|
Lähettäjä: Second Prize
Päivämäärä: 18.3.10 21:36:53
Noniin, anteeksi tosiaan tää luvattoman pitkä tauko, mut oma elämä on taas aika innokkaasti potkinu päähän viime aikoina. Ja tää pätkäkin on kyllä ihan kauheeta scheisseä, ja tässä on tosi paljon kaikkee turhaa, mutta en nyt millään saanut mitään järkevää kirjotettua (valivali). Koittakaa sietää. :'< Mut kiitos kaikille lukijoille, kommentoijille, tsemppaajille ja kaikille mahdollisille kärsivällisille ihmisille. thnx thnx, sec kiittää ja kumartaa.
Cody
Me istuttiin siinä sängyllä niiden suklaiden kanssa varmaan vaikka miten kauan ja mun olo muuttui kokoajan paremmaksi. Jeremy oli ehdottomasti ihanin ihminen, jonka mä tunsin. Se kuulosti imelältä, mutta mä sain todella olla kiitollinen, että mulla oli sellainen ihminen vierelläni kuin Jer. Katsoin poikaa, joka nappasi rasiasta jo ties kuinka monennen suklaan ja laittoi suuhunsa.
"Mä oon kohta syöny nää ja sä et oo syöny melkein yhtään", se sanoi ja katsahti mua.
"Sullehan mä ne ostinkin, enkä itelleni."
"Hah hah. Ota nyt."
Hymyilin hieman huvittuneena ja otin itselleni suklaan ihan vain Jerryn mieliksi. Kundi laski rasian sängylle ja tarttui kevyesti käteeni. Käänsin katseeni niihin vihreisiin silmiin ja puraisin vähän huultani. Sipaisin sormellani pojan kasvoja ja Jeremy istui lähemmäs.
"Mä oon oikeesti pahoillani kaikesta", sanoin ja Jerry katsoi mua pyörittäen päätään.
"Ei enää puhuta siitä, okei? Mä oon ainakin pyyhkinyt kaikki ne aiemmat paskát jutut jo mielestäni ja sun pitäis kans", se totesi ja mä nyökyttelin. Jeremy hymyili ja kiersi kätensä mun hartioideni ympärille.
"Mitäs sä tänään meinasit?" se kysyi sitten niin reippaasti, että mun oli pakko virnistää.
"En mä tiedä, sitä mitä säkin."
"Kuulostaa hyvältä."
"Joten mitä sä meinasit?" kysyin ja Jeremy kohautti olkiaan.
"Ei oo hirveesti mitään suunnitelmia, mutta kai tässä jotain keksii."
"No ainahan sitä nyt jotain keksii", virnistin ja kumarruin kundin huulille. Jerry veti mut lähemmäs ja näykkäsi kevyesti mun alahuultani.
"Keksii tietenkin", se totesi leikkisästi hymyillen ja painoi lämpimän suudelman mun huulilleni. Kiersin sormeni Jeremyn niskaan ja kundin toinen käsi liukui mun kyljelleni.
Se olisi ollut lähes täydellistä, ellei joku olisi päättänyt rynnätä ovesta sisälle huoneeseen juuri silloin.
"Jerry, mutsi kysy että..." Evien sanat jäivät kesken. Me irrottauduttiin Jerryn kanssa toisistamme, mutta oltiin jo auttamattomasti myöhässä. Ellei Evie ollut ehtinyt sokeutua viimeisen tunnin sisällä, mikä oli hyvin epätodennäköistä, niin meidän oli täysin mahdotonta edes yrittää selittää yhtään mitään. Kyllä sen huomasi jo tytön ilmeestä, että tämä oli nähnyt meidän suutelevan.
"Voi víttu Evie, onko ihan pakko rynnätä jokapaikkaan koputtamatta?!" Jeremy älähti ja Evie aukaisi suunsa, mutta ei osannut sanoa mitään. Tyttö vain seisoi siinä ovella ja katsoi meitä.
"Mä... Tai siis, että mutsi kysy, että pitääkö kaupasta tuoda mitään..." se lopulta mumisi. Mä katselin seinille ja vilkaisin sitten Jerryä.
"No ei siellä jääkaapissa ainakaan maitoa hirveesti ole", kundi sanoi hyvin neutraalisti ja mua alkoi melkein naurattaa, mutta pidin kasvoni vakavana.
