|
Lähettäjä: [[suvie
Päivämäärä: 25.3.10 21:50:41
Surusilmä: Kiitos ihan kauheesti tosta kommentista! Tollasia kommentteja mä haluaisin paljon enemmän :) Ja musta on aivan ihanaa, että on edes yksi joka ei halua Nooran ja Villen palaavan yhteen. Ja mä voin taata sen, että mulla tulee kyllä ihan uuskin tarina :)
---
Sivistynyttä keskustelua
Aamulla heräsin siihen kun aurinko paistoi suoraan silmiini. Huuleni kaartuivat väkisinkin hymyyn. Voisiko päivä enää ihanammin alkaa? Ihana päivä loppui tasan siihen, kun aukaisin silmäni ja tunsin ensimmäisenä vihlovan kivun päässäni. Piru vie.
- Päätit sitten kuitenkin herätä? Kuulin Matiaksen äänen takaani ja pyörähdin tätä vasten kyljelleni ja silmäni osuivat ensimmäisenä tämän kaulaan.
- Mikäs sun kaulaan on käynyt? Kysyin hieman sarkastisena ja muistin melkein saman tien.
- Sinä, tämä kuitenkin sanoi ja hieman omituisesti hymyillen silitteli poskeani. - Sä et ole ollenkaan semmoinen kun mä ensin luulin.
- Aha?
- Sä olet paljon mielenkiintoisempi, Matias jatkoi ja suuteli minua sitten hellästi - ja pitkään.
- Meidän piti sitten puhua tänään, muistutin tätä ja tämä virnisti pienesti.
- Niin sun kihlauksesta ja mun avioliitosta, tämä totesi ja kierähti sitten selälleen. - Mutta ensin mennään suihkuun.
Tunsin oloni hieman inhimillisemmäksi vasta sitten kun olin syönyt mahani täyteen äidin keittämää kaurapuuroa ja kun olin seissyt melkein puoli tuntia jääkylmän veden alla suihkussa. Matias ei suostunut tulemaan kanssani suihkuun, koska väitti saavansa hypotermia-kohtauksen. Ja pyh, sanon minä. Mikään ei piristä krapulaista oloa niin kuin kylmä suihku.
- Joko me nyt voidaan keskustella? Matias kysyi kun olin saanut vedettyä päälleni puhtaalta tuoksuvat vaatteet ja makoilin sängylläni melkein elävänä ihmisenä.
- Joo, mutisin vain ja hieroin sormillani hieman ohimoitani.
- Mikset sä kertonut, että sulla on ollut jotain sutinaa Villen kanssa?
- Ei kihlausta voi oikein nimittää sutinaksi, huomautin ja Matias nyökkäsi myöntävästi. - Sitä paitsi, minkä takia ite et sanonut että oot ollu naimisissa?
- Niin, joo, Matias mutisi jotenkin vaivaantuneen näköisenä.
- Oliko vaikeekin ero? kysyin sitten, kun mies ei tuntunut saavan suustaan minkäänlaista vastausta. Toisaalta, jos ero oli ollut aivan hirvittävä, en minäkään olisi siitä halunnut puhua. En oikeastaan halunnut edes puhua minun ja Villen edesmenneestä kihlauksesta, vaikka ei se ero nyt niin kauhea ollutkaan. Eron jälkeinen kohtaaminen oli vaikeaa, mutta itse ero sujui oikein hyvin.
- Vähän niin kuin joo, Matias ei saanut muuta suustaan ja tämän katse harhaili seiniä pitkin.
- Puhutaan ensin susta ja sitten mä voin kertoa sulle kaiken? tämä ehdotti, enkä oikeastaan voinut muuta kuin suostua, tämä näytti niin säälittävältä ja ajattelin että tämän kertomusta seuraisi vain itkua ja parkua.
- Ihan kuinka vain.
- Eli siis sä ja Ville vaan ihan kirjaimellisesti kävelitte eri suuntiin? Matias varmisti, eikä ilmeisesti voinut uskoa mitään sellaista. - Sitten sen jälkeen kun sä tulit Hollannista takaisin, niin te riitelitte?
- Joo, aika lailla just noin.
- Sitten sä menit Tuomaksen kanssa kimppaan?
- Ei kun siinä välissä oli se Joona, muistutin ja Matiaksella oli ilmiselvästi kauheita ongelmia pidätellessään naurua.
