Lähettäjä: funfunHey 
Päivämäärä:   15.12.10 21:35:19

Edellinen

Ja jatkuu tänne, IHANA tarina. :)
I love it! <3

Lähettäjä: über ihq 
Päivämäärä:   16.12.10 00:29:36

ihana toi viimesin pätkä<3 oon kipeenä ja vähän "herkässä tilassa" muutenki sit ko luin ja kuuntelin samalla antti tuiskun biisiä vierelläsi niin myönnä että tuli kyllä kyynel silmään:D:D

Lähettäjä: mielipide 
Päivämäärä:   16.12.10 13:38:51

Mä en ainakaan ois osannu arvata mitä tapahtuu, eikä toi tuo -sanan käyttö haittaa ollenkaan! :) Ehdottomasti paras tarina täällä.

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   16.12.10 14:59:07

todellaki paras homorakkaustarina!! :)) ♥

millon jatkoo?:)

Lähettäjä: Neurotic 
Päivämäärä:   16.12.10 21:51:27

Kiitos kommenteista! <3 Ja juu, Saarasta ei pääsekään helpolla, hah. Yskä sit valvotti mua viime yönä (millonkahan tää tauti loppuu?), joten ehdin kirjotella seuraavankin pätkän loppuun. Vähän saatoin kieltämättä joissain kohden kiiruhtaa ja kuvailu jäi vähemmälle, mutta ainakin vähän pidempi pätkä. Elän (ja tää tarina elää) kommenteista, joten niitä vaan! Seuraava pätkänen venyy sitten luultavasti vasta ensi viikon alkuun, tää joulunaika kun on muutenkin vähä kiireistä.

________________

Jouduin kiskomaan ties kuinka monta kupillista kahvia seuraavana aamuna, että sain itseni ylipäänsä edes kunnolla hereille. Yöunet olivat jääneet surkean lyhyiksi ja koko kevätkirkon ajan jouduin tukahduttamaan haukotuksia jotka olivat päästä huuliltani alituiseen. Yhtäkkiä koko loman alkaminen ei tuntunut miltään ja minä vaan istuin kirkossa ajatukset jossain ihan muualla kuin siinä hetkessä. Oppilaat eivät meinanneet malttaa pysyä hiljaa ja koitin hyssytellä luokkaa, vaikka jouduinkin sättimään itseäni siitä, etten ottanut asiaa tarpeeksi tosissani. Solmio tuntui inhottavan kiristävältä ja löysäsin sitä hieman, vaikkei olo yhtään sen mukavemmaksi muuttunut. Elias pyöri mielessäni kokoajan, vaikka olin eilen illalla tehnyt vankan päätöksen, että en ajattelisi sitä miestä enää ollenkaan. Se oli tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, koska paino ei rinnan päältä ollut vieläkään minnekään siirtynyt ja tuntui kokoajan siltä kuin jokin tyhjä paikka olisi sisälläni. Niin kuin kai olikin. Näpräsin puvun takin hihaa ja kun toimitus viimein päättyi, jaoin todistukset vilkkaasti pyöriville oppilaille, jotka höpöttivät kuka mistäkin kesäsuunnitelmistaan suu vaahdossa. Väänsin kasvoilleni hymyä, etten olisi näyttänyt kaikessa kalpeudessani ihan haudastanousseelta.
- Hyvää kesää, toivottelin ja vastaanotin muutamia ruusuja, joita osa oppilaistani ojenteli hymyssä suin. Sellainen piristi ainakin hitusen, vaikka olo tuntuikin väsyneeltä. Lopulta päästin äänekkäät vitosluokkalaiset lomille ja suuntasin vielä toivottamaan kesälomia työkavereilleni, joista lähes kaikkien huulilla koreili hymy. En viitsinyt näyttää joukosta poikkeavalta, joten vääntelin huuliani hymyyn parhaani mukaan. Aika oli tosiaan kulunut nopeasti, niin kuin äsken vasta olisi ollut syksy.

Ford nökötti kiltisti parkkipaikalla kun viimein astelin aurinkoiseen kesäsäähän. Puvun takki ja housut tuntuivat kuumilta ja istahdettuani ratin taakse, heitin solmion suosiolla kaulastani ja nojasin hetken selkänojaan. Oli vähän tyhjä olo. Ei ollut töitä, eikä ollut tekemistä. Ei ollut Eliasta - ei olisi enää ikinä, koska en uskonut voivani olla miehen kanssa enää edes kaverilinjalla. Enkä meinannut enää ottaa siihen mieheen mitään yhteyttä, sen verran vihainen oli. Surkeaa kai, että kaikesta vihastani huolimatta tunteeni pysyivät silti yhtä voimakkaina, eivätkä näyttäneet tukahtumisen merkkejä eilisenkään jälkeen. Huokaisin hieman ja käynnistin auton. Aikahan parantaa haavat, vai miten se typerä sanonta meni? Juuri nyt kuitenkin tuntui siltä, etten voinut uskoa siihen.

Kotiin päästyäni vaihdoin puvun rennompiin vaatteisiin ja edelleen hieman sekavan oloisena laitoin eilen nauttimani viinipullon takaisin hyllyyn ja siirtelin astiat astianpenukoneeseen. Minni tuli puskemaan jalkoihini ja nappasin kissan syliini koittaen vähän hymyillä.
- Miten ois jos keksittäs tänne joku uus järjestys? tuumasin kissalle ja katselin ympärilleni asunnossani. Koitin parhaani mukaan löytää jotain piristävää ja keksiä itselleni muuta ajateltavaa, etten vajoaisi samanlaiseen synkkyyteen kuin eilen. Pahinta tässä oli se, että Elias oli oikeasti ollut jotain muuta kuin kaikki muut. Se mitä tunsin Eliasta kohtaan - se oli jotain ihan erilaista, se oli jotenkin paljon syvempää kuin ennen. Tunsin miten sisuksiani alkoi taas kuristaa ja karistin ajatukset mielestäni, vaikka se hankalaa olikin. Miten minä pääsisin sen miehen yli? Huokasin hiljaa ja rapsutin Minnin kirjavaa karvaa hieman hajamielisesti. "Kun ei luota ikinä kehenkään, niin ei koskaan satu", muistin jonkun alkoholisoituneen nuoren miehen joskus todenneen baarissa joitain vuosia sitten. Me olimme naureskelleet tämän sammallukselle, mutta juuri nyt tuo lause kuulosti uskomattoman järkeenkäyvältä. Laskin Minnin alas ja vilkaisin itseäni käytävän peilistä. Näytin tosiaan kalpealta. Katsoin vihreisiin silmiini ja kallistin hieman päätäni. Olin aina pitänyt kasvonpiirteitäni turhan poikamaisina ja jotenkin liian siroina, mutta Elias oli saanut senkin asian tuntumaan hyvältä. "Nyt mä tiedän miks ne sanoo, että kaikki enkelit on miehiä. Sä oot niin... Sä oot jotenkin niin kaunis." Purin hammasta ja käänsin katseeni muualle. Hiton Elias. Miksi meninkin sekaantumaan ja ihastumaan tuollaiseen ihmiseen? Kyllähän tuon miestyypin tiesi - epäilin vahvasti, että Elias oli ollut alle parikymppisenä opiskelijana juuri niitä joita kutsuttiin pelimiehiksi tai rentuiksi.

Lauantaina jätin kaiken viihteellelähtemisen välistä ja päätin vain istuskella kotona ja katsoa leffoja. Kuulosti ehkä vähän masentavalta, mutta tuntui siltä, että tarvitsi olla yksin eilisen jälkeen. Senja soitteli minulle pitkästä aikaa illalla ja kyseli kuulumisia ja pyysi lähtemään joku ilta parille. En tiennyt halusinko niin kauhean kovasti nähdä naista, mutta lopulta sovimme käväisevämme muutamilla maanantaina jos kummallekaan ei tulisi mitään. Ehkä se tästä lähtisi, koittaisin vaan ajatella muita ihmisiä, enkä Eliasta. Olo tuntui rikkinäiseltä, mutta koitin ajatella optimistisesti, olihan lomakin alkanut. Loppujenlopuksi nukahdin kesken elokuvan ja heräsin lopputekstien pyöriessä, jolloin suljin television ja vilkaisin kelloa joka näytti puolta kahtatoista. Hiippailin makuuhuoneeseen ja vedin housut jaloistani kaivautuen sitten lakanoihin. Olin huomannut, että aina kun jokin asia painoi, niin nukkumaanmenot olivat pahimpia, koska silloin kaikki jutut tulivat mieleen kahta kauheammin. Ummistin silmäni, mutta mieleeni tuli vain Elias ja se miten hyvältä tämän kosketus oli tuntunut viime lauantaina meidän maatuamme vierekkäin siinä Eliaksen sängyllä. Ynähdin ääneen ja tuijottelin kattoon. Nyt ei ollut edes työasioita joihin voisi ajatuksensa hukuttaa. Huokaisin hieman ja käänsin kylkeä, koittaen oikeasti saada unen päästä kiinni.

*

Sunnuntaina tuijottelin kalenteriani ja mietin. Olisin voinut ottaa jonkin iltalukiotyyppisen kurssin kesäksi ihan vain siksi, että olisi ollut tekemistä, mutta tässä vaiheessa oli vähän turhan myöhäistä. Soittelin äidille, joka oli varsin tyytyväinen siitä, että pidin yhteyttä pitkästä aikaa. Äiti hössötti Tanjan häistä suu vaahdossa ja oloni tuntui kohenevan hieman. Olin iloinen siskoni puolesta, vaikka se saikin samaan aikaan oman oloni ahdistumaan. Tiialla oli lapsi ja Tanja menossa naimisiin, ja noista molemmat olivat minua nuorempia. Tiesin stressaavani kauheasti, enhän minä mikään viisikymppinen vielä ollut ja olihan tässä aikaa. Kuljetin sormiani lyhyeksi leikattujen hiusteni lävitse ja pieni hymy käväisi kasvoilla äidin puhetulvan myötä. Lupasin tulla käymään tämän kuun aikana, vielä ennen Tanjan häitä ja lopulta lopettelin puhelun vilkaisten vähän ikkunaan. Aurinko oli painunut pilveen.

Aloitin tekemisen keksimisen sillä, että suuntasin pitkästä aikaa lenkille. Aiemmin olin koittanut lenkkeillä säänöllisesti, mutta viimeisen parin vuoden aikana se vaan oli jäänyt. Hölkkäsin kuntopolun kautta ruohokentälle, jossa joillain kymmenkesäisillä pojilla oli harkat menossa. Mieleeni tuli se kun Elias oli innoissaan todennut, että minun pitäisi tulla potkimaan joku kerta tälle kentälle palloa kesän aikana. Pyyhkäisin otsaani ja työnsin ajatuksen mielestäni katsoen poikien pelaamaa harjoituspeliä hieman juoksemisesta hengästyneenä. Saatoin todeta kuntoni olevan ihan rappeutunut. Olin nuorempana saanut oikeasti tehdä tuhottomasti töitä, että saisin vähän näkyviä lihaksia, enkä näyttäisi ihan tikulta. Olin aina ollut laiha ja se oli varsinkin nuorempana ärsyttänyt ihan kauheasti. Nykyään asia ei enää kiinnostanut samaan tapaan - olin laiha, eikä sille oikein mitään mahtanut. Suoristauduin ja lähdin kävelemään takaisin kuntopolulle, kunnes kuulin kännykän värisevän housujen taskussa. Epäilin Senjan soittavan, ettei huominen kävisi, mutta kun tunnistin näytöllä vilkkuvan nimen, tunsin jotain kylmää humahtavan voimalla lävitseni. Sydän alkoi hakata ja mahassa muljahti. Mitä helvettíä Elias soitti minulle? Hieman vihaisena painoin punaista luuria ja uudenlaisella aggressiivisuudella aloin hölkätä pururataa pitkin kohti kotia. Kännykkä soi vielä kolme kertaa itsepintaisesti, mutta en välittänyt, vaan keskityin juoksemiseen.

Elias yritti saada minua kiinni vielä illemmalla, mutta päätin - ehkä hieman naiivistikin - olla vastaamatta. Toki minua kiinnosti mitä miehellä olisi sanottavaa, mutta ei mies ollut itsekään vastannut minulle, joten annoin puhelimen soida ylhäisessä yksinäisyydessään jaksamatta välittää. Joskin olo tuntui astetta huonommalta miehen soittelujen myötä, koska näytöllä vilkkuva nimi hankaloitti verrattain hyvin paljon asian unohtamista. Jos Elias tahtoi, että me voisimme olla kavereita, niin en tiedä pystyisinkö siihen enää. Olin miehelle todella vihainen edelleen, enkä halunnut kuulla tämän ääntä koska se tuntuisi vain pahalta tunteideni ollessa yhä voimissaan. Kaiken lisäksi oli kauhea ikäväkin, vaikken halunnut myöntää asiaa.

Maanantaina koitin sitten keskittää ajatukseni Senjaan, jonka kanssa sovimme näkevämme illemmalla keskustassa. Ajoin leukani sileäksi ja vetäisin farkkujen kaveriksi jonkun normaalia kivemman t-paidan, päättäen, että tänään en soisi ajatustakaan sille yhdelle miehelle, joka ei jättänyt ajatuksiani rauhaan. En varmasti antaisi Eliaksen pilata kesänalkuani tempullaan ja uudenlaisen puhdin kera suuntasin keskustaan. Jouduin odottelemaan Senjaa pari minuuttia ennen kuin nainen asteli hyväntuulisesti hymyillen kulman takaa ja vilkutti. Tämä oli löytänyt päälleen lyhyen ja melko pienikokoisen mekon sekä jalkoihinsa korot joiden kanssa nainen oli melkein pituiseni. Me halasimme ja Senja hymyili sitä kestohymyään kun suuntasimme tietä eteen päin.
- Mitä sulle kuuluu? Ei olla törmäilty sitten sen mökkireissun jälkeen, nainen sanoi ja vilkaisin tuota koittaen vähän hymyillä.
- Hyvää, sanoin valehdellen, - loma alko ja sillä tavalla, mites sulla?
- Hyvää kans, ihanaa kun on kesä.
Suuntasimme sisälle ja tarjosin Senjalle ensimmäisen kierroksen ja oikeastaan seuraavankin. Huomaamattani tajusin katseeni pysähtyvän jokaisen pörröpäisen ruskeatukkaisen miehen kohdalla, joista kukaan ei kuitenkaan ollut Elias. Jossain vaiheessa iltaa kännykkäni soi taas ja Eliaksen nimi vilkkui vaativana ruudulla. Eikö se mies voinut antaa minun olla? Purin hammasta ja hetken ajan siinä pienessä humalassa jo mietin, että vastaisin ihan vain kuullakseni sen matalan ja pehmeän äänen, mutta pidin pääni.
- Kuka sua kaipaa? Senja kysyi ja painautui hieman lähemmäs.
- Kuka lie, tuumasin ja kiersin käteni naisen lanteiden ympärille laittaen kännykän taskuuni, - meinaako humalluttaa? hymyilin. Me istuimme baaritiskillä ja Senja virnisti.
- Mä oon ihan selvä, nainen vätti hitusen sammaltaen ja kumartui hieman lähemmäs.
- No sit sä tarviit lisää juomista, sanoin ja sipaisin hiuksia pois Senjan kasvoilta. Huikkasin tilaukseni ja baarimikko kiikutti juomat eteemme hieman hymyillen. Kiskoimme drinkit alas kurkusta ja aika tuntui kuluvan siivillä, siinä missä tosin myös raha tililtäni, mutta en jaksanut välittää.

Useamman nautitun juoman jälkeen olo tuntui siltä, että epäilin aamulla voivani jossain määrin pahoin. Päässä humisi ja annoin käteni kulkeskella Senjan selällä melko estottomasti. Joskin nainen vain kumartui entistä lähemmäs ja painoi huulikiillolla maalatut huulensa huulilleni, liikutellen kättään reidelläni. Naisen käsi kiertyi niskaani ja tuon huulet painuivat entistä halukkaammin ja vihjailevammin huulilleni, samalla kun toinen käsi vaelteli reidelläni. Humala nosti halujani ja annoin käteni liikkua entistä estottomammin naisen vartalolla.
- Lähetäänkö? Senja kuiskasi korvaani ja liikutti kättään yhä pidemmälle sisäreidelläni. Laskeuduin alas tuolilta ja painoin huuleni naisen kiilteleville huulille.
- Tuu, sanoin ja tartuin kevyesti Senjan käteen alkaen johdattaa tätä ihmisjoukon läpi. Ei ollut tapaistani harrastaa yhden illan juttuja, ei todellakaan, mutta kaikki tapahtunut sai minut jotenkin kaipaamaan läheisyyttä. Tiesin, että oli julmaa hakea sitä Senjalta, joka saattoi käsittää asian väärin, mutta juuri nyt päässä heitti sen verran, etten ajatellut järjelläni tai toiminut niin kuin normaalisti. Suudelmamme jatkuivat taksitolpalla ja joku vihelsi kulkiessaan ohitsemme, mutta en jaksanut kiinnittää asiaan huomiota. Taksissa mutisin osoitteen kuskille ja hymyilin sitten humaltuneesti Senjalle, joka painautui entistä enemmän kylkeeni. Pikaisesti vilkaisin kännykkääni, jonka ruudulla vilkkui neljä puhelua ja yksi viesti. Hieman harhailevin silmin luin tekstin.
"Voitko soittaa? Mä oon pahoillani ja meidän pitäis puhua."
Tuhahtaen, kunnolla viestiä siinä humalassani edes sisäistämättä, tungin kännykän takaisin taskuuni ja siirsin katseeni hymyillen Senjaan.

*

Olin tuskin ehtinyt sulkea asuntoni ovea kun Senja oli jo kiertänyt sormensa niskaani ja painautunut lähelleni. Jätimme kengät eteiseen ja Senja tiputti ohuen takkinsa lattialle meidän huultemme eksyessä suudelmaan. Työnsin siinä samalla naista makuuhuoneen suunnalle ja paitani tipahti jonnekin matkan varrelle ennen kuin pääsimme ovesta edes sisälle. Laskin Senjan mekon olkaimia ja otin vaatteen tämän päältä antaen käsieni liukua vartalolla. Nainen riisui sukkahousunsa ja istui sitten syliini hajareisin jatkaen suudelmia. Käteni vaelsivat lähes paljaalla iholla, sormet avasivat rintaliivien hakaset ja Senja työnsi minut kevyesti selälleen, avaten farkkujeni vyön ja vetäen housut jaloistani. Salaa itseltäni huomasin miettiväni sitä lauantaita Eliaksen luona. Kuvittelin, että huulet jotka painuivat huulilleni, kaulalleni ja rintakehälleni olivat Eliaksen ja tajusin, että kyseinen ajatus nosti halujani melko mainittavasti. Avasin silmäni ja kohtasin Senjan ruskeiden silmien katseen. Nainen oli kaunis ja kaikkea, mutta ei mitään jos vertasi siihen miten hyvältä Elias näytti ja miten hyvältä miehen kosketus tuntui - tai miten hyvältä tämän lähellä oli olla, puhumattakaan siitä miten paljon nautin Eliaksen seurasta ylipäätänsä. Niin, tai siis olin nauttinut. Kierähdin Senjan ylle, riisuuduimme täysin alasti ja hyväilin kevyin liikkein naisen rintoja samalla kun painoin huuleni uudelleen Senjan huulille. Nainen hyväili kasvanutta erektiotani ja hengähdin hieman samalla kun Senja kiersi jalat lanteideni ympärilleni. Huulemme eksyivät uuteen suudelmaan ja kädet vaelsivat vartalolla nälkäisinä sekä haluavina. Senja hymyili kevyesti ja levitti hieman jalkojaan, jonka jälkeen kurottauduin yöpöytäni laatikolle ja nappasin siellä sijaitsevasta paketista kumin. Hassua kai tavallaan, että minä, jolla ei ollut vakituista suhdetta tai edes tapana tuoda naisia kovin usein kotiin, säilytin aina pakettia siellä lipastossa, mutta kai minä ylihuolehtivana ihmisenä halusin varautua kaikkeen, jopa tällaiseen. Eihän Senjan päätyminen mukaanikaan ollut mitenkään suunniteltua.

Kun työnnyin hitaasti Senjan sisään, naisen huulilta purkautui hiljainen voihkaisu. Hengähdin hieman ja Senja kiersi jalat tiukemmin ympärilleni kun aloitin melko tasaisen työntelyni. Hetken kuluttua hiljainen huohotus ja voihkinta täyttivät hämärän huoneen, enkä tiedä paljonko kello oli kun lopulta makasimme raskaasti hengittäen ja otsa kiillellen siinä sängyllä vierekkäin. Senja painautui minuun kiinni ja puhalsin hieman ilmaa ulos keuhkoistani. Tunsin olevani tokkurainen ja väsynyt jo pelkästään laskuhumalan takia, mutta jonkin aikaa makoiltuamme sain kuitenkin itseni raahattua Senjan mukana pikaiseen suihkuun.

