Lähettäjä: timjami 
Päivämäärä:   28.4.10 21:24:51

Tiko. Sehän oli koiran tai jonkin kanarialinnun nimi, mä mietin, kun mä ja Tiko tavattiin ekan kerran. Tikolla oli silloin vielä nykyistäkin pidempi letti: sen täyteläisen suklaanruskeat hiukset olivat terhakkaasti päältä pystyssä lakan voimalla, ja pidemmät hiukset kihartuivat sen niskaan joka suuntaan sojottaen. Jätkä ei ollut siihen aikaan vielä kokenut kasvupyrähdystä, vaikka olikin silloin jo melkein viistoista, ja mua huvitti miten pikkukundi tuntui heiluvan jossakin mun navan tienoilla. Joo, olihan se tietenkin vähän liioittelua, ei Tiko nyt aivan niin lyhyt ollut, mutta siltä se musta kovasti tuntui.
Kun mä ja Tiko tavattiin ekan kerran, me oltiin molemmat aivan kaatokännissä. Oli vapun aatto: työväenjuhla torilla oli juuri päässyt kunnolla vauhtiin ja teinit remusivat paikallisessa puistossa raskasoksaisten pyökkipuiden alla. Kevät oli silloin jo niin kunnolla vauhdissa, että matalalta mollottava aurinko läpäisi suuret hiirenkorvat ja lämmitti mintunvihreää nurmikkoa, joka vietti kevyesti alaspäin rantaa kohti. Siellä juhlat olivat kuumimmillaan: rantapuskat kahisivat hyvänpäiväntuttujen innostuessa lähempään kontaktiin ja vesirajassa joukko vähän vanhempia, jo aikuisiän saavuttaneita ihmisiä kokosi kasaan kokkoa, aivan kuin nyt juhlittaisiin jo juhannusta.
Vaikka meidän kotikaupunki olikin melko pieni eli rumasti sanottuna sisäsiittoinen, mä ja Tiko ei tunnettu toisiamme etukäteen ollenkaan. Oltiinhan me toki nähty kaupungilla, mutta pyörittiin eri piireissä, ja musta Tiko oli aina vaikuttanut sellaiselta ärsyttävältä fruittarilta, jota mä katsoin parhaaksi vältellä parhaani mukaan. Mutta nyt, kun vappusima sekoitti meidän nuoruudenhullut päät, normaalisti kaukana toisistaan pysyttelevät jengit sekoittuivat yhdeksi suureksi joukkioksi.
Mä en varmasti koskaan unohda Tikoa, kun se ensimmäisen kerran törmäsi muhun tyhjä lonkkupullo kädessään, horjui kauan aikaa paikoillaan ja kompastui sitten mun eteen pitkät jalat joka suuntaan sojottaen. Se oli silloin kaikkea muuta kuin seksikäs ja cool: mun frendit nauroivat räkänä Tikolle, niistä se oli naurettava pikkujätkä, josta surkea viinapää teki vielä naurettavamman. Tiko oli kuitenkin hurmannut mut heti. Sen isot, tummaripsiset silmät olivat hätkähdyttävät: Tikon turkoosinsinisissä silmissä oli villi, kesyttämätön katse, joka toi mulle elävästi mieleen lapsuuden intiaanisadut. Tiko oli muutenkin jo sinä kesänä täysi inkkaripoika: nuori, vapaa ja ennakkoluuloton, mutta sen vapaus ei ollut mitään tyhjiä kirjaimia, vaan täydellistä, rikkumatonta ja ehdotonta. Tikon koko olemus huokui sitä, ettei se halunnut jämähtää paikoilleen, vaan nauttia elämästään vapaana.

Tiko oli mua puolitoista vuotta nuorempi. Sen oikea nimi oli Topias – mä en ollut ihan varma, miksi jätkää kutsuttiin Tikoksi, eikä ihan rehellisesti sen oikealla nimellä, mutta mikäs vika siinä oikeastaan oli: nimi oli söpö ja sopi Tikolle kuin nenä päähän. Se oli joskus selittänyt mulle jotakin sen suuntaista, että Topias kuulosti liian vanhalta teinipojalle, ja mä hyväksyin selityksen ihan täysin vaikken välttämättä samaa mieltä ollutkaan.
Tiko ja mä ei oltu pidetty yhteyttä vähään aikaan sen vappuillan jälkeen. Siellä meidän välit olivat kuumenneet nopeasti huippukorkealle: meidän jengi oli alkanut pelata jossakin välissä pullonpyöritystä, ja… Tai ehkä on parempi, että mä kerron koko sen pullonpyöritysepisodin ihan alusta asti.

Aurinko oli jo laskemassa mereen ja värjäsi ruohikkoon tummempia laikkuja puiden juurelle ja meidän humalaisten vartaloiden alle. Meitä oli yhteensä kaksitoista, kolme poikaa ja yhdeksän tyttöä: mä, Tiko, Samu, neljä hysteerisesti kikattavaa pissistä, mun paras tyttöpuolinen frendi Nina, hiljainen mimmi joka veti kiljua kuin hullu ja kolme mulle vierasta nuorta tyttöä, jotka Tiko nähtävästi tunsi, ja jotka näytti kaikki olevan jätkään kusessa lakkakuorrutteisia hiuksiaan myöten. Just yksi niistä lakkahiustytöistä keksikin pullonpyöritysidean: puisto oli jo vähän tyhjentynyt, kun ilma oli viilentynyt ja porukka siirtynyt baareihin, joten me leiriydyttiin huumaavan hyvältä tuoksuvan koivun alle, iskettiin tyhjä siideripullo maahan tasaiseen kohtaan ja alettiin pelata.
Meidän humaltuneisuuden takia peli meni nopeasti hyvän maun rajan pahemmalle puolelle. Etenkin Samun (se oli mun kanssa samalla luokalla, kiva jätkä, joka tosin vaihto kimmafrendejä kuin boksereitaan) keksimät tehtävät tuntuivat rajuilta jopa mun alkoholin pehmentämistä aivoista – onneksi me sentään tajuttiin kieltäytyä rajuimmista tehtävistä, ei nimittäin olisi kovin imartelevaa jäädä kiinni puistossa panemisesta ja joutua selittelemään ’pelanneensa vain pullonpyöritystä’. Samu oli jo kauan tiennyt mun olevan bi, ja koska se oli reilu kundi, se toki kailotti sen kovaan ääneen koko puiston kuultavaksi.
”Hei Mikki, hei hei hei, anna pusu Tikolle! Kyllä sä voit, sähän oot BISEKSUAALI ja kyllä mä näen miten kuumana sä siihen käyt!” se mongersi paikoillaan horjahdellen ja tuijotti mua harottavilla silmillään ringin vastakkaiselta puolelta. Mua nolotti kamalasti. Joo, enhän mä tietenkään hävennyt mitenkään seksuaalisuuttani, mä olin mikä olin ja iloinen siitä, mutta en ehkä kuitenkaan halunnut koko maailman kuulevan että tykkäsin sekä tytöistä että pojista.
Tiko ei kuitenkaan näyttänyt olevan millänsäkään, niin kuin mä huomasin, kun lopulta uskalsin katsoa sen suuntaan. Se touhotti jo hiukset kapeille kasvoille valuen mun luokse, meinasi tupsahtaa nenälleen mun syliin ja painoi sitten pehmeät huulensa mun huulille ihan kuin sitä olisi käsketty pussaamaan mua eikä päinvastoin. Sen huulet maistuivat jännältä: siideriltä, huulirasvalta ja joltakin vatsanpohjassa kutittavalta, jota mä en osannut oikein ilmaista sanoilla. Totta kai mä tiesin, että innokkuus johtui vain Tikon kännistä eikä siitä, että se olisi jotenkin kiinnostunut musta, mutta kyllähän se pusu silti hyvältä tuntui, ja kyllä sitä tuli mietittyä vielä monta kertaa jälkeenpäinkin yksinäisinä iltoina, kun mä treenailin mun oikean käden käsivarsilihasta.
Illan myötä mä ja Tiko vaihdettiin vielä monta pusua ja pari ihan oikeaa suudelmaakin. Osan niistä se hassu pikkujätkä halusi antaa ihan ilman pullonpyörityksen pakotteitakin: se saattoi yhtäkkiä horjahtaa mua vasten, painaa huulensa tiukasti mun huulille ja antaa niin tehokkaan ja päättäväisen pusun, ettei mulla ollut siihen mitään vastaansanomista. Kun mä olin lopulta lähdössä kotiin (tai oikeammin kylään Ninalle, enhän mä uskaltanut mennä mutsin ja faijan eteen siinä kunnossa), mä olin jo melkein varma, että seuraavana aamuna mä ja Tiko oltaisiin vähintäänkin pari.
Mutta ei. Mä vietin yhden krapulapäivän Ninan upottavalla satiinisohvalla odottaen, että Tiko soittaisi, mutta kundista ei kuulunut yhtään mitään. Kun mä sain itseni sellaiseen kuntoon, että kehtasin esiintyä julkisilla paikoilla, mä ja Nina lähdettiin kaupungille valmiina iskemään Tiko mulle ja joku söpö jätkä Ninalle. Nina oli huippumimmi: se tuki mua aina sekä jätkä- että mimmihuolissa, se oli mun luottotyttö, joka auttoi mua kaikessa ja jonka ansioista mä elin tasapainoisesti ja onnellisesti.
Ensin me jouduttiin etsimään Tikoa monta tuntia ja kiertelemään pientä keskustaa ristiin rastiin, ja kun me lopulta bongattiin jätkä, se seisoi erään kauppakeskuksen H&M:n edessä päällään ylisuuri, raidallinen huppari ja piteli kädestä nättiä, varmasti alle satakuuskytsenttistä mimmiä, jonka tummanruskeat hiukset oli koottu ylhäälle tiukalle ponnarille. Se oli hyvännäköinen likka, mun oli pakko myöntää se. Sen vuoksi – tai ehkä juuri siksi – musta tuntuikin, että mun päälle olisi kaadettu sata litraa likakaivovettä, kun Tiko kääntyi tytsyn puoleen ja antoi sille tutun päättäväisen pusun. Mä olin satavarma, että Tiko oli huomannut mut ja halusi jotenkin kääntää veistä haavassa, vaikken ihan käsittänytkään, miksi. Siinä se onnistuikin paremmin kuin hyvin: mä hapuilin otteen Ninan hihasta ja raahasin sen perässäni ulos koko kauppakeskuksesta ja vielä siitäkin kauas eteenpäin jäätelökiskan taakse, ennen kuin lopulta päästin irti ja jäin turtana seisomaan paikoilleni.

No, tietenkään mä en luovuttanut Tikon suhteen, en mä ollut sellaista tyyppiä. Nina auttoi mua kovasti pitämään pintani ja jatkamaan Tikon piirittämistä: se piti mulle pitkiä palopuheita, joissa se analysoi jokaista Tikon liikettä, sanaa ja katsetta, ja saikin mut lopulta melkein uskomaan, että mulla olisi mahdollisuuksia sen suhteen. Mä suljin mielestäni negatiiviset ajatukset, jotka pyörivät aika ajoin mun mielessä. Vahvimpana niistä oli suuri epäilys siitä, että Tiko olikin täysi hetero ja oli halunnut sen pikkumimmin kanssa näyttää, ettei ollut kiinnostunut musta missään mielessä.

Se oli yks jännä sateinen kevään iltapäivä, kun mä ja Tiko törmättiin Café Merihelmen edessä. Mä olin just tulossa koulusta ja roikotin toisessa kädessä lähikaupan kangaskassia, jossa mun koulukirjat ja monisteet olivat. Koulupäivä oli ollut pitkä ja mun mielessä pyöri kaikki mahdollinen pitkän matikan hermoja raastavista kaavoista maantiedon supertylsiin infopläjäyksiin siitä, missä sijaitsi jokin pieni hikinen saari, jolla pieni hikinen heimo sattui viljelemään kypsymättömiä banaaneja. Mä en siis ollut aivan vastaanottavaisimmillani Tikon tapaamiseen: olin jo kävelemässä sen ohi, kun sen uteliaat silmäykset kiinnittivät mun huomion ja saivat mut kohottamaan katseeni. Me ei oltu nähty läheltä koko kesänä, joten mun oli hankala aluksi edes tunnistaa, kuka se oli ja mistä mä sen tiesin. Tikon hiukset olivat lyhentyneet jonkin verran, kiva pikku hyppyri oli jäänyt pään päälle, mutta osa niskassa olevista kiharista oli kadonnut.
”Moi”, Tiko sanoi mulle ujosti ja loi muhun puolittain salaa kysyviä katseita turkooseista silmistään.
”Hei”, mä tervehdin hiljaa. En ollut ihan varma, halusinko jutella Tikolle kamalasti, se ei vain jotenkin tuntunut oikealta, mutta enhän mä viitsinyt ajaa pikkujätkää poiskaan mun läheltä.
Ja Tikon seuraavien sanojen takia mä olin tosi, tosi tyytyväinen, että olin jäänyt juttelemaan sille.

Lähettäjä: near 
Päivämäärä:   28.4.10 21:52:09

Mahtavaa mahtavaa. Loppu jäi inhottavaan kohtaan, ja jatkoa odotellaan. :>

Kirjoitus- / kielioppivirheitä en bongannut ja muutenkin ihan hyvää tekstiä oli, mitä nyt tän ekan pätkän perusteella pystyy sanomaan. :>

Lähettäjä: Saana 
Päivämäärä:   28.4.10 22:02:38

jatkoa : )

Lähettäjä: jokuli 
Päivämäärä:   28.4.10 22:05:59

jatka<3

Lähettäjä: Lumppa 
Päivämäärä:   29.4.10 06:36:24

Ihana! Sujuvaa tekstiä, me likey. Lissää kiitti!

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   29.4.10 06:50:05

ihanaa ! ; ) en minäkään virheitä bongannut:) jatkoa??

Lähettäjä: Ursulantti 
Päivämäärä:   29.4.10 11:31:11

oi, tosi kivaa tekstiä!! jatka ehottomasti! ♥

Lähettäjä: oops` 
Päivämäärä:   29.4.10 14:25:27

jatkoo

Lähettäjä: timjami 
Päivämäärä:   29.4.10 22:11:38

Kiitti paljon kommentoineille! :) Voin paljastaa sen verran, että juoni on joiltain osin vielä sen verran auki, että otan mielelläni teiltä ideoita ja toiveita vastaan. Niitä voi heitellä ihan vapaasti: kaikenlainen kommentointi on erittäin toivottua, ovathan lukijat kirjoittajan innostajia :D Eli juonitoivomuksia, kritiikkiä ja kaikenlaista palautetta otan enemmän kuin mielelläni vastaan!

