Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi  Alas ⇓   
  Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   28.12.09 23:54:06

neljän hengen jatkotarina, jolle toivotaan innokkaita lukijoita =)
-H A H M O T-

Jossu

Vanessa Sofia Miettinen
"Vanessa, Vane"

http://www.mallitoimistofacemaker.com/mallit/naismallit/isabella_s/kuva1.html

IKÄ: s.14.1.93 16v.

PITUUS: 163cm

ULKONÄKÖ: Vanessa on pieni ja siro tyttö, jonka valtavan paksut ja pitkät hiukset ovat usein pitkillä palmikoilla tai nutturalla, vapaana hiukset hipovat alaselkää. Tytön pistävän vihreät silmät vilkkuvat usein ilkikurisesti ja ohuet huulet taipuvat helposti hymyyn. Kasvot eivät ole nukkemaisen kauniit, vaan nenä on pieni ja hieman pysty ja ohuet lähes mustat kulmakarvat saattavat hyvinkin nopeasti kaartua ivalliseen hymyyn tai tuimaan irvistykseen. Useimmiten tämän kasvoilla väreilee kuitenkin ystävällinen hymy. Vanessa ei meikkaa silmiinpistävästi, mutta tämän päivittäisiin toimiinsa kuuluu meikkivoiteen levytys, silmien rajaus, ripsien taivutus ja ripsivärin laitto. Bileitä varten meikki voi olla voimakkaampi ja siihen voi kuulua luomiväriä ja poskipunaa, ehkä huulikiiltoakin.
Vanessa on näyttävä pakkaus, vaikka onkin ennemmin hoikka kuin muodokas.Tältä ei juuri ylimääräistä rasvaa löydy, ja kaikki tässä on sijoittunut oikeisiin kohtiin.

LUONNE: Vanessaa voisi hyvin kuvata lyhyesti kahdella adjektiivilla: iloinen, mutta tempperamenttinen. Ujoksi tätä ei voi sanoa, mutta hän ei myöskään ole hössöttävä tai kirkuva teini, vaan ulospäinsuuntautunut ja muut huomioon ottava. Hän saattaa suuttua helpostikkin ja hermostuttuaan saattaa sanoa liiankin pahasti, mutta leppyy yhtä nopeasti kun hermostuu. Pitkäaikaiseen riitaan Vanessan kanssa ei kannata ryhtyä, sillä tämä osaa olla todella kylmä ja tyly.
Vanessalla on aina taipumusta pieneen flirttiin, mutta vain niiden kanssa ketkä oikeasti kiinnostavat häntä, pelinaiseksi häntä ei voi sanoa. Pidempiä suhteita hänellä ei ole ollut, ja nyt hän toivoo löytävänsä itselleen rehellisen hevospojan.

HARRASTUKSET: Vanessa rakastaa ratsastusta, etenkin esteitä ja matkaratsastusta. Tämä ratsasti kuusivuotiaasta tunneilla kaksi kertaa viikossa, kunnes sai vuosi sitten rippilahjaksi enoltaan Vilin. Nyt hän käy säännöllisesti hevosensa kanssa tunneilla, koska Viliä ei ole vielä täysin koulutettu, eikä Vane pärjää sen kanssa yksin. Vilillä on kuitenkin erinomainen hyppytyyli ja sillä on lahjoja vaikka mihin.

Vanessa käy aina kun ehtii kuntosalilla ja lenkillä saksanpaimenkoiransa Sakun kanssa. Tämä lukee myös paljon, aina kun koulultaan ehtii. Hän rakastaa biletystä, on aina ensimmäisenä menossa kotibileisiin, varsinkin jos bileissä on tarjolla ilmaista kaljaa. Vanessa on kuulu siitä kavereidensa keskuudessa siitä, ettei juo lainkaan lonkeroa eikä siideriä, tälle maistuu ainoastaan bisse ja viinasekoitukset. Joka viikonloppu tätä ei kuitenkaan ryyppäämästä löydä, suurin osa vapaa-ajasta kun pyhittyy hevosille.
Vanessa tupakoi satunnaisesti, yleensä vain humalassa.

PERHE: Vanessa on adoptoitu tädilleen ja sedälleen, koska tämän omat vanhemmat eivät pystyneet huolehtimaan tästä. Tädin ja sedän lisäksi perheeseen kuuluu 14-vuotias Elina, 19-vuotias Jani ja saksanpaimenkoira Saku. Täti on nimeltään Taru ja tämä on 43-vuotias kokki. Hannu-setä on 45-vuotias poliisi. Vanessa on läheisissä väleissä enonsa kanssa, joka on ravivalmentaja ja lahjoittanut tälle hevosen.

TIESITKÖ TÄMÄN:
- Asuu suuressa omakotitalossa läheellä keskustaa.
- Rakastaa korkokenkiä ja pillifarkkuja, silloin kun ei pukeudu ratsastushousuihin.
- On hetero.
- Kaltoin kohdeltu vauvana.
- Rakastaa vanhaa melodista hard rockia.
-Soittaa silloin tällöin kitaraa.
-Opiskelee lähihoitajakoulussa ensihoitajaksi.
´
HEVONEN

SILTASAAREN VILI

- 6-vuotias suomenhevosori, rautias, läpikäyvä leveä läsi, vasemmassa takajalassa vuohissukka, liinahtava harja, 162cm
- Ravisukua, mutta takajalassa irtopalat, jotka haittaavat raviuraa
- Koulutus kesken, osaa perusasiat ja hyppää hyvin,
- Kiltti, mutta vilkas ja utelias, innostuu usein liikaa, orimainen

-------------------------------------------------------

Aidanseiväs

Jarkko Tapio Ylermi Leikola, Kuva
16.05.1991, 18v.

• Kesän korvilla syntynyt miehenalku nimettiin äidin edesmenneen veljen sekä isoisiensä mukaan. Nuoresta pitäen Jarkko osoittautui fiksuksi ja vastuulliseksi nuoreksi, joka iän karttuessa alkoi saada miehisiä piirteitä äitinsä näköisiin kasvoihin. Poika kasvoi erinäisten eläinten ja musiikin parissa maaseudulla eikä kukaan siksi ihmettelekään suurta kykyä toimia eläinten kanssa. Jarkko soittaa lähes mitä tahansa instrumenttia ja pitääkin sunnuntaisin musiikkikerhoa ala-asteikäisille lapsille.

• Ulkonäöllisesti Jarkko muistuttaa enemmän äitiänsä kuin isäänsä. Nuorikon vartalo lähentelee jo enemmän miestä kuin poikaa ruumiillisen työn tuloksena, eikä hän häpeile esitellä sitä muille. Poika pukeutuu siisteihin vaatteisiin, joita tilaa silloin tällöin ulkomailta. Farkkuja ja erilaisia huppareita löytyy siististi liitosteltuina hänen pienestä poikamiesboksistaan, johon hän muutti syntymäpäivälahjana vanhemmiltaan.

• Jarkkoa voisi kuvailla fiksuksi ja aikuismaiseksi, mutta tosissaan tutustuessa löytyy pojasta villi ja riehakas puolikin, joka turhankin usein asettuu pintaan. Jarkko luo hilpeyttä ympärilleen ja onkin melkotavalla taitava manipuloimaan ihmisten mielialoja. Ystäviä ympärilleen helposti keräävä luonne nauttii esiintymisestä ja toiminnasta eikä varmasti ole tylsää seuraa sateisinakaan päivinä. Ei kuitenkaan ole ikiliikkuja, vaan tarvitsee silloin tällöin aikaa rauhoittua. Kelpo ystävä tutustuessaan lähemmin.

Jarkko
» pitää musiikkikerhoa ala-asteikäisille sunnuntaisin «
» on jättänyt taakseen vasta 2 kunnon seurustelusuhdetta «
» ajaa vm.-88 mustalla Golfilla «
» työskentelee viikonloppuisin kahvilassa «
» opiskelee lukiossa «
» pitää tupakointia paheenaan «

Roxette, Rosa
Kuva

• 14- vuotias shetlanninponitamma Rosa sattui Jarkon omistukseen kolme vuotta takaperin pienen lähitallin mennessä nurin. Vanhemmat ostivat sen pojalleen syntymäpäivälahjaksi. Rosan liikutus koostuu mm. poniagilitystä, pitkistä kävelymaastoista, juoksutuksesta ja kärryajeluista. Maailmaanähnyt mamma on luonteeltaan yhä pippurisen ponimainen, mutta vastustamattoman hellyttävä.

Snorkfröken, Ronja
Kuva

• Ronja siirtyi Jarkolle muutaman mutkan kautta. Tamman ollessa vielä pikkuinen, oli pojalla tarkoitus ostaa emä vieroituksen jälkeen, mutta ähkyn aiheuttamana menehtyminen ja omistajan yhtäkkinen terveyden romahtaminen muuttivat tilannetta, joten emän sijasta talliin tepastelikin vilkas "Niiskuneiti" (nimi ruotsia, tarkoittaa Niiskuneitiä.) Jarkko koulutti tammaa alusta asti ratsuksi ja koko viiden vuoden työ näkyy jo selvästi molemmissa. Koulutuksessa hurjasti auttoi silloin 13- vuotiaan pojan äidin tuttava, jolla itsellään oli paljon kokemusta hevosista. Nykyisin tamman liikutus on monipuolista ja varsin leppoisaa.

--------------------------------------------------------

chapter

Heidi Savoniemi
16v
http://www.freshagents.co.uk/Models/Details.aspx?nav=241&id=2673

Heidi on suorahiuksinen brunette, jonka kauniita kasvoja koristaa kaksi vihreää silmää, joissa on myös peini ripaus ruskeaa. Tytön melko pieni suu on usein naurunalaisena tai terävästi viivana. Heidin ilme on tavallisesti melko vakava, mutta se ei useinkaan tarkoita tytön olevan vihainen tai tympääntynyt. Nenä on sopivan iso tytön kasvoihin ja se välillä väännetty mihin suuntaan sattuu Heidin vitsaillessa erilaisista asioista. Tytön ruskeat, täysin suorat hiukset ovat useimmiten valtoimenaan hänen olkapäillään. Pientä sivuotsatukkaa ei kovinkaan usein ole vedetty sivuun. Ratsastaessa Heidi pitää hiuksiaan aina kiinni,
Meikkiä Heidillä ei nää kiloittain yllä. Yleensä meikki on hyvin hillitty ja rauhallinen. Välillä tyttö ei kaunistaudu tallille ollenkaan. Huolehtii kyllä paljon siitä, mitä ylleen laittaa. Muotia ei kovinkaan paljoa seuraa, mutta yleensä vapaa-ajalla Heidin yllä nähdään sopivat farkut ja erilaisia paitoja. Hupparit eivät kuulu tytön vaatevarastoon paitsi tallille. Siellä Heidin päällä on usein rennot vaatteet ja aina säälle sopivat. Yleensä ennen ratsastusta Heidi pitää jaloissaan harmaita college-housuja, oikein lämpimällä säällä shortsitkin tulevat helposti kyseeseen.

Heidin perhe on hyvin rento ja aina innokkaana mukana harrastuksessa, vaikka veli Mikael ei siitä aina pitäisikään. Tälle kyllä ostetaan mopoja ja autoja tuunattavaksi, jotenka poika ei liiemmin valittele. Mikael on koht 18-vuotias ja "omistaa" yhden tyttöystävän, joka vierailee talossa pari kertaa viikossa. Mikael on hyvin lihaksilla rikastutettu ja pojalla on mustat, yleensä hiemaan pystyyn vedetyt hiukset. Mikaelilla ja Heidillä tulee usein riitaa kaiken maailman asioista, mutta pienen mykkäkoulun jälkeen sisarukset yleensä sopivat.
Heidin vanhemmat ovat melko huumorintajuisia ja mukavia, työssä käyviä ihmisiä. Seppo, Heidin 45-vuotias isä on alaltaan insinööri ja tämä omistaa melko suureksi kehittyneen yrityksen, jossa myydään kaikenlaisi varaosia autoon sekä muihin koneisiin. Seppo on melko pitkä, eikä tämän hiuksissa vielä nähdä kovinkaan montaa harmaata suortuvaa. Seppo käykin ahkerasti värjäämässä hiuksiaan ruskeiksi.
Maria on Heidin äidin nimi ja nainen on iältään 40-vuotias.Maria työskentelee hieman huonopalkkaisempana päiväkodinhoitajana. Nainen on hyvin huumorintajuinen ja kiltti, mutta suuttuessaan saattaa olla hyvinkin tuima. Marialla on lyhyet, punaruskeat hiukset ja silmälasti.
Perheeseen kuuluu myös Lukas, 4v kultainennoutajauros: http://www.koirat.com/kuva.phtml?id=19739

Luonteeltaan Heidi on iloinen ja pirtsakka tyttö, joka ei suutu helposti, mutta suuttuessaan saattaa olla hyvinkin pitkävihainen. Heidi inhoo riitoja, jotenka yrittää parhaansa mukaan vältellä niitä. Omia mielipiteitään tyttö kyllä kertoo, mutta vahvan persoonan edessä tämä mieluummin myöntyy mielipiteeseen, ellei asia ole tytölle hyvin tärkeä. Heidi on hyvin luotettava ystävä ja ei valehtelisi koskaan. Tästä johtuen Heidi arvostaakin ystäviltään myös rehellisyyttä. Huumorintajua tytöltä löytyy rutkasti ja tämä on usein heittämässä vitsejä tai nauramassa muiden jutuille.
Heidiä voisi tavallaan kutsua ujoksi, mutta yrittää aina parhaansa mukaan näyttää reippaalta. Kovinkaan uhkarohkea ei ole ja mieluummin näyttää hieman nynnyltä, kuin ryhtyy mihinkään vaaralliseen.
Ratsastajana ja hevostelijana Heidi on hyvin rauhallinen ja tykkää rennosta menosta. Tästä huolimatta tyttö pitää myös esteistä ja hurjista laukkapätkistä maastossa. Todella kuumat ja ilkeät hevoset eivät ole Heidin mieleen. Tämä tykkää enemmän raskasrakenteisistä ja rauhallisemmistä hevosista.

Mutta tiesitkös tätä:
* Heidi ei ole ikinä seurustellut ja tämä vaivaantuu helposti poikien seurassa
* Opiskelee lukiossa ja menestyy ihmeen hyvin
* Inhoaa veljensä juontia ja tupakointia
* Oli menettää isänsä vakavassa onnettomuudesta ja pidä onnettomuuksista puhuttavan

Maisan Mukula "Masa"
Ruuna
Suomenhevonen
12v
Mukulaksi ennen kutsuttu Masa on ehkä yksi hullunkurisimmista otuksista, mutta samalla herra on hyvin luotettava ja rehellinen kaveri. Kaikkien takkeja, pipoja, huiveja ja hansikkaita on kiva aina hamuilla, mutta ei ruuna sen pahemmin koskaan kiinni ota. Kunnioittaa ihmistä kyllä hyvin. Keksii aina viihdettä jokaiseen päivään, vaikka joskus Masallakin on aikoja, jolloin ruuna ei jaksa kiikutella tavaroita paikasta toiseen. Kiltti herra on kuin mikä!
Ratsastaessa ja muutenkin Masaa voisi huumorintajunsa vuoksi luulla hössöttäväksi, mutta oikeasti herra keskittyy täysin työhönsä, kun ihminen pääsee selkään. Inhoaa kovasti räpeltäviä ihmisiä, jotenka tarvitsee rauhallisen ratsastajan selkäänsä. Ruuna on mukavan reipas, mutta ei kaahota. Avuille ei ole kovinkaan herkkä, mutta pienten muistuttelujen jälkeen Masa kuuntelee yleensä kiltisti apuja.
Koulussa ei ole kovinkaan osaava, mutta yrittää aina parhaansa. Peräänantoon menee useimmiten itsestään taivuttelujen jälkeen. Ei kuitenkaan voi sietää, jos näprätään koko ajan ohjissa, jotenka tarvitsee aina aikaa.
Esteissä ei kuumu, mutta kieltää helposti, jos ratsastaja ei ole varma tai tällä ei ole pohkeet kiinni.
Maastossa tai muuallakaan ei juurikaan säiky, joskus säpsähtelee, mutta ei rynni, vaikka saattaisikin innostua. Rakastaa varsinkin metsässä tarpomista ja uimista.
(KUVAT SEURAAVAAN VIESTIIN)
....

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   28.12.09 23:55:36

Masa http://sukuposti.net/galleria.php?rotu=&image=35100
http://sukuposti.net/galleria.php?rotu=&image=74911
-------------------------------------------------------
Stolle

Jay Fletcher
23.7.1992 (17)

Tausta & Perhe

Jay on syntyperältään amerikkalainen. Siksi hänellä onkin niin ei-suomalainen nimi. Jay asui Amerikassa aina siihen asti kun täytti kymmenen. Hänen äitinsä Elisa oli suomalainen ja halusi palata takaisin kotimaahansa. Monen riidan ja itkun jälkeen he muuttivat Suomeen. Jay osasi suomea jo kohtuullisen hyvin, mutta yhä hänen tapansa puhua kuulostaa hieman hassulta. Jayn isä Jack peri valtavan summan rahaa vanhemmiltaan, joten perhe on kohtuullisen rikas. Perheeseen vanhempien lisäksi kuuluu maailman ärsyttävin pikkuveli Tyler.

Luonne

Jay on itsevarma ja rohkea. Joskus kuitenkin hieman ailahtelevainen. Mieli saattaa muuttua silmänräpäyksessä, mutta Jay on kuitenkin useimmin iloinen kuin vihainen tai surullinen. Jaytä ei saa suuttumaan helposti, vaan hän ottaa asiat rennosti, joskus ehkä liiankin rennosti. Jay on kova poika puhumaan ja täyttääkin kaikki hemorja raastavat hiljaisuudet turhanpäiväisillä jutuillaan.

Ulkonäkö

Jayn syvänruskeat nappisilmät valloittavat jokaisen naisen sydämen. Naistenmies, on hänen äidillään tapana sanoa. Paksuhkot tummanpunaiset huulet, pienehkö nenä koristavat hänen selviä kasvonpiirteitä. Vaaleanruskeat hiukset kasvavat vallattomasti joka suuntaan ja ovat aina pörrössä. Suhteellisen pitkä Jay omaa leveät hartiat ja lihaksikkaat käsivarret, sekä tietysti jokaisen naisen unelmoimat täydelliset vatsalihakset. Jayn hymyillessä syntyy vasempaan poskeen suloinen hymykuoppa.

Final Destination

Nuori 7-vuotias trakehner-ruuna on Jayn silmäterä. Final Destination eli yleisemmin tunnettu DeeDee on suoraan sanottuna älykäs, mutta temperamenttinen. häntä oli kohdeltu huonosti varsana, mutta pikkuhiljaa Jay oli voittanut sen luottamuksen ja nyt he olivat ylimmät ystävät.
Jay harrastaa DeeDeen kanssa enemmän esteratsastusta ja yhdessä he hyppivät aluetasolla jopa 110cm. Kyllähän he myös vääntävät kouluratsastusta ja lähtevät köpöttelemään pitkiä lenkkejä maastoon.
DeeDee on melkein musta, mutta päässä ja jaloissa on hieman ruskea. Hänen otsassa komeilee suurehko tähti. Hienostunut pää, isot silmät, pitkä kaula, vankka ruumis ja voimakas takaosa kruunaavat kaiken.

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   29.12.09 01:17:08

Jarkko

Viskasin pirisevän kännykän epämukavan sänkyni vastakkaista seinää kohti voimalla ja epämääräisesti mumisten kiskouduin ylös lämpimän peiton alta. Osiin helähtänyt nokialainen oli hiljentynyt ja mä varoin astumasta osien päälle, kun parilla pikku askeleella raivasin tieni pahvilaatikoiden läpi ahtaaseen vessaan.
"Mä vihaan yksiöitä."
Pari viikkoa takaperin mä olin saanut syntymäpäivälahjaksi avaimet käteen ja hymyilevät vanhempani olivat iloisesti tokaisseet, että mä muuttaisin omaan kämppään. Silloin mä olin vielä pomppinut riemusta, mutta pikkuhiljaa purkkiruokien syöminen ja itse siivoaminen alkoivat olla liikaa. Seinällä vinossa roikkuva kello osoitti puolta seitsemää, kun mä vedin mustat collegehousut jalkaani ja sujahdin lämpimän hupparini sisään. Tungin avaimet taskuun ja kiskaisin lenkkarit rähjäisten sukkien päälle. Aamulenkki oli mun juurtunut tapani herätä ja pitää kuntoa yllä.
Puoli tuntia myöhemmin napsautin kahvinkeittimen päälle ja lauleskellen kävin suihkussa. Mun naiseni olisivat tunnin päästä uudella tallilla, eikä riemulaulu soisi mikäli mä en saapuisi samoihin aikoihin. Nopeiden vaatteenvaihdosten ja pakollisen hiustenkuivaamisen jälkeen mä vihdoin sain kaiken tarpeellisen mukaan ja häivyin vauhdilla avaimet kilisten käytävään. Golf odotti parkkipaikalla uskollisena ja suorastaan piristyi silmissä, kun istahdin kuskin paikalle ja käynnistin moottorin. Tankki oli täynnä ja kiitin onneani, että muistin eilen tankata. Nyt mun täytyisi vain yrittää muistaa mistä pääsisin päämäärääni.

