|
Lähettäjä: timjami
Päivämäärä: 22.6.10 14:10:19
Nina ja mä tavattiin kaupungintalon kanssa samassa rakennuksessa olevan Ärrän ovella. Kaupungintalo oli iso, harmaa, joka suuntaan levittyvä laatikkomainen betonirakennus – kaupungin rumin paikka – ja Ärrän värikkäät kyltit sen seinässä loivat kaivattua eloa tylsän harmaaseen massaan. Nina nojaili vihreän Joponsa runkoon pienen poikaporukan keskellä ja kun se näki mut, se kipitti innostuneena mun luokse ja tuli halaamaan hellästi. Mä nostin mimmin ilmaan niin kuin tykkäsin aina tehdä, ja Nina nauroi mun korvaan helisevällä äänellään. Sen mahonginruskeat, pitkät hiukset menivät mun suuhun ja mä jouduin kumartumaan alaspäin, etten nykisi Ninalta hiuksia päästä, se kun oli selvästi mua lyhyempi. Kundit Ärrän edessä katsoivat mua arvostelevan oloisina.
”Tässä on Mikki”, Nina esitteli mut kundeille, kun me palattiin niiden luokse, ja ne nyökkäsivät kevyesti päätään tervehdykseksi yhtä aikaa ihan kuin olisivat olleet jonkinlaisia robotteja. Mä en ollut nähnyt niistä ketään koskaan aikaisemmin: ne olivat pitkiä ja kovan näköisiä, ja niiden mustien tai tummansinisten nahkatakkien liepeet olivat täynnä hakaneuloja tai metallipiikkejä. Mua vähän ihmetytti, että mitä Nina kilttinä tyttönä oikein teki niiden seurassa.
”Ja tässä on Repa, Tuomas ja Joel”, Nina jatkoi heilauttaen kättään poikien suuntaan. Pisin – se, jonka nimi taisi olla Repa – heilautti mulle tervehdykseksi kättään, mutta kun Tuomas ja Joel eivät reagoineet mitenkään, se laski nopeasti kätensä alas. Mulla oli olo, että ne olivat jo etukäteen päättäneet olla pitämättä musta.
”Oletko sä Ninan poikaystävä?” irokeesipäinen kundi, arvattavastikin Joel, kysyi. Mä pudistin päätäni.
”En, Nina ja mä ollaan vaan kavereita”, mä selitin. Repa ja Tuomas vaihtoivat katseen, joka viestitti, etteivät ne uskoneet mua. Mä jo melkein meinasin ilmoittaa, että hei jätkät, mä säädin kundin kanssa, mutta en sitten viitsinytkään alkaa ärsyttää niitä, enhän mä tiennyt miten hanakoita ne olivat tappelemaan. Saattaisihan olla, että ne kokisivat bi-pojan jotenkin henkilökohtaisena uhkana, jos sellainen eksyisi alle sadan metrin päähän niistä.
”Joo joo”, Tuomas sanoi ja nykäisi nahkatakkinsa kaulukset pystyyn. Sillä taisi palella. ”Mennäänkö me sitten?”
”Oota, Mikki ei tiedä vielä mitään koko jutusta”, Nina kiirehti sanomaan kun huomasi, miten mä kohotin sille puolittain salaa toista kulmaani. Joo, en todellakaan tiennyt – mihin me nyt oltiin oikein menossa, vastahan me tultiin ja mä kun olin suunnitellut pääseväni takaisin kotiin ihan pian. En mä jaksaisi pyöriä Ninan ja sen nahkatakkijengin kanssa koko iltaa, oli mulla muutakin tekemistä.
”Selitä sitten nopeesti”, Joel sanoi kärsimättömästi ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. Se vaikutti kundilta, jonka pinna paloi sekunnissa ja jonka mielipide oli ainoa oikea.
”Joo, eli siis mä, Repa, Joel ja Tuomas suunniteltiin tässä, että lähdettäisiin yhdessä käymään Repan siskon tupaantuliaisissa. Mä ajattelin pyytää sutkin mukaan ihan vaan… muuten vain”, Nina selitti. Ahaa, mä ajattelin. Jutun juoni alkoi selvitä mullekin. Vaikka Nina vaikuttikin tuntevan nahkatakkipojat jo ihan hyvin, musta vähän tuntui että se pyysi mut niihin tupareihin suojakseen, koska ei uskaltanut lähteä sinne yksin. Fiksu tyttö se Nina, mun oli jälleen kerran pakko myöntää.