--

”Tota…” Tiko aloitti arastellen ja vaihteli hermostuneena painoa jalalta toiselle. Sillä oli jalassa selvästi upouudet, kirkkaansiniset Converset, joiden valkoiset kärjet olivat niin puhtaat, että melkein kiiltelivät. Mä huomasin, että Tiko oli venähtänyt kesän aikana pituutta varmasti melkein kymmenen senttiä: silloin vappuna se oli ollut vielä ihan pikkujunnu, mutta nyt siitä oli kasvanut vakavasti otettava teinipoika. Olihan se toki vieläkin hintelä, tikku-ukkomainen ja aika babyface, mutta selvästi kuitenkin jo vanhempi kuin aikaisemmin.
”Nii?” mä avitin, kun Tiko näytti siltä, ettei saanut sanoja suustaan.
”Lähtisitkö sä mun kanssa vaikka kahville?” Tiko kysyi niin nopeasti, että musta tuntui sen keksineen kysymyksen juuri sillä sekunnilla, kun sanat tippuivat sen suusta. Mä en voinut olla hymyilemättä – no, mikäs siinä, kyllä mulle aina kahviseura kelpasi. En mä enää oikein osannut ajatella Tikoa samalla tavalla varteenotettavana seurustelukumppanina (totta puhuen mulla oli ollut kiikarissa viime aikoina aika tiiviisti yksi avoimesti homo Jussi), mutta tietysti kahvitteluseura kaverimielessä aina kelpasi.
Café Merihelmi oli edelleen siinä noin kolme metriä meistä vasemmalle, joten me päätettiin yhdessä mennä sinne, olisihan ollut aika typerää lähteä kävelemään ympäri kaupunkia, kun kahvi varmasti maistui joka paikassa aivan yhtä hyvältä.
Merihelmi oli musta aika kiva paikka: kahvilan seinät olivat valkoiset ja niissä oli rauhallisen sinisiä raitoja tasaisin välimatkoin, ja pöytien pinta oli valkoinen ja lasitettu. Se oli nimensä mukaisesti ’merellinen kahvila’, ja sieltä sai normaalien juomien ja paninien lisäksi kaikkea lohivoileivistä tonnikalarulliin.
Tiskin takana seisoi isohinkkinen, mustahiuksinen nuori mimmi, jonka päässä oli nätti sinivalkoinen satiininauha pitämässä hiukset pois kasvoilta. Se hymyili ystävällisesti mulle ja Tikolle kun me käveltiin tiskille ja kohensi varmasti ihan ajattelemattaan tiukan, violetinsinisen työpaitansa päällä olevan essun toista olkapään yli kulkevaa nauhaa. Mun katse kiinnittyi sen tisseihin, vaikka mä yritinkin pitää silmät ihan muualla ja keskittyä tuijottamaan lasivitriinissä olevia kalapaloja, jotka keikkuivat tyylikkäästi kakkuviipaleiden päällä tai välissä. Se onneksi auttoi: kun mä käänsin katseeni takaisin kahvilatyttöön, pystyin jo pitämään katseeni siveellisesti sen kasvoissa. Välillä mua tosiaankin rasitti olla tämän ikäinen kuin mä nyt olin, mun katse nimittäin harhaili aika usein, ja oli noloa, kun naiset huomasivat sen. Silloin mua yleensä hävetti ja rajusti.
”Yks suklaacappuccino mulle”, Tiko kiirehti jo tilaamaan ja nojautui mahonginruskeaa tiskiä vasten pieni lompakko kädessään. ”Mitä sä otat?” se kysyi ja kääntyi katsomaan mua.
”Mä… hmmm…” mä en ollut ehtinyt miettiä ollenkaan, joten käänsin katseeni menuun ja valkkasin ekan silmiin sattuvan kaffen itselleni. ”Mä otan laten.”
Tyttö tiskin toisella puolella nyökkäsi, kääntyi selin meihin ja alkoi valmistaa juomia isolla masiinalla, joka arvattavasti pystyi syytämään sisältään kaikki maailman kahvilaadut ja vähän ylimääräistäkin. Mä olin jo alkamassa pälyillä ympärilleni löytääkseni sopivan, tyhjän pöydän, mutta tajusin sitten Tikon tönöttävän edelleen tiskin edessä kahdenkympin seteli kädessään. Ei ei ei, se EI maksaisi mun kahvia, mikäli se musta riippui.
Mä käytin mun uskomattoman upeita ninjataitoja hyväkseni ja törmäsin Tikon viereen samalla, kun kaivoin hätäisesti farkkujeni takataskusta kuluneen, kulmasta jo kohta rikki kauhtuneen lompakkoni.
”Tietenkin mä maksan sen laten”, mä sihahdin sille suupielestäni. Tiko hymyili kujeillen, työnsi setelin takaisin lompakkonsa suojiin ja kaiveli sen tilalle pari sameaa, tahmaisennäköistä kolikkoa. Eihän se nyt käynyt päinsä, että Tiko maksaisi mun puolesta, pitihän mut nyt hei vähän tulla vastaan tässä jutussa!

Hetken kuluttua me istuttiin hennoilla, valkoisilla tuoleilla höyryävän kuumat koristekahvikupit meidän välissä pöydällä. Tiko katseli ulos ikkunasta selvästi ajatuksiinsa syventyneenä ja antoi mulle tilaisuuden tutkia vähän aikaa sen kasvoja melkein huomaamatta.
Mä huomasin tykkääväni Tikon kasvojen profiilista ihan yhtä paljon kuin muistelinkin tykänneeni. Sen nenä oli suora, silmät suuret ja eläväiset ja sen kädet – mä olin aina tykännyt ihmisten käsistä, mutta Tikon pitkät, hoikat sormet ja kapeat ranteet olivat uskomattoman hyvännäköiset. Se tuntui vähän hölmöltä: nehän olivat vain kädet, miten ne saattoivat olla musta niin upeat kuin musta nyt tuntui? Mutta oli asia niin tai näin, yksi oli kuitenkin varma: Tiko oli edelleen sama inkkaripoika kuin viime vappuna siellä hurjalla, huojuvalla, remuavalla puiston kaistaleella, jolla me oltiin tutustuttu.
”Kuule Mikki…” Tiko halkaisi hiljaisuuden yllättäen. Mä kohotin kulmiani mitään sanomatta ja kohotin katseeni siihen. Kiva, Tiko muisti mun nimen, mä mietin ja tunsin iloisen hypähdyksen mun vatsanpohjassa. Tuntui hyvältä, että se muisti mut niin hyvin monen kuukauden jälkeen. ”Mä vaan mietin, että haluaisitko sä auttaa mua vähän. Kun sähän oot mua vähän vanhempi ja tota…” Tiko epäröi vähän aikaa. ”Mä tarvitsisin hakijan. Mä menen yksiin bileisiin ensi viikolla ja lupasin vähän auttaa juominkipuolessa.”
Hakija. Hakija. Voi @!#$ – Tiko ei ollutkaan pyytänyt mua kahville kertoakseen mulle, miten paljon vappu merkitsi sille, ei sinne päinkään. Ilo katosi mun sisältä saman tien ja jätti jäljelleen karvaan, epäuskoisen tunteen. Se saamarin pentu halusi hakijan! Niinpä niin, kun sen kaltainen söpö kundi sattui keksimään minkä tahansa toiveen, sen ei tarvinnut kuin vähän iskeä silmää ja virnistellä hurmaavasti, niin kaikki poikiin päin suuntautuneet olivat polvillaan sen edessä. Mua vitutti. Mä olin jo luullut, että Tiko olisi halunnut parantaa meidän välejä, ja että se olisi ehkä jopa aavistuksen kiinnostunut musta, mutta olisihan mun pitänyt arvata, että joku katala taka-ajatus silläkin vain oli.
”Mä en ole vielä kahdeksantoista”, mä sanoin hampaitani kiristellen. Tiko näytti niin yllättyneeltä, että mä melkein hellyin ja suuttumuksen tumma pilvi meinasi jo melkein hälventyä johonkin taka-alalle. Mutta ei, mä en halunnut, että Tiko pääsisi vain saamarin hyvän ulkonäkönsä ansiosta jokaisen esteen yli.
”Ai, mä luulin, että sä olisit jo kohta parikymppinen”, Tikon äänestä kuulsi yhä niin vilpitön yllätys, että musta tuntui melkein pahalta olla sille kiukkuinen. Järjen ääni heräsi kuitenkin saman tien mun päässä, koputti silmien väliin lattiaharjalla ja karjaisi, että totta kai mulla oli täysi oikeus suuttua pikkukundille, kun olin jo valmistautunut vähintäänkin flirttaamaan kevyesti, mutta mun suunnitelmat estettiin. Se ei ollut mitenkään imartelevaa, sen voitte uskoa.
”No en todellakaan ole. Mä olen seitsemäntoista”, mä mutisin ja puristin tiukasti farkkujen peittämää polveani pysyäkseni rauhallisena. Tiko nyökkäsi hitaasti, nappasi täyteläisen alahuulensa hampaidensa väliin ja jyysti sitä selvästi hermostuneen oloisena. Sen koko olemus oli muuttunut varovaisemmaksi kuin koskaan ennen mun nähden: ihan kuin Tiko olisi melkein pelännyt mua.
”Mitkä bileet ne muuten on?” mä jatkoin äkkiä saadakseni sen ymmärtämään, ettei tilanne ollut aivan niin vakava, kuin se näytti luulevan.
”Mun tyttökaverin synttärit”, Tiko tunnusti melkein nolon näköisenä.
@!#$, mä kirosin mielessäni, ei kai se seurustellut. Kyllä tämä tilanne sittenkin oli täsmälleen niin vakava, kuin Tiko luuli.

Mä saavuin kotiin joskus iltakymmeneltä. Ulkona oli jo kylmä, vaikka oikea syksy ei ollutkaan vielä tullut: aurinko paistoi parhaansa mukaan alhaalta taivaanrannasta, mutta puiden lehdet olivat jo saaneet ruskean ja polttavanpunaisen sävyjä ja osa leijaili jo leppeässä tuulessa alas kulahtaneelle ruohikolle.
Mä olin lähtenyt kahvilasta ja Tikon luota aika hätäiseen. Joo, olihan mun pakko myöntää, että valehtelin räikeästi itselleni jos väitin, ettei Tiko kiinnostanut mua tosi paljon. Se oli kertonut mulle lyhyesti siitä sen kimmafrendistä, ja sen kertomuksen ja mun muistikuvan mukaan tämän mimmin oli pakko olla eri kuin se pikkuruinen tummatukkainen tyttö, jota se oli pussaillut viime vappuna. Ehkä se olikin hyvä: silloin kyseessä ei ollut mikään pidempi, kuuma, kiihkeä suhde, ja oli täysin mahdollista, että Tiko ja sen mimmi päättäisivät erota minä hetkenä hyvänsä. Tai sitten ei.
Musta oli outoa, että Tiko oli saanut mun ajatukset ihan sekaisin ja saanut mut melkein unohtamaan Jussin. Jussi oli konemekaanikko-opiskelija, joka kävi välillä meidän lukiossa suorittamassa toista osaa kaksoistutkinnostaan, ja siellä mä olinkin bongannut sen ekan kerran. Jussi ei ollut todellakaan mikään perinteinen neitihomo: se oli öljyltä tuoksuva, miehekäs kundi, joka sai mut ihan hulluksi innosta – Tiko oli ainoa ei-niin-miehekäs poika, joka oli koskaan saanut mua edes kiinnostumaan. Nyt, kun Tiko oli taas kuvioissa, joku hiton Jussi tuntui kadonneen kuin tuhka tuuleen. Olihan se joo söpö ja kiva, mutta…
Siinä rappukäytävässä seistessäni mä tajusin, että Tiko oli se kundi, jonka mä halusin itselleni, enkä varmasti luovuttaisi, ennen kuin onnistuisin siinä – mähän olin saamari sentään teini-ikäinen poika, maailma oli mulle auki eikä ollut mitään, mitä mä en voisi saavuttaa!

Lähettäjä: coffeecat 
Päivämäärä:   29.4.10 23:16:13

mahtava ! jotain toimintaa vois pikkuhiljaa tulla :p

Lähettäjä: Aislinn~ 
Päivämäärä:   30.4.10 06:32:29

Hienoa tarinaa pukkaa :> Yksi asia pisti pikkuisen silmään, ei varsinaisesti virhe, mutta..

"Olihan se toki vieläkin hintelä, tikku-ukkomainen ja aika babyface, mutta selvästi kuitenkin jo vanhempi kuin aikaisemmin." ..tuohon ehkä aikuisempi sopisi paremmin. :) Makuasia tietenkin.

Mutta jatkeles, oottelen innolla että alkaa tapahtua :o

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   30.4.10 14:19:13

ihana jatko <3 jatkoa, millon alkaa tapahtuu ;)

Lähettäjä: timjami 
Päivämäärä:   1.5.10 00:16:26

Sisukkuuden puuskassa mä hypin portaat ylös meille pikavauhtia. Mä asuin kerrostalon ylimmässä kerroksessa pitkien portaiden päässä, ja koska hissiä ei ollut, ylös kapuaminen sai mut hengästymään ja kiukunpuuskan lauhtumaan. Tuntuhan oikeastaan aika ymmärrettävältä, että Tiko seurusteli: sehän oli hyvännäköinen, kiva kundi, jolla varmasti oli vientiä.
Kotona oli ainoastaan mutsi ja mun pikkuveli Vili, faija oli varmasti vielä töissä. Vili oli mua kolme vuotta nuorempi ja välillä vähän rasittava, mutta kyllä me tultiin yleensä aivan hyvin toimeen. Oli muuten hilkulla, ettei Vilistä ollut tullut nimeltään Akua: faijasta olisi nimittäin ollut hullun hauskaa esitellä kavereille poikansa Mikki ja Aku. Ehkä oli kuitenkin paras kaikille, että meidän nimet ei muistuttaneet liiaksi mitään Disney-tähtiä.
”Hei Mikki”, mutsi huusi keittiöstä. Se oli lyhyt, pyöreä, keski-ikäinen nainen, joka työskenteli toimittajana paikallislehdessä ja tykkäsi kuluttaa kaiken aikansa keittiössä kokkaamassa meille superhyviä sapuskoja. Mä tykkäsin mutsista, se oli hauska ja piti hyvää huolta musta, faijasta ja Vilistä.
”Moi”, mä vastasin, potkin mustavalkoiset Adidaksen kenkäni kenkätelineen viereen ja tiputin matolle kangaskassin, jota olin roikottanut kädessäni.
”Joku jätkä kävi kysymässä sua vähän aikaa sitten”, Vilin epäluuloiset kasvot ilmestyivät olkkarin ovenraosta. Sen vaaleat hiukset pörröttivät iloisesti pystyssä ja toinen kapea kulma oli kohotettu kysyvälle kaarelle. Musta tuntui, että Vili oli jo kauan epäillyt mun olevan bi: se oli alkanut suhtautua jokaiseen mun poikapuoliseen kaveriin tosi karsastellen, ihan kuin sitä inhottaisi edes ajatella, että joku niistäkin saattaisi tykätä muistakin kuin kimmoista.
”Mikä jätkä?” mä kysyin ja nappasin hedelmäkorista kauniin pyöreän, punaisen syysomenan. Mulla oli ihan kauhea nälkä, vaikka mä olinkin tullut just kahvilasta.
”No se jätkä oli pitkä ja vaalea”, Vili kuvaili suurpiirteisesti niin, että mä pystyin asettamaan ’sen jätkän’ tilalle melkein puolet mun tuntemista pojista. Vili ei todellakaan ollut mikään asiansa selkeimmin selittävä ihminen maailmassa, se mun oli pakko myöntää. ”@!#$ ku säkään et mitään tajua”, Vili tuhahti ja keskeytti lauseensa sitten hetkeksi kuunnellakseen mutsin äkäistä rähähdystä keittiöstä, se kun ei hyväksynyt kiroilua missään muodossa. ”Se kundi käski sanomaan, että sun olis parempi olla huomenna Työväenrannalla kuudelta. Siellä on bileet.”
Työväenranta – just se vappuranta, jolla mä ja Tiko oltiin tutustuttu. Vaikkei se maaginen kundi voinutkaan vaalean lettinsä takia olla Tiko, niin oli ihan satavarma, että huomenna mä suuntaisin nokan jo hyvissä ajoin ennen kuutta rantaa kohti. Huomenna mä bilettäisin ja rajusti!