Puolen tunnin vaeltelun ja parin puhelinsoiton jälkeen pysäytin vihdoin koslani siistin pikkutallin parkkipaikalle ja astahdin lämpimän kesäiseen ilmaan. Kohensin hiukan sinisen vetoketjuhupparini hihoja ja kävellessäni tungin avaimet farkkujen taskuun. Ei ristin sielua.
Tutkiskellen kolistelin sisään pieneen taukotilan näköiseen huoneeseen. Sohvalla lojui pari laukkua ja pöytä oli suorastaan peitetty erinäisillä pikkutavaroilla. Virnistin ja raapaisin niskaani. Naisten tavaroita, mä osasin olettaa. Tallin puolelta kuului kikatusta ja iloista jutustelua. Utelias kun olin, mä siirryin oven kautta äänten alkulähteille ja lähes heti silmiini osui kaksi hämmästynyttä neitokaista.
"Ai terve", mä hymähdin ja kävelin kohteliaasti esittelemään itseäni. "Jarkko", sanoin ja ojensin kättäni.
"Aa, sä olet se poika josta Kaarina puhu! Mä oon Vanessa", mustatukkainen hymyili ja tarttui käteeni.
"Heidi", toinen esitteli hiukan ujommin ja puristi kättäni hennosti.
Pihalta kuului kopin kolinaa ja jarrujen vingahdus. Sitten mun korviini kiri terävä hirnahdus ja pari kunnon kolahdusta.
"Tytöt tuli", hymähdin ja luikahdin ketterästi kauniimman sukupuolen edustajien ohitse pihalle.
Vaalea koppi seisoi farmariauton perässä. Ratin takaa tunnistin heti äidin vanhan tuttavan Helenan.
"Oli kuule homma lastata nää kaks!" nainen virnisti leveästi kiertäessään kopin taakse.
Mä autoin laskemaan rampin ja hypähdin sitten sivuovesta koppiin sisälle.
"Uskon. Mites matka meni?" kysäisin, vaikkei taival ollut kymmentä kilometriä kummoisempi.
"Hyvinhän se. Vaikka tosin Rosa on potkinu koko seinän varmaa ihan lommoille", Helena irvisti.
Naurahtaen mä pakitin ponin auringonpaisteeseen ja taputin sen paksua kaulaa. Pikku tamma hörähti ja kahmaisi suullisen mun hupparin helmaa kitaansa.
"Läski", tuhahdin ja talutin ponin talliin.
Avuliaasti Heidi ja Vanessa opastivat ratsuni uusiin karsinoihinsa ja ihastelivat Rosaa, joka korvat hörössä himoitsi Heidin taskussa tuoksuvaa porkkanaa. Mä kannoin autonperältä hevosille kuuluvat tavarat varustehuoneeseen ja kiitin Helenaa, joka kiireisesti jatkoi matkaansa. Kun lopulta olin saanut hevoset asetetuksi karsinoihin, päätin paremman tekemisen puutteessa liittyä taukotuvassa istuvien tyttöjen seuraan. Ovelta asti mä kuulin, että mukaan oli tupsahtanut myös joku jätkä. Tai sitten toinen likoista oli saanut yhtäkkisen äänenmurroksen ja hassun aksentin. Olkiani kohauttaen työnnyin sisälle pieneen tilaan ja virnistin nähdessäni suunnilleen samaa ikäluokkaa olevan tummatukkaisen jätkän istuvan Vanessan vieressä sohvalla.
"Sua mä en oo vielä nähnykkää. Jarkko", esittelin itseni.
"Jay", poika totesi hiukan viileästi ja tutki mua uteliaasti silmillään.
Istahdin penkille ja pyöräytin sen lähemmäs pöytää.
"Kuis köyrii?" irvistin laiskasti ja haroin sormiani hiuksien läpi.
"Eipä tässä ihmeemmin", Vanessa hymyili Heidinkin virnistäessä.
Jay tuijotti mua yhä hivenen epäuskoisena, mutta käänsi katseensa pois.
"No, miten vaan. Joko te kuulitte siitä Kaarinan isästä?" Jay osoitti kysymyksensä selvästi vanhoille tutuilleen.
"Onkse Kaarina tän paikan niinkö ykkösmuija?" kysäisin väliin.
Heidi nyökkäsi.
"En oo kuullu?" Vanessa hämmästyi ja katsoi poikaa odottavasti.
"Sehä asuu siis Ranskassa ja mitä mä tiiän nii sillä on joku vakava sairaus", Jayn äänestä kuulsi hienoista salaperäisyyttä tummien silmien välkkyessä innostuneesti.
"Se on kuppa tai aivokasvain", mä heitin villin veikkauksen.
Kukaan ei kommentoinut sen kummemmin ja tunsin itseni hiukan ulkopuoliseksi heidän alkaessa keskustella jotakin edellisen päivän tapahtumista. Sukelsin omiin ajatuksiini ja hetken istuskeltuani päätin siirtyä varustehuoneen puolelle tekemään enemmän hyödyllisiä töitä. Rosan laatikko oli lähes hyvässä kunnossa, toisin kuin Ronjan, jonne mä olin tukkinut joka ikisen irtoremmin ja hilavitkuttimen mitä tallista irti lähti.
"Mihin mä tarvin... karvatupsua?" ihmettelin ääneen pyöritellessäni valkoista palleroa käsissäni.
Viskasin sen roskakorin virkaa toimittavaan muovipussiin muiden turhien tarvikkeiden sekaan ja jatkoin laatikon tonkimista erinäisiä sävelmiä vihellellen. Kuulin oven käyvän, mutten reagoinut siihen sen ihmeemmin. Eiköhän joku ääneen sanoisi jos olin tiellä tai jotain sen suuntaista. Askeleet kuitenkin lipuivat varustehuoneen ohi ja jatkuivat käytävälle. Olin lähes varma että joku yritti salakuunnella mua. Nousin varovasti ylös ja kurkistin mahdollisimman huomaamattomasti ovenraosta talliin. Ei ketään. Tuhahtaen istahdin takaisin laatikkoni pariin ja raavin päätäni käyttämättömällä kaviokoukulla.
"Mummoni äänen kuulen turpoaa makkaran kuoret..." mä lauloin joskus muinoin kuulemaani kappaletta ja hymähdin nostaessani edellisen tallin pikkulikoilta saamani joulukortin esiin.
Täällä tunnelma oli huomattavasti rauhallisempi ja paikkakin idyllisempi. Mielessäni mä kuitenkin manasin mun latteaa ensivaikutelmaani, jonka tärkeyttä äiti oli jaksanut paukuttaa mun päähäni miljoonat kerrat. No jaa, eikai mun surkea poikamieselämäni yhteen vastoinkäymiseen tyssäisi. Toivottavasti.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjächapter 
Päivämäärä:   29.12.09 13:08:53

Heidi

"Missä ihmeessä se nyt on?" vihaisena mä kaivoin Masan harjapakkia, joka tuntui aivan mustalta aukolta. Tavarat oli sikinsokin, vaikka olin vasta pari päivää sitten järjestellyt pakin siistiksi. Mä olin menettää hermoni harjojen vuoksi, jotenka nakkasin harjapakin keskelle käytävää. Läheisessä karsinassa asuva, uusi tulokas pärskähti hermostuneesti ja säpsähti taaksepäin.
"Hei, ihan rauhassa vaan" rauhoittelin hieman hevosta, joka epäluuloisena vilkuili suuntaani. Mun oli pakko nousta puutuneiden jalkojeni päälle ja astella karsinanovelle.
"Kai sua Ronjaks kutsutaan.." Tuumin omiani ja ojensin kättäni hevoselle. Se puhalsi lämmintä ilmaa sieraimistaan ja suostui lopulta rentoutumaan. Vanessan ja Jayn oli kuitenkin pilattavat sekin asia, kun nuoret paukauttivat oleskeluhuoneen oven nopeasti auki. Ronja pomppasi toiselle puolelle karsinaa.
"Koittakaa nyt hillitä!" tiuskaisin ja katsoin harmistuneena pelästynyttä hevosta. "Tää hevonen ei selvästikään totu helposti uusiin paikkoihin."
"No, Heidihän se siinä taas leikkimässä hevoskuiskaajaa", Jay sanoi leikkien ettei kuullut mitään virkkeitäni. Pudistelin päätäni ja virnistin pojalle. Vane tuhahti ja siirtyi toiseen päähän tallia Vilin karsinalle. Varustehuoneesta kuului tuhinaa ja ärähdyksiä, jotka saivat mutkin valppaammaksi.
"Tavaroiden purkaminen, aina yhtä tuskaa", Vane totesi. "Mä voisin mennä auttamaan sitä!" Tytön silmät kiiluivat ja en voinut olla nauramatta tämän innokkuudelle. Vane aukaisi varustehuoneen oven ja näin vain Jarkon hymyilevät kasvot. Tämä viittoi Vanea peremmälle ja tyttö näytti melkein syöksyvän pojan viereen.
"Tytöt! Toi jätkä nyt ei oo mitenkään erikoinen. Yrittää vaan esittää coolia", Jay totesi. Poika katsoi tympiintyneenä, kun varustehuoneen ovi kolahti kiinni.
"Mä aistin mustasukkaisuutta." Jay loi murhaavan katseen muhun, jotenka päätin pysyä ihan hiljaa.
"Älä sä kuule ala, tai..", poika otti askeleen mua kohti, mutta hipsin nopeasti Masan karsinaan
"Täällä sä ainakin voit sitten potkastta tota jätkää, jos se tulee lähelle",naurahdin. Taputin hölmistyneen hevosen kaulaa, kunnes Jay palasi takaisin oleskeluhuoneeseen. Astelin keräämään levittämäni harjat käytävältä ja siirryin harjaamaan Masan kuraista karvaa.

Hento tuuli liehutti Masan pitkää harjaa ja ruuna katseli innostuneena maastoa kohti, johon me oltiin suuntaamassa. Vetäisin lähellä olevan jakkaran aivan Masan etujalkojen viereen ja nopeasti kiipesin sille.Olin juuri saanut heilautettua jalkani Masan selän yli, kun Vane ja Jarkko astelivat naureskellen ulos varustehuoneesta. Vanessa kiiruhti Vilin karsinalle ja lähti taluttamaa pörhistelevää oria laitumia kohti. Mä sen sijaan siirsin Masan käyntiin ja annoin sen kävellä pitkillä ohjilla.
"Heidi, hei! Ootas vähän!" Jarkon ääni kajahti korviin ja nopeasti pysäytin innokkaan ratsuni.
"Et sä jaksais ottaa mua ja Rosaa mukaas? Voisin tulla sen kanssa ihan talutellen", poika hymyili leveää hymyään ja olin jo suostumassa tämä ehdotukseen, mutta sitten jokin sai mut epäröimään.
"Kyllä mä muuten voisin, mutta me ajateltiin mennä vähän reippaampi ja pidempi lenkki", tokaisin ja näin Jarkon kasvoilla hämmästyneen ilmeen, joka onneks muuttui pian leveäksi virnistykseksi.
"Se on kyllä totta, että ei me pullat perässä pysyttäis. Vai epäiletkö sä jotenkin, että oon joku pedobear, joka vie sut perämettiin ja..", poika katsoi silmiini ja heilutti vitsikkäästi kulmakarvojaan.
"E-en mä s-semmosta ajatellu", änkytin. Miks ihmeessä mun piti aina nolostua?
"Mun pitää mennä", nopeasti tokaisin jotain ja tiesin sen kuullostavan tyhmältä, mutta halusin nopeasti liueta paikalta. Annoin Masalle pohkeita ja tämä lähti reippaasti kävelemään metsäpolulle päin. Mua itketti, mutta nopeasti purin huuleeni ja kuivasin silmänaluset. Mä en sitten millään tavalla osannut antaa itsestäni sitä oikeaa kuvaa. Aina olin se ujo tyyppi. Nyt tuokin luulisi mua joksikin tosikoksi, joka ei osaa nauraa tai olla vitsikäs. Mutta enhän mä aina semmonen ollut? Kyllähän me osasin Jayn ja Vanessan kanssa olla oma itteni. Nytkin olin vain kieltäytynyt Jarkon kutsusta, koska en mä olis osannut sille mitään puhua. Enkä mä sillon olis edes pystynyt liukenemaan paikalta. No äh, en mä sitä nyt jaksanut miettiä. Tulisin vaan huonolle päälle. Se ei kuitenkaan sopinut, koska en mä aikoisi loman ensimmäisenä päivänä heti masentua. Saavuimme Masan kanssa pitkän suoran alkuun ja keräsin ohjat käsiini, ennen kuin nostin ruunan raviin. Istuin rennosti hevosen paljaalla selällä ja nautin menosta.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   29.12.09 15:01:01

Vanessa

Yritin kuumeisesti pysyä tempoilevan orini perässä sen porskuttaessa lautarhaansa kohti. Ketjusta sen suussa ei tuntunut taas vaihteeksi olevan mitään hyötyä, vaan uljas oriini riepotti minua kuin rukkasta tarhaa kohden. Puuskuttaen päästin innoissaan hörähtelevän orin irti portilla ja katselin hymyillen kun se laukkasi tarhaa ympäri kevyin pyörivin askelin heittäen välillä takajalat riemukkaasti ilmaan. Vedin paksun lankkutarhan portin kiinni ja varmistin sen vielä Vilin ketjunarulla. Hajamielisesti nappasin heinänkorren suuhuni ja lähdin maleksimaan takaisin tallille päin.
Heidi näytti ratsastavan metsää kohden ja Jarkko näytti kääntyvän vastakkaiseen suuntaan ponitammansa kanssa. Hyvännäköinen, oikeastaan syötävän hyvännäköinen, ajattelin katsellen pojan loittonevaa selkää.
Virnistäen pudistin kuitenkin moiset ajatukset päästäni ja päätin lähteä katsomaan mitä Jay puuhasi.
Löysin Jayn taukotuvasta kahvittelemasta ja lukemassa jotain hevoslehteä. Kaadoin itsellenikin kahvia ja istahdin tätä vasta päätä.
"Onko hyvä lehti?" kysäisin kun poika ei nostanut edes tummia silmiään lehdestä.
Vastaukseksi sain vain murahduksen, ja vilkaisin poikaa alta kulmieni ennen kun tönäisin tätä käsivarteen.
Nyt tummat silmät tapittivat suoraan minuun, mutta silmissä oli kiukkuinen pilke.
"Mikä sulla on?"
Taas vain murahdus. Hämmästyneenä toljotin yhä yleensä iloista ja puheliasta poikaa, kun Kaarina astui ovesta.
Huikkasin tälle pirteän "moin" ja kehoitin tätä ottamaan kahvia. Tämä istahtikin Jayn viereen ja huomasin että tämän kasvoilla väreili huolestuneisuus ja silmien alla olivat tummat silmäpussit. Jaykin nosti katseensa lehdestä kun Kaarina alkoi puhua.
"Minun isälläni epäillään syöpää, ja olen päättänyt lähteä kesäksi Ranskaan, siellä tarvitaan apuani."
"Me voidaan hoitaa tallihommat", sanoin jo ajatuksesta innostuneena.
"Sitä minä vähän toivoinkin, että te neljä tuuraisitte minua täällä niin kauan kun tarvitsee. Olen soittanut jo muutamia puheluitakin, saisitte tavallisten tuntienne tilalle erään ystäväni valmennusta, jos kiinnostaa."
Jaykin tuntui heräävän horroksestaan.
"Miten niin me NELJÄ?", hän kysyi terävästi.
"No te nuoret, sinä, Vanessa, Heidi ja Jarkko, pärjäisitte varmasti keskenänne, ja saisitte tuon päätalonkin käyttöönne, ei tarvitsisi kotoa käsin rampata täällä kolme kertaa päivässä."
Nyökkäilin innoissani, mutta huomasin Jayn kasvojen synkkenevän taas. Mikä hemmetti sitä vaivasi? Myrtynyt ilme ei sopinut sen kasvoilleen olleekaan.
Kaarina pyysi meitä kertomaan asiasta eteenpäin ja sanoi selventävänsä yksityiskohtia vielä illemmalla kun olisimme kaikki koolla. Kaarinan mentyä istahdin Jayn viereen sohvalle.
"Jarkon tulo vaivaa sua vai mitä?", kysyin hiljaa.
Ei vastausta. Hieman ärtyneenä tämän murjotuksesta nousin sohvalta, ja hämmästyttäen itsenikin suikkasin pusun tämän poskelle.
"Älä huoli, sä tuut aina olemaan meidän oma söpö jenkki", ja jätin Jayn tuijottamaan häkeltyneenä perääni, kun paiskasin oven kiinni jälessäni.

  Re: Kesävahdit

LähettäjäFigaron_haamu (eo) 
Päivämäärä:   29.12.09 16:37:17

Bwuahaa, Jay on mustis.

  Re: Kesävahdit

LähettäjäStolle 
Päivämäärä:   29.12.09 17:53:28

Jay

Laskin hitaasti kymmeneen ennen kun menin Vanen perässä talliin. Päätin lähteä ratsastamaan. Yksin. Olin sen verran turhautunut, että en jaksanut ketään. Kävelin suoraan tallista pihalle ja DeeDeen laitumelle. Vihelsin ja DeeDee kohotti päätään ruohotupsusta ja ravasi aikailematta luokseni. Hymyilin hieman ja napsautin riimunnarun riimuun kiinni. DeeDee sai minut aina hyvälle tuulelle.

Ravasin kentällä hitaasti. Olin keskittynyt DeeDeehen ja siksi en huomannut kuinka Jarkko ilmestyi kentän viereen.
”Oliko jotain asiaakin?” sanoin mahdollisimman tylysti.
Jarkko kohotti kulmiaan ja naurahti heikosti.
”Eipä mitään sulle ainakaan”, hän vastasi samalla mitalla.
Käänsin DeeDeen ympäri ja nosti uudestaan ravin. Pakotin sen liikkumaan nopeammin ja nopeammin. DeeDee hirnahti kysyvästi ja silloin vasta tajusin mitä tein. Eihän se ollut DeeDeen vika, että tuollainen paskiainen kuten Jarkko oli ilmestynyt tallille. Sekä Vane että Heidi olivat kummatkin ihan kusessa, voisin lyödä siitä vaikka vetoa. Oli kyllä pakko myöntää, että minulla ei ollut aavistustakaan mitä minulla oli Jarkkoa vastaan. Hän oli vain röyhkeästi tupsahtanut meidän porukkaan…

Sivusilmällä huomasin kuinka katsojia oli tullut lisään. Sillä myös Vane oli saapunut kentän laidalle. Turhan lähelle Jarkkoa. Tuhahdin ja käänsin DeeDeen korkealle pystyesteelle. DeeDeen korvat nousivat pystyyn, kun hän huomasi mitä oli tapahtumassa. DeeDee lisäsi vauhtia ja pian kaviot irtautuivat maasta ja hyppäsimme esteen yli korkealta. Olin tyytyväinen. Todella tyytyväinen. DeeDeellä oli hyvä päivä tänään, ajattelin ja siksi käänsin sen saman tien seuraavalle esteelle. Senkin se suoritti puhtaasti. Tunsin naurun kuplivan kurkussani. Unohdin Jarkon ja hetken pystyin kuvittelemaan Jarkon jossain aivan muualla. Hänen ei olisi tarvinnut tulla tänne, ajattelin ja palasin takaisin maanpinnalle.

Lysähdin taukohuoneen sohvalle ja nappasin pöydältä jonkun hevoslehden. Selasin sitä ja luin artikkeleita satunnaisesti, kun kuulin oven käyvän. En edes viitsinyt kohottaa katsettani lehdestä. Tunsin jonkun istuvan viereeni, mutta en vieläkään nostanut katsettani.
”Kuinka täynnä ittees sää oikein oot?” kuulin jonkun sanovan.
Heidi. Murahdin, mutta en vieläkään sanonut mitään.
”Kuulitko sä jo hyvät uutiset?” Tämä vielä yritti, mutta äänensävy oli vaihtunut hiljaisemmaksi.
Huokaisin syvään ja kohotin katseeni samalla heittäen lehden pöydälle.
Katsoin Heidiä suoraan silmiin.
”Kyllä rakkaani kuulin”, sanoin ivallisesti ja virnistin leveästi.
Heidin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, ennen kuin tämä heräsi horroksestaan ja läppäsi minua poskelle.
”ööh, oisko ton pitäny sattuu?” kysyin ja purskahdin nauruun.
Heidi murjotti aikansa, ennen kuin nauroi lopulta itsekin.

Jotain olisi keksittävä Jarkon päänmenoksi, suunnittelin samalla kun kippasin lantakärryjä lantalaan. Mutta mitä? Päässäni löi tyhjää, kun yritin epätoivoisesti keksiä jonkinlaista suunnitelmaa Jarkon päänmenoksi. Ehkä hän sitten ymmärtäisi, että tänne ei ollut asiaa.
Mutta mitä jos en tekisi mitään, omatuntoni ikään kuin kolkutti takaraivossani. Niin, mitä jos en tekisi mitään? Joutuisin kestämään häntä koko kesän. Hän melkein hyökkäisi tyttöjen kimppuun. Minun tyttöni, ajattelin ja mutristin suutani. Okei okei, ehkä hieman itserakasta, tai sittenkin todella itserakasta.
Mutta oli pakko myöntää, että olimme olleet kolmisin jo ties kuinka kauan. Kai minulla on oikeus olla hieman mustasukkainen, tosin sitä en myöntäisi kellekään.

