|
Lähettäjä: Muisto97
Päivämäärä: 26.2.10 12:42:58
Pahoittelen virheitä, en ehdi oikolukemaan:) Ja sanon nyt jo, että menee alkuviikkoon ennen kuin jatkuu seuraavan kerran...
_______________________________________________________
Huoneeni oli aivan samanlainen kuin se oli ollut jo viimeiset yli kymmenen vuotta. Seinät oli hailakkaan siniset, ja kalusteet oli valkoisia. Matto ja verhot oli mustavalkoisia, ja muuten ei mitään pysyvyyttä ollutkaan, vaan esimerkiksi sängyssä oli milloin minkäkin väriset petivaatteet. Istahdin huokaisten sängyn laidalle, tontuilla kuvioidun luonnonvalkoisen pussilakanan päälle. En voinut olla hymyilemättä sille. Äitini oli aina rakastanut joulua. Kaivoin kännykän esille, ja koitin soittaa Arille. Mies ei kuitenkaan vastannut, joten näpyttelin nopeasti tekstiviestillä tiedon, että selvisin ehjin nahoin kotiin. Hieman minua ihmetytti, kun mies ei vastannut puhelimeen, vaikka hän oli menossa vasta seuraavana aamuna vanhempiensa luokse, ja hän oli sanonut pysyvänsä kotona tämän illan. Samassa Matti paukkasi huoneeseen keskeyttäen ajatukseni.
-Äiti käski syömään, poika sanoi ja katsoi minua silmät innosta kiiluen. Pörrötin Matin hiuksia naurahtaen.
-Joo mä tuun, sanoin ja nousin ylös venytellen. Hetken emmin, ennen kuin sujautin puhelimen taskuuni.
Ruokapöydässä oli aikamoinen hälinä, kun Marin perhe oli paikalla, ja heidän kuusi ja kahdeksan vanhat tytöt puhua pulputtivat minkä ehtivät. Asiasta oli hankala saada selvää, sillä puhe tuli suomen ja englannin sekoituksena...
-Mutta Markokos se siinä! Mari huudahti ja tuli halaamaan minua.
-Sustahan on suorastaan komea tullut, hän jatkoi katsoen minua päästä varpaisiin. Tunsin punastuvani hieman, ja mutisin nopeasti jotain kiitoksen tapaista, ennen kuin istuin pöydän ääreen.
Onnistuin koko ruokailun ajan välttelemään puhumista, sillä Mari piti huolen ettei kenenkään muun tarvinnut sanoa oikeastaan kuin juu tai jaa sopivaan väliin. Tunsin isäni tarkkailevan minua, ja vilkaistessani hänen suuntaan, minusta tuntui oudosti, että hän tiesi aivan liikaa. Pöydästä noustuani livistin heti ylös, ja koitin uudestaan soittaa Arille. Mies ei vastannut vieläkään, ja aloin huolestua. Mielessäni kävi jo ajatus, että ehkä Ari ei vastannut puhelimeen, koska oli jossain muualla kuin kotona, tai sitten hänellä oli seuraa... Katkaisin nopeasti tuollaiset ajatukset, ja päätin vakaasti uskoa, että mies oli vain unohtanut puhelimen äänettömälle ja oli katsomassa telkkaria tai suihkussa, tai sitten pesukone oli päällä, sillä silloin ei pienessä kaksiossamme kuullut mitään kun se vanha rousku pauhasi.
Seuraavana aamuna tarkistin ensimmäisenä puhelimen, joka oli kuitenkin edelleen viestitön. Painoin Arin numeron esiin, ja puhelin soi... ja soi... ja soi... Lopulta suljin puhelimen, ja viskasin sen seinään, johon törmätessään se meni moneen osaan. En jaksanut välittää siitä, vaan nousin kiukkuisesti ja harpoin suihkuun. Kymmenen minuuttia seistyäni kuuman veden piiskattavana, aloin rauhoittua. Pesin nopeasti hiukseni, ennen kuin marssin huoneeseeni. Pukeuduttuani keräsin puhelimen kappaleet ja taiteilin teipin avustuksella kännykän takaisin kasaan. Kiukkuni laantui lopullisesti, kun saatuani puhelimen päälle, se ilmoitti uudesta viestistä. Ari oli laittanut viestin muutaman minuuttia sitten, ja siinä luki "anteeksi kulta, unohdin eilen puhelimen takin taskuun". Vaikka viestissä oli selittelyn makua, nielin sen mukisematta, ja itsekseni valkeaa joulua hyräillen loikin alakertaan, jossa nenääni tulvi jo vohvelien tuoksu.