*

Nukuin hieman katkonaisesti, mutta kun lopulta heräsin, niin kello kuitenkin näytti jo puolta kahtatoista aamupäivällä ja olin lievästi yllättynyt. Ei minulla ollut tapana nukkua lainkaan pitkään, ei edes krapula-aamuina. Syy heräämiseeni oli ovikellon tauokoamaton soiminen, enkä tiennyt miten kauan oven takana joku oli pimpotellut ennen kuin olin herännyt. Nousin istumaan tokkuraisena ja katsoin vieressäni nukkuvaa Senjaa, joka mumisi jotain ja painoi päätään syvemmälle tyynyyn. Minua kadutti viimeöinen, mutta koitin olla ajattelematta asiaa liikaa. Ei ollut yhtään minun tapaistani harrastaa tällaista ja tunsin käyttäneeni Senjan läheisyyttä ja humalaa hyväkseni. Omatuntoni kolkutteli ja yritin hiljentää sitä parhaani mukaan - sain kai minäkin kaikessa kiltteydessäni joskus olla vähemmän kunnollinen? Hieroin ohimoitani kunnes nousin ja kiskoin housut jalkaani ja etsin kaapista t-paidan. Silmiäni hieroen suuntasin ovelle ja olin jo valmiina kiroamaan Joelille siitä, että tämä voisi ilmoittaa tulostaan, mutta kun sitten avasin oven, saatoin kirota lähinnä sitä, etten ollut ensiksi katsonut ovisilmään ja tarkistanut oven takana seisojaa. Sydän jätti lyönnin välistä, mahanpohjassa kouraisi melko rajusti ja värähdys kulki lävitseni. Elias. Siinä mies tosiaan seisoi ovellani ja näytti lähinnä hyvin surkealta. Ihan oikeasti surkealta, niin kuin kadulle heitetyltä koiranpennulta tai vastaavaa. Tuijotin miestä aukoen suutani ja harkitsin oven kiinni vetämistä, mutta en saanut tehtyä mitään hämmennykseltäni.
- Tuukka, mies ynähti hieman väsyneenä, - sä et vastannu mulle, niin mä aattelin... Aattelin tulla käymään ovella.
- Mulla ei oo sulle mitään asiaa, totesin ja onnistuin kuulostamaan niin viileältä, että yllätyin itsekin, - sitäpaitsi sä herätit mut.
Elias katseli alas ja vilkaisi minua jotenkin surullisesti ja orvosti. Miehen leuassa oli hienoisesti sinertävä jälki, enkä voinut olla miettimättä kenen kanssa tämä oli tälläkertaa tapellut.
- Sori, en mä tienny, että sä vielä nukut... Voidaanko me puhua? mies kysyi ja hipaisi niskaansa. Elias näytti niin surkealta, surulliselta ja väsyneeltä, että minun teki mieli halata miestä, mutta hillitsin itseni ja muistutin, että tässä piti olla vihainen, eikä äidillinen. Mitäs tuo itse oli käyttäytynyt sillä tavalla minua kohtaan.
- Mä sanoin jo ettei mulla oo sulle mitään asiaa, totesin ja ääneni värähti hieman, - että voitko nyt lähtee siitä häiritsemästä? jatkoin ja tartuin ovenkahvaan, mutta Elias tarttui oveen.
- En lähe ennen kun sä kuuntelet mua, mies sanoi ja hieraisi väsyneitä silmiään, - se perjantai... Mä olin kännissä ja...
- Kännissä! tajusin korottavani ääntäni ja pelkäsin herättäväni Senjan, - typerin selitys mikä voi olla on se, että kuitataan kaikki sillä, että on oltu kännissä! Jos sä ajat humalassa jonkun ihmisen päälle autolla, niin saatko sä sen anteeks koska sä olit kännissä? kysyin ja ääneni oli niin viileä, että epäilin, etten se edes ollut minä joka puhui. Eliaskin näytti yllättyneeltä.
- Älä oo naiivi, en mä sitä tarkottanu...
- Jahas, no voitko nyt mennä?
- Tuukka, mä hal...
- Kyllä mä tiedän ton ihmistyypin, teistä on niin hiton hauskaa eka selitellä kaikkee ihanaa ja saada tällaset munlaiset ihmiset uskomaan kaikkea, ja sen jälkeen työntää tylysti pois ja etsiä muuta seuraa, niinku teillä ois joku erityinen oikeus tehdä niin! sanoin ja äänenvoimakkuuteni nousi taas. Ääneni kuulosti niin viileältä, että melkein pelkäsin itseäni. Yleensä minä en osannut edes sanoa mitään tylyä. Elias katsoi minua ja huomasin miehen silmistä, että olin todella onnistunut loukkaamaan.
- Tuukka, en mä oo semmonen, mies sanoi hyvin hiljaa ja vilkaisi alas nostaen sitten ne jotenkin surumieliset silmänsä minuun, - tää kaikki on vaan saanu mut niin sekaisin, kun tää on niin uutta mulle... Mä oon kauhee idiootti, mut hitto mä - mä ajattelen sua joka päivä ja kokoajan, mä en oo ikinä tuntenu ketään koht...
- Kuka siellä on? makuuhuoneesta kuuluva Senjan ääni keskeytti Eliaksen puheen. Mies katsoi minua ja siirsi sitten katseensa lattialla lojuviin korkokenkiin tajuten ne vasta nyt. Nielaisin hieman ja vilkaisin makuuhuoneesta astelevaa, vaatetta päälleen löytänyttä Senjaa, joka hiippaili eteiseen.
- Oho, moi Elias! nainen huikkasi hymyillen. Senja oli vetänyt topin vahingossa väärinpäin, vaikka olisihan Elias muutenkin tajunnut tilanteen.
- Ai, moi Senja... mies sanoi hiljaa ja siirsin katseeni Eliakseen. Huomasin miehen silmistä, että tähän sattui nähdä Senja luonani. Sisälläni tuntui pahalta, olinhan minäkin ollut sekaisin kun ensimmäisen kerran olin koskenut miestä muullakin lailla kuin vain kaverina, mutta silti en suonut miehelle empatiaa. Siinäpähän tiesi miltä minusta oli tuntunut perjantaina. Elias meni ihan hiljaiseksi ja katsoi meitä jotenkin tyhjästi.
- Hei, onks sulla jotain särkylääkettä? Pää hajoo, Senja piti ääntä yllä ja sipaisi poskeani hymyillen.
- Siellä kylppärin lääkekaapissa, vastasin ja nainen asteli hymyillen pois eteisestä. Vilkaisin vähän alas. En halunnut, että Elias ajatteli minun olevan niin säälittävä, että hain jotain syliä Senjalta heti miehen tempauksen jälkeen, mutta helposti tästä sellaisen kuvan sai. Vilkaisin miestä, joka näytti niin suloiselta ja jotenkin ressukalta, että minun teki mieli nostaa käteni ja koskettaa. Vedin kuitenkin suuni viivaksi ja pidin pääni kylmänä.
- Niin, että mulla ei oo nyt aikaa, joten voitko mennä? totesin ja ääneni värisi nyt jo vähän enemmän. En onnistunut enää pysymään tylynä. Elias katsoi minua ja hieraisi niskaansa nieleskellen. Me katsottiin toisiamme ja tunsin vahvasti sen siteen, joka meidän välillämme oli ja joka huokui siitä katseesta. Minun teki mieli heltyä, mutta nyt oli huono hetki. Sitäpaitsi, miten minä voisin luottaa Eliaksen sanoihin?
- Saara ja mä... Hitsi mä lähin vaan vetämään pään täyteen ja se oli siellä ja mun olo oli tosi ristiriitanen kaiken suhteen, en mä... Kaikki mitä mä oon sanonu sulle näiden viikkojen aikana, ne on kaikki totta, mä en oo tavannu ikinä ketään niinku sä, mies sanoi suostumatta vieläkään lähtemään. Sydämeni hakkasi, mutta tartuin uudelleen oven kahvaan.
- Nyt on huono hetki, totesin hiljaa, - moikka Elias.
- Oota, mies ynähti, - voitko sä vastata jos mä soitan sulle tällä viikolla?
Huokasin hieman ja vilkaisin alas. Senja huikkasi keittiöstä alkavansa keittää kahvia ja kohotin katseeni Eliakseen.
- Voitko?
- Okei, huokasin myöntyen ja katsoin miestä. Elias kosketti sormillaan oven kahvalla lepäävää kättäni ja kosketus, noin pienikin, tuntui niin hyvältä, että teki mieli tarttua miehen käteen ja tuntea, mutta sen sijaan siirsin käteni pois. Tuohon en varmasti lankeaisi.
- Mene nyt, sanoin ja sain ääneni muuttumaan taas vähän viileämmäksi. Elias laski kätensä ja katsoi minua hetken jotenkin pahoitellen, kunnes nyökytteli. Purin hammasta, nyökkäsin vähän ja sen kummempia miettimättä vetäisin oven kiinni siinä Eliaksen nenän edessä. Nostin käden otsalleni ja nojauduin hieman ovea vasten sulkien silmäni. Oliko Eliaksen pakko tulla juuri nyt? Ajatukseni tuntuivat sekavilta ja henkäisin hieman värähtäen, kunnes viimein sain jalkani toimimaan ja suuntasin itsekin keittiöön Senjan seuraksi.

Oikeastaan kuten olin epäillytkin, viimeöinen sai Senjassa nousemaan tietynlaisia luuloja ja tunsin itseni ihan kauheaksi. Naisen tehdessä lähtöä, onnistuin sanomaan, että halusin meidän pysyvän vain ystävinä.
- Ai, joo, tietysti, kuului vastaus ja Senja koitti näyttää huolettomalta, mutta huomasin tämän suuttuvan hitusen sanoistani. Epäilin vahvasti sitä voisimmeko olla enää edes ystäviä, mutta toivoin todella, etteivät välimme menneet tuon takia koska Senja oli ihan mukava tapaus, enkä muutenkaan halunnut sotkea ihmissuhteitani enää yhtään enempää. Naisen mentyä lysähdin alas ja päätin vakaasti etten koskisi alkoholiin ihan pieneen hetkeen ollenkaan.

Tiistaina törmäsin yllättäen ruokaostoksilla Juliaan. Elias ei ollut soitellut ja mietin miten pahasti tämä oli loukkaantunut sanoistani ja Senjasta, mutta en tuntenut omantunnontuskia - tai ainakin yritin olla tuntematta. Mies oli näyttänyt oikeasti siltä, että katui tekemisiään ja se anteeksipyytävä katse niissä silmissä kertoi aika paljon, enkä minä nyt oikeasti halunnut satuttaa Eliasta, joka oli muutenkin saanut kokea kaikenlaista. Silti olin vihainen ja ahdistunut, enkä tiennyt miten suhtautua koko asiaan.
- Mitäs sulle kuuluu? Julia kysyi hymyillen ja laittoi maidon ruokakoriin. Naisen vatsa näytti kasvaneen ja kasvoillani käväisi pieni hymy.
- Ihan hyvää, työt loppu ja loma alko, eli ei mitään tekemistä, vastasin hitusen hymyillen ja Julia naurahti.
- Työnarkomania on sairaus, nainen totesi ja minä naurahdin hieman. Julia virnisti.
- No mutta mitäs sulle ja Oskarille? kysyin ja kallistin hieman päätäni.
- Oikeestaan hyvää vaan, pääsin kerrankin rauhassa ruokaostoksille ilman sitä höyrypäätä, nainen sanoi naurahtaen, - ja tämän kanssa menee hyvin, tuo jatkoi ja hieraisi hieman mahaansa.
- Se on hyvä kuulla, tuumasin ja päätin itsekin napata maidon koriini. Sitten vilkaisin Juliaa, joka katseli hieman ympärilleen kunnes siirsi siniset silmänsä minuun hieman mietteliään oloisena.
- Mites... Mites sulla ja Eliaksella? nainen kysyi kohta varovasti ja tunsin jotain liikahtavan sisälläni. Tiesikö Julia meistä? Aukaisin suuni, mutta en saanut sanottua mitään ja jouduin nieleskelemään, ettei kurkku kuivuisi. Tunsin oloni hämmentyneeksi sekä jotenkin yllättyneeksi ja Julia näytti huomaavan sen.
- Kyllä mä siellä mökillä huomasin ne teidän katseet, ja sekin millä tavalla Elias puhu susta mulle... En mä eka ois ees uskonu, mutta ei siitä voinu erehtyä, Julia sanoi ja hymyili lämpimästi. Nainen ei näyttänyt tuomitsevan asiaa, mutta tunsin oloni silti vaikeaksi, lähinnä koska en uskonut minusta ja Eliaksesta tulevan yhtään mitään, vaikka tunsinkin miestä kohtaan niin paljon - liian paljon. Purin huultani hitusen ja tajusin pulssini kiihtyvän.
- Aijaa, sain sanottua hieman käheästi, - me ei taideta olla ihan väleissä, jatkoin ja hieroin niskaani. Tuntui vähän typerältä puhua tuollaisesta asiasta keskellä markettia, mutta ei mahtanut mitään. Julia kallisti päätään ja katsoi minuun ihmeissään.
- Voi ei, mä oon pahoillani, nainen sanoi ja kohautin hieman olkiani vilkaisten kenkieni kärkiä, - mä uskon, että se voi olla hankalaa, tai ainakin Eliakselle jo pelkästään kavereiden takia kun sille on muutenkin niin tärkeetä, että se tuntee olonsa hyväksytyks, ja on se hankalaa omalta osaltaan varmasti myös sulle vaikka sä ootkin tapaillut miestä aiemmin, mutta mä toivoin, että te saisitte asiat kuntoon, Julia jatkoi ja hipaisi kevyesti olkapäätäni. Minun teki mieli sanoa, ettemme me ehkä saisi välejämme samanlaisiksi, mutta jätin sanomatta.
- Niin, totesin hieman vaikeana ja koitin hymyillä hieman, vaikka Eliaksen ajatteleminen saatika miehestä puhuminen sai minut tuntemaan oloni surulliseksi. Julia hymyili lempeästi ja me juttelimme vielä hetken muista asioista, ennen kuin suuntasimme molemmat omille teillemme. Sisälläni tuntui omituinen möykky ja tiesin, että se johtui täysin Eliaksesta. Mihin tämä kaikki oikein johtaisi?

Keskiviikko oli sateinen. En ollut päässyt lomatunnelmiin sitten ollenkaan, eikä se sade yhtään edesauttanut asiaa. Elias soitti minulle aamulla ja istuin kännykän vieressä pitkään miettien vastaisinko vai en, mutta lopulta hieman hermostuneena painoin vihreää luuria ja vastasin. Eliaksen ääni oli hiljainen ja jotenkin varovainen tämän kysyessä voisinko lähteä kahville, eikä sellainen kuulostanut yhtään Eliakselta, jonka ääni oli yleensä rento ja varma. Huomautin hieman viileästi sateesta ja mies kysyi voisiko tulla käymään luonani. Koitin keksiä jotain selitystä, koska en tiennyt pystyisinkö kohtaamaan Eliasta, mutta en saanut sanottua mitään joten jouduin myöntymään hieman katkerana. Päätin etten antaisi itseni pehmittyä, vaan pitäisi pääni. Minun oli ikävä Eliasta, vaikka koitikin kieltää asiaa itseltäni ja lietsoa itsessäni vihaa tuota miestä kohtaan. Jotenkin se tuntui kokoajan vain hankalammalta.

Ennen Eliaksen tuloa suuntasin hakemaan kerrostaloalueen vastakkaisella kadulla sijaitsevasta Siwasta kahvia tajutessani, ettei minulla ollut tarjota miehelle edes kupillista. Tunsin oloni todella levottomaksi. Olin aina ollut ihminen, joka halusi puhua asiat läpi mahdollisimman pian, mutta juuri nyt tunsin itseni vain levottomaksi. Olo oli ristiriitainen napatessani kahvipaketin käteeni ja suunnatessani kassalle. Ulkona sade oli yltynyt ja vilkaisin hieman ympärilleni astellessani pois kaupan pihasta kohti tietä. En tiennyt mitä ajatella ja lopulta kaikki epämääräiset mietteet vain sinkoilivat pääni sisällä ilman mitään järkevää suuntaa. Miten tunteiden pitikin olla niin vaikeita käsitellä?
- Tuukka! yllättävä huudahdus herätti minut mietteistäni, sai pääni kääntymään sivulle ja sydämeni tykyttämään astetta kovemmin. Huomasin Eliaksen kävelevän jonkin matkan päässä vastakkaisella kadulla ja nopeuttavan vauhtiaan. Mies oli sanonut tulevansa vasta puolen tunnin päästä, mutta siinä tuo käveli hiukset kastuneina ja kädet taskuissa, edelleen jotenkin alakuloisena. Ynähdin hieman ja katsoin vähän sekavanoloisena Eliakseen, joka heilautti kättään katse minussa.
- Oota! mies huusi kun lähdin ylittämään autotietä katse edelleen miehessä, - Tuukka, varo!
Sanat tuskin ehtivät edes lävistää tajuntaani kun käänsin katseeni ja ehdin tajuta tietä pitkin ajavan henkilöauton. Sydämeni jätti lyönnin välistä, hengitys salpaantui ja lamaannuin paikalleni, ehtimättä tehdä mitään. Auton jarrut kirskuivat ja kahvipaketti päästi lässähtävän äänen pudotessaan kädestäni vesilätäkköön. En kerennyt edes ajatella tilannetta kun jo tunsin auton keulan osuvan itseeni, jalkojen pettävän ja jonkun huutavan nimeäni samalla kun kaaduin kastuneeseen asfalttiin. Pääni iskeytyi katuun ja todellisuudentaju himmeni täysin. Ympäristö sumeni silmissä ja sen jälkeen vajosin jonnekin pimeään.

Lähettäjä: maea 
Päivämäärä:   16.12.10 22:40:31

WHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAT ?! OOTKO TULLUT HULLUKSI NAINEN ?!

Voi Elias raasu , miten se nyt tuosta selviää? Ei sitä pitänyt satuttaa, voivoi raukka mies<3
Mun sydän nyt kyllä särkyy kohta ku tuollain menit tekemään! :(

Toivottavasti Elias ei enää täys idiootti vaan tajuaa valvoa Tuukan sängyn luona kun se raasu joutuu sairaalaan :(

hihihi voi mää niin tykkään Juliasta. Se on niin mukava ja semmonen joka ymmärtää ja hyväksyy kaiken :)

Oon ihan kateellinen sulle kun oot saanu kaikista hahmoista omat persoonansa , kuten nyt esim. Saara :)
Paitsi että tuhosit mun uskon Saaran älykkyyteen ja semmoseen kettumaiseen oveluuteen sillon kun laitoit sen luulemaan kanamaisesti että Elias ja Tuukka tappeli siitä :D

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   16.12.10 23:32:12

Jatkoo <3 :)

Lähettäjä: über ihq 
Päivämäärä:   17.12.10 00:01:50

voieeeiii!!! ei näin oi käydä!!

Lähettäjä: Texass 
Päivämäärä:   17.12.10 01:11:30

okei nyt oli kyl niin surkee lopetus luvulla et tais mun lukemiset loppua tähän. et sitte mitää kliseempää keksiny? voi luoja ja mä ku ehdin jo toivoo ettei tää olis sellane tavalline paska

Lähettäjä: Neurotic 
Päivämäärä:   17.12.10 03:10:02

No sinällään jos miettii koko tarinaa ja alkaa etsimällä etsiä kliseisyyksiä niin voidaan hyvin alottaa ihan noista päähenkilöistä joiden asettelu (rajumpi vs. kiltimpi) on jo omanlaisensa klisee. Ja onhan tässä muutakin, mutta allekirjottanut on yksi niistä hömpistä, jotka tykkää tietynlaisesta pienestä kliseisyydestä aina tietyissä väleissä.
Mut asiasta toiseen, tää yskä on hyvää vauhtia tappamassa mun keuhkot (huomenna till läkaren jos ei helpota), mikä tarkottaa sitä että mä datistelen vähän lisää. Eli pistelempä tuon jatkopätkän sittenkin jo nyt kun sain valmiiksi!

Ja juu, mie digaan Juliaa ja Oskaria, oon melko varma että sitten kun saan tämän päätökseen (missä kyllä menee vielä pieni ikuisuus mikäli meen suunnitelmieni mukaan) niin alan kirjotella noiden kahden nuoruudesta :)

____

En tiennyt oliko se unta tai muuta mieleni tuotosta vai täyttä totta, mutta tuntui turvalliselta. Kaikkialla oli epämääräistä sumua, mutta jotenkin tiesin, että joku oli kokoajan siinä lähellä. Joku piti kiinni kädestäni ja tuntui ettei minulla ollut mitään hätää. Tiesin etten katoaisi sinne sumuun, vaan olin aivan turvassa, joku piti kiinni. Joku oli lähellä, joku ihan oikeasti piti huolta, enkä ollut yksin.