Kävelin tallin parkkipaikalle hitain askelin. Halusin pois täältä. Hyppäsin mustan kevarini selkään, viitsimättä edes pistää kypärää päähän. Käynnistin moottorin ja kaasutin pois pihasta niin lujaa kuin mahdollista. Jättäen jäljelle vain savupilven. Sivusilmällä näin myös kuinka Jarkko käveli autonromulleen ja yski samalla. Toivottavasti hän tukehtuisi siihen savuun, ajattelin ja painoin kaasua. Pois, pois päässäni takoi.

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   29.12.09 20:21:39

vähäsen tylsä mutta ei nyt oikein leikkaa .__.'

Jarkko

Istahdin sytyttämätön sätkä huulieni välissä golfiin ja kaivoin hansikaslokeroon jääneen zipponi esiin. Mä olin saanut sen kaksi vuotta takaperin silloiselta tyttöystävältäni syntympäpäivälahjaksi. Sytytin smartin, nousin autosta ja löin oven lujasti kiinni. Paska auto, mutta uutta mulla ei ollut juuri nyt varaa ostaa. Olinhan mä alkanut keräämään sitä varten, mutta jostakin syystä valtava lasiastia tuntui tyhjenevän täyttymisen sijasta. Astelin savuja vedellen pitkin pihaa ja kuulin hiljaisen hirnahduksen tallista. Mun olisi pakko jotenkin liikuttaa Ronjaa, mutta tamma ei selvästikään ollut rauhoittunut uuteen kotiinsa. Se oli aina asunut saman katon alla enkä mä ihmetellyt lainkaan sen reaktiota, toisin kuin Rosa joka näytti sopeutuneet loistavasti boksiinsa ja naapureihinsa.
"Ai ai! Sä et oot tainnut lukea tallin sääntöjä?" mä kuulin kiusoittelevan äänen takaani ja käännyin katsomaan hymyilevää Vanessa.
"Eipä oo tullu kummemmin luettua", virnistin anteeksipyytävästi ja karistin.
"Yli kahdeksantoista vuotiaat saavat polttaa vain lantalan takana, alle kahdeksantoista vuotiailta tupakointi kokonaan kielletty tallialueella", tyttö torui heristäen sormeaan.
"Kyllä multa ikää löytyy mutta paikka vaan väärä", hymähdin tuon kohottaessa kulmiaan.
"Ai sä oot jo kaheksantoista?"
Rutistin kulmiani ja nyökkäsin.
"Ekkö sää ny tienny?" naurahdin huvittuneesti ja tumppasin tupakan.
"No en! Onko tuo sun autos?" se hymähti nyökäten päällään golfia kohti.
"Mun mun", totesin ylpeä säräys äänessäni.
En mä kyllä ymmärtänyt, mitä ylpeyden aihetta mulla olisi tuollaisesta romuläjästä. Ainakin se, etteivät muut omistaneet autoa ollenkaan.
"Sähän voit käydä heittämässä mut ja Heidin kotiin tänään?" tyttö kysäisi.
Kohautin kulmiani.
"Kai mä voisin", lupauduin sitten ja lähdin Vane vanavedessäni oleskelutiloihin.

Heidi katseli Vanessan kanssa, kun mä yritin saada hermostuneen Ronjan keskittymään juoksutukseen. Tamma poukkoili sivulle silmät muljahdellen ja pysähtyi välillä katsomaan uusia näkymiä. Tytöt supattelivat jotakin keskenään, kun mä lopulta sain hevosen ravaamaan muutaman kierroksen nätisti molempiin suuntiin.
"Hyvä", taputin pienoisesti hionnutta kaulaa ja kävelytin ratsun vielä pari kertaa kentän ympäri, ennen kuin avasin portin ja vein sen talliin.
Parinkymmenen minuutin kuluttua Vanessa istui takapenkille ja Heidi varovasti mun viereeni eteen.
"Mihin ajetaan?" tiedustelin ja vilkaisin molempia vuorotellen.
"Mut voi varmaan viedä ensin", Heidi totesi.
"Mä asun lähempänä. Käänny tota tietä vasemmalle ja aja sinne valtatielle asti, neuvon sitte tarkemmin", Vane ohjasti ja mä nyökkäsin.
Pakitin pois parkista ja kaasutin sitten musiikin soidessa tietä pitkin.
"Millon se Kaarina oikeen lähtee?" kysyin ja käänsin volyymin hiukan pienemmälle.
"Ylihuomenna, sillä on joku pikalähtö ja sai lipunkin halvalla", Vanessa tiesi.
Nyökkäsin ja raapaisin niskaani.
"Pitää varmaa huomena jotaki sopia niistä tallivuoroista tai jotai?" mä ehdotin tyttöjen nyökkäilessä.
"Vitsi! Tästä kesästä tulee kyllä aivan sairaan siisti", Vane kiljahti innoissaan Heidin hymyillessä hillitymmin etupenkissä.
Mä vilkaisin tyttöä sivusilmällä ja sain samassa kasan jatko-ohjeita Vanessalta. Matka sujui satunnaisen rupattelun parissa ja vihdoin pysäytin suuren talon pihaan. Me oltiin jo melkein kaupungilla ja iloisesti kyydistä kiitellen tyttö könysi mun puoleisesta ovesta pihalle autosta. Heidi näytti jännittyvän paikallaan silminnähden oven kolahdettua kiinni.
"Jos et anna ohjeita nii otan sut mukaan mun kämpille", virnistelin silmää iskien ja huomasin tumman punan kohoavan tuon poskille.
Tyttö näytti hiukan häpeävän sitä ja punastui vielä kaksi kertaa pahemmin. Mä naurahdin leppoisasti ja pakitin takaisin ajotielle.
"Niin että ohjeita?" ehdotin odottavasti ja pidättelin hymyäni.
"Joo.. Öö, se on tästä vasemmalle. Ja sitte sellanen iso risteys ja siitä oikealle ja sitte..."
"Oota, neuvo sitte ku ollaan siinä risteyksessä että mitä seuraavaks", topputtelin ja tytön suu lukkiutui heti kiinni.
Puistelin päätäni ja vaihdoin vaihdetta.
"Ootteko te kauanki tuntenu toisenne?" kysäisin ja yritin saada Heidiä edes hiukan rauhallisemmin.
"Ekaluokasta asti Vanen kanssa."
"Aa justiin justiin. Oikee epägeneettiset siskot tai jotai vastaavaa", virnistin ja löin vilkun päälle.
"Tästä sitte suoraan jonku matkaa ja oikeelle", tyttö selitti.
"Sano sitte. Ai saakeli ku on selkä jumissa. Mulla on niin hanurista se sänky ettei siinä nuku pérkelekään", irvistin Heidin hymyillessä kainosti.
"Missäpäin asut?" tyttö kysäisi hiukan rohkeammin.
"Tästä iha joku kilsa kylälle päin. Semmone kerrostalo. Tummujen keskellä nii että käytävätki haisee tiiäkkö.. Vanhoilta ihmisiltä", naurahdin ja pörrötin tukkaani.
"Etovaa", Heidi hymyili.
"Niimpä. Noo onneks mun ei näköjään tarvi kesällä ainakaa turhan paljo sielä homehtua. Meinaan justiin parilla könkällä pääset kämpän päästä päähän", tuhahdin ja olisin antanut mitä vain päästäkseni takaisin ihanaan tilavaan omakotitaloon.
"Tästä", tyttö nopeasti nyökkäsi.
Mä käänsin koslan hiukan Vanen taloa pienemmän rakennuksen eteen ja pysäytin.
"Kiitti kyydistä", Heidi vielä sanoi, ennen kuin löi oven kiinni ja asteli jäykän näköisesti sisälle.
Jatkaisin matkaa kaupan kautta kotiin ja luultavasti soittelisin hetken aikaa, ennen kuin torkahtaisin päiväunille. Mitähän sitä tänään söisi. Eilen mä olin nauttinut kunnon courmet aterian, pussimuusia ja keitettyjä nakkeja. Kai mä sörssäisin mulle ominaisten puolivalmiiden makaroonien sekaan tonnikalaa ja kilon ketsuppia.

Kaupan hyllyjen välissä seikkaillessa mua vastaan sattui kävelemään juuri se ihminen, jota en olisi ehkä niin välittänyt tavata. Tai se, joka ei niin olisi välittänyt tavata mua.
"Kato Jay", hymähdin pieni iva äänessäni ja katsahdin poikaa arvioivasti.
Se tuijotti samalla mitalla takaisin ja näytti valmiilta törkkäämään mut päin ohi kävelevää kaljupäistä bodaria.
"Mite sä niin vauhdilla lähit?" kysäisin irrottamatta katsettani sen synkistä silmistä.
"Eipä vaan kuulu sulle", Jay totesi ääni värähtämättä ja jatkoi matkaansa sen kummempia sanomatta.
Kohautin olkiani ja jatkoin purkkihyllylle. Tonnikalaa mä metsästän.

Ladoin läpi kirosanat laidasta laitaan kitaran kielen vingahtaessa poikki. Juuri nyt en olisi jaksanut keskittyä uuden laittamiseen ja säätämiseen, joten laskin soittimen koteloonsa lattialle ja heittäydyin muhkuraiselle patjalle makoilemaan. Yritin kuumeisesti miettiä, mikä ihme Jaylla niin pahasti meni mun kanssa ristiin. Mä olin ollut täysin valmis tutustumaan jätkään, mutta tuollaisen vastaanoton jälkeen ei riittänyt kiinnostus edes yrittää parempiin väleihin. Kai se oli tukehtumassa omaan egoonsa tai jotain. Rypistin kulmiani siirtyessäni tulevaisuuteen. Kesästä voisi tulla täysi katastrofi tai hyvä kokemus. Ainakin itse yrittäisin osaltani niinsanotusti mahdollistaa muidenkin viihtymisen, muiden puolesta mä en pystyisi lupaamaan. Viimeisien johtopäätökseni mukaan Vanessa oli porukasta se, jonka kanssa mä luultavasti olisin melko hyvää pataa. Heidi vaikutti aiemmin päivällä hiukan torjuvalta, mutta automatkan jälkeen uskoin sen vain ujostelevan mua.
"Pimppi paljaana bailaamaan", mä lauloin haukotuksen seasta ja suljin silmäni.
Mitä sitä turhaan päätänsä vaivaamaan asioilla. Menisivät miten menisivät, enköhän mä elossa selviäisi.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjächapter 
Päivämäärä:   29.12.09 21:19:26

Heidi

Lysähdin olohuoneen sohvalle ja sain isän kysyvän katseen kohdistumaan minuun. Pudistelin tälle päätäni ja mies tajusi heti, ettei asiani olisi kiinnostanut tätä kuitenkaan. Hän nousi ylös nojatuolista ja suuntasi sanomalehden kanssa keittiöön, josta tuoksui lämpimät voileivät. Asetin käteni vieressä makaavan koiran päälle ja rapsutin tätä mahasta. Lukas heilutti iloisesti hännällään, mutta painoi lopulta päänsä önisten sohvalle. Hymyilin koiralle ja nousin ylös seisomaan. Televisio näytti pimeää, enkä jaksanut vaivautua hakemaan kaukosäädintä toisesta päästä huonetta, jotenka löntystin keittiöön, jossa äitikin olisi.
"No, miten tallipäivä meni?" äidin silmät osuivat omiini ja suulle vääntyi ystävällinen hymy. Nainen ojensi juuri uunista tulleen voileivän ja haukkasin siitä nälkäisenä ison palan.
"Tavallisesti. Lukuunottamatta uutta tulokasta ja sitä, että me huolehditaan tallista koko kesä. Ai niin, siitä mun pitikin puhua!" Vieressäni istuva Mikael oli tyrskäyttää maidot suustaan.
"No olipas tavallista!" Tönäisin tätä olkapäähän ja poika tuuppasi takaisin.
"Painit seis! Miksi Kaarina ei hoida omaa talliaan?" isä kysyi uteliaana.
"Sen isä sairastu jossain Ranskassa ja Kaarinan pitää sinne lähteä. Se pyysi meitä huolehtimaan tallista."
"Ketkä me? Ja alapas tyttö selittämään vähän tarkemmin. Tallista ja sen hevosista huolehtiminen on iso asia. Onko Kaarinan kanssa edes sovittu mitään asioita?" äidin ilme oli vakava ja nainen tuiotti minuun terävästi.
"Alunperin Kaarina tuli kertomaan, että joutuu lähteen Ranskaan. Sitten se ehdotti, jos me, eli mä, Jay, Vane ja se uus tulokas Jarkko huolehdittais tallista. Me saadaan asua siellä päärakennuksessa", selitin. Isä pudisteli päätään ja tuhahti.
"Ja koska ajattelit luvan pyytää? Aikoisit olla koko kesän poissa kotoa vai? Ei kuule käy!" Katsoin isään epäuskoisena. Olihan tämä nyt tullut aivan jyrkänteen takaa, mutta tämä oli hieno tilaisuus, eivät isä ja äiti voineet sitä kumota!
"Mun on pakko päästä sinne. Kyllä mä tietenkin tulisin käymään kotona joka viikko, vaikka joka toinen päivä. Ja me sovitaan kaikki tallivuorot ja säännöt huomenna aamulla. Tulkaa vaikka ite paikalle", selitin ja äidin sulava ilme sai pienen toivonkipinän sisälleni.
"Me tulemme aamulla, mutta emme vielä lupaa mitään", nainen sanoi. Isä meinasi sanoa jotain, mutta päätti olla ihan hiljaa. Sisälläni kupli, mutta en aikonut näyttää siitä. Toivoin hartaasti, että kesä tulisi olemaan paras ikinä.

En koskaan ollut osannut nousta sängystä oikeaan aikaan. Nytkin olin puolituntia myöhässä, sillä vartin päästä olisi lähtö tallille, jos halusin päästä mukaan huolehtimaan Kaarinan tallista. Laitoin hiukset kiinni ja vetäisin tallivaatteet niskaani, ennen kuin sipaisin hieman ripsiväriä ripsiin ja puuteria naamaan. Aamulla osasin näyttää helposti zombilta.
"Heidi, nyt alas sieltä!", äidin käskevä ääni kuului keittiöstä. Juoksin portaat alas ja nappasin jugurttipurkin jääkaapista. Nopeasti nakkasin mangonmakuista jugurttia pieneen kulhoon ja kauhoin sen suuhuni.
"Sikailepas vielä vähän enemmän", isän väsynyt ääni kuului takaani. Tämä ei vaikuttanut erityisen innostuneelta lähtemään kahdeksalta aamulla tallille.
"No niin, mennääs sitten", äiti totesi. Halasin nopeasti hämmästynyttä Lukasta ja kiiruhdin sitten auton takapenkille.

"Huomenta pulluka!" tervehdin Masaa, joka pärskähti hiljaa, kuin vastaukseksi. Valitettavasti ruuna ei useimmiten hörähdellyt minulle. Tälläkin kertaa viereisessä karsinassa piehtaroinut DeeDee oli nostattanut pölyä, jonka vuoksi Masa oli äännellyt.
"Mun mielestä mä oon aikas hoikka, vai painanko sittenkin liikaa?" Jayn vitsikäs ääni kuului varustehuoneen ovelta ja poika virnisti huomatessaan ilmeeni.
"Ihan hyvässä kunnossa sä oot. Ehkä vähän heinämahaa", totesin asiantuntevasti ja väläytin sarkastisimman hymyni.
"Meillä porukat halus tulla juttelemaan Kaarinan kanssa tästä tallin hoidosta. En tie, antaako ne mun asua täällä", selitin lopulta. Jay murahti.
"Kyllä ne antaa, usko pois. Kaarina on ihmeen hyvä suostuttelemaan", poika kertoi ja taputti minua olkapäälle. Hymyilin kiitokseksi ja suuntasin katseeni tallin ovelle, joka aukeni Vanen ja Jarkon astuessa sisään. Jayn ilme muuttui heti viileäksi ja tönäisin poikaa kylkeen. Olikohan Vane taas pumminut kyydin? No, mikäs siinä, ilmainen kuljettaja on aina hyvä asia.
"Te oottekin jo täällä. Romupáska ei meinannut käynnistyä", Jarkko sanoi ja hymyili suuntaani. Jayhin tämä ei katsonutkaan. Punastuin pojan katseesta, mutta nopeasti käännyin takaisin silittelemään Masaa.
"Pitäiskö meidän matkata tonne päätalolle. Kaarina ja jonkun vanhemmat oli siellä", Jarkko tuumi ja lähti Vanen kanssa edeltä pihaa kohti. Vetäisin Jaytä hihasta ja revin tämän mukaan.
"Tosta ei varmaan voi enää vääntää happamampaa naamaa, ellet mee rumemmuusleikkaukseen", totesin hiljaa Jayn korvaan, jotta edellä menijät eivät kuulisi.
"Pääs kiinni", poika tuhahti. Naurahdin. Voi pientä.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   29.12.09 22:07:08

Vanessa

Kävelin Jarkon kanssa päätalolle päin, enkä hämmästyksekseni meinannut saada silmiäni irti tästä. Poika oli niin syötävän söpö ja nautin tämän ovelista sutkautuksista. Tunsin punastuvani aina kun tämä katsoikin kohti, ja puhuminen tälle tuntui erilaiselta.
Tunsin huonoa omaatuntoa Jayn mökötyksestä, kun en itse edes yrittänyt parantaa tilannetta, mutta Jarkko oli niin... puoleensavetävä!
Pudistin päätäni hämmentyneenä omista ajatuksistani ja käännähdin takanamme kävelevien Heidin ja Jayn puoleen.
Näin jo tutuksi käyneen myrtyneen ilmeen ja tartuin bestistäni ja Jayta käsistä.
"Tulkaas nyt murut, Kaarina ja Heidin porukat venaa jo!"
Nähdessäni Jarkon hymyilevän minulle, otin jalat alleni ja hölkkäsin edellä päätalolle, ennen kuin ehdin punastua.

"Huomenta!", hihkaisin ovelta ja astuin hurmaavaan taloon. Se oli vanha kartano valtavine huoneineen, hämähäkin seitteineen ja viileine lattioineen. Salassa olin iloinen ettei minun tarvitsisi viettää öitä siellä yksin, toivottavasti.
Istahdin Kaarinan viereen sohvalle Heidin vanhempia vasta päätä ja ilmoitin muiden tulevan perästä.
Jarkko esittäytyi Heidin vanhemmille ja ilokseni istuutui viereeni sohvalle.
"Noniin, eli homman nimihän on se, että isäni sairastaa syöpää ja minun apuani tarvitaan Ranskassa. Tiedän, että nämä neljä nuorta ovat kykeneviä huolehtimaan omistaan ja muutaman muun hevosista sillä aikaa kun olen poissa, nämä kolmehan ovat olleet ennenkin vastuussa tallista ja nyt Jarkko täysi-ikäisenä autollisena vahvistaa porukkaa." Kaarina sanoi hymyillen katsoen Jarkkoa.
"Jätän nuorille rahaa ruokaan ja he varmasti saavat työstä arvoisensa palkan. Olen myös antanut heille mahdollisuuden saada tasokasta valmennusta palkaksi este- ja kouluvalmentaja tuttavaltani. Tallivuorot voitte sopia keskenänne, mutta minun puolestani tämä päätalo on vapaassa käytössänne, eli kotona ei tarvitse ravata nukkumassa." Katsoin Heidiä innoissani ja mieleni teki hypätä tämän kaulaan, kunnon valmentaja! Ystävänikin kasvoilta kuulsi selvä innostus, ja tämän vanhemmatkin näyttivät suostuvaisilta.
"Olisiko kuitenkin parempi sopia jo näin etukäteen, että täällä olisi aina kaksi tallihommissa yhdessä aluksi, ettei kenenkään yksin tarvitsisi selviytyä kaikista hommista?" Heidin isä kysyi.
Nyökkäilimme ja Jarkko sanoikin tarvitsevansa aluksi toisen kaverikseen, koska ei tuntenut vielä hevosia.
Lopulta Kaarina hätisti meidät ratsastamaan, koska halusi puhua vielä Heidin vanhempien kanssa.

Päätin lähteä vaihtelun vuoksi maastoon Vilin kanssa, ja pyysin Heidiä mukaani, mutta tämä sanoi maastoilleensa eilen ja olevansa kentällä tänään mielummin. Siispä pyysin poikia mukaani ja molemmat suostuivat yhtäaikaa, enkä jäänyt kuuntelemaan Jayn mutinoita vaan marssin Vilin karsinalle.
Orini hörisi kumeasti nähdessään minut ja mielissäni silitin sen silkkistä kaulaa.
"Äidin pikkukulta", mutisin sille ja otin harjapakista kumisuan. Vili nautti täysin rinnoin harjauksesta, kuten tavallista, ja harjasinkin sen huolella.
Lopulta orini oli valmis ja katsahdin käytävälle mikä oli poikien tilanne. Molemmat näyttivät olevan valmiita, joten talutin Vilin takakautta ulos ja hyppäsin selkään.
"Jarkko muuten, eihän Ronja oo kiimassa? Meinasin vaan, että muuten tän kanssa pärjää tammojen kanssa, mutta kiimaset tammat...", sanoin puistellen päätäni hymyillen. Onneksi Jarkko sanoi Ronjan kiiman jo menneen, ja lähdin orini kanssa pojat perässämme ratsastamaan pihasta.