-Hyvää huomenta! huikkasin iloisesti, vain saadakseni isältäni hämmästyneen katseen. Mari ja äitini katsoivat minua hymyillen, ja toivottivat hyvät huomenet ennen kuin jatkoivat aamiaisen tekemistä.
-Mikäs sinua nyt noin hymyilytyttää? isäni kysyi ammatti-äänellään, laskiessaan samalla lehden edestään. Hän katsoi minua odottavasti, ja vastasin katseeseen hymyillen.
-Elämä vaan on niin ihanaa, ja ulkona on lunta ja huomenna on jouluaatto, latelin iloisesti ja hörppäsin äitini eteeni laittamasta kahvimukista pitkän kulauksen.
-Vai niin, isäni sanoi ja katsoi minua vieläkin epäluloisena. Hetken jo mietin, että läväyttäisin olevani homo, mutta muutin mieleni. Ei kai minulla nyt olisi syytä järkyttää vanhempiani, ja pilata heidän joulua... Se oli vain tekosyy, jolla sain asiaa pitkitettyä, ja tiesin sen vallan hyvin, mutta en antanut sen häiritä.
Päivä kului nopeasti Matin huoneessa pleikkaria hakatessa, ja ennen kaikkea äidin eteen joutumista vältellen. En voinut kuin ihmetellä, miten paljon töitä saattoi löytyä vielä aaton aattona, mutta minua hieman epäilytti, että äiti oli tahallaan jättänyt töitä odottamaan tuloani. Ihan ensin jouduin lounaan jälkeen kantamaan saunaan puita, ja samalla leikkimään sauna-paronia ja vahtimaan että siellä pysyi tuli pesässä. Kun siitä kuvittelin selvinneeni, keksi hän, että lunta oli tullut niin paljon, että minä ja Matti voisimme kolata sen sillä välin kun Marin perhe saunoi. Saunan jälkeen livistimme Matin kanssa pelaamaan, ja saimmekin olla toista tuntia rauhassa, ennen kuin meidät huudettiin syömään. Koska ei sitä voinut jättää väliin, saimme uuden listan töitä kumpikin, ja ilta sujuikin kaikenlaisessa turhassa touhussa, kuten imuroinnissa ja tiskaamisessa, mattojen puistelussa ja kuusen koristelussa. Tytöt oli toki alaosan puusta koristelleet, mutta minulle ja Matille jäi yläosa, jonne ei tytöt yltäneet.
Illalla istuimme koko väki katselemassa telkkaria olohuoneessa, kun Mari ensin oli vienyt tytöt nukkumaan. Matti väsyi kanssa aika pian, ja jäimme "aikuisten" kesken (eihän minulla olut kuin puoli vuotta täysi-ikäisyyteen) istumaan iltaa terästetyn glögin kanssa. Itse päätin siinä vaiheessa mennä nukkumaan, kun keskustelu alkoi kääntymään seksi-elämään, ja varsinkin minun sellaiseen.
-Öitä, toivotin nopeasti Marin alkaessa miettimään, olikohan minulla joku odottamassa siellä helsingissä, kun puhelinta vähän väliä vilkuilin. Todellisuudessa olin huolissani, sillä en ollut Arista kuullut mitään koko päivänä.
"Kauniita unia kulta <3" laitoin hänelle vielä ennen kuin pujahdin peittojen alle, ja käännyin selälleni tuijottelemaan huoneen kattoa. Ikkunasta tulvi kuun valoa sisälle, ja kello raksutti hitaasti kohti kahtatoista. En voinut olla naurahtamatta, kun yllätin itseni toiveikkaasti kuuntelemasta sorkkien kopinaa katolta. Tyttöjen katsoma joulupukki-elokuva sai mielikuvitukseni lentämään... Juuri ennen nukahtamista kuulin puhelimen piippaavan, ja kurotin sen pöydän kulmalta.
"Nuku hyvin" oli Arin lyhyt vastaus. Nukahdin hymyillen, miehen kuva mielessäni. Olin täydellisen rakastunut.
