|
Lähettäjä: Jossu
Päivämäärä: 2.2.10 20:39:49
Heidi
Masa seisoi korvat terävästi ylhäällä ja katseli, kuinka ulos vietävät hevoset yrittivät rynniä taluttajiensa päältä. Ruuna otti pari askelta innokkaasti eteenpäin, mutta ehdin ottaa ohjista kiinni.
"Äläpäs herra kuvitelekaan", totesin ja peruutin hevosta takaisin. Masa heilautti päätään, mutta ei yrittänyt enää livahtaa. Asettelin jalkani jalustimeen ja ponnistin satulaan. Vieno tuulenvire ylsi hiuksiini ja otsatukka heilahti nopeasti silmille. Siirsin sen pois ja annoin Masalle pohkeita. Jay oli jo kävelemässä ja poika katsoi minuun lasittunein silmin. Tunsin vaivaantuneisuuden täyttävän kehoni ja nopeasti vilkaisin, olivatko Vane ja Jarkko saaneet hevoset ulos. Onnekseni Vane asteli kenttää kohti ja hyppäsi aidalle istumaan. Nyt vasta tunsin Jayn kääntävän katseensa pois minusta ja saatoin rentoutua. Mitä ihmettä? Enhän koskaan vaivaantunut tai hermostunut Jayn lähellä. Mitä nyt oli tapahtunut? Masa kertoi hyvinkin selvästi oman mielipiteensä siitä, miten mietein vain poikia sen sijasta ja ruuna vetäisi päänsä vastoin tapojaan maahan ja oli suistaa huolimattoman minun alas kaulalle. Vetäisin hevosen pään ylös.
"Niin, onhan mulla jo sut poikaystävänä", nauroin hiljaa Masan korvaan ja nojauduin pörröttämään sen harjaa.
"Mitä sä siellä kuiskit sille hevoselle?" Vane huudahti ja katsoi minuun uteliaasti.
"Mä kerron sille eilisillan bileistä", totesin.
"Hah, Masakin olis varmaan halunnut tulla", Vanessa nauroi ja näytin tälle kieltä. Reippaasti keräsin ohjat käsiini ja käänsin ratsuni pienelle voltille.
Olin aina rakastanut Masan laukkaa. Sillä oli pitkä askel ja hevosen osatessa hakeutua kauniisti peräänantoon, sen askellajeissa oli todella helppo istua. Tarvitsi vain huolehtia kääntämisestä ja vauhdin hallinnasta. Katsahdin eilen kentälle jäänyttä pysytä. Pitäisikö se hypätä? Masalle ei kyllä oltu laitettu suojia takajalkoihin, mutta ei este kovin suuri ollut. No, ei kai siitä haittaakaan olisi. Päättäväisesti ohjasin Masan ympyrältä pitkälle sivulle ja siirryin esteistuntaan. Masa nosti päätään innokkaana ja se lisäsi hieman vauhtia, mutta otti puolipidätteeni vastaan. Hevonen kokosi itsensä, yritti spurtata, mutta hyppäsi lopulta hyvässä tasapainossa esteen yli. Pääsin hyppyyn mukaan ja heti esteen jälkeen sain Masan koottua. Ylpeänä meistä kummastakin siirsin hevoseni raviin ja jatkoin kenttää ympäri melkein vapain ohjin.
"Sehän hyppää nätisti", kentän viereen tullut Jarkko totesi. Nyökkäsin hymyillen.
"Näkisit kun se hyppää isompaa, sillon se vasta innostuukin", sanoin ja yritin olla kuullostamatta liian itserakkaalta. Jarkko naurahti.
"No, näytäpäs Jay pieni hyppy myös", tämä haastoi. Poika toisella puolella kenttää keräsi ohjat käsiinsä ja otti pari verryttelykierrosta ennen kuin suuntasi esteelle. Jay oli aina tarttunut haasteisiin, vaikka olikin välillä tyhmänrohkeakin, ainakin omasta mielestäni. Ehkä se johtui siitä, että olin itse niin nynny. Tälläkin kertaa, kun DeeDee pelästyi jotain läheisessä metsässä ja hyppäsi nopeasti estettä päin, olin varma, että jotain pahaa sattuisi. Jayn polvi osui estetolppaan ja pystyeste kaatui päistikkää maahan. DeeDeen rynnistäessä takaamme hurjaa laukkaa, Masa otti pari hermostunutta askelta eteenpäin, mutta ei viitinyt lähteä perään. Nopeasti Jay kuitenkin otti tammansa takaisin kontrolliin ja pysäytti hevosen kaatuneen esteen luo.
"No ei nyt ihan showta tarvi tehdä, vaikka haastetaankin", Jarkko nauroi. Jay katsoi tätä suoraan silmiin vihaisesti. Aivan, kuin uusi viha olisi noussut pintaan. Ei kai poika taas alottaisi rähjäämistä.
"Sinuna pitäisin sen lapsellisen suusi kiinni tai tulee vähän hierontaa naamaan." Jarkko näytti yhtä yllättyneeltä kuin Vanessakin. Itse en viitsinyt Jayhin edes kiinnittää huomiota, vaan siirryin kävelemään uralle. Hevoset pelästyivät tuosta vain, se tiedettiin ja mitään vaarallista ei tapahtunut, mutta silti Jay otti heti nokkiinsa. Pojalla tuntui olevan erittäin herkkä pinna. En ollut huomannut tätä ennen, mutta pikkuhiljaa se oli tullut esiin. Ja miksi juuri nyt, kun olin alkanut ihastua poikaan? Ehkä tämä vain osoitti, että Jaylläkin oli huonot puolensa. Pettyneenä ohjasin Masan ulos kentän portista ja laskeuduin alas tallin pihassa.
"Mitä jos ehdotettais iltamaastoa? Ehkä pojat taas leppyis toisilleen?" Vane yritti piristää, kun istuimme varustehuoneessa puunaamassa Vilin ja Masan satuloita.
"En mä tie leppyykö ne. Jay esitti taas kuinka lapsellinen se osaa olla, mutta se vois kyllä muuten olla ihan hauskaakin", totesin. Vanen ilme kirkastui.
"Mä meen heti kysymään", tyttö ilmoitti. Nyökkäsin hiljaa, en tiedä olisiko oikein mikään nostattanut mielialaani, kun tiesin, että olin ihastunut aivan eri ihmiseen, joksi olin tätä luullut.
Jarkko
Huokaisin taputtaessani Ronjan kaulaa. Suljin sen karsinan oven ja käsiä housujen takamukseen pyyhkien astelin varustehuoneeseen, josta kuului kimeää puheensorinaa. Vauhdilla sieltä pihalle harppova Vanessa oli kävellä itsensä kumoon mua päin, mutta onnistuin juuri tytön horjahtaessa nappaamaan kiinni sen vyötäisiltä.
"Ai.. Sori", Vanessa haparoi sanoissaan ja kampesi takaisin tasapainoon.
Lähes saman tien se oli horjahtaa uudestaan ja mä hörähdin hyväntuuliseen nauruun.
"Sulla on ehkä maailman surkein tasapaino", hymyilin leveästi ja päästin vihdoin epäröiden irti.
"Nojaa, vain sillon ku tommonen köriläs kävelee suoraan päin", tyttö totesi vitsikkäästi ja punastui hiukan.
Nyökytellen mä raapaisin päätäni ja virnistin.
"Sitä mulla vaan oli asiana, että lähettäiskö koko porukalla yömaastoon tänään?"
Innokkaan odottavasti Vanessa katsoi mua suoraan silmiin. Kiusaantuneena mä ristin käteni niskan taakse ja huokaisin syvään.
"Mä en viitis Ronjaa stressata kovin paljo. Meinaan, se ei vieläkään oo oikeen asettunu tänne ja uskon että keskellä yötä metässä kekkaloiminen ei tekis sen hermoille kovin hyvää", tuhahdin ja virnistin saman tien leppoisasti. "Vai oisko sellaseen syytä tottua täälläpäin?"
Vanessan pasmat menivät lopullisesti sekaisin. Purskahdin nauruun ja pörrötin sen hiuksia kourallani.
"Mitä sä nyt tarkotat?"
"No ajattelin vaan että onko täällä ihan normaalia kekkaloida yöllä metissä", virnistin ja iskin silmääni.
Pieni puna teki taas tuloaan tytön poskille, mutta taitavasti se onnistui hillitsemään itsensä.
"Ei se tavallista oo ja siks oiskin mukava kun lähettäis koko porukalla.. Mutta tottakai mä ymmärrän.. Siis, ettet halua.. Tarkotan siis ettet halua Ronjaa niinkun rasittaa", tyttö soperteli hellyttävästi.
Mä hymyilin vasemmalla suupielellä ja pyyhkäisin peukalolla sen silmille valahtaneen hiuskiehkuran korvan taakse.
"Kyllä mä haluaisin mukaan mutta valitettavasti Rosa taitaa olla metrin liian pieni", naurahdin ja palautin harmistuneen hymyn kasvoilleni.
"No, ehkä joku toinen kerta sitte", Vanessa huokaisi ja kääntyi ympäri.
"Toki mä voisin lähteä Rosan kans kärryillä mutta ei siinä taida olla järkeä kun ei oo kärryjä", virnistin ja huomasin viimeisenkin toivonkipinän katoavan vihreistä silmistä.
Tunsin pienen syyllisyyden pistoksen sydämessäni. Ronja ei tosissaan olisi mielissään joutuessaan lähtemään keskellä yötä porukan mukana maastoilemaan. Se oli aiemmin tänään ollut jo hiukan hermoraunio, mutta toisaalta mä en halunnut katsella noita tavallisesti niin vilkkaita silmiä tuollaisina.
"Jos otetaan sitten iisisti?" huokaisin Vanessan kääntyessä innosta paisuen takaisin mua kohti.
"Oikeastiko?" tyttö huudahti ja loikkasi mun kaulaani.
Se lukitsi jalkansa mun selkäni taakse ja rutisi niin lujaa, että mä uskoin tukehtuvani. Nauroin leppoisasti ja revin kuristusotteen kaulastani.
"Joo joo. Ja jos pahalta näyttää niin ainahan mä voin kääntyä takasin", hymyilin.
"Jee! Mä käyn kysymässä vielä Jayltaki", se huudahti lähtien vauhdikkaasti etsimään poikaa.
Tamma hirnui kutsuvasti talliin jääneelle Rosalle ja tunsin paljaan selän läpi, kuinka lihakset värähtelivät jännityksestä. Suljin hetkeksi silmäni ja olin jo vähällä loikata alas ja päästää porukan keskenään, mutta jokin sai mut ryhdistäytymään. Tiukensin otetta ohjistani, kun Jay kärjessä lähdimme edellisen maastopolun vastakkaiseen suuntaan. Mä pidin perää ja olin siitä kiitollinen, Ronja olisi varmasti potkaissut takana tulevan kallon taivaan tuuliin.
