|
Lähettäjä: DemonCat
Päivämäärä: 2.11.10 22:43:10
Matilda
Olin niin turhautunut. Ei se ollut reilua että muut juhlisivat ja minä jäisin ulkopuolelle. Ei niin tosiaan.
Kohta kuului taas pari laukausta ja Williamin kiroamista.
Mutta toisaalta, William oli ollut oikeassa, minun oli parempi pysyä poissa tieltä. Tyypit olivat nimittäin nyt uima-altaalla, ja tirkistelin sinne, sen lihansyöjäkasvin vieressä.
Heitä oli lukematon määrä. Tai no, minun laskujeni mukaan 80... Ehkä vähän ylikin, sillä kaikki eivät olleet tuossa.
Etsiskelin Williamia katseellani, mutta tätä oli hankala löytää massasta. Miehiä oli noin 9/10, ja loput naisia...
...jotka ovat verenhimoisia tappajia. Jej.
Kohta joku kokeili kasvihuoneen ovea ja koko ruumiini jännittyi. Hyppäsin nopeasti puskaan, kun rynkyttäminen ei loppunut. Sitten kuului hiljaista ääntä. Ja kohta ovi avautuikin. Olin aivan hiljaa ja liikkumatta. En edes uskaltanut nostaa katsetta yhtään sen enempää, mitä näin tulioista. Mustat housut molemmilla, eli siis miehiä. Naisilla oli hameet päällä.
"Tjaah... Vai että kasvihuone?" kuulin toisen tulijoista sanovan.
"Niin. 'Isä' käski meidän tarkastaa joka paikan läpikotaisin. Etenkin nämä lukitut. Kuulemma pitäisi joku naikkonen löytää..." sanoi toinen jääden miettimään.
"...ja tappaa hänet?" sanoi toinen kysyvästi, jolloin kauhistuin.
Eikä... Eivät he minua etsi. Kunhan kuvittelen...
"Ei senkin taliaivo. Hän on kuulemma profesori. Saanen muistuttaa, että meidän proffamme kuoli siihen räjähdykseen." ärähti toinen ja alkoi käymään puskia läpi.
"Niin, juu, aivan... Hetkinen! Nainen professorina?? Ei onnistu. Moni varmasti vastustaa ajatusta." sanoi toinen hiukan hölmistyneen kuuloisena.
Luovutan, he puhuvat minusta...
"Noh, minusta olisi ihan kiva että olisi naisproffa. Ajattelehan nyt itsekin. Viet jotain näytteitä hänelle tutkittavaksi, tämä ottaa ne, asu on muutenkin söpö ja ja ja... Kaikkea siltä tietyltä kannalta, tajuatko?" sanoi toinen samalla kun sivuutti sopivasti sen kohdan missä minä istuin kuin tatti.
"Sä oot sairas." vastasi toinen naurahtaen.
"Et sinäkään mikään täysin tervejärkinen tyyppi ole." toinen vastasi takaisin naurahtaen.
Istuin ensin aivan hipihiljaa paikoillani, mutta hitaasti ja hiljaa yritin sivuttautua syvemmälle pusikkoon, kun toinen tyyppi kävi samoja paikkoja läpi ja seuraavana oli vuorossa minun pensaikkoni.
NAPS!
Oksa katkesi allani, ja molemmat olivat hetkessä pusikon luona, ja kiskoivat minut sieltä esiin.
Voi pahus...
Mulkaisin tyyppejä niin varoittavasti kuin osasin. Ihme ja kumma, se tepsi ja he laskivat irti. Mutta kun tajusin etteivät he olleet katsoneet minuun, käänsin pääni ovelle.
"Tervehdys Matilda." vanha mies sanoi pienesti hymyillen.
"Olette se opettaja?" vastasin ihmeissäni ja yritin astahtaa kahden körilään välistä pois, mutta nämä tarttuivat olkapäistäni kiinni ja taluttivat miehen luo.
"Saanen esittäytyä, olen Walter, maailman suurimman rikos- ja murhaliigan pomo." mies sanoi samalla ojentaen käden minulle. "Tutkin hiukan tietojasi ja oletkin näköjään professori ammatiltasi?"
"Kyllä, niin olen." vastasin, mutten ottanut miehen kädestä kiinni.
