|
Lähettäjä: Cher.
Päivämäärä: 24.2.11 14:36:59
Bel näytti pahasti jäävän alakynteen tappelussa, ja halusin sulkea silmät kiinni pelkästä kauhusta. Ryhdistäydyin kuitenkin ja yritin mennä heidän väliinsä.
-H-hei, lopettakaa nyt, yritin, mutta miehen nyrkin vaimensi ääneni ja kellahdin maahan kumoon.
-Mitä hittoa? kuulin Jerryn äänen. Mies vilkaisi merkitsevästi mieheen, ja tajusin tämän tuntevan hänet.
-Siinä paha missä mainitaan, Bel sylkäisi sanat suustaan nähdessään Jerryn. Nousin maasta nopeasti ja vilkaisin Jerryyn epätoivoisena.
Jerry repäisi miehen mukaansa ja raahasi tämän kauemmaksi meistä, niin etten kuullut sanaakaan mistä he puhuivat. Bel vilkaisi minuun ja hoiperteli syliini purskahtaen itkuun.
-Bel, voisitko sä kertoa mitä täällä on meneillään? kysyin ja irrottauduin tytöstä niin, että näin tämän kasvonsa. Hänen huulensa olivat turvonneet ja ne vuotivat verta. Kaivoin taskustani ryppyisen nenäliinan ja painelin tätä tytön huuliin, saaden Belin inahtamaan kivusta.
-Oo kiltti ja vie mut vain kotiin. Nyt, Bel sanoi ja pyyhki kyyneleensä nopeasti pois poskiltaan. Huokaisin syvään, ja mietin, saisinkohan koskaan tietää tästä illasta yhtään sen enempää mitä nyt tiesin.
Huomasin Jerryn vilkuilevan minuun päin kysyvä ilme kasvoillaan, kun raahasin Beliä pitkin katua.
-Oottakaa, mä heitän teidät kotiin, Jerry huudahti ja hölkkäsi luoksemme jättäen minulle tuntemattoman miehen seisoskelemaan yksin puun juurelle.
-Mä en kaipaa sulta mitään, ja vähiten niistä apua, Bel sihahti. Jerryn ilme kiristyi ja mies pysähtyi aloilleen. Viimeistään nyt näytin aivan kysymysmerkiltä.
-Bel mennään nyt, sanoin sitten topakasti ja raahasin tyttöä perässäni. Vilkaisin vielä kerran taakseni nähdäkseni Jerryn. Miehen kasvoja kuvasti vakava ilme, ja kun yritin hymyillä varovaisesti, kääntyi Jerry pois. Kurtistin kulmiani ja tunsin oudon tunteen tunkeutuvan sisälleni. Se oli tunne, josta en pitänyt yhtään.
Pyörittelin lusikkaa mukissani tylsistyneenä. Bel oli nukahtanut – tai oikeastaan sammunut sohvalle. Havahduin jonkun koputtaessa oveen ja riensin eteiseen nopeasti miettien samalla, kuka kumma tulisi tähän aikaa.
-Ripe?
-Onks Bel täällä? mies kysyi selvästi huolissaan.
-Tuonne se sammui, sanoin osoittaen sohvaa, jossa Bel makasi.
-Missä välissä se juoda kerkes? Ripe melkein parahti.
-Sitä mäkin mietin, huokaisin.
-Onko Bel kunnossa?
-Joo, pari pintanaarmua ja mustelmaa, ei sen pahempaa onneksi, vastasin. Ripe näytti helpottuneelta.
-Ripe..
Ripe nosti päänsä ja katsoi minuun odottavan näköisenä.
-Mitä ihmettä teidän kaikkien välillä on meneillään?
-Se on pitkä juttu, Ripe huokaisi ja pörrötti hiuksiani nopeasti.
-Mulla on aikaa vaikka koko yö, intin.
-Toi kuulosti jo vähän pervolta, Ripe naurahti. Tunsin kevyen punan kohoavan kasvoilleni ja painoin katseeni maahan.