En tiennyt olinko heräillyt aiemmin, koska kaukaisuudesta kuuluva naisääni kuulosti etäisesti tutulta. Silmiin koski kun raotin niitä ja tumman sumun vaihtuessa kirkkaiksi valoiksi, jouduin sulkemaan luomeni uudelleen. Olin kauhean väsynyt. Väsynyt ja sekaisin, tokkurainen sekä ymmälläni, enkä tiennyt missä olin.
- Tuukka, kuuletko sinä minua? Oletko sä hereillä? se samainen naisääni kysyi ystävällisesti. Avasin luomeni uudelleen ja valo satutti silmiäni, mutta sinnittelin siitä huolimatta. Käänsin päätäni, mutta ei vieressäni kukaan ollut. Kukaan ei pitänyt kiinni kädestäni. Olinko nähnyt unta, kuvitellut koko asian?
- Tuukka?
- Mmh...
- Sä oletkin heräillyt viimeisen vuorokauden ajan kokoajan, mutta oot ollut niin lääketokkurassa ettet oo tajunnu mitään. Tiedätkö sä nyt missä sä olet? Tai mitä sulle on käynyt? nainen jutteli lempeään sävyyn. Tuijotin kattoa sumein silmin. Väsytti, enkä olisi jaksanut ajatella. Viimeisin asia jonka muistin, oli se, että olin päättänyt lähteä kauppaan. Kahvia. Sade. Elias. Niin, Elias ja kauhea ikävä. Olinko minä sairaalassa? Koitin nousta istumaan, mutten onnistunut. Nainen tuli toppuuttelemaan minua.
- Noh, äläs nyt turhaan rasita ittees, oot saanu aikamoisia lääkepaukkuja tässä vuorokauden aikana, parempi ottaa vaan ihan rauhassa, tämä sanoi ja käännyin katsomaan naisen kasvoihin. Tuon suu kaartui pieneen lempeään hymyyn.
- Oonko mä... Sairaalassa?
- Kyllä, minä olen hoitaja, tulin vaihtamaan tuon siteen sun jalkaan, nainen sanoi, - mahtavaa, että sä heräsit nyt kunnolla, lääkäri tulee käymään päivemmällä, mutta sä saat kyllä levätä ennen sitä.
- Miten mä...?
- Muistatko sä miten sä jouduit tänne?
- En...
- Sä jäit auton alle, oli onni, että se kuljettaja ehti hidastaa, muuten ois käyny aika pahasti, sä selvisit tilanteeseen nähden yllättävän pienillä ruhjeilla, hoitaja höpötti ja alkoi ilmeisesti vaihtaa sitä sidettä. Jalkaa kirveli ja päätä särki. En tajunnut koko tilannetta. En muistanut tulleeni tänne, en muistanut mitään sen jälkeen kun olin suunnannut kaupoille. Mitä minulle oli tapahtunut? Mikä päivä nyt oli?
- Mikä päivä...
- 8. kesäkuuta, perjantai, sä oot ollu tajuton vajaat kaks päivää, tai oikeastaan yksi ja puoli, kyllä sinä eilenkin heräilit lyhiksi aikaa.
- Mitä...?
Koitin tajuta tapahtunutta. Olin jäänyt auton alle, olin ollut tajuton. Miten sellainen oli mahdollista? En muistanut mitään koko tapahtumasta. Asia tuntui käsittämättömältä, koko tilanne tuntui ja epäilin näkeväni unta. Kädet tuntuivat raskailta kun koitin nostaa niitä.
- Sun pää saikin kovimman tällin ja sen lisäks polvilumpio meni sijoiltaan, mutta muuten ei käynyt pahemmin.
Tuijotin kattoa aika epämääräisessä mielentilassa. Huoneessa kuului television ääni ja verhon takana oli kai joku toinenkin potilas. Sairaalapöydällä oli kukkia.
- Sun luona on ehtiny käydä aika paljon porukkaa näinki lyhyessä ajassa, nainen sanoi hymyillen ja vilkaisi pöydän suuntaan, - lääkäri kielsi eilen illalla vierailut kun sä olit heräilly, että sait levätä, mutta et sä kyllä ois puhekunnossa illalla ollukaan, nainen naurahti lempeästi ja katsoin kuinka tämä laski verisen sideharson pussiin. Puistatti. Käänsin katseeni takaisin kattoon. Silmät alkoivat tottua valoon, vaikka olo olikin aika sekava ja jotenkin huonovointinen. Sairaalan haju tunki nenääni ja puraisin huultani.
- Niin, täällä on ollu sellanen mies, istunu tossa tuolissa sun vieressä tunti tunnin perään suostumatta lähtemään. Eilen päivällä se oli nukahtanu siihen tuoliin kun oli kieltäytyny lähtemästä kotiin nukkumaan, hoitaja kertoi kohta hymyillen hieman, - lopulta me jouduttiin hätistämään se käytävään ja sen jälkeen se on kysyny puolen tunnin välein miten sulla menee. Oikeestaan se haistatti pitkät meidän lääkärille kun Jarkko ei jaksanut vastata sen kysymyksiin vaan käski lähteä kotiin, nainen jatkoi naurahtaen. Nielaisin vähän ja tunsin mahanpohjassani hienoisen pistelyn. Elias. Oliko Elias ollut kokoajan siinä? Minulle tuli kauhea ikävä ja tarve nähdä miestä, niin kuin millään muulla ei olisi ollut merkitystä. Niin kuin ei kai juuri nyt ollutkaan. Halusin miehen lähelle ja juuri nyt tuntui, ettei millään aiemmin tapahtuneella, kuten viime viikonloppuisella, ollut mitään väliä.
- Se mahtaa välittää susta ihan hurjasti, nainen mietti, - mikähän sen nimi oli...? Sellanen sunikänen mies...
- Elias, sanoin hiljaa ja nimen lausuminen tuntui jotenkin rauhoittavalta, hyvältä, turvalliselta. En tiennyt miksi, minähän olin ollut vihainen sille miehelle. Nyt se tuntui kuitenkin täysin merkityksettömältä, jopa epäreilulta. Halusin niin kovasti nähdä Eliaksen.
- Niin tosiaan, Eliashan se oli, nainen sanoi ja nielaisin vähän vaikeana, - oli se viimeyön kotona kun joku sen kaveri tuli patistamaan sen kotiin, mutta muuten, huh huh, se sano, ettei lähe ennen kun näkee sut hereillä, ja että me saadaan hommata poliisit tänne jos meinataan saada se häipymään, nainen selitti. Olisin voinut nauraa jos tilanne ei olisi ollut mitä on. Tuollainen kuulosti niin Eliakselta, että tunsin jotain lämmintä sisälläni.
- Se kyllä näyttikin sen sanottuaan siltä, ettei sille uskaltanut mennä sanomaan mitään, hoitaja jatkoi ja ähkäisin hieman kun jalkaa kirveli. Suljin hetkeksi silmäni. Tiesin, etten ollut kuvitellut sitä turvallisuuden tunnetta - Elias oli todella ollut siinä lähelläni ja saanut oloni tuntumaan hyvältä, vaikken ollut edes ollut tajuissani.
- Mä... Mä haluan nähdä Eliaksen, sanoin käheästi ja kuulostin omiin korviinikin typerältä ja jotenkin lapselliselta, mutta hoitaja hymyili vaan.
- Nyt sun pitää levätä ja nukkua, kyllä sä ehdit sitä nähdä myöhemmin tänään jos oot hereillä, tuo sanoi ja huokaisin hieman koittaen koota tokkuraisia ajatuksiani. Olinko minä jäänyt auton alle sillä kauppareissulla? Rypistin otsaani. Väsymys painoi päätäni ja olo tuntui omituiselta.

Ilmeisesti olin nukahtanut, sillä seuraavan kerran kun avasin silmäni, auringonsäteet pilkottelivat aiempaa kirkkaammin ikkunasta ja sängyn luona istui valkotakkinen mies lehtiön kanssa.
- Jarkko Alanne, tämä esitteli itsensä kun olin saanut itseni täysin hereille. Koitin nousta istumaan, koska se makaaminen tuntui tyhmältä ja hoitaja auttoi minua sen verran, että nosti sängyn päätyä ylemmäs jotta saatoin nojata siihen.
- Sulla taitaa olla enkeleitä mukanasi kun selvisit näinkin vähällä, mies sanoi ja hieraisi kaljuuntuvaa päälakeaan hymyillen sitten vähän, - millainen olo on?
- Mmh, tuota... Parempi kun aiemmin, sain sanottua hieman käheästi ja yskäisin. Pää tuntui edelleen tokkuraiselta ja olo oli väsynyt, mutta parempi kuitenkin kuin aiemmin herättyäni.
- Hyvä kuulla. Sun pää kuvattiin, eikä siellä onneksi näkynyt mitään tuosta tajuttomuudesta huolimatta. Muistikatkojen ja muiden takia tilannetta pitää kuitenkin tarkkailla senkin jälkeen kun pääset kotiin. Kunhan lepäilet tämän päivän niin huomenna saatetaan kokeilla jo liikkumista, polvilumpio tosiaan meni sijoiltaan ja keppien kanssa joudut kulkemaan mahdollisesti hetkisen, mutta muutoin ei käynyt pahemmin, lääkäri selitti ja nielaisin hieman hermostuneena.
- Olo voi tuntua vähän sekavalta, mutta se johtuu ihan lääkkeistä, mies jatkoi. Epäilin sen johtuvan myös muusta, mutta en maininnut asiaa ääneen. Kohottauduin vielä paremmin istuma-asentoon ja katsoin ympärilleni huoneessa. Polvessani oli tuki ja toisessa jalassa side ilmeisesti verenvuodon takia. Asia puistatti ja käänsin katseeni pois. Polveen koski, mutta olin iloinen, että olin ollut tajuton kun se oltiin vetäisty takaisin paikoilleen. Lukioaikana minulla oli kerran mennyt polvi sijoiltaan pelissä ja se oli oikeasti sattunut todella paljon.
- Onko Elias täällä? kysyin hiljaa ja hoitaja, se sama joka oli häärinyt luonani aiemmin, hymyili pirteästi. Keski-ikäinen lääkäri huokasi hieman ja nousi.
- Jos tarkoitat sitä pahasuista sotkutukkaista miestä, niin joo, kyllä se on, mies totesi pyörittäen vähän päätään. Hoitaja hymyili minulle ja ynähdin hiljaa. Nostin raskaalta tuntuvan käteni ja hipaisin pääni ympärillä olevaa sidettä. Lääkäri selitti minulle vielä hetkisen, kunnes asteli käytävään ja sanoi tulevansa taas huomenna käskien lepäämään mahdollisimman paljon. Kun hoitajakin meni, jäin ihan yksin. Huonekaveria ei näkynyt ja televisio pauhasi yksikseen. Ajatukset juoksivat pääni sisällä. Auton alle jääminen tuntui edelleen uskomattomalta sekä epärealistiselta ja koitin muistaa tapahtumia, mutta sillä kohdalla oli vain mustaa.

*

- Tuukka?
En oikeastaan tiennyt miten kauan olin vain istunut siinä ja tuijottanut eteen päin, mutta lopulta havahduin naishoitajan ääneen huoneen ovella. Siirsin väsyneen katseeni ovelle.
- Mikä olo? Sulle ois vieras, nainen sanoi ja avasi ovea vähän enemmän, siirtyen sivummalle. Varovasti huoneeseen asteleva mies sai oloni tuntumaan hämmentävältä. Niin kuin olisi ollut vuosia erossa jostain ihmisestä ja lopulta tajunnut, ettei voinut elää ilman tätä. Enkä minä voinutkaan, en ilman tuota miestä. En tiedä miten olin voinut luulla toisin. Elias katsoi minua väsynein ja huolestunein silmin, saaden sisälläni liikahtamaan jotain lämmintä. Tuo mies oli jotain erityistä, enkä minä pystynyt olemaan vihainen, en enää. Elias ei ollut valehdellut missään vaiheessa, vaan jopa nukkunut sairaalassa voidakseen olla luonani. Jostain syystä minua alkoi itkettää. Luultavasti se johtui lääkemäärästä, väsymyksestä ja tietynlaisesta järkytyksestä, mutta Eliaksen näkeminen sai olon tuntumaan todella siltä, että epäilin kyynelten tulevan. Pidättelin niitä kuitenkin parhaani mukaan ja katsoin Eliasta joka asteli peremmälle. Mies oli kalpea, silmien aluset olivat tummat, sänki ajamatta ja hiukset tavallista enemmän pörrössä, mutta se oli Elias, päästä varpaisiin.
- Tuukka... Elias sanoi hiljaa ja haroi hiuksiaan nieleskellen. Oliko tuo itkenyt? Mies istui sängyn vieressä olevaan tuoliin ja katsoi minua. Siinä se oli, mies joka sai minut pelkällä läsnäolollaan tuntemaan uskomatonta turvallisuutta. Eliaksen käsi kiertyi käteeni ja tunsin kuuman kyyneleen silmäkulmassani, enkä voinut estää sen tipahtamista. Elias nosti kättään ja sieppasi kyyneleeni ennen kuin se ehti poskelle asti. Kosketus tuntui niin hyvältä, että suljin hetkeksi silmäni.
- Mua pelotti niin kauheesti... mies kuiskasi ääni värähtäen ja kohtasin Eliaksen katseen.
- Tuu tähän, sanoin ja laskin käteni sängyn laidalle. Elias katsoi minua huolestunein silmin kunnes nousi ja istui siihen sängynlaidalle viereeni. Hetken aikaa me vain katsoimme toisiamme, ennen kuin mies kiersi kädet ympärilleni ja halasi kuin peläten, että katoaisin minä hetkenä hyväänsä. Suljin silmäni ja vedin keuhkoihini Eliaksen tuoksua, samalla kun annoin toisen käteni kiertyä miehen ympärille.
- Anteeks, mies sanoi hiljaa ja painauduin lähemmäs. Siihen minä juuri halusinkin jäädä, Eliaksen lähelle. Yhtäkkiä kaikki sanomani tuntui niin pahalta, etten ollut varma kenen tässä piti pyytää anteeksi ja keneltä. Olin loukannut tuota miestä - ihmistä, josta välitin niin paljon, että se oli ihmeellistä.
- Hiton idiootti, mitä sä kävelit suoraan siihen alle, ties mitä ois voinu käydä, Elias sanoi sitten hiljaa ja silitti niskaani.
- Olitko sä siinä...? kysyin hiljaa ja me irrottauduimme sen verran, että kohtasimme katseemme. Elias laski käden poskelleni ja nyökytteli hiljaa.
- Etkö sä muista?
Pyöritin hiljaa päätäni ja tunsin kyynelten tulevan. En voinut niille mitään, vaikka kuinka yritin, ne vain tulivat. Pitikö tapahtua jotain tällaista ennen kuin todella tajusin, että tuo mies oli ainoa mitä halusin kaiken jälkeenkin? Elias laski kädet poskilleni ja pyyhkäisi kyyneleet peukaloillaan.
- Mä en enää ikinä kyseenalaista mun tunteita sua kohtaan, tämä sanoi ja nielaisi, - mitä jos se auto ois tullu kovempaa, mitä jos mun enkelistä ois tullu oikeesti enkeli? mies jatkoi hiljaa, ääni väreillen ja kiersin käteni tämän ympärille. Tunsin hämmentyväni hitusen, vaikka tunsinki lämpöä sisälläni.
- Sä saat mut hämmentymään, kuiskasin ja Elias silitti selkääni.
- Onko se huono asia?
- En mä tiedä.
Kyyneleet eksyivät poskilleni, mutta pieni hymy nousi huulilleni kun muistelin keskusteluamme silloin parvekkeella. Se oli ollut samanlainen, liittynyt enkeleihin ja hämmentymiseen. Jostain sain hurjasti uskoa tähän kaikkeen, sellaista uutta uskoa. Eikö asioilla ollut tapana järjestyä? Me emme puhuneet enää juuri mitään, kunhan olimme lähekkäin ja se riitti. Minä rakastin sitä, miten Eliaksen kanssa ei aina tarvinnut sanoa mitään, kunhan oli. Niin kuin nytkin - se oli sellainen hetki, johon olisi voinut jäädä ainiaaksi. Minulla oli ollut niin kauhea ikävä.

*

Joel, Lauri ja Maikki kävivät luonani lauantaina, mutta muutoin se oli lähinnä Elias joka oli kanssani kokoajan. Lääketokkuran helpotettua aloin hahmottaa tilannetta selkeämmin ja käveleminenkin sujui keppien kanssa ihan hyvin. Jalkaa aristi hitusen, mutta ei mainittavan paljon ja se samainen lääkäri, Alanne, tuumasi, että tuskin joutuisin käyttämään keppejä montakaan päivää. Lauantai-iltapäivänä Elias tarjosi minulle kahvit sairaalan aulassa ja olo tuntui kohentuvan ennen kaikkea miehen läsnäolon myötä. Me vähän niin kuin hiljaisesta sopimuksesta unohdimme kaiken viikonloppuna tapahtuneen, enkä minä enää osannut olla vihainen. Tilanne oli Eliakselle uusi ja minä ymmärsin sen jotenkin aika hyvin - olinhan itse ollut samassa tilanteessa joitain vuosia sitten. En tajunnut miten olin löytänyt sellaisen miehen kuin Elias, miten juuri minun kohdalleni oli sattunut jotain tällaista. Side välillämme oli niin tiivis, etten ollut koskaan omannut samanlaista kehenkään toiseen - en edes Kataan, jonka olin sentään tuntenut vuosia.

Jouduin väkisin olemaan sairaalassa tarkkailussa maanantaiaamuun, vaikka sunnuntaina olisin ollut jo täysin valmis lähtemään. Maikki oli ottanut Minnin hoteisiinsa täälläoloajakseni ja saatoin olla kiitollinen siitä, että omistin ystäviä. Elias istuskeli sunnuntain huoneessa ja pelasi kanssani korttia kun ei ollut muutakaan tekemistä. Miehen olemus näytti kohentuneen ja me saimme jopa yhteisiä naurunaiheita niin kuin aina aiemmin, mikä tuntui uskomattoman hyvältä.
- Kunhan sun jalka kuntoutuu niin mä vien sut jonnekin, Elias sanoi samalla kun jakoi kortteja ties kuinka monetta kertaa päivän aikana. Katsoin miestä, joka vilkaisi minuun.
- Ai niinku sinne festareille? kysyin vitsillä ja mies naurahti hieman.
- Mä ajattelin kyllä jotain rauhallisempaa, niinku vaikka ravintolaa, mutta jos sä välttämättä haluat sinne, niin käyhän se, tuo totesi ja minä naurahdin vähän. Me katsoimme toisiimme ja tunsin lämpöä sisälläni. Ei ollut painoa rinnan päällä tai kylmyyttä, vain silkkaa lämpöä.
- Kuulostaa hyvältä, totesin ja otin korttini.
- Ai ne festarit?
- No ei, ku se ravintola, sanoin hymyilevälle miehelle.
- Vien sut tohon sairaalan vastapäätä olevalle nakkikiskalle, tai miten ois mäkki? Elias tuumasi ja minä naurahdin. Rakastin Eliaksessa sitä miten tuo sai olon jotenkin aina muuttumaan iloisemmaksi jutuillaan, oli tilanne mikä tahansa. Mies katsoi minuun ja hymyili veikeästi. Hipaisin sormillani Eliaksen kättä ja mies kiersi kevyesti kätensä käteeni.
- Mä toivon että me... Voitas alottaa alusta, tämä sanoi ja hipaisin peukalollani miehen kämmenselkää.
- Ai ihan alusta?
- No ei nyt kuitenkaan ihan alusta, ei ihan siitä, että mä törmään suhun ja sä mulkoilet mua niinkun mä oisin Osama bin Ladenin kätyri tai vastaavaa, Elias sanoi hieman virnistäen ja kohotin kulmiani huvittuneena.
- En mä kattonu sua silleen sillon, väitin ja Elias hymyili.
- Kyllä sä vähän katoit, tämä vastasi ja sipaisi poskeani, - mutta sä nyt näytit muutenki vähän eksyneeltä niiden levinneiden papereides kanssa, mies jatkoi ja kohottelin jälleen kulmiani.
- Säikähtää sitä vähemmästäki, puolustelin ja Elias hymyili.
- Hassu.
- Ite oot.
Kosketin miehen hiuksia ja Elias painoi otsansa otsaani vasten hieman hymyillen, saaden suupieleni kohoamaan ylöspäin. Kaikki välillämme tuntui olevan hurjaa vuoristorataa, mutta toivoin, että pääsisimme välillä tasaisemmallekin pätkälle. Minä ainakin olin valmis yrittämään ja uskoin, että Eliaskin oli.

Lähettäjä: jasunen 
Päivämäärä:   17.12.10 12:25:52

Huihui! Minä ainakin tykkään tästä ihan hirrrrmuisesti, yks lemppareista, jatkoo todellaki mahdollisimman pian! <3 =)

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   17.12.10 12:39:04

Jatkoo <3 :D

Lähettäjä: maea 
Päivämäärä:   17.12.10 16:08:29

HAHAH , voivoi , hehheh voooooi mulle tulee aina niin hyvä mieli ku luen tätä :)
Hmm, taidan olla rakastunut noihin hahmoihin kun ne on niin tommosia... ääää no ihania :D

Eikä haittaa vaikka välillä on vähän kliseistä, just hyvä. Sitä paitti, ei tää etes oo semmonen ylikliseinen :D

Jatkoajatkoajatkoa!

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   17.12.10 17:38:14

niiiiiiiin inuna ♥

Lähettäjä: Dwess 
Päivämäärä:   17.12.10 18:54:39

Ompas tässä nyt tapahtunu paljon :D
Tossa toisiksviimesessä osassa oli lause Tuukan ja Senjan seksikohtauksessa, mikä oli ehkä vähän oudon tuntunen. Eihän Senjan päätyminen mukaanikaan ollut mitenkään suunniteltua.
En tiiä, toi kuullostaa tosi omituiselta mun korvaan toi mukaanikaan. Mieluummin ite oisin kirjottanu että "Eihän Senjankaan päätyminen mukaani..." No jaa, kuitenkin.

Ihana Elias kun tuli tonne ovelle ja noin. Edelleen kyllä ymmärsin Tuukkaa tossakin tilanteessa. Tosi hyvä osa oli ja mukavan pitkäkin :D

Toi viimesinkin osa oli ihana, varsinkin taas Elias, joka siellä Tuukan vieressä istuskeli.. Tästä osasta on vaikee sanoo mitään. Kiva kun Elias ja Tuukka sai sovittua ja ihana kun Elias pyys tuukkaa ulos =)

Jep, jatkoa vaan sitten kun kerkeet :D

Lähettäjä: NictorNactor (ek.) 
Päivämäärä:   17.12.10 19:30:01

Täältä ilmoittautuu uusi lukija!
Aivan mahtavaa tekstiä, kertakaikkiaan.
Rakastan :)<3

Lähettäjä: Dacco 
Päivämäärä:   17.12.10 20:27:10

Rakastan tätä (:

Jatkeles!

Lähettäjä: Patamon 
Päivämäärä:   17.12.10 22:00:04

Oiih, jatkoa taas sitten, kun kerkiät, toivottavasti paranet ! =)

Lähettäjä: viiu 
Päivämäärä:   18.12.10 21:03:45

tämä on vain niiiin ihana tarina ja jatkoa aina odottelen innolla :)

Lähettäjä: Neurotic 
Päivämäärä:   19.12.10 00:03:22

Oi, kiitos tuhannesti kaikista kommenteista, oon ihan imarreltu! <3

Pistelen jatkoa ehkäpä mahdollisesti jo huomenissa jos hyvin käy.

Lähettäjä: maea 
Päivämäärä:   19.12.10 21:39:40

upup ;)

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   19.12.10 23:41:17

Jeijj ♥

Tää on piilouppi ja kukaan ei huomaa.