"Ongelmia?" edessä ratsastava Heidi kysäisi.
Mä nyökkäsin irvistäen ja tartuin harjaan saadakseni lisätukea sivulle pomppaavan tamman nostaessa päätään ylöspäin. Matka taittui tuskallisen hitaasti, enkä mä pystynyt keskittymään muiden leppoisaan jutusteluun.
"Oisko sun pitäny vaan jäädä tallille?" Jay huudahti edestä ja virnisteli leveästi.
"Hiljaa sielä", mä ärähdin tarkoittamaani vihaisemmin.
Juuri nyt mun hermoni olivat niin tiukilla, etten jaksanut kuunnella edes kevyttä kettuilua. Ronja hirnahteli vähän väliä enkä mä käsittänyt, mikä ennen rentoon ja rauhalliseen hevoseeni oli oikein mennyt.
"Onkohan sillä joku huonosti?" Heidi kysyi säälivällä äänellä.
"No kohta on jos ei ala rauhottua", mä jupisin ja olin toistamiseen liusua alas selästä.
"Ravataan!" Jayn komennus kuului ja pian siirryttiin raviin.
Tosin Ronjalla tuntui olevan askellajista täysin oma visio, sillä laukkaravi sekoitusta jumputtava hevonen kaahotti vauhdilla edellä keinuvan Masan takapuoleen kiinni. Massiivisempi ruuna hiukan säpsähti ja kiihdytti pari askelta, mutta asettui nopeasti tajutessaan ettei vaaraa ollutkaan. Muutamia minuutteja myöhemmin me saavuimme selvästi laukkapellolle. Hevoset jännittyivät muidenkin alla vietereiksi, jotka olisivat valmiita loikkaamaan vauhdilla eteenpäin ratsastajan käskystä. Mun vieterini oli jo niin jännittynyt, ettei sitä pian pidättelisi enää mikään. Muut lähtivät viivalta yhtä aikaa, ryminällä, mutta mä jäin steppailevan tammani kanssa pahasti jälkeen. Korvat luimussa se lähti kirimään muiden perään, mutta parin sydämenlyönnin jälkeen mä tajusin ettei kaikki edessäpäinkään ollut ihan niinkuin piti. Vili alkoi yllättäen viskoa päätään ja valtavien pukkien säestyksellä se riistäytyi käsistä kokonaan. Ori lähti riepottamaan selässä roikkuvaa Vanessaa järkyttävää vauhtia pellon toiseen päähän ja sujahti sieltä suoraan tiheään metsikköön piiruakaan hidastamatta. Jay taisteli DeeDeen kanssa ja yritti selvästi saada haluttoman ruunansa jatkamaan matkaa metsikköön.
"Mene nyt!" jenkki karjui, mutta kirpoutui mätkähtäen pitkän ruohikon sekaan ruunan hypähtäessä valtavalla voimalla sivulle.
Heidi sai korvat hörössä seisoskelevan Masan helposti metsikköön, mutta tyttö näytti selvästi epäröivän.
"Tuu alas sieltä. Vaihetaan!" mä huudahdin ja loikkasin alas pyörivän Ronjan selästä.
Ilman kysymyksiä Heidi liukui selästä ja mä hypähdin nopeasti satulattoman hevosen selkään. En jäänyt ihmettelemään miten mä olin kammennut itseni niin korkealle, vaan hätyytin suomenjuntin metsikköön. Se tarpoi innoissaan, eikä kadonnutta parivaljakkoa ollut vaikea seurata. Uppoumat sammalissa kertoivat suunnan valehtelematta.
"Vanessa? Vanessa!"
Jätin Masan seisomaan ja ryntäsin mustikkavarpujen seassa tajuttomana makaavan tytön luo. Sen kasvot olivat lumenvalkoiset ja vähän matkan päässä Vili seisoi sieraimet laajenneina raskaasti puuskuttaen. Työnsin käteni varovasti hennon vartalon alle ja nostin Vanessan käsivarsilleni. Pieni verinoro poskella kieli päähän tulleesta haavasta, mutta en voinut jäädä huolehtimaan sitä nyt. Tyttö oli kiidätettävä ensiapuun mahdollisimman nopeasti. Mä rukoilin mielessäni, ettei mikään paikka olisi rikki. Nostin tajuihin hitaasti palaavan tytön kevyesti Masan selkään ja nappasin vierelle tulleen Vilin katkenneista ohjista kiinni. Lähdin taluttamaan suomenhevosia takaisin tulosuuntaan ja yritin pidellä kiinni selässä huojuvasta Vanessasta kaikin voimin.
"Mitä.. Tapahtu?" se kysyi heikolla äänellä.
"Koita nyt vaan pysytellä kyydissä", tuhahdin ja hetkeä myöhemmin me saavuttiin peltoaukealle.
Jayn huolestunut ilme vaihtui nopeasti helpottuneeseen ja takaisin huolestuneeseen.
"Ambulanssi tulee tallille", Heidi kertoi.
Nyökkäsin ja vakavana ojensi Vilin ohjat tytölle.
"Me ratsastetaan sinne, koittakaa päästä perille kans", totesin, kun tällä kertaa hiukan kankeammin loikkasin selkään ja keräsin ohjat.
Vanessa istui mun edessäni ja nojasi muhun väsyneenä.
"Päähän sattuu.."
"Onko mikään muu paikka kipeenä?" kysyin avittaessani Masaa nopeampaan käyntiin.
Mun onnekseni me emme olleet ehtineet ratsastaa kovin pitkästi. Samalla mietin, olikohan ruunalla kovin pomppuinen ravi. Niin matka taittuisi huomattavasti nopeammin, mutta toisaalta en halunnut riskeerata mitään.
"Ei... Kai", Vanessa nauroi ja rutisti mun hupparin taskuun työntämää kättään nyrkkiin.
"Mä pidän susta nyt kiinni, mennään ravaten niin ehditään nopeemmin. Sano heti jos suhun sattuu, jooko?"
Vanessa nauroi väsyneesti ja nyökkäsi. Siirsin Masan raviin ja innokkaasti ruuna lähtikin nopeampitempoiseen askellajiin. Ravi oli suhteellisen helppoa istua, eikä Vanessakaan tuntunut olevan hädässä mun pidellessä toisella kädellä kiinni sen vyötäisiltä. Tiukasti.
"Minähän tuun mukaan!" huudahdin ambulanssikuskille, joka lopulta suostui päästämään mut matkaan mukaan.
Auton lähtiessä ajamaan sairaalaa kohti mä selitin tapahtuneen ja pitelin tajuttomaksi valahtaneen Vanessan kylmää kättä omassani.
"Nuoripari?" ystävällisen näköinen nainen kysäisi miehen mulkaistessa pahasti.
Mä hymähdin ja tuijotin sairaan näköisen tytön kasvoja.
"Ei vielä", hymyilin naisen virnistäessä leveästi.
Mitähän munkin tuli taas sanottua. Ei vielä? Nauroin itselleni ja virnistin leveästi. Ei mulla ollut tapana ihastua päätä pahkaa uusiin tuttavuuksiin.
Vanessa
Juoksin niin kovaa kuin pystyin metsikössä kompastellen sammalmättäisiin ja oksien hakatessa kasvojani. Juoksin kohta rakasta hevostani ja jotain tummaa hahmoa, jota en pystynyt kunnolla näkemään. En tuntunut saavuttavan heitä ollenkaan, ja tunsin kyynelen valuvan poskillani. Yhtäkkiä maa tuntuu katoavan jalkojeni alta, se alkaa pyöriä ja päässäni tuntuu suunnatonta kipua.. Pyörii pyöriii..
"Jarkkooo, Viliii, Jarkkoo!"
Tunnen vahvan kädenpuristuksen omassani ja huomaan makaavani sängyssä valkoisessa huoneessa. Helpottuneena näen pojan tumman pään kumartuneena ylleni. Päätäni jomottaa, kun olisin hakannut sitä seinään tunnin putkeen.
"Vanessa, oletko sä kunnossa? Tämä nuorimies vaati päästä mukaan ambulanssiin", kuulen isäni tutun äänen sängyn toisella puolella.
Nyökkään ja tartun uudelleen Jarkkoa kädestä välittämättä vanhempieni tutkivista katseista.
Lopulta ovi kolahtaa ja se saa pääni juiminaan kahta kauheammin, ja sisään astuu valkoiseen takkiin pukeutunut silmälasipäinen mieslääkäri.
"Huomenta Vanessa, sä oletkin herännyt. Sinulla on lievä aivotärähdys, mutta luut ovat säilyneet ehjinä. Pääset nyt jo kotiin, mutta rauhallisesti sinun täytyy noin viikko ottaa. Eikä sitten ratsastusta", lääkäri sanoo hymyillen.
"Vili?", sain kysyttyä Jarkolta heikosti.
"Sillä on oikeassa etusessa venähdys, sen pitää olla muutama päivä karsinassa ja lomailla muutama viikko. Se paranee ennalleen", tämä sanoi silittäen kättäni.
Huokasin ja painoin väsyneet silmäni kiinni.
Parin tunnin päästä heräsin, ja huomasin olevani kolmisin vanhempieni kanssa. Aukaisin jo suutani kysyäkseni Jarkon olinpaikkaa kun äitini avasi suunsa katsoen minua tiukasti.
"Jarkko, sehän sen pojan nimi oli, lähti takaisin tallille, sanoimme ettei hänen tarvitse täällä koko päivää olla. Hänhän oli täällä kanssasi koko yön ja oli rättiväsynyt. Sinä et muuten tallille enää palaa, vaan tulet suoraan kotiin."
Siitä alkoikin pitkä ja raskas riita, ottaen huomioon, että makasin sairaalasängyssä aivotärähdyksen kourussa. Sain kuitenkin tahtoni läpi, harvinaista kyllä, uhaten etten rauhottuisi jos en saisi yöpyä päätalossa ja autella vähän tallihommissa. Jouduin kuitenkin lupaamaan, etten tekisi huomenna enkä ylihuomenna mitään raskaampaa, vaan pystyttelisin talossa suurimmanosan aikaa. Olin kuitenkin tyytyväinen itseeni, pääsisin jatkamaan vähän ikävän käänteen saanutta kesää, loppukesän kisatkin jäisivät nyt Vilin venähdyksen takia väliin. No, lähtisin kavereille hoitajaksi.
Istuin autossa matkalla tallille ja lueskelin lääkärin antamaa lappua. En saisi tänään lukea paljoa, katsoa pitkiä elokuvia, enkä mitenkään rasittaa itseäni. Ei kamalasti kyllä huvittanutkaan, teki mieli vain nukkumaan, ja Jarkon luo.. Tunsin lämpimän ailahduksen jossain sydämen luona ja hymyilin itsekseni. Tunteeni ei siis ollut aivan yksipuolinen, olihan tämä tullut kanssani ambulanssiin ja ollut yötä sairaalassa.