"Niin... Tuota... No mä tästä menen", Evie sanoi ja katsahti meitä kunnes vilahti ovesta ulos. Mä katsoin vähän aikaa ovea kulmat koholla, kunnes käänsin katseeni Jeremyyn. Poika katsoi mua ja hetken aikaa me vain tuijotettiin toisiamme, kunnes revettiin molemmat nauruun. En mä tiennyt mikä siinä niin hauskaa oli, mutta jotenkin se kaikki oli ihan helvetín hillitöntä.
"Mitähän hittoa se ajatteli kun avas ton oven?" Jeremy naurahti ja mä virnistin.
"En ees halua tietää.. Mutta nytpähän ainakin se sai tän jutun selville", virnuilin.
"No joo."
Me vitsailtiin asiasta vielä hetki kunnes päätettiin lähteä muualle. Mulla oli jotenkin mukavan kepeä fiilis kun me asteltiin siihen eteiseen ja vedettiin kengät jalkaan. Jeremy huikkasi keittiöön kadonneelle Evielle heipat ja me käveltiin käytävään.
Hetken siellä täällä laahustelun jälkeen paremman tekemisen puutteessa päätimme suunnata meille.
"Vois mennä jonneki syömään joku päivä", Jeremy mietti samalla kun me käveltiin eteenpäin.
"Jeah, tai leffaan", totesin nyökytellen.
"Tai molempiin."
Mä hymyilin ja Jerry hymyili takaisin.
"Kuulostaa hyvältä", sanoin ja Jeremy tarttui mun käteeni.
"Joku päivä vois kans lähtee käymään jossain muualla. Niinku toisessa kaupungissa", kundi sanoi ja sytytti tupakan. Silittelin peukalollani Jeremyn kämmenselkää.
"Se vois olla jees. Ja arvaa mitä mä oon halunnu koko kesän tehdä? Mennä huvipuistoon", ilmoitin ja lippispää katsoi mua hieman huvittuneena.
"Huvipuistoon?"
"Aivan", hymyilin ja pistin itsekin tupakaksi.
"Mikäs siinä", Jerry sanoi ja hymyili rennosti.
"Eli sä lupaat tulla mun kaa huvipuistoon vielä tän kesän aikana?" kysyin virnistäen ja katsoin Jeremyyn.
"En mä niin sanonut", se sanoi leikkisä hymy huulillaan.
"No et sä nyt voi mua sinne yksinkään päästää, mieti nyt kun siellä on kummitusjunat ja kaikki."
Jeremy naurahti.
"Ehkä mun sitten pitää lähtee sun turvaks", se totesi ja puristi mun kättäni.
"Todellakin pitää", sanoin ja imaisin tupakkaani pieni hymy huulillani.
Mun hyvä fiilikseni katosi ainakin osittain siinä vaiheessa kun me astelimme meidän kotitiellemme ja mä huomasin kenen auto oli ilmestynyt talon pihaan.
"Voihan páska", murahdin ja Jeremy vilkaisi mua kysyvänä, "mä unohdin, että mutsi ja Matty tulee tänään sieltä Ranskasta. Oli jotenkin jo tottunu siihen vapauteen kun ne ei oo himassa. Ei meille kyllä enää mitään järkeä oo mennä."
"Ei mua haittaa vaikka ne on siellä", Jerry totesi.
"No mua haittaa."
"No älä nyt Cody."
"Kylläpäs. Vítuttaa että pitää edes nähdä niitä."
"Mut ne on kuitenkin sun perhe."
"Ne ei oo mun perhe", sanoin ja Jeremy huokasi vähän, mutta ei alkanut väitellä.
"No jos tehdään jotain muuta sitten?" se ehdotti, "otetaan vaikka Spikey ja käydään kävelemässä."
Katsoin Jeremyyn ja puraisin vähän huultani.
"Okei", nyökkäsin ja mietin oliko mutsi hakenut Spikeyn Eleanoralta vai oliko koira vieläkin siellä. Viskasin tupakan katuun ja me käveltiin meidän ovelle.
"Mä haluun viedä sut tällä viikolla syömään", ilmoitin päättäväisesti samalla kun kokeilin taskujani siinä toivossa, että mulla olisi avaimet. Jeremy kohotti kulmiaan.
"Minkä takia?"
"Sen takia, että mä tykkään susta niin paljon", sanoin ja hymyilin vähän samalla kun avasin ulko-oven, "vai enkö mä sais viedä sua syömään?"
"No saat", Jerry totesi ja naurahti.