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   29.12.09 22:57:13

Jarkko

Ronja pyörähteli mun allani ja höristeli jännittyneenä korviaan maastoseurallemme. Tavallisesti mä olin maastoillut sen kanssa itsekseni, joten vaihtelu virkisti tammaani ihmeellisen paljon.
"Onko tolla minkä verran ratsastettu?" Jay kysyi epäileväisesti ja veti nopeasti myreän ilmeen kasvoilleen, eikai halunnut vaikuttaa mitenkään kiinnostuneelta.
"Varsasta asti se on ratsuks koulutettu", virnistin ja taputin rauhoittuneen nuorikkoni kaulaa.
"Kauanko se on sulla ollu?" Vane kysyi edestäpäin ja jarrutteli raviaskeleita ottavaa oriansa.
"Iha varsasta asti", vastasin ylpeänä.
"Ai säkö oot niinku ite kouluttanu ton?" tyttö huokaisi selvästi uteliaana.
Mä nyökkäsin ja vilautin tuolle leveän hymyn.
"Tottaha mulla oli kyllä iha ammattilainenki apuna. Kolmetoista mä sillon olin ku tän ostin", totesin muistellen sitä aikaa, kun mä olin talvipakkasissa tapellut vastaanhangoittelevan ensihevoseni kanssa itku silmässä.
"Mikset ostanu kunnon hevosta?" Jay kysyi terävällä äänellä.
Mä mulkaisin sitä loukkaantuneesti.
"Tää on kunnon hevonen, turha sun on siitä mitään sanoa kun et koko eläintä tunne", ärähdin puolustelevasti ja keräsin ohjat tiukemmalle Ronjan alkaessa hypähdellä pörheänä.
Vane siirsi Vilin reippaaseen raviin ja Jay avitti ratsunsa ohi mun tapellessa Ronjan kanssa siitä kumpi siirtymiset määräsi. Hevonen osasi joskus olla raivostuttavan jääräpäinen.
"Tuu jo!" Vanessan nauru kajahti kauempaa, kun Ronja viimein tanssahdellen alkoi kuunnella apuja ja siirtyi vasta pohkeiden kosketuksesta raviin.
Se kiiti kaverinsa kiinni, muttei silti osoittanut minkäänlaisia ravurinpiirteitä, toisin kuin Jay näytti odottavan. Tyytyväisenä keventelin rauhallisten askelten tahtiin ja vilkaisin mukavannäköisiä metsään kaartuvia pikkupolkuja.
"Täällä on vissiin aika paljo reittejä?" tiedustelin Vanessan myönnellessä.
"Tosi paljon, tuskin itekään oon käyny jokaista läpi", tyttö totesi hetken mietittyään.
Jay ei kommentoinut mitään, tyytyi vain hienostelemaan fiinin hevosensa kanssa. Olihan DeeDee tajuttoman hieno eläin, mutta ei mun silti käynyt kateeksi. Mulle omat tammani olivat kaikkein parhaat kaviokkaat naiset maan päällä.
"Otetaanko pätkä laukkaa?" Jay kysäisi ja vilkaisi olkansa yli muhun.
"Otetaan vaan", suostuin heti ja kosketin pohkeillani Ronjan kylkiä.
Virtaviivainen tamma syöksähti innokkaasti laukkaan ja puuskuttaen lisäsi vauhtia pysyäkseen edellä kaahottavien perässä. Se painoi korvansa niskaa pitkin ja heitteli päätään yrittäen kiskoa multa lisää ohjaa. Edessä Vili heitti komean pukin ja sai Vanessan tasapainon horjahtamaan pahasti. Urheasti tyttö kuitenkin roikkui selässä ja sai parissa sekunnissa koottua itsensä ja hevosensa. DeeDeen kilpailuvietti heräili selvästi esiin, sillä ruuna alkoi pidentää askeltaan ja nostaa häntäänsä hiukan korkeammalle. Ronja huomasi muutoksen toverissaan ja röyhkeästi mun pidätyksistä huolimatta lähti venyttämään itseään nopeampaan vauhtiin.
"Jarruttakaa hullut!" Vanessa huusi naurunsekaisella äänellä.
Jay pidätti vastahakoisesti ratsuaan, olisi kai halunnut nauraa kun minä ja mun surkea lämminveriseni yritimme kiriä kiinni. Ronja teutaroi hetken aikaa puuskuttaen ohjia vastaan, mutta hidasti lopulta tullessaan vaarallisen lähelle DeeDeen takapuolta ja siirtyi lopulta käyntiin. Poikituksesta ja pään satunnaisesta viskonnasta huolimatta loppumatka tallille sujui oikein mallikkaasti. Mä yritin pitää keskustelua yllä enkä ollut huomaavinani Jayta. En jaksanut välittää jätkästä tai sen välikommenteista yhtään mitään. Lapsellista murjotusta, jos mä suoraan sanoin.

"Mä jäisin mielelläni heti huomenna tänne jonkun kans. Oppisin heti vähä tän paikan tyylejä ja osaisin sitte itekseniki", sanoin, kun koko porukka oli vihdoin koolla oleskeluhuoneessa.
"Mulla on sillo menoa", Jay totesi nopeasti, vaikka tiesi ettei meistä kukaan sen selitystä uskoisi.
Olkiani kohauttaen siirsin odottavasti katseeni tyttöihin. Molemmat vilkaisivat toisiaan ja olin näkevinäni pienen kauhun välkähtävän Heidin silmissä. Niin no, ymmärsihän tuon. Jay vilkaisi Vanessaa ja näytti miettivän kuumeisesti.
"Eikö me voitais olla kaikki täälä ensimmäinen yö?" poika kysyi Vanen avatessa suutaan myöntymiseen.
Heidi rypisti kulmiaan.
"Sullahan piti olla tekemistä?" mä muistutin jenkkilän perintöprinsessaa enkä voinut vastustaa leveää virnettä, joka väkisin kohosi kasvoilleni.
"Ne voi peruuttaa", jätkä totesi nopeasti.
"No ei mulla ainakaan oo mitään sitä vastaan", Vanessa hymyili yrittäen selvästi välttää yhteenottoa.
Keskustelun kuitenkin keskeytti huoneeseen astunut Kaarina.
"Hyvä että ootte kaikki täällä. Kuulkaa, tulin tässä ajatelleeksi että lähden jo yöllä, lento muutettiin aamusta viiden tienoille ja mun on pakko ajaa kentälle se parin tunnin matka. Niin että mikäli vaan millään pystytte niin voitte jäädä jo tänään yöks. Ei tietenkään pakko, kunhan sitten aamusta joku tulee aamutallia tekemään..."
"Me jäädään! Älä huolehdi, me kyllä pidetään paikka pystyssä", Vanessa lupasi.
"Ja soitellaan sulle kuulumisia", Jay lisäsi.
Kaarina näytti selvästi huojentuneelta.
"Mm ja sit ku tuut takasin niin oot koditon ja persauki", virnistin sokerisella äänellä.
Heidi tirskahti ja Vanessa viskasi hedelmäkarkin pussistaan.
"Sä oot kamala!" tyttö naurahti leikkisästi.
"Kuuliksä", Jay virnisti hiljaa ja vilkaisi mua.
Mä lähetin jätkälle ivallisen lentosuukon ja jätin aiheen sikseen. Kaarina kiitteli ja varmisti vielä miljoonaan kertaan, ettei kenelläkään ollut mitään ongelmia tallinhoidon kanssa. Lopulta nainen lähti tuli ahterinsa alla pakkaamaan tavaroitaan.
"Eli jäädäänkö me siis kaikki tänne?" Heidi varmisti Vanessaa tuijottaen.
"Joo. Muistakaa ottaa varapikkarit ja unikaverit. Jos unohtuu niin mutkin saa ottaa kainaloon", virnistin ja sain varmasti jo sadannen mulkaisun tälle päivälle jurottavalta Jaylta.
"Älä ny, te amerikkalaiset ootte aivan liian mustasukkasia", tuhahdin ja olin havaitsevinani pienen väläyksen pojan silmissä.
Kai osuin arkaan paikkaan, tiedä sitten.
"Mun on pakko päästä kotiin pakkaamaan. Mitä mä oikeen otan mukaan?" Vanessa tajusi viimein tilanteen todellisuuden ja alkoi hätiköimään.
"Käydäänkö me sitte illalla kaupassa?" Jay osoitti jälleen kysymyksensä tytöille.
"Käyään! Porukalla", Vane painotti viimeistä sanaa rankasti.
"Minä en siihen rätyskään istu", Jay uhosi ja veti kätensä puuskaan.
"Voit sä toki kävellen mennä. Tai tuut perästä sillä ruohonleikkurillas", mä ehdotin hyväntahtoisesti, mutta selvästi jätkä ei hyväksynyt kuuntelemaan läppää äänessäni.
"Haista pitkä, jos joku on ruohonleikkuri nii tuo sun golfis", se ärähti vihaisesti ja polkaisi jaloilleen.
"Minne sä oot menossa?" Heidi kysyi arasti.
"Kotiin pakkaan. Nähää illalla", Jay murahti ja häipyi niine hyvineen paikalta.
Mä vihelsin pitkän, matalan soinnun ja käännyin katsomaan selvästi harmistuneita neitokaisia.
"Heitänkö teijät kotii? Käyn itekki hakeen kamat ja voin vaikka ottaa teijät paluumatkalla kyytisä?" kysyin ja sain hyväksyvät nyökkäykset.
"Eikö voitais tehä niin että käyään eka meillä ja ootatte ku pakkaan, sitte käyään Heidillä ku se pakkaa ja sitte mennään sun kämpille ja sä pakkaat..."
"Voi mä tuun mieluusti kattelemaan minkävärisiä stringejä löytää tiensä teijän matkalaukkuihin... Tunnistanpa sitte aamudarrassa kumman alkkarit lattialla lojuu..."
Vane läimäisi mua kämmenellä takaraivoon.
"Sä oot tajuttoman härski!" tyttö totesi Heidin helähtäessä nauruun.
Virnistin tytölle ja hieraisin päätäni.
"Tuo muuten sattu ihan oikeasti", ynähdin huuli mutrussa.
Vane tarttui mua kädellä poskesta ja lörpötti sitä.
"Älä itke ruma lapsi, syö pääs."
"No kiitos, tuo auttokin hirveesti..."
Erinäisen marinan ja naurun säestämänä me käveltiin mun autolle ja käännettiin keula kohti Vanessan lukaalia.

Astuin varovasti sisälle ovesta ja potkaisin kengät mahdollisimman siististi eteiseen. Vanessa heitteli omansa sikin sokin ja jatkoi matkaansa huonettaan kohti. Käännyin katsomaan Heidiin ja hymyilin tuolle nopeasti.
"Ootsä ollu täällä usein?"
Tyttö nyökkäsi.
"Hyvä, käytän sua sitte navigointiin", naurahdin ja lähdin Heidin perässä Vanessan huoneeseen.
Tyttö oli kiskaissut jo mustan laukun sängylleen ja paiskoi erinäisiä vaatekappaleita sen sisuksiin. Mun silmäni osuivat ensimmäisenä siististi nurkassa lepäävään kitaraan. Otin sen syliini ja istuin tietokonetuolille keskittyneesti. Se oli täysin vireessä, joten aloin hiljoksiin näppäilemään Hallelujahin sointuja. Vanessa syöksyi läheiseen vessaan hakemaan hammasharjaansa ja kaikkia niitä epämääräisiä tököttejä ja kasvovesipurnukoita. Mä keskityin soittamiseen enkä oikeastaan edes kuullut mitä tytöt juttelivat, kai jotakin tulevasta illasta.
"Vuokrataa joku ihana leffa..."
"Ei mitää rakkaushömpömpömppää", tuhahdin väliin ja hymisin laulua soiton tahtiin.
"Ai verta ja suolenpätkiä vai?"
"Mä uskon että se on niitä typerien elokuvien ystäviä..." Heidi totesi.
"Ai jaa? Mä sulle typerät elokuvat näytän. Ota tää skitta mukaan, voijaan soitella illalla jos tulee tylsää", mä huikkasin Vanelle.
"Juu selvä", se hymyili ja kädet puuskassa yritti miettiä mitä seuraavaksi tunkisi laukkunsa sisään.
"Ei sun koko omaisuutta oo ihan pakollista ottaa mukaan. Voit tulla huomena hakeen lisää jos siltä tuntuu", hymyilin leveästi ja vaihdoin biisiä.
"Voi, mun koko omaisuus ei meinaiskaan mahtua sun autoos", tyttö virnisti.
"No se ei mahtuis ees kolmeen pakettiautoon..." Heidi hymähti mutta loppulause jäi multa kuulematta, kun keskityin niin kitaran luomiin ääniin.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: jupadijupa 
Päivämäärä:   29.12.09 23:29:06

tää on hyvä jatkoo !! :)

  Re: Kesävahdit

Lähettäjächapter 
Päivämäärä:   29.12.09 23:41:18

Heidi

Astelin talomme portaille ja viitoin Jarkkoa ja Vanea peremmälle. Kaksikko mutisi jotain siististä talosta ja saivat äidiltä kiitollisen hymyn keittiön puolelta. Mikael katseli Jarkkoa tuumivasti olohuoneesta, mutta keskittyi lopulta auto-ohjelmaansa. Hölkkäsin kierreportaat ylös huoneeseeni ja yllätin Lukaksen torkkumasta sängylläni.
"Paha koira", naurahdin, kun uros katsahti minuun syyllisenä.
"Ai teillä on makkarakin", Jarkko totesi ja tervehti koiraa tottuneen oloisesti. Vane seisoi vähän kauempana hymyillen. Tytön kasvoilla oli unelmoiva ilme.
"Varo vaan ettei se huomaa", kuiskasin Vanelle ja siirsin tämän ystävällisesti pois vaatekaappini edestä.
"Se on vaan niin..", tyttö aloitti, mutta nyökyttelin jo ymmärtäväisesti.
"Mitä te tytöt juoruatte? Vauhtia niihin kinttuihin tai me ei ehditä rikkomaan Kaarinan taloa", Jarkko sanoi ja siirtyi tutkiskelemaan koulupöytääni. Olipas utelias kaveri.
"No on sulla kyllä jänniä kavereita täällä huoneessa. Joku pörrönen mörkökin. En koskaan tuu älyämään tyttöjä." Jarkko heitti ensimmäisellä luokalla saamani pörröpallon sängylle ja Lukas otti sen innokkaana suuhunsa. Vane tajusi heti, että koiran ei kuulunut syödä tavaroitani ja tyttö syöksyi ottamaan palloa pois Lukaksen kidasta. Tungin viimeiset vaatteet vaatekassin päälle. Suljin sen nopeasti ja vetäisin vetoketjun kiinni. Taskuuni tungin hieman rahaa ja kainalooni nappasin oman tyynyni, en osannut nukkua ilman sitä.

Jarkon luona vierailun ja kaupassa käynnin jälkeen saavuimme vihdoinkin tallille, jossa Jay oli ruokkimassa hevosia. Jarkko tarjoutui kantamaan kassimme talolle, mutta Vanessa halusi välttämättä kantaa omansa. Halusi selvästi pojan perään. Itse en viitsinyt mennä lemmenparia ärsyttämään, jotenka lähdin auttamaan Jaytä.
"No tulittehan te. Mikä kesti? Oliko Jarkko-tytöllä paljonkin huulipunia ja ripsivärejä?" poika ilkkui ja heitti viimeiset heinät Masan karsinaan.
"Arvaa kahdesti.. Ai niin, ei sun aivot riitä", hymyilin ja avasin ruokaämpäreiden kannet ennen kauramössöjen antamista. Asettelin ämpärit hyviin kohtiin hevosten karsinoihin ja siirryin sitten lakaisemaan heinänkorsien peittämää lattiaa. Jay katseli töitäni vähän kauempaa ja rapsutteli samalla DeeDeen säkää karsinan ovelta käsin.
"Mikä se Jarkko luulee olevansa, kun tulee tänne tosta vaan?" tämä tokaisi äkkiä. Pudistelin kyllästyneenä päätäni.
"No olisko sen pitänyt käydä täällä vähitellen vai? Ensin vaan pihatiellä ja lopulta nuolemassa páskaa lantalasta?" Jay tuhahti.
"Kyllä sä tiedät mitä mä tarkotan", tämä selitti.
"Valitettavasti en kyllä tiedä! Susta ei ota selvännäkijäkään selvää. Jätkä hiiltyy heti, kun tulee toinen uros paikalle. Käyttäydyt kun mikäkin viisvuotias kakara ja yrität esittää jotain kovista. Luuletko, että ketään sellanen kiinnostaa?" tiuskaisin ja tunsin, kuinka ärsyyntymys sisälläni kasvoi, kun poika katsoi minuun. Reippaasti astelin pois tallista ja samalla nakkasin luudan Jayn käteen. Melkein paiskasin tallin oven perässäni kiinni, mutta hevosten vuoksi sain itseni hillittyä. Askeleeni lyhentyivät pihalla ja tunsin olevani hengästynyt. Miksi Jayn piti olla itsekeskeinen páskiainen? Miksi juuri nyt, kun olin alkanut tuntemaan jotakin tyyppiä kohtaan? Poika oli ainut miespuolinen, jonka kanssa osasin olla oma itseni. Nyt kun taloon asteli Jarkko, jätkä muuttui aivan oudoksi. Luuliko se oikeasti, että uusi tulokas jotenkin veisi meidät siltä? En voinut olla istahtamatta hetkeksi pihakeinuun.Ajatukseni laukkasivat ympyrää päässäni. Puhaltelin hetken syvään ja suuntasin sitten päätalolle. Toivottavasti en näyttäisi liian hiiltyneeltä.

Viskasin kenkäni telineeseen ja siirryin olohuoneeseen, jossa Jarkko viritteli dvd-laitetta Vanen istuessa sohvalla.
"Tää on varmaan joku 50-luvun laite", Jarkko tuhahti ja hymyilin tälle, kun poika siirsi katseensa minuun.
"No, jäikö se yks vielä sinne?" Vanessa uteli. Nyökkäsin vaisusti ja istuin tytön viereen. "Me nukutaan sitten vierashuoneessa, pojat otti käyttöönsä ton Kaarinan pois muuttaneen lapsen huoneen." Vane vielä kertoi.
"No mä voisin mennä purkaan tavarani. Huutakaa kun elokuva toimii", selitin. Vanessa näytti huomaavan olemukseni.
"Onko joku hätänä?" tämä kysyi ja Jarkkokin katsahti minuun uteliaana.
"Ei mikään, ei yhtään mikään", totesin ja nousin ylös vanhalta sohvalta.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   29.12.09 23:58:56

jarkko ja heidi yhteen !

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Spotpa 
Päivämäärä:   30.12.09 00:36:41

musta jarkko ja vanessa yhtee :) !

  Re: Kesävahdit

Lähettäjächapter 
Päivämäärä:   30.12.09 00:39:01

Jatkakaa lukemista, niin saatte ehkä jopa tietää ; D

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   30.12.09 00:41:14

Vanessa

Katsoin huolestuneena Heidin perään tämän kävellessä hieman liian ripeästi ja jalkojaan paiskojen vierashuoneen suuntaan.
"Menkat alkamassa?" Jarkko ehdotti silmää iskien, mutta pudistin päätäni ja nousin lattialta. Heidillä ei helposti kiehahtanut yli, ja arvasin kuka kuohahduksen aiheuttaja tällä kertaa oli.

Astelin ystäväni perässä vierashuoneeseen, jossa tämä istui sängyllä kasvot käsien välissä matkalaukku heitettynä huoneen nurkkaan. Istahdin tämän viereen ja kiersin käteni tytön ympärille rutistaen lujasti.
"Jay?", kysyin hiljaa ja vastaukseksi sain vain lujan nyökkäyksen ja katseen täynnä vihaa ja surua.
Nousin sängyltä ja aloin kävellä suurta huonetta edes takaisin.
"Mä en ymmärrä miksi se noin hermostu Jarkosta, Jarkkohan yritti olla kiltti sillekkin, ja mä en ymmärrä mustasukkasuuttakaan, eihän Jarkko edes ole osottanu mitää sellasta kiinnostusta meitä kohtaan...", sanoin huokaisten.
"Valitettavasti, sun kannalta", Heidi sanoi hymyillen pienesti.
Punastuin hieman, mutta jatkoin Jayn miettimistä.
"Se varmaan ajattelee, että me hylätään se kun uus komea uros tulee viettelemään meidät", naurahdin.
"Meidän pitää saada se tuntemaan ittensä tärkeäksi."
Heidi myönteli, ja näytti jo hieman pirteämmältä, joten uskaltauduin purkautumaan Jarkosta.
"Mä en tiedä mikä mulla on, mä punastelen sen seurassa, aattelen sitä koko ajan ja haluisin koko ajan olla sen läheellä", huokaisin Heidille tuskastuneena.
"Ja se vaan on niin neutraali koko ajan!"
Heidi naurahti ja nousi peilaamaan itseään isosta seinäpeilistä.
"Eihän se edes tunne meitä, tuskin se niin naistenmies on, että alkais meitä heti vokottelemaan. Etkä säkään sen puoleen ole suuremmin tunteitas sille ilmaissu". Myöntelin, ja vouhotin Heidille lisää vähän aikaa Jarkon ihanista silmistä ja kropasta, kunnes päätin lähteä jututtamaan Jaytä.
"Pidät sit näppis sillä aikaa erossa Jarkosta, muru! Ja unohdat Jayn kiukuttelut, mä lähden takomaan sen kalloon järkeä", virnistin Heidille ja marssin olohuoneen läpi suoraan ulko-ovelle.
Näin Jarkon vilkaisevan muhun hämmästyneenä, kun paiskasin oven kiinni, mutta pakotin jalkani tallin suuntaan. Jay olisi nyt saatava ennalleen, se olisi tärkeysjärjestyksen kärjessä.