Tallin pihassa hyvästelin vanhempani auton luona, en halunnut päästää heitä siisään, en halunnut herättää luultavasti nukkuvaa Jarkkoa. Pitkän sääntölitanjan jälkeen lähdin talsimaan taloa kohden hitaasti ja hieman horjahdellen. Eilen Jarkko oli haukkunut tasapainoani, nyt se taisi olla kadonnut kokonaan.. Kun kolautin ulko-oven kiinni, sain ilokseni nähdä kahden hahmon istuvan todella lähekkäin sohvalla.
"Täällä sitä vaan kuherrellaan, kun kaveri makaa kuolemansairaana sairaalassa", hymähdin ja sain Jayn ja Heidin loikkaamaan sohvalta kimppuuni. Jay sai lopulta hymähdettyä "Mikä nyt pahan tappaisi", kun Heidi halasi mua niin tiukasti, että olin tukehtua.
"Mä olin niin huolissani. Mun ei olis ikinä pitänyt suostua yömaastoon..", Heidi sanoi katsoen mua kalpeana.
"Se oli mun idea, eikä mulla ole kun lievä aivotärähdys ja haluan nyt nukkumaan, puhutaan illalla lisää. Missä Jarkko?", sanoin katsellen ympärilleni.
"Sankari nukkuu teidän tyttöjen huoneessa puristaen sun tyynyä rystyset valkosena", Jay sanoi yllättävänkin lempeästi ja väsyneenä lähdin huoneeseemmme.
Hiljaa tuhiseva poika makasi todellakin sängyssäni tyynyni itseään vasten. Taas sydämessäni ailahti, Jarkko oli täydellinen. Hiippailin sängyn viereen ja varovasti käperryin sängylle tämän viereen ja tungin tämän kainaloon.
"Mmmmmh?" Poika mumisi ja katsoi mua unisena hämmästyneenä. Sanomatta sanaakaan painoin huuleni tämän huulia vasten ja tartuin tämän niskasta kiinni.
"Kiitos", sanoin virnistäen ja käperryin takaisin tämän kainaloon.
"Ole hyvä", Jarkko vastasi silitellen hiuksiani ja hetkessä olin jo unessa.
Heidi
Sammutin valot vierashuoneesta ja suljin varovasti oven. Vane ja Jarkko näyttivät äärimmäisen rakastuneilta ja en halunnut millään tavalla häiritä heidän hetkeään. Kävelin hiljaa, ääniäkään pitämättä eteiseen laittamaan kenkiä jalkaani. Masa kaipasi liikuntaa, vaikka en ehkä liikuttamiskunnossa ollutkaan. Tartuin ovenkarmiin, kunnes tunsin kädet lantiollani.
"Ootas vähän", kuulin Jayn hiljaisen äänen ja tunsin pojan hengityksen niskassani. Käännyin hiljaa ympäri ja aivan yllätyksenä poika kaappasi minut lähemmäs itseään ja katsoi suoraan silmiin.
"Anteeks", tämä kuiskasi hiljaa ja painoi huulensa omilleni. Ällistyneenä seisoin jäykkänä paikoillani. En pystynyt liikkumaan. Jay virnisti ja irrotti otteensa. Katsoin poikaan edelleen tyhmän oloisesti ja hetken Jayn kasvoilla kiiri epätoivo.
"Mun täytyy mennä talliin", totesin nopeasti ja ryntäsin ulko-ovesta pihalle. Meinasin pudota portailta hiekalle, mutta nopeasti ryhdistin itseni. Mitä olin juuri tehnyt? Ehkä sen kaikkein kamalimman asian.
Reippain vedoin harjasin Masan kaulaa ja yritin rauhoittaa itseäni. Olin toiminut typerästi. Miltäkohtan Jaystä tuntui? Viskaisin harjan harjapakkiin ja polkasin jalallani pakin kumoon. Masa pomppasi pelästyneenä sivulle. Ruuna katsoi minuun sieraimet laajentuneina.
"Anteeks. Ei mun pitäis tässä riehua", sanoin ja halasin ruunaa. Masa rentoutui ja haisteli innokkaasti taskujani. Hymyilin ruunalle ja rapsutin sen säkää.
"Mun pieni jääräpää", lepertelin. Masa katsahti tallin ovea kohti. Jay näytti kävelevän oven ohi laitumille. Se oli tulossa talliin. Ei, en voisi nyt kohdata sitä. Vasta illalla. Nostin satulan nopeasti Masan selkään ja kiristin hevosen vyön kiinni. Varustelu oli ehkä nopein ikinä, sillä Jayn kävelessä ohitseni talliin, olin jo Masan selässä. Poika katsoi loukaantuneena maahan, eikä edes vilkaissut minua kohti. Eikä ihmekään, Olin ollut törkeä, mutta aikoisin hyvittää sen jollakin tapaa, vaikka en tiennytkään miten. Masa lähti käyskentelemään pyytämättäni maastoon päin. En aikoisi jäädä kentälle, sillä Jay saattaisi ilmaantua paikalle, enkä häpeältäni pystynyt näkemään poikaa.
Masa laukkasi kauniin hallitusti pitkin suoraa, joka ei loppuisi vielä vähään aikaan. Painoin pohkeeni hevosen kylkiin ja annoin hevosen mennä. Masa otti kaiken ilon irti ja pidensi askeltaan. Vesivana valui silmästäni, kun tuuli pureutui kasvoilleni. Painauduin aivan ratsuni kaulalle ja suljin silmäni. Tätä kaipasin. Saatoin unohtaa jokaisen sotkun ja riidan. Valitettavasti laukkapätkä loppui liian aikaisin ja jouduin pidättämään Masan ravin kautta laiskaan käyntiin. Käännyimme kapealle metsäpolulle, joka johtaisi lopulta tallin pihaan. Katselin puissa hyppiviä oravia ja pieniä lintuja, jotka sirkuttivat kilpaa toisilleen. Hymyillen vilkaisin Masaan, joka käveli rennon näköisesti polkua pitkin. Välillä ruuna yritti pysähtyä katselemaan ympärilleen, mutta kannustin hevosen aina liikkeelle. Arvaamattomasti puhelimeni pirahti soimaan. Vane.
"Missäs naikkonen luuraa? Mä innostuin tekemään ruokaa!" tyttö intoili. Oliko tämä jo herännyt?
"Miten sä nyt jo oot hereillä? Et edes nukkunut kauaa", ihmettelin.
"Kolme tuntia muuten vain", Vanessa ilmoitti.
"No oonpas mä kauan köpötellyt. Mä oon kohta tallilla", kerroin.
"Hyvä, saatkin sitten kertoa mitä sun ja Jayn välillä taas on. Se on ihan myrtsi."
"Katotaan sitä sit illemmalla", sanoin vaisusti ja Vanessa sulki kännykkänsä. Tungin omani taskuun ja ohjasin Masan hiekkatielle, josta talli jo näkyi.
Jarkko
Mä heittäydyin sohvalle makoilemaan ja suljin silmäni raukeana. Vanessa riehui keittiössä enkä mä voinut käsittää mikä sai sen yhtäkkiä noin innostumaan ruuanlaitosta. Jay oli pysytellyt omissa oloissaan koko päivän, eikä mun tehnyt mieli mennä väkisin urkkimaan mökötyksen syytä.
"Jarkko?", Vanessa sanoi äänellä, jonka takaa mä saatoin erottaa pienen taka-ajatuksen.
"No kerro toki", virnistin ja katsahdin selkänojan takaa hymyilevän tytön kasvoihin.
"Ku ollaan nyt kerta kaikki täällä ja mulla ois niin sellanen fiilis, että voisitko sä millään hakea kaupasta alkoholipitosia tuotteita niin voitais vähän bilettää?" se kysyi silmäripsiään räpytellen hunajaisella äänellä ja samalla kutitteli mua hiljaa kyljestä.
Naurahdin kuivasti ja taputin Vanessan sileää poskea.
"Jos et muista myös bailaaminen lukee siellä sun perhanan listassa", mä vastasin lähes yhtä hunajaisesti ja räpyttelin mun silmiäni yliampuvan paljon.
Tyttö murahti ja tukisti mua hellästi.
"Typerä, minä en mistään listasta välitä", se ilmaisi mielipiteensä varsin äkäisesti ja vetäytyi hiukan kauemmas.
"Jos sä nätisti pyydät niin kai mä vähän jotai piristejuomia voisin hakee", kuiskasin ja hymyilin leveästi.
Vanessa mutristeli huuliaan ja pyörähti mun päälleni makoilemaan.
"Sinä seksikäs täydellisyyden ruumiillistuma, olisin onneni kukkuloilla jos sinä, ehkä maailman herttaisin mies koko maan päällä hakisit minulle ja ystävilleni tänään alkoholipitoisia juominkeja kaupasta", se hymyili vastustamattomasti silitellen mun pörröisiä hiuksia.
"No, tän kerran. Annatte vaan rahat ja listan ni voin kävästä", hymähdin lopulta.
"Voisinko mä millään maksaa.. Luontovisalla puolia?" Vanessa kuiskasi hiukan kiimaisen oloisesti mun korvaani ja näykkäisi mun korvanlehteäni leikkisästi.
Värähdin ja nostin käteni sen kasvoille.
"Kulta pieni, sun piti ottaa rauhassa", mä virnistin.
"Mutta.. Jos ihan rauhallisesti?" se räpytteli silmiään.
Mä olin jo suostua, mutta ääni päässäni pakotti kieltäytymään.
"Jos nyt vain tyytyisin pikku pusuihin?" hymähdin ja suukotin tytön otsaa hellästi.
Se nurisi aikansa, ennen kuin kierähti pois päältäni ja hätäisesti ryntäsi pohjaan palavien ruokiensa kimppuun. Mä nauroin ja raapaisin päätäni huvittuneena. Oli siinäkin ihmeellinen nainen.
Olin kolunnut kahdessa kaupassa ostamassa Vanessan listaamia juomia. Jay oli aluksi ollut jyrkästi sitä mieltä, että hankkisi juomansa muualta kautta, mutta Vanessan ilkeä mulkaisu oli palauttanut jenkkiläisen maanpinnalle. Mähän olin loistava hakijavaihtoehto, en vaatinut edes hakumaksuja. Nostin kultalonkero-ja olvipäkin liukuhihnalle ja kaivoin lompakon farkkujen takataskusta.
"Paperit?" myyjä kysyi ystävällisesti.
Mä vilautin ajokorttiani ja ojensin tasarahan kouraan. Pari pakkelinaamaista platinablondia tuijotti mua pihalla tupakat suussaan. Hetken aikaa ne supisivat kiivaasti, kunnes toinen tepsutti korkokengissään mun luo niin nopeasti kuin kykeni.
"Moi", se huokaisi ja tyrkytti eläinkuosisen paitansa juuri ja juuri peittämiä A-kuppitissejään mua kohti.
"Jatkot", hymähdin, kun istahdin autoon ja löin oven kiinni.