Aamulla sää oli ollut sateinen, synkkä ja juuri niin syksyinen kuin vain oli mahdollista syyskuussa olla, mutta iltaa kohden aurinko tappeli itsensä esiin pilvien takaa. Kuudelta sää oli jo melkein kesäinen: Työväenrannassa näkyi jo kauas tielle asti porukkaa aika sankoin joukoin. Tällä kertaa kaikki olivat ihan rannassa, eivät ruohikolla, sillä sateen jälkeen ruoho oli imenyt kaiken veden itseensä ja oli läpimärkää, rannassa taas pieni terassi hiljaisen kioskin edessä piti edes osan porukasta melkein kuivana. Mä jätin skopan vähän matkan päähän kirjaston viereen, siinä se oli varmasti paremmassa turvassa kuin ihan bileporukan näppien ulottuvilla.
Mä astelin kädet syvälle taskuihin tungettuna rannalle ja pälyilin ympärilleni nähdäkseni jonkun tutun. Vähän matkan päässä terassin kuluneella puukaiteella istui rööki suussa mun yläasteaikainen luokkakaveri Krista. Tupakka olisi kelvannut kyllä mullekin, joten mä suuntasin sitä kohti ja nyökkäsin kevyesti päätäni tervehdykseksi, kun olin päässyt puhe-etäisyydelle.
”Moi”, mä tervehdin persoonallisesti. Krista käänsi katseensa muhun mitään vastaamatta, imi pitkään tupakkaansa ja näytti ihan selvästi miettivän, kuka mä oikein olin. Ai jaa, olihan se kiva huomata, miten paljon sekin oli kolmen vuoden aikana kiinnittänyt muhun huomiota.
”Hei… tuota… Mikko?” Krista vastasi kokeilevasti ja nyki samalla alemmas puoleen reiteen ulottuvan pikkumustansa helmaa alemmas. Kristalla oli nätti vartalo: se ei ollut hirveän pitkä, mutta sillä oli varmasti kilometrin mittaiset, kauniit sääret, joita se selvästi esitteli ihan mielellään. Mun mielestä niin pieni mekko oli vähän liian hieno tällaisiin rällästysbileisiin, mutta hei – miksi mä valittaisin, sainhan mä nähdä pitkän pätkän paljasta, läpinäkyvän sukkahousun peittämää jalkaa! Hyvinhän Kristan vaatetus mulle siis kelpasi.
”Mikki”, mä korjasin ystävällisesti. Tytöt olivat siitä jännittäviä olentoja, että jos niille puhui kiltisti ja tarpeeksi nöyrästi, ne taipuivat itsekin melkein mihin tahansa, mutta äkäisellä puheella ne sai vain kiukkuiselle tuulelle.
Krista ei vaivautunut noteeraamaan mua sen enempää, vaan hyppäsi tupakka yhä huuliensa väliin puristettuna alas terassin kaiteelta ja lähti rantaviivaa kohti korkkarien korot pehmeään hiekkaan upoten.
”Mä menen tuonne kavereiden luokse”, se ilmoitti mulle puolihuolimattomasti olkansa yli ja jätti mut seisomaan yksin. Joku laittoi terassin pöydälle isketystä suurikokoisesta radiosta soimaan uusimman discohitin, mutta se ei saanut mun oloa tuntumaan paremmalta tai rennommalta. Osa ympärillä olevista ihmisistä oli jo kunnon tuiterissa, joten musta tuntui lievästi sanottuna hankalalta olla siinä yksin ja selvin päin hauskaa pitävien ihmisten keskellä.
Onneksi jostakin autotien suunnalta saapui just silloin mun pelastava enkeli, Nina. Sillä oli päällä tosi kiva pieni farkkuhame ja valkoinen toppi, joka nuoli sen laihaa vartaloa. Mä huomasin, miten kundit katso Ninaa, enkä voinut vastustaa kiusausta napata sen tiukkaan karhunhalaukseen, kun se tuli mun kohdalle, ja pussata sitä hellästi poskelle. Mä tunsin kundien katseet selässäni, ne oli varmasti kateellisia ja taisi luulla, että Nina oli mun tyttöfrendi. Se melkein nauratti mua, sillä vaikka Nina olikin mun mielestä tosi mahtava persoona, me oltiin ihan vain kavereita, enkä mä osannut ajatella sitä tyttökaverina edes puoliläpällä. Ehkä se olikin parasta, ihastuminen kun olisi voinut pilata meidän hyvät välit.
”Mikki! Miten sä oot täällä?” Nina kysyi ja hymyili koko kasvojensa leveydellä. Musta tuntui, että se tunsi kaikki paikalla olevat tyypit, ainakin se joutui vilkuttelemaan koko ajan sitä tervehtiville ihmisille ja hihittelemään pojille, jotka tulivat heittämään Ninalle läppää ihan kuin mä en olisi edes paikalla.
”No mut vähän niin kuin kutsuttiin bileisiin”, mä kerroin hymähtäen. Bileet nämä eivät kyllä vielä olleet, eivät sinne päinkään: porukka oli kerääntynyt omiin, pieniin kuppikuntiinsa ja juoma kyllä kului niissä, mutta kukaan ei puhunut kenellekään vieraalle mitään. Se oli mun mielestä yksi hyvien bileiden tunnusominaisuus: siellä vieraatkin ihmiset muuttuivat tutuiksi toisilleen.
Joku astetta kännisempi pitkä jätkä nousi seisomaan terassin pöydän päälle horjuen ja viittoi ihmisiä lähemmäs – se oli selvästi jonkinlainen bileiden alullepanija, se kun näytti omistavan myös radion, jota se varjeli kuin lastaan.
”Tulkaa tännepäin, mulla on asiaa!” jätkä huuteli ja yritti päästä parempaan tasapainoon pöydän päällä. Sen vieressä seisoi kaksi laihaa, nättiä tyttöä yksi kummallakin puolella pöytää ja mulle tuli niistä elävästi mieleen tummaihoisten poikien musiikkivideoiden sheikkaajat. Ajatus huvitti mua kovasti.
Porukka valui hitaasti terassille ja asettui istumaan tai seisomaan kuka minnekin. Mä ja Nina jäätiin vähän kauemmas tapahtumien keskipisteestä, kuitenkin niin, että me pystyttiin salavihkaa katselemaan paikalla olevia ihmisiä. Mimmit oli pääasiassa mun makuun vähän liian vanhoja, sellaisia kahdeksantoista jo ylittäneitä, mutta pari nuorempaakin löytyi onneksi joukosta. Jätkiä oli onneksi sitten vähän enemmän kuin tyttöjä ja suurin osa niistä näytti olevan about mun ikäisiä. Poikien suhteen mä en ollut niin tiukka iän kanssa: pari vuotta sinne tai tänne ei ollut mitään, jos muuten tultiin hyvin toimeen ja tykättiin toisistamme.
Mun katseen kiinnitti äkkiä kaksi jätkää, joista toinen seisoi kioskin kulmalla ja toinen ison possen ympäröimänä melkein mun vieressä. Noniin, siinä meni tämänkin illan helppous - kioskin seinään nojaili Jussi ja mun vieressä seisoi Tiko. Jaahas.

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   1.5.10 14:30:40

oijoi, tykkään :))

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   1.5.10 16:02:19

jatka♥♥♥ ihana♥♥♥

Lähettäjä: Kertakäyttöhelvett 
Päivämäärä:   1.5.10 16:17:50

jatkoo vaan (:

Lähettäjä: marwin 
Päivämäärä:   1.5.10 16:24:20

Aaa ihana, oot ihan älyttömän hyvä kirjottaa ja kuvailet asioita just hyvin, tykkääänn<3 ^^ Oon kyl lukija, haluun tietää mitä täs tapahtuu :3

Jatkele siis asap! <3

Lähettäjä: near 
Päivämäärä:   1.5.10 21:48:32

Hienoa, nopeesti on tullu jatkoa. :>

Mitään fiksumpaa kommenttia musta ei tähän aikaan tänää irtoa, mutta jatkoa taas odotellessa.^^

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   1.5.10 22:36:25

Aivan mahtava!
Eli siis suomeksi: IHUNASÖPÖMAHTAVATYKÄSTYTTÄVÄRAKASTETTAVA! jne. :D<3

Lähettäjä: verenhimoinen(: 
Päivämäärä:   2.5.10 00:48:00

jatkoo vaan =) saat kirjotuksellas kiinnostuun tarinasta enemmän =D

Lähettäjä: über ihq 
Päivämäärä:   2.5.10 12:46:53

oihh, rakastuin tähän<3 jatkoo ja nopeesti;)

Lähettäjä: BC~THIRTEEN 
Päivämäärä:   2.5.10 12:52:06

Heh mun koiran nimi on Tiko (:

Lähettäjä: timjami 
Päivämäärä:   2.5.10 21:36:02

Kiitos taas paljon kommentoineille! :D Tulee tosi hyvä mieli, kun ootte tykänneet :)
Tässä pätkässä en ollut muuten ihan varma tuosta cäpin kirjoitusasusta, mutta menin urbaanisanakirjan neuvoman kirjoitustavan mukaan :D
Onko teillä mitään toiveita tai ehdotuksia siitä, mihin suuntaan juoni lähtee kehittymään? :) Ja BC~THIRTEEN, oot valinnu koiralles huippuhyvän nimen (y) :D
---

”Bilettäkää vaan niin paljon kuin tykkäätte”, pöydän päällä melkein vinottain seisova jätkä sammalsi vaarallisen näköisesti huojahdellen. Se kohotti kädessään olevaa tummaa pulloa, nosti sen huulilleen ja kulautti juoman kurkkuunsa leveä virne kasvoillaan. ”Ja olkaa kiltisti.”
Ohjeet saivat pari bilettäjää naureskelemaan hiljaa, ihan kuin kundi olisi murjaissut hyvänkin vitsin. Mä en kuitenkaan pystynyt yhtymään niiden nauruun: mun vatsassa väänsi pelko jostakin – mä en ollut ihan varma mistä, mutta musta tuntui, että se liittyi jotenkin valitsemiseen. Mulla oli olo, että tänä iltana mun olisi ihan pakko valita Tikon ja Jussin väliltä. Se tuntui hankalalta: mä tiesin, että saisin Jussin kanssa aikaan kunnon säpinää ja ehkä jopa suhteen, mutta Tikossa oli jotakin niin uskomattoman villiä, kuritonta ja houkuttelevaa, että mun oli hankala vastustaa sitä.
Just kun mä olin tarttumassa Ninan pikkutakin hihaan ja vetämässä sitä poispäin kertoakseni hankalasta tilanteesta, Jussi sattui kääntämään katseensa muhun kioskin nurkalla ja sen kasvoille levisi tuttavallinen hymy. Ei hitto, mä kirosin mielessäni, jäisipä Jussi sinne missä olikin – mä en halunnut nyt jutella sille, mun piti saada miettiä miten mä toimisin tässä tilanteessa.
Ninakin näytti huomanneen Jussin ja heilutteli sille jo iloisena kättään, ihan kuin meidän mielestä olisi maailman hauskin juttu saada tavata se.
”Nina! Meidän pitää käydä vähän tuolla!” mä sihahdin suupielestäni ja yritin näyttää kiireisemmältä kuin oikeasti olin.
”Ei kun kato, Jussi on tuolla! Moi Jussi!” Ninan kasvot sulivat uudelleen hymyyn. Se oli vähän yrittänyt kehitellä mun ja Jussin välille säpinää, ja kun mimmi oli onnistunut siinä, se oli ollut viikkotolkulla niin tyytyväinen itseensä, että melkein halkesi.
Jussi asteli meidän luokse ja moikkasi meitä hyväntuulisen näköisenä vetäen samalla valkoruskeaa cäppiään syvemmälle päähänsä. Se oli pidempi kuin mä muistin: mun päälaki oli jossakin Jussin silmien korkeudella, mutta lyhyt Nina hipoi juuri ja juuri poitsun olkapäätä.
”Lähdetteks te mun kanssa käymään röökillä?” Jussi kysyi ja loi sinivihreät silmänsä muhun. Mä kuulin selvästi sen kysymyksen taakse: se halusi mut röökille tai ihan mihin vaan kahdestaan, Nina oli siinä tilanteessa aika yhdentekevä. Musta tuntui hankalalta. Olihan Jussi joo söpö, kiva ja hyvännäköinen, mutta nyt Tikon jälkeen se alkoi vähän tuntua tylsältä ja pehmolta. Outoa – aikaisemmin mä olisin ollut innosta piukeana saadessani viettää vähän aikaa Jussin kanssa.
”Kyllä me tullaan”, Nina ehti jo myöntyä, ennen kuin mun aivot aloitti edes kysymyksen käsittelyä. Mä mutisin jotakin, jonka saattoi hyvällä tahdolla käsittää myöntäväksi vastaukseksi, ja laahustin sitten Jussin ja Ninan perässä kauemmas rantaviivaa kohden. Mä vilkaisin Tikoa, kun kävelin sen ohi muutaman metrin päästä, mutta se ei näyttänyt huomaavan mua – se ei kyllä ollut mikään ihme, Tiko oli nimittäin keskittynyt imemään jonkun vaalean mimmin vatsalaukkua pois suun kautta.
Mä huomasin, että Jussi loi muhun vähän oudon katseen, kun me lopulta pysähdyttiin röökipaikalle. Se tuli mun luo muka lainaamaan sytkäriä ja mutisi samalla hiljaa mulle:
”Oletko sä kunnossa?”
Mä käänsin katseeni pois Jussista ja meinasin ensin olla vastaamatta sille ollenkaan, mutta sitten ajattelin, että olisi helpompaa, jos mä vastaisin edes jotakin.
”Oon mä. Mulla ei ole vaan tänään paras päivä”, kerroin kengänkärjilleni. Mä olin aina ollut aika huono valehtelemaan, ja katsoin uskottavimmaksi vältellä kastekontaktia Jussin kanssa.
”Voi harmi”, Jussi irvisti ja veti tupakastaan sitten pitkät sauhut. Se oli niin saakelin ymmärtäväinen, hellä ja mukava, että mua melkein inhotti. Tavallaan Tiko ja sen tyttöystävä oli saaneet mun olon vähän paskaksi, mutta tavallaan mä halusin pitää hauskaa näissä rantabileissä edes jonkun kanssa. Olihan se vähän ilkeää, kun mä en oikein ajatellut Jussia tässä hetkessä vakavasti otettuna seuralaisena, mutta hei, kai mäkin nyt joskus sain olla vähän itsekäs.
”Saanks mäkin vähän siitä tupakasta?” mä kysyin Jussilta ja vedin kasvoilleni hymyn sille ja Ninalle osoittaakseni, että asiat olivat kuitenkin ihan hyvin. Se olikin totta: mä en aikonut edelleenkään luovuttaa Tikon suhteen ja tänä iltana pitäisin hauskaa Jussin kanssa. Se ei vielä tekisi musta pleijeriä tai mitenkään huonompaa ihmistä.
”Joo!” Jussi virnisti mulle vinosti ja ojensi itse käärittyä sätkää mulle. Mä otin sen huulteni väliin, imin ahnaasti ja puhalsin savut sitten hitaasti ulos. Mä en polttanut kovinkaan usein, mutta olin opetellut joskus varhaisteinivuosina oikean tekniikan ihan vain välttääkseni noloja tilanteita, mun mielestä kun mikään ei tuntunut nolommalta kuin saada kuulla vetävänsä poskareita. Nopeasti mä olinkin oppinut, vaikkakin puoliväkisin, ja nyt mä osasin jo esittää kokenutta tupakoitsijaa. Olihan se aika typerää, mutta mun mielestä ihan sallittua kuitenkin.
”Mä taidan kipaista hakemassa juotavaa kotoa”, Nina sanoi. Se asui ihan Työväenpuiston vieressä ja sai isoveljeltään aina välillä vähän juotavaa, joten sen puoliontuva selitys lähteä paikalta toimi hyvin Jussiin. Joo, kyllä mä huomasin, että se oli vain tekosyy jättää meidät kahden: Ninan ilme oli niin velmu, ettei mistään muusta voinut olla kyse.
Nina kipitti poispäin hiekka koroissa pöllyten ja me jäätiin siihen rannalle. Huomasin silmäkulmastani, miten Jussi katsoi mua epävarman näköisenä. Musta tuntui samalta, miltä Jussi näytti: äsken mä olin ollut ihan satavarma, että tänään olisi oikea nuolemisen riemujuhla, mutta nyt se ei yhtäkkiä tuntunutkaan oikealta. Tikon kuva kummitteli mun mielessä suostumatta katoamaan, ja se sai mut epäröimään: miten mä pystyisin hyvällä omallatunnolla säätämään kenenkään kanssa, kun tiesin, että olin oikeasti kiinnostunut ihan jostakusta toisesta. Miksei Jussi voinut olla Tiko, silloin koko ongelmaa ei olisi ollut olemassakaan!
Jussi katseli hiljaa meidän kenkiä vasten liplattavia pieniä aaltoja. Mulle oli jäänyt vähän epäselväksi, miksi se ja Nina olivat päättäneet parkkeerata aivan vesirajaan: järkevä ihminen olisi seisonut niin, että pysyisi kuivana, mutta naisen logiikan takia me nyt seisottiin varpaat märkinä ja ajoittaisesta kylmästä tuulesta hytisten vedessä. Paskat, mä en voinut kuin nauraa ajatuksissani itselleni, osasin mäkin kyllä hoitaa omat asiani mallikkaasti jälleen kerran!