Jay oli juuri ruokkimassa hevosia, kun tulin talliin.
"Ai, alotit jo iltaruokinnan, saanko mä auttaa sua?"
Poika katsahti mua alta kulmiensa ja tyrkkäsi mulle ruokintalistan.
"Jaa sä kauroja, mä annan nää heinät loppuun."
Ripeästi annostelin kaurat vitamiineineen ja rehuineen astioihin, ja katselin samalla, kun Jay laiskasti heitteli heiniä karsinoihin.
"Me ei olla hylkäämässä sua", sanoin katkaisten hiljaisuuden. Poika nosti katseensa minuun yllättyneenä.
"Sä olet kusessa siihen", tämä sanoi siirtyen seuraavalle karsinalle.
"Kun mä en tiedä", huokaisin, "enhän mä edes tunne sitä. Musta se vaan on söpö ja sillä on hyvät jutut. Mutta mä en todellakaan unohda sua, eikä Heidikään." Poika ei vastannut, joten jätin kaurojen annostelun ja menin tämän luokse.
"Jay-kiltti, älä pilaa meidän kesää tollasella mustasukkasuudella, mihin ei edes ole aihetta. Me ollaa oltu kavereita ties kuinka kauan, eikä se katoa mihinkään."
Tuijotin päätä pidempää poikaa surullisesti silmiin, ja lopulta tämä kahmasi minut karhunhalaukseen.
"Mun pätkä", hän naurahti tutusti.
"Meidän jenkki", sanoin vetäytyen kauemmaksi ja pörrötin tämän hiuksia.

Hyvässä tunnelmassa teimme iltatallin loppuun ja kävelimme käsikynkkää päätalolle, jossa Heidi ja Jarkko katsoivat leffaa. Jarkko katsahti viileästi Jayhyn ja käänsi samantien katseensa takaisin tv:seen. Tönäisin Jaytä kyynerpäällä kylkiluiden väliin, ja tämän älähtäessa nyökkäsin Jarkkoon päin.
Jayn jäädessä eteiseen raapimaan päätään nolostuneena, istahdin lattialle katsomaan elokuvaa.

Lopulta Jay kömpi olohuoneeseen ja tarjosi vanhemmalle pojalle kättä. "Alotetaanko puhtaalta pöydältä? Mä olen Jay", poika sanoi virnistäen.
"Jarkko, naistenkaappaaja on toinen nimeni", toinen vastasi hymyillen yhtä leveästi.
Kiljahtaen hyppäsin ylös halaten molempia ja vetäen Heidinkin mukaan kimppahaliin.
"Tästä tulee maailman paras kesä", huusin hyppelehtien ympäri olohuonette.

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   30.12.09 01:42:23

Jarkko

Mä nauroin olohuonetta ympäri hyppelevälle tytölle ja virnistin mua vielä vakavasti vilkaisevalle Jaylle. Mä tosiaan olin kumman ilostunut siitä, että me saatiin turhat kärhämät pois väliltä ja päästiin tutustumaan toisiimme nyt estoitta.
"Mitäs sitte tehtäis?" kysäisin, kun Vanessa vihdoin rauhoittui aloilleen.
"Ruokaa?" Jay ehdotti ja hieraisi vatsaansa.
Naurahtaen mä suostuin ehdotukseen hyvillä mielin ja tytöt ryntäsivät innoissaan keittiöön kaivamaan jääkaappiin tungettuja ostoksia.
"Metripitsaa!" Heidi huudahti nostaen iltapalamme esiin.
"Kyllä kiitos", virnistin ja istahdin pöytään tutkimaan tarkasti telineeseen aseteltuja servettejä.

Me kuunneltiin ikivanhoja suomalaisia biisejä ja pitsan viimeisillä kuumennusvaiheilla me bailattiin Jayn kanssa ruokapöydällä ilman paitoja. Mä en tiedä mihin mun t-paitani oli lentänyt, mutta Jayn musta pitkähihainen roikkui kattolampusta orvon näköisenä.
"Pojat rauhottukaa nyt hyvänen aika!" Vanessa nauroi, kun me banaaneja sopivalla alueella heilutellen pompimme letkajenkkaa pitkää ruokapöytää pitkin.
Mä hypähdin ninjaloikalla lattialle ja vedin naamani nopeasti peruslukemille. Istahdin rauhallisesti pöytään ja ristin käteni.
"Kiitos Jeesus ruuasta. Se on varmasti hyvää. Anna Jaylle ja mulle isommat palat kuin tytöille. Ne on jo tarpeeksi perseviä. Aamen", lopetin rukoukseni ja raotin silmiäni.
Heidi viskasi mua Jayn ojentamalla banaanilla. Mä rääkäisin ja sinkosin hedelmän takaisin, mutta onnistuin vain osumaan ikkunalaudalle aseteltuun kukkaruukkuun joka iloisesti posahtaen rikkoutui lattialle.
"Kanan kakkaa!" Jay mylväisi ja osoitti lattialle levinnyttä multakasaa sormellaan.
"Oo äm gee me kuollaan kaikki", Vanessa nauroi ja lähti etsimään jotakin, millä sotkun voisi siivota.
"Sori", Heidi irvisti.
"Sori", mä irvistin takaisin ja raaputin vatsaani.
"Hei! Kyhätään äkkiä elävää taidetta tohon pöydälle", Jay ehdotti innoissaan.
"Ai miten nii?" Heidi kysyi hämmentyneenä.
Mä vedin farkut kinttuihin ja asettauduin bokserisilleen makoilemaan pitkin pituuttani. Jay alkoi asetella tarkasti pöydällä lojuvia rusinoita mun vatsalle.
"Onko kermavaahtoo?" se virnisti ilkikurisesti.
Heidi nosti sormensa kuin pistoksen saaneena ilmaan ja avasi jääkaapin. Hetken kuluttua mun ihoni nousi kananlihalle hajareisin päälläni istuvan Jayn ruutatessa valmisvaahtoa suoraan rintamuksille ja napaan. Sitten jätkä asetteli punaiset turkinpippurit kermakasojen keskelle.
"Loistavaa", Heidi nauroi ihastellessaan taideteosta, eli mua.
Makasin liikkumatta paikoillani, vaikka olisin kuollakseni halunnut nähdä Vanessan ilmeen. Tyttö asteli harjan ja kihvelin kanssa huoneeseen ja Jay alkoi välittömästi esitellä inspiraatiotaan.
"Nyt sun tehtävänäsi on sitten poistaa taideteos", Heidi viimein lopetti jenkkiläisemme puheen.
"Et saa käyttää käsiä!" mä huudahdin nopeasti ja iskin silmääni.
Vanessa seisoi epäröiden paikallaan.
"Camoon kyllä sä ny yhen miehen puhtaaks nuolet", Jay maanitteli ja painoi radiosta soimaan tilanteeseen sopivaa musiikkia.
"No selvä sitte! Mutta mä saan isomman palan pitsaa", tyttö tuhahti ja jännittyneenä nousi penkille seisomaan.
Se tuijotti mua hetken aikaa, ennen kuin päätään puistellen asettui hajareisin mun lantion päälle istumaan.
"Enhän paina liikaa?" tyttö kysyi varovasti.
"Et sitte yhtään liikaa", hymähdin tuon varovasti kumartuessa alaspäin.
Vanessa otti tukea pöydästä käsillään, aivan mun kylkien vierestä ja mä tunsin kyllä pienen tärinän. Likkaa taisi tosissaan hiukan jännittää. Jay taputti taustalla innosta väristen ja väänsi musiikit isommalle. Lopulta mä tunsin ensimmäisen turkinpippurin katoavan napaani peittävän kermakerroksen päältä.
"Vane on oikee kissa", Heidi kohotteli kulmiaan ja läimäisi leikkisästi ystäväänsä takapuolelle.
Mä laskin omat käteni omistavasti sen pakaroiden päälle.
"Elä koske, meijän intiimi hetki on nyt pahasti kesken", mä muistutin.
Jay kohotti kulmiaan ja virnisti leveästi. Kyllä mä näin että sitä vieläkin vähän hermostutti tilanne, muttei läheskään niin paljon kuin aiemmin. Vanessa alkoi epäröiden popsia rusinoita vatsaltani suuhunsa ja joutui välillä keskeyttämään naurunpuuskiensa takia. Mäkin nauroin ja varmaan puolet napaani peittävästä kermakasasta valui pitkin kylkeä.
"Sä nuolet noiki!" Heidi käskytti.
"Perhana pysy paikoillas", Vane naurahti, kun alkoi vihdoin viimeiseen vaiheeseen.
Kermavaahto katosi nopeasti ja notkeasti Vanessa taipui lipaisemaan mun kylkeänikin. Jos olisin väittänyt ettei mua sitten tippaakaan alkanut innostamaan, olisin valehdellut ja ryminällä. Onnekseni mitään näkyviä merkkejä ei päässyt ilmaantumaan. Lopulta viimeisetkin palat elävästä taiteesta katosivat.
"No nii, jos nyt lähtis elävä liha pöydästä niin saatais sitä oikeeta ruokaaki", Jay naurahti.
Vanessa hypähti kevyesti lattialle posket punertaen ja mä könysin ylös kiskomaan housuja takaisin jalkoihin. Paita oli vieläkin hukassa, mutta mihinpä mä sitä olisin tarvinnut.

"Sinussa on roimaa, alkumiehen voimaa kanna minut metsään apinamies!"
Me vedettiin Jayn kanssa diskoposetuksia tyttöjen istuessa sohvalla nauramassa. Oli kai sekin näky, naamat täydessä meikissä ja tyttöjen pienet yöshortsit jalkaan väännettyinä me esitettiin parit biisit. Heidi napsi kuvia kamerallaan minkä kerkesi, eikä voinut hallita naurusta väriseviä käsiään sitten millään.
"Meijän on pakko mennä nukkuun. Iha oikeasti, aamulla on meinaan tosi aikanen herätys", Vanessa viimein järkeili.
Me Jayn kanssa tanssittiin vessaan kurluttamaan töherryksiä irti naamoistamme. Mä pääsin altaalle ensin ja hinkkasin vettä pärstään ainakin kymmenen minuuttia. Sillä aikaa Jay viihdytti mua laulamalla täysin nuotin vierestä vanhaa suomirokkia.
"Okei, sun vuoro", hymähdin, kun pyyhin naamani pyyhkeeseen ja tallustelin tyttöjen huonetta kohti.
Vanessa makoili jo peittonsa alla pimeydessä ja vilkaisi muhun nopeasti.
"Misä Heidi on?" mä kysäisin.
"Meni toiseen vessaan peseen meikkejään", tyttö sanoi.
Nyökkäsin ja kävelin hissuksiin sen sängyn laidalle istumaan.
"Moi", virnistin leveästi.
Vanessa naurahti.
"No moi moi."
"Bööd. Bööd. Bööd..." mä toistelin matalalla äänellä ja virnistelin leveästi.
Vanessa läimäisi tyynynsä mun otsaani ja nauraa kihersi hämmästyttävän lapsekkaan kuuloisesti.
"Mikä vauvanauru tuo ny oli?" hymyilin ja hypähdin Vanessan kiljuessa sen päälle istumaan.
Revin tyynyn väkisin vastustelevan tytön käsistä ja aloin piestä sen naamaa mahdollisimman hellävaraisesti. Vanessa nauroi ja kihersi samaan aikaan hysteerisesti. Tunsin tytön kiemurtelevan peittonsa alla.
"Lopeta!" se huudahti ja yritti väkisin huitoa mua.
Mä tartuin kiinni sohivista käsistä ja painoin ne lujasti sänkyä vasten. Vane hengitti raskaasti ja tuijotti mua kasvot punaisina.
"Moi?" se yritti piipittävällä äänellä.
Mä painoin kasvoni aivan tytön kasvojen eteen ja tunsin sen kiihtyvän hengityksen ihollani. Hymyilin pienesti ja nojauduin vielä vähän eteenpäin. Tunsin Vanessan sydämenlyönnit rintaani vasten ja yritin olla nauramatta. Tyttö kohotti hiukan päätään ja samassa mä irrotin sen kädet ja aloin kutittaa sitä kyljistä.
"Jarkko! Ei!"
Vanessa kiljui kuin syötävä, kun mä nauraen hypähdin alas sängyltä ja kyykistyin vielä sen pään tasolle.
"Hyvää yötä pömppis", virnistin ja pörrötin sen mustat hiukset vielä enemmän sotkuun.
"Oot tyhmä", Vanessa älähti ja niiskaisi dramaattisesti.
"Enkä oo", väitin vastaan ja mutristin hiukan huuliani.
"No et nii", se virnisti ja mäkin väläytin nopeasti hymyn.
"Kauniita unia", tokaisin vielä, ennen kuin nousin ylös ja hipsuttelin äijien huoneeseen itsekseni myhäillen.

  Re: Kesävahdit

LähettäjäStolle 
Päivämäärä:   30.12.09 19:34:06

Jay

Jotain mulla oli vie Jarkkoa vastaan, mutta yritin antaa asian olla. Heidin vuoks. Ja Vanen kans. Ylimmät ystävät en aikonut Jarkon kanssa olla, mutta ehkä oli tosiaan aika käyttäytyä kunnolla.
Jos sekin käyttäytyis, kuulin pienen äänen sisälläni. Murahdin itsekseni ja hinkkasin loput meikit kasvoiltani.
Mikäköhän minuunkin oli mennyt? Olin suorastaan tyrkyttänyt Vanea Jarkolle. Ehkä alitajunnassani halusin sitä. Saispahan Jarkko ainakin pitää näppinsä erossa Heidistä. Minun oli pakko myöntää, että jokin oli aina kiinnostanut minua hänessä. Pudistin päätäni ja karkotin ajatukset. Sammutin vessasta valot ja menin huoneeseeni. Jarkko makasi sängyssään ja tuijotti minua tummilla silmillään kun astuin sisään.
”Mitä?” minun oli näköjään pakko tiuskaista tahtomattakin.
Jarkko nosti kysyvästi kulmiaan, mutta näytti kuitenkin rennolta. Yritti kai pidätellä nauruaan. Tuhahdin.
”Eikö tän meiän ns. sodan pitäny olla jo ohi?” hän naurahti, mutta näytti silti kiinnostuneelta.
”Nojoo. Kai, mut mä olisin rökittäny sut koska vaan”, jupisin.
”Oliko toi haaste?” Jarkko virnisti ja nousi sängyllään istumaan.
”Hmmj, kenties?” vihjasin.
Samassa Jarkko ponnahti sängyltään ylös ja hyökkäsin kimppuuni, niin että kaaduin selkä edellä maahan.
Nauroin sydämeni pohjasta kun Jarkko yritti huitoa minua nyrkeillänsä. Onneksi ei osunut, ajattelin kun käänsin hänet ympäri, niin että olin itse niskan päällä. Ponkaisin nopeasti maasta ylös ja Jarkko seurasi perässä. Hän näytti murhanhimoiselta, leikillään tietysti. Päätin leikkiä vähän tyhmää. Niinpä käännyin ympäri ja juoksin kiljuen täyttä kurkkua huoneesta huitoen milloin mihinkin suuntaan. Kuulin Jarkon nauravan takanani, kuulin myös hänen askeleet kun hän seurasi minua.
Suuntasin tyttöjen huonetta kohti ja riuhtasin oven auki ja ryntäsin sisään.
”Jarkko on niin…” kuulin Vanen sanovan ennen kuin hän lopetti ja katsoi minua tuimasti.
En minä välittänyt vaan juoksin Heidin luokse kiljuen ja hyppäsin tämän selän taakse ja tartuin häntä olkapäistä kiinni ja yritin piiloutua tämän taakse. Jarkko rynnisti huoneeseen ja huomasi minut Heidin takana. Harmi kun olin väärällä puolella, olisi varmaan pitäny nähdä molempien ilmeet kun Jarkko harppoi parila askeleella luokseni ja riuhtasi minut sängyltä alas, niin että mätkähdin taas kerran selälleni maahan.
”Ei kai taas?” Vane sanoi ja kuulosti suorastaan vihaiselta.
”Ei”, mutisimme molemmat Jarkon kanssa yhteen ääneen ja purskahdimme samaan aikaa nauruun.
Nousin varovasti lattialta ylös. Jarkko oli kääntynyt Vaneen päin, niin että ei huomannut minua kun lähestyin häntä uhkaavasti ja hyppäsin hänen selkäänsä. Tartuin hänestä tiukasti kuristusotteella kiinni, kun Jarkko alkoi hämmästyneenä pyöriä ympyrää. Kuulin Vanen ja Heidin nauravan taustalla. Tehtäväni oli siis täytetty, joten hyppäsin Jarkon selästä alas, kuitenkin ensin pörrötin hänen hiuksiaan. Loikkasin heti metrin taaksepäin ja mutristin huuliani kun Jarkko kääntyi hitaasti katsomaan minua.
”Iik?” yritin.
Se riitti ja myös Jarkko purskahti nauramaan. Pian me kaikki neljä kierimme lattialla ja nauroimme kippurassa.
”Noniin rauhoittukaa”, sanoin nauruni lomasta.
”Puhu… Vaan… Omasta… Puolesta…”, Heidi räkätti.
Olin ensimmäinen joka rauhoittui ja revin muut ylös lattialta.
”Nukkumaan”, karjuin ja nosti käteni pystyyn ja lähdin super mies tyylillä ulos huoneesta.
”Hyvää yötä rakkaat”, huusin vielä tyttöjen huoneen suuntaan ennen kuin menin omaani.
Jarkko seurasi pian perässäni leveä virne kasvoillaan. Painuin suoraan pehkuihin ja nukahdin saman tien.

Heräsin säpsähtäen ja ponnahdin istumaan sängyssäni. Katselin unisin silmin ympärilleni ja minulla kestin hetken tajuta missä olin. Tajutessani kuitenkin virnistin leveästi. Otin tyynyni sängyn päädystä ja heitin sen nukkuvaa Jarkkoa kohti. Suoraan päähän, täysosumaan. Nauroin räkäisesti kun Jarkko heräsi itsekin säpsähtäen ja katsoi pöllämystyneenä minua.
”Saanko mä mun tyynyni takaisin?” kysyin viattomasti.
Jarkko heitti tyynyn minua kohti, mutta väistin täpärästi ja se osui seinään.
”Tarkka”, mutisin kun nousin sängystä ylös.
Vetäisin housut ja paidan ylle ja raahustin vessaan.
Hyppelehdin jo hieman pirteämpänä alakertaan ja haistoin kahvin tuoksun keittiöstä. Tytöt olivat siis jo hereillä.
”Mulle kans”, huusin Heidin korvan vieressä kun tämä kaatoi kahvia mukiinsa.
Heidi säpsähti ja läikytti kahvia pöydälle.
”Hups”, totesin ja otin kaapista itselleni mukin.
Vane kuitenkin nappasi kannun ennen minua.
”Litki tosta pöydältä”, tämä sanoi ja osoitti kohtaa johon kahvi oli läikkynyt.
”Litki tie”, totesin ja nappasin kannun Vanelta, kuitenkin kaataen hänelle ensin.
”Herrasmies”, tämä jupisi.
”Totta kai”, sanoin ja hörppäsin kahvia.

Kävelin reippaasti kohti tallia. Aukaisin oven ja menin sisälle. Joka puolelta kuului ystävällisiä hörähdyksiä. Ruokaa ne vain ajatteli. Kauhoin kauramössöjä ämpäreihin ja jaoin niitä hevosille. Heitin vielä heinät ja siinä vaiheessa muutkin tulivat talliin ja auttoivat niiden jakamisessa.
Kun hevoset olivat syöneet heitimme ne pihalle.
”Mä meen ratsastaan”, sanoin.
”Mä ajattelin tulla kanssa”, Heidi sanoi.
Menin DeeDeen karsinalle, olin jättänyt sen sisälle nimenomaan tätä varten.
Harjasin ja satuloin sen nopeasti ja menin kentälle. Heidikin tuli sinne nopeasti.
Vilkaisin tätä nopeasti ja pakko sanoa sydämeni jätti lyönnin väliin.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjächapter 
Päivämäärä:   30.12.09 20:13:46

Heidi

Masa seisoi korvat terävästi ylhäällä ja katseli, kuinka ulos vietävät hevoset yrittivät rynniä taluttajiensa päältä. Ruuna otti pari askelta innokkaasti eteenpäin, mutta ehdin ottaa ohjista kiinni.
"Äläpäs herra kuvitelekaan", totesin ja peruutin hevosta takaisin. Masa heilautti päätään, mutta ei yrittänyt enää livahtaa. Asettelin jalkani jalustimeen ja ponnistin satulaan. Vieno tuulenvire ylsi hiuksiini ja otsatukka heilahti nopeasti silmille. Siirsin sen pois ja annoin Masalle pohkeita. Jay oli jo kävelemässä ja poika katsoi minuun lasittunein silmin. Tunsin vaivaantuneisuuden täyttävän kehoni ja nopeasti vilkaisin, olivatko Vane ja Jarkko saaneet hevoset ulos. Onnekseni Vane asteli kenttää kohti ja hyppäsi aidalle istumaan. Nyt vasta tunsin Jayn kääntävän katseensa pois minusta ja saatoin rentoutua. Mitä ihmettä? Enhän koskaan vaivaantunut tai hermostunut Jayn lähellä. Mitä nyt oli tapahtunut? Masa kertoi hyvinkin selvästi oman mielipiteensä siitä, miten mietein vain poikia sen sijasta ja ruuna vetäisi päänsä vastoin tapojaan maahan ja oli suistaa huolimattoman minun alas kaulalle. Vetäisin hevosen pään ylös.
"Niin, onhan mulla jo sut poikaystävänä", nauroin hiljaa Masan korvaan ja nojauduin pörröttämään sen harjaa.
"Mitä sä siellä kuiskit sille hevoselle?" Vane huudahti ja katsoi minuun uteliaasti.
"Mä kerron sille eilisillan bileistä", totesin.
"Hah, Masakin olis varmaan halunnut tulla", Vanessa nauroi ja näytin tälle kieltä. Reippaasti keräsin ohjat käsiini ja käänsin ratsuni pienelle voltille.