Se tuijotti mua hetken aikaa röyhkeästi. Vilkutin ikkunasta leveä virne kasvoillani ja pakitin vähän matkaa. Sitten käänsin koslan ja pistin ykkösen silmään. Golf putputti urheasti pois paikalta ja mä huokaisin helpotuksesta. Vihasin noita massatuotteita sydämeni pohjasta, enkä kestänyt sitä kun joka toinen päivä joku oli purnaamassa hakijaksi.
"Aarteita", Vanessa totesi silmät pullollaan, kun mä rahtasin juomat sisälle.
Oli lonkeroa ja siideriä ja kaljaa. Jaykin näytti salaa tyytyväiseltä, vaikkei sitä mulle ääneen aikonutkaan sanoa. Heidin astellessa huoneeseen se veti kylmän ilmeen kasvoilleen ja paineli pihalle. Pistin reaktion merkille, mutten ottanut asiaa sen kummemmin esille. Heidi näytti jo valmiiksi siltä, että purskahtaisi hetkenä minä hyvänsä itkuun. Vanessa vilkaisi tyttöön merkitsevästi, kai jotain naisten elekieltä josta piti sitten tajuta jotakin. No, mä en tajunnut enkä edes vaivannut poloisia aivojani moisilla kummallisuuksilla.
"Alotellaanko heti vai välittömästi?" Vanessa virnisti reippaasti avatessaan ensimmäisen kaljansa.
Mä puistelin päätäni ja olin vieläkin sitä mieltä, ettei aivotärähdyksestä tokenevan ollut kovin fiksua alkaa ryyppäämään. En kuitenkaan pistänyt hanttiin, vaan korkkasin itselleni kunnon kaljan raavaan miehen tyyliin ja aloin litkimään sitä kuin en olisi koskaan mitään juotavaa nähnytkään.
"Sinä se oot varsinainen vanha juoppo", Vane totesi katsellessaan, miten ensimmäinen pullo tyhjeni alle viiteen minuuttiin.
"En sentään litki niinku joku kamppiteini", tuhahdin takaisin ja iskin silmääni ilkikurisesti.
Vanessa näytti loukkaantuneelta ja nyrpisti mulle nenäänsä.
"Mä en sentään ole tommonen sotanorsu", tyttö kivahti ja käänsi selkänsä.
Purskahdin nauruun ja kävelin varovasti sen taakse. Kietaisin käteni tytön ohuen vartalon ympärille ja vapaalla kädelläni vedin paksut hiukset toiselle olalle roikkumaan. Hellästi painoin huuleni sen niskaan ja kaulaan samalla kun kuiskuttelin typeriä nimityksiä sen korvaan.
"Itse oot höpsö", Vanessa hymyili leppyneenä ja käännähti ympäri niin, että meidän kasvomme olivat vain parin millin päässä toisistaan.
Nenänpääni kosketti tytön nenänpäätä, kun mä hiukan laskin kasvojani alaspäin. Vanessa varvasteli ja painoi huulensa mun huuliani vasten. Itseasiassa me ei oltu vielä koskaan nuoltu oikein kunnolla, mutta vakaasti olin sitä mieltä että tänään päästäisiin totuttelemaan toisen limaiseen kieleen omassa suussa. Mikäs sen mukavampaa.
"Jarkko rakas.. Ei sitä aktia kielletä listassa", Vanessa sipisi hiljaa.
Mä vetäydyin kauemmaksi ja puistelin päätäni moittivasti.
"Kuules nyt, vaikka sä vonkaisit aamuun asti niin se ei tuu tapahtuun tänään. Sitäpaitsi mulla ei oo edes kumeja", virnistin Vanessan kasvojen vääntyessä harmistuneeseen irvistykseen.
"Ei se haittaa..."
"Kyllä se haittaa. Minä en aio teini-isäks etkä säkään varmasti teiniäidiks", totesin matalaan sävyyn.
"Sun kanssa mä voisin ruetakin", Vane virnisti ilkikurisesti ja vetäytyi taas lähemmäksi.
Mä puistelin päätäni ja suukotin varovasti tytön otsaa.
"Myöhemmin sitte. Haloo, me on tunnettu mitä? Kolme päivää! Ja sä haluat jo lapsia. Ei tuu kysymykseenkään, senki... No en sano mikä", hymähdin ja vetäydyin lopulta irti tytön otteesta.
"Juotan sun ihan känniin ja sitte... Sä suostut varmasti mihin vaan!" tyttö uhosi nyrkkiään heilutellen.
"Tuohon et usko itekään nallekarhu."
"Uskon toki", Vanessa hymisi itsevarmasti tallustaessaan heidän huoneeseensa vaihtamaan vaatteita.
Päätäni puistellen istahdin penkille ja tutkiskelin pannulle jämähtänyttä ruokaa. Toivottavasti en joutuisi edes Vanessan mieliksi syömään tuota.
Vanessa
Pengoin kuumeisesti vaatekassiani, enkö oikeasti ollut pakannut bilevaatteita mukaan? Varmasti olin, enhän koskaan jättänyt astetta hienompia vaatteita kotiin. Musta tuntui, että ne sopisivat nyt tilanteeseen, enkä pitänyt ajatuksesta, ettei Jarkko ollut nähnyt mua kun tallivaatteissa ja arkimeikissä. Heidi liittyi seuraani istahtaen sängylleni ja hymyilin tälle pienesti ennen kun jatkoin vaatteiden penkomista.
"Aattelin, että nyt kun Jarkko haki vähä jytäjuomaa, ni vois pukee vähä parempaa päälle", sanoin iskien silmää ja ilokseni löysin kassista farkkuhameen ja jopa lempikenkäni; valkoiset avokkaat kymmenen sentin koroilla. Lopulta löysin myös valkoisen hyvin avonaisen topin ja virnistäen ajattelin, että vieläkö Jarkosta löytyisi miestä torjua mut. Tietenkään en täysin tosissani ajatellut ryhtyä petipuuhiin, mutta pientä säätöä vastaan mulla ei ollut mitään, varsinkaan Jarkon kanssa. Edelleen tämän silmät saivat polveni notkahtamaan, ja mitä enemmän tätä opin tuntemaan, sitä enemmän ihastuin. Uskoin tunteen vaan syvenevän jatkossa, mutta syvällä sisimmässäni pelkäsin mihin asti poika vastaisi tunteisiini. Syntyisikö tästä vaan kesäromanssi vai pidempi aikainen seurustelusuhde? Aika näyttäisi, mutta aioin pistää kaikkeni peliin, jottei pojan kiinnostus pääsisi laantumaan.
Pakotin itseni ajattelemaan muuta kun Jarkkoa, ja istahdin ystäväni viereen sängylle. Heidi oli aiemmin päivällä kertonut mitä hänen ja Jayn välillä oli tapahtunut, ja ymmärsin Heidin reaktiota. Jay oli muuttunut parin päivän sisällä huonompaan suuntaan, eikä Heidi tiennyt enää miten suhtautua tähän.
"Kyllä Jay tokenee siitä. Ja nyt sä puet ykköset päälles ja me pistetään noitten kaksjalkasten päät pyörälle!" sanoin iskien silmää ja tökäten Heidiä kyynerpäällä. Onneksi tämä vinkkasi silmää takaisin ja alkoi kaivaa omaa vaatekaappiaan. Arvasin, että vaatteiden vaihdossa ja meikkaamisessa vierähtäisi oma aikansa, niimpä kävin hakemassa olkkarista itselleni uuden kaljan ja Heidille lonkeron.
Heidi ei ollut varustautunut vaatteiden suhteen yhtä hyvin kun minä, joten pengoin tälle oman mustan olkaimettoman toppini ja valitsin kaverini omasta kassista siistit farkut. Löysin jopa lempihajuveteni kassistani ja suihkuttelimme sitä innoissamme tärkeisiin paikkoihin, kuten kaulaan, hiuksiin ja hiukan paidan sisäänkin. Huone haisi, kun hajuvesiliikkeessä. Nopeasti vaihdoin vaatteet ja pähkäilin vähän aikaa laittaakko hameen alle läpinäkyvät sukkahousut, mutta Heidi kehui jalkojani siihen malliin, että jätin ne pois.
Peilin ääressä korjasin vähän meikkiäni ja lisäsin vähän hopeista luomiväriä ja ripsaria. Päästin hiukseni vapaaksi ja ne valahtivat melkein takapuolen päälle. Tupeerasin niitä pitäen päätä alaspäin ja suihkautin vain hiukan lakkaa. Lopuksi työnsin korkkarini jalkaan, päätin kävellä niissä sisälläkin, sillä ne pidensivät sääriäni ja antaisivat mukavan naisellisen vaikutelman. Laitoimme yhdessä Heidin hiuksia samalla tupeeraus-lakka-tyylillä, ja lopulta tämä näytti varsin tyrmäävälle, ja varoitinkin tätä koskemasta Jarkkoon.
"Sä olet tosi kaunis, pysyttelet vaan siinä Jayssa sitten, Jarkkoon kun kosket niin sitten mä pistän kunnon catfightin pystyyn!"
Heidi huitaisi mua naureskellen ja läpsäytti mua takapuolelle.
"Jarkko edes enää näe kun sut!" Punastuin hiukan ja lopulta päätimme tehdä näyttävän paluun olohuoneeseen.
Kannat kopisten astuin edellä ovesta ja näin poikien tuskailevan stereoiden kanssa bisset nenän edessä. Päätin ottaa vaikeasti tavoiteltavan roolin ja kopsuttelin korkkareineni jätkien nenän edestä keikuttaen takapuoltani suoraan keittiöön vilkaisematta Jarkkoa. Mielekseni näin silmäkulmastani tämän tuijottavan pilke silmäkulmassa perääni, onneksi olin pakannut lyhyeen minarin mukaan!
Istahdin keittiön pöydän ääreen juomaan toista kaljaani ja näpyttelin mukamas kuumeisesti puhelintani, enkä kiinnittänyt mitään huomiota olohuoneessa juttelevaan kolmikkoon. Kun mitään ei tapahtunut, päätin pistää kunnon shown pystyyn. Soitin ex-poikaystävälleni Danielille, jonka kanssa olin seurustellut puoli vuotta sitten. Tämä oli pettänyt mua parhaan kaverini kanssa, selityksenä se, ettei tämä ollut päässyt vielä minun sänkyyni. Inhosin tätä ylikaiken, mutta tiesin, että hän olisi aina valmis pieneen flirttiin.
"Danii, moi Vanessa täällä pitkästä aikaa! Mitäs adonikselle kuuluu?" Lirkuttelin aina yhtä oksettavan lipevälle pojalle ja kikattelin muka ihastuneesti tämän tyhmille jutuille.