Ilta sujui melko rauhallisissa merkeissä. Me poltettiin tupakka loppuun, palattiin takaisin muiden luokse, juotiin kaksi siideriä ja juteltiin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Nina katosi jossakin vaiheessa kämpilleen jonkun söpönnäköisen poitsun kanssa, joten loppuilta mä ja Jussi oltiin kahdestaan. Tiko oli toisessa porukassa ihan meidän vieressä, mutta se käyttäytyi ihan, kuin ei olisi edes huomannut mua. Mä en voinut olla vilkuilematta sitä aika ajoin: se oli niin hemmetin hyvännäköinen, että mä ihmettelin, miten yksinkertaisesti kukaan pystyisi vastustamaan sitä. Toisaalta mulla kyllä vähän ihmetytti Tikon käytös, kun se välillä oli niin hyvää pataa ja välillä käyttäytyi kuin ei edes tuntisi mua.
Mä olin jo harkitsemassa kotiin lähtemistä, kun Jussi äkkiä laski ison kätensä mun käsivarrelle ja katsoi mua suoraan silmiin ihan kuin yrittäisi viestiä jotakin sanomatta mitään. Se oli juonut illan aikana myös aika paljon vahvempia ja oli nyt selvästikin ihan oikeasti kännissä. Mä huomasin, etten hirveästi pitänyt Jussista, kun se oli juonut: sen otteet muuttuivat rajummiksi, puhe oudommaksi ja katse harottavammaksi, ja kaikki selvin päin olevan Jussin nallekarhumaisuus tuntui kadonneen. Mua inhotti olla selvin päin Jussin kanssa.
”Mitä sä katot?” mä kysyin epäluuloisena. Jussin hengitys haisi väkevälle viinalle ja sen nenänpää punoitti, ihan kuin se olisi jokin vanha likainen pummi, eikä nuori, sivistynyt kundi.
”Sä oot nii kuuma, Mikki”, Jussi sammalsi kasvot sentin päässä mun kasvoista. Mä vetäydyin kauemmas, mä kun en hirveästi nauttinut ajatuksesta, että Jussi joko a) suutelisi mua tai b) hengittäisi sitä ällöttävää viinan katkua mun päälle yhtään kauempaa kuin oli pakko.
”Ai jaa”, mä totesin kuivasti. Jussi suoraan sanottuna ällötti mua nyt, kun se oli kännissä. Miten mä olin koskaan voinut pitää sitä kivana tai söpönä? No, nyt mäkin opin sen, että tutustuisin kunnolla ihmiseen, ennen kuin alkaisin harkita yhtään mitään vakavampaa sen kanssa.
”Mennään meille panemaan”, Jussi jatkoi yhtä kovaan ääneen kuin äskenkin ja alkoi saada lähellä seisoskelevilta ihmisiltä huvittuneita ja sääliviä katseita. Mä kirosin kovaan ääneen mielessäni.
”Ei mennä”, mä sanoin painokkaasti. Tulisipa joku auttamaan mut pois tästä tilanteesta, mä mietin Jussista kauemmas nojautuen. No, nyt mulla ei ainakaan olisi kovin hankala päättää, kumpaan jätkään panostaisin tulevaisuudessa, Jussiin vai Tikoon. Ei todellakaan olisi mikään hankala valinta.

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   2.5.10 21:46:14

ihana jatka♥♥♥ :))

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   3.5.10 17:40:45

Awwws!<3 Jussi äklötys :'s

Lähettäjä: verenhimoinen (: 
Päivämäärä:   3.5.10 17:40:50

ow jatkoa jo =)

Lähettäjä: timjami 
Päivämäärä:   3.5.10 20:46:23

Jotta osaisin kehittää tarinaa ja kirjoittamistani eteenpäin, tein tällaisen pienen gallupin, jotta saisin rakentavaa palautetta kirjoituksestani. :) Halukkaat saavat vastailla, siitä on valtava apu!

1. Mikä on mielestäsi tarinan paras puoli? Miksi?
-
2. Mikä on mielestäsi tarinan huonoin puoli? Miksi?
-
3. Kuka on suosikkihahmosi? Miksi? Kuinka sitä voisi parantaa edelleen?
-
4. Mitä mieltä olet yleensäkin tarinan, hahmojen ja ympäristön uskottavuudesta?
-
5. Kuinka haluat tarinan jatkuvan (pääpiirteittäin)? Rakkautta, ongelmia, suhdesotkuja, siirappisia ihastumisia...?
-
6. Mikä on kirjoittajan paras puoli - mikä saa sinut lukemaan tarinaa, mikä säväyttää yms.
-
7. Mikä on kirjoittajan huonoin puoli - mitä toistetaan liikaa tai liian vähän, mihin haluaisit parannusta yms.
-
8. Kouluarvosana tarinalle.
-
9. Muita mielipiteitä, ehdotuksia ja toiveita:
-

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   3.5.10 20:53:26

okei en tiiä onks täst nyt mitään apuu, mut btw en tiiä kaikkia kohtia mut yritän :)

1. noh varmaan se kun on vaan yksi minäkirjottaja, kun täällä tuppaa olemaan aina usean henkilön näkökulmasta :] ei mee kato sekasin.

4. mun mielestä on täysin uskottava.

5. suhdesotkuja ja siirappia ;)

8. oisko suurinpiirtein 9 paikkeilla :)

9. no kohta vois olla jotain vipinää noitten tikon ja mikin välillä :) vaikkapa joku tosi yllättävä käänne, tai siis silleen et vaik tiko yhtäkkiä räväyttäis suudella tai jotain ;)

en nyt taas tiiä oliko musta mitään apua...

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   3.5.10 20:56:14

Yääh, oon huono näissä :D

1. Mikä on mielestäsi tarinan paras puoli? Miksi?
-Mukavat, hieman erillaisemmat nimet, ja mahtavat vertauskuvat. Mä tykkään juuri tuollaisesta kirjoitusasusta.
2. Mikä on mielestäsi tarinan huonoin puoli? Miksi?
-Hmm... Tämä on jo vaikeampi keksiä. Suoraan sanottuna, en tiedä.
3. Kuka on suosikkihahmosi? Miksi? Kuinka sitä voisi parantaa edelleen?
-Tiko ehdottomasti. Hän on jotenkin hieman 'erilaisempi', ja tykkään kyseisen pojan asenteesta, ja hienoisesta ujoudesta.
4. Mitä mieltä olet yleensäkin tarinan, hahmojen ja ympäristön uskottavuudesta?
-On uskottavaa, minun mielestäni. Ei liian nopeaa toimintaa, jota ei oikeasti varmasti tapahtuisikaan.
5. Kuinka haluat tarinan jatkuvan (pääpiirteittäin)? Rakkautta, ongelmia, suhdesotkuja, siirappisia ihastumisia...?
-Rakkautta ja siirappisia ihastumisia ♥ T: Ikuinen Romantikko ;)
6. Mikä on kirjoittajan paras puoli - mikä saa sinut lukemaan tarinaa, mikä säväyttää yms.
-Äh... Hyvin kirjoitettuja, ja sopivan pituiset pätkät ovat tietysti plussaa, mutta eniten tässä kiehtoo juuri aihe, eli poikarakkaus :)
7. Mikä on kirjoittajan huonoin puoli - mitä toistetaan liikaa tai liian vähän, mihin haluaisit parannusta yms.
-Taas vaikea kysymys :s En osaa vastata... :(
8. Kouluarvosana tarinalle.
- 9+ Ehdottomasti :)♥
9. Muita mielipiteitä, ehdotuksia ja toiveita:
-Tiko♥Mikki & Mikki♥Tiko

Lähettäjä: timjami 
Päivämäärä:   3.5.10 22:16:02

”Mikki, kyllä mä tiedän, että sä tykkäät musta”, Jussi sammalsi vahvasti ja yritti edelleen tunkea itseään mun lähelle. Mua ällötti niin kovasti, että olisin tehnyt melkein mitä tahansa saadakseni sen pois kimpustani.
Äkkiä pieni käsi ilmestyi mun olkapäälle ja vetäisi mut kauemmas Jussista. Mä olin jo melkein varma, että kyseessä oli Nina ja olin jo kääntymässä sen puoleen sanoakseni että nyt painuttiin kotiin, mutta kohtasinkin Ninan suurten, tummien silmien sijasta pörröiset, vaaleanruskeat hiukset ja kapean hyppyrinenän. Siinähän se inkkaripoika olikin, just kun sitä tarvittiin. Tiko.
”Mikki, voitko sä auttaa mua?” Tiko kysyi aivan, kuin Jussia ei olisi olemassakaan, vaikka oikeasti kundi melkein hönki Tikon niskaan ja yritti nähtävästi käskeä kännisiä aivojaan vetämään kasvoille äkäisen ilmeen. Se ei näyttänyt oikein onnistuvan: Jussin suu valahti auki kesken vihaisen kulmien kurtistuksen ja silmiin ilmestyi poissaoleva katse. Se sammuisi varmasti ihan pian.
”No tuota…” mä irvistin vähän, olihan mulla pikkuisen kiire Jussin kanssa, ja yritin samalla hälventää vatsaani ilmestynyttä jännittynyttä vellontaa. Miksi ihmeessä musta tuntui tältä, eihän tämä ollut eka kerta kun mä puhuin Tikolle! Ja kaiken lisäksi, ihan niin kuin mä olin toitottanut monta kertaa sokeasti ihastuneille kavereilleni: pelkkä puhuminen ei tarkoittanut mitään hullua rakkaudentunnustusta kummallakaan osapuolella.
Mutta nyt kun mä katsoin Tikoa tarkemmin, mä huomasin yhden huolestuttavan jutun. Sen silmät eivät hymyilleet normaalilla tavalla, vaan suupielet olivat kääntyneet kevyesti alaspäin, posket punoittivat ja – näinkö mä oikein, olivatko Tikon silmäkulmat vähän normaalia kosteammat?
”Hei mikä sulla on?” mä kysyin hämilläni. Tikon äskeinen posse näytti kadonneen kuin tuhka tuuleen ja nyt kundi oli kuin tuuliajolle joutunut laiva. Se näytti orvolta kissanpennulta, joka oli erotettu sisaruksistaan ja jätetty yksin sateeseen.
”Pääsenkö mä teille?” Tiko kysyi ja veti hupparin hihoja käsiensä suojaksi, kaipa sillä oli alkanut palella vähän. ”Mä en tunne täältä ketään muuta kuin sut,” se jatkoi suupielet onnettomasti alaspäin nykien. Sillä hetkellä mä tosiaankin tajusin, että vaikka mulla ja Tikolla ei hirveästi ikäeroa ollutkaan, niin se oli kuitenkin tosi herkkä ja vielä ihan pikkupoika. Enhän mä voinut sanoa sille ei, vaikka kysymys oli todellakin tullut ihan yhtäkkiä ja puun takaa.
”Tuu vaan”, mä lupauduin. Jussi ei näyttänyt siltä, että pystyisi tuntemaan pahemmin mustasukkaisuutta juuri siinä hetkessä: se oli istahtanut terassin pitkälle puupenkille, painanut posken pöydän pintaa vasten ja jäänyt siihen silmät puoliummessa ja suupieli ällöttävän limaisessa kuolassa.
Mä ohjasin kylmästä hytisevän Tikon mun skootterin luokse, kun se oli ilmoittanut päättäväisesti haluavansa lähteä saman tien. Sen ruskearaidallisen hupparin hihat olivat melkein kyynärpäihin asti litimärät: musta tuntui vahvasti, että jossakin vaiheessa Tiko oli joko käynyt uimassa tai sitten uitettu väkisin. Se katsoi mua tummien ripsiensä alta surkean näköisenä.
”Ei mulla ole kypärää, enkä mä halua todellakaan kuolla missään kolarissa”, se valitti ja kietoi kädet tiukasti ympärilleen pitääkseen itsensä lämpimänä. Mua säälitti sen puolesta, vaikka mä en oikeastaan edes tiennyt, mikä oli saanut sen olon noin surkeaksi. Huippusuloinen se kuitenkin oli koko ajan, se mun oli pakko myöntää.
Toisaalta tämä kypäräjuttu oli oikeastaan aika isokin ongelma. Mua ei huvittanut halkoa päätäni varmasti yhtään enempää kuin Tikoakaan, ja koska me ei oltu mitään kirjojen sankareita, jotka taikoivat kymmenen uutta mopokypärää sormiaan napsauttamalla, me oltiin vähän kusisessa tilanteessa, jos haluttiin ajaa kotiin. Meille oli kuitenkin sen verran pitkä matka, että kävellen Tiko olisi varmasti jäätynyt ennen puoliväliäkään.
”Millä sä sit tulit tänne?” mä kysyin Tikolta samalla, kun nostin skootterini jalaksen ylös ja siirsin sen kioskin katoksen alle: taivaalta oli alkanut tipahdella suuria, raskaita vesipisaroita, jotka kastelisivat meidät varmasti sekunnissa, jos me jäätäisiin vielä pitemmäksi aikaa ulos. Tiko astui mun viereen kapealle kuivalle kaistaleelle katokseen.
”Joku random heitti mut”, se tunnusti, ihan kuin sille olisi jokapäiväistä istua vieraiden ihmisten mopokyydissä. @!#$, musta alkoi vähitellen tuntua, että meidän olisi pakko taluttaa mun skopa meille. Tietysti mä olisin voinut olla urhea ritari ja tarjota kypärääni Tikolle, mutta mun itsesuojeluvaisto pamahti vahvana päälle jo melkein pelkästä ajattelemisesta ja kadotti nopeasti mun orastavat ritarinvaistot. Helkkari, tää tilannehan olikin vaikea.
”Jos me lainattaisiin tota kypärää?” Tiko ehdotti varovaisesti ja osoitti lähellä olevan Vespan jalkatilaan huolettomasti jätettyä mustaa kypärää.
”Lainattaisiin? Ai niinku varastettaisiin?” mä varmistin kulmiani kohottaen. Tässä säässä varastamisen kaltainen pikkurike, joka ei oikeastaan satuttanut ketään, ei itse asiassa olisi haitannut mua hirveästi. Ja omahan oli mopoilijan vika, kun oli jättänyt kypäränsä vartioimatta sellaiseen paikkaan, josta kuka tahansa pystyi ottamaan sen!
”No nii”, Tiko nyökytteli päätään niin, että sen hiuksista lensi vesipisaroita joka suuntaan, tää meidän suoja kun ei ollut ihan siitä kuivimmasta päästä. ”Tai mä oikeastaan tiedän sen mimmin, joka omistaa ton Vespan. Se kyllä ymmärtää, ei se suutu, kun mä selitän sille myöhemmin että miksi me lainattiin sen kypärää.”
Okei – kyllähän se mulle kävisi, jos Tiko kerran oli varma ettei joutuisi ongelmiin, enhän mä sitä kypärää ollut päähäni iskemässä. Mä nyökkäsin kundille merkiksi siitä, että se voisi toimia niin kuin haluaisi.
Mä istuin jo odottamassa mun skootterin päällä valmiina kaasuttamaan, kun Tiko lopulta sai kypärän kunnolla päähänsä. Se näytti tosi hyvältä, mun oli pakko myöntää: jätkä ei ollut enää niin pikkuinen, että näyttäisi mopokypärä päässä alienilta, vaan jollain tapaa kypärä teki siitä melkein vanhan näköisen. Ei sellaisella pappatavalla vanhan, vaan seksikkäällä ja houkuttelevalla.
Tiko otti mun kyljestä tukea, kun se nousi mun taakse skootterin selkään, ja kietoi sitten varovaisesti lämpimät kätensä mun vyötärölle. Mun kypärän sisällä tuntui lentelevän ilotulitusraketteja ja säkkäräisiä tähtiä: hitto, ette arvaakaan miten hyvältä pienikin läheisempi kontakti Tikon kanssa tuntui, kun sitä oli odottanut niin kauan! Se painautui pehmeänä lähemmäs mun selkää, kun mä kaasutin eteenpäin, ja kiristi otettaan ihan kuin olisi pelännyt tipahtavansa muuten kyydistä. Mä kyllä muuten pitäisin huolta, ettei Tiko tippuisi, eihän sellaista löytöä voinut noin vain päästää menemään.