Olin aina rakastanut Masan laukkaa. Sillä oli pitkä askel ja hevosen osatessa hakeutua kauniisti peräänantoon, sen askellajeissa oli todella helppo istua. Tarvitsi vain huolehtia kääntämisestä ja vauhdin hallinnasta. Katsahdin eilen kentälle jäänyttä pysytä. Pitäisikö se hypätä? Masalle ei kyllä oltu laitettu suojia takajalkoihin, mutta ei este kovin suuri ollut. No, ei kai siitä haittaakaan olisi. Päättäväisesti ohjasin Masan ympyrältä pitkälle sivulle ja siirryin esteistuntaan. Masa nosti päätään innokkaana ja se lisäsi hieman vauhtia, mutta otti puolipidätteeni vastaan. Hevonen kokosi itsensä, yritti spurtata, mutta hyppäsi lopulta hyvässä tasapainossa esteen yli. Pääsin hyppyyn mukaan ja heti esteen jälkeen sain Masan koottua. Ylpeänä meistä kummastakin siirsin hevoseni raviin ja jatkoin kenttää ympäri melkein vapain ohjin.
"Sehän hyppää nätisti", kentän viereen tullut Jarkko totesi. Nyökkäsin hymyillen.
"Näkisit kun se hyppää isompaa, sillon se vasta innostuukin", sanoin ja yritin olla kuullostamatta liian itserakkaalta. Jarkko naurahti.
"No, näytäpäs Jay pieni hyppy myös", tämä haastoi. Poika toisella puolella kenttää keräsi ohjat käsiinsä ja otti pari verryttelykierrosta ennen kuin suuntasi esteelle. Jay oli aina tarttunut haasteisiin, vaikka olikin välillä tyhmänrohkeakin, ainakin omasta mielestäni. Ehkä se johtui siitä, että olin itse niin nynny. Tälläkin kertaa, kun DeeDee pelästyi jotain läheisessä metsässä ja hyppäsi nopeasti estettä päin, olin varma, että jotain pahaa sattuisi. Jayn polvi osui estetolppaan ja pystyeste kaatui päistikkää maahan. DeeDeen rynnistäessä takaamme hurjaa laukkaa, Masa otti pari hermostunutta askelta eteenpäin, mutta ei viitinyt lähteä perään. Nopeasti Jay kuitenkin otti tammansa takaisin kontrolliin ja pysäytti hevosen kaatuneen esteen luo.
"No ei nyt ihan showta tarvi tehdä, vaikka haastetaankin", Jarkko nauroi. Jay katsoi tätä suoraan silmiin vihaisesti. Aivan, kuin uusi viha olisi noussut pintaan. Ei kai poika taas alottaisi rähjäämistä.
"Sinuna pitäisin sen lapsellisen suusi kiinni tai tulee vähän hierontaa naamaan." Jarkko näytti yhtä yllättyneeltä kuin Vanessakin. Itse en viitsinyt Jayhin edes kiinnittää huomiota, vaan siirryin kävelemään uralle. Hevoset pelästyivät tuosta vain, se tiedettiin ja mitään vaarallista ei tapahtunut, mutta silti Jay otti heti nokkiinsa. Pojalla tuntui olevan erittäin herkkä pinna. En ollut huomannut tätä ennen, mutta pikkuhiljaa se oli tullut esiin. Ja miksi juuri nyt, kun olin alkanut ihastua poikaan? Ehkä tämä vain osoitti, että Jaylläkin oli huonot puolensa. Pettyneenä ohjasin Masan ulos kentän portista ja laskeuduin alas tallin pihassa.

"Mitä jos ehdotettais iltamaastoa? Ehkä pojat taas leppyis toisilleen?" Vane yritti piristää, kun istuimme varustehuoneessa puunaamassa Vilin ja Masan satuloita.
"En mä tie leppyykö ne. Jay esitti taas kuinka lapsellinen se osaa olla, mutta se vois kyllä muuten olla ihan hauskaakin", totesin. Vanen ilme kirkastui.
"Mä meen heti kysymään", tyttö ilmoitti. Nyökkäsin hiljaa, en tiedä olisiko oikein mikään nostattanut mielialaani, kun tiesin, että olin ihastunut aivan eri ihmiseen, joksi olin tätä luullut.

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   30.12.09 21:11:05

Jarkko

Huokaisin taputtaessani Ronjan kaulaa. Suljin sen karsinan oven ja käsiä housujen takamukseen pyyhkien astelin varustehuoneeseen, josta kuului kimeää puheensorinaa. Vauhdilla sieltä pihalle harppova Vanessa oli kävellä itsensä kumoon mua päin, mutta onnistuin juuri tytön horjahtaessa nappaamaan kiinni sen vyötäisiltä.
"Ai.. Sori", Vanessa haparoi sanoissaan ja kampesi takaisin tasapainoon.
Lähes saman tien se oli horjahtaa uudestaan ja mä hörähdin hyväntuuliseen nauruun.
"Sulla on ehkä maailman surkein tasapaino", hymyilin leveästi ja päästin vihdoin epäröiden irti.
"Nojaa, vain sillon ku tommonen köriläs kävelee suoraan päin", tyttö totesi vitsikkäästi ja punastui hiukan.
Nyökytellen mä raapaisin päätäni ja virnistin.
"Sitä mulla vaan oli asiana, että lähettäiskö koko porukalla yömaastoon tänään?"
Innokkaan odottavasti Vanessa katsoi mua suoraan silmiin. Kiusaantuneena mä ristin käteni niskan taakse ja huokaisin syvään.
"Mä en viitis Ronjaa stressata kovin paljo. Meinaan, se ei vieläkään oo oikeen asettunu tänne ja uskon että keskellä yötä metässä kekkaloiminen ei tekis sen hermoille kovin hyvää", tuhahdin ja virnistin saman tien leppoisasti. "Vai oisko sellaseen syytä tottua täälläpäin?"
Vanessan pasmat menivät lopullisesti sekaisin. Purskahdin nauruun ja pörrötin sen hiuksia kourallani.
"Mitä sä nyt tarkotat?"
"No ajattelin vaan että onko täällä ihan normaalia kekkaloida yöllä metissä", virnistin ja iskin silmääni.
Pieni puna teki taas tuloaan tytön poskille, mutta taitavasti se onnistui hillitsemään itsensä.
"Ei se tavallista oo ja siks oiskin mukava kun lähettäis koko porukalla.. Mutta tottakai mä ymmärrän.. Siis, ettet halua.. Tarkotan siis ettet halua Ronjaa niinkun rasittaa", tyttö soperteli hellyttävästi.
Mä hymyilin vasemmalla suupielellä ja pyyhkäisin peukalolla sen silmille valahtaneen hiuskiehkuran korvan taakse.
"Kyllä mä haluaisin mukaan mutta valitettavasti Rosa taitaa olla metrin liian pieni", naurahdin ja palautin harmistuneen hymyn kasvoilleni.
"No, ehkä joku toinen kerta sitte", Vanessa huokaisi ja kääntyi ympäri.
"Toki mä voisin lähteä Rosan kans kärryillä mutta ei siinä taida olla järkeä kun ei oo kärryjä", virnistin ja huomasin viimeisenkin toivonkipinän katoavan vihreistä silmistä.
Tunsin pienen syyllisyyden pistoksen sydämessäni. Ronja ei tosissaan olisi mielissään joutuessaan lähtemään keskellä yötä porukan mukana maastoilemaan. Se oli aiemmin tänään ollut jo hiukan hermoraunio, mutta toisaalta mä en halunnut katsella noita tavallisesti niin vilkkaita silmiä tuollaisina.
"Jos otetaan sitten iisisti?" huokaisin Vanessan kääntyessä innosta paisuen takaisin mua kohti.
"Oikeastiko?" tyttö huudahti ja loikkasi mun kaulaani.
Se lukitsi jalkansa mun selkäni taakse ja rutisi niin lujaa, että mä uskoin tukehtuvani. Nauroin leppoisasti ja revin kuristusotteen kaulastani.
"Joo joo. Ja jos pahalta näyttää niin ainahan mä voin kääntyä takasin", hymyilin.
"Jee! Mä käyn kysymässä vielä Jayltaki", se huudahti lähtien vauhdikkaasti etsimään poikaa.

Tamma hirnui kutsuvasti talliin jääneelle Rosalle ja tunsin paljaan selän läpi, kuinka lihakset värähtelivät jännityksestä. Suljin hetkeksi silmäni ja olin jo vähällä loikata alas ja päästää porukan keskenään, mutta jokin sai mut ryhdistäytymään. Tiukensin otetta ohjistani, kun Jay kärjessä lähdimme edellisen maastopolun vastakkaiseen suuntaan. Mä pidin perää ja olin siitä kiitollinen, Ronja olisi varmasti potkaissut takana tulevan kallon taivaan tuuliin.
"Ongelmia?" edessä ratsastava Heidi kysäisi.
Mä nyökkäsin irvistäen ja tartuin harjaan saadakseni lisätukea sivulle pomppaavan tamman nostaessa päätään ylöspäin. Matka taittui tuskallisen hitaasti, enkä mä pystynyt keskittymään muiden leppoisaan jutusteluun.
"Oisko sun pitäny vaan jäädä tallille?" Jay huudahti edestä ja virnisteli leveästi.
"Hiljaa sielä", mä ärähdin tarkoittamaani vihaisemmin.
Juuri nyt mun hermoni olivat niin tiukilla, etten jaksanut kuunnella edes kevyttä kettuilua. Ronja hirnahteli vähän väliä enkä mä käsittänyt, mikä ennen rentoon ja rauhalliseen hevoseeni oli oikein mennyt.
"Onkohan sillä joku huonosti?" Heidi kysyi säälivällä äänellä.
"No kohta on jos ei ala rauhottua", mä jupisin ja olin toistamiseen liusua alas selästä.
"Ravataan!" Jayn komennus kuului ja pian siirryttiin raviin.
Tosin Ronjalla tuntui olevan askellajista täysin oma visio, sillä laukkaravi sekoitusta jumputtava hevonen kaahotti vauhdilla edellä keinuvan Masan takapuoleen kiinni. Massiivisempi ruuna hiukan säpsähti ja kiihdytti pari askelta, mutta asettui nopeasti tajutessaan ettei vaaraa ollutkaan. Muutamia minuutteja myöhemmin me saavuimme selvästi laukkapellolle. Hevoset jännittyivät muidenkin alla vietereiksi, jotka olisivat valmiita loikkaamaan vauhdilla eteenpäin ratsastajan käskystä. Mun vieterini oli jo niin jännittynyt, ettei sitä pian pidättelisi enää mikään. Muut lähtivät viivalta yhtä aikaa, ryminällä, mutta mä jäin steppailevan tammani kanssa pahasti jälkeen. Korvat luimussa se lähti kirimään muiden perään, mutta parin sydämenlyönnin jälkeen mä tajusin ettei kaikki edessäpäinkään ollut ihan niinkuin piti. Vili alkoi yllättäen viskoa päätään ja valtavien pukkien säestyksellä se riistäytyi käsistä kokonaan. Ori lähti riepottamaan selässä roikkuvaa Vanessaa järkyttävää vauhtia pellon toiseen päähän ja sujahti sieltä suoraan tiheään metsikköön piiruakaan hidastamatta. Jay taisteli DeeDeen kanssa ja yritti selvästi saada haluttoman ruunansa jatkamaan matkaa metsikköön.
"Mene nyt!" jenkki karjui, mutta kirpoutui mätkähtäen pitkän ruohikon sekaan ruunan hypähtäessä valtavalla voimalla sivulle.
Heidi sai korvat hörössä seisoskelevan Masan helposti metsikköön, mutta tyttö näytti selvästi epäröivän.
"Tuu alas sieltä. Vaihetaan!" mä huudahdin ja loikkasin alas pyörivän Ronjan selästä.
Ilman kysymyksiä Heidi liukui selästä ja mä hypähdin nopeasti satulattoman hevosen selkään. En jäänyt ihmettelemään miten mä olin kammennut itseni niin korkealle, vaan hätyytin suomenjuntin metsikköön. Se tarpoi innoissaan, eikä kadonnutta parivaljakkoa ollut vaikea seurata. Uppoumat sammalissa kertoivat suunnan valehtelematta.

"Vanessa? Vanessa!"
Jätin Masan seisomaan ja ryntäsin mustikkavarpujen seassa tajuttomana makaavan tytön luo. Sen kasvot olivat lumenvalkoiset ja vähän matkan päässä Vili seisoi sieraimet laajenneina raskaasti puuskuttaen. Työnsin käteni varovasti hennon vartalon alle ja nostin Vanessan käsivarsilleni. Pieni verinoro poskella kieli päähän tulleesta haavasta, mutta en voinut jäädä huolehtimaan sitä nyt. Tyttö oli kiidätettävä ensiapuun mahdollisimman nopeasti. Mä rukoilin mielessäni, ettei mikään paikka olisi rikki. Nostin tajuihin hitaasti palaavan tytön kevyesti Masan selkään ja nappasin vierelle tulleen Vilin katkenneista ohjista kiinni. Lähdin taluttamaan suomenhevosia takaisin tulosuuntaan ja yritin pidellä kiinni selässä huojuvasta Vanessasta kaikin voimin.
"Mitä.. Tapahtu?" se kysyi heikolla äänellä.
"Koita nyt vaan pysytellä kyydissä", tuhahdin ja hetkeä myöhemmin me saavuttiin peltoaukealle.
Jayn huolestunut ilme vaihtui nopeasti helpottuneeseen ja takaisin huolestuneeseen.
"Ambulanssi tulee tallille", Heidi kertoi.
Nyökkäsin ja vakavana ojensi Vilin ohjat tytölle.
"Me ratsastetaan sinne, koittakaa päästä perille kans", totesin, kun tällä kertaa hiukan kankeammin loikkasin selkään ja keräsin ohjat.
Vanessa istui mun edessäni ja nojasi muhun väsyneenä.
"Päähän sattuu.."
"Onko mikään muu paikka kipeenä?" kysyin avittaessani Masaa nopeampaan käyntiin.
Mun onnekseni me emme olleet ehtineet ratsastaa kovin pitkästi. Samalla mietin, olikohan ruunalla kovin pomppuinen ravi. Niin matka taittuisi huomattavasti nopeammin, mutta toisaalta en halunnut riskeerata mitään.
"Ei... Kai", Vanessa nauroi ja rutisti mun hupparin taskuun työntämää kättään nyrkkiin.
"Mä pidän susta nyt kiinni, mennään ravaten niin ehditään nopeemmin. Sano heti jos suhun sattuu, jooko?"
Vanessa nauroi väsyneesti ja nyökkäsi. Siirsin Masan raviin ja innokkaasti ruuna lähtikin nopeampitempoiseen askellajiin. Ravi oli suhteellisen helppoa istua, eikä Vanessakaan tuntunut olevan hädässä mun pidellessä toisella kädellä kiinni sen vyötäisiltä. Tiukasti.

"Minähän tuun mukaan!" huudahdin ambulanssikuskille, joka lopulta suostui päästämään mut matkaan mukaan.
Auton lähtiessä ajamaan sairaalaa kohti mä selitin tapahtuneen ja pitelin tajuttomaksi valahtaneen Vanessan kylmää kättä omassani.
"Nuoripari?" ystävällisen näköinen nainen kysäisi miehen mulkaistessa pahasti.
Mä hymähdin ja tuijotin sairaan näköisen tytön kasvoja.
"Ei vielä", hymyilin naisen virnistäessä leveästi.
Mitähän munkin tuli taas sanottua. Ei vielä? Nauroin itselleni ja virnistin leveästi. Ei mulla ollut tapana ihastua päätä pahkaa uusiin tuttavuuksiin.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jöpjöp 
Päivämäärä:   30.12.09 21:20:37

tää on tosi hyvä, jatkoo ! :)

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   31.12.09 01:07:27

Vanessa

Juoksin niin kovaa kuin pystyin metsikössä kompastellen sammalmättäisiin ja oksien hakatessa kasvojani. Juoksin kohta rakasta hevostani ja jotain tummaa hahmoa, jota en pystynyt kunnolla näkemään. En tuntunut saavuttavan heitä ollenkaan, ja tunsin kyynelen valuvan poskillani. Yhtäkkiä maa tuntuu katoavan jalkojeni alta, se alkaa pyöriä ja päässäni tuntuu suunnatonta kipua.. Pyörii pyöriii..
"Jarkkooo, Viliii, Jarkkoo!"
Tunnen vahvan kädenpuristuksen omassani ja huomaan makaavani sängyssä valkoisessa huoneessa. Helpottuneena näen pojan tumman pään kumartuneena ylleni. Päätäni jomottaa, kun olisin hakannut sitä seinään tunnin putkeen.
"Vanessa, oletko sä kunnossa? Tämä nuorimies vaati päästä mukaan ambulanssiin", kuulen isäni tutun äänen sängyn toisella puolella.
Nyökkään ja tartun uudelleen Jarkkoa kädestä välittämättä vanhempieni tutkivista katseista.
Lopulta ovi kolahtaa ja se saa pääni juiminaan kahta kauheammin, ja sisään astuu valkoiseen takkiin pukeutunut silmälasipäinen mieslääkäri.
"Huomenta Vanessa, sä oletkin herännyt. Sinulla on lievä aivotärähdys, mutta luut ovat säilyneet ehjinä. Pääset nyt jo kotiin, mutta rauhallisesti sinun täytyy noin viikko ottaa. Eikä sitten ratsastusta", lääkäri sanoo hymyillen.
"Vili?", sain kysyttyä Jarkolta heikosti.
"Sillä on oikeassa etusessa venähdys, sen pitää olla muutama päivä karsinassa ja lomailla muutama viikko. Se paranee ennalleen", tämä sanoi silittäen kättäni.
Huokasin ja painoin väsyneet silmäni kiinni.
Parin tunnin päästä heräsin, ja huomasin olevani kolmisin vanhempieni kanssa. Aukaisin jo suutani kysyäkseni Jarkon olinpaikkaa kun äitini avasi suunsa katsoen minua tiukasti.
"Jarkko, sehän sen pojan nimi oli, lähti takaisin tallille, sanoimme ettei hänen tarvitse täällä koko päivää olla. Hänhän oli täällä kanssasi koko yön ja oli rättiväsynyt. Sinä et muuten tallille enää palaa, vaan tulet suoraan kotiin."
Siitä alkoikin pitkä ja raskas riita, ottaen huomioon, että makasin sairaalasängyssä aivotärähdyksen kourussa. Sain kuitenkin tahtoni läpi, harvinaista kyllä, uhaten etten rauhottuisi jos en saisi yöpyä päätalossa ja autella vähän tallihommissa. Jouduin kuitenkin lupaamaan, etten tekisi huomenna enkä ylihuomenna mitään raskaampaa, vaan pystyttelisin talossa suurimmanosan aikaa. Olin kuitenkin tyytyväinen itseeni, pääsisin jatkamaan vähän ikävän käänteen saanutta kesää, loppukesän kisatkin jäisivät nyt Vilin venähdyksen takia väliin. No, lähtisin kavereille hoitajaksi.
Istuin autossa matkalla tallille ja lueskelin lääkärin antamaa lappua. En saisi tänään lukea paljoa, katsoa pitkiä elokuvia, enkä mitenkään rasittaa itseäni. Ei kamalasti kyllä huvittanutkaan, teki mieli vain nukkumaan, ja Jarkon luo.. Tunsin lämpimän ailahduksen jossain sydämen luona ja hymyilin itsekseni. Tunteeni ei siis ollut aivan yksipuolinen, olihan tämä tullut kanssani ambulanssiin ja ollut yötä sairaalassa.