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   20.12.10 21:06:47

Up♥

Lähettäjä: Neurotic 
Päivämäärä:   20.12.10 22:28:23

Ja mie menin lupaileen jatkopätkää jo eiliseksi, pahoittelen! Kauhee jouluhässäkkä päällä (ja olevinaan mä oon niitä jotka ei ymmärrä tota häslinkiä), niin en oo ehtiny koneella pyörähtää, mutta pätkä on jo aikas hyvällä mallilla joten jahka sen vaan kirjoteltua saan loppuun niin enköhän toivottavasti huomenissa ehdi jo tännekin laittamaan. :)

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   21.12.10 13:28:08

Hihi, kivaa ♥

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   21.12.10 22:17:48

Jatkoo :)

Lähettäjä: Tashyo 
Päivämäärä:   22.12.10 10:43:40

Tää on hyvä (:

Lähettäjä: über ihq 
Päivämäärä:   22.12.10 17:33:40

jatkooo!!=)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   22.12.10 20:06:11

millon jatkooo? :))

Lähettäjä: jöpp 
Päivämäärä:   23.12.10 14:40:18

hei millon jatkoo? :))

Lähettäjä: Dacco 
Päivämäärä:   23.12.10 18:05:23

Jatka nopeeta :)

Lähettäjä: Neurotic 
Päivämäärä:   23.12.10 19:28:51

Pahoittelen kestoa! Kauheesti kaikkee häslinkiä ja muuta ollu, mutmut, tässäpäs olisi. Vähemmän sujuvaa tekstiä tuli (=hieman tökkii), eikä kovin tapahtumarikastakaan, mutta ainakin tosi pitkä pätkä jos ei muuta! Teksti meinaan hieman veny.

_____________________

- Varovasti nyt.
- No kyllä mä nyt pärjään, älä kokoajan huolehi.
- Huolehinhan, tiiä mitä sulle tapahtuu jos vähänki silmä välttää.
- No en mä oo mikään pikkulapsi!
- Silti. Pitäsköhän mun varmuuden vuoks kantaa sut?
- Jessus, no ei todellakaan!
Eliaksen huulilta purkautui naurahdus ja vilkaisin miestä hieman huvittuneena.
- Ei sitten, tämä totesi virnuillen ja pyöritin päätäni samalla kun könkkäsin kepeilläni sairaalan pääoville. Elias oli sanonut vievänsä minut kotiin koska en luonnollisesta tällä jalalla voinut autoa ajaa. Herttaista sinällään. Me suuntasimme sairaalan pihalle ja vilkaisin hieman ympärilleni. Aurinko paistoi lämpimästi lähes pilvettömältä taivaalta ja päätin ettei se voinut enteillä kuin hyvää kaiken tämän jälkeen.
- Mä haen sen auton tähän niin sun ei tarvii raahautua tonne kauas, oota tässä, Elias sanoi ja käänsin katseeni mieheen siristäen hieman silmiäni auringossa. Nyökyttelin kevyesti ja Eliaksen käännyttyä parkkipaikkojen suuntaan siirsin katseeni miehen loittonevaan selkään ja pieni hymy nyki suupielissäni. Koko sairaalareissu ja auton alle jääminen tuntui edelleen jotenkin uskomattomalta ja osaltani olin kai edelleen järkyttynyt asiasta, mutta olo tuntui silti tavallaan hyvältä. Tiesin sen johtuvan Eliaksesta. Onnettomuuden toinen osapuoli, autoa ajanut vanhempi mies oli vieraillut sairaalassa luonani ja olin saattanut todeta järkyttyneelle miehelle, että koko juttu oli ollut täysin oma vikani. Niin kuin se oli ollutkin.

Eliaksen Volvon sitten ilmestyessä siihen sairaalan edustalle, linkkasin kepeilläni ovelle ja avasin sen, saaden itseni siihen penkille jopa täysin ongelmitta. Vetäisin oven kiinni ja vilkaisin Eliasta, joka kaarsi auton pois sairaalalta.
- Miltä se jalka tuntuu? Elias kysyi samalla kun pysähtyi liikennevaloihin.
- Ei oikeestaan ees pahalta, tuskin joudun käyttää noita keppejä ees viikkoa, sanoin ja vilkaisin miestä, - auton ajaminen vaan on kielletty vähän pidemmäks aikaa, jatkoin harmistuneena ja Elias vilkaisi minua kunnes painoi kaasua.
- Noh, onneks sulla on tällanen vakituinen autonkuljettaja siks ajaks, mies sanoi hymyillen hieman ja kohotin kulmiani.
- Hyvä kuulla, lupaat sitten viiä mut millon minnekin turhanpäiväisyyksiin jos mä vaan haluan, eikö niin? tuumasin ja Eliaksen huulilla kävi uusi hymy.
- Toki, jos vaan hinnasta sovitaan, tämä vastasi ja pyöritin päätäni hymyillen.
- No justiinsa, ootpa sä ilkee, sanoin ja Elias vilkaisi minua ajamisen lomasta.
- Kato mikään ei oo ilmasta, mies sanoi, - tää kyytikin sun luo maksaa sit muuten satasen, mut voit saada ehkä kympin alennusta kun oot niin kiva, Elias jatkoi, enkä voinut olla nauramatta. Katsoin miestä, joka hymyili veikeän poikamaisesti samalla kun käänsi auton pienemmälle tielle.
- Musta on kiva kun sä naurat, tuo sanoi ja vilkaisi minua, - ja hymyilet.
Vilkaisin alas hieman hämmentyneenä ja hymyilin sitten. Elias sanoi asiat yleensä suoraan ja se oli melko hellyyttävää tällaisissa tapauksissa.
- Samat sanat, totesin.
- No sanot vaan ettei mulle tulis paha mieli, mies sanoi virnistäen.
- No enhän!
Elias vilkaisi minua pikaisesti ja hymy leikki miehen kasvoilla tämän ajaessa asuinalueelleni.

Perille päästyämme Elias asteli mukanani aina asunnolle asti ja sisälle päästyämme annoin katseeni kulkea huoneiston poikki. Kaikki näytti olevan samalla paikalla kuin viimeksikin. Oven edusta oli täynnä postia ja Elias nappasi ne puolestani käteensä.
- Sua on kaivattu, mies tuumasi.
- Laskuja luultavasti kaikki, ynähdin ja Elias hymyili laskien postit pöydälle kävellessämme peremmälle. Istahdin sohvalle ja kohta mies lysähti viereeni, vilkaisten vähän ympärilleen. Vähän aikaa olimme hiljaa ja ehdin vajota ajatuksiini toviksi ennen kuin Elias puhui.
- Mites sä ja Senja...? mies kysyi vähän hiljempaan sävyyn. Vilkaisin Eliasta ja nielaisin hieman.
- Ei mitenkään... Ei meillä oo mitään, vastasin ja Elias käänsi katseensa minuun, - se sillon... Se oli vaan tyhmä kännijuttu, joka ois voinu jäädä tapahtumatta, ei oo todellakaan yhtään mun tapaista harrastaa sellasta, jatkoin ja laskin kädet syliini. Koko Senjan kanssa tapahtunut juttu kadutti todella, vaikka koitin olla ajattelematta asiaa sen suuremmin. Elias nyökytteli hieman ja hipaisi hennosti olkapäätäni.
- Ootko sä ikinä ollu miehen kanssa? Tai siis onks sulla ikinä ollu tunteita jotain miestä kohtaan? Elias kysyi kohta ja vilkaisin alas.
- Joo joskus opiskeluaikoina vuosia sitten, mut ei se ollu kovin vakavaa, vastasin varovasti ja Elias kallisti hieman päätään. Siirsin katseeni mieheen, joka hipaisi sormellaan niskaani.
- Sori kun mä olin sellanen idiootti, Elias totesi ja vein käteni miehen poskelle.
- En mä halua enää ajatella sitä, vastasin ja tulin vähän lähemmäs. Elias kiersi kevyesti kätensä harteideni ympärille ja painauduin miestä vasten siinä sohvalla. Eliaksen sormet hivelivat olkapäätäni ja kiersin toisen käteni miehen ylävartalon ympärille, painautuen vielä enemmän tuon kainaloon. Siinä oli hyvä. Elias sipaisi toiselle kädellään poskeani ja piirtelin kevyesti sormenpäälläni kuvioita tämän rintakehään.
- Mä hoidan sua, että sun jalka paranee, mies sanoi ja huulitani purkautui huvittunut naurahdus.
- Ei mua tarvii hoitaa, vastasin ja Elias hipaisi sormellaan kaulaani.
- No pitäähän kun sun jalka on pipi, mies väitti, - mitä sä haluat ekana? Jalkahieronnan? tuo kysyi ja kuulin miehen äänestä, että tämä hymyili, vaikken sitä nähnytkään siinä nojaillessani. Nauroin miehen paitaan ja kohottauduin hieman, että saatoin katsoa Eliaksen kasvoihin.
- Murjot mun jalat vaan paikoiltaan, sanoin ja Elias mutristi alahuultaan.
- Törkeetä kyseenlaistamista, mulla on hellät kädet, tämä väitti ja hymyilin huvittuneena, - etkö muka usko?
- En oo ihan varma kyllä, tuumasin ja Elias hymyili vinosti, vieden sitten kätensä kaulalleni.
- Et oo varma?
- En.
Hymyilin miehelle. Elias vastasi hymyyni, kunnes silitti kevyesti poskeani, liikutti hellästi sormeaan kasvojani pitkin, hipaisi uudelleen kaulaani, kuljetti sormeaan niskallani, ennen kuin liu'utti kätensä hennosti rintakehälleni. Suljin hetkeksi silmäni Eliaksen kuljetellessa sormeaan hellästi rintakehälläni, koskettaen kylkeäni ja silittäen sitten taas höyhenenkevyesti poskeani. Hitaasti avasin luomeni ja kohtasin miehen katseen. Sydämeni hakkasi katseen myötä ja pieni ujo hymy nousi huulilleni. Kumarruin hieman lähemmäs ja Elias kallisti päätään kohdaten katseeni hymyillen vähän. Meidän nenänpäämme koskettivat hennosti toisiaan.
- Joko uskot? mies kysyi hiljaa ja hymyilin pienesti vieden käteni Eliaksen niskaan. Vilkaisin miehen huulia ja nostin sitten katseeni edessäni oleviin silmiin.
- Kyllä mä taidan uskoa, vastasin ja sipaisin peukalollani Eliaksen poskea. Mies hymyili hitusen ja tunsin sisälläni sellaisen lämpimän liekin läheisyytemme myötä.
- Sä oot ihmeellinen mies, Elias totesi sitten ja minä nauroin tuon hassuille puheille.
- Vau, oonko mä sittenkin mies? vastasin virnistäen viitaten miehen puheisiin silloin aiemmin pelin jälkeen. Elias naurahti hiljaa ja katsoi silmiini.
- Mä alan olla aika varma, että sä olet, tämä totesi virnistäen, - tiiätkö mä taidan olla ihan kusessa mieheen, ja vieläpä opettajaan. En mä ois kyllä ikinä uskonu ihastuvani opettajaan, Elias jatkoi ja sai minut nauramaan. Mies hymyili vinosti ja hieroi nenänpäätään kevyesti nenääni vasten.
- Mitä, olitko sä ihan kauhee oppilas aikoinas? kysyin virnistäen ja katsoin Eliaksen silmiin.
- No tuota... Taisin mä kieltämättä olla enemmän häiriöks kun hyödyks, mies sanoi hymyillen vinosti ja kasvoilleni kohosi jälleen hymy. Hipaisin hennosti huulillani miehen huulia ja kallistin vähän päätäni.
- Niinpä tietysti, no mutta onneks mä tykkään pahoista pojista, vastasin hiljaa ja virnistin samalla kun Eliaksen huulilta pääsi hiljainen naurahdus. Mies laski käden poskelleni ja virnisti koskettaen huulillaan kevyesti huuliani.
- Se on hyvä kuulla.
Hymy kävi kasvoillani, kallistin hieman päätäni kunnes painoin varovasti huuleni miehen pehmeille huulille ja saatoin vasta nyt muistaa miten hyviltä ne tosiaan tuntuivat omiani vasten. Mahanpohjassa tuntui sitä samaa kutkuttavaa pistelyä kuin aiemminkin ja vaikka välimme olivat omalta osaltaan vielä hieman epävarmat, niin tiesin, että Elias oli ainoa ihminen, ainoa mies jonka halusin. Vein käteni miehen poskelle meidän huultemme tapaillessa hyvin viattomasti toisiaan. Jo pelkästään Eliaksen suuteleminen tuntui aivan uskomattoman oikealta. Mies vei kätensä kyljelleni ja hetkeksi huulemme erkanivat toisistaan.
- Sulla on muuten mukavia kavereita, Elias totesi yllättäen ja katsoin tätä vähän ihmeissäni, - tai ainakin se yks tummahiuksinen, semmonen filmitähdennäkönen, Joelko se on? mies jatkoi, sipaisi hieman poskeani ja suukotti hennosti huuliani. Kohotin hitusen kulmiani.
- Se kävi siellä sairaalalla sillon ekana päivänä ja me jotain juteltiin, se kyllä vähän ihmetteli mua, Elias sanoi ja kallisti päätään hieman hymyillen. Jokseenkin hämmentyneenä katsoin miehen silmiin. Saatoin kyllä hyvin ymmärtää Joelin ihmetyksen Eliaksen läsnäolosta, eihän tuo ollut koskaan tavannut miestä. Tuntui tavallaan myös kiusaannuttavalta ajatella, että nuo olivat molemmat käyneet luonani kun olin ollut tajuton - minä jos kuka en tykännyt suuremmasta huomiosta, en sitten edes tajuttomana. Oli tietenkin typerää ajatella noin, mutta en voinut sille mitään.
- Ai, sain sanottua, - mitäs sä sille?
- Jotain selitin, mä olin kyllä niin sekasin, että ihme että se ees viritteli keskustelua, mies totesi ja hymyili hitusen silittäen poskeani. Tartuin miehen käteen ja me katsoimme hetken aikaa toisiamme sanomatta mitään. Jos mietti esimerkiksi Joelia, niin tuskin voisin edes vihjata tälle Eliaksesta ja siitä mitä välillämme oli, puhumattakaan monista muista ihmisistä. Hymyilin kuitenkin hieman päättämättä olla ajattelematta asiaa juuri nyt, ja sen sijaan painoin kevyesti huuleni Eliaksen raollaan oleville huulille, jotka liikahtivat hellästi omiani vasten.

*

Maikki ja Lauri tulivat käymään seuraavana päivänä ja toivat Minnin. Molemmat päivittelivät sitä miten minunkaltaiseni huolellinen ihminen oli sillä tavalla auton alle rynnännyt. Kieltämättä se oli melko uskomatonta. Kepeillä liikkuminen oli todella turhauttavaa koska en voinut tehdä oikein mitään, puhumattakaan kaikista niistä pakollisista liikkeistä joita jouduin tekemään aamuin ja illoin polven takia, mutta muutaman päivän jälkeen saatoin varata kipeälle jalalle jo jonkin verran painoa. Lääkärikäynnin myötä sain luvan ottaa polvessa olevan tuen pois ja tilanne alkoi parantua. Kesäloma ei olisi voinut alkaa yhtään dramaattisemmin, mutta sentään en joutunut kulkemaan koko lomaa keppien kanssa, vaan seuraavana viikonloppuna saatoin kulkea jo ilman suurempia apuvälineitä. En voinut juosta, mutta normaali käveleminen sujui ja juuri nyt sekin riitti.

Elias oli todella hellyyttävä koko viikon. Mies oli kanssani lähes kokoajan, kävi kanssani kaupassa ja piti seuraa etten olisi kuollut tylsyyteen sohvan ja television väliin. Edes keskiviikkona kun Leevi kysyi miestä parille baariin, Elias ei lähtenyt vaan päätti ostaa oluet kaupasta ja otti kanssani ne muutamat telkkaria katsellen luonani. Se oli jo uhrautumista koska tiesin, että Leevillä ja Eliaksella oli perinteenä käydä muutamilla aina keskiviikkoisin ja kaikenlisäksi olin todennut Eliakselle, että tämä voisi hyvin mennä, mutta mies oli silti pitänyt päänsä. Silloin kun tapasin Eliaksen ensimmäisiä kertoja ja sain kuunnella tämän sarkastisia kommentteja lähes joka asiasta, niin en olisi ikinä voinut osata odottaa miten suloinen puoli tämän sisällä piileksi. Epäilin ettei mies sitä puolta kaikille näyttänytkään ja olin iloinen, että sain olla se joka näki. Elias pyyteli sitä Saaran kanssa tapahtunutta juttuakin anteeksi ties miten kauan ja saatoin todeta useaan otteeseen, että se asia oli unohdettu. Niin kuin se olikin. Katan jälkeen en edes uskonut löytäväni ketään ihmistä josta voisin kiinnostua samalla tavalla, en varsinkaan näin pian, mutta Elias oli kieltämättä ajoittanut koululle tulemisen ja baariin saapumisen sinä samana iltana aika hyvin. Oikeastaan epäilin, että kaikki tapahtunut - niin onnettomuus kuin sitä edeltäneet tapahtumatkin, olivat osaltaan lähentäneet meitä hurjasti. Tuntui kuin olisin tuntenut Eliaksen vuosia.

Seuraavana maanantaina kun kävelemiseni tosiaan oli jo normaalia, eikä enää sellaista turhan hidasta tassuttelua, niin Elias ihan totta vei minut syömään niin kuin oli sanonut aiemmin. Olin vaihteeksi niin iloinen tuon miehen ansiosta, että melkein pelotti miten kovasti täältä tultaisiin taas alas. Kaikenlisäksi minua tavallaan pelotti myös tunteeni. Katan ja minun ero oli omalta osaltaan ollut aika rankka ja repinyt hajalle, minkä takia minua pelotti rakastua jos menettäisinkin Eliaksen. Vaikka toisaalta ei kai saanut ajatella noin, sillä tunteeni vain voimistuivat joka hetki ja Elias oli jo monelta osin näyttänyt, ettei valehdellut sanoessaan omistavansa tunteita minua kohtaan.
- Mä sit maksan kaiken, mies muistutti parkkeeratessaan Fordini ravinton lähellä olevalle parkkipaikalle. Mies halusi ajaa tälläkertaa minun autoani, koska se tuntui kuulemma jotenkin mukavan pehmeältä ajaa. En alkanut kommentoida asiaa, koska jos totta puhutaan, niin itse en ollut perehtynyt autoihin sen suuremmin vaikka tätä sukupuolta edustinkin. Elias sen sijaan - noh, mies näytti tajuavan moottoreista ja muista aivan hurjasti, vaikkei varsinaista koulutusta asiaan edes omistanut.
- Ei oo reilua, väitin ja mies hymyili hieman vilkaisten minua.
- Onhan, yleensä se joka vie toisen ulos niin tarjoaa ruuat tai leffalipun tai mitä tahansa mikä nyt asiaan kuuluu, vai onko sulla jotkut omat säännöt siihen asiaan? Elias kysyi ja pyöritin päätäni huvittuneena.
- No mä maksan sit ens kerralla, sanoin ja käänsin katseeni mieheen, joka naputteli vähän ratin pintaa. Elias hymyili pienesti ja kumartui hieman lähemmäs, painaen hellästi huulensa huulilleni. Se tuntui joka kerta yhtä hykerryttävältä, vaikka olinkin viikon mittaan saanut maistaa noita huulia mukavan usein. Suloista Eliaksen suutelutavassa oli se miten tämä aloitti kauhean varovasti, ennen kuin uskalsi syventää huultemme välistä kontaktia. Hymähdin hieman huvittuneena ajatuksilleni ja lopulta avasin oven astellen aurinkoiseen kesäsäähän.

Pöytään päästyämme tutkiskelin ravintolan ruokalistaa mietteliäänä. Viimeisimmästä ravintolaireissusta oli ikuisuus. Vilkaisin Eliasta ja pieni hymy käväisi kasvoillani. Mies nosti katseensa ja kohotti hieman kulmiaan.
- Mitä? tämä kysyi ja kohautin olkiani hymyn nykiessä edelleen huulillani. Elias laski listan hetkeksi pöydälle ja nojautui tuolin selkänojaa vasten katsoen minua vähän pää kallellaan.
- No mitä sä otat? Jonkun lastenaterian? mies kiusasi ja virnisti ilkikurisesti. Potkaisin tämän jalkaa pöydän alla.
- Sä oot ärsyttävä, totesin voimatta kuitenkaan olla hymyilemättä.
- Ei kun realisti, ethän sä nyt muuta jaksa syyä, vai onko siinäkin jo liikaa? Mä voin auttaa sit syömään loppuun, Elias totesi virneen leikkiessä edelleen huulillaan.
- Mä kuristaisin sut jos tässä ei ois näin paljon silminnäkijöitä, sanoin rauhallisesti ja mies nosti hyvinkin surullisen ilmeen kasvoilleen.
- En ois uskonu miten brutaali ihminen sun sisälläs asuu, tämä vastasi, - mitä muita paljastuksia sulla on? Sä oot jonkun venäläisen mafian kätyri? Elias jatkoi ja sai minut nauramaan.
- Sä et tiedäkään, vastasin ja Elias hymyili vinosti.
- No kyllä mä haluaisin, tämä totesi ja sai hymyn nousemaan jälleen huulilleni. Vilkaisin ympärilleni ja huomasin tarjoilijan saapuvan kysymään tilauksia. Tämän katse oli jossain määrin kysyvä ja kieltämättä me näytimme verrattain erikoiselta kaikkien niiden perheiden sekä naisesta ja miehestä koostuvien parien keskellä. Päätin kuitenkin olla välittämättä saamistamme katseista, vaikka ne osaltaan ärsyttivät, koska Eliaskaan ei näyttänyt luovan pientäkään kiinnostusta ympäristöönsä, vaikka olin varma, että tämäkin huomasi satunnaiset katseet joita saimme osaksemme. Toisaalta olin iloinen siitä miten Elias suhtautui nyt asiaan, kun otti huomioon millaisen mielipiteen tuo oli silloin humalassa kasvoilleni laukonut väleistämme.