Meidän kämppä oli pimeänä, kun me lopulta saavuttiin Tikon kanssa meidän eteiseen. Kumpikin oli kastunut matkan aikana ihan läpimäräksi, vaikka sade olikin hellittänyt hieman matkan varrella. Mä kohotin sormen huulilleni kun vedin kengät pois jalasta, että Tiko ymmärtäisi olla hiljaa, ja kävelin sitten se perässäni mun huoneeseen. Vasta siellä mä tajusin, että me päädyttäisiin aika tosi hyvällä todennäköisyydellä nukkumaan samaan sänkyyn.
Mä tulin niin hyvälle tuulelle havainnostani, että jouduin oikeasti tappelemaan saadakseen kasvoillani pidettyä vain pienen, tyytyväisen hymyn, vaikka mun olisikin tehnyt mieli hymyillä koko kasvojen leveydeltä ja vielä vähän leveämminkin. Tikon ilme ei kuitenkaan vastannut ihan mun mielialaa: se oli istahtanut mun sängynreunalle ja näpräsi katse lattiassa hihaansa. Mä istuin sen viereen ja sen polvi kosketti puolivahingossa mun polvea.
”Mikä sulla on?” mä kysyin Tikolta hiljaa. Se ei vastannut mitään niin pitkään aikaan, että mä jo luulin ettei se kertoisi, mutta sitten se avasikin suunsa ihan yllättäen.
”Mä jätin mun tyttöystävän. Meidän juttu ei vaan jotenkin toiminut, ja mä sit ajattelin, että… on parempi näin. Siis että me jatketaan vaan kavereina”, Tiko nieleskeli vähän liian kovaa ja vähän liian usein pitääkseen mut siinä uskossa, ettei tyttöystävän jättäminen surettanut sitä yhtään. Sen hankala olo sai mut epävarmaksi: musta tuntui, etten mä oikein osannut lohduttaa sitä mitenkään.
”Harmi”, mä sanoin lopulta hiljaa. ”Mutta kyllä sä siitä yli pääset.”
Tiko kohotti katseensa melkein yllättyneenä.
”Joo! Totta kai mä pääsen, jätinhän mä sen itse ja kaikkea. En mä sitä, tuntuu vaan niin tyhjältä olla yksin”, se hymyili vähän ja sai mun sydämen hyppäämään kurkkuun ja pompottamaan siellä pari kertaa ylimääräistä.
”Haluatko sä muuten kuivat vaatteet?” mä tajusin äkkiä kysyä, kun tunsin, miten Tikon märän farkun peittämä polvi liikahti hiukan lähemmäs mua. Se kohotti sinisten silmiensä katseen muhun, hymyili nyt koko kasvoillaan ja nyökkäsi.
”Joo. Se olis kivaa.”

Me käytiin läpi melkein koko mun vaatekaappi ja meinattiin jo kääntyä Vilin pienempien vaatteiden puoleen, ennen kuin lopulta löydettiin Tikolle sopiva asu, jossa se pystyi nukkumaan. Se oli ensin ehdotellut varovaisesti, että voisi toki nukkua myös pelkissä boksereissa, mutta mä olin jostakin typerästä syystä jänistänyt ja käskenyt sen pukea ainakin aluksi enemmän vaatetta päälleen, ettei se paleltuisi mun huoneeseen.
Mä en pystynyt pitämään silmiäni irti Tikosta, kun se vaihtoi päälleen mun vihreän, kauhtuneen, ylisuuren t-paidan. Kundin iho oli vielä kesän jäljeltä kevyesti ruskettunut, sen selkä taipui kevyelle kaarelle kun se veti paitaa pois päältään ja mä pystyin melkein näkemään, miten Tikon iho nousi kananlihalle huoneen viileässä ilmassa.
Mä olin itse vaihtanut vaatteet samaan aikaan kuin Tikokin, ja kun olin varmistanut kundilta, että sille olisi ok nukkua mun vieressä, mä vedin paksun päiväpeiton sängyn jalkopäähän ja kaivauduin peiton alle. Verhojen takaa kuului uudelleen alkaneen sateen kevyt, hiljainen ropina ikkunaan.
Tiko nyki vähän hermostuneen oloisesti paidan helmaa alemmas valkoisten bokseriensa suojaksi ja tuli sitten ujosti mun viereen sängylle. Mä en pystynyt olemaan värähtämättä kylmästä, kun se kohotti peittoa ja kierähti sen alle tuoden kylmää ilmaa mukanaan. Tiko jäi kohteliaasti vähän matkan päähän musta, ja vaikka mun olisi tehnyt mieli kietoa kädet sen ympärille, mä en oikein uskaltanut. Siinä me sitten maattiin vähän aikaa hiljaa vierekkäin.
Mä luulin jo, että Tiko nukahti, kun se äkkiä käännähti mun puoleen ja katsoi mua silmiin jotenkin hassun vaativalla tavalla. Mä kohotin sille kysyvästi kulmiani hämärässä huoneessa.
”Saanko mä tehdä yhden jutun?” se kysyi.
Yhden jutun? Mä nyökkäsin jo ennen kuin ehdin tajuta, mihin lupauduin.
Mutta onneksi mä lupauduin. Tiko kohottautui ylemmäs sängyllä, kumartui mua kohti ja painoi kevyesti huulensa mun poskelle.
”Kauniita unia, Mikki”, se sanoi ja painoi poskensa mun poskea vasten niin, että sen lämmin hengitys kutitti mun kaulaa. ”Nähdään aamulla.”

Lähettäjä: marwin 
Päivämäärä:   3.5.10 23:23:02

rrrrrrrrakastan tätä.

<3

1. Mikä on mielestäsi tarinan paras puoli? Miksi?
- söpöily, pojat, monipuolinen kirjotus, sujuvuus
2. Mikä on mielestäsi tarinan huonoin puoli? Miksi?
- hmm ehkä se että ajankulu heittelee aika rankasti välillä eikä siitä mainita tai jotain. en mä keksi mitää huonoa :D
3. Kuka on suosikkihahmosi? Miksi? Kuinka sitä voisi parantaa edelleen?
- päähenkilö. siksi, koska se ajattelee niin söpösti kaikesta ja pitää päätöksestään kiinni, siis Tikon suhteen. Kuvaile sitä enemmän, haluun tietää miltä se näyttää tarkalleenottaen.
4. Mitä mieltä olet yleensäkin tarinan, hahmojen ja ympäristön uskottavuudesta?
-uskottavia, nimet vähän sillee epäuskottavia mut sopii just hyvin. vois olla siis ihan realistinen tää juttu sinäänsä, vaikka homoja ei kyl pikkukaupungissa ihan niin paljoo asustelekkaan, tässäkin jo kolme kappaletta ainakin :P
5. Kuinka haluat tarinan jatkuvan (pääpiirteittäin)? Rakkautta, ongelmia, suhdesotkuja, siirappisia ihastumisia...?
- muutama suhdesotku, mut haluisin et tiko ja mikki tekis jotai radikaalia. toisaalta toivoisin et esim tiko ihastuis ninaan tms, siit vois seurata jotain outoo.
6. Mikä on kirjoittajan paras puoli - mikä saa sinut lukemaan tarinaa, mikä säväyttää yms.
- tyyli miten kirjoitat. käytät sanoja monipuolisesti ja teksi on helppoo ja mukavaa lukea, koska se ei oo kirjakieltä/puhekieltä vaan semmosta yleis. tykkään kun lisäät noin pitkiä pätkiä ja sopivin väliajoin!
7. Mikä on kirjoittajan huonoin puoli - mitä toistetaan liikaa tai liian vähän, mihin haluaisit parannusta yms.
-ähh paha sanoo, tyksin tästä liikaa ja oot mun idoli. oot tajuttoman hyvä kirjottaaaa *nostaa hattua*
8. Kouluarvosana tarinalle.
- 9½
9. Muita mielipiteitä, ehdotuksia ja toiveita:
- toiveena vaan haleja ja pusuja ja fiiliksiä ja realistista menoo niinkun jo entuudestaan, ME LOVES

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   4.5.10 07:19:35

ihanaa suomen kansa ! ;) on se mukavaa kun tulee nopeesti jatkoo, pysyy kiinnostus yllä =D

Lähettäjä: verenhimoinen (: 
Päivämäärä:   4.5.10 17:55:36

ihanat :) jatkoa.

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   4.5.10 20:28:57

Awws, IHANA! <3
Namnam, Tiko mun :D

Lähettäjä: near 
Päivämäärä:   4.5.10 20:35:43

Tähän tulee niin nopeesti jatkoa etten ehi kommentoida sitä tahtia. Hyvään suuntaan mennään kuiteski koko aika. :)

1. Mikä on mielestäsi tarinan paras puoli? Miksi?
- Se, että tarinassa on myös muita henkilöitä, eikä keskitytä pelkästään kahden henkilön sotkuihin.

2. Mikä on mielestäsi tarinan huonoin puoli? Miksi?
- Hmm, vaikea sanoa.

3. Kuka on suosikkihahmosi? Miksi? Kuinka sitä voisi parantaa edelleen?
- Tiko tai Mikki, koska ne nyt vaan sattuu olemaan hyviä henkilöhahmoja, vaikka heistä ei oo vielä sinällään paljon kerrottu. Myös Nina on mielenkiintoinen hahmo.

4. Mitä mieltä olet yleensäkin tarinan, hahmojen ja ympäristön uskottavuudesta?
- On mun mielestä uskottavaa, varsinkin kaikki jahkaaminen ja kiehnääminen, se että päähenkilöillä on muutakin elämää kuin toisensa.

5. Kuinka haluat tarinan jatkuvan (pääpiirteittäin)? Rakkautta, ongelmia, suhdesotkuja, siirappisia ihastumisia...?
- Siirappia ja romantiikkaa kilokaupalla höystettynä muutamalla sotkulla
<3
6. Mikä on kirjoittajan paras puoli - mikä saa sinut lukemaan tarinaa, mikä säväyttää yms.
- Kieli on melko tavallista, mutta joka kappaleesta löytyy säväyttäviä ja yllättäviä kohtia, esimerkiksi vertauskuvat ja muu kuvailu.

7. Mikä on kirjoittajan huonoin puoli - mitä toistetaan liikaa tai liian vähän, mihin haluaisit parannusta yms.
- Ei mulla oikeastaan ole mitään valitettavaa.

8. Kouluarvosana tarinalle.
- Vain 8½ vielä tässä vaiheessa, koska tarinassa alkaa kuitenkin vasta nyt tapahtua. Varmasti nousee 9 tienoille, kun päästään pidemmälle.

9. Muita mielipiteitä, ehdotuksia ja toiveita:
- Kiitokset nopeasta etenemisestä. ;)

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   5.5.10 13:04:54

ihana♥♥

Lähettäjä: timjami 
Päivämäärä:   5.5.10 21:13:44

Jatkoa tulee huomenna! :--DD

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   5.5.10 21:23:58

Jeij♥

Lähettäjä: Sideways 
Päivämäärä:   5.5.10 22:16:31

1. Mikä on mielestäsi tarinan paras puoli? Miksi?
- Kokonaisuus, se pysyy kasassa, mutta ei ole liian yliampuva.

2. Mikä on mielestäsi tarinan huonoin puoli? Miksi?
- Joskus hieman sekava, ja etenee aijoittain ehkä hieman liian nopeasti

3. Kuka on suosikkihahmosi? Miksi? Kuinka sitä voisi parantaa edelleen?
- Tiko, ehdottomasti. Se vaan on sellanen symppis tyyppi, tykkään ;)

4. Mitä mieltä olet yleensäkin tarinan, hahmojen ja ympäristön uskottavuudesta?
-Tykkään tarinasta, ja sen sisällöstä, mutta mutta... No niin, en mä keksi tähän mitään

5. Kuinka haluat tarinan jatkuvan (pääpiirteittäin)? Rakkautta, ongelmia, suhdesotkuja, siirappisia ihastumisia...?
-Tiko<3Mikki , ja tietty vähän dramatiikka :D
6. Mikä on kirjoittajan paras puoli - mikä saa sinut lukemaan tarinaa, mikä säväyttää yms.
-Mä tykkään tosi paljon Tiko&Mikki kohtauksista, ja tää tarina vaan on mun mieleen :D

7. Mikä on kirjoittajan huonoin puoli - mitä toistetaan liikaa tai liian vähän, mihin haluaisit parannusta yms.
-

8. Kouluarvosana tarinalle.
- 9+

9. Muita mielipiteitä, ehdotuksia ja toiveita:
-

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   6.5.10 07:19:55

jee <3

Lähettäjä: über ihq 
Päivämäärä:   6.5.10 16:03:59

tänään jatkoo?? =)