Mies murahti pienesti ja antoi kätensä laskeutua. "Kiinnostaisiko sinua työpaikka?"
"Ei, ei kiinnosta. Eikä etenkään millekkään ganstereille." sanoin niin rohkeasti kuin pystyin.
Vieressä seisovat miehet alkoivat nauramaan.
"Mjaa, ai et vai?" tämä kysyi pienesti kulmiaan kohottaen.
"En." sanoin ja pujahdin miesten otteesta irti. "En tosiaankaan. Menkää juhlimaan, ja jättäkää minut rauhaan."
"Matilda..." Walter aloitti, ja otti askeleen minuun päin, samalla kun minä otin askeleen taakse päin. "... sinulla ei oikein ole vaihtoehtoja. Sinä asut minun oikean käteni kanssa. Se, mikä kuuluu hänelle, kuuluu myös minulle. Eli sinä kuulut minulle."
"Enhän. Minä en kuulu sinulle. En kuulu edes Williamille. En kuulu kenellekkään!" ärähdin ja käännyin lähteäkseni pinkomaan syvemmälle kasvihuonetta, mutta takanani oli kolme korstoa.
Ai kun kiva...
"Minähän sanoin ettei sinulla ole vaihtoehtoja." Walter sanoi, ja äkisti joku tarttui minua käsistä kiinni ja taittoi ne selkäni taakse, saaden minut huudahtamaan pienesti. "Ei noin lujaa Mike, hän on loukkaantunut."
"Anteeksi." mies takanani totesi.
"Ja sinähän kuulut Williamille ihan selvästi. Jos et kuuluisi, et tottelisi häntä näin." Walter sanoi ja tuli eteeni, samalla laskien kätensä pääni päälle.
"Et nyt yhtään ajattele taaskaan mitään muuta kuin omaa napaasi. Ajatteles nyt Williamin tunteita!" älähdin joilloin Walter tarttui minua leuasta ja pakotti minut katsomaan tähän.
"Sillä miehellä ei ole tunteita. Opi ymmärtämään se. Jos hänellä olisi oikeat tunteet, hän ei olisi tässä porukassa mukana. Mutta, täytyy kyllä myöntää, että kaikki muut porukasta olisivat tappaneet sinut, silloin kun sitä pyydettiin, mikä olisi ollut väärin. Elämää pitää arvostaa, mutta elämän arvo, pitää ansaita. William näki, että sinä olit elämisen ansainnut. Siksi emme voi tappaa sinua." Walter sanoi ja silitti hellästi hiuksiani.
"Mutta voimme silti vahingoittaa sinua..." joku sanoi iva äänessään.
"Ei, emme voi." Walter sanoi ja käsistäni irroitettiin, jolloin Walter nappasi minut itseensä kiinni yhdellä kädellä. "Silloin me satuttaisimme Williamia, eli oikeaa kättäni. Ei sellainen peli vetele. Mennääs nyt juhlimaan."
"Minä en tule." älähdin ja yritin päästä irti Walterin otteesta, mutta se oli hirvittävän jykevä ja tukeva.
"Ja varmanahan tulet, tästä puhutaan nimittäin nyt." Walter sanoi ja nosti minut syliinsä varoittamatta, samalla lähtien kävelemään kohti pippaloiden keskipistettä.
Voi luoja, auta...
------
William
Olimme juuri aloittamassa ammuskelukilpailun, kun opettaja, Walter, tuli sisään, ja kaikki hiljentyivät. Walter käveli ylös korokkeelle, joka oltiin varattu puhumiselle. Mutta eihän vielä ollut puheen aika, eihän?
"Hyvät oppilaani." Walter aloitti. "Olemme kokoontuneet tänne Williamin luo, joka toimii myöskin oikeana kätenäni, joten kiittäkäämme häntä tästä juhlinta paikasta. Meillä on varmasti ollut mukavaa, mutta minua nyt kalvaa yksi pieni asia. Zarekin kuolema. Hän nimittäin oli kovin hyvä professori meille."
Ympäriltä kuului pientä hyväksyvää muminaa.
"William, tules tänne." Walter sanoi pienesti hymyillen, ja kävelin esteettä tämän luo.
"Niin opettaja?" kysyin hiukan ihmeissäni. Ei hän koskaan aiemmin ollut ketään näin paljon tuonut julki.