Vaikka ajatus vieraista, humalaisista ihmisistä ei pahemmin houkutellut, mä päätin kuitenkin lähteä edes vähäksi aikaa mukaan Ninan tueksi. Mä tiesin, että kun se oli itse kännissä, se voisi olla vähän holtiton, joten mua ei pahemmin innostanut ajatus että joutuisin huomenna tukemaan sitä jossakin jälkiehkäisypillereiden ostossa. Jos ihan totta puhuttiin, niin niin oli käynyt jo kerran pari vuotta sitten, kun mä olin jättänyt Ninan Sammiksen bileissä yksin. Nina oli suutahtanut mulle, vetänyt päänsä täyteen viinaa ja pannut sitten antaumuksella runoilijapoika Lauria, joka oli sen yläasteaikainen tuttu. Mä voin sanoa ihan suoraan, että aamulla oli ollut lievästi sanottuna järkyttävää herätä Ninan hysteeriseen puheluun, jossa se itki olevansa raskaana.
Repalla, Joelilla ja Tuomaksella oli isot, mustat, kovaääniset kevarit, joiden selkään ne nousivat ylpeän näköisinä ja vilkuilivat selvästi huvittuneina ensin toisiaan ja sitten mua. Mä melkein näin, miten niiden teki mieli alkaa vinoilemaan mulle siitä, että mulla ei ollut mopon mopoa eikä edes pyörää mukana. Niiden ilmeet kuitenkin venähtivät pitkiksi kun Nina talutti pyöränsä mun kohdalle, hyppäsi tummat kutrit heilahtaen tarakalle istumaan ja käski mun ajaa perille. Repa selitti reitin siskonsa luo mulle aika pitkin hampain ja loi Ninaan katseen, josta huomasi, että se oli syvästi pettynyt sen ja mun läheisiin väleihin. Se, Joel ja Tuomas käänsivät kevarinsa ja kaasuttivat poispäin niin kovaa, että mä ja Nina peityttiin hetkeksi sameaan, tummaan savupilveen. Jaaha, että sellaisia kundeja, mä ajattelin. Olin mä kyllä aika onnekas, että mulla oli Tiko.
Repan siskon tuparit eivät olleet ihan mitkään pikkujuhlat. Se asui pienessä, valkoisessa omakotitalossa – selvästi ensimmäinen kunnon oma kämppä opiskelijaboksien jälkeen – jossa oli kolme pikkuruista, ahtaasti kalustettua huonetta ja tupakeittiö keskellä taloa. Suurimman osan keittiön lattiasta valtasi pitkä, tylsän harmaanruskea pöytä, joka notkui erilaisista pulloista ja tölkeistä, joiden sisältö ei jäänyt kenellekään varmasti epäselväksi. Ihmismäärä oli valtava: mulla oli olo, että jos halusi päästä istumaan, sopiva paikka löytyisi korkeintaan pöydän alta ja sielläkin saattaisi olla tungosta. Suurin osa porukasta oli jo parinkympin paremmalla puolella olevia humalaisia jätkiä ja mua melkein kauhistutti nähdä, miten likaisia katseita ne loi Ninaan ja sen sinisen paidan melko avonaiseen kaula-aukkoon. Repa, Joel ja Tuomas olivat kadonneet johonkin heti sen jälkeen kun me oltiin nähty nopeasti Repan siskon pihalla.
Se sisko sitten. Mä olin kuvitellut Repan siskon pitkäksi, vaaleaksi, lettipäiseksi Elovena-tytöksi, joka siemailisi pikkurilli koholla samppanjaa korkeasta lasista ja pukeutuisi nilkkamittaisiin mekkoihin, jotka toisivat mieleen Kreikan jumalattaret. Mutta ei, mun kuvitelmat eivät olisi voineet mennä enempää pieleen. Sisko oli nopeasti tervehtinyt meitä eteisessä, toivottanut tervetulleeksi kotiinsa keitä me nyt ikinä oltiinkaan ja heilauttanut sitten meren kirkuvanpunaisia, varmaankin pari viikkoa sitten pestyjä hiuksia olkansa yli. Muija oli niin lihava, että enemmänkin hyllyi kuin käveli eteenpäin, ja sen vahva meikki oli valunut poskille hiostavan kuumassa sisäilmassa. Se oli niin irvokas näky, että mä olin jo hetken harkinnut kääntyväni kokopäiväiseksi homoksi.