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   6.5.10 17:28:59

Up

Lähettäjä: timjami 
Päivämäärä:   6.5.10 20:53:08

Mä nukahdin tosi nopeasti, vaikka olinkin luullut Tikon pusun jälkeen valvovani koko yön pystymättä keskittymään mihinkään muuhun kuin vierelläni tasaisesti hengittävään pikkukundiin. Jossakin vaiheessa mun oli kuitenkin täytynyt simahtaa, sillä mä heräsin siihen, että aurinko paistoi pistävästi verhojen raon välistä mun kasvoihin ja sai Tikon hiukset sädehtimään kullanvärisinä.
Tiko nukkui rauhallisesti kyljellään kasvot muhun kohti ja toinen käsi suloisesti posken alla. Sen tuuheat, tummat ripset loivat poskille pitkät varjot ja saivat Tikon näyttämään normaalia nuoremmalta ja viattomammalta. Mä kohotin varovaisesti kättäni ja sipaisin otsatukan pois kundin kasvoilta varoen samalla tarkasti, etten herättäisi Tikoa. Se sai mussa heräämään tunteita, joista mulla ei ollut ollut mitään hajua: mä ne ollut tiennyt, että kukaan pystyi olemaan noin söpö.
Mä en ollut ihan varma, kauanko mä makoilin siinä sängyllä Tikoa katsellen. Yhtäkkiä se kuitenkin hätkähti, räväytti silmänsä auki ja tuijotti mua sitten hetken epäluuloisen näköisenä selvästi miettien, kenen sängyssä oli ja mitä yöllä olikaan tapahtunut. Mua melkein hymyilytti sen syyttävä ilme ja vauhdikas herääminen.
”Huomenta”, mä tervehdin Tikoa hymynkare huulillani. Kundi kurtisti kulmiaan, suojasi silmiään auringolta nähdäkseen mut kunnolla ja päästi sitten kummastuneen äännähdyksen.
”Mikki?” se melkein kuin varmisti silmät puoliummessa, ihan kuin se olisi meinannut nukahtaa uudestaan. ”Mitä mä täällä teen?”
”Me oltiin bileissä, sä halusit tulla meille, me ajettiin tänne ja alettiin sit nukkumaan”, mä selitin jutun nopeasti pääpiirteittäin. Tiko näytti siltä, ettei ollut ihan varma, uskoako mua.
”Joo, mut mitä me tehtiin? Tiedäthän sä, että mä oon varatt-… Ai nii.” muistikuvat näyttivät palailevan pikkuhiljaa Tikon päähän ja se laski katseensa patjaan. Se oli pitkän aikaa hiljaa alahuultaan pureskellen. ”Kiva kun otit mut tänne”, se jatkoi. ”Mä olisin muuten ollut eilen illalla ihan hukassa.”
”Mitäs pienistä”, mä naurahdin ja sipaisin tummanruskean hiuskaistaleen pois silmiltäni voidakseni nähdä Tikon kunnolla. Se haukotteli leuat väärällään, venytteli käsiään kohti kattoa ja kääntyili sitten parempaan asentoon sängyllä. Sitten se kääntyi katsomaan mua.
”Sä oot sitten jännä tyyppi, Mikki”, Tiko sanoi ja nojautui lähemmäs mua ihan kuin äskeinen muistikuvien palaaminen ei enää haittaisikaan sitä. ”Aika harva kundi ottaa mua nukkumaan viereensä ihan noin vain.” se kohotti kulmiaan tietäväisen näköisenä ja nuolaisi huuliaan.
Mun sisällä kylmäsi. Jos oltiin ihan rehellisiä eikä ympätty mukaan mitään teini-iän typeriä rehentelyjä, niin mun seurustelukokemukset voitiin laskea yhden käden sormilla, eikä säätöjenkään laskuun tarvittu yhden ihmisen käsiä enempää. Vaikka mä saatoinkin esittää jollekulle ulkopuoliselle muuta, niin mä olin oikeasti aika ujo ja huono kertomaan omista tunteistani ääneen. Nina oli joskus patistanut mua olemaan avoimempi ja ilmaisemaan selkeästi, mitä mieltä mä olin, mutta hei, sehän olikin kimma, joten sille oli aivan normaalia kertoa koko päivän tunneskaala jokaiselle hyvänpäiväntutullekin.
”No… ei mulla ollut mitään muuta paikkaa sulle…” mä yritin selitellä ontuvasti. Tiko kuitenkin keskeytti mut.
”Ei siinä mitään, mun mielestä sun vieressä oli tosi kiva nukkua”, Tiko sanoi ja tuntui liikahtavan niin lähelle mua, että mun henki melkein salpautui. Mun oli hankala pidätellä itseäni: olisin halunnut painaa huuleni pojan huulille ja suudella sitä niin kauan, että me molemmat pyörryttäisiin, mutta tyydyin vain kääntämään katseeni muualle. Syksyinen, oranssinsävyinen auringonpaiste sai mun huoneen näyttämään omituiselta.
”Mikki?” Tikon äänestä kuulsi jokin, jonka mä tunnistin kevyeksi huvittuneisuudeksi. Huomasiko Tiko mun ahdingon?
”No?” mä kysyin ääni paksuna ja puristin peiton nyrkkiini Tikon huomaamatta. Että se jätkä osasikin kiusata!
”Oikeasti. Kiitos.”
Tiko kohottautui ylemmäs sängyllä, näytti jo hetken siltä, että pussaisi mua jälleen, mutta nauroikin sitten kiusoitellen ja ainoastaan pörrötti toisella kädellään mun hiukset sekaisin. Tikon puoliflirttaileva käytös sai mun sydämen tykyttämään normaalia nopeampaa ja kuivatti suun: ihan, kuin Tiko olisi tiennyt, miten paljon sen läheisyys vaikutti muhun. Mua vähän ihmetytti, miksi se käyttäytyi mua kohtaan niin kuin nyt sattui käyttäytymään. Saattoihan sille kaikki läheisyys olla ihan normaalia ja jokapäiväistä myös poikien kanssa, ehkä Tiko vain tykkäsi säätää kaverina, mutta silti mun mielessä heräsi heti ajatuksia siitä, että mitäpä jos…
Mitäpä jos Tiko sittenkin oli bi? Mitäpä jos Tiko sittenkin oli tarkoittanut jotakin sillä illan pusullaan? Mitäpä jos musta ja Tikosta voisi joku päivä tullakin jotakin?
”Mitä sä mietit?” Tiko kysyi. Se oli noussut sängyltä ja kävellyt huoneen poikki, ja kumartui juuri lattialla olevan vaatemytyn puoleen kokeilemaan vieläkö sen kledjut olivat märkiä. Tikon paita nousi selästä sen kumartuessa ja paljasti valkoisten bokserien peittämän takapuolen ja kapean kaistaleen vielä kesän jäljiltä ruskettunutta selkää. Mä nielaisin hankalasti. Saakeli että Tiko saikin mun pään ihan pyörälle tekemättä oikeastaan mitään.
”Mikki? Kuunteletko sä?” Tiko kääntyi katsomaan mua olkansa yli ja mä kohotin katseeni äkkiä sen kasvoihin. Mun syyllinen ilme ei tainnut kuitenkaan mennä sille läpi. ”Katoitko sä mun persettä?” se nauroi.
”Häh? No en!” mä kiiruhdin sanomaan, vaikka tunsinkin jo punan kohoavan poskilleni. Hitto, miksi mun pitikin olla niin läpinäkyvä, miksi mä en osannut olla cool ja rento tällaisissakin tilanteissa!
Tiko kohotti mulle kulmiaan ja kumartui sitten vaatemytyn puoleen. Nähtävästi sen vaatteet olivat jo kuivia, sillä se alkoi kiskoa niitä päälleen.
”Kyllä sä taisit kattoa, en mä mikään tyhmää ole”, se sanoi samalla, kun veti farkkuja jalkaansa toinen koipi melkein kattoa kohti osoittaen. Mä en viitsinyt väittää vastaan, vaikka tiesinkin, että niin olisi kyllä kuulunut tehdä. Tikolle mun väitökset eivät menisi läpi.
Kun Tiko oli saanut kuteensa päälleen, se kääntyi mun puoleen ja jäi katselemaan mua kädet hupparin taskuissa ja pää kallellaan. Mun vatsanpohjassa kouraisi: hitto, mähän olin ihastumassa siihen kovaa vauhtia, vaikka esitinkin ehkä itselleni, että olin vain vähän kiinnostunut. Jos Tiko jatkaisi samaa rataa, mä kävisin kohta kuumana sen kimpussa.
”No, tuutko sä?” Tikon kysymys yllätti mut kotonaan ja mä jouduin hetken miettimään ihan oikeasti, että mitä se tarkoitti. Ikävä kyllä mä en ymmärtänyt Tikon kysymystä sen miettimisen jälkeenkään.
”Nii mihin?” mä kysyin ja nousin istumaan sängynreunalle peitto siveellisesti ympärilleni kiedottuna. Oikeasti peiton alla oli aika kuuma, mutta musta olisi tuntunut vähän oudolta heilua Tikon nenän edessä pelkissä boksereissa ja pikkupaidassa.
”Vietkö sä mut kotiin?” Tiko hieraisi toisella kädellä niskaansa ja irvisti melkein sen näköisenä, että edes ajatus jostakin muusta vaihtoehdosta inhotti sitä. ”Mä en ole ihan varma, että osaisinko täältä edes kotiin ilman apua.”
”Joo! Toki!” muhun tuli vauhtia saman tien. Mun mielessä pyöri vahva mielikuva eilisillasta ja Tikon käsistä tiukasti mun vyötärön ympärillä. Mä todellakin veisin sen ihan minne se vaan tahtoisi mennä!

Ei kulunut varmasti puoltakaan tuntia, kun mä jo käynnistelin skootteria kerrostalon alaoven edessä. Mä olisin melkein jopa halunnut, että aamutoimissa olisi mennyt tuntikausia – olisihan se tarkoittanut lisäaikaa olla kahdestaan Tikon kanssa – mutta Tikolla oli vaikuttanut olevan kiire, joten mä en kehdannut hidastella.
Taivaalla ei ollut pilven pilveä ja asfaltti melkein höyrysi kuumuudesta. Tämä oli varmasti tämän syksyn viimeisiä oikeasti kuumia, kesäisiä päiviä: pian olisi taas talvi, mutta se ei oikeastaan tuntunut haittaavan mua ollenkaan. Mulla oli pieni kutkutus, että tästä talvesta voisi tulla oikein mukavakin.
Tikolla oli päässä se sen tutun kypärä ja se virnuili mulle iloisesti visiirin alta.
”Käykö muuten, että mä ajan? Mulla on kyllä kortti”, se sanoi, kun mä olin jo valmiina kaasuttamaan pois pihasta. Mä hellitin kaasusta vähitellen.
”No…” mä epäröin, koska en jotenkin ihan osannut luottaa Tikon ajotaitoon. ”Kyllä se varmaan käy. Mut aja sitten varovaisesti.”
Niin me sitten vaihdettiin paikkoja Tikon kanssa. Kundi hyppäsi mun paikalle kuskiksi niin kokeneesti, että osa mun jännityksestä katosi, ja mä nousin varovaisesti sen taakse. Tuntui oudolta istua kyytiläisenä oman skootterin kyydissä, kun oli tottunut vain ajamaan.
Mä epäröin hetken, ennen kuin uskalsin kietoa kädet Tikon vyötärön ympärille. Sen kapea lantio ja vartalosta hehkuva lämpö melkein käskivät mua painamaan kädet vähän turhan tiukkaan sitä vasten ja hengittämään vähän turhan syvään siitä lähtevää hyvää, poikamaista tuoksua.
Tiko kaasutti rauhallisesti ja me lähdettiin ajamaan hiljaista, auringon paahtamaa katua pitkin.

Lähettäjä: Aislinn~ 
Päivämäärä:   6.5.10 21:14:17

Hui elämä että tää osaa olla hyvä ja niin helekutin söpö <3____<3 Lissää! >:ooo

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   6.5.10 21:17:13

Oiii! ihana <3

Lähettäjä: über ihq 
Päivämäärä:   6.5.10 23:11:54

söpöö<3 lisää jatkoo vaan!=)

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   7.5.10 13:52:03

mukava kun etenee tolleen vähän hitaammin et ei oo samantien toistensa kimpussa, piitää jännitystä yllä ;)mut sais kyl kohta alkaa jo tapahtumaan...

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   7.5.10 18:12:03

Up :D

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   7.5.10 23:05:41

tykkään edelleen aivan älyttömästi♥

Lähettäjä: TheForgottenOne 
Päivämäärä:   8.5.10 17:27:41

*fanityttökiljahduksia* Aaaaaa! En oo PITKÄÄN aikaan ollu täällä oikeasti ja lukenu ihmisten kirjotuksia, mut tää on tän kevään eka tarina ja jäin jo nyt nin pahasti koukkuun :DD Ainoa joka häiritsi tais kyl olla kun Tikohan sano ettei se tunne paikkoja (siis Mikin kotialuetta) ja sitten se vaan hyppäs skootterin selkään ja lähti ajamaan... homman korjas kyllä se että Mikki sai halia Tikoa<33
(psst, mä ihannoin, fanitan, tykkään, RAKASTAN BL novelleja!!!)

Lähettäjä: _mangusti_ 
Päivämäärä:   8.5.10 19:18:42

Ihana tarina! <3 En mä osaa sanoa mitään järkevää. Ihana ja koukuttava, luin koko tarinan kerralla ja haluun äkkiä lisää! Mahtavasti kirjotettu. :)

Lähettäjä: _mangusti_ 
Päivämäärä:   8.5.10 19:40:31

1. Mikä on mielestäsi tarinan paras puoli? Miksi?
-Tosi koukuttava. Pakko saada lukee heti lisää. Etenee sopivalla vauhdilla ja juoni pysyy koko ajan mielenkiintosena, ettei jää vain paikalleen junnaamaan.

2. Mikä on mielestäsi tarinan huonoin puoli? Miksi?
-Ei tuu mieleen mitään.

3. Kuka on suosikkihahmosi? Miksi? Kuinka sitä voisi parantaa edelleen?
-Tiko. Ihana nimi ja mielenkiintonen hahmo. Ihanan salaperäinen ja vaikuttaa sellaselta, johon vois itekkin ihastua. ;D

4. Mitä mieltä olet yleensäkin tarinan, hahmojen ja ympäristön uskottavuudesta?
-Ihan uskottava tarina mun mielestä. :DD

5. Kuinka haluat tarinan jatkuvan (pääpiirteittäin)? Rakkautta, ongelmia, suhdesotkuja, siirappisia ihastumisia...?
-Kolmea ekaa, erityisesti tokaa. ;D

6. Mikä on kirjoittajan paras puoli - mikä saa sinut lukemaan tarinaa, mikä säväyttää yms.
-Heti ensimmäinen lause sai mut kiinnostumaan ja janoamaan lisää tekstiä. Päähenkilöiden nimet on ihanat, kivan erilaiset muttei kuitenkaan liian. :)

7. Mikä on kirjoittajan huonoin puoli - mitä toistetaan liikaa tai liian vähän, mihin haluaisit parannusta yms.
-Ää pakko keksii jotain rakentavaa etten vaa koko ajan ihkuta miten ihana tarina, muuten vaikuttaa et yrittäisin mielistellä. :'D Mut en mä osaa sanoo mitään parannettavaa kun en oo edes virheitä huomannut. :P

8. Kouluarvosana tarinalle.
-9

9. Muita mielipiteitä, ehdotuksia ja toiveita:
-Kohta vois alkaa tapahtumaan... ;)

Lähettäjä: timjami 
Päivämäärä:   8.5.10 22:10:01

Kiitos oikein paljon kaikille kommentoijille. :D Huomenna aamupäivällä tulee jatkoa, mutta nyt kysymys teille: millaista toimintaa haluaisitte seuraavassa pätkässä Tikon ja Mikin välille? :--)

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   8.5.10 22:12:52

RAKKAUTTA HALUAN! :DD

Lähettäjä: muumi 
Päivämäärä:   9.5.10 09:26:37

Jatkoa jatkoa:) Aivan mahtava, ja yhden kirjoitusvirheen olen löytänyt =)

Lähettäjä: timjami 
Päivämäärä:   9.5.10 10:04:48

Tiko asui loppujen lopuksi aika lähellä mua idyllisellä omakotialueella. Niitten kämppä oli sanalla sanottuna suuri: kaksikerroksinen, kermanvalkoinen jättiläinen, joka tuntui valtaavan koko tontin. Punaisen harjakaton alla oli valkoisin kierrekaitein rajattu parveke ja ulko-ovelle vei vaaleilla, pyöreillä pikkukivillä merkitty pihatie. Mä olin nähnyt sellaisia taloja aikaisemmin vain leffoissa, enkä ollut edes tiennyt, että meidänkin kaupungista löytyi näin hienoja kämppiä.
Tiko hidasti tasaisesti ja kurvasi sitten pihatielle, johon se pysähtyi, sammutti skopan ja kääntyi katsomaan mua. Mä kohotin kypäräni visiirin ylös kundin esimerkkiä seuraten.
”Moikka! Nähdään huomenna!” Tiko sanoi hyväntuulisesti hymyillen ja heilautti itsensä pois skootterin päältä. Se sipaisi kevyesti sormenpäillään mun käsivartta, loi muhun katseen, josta mä en oikein osannut päätellä mitään ja kipitti sitten ulko-ovelle. Mä jäin hetkeksi istumaan paikoilleni, ennen kuin tajusin siirtyä skootterin päällä eteenpäin ja käynnistää sen.
Huomenna. Tiko oli sanonut, että me tavattaisiin taas huomenna.
”Joo, nähdään vaan!” mä vielä huikkasin sen perään, ennen kuin se ehti vetää oven kiinni perässään.
Miten mä malttaisin odottaa huomiseen?