Tallin pihassa hyvästelin vanhempani auton luona, en halunnut päästää heitä siisään, en halunnut herättää luultavasti nukkuvaa Jarkkoa. Pitkän sääntölitanjan jälkeen lähdin talsimaan taloa kohden hitaasti ja hieman horjahdellen. Eilen Jarkko oli haukkunut tasapainoani, nyt se taisi olla kadonnut kokonaan.. Kun kolautin ulko-oven kiinni, sain ilokseni nähdä kahden hahmon istuvan todella lähekkäin sohvalla.
"Täällä sitä vaan kuherrellaan, kun kaveri makaa kuolemansairaana sairaalassa", hymähdin ja sain Jayn ja Heidin loikkaamaan sohvalta kimppuuni. Jay sai lopulta hymähdettyä "Mikä nyt pahan tappaisi", kun Heidi halasi mua niin tiukasti, että olin tukehtua.
"Mä olin niin huolissani. Mun ei olis ikinä pitänyt suostua yömaastoon..", Heidi sanoi katsoen mua kalpeana.
"Se oli mun idea, eikä mulla ole kun lievä aivotärähdys ja haluan nyt nukkumaan, puhutaan illalla lisää. Missä Jarkko?", sanoin katsellen ympärilleni.
"Sankari nukkuu teidän tyttöjen huoneessa puristaen sun tyynyä rystyset valkosena", Jay sanoi yllättävänkin lempeästi ja väsyneenä lähdin huoneeseemmme.
Hiljaa tuhiseva poika makasi todellakin sängyssäni tyynyni itseään vasten. Taas sydämessäni ailahti, Jarkko oli täydellinen. Hiippailin sängyn viereen ja varovasti käperryin sängylle tämän viereen ja tungin tämän kainaloon.
"Mmmmmh?" Poika mumisi ja katsoi mua unisena hämmästyneenä. Sanomatta sanaakaan painoin huuleni tämän huulia vasten ja tartuin tämän niskasta kiinni.
"Kiitos", sanoin virnistäen ja käperryin takaisin tämän kainaloon.
"Ole hyvä", Jarkko vastasi silitellen hiuksiani ja hetkessä olin jo unessa.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjächapter 
Päivämäärä:   31.12.09 01:51:59

Heidi

Sammutin valot vierashuoneesta ja suljin varovasti oven. Vane ja Jarkko näyttivät äärimmäisen rakastuneilta ja en halunnut millään tavalla häiritä heidän hetkeään. Kävelin hiljaa, ääniäkään pitämättä eteiseen laittamaan kenkiä jalkaani. Masa kaipasi liikuntaa, vaikka en ehkä liikuttamiskunnossa ollutkaan. Tartuin ovenkarmiin, kunnes tunsin kädet lantiollani.
"Ootas vähän", kuulin Jayn hiljaisen äänen ja tunsin pojan hengityksen niskassani. Käännyin hiljaa ympäri ja aivan yllätyksenä poika kaappasi minut lähemmäs itseään ja katsoi suoraan silmiin.
"Anteeks", tämä kuiskasi hiljaa ja painoi huulensa omilleni. Ällistyneenä seisoin jäykkänä paikoillani. En pystynyt liikkumaan. Jay virnisti ja irrotti otteensa. Katsoin poikaan edelleen tyhmän oloisesti ja hetken Jayn kasvoilla kiiri epätoivo.
"Mun täytyy mennä talliin", totesin nopeasti ja ryntäsin ulko-ovesta pihalle. Meinasin pudota portailta hiekalle, mutta nopeasti ryhdistin itseni. Mitä olin juuri tehnyt? Ehkä sen kaikkein kamalimman asian.

Reippain vedoin harjasin Masan kaulaa ja yritin rauhoittaa itseäni. Olin toiminut typerästi. Miltäkohtan Jaystä tuntui? Viskaisin harjan harjapakkiin ja polkasin jalallani pakin kumoon. Masa pomppasi pelästyneenä sivulle. Ruuna katsoi minuun sieraimet laajentuneina.
"Anteeks. Ei mun pitäis tässä riehua", sanoin ja halasin ruunaa. Masa rentoutui ja haisteli innokkaasti taskujani. Hymyilin ruunalle ja rapsutin sen säkää.
"Mun pieni jääräpää", lepertelin. Masa katsahti tallin ovea kohti. Jay näytti kävelevän oven ohi laitumille. Se oli tulossa talliin. Ei, en voisi nyt kohdata sitä. Vasta illalla. Nostin satulan nopeasti Masan selkään ja kiristin hevosen vyön kiinni. Varustelu oli ehkä nopein ikinä, sillä Jayn kävelessä ohitseni talliin, olin jo Masan selässä. Poika katsoi loukaantuneena maahan, eikä edes vilkaissut minua kohti. Eikä ihmekään, Olin ollut törkeä, mutta aikoisin hyvittää sen jollakin tapaa, vaikka en tiennytkään miten. Masa lähti käyskentelemään pyytämättäni maastoon päin. En aikoisi jäädä kentälle, sillä Jay saattaisi ilmaantua paikalle, enkä häpeältäni pystynyt näkemään poikaa.

Masa laukkasi kauniin hallitusti pitkin suoraa, joka ei loppuisi vielä vähään aikaan. Painoin pohkeeni hevosen kylkiin ja annoin hevosen mennä. Masa otti kaiken ilon irti ja pidensi askeltaan. Vesivana valui silmästäni, kun tuuli pureutui kasvoilleni. Painauduin aivan ratsuni kaulalle ja suljin silmäni. Tätä kaipasin. Saatoin unohtaa jokaisen sotkun ja riidan. Valitettavasti laukkapätkä loppui liian aikaisin ja jouduin pidättämään Masan ravin kautta laiskaan käyntiin. Käännyimme kapealle metsäpolulle, joka johtaisi lopulta tallin pihaan. Katselin puissa hyppiviä oravia ja pieniä lintuja, jotka sirkuttivat kilpaa toisilleen. Hymyillen vilkaisin Masaan, joka käveli rennon näköisesti polkua pitkin. Välillä ruuna yritti pysähtyä katselemaan ympärilleen, mutta kannustin hevosen aina liikkeelle. Arvaamattomasti puhelimeni pirahti soimaan. Vane.
"Missäs naikkonen luuraa? Mä innostuin tekemään ruokaa!" tyttö intoili. Oliko tämä jo herännyt?
"Miten sä nyt jo oot hereillä? Et edes nukkunut kauaa", ihmettelin.
"Kolme tuntia muuten vain", Vanessa ilmoitti.
"No oonpas mä kauan köpötellyt. Mä oon kohta tallilla", kerroin.
"Hyvä, saatkin sitten kertoa mitä sun ja Jayn välillä taas on. Se on ihan myrtsi."
"Katotaan sitä sit illemmalla", sanoin vaisusti ja Vanessa sulki kännykkänsä. Tungin omani taskuun ja ohjasin Masan hiekkatielle, josta talli jo näkyi.

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   31.12.09 02:33:15

Jarkko

Mä heittäydyin sohvalle makoilemaan ja suljin silmäni raukeana. Vanessa riehui keittiössä enkä mä voinut käsittää mikä sai sen yhtäkkiä noin innostumaan ruuanlaitosta. Jay oli pysytellyt omissa oloissaan koko päivän, eikä mun tehnyt mieli mennä väkisin urkkimaan mökötyksen syytä.
"Jarkko?", Vanessa sanoi äänellä, jonka takaa mä saatoin erottaa pienen taka-ajatuksen.
"No kerro toki", virnistin ja katsahdin selkänojan takaa hymyilevän tytön kasvoihin.
"Ku ollaan nyt kerta kaikki täällä ja mulla ois niin sellanen fiilis, että voisitko sä millään hakea kaupasta alkoholipitosia tuotteita niin voitais vähän bilettää?" se kysyi silmäripsiään räpytellen hunajaisella äänellä ja samalla kutitteli mua hiljaa kyljestä.
Naurahdin kuivasti ja taputin Vanessan sileää poskea.
"Jos et muista myös bailaaminen lukee siellä sun perhanan listassa", mä vastasin lähes yhtä hunajaisesti ja räpyttelin mun silmiäni yliampuvan paljon.
Tyttö murahti ja tukisti mua hellästi.
"Typerä, minä en mistään listasta välitä", se ilmaisi mielipiteensä varsin äkäisesti ja vetäytyi hiukan kauemmas.
"Jos sä nätisti pyydät niin kai mä vähän jotai piristejuomia voisin hakee", kuiskasin ja hymyilin leveästi.
Vanessa mutristeli huuliaan ja pyörähti mun päälleni makoilemaan.
"Sinä seksikäs täydellisyyden ruumiillistuma, olisin onneni kukkuloilla jos sinä, ehkä maailman herttaisin mies koko maan päällä hakisit minulle ja ystävilleni tänään alkoholipitoisia juominkeja kaupasta", se hymyili vastustamattomasti silitellen mun pörröisiä hiuksia.
"No, tän kerran. Annatte vaan rahat ja listan ni voin kävästä", hymähdin lopulta.
"Voisinko mä millään maksaa.. Luontovisalla puolia?" Vanessa kuiskasi hiukan kiimaisen oloisesti mun korvaani ja näykkäisi mun korvanlehteäni leikkisästi.
Värähdin ja nostin käteni sen kasvoille.
"Kulta pieni, sun piti ottaa rauhassa", mä virnistin.
"Mutta.. Jos ihan rauhallisesti?" se räpytteli silmiään.
Mä olin jo suostua, mutta ääni päässäni pakotti kieltäytymään.
"Jos nyt vain tyytyisin pikku pusuihin?" hymähdin ja suukotin tytön otsaa hellästi.
Se nurisi aikansa, ennen kuin kierähti pois päältäni ja hätäisesti ryntäsi pohjaan palavien ruokiensa kimppuun. Mä nauroin ja raapaisin päätäni huvittuneena. Oli siinäkin ihmeellinen nainen.

Olin kolunnut kahdessa kaupassa ostamassa Vanessan listaamia juomia. Jay oli aluksi ollut jyrkästi sitä mieltä, että hankkisi juomansa muualta kautta, mutta Vanessan ilkeä mulkaisu oli palauttanut jenkkiläisen maanpinnalle. Mähän olin loistava hakijavaihtoehto, en vaatinut edes hakumaksuja. Nostin kultalonkero-ja olvipäkin liukuhihnalle ja kaivoin lompakon farkkujen takataskusta.
"Paperit?" myyjä kysyi ystävällisesti.
Mä vilautin ajokorttiani ja ojensin tasarahan kouraan. Pari pakkelinaamaista platinablondia tuijotti mua pihalla tupakat suussaan. Hetken aikaa ne supisivat kiivaasti, kunnes toinen tepsutti korkokengissään mun luo niin nopeasti kuin kykeni.
"Moi", se huokaisi ja tyrkytti eläinkuosisen paitansa juuri ja juuri peittämiä A-kuppitissejään mua kohti.
"Jatkot", hymähdin, kun istahdin autoon ja löin oven kiinni.
Se tuijotti mua hetken aikaa röyhkeästi. Vilkutin ikkunasta leveä virne kasvoillani ja pakitin vähän matkaa. Sitten käänsin koslan ja pistin ykkösen silmään. Golf putputti urheasti pois paikalta ja mä huokaisin helpotuksesta. Vihasin noita massatuotteita sydämeni pohjasta, enkä kestänyt sitä kun joka toinen päivä joku oli purnaamassa hakijaksi.

"Aarteita", Vanessa totesi silmät pullollaan, kun mä rahtasin juomat sisälle.
Oli lonkeroa ja siideriä ja kaljaa. Jaykin näytti salaa tyytyväiseltä, vaikkei sitä mulle ääneen aikonutkaan sanoa. Heidin astellessa huoneeseen se veti kylmän ilmeen kasvoilleen ja paineli pihalle. Pistin reaktion merkille, mutten ottanut asiaa sen kummemmin esille. Heidi näytti jo valmiiksi siltä, että purskahtaisi hetkenä minä hyvänsä itkuun. Vanessa vilkaisi tyttöön merkitsevästi, kai jotain naisten elekieltä josta piti sitten tajuta jotakin. No, mä en tajunnut enkä edes vaivannut poloisia aivojani moisilla kummallisuuksilla.
"Alotellaanko heti vai välittömästi?" Vanessa virnisti reippaasti avatessaan ensimmäisen kaljansa.
Mä puistelin päätäni ja olin vieläkin sitä mieltä, ettei aivotärähdyksestä tokenevan ollut kovin fiksua alkaa ryyppäämään. En kuitenkaan pistänyt hanttiin, vaan korkkasin itselleni kunnon kaljan raavaan miehen tyyliin ja aloin litkimään sitä kuin en olisi koskaan mitään juotavaa nähnytkään.
"Sinä se oot varsinainen vanha juoppo", Vane totesi katsellessaan, miten ensimmäinen pullo tyhjeni alle viiteen minuuttiin.
"En sentään litki niinku joku kamppiteini", tuhahdin takaisin ja iskin silmääni ilkikurisesti.
Vanessa näytti loukkaantuneelta ja nyrpisti mulle nenäänsä.
"Mä en sentään ole tommonen sotanorsu", tyttö kivahti ja käänsi selkänsä.
Purskahdin nauruun ja kävelin varovasti sen taakse. Kietaisin käteni tytön ohuen vartalon ympärille ja vapaalla kädelläni vedin paksut hiukset toiselle olalle roikkumaan. Hellästi painoin huuleni sen niskaan ja kaulaan samalla kun kuiskuttelin typeriä nimityksiä sen korvaan.
"Itse oot höpsö", Vanessa hymyili leppyneenä ja käännähti ympäri niin, että meidän kasvomme olivat vain parin millin päässä toisistaan.
Nenänpääni kosketti tytön nenänpäätä, kun mä hiukan laskin kasvojani alaspäin. Vanessa varvasteli ja painoi huulensa mun huuliani vasten. Itseasiassa me ei oltu vielä koskaan nuoltu oikein kunnolla, mutta vakaasti olin sitä mieltä että tänään päästäisiin totuttelemaan toisen limaiseen kieleen omassa suussa. Mikäs sen mukavampaa.
"Jarkko rakas.. Ei sitä aktia kielletä listassa", Vanessa sipisi hiljaa.
Mä vetäydyin kauemmaksi ja puistelin päätäni moittivasti.
"Kuules nyt, vaikka sä vonkaisit aamuun asti niin se ei tuu tapahtuun tänään. Sitäpaitsi mulla ei oo edes kumeja", virnistin Vanessan kasvojen vääntyessä harmistuneeseen irvistykseen.
"Ei se haittaa..."
"Kyllä se haittaa. Minä en aio teini-isäks etkä säkään varmasti teiniäidiks", totesin matalaan sävyyn.
"Sun kanssa mä voisin ruetakin", Vane virnisti ilkikurisesti ja vetäytyi taas lähemmäksi.
Mä puistelin päätäni ja suukotin varovasti tytön otsaa.
"Myöhemmin sitte. Haloo, me on tunnettu mitä? Kolme päivää! Ja sä haluat jo lapsia. Ei tuu kysymykseenkään, senki... No en sano mikä", hymähdin ja vetäydyin lopulta irti tytön otteesta.
"Juotan sun ihan känniin ja sitte... Sä suostut varmasti mihin vaan!" tyttö uhosi nyrkkiään heilutellen.
"Tuohon et usko itekään nallekarhu."
"Uskon toki", Vanessa hymisi itsevarmasti tallustaessaan heidän huoneeseensa vaihtamaan vaatteita.
Päätäni puistellen istahdin penkille ja tutkiskelin pannulle jämähtänyttä ruokaa. Toivottavasti en joutuisi edes Vanessan mieliksi syömään tuota.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   1.1.10 01:10:50

Uuden vuoden kunniaksi oon rustaillut pitkin päivää hyperpitkää pätkää ja tässä se on ;). Hyvää uutta vuotta kaikille!
-------------------------------------------------------
Vanessa

Pengoin kuumeisesti vaatekassiani, enkö oikeasti ollut pakannut bilevaatteita mukaan? Varmasti olin, enhän koskaan jättänyt astetta hienompia vaatteita kotiin. Musta tuntui, että ne sopisivat nyt tilanteeseen, enkä pitänyt ajatuksesta, ettei Jarkko ollut nähnyt mua kun tallivaatteissa ja arkimeikissä. Heidi liittyi seuraani istahtaen sängylleni ja hymyilin tälle pienesti ennen kun jatkoin vaatteiden penkomista.
"Aattelin, että nyt kun Jarkko haki vähä jytäjuomaa, ni vois pukee vähä parempaa päälle", sanoin iskien silmää ja ilokseni löysin kassista farkkuhameen ja jopa lempikenkäni; valkoiset avokkaat kymmenen sentin koroilla. Lopulta löysin myös valkoisen hyvin avonaisen topin ja virnistäen ajattelin, että vieläkö Jarkosta löytyisi miestä torjua mut. Tietenkään en täysin tosissani ajatellut ryhtyä petipuuhiin, mutta pientä säätöä vastaan mulla ei ollut mitään, varsinkaan Jarkon kanssa. Edelleen tämän silmät saivat polveni notkahtamaan, ja mitä enemmän tätä opin tuntemaan, sitä enemmän ihastuin. Uskoin tunteen vaan syvenevän jatkossa, mutta syvällä sisimmässäni pelkäsin mihin asti poika vastaisi tunteisiini. Syntyisikö tästä vaan kesäromanssi vai pidempi aikainen seurustelusuhde? Aika näyttäisi, mutta aioin pistää kaikkeni peliin, jottei pojan kiinnostus pääsisi laantumaan.

Pakotin itseni ajattelemaan muuta kun Jarkkoa, ja istahdin ystäväni viereen sängylle. Heidi oli aiemmin päivällä kertonut mitä hänen ja Jayn välillä oli tapahtunut, ja ymmärsin Heidin reaktiota. Jay oli muuttunut parin päivän sisällä huonompaan suuntaan, eikä Heidi tiennyt enää miten suhtautua tähän.
"Kyllä Jay tokenee siitä. Ja nyt sä puet ykköset päälles ja me pistetään noitten kaksjalkasten päät pyörälle!" sanoin iskien silmää ja tökäten Heidiä kyynerpäällä. Onneksi tämä vinkkasi silmää takaisin ja alkoi kaivaa omaa vaatekaappiaan. Arvasin, että vaatteiden vaihdossa ja meikkaamisessa vierähtäisi oma aikansa, niimpä kävin hakemassa olkkarista itselleni uuden kaljan ja Heidille lonkeron.

Heidi ei ollut varustautunut vaatteiden suhteen yhtä hyvin kun minä, joten pengoin tälle oman mustan olkaimettoman toppini ja valitsin kaverini omasta kassista siistit farkut. Löysin jopa lempihajuveteni kassistani ja suihkuttelimme sitä innoissamme tärkeisiin paikkoihin, kuten kaulaan, hiuksiin ja hiukan paidan sisäänkin. Huone haisi, kun hajuvesiliikkeessä. Nopeasti vaihdoin vaatteet ja pähkäilin vähän aikaa laittaakko hameen alle läpinäkyvät sukkahousut, mutta Heidi kehui jalkojani siihen malliin, että jätin ne pois.
Peilin ääressä korjasin vähän meikkiäni ja lisäsin vähän hopeista luomiväriä ja ripsaria. Päästin hiukseni vapaaksi ja ne valahtivat melkein takapuolen päälle. Tupeerasin niitä pitäen päätä alaspäin ja suihkautin vain hiukan lakkaa. Lopuksi työnsin korkkarini jalkaan, päätin kävellä niissä sisälläkin, sillä ne pidensivät sääriäni ja antaisivat mukavan naisellisen vaikutelman. Laitoimme yhdessä Heidin hiuksia samalla tupeeraus-lakka-tyylillä, ja lopulta tämä näytti varsin tyrmäävälle, ja varoitinkin tätä koskemasta Jarkkoon.
"Sä olet tosi kaunis, pysyttelet vaan siinä Jayssa sitten, Jarkkoon kun kosket niin sitten mä pistän kunnon catfightin pystyyn!"
Heidi huitaisi mua naureskellen ja läpsäytti mua takapuolelle.
"Jarkko edes enää näe kun sut!" Punastuin hiukan ja lopulta päätimme tehdä näyttävän paluun olohuoneeseen.

Kannat kopisten astuin edellä ovesta ja näin poikien tuskailevan stereoiden kanssa bisset nenän edessä. Päätin ottaa vaikeasti tavoiteltavan roolin ja kopsuttelin korkkareineni jätkien nenän edestä keikuttaen takapuoltani suoraan keittiöön vilkaisematta Jarkkoa. Mielekseni näin silmäkulmastani tämän tuijottavan pilke silmäkulmassa perääni, onneksi olin pakannut lyhyeen minarin mukaan!
Istahdin keittiön pöydän ääreen juomaan toista kaljaani ja näpyttelin mukamas kuumeisesti puhelintani, enkä kiinnittänyt mitään huomiota olohuoneessa juttelevaan kolmikkoon. Kun mitään ei tapahtunut, päätin pistää kunnon shown pystyyn. Soitin ex-poikaystävälleni Danielille, jonka kanssa olin seurustellut puoli vuotta sitten. Tämä oli pettänyt mua parhaan kaverini kanssa, selityksenä se, ettei tämä ollut päässyt vielä minun sänkyyni. Inhosin tätä ylikaiken, mutta tiesin, että hän olisi aina valmis pieneen flirttiin.
"Danii, moi Vanessa täällä pitkästä aikaa! Mitäs adonikselle kuuluu?" Lirkuttelin aina yhtä oksettavan lipevälle pojalle ja kikattelin muka ihastuneesti tämän tyhmille jutuille.
"Koskas myö nähdään? Voitas mennä kahville tai jotain", sanoin flirttailevasti ja samassa kuulin askelia takanani. Puhelimeni lensi pöydälle ja tunsin käden kiertyvän ranteeni ympärille. Hämmästyneenä käännyin ympäri kun Jarkko lähti retuuttamaan mua kuistille päin ja katsoessani Heidiä tämä pudisteli huvittuneena päätään mulle. Kuistilla Jarkko paiskasi oven kiinni ja sytytti tyynen rauhallisesti tupakan katsomatta muhun.
"Leikitkö sä mun kanssa?" Tämä kysyi hiljaa. Ajattelin kysyä teennäisesti, että mistä tämä niin päätteli, mutta samassa tämä käänsi ärtyneet silmänsä muhun ja olin jälleen aivan myyty ja sanaton.
"E-en mä, kun.. mä olen ihan kusessa suhun. Mä en tiedä mitä sä oikein haluat musta." Huokaisin lopulta. Tuijottelen kenkieni kärkiä ja tunnen kuinka poskia kuumottaa ja puna nousee poskille. Lopulta poika kääntyy ja nostaa mut syliini. Kiedon sääreni tämän ympärille ja painan pääni tämän olkapäälle.
"Luuletko sä etten mä ole suhun, olisinko mä muuten tullut sun kanssa sairaalaan sun porukoiden arvioivien silmien alle? Mä vaan en ole tottunu ihastumaa tällee yhtäkkiä. Susta mä tykkään."
Hymyilin onnellisena ja painoin otsani tämän otsaan.
"Vahva mies", huokaisin. Jarkko virnisti ja puristi mua pakarasta ja painoi pehmeät huulensa omilleni. Varovasti kosketin kielelläni tämän kieltä ja tunsin olevani seitsemännessa taivaassa, kun tämä vastasi suudelmaani puristaen mua tiukemmin kiinni tähän. Haroin sormillani tämän hiuksia, kuljetin kättäni tämän niskassa ja selässä paidan alla. Unohdin koko muun maailman ja havahduin vasta, kun kuistin ovi pamahti auki ja Heidi syöksyi kun tuulispää repimään meidät erilleen.
"Kuhertelu loppu, nyt alko bailaus! Jay sai stereot toimimaan!" Heidin retuuttamana painuimme takaisin sisälle, minä hieman hoiperrellen. Aivot tainnuttava pusu, todellakin.
Sisällä kuuluikin kunnon jytä ja olohuoneessa stereoiden edessä oli sen näköinen siideri- ja bissekeko, että molemmillla olisi hetken päästä kunnon känni päällä. Päätin juoda kaverini kiinni ja istahdin sohvalle tyhjentämään kaljapulloni ykkösellä alas.