"Sitähän mäkin", sanoin ja suikkasin suukon pojan huulille samalla kun astelin sisälle taloon. Spikey tuli heti pyörimään meidän jalkoihin. Matty makasi sohvalla ja mä toivoin, että se nukkui koska en jaksanut alkaa kuunnella sen juttuja, enkä varsinkaan halunnut että Jeremy joutuisi niitä kuuntelemaan. Etsin Spikeyin hihnan ja kiinnitin sen häntää heiluttavan koiran pantaan.
"Cody, olisit ees voinu siivota ennen kun me tullaan", mutsi tuli nalkuttamaan siihen eteiseen. Vilkaisin naista ja hymähdin. Ne olivat ilmeisesti tapelleet Mattyn kanssa, sillä mutsin silmäkulma punoitti ja sen olemus oli enemmän tai vähemmän levoton.
"Ihan samanlaisessa kunnossahan tää talo on kun silloin kun te lähittekin."
"Älä väitä vastaan. Ja ootko ees huolehtinu tuosta koirastas? Kuitenkin oot vaan juomassa ja tappelemassa ollu niin kuin aina", mutsi jatkoi ilman syytä. Se oli välillä tuolla tuulella, raivosi ja haastoi riitaa ilman mitään konkreettista syytä. Yleensä se oli juuri sillä tuulella silloin kun ne olivat tapelleet Mattyn kanssa. Sen piti aina purkaa kaikki tukahdutettu raivo muhun.
"No rauhotu nyt. Enkä sinuna edelleenkään alkais mulle siitä juomisesta valittaa kun tuolla sohvalla makaa mies, jonka alkoholismia on tässä jo yli kymmenen vuotta kateltu", tuhahdin ja kännyin ovelle. Jeremy nojasi seinään hammasta purren. Huomasin miten Matty nousi istumaan sohvalla. Se rakasti riitoja, varsinkin jos mä ja mutsi riideltiin. Se sai jotain sairasta nautintoa siitä että joku haukkui mua.
"Aina syyttämässä muita! Isäpuoles sentään hankkii leipää tähän taloon, kun sinä et ees koulujas saanu käytyä loppuun kun riehut vaan kokoajan!"
"Mikä víttu sua nyt risoo?"
"Se, että sinä oot tuommonen hulttio, etkä kunnioita yhtään ketään! Samanlainen oot kun isäs, hitto."
"Aika vaikee tässä on ketään kunnioittaa kun ite ei sitä kunnioitusta oo kertaakaan koko vítun elämän aikana saanu!" ärähdin, avasin oven ja kävelin tympääntyneenä pihalle. Oli ihanaa tulla kotiin kun siellä sai heti kaiken páskan niskaansa.
Jeremy käveli nopein askelin mun viereeni ja me asteltiin hetken aikaa eteenpäin ihan hiljaa. Spikey kuljeskeli kuono maassa kiinni meidän edellämme.
"Sori noista raivoomisista, toi on välillä tollanen, en mä ois halunnu, että sä joudut näkee tai kuulee tuommosta", sanoin kohta ja sytytin röökin.
"No ei kai se nyt sun vika oo jos sun mutsis alkaa sulle ilman syytä huutaa", Jerry sanoi, "mut mä en tienny, että sä joudut oikeesti kestää tollasta puhetta."
"No ei mutsi aina oo tollanen, se on vaan näköjään tapellu sen yhen kusípään kanssa. Se ei uskalla huutaa Mattylle, joten sit se huutaa mulle. Kyllä se siitä sitten aina rauhottuu toi tilanne", totesin ja hymyilin hieman. Jeremy katseli maata ja nyökkäsi vähän.
"Mut onneks mä pääsen syksyllä pois tosta talosta, joten ei tarvii enää pitkään kestää", jatkoin ja pysähdyin kun Spikey jäi tarpeilleen. Jeremy seisahtui mun vierelleni ja hipaisi kevyesti mun kättäni.
"Sulla on varmaan ollu rankkaa", se mietti kun me jatkettiin matkaa.
"No mut aina vois olla huonomminkin, jos miettii vaikka sitä Russellia. Sillä vasta asiat olikin huonosti", sanoin ja vedin keuhkoihini savua.
"No niin kai, mut..."
"Hei vaihetaanko aihetta? Aika masentava puheenaihe meinaan", keskeytin ja hymyilin. Jeremy vilkaisi mua ja nyökkäsi sitten vähän.