Olin innostunut niin kovasti Tikon sanoista siinä sen kotiovella, etteivät mun hitaat aivot olleet tajunneet vähän herätellä mua. Missä me tavattaisiin, mun mieleen iski heti, kun mä olin kaasuttanut pois Tikon talolta, mutten enää viitsinyt kääntyä takaisin ja mennä kysymään. Kaiken lisäksi mulla ei ollut Tikon numeroa, ja jos se ei ollut joku stalkkeri, niin ei silläkään pitäisi olla mun. No, jos Tikosta ei kuuluisi mitään, niin mä vaikka lähtisin itse niille ja tulisin kysymään, että mitäkä arvon pikkuherra oli tarkoittanut sillä ’huomenna näkemisellä’.

Ette tiedäkään miten paljon mä yllätyin, kun huruttelin skootterilla kotiin seuraavana päivänä koulun jälkeen ja Tiko istui meidän kerrostalon leikkipaikan likaisen keltaisessa keinussa. Se potki mustilla skeittikengillään pöllyävää hiekkaa ja antoi keinun keinuttaa sitä hitaasti eestaas. Mun katse oli nauliutunut Tikoon niin tiukasti, että jouduin oikeasti käskemään itseäni keskittymään ajamiseen, etten törmäisi mihinkään.
Jätin skootterin hätäisesti ruohoiselle kaistaleelle seinän viereen, sammutin sen ja kiinnitin kypärän skootterin pehmoisen istuinosan päälle. Kun mä käännyin leikkipaikan puoleen, Tiko katseli mua vino virne kasvoillaan ja suojasi toisella kädellään silmiä auringolta. Sillä oli uusi, ruskea, kahiseva tuulitakki, niin kuin mä huomasin astellessani lähemmäs sitä. Mua alkoi äkkiä jännittää kovasti.
”Moi”, mä tervehdin Tikoa kun pääsin keinuille ja istahdin sen viereen toiseen keinuun. Mä potkaisin jaloilla kevyesti vauhtia saadakseni tekemistä, paikallaan istuminen kun oli musta ihan saakelin hermostuttavaa.
”Hei”, Tiko sanoi ja kääntyi keinussa niin, että pystyi katsomaan suoraan muhun. Mä en oikein tajunnut, miksi mulle iski heti armoton jännitys: hei, mähän olin nukkunut sen vieressä ja suudellut sitä, ja nyt mua pelotti vain istua jossakin @!#$ hiekkaisessa keinussa sitä vastapäätä. Olin mäkin joskus vähän outo.
Me istuskeltiin ihan hiljaa vähän aikaa, mutta sitten mun oli pakko murtaa hiljaisuus.
”Haluatko sä tulla meille? Meillä ei ole ketään”, mä sanoin. Mun vatsassa tuntui kourivan iso, jäinen kämmen sinä aikana, kun odotin Tikon vastausta. Mä en itsekään oikein tajunnut, miten musta oli tullut näin hermoheikko sen seurassa.
Tikolle mun idea näytti kuitenkin sopivan oikein hyvin. Se nyökkäsi päätään niin, että otsatukka valahti hetkeksi silmille ja nousi sitten ylös keinusta.
”Joo, mennään vaan”, Tiko vastasi ja työnsi kädet rennosti takkinsa taskuihin niin, että mua melkein nolotti huomata, ettei se ainakaan jännittänyt yhtään. Sille tällainen tilanne taisikin olla ihan arkipäivää.

Meidän kämpässä oli ihanan lämmin syksyisen kirpeän sään jälkeen. Mä ja Tiko jätettiin takit ja kengät sekalaiseen riviin eteiseen, ja sitten mä ohjasin sen mun huoneeseen. En ollut ihan varma, pitäisikö mun tarjota sille jotakin, mutta Tiko onneksi ratkaisi tilanteen taputtamalla paikkaa vierellään mun sängyllä, jolle se oli istahtanut.
”Tuu tänne”, se kutsui.
Matka mun ovelta sängylle kirjavan maton poikki ei ollut koskaan ennen tuntunut yhtä pitkältä. Kun mä lopulta rojahdin istumaan Tikon viereen, mulla oli melkein samanlainen olo kuin cooperin testin jälkeen. Pitäisiköhän mun ehdottaa liikunnanmaikalle, että hullu juoksu muutettaisiinkin viiden metrin matkaan huippusöpön kundin katsellessa, mä mietin yrittäessäni istua edes jokseenkin järkevän näköisesti.
Heti, kun mä istuin alas, mä tunsin, miten Tiko liikautti jalkaansa niin, että sen polvi painui mun polvea vasten. Mä en ollut ihan varma, oliko liike tahallinen vai tahaton, mutta se sai mun olon tuntumaan taas puupökkelömäiseltä ja viulun kielen lailla jännittyneeltä. Mä olisin oikeastikin antanut mitä vain, jos olisin voinut muuttua rennoksi ja tyyneksi.
Kun mä lopulta sain huteran oloni tuntumaan sen verran vahvalta, että uskalsin vilkaista Tikon suuntaan, huomasin sen katselevan mua kiinteästi. Kundin kapeilla kasvoilla väreili pieni, huvittunut hymy, ihan kuin se pystyisi lukemaan mun ajatukset ja naureskelisi niille mielessään.
”Tiäks mitä, Mikki”, Tiko sanoi arvoituksellisesti. Mä vain ynähdin, koska en ihan luottanut siihen, että olisin saanut ääntä kuuluville. ”Mulla jännittää tosi paljon.”
”Häh?” mä tuijotin Tikoa täysin tietoisena siitä, että näytin varmasti melko järkyttyneeltä. Mistään piirteestä Tikossa ei olisi pystynyt arvaamaan, että sillä jännitti pätkääkään.
”Joo joo”, Tiko myönsi ja nyökytteli päätään ihan kuin vakuuttaakseen mut siten.
”Sulla?” mä en voinut olla nauramatta. ”Ei varmasti. Mut mä oon niin paniikissa, että hyvä etten pyörry tähän sängylle.”
Tiko hymähti hiljaa ja painoi jalkansa hellästi mun jalkaa vasten. Mä tunsin siitä huokuvan lämmön ja kundin huumaavan ominaistuoksun, joka sai mun pään niin pyörälle, että tuntui mahdottomalta keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen.
”Mulla jännitti ihan sikana, kun mä odotin sua tuossa pihalla”, Tiko tunnusti. ”Mä olin monta kertaa jo nousemassa ylös ja livistämässä.”
”Hassu”, mä sanoin vähän hellemmällä äänellä, kuin olin tarkoittanut. ”Mutta hyvä, että et lähtenyt.”
”Nii”, Tiko sanoi. Se nuolaisi nopeasti huuliaan ja laski katseensa sitten naurahtaen mun päiväpeittoon. ”Hei kuule Mikki, saanko mä tehdä yhden jutun?”
”Joo?” mä puolittain kysyin, puolittain lupasin. Taas mun vatsanpohjassa tuntui kierivän jokin kylmä jännityksen möykky, mutta nyt se oli kutkuttavan hyvän tuntuinen.
Vaikka mä olinkin osannut tavallaan odottaa sitä, niin silti musta tuntui, että mä menin melkein shokkiin, kun tunsin Tikon käden siirtyvän hellästi mun niskaan ja huulien painuvan mun huulia vasten. Yllättävän nopeasti mä kuitenkin pääsin tilanteen tasalle ja vastasin suudelmaan täysin tietoisena siitä, että siinä mun edessä oli nyt TIKO, eikä vaan kuka tahansa kundi tai muija. Mua pyörrytti ja heikotti, mutta samalla mä olisin halunnut hypätä pystyyn ja tanssia villin voitontanssin. Mä en todellakaan voinut olla ihan samantekevä Tikolle, jos se suuteli mua.
Meidän suudelma ei ollut mikään ujo pikkupusu, vaikka se olikin meidän ensimmäinen kunnon kontakti ilman kännin tuomaa helpotusta. Tikon kanssa suuteleminen tuntui vaivattomalta ja luonnolliselta: siitä kyllä huomasi, ettei se ollut tässä suhteessa mikään aloittelija.
Mä en ollut ihan varma, kauan me istuttiin siinä mun päiväpeitolla kädet toistemme ympärillä ja huulet kevyesti tunnustellen ja tutustuen toisiinsa. Lopulta mun oli kuitenkin pakko irrottautua kun alkoi tuntua, että happi loppui.
Tiko antoi mulle kuitenkin vain hetken hengähdystauon. Mä avasin silmäni yhtä aikaa kundin kanssa ja sen silmissä oleva villi, kiihkeä katse melkein käski mua jatkamaan suudelmaa. Voi saakeli että Tiko olikin kuuma.
”Mikki…” se kuiskasi puoliääneen. ”Voi saakeli Mikki, mitä me oikein tehtiin?”
Sitten Tiko nauroi äänellä, josta kuka tahansa olisi kuullut, että Tiko oli oikein tyytyväinen sekä itseensä, muhun että meidän suudelmaan, vaikka se muuta tavallaan sanoikin.

Lähettäjä: Muumi 
Päivämäärä:   9.5.10 10:25:08

Voi että ku tää on vaa niin hyvä.. Kumpa jatko tulis taas nopeesti ;)

Lähettäjä: Aislinn~ 
Päivämäärä:   9.5.10 11:27:49

o____o aww. Haluaisin olla Mikki. Tää on meikän ehoton lemppari <3~ Ei löytyny virheitä eikä mittää, perfecto!

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   9.5.10 13:00:11

Oi, AWWW!!! Ihuna <3

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   9.5.10 14:44:54

Ihana, jatkoo :D

Lähettäjä: _mangusti_ 
Päivämäärä:   9.5.10 14:52:26

Se on "mua jännitti" ei "mulla jännitti". Keksimpäs jotain rakentavaa. ;D Mut muuten hyvä pätkä. :)

Lähettäjä: verenhimoinen(: 
Päivämäärä:   9.5.10 16:30:26

ihana :P jatkoo !

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.5.10 17:47:46

voisit kyllä tehä kappale jaot niin tekstiä ois kivempi lukea.

apua tää on tosi hyvä, ku mä luen tätä niin tuntuu jotenki siltä et mä oisin päässy kotiin tai silleen jännästi, ihana jatka ♥

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   9.5.10 21:14:11

sulosta, jatkoa♥♥! :p

Lähettäjä: timjami 
Päivämäärä:   9.5.10 21:39:19

Kiitos kommentoineille! :D <3

-, joo mulla on kappaleenjaot tässä, kun kirjotan Wordilla, mutta ht.net kämmää ne tuolleen yhteen :--) Alan merkitseen ne tästä lähtien selkeämmin esim. rivinvaihdolla.

Jatkoa tulee viimeistään keskiviikkona: olen alkuviikosta teatterilla kaikki illat, joten en todnäk ehdi kirjoittamaan. ;D

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   9.5.10 21:47:47

Okei <3

Lähettäjä: TheForgottenOne 
Päivämäärä:   10.5.10 15:51:32

aijaijaii, taas hyvää työtä<33

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   10.5.10 17:19:54

Jatkoo :)

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   10.5.10 18:01:03

jep jatkoo ;) <3

Lähettäjä: maiy 
Päivämäärä:   10.5.10 21:19:05

hyvähyvä ;) jatkoa<3

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   10.5.10 21:33:21

Up :3

Lähettäjä: diidi 
Päivämäärä:   12.5.10 17:46:39

upup :)

Lähettäjä: timjami 
Päivämäärä:   12.5.10 22:01:46

Tänään illalla tai huomenna aamulla jatkopätkä. ;) Taas tapahtumia saa toivoa, jonkinlaista käännekohtaa on tulossa, te saatte ehdotella millaista haluaisitte.

Lähettäjä: timjami 
Päivämäärä:   12.5.10 22:37:34

Mä en osannut kuin puistella typerästi hymyillen päätäni Tikon kysymykselle. Mun päässä ja koko kropassa takoi pökerryttävä tieto siitä, että mun huulet olivat just painuneet Tikon huulia vasten ihan selvin päin ja vapaaehtoisesti kummankin osalta. Se tuntui melkein liian hyvältä ollakseen totta, ja mä halusin nipistää itseäni salaa käsivarresta varmistaakseni, että en vain uneksinut.
”Saanko mä pussata sua uudelleen?” Tiko kysyi ja mun vatsanpohjassa tuntui räjähtävän jälleen iso joukko kirkkaan värisiä ilotulitteita. Mä olin ihan huipputyytyväinen itseeni.
”Kyllä sä saat”, mä lupasin ja sipaisin hyvin varovaisesti ja ujosti kämmenselälläni Tikon poskea, ihan kuin kokeillakseni, oliko se sallittua. Jos mä heittäydyin oikein kovasti tilanteeseen, enkä välittänyt faktoista, niin mä pystyin melkein uskottelemaan itselleni, että mä ja Tiko oltiin pari. Ajatus hymyilytti mua.
Tikon silmät siristyivät kapeiksi hyväntuulisiksi viiruiksi, kun se hymyili mulle ja kömpi sängyllä sitten lähemmäs mua. Mä olisin halunnut vetää sen syliini: se oli niin pikkuinen ja suloinen, vaikka olikin paljastanut äsken itsestään yllättävän kiihkeän ja himokkaan puolen. Hyvä kuitenkin, että uskalsin edes koskea kundiin, vaikka se nyt vaikuttikin aika halukkaalta lähempään kontaktiin mun kanssa. Sen syistä yllättävään innokkaaseen käytökseen mulla ei edelleenkään ollut pienintäkään haisua.
Tiko painoi kasvonsa niin lähelle mua, että mä pystyin laskemaan kesän jälkeiset pisamat sen hyppyrinenältä. Se pussasi mua pari kertaa pehmeästi suulle, virnisti ja halasi sitten mua hellästi.
”Kiva, kun me tutustuttiin, Mikki”, se sanoi mun korvaan, ennen kuin vetäytyi kauemmas ja sipaisi vaaleanruskeat hiuksensa ojennukseen pois silmiltä. Nyt sen katse oli jo paljon rauhallisempi kuin äsken, ja vaikka sen silmät tuikkivatkin ilkikurisesti, intiaanikatseensa se oli piilottanut multa. Mä olin kuitenkin valmis tekemään töitä saadakseni sen taas näkyviin.
”Niinpä”, mä sanoin päätäni nyökytellen ja siirryin puolittain huomaamattomasti vähän lähemmäs sitä. @!#$, mä olin ihan myyty: Tikolla ei tarvitsisi tehdä paljoakaan saadakseen mut polvilleen eteensä.
Edelleen mut vatsanpohjassa kuitenkin kaihersi pelko siitä, että kundi vain leikki mulla ja kismaili samalla mun selän takana jonkun toisen kanssa. Enhän mä edes tiennyt, oliko Tiko hetero vai ei, ja asian esille ottaminen tuntui pelottavalta, mustalta verholta jossain kaukaisessa tulevaisuudessa. Vaikka tavallaan mä uskoin jossain sisälläni, ettei kukaan pussaillut ihan huvikseen saman sukupuolen edustajaa sillä tavalla kuin Tiko oli mua suudellut, niin ne harvat juorut, jotka mä siitä olin kuullut, puhuivat kyllä vähän Tikoa vastaan. Osa piti sitä aikamoisena pleijerinä, joka vaihtoi kumppania viikossa, mutta mä aioin silti antaa sille tilaisuuden näyttää, millainen se oikeasti oli. Enhän mäkään ollut samanlainen kaikkia ihmisiä kohtaan, joten miksi yksi pikkurike tekisi siitä hetki kamalan ihmisen?
”Mutta oikeasti, Mikki, mitä äsken tapahtui?” Tiko käänsi katseensa mun ja oli niin kysyvän näköinen, että se oli joko ihan ilmiömäinen näyttelijä tai sitten tosissaan. Mä en ihan tiennyt, kumpi vastaus oli oikein.
”No tuota…” mä aloitin miettien, mitä vastaisin sille. ”Me taidettiin suudella?”
”Joo, Sherlock”, Tiko nauroi hyväntahtoisesti ja tuuppasi mua leikkisästi kylkeen. ”Mutta… tiedätkö sä mitä, Mikki? Mä luulin, että en ikinä pääsisi yli siitä mun tyttökaverista, mutta en mä ole edes miettinyt sitä meidän eron jälkeen. Mä oon miettinyt pelkästään sua.”
”Häh?” mä en saanut sanottua mitään muuta ja olisin halunnut kirota lyhytsanaisuuttani. Mun tuntui kuitenkin tosi hankalalta ymmärtää Tikon sanoja. Mitä se oikein tarkoitti?
”Nii, sua sua. Mä mietin sitä, kun me silloin keväällä nähtiin ekan kerran, ja sit mulle tuli mieleen se, mitä se yks kundi sanoi. Muistatko sä?”
Yks kundi – mulla kesti vähän aikaa tajuta, että Tikon yks kundi tarkoitti epäilyksettä Samua ja Samun kailottama asia… Nii, Samuhan oli kiltisti infonnut koko rantaa siitä, että mä olin bi. Eihän Tiko voinut sitä tarkoittaa?
”En mä ole varma, tajuanko mä mitä sä tarkoitat”, mun oli pakko tunnustaa.
”Hassu, kyllä sä ihan varmasti muistat. Se pitkä kundihan huusi niin kovaa, että koko Työväenranta varmasti kuului. Oletko sä oikeasti bi?” Tikon ilme muuttui melkein vaativaksi ja se painotti viimeistä lausetta tavalla, josta mun oli hankala arvata, miten se tulisi reagoimaan mun vastaukseen. Mä harkitsin pari sekuntia valehtelemista.
”Ööö…” mä vastasin viisaasti pelatakseni aikaa. ”No kyllä mä oon. Joo.”
Heti tunnustettuani mä olisin halunnut kelata sanat takaisin ja muuttaa ne ihan miksi tahansa muuksi. Tiko meni pitkäksi aikaa niin viekkaan ja velmun näköiseksi, että mä jo pelkäsin sen tekevän jotakin tosi radikaalia, pahimmassa tapauksessa vaikka lähtevän pois ja sanovan, että see ya ja siinä se. Hetken kuluttua Tiko kuitenkin avasi taas suunsa ja kumartui lähemmäs mua kuin salaliittolainen.
”Tiedätkö mitä, Mikki. Mä taidan olla vähän ihastunut suhun.”
Sillä hetkellä musta oikeastikin tuntui, että mä voisin halata ja suudella koko maailmaa. Ja niin mä tavallaan teinkin – mun sisällä lähti vyörymään onnellinen, ehtymätön virta, joka sai koko mun kropan tuntumaan sähköistyneeltä ja melkein asetti mun silmille kuvitteelliset vaaleanpunaiset aurinkolasit. Nyt mä tiesin, miltä teinitytöistä tuntui, kun kulmakunnan komein kolli osoitti niille kiinnostustaan. Ja hei – sen tunteen voitti kyllä vaan harvat.