"Koskas myö nähdään? Voitas mennä kahville tai jotain", sanoin flirttailevasti ja samassa kuulin askelia takanani. Puhelimeni lensi pöydälle ja tunsin käden kiertyvän ranteeni ympärille. Hämmästyneenä käännyin ympäri kun Jarkko lähti retuuttamaan mua kuistille päin ja katsoessani Heidiä tämä pudisteli huvittuneena päätään mulle. Kuistilla Jarkko paiskasi oven kiinni ja sytytti tyynen rauhallisesti tupakan katsomatta muhun.
"Leikitkö sä mun kanssa?" Tämä kysyi hiljaa. Ajattelin kysyä teennäisesti, että mistä tämä niin päätteli, mutta samassa tämä käänsi ärtyneet silmänsä muhun ja olin jälleen aivan myyty ja sanaton.
"E-en mä, kun.. mä olen ihan kusessa suhun. Mä en tiedä mitä sä oikein haluat musta." Huokaisin lopulta. Tuijottelen kenkieni kärkiä ja tunnen kuinka poskia kuumottaa ja puna nousee poskille. Lopulta poika kääntyy ja nostaa mut syliini. Kiedon sääreni tämän ympärille ja painan pääni tämän olkapäälle.
"Luuletko sä etten mä ole suhun, olisinko mä muuten tullut sun kanssa sairaalaan sun porukoiden arvioivien silmien alle? Mä vaan en ole tottunu ihastumaa tällee yhtäkkiä. Susta mä tykkään."
Hymyilin onnellisena ja painoin otsani tämän otsaan.
"Vahva mies", huokaisin. Jarkko virnisti ja puristi mua pakarasta ja painoi pehmeät huulensa omilleni. Varovasti kosketin kielelläni tämän kieltä ja tunsin olevani seitsemännessa taivaassa, kun tämä vastasi suudelmaani puristaen mua tiukemmin kiinni tähän. Haroin sormillani tämän hiuksia, kuljetin kättäni tämän niskassa ja selässä paidan alla. Unohdin koko muun maailman ja havahduin vasta, kun kuistin ovi pamahti auki ja Heidi syöksyi kun tuulispää repimään meidät erilleen.
"Kuhertelu loppu, nyt alko bailaus! Jay sai stereot toimimaan!" Heidin retuuttamana painuimme takaisin sisälle, minä hieman hoiperrellen. Aivot tainnuttava pusu, todellakin.
Sisällä kuuluikin kunnon jytä ja olohuoneessa stereoiden edessä oli sen näköinen siideri- ja bissekeko, että molemmillla olisi hetken päästä kunnon känni päällä. Päätin juoda kaverini kiinni ja istahdin sohvalle tyhjentämään kaljapulloni ykkösellä alas.
Tunnin päästä tanssin pöydällä Heidin kanssa keikuttaen lanteitani Jarkon pään tasolla ja tämä läpsi mua takapuolelle. Olimme päättäneet pistää strippiesityksen pystyyn, mutta vielä olimme päättäneet vain tanssia tavallista pornommin pöydällä. Otinkin Jarkkoa hartioista kiinni ja hivutin itseäni pyöritellen lantioita alemmas. Tämän kädet kurottuivat kohti, mutta kiusoittelevasti hypähdin kauemmaksi korkkareillani. Olin hiprakassa, mutten niin kännissä kuin Heidi, joka hihitteli tauotta ja oli ilmeisesti saanut Jayn kanssa asiat selviksi, siihen malliin tämä nytkin tanssi kuolaavan pojan edessä. Tunnelma oli katossa, kun Cascadan Everytime We Touch alkoi soida, ei kuulu normaaliin musiikkimakuuni, mutta tähän tilanteeseen se sopi. Pistimme pöydällä kunnon bileet pystyyn.
"Paidat pois, paidat pois!" Pojat alkoivat karjua, mutta tyydyin ainoastaan iskemään silmää Jarkolle. Biisin loputtua hyppäsin alas pöydältä hakemaan uutta bisseä. Olin tyhjentänyt jo kuusi pulloa, mutta en ollut vielä kovinkaan kännissä. Jay ehdotti räsypokkaa ja innosta kiljuen Heidi suostui meidän kaikkien puolesta ja hyppäsi pöydältä suoraan Jayn syliin. Poika pyöritti ystävääni ympäri taloa ja hymyillen katsoin, kun ystäväni painoi huulensa toisen ystäväni huulille. Jay tuntui olevan entisensä saatuaan alkoholia vereen, ja Heidikin ilmeisesti huomasi sen.
"Sä olet kaunis ja vielä kauniimpi kun sä hymyilet", kuului korvani juuresta ja nojasin virnistäen Jarkkoon.
"Sähän kliseitä lauot", sanoin, kiertäen käteni tämän ympäri ja puristaen tätä takapuolesta.
"Timmi perse", hihkaisin ja juoksin huoneeseemme etsimään pelikortteja.
Kaivelin laukkuni pikkutaskua pimeässä, en ollut jaksanut sytyttää valoja. Käteeni sattui kaikenlaista roinaa sytkäristä huulirasvaan ja lopulta sain pahvisen paketin käteeni. Katsomatta sen suuremmin pakettia menin olohuoneeseen ja heilutin pakettia.
"Tässä on kaikki mitä me tarvitaan!"
Porukka tuijotti minua ja purskahti nauruun. Hämmästyneenä katselin heitä ja katsoin kädessäni olevaa pakettia. Tunsin punastuvani oikein kunnolla, kortsupaketti. Olin ottanut laukustani koulusta saadun kortsupaketin, en pelikortteja.
"Siis tota.. mä luulin että nää on pelikortit, enhän mä oikeesti tarkottanu et me.." sopersin ja sain ystäväni räkättämään entistä kovemmin. Lopulta nauroin jo itsekkin ja lähdin kaivamaan oikeita pelikortteja kassistani. Löysin kun löysinkin ne ja olohuoneessa Heidi pyyhki silmiään ja piteli mahaansa.
"Et saa.. Vane, naurataa enää tolleen", tämä sanoi hengästyneenä ja pojatkin hekottivat vielä. Jarkko käveli luokseni ja tukisti mua. "Kuule ipana, jos sä jonkun kanssa käytät noita kumeja, se olen mä, mihinkään kimppakivoihin sä et kyllä rupea", tämä sanoi hymyillen söpösti.
Tuhahtaen istahdin lattialle ja aloin jakaa kortteja. Mä olin surkea pokerissa, jä nähtävästi muut olivat oikeita ässiä, koska hetken päästä mä istuin rintsikoissa ja stringeissä lattialla. Jätkät yrittivät saada mut hakemaan bisseä niille jääkaapista, jotta pääsisivät tiirailemaan takapuoltani, mutta en noussut lattialta. Heidin ja Jayn kanssa olin käynyt monta kertaa uimassa bikineissä, niiden suhteen mua ei ujostuttanut istua lattialla puolialastomana, mutta Jarkon kiinnostunut katse sai mut vääntelehtimään. En ollut lihava, eikä mulla ollut ylimääräistä paljoakaan, mutta ujostelin rintojani, joista yleensä olin ylpeä, mutta nyt ujostin niitä. Jarkon katse tuntui lipuvan niihin, ja ne tuntuivat yli-isoilta muuten pieneen kroppaani. Käytin 70B rintsikoita, kun muut saman pituiset ja painoiset pitivät A:n kokoisia. Heitin Jarkkoa korteillani: "Ei saa tuijottaa, muuten mä luovutan!"
Luovutin kuitenkin joka tapauksessa, kun en suostunut riisumaan rintsikoita. Vedin hameen takaisin päälleni, mutta noustessani pystyyn horjahdin pahasti ja päässäni pyöri. Toppia en saanut päälle ja heitin sen takaisin lattialle. Hihitin hysteerisesti ja näin Jarkon edessäni selkä minuun päin hyräillen jonkun biisin mukana. Luoja se oli komea! Ruskeat paksut hiukset, siniset suuret silmät, jäntevä kroppa ja hämmästyttävän hyvä takamus. Otin vauhtia ja hyppäsin tämän reppuselkään. Poika horjahti eteenpäin ja lensimme lattialle päällekkäin. Nauraa räkättäen Jarkko kääntyi allani ja veti mut paremmin päälleen.
"Kellistit mut sitten lattialle, seksipommi", hän sanoi ja siveli selkääni. Purin tätä hellästi leuasta ja istahdin hajareisin tämän lantion päälle. Ujoudestani ei ollut humalassa tietoakaan ja Jarkonkin silmät seisoivat. Hivutin käteni tämän paidan alle ja sivelin tämän vatsalihaksia. Poika ynähti hieman ja veti minut kokonaan päälleen ja painoi huulensa rajusti huulilleni. Maiston Jarkossa saman himon mitä itsekkin tunsin, ja vastasin suudelmaan. Tunsin käsien yrittäen avata rintsikoitani, ja silloin vedin käden pois.
"Rakas, mennään sänkyyn", sanoin ja vedin Jarkkoa kädestä vierashuoneeseen. Sieltä löysimme kuitenkin sylikkäin nukkuvat Jayn ja Heidin, joten päädyimme toiseen huoneeseen. Jarkko paiskasi huoneen oven kiinni ja vetäisi mut syliinsä.
"Vanessa, ei mennä tänään loppuun asti. Mä en halua kiirehtiä sun kanssa, kulta", poika sanoi huohottaen hieman ja nyökkäsin käpertyen tämän syliin. Päässäni humisi ja tiesin olevani kunnon räkäkännissä.
"Jarkko, mä taidan rakas.." , aloin sopertamaan, mutta Jarkko hiljensi mut suudelmalla.
"Älä sano sitä vielä, opetellaan tuntemaan paremmin."
"Lupaatko?"
"Lupaan, toivotaan että tää tulee toimimaan, känninen nallekarhuni."
Heidi
Auringon valo osui vähän liiankin terävästi mun silmiin. Päätä jomotti eniten kuin koskaan aiemmin ja vatsaa väänsi. Varovasti katsahdin hieman ylemmäksi Vanen sänkyyn, mutta en nähnyt yhtään ihmistä peiton alla. Silloin vasta mä huomasin, että jonkun käsi oli kietoutunut mun vatsan ympärille. Varovasti käännyin selälleni. Jay? Mitä eilen oikeen oli tapahtunut? Poika avasi hiljaa silmänsä ja näytti olevan itsekin hämmästynyt. Kättään tämä ei kuitenkaan vetänyt pois ja pian suulle kiiri vieno hymy.
"Että näin", tämä sanoi ja tunsin pienen naurukohtauksen saapuvan, mutta peitin sen nopeasti.
"Ei onneks vielä taidettu..?" kysyin varovasti ja Jay pudisteli päätään.
"Mä pidän tosta vielä sanasta", se nauroi. Pörrötin pojan sekaisesti taipuneita, ruskeita hiuksia. Jay painoi nopeasti huulensa omilleni ja halasi vielä kerran lujaa. Sitten poika nousi istumaan, mutta kaatui samantien takaisin viereeni.