- Joona, jota sä panit, mutta et muista mitään, tämä hörötteli ja minulla ei vain ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin heittää tätä tyynyllä päähän ja mulkoilla tätä paheksuvasti.
- Sitten tuli Tuomas, tämä totesi ja pudisteli päätään epäuskoisena. - Hitto, sä oot säätänyt aika lailla.
- Niin mä oon, hykertelin tyytyväisenä itseeni. Olimmehan kuitenkin kaikki pysyneet ystävinä vielä sen jälkeenkin. - Minkä takia sä oot tommonen?
- Millanen? Matias kysyi selvästi kummastuneena puheenaiheen vaihdoksestani.
- Rauhallinen, täsmensin ja minua alkoi kiukuttaan, kun Matias ei raivonnut eikä syytellyt mustasukkaisuuden kourissa.
- Mitä mun sitten pitäis tehdä? tämä vain kysyi rauhallisesti ja risti kädet niskansa taakse.
- No raivota, olla mustasukkainen ja vihanen siitä että mä valehtelin sulle, selitin tälle ja tämä vain kohotteli typerästi kulmiaan. - Sä käyttäydyt aivan niin kuin paras ystävä, et niin kuin poikaystävä.
- Enhän mäkään oo sulle kaikkea kertonut, tämä muistutti taas, mutta ei kuitenkaan saanut minua edes hieman leppymään.
- Niin mutta sulla jäi pointti näkemättä, nurisin tälle, eikä tämä voinut olla katsomatta minua hieman säälivän näköisenä.
- Niin mikä?
- Pidätkö sä mua edes sun tyttöystävä?
- Aika lailla, Matias mutisi. Aika lailla? Voihan víttu!
- Aika lailla? Ja mitäs ihmettä se nyt tarkottaa? Se on joko kyllä tai ei, sihahdin jo suuttuneena ja pongahdin istumaan sänkyni päällä. Että mies osasi olla idiootti! Juuri nyt kun kärsin elämäni krapulasta, tämän piti mennä sanomaan tuollaista. Olisi edes valehdellut! Minkä takia juuri minulle lankesi nämä miehet?
- En mä ole vielä lokeroinut sua mihinkään kastiin, Matias huokaisi. Jos minulla olisi ollut teräase, olisin todellakin tuikannut sen Matiakseen. Lokeroinut? Kastiin?
- Siis hä? voi oi, itsekin kuulin kuinka kireä ääneni oli. Kohta saisin sellaisen päänsäryn, että alta pois. Sitä ennen halusin kuitenkin mukiloida hieman Matiasta, näyttää mistä minut oli oikein tehty ja mitä minulle ei missään nimessä saanut sanoa.
- Ehkä elämä olis sitten helpompaa, kun sais ton avioeron pois alta lopullisesti, tämä tarinoi ja olin varma, ettei tämä todellakaan tiennyt mitä päästeli suustaan.
- Oletko sä vieläkin kiinni siinä sun entisessä? parahdin ja olisin halunnut ruveta pillittämään. Olin viimein löytänyt ihan mukavan yksilön, ehkä hieman liian kaupunkilaisen, mutta muuten kehityskelpoisen - ja tämä haikaili vieläkin entisen vaimonsa perään! Annan minun kaikki kestää!
- Tavallaan joo, Matias sanoi ja nousi hänkin istumaan tuijottaen minua nyt vakavasti silmiin. Voi @!#$, ei kai sentään?
- Meidän avioero ei ole vielä astunut kunnolla voimaan, Matias sanoi hitaasti ja selvästi niin, että varmasti kaikki sanat uppoivat tajuntaani. Ilmeisesti ilmeeni kertoi jotain sen hetkisistä tunteistani, sillä tämä tarttui ranteistani kiinni ja kieräytti minut nopeasti selälleni sängylle.
- Kuuntele! Matias tiuskaisi ja naulitsi ranteeni nopeasti pääni yläpuolelle patjaan kiinni. Siinä minä sitten olin; puolustuskyvyttömänä vaikka olisin halunnut repiä tuolta miehenketaleelta silmät pois päästä.
- Sä olet vielä naimisissa, vaikeroin miehen alla ja suljin silmäni. - Mä olen se toinen nainen!
- Mulle sä olet kyllä se ykkönen, Matias yritti rauhoitella minua, mutta tyydyin luomaan tähän salamoivan katseen.
- Älä jauha páskaa, sä olet naimisissa!
|