Mä havahduin hereille mun mietteistä, kun tunsin Ninan painautuvan mun kylkeä vasten tiukasti kuin takiainen. Mä olin jo kysymässä että oliko se puutteessa ja tahtoiko taas tehdä laurit kun tajusinkin, että ei @!#$, nyt olikin ihan tosi kyseessä. Ainakin kaksvitonen kundi, jonka tummat hiukset oli sliipattu limaisesti päätä myöten ja jonka silmät tuikkivat ilkeästi, oli ahdistanut Ninan keittiön ahtaudessa puolittain seinää vasten ja työntänyt kätensä muijan paidan alle. Kattolampun hämärä valo paljasti säikähdyksen Ninan kasvoilla – mimmi ei ollut tajunnut edes huutaa, niin yllättävä tilanne taisi olla.
Sliipattu kundi huomasi, miten mä katsoin sen olan yli Ninaa silmiin ja tyrkkäsi mut kauemmas kuin pikkulapsen.
”Kuule hei poika, älä tuu mun ja mun tyttöystävän väliin”, se mongersi ja veti pois kätensä Ninan paidan alta. Nina yritti livistää, mutta kundi kahmaisi tytön lähelleen toisella kädellään helpon näköisesti ja meidän molempien järkytykseksi veti keskellä keittiötä löysät housunsa polviin. Sen laihat, karvaiset jalat olivat jotenkin niin uskomattoman yllättävät ja odottamattomat, että mä melkein halusin nauraa.
”Mitä @!#$ä?!” Nina älähti ja kiemurteli kauemmas kundista, joka oli likistänyt muijan itseään vasten ja näytti yrittävän tunkea hikisiä kasvojaan Ninan rintojen väliin. Se sai mutkin liikkeelle. Mä tartuin kundin luisevaan olkapäähän ja revin sitä kauemmas Ninasta, mutta se käyttäytyi kuin ei olisi huomannutkaan. Mä pälyilin hätääntyneenä ympärilleni, mutta muut huoneessa olijat olivat joko niin kännissä etteivät tajunneet tai sitten muuten vain typeriä auttaakseen meitä. Kukaan ei vilkaissutkaan meitä kahta kertaa.
”Vitun runkkari, voi saakeli, päästä musta irti vitun hullu!” Nina kiljui ja loi muhun palavan, pelästyneen katseen kundin olan yli. ”Auta nyt mua Mikki!”
Mä en osannut tehdä muuta kuin katsoa. Voi @!#$ @!#$, mun mielessä takoi. Voi saakeli, mitä mun pitäisi tehdä? Musta tuntui, että mä en pystyisi auttamaan mitenkään: mä en ollut mikään kehonrakentaja ja vaikka Ninaa kähmivä kundi olikin mua lyhyempi, se ei ollut tuntunut reagoivan mitenkään mun riuhtomiseen. Pelko oli lamaannuttanut mut paikoilleen ihan täydellisesti.
”MIKKI!” Nina kiljui uudelleen ja tällä kertaa mä näin sen silmissä kyyneleitä. Se oli painautunut likaista seinää vasten päästäkseen kauemmas kähmijästä, mutta se oli seurannut perässä ja nojasi poskeaan Ninan tisseihin ihan kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Mua iljetti huomata, että toinen kundin käsistä oli Ninan lyhyen, tiukan farkkuhameen peittämällä perseellä.
Yllättävä kiukku kuohahti mun sisällä niin nopeasti, että se kummastutti mua itseänikin. Mä en kuitenkaan jäänyt odottamaan vaan astuin askeleen lähemmäs Ninaa ja kundia, tartuin toisella kädellä sen limaisiin hiussuortuviin ja potkaisin toisella jalalla niin lujaa kundin jalkojen väliin kuin vain pystyin. Mua melkein itseänikin sattui, kun jätkä taipui kaksinkerroin ja päästi suustaan pitkän litanian kirosanoja samalla, kun vaipui kyykkyyn maahan ja jäi siihen. Se puristi käsillään haarojaan ihan kuin pitääkseen itsensä koossa ja näytti niin kivuliaalta, että mua alkoi pelottaa. Olinkohan mä potkaissut vähän liian kovaa?
Lähimmät ihmiset meidän ympärillä olivat jääneet katsomaan lattialla kyyryssä istuvaa kundia. Nina oli yhä seinää vasten painautuneena. Se oli kietonut kädet ympärilleen ja sen poskilla oli kaksi pitkää, mustaa kyynelistä ja ripsiväristä muodostunutta vanaa. Mä siirsin katseeni Ninasta ja tajusin äkkiä, että mun vieressä seisoi Joel. Mä en ollut aikaisemmin tajunnutkaan, miten pitkä se oli.
”Löitkö sä Akua?” Joel kysyi multa vaarallinen sävy äänessään. ”Löitkö sä @!#$ homo Akua?”
|