"Olisko täällä buranaa?", Jay kysyi pidellen päätään. Naurahdin ja nousin itse seisomaan vetäen pojan perässäni.
"Haetaan sitä tuolta lääkekaapista", totesin ja kävelimme molemmat hieman huojahdellen vessan lääkekaapille. Meillä oli vielä bilevaatteet päällä ja ne oli menneet aivan runttuun nukkumisesta. Vanen topilla oli iso läikkä siideriä ja housut olivat puoliksi revenneet polvesta. Jayn kuteet onneksi oli paremmassa kunnossa. Kaivoin kaappia hieman turhankin innokkaasti, mutta löysin lopulta hakemani. Vedin itse yhden pillerin alas ja Jay otti toisen.
"Mä kävisin nyt vessassa, jos viittit mennä ulkopuolelle", hymähdin ja määräävästi työnsin pojan ulos vessasta.
"Enkö vois jäädä?" Jay kysyi vihjaillen. Näytin tälle kieltä ja suljin oven.
Kahvi tippui jo hurjaa vauhtia ja leivät olivat valmiina keittiön pöydällä, kun Vane ja Jarkko vihdoin saapuivat alakertaan. Vane oli kurjan näköinen ja Jarkko haukotteli makean oloisesti.
"No, oliko hyvä yö?" Jay uteli ja katseli paria vitsikkäänä. Tökkäsin tätä kylkeen ja ojensin kahvimukin pojan eteen. Mä istuuduin pojan viereen ja haukkasin ison palan leivästäni. Vane hymyili mulle ja tiesin heti, että yö oli mennyt suunnitelmien mukaisesti. Jay katseli mua kysyvästi, mutta pudistelin päätäni pojan tuhahtaessa jotain omaansa.
"Täältä on muuten kahvi loppu, täytyy hakea lisää. Jos te ruokkisitte hevoset, niin me mennään kauppaan?" Vane ehdotti. Nyökkäsin tälle ja Jay myöntyi mukana.
"Mulla kyllä on sellanen darra, että ei tässä kunnossa hetkeen ajeta", Jarkko totesi.
"Äläs nyt, köriläs. Ei meidän heti tarvii mennä", Vane nauroi ja halasi poikaa. Jarkko hymyili ja istuutui syömään aamupalaansa.
Masa oli jostain suusta aivan väsynyt, jotenka mä suosiolla päätin antaa sille vapaapäivän ja olin jo vienyt ruunan laitumelle, kun Jay tuli mun luokse luudan kanssa.
"Tällä kertaa mä voin törkätä tän sun käteen, mutta eritavalla", poika virnisti ja halasi kovaa. Vastasin halaukseen ja sitä seuraavaan suudelmaan. Tuntui, kuin jalkani olisivat pettäneet ja ne melkein olivatkin pettää, mutta Jay vetäisi minut nopeasti ylös.
"Ai mä oon noin ihana", tämä nauroi ja sai mut punastumaan. Onneksi pojan kanssa oli niin helppo olla oma itsensä ja sain punastukseni kuriin. Painoin pusun vielä pojan poskelle ja aloitin sitten lakaisemaan tallin käytävää. Tunsin Jayn katselevan mua, mutta tällä kertaa mun olo ei ollut vaivaantunut, pikemminkin huvittunut. Hieman tahallanikin astelin käytävällä hyräillen ja pyörähdellen. Katsahdin Jayhin ja poika naurahti ääneen ja lähti sitten siivoamaan tarhoja. Tyrskähdin itsekseni ja jatkoin lakaisua, jokseenkin ehkä virkeämmin mielin.
Jarkko
Vanessa oli vaatinut päästä katsomaan tallissa surkeana seisoskelevaa Viliä ennen kauppaan lähtöä. Mä katselin pitkin laidunta laukkaavaa Ronjaa ja puistelin päätäni. En tajunnut mikä siihen oli mennyt, mutta eläinlääkäri lupasi tutkia koko hevosen samalla, kun tulisi huomenna katsomaan Vilin jalan. Päätäni puistellen astelin sisälle mukavan viileään talliin ja hymyilin lähes hevosensa surkeuden tasolle vajonneelle tytölle.
"Äläs ny, tuskin se noin paha se jalka on. Kaakkis on vaa ylidramaattinen", virnistin lohduttavasti ja kaappasin tytön olkapäästä lujaan halaukseen.
"Niinhän se vähän on mutta.. Silti. Se oli mun vika", Vanessa totesi itku kurkussa ja kahmi mun t-paitaani nyrkkiensä väliin niin paljon kuin sai mahtumaan.
"Eikä ollu. Kenelle vaan olis voinu sattua niin, usko pois", sanoin nyt vakavammin ja keinutin tyttöä edes takaisin.
Vanessa ei sanonut enää mitään, lepäsi vain hiljaa mun syleilyssäni. Suukotin hellästi tytön päälakea ja saatoin haistaa sen makeilta tuoksuvat hiukset. Vetäisin tuota huumaavaa hajua sieraimiini ja nautin siitä keuhkoissani niin kauan kuin saatoin pysytellä ilman happea. Vanessalla ei selvästi ollut mitään meidän seisoskelua vastaan, mutta mä tiesin että kauppaan olisi lähdettävä.
"Pikkune? Pitääkö sun käydä vielä sisällä vai lähetäänkö?" supisin hiljaa ja laskin huuleni aivan tytön korvan viereen.
"Pitää. Näytän karseelta", Vanessa jupisi suloisesti ja sai mut naurahtamaan.
Vetäydyin irti tytöstä ja kietaisin sormemme tiukasti yhteen.
"Tiiätkö mitä mä tässä mietein?" sanoin virnistellen ja kumarruin sieppaamaan tienpientareella kasvavan heinänkorren huulieni väliin.
"Että perustat isona jonku maatilan ja ajelet sellasella naurettavalla pikkutraktorilla heinänkorsi suussa ja.."
"En mä iha sellasta", hymähdin ja katselin taivaalla lipuvia pilviä omiin mietteisiini vajonneena.
"Vaan?" Vanessa kysyi epäileväisesti ja heilutti mun kättäni omallaan.
"Tuli vaan mieleen että mä en tiedä sun arkielämästäs yhtään mitään", sanoin pohtivaan sävyyn.
Vanessa huokaisi syvään.
"Pitääkö mun nyt alkaa kertomaan sulle mitä teen normaalisti tän elämän ulkopuolella?" tyttö kysäisi valmiiksi kärsivänä.
"Joo, suurinpa piirtein nii", nauroin ja siirsin leppoisat silmäni Vanessaan.
Tyttö nielaisi katseeni kohdatessaan ja huomasin pienen punan kohoavan sen poskille.
"Voi että sä oot niin lutune", sössötin kuin pikkuvauvalle puhuttaessa sössötetään ja sain Vanessan nauramaan hyväntuulisesti.
"Kuule, mun elämässä ei tän ulkopuolella oo mitään jännää. Siis.. Eipä oikeastaan mitää", tyttö totesi ja astui edellä taloon.
Päästin viimein sen käden lipumaan irti omastani ja seurasin pitkien hiusten latvoja hiplaillen huoneeseen.
"Kerro mulle. Mitä sä yleensä teet ku meet kotiin?"
Vanessa huokaisi ja kääntyi katsomaan mua.
"No mä.. No lenkkeilen mun koiran kanssa tai käyn kuntosalilla. Ja luen ja kuuntelen musiikkia ja istun koneella ja sellasta", tyttö kertoi ja kääntyi vetäisemään paidan pois yltään.
Tuijottelin takaapäin sen vartalonmuotoja ja hymyilin hiljaa itsekseni.
"Minkälainen sun perhe on?" mä halusin tietää ja himoitsin vielä viimeisiä pisaroita sen ruumiista, ennen kuin uusi paita peitti paljaan ihon.
"No, mä asun mun tädin ja sedän kanssa. Ja sitten mulla on tavallaan sisaruksia, Jani ja Elina", tyttö selitti välttävästi.
"Onko sun vanhemmat sitte... Kuolleet tai jotai?" kysyin hiljaa ja huomasin selvästi, ettei aihe miellyttänyt Vanessaa.
"Voidaanko puhua tästä joskus toiste?" tyttö kysyi väsyneellä äänellä ja siirsi silmänsä muhun.
Nyökkäsin ja nousin seisomaan.
"Joko mennään?"
Vanessa tarttui ojennettuun käteen ja lähti perässäni autolle.
"Vane! Vane huhuu! Ootko sä Vanessa?" joku huuteli meidän takanamme.
Vanessa kääntyi innoissaan katsomaan tutun äänen suuntaan ja huudahti nähdessään ilmeisesti tutun kasvon.
"Aino! Mitä sulle kuuluu, ei olla taas nähty pitkään aikaan", Vanessa iloitsi.
Mä huomasin Ainoksi kutsutun katseen viipyilevän mussa, mutta lopulta se käänsi katseensa takaisin halauksesta palautuneeseen ystäväänsä.
"Hyväähän tässä, ilmeisesti sullekin?" tyttö kysäisi nyökäten päällään mua kohti.
Vanessakin vilkaisi mua hymyillen ja nyökkäsi.
"Paremminki ku hyvin", se totesi.
Mä kävelin tyttöjen luo ja esittelin itseni kohteliaasti.
"Mä en oo sua nähny ennen", Aino totesi hetken mua katseltuaan.
Pieni kateuden vivahde käväisi tuon ruskeissa silmissä.
"Muutin just kylille omaan kämppään ja oon käyny sivukylän lukiossa", kerroin huolettomasti.
"Nii justiinsa", Aino hymyili.
"Hei mä käyn nyt hakemassa vielä niitä tarpeellisia värkkejä. Saatte puhua.. Mistä te naiset nyt yleensä keskenänne puhutte", naurahdin.
Vanessa nyökkäsi ja painoin nopean suukon tytön otsalle, ennen kuin lompsin tieheni kärryjen kanssa.
Kymmenisen minuuttia myöhemmin Vane liittyi seuraani kassajonossa ja puisteli päätään.
"No?" kysyin huvittuneena, kun kiedoin toisen käteni sen ympärille.
"Aino on vaan niin.. Aino. Sairaalloisen utelias ja ihan selvästi huomas sut", tyttö murahti hiukan mustasukkaisena.
Mä purskahdin nauruun, niin suloiselta mun kakarani näytti kainalossa vihaisena tuhistessaan.
"Kuule, mulla ei tulis tällä hetkellä mieleenkään vaihtaa sua noin vaan", totesin, kun aloin lastaamaan ostoksia hihnalle.
"No entäs sitte ku kesä loppuu ja normit rutiinit taas lähtee käyntiin? Lopahtaako tää juttu sitte..."
"Shh. Ei puhuta nyt tollasia", sanoin hiljaa ja kaivoin lompakon takataskustani.
Mä olin kyllä miettinyt samoja kysymyksiä itsekin. Mitä jos?