"Muistathan valan jonka vannoit, kun ryhdyit oikeaksi kädekseni?" Walter kysyi ja väkijoukossa alkoi kuulua supinaa.
"Muistan toki opettaja, 'se mikä on minun, on myös sinun'. Mitä siitä?" kysyin ja aloin haistaa palaneen käryä.
"Hyvä. Ja nyt te kaikki todistatte sen, että otan nyt, näiden vuosien jälkeen, jotain Williamilta, eikä hän voi inttää siihen vastaan." Walter sanoi kovaäänisesti, niin että kaikki varmasti kuulivat.
"Kyllä, opettaja." väkijoukko vastasi.
Walter vihelsi, jolloin ovet avattiin. Kaikki tekivät tietä korokkeelle, mutten nähnyt mitä siellä tuotiin, kunnes se tuli lähelle.
Matilda!
Matilda oli allapäin olevan näköinen, muttei sanonut mitään kun tuli kohdalleni. Mulkaisin miehiä jotka tätä taluttivat, jolloin nämä laskivat irti.
Matilda hypähti heti syliini ja kiedoin tämän syleilyyni. Käänsin kysyvän katseen Walteriin.
"Haluan, että Matildasta tulee meille uusi professori." Walter sanoi tyynesti.
"Sopii minulle, jos hän saa työskennellä luonani, eikä häntä rasiteta liikaa hennon vartalon vuoksi." vastasin niin rauhallisesti kuin pysytin. En voinut rikkoa valaa, sillä muuten minut rikottaisiin.
"Hmm... Se on hiukan ongelmallista, ja tiedät sen... Häntä tarvitaan päämajalla." Walter sanoi mietiskellen, samalla kun ympärillä kävi kauhea kuhina.
"En halua..." Matilda kuiskasi hiljaa ja tiukensi otettaan.
"Hetkinen nyt vain, opettaja!" kuulin jonkun huudahtavan, ja huutaja oli Ricky.
"Hm?" Walter sanoi ja kohdisti katseen palmussa roikkuvaan Rickyyn, joka näytti aivan apinalta.
"Minä voin toimia juoksupoikana, mutta antakaa Matildan olla täällä. Tiedätte kyllä itsekin hänen fyysisen ja psyykkisen kunnon." Ricky älähti.
"Ai toimisit vai?" Walter kysyi ihmeissään.
"No kyllä. Matilda ei nimittäin selviäisi päivääkään päämajassa. Johan te vahingossa ampuisitte hänet kuoliaaksi. Sitäpaitsi, on parempi jos vihollisjoukko luulee meidän olevan heikoilla, kun emme itse osaa niitä aineita ja tetoskooppeja, vai mitä periskooppeja nyt olikana, käyttää. On hyvä, ettei Matildaa viedä päämajaan, mieti nyt itsekin." Ricky sanoi ja pudottautui palmusta, samalla kävellen viereeni ja katsoen Walteria päättäväisesti.
"Hmm... Tuossa asiassa osuit kyllä naulan kantaan Ricky." Walter mumisi ja näytti miettivän ankarasti. "Mutta, se tarkoittaa sitä, että sinun ja hänen pitäisi olla koko ajan valmuustilassa."
"Eikö vain riitä että opetan jollekulle miten laitteita ja kaavioitä käytetään?" Matilda älähti jolloin kaikkien päät kääntyivät häntä kohti. "Valmistauduin sinä iltana opettajan virkaan, kun onnetomuus sattui. Eli jos täällä on vapaaehtoisia, voin opettaa heitä, kunhan jätätte vain minut pois tästä hommasta."
"Matilda..." sanoin hiljaa ja otin naisesta paremman otteen.
"En halua olla kriminaali... Se on teidän juttunne, ei minun..." Matilda sanoi ja painoi päänsä rintakehääni.
Ympärillä oli aivan hiljaista, kunnes väkijoukosta alkoi tulemaan miehiä eteenpäin.
"Tekö haluaisitte oppia professoreiksi?" Walter kysyi kummissaan.
"Kyllä." väkijoukko vastasi yhteen ääneen.
No luojan kiitos... Toivottavasti kaikki vain sitten sujuisi suunnitelmien mukaan.
|