"No älä näytä noin synkältä", sanoin ja Jeremy naurahti hieman. Pysäytin pojan eteeni ja painoin huuleni tämän huulille. Mua ei jaksanut kiinnostaa vaikka joku saattoikin nähdä. Jerry kiersi sormensa mun niskaani ja liikautti toisen kätensä mun rintakehälleni. Suudelman jälkeen me jatkettiin matkaa huomattavasti paremmissa tunnelmissa. Jerry tarttui mun käteeni ja me päätettiin tehdä kunnon lenkki ja kävellä kaupan kautta Jerryn perheen kerrostaloasunnolle.
**
Evie katsahti meitä melko merkitsevästi kun me tultiin sisälle, mutta heltyi kuitenkin heti rapsuttelemaan Spikeyta ja lässyttelemään koiralle, jonka ego oli muutenkin viimeaikoina alkanut kasvaa epäilyttävän kovaa vauhtia. Se saattoi johtua Eleanorasta, sillä sen naisen luona Spikey ei muuta saanutkaan kuin huomiota osakseen.
"Mikä tän nimi on?" Evie kysyi kun me asteltiin olohuoneeseen.
"Spikey."
"Voi kun se on suloinen", tyttö sanoi ja rapsutteli Spikeytä vielä hetken kunnes nousi ylös keittämään kahvia. Mä olin huomannut, että Evie joi uskomattoman paljon kahvia. Me istuttiin Jerryn kanssa olkkarin sohvalle ja Spikey hyppäsi nojatuoliin niin kuin olisi ollut kotonaan.
"Monelta se mutsi tulee töistä?" Jeremy kysyi kahvia kyttäävältä siskoltaan.
"Puoli yhdeksältä."
Kohta Evie kaatoi itselleen kahvia ja jäi seisoskelemaan siihen hieman vaivaantuneena.
"Tuu nyt meidän kanssa istumaan tähän niin ei tarvii seistä", mä sanoin ja Evie hymyili hieman.
"Jerry ei halua."
"Haluaa se", ilmoitin ja hipaisin huomaamattomasti vieressäni istuvan pojan niskaa. Jerry vilkaisi mua ja ja mä hymyilin rennosti. Evie istui olkkarin toiseen nojatuoliin ja katsahti telkkarissa pyörivää ohjelmaa. Jeremy istui lähemmäs mua ja sen käsi hipaisi huomaamattomasti mun kättäni.
"Kuulkas nyt jätkät, kyllä te voitte näyttää että te tykkäätte toisistanne. Ei mulla ole mitään sitä vastaan, vaikka en kyllä mitään tällasta olis ikinä osannukaan odottaa", Evie sanoi yhtäkkiä. Me käännettiin katseemme tyttöön, joka katsoi takaisin.
"Teistä nyt kaikkein vähiten mitään tollasta ois odottanut, mutta kyllä Cody nyt parempi on kun joku sellanen ämmä kuin Sandra", Evie jatkoi puhumistaan ja mä katsoin tyttöä hieman huvittuneena. Evie hymähti sanojensa päätteeksi ja käänsi katseensa takaisin telkkarin ruutuun.
"No se oli suoraa puhetta", Jeremy totesi pienen hetken jälkeen ja mä naurahdin.
"Kieltämättä."
Evie käänsi katseensa meihin ja sen kasvoille nousi huvittunut virne.
"Treenasit varmaan tunnin peilin edessä, että uskalsit sanoo ton?" Jerry kysyi ja Evie irvisti.
"En treenannu. Ihan improvisoituna, suoraan sydämestä tuli joka sana", tyttö ilmoitti ja mä hymyilin noille kahdelle. Jerry kiersi kätensä mun ympärilleni ja mä silittelin pojan reittä.
"Vois laittaa jonkun leffan pyörimään", Evie mietti ja hyppäsi alas nojatuolista. Me myönnyttiin ajatukselle ja juuri kun Evie oli laittamassa jotain elokuvaa soittimeen mun kännykkä alkoi soida. Rayn nimen vilkkuminen ruudulla ei juurikaan saanut mua hyppimään riemusta, mutta painoin kuitenkin vihreää luuria ja vastasin. Pojan ääni oli levoton ja hermostunut, mikä oli Raylle todella harvinaista.
"Cody, nyt kävi tosi paská juttu"
"Mikä on?"
"Sam räsäytti sen Opelinsa puuhun. Sun on parasta tulla tänne sairaalalle heti."
|