Me käveltiin ostosten kanssa autolle ja mä viskasin pussit takapenkille. Vanessa istahti hiljaisena eteen ja veti oven kiinni. Mä istuin omalle paikalleni ja huokaisin syvään.
"Mä tässä mietin, että Jay ja Heidi varmaan pärjää yhen yön keskenään?"
Vanessa nyökkäsi ja katsoi muhun kysyvänä.
"Tuumasin sellasta että tuut mun kämpille yöks tänää. Tehään jotai hyvää ruokaa ja katotaa vaikka joku lässynlää leffa ja... Tutustutaa toisiimme", hymyilin ja porasin katseeni vihreisiin silmiin.
Vane häkeltyi hetkeksi, mutta nyökkäsi sitten katkonaisesti.
"Mun on sitte pakko päästä käymään kotona. Haen jotain puhtaita vaatteita ja vien noi vanhat pesuun", tyttö sanoi ja mä suostuin ehdotukseen heti.
"Ja sitten ku tunnetaan toisemme ja ollaan varmoja asioista niin mä vien sut kattoon mun perhettä oikeen maaseudun tuntumaan. Lehmänpaska haisee ja kissat ja koirat juoksee jaloissa ja pikkulapset leikkii nurmikolla kanien seassa ja vanhat ihmiset istuu kuistilla juttelemassa niitä näitä ja perheen päällä on ikivanhat kumisaappaat jaloissaan", virnistin ja tiesin Vanessan luovan kuvaa mielessään.
"Ootko sä sitten aina asunut sellasessa paikassa?" tyttö kysäisi selvästi uteliaana.
Nyökkäsin ja painoin vilkun päälle.
"Mulla on kaks nuorempaa veljeä ja yks isosisko. Se kyllä asuu tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla ja opiskelee psykologiaa enkä mää oo sitä pariin vuoteen nähny", kerroin pikaisesti.
"Minkä ikäisiä sun veljet sitte on?" tyttö tiedusteli.
"Nuorempi täytti tammikuussa kakstoista ja toiselle tulee viistoista tappiin enskuussa. Ai hemmetti ja sillähän on rippijuhlatki samalla viikolla... Mitä sanosit jos lähtisit mun kans sit sinne? Vähänniinku koko suvun näytille kerralla?" virnistin leveästi.
Vanessa epäröi hetken.
"Mitä sun sukuun kuuluu?"
"No mummot ja papat, sitte mulla on kolme setää ja viis tätiä. Ja kaks enoa. Sitte on mun serkut, meitä on tällä hetkellä... Kakskymmentäneljä. Ja totaa.. Perhetuttavat ja sellasta", virnistin leveästi.
"Sulla on tosissaan aika iso suku?" Vanessa naurahti.
"No en nyt menis sanomaan", hymyilin, kun käänsin golfin tallille johtavalle tielle.
"Kai mä sitte voisin. Kunhan lupaat ettei siellä mitään entisiä tyttöystäviä oo joiden kanssa oot makoillu auringonlaskussa..."
"Ei siellä kovin monta voi olla. Vaan neljänkymmenen kans mä oon sitä auringonlaskua katellu", naurahdin ja sain saman tien kunnon tällin Vanessalta.
"Ääliö!" tyttö kivahti ja veti kätensä puuskaan.
"Voi nyt sentään. Raksupoksu älä oo vihanen.."
Jay
Hyppäsin DeeDeen selkään ja käänsin sen uralle. Sivusilmällä näin Heidin istuskelevan kentän laidalla ja katselevan tarkkasilmäisesti minua.
”Noinko kaunis mä oon?” oli pakko kysyä.
Heidi punastui ja mutisi jotain omaansa. Jotain mitä minä en sattunut kuulemaan. Virnistin hänelle leveästi ja keskityin taas DeeDeehen. Kesän lopussa olisi kisat, ajattelin osallistua niihin joten minun olisi pakko harjoitella. Tosin tänään en jaksaisi hypätä, koulua voisi vääntää hieman. En ollut tehnyt sitäkään aikoihin. DeeDeen liikutus oli jäänyt vähän vähemmälle nykyään.
DeeDee ravasi lennokkain askelin pitkin kenttää. Tosin sen oli pakko temppuilla ja ruveta keksimään omia kuvioita. Näytin varmasti hassulta siellä selässä kun DeeDee poukkoili joka suuntaan, sillä Heidikin nauroin kentän laidalla niin että meinasi pudota. Oli minun vuoro nauraa Heidillä, kun tämä näytti niin hassulta kun hän keikkui laidalla. Lopulta minun oli pysäytettävä DeeDee että pysyin selässä. No, minä olinkin ainoa joka siellä selässä pysyi sillä Heidi keikahti alas selälleen hiekkaan kentän toiselle puolelle. Hyppäsin alas selästä ja juoksin Heidin luokse. Tuskin mitään oli sattunut, mutta nauru oli kaukana. Ainakin melkein…
Heidi kuitenkin näytti niin hassulta maatessaan maassa selällään että minun oli pakko nauraa.
”Ei kai sua sattunu?” kysyin ja yritin olla nauramatta.
Turhaan. Heidi katsoi minua myrkyllisesti ja nousi seisomaan.
”No ei”, hän tiuskaisi ja lähti pois.
”Äläpäs mee mihinkään”, sanoin ja nappasin Heidiä vyötäisiltä kiinni ja vedin takaisin. Ihan kiinni itseeni.
”Sori”, kuiskasin hänen korvaansa.
Heidi rimpuili ja yritti päästä irti. Mutta eihän se käy päinsä.
Hengitin hänen niskaansa. Se taisi kutittaa, koska Heidi vääntelehti joka suuntaan.
”Come on, en mä ny niin hirvee oo”, sanoin painottaen niin-sanaa.
Heidi naurahti ja kääntyi hitaasti ympäri.
”No ehkä et”, hän myönsi ikään kuin vastahakoisesti.
Virnistin tälle leveästi ja rutistin hänet syliini.
Saatuani DeeDeen takaisin karsinaan käännyin takaisin Heidin puoleen. Tämä katseli minua varuillaan kun virnistin hänelle leveästi ja astuin uhkaavan askeleen eteenpäin. Kohotin kulmiani kun Heidi astui poispäin minusta.
”Aijjaijai, tota ei olis pitäny tehä”, murisin leikilläni ja syöksyin häntä kohti.
Heidi kirkaisi ja lähti juoksemaan karkuun tallista ulos.
Nauraen juoksin hänen perässään. Olisin saanut hänet helposti kiinni, jos olisin yrittänyt kunnolla, mutta tällä hetkellä suurin piirtein hölkkäsin rennosti hänen perässään.
Heidi vilkaisi taakseen ja huomasi, että en ollut tosissani ja pysähtyi kuin seinään. Minä en tietenkään ollut varautunut siihen, vaan mätkähdin häntä päin ja kaaduimme yhdessä ruohikolle.
Heidi oli heti nousemassa, mutta vetäisin hänet takaisin kainalooni.
”Mihinkäs sulla on kiire?” kysyin ja vedin häntä tiukemmin itseeni kiinni.
”Ei kai mihinkään”, tämä huokaisi ja laski kätensä mahani päälle.
Hetken maattuamme ruohikolla tunsin ikävää kutinaa selässäni. Heidi taisi huomata saman, koska hän kiemurteli maassa. Ponkaisin ylös ruohikolta Heidi perässä ja katsoin hölmistyneenä maahan. Muurahaisia! Tuhansittain pieniä muurahaisia jotka mitään tietämättä sattuivat kuljeskelemaan siitä missä me olimme.
Joka paikkaa kutitti. Tartuin Heidiä kädestä ja vedin hänet takaisin tallille. Toin vesiletkun käteeni, avasin hanan ja roiskautin vedet Heidin päälle. Tämä kirkaisi ja yritti juosta pakoon. Kirkaisun lomasta kuulin kuitenkin naurua. Ennen kun Heidi kerkesi lähtemään mihinkään, nappasin tätä kädestä kiinni ja vetäisin tämän taas kerran takaisin. Ja kastelin häntä vesiletkulla, kunnes hän näytti uitetulta koiralta.
”Okei, sun vuoro”, Heidi sanoi, nappasi letkun minulta ja tähtäsi sen minua kohti.
Samassa tunsin kylmän veden kastelevan minut kokonaan. Nauroin sydämeni pohjasta. Kuulin Heidinkin nauravan ja lujaa hän nauroikin. Juoksin sulkemaan hanan. Heidi seisoi pihalla letku kädessään, suorastaan hämmästyneen näköisenä.
Olimme kummatkin aivan märkiä kun seisoimme pihalla katsellen toisiamme. Aloin kyllästyä ja kävelin Heidin luokse kaapaten hänet syliini. Katsoin häntä syvälle silmiin. Nojauduin hitaasti lähemmäs ja painoin huuleni vasten Heidin omia. Kiersin käteni Heidin lantion ympärille samalla kun hän nosti kätensä hiuksiini ja tarttui niihin kiinni kuin hädässä. Naurahdin Heidin huulia vasten.
”Mä haluun kuivat vaatteet”, Heidi inisi ja erkani minusta.
Tartuin häntä kädestä ja johdattelin häntä päärakennusta kohti.
”Joo niin määkin”, virnistin.
Heidi
Mä olin heittänyt päälleni vähän aikaa sitten ostamani mustat farkut ja punaisen topin, kun matkustin takaisin eteiseen. Jay seisoi keittiössä tekemässä itselleen voileipää.
"Mihin sä oot menossa?" tämä kysyi ja haukkasi palan ruoastaan.
"Mä käyn vielä kattomassa Masaa, tuun pian takasin", kerroin. Vetäisin jo pieneksi käyneet läpyskät jalkaani ja hölkkäsin pihan läpi laitumelle. Masa käyskenteli aivan portin läheisuudessä, jotenka pujahdin lankojen alitse ruunan luo. Masa nosti päätään ja puhalsi hiljaa kädelleni.
"Mitä jätkä tietää?" kysyin hiljaa ja pörrötin hevosen vaaleaa harjaa. Ruuna nyhti tyytyväisen oloisena ruohoa maasta, eikä hevonen tuntunut enää yhtään väsyneeltä. Istuuduin verkkaisesti maahan Masan viereen. Katselin hevosen käyskentelyä hetken ajan, kunnes ruuna ilmaantui aivan viereeni. Masa kurkotti hiuksiini ja hamuili niitä huulillaan. Hymyilin hiljaa ja hieroin ruunan otsaa.
"Sekin tykkää susta", kuulin Vanen huvittuneen äänen takaani. Hätkähdin ja Masakin nosti nopeasti päänsä ylös.
"Te tulitte jo", totesin ja nousin ylös. Taputin hevostani kaulalle ja ruuna lähti talsimaan takaisin laumansa pariin.
"Jarkko teki aikas hyvän ehdotuksen äsken", Vanessa totesi ja tytön silmissä kiilui innokkuus.