*

- Mä oon ihan täynnä, ynähdin kun syötyäni laskin haarukan ja veitsen lautasen reunalle. Nojauduin tuolin selkänojaa vasten ja nostin lasini. Elias nosti katseensa minuun ja hymyili hörpäten omasta lasistaan.
- Hyvä, sit voidaanki tilata jälkiruuat, mies tuumasi ja minä irvistin.
- Saat syää ihan keskenäs.
- Sitähän mä tässä just mietinkin, saan silleen ovelasti itelleni sen sunkin annoksen kun sä et jaksa syödä, Elias sanoi ja hymy nousi kasvoilleni.
- Nerokasta, tuumasin ja mies hymyili, - mihin mahaan sä oikein syöt? jatkoin ja Elias taputti litteää vatsaansa.
- Millon mihinkin, tälläkertaa söin tuohon keskimmäiseen, mies vastasi ja sai minut nauramaan puheilleen.
- Sä oot ihan hassu, totesin huvittuneena ja Elias hymyili rennosti. Mies kysyi ohikulkevalta tarjoilijalta laskua ja hörppi sitten lasinsa tyhjäksi. Vilkaisin ympärilleni. Ravintola oli näytti suhteellisen hienolta ja ruokalistan ruokia katsellessani saatoin todeta, että hintataso oli aika korkea. Se sai minun tuntemaan huonoa omatuntoa, koska tiesin, etteivät Eliaksen tulot olleet mitenkään hyvät kun miehellä ei ollut töitä.
- Toivottavasti tää ei aiheuta kauheeta lovea sun tilille, sanoin sitten ja katsoin Eliasta. Mies hipaisi kevyesti pöydällä olevaa kättäni ja hieraisi sitten hieman niskaansa.
- Työttömyyskorvauksilla ei eletä herroiksi, mutta joskus on vara vähän uhrautua, tuo sanoi ja katsoi minua, - älä sä sitä mieti, mies jatkoi ja vilkaisin hieman alas kunnes nostin taas katseeni. Oli vaikea olla miettimättä koska itse tulin toimeen niin hyvin, ettei menoja tarvinnut suuremmin mietiskellä ja siltikin Elias, jonka niitä menoja varmasti piti aika paljon miettiä, joutui maksamaan meidän molempien ruuat ravintolassa, jonka hintataso ei ollut ihan niitä matalimpia.
- Tuukka, oikeesti, Elias sanoi kuin olisi lukenut ajatukseni ja silitti kevyesti kättäni, - en mä nyt tämmösen takia minnekään sillan alle asumaan ajaudu, mies jatkoi ja hymyili kevyesti. Kallistin hieman päätäni ja katsoin miestä mietteliäänä.
- Hei hymyile nyt, Elias pyysi ja kasvoilleni nousi väkisin hymy miehen sanojen myötä. Elias vastasi hymyyni ja hetken aikaa me vain katselimme toisiamme, ennen kuin tarjoilija palasi luoksemme laskun kera.

Sisälläni kupli ja hymy nyki huulilla melkein luonnottoman tiiviisti kun astelimme takaisin Fordilleni. Ilma oli viilentynyt hieman iltaa kohden, mutta oikeastaan se tuntui vain kivalta kokoaikaisen helteen sijaan. Istahdin pelkääjän paikalle ja katsoin kuinka Elias käynnisti auton melko rennoin liikkein. Maanantai-illan liikenne oli varsin rauhallinen ajaesamme keskustan läpi.
- Toivottavasti sulla oli ees vähän kivaa, Elias tuumasi kun oli sitten saanut parkkeerattua auton oikeaan parkkiruutuun perille päästyämme. Katsoin mieheen ja hymyilin kevyesti, sipaisten tämän hiuksia.
- Mulla oli tosi kivaa, sä oot sulonen, vastasin ja painoin kevyen suudelman miehen huulille.
- Sä oot, tämä vastasi hymyillen ja kosketti kevyesti poskeani kunnes me nousimme autosta. Elias tuli luokseni, emme me edes sopineet asiasta, sen verran paljon mies oli luonani aikaa muutenkin viettänyt viimeisen viikon aikana.
- Mites jalka? Elias kysyi kun availin ulko-oveani.
- Melkein entisellään, vastasin kepeästi ja eteiseen päästyämme otin kengät jaloistani.
- Mites pää? mies jatkoi kyselyään ja naurahdin hieman.
- Hyvin, totesin. Elias kosketti kevyesti pientä jälkeä, joka oli edelleen pääni sivussa hiusten lomassa. Käännähdin miestä päin ja me katselimme hetken aikaa toisiamme, kunnes Elias laski kätensä kevyesti kyljilleni ja kumartui painamaan huulensa huulilleni. Vastasin lämpimästi miehen suudelmaan ja hymyilin sitten hieman. Minni tassutteli eteiseen ja Elias siirsi katseensa siihen.
- Mitä, eikö kukaan huomaa sua? mies totesi kissalle ja kyykistyi ojentaen vähän kättään. Minni oli hetken paikoillaan hieman epäröiden, mutta asteli sitten sulavasti Eliaksen luo ja puski hennosti miehen kättä. Pieni hymy käväisi kasvoilla. Hassua sinällään, että Minni piti Eliaksesta koska yleensä se oli arka kaikille muille paitsi minulle. Elias silitti kissan kirjavaa karvaa kunnes nousi ja vilkaisi minua hymyillen hieman.
- Mä voisin käydä tupakilla, tämä tuumasi ja painoi suukon suupieleeni. Mies pujotti kätensä käteeni ja me astelimme peremmälle asuntoon.

Eliaksen suunnatessa parvekkeelle kävelin itse keittiöön ja vilkaisin tyhjentämistä odottavaa astianpesukonetta. Pitäisi siivotakin. Ynähdin itsekseni ja aloin siinä sitten laitella puhtaita astioita kaappiin. Elias naurahti touhuilleni palatessaan savuilta.
- Ne lääkärithän sano että sun pitää ottaa rauhallisesti senkin jälkeen kun polvi on kunnossa ja täällä sä vaan touhuat, mies totesi ja asteli luokseni.
- No jos pitää viikko liikkua kepeillä ja olla muiden palveltavana ilman että voi tehdä mitään konkreettista, niin kyllä siinä ylimääräinen energia alkaa kasaantua, totesin hymyillen ja Elias virnisti. Mies kiersi kädet ympärilleni takaapäin ja suukotti kaulaani.
- Mikset sä pura sitä energiaa muhun noiden astioiden sijaan? tuo kysäisi ja sai kasvoilleni nousemaan hymyn. Elias painoi huulensa kevyesti iholleni ja suljin silmäni miehen suudellessa kaulaani. Kädet kiertyivät tiukemmin ympärilleni ja taivutin kevyesti kaulaani laskien toisen käteni yläkroppani ympärille kiertyneen käden päälle.
- Mä voin auttaa sua, Elias tuumasi hetken kuluttua irrotettuaan huulensa kaulaltani, ja tarttui sitten kevyesti ranteeseeni siinä takanani ja ohjasi lautasta pitävän käteni kohti kaappia. Hymy nyki huulillani ja laskin lautasen siihen muiden lautasten päälle, Eliaksen sitten viedessä käteni oman kätensä päälle.
- Kiitti, susta oli hurjasti apua, sanoin ja mies naurahti hiljaa.
- Mä tiedän, tämä vastasi ja käännähdin ympäri kohdaten edessäni seisovan miehen katseen. Hymy leikki Eliaksen kasvoilla ja tarttui myös minun huulilleni.
Puraisin kevyesti huultani ja painoin sitten huuleni miehen raollaan oleville huulille. Elias laski toisen kätensä kyljelleni ja kiersin sormeni miehen niskaan samalla kun huulemme tapasivat toisiaan melko tiiviiseen sävyyn. Eliaksen käsi liukui kylkeäni pitkin ja tämä painautui lähemmäs saaden eleellään minut syventämään suudelmaamme entisestään. Perhoset lentelivät sisälläni ja paine vatsanpohjassa kasvoi tuntiessani Eliaksen jäntevän vartalon itseäni vasten. Näykkäsin miehen alahuulta hieman vihjaavasti ja tunsin Eliaksen käsien nostavan t-paitani helmaa ja liukuvan kuin kehotuksesta paljaalle iholle. Kosketus tuntui niin hyvältä ja oikealta, että painauduin vielä lähemmäs miestä antaen myös omien käsieni liukua Eliaksen t-paidan alle selälle, kyljille ja vatsalle. Huulemme erkanivat hetkeksi suudelmasta ja Elias vetäisi paidan yltäni antaen sen tipahtaa siihen keittiön lattialle. Miehen kädet jatkoivat seikkailuaan paljaalla ylävartalollani samalla kun painoin huuleni tämän kaulalle varsin nälkäisesti ja haluavasti. Paine nivusissa kasvoi ja tuntiessani Eliaksen puolikovan erektion housujen läpi omaani vasten, näykkäisin hellästi miehen kaulaa ja vetäisin paidan myös tämän päältä. Miehen paljas ylävartalo painui lämpimänä omaani vasten ja huulet löysivät huuleni antautuen uudelle suudelmalle, nyt jo astetta kiihkeämmälle sellaiselle. Liu'utin kättäni Eliaksen ylävartaloa pitkin aina housujen rajalle saakka, antaen käteni sitten liikahtaa kevyesti miehen housujen etumukselle, jossa oleva kohouma tuntui varsin hyvin. Mies hengähti hiljaa suudelman välissä avaten housujeni vyön pienellä liikkeellä.
- Me ollaan keittiössä, mumisin Eliaksen huulia vasten ja mies naurahti hieman käheästi.
- Ihan itekö tajusit? tämä virnisti kiusoitellen ja liikutteli sormeaan paljaalla selälläni. Tökkäisin miestä kylkeen sanojen myötä.
- Suu kiinni, totesin hiljaa ja painoin huuleni Eliaksen huulille tuntien miehen hymyilevän suudelman aikana.
- Tai muuten mitä? tuo kysyi hiljaa hymyillen, näykkäsi alahuultani samalla kun liu'utti käsiään paljasta selkääni pitkin aina takamukselleni asti. Kevyt ja viaton kouraisu sai minut hymyilemään miehen huulia vasten.
- Tai muuten... aloitin hieman käheästi suudelman välissä. Eliaksen toinen käsi siirtyi hyväilemään housujen läpi erektiotani ja hengähdys karkasi huuliltani.
- Mitä...?
- Tai muuten mä suutun, kuiskasin ja Eliaksen huulille kaartui hymy.
- Etkä suutu, mies väitti ja painoi huulensa kaulalleni ilmeisesti tietäen, etten tosiaan voinut vastustaa kaulasuudelmia, - tai jos suutut... Niin kyllä mä sut lepyttelen, tuo kuiskasi korvaani ja hymy nyki huulillani samalla kun avasin miehen housujen vyön.
- Niinkö luulet? kuiskasin ja taivutin hieman kaulaani.
- On mulla keinoni, Elias vastasi hiljaa ja näykkäsi hellästi kaulaani.
- Niistä keinoista mä haluaisin tietää lisää, totesin käheästi ja Elias kohtasi katseeni hymyillen vinosti. Miehen huulet painuivat huulilleni ja kädet laskeutuivat lanteilleni samalla kun tuo vetäisi minut mukaansa pakittaessaan pois siitä tiskialtaan luota.
- Sit sun pitää seurata mua, Elias mumisi huuliani vasten ja huulillani nyki hymy kun me suuntasimme kohti makuuhuonetta katkaisematta suudelmaa välillämme missään vaiheessa.

Elias työnsi oven auki ja sisälle päästyämme intensiivinen ja kiihkontäyteinen katseemme kohtasi pariksi sekuntiksi. Elias työnsi minut kevyesti seinää vasten ja vedin miehen aivan lähelle keskittyen laskemaan tämän farkkuja alas. Huulemme eksyivät uuteen ja aiempaa rajumpaan suudelmaan, kädet keskittyivät hyväilemään juuri niitä kohtia joita me molemmat eniten halusimme, eikä mennyt kauaa kun farkkumme löysivät paikkansa lattialta. Eliaksen lämmin ja jännittynyt vartalo painui lähemmäs minua ja epäilin sekoavani tuon miehen kosketuksen alla, niin hyvältä se tuntui. Huokailut karkailivat huuliltamme ja bokserit alkoivat tuntua turhan ahtaalta mainittavasti kasvaneelle miehuudelleni. Ynähdin mielihyvästä ja Elias hengähti huuliani vasten pakittaen sitten sängyn luo ja vetäen minut mukanaan. Minua ei suuremmin tarvinnut käskeä - tiesin mitä Elias halusi ja minä halusin aivan samaa. Mies istui alas ja vetäisi minut hajareisin syliinsä, samalla kun huulemme painuivat toisiaan vasten kosteina ja haluavina. Liikautin itseäni Eliaksen sylissä ja mies hengähti hiljaa. Tunsin Eliaksen sydämenlyönnit ja saatoin todeta, että oma sydämeni hakkasi aivan yhtä kovasti miehen kuljettaessa käsiään vartalollani. Kiihottuneisuuteni alkoi olla sitä luokkaa, että minun olisi tehnyt vain mieli kaatua sängylle ja kuiskata Eliakselle haluavani tämän ottavan minut sillä sekuntilla, mutta päätin olla vielä hiljaa. Seksi oli aina seksiä, mutta yksi syy miksi silloin päälle parikymppisenä olin rakastanut suhdettani Tomiin, oli nimenomaan se mitä tapahtui makuuhuoneessa - olihan se erilaista miehen kanssa, ainakin jos oli otettavana osapuolena, mutta minusta se oli myös nimenomaan parempaa, vaikken sitä ikinä äänen kertonutkaan. Kiersin sormeni Eliaksen niskaan ja mies painoi minua lähemmäs itseään samalla kun hyväilin toisella kädelläni miehen erektiota boksereiden läpi. Elias huokasi mielihyvästä ja laski boksereitani sen minkä sai siinä tämän sylissä istuessani.
- Nää on aika turhat, mies kuiskasi käheästi ja suukotti rintakehääni. Hymyilin ja haroin Eliaksen pörröisiä hiuksia.
- Ota ne pois? ehdotin virnistäen ja liikahdin pois miehen sylistä. Elias hymyili ja painoi minut selälleen siihen sängylle, kumartuen ylleni.
- Ei yhtään huonompi idea, mies kuiskasi virnistäen ja laski bokserit jaloistani. Miehen käsi kiertyi pystylle elimelleni ja hyväilevä liike sai minut huokailemaan melko äänekkäästi. Elias suuteli huuliani haluavina samalla kun riisuin miehen itsensä myös täysin alasti ja aloin hyväillä tämän miehuutta kiihtyvin liikkein. Hetken ajan me huokailimme toistemme kasvoille ja Elias painoi huulensa huulilleni nälkäisenä. Koukistin jalkani miehen kylkien viereen ja huokailin mielihyvästä tämän huulia vasten kohdaten sitten Eliaksen katseen. Mies ynähti hiljaa ja näykkäsi kaulaani painautuen vielä lähemmäs hengitys tiheänä.
- Mä haluun sua Tuukka, Elias kuiskasi käheästi ja suuteli kaulaani käden koventaessa tahtiaan erektiollani. Ynähdys pääsi huuliltani ja taivutin kaulaani samalla kun liikautin itseäni miehen vartaloa vasten.
- Ota mut, sanoin käheästi ja Elias siirsi katseensa minuun painautuen lähemmäs. Vein toisen käteni miehen niskaan ja Elias kumartui painamaan uuden suudelman huulilleni.
- Jos sua sattuu kauheesti...
- Kato toi... Toi ylin laatikko tosta lipastosta, vastasin ja Elias kohotti hieman kulmiaan kumartuen sitten avaamaan laatikon. Miehen kasvoille levisi hymy ja tunsin poskilleni nousevan kuumotuksen.
- Äläkä käsitä väärin, ähkäisin ja Elias virnisti.
- Tää antaa susta tavallaan aika tuhman kuvan, mies sanoi virne huulillaan ja huulet painuivat kevyesti huulilleni, - mut mä tykkään siitä, tuo jatkoi huuliani vasten, kunnes kohottautui sen verran, että sai pyöriteltyä liukuvoidetuubin korkin auki. Elias kieritti jostain käteensä nappaamansa kumin paikalleen, voiteli rivakkaan tahtiin täydessä mitassa olevan erektionsa ja puristi sitten voidetta sormiinsa. Katsoin miestä, joka katsoi takaisin ja kumartui lähemmäs samalla kun työnsi varovasti sormensa sisääni saaden minut ynähtämään jälleen. Toisen sormen työntyessä sisääni painoin sormeni Eliaksen olkapäähän ja ynähdin äänekkäästi, saaden miehen hymyilemään ja painamaan huulensa huulilleni. Huokailin Eliaksen huulia vasten tuon sitten vetäessä sormensa hitaasti pois ja kumartuessa paremmin ylleni. Mies suukotti olkapäätäni, koukisti jalkojani vähän enemmän ja katsoi minuun jotenkin niin hurjan välittävästi kaiken sen kiihkon keskellä, että se tuntui melkein liikuttavalta. Laskin käteni Eliaksen niskaan ja pienen hetken päästä tuo työntyi hyvin varovasti sekä hitaasti sisääni, saaden huuliltani purkautumaan melko äänekkään voihkaisun.
- Sano jos sattuu kauheesti, mies sanoi ja liukui pois, työntyen sitten uudelleen vähän pidemmälle. Sattuihan se alkuun, mutta samaan aikaa tuntui todella hyvältä ja jokaisella työnnöllä kipu hälveni.
- Jatka vaan, henkäisin ja ristin jalkani miehen selän päälle. Elias työntyi pidemmälle ja hieman nopeammin saaden minut voihkaisemaan jälleen. Miehen aloittaessa hiljakseen kiihtyvän työntelynsä sisääni minun oli vaikea estellä voihkaisuja jotka pääsivät huulilta silkasta mielihyvästä. Eliaksen käsi siirtyi hyväilemään erektiotani, samalla kun tuo työntyi entistä nopeammin sisääni. Suljin silmäni ynähdellen ja Elias kumartui huohottaen painamaan suudelman huulilleni, liikkeen muuttuessa vain rivakammaksi.
- Elias, huoahdin ja mies kohottautui hieman nostaen hetken kuluttua jalkani olkapäilleen. Asento sai Eliaksen työntymään vieläkin pidemmälle ja osumaan juuri oikeaan kohtaan. Kovaääninen voihkaisu pääsi huuliltani ja painoin kynteni miehen ihoon sulkien silmäni ja huohottaen silkasta nautinnosta.
- Sä oot ihana... Elias kuiskasi huoahtaen ja jatkoi nopeaa työntelyään. Silmissä lähes sumeni nautinnon takia ja minun teki lähinnä mieli huutaa silkasta kiihkosta, mutta jätin sen tekemättä ihan vain seinänaapureiden takia. Elias ynähteli ja huohotti voihkaisujeni tahtiin, kiersi kätensä reisieni ympärille ja sulki silmänsä kiihdyttäen kokoajan tahtiaan.
- Tuukka... mies huohotti ja avasin silmäni kohdaten Eliaksen katseen. Sängynpääty paukahteli vaimeasti seinää vasten ja pauke sekaantui voihkintaani ja Eliaksen huohotukseen ja ynähtelyyn. En muista, että mikään olisi tuntunut ikuisuuteen näin hyvältä. Jouduin taistelemaan, etten olisi tullut sillä samalla sekuntilla, sillä Elias sai minut sekaisin nautinnosta. Miehen otsa kiilteli hienoisesti ja tunsin hien kihoavan myös omalle otsalleni. Elias siirsi jalkani olkapäiltään ja kumartui painamaan suudelman huulilleni työntelynsä lomassa. Suljin silmäni voihkien ja Eliaksen ylävartalo painui lähemmäs omaani samalla kun tuo työntyi entistä syvemmälle.
- Elias... toistin hengähtäen ja kiersin jalkani tiukemmin miehen ympärille samalla kun ynähtelyni kasvoi päästessäni entistä lähemmäs loppua.
- Mä tuun ihan just, Elias huoahti kaulaani ja painautui entistä lähemmäs, jolloin en voinut enää estellä. Kovaääninen voihkaisu purkautui huuliltani ja selkäni kaartui orgasmin voimasta, puhumattakaan siitä tunteesta. Saatoin tuskin edes ajatella selkeästi, sellainen uskomaton mielihyvän aalto säteili päästäni koko kehoon. Elias tuli melkein heti perääni mielihyvästä vaikertaen ja kiersin käteni miehen ympärille tämän valahtaessa kroppani päälle raskaasti hengittäen.