-Mutta usko nyt, ei se oo mitään vakavaa, tämä jatkoi huokaisten ja hänen kasvoista olisi nähnyt kilometrien päähän, että mies valehteli.
-Mä en usko sua. En sitten ollenkaan, totesin.
Ripe haroi tummaa tukkaansa toisella kädellään ja näytti miettivän jotain todella ankarasti.
-Mun on varmaan parasta mennä, Ripe sanoi.
-Mä tuun kanssa, sanoin nopeasti ja otin naulakosta takin.
-Minne?
-Mä tuun sun mukaan, selvensin. En halunnut jäädä omien ajatukseni kanssa tähän taloon, joka sitä paitsi haisi aivan Belin oksennukselta. Ripe huokaisi.
-Tiedätkö sä paljon kello on?
Nyökkäsin.
-Mä en oo mikään lapsi enää, huokaisin.
-Alle 18-vuotias kuitenkin. Ripen äänessä kuulsi jo piruilua.
-Haista kukka, tuhahdin.
-No tuutko sä vai et? mies kysyi kun seisoin oven kynnyksellä.
-Tuun, tuun, vastasin ja painoin oven hiljaisesti kiinni toivoen, ettei Bel heräisi.
Kävelimme Ripen kanssa pitkin pimeää katua, ja aina välillä mieleni teki tarttua miehen kädestä – ihan vain siksi, koska en pitänyt pimeästä. Se sai minut miettimään, miksi ihmeessä olin ängennyt Ripen mukaan. Olin kuitenkin tyytyväinen päätöksestäni. Ripe sai oloni jotenkin hurjan vapaantuneeksi ja välillä sain miettiä, mitä kaikkea suusta päästinkään.
-Kauan sä ja Jerry ootte tunteneet toisenne? kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen.
-Mä oon tuntenut Jerryn jo vaippa ajoista saakka, Ripe naurahti.
-Niin kauan? Mahdatte tuntea toisenne sitten läpikotaisin, hymähdin.
-No jaa, pari vuotta sitten meidän välit meni kokonaan poikki, mies sanoi jotenkin vältellen. Melkein läimäytin itseäni otsaan, miten valitsin aina tällaiset aiheet. En kuitenkaan malttanut pitää enää suutani kiinni.
-Ja nyt olette sitten sopineet?
-Olosuhteiden pakosta, Ripe sitten irvisti. –Ja kyllä me välillä läppää heitetään, jos nähdään. Jerry kyllä tykkää enemmän kettuilla.
Mistä ihmeen olosuhteiden pakosta? mietin päässäni, mutten kuitenkaan kysynyt sitä ääneen.
-Miks teidän välit meni sitten poikki? kysyin ja toivoin, ettei Ripe ahdistuisi kysymyksistäni. Ripe pysäytti minut ja naurahti.
-Sä kyselet niin paljon, mies totesi ja tuijotti silmiini hetken, ennen kuin käänsi katseensa pois.
-Sä muistutat niin paljon yhtä tyttöä. Tyttöä, johon Jerry joskus rakastui, Ripe jatkoi sitten vakavampana. Kurtistin otsaani ja mieleeni välähti kehystetty kuva Jerryn yöpöydältä.
-Mä en tiedä haluanko mä kuulla enempää.
Ripe tarrasi olkapäästäni kiinni ja veti minut lähelleen.
-Mutta yhden jutun mä haluan kuulla, totesin ja Ripe käänsi päänsä takaisin minuun.
-Minkä?
-Mistä te riitelette Belin kanssa? Mä haluan tietää.
Ripe huokaisi.
-Bel sai kuulla vahingossa juttuja, mistä sen ei ois pitänyt kuulla. Ja tietenkin se yhdisti heti mut niihin.
Sen enempää Ripen suusta ei irronnut, ja tiesin, että oli turha kysellä enempää. Muuten mies vetäytyisi takaisin kuoreensa, josta oli juuri alkanut avautua. Tunsin puhelimen tärisevän taskussani ja kaivoin sen laiskasti esille. Yksi uusi viesti. Avasin viestin ja hymy karkasi huulilleni. ’’Hyvää yötä pikkuinen. –Jerry’’
|