Aamulla nukuin ihmeen pitkään, ja nousin vasta vähän ennen yhtätoista ylös. Lapset oli innoissaan, ja jopa Matti intoutui juiksemaan heidän kanssa ikkunasta toiseen, katsomaan josko joulupukki olisi jo tulossa. Vaikka veljeni koittikin leikkiä vanhempaa kuin on, nautin nimenomaan näistä tällaisista hetkistä, jolloin hänkin saattoi olla taas lapsi.
-Huomenta, ja hyvää joulua, sanoin astuessani keittiöön.
-Hyvää joulua, äitini huikkasi hellan edestä. Hän katseli arvioivasti laatikoita, jotka muhivat uunissa. Kinkun tuoksu oli jo vallannut koko talon.
-Missä kaikki on?
-Saunaa lämmittämässä, äitini vastasi silmää iskien, ja naurahdin hieman tajutessani.
Puolilta päivin keräännyimme jälleen kaikki olohuoneeseen katsomaan joulurauhan julistusta, jonka jälkeen olikin ruokailun aika. Olimme juuri saaneet syötyä, kun ovelta kuului kolinaa.
-Onkos täällä kilttejä lapsia? kysyi miehehen ääni ovelta, ja pian kepin kolahdukset saatteli punanuttuisen miehen keittiön ovelle. Tytöt katsoivat silmät kauhusta pyöreinä, ja Mattikin hytkyi paikallaan kuin olisi istunut kusiaispesässä.
-Taitaapa olla, kun lautasetkin on syöty tyhjiksi, Mari sanoi hymyillen, ja nousimme kaikki ylös.
Lahjat oli pian jaettu, jopa ne jotka tontut oli pukin puolesta kuusen alle kantaneet syödessämme, ja katselimme lasten intoa heidän availlessa pakettejaan.
-Vieläkö sitä ruokaa jäi? isäni kysyi iloisesti, mahaansa taputellen.
-Tuolla olisi kolo kinkulle, tuolla porkkanalaatikolle... hän esitelmöi naureskellen. Lapset jäivät availemaan uusia lelujaan, kun me muut sirryimme takaisin pöydän äärelle. Kännykkä värisi taskussani, ja nostin sen esiin. Hymy nousi huulilleni, kun näin Arin soittavan.
-Hei kulta, hän sanoi heti kun linja aukesi.
-No hei vaan, sanoin ja nousin ylös, siirtyen kuistille, jossa aloin kaivamaan tupakoita esille.
-Onko ollut mukava joulu? mies kysyi, ja olin huomaavinani hänen äänessään jotain outoa.
-Ihan kiva, mutta mukavempaa olisi sun kanssa, sanoin kuitenkin iloisesti.
-Niin, hei mun täytyy mennä, me ruvetaan just syömään, Ari sanoi äkisti, ja ennen kuin huomasinkaan, hän oli sulkenut puhelimen. Tuijotin hetken ihmeissäni hiljaista kapulaa, mutta laitoin sen sitten taskuun ja tumppasin tupakkani, siirtyen sisälle takaisin ruokapöydän äärelle.
-No mutta, naisetko ne sieltä perään soittelee, Mari sanoi hymyillen tietäväisesti.
-Ei, vastasin ajatuksissani.
-No ketäs se sitten oli? äitini puolestaan kysyi.
-Mun... kämppis, sanoin empien.
-Ja kukas hän sitten on? isäni kysyi laskien aterimet käsistään. Vain Bill, Marin mies, jatkoi syömistään ilman että huomasi oudoksi muuttunutta ilmapiiriä.
-Yks Ari, vastasin vaivautuneena lautastani tuijottaen.
-Onko hän joku sinun koulukaveri? äitini kysyi ja kurotti kotikaljaa sisältävän kannun käteensä.
-Ei. Ari on jo töissä, vastasin hajamielisesti, samalla huultani purren.
-No minkäs ikäinen tuo Ari sitten on? isäni kysyi huolettomasti.
-23 vuotias.
Kannu kaatui kalahtaen, ja nostin hitaasti katseeni lautasestani kohtaamaan kolmikon katseet.
-Ja me seurustellaan, jatkoin, ennen kuin nousin nopeasti pöydästä, jättäen järkyttyneet vanhempani ja Mari-tädin tuijottamaan perääni.
|