Suljin silmäni edelleen huohottaen ja hetken aikaa oli ihan hiljaista. Tunsin Eliaksen sydämenlyönnit rintakehääni vasten ja koitin tasoittaa hengitystäni.
- Vau, mies mumisi ja kohottautui hetken hiljaisuuden jälkeen, vetäytyen sisältäni ja kurottautuen laittamaan kumin lipaston vieressä olevaan roskikseen. Mies siirtyi viereeni ja kääntyi kyljelleen, saaden minut kääntämään katseeni suuntaansa. Hengitykseni oli edelleen katkeilevaa ja sydämeni hakkasi luonnottoman kovasti, vaikka olo tuntui raukealta. Käännyin kyljelleni ja Elias laski käden poskelleni katsoen silmiini.
- Sä oot ihana, mies sanoi ja suukotti huuliani kevyesti.
- Sä oot, vastasin ja hymyilin saaden Eliaksen kasvoille nousemaan hymyn. Se oli totuus, tuo mies oli ihmeellinen ja ihana kaikin puolin, sekä ehkä uskomattomin asia johon olin koskaan törmännyt. Ja nimenomaan törmännyt. Pieni hymy käväisi huulillani ajatukseni myötä.
- Eihän sua sattunu? Elias kysyi ja hymy nousi huulilleni miehen huolehtimisen myötä.
- Ei, tuntu vaan tosi hyvälle, vastasin ja laskin käteni Eliaksen kyljelle. Huulemme painuivat voipuneina toisiaan vasten ja liikahdin lähemmäs Eliaksen paljasta vartaloa hymyillen jotenkin onnellisena. Elias vastasi hymyyni ja sipaisi poskeani, laskien sitten oman kätensä kyljelleni. Hetken ajan me olimme ihan hiljaa ja sivelin sormellani miehen tatuointia ja kättä.
- Käytkö sä salilla? kysyin ja Elias naurahti hiljaa.
- Miten niin?
- No näiden takia, sanoin hymyillen ja kokeilin kädelläni miehen hauista. Eliaksella oli käsilihaksia ja olin kiinnittänyt asiaan huomiota jo aiemmin, eikä tuon yläkroppa nyt muutenkaan ollu sellainen laiha niin kuin minulla, vaan lihaksiakin löytyi hieman.
- Kävin mä sillon kuntoutuksen jälkeen kun pääsin kuiville niin tosi paljon, mutta nyt on kieltämättä jääny, vaikka kyllähän sinne ees välillä vois koittaa raahautua, mies vastasi, - ois kai se parempi vaihtoehto kun toi kaljan kittaaminen, tuo jatkoi virnistäen. Kallistin päätäni hymyillen ja sivelin miehen vatsaa sormellani.
- Mun mielestä sun kroppa on tosi kivassa kunnossa, tuumasin. Se oli totta. Elias naurahti hiljaa.
- Mut tällä menolla mulle tulee viiden vuoden sisällä sellanen kaljamaha, että sä et viiti ees kattoo mua, mies sanoi ja minä naurahdin kevyesti.
- Alat lenkkeillä mun kanssa sit kun toi jalka sallii, sanoin ja suikkasin väsyneen suukon miehen huulille.
- Jos sä huolit mut mukaan.
- No tietysti, hassu.
- Vedetään sellaset turkoosit tuulipuvut sit päälle, Elias ehdotti ja sai minut nauramaan, - samanlaiset tietysti.
- Juu, mä taidan mennä sittenki ihan yksin, tuumasin hymyillen ja mies virnisti.
- Törkeetä, tämä vastasi suukottaen suupieltäni. Hymy leikki kasvoillani ja katsoin Eliasta joka vastasi hymyyni.
- Tuut sä mun kanssa suihkuun? kysyin ja tartuin miehen käteen, kääntyen selälleni.
- Joo, mutta voitko kantaa mut? tämä kysyi ja painoi päänsä uupuneena rintakehääni vasten. Hymyilin huvittuneena ja silitin miehen hiuksia.
- Miks ihmeessä?
- No katos... Ku tässä oli tiiätkö äsken sellanen ihan uskomaton mies ja se mies sai mussa aikaan niin hélvetin mahtavan orgasmin, että mun jalat ei välttämättä enää toimi oikein, Elias selitti ja purskahdin nauruun. Eliaksen jutut olivat ihan uskomattomia ja joka kerta ne saivat minut vähintään hymyilemään.
- Eiku hetkinen, sehän olitkin sä, mies sanoi kohottaen katseensa ja katsoi minua muka hyvinkin ihmeissään, - helvettí sinun takia rampauduin lantiosta alaspäin, Elias jatkoi moittien ja nauroin miestä vasten.
- Sä oot ihan sekasin, kuiskasin ja suukotin miehen otsaa. Elias virnisti.
- Sekasin Tuukasta, mies totesi ja painoi huulensa huuliani vasten, - saakohan semmosella nimikkeellä diagnoosia? tuo jatkoi saaden uuden naurahduksen purkautumaan huuliltani.
- Sun pitää käydä kysymässä lääkäriltä, sanoin ja suukotin miehen huulia.
- Minäpä kipasen heti huomenna, tämä tuumasi ja pyöritin päätäni huvittuneen hymyn leikkiessä huulillani, - mä mietin vaan miten kauan menee ennen ku sä saat tarpeekses tästä mun lapsellisesta pelleilystä, mies jatkoi virnistäen ja kasvoilleni kohosi hymy.
- Sä oot just hauska, vastasin ja Elias hymyili vinosti. Silitin miehen hiuksia ja hetken aikaa me makasimme hiljaa, kunnes nousimme ja kävelimme kylppäriin.

*

Suihkun jälkeen kiskoimme laiskasti vain bokserit jalkaamme ja Elias lysähti makaamaan sängylle vetäen peiton ylleen. Hymyillen istahdin sängyn laidalle ja mies kiskaisi minut peiton alle viereensä. Painauduin Eliasta vasten ja kiersin käteni tämän yläkropan ympäri. Hetken aikaa oli ihan hiljaista.
- Mä voisin käydä polttamassa tupakan, mies mietti jonkin ajan päästä rikkoen hiljaisuuden ja kääntyi suukottamaan otsaani.
- Kylmä mies, kauhee tunnelmanpilaaja, kommentoin ja Elias naurahti. Nostin hymyillen katseeni tuohon. Elias suukotti huuliani.
- Sori, mies pahoitteli ja silitti rintakehääni, - sä oot ihana.
- Ite oot, vastasin ja suukotin miehen ylävatsaa, siirtyen sitten tuon päältä, - ala painua sit, mä oottelen sua takas, jatkoin haukotellen raukeana ja Elias nousi istumaan. Mies painoi huulensa vielä huulilleni ja suuteli melko voipuneena nousten sitten seisomaan. Katsoin kuinka tuo etsi farkkujensa taskusta tupakka-askin ja sytkärin, kunnes nappasi toisen peitoista ja kiersi sen puolialastoman kroppansa ympäri.
- Tolleenko sä meinasit sinne partsille mennä? kysyin huvittuneena peittoon kääriytyneeltä mieheltä ja Elias hymyili.
- Nimenomaan, arvaa jaksanko mä tollasen takia pukee, enkä halua hypellä pelkissä boksereissakaan siellä kun joku vastakkaisen parvekkeen mummo kiskoo vielä nitrot väärään kurkkuun, tämä totesi ja naurahdin huvittuneena katsellen sängyn luona seisovaa miestä. Nykäisin hieman peittoa ja se tipahti melko lohduttomasti Eliaksen päältä.
- Älä nyt hélvetti revi, tuo virnisti ja hymyillen vedin miehen sängylle suudelmaan. En halunnut päästää tuota edes tupakalle. En vaan malttanut juuri nyt.
- Eihän toi pysy ees sun päällä, kommentoin miehen huulia vasten ja Elias virnisti. Hymyilin huvittuneena ja silitin miehen niskaa.
- Tuu mukaan tonne partsille kattomaan, että se pysyy mun päällä, Elias sanoi hymyillen veikeästi ja näykkäsi alahuultani.
- En mä jaksa pukee.
- No ota toi toinen peitto.
Naurahdin huvittuneena ja Elias katsoi minua napaten sitten peiton päältäni. Ynähdin hieman ja Elias pakitti pois sängyltä peitto kädessään.
- Tuu nyt, tai et saa peittoos, mies virnuili ja pyöräytin silmiäni.
- Ei oo reilua, väitin ja nousin. Elias kiersi peiton takaisin ympärilleen ja katseli minua pää kallellaan hymyillen.
- Vaikka kyllä se mulle käy, että sä tuut noinkin, mies virnisti ja nappasin peiton tuon kädestä. Mulkoilin miestä ja Elias virnuili kun kiersin paksun peiton ympärilleni. Oli jo muutenkin kuuma, eikä peitto auttanut asiaa yhtään. Elias katseli minua hymy huulillaan ja kohotin kulmiani.
- Noh?
- Sä oot hassu, mies totesi ja irvistin.
- Sun tupakkariippuvuutes takia piti nousta ylös tosta, valitin, mutta en voinut olla hymyilemättä huvittuneena Eliaksen mutristaessa huultaan hyvinkin pahoittelevana. Lopulta mies virnisti rentoon tapaansa, suukotti poskeani ja lähti sitten astelemaan parvekkeelle. Ynähdin itsekseni suunnaten sitten myös sille samalle suunnalle.

Ilta oli oikeastaan juuri sopivan viileä. Pitelin peittoa ympärilläni ja katselin yllättävänkin hiljaista asuinaluetta siitä parvekkeelta. Elias istui parvekkeen ainoaan tuoliin ja sytytti itselleen tupakan rennoin liikkein. Mies veti nautinnollisesti savua keuhkoihinsa ja katseli eteen päin mietteliäänä, samalla kun itse nojauduin kaidetta vasten ja vajosin ajatuksiini. Oli hassua miten Eliaksen merkitys elämässäni oli lyhyessä ajassa muuttunut todella suureksi ja tavallaan jo sen takia tiesin, että tämän piti olla jotain syvempää. En uskaltanut käyttää sanaa rakkaus, en todellakaan vielä tai näin nopeasti, vaikka tiesin, että tykkäämiseni kasvoi kokoajan sekä nopenevaan tahtiin. Elias oli uskomaton. Uskomaton hyvine ja huonoine puolineen, omana itsenään, miehenä.
- Mitä sä kelaat noin keskittyneenä?
Eliaksen ääni palautti minut takaisin todellisuuteen ja katsoin miestä hymyillen hitusen. Enpä olisi uskonut aiemmin, että tässä minä kesäkuun puolivälissä seisoskelisin peitto ympärilläni parvekkeella tuon miehen kanssa.
- No siis... Sua, tai siis meitä, sanoin ja Elias puhalsi savut ulos keuhkoistaan katsoen minuun mietteliäänä. Hetken aikaa Elias vain katsoi, kunnes nojautui taaksepäin ja hymyili hieman.
- Tuu istumaan tähän, mies sanoi sitten ja taputti polveaan. Katsoin Eliasta huvittuneena.
- Istu keskenäs, vastasin ja Elias hymyili vinosti.
- Älä nyt viiti, tuu istumaan mun syliin, mies intti ja irvistin vetäen vain peittoa paremmin ympärilleni.
- Enhän.
- Jaa, niinku sä et uskalla, Elias sanoi sitten ja venytteli virnuillen härnäävästi, - sä voit maata mun kanssa mut et voi istua mun syliin, mies virnuili ja taputteli peiton peittämää jalkaansa.
- Suu kiinni.
- Eet uskallaa... Elias härnäsi ja nojasi vielä enemmän taaksepäin.
- Et sä ees jaksa mun painoo.
- Sun painoo? Sä nyt et paino paljon mitään, mies sanoi ja pyöräytin silmiäni, - Tuukka, älä nyt kun Elias-setä haluaa, tuo jatkoi mutristaen huultaan ja en voinut olla nauramatta.
- Toi kuulosti jo pervolta, sanoin ja Elias naurahti vuorostaan.
- No okei, ehkä vähän, mies myönsi ja ojensi sitten käsiään eteen päin, - tuu nyt, mulla on sulle asiaakin, tämä jatkoi ja nykäisi vähän peittoani. Lopulta myönnyin sen verran, että kävelin Eliaksen luo ja istuin tuon syliin vastentahtoisesti. Elias hymyili tyytyväisenä, kiskoi vielä sauhut tupakastaan kunnes viskasi tumpin alas parvekkeelta ja puhalsi savut poispäin minusta. Sitten tuo kiersi toisen kätensä ympärilleni ja suukotti paljasta olkapäätäni.
- Ootpa sä painava, mies kiusasi virnistäen ja tuhahdin.
- No sithän mun on parempi nousta... totesin ja olin nousemassa, mutta Elias vetäisi minut takaisin istumaan.
- Etkä lähe minnekään, tuo päätti ja siinä samassa vetäisi minut paremmin syliinsä, kaappasi jalkani ja käänsi minut sivuttain, laskien jalkani toisen reitensä yli, - et sä paina paljon mitään, tuo hymyili.
- Mitä järkee tässä on? kysyin ja katsoin Eliasta joka hymyili leveästi.
- Vaikka mitä.
- Just joo. Mitä asiaa sulla oli?
Sipaisin hieman miehen hiuksia. Elias kiersi kätensä ympärilleni ja painoi hetkeksi päänsä olkapäätäni vasten. Sitten tuo hipaisi poskeani ja siveli paljasta rintakehääni.
- Ei mulla oikeesti ollu mitään, tämä sanoi hieman hymyillen ja suukotti olkapäätäni, - mä vaan halusin sut tähän lähelle, että mä voisin varmistua et sä oikeesti oot siinä, että tää on varmasti totta, mies jatkoi ja katsoi minua. Tunsin hassun lämmön sisälläni. Elias osasi olla niin suloinen halutessaan. Hymyilin hieman ja kiersin toisen käteni miehen ympärille silittäen tuon hiuksia.
- Sä oot sulonen, kuiskasin ja painoin suukon Eliaksen hiuksiin, - onneks tää on totta, sanoin miehen hiuksiin ja Elias kiersi kädet paremmin ympärilleni nojaten päätään olkapäähäni.
- Niinpä, mies kuiskasi tuskin kuuluvasti ja suljin hetkeksi silmäni kuunnellen tämän hengitystä siinä kesäillassa. En olisi ikinä uskonut ihastuvani Eliaksen kaltaiseen mieheen, mutta nyt kun niin oli käynyt, en mitään muuta halunnutkaan. Pyörittelin miehen hiuksia sormissani ja Elias silitteli kylkeäni kevyesti sormenpäillään.
- Tuukka?
- Mmh?
- Kerro mulle jotain.
- Niinku mitä?
- Jotain. Kerro vaikka sun lapsuudesta tai sun perheestä tai jotain.
Silitin miehen hiuksia ja olin hetken aikaa hiljaa.
- No tota... Sä tiedät, että mulla on kaks pikkusiskoa, Tanja on arkkitehti ja Tiia ensihoitaja ja sit mun äiti.. Öö, se on lastenlääkäri ja se asuu Helsingissä nykyään uuden miehen kanssa, sanoin ja Elias kohotti katseensa.
- Entäs sun isä?
- No sä tiedät, että se on kuollu, vastasin hiljaa, - sille todettiin aivokasvain kun mä olin kakskytkaks ja se kuoli vajaat puoli vuotta myöhemmin, jatkoin ja Elias silitti hennosti niskaani katsoen minua pahoittelevan näköisenä.
- Me ei oikeen tultu toimeen sen jälkeen kun mä päätin, etten tee miten se haluaa, sanoin ja kohautin olkiani, - sen mielestä oli ihan naurettavaa ja typerää, että mä lähen opiskelemaan luokanopettajaks. Ois pitäny kouluttautua pidemmälle armeijassa niin kuin sekin, mutta en mä oo sellanen ihminen, että mä haluaisin tai edes sopisin sellaseen... Ei me lukion jälkeen oikeen ees oltu väleissä, vaikka ois varmaan pitäny yrittää ees korjata niitä välejä, jatkoin ja katsahdin Eliasta, joka kiersi kätensä paremmin ympärilleni.
- Mä oon pahoillani, mies totesi suukottaen olkapäätäni. Kosketin miehen hiuksia ja katselin hetken aikaa kesäiltaa sekä hiljakseen laskemaan ruvennutta aurinkoa kunnes siirsin katseeni mieheen.
- Entäs sun perhe? kuiskasin ja Elias katsahti silmiini kohauttaen hieman olkiaan. Mies katseli hetken aikaa rauhallista asuinaluetta kunnes painoi päänsä taas olkapäätäni vasten.
- No Rosanhan sä jo tiiätkin, se on sairaanhoitaja ja niillä on Mikaelin lisäks vielä sellanen kuus-vuotias tyttö. Ja sit Matias, se mun pikkuveli, niin se tota... Mä en oo ihan varma, että mitä se tekee nyt, mutta jotain rakennushommia vissiin. Sillä on ollu vähän jotain ongelmia poliisin kanssa, mut menee sillä jo paremmin, Elias sanoi ja vilkaisi minuun, - Rosa on varmaan ainoo meidän perheestä jolla ei oo ollu mitään ongelmia, mies jatkoi ja naurahti hiljaa. Sipaisin Eliaksen poskea ja suukotin tämän otsaa.
- Entä sun vanhemmat?
- No mutsi on kans sairaanhoitaja... Se on varmaan hyväsydämisin ihminen jonka mä tiiän, mies sanoi ja hymyili hieman. Vastasin Eliaksen hymyyn ja silitin tämän hiuksia.
- Ei se ois ikinä ansainnu faijaa, mutta ei se koskaan valittanu mistään, Elias sanoi ja katseli hetkisen eteenpäin, - ja sit faija... Ei se yleensä oikeen tehny mitään duunia, jotain raksakeikkoja joskus. Muuten se oli oikeestaan aina kännissä mun lapsuudessa, mies totesi kohauttaen olkiaan ja vilkaisi alas.
- Mitä sille kävi? kysyin hiljaa, vaikka Saara oli kai tuonut asian esiin jo silloin noiden kahden riidellessä. En kai vain halunnut uskoa, että tuo tappanut itsensä. Elias vilkaisi minua ja painoi sitten päänsä takaisin olkapäätäni vasten.
- Se ampu ittensä kun mä olin päälle parikymmentä. Se oli varmaan vähän sairas, niinku päästä... Ois tarvinnu jotain apua, mies vastasi vähän hiljempaa ja minusta tuntui jotenkin kauhean pahalle. Kiersin käteni Eliaksen ympärille ja painoin tämän kroppaa lähemmäs itseäni.
- Miten sä oot jaksanu kaiken ton jälkeen? kuiskasin ja silitin miehen poskea.
- Emmä eka jaksanukkaa, mut sit ku mä pääsin katkasun jälkeen pois siitä huumehelvetístä niin mä oon asennoitunu aika uudestaan, enkä mä muutenkaan oon niitä ihmisiä jotka vaipuu epätoivoon heti ekan vastoinkäymisen jälkeen, Elias tuumasi ja nosti katseensa hymyillen hieman, - ja onhan mulla ollu tukijoukot mukana. Sitäpaitsi mä oon ollu tällanen pelle jo yläasteella, tuo jatkoi virnistäen ja kurottautui kevyesti huulilleni. Vastasin miehen suudelmaan ja tartuin sitten hennosti tämän leukaan kohdaten Eliaksen katseen.
- Sä oot hurjan vahva ihminen, sanoin ja hipaisin vielä huulillani miehen luvattoman hyviltä tuntuvia huulia. Moni olisi tuollaisten asioiden jälkeen ihan rikki, mutta Eliaksesta ei edes huomannut mitään. Joskin epäilin, että miehen suojamuuri oli verrattain niin vahva, ettei tämä vaan näyttänyt kaikkea tai puhunut sen syvällisemmin, vaikka tiesin, että juuri se olisi tärkeää.

Me olimme hetken aikaa ihan hiljaa ja vain nojailimme toisiimme, kunnes Elias kohottautui jälleen ja katsoi minua hymyillen hieman.
- Enkeli, tämä totesi hymy huulillaan ja suukotti rintakehääni.
- En mä oo mikään enkeli, vastasin huvittuneena ja Elias kohtasi katseeni hymyillen edelleen.
- Oothan, esität vaan kaikille, että oot ihminen, mutta oikeesti sä oot enkeli, kyllä mä sen tiedän, turha yrittää, mies selitti ja hymyilin huvittuneena. Suukotin Eliaksen otsaa.
- Ei mulla oo siipiä tai sädekehää, huomatin ja mies kohtasi katseeni.
- Niin, mutta noi sun kasvot, Elias sanoi ja kosketti poskeani. Tunsin punastuvani hieman. Häkellyin kai aina enemmän tai vähemmän kehuista, tai lähinnä silloin jos ne osuivat ulkonäkööni. Mies hymyili laskien kätensä niskaani ja vetäen minut hellään suudelmaan. Oli hassua istua siinä parvekkeella miehen sylissä peitot ympärillä, mutta ajatuks sai minut hymyilemään Eliaksen huulia vasten. Mies silitti kevyesti niskaani, kiersi sitten toisen kätensä polvieni alta ja toisen selkäni alta virnistäen varsin veikeästi. Kohotin kulmiani.
- Et kai sä meinaa sitä mitä mä luulen? kysyin äkkiä hieman säikähtäen ja Eliaksen virne leveni, jolloin yritin automaattisesti päästä pois miehen sylistä, - eikä, et sä jaksa mua, me kaadutaan, päästä mut pois, aloitin hermostuneena, mutta enpä minä siitä mihinkään päässyt. Elias nauroi kevyesti ja suukotti olkapäätäni.
- Just kokeilit mun käsilihaksia, pitäähän niitä nyt testata, mies virnisti ja nauroi paniikilleni, - älä nyt hermoile, kyllä mä jaksan, tuo sanoi vakuuttavaan sävyyn ja kohtasin miehen katseen hieman ähkäisten.
- Et jaksa, yritin vaikka se turhaa olikin. Elias katsoi minuun veikeästi hymyillen ja kiersi kätensä paremmin alleni, kunnes nousi ylös siitä tuolista. Odotin tipahtavani alas, mutta Elias vain nauroi ilmeelleni ja piteli minua käsivarsillaan virnistäen.
- Tuukka, mä taidan kaatua nyt, taidan kaatua tästä parvekkeelta alas, mies kiusasi hyvinkin dramaattisella äänellä ja kiersin käteni tiukemmin tämän ympärille.
- Laske mut alas, pyysin, mutta Elias vaan hymyili.
- Enpä taida laskee.
- Sä oot ihan hirvee.
- No mitä ihmettä, vähän aikaa sitten olin vielä ihana.
Mies hymyili huvittuneena laskematta minua alas ja suuntasi parvekkeen ovelle. Tuo avasi raollaan olevan oven jalallaan ja kantoi minut sisälle hymyn leikkiessä huulillaan. Miehen peitto oli tipahtanut ilmeisesti sinne parvekkeelle ja saatoin vain kuvitella miltä se olisi näyttänyt jos joku olisi nähnyt.
- Hitsi kun en tajunnu aiemmin tätä, oisin voinu kannella sua niin sun ei ois tarvinnu könkätä niillä kepeillä, mies virnisti ja lopulta en voinut olla nauramatta. Elias kallisti päätään virnistäen ja painoi huulensa huulilleni, saaden perhoset lentelemään vatsanpohjassani jotenkin tavallista voimakkaammin. Ehkä se johtui tilanteesta ja siitä, että olin tosiaan Eliaksen käsivarsilla. Mies hymyili huuliani vasten ja kantoi minut siihen sohvalle, laski alas ja kumartui ylleni, painaen huulensa uudelleen huulilleni.
- Mitä mä sanoin? Kyllä mä jaksan, Elias sanoi voitonriemuisesti ja kiersin sormeni miehen niskaan.
- Mihinkähän mä vielä ajaudun sun kanssa? totesin huvittuneena ja vetäisin Eliaksen jälleen huulilleni. Huulemme liikahtivat hennosti toisiaan vasten.
- Sä et uskalla arvaillakaan, mies totesi hymyillen ja virne nousi kasvoilleni. Eliaksen nenänpää kosketti omaani ja huulemme löysivät toisensa jo ties kuinka monetta kertaa päivän aikana. Hiljalleen laskeva aurinko loi punertavat säteensä meihin päin ja vedin Eliaksen vielä vähän lähemmäs. Tuntui jotenkin hyvältä ja tavallaan todella oikealta. Eliaksen kanssa joutuisin heittämään perheenperustamishaaveet roskakoriin, mutta saatoin vain miettiä, että oliko se sittenkään kaikkein suurin haaveni? Vai halusinko sittenkin vain löytää ihmisen, joka sai minut tuntemaan tälla tavoin, koska tämä ihan totta tuntui todella uskomattomalta? Epäilin vahvasti jälkimmäistä. Elias kohtasi katseeni ja auringonsäteet osuivat hassusti miehen hiuksiin sekä kasvoihin. Kasvoilleni nousi lämmin hymy ja Elias vastasi siihen, juuri sillä suloisella hymyllään kuten aina. Juuri sillä hymyllä, josta minä niin hurjan paljon pidin.