"No, kerro", nauroin ja lähdimme kävelemään päärakennukselle päin. Vane oli hetken hiljaa ja myhäili itsekseen, ennen kuin aloitti.
"Se ajatteli, jos me, siis mä ja Jarkko mentäis sen kämpille täksi yöksi." Pysähdyin siihen paikkaan. Jäisimmekö Jayn kanssa aivan kaksin? Toisaalta olin aivan innoissani, mutta tulisinko pilaamaan taas koko illan? Vane näki kasvoni ja tämä hymyili rohkaisevasti.
"Hyvin se menee! Ja tullaanhan me heti aamulla takaisin, me voidaan vaikka ruokkia hevoset", tyttö lupasi. Nyökkäsin hieman epäröiden. Astuessamme kuitenkin keittiöön ja nähdessäni Jayn, epäilykset kaikkosivat oitis mielestäni.
Ripsiväri meinasi koko ajan poukkoilla puolelta toiselle. Mun kädet tärisivät holtittomasti.
"Hemmetti", kirosin ja hermostuneena istahdin vessanpöntön kannelle. Vane ja Jarkko olivat juuri lähteneet ja olin kertonut Jaylle meneväni käymään vessassa. Hermostuneisuus kiiri jo muhun, enkä mä saanut sitä hillittyä. Hevoset oli jo ruokittu ja kertaalleen tarkistettu, jotenka en voinut livetä pahan tilanteen tullessa sinnekkään. Kokosin nopeesti itseni ja katsoin vielä kerran peiliin. Hyvältä näytti. Avasin vessanoven ja kävelin hiljalleen olohuoneeseen. Jay istui rennosti jalat pöydälle asetettuina sohvalla. Televisio näytti jotakin myöhäisillan elokuvaa ja poika näytti olevan siinä liimattuna kiinni. Tämä nosti kuitenkin katseensa muhun, kun kävelin teleivision ohitse ja hymyili vielä päälle. Istahdin Jayn viereen ja tämä nosti kätensä olkapäitteni yli. Ihme kyllä, en jännittynyt ollenkaan, vaan sain istuttua aivan rennosti.
"Mitäs neiti haluaa tehdä?" Jay kysyi ja näin pojan ilmeella vihjailua.
"Tyhmä, ilta on vielä nuori", nauroin ja läppäsin poikaa mahaan. Jay nauroi ja tarjosi avaamaansa kaljapulloa eteeni. Eilisestä oli näköjään jäänyt juomia jäljelle. Tänään en kuitenkaan aikonut vetää kännejä. Hörppäsin vähän pullon suusta ja annoin sen takaisin pojalle.
"Sun kannattaakin pitää vähän pienempää linjaa tänään", tämä sanoi ja rutisti mut lähemmäksi itseään. Nauroin ja siirsin katseeni takaisin elokuvaan. Kauhuleffa sieltä nytkin tuli, mutta en mä niistä välittänyt. Pelkäsin pikemminkin. Juuri, kun murhaaja oli saapumassa uhrinsa luo, kännykkäni helahti soimaan keittiössä. Pomppasin Jayn vastusteluista huolimatta pystyyn ja ryntäsin puhelimeni ääreen. Vane.
"No?" tämä kysyi heti.
"Te ootte ollut vasta tunnin poissa. Hillitse ittes!" nauroin toruvasti ja Vanekin tyrskähti.
"Me ajateltiin nyt alkaa kattomaan jotain leffaa ja syödään varmaan sen jälkeen ja sitten annetaan mennä omalla painolla", tyttö selitti. Kerroin tälle nelosen kauhuleffasta, mutta enempää en ehtinyt selittämään, kun tunsin käsien kiertyvän lantioni ympäri. Jayn pää ilmestyi omani viereen.
"Mun pitää nyt lopettaa. Nähdään aamulla ja pitäkää hauskaa", nauroin ja Vane taisi ymmärtää syyn puhelun lopettamiseen, sillä tyttö lähetti nopeasti Jaylle terveiset ja sulki sitten puhelimensa. Käännyin ympäri ja katsoin Jaytä silmiin. Tämä hymyili vienosti, ennen kuin painoin huulet tämän huulille. Kiersin käteni pojan niskan ympärille ja suudelma edetessä jalkani olivat jälleen kerran pettää, mutta sain ne kuriin. Tunsin olevani ehkäpä maailman onnellisin tyttö ja, että illasta tulisi mitä parhain.
Jarkko
Tungin elokuvan laitteeseen ja istahdin pienelle sohvalle Vanessan viereen. Tyttö mussutti parhaillaan keskellämme olevia sipsejä ja luki kiinnostuneena takakantta.
"Mä en oo ikinä nähny tätä", tyttö totesi lopulta, kun laski kotelon pikkuiselle sohvapöydälle.
"Katoin kerran tän äitin kans", virnistin ja muistelin sitä hetkeä, kun isä oli lähtenyt veljiensä mukana Ruotsiin viikoksi ja äiti oli väkisin pakottanut mut tuijottamaan järkyttävän kornia elokuvaa kanssaan.
"Oot sitte hiljaa eikö niin?" Vanessa vielä varoitti, kun painoin playtä ja viskasin kaukosäätimen pöydälle.
"Tottakai mä oon", hymyilin ja vastaanotin kainalooni änkeävän tytön.
Vanessa oli pyyhältänyt lopputekstien ilmestyessä vessaan korjaamaan valuneita meikkejään. Mä jaksoin aina ihmetellä naisten tunteellista suhtautumista keksittyihin tarinoihin. Enhän mä tietysti nauruun ollut purskahtanut tarinan prinssin hautajaiskohtauksessa, muttei se jaksanut mua mitenkään hetkauttaa. Muutamia minuutteja myöhemmin Vanessa vihdoin kävi mun viereeni istumaan ja alkoi vuodattaa mielipidettään elokuvasta. Nyökkäilin ja yritin näyttää kiinnostuneelta samalla, kun silitin sormiani läpi tytön pitkien hiusten.
"Nyt on sun vuoros kertoa sun elämästä", Vanessa vihdoin sanoi ja kävi paremmin makoilemaan mun syliini.
"No mitä sä tahot tietää?" mumahdin hiljaa ja suukottelin tytön päätä hellästi.
"Mitä sä niinku teet? Vapaa-ajallas."
"Viikonloppusin oon töissä yhessä pikku kahvilassa. Huomena joudun siis lähteen palkallisiin hommiin illaks. Sunnuntaisin mä piän musakerhoa lapsille", kerroin ja aloin pikkuhiljaa hätiköimään seuraavan tunnin suunnittelusta.
"Ai.. Ihan vapaaehtosestiko?" Vanessa hämmästyi.
Mä nyökkäsin ja virnistin.
"Mulla on siellä yks tuleva rumpali ja muutamia hyviä kitaristeja. Ja yks ulkomailta adoptoitu pikkutyttö on iha nero pianon kans", virnistin muistellessani aasialaista Amandaa, jonka pikkusormet näpyttivät koskettimia uskomattoman tarkasti.
"Tykkäätkö sä lapsista?" Vane kysyi hymyillen.
"Kyllä mä ainaki noista lapsista tykkään. Mun oma eläintarha", virnistin.
"Saanko mä tulla kattomaan?"
Nostin yllättyneenä kulmiani.
"Saat toki. Kunha osallistut tunnille", naurahdin.
"Tottakai. Pitääkö olla oma kitara?" Vanessa hymähti.
"Oishan se ihan hyvä mutta sieltä saa kyllä lainaks tunnin ajaks", kerroin asiallisesti.
"Hienoa. Näemme silloin."
Naurahdin ja jatkoin tytön hiusten kampaamista hajanaiset ajatukset mielessäni risteillen.
"Kerro sun perheestä? Minkälainen sun äiti on?"
Makustelin hetken sanoja suussani.
"Mun äiti.. Se on niinku.. Tosi äiti. Sellanen pyöreä ja huolehtivainen. Kotona tuoksuu aina pullalta tai ruisleivältä, se on kova leipomaan. Siitä vaan ei voi olla pitämättä. Välillä se ottaa pattiin kun sillä on joku älytön tarve tietää kaikki mun elämästä, mutta kai se kuuluu siihen äidin rooliin. Uteleminen siis", virnistin ja puistelin päätäni.
Vanessa hymyili hiukan haikeasti.
"Entä sun isäs?"
"Se on vähän sosiaalisesti kömpelö. Tai siis, ei se turhia jaarittele, yleensä ravaa vaan kalastamassa ja metsästämässä kavereittensa kans. Syö paljo ja tulee sisälle aina kumpparit jalassa, äiti pitää saman saarnan varmaan sata kertaa päiväsä. Ja se nukahtaa aina siihen samaan nojatuoliin telkkarin eteen. Nuorempana se pelas pesäpalloa ja valmensiki joukkueita, nykysin se vaan kattoo innosta soikiana telkkarista kaikkea mahollista urheilua", selitin naurahdellen silloin tällöin.
"Sun perhe kuulostaa jotenki niin täydelliseltä", Vanessa huokaisi pyöritellen housujensa kiristysnyöriä sormissaan.
"Kyllä mä väittäisin, että meissä puutteitakin on mutta.. Parempaa saa ettiä."
Vanessa nyökytteli.
"Entäs sun veljet sitten?"
Multa pääsi syvä murahdus.
"Ne on aika kamalia välillä. En väittäis ettenkö ite olis ollu nuorempana samanlainen. Saku, mun nuorempi veli siis on aina kylillä luusuamassa sen skeittilautansa kans. Se osaa jo ajaa autoa melkeen yhtä hyvin ku minä", virnistin. "Otto on sitte enemmän maalaisjuntti. Se auttaa aika paljon kotona ja käy metällä isän kans. Sillä on joku likkakaveriki, yleensä ne jossai kahestaan kyhnäilee."
"Nyt mä ymmärrän miks sä haluat ottaa mut mukaan sinne juhliin. Pakkohan sun on näyttää että sustaki sen verran miestä löytyy että naisen saat", Vanessa naurahti.
Mäkin naurahdin hiljaa.
"Niimpä nii."
Hetken aikaa me istuttiin mitään sanomatta sohvalla ja pohdiskeltiin molemmat omiamme. Mä halusin polttavasti tietää Vanessan perheestä, mutten tahtonut painostaa tyttöä kertomaan siitä. Vilkaisin kelloon, joka osoitti illan olevan vielä melko nuori.
Makoilin silmät kiinni lähes uneen vaipuneena, kun tunsin Vanessan kääntyvän ympäri ja laskevan kätensä mun olkapäälleni.
"Jarkko?"
Mumahdin vastaukseksi.
"Mä en saa unta", tyttö ynähti.
Haukotellen käännyin sitä kohti ja hymyilin pienesti. Nostin sormeni silittämään tytön poskea ja suljin hetkeksi silmäni.
"Kerro vielä niistä lapsista", Vane pyysi.
Raotin silmiäni ja huomasin tytön sulkeneen omansa.
"Miks?" k
|