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   12.5.10 23:20:04

Ihana, jatkoo <3

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   13.5.10 00:00:42

uijui laallatilaa söpöäihanaa!! ♥♥

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   13.5.10 19:02:31

Awwws <3 Aivan ihanamahtavaihunaiiiik! <3

Lähettäjä: millis 
Päivämäärä:   13.5.10 20:19:09

tykkääntykkääntykkään ♥

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   14.5.10 08:07:48

ihanaa <3 jatkoo ! ;)

Lähettäjä: Aislinn~ 
Päivämäärä:   14.5.10 18:02:06

sfnsdngdsxvm parhautta taas <3 Jotenki tähän uppoutuu niin totaalisesti. Gravitationin vika että nään mielessäni Tikon ja Mikin anime-hahmoina :---D awws jatkoa!

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   14.5.10 20:51:38

Jatkoo :)

Lähettäjä: timjami 
Päivämäärä:   15.5.10 16:04:47

Uusi pätkä on jo melkein valmis, mutta nyt tuli tenkkapoo, ja siksi kysynki teiltä neuvoa. Enempää en tässä vaiheessa ala vielä juonesta paljastelemaan, mutta:

Haluatteko, että Tikon ja Mikin välit syventyvät vielä entisestään ilman mitään suhdeongelmia?

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   15.5.10 19:48:57

noh, ekaks ihana patka ! :) no jos vaikka vahan syventys niiden suhde ja sit jotain pikkusta riitaa... ja st taas siirappii :)

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   15.5.10 19:49:38

Ilman suhdeongelmia. Jatkoo :)

Lähettäjä: Sideways 
Päivämäärä:   15.5.10 22:51:33

Mä tyksisin, jos nyt menis silleen, et Tikon ja Mikin välit lämpenee, mut sitten, kännissä -dääm- toinen niistä vetääkin tytön kainaloon -.-

Lähettäjä: verenhimoinen(: 
Päivämäärä:   15.5.10 23:26:50

komppaan nipsua =)

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   16.5.10 17:48:04

just :) mukava kun kännykällä kirjotin edellisen komman nii ei Ä eikä Ö toiminu ;) mut siis atkoo =]

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   16.5.10 22:30:09

Lähettäjä: nipsu
Päivämäärä: 15.5.10 19:48:57

noh, ekaks ihana patka ! :) no jos vaikka vahan syventys niiden suhde ja sit jotain pikkusta riitaa... ja st taas siirappii :)

Lähettäjä: timjami 
Päivämäärä:   18.5.10 13:38:52

En pääse kirjoittamaan ennen torstaita, anteeksi kamalasti viivästys, mutta en ole kotona :(

Kiitos kommentoineille ja jatkoa varmasti tulee vielä ennen perjantaita!

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   18.5.10 14:47:35

no voe : / mut hei mä jaksan ainakin oottaa ! ;)

Lähettäjä: tipi 
Päivämäärä:   19.5.10 17:42:04

mäkin odottelen ja upitan :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.5.10 14:00:05

uppis

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   22.5.10 19:47:24

ylöööös

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   22.5.10 19:54:58

Up :3

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   23.5.10 20:09:43

nostelen :))

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   23.5.10 21:46:31

UP :)

Lähettäjä: Helinä K. 
Päivämäärä:   23.5.10 22:52:24

”Tiedätkö mitä, Mikki. Mä taidan olla vähän ihastunut suhun.”

>:O NAM oon lukenu tät mutten oo kehannu kommentoida mut NYT SÄ ET OO JATKANU SATAA VUOTEE JA MÄ KUOLEN kiitos :)

Lähettäjä: pupuli 
Päivämäärä:   24.5.10 02:03:33

vähä on ihana tarina :P

Lähettäjä: :D 
Päivämäärä:   24.5.10 19:28:12

Luin tän alusta, ja voin kertoo kyl et iha sairaan ihanaa tekstii♥ Sait uuden lukijan!:)

Lähettäjä: _mangusti_ 
Päivämäärä:   24.5.10 21:38:52

Ongelmia kehiin! ;)

Lähettäjä: timjami 
Päivämäärä:   26.5.10 15:31:50

Anteeksi kamalasti pitkästä tauosta, kaverilla on ollut hankalaa ja olen tukenut häntä, joten en ole ehtinyt kirjoittaa! Nyt lupaan kuitenkin ryhdistäytä! :)

Hyvä kun olette tykänneet!

--

”Ai oletko sä nyt ihan tosissas?” mun oli pakko varmistaa, vaikka tavallaan pelkäsinkin Tikon pian nauravan ja hihkaisevan laskeneensa vain leikkiä. Kundi kuitenkin nyökytteli päätään täydellisen vakavana ja tapitti mua silmiin tiukasti.
”Oon. Mä oon tykännyt susta jo aika kauankin, en ole vaan uskaltanut sanoa mitään. Mua pelotti, että sä pitäisit mua vaan kaverina”, Tiko selitti ja hieraisi toisella kädellä niskaansa hämillisen näköisenä. Mua melkein nauratti nähdä se niin hankalana, mä kun olin tottunut siihen, että se oli aina tosi sanavalmis ja rento. Tuntui kuitenkin kivalta nähdä siinä muunlaisiakin piirteitä.
”No tuota…” mä aloitin epävarmasti ja nieleskelin pari kertaa. ”Mä… mä oon oikeastaan ollut kusessa suhun jo siitä asti kun me tavattiin.”
Tuntui helpottavalta saada päästää suustaan ne sanat, joita mä olin pyöritellyt päässäni niin monesti ennenkin. Tikokin hymyili mulle hellästi.
”Kiva kuulla”, se sanoi pehmeällä äänellä ja kömpi samalla sängyllä lähemmäs mua, mikäli se vain oli mahdollista. Tikon puolittain miehekäs, puolittain vielä kovin poikamainen tuoksu valtasi mut jällen ja sai mun päässä vippaamaan. Musta tuntui oikeastikin hyvältä, ettei Tiko ollut saman tien ehdottanut mitään seurustelun suuntaista, se kun olisi voinut tuntua vähän yläastemeiningiltä. Oltiinhan me loppujen lopuksi tunnettu vielä aika vähän aikaa.
Ennen kuin mä ehdin kissaa sanoa, Tiko oli kiepahtanut istumaan hajareisin mun syliin ja livautti kätensä mun alaselälle kujeileva ilme kasvoillaan. Vaikka mua ujostutti kovasti, mä nielin jännityksen ja laskin mun kädet jätkän kapealle vyötärölle. Sen iho huokui lämpimänä paidan läpi ja musta tuntui, että mun suupielet yrittivät kovasti kurottua korviin, niin tyytyväinen mä olin. Siksi mä hämmennyinkin kovasti, kun Tikon ilme valahtikin asteen alaspäin.
”Hei Mikki”, se aloitti valittavalla äänensävyllä. ”Kyllä sä ihan saat koskea muhun, en mä mene siitä rikki tai mitään.”
Ja niin mä sitten koskin.

Meidän kuhertelu oli kyllä paljon kesympää kuin joku saattoi olettaa. Kaikki meidän vaatteet pysyi päällä koko ajan, kummankaan kädet eivät ajelehtineet päällimmäisimpien vaatekerrosten alle ja huuletkin olivat melkein kuin liimattuina vain toisiaan vasten – mikään kiimainen esileikki ei siis ollut kyseessä. Mutta kun Tiko lopulta pyörähti voipuneena makaamaan mahalleen mun viereen, nyki t-paitansa helmaa alemmas ja kääntyi sitten niin, että sen hiukset kutittivat mun poskea, niin mä olin niin onnellinen että meinasin haljeta. Tiko oli kyllä löytöjen löytö, jätkä just mun makuun.
”Porukat tulee kohta kotiin”, mä sanoin hetken kuluttua ja aloin silitellä laiskasti Tikon käsivarren sisäpuolta. Tiko kohotti raukean katseensa muhun.
”Tietääkö ne, että sä tykkäät pojista?” se kysyi. Mä pudistin päätäni vastaukseksi.
”Ei, en mä ole oikein uskaltanut kertoa. Tietääkö sun porukat sit?”
Tiko kohottautui ylemmäs sängyllä ja kohotti toisen käden leuan alle tueksi. Se katsoi mua melkein syyttävän näköisenä.
”Joo, kyllä ne tietää. Mun mielestä meidänkin olis hyvä kertoa, kun mä en hirveenä tykkää mistään salailusta”, Tiko sanoi niin päättäväisenä, että mulle tuli melkein olo, kuin se käskisi mua kertomaan ja mieluiten vielä saman tien. Ahdistus vyöryi mun yli ja mua melkein ihmetytti, miksi se halusi mun kertovan vanhemmilleni, että mulla oli säätöä pojan kanssa. Eihän me hei seurusteltu, enkä mä olisi varmasti silloinkaan kertonut.
”En mä oikein ole varma”, mä jarruttelin, sillä en oikeastikaan ollut pätkääkään varma siitä, että mun porukat suhtautuisivat positiivisesti siihen, että mun seurustelukumppanilla ei ollutkaan tissejä ja pillua. Itse asiassa mä vähän pelkäsin, että ne järkyttyisivät tosi pahasti, vaikka olivatkin muuten ihan huippuvanhempia.
Tiko siirsi kätensä mun hiuksiin ja silitti niitä kevyesti.
”Ei sun tarvi pelätä, Mikki”, se sanoi. ”Hyvin se menee.”
”Joo, mutta ei”, mä nousin istumaan sängynreunalle pystyäkseni vastustamaan helpommin Tikon vaativaa katsetta. Tiko seurasi mun perässä ja tunkeutui ihan mun kylkeen. Seurasi hetken hiljaisuus.
”No okei”, Tiko lopulta myöntyi. ”Odotetaan sitten vähän aikaa, ennen kuin kerrotaan sun porukoille. Ei meidän ole mitään järkeä alkaa riidellä nyt, kun vasta alkoi mennä oikeesti hyvin.”

Kun Tiko lähti vajaan tunnin kuluttua kotiin, mä etsin heti vapiseviin käsiini kännykän ja pirautin Ninalle. Se vastasi kolmannen tuuttauksen jälkeen ninamaisen pirteästi.
”Heippa Mikki!” taustalta kuuluva puheensorina paljasti, että Nina taisi olla kaupungissa pitämässä hauskaa.
”Moi”, mä sanoin. Vasta nyt mun sydän tuntui tajunneen, mitä äsken tapahtui, se alkoi nimittäin hakata kovaa, kovaa, kovaa, ihan kuin olisi halunnut melkein revetä riemusta.”Tiedätkö mitä?”
”No?” Ninan äänensävystä kuuli, miten uteliaisuus kohotti päätään.
”Tiko sanoi, että se on ihastunut muhun”, mä sanoin ja yritin tasoittaa ääneni värinää. Hitto, mä olin melkein kuin jokin fanityttö.
”MITÄ?!” Nina kiljui luuriin niin kovaa, että hetken mun teki mieli siirtää kännykkä pois korvalta. Mua nauratti.
”Joo joo”, mä nyökkäsin päätäni ja tajusin vasta vähän liian myöhään, etteihän Nina sitä voinut nähdä.
”Ihanaa! Onneksi olkoon!” Nina onnitteli. Mä olin kertonut sille monen monta kertaa Tikosta ja kaikista sen toilailuista, joten Nina kyllä tiesi ihan tarkalleen, miten iso juttu tää oli mulle. Se mimmi kyllä oli ihana, vaikka kiljuikin kuin hyeena välittämättä mun herkästä kuulosta. Ninalla oli kyllä sydän oikealla paikalla.
”Kiitti”, mä vastasin ja lysähdin samalla istumaan olkkarin pehmoiselle sohvalle. Elämä oli sitten välillä ihan huippuhienoa.
”Mutta hei, Mikki, tule käymään kaupungissa”, Nina sanoi. ”Mulla olisi sulle yks juttu.”
Mun uteliaisuus heräsi ja me sovittiin, että nähtäisiin puolen tunnin kuluttua Ärrän edessä. Mä olin edelleen niin euforiassa, että tajusin vasta pitkän ajan kuluttua ulko-ovesta astuttuani, että ulkona satoi vettä kuin Esterin perseestä. Mutta mitä sitten, Tiko tykkäsi musta ja mä siitä, ja meitä odotti varmasti ihan mahtava syksy!