Lähettäjä: Neurotic 
Päivämäärä:   23.12.10 19:29:58

Se muuten oli pitkä!

Tuollanen hirmunen awwittelu-imellys-pläjäys, että mun korvista valu siirappia kun kirjotin, mutta tällastakin välillä ja sopivasti tähän joulun alle. Sitä seksiä nyt tuli sit kans, mut ettette pelästy kauheesti niin voin sanoa, että noin tarkasti kuvailtua tuskin enää tulee, ellei porukka ite halua, koska tää on kuitenkin ht.net, jossa lukijakanta on aika värikästä ja niitä nuorempiakin lukijoita löytyy.

En osaa ihan heti sanoa millon jatkuu, nyt lomaillessa kauhee kiirus joka paikkaan, mut ilmottelen tänne sitten tarkemmin. Katsastellaan jos vielä tän vuoden puolella ehkä mahdollisesti sais ees pikkupätkän tänne. Mutmut, se mitä alunperin tulin sanomaan oli, että

Hirmuisen hyvää joulua kaikille lukijoille! <3

Lähettäjä: Dwess 
Päivämäärä:   23.12.10 20:57:29

Oikein ihana pätkä oli, mutta enemmän kappalejakoja vois olla varsinkin noin pitkässä tekstissä, sillä katse alko välillä vähän harhailemaan. Muutama pikkuvirhe löyty kanssa, mutta mitäpä niistä.

Toi Eliaksen huolehtivaisuus keskellä seksiä oli tosi sulosta ja se on muutenki just tommonen lähes täydellinen mies, ainakin Tuukalle :D

Ihana kun tää teksti menee sujuvasti eteenpäin ja on tosi rentoo. Ja tykkään tosi paljon miten Tuukka ja Elias vitsailee tosi paljon, mutta ehkä niiden välillä vois olla enemmänkin niitä vakavampia keskusteluja, vaikka huumori tässä tarinassa on aivan loistavaa ja sitä on ihana lukee.

Ei mulla kai muuta, hyvää joulua kanssa kaikille ja jatkele kun kerkiät =)

Lähettäjä: jasunen 
Päivämäärä:   23.12.10 22:09:10

Uijuijuii ;) Tästä mä tykkäsin!

Mutjoo, vaikka tosiaan noi nuitten vitsailut saa aina nauramaan ja tyhmän virneen mun kasvoille, niin oon samaa mieltä ku Dwess, että enemmänkin vois olla noita vakavia keskusteluja vaikka ei tietty suhteen alussa välttämättä niitä niin paljo ookkaa, mut kuitenki!

Ihana tää, tosiaankin yks lemppareista! Ja hyvää joulua tosiaan! :)

Lähettäjä: viiu 
Päivämäärä:   23.12.10 23:10:06

just sopivan siirappista näin joulun alle ;) hyvät joulut kaikille tämän tarinan lukijoille <3

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   23.12.10 23:34:39

Neurotic // parhaat joulut parhaalle kirjottajalle:)) ♥

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   24.12.10 12:16:01

Ihana, jatkoo <3 :)

Lähettäjä: über ihq 
Päivämäärä:   24.12.10 13:41:21

vooi ko sulosta<3 kiitos tästä ja hyvää joulua=)

Lähettäjä: Dacco 
Päivämäärä:   24.12.10 20:46:52

Voi ei, ihanaa! Noitten välillä olis kyl kiva joku vakavaki keskustelu. :) Ja Elias ja Tuukka sopii nii hyvin yhteen, ne on yli söpöjä :)

Mut hyvää jouluu vaa sullekki ;)

Lähettäjä: Patamon 
Päivämäärä:   24.12.10 20:47:23

Voih ihanaa, ja hyvät joulut sinne myös. =) ♥

Lähettäjä: funfunHey 
Päivämäärä:   25.12.10 20:33:32

Oli pudonnut ! :D
Uppia nopeasti.

Ja siis nuo pätkät luin vasta äsken ja AIVAN ihania, siis nuo jätkät on niiiiiiiiiiiin suloisia, varsinkin noi kaikki hellittelyhetket ja näin.. <3

Ja ei mitäään draamaa saa laittaa, ne on nyt nuin ja sillä sipuli! 8D Mä rakastan siirappia <3<3<3<3<33<333<3

Oijjoij, jatkoa heti kun ehtii!

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   27.12.10 11:07:40

Oiiiii ♥
Ihan ihanaa iih ♥
Rakastan tätä ♥

Ja ei mitään draamaa! Niitten pitää olla tolleen sulosia ♥♥♥

Lähettäjä: Dacco 
Päivämäärä:   27.12.10 18:36:41

Jatkoo :) Ja saa jatkaa söpistelyä, ei draamaa :D

Lähettäjä: hejtz 
Päivämäärä:   28.12.10 16:01:56

up

Lähettäjä: Dacco 
Päivämäärä:   29.12.10 12:07:11

ylöös :)

Lähettäjä: funfunHey 
Päivämäärä:   29.12.10 22:24:20

Voi kamala että tippuu ja LUJAA ! :D
Missä se jatko viipyy ???

No ei oikeesti, ei kiirettä. :) Take your time.

Lähettäjä: mur 
Päivämäärä:   30.12.10 23:51:01

kahvikUPpi :)

Lähettäjä: kaala^^ 
Päivämäärä:   31.12.10 04:59:36

Tätä vuotta jäljellä enää 19 tuntia 8DDDD

jaaaaaaatkoaaaaaaa pliis!!

Lähettäjä: über ihq 
Päivämäärä:   2.1.11 02:49:30

nostaann!!!haluun jatkoo=)

Lähettäjä: diaray 
Päivämäärä:   2.1.11 05:32:14

Tylsä yö ja rupesi lukee tätä, luin kaikki putkee ja pakko sanoo, et söpöin tarina mitä oon ikää lukenu tääl :----D Harvoin kyl tänne tarinapuolel eksyn. Pitää ruvetakki eksyy vähä useemmi.

Lähettäjä: viiu 
Päivämäärä:   2.1.11 05:59:38

koska tulee jatkoa? :<

Lähettäjä: Neurotic 
Päivämäärä:   2.1.11 12:25:18

Oi, kiitos kommenteista! <3 Kauheeta sinne tänne juoksentelua ollu toi loma, mutmut, nyt kun tässä oon rauhottunu niin voisin keskittyä tähänkin. Eli ens viikolla sitä jatkoa tosiaan :)

Lähettäjä: über ihq 
Päivämäärä:   3.1.11 16:47:08

jatkoo tää on niii sulone=)

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   3.1.11 16:47:46

Jee ♥

Lähettäjä: über ihq 
Päivämäärä:   4.1.11 20:44:05

oiskos jatkoo tulos??!!!

Lähettäjä: kaala^^ 
Päivämäärä:   5.1.11 09:11:16

jatkoa odotellen :P

Lähettäjä: Nikke 
Päivämäärä:   5.1.11 12:37:41

Jatkoa ♥

Sama hyypiö olen kuin NictorNactor.

Lähettäjä: Neurotic 
Päivämäärä:   5.1.11 14:40:02

Viivytystä vähän kun on kaikkee muuta pakollista paperihommaa tässä. Mut oon jo pätkää alotellu ja ihan hyvällä mallilla on, huomiseks sen koitan teille pistellä!

Lähettäjä: Nikke 
Päivämäärä:   5.1.11 18:32:28

JEij! Awwhihi.

Lähettäjä: Dacco 
Päivämäärä:   6.1.11 14:59:44

Wuhuu! :DD

Lähettäjä: über ihq 
Päivämäärä:   6.1.11 23:23:17

tänää jatkoo tänää jatkoo tänää jatkoo!!!=)

Lähettäjä: Neurotic 
Päivämäärä:   7.1.11 03:35:46

Sori kesto. Lukijoiden pyynnöstä poikkesin vähän suunnitelmista ja laittelenpas sitten pätkän sitä vähän söpömpää menoa :) Olkaas hyvä. Ja se tökkii, tiedän, mutta huomatkaa kellon aika - mä en oo puol neljän aikaan aamuyöllä ihan parhaimmillani! Pakko kuitenkin postata nyt kun huomenna en olisi yksinkertaisesti ehtinyt ja sit ois venyny sunnuntaihin. Kommentteja kiitus! :)

____

Katselin hymyillen vieressäni nukkuvan miehen rauhallisia kasvoja. Kesäaamun aurinko osui miehen hiuksiin ja kosketin kevyesti vaaleaa ihoa. Elias hengitti rauhallisesti ja nojauduin käteni varaan silitellen tuon luvattoman komean miehen käsivartta.
- Eliaas... kuiskailin ja suukotin Eliaksen olkapäätä. Mies mumahti puoliunessa ja hymyilin huvittuneena. Liu'utin sormenpäätäni miehen rintakehään pitkin vatsalle ja piirtelin siihen kutitellen epämääräisiä kuvioita. Elias raotti silmiään ja samassa tarrasi nopealla liikkeellä käteeni, virnistäen unisesti.
- Jäit kiinni, tuo sanoi, - miten pitkään sä oot siinä valvonu? Elias jatkoi unisena ja minä suukotin tämän rintäkehää.
- Koko yön, virnistin ja näykkäsin miehen kaulaa.
- No huh huh, aika ahistavaa, tuo naurahti ja vei kätensä niskaani. Nauroin hiljaa ja kohtasin sitten Eliaksen katseen.
- Mitäs nukuit, totesin ja mies hymyili vetäen minut sitten suudelmaan. Kumarruin Eliaksen ylle ja annoin huulteni liikkua miehen huulia vasten. Elias liikautti kätensä selälleni ja painauduin miehen kroppaa vasten. Meidän huulten erotessa kohtasin Eliaksen katseen. Mies hymyili kevyesti ja puraisin hieman huultani, sipaisten Eliaksen hieman karheaa poskea.
- Pitäs ajaa toi sänki, tuo mietti ja minä hivelin hymyillen miehen ihoa. Elias kohotti kätensä koskettamaan minun poskeani.
- Sä oot ihme siloposki, tuo virnisti ja minä naurahdin. Suukotin Eliaksen huulia ja näykkäsin sitten tuon leukaa. Liikahdin vähän alemmas ja painoin huuleni Eliaksen kaulalle, siirtyen sitten suutelemaan miehen solisluuta. Eliaksen käsi liukui niskaani ja mies vetäisi minua lähemmäs. Painoin suudelmia Eliaksen rintakehälle ja vein käteni kujeilevasti miehen boksereiden rajalle, liikutellen sormeani tuon alavatsalla. Elias liikahti ja minä hymyilin hitusen, vieden sitten käteni miehen sisäreidelle hyväillen sitä kevyesti. Elias hengähti hieman ja liikautti jalkaansa kättäni vasten.
- Ootpa sä tuhma, tuollaset ajatukset mielessä jo heti aamusta, mies sanoi virnistäen ja vei toisen kätensä alaselälleni ja toisella tarttui hellästi leukaani.
- Mitä? Eikö kunto kestä? kysyin ilkukurisesti ja hipaisin kädelläni härnäävästi miehen boksereiden etumusta. Elias puraisi virnistäen alahuultaan ja siinä samassa kohottautui, painoi minut selälleen patjaa vasten ja kumartui ylleni.
- Mä sulle kunnot näytän, tuo ilmoitti virnuillen ja painoi huulensa huulilleni halukkaasti. Nauroin Eliaksen huulia vasten ja nostin lantiotani lähemmäs miehen omaa. Auringonsäteet leikittelivät paljaalla iholla, samalla kun annoin huulteni kaartuaan pieneen hymyyn ja painua uudelleen Eliaksen huulia vasten. Tuntui, että juuri tällä tavalla aamun pitikin alkaa, juuri siitä Eliaksen lähellä.

*

Myöhemmin istuskelin ruokapöydässä ja hörpin kahviani aamulehteä tuijotellen. Elias oli suunnannut suihkuun, mutta minä en pitänyt kiirettä. Saipahan vihdoin nauttia hitaista aamuista kun oli lomaa. Hieroin silmiäni ja vilkaisin ikkunaan. Aamu oli aika kolea ja jollaintavalla sateinen, vaikkei pisaroita ollutkaan vielä tipahdellut. Hörpin kuppini tyhjäksi ja selasin lehden puolihuolimattomasti loppuun, kunnes nousin ja melko laiskasti kävelin kylpyhuoneeseen. Himmeän suihkuseinän läpi näkyi utuisesti Eliaksen ääriviivat miehen seiskoskellessa suihkun alla. Pieni hymy eksyi huulilleni ja nojauduin lavuaaria vasten kääntäen katseeni peiliin. Silmäni olivat edelleen hieman uniset. Elias hyräili jotain kappaletta samalla kun antoi veden valua, ja huvittunut hymy käväisi kasvoillani.
- Saat sä laulaakin, totesin ja Elias naurahti. Vilkaisin suihkuille päin.
- En mä taida kyllä uskaltaa, ujostuttaa liikaa.
- Eiku laula nyt jotain, kehotin hymyillen ja Elias nauroi.
- R-A-K-A-S, kulta kultasein, mä sanoin niin ja selväks tein me mennään maalla naimisiin, en enää lähde kaupunkiin. Sä olet kaunistunut niin, en tiedä kuinka sanoisin sen paremmin...
- Et oo tosissas, nauroin miehen kappalevalinnalle ja Elias sammutti suihkun napaten pyyhkeen suihkuseinän päältä.
- Oonhan, tämä väitti ja asteli pyyhe lanteillaan suihkuseinän takaa. Hymy leikki miehen huulilla ja minua nauratti. Käännähdin siitä lavuaarilta miestä päin ja kallistin päätäni näylle. Elias pörrötti märkiä hiuksiaan siihen suloiseen tapaansa astellen luokseni.
- Heitän kaiken vuoksin miehen, tiedän kyllä minkälaisen... Elias jatkoi lauleskeluaan vieden molemmat kätensä lanteilleni ja painaen huulensa huulilleni, - ...eihän löydy sulle vertaa, vaikka kuinka hakisin, mies hymisi huuliani vasten ja minä nauroin. Elias hymyili ja risti kätensä alaselkäni taakse painaen kevyitä suudelmia huulilleni. Vein toisen käteni miehen niskaan ja toisen tuon paljaalle ylävartalolle samalla kun liikauttelin huuliani Eliaksen huulia vasten. Mies hymyili hieman ja kiersi toisen kätensä kaulani ympäri haudaten sitten kasvonsa kaulaani.
- Nyt alko ujostuttaa toi lauluesitys, Elias mumisi kaulaani ja huuliltani pääsi huvittunut naurahdus. Kiersin toisen käteni miehen yläkropan ympärille ja taputin lohduttavasti tuon paljasta selkää.
- Se meni ihan hyvin, vakuuttelin huvittuneesti hymyillen ja Elias kohottautui kohdaten katseeni. Hymy kävi miehen huulilla ja tämä painoi kevyen suukon huulilleni saaden suupieleni kohoamaan. Tuntui, että olinkin yhtä hymyä kokoajan. Kuljettelin käsiäni Eliaksen paljaalla ylävartalolla ja katselin miehen silmiä koskettaen sitten kevyesti nenänpäälläni tuon nenää. Elias hymyili ja sulki hetkeksi silmänsä.

- Oisit tullu mun kanssa suihkuun, oisin voinu pestä sut, mies tuumasi virnistäen ja avasi sitten silmänsä. Naurahdin kevyesti ja näykkäsin hellästi Eliaksen alahuulta.
- Mitäs et kysyny, vastasin ja kuljetin sormeani miehen alavatsalla vähän kutitellen.
- Enpä arvannu, Elias vastasi ja kumartui suutelemaan kaulaani. Hassua miten näinä muutamina päivinä tuo oli oivaltanut sen tosiasian, että en todellakaan voinut vastustaa kaulasuudelmia - kaikkein vähiten Eliaksen itsensä. Taivutin hieman kaulaani ja nojauduin seinää vasten antaen käsieni seikkailla miehen yläkropalla. Elias painautui lähemmäs, liu'utti kätensä paitani alle ja huuliltani karkasi hiljainen mielihyvän huokaus.
- Ei kai se vielä myöhästä oo? mumisin ja Elias irrotti huulensa kaulaltani kohdaten katseeni. Miehen silmissä näkyi sellainen hassu pilke joka sai huuleni kaartumaan kujeilevaan hymyyn.
- Ei todellakaan, mies tuumasi huuliani vasten ja suukotti sitten kevyesti, kunnes vetäisi paidan päältäni. Kädet siirtyivät avaamaan farkkujeni vyön ja laskemaan housut jaloistani. Nykäisin pienellä liikkellä pyyhkeen Eliaksen lanteilta ja sain miehen virnistämään.
- Hups, lausahdin huultani kevyesti purren ja Eliaksen paljas vartalo painui minua vasten, samalla kun tämän kädet liukuivat boksereiden sisään takapuolelleni. Miehen kasvoilla nykivä kujeileva hymy tarttui huulilleni ja hetken ajan me vain virnistelimme toisillemme, kunnes Elias laski bokserit jaloistani ja pakitti takaisin suihkun alle.

Suudelmat jatkuivat. Väänsin suihkun auki ja vesi valui lämpimänä päällemme samalla kun annoin käteni liukua hyväilemään Eliaksen kasvanutta erektiota. Mies ynähti huuliani vasten ja hetken aikaa me vain seisoimme siinä hyväillen toisiamme huokaillen, kunnes kiersin toisen käteni Eliaksen ympärille ja painauduin lähemmäs. Hengähdin hiljaa miehen ihoon ja näykkäisin tuon korvaa kevyesti. Huulemme koskettivat hijaa toisiaan ja liikahtelin huomaamattomasti miehen käden liikkeen mukana. Pisarat valuivat Eliaksen paljasta vartaloa pitkin ja näky sai minut haluamaan miestä kahta kauheammin. Hengitys tuntui tiheämmältä ja hetken ajan me hengitimme toistemme huulille ennen kuin Elias vei kätensä lanteilleni ja vetäisi minut vieläkin lähemmäs.
- Sä oot niin ihana, mies mumisi ja hengähdin hymyillen.
- Eikun sä oot, vastasin hieman käheästi ja tulin vieläkin lähemmäs painaen huuleni miehen huulille astetta vaativammin. Tunsin Eliaksen hymyn ja tuo vastasikin vähintään yhtä rajusti suudelmaan, samalla kun tunsin miehen sormen työntyvän kuin vahingossa sisääni. Ynähdys karkasi huuliltani ja kiersin käteni paremmin miehen ympärille.
- Elias, inahdin hiljaa ja toisen sormen kohdalla painoin sormenpääni miehen ihoon ynisten hiljaa mielihyvästä.
- Se kuulostaa kivalle kun sä sanot mun nimen, Elias mutisi virnistäen ja liikutteli sormia sisälläni saaden minut ynähtelemään kaulaansa. Elias sai minut ihan sekaisin, enkä mahtanut miehelle yksinkertaisesti mitään. Joskaan en edes olisi halunnut mahtaa, sen verran hyvältä tämä hassu sekavuus tuntui. Voihkaisin hiljaa ja painoin otsani miehen kaulaa vasten melko tahattomasti liikahdellen ja henkäillen.

Oikeastaan rakastin todella paljon sitä miten Elias oli omalla tavallaan hyvin raju, ja silti kuitenkin ne pienet suloiset suudelmat niskaani tai hartioihini työntöjen välissä tekivät siitä kaikessa rajuudessaan myös hurjan lempeää ja tunteikasta. Elias oli ihan uskomaton ja oikeastaan jokainen hetki miehen kanssa, oli se sitten vain sohvalla istuskelua, ruokailua tai sängyssä makoilua, sai tunteeni vain vahvistumaan entisestään.

*

Perjantaina me suuntasimme baariin parille. Se oli luonnollisesti Eliaksen idea, mutta olin suostunut kun mies oli painottanut, että juotaisiin nimenomaan pari olutta, eikä mitään kännejä.
- Voit vaikka vahtia mua kokoajan, mies tuumasi kun me makoiltiin sohvalla Eliaksen luona. Tai minä makoilin pää Eliaksen sylissä, mies itse istuskeli selkänojaan nojaillen ja surffaili tv-kanavilla. Katsoin ylös ja nostin käteni koskettaakseni miehen leukaa.
- Mä vahdinkin, vakuuttelin ja Elias hymyili vilkaisten alas. Mies kosketti kevyesti poskeani ja pieni hymy käväisi huulillani. Suljin hetkeksi silmäni ja Elias kuljetteli sormeaan kasvoillani niin kuin tuolla oli aina toisinaan tapana. Eikä sillä, se tuntuikin minusta kutkuttavan kivalta. Tunsin olevani jotenkin hurjan onnellinen. Ehkä se oli sitä alun huumaa, mutta kuitenkin, tuon miehen seurassa olo tuntui juuri oikealta. Tartuin kevyesti miehen käteen pitäen silmäni edelleen kiinni.
- Mä voisin vaan kattoo sua koko illan tälleen, Elias kuiskasi ja avasin hitaasti silmäni kohdaten miehen katseen. Hymyilin vähän.
- Hupsu, tuumasin ja nousin istumaan vieden toisen käteni miehen niskaan, - sä oot sulonen, jatkoin ja Elias hymyili suukottaen hennosti huuliani. Me olimme hetken hiljaa ihan vaan siinä lähekkäin, ennen kuin jaksoimme nousta ja koittaa raahautua eteiseen.

