun olin operaation suorittanut lähdin kävelemään Leenan toimistolle, jälleen kerran. Miksi minusta tuntuikin, että olin aina Leenan toimistossa?
“Kappas, Annie! Tulehan sisään ja sulje ovi. Tämä keskustelu käydään kaksin ilman ulkopuolisten silmiä tai korvia.” Leena viittoi minut sisään ennen kuin ehdin edes koputtaa. Hänellä taisi olla ennustajan vikaa, ajattelin, mutta tein niin kuin hän käski ja istuuduin häntä vastapäätä. Katsoin häntä kysyvästi.
“Mitäs pidit meidän Summi herrasta?” Leena aloitti katsoen minua läpitunkevasti, mutta edelleen hymyillen.
“Se oli oikein kiva. Kuunteli minua kokoajan, mutta mikään automaatti ei ollut. Reipas tapaus, mukava ratsastaa. Noh, taisin minä siihen ihastua.” Myönsin punastuen korviani juuria asti. Leenan suupielet repivät korvia, niin iloisesti hän hymyili:
“Oi että, sitä minä toivoinkin! Toki teidän pitää treenata, jotta löytäisitte täydellisen harmonian, mutta yhteinen sävel teillä jo oli. Olin alkuhetkistä, kun menit meidän Rosvolla, jo ihan varma, että tässäpä olisi mitä mainioin ratsastaja Summille.” Leena löi käsiään yhteen näyttäen erittäin tyytyväiseltä. Minun vatsaani kuristi:
“Mutta sinähän myyt Summin?”
“Aivan, lapsikulta, niin myyn. Sen on aika saada itselleen hyvä ratsastaja, rakastava sellainen, joka tarjoaa sille sitä, mitä ruuna tarvitsee.” Leena nyökkäsi painokkaasti ja jatkoi:
“Myyn sen sinulle, mikäli haluat ottaa Summin omaksesi.” Minulla löivät aivot ja kaikki ihan tyhjää. Katsoin Leenaa suu auki kuin joku vähemmän järkevä. Mitä hän sanoi? Myisi minulle? Myisi minulle Summin?!
“Häh?” En saanut suustani mitään muutakaan järkevää kommenttia.
“Vanhempasi olisivat täysin valmiita ja halukkaita ostamaan sinulle hevosen, Annie. Keskustelin heidän kanssaan tänään, kun ratsastit Rosvolla. Me sovimme tallipaikan täältä ja hintaakin määrittelimme. Kaikki riippuu sinusta: Haluatko Summin omaksesi?” Leena kysyi asiallisesti naputtaessaan kynäänsä vasten toimiston pöytää kuin tehostaen puhettaan. Minä änkytin ja sönkötin taas. Halusinko Summin omakseni? Olinko valmis Ballen jälkeen? Sisimmässäni tiesin kyllä vastaukseni.
“Haluan,” Henkäisin räpytellen kyyneleitä silmistäni. Leena nousi pöytänsä takaa ja rutisti minua lujasti:
“Rakas lapsi, näin potentiaalisi aivan heti. Huonolle en Summia möisi, mutta sinulta hän saa aivan kaikkea, mitä tarvitsee.”
“Rakastan sitä jo nyt.” Sanoin ääni käheänä onnesta. En voinut uskoa tätä: kunhan äiti ja isä tulisivat lyömään Leenan kanssa kaupat lukkoon, Summi olisi minun. Minun ikiomani.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.2.12 20:54:04

jatkoa äkkiä en malta ootta!:)

Lähettäjä: random 
Päivämäärä:   7.2.12 20:56:19

ihana tämä tarina <3 toivottavasti nuo kamalat tytöt jäis kiinni jostain hirveästä

Lähettäjä: tvjist 
Päivämäärä:   7.2.12 21:46:15

ooii, tosi hyvä oikeestaan liianki hyvä :D

jatkaa vaa (: Ei voi olla lukemata !

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   7.2.12 21:52:25

IHANAAAA!!!<3 pistä jatkoa, en malta oottaa seuraavaa!

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   7.2.12 22:35:59

Nytkö se alkaa reenaileen tosissaan oman hevosen kanssa, ja muutenki, nii varmaan alkaa myös vähän kilot lähtemään, jos se tietenki kattois väähn mitä syö :D pääsis näyttämään nuille hirveille tytöille että se on aprempi ku ne.

Lähettäjä: Naa(: 
Päivämäärä:   7.2.12 23:20:27

Ihana osa!!!! :D En voinu lopettaa hymyilemistä :D
Lisää pian! ;)

Lähettäjä: kultaporsas 
Päivämäärä:   8.2.12 08:07:06

Hyvä tarina jatka :)

Lähettäjä: hjbkj 
Päivämäärä:   8.2.12 12:50:03

AAWWW jatkooo <3 Kerrot niin selkeästi ja todenmukaisesti, että tuntuu kuin olisi itse seuraamassa tapahtumia "kärpäsenä katossa :D". Tää on vaan niin huippu tarina! Jatkoa ihmeessä :)

Lähettäjä: pikkuoona 
Päivämäärä:   8.2.12 14:46:25

Hyvät viimeset 2 pätkää, tykkäsin kovasti! Tosi yksityiskohtaisesti (mun kuvailuun verrattuna vaikkapa...) kerrot kaiken, ja se on hyvä. Jatkele kun ehit

Lähettäjä: Cabriella 
Päivämäärä:   8.2.12 15:08:02

J A T K O A! R i g h t k n o w!

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   8.2.12 15:33:06

pistä jatkoa sit ku kerkiät:)!

Lähettäjä: Bananasplit 
Päivämäärä:   8.2.12 15:39:34

Kiitoksia kehuista ja muusta palautteesta! :) Jatkosta en uskalla lupailla, mutta tiedä vaikka illalla, kun olen tallilta tullut, innostuisin raapustelemaan.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   8.2.12 16:13:43

Jee kiva pätkä Nopee jatkoo kun jaksat :)

Lähettäjä: lankakerä 
Päivämäärä:   8.2.12 21:30:55

Jatka! Sait uuden lukijan! Tykkään sun tavasta kirjottaa,se on mahtava! Tätä tarinaa ei saa jättää kesken! ;)

Lähettäjä: maea 
Päivämäärä:   8.2.12 22:06:40

Sait toisenki uuden lukian! :)
Jo mainitut virheet häiritsivät myös minua hieman mutta eipä täällä virheetöntä tarinaa varmaan löydykkään, eli ei sillä niin väliä:)
Loistava juoni ja hyvä toteutus!:)
Jatkoa vaan tulemaan!!:)