Ilma ulkona oli edelleen inhottavan kolea ja muutama hassu pisara tipahteli kasvoille kun me lopulta keskustassa astelimme ulos linja-autosta. Elias hipaisi kevyesti kättäni kävellessämme katua eteenpäin ja vilkaistessani miehen suuntaan tämän kasvoilla kävi pieni hymy.
- Mitä sä hymyilet? kysyin ja Elias vilkaisi minua kohauttaen olkiaan hymyillen, - oot niin onnessas kun pääset parille kaljalle, jatkoin virnistäen ja mies kohotti kulmiaan.
- Ei se sitä oo, tuo vätti ja vilkaisin miehen suunnalle.
- Mitäs?
- Emmä tiedä, mä oon vaan ilonen, Elias vastasi ja katsahti minua, - mä oon niin ilonen kun mulla on sut, tuo jatkoi ja tunsin pienen hassun kuumotuksen poskillani. Käänsin katseeni alas ja hymy nousi huulilleni miehen sanojen myötä. Olo oli vähän niin kuin jollain yläasteikäisellä tytöllä ekoilla treffeillä koulun parhaimman pojan kanssa. Tai en minä tietenkään tiennyt miltä silloin tuntui, mutta niin voisi kuvitella. Aina välillä Elias sai minut sillä tavalla hassusti hämilleen sanoillaan.
- Menit ihan hämilles, mies totesikin hymyillen ja kosketti jälleen kättäni meidän kävellessämme, - mut se on ihan totta, mä en muista millon oisin ollu näin ilonen mitä mä oon sun kanssa, tuo jatkoi ja pysäytti minut siihen kadulle. Nostin katseeni Eliaksen silmiin ja hymyilin varovasti. Mies vastasi hymyyni ja suukotti otsaani.
- Mä oon kans ilonen sun kanssa, vastasin ja sipaisin Eliaksen hiuksia. En nyt varsinaisesti tiennyt miltä se näytti kun kaksi aikuista miestä seisoskeli kadulla näin lähekkäin, mutta ympärillä oli aika hiljaista, joten oli turha huolehtia. Me hymyiltiin vielä toisillemme kevyesti ennen kuin jatkettiin matkaa kohti baaria.

Ei kai ollut kovin suuri yllätys, että jo ensimmäisten lasillisten jälkeen me törmäsimme Leeviin. Mies tuntui olevan viihteellä melko usein, se oltiin ehditty huomata, ja tuo istahtikin vähäksi aikaa siihen pöytään meidän kanssamme.
- Miten menee? mies kysyi kevyesti sammaltaen ja tyhjensi lasinsa, - te ootte aina kahestaan nykyään, Eliaski ihan unohtanu mut, tuo jatkoi virnistäen ja pyöritteli lasia sormissaan.
- Leevi, miten sut vois unohtaa? Elias huomautti hymyillen huvittuneena ja Leevi kallisteli päätään.
- Emmä tiiä, ei sitä koskaan tiedä, tuo sanoi hymyillen hyväntuulisen humaltuneena, - mut hei, miten menee oikeesti? Tuukkakin kävelee omin voimin, hitto sä säikäytit meidät, mies jatkoi puhumistaan ja taputti minua selkään melko toverillisesti.
- Mä säikäytin ittenikin, vastasin ja hymyilin kevyesti hörpäten lasistani. Leevi naurahti hieman ja katseli meitä hetkisen kunnes siirtyi tuijottelemaan ympäristöä.
- Kenen kanssa sä oot liikenteessä? Elias kysäisi hörpaten juomaansa ja vilkaisin miestä kunnes siirsin katseeni hymyilevään Leeviin.
- Alunperin olin Mikon ja niitten, mutta ne huitelee nyt jossain, missä lie. Nyt mä oottelen Annaa ja Senjaa vessasta, mies selosti ja naurahti, - miksköhän naiset kokoajan ravaa siellä? tuo mietti ja Elias naurahti vähän.
- Ne on kokoajan puuteroimassa siellä, mä oon aivan varma, Elias vastasi ja sai Leevin sekä minut hymyilemään. Toisaalta vähän harmitti jos joutuisin kohtaamaan Senjan. En välttämättä niin kovin kauheasti halunnut. Me ei oltu pidetty lainkaan yhteyksiä, nainen tuskin tiesi edes onnettomuudestakaan tai muusta. Yskäisin hieman ja join lasini tyhjäksi vilkaisten pikaisesti Eliasta. Mies katsahti suuntaani ja tuon käsi hipaisi pöydän alla, muiden katseilta salassa kättäni saaden pienen hymyn nousemaan kasvoilleni.

Leevin sitten heilutellessa kättään vähän matkan päässä käveleville naisille, puraisin huultani ja siirsin katseeni luoksemme tulleisiin Annaan ja Senjaan. Noista jälkimmäinen katsoi minua varsin pitkään ja yllättyneenä.
- Ai moi Tuukka. Ja Elias, Senja lausahti sipaisten hiuksiaan. Huomasin Eliaksen vilkaisevan minua sivusilmällä.
- Moi, mies totesi ja sain itsekin aikaan jonkinlaisen tervehdyksentapaisen.
- Törmäsin noihin ihan sattumalta! Leevi mölähti virnistellen ja kiersi kätensä viereensä istahtaneen Annan harteille. Noilla näytti menevän vähintäänkin loistavasti. Anna hymyili tyytyväisenä Leevin kainalossa ja katseli meitä.
- Vois hakee juomista, Leevi mietiskeli ja vilkaisi alas istuneita naisia. Tunsin oloni jotenkin ahtaaksi, joten nousin ylös ja ilmoittin voivani käydä hakemassa Leeville ja itselleni lasilliset. Eliaksen lasi oli vielä puolillaan, eivätkä Senja tai Anna ottaneet mitään. Hieraisin niskaani ja Elias kosketti kättäni jolloin siirsin katseeni mieheen. Lyhyt katsekontakti välillämme sai olon tuntumaan paremmalta ja lopulta käännähdin ympäri suunnaten tiskille. Kaksi lasillista kaljaa tulivat nopeasti, mutta sen sijaan että olisin suunnannut takaisin, huomasin Senjan seuranneen minua ja astelevan luokseni. Nainen seisahtui siihen viereeni ja siirsin katseeni tämän suuntaan vähän vaivaantuneena.
- Et kai sä välttele mua? Senja hymähti, - ei oo sustakaan kuulunu mitään, ois voinu käydä vaikka joku ilta jossain yhessä, nainen jatkoi ja hymyili hitusen saaden huuliltani karkaamaan epämääräisen ähkäisyn. Olin surkea tällaisissa tilanteissa, enkä todellakaan viitsinyt sanoa naiselle päin naamaa, etten halunnut lähteä kahdestaan yhtään minnekään.
- En mä välttele, sain sanottua ja Senja hymyili vähän leveämmin.
- Toivottavasti et, nainen sanoi ja tuli vähän lähemmäs, - mun mielestä ois kiva ottaa sen viimekertanen uudestaan joku kerta, tuo jatkoi äänessään jo selvää flirttiä. Senja nosti kätensä ja kosketti rintakehääni hymyillen vinosti. Sormi teki pientä kuviota paitaani samalla kun naisen toinen käsi liukui alemmas, aivan housujeni rajalle. Siinä vaiheessa astahdin vähän taaksepäin.
- Mä haluun pysyä kaverina, totesin ja Senjan naama venähti vähän. En tajunnut miten nainen vieläkin jaksoi, vaikka me emme olleet edes nähneet hetkeen. Sitäpaitsi tämä olisi varmasti saanut ties kenet tuolla ulkonäöllä, joten olisi keskittynyt muuhun kuin minuun. Vilkaisin Senjan suuntaan ja lähdin sitten hieman levottomana suuntaamaan takaisin pöytään naisen seuratessa lopulta perässä.

Tajusin, että ilmeisesti pöydässä istuva kolmikko oli nähnyt äskeisen, tai ainakin niin noiden ilmeistä saattoi päätellä. Harmistuksekseni saatoin myös huomata, että nuo olivat luultavasti käsittäneet äskeisen aivan väärin. Anna hymyili kujeilevasti Senjalle ja Leevi virnuili minulle varsin merkitsevästi, siinä missä Elias - noh, oikeastaan mies näytti lähinnä suuttuneelta. Hieroin niskaani ja istuin alas tuntien oloni vaivaantuneeksi. Juuri nyt ärsytti koko Senja, eikä sillä, että nainen olisi itsekään katsonut suuntaani kovin lämpimästi enää. En kuitenkaan välittänyt, vaan siirsin katseeni Eliakseen, joka ei katsonut takaisin. Oliko mies tosiaan suuttunut tuollaisesta?
- Elias, mutisin hiljaa ja siinä samassa mies nousi.
- Mä käyn hakemassa oluen, tämä ilmoitti ja ennen kuin ehdin tehdä mitään, Elias oli jo suunnannut tiskille päin.
- Mikäs sille tuli? Anna hymähti ja Leevi kohautti olkiaan.
- En mä tiiä, sitä ei aina tajua, tämä naurahti suukottaen naisen vaaleita hiuksia. Ynähtäen nousin ylös ja suuntasin kummastuneista katseista huolimatta miehen perään. Tavallaan Eliaksen käytös jopa ärsytti. Ei tuolla ollut mitään oikeutta minulle suuttua. En ollut tehnyt yhtään mitään, enkä minä sinne mitään voinut, että Senja oli tuollainen. Astelin kuitenkin miehen luo siihen tiskille ja tämä katsahti pikaisesti suuntaani kunnes vastaanotti oluensa.
- Elias, lausahdin katse miehessä, - mikä sulle nyt tuli? jatkoin vähän kärsimättömänä ja Elias siirsi katseensa minuun. Kosketin miehen kättä ja katsoin kuinka tuo hörppäsi lasistaan vilkaisten ympärilleen.
- Mitä sulla ja Senjalla on? Elias mutisi melko tylysti ja rypistin otsaani.
- No ei todellakaan mitään, vai luuletko sä tosiaan niin? kysyin äänessäni hienoista syyttävyyttä.
- Mitä se äskeinen sitten...?
- No ei mitään! Minkä mä sille voin, että se nainen ite on tuollanen, sitäpaitsi jos et sattunu huomaamaan, niin mä lähin siitä tilanteesta aika nopeesti pois, jatkoin hieman tuohtuneena. En tajunnut miten Elias saattoi olla noin vainoharhainen ja mustasukkainen. Mies hieraisi otsaansa ja puri huultaan katsahtaen minua.
- Mitä hittoa sä oikein luulet? Etkö sä yhtään luota muhun? kysyin hiljaa ja vilkaisin alas. Purin hieman huultani ja nostin katseeni Eliakseen, joka vaihteli painoa jalalta toiselle.
- Mä... Tai siis... Äh, sori, mies sanoi lopulta ja tarttui varovasti käteeni, - luotan mä, mut se vaan... Mistä mä voin tietää kun sä ja Senja...
- Voi luoja Elias, ähkäisin ja hieraisin otsaani, - sä et voi olla noin vainoharhanen. En mä nyt ikinä vois ajatellakaan ketään muuta kun sua, tajuutko sä yhtään miten paljon mä tykkään ja välitän susta? jatkoin ääni edelleen vähän kiihtyneenä ja otin Eliaksen kasvot käsiini. Mies katsoi silmiini ja siirsi sitten katseensa alas.
- Sori Tuukka, oikeesti, tuo sanoi varovasti ja nosti katseensa, - mun on vaan vaikee silleen... Ne naiset joiden kanssa mä oon ollut, on omistaneet sellasen hassun taipumuksen pettää mua aina sopivassa saumassa, mies totesi ja katsoin tämän silmiin. Kyllä minä sen ymmärsin, ettei luottaminen ehkä ollut Eliakselle niin helppoa, oikeastaan ymmärsin todella hyvin, mutta silti tuntui harmittavalta, että Elias otti jo tuollaisen kauhean vakavasti.
- Mä en ookaan nainen, sanoin ja hymyilin hitusen saaden Eliaksenkin huulet kaartumaan varovaiseen hymyyn, - sun pitää tajuta, että mä tykkään susta ihan hurjasti, enkä ikinä vois tehä sulle mitään tuollasta, jatkoin ja mies vilkaisi alas.
- Äh... Mä oon ihan tyhmä, Elias mutisi ja puri vähän huultaan, - mä en vaan halua menettää sua, tuo jatkoi ja silitin kevyesti miehen poskea.
- En mä oo menossa minnekään, vastasin ja hymyilin hieman, - luota muhun, jooko?
- Kyllä mä luotan, Elias vastasi ja sen sanottuaan kiersi kevyesti kädet ympärilleni. Kasvoilleni nousi hymy ja siinä me halattiin kaiken vilinän keskellä ja olin varma, että useampi humaltunut ihminen katsoi meitä vähän normaalia pidempään. En kuitenkaan välittänyt vaan vedin Eliaksen tuoksua sisääni ja annoin hymyn pysyä kasvoillani.
- Mulla on jääkaapissa pari kaljaa, lähetäänkö pois? mies kysyi ja irrottauduin halauksesta kohdaten miehen katseen. Elias hymyili hieman ja naurahdus pääsi huuliltani.
- Lähetään vaan, vastasin ja hymy miehen kasvoilla leveni.
- Miten sä oikeesti jaksat mua? tuo kysyi ja kallistin hieman päätäni.
- Miksen jaksais?
- En mä tiiä.
- Sua mä jaksan paremmin kun ketään, totesin hymyillen ja Elias naurahti. Mies joi lasinsa tyhjäksi ja me katsottiin hetki toisiamme kunnes lähdettiin suuntaamaan ulos varsin lähekkäin. Ulkona Eliaksen käsi kiertyi käteeni ja vaikka olin kuulevinani jonkun huutavan jotain vähemmän mukavaa peräämme, en oikeastaan jaksanut välittää pätkän vertaa. Siinäpähän huusi, sama se - tuntui, että kaikki oli hyvin niin kauan kuin minulla oli Elias siinä vierelläni.

Kun me pääsimme miehen asunnon ovelle, Elias painoi hurjan hellästi huulet omilleni ja oikeastaan se hämärässä rapussa suuteleminen tuntui jotenkin omalla huvittavalla tavallaan romanttiselta. Tai sitten se johtui niistä parista oluesta. Oli miten oli, kiersin kevyesti sormeni miehen niskaan ja hymyilin hieman Eliaksen huulia vasten.
- Sori kun mä oon välillä vähän idiootti, mies kuiskasi ja sipaisi poskeani.
- Et sä oo, sanoin ja suukotin miehen huulia, - sä oot mun Elias, jatkoin hymyillen ja Elias naurahti.
- Toi kuulosti kivalta, mies tuumasi ja painoi huulensa huulilleni, - sä ootkin mun enkeli, tuo sanoi huuliani vasten. Naurahdin hiljaa ja kumarruin paremmin miehen huulille. Hellät, lämpimät suudelmat jatkuivat ties miten kauan siinä hämärässä rapussa, enkä minä oikeastaan edes tajunnut ajankulua. Elias hiveli kevyesti niskaani ja meni melko kauan ennen kuin me edes saimme itsemme siitä käytävästä sisälle. Ne kaljat jäivät lopulta juomatta kun me jumiuduimme katsomaan telkkaria lähekkäin siihen sohvalle. En tiennyt kellonajasta, mutta jossain vaiheessa ilmeisesti nukahdin siihen sohvalle Eliaksen syliin.

Lähettäjä: Murre 
Päivämäärä:   7.1.11 10:41:32

Voi, jatkoa kuhan kerkeät <:

Lähettäjä: Nikke 
Päivämäärä:   7.1.11 11:49:52

Oi ihanaa ♥__♥
Awws, Elias on niin ihana ♥

Lähettäjä: Dacco 
Päivämäärä:   7.1.11 12:08:12

Aww, ihanaa ♥

Lähettäjä: loveve 
Päivämäärä:   7.1.11 15:23:36

voivoiVOI kun söpöäää~
(ois kiva jos joskus tulevaisuudessa elias kokeilis olla bottomina ;) ei kangistuis sitte siihe perus ömöm mikäs se sana nyt ois? iha sama en pysty ajatella ton söpistelyn jälkeen mut tajuut varmaa :D)
Toivottavasti Senja ei muutu ämmämaiseks ja Tuukan exä (mies) kehiin! >:)
jatkoaaaa~

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   7.1.11 20:57:36

Jatkoo <3 :D

Lähettäjä: Neurotic 
Päivämäärä:   8.1.11 13:20:54

Huhuu, mie en osaa kuvitella Eliasta bottomina sitten yhtään, mutta kuka tietää mitä tapahtuu! :D

Kiitos kommenteista, piristää! =)

Lähettäjä: Nikke 
Päivämäärä:   8.1.11 14:40:20

Joo, Elias bottomina joskus! :D

Lähettäjä: ssss 
Päivämäärä:   8.1.11 16:03:23

koska jatkuu:)?

Lähettäjä: suhveli. 
Päivämäärä:   9.1.11 19:02:17

up:)

Lähettäjä: Neurotic 
Päivämäärä:   11.1.11 16:10:24

Silence.

Hei mie tykkäisin kommenteista :< Jatkopätkää en oo vielä ehtiny alottaa kun on kauheesti kouluprojekteja mutta koitan tässä pian.

Lähettäjä: niksu 
Päivämäärä:   11.1.11 19:15:26

Jatka heti kun kerkeät:) Tykkään tästä kovasti!

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   11.1.11 19:49:01

Awws rakastan tätä :D Luin viime yönä uudestaan alusta tähän asti :D

Lähettäjä: funfunHey 
Päivämäärä:   12.1.11 20:02:37

Ei kiirettä sen jatkon kanssa :)

Ihana toi pätkä, JUST niin siirappia ku pitääkin olla ;) ♥__♥

Mä tunnen pari tosi söpöä jätkää, blondi ja brunette (;
Ni aina ku luen tätä, nii tulee sillee mieleen että Tuukka ja Elias ois niitten näkösiä. Eli Tuukka blondi ja Elias brune. Ja sit huvittaa, ku siis ne jäbät on jtn parhaita kavereita eikä todellakaa mitää homoja ;DD
Että semmosta :DD

Lähettäjä: funfunHey 
Päivämäärä:   14.1.11 18:17:01

Nyt taisteluun PUTOAMISTA VASTAAN !! >8DDD Joo vajotus :D:D:D:D:D:D:DD:D:D:D:DDD

Jatkoa sitten kans (:

Lähettäjä: Erbi 
Päivämäärä:   15.1.11 19:29:42

Täällä myös ilmoittautuu uusi lukija, ja toivoo pian jatkoa! :)

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   16.1.11 11:36:52

Up

Lähettäjä: funfunHey 
Päivämäärä:   19.1.11 18:15:59

Voivoi, tippunu paljon :(

Jatkoa millo ? :---)

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   19.1.11 23:50:32

Jatkoo :)

Lähettäjä: funfunHey 
Päivämäärä:   21.1.11 17:36:52

Joo, nyt tulee taas kauhee väli :---(

Mutta kiireitä on meillä jokaisella, annettakoon aikaa ;)

Lähettäjä: über ihq 
Päivämäärä:   23.1.11 19:40:01

haluun jatkoo!!!

Lähettäjä: Ginny 
Päivämäärä:   25.1.11 19:18:22

edellisestä pätkästä o9n ikuisuus :((((

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.1.11 10:17:18

mun mielestä tän tarinan olis jo aika tulla päätökseen..

Lähettäjä: NictorNactor/Nikke 
Päivämäärä:   26.1.11 17:48:12

Viime pätkä tuli 7.1, eli siitä on nyt 19 päivää.

Lähettäjä: Dacco 
Päivämäärä:   26.1.11 18:19:25

Ikuisuus on pitkä aika hei ;)

Niinpä Nikke :D Mut ehkä se vaan tuntuu niin pitkältä ajalta. :DD

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   28.1.11 13:01:18

nyt viime pätkästä on jo 21 päivää...

Lähettäjä: :3 
Päivämäärä:   30.1.11 11:14:17

kahvikUPpi :)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   31.1.11 16:03:05

jatkoa jo :)

Lähettäjä: `` 
Päivämäärä:   31.1.11 16:39:12

jatkoo :)

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   1.2.11 22:43:39

Up :)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   3.2.11 21:32:27

jatkoaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

Lähettäjä: Julle 
Päivämäärä:   5.2.11 00:34:41

Vois tulla sitä jatkoa joskus 8>>>>>>

Jatkoa odotellessa ~~

Lähettäjä: Nikke 
Päivämäärä:   5.2.11 12:15:04

Up

Lähettäjä: Ginny 
Päivämäärä:   9.2.11 00:31:09

UP!
Yli kuukausi menny jo
mä ainaki haluisin viel jatkoo

Lähettäjä: Keukeu 
Päivämäärä:   9.2.11 00:45:10

Täytyy myöntää, että viime yönä luin koko tarinan putkeen, tää on yksi parhaista tarinoista täällä! Vetää vetoja niin Sennnun kuin Jamiksenkin tarinoille. Ei kirjoitusvirheitä, tapahtumanopeus sopivaa ja ah, niin ihanan siirappimaista välillä. Kunhan nyt vaan jatkuis, eikä loppuis tämäkin tarina kesken. Ja toivottavasti ei ihan ikuisuutta jouduta odottamaan..

Lähettäjä: funfunHey 
Päivämäärä:   11.2.11 22:46:39

Hops :)

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   12.2.11 21:14:15

Jatkoo :)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.2.11 14:51:31

up

Lähettäjä: funfunHey 
Päivämäärä:   14.2.11 18:50:35

Hoppaa, uus topa sitten (;