Tunnin päästä tanssin pöydällä Heidin kanssa keikuttaen lanteitani Jarkon pään tasolla ja tämä läpsi mua takapuolelle. Olimme päättäneet pistää strippiesityksen pystyyn, mutta vielä olimme päättäneet vain tanssia tavallista pornommin pöydällä. Otinkin Jarkkoa hartioista kiinni ja hivutin itseäni pyöritellen lantioita alemmas. Tämän kädet kurottuivat kohti, mutta kiusoittelevasti hypähdin kauemmaksi korkkareillani. Olin hiprakassa, mutten niin kännissä kuin Heidi, joka hihitteli tauotta ja oli ilmeisesti saanut Jayn kanssa asiat selviksi, siihen malliin tämä nytkin tanssi kuolaavan pojan edessä. Tunnelma oli katossa, kun Cascadan Everytime We Touch alkoi soida, ei kuulu normaaliin musiikkimakuuni, mutta tähän tilanteeseen se sopi. Pistimme pöydällä kunnon bileet pystyyn.
"Paidat pois, paidat pois!" Pojat alkoivat karjua, mutta tyydyin ainoastaan iskemään silmää Jarkolle. Biisin loputtua hyppäsin alas pöydältä hakemaan uutta bisseä. Olin tyhjentänyt jo kuusi pulloa, mutta en ollut vielä kovinkaan kännissä. Jay ehdotti räsypokkaa ja innosta kiljuen Heidi suostui meidän kaikkien puolesta ja hyppäsi pöydältä suoraan Jayn syliin. Poika pyöritti ystävääni ympäri taloa ja hymyillen katsoin, kun ystäväni painoi huulensa toisen ystäväni huulille. Jay tuntui olevan entisensä saatuaan alkoholia vereen, ja Heidikin ilmeisesti huomasi sen.

"Sä olet kaunis ja vielä kauniimpi kun sä hymyilet", kuului korvani juuresta ja nojasin virnistäen Jarkkoon.
"Sähän kliseitä lauot", sanoin, kiertäen käteni tämän ympäri ja puristaen tätä takapuolesta.
"Timmi perse", hihkaisin ja juoksin huoneeseemme etsimään pelikortteja.
Kaivelin laukkuni pikkutaskua pimeässä, en ollut jaksanut sytyttää valoja. Käteeni sattui kaikenlaista roinaa sytkäristä huulirasvaan ja lopulta sain pahvisen paketin käteeni. Katsomatta sen suuremmin pakettia menin olohuoneeseen ja heilutin pakettia.
"Tässä on kaikki mitä me tarvitaan!"
Porukka tuijotti minua ja purskahti nauruun. Hämmästyneenä katselin heitä ja katsoin kädessäni olevaa pakettia. Tunsin punastuvani oikein kunnolla, kortsupaketti. Olin ottanut laukustani koulusta saadun kortsupaketin, en pelikortteja.
"Siis tota.. mä luulin että nää on pelikortit, enhän mä oikeesti tarkottanu et me.." sopersin ja sain ystäväni räkättämään entistä kovemmin. Lopulta nauroin jo itsekkin ja lähdin kaivamaan oikeita pelikortteja kassistani. Löysin kun löysinkin ne ja olohuoneessa Heidi pyyhki silmiään ja piteli mahaansa.
"Et saa.. Vane, naurataa enää tolleen", tämä sanoi hengästyneenä ja pojatkin hekottivat vielä. Jarkko käveli luokseni ja tukisti mua. "Kuule ipana, jos sä jonkun kanssa käytät noita kumeja, se olen mä, mihinkään kimppakivoihin sä et kyllä rupea", tämä sanoi hymyillen söpösti.

Tuhahtaen istahdin lattialle ja aloin jakaa kortteja. Mä olin surkea pokerissa, jä nähtävästi muut olivat oikeita ässiä, koska hetken päästä mä istuin rintsikoissa ja stringeissä lattialla. Jätkät yrittivät saada mut hakemaan bisseä niille jääkaapista, jotta pääsisivät tiirailemaan takapuoltani, mutta en noussut lattialta. Heidin ja Jayn kanssa olin käynyt monta kertaa uimassa bikineissä, niiden suhteen mua ei ujostuttanut istua lattialla puolialastomana, mutta Jarkon kiinnostunut katse sai mut vääntelehtimään. En ollut lihava, eikä mulla ollut ylimääräistä paljoakaan, mutta ujostelin rintojani, joista yleensä olin ylpeä, mutta nyt ujostin niitä. Jarkon katse tuntui lipuvan niihin, ja ne tuntuivat yli-isoilta muuten pieneen kroppaani. Käytin 70B rintsikoita, kun muut saman pituiset ja painoiset pitivät A:n kokoisia. Heitin Jarkkoa korteillani: "Ei saa tuijottaa, muuten mä luovutan!"

Luovutin kuitenkin joka tapauksessa, kun en suostunut riisumaan rintsikoita. Vedin hameen takaisin päälleni, mutta noustessani pystyyn horjahdin pahasti ja päässäni pyöri. Toppia en saanut päälle ja heitin sen takaisin lattialle. Hihitin hysteerisesti ja näin Jarkon edessäni selkä minuun päin hyräillen jonkun biisin mukana. Luoja se oli komea! Ruskeat paksut hiukset, siniset suuret silmät, jäntevä kroppa ja hämmästyttävän hyvä takamus. Otin vauhtia ja hyppäsin tämän reppuselkään. Poika horjahti eteenpäin ja lensimme lattialle päällekkäin. Nauraa räkättäen Jarkko kääntyi allani ja veti mut paremmin päälleen.
"Kellistit mut sitten lattialle, seksipommi", hän sanoi ja siveli selkääni. Purin tätä hellästi leuasta ja istahdin hajareisin tämän lantion päälle. Ujoudestani ei ollut humalassa tietoakaan ja Jarkonkin silmät seisoivat. Hivutin käteni tämän paidan alle ja sivelin tämän vatsalihaksia. Poika ynähti hieman ja veti minut kokonaan päälleen ja painoi huulensa rajusti huulilleni. Maiston Jarkossa saman himon mitä itsekkin tunsin, ja vastasin suudelmaan. Tunsin käsien yrittäen avata rintsikoitani, ja silloin vedin käden pois.

"Rakas, mennään sänkyyn", sanoin ja vedin Jarkkoa kädestä vierashuoneeseen. Sieltä löysimme kuitenkin sylikkäin nukkuvat Jayn ja Heidin, joten päädyimme toiseen huoneeseen. Jarkko paiskasi huoneen oven kiinni ja vetäisi mut syliinsä.
"Vanessa, ei mennä tänään loppuun asti. Mä en halua kiirehtiä sun kanssa, kulta", poika sanoi huohottaen hieman ja nyökkäsin käpertyen tämän syliin. Päässäni humisi ja tiesin olevani kunnon räkäkännissä.
"Jarkko, mä taidan rakas.." , aloin sopertamaan, mutta Jarkko hiljensi mut suudelmalla.
"Älä sano sitä vielä, opetellaan tuntemaan paremmin."
"Lupaatko?"
"Lupaan, toivotaan että tää tulee toimimaan, känninen nallekarhuni."

  Re: Kesävahdit

Lähettäjächapter 
Päivämäärä:   1.1.10 02:47:15

Heidi

Auringon valo osui vähän liiankin terävästi mun silmiin. Päätä jomotti eniten kuin koskaan aiemmin ja vatsaa väänsi. Varovasti katsahdin hieman ylemmäksi Vanen sänkyyn, mutta en nähnyt yhtään ihmistä peiton alla. Silloin vasta mä huomasin, että jonkun käsi oli kietoutunut mun vatsan ympärille. Varovasti käännyin selälleni. Jay? Mitä eilen oikeen oli tapahtunut? Poika avasi hiljaa silmänsä ja näytti olevan itsekin hämmästynyt. Kättään tämä ei kuitenkaan vetänyt pois ja pian suulle kiiri vieno hymy.
"Että näin", tämä sanoi ja tunsin pienen naurukohtauksen saapuvan, mutta peitin sen nopeasti.
"Ei onneks vielä taidettu..?" kysyin varovasti ja Jay pudisteli päätään.
"Mä pidän tosta vielä sanasta", se nauroi. Pörrötin pojan sekaisesti taipuneita, ruskeita hiuksia. Jay painoi nopeasti huulensa omilleni ja halasi vielä kerran lujaa. Sitten poika nousi istumaan, mutta kaatui samantien takaisin viereeni.
"Olisko täällä buranaa?", Jay kysyi pidellen päätään. Naurahdin ja nousin itse seisomaan vetäen pojan perässäni.
"Haetaan sitä tuolta lääkekaapista", totesin ja kävelimme molemmat hieman huojahdellen vessan lääkekaapille. Meillä oli vielä bilevaatteet päällä ja ne oli menneet aivan runttuun nukkumisesta. Vanen topilla oli iso läikkä siideriä ja housut olivat puoliksi revenneet polvesta. Jayn kuteet onneksi oli paremmassa kunnossa. Kaivoin kaappia hieman turhankin innokkaasti, mutta löysin lopulta hakemani. Vedin itse yhden pillerin alas ja Jay otti toisen.
"Mä kävisin nyt vessassa, jos viittit mennä ulkopuolelle", hymähdin ja määräävästi työnsin pojan ulos vessasta.
"Enkö vois jäädä?" Jay kysyi vihjaillen. Näytin tälle kieltä ja suljin oven.

Kahvi tippui jo hurjaa vauhtia ja leivät olivat valmiina keittiön pöydällä, kun Vane ja Jarkko vihdoin saapuivat alakertaan. Vane oli kurjan näköinen ja Jarkko haukotteli makean oloisesti.
"No, oliko hyvä yö?" Jay uteli ja katseli paria vitsikkäänä. Tökkäsin tätä kylkeen ja ojensin kahvimukin pojan eteen. Mä istuuduin pojan viereen ja haukkasin ison palan leivästäni. Vane hymyili mulle ja tiesin heti, että yö oli mennyt suunnitelmien mukaisesti. Jay katseli mua kysyvästi, mutta pudistelin päätäni pojan tuhahtaessa jotain omaansa.
"Täältä on muuten kahvi loppu, täytyy hakea lisää. Jos te ruokkisitte hevoset, niin me mennään kauppaan?" Vane ehdotti. Nyökkäsin tälle ja Jay myöntyi mukana.
"Mulla kyllä on sellanen darra, että ei tässä kunnossa hetkeen ajeta", Jarkko totesi.
"Äläs nyt, köriläs. Ei meidän heti tarvii mennä", Vane nauroi ja halasi poikaa. Jarkko hymyili ja istuutui syömään aamupalaansa.

Masa oli jostain suusta aivan väsynyt, jotenka mä suosiolla päätin antaa sille vapaapäivän ja olin jo vienyt ruunan laitumelle, kun Jay tuli mun luokse luudan kanssa.
"Tällä kertaa mä voin törkätä tän sun käteen, mutta eritavalla", poika virnisti ja halasi kovaa. Vastasin halaukseen ja sitä seuraavaan suudelmaan. Tuntui, kuin jalkani olisivat pettäneet ja ne melkein olivatkin pettää, mutta Jay vetäisi minut nopeasti ylös.
"Ai mä oon noin ihana", tämä nauroi ja sai mut punastumaan. Onneksi pojan kanssa oli niin helppo olla oma itsensä ja sain punastukseni kuriin. Painoin pusun vielä pojan poskelle ja aloitin sitten lakaisemaan tallin käytävää. Tunsin Jayn katselevan mua, mutta tällä kertaa mun olo ei ollut vaivaantunut, pikemminkin huvittunut. Hieman tahallanikin astelin käytävällä hyräillen ja pyörähdellen. Katsahdin Jayhin ja poika naurahti ääneen ja lähti sitten siivoamaan tarhoja. Tyrskähdin itsekseni ja jatkoin lakaisua, jokseenkin ehkä virkeämmin mielin.

-----------------------------------------------------------------

Oli pakko saada edes pieni pätkä kokoon :D

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   1.1.10 18:10:40

Jarkko

Vanessa oli vaatinut päästä katsomaan tallissa surkeana seisoskelevaa Viliä ennen kauppaan lähtöä. Mä katselin pitkin laidunta laukkaavaa Ronjaa ja puistelin päätäni. En tajunnut mikä siihen oli mennyt, mutta eläinlääkäri lupasi tutkia koko hevosen samalla, kun tulisi huomenna katsomaan Vilin jalan. Päätäni puistellen astelin sisälle mukavan viileään talliin ja hymyilin lähes hevosensa surkeuden tasolle vajonneelle tytölle.
"Äläs ny, tuskin se noin paha se jalka on. Kaakkis on vaa ylidramaattinen", virnistin lohduttavasti ja kaappasin tytön olkapäästä lujaan halaukseen.
"Niinhän se vähän on mutta.. Silti. Se oli mun vika", Vanessa totesi itku kurkussa ja kahmi mun t-paitaani nyrkkiensä väliin niin paljon kuin sai mahtumaan.
"Eikä ollu. Kenelle vaan olis voinu sattua niin, usko pois", sanoin nyt vakavammin ja keinutin tyttöä edes takaisin.
Vanessa ei sanonut enää mitään, lepäsi vain hiljaa mun syleilyssäni. Suukotin hellästi tytön päälakea ja saatoin haistaa sen makeilta tuoksuvat hiukset. Vetäisin tuota huumaavaa hajua sieraimiini ja nautin siitä keuhkoissani niin kauan kuin saatoin pysytellä ilman happea. Vanessalla ei selvästi ollut mitään meidän seisoskelua vastaan, mutta mä tiesin että kauppaan olisi lähdettävä.
"Pikkune? Pitääkö sun käydä vielä sisällä vai lähetäänkö?" supisin hiljaa ja laskin huuleni aivan tytön korvan viereen.
"Pitää. Näytän karseelta", Vanessa jupisi suloisesti ja sai mut naurahtamaan.
Vetäydyin irti tytöstä ja kietaisin sormemme tiukasti yhteen.
"Tiiätkö mitä mä tässä mietein?" sanoin virnistellen ja kumarruin sieppaamaan tienpientareella kasvavan heinänkorren huulieni väliin.
"Että perustat isona jonku maatilan ja ajelet sellasella naurettavalla pikkutraktorilla heinänkorsi suussa ja.."
"En mä iha sellasta", hymähdin ja katselin taivaalla lipuvia pilviä omiin mietteisiini vajonneena.
"Vaan?" Vanessa kysyi epäileväisesti ja heilutti mun kättäni omallaan.
"Tuli vaan mieleen että mä en tiedä sun arkielämästäs yhtään mitään", sanoin pohtivaan sävyyn.
Vanessa huokaisi syvään.
"Pitääkö mun nyt alkaa kertomaan sulle mitä teen normaalisti tän elämän ulkopuolella?" tyttö kysäisi valmiiksi kärsivänä.
"Joo, suurinpa piirtein nii", nauroin ja siirsin leppoisat silmäni Vanessaan.
Tyttö nielaisi katseeni kohdatessaan ja huomasin pienen punan kohoavan sen poskille.
"Voi että sä oot niin lutune", sössötin kuin pikkuvauvalle puhuttaessa sössötetään ja sain Vanessan nauramaan hyväntuulisesti.
"Kuule, mun elämässä ei tän ulkopuolella oo mitään jännää. Siis.. Eipä oikeastaan mitää", tyttö totesi ja astui edellä taloon.
Päästin viimein sen käden lipumaan irti omastani ja seurasin pitkien hiusten latvoja hiplaillen huoneeseen.
"Kerro mulle. Mitä sä yleensä teet ku meet kotiin?"
Vanessa huokaisi ja kääntyi katsomaan mua.
"No mä.. No lenkkeilen mun koiran kanssa tai käyn kuntosalilla. Ja luen ja kuuntelen musiikkia ja istun koneella ja sellasta", tyttö kertoi ja kääntyi vetäisemään paidan pois yltään.
Tuijottelin takaapäin sen vartalonmuotoja ja hymyilin hiljaa itsekseni.
"Minkälainen sun perhe on?" mä halusin tietää ja himoitsin vielä viimeisiä pisaroita sen ruumiista, ennen kuin uusi paita peitti paljaan ihon.
"No, mä asun mun tädin ja sedän kanssa. Ja sitten mulla on tavallaan sisaruksia, Jani ja Elina", tyttö selitti välttävästi.
"Onko sun vanhemmat sitte... Kuolleet tai jotai?" kysyin hiljaa ja huomasin selvästi, ettei aihe miellyttänyt Vanessaa.
"Voidaanko puhua tästä joskus toiste?" tyttö kysyi väsyneellä äänellä ja siirsi silmänsä muhun.
Nyökkäsin ja nousin seisomaan.
"Joko mennään?"
Vanessa tarttui ojennettuun käteen ja lähti perässäni autolle.

"Vane! Vane huhuu! Ootko sä Vanessa?" joku huuteli meidän takanamme.
Vanessa kääntyi innoissaan katsomaan tutun äänen suuntaan ja huudahti nähdessään ilmeisesti tutun kasvon.
"Aino! Mitä sulle kuuluu, ei olla taas nähty pitkään aikaan", Vanessa iloitsi.
Mä huomasin Ainoksi kutsutun katseen viipyilevän mussa, mutta lopulta se käänsi katseensa takaisin halauksesta palautuneeseen ystäväänsä.
"Hyväähän tässä, ilmeisesti sullekin?" tyttö kysäisi nyökäten päällään mua kohti.
Vanessakin vilkaisi mua hymyillen ja nyökkäsi.
"Paremminki ku hyvin", se totesi.
Mä kävelin tyttöjen luo ja esittelin itseni kohteliaasti.
"Mä en oo sua nähny ennen", Aino totesi hetken mua katseltuaan.
Pieni kateuden vivahde käväisi tuon ruskeissa silmissä.
"Muutin just kylille omaan kämppään ja oon käyny sivukylän lukiossa", kerroin huolettomasti.
"Nii justiinsa", Aino hymyili.
"Hei mä käyn nyt hakemassa vielä niitä tarpeellisia värkkejä. Saatte puhua.. Mistä te naiset nyt yleensä keskenänne puhutte", naurahdin.
Vanessa nyökkäsi ja painoin nopean suukon tytön otsalle, ennen kuin lompsin tieheni kärryjen kanssa.
Kymmenisen minuuttia myöhemmin Vane liittyi seuraani kassajonossa ja puisteli päätään.
"No?" kysyin huvittuneena, kun kiedoin toisen käteni sen ympärille.
"Aino on vaan niin.. Aino. Sairaalloisen utelias ja ihan selvästi huomas sut", tyttö murahti hiukan mustasukkaisena.
Mä purskahdin nauruun, niin suloiselta mun kakarani näytti kainalossa vihaisena tuhistessaan.
"Kuule, mulla ei tulis tällä hetkellä mieleenkään vaihtaa sua noin vaan", totesin, kun aloin lastaamaan ostoksia hihnalle.
"No entäs sitte ku kesä loppuu ja normit rutiinit taas lähtee käyntiin? Lopahtaako tää juttu sitte..."
"Shh. Ei puhuta nyt tollasia", sanoin hiljaa ja kaivoin lompakon takataskustani.
Mä olin kyllä miettinyt samoja kysymyksiä itsekin. Mitä jos?
Me käveltiin ostosten kanssa autolle ja mä viskasin pussit takapenkille. Vanessa istahti hiljaisena eteen ja veti oven kiinni. Mä istuin omalle paikalleni ja huokaisin syvään.
"Mä tässä mietin, että Jay ja Heidi varmaan pärjää yhen yön keskenään?"
Vanessa nyökkäsi ja katsoi muhun kysyvänä.
"Tuumasin sellasta että tuut mun kämpille yöks tänää. Tehään jotai hyvää ruokaa ja katotaa vaikka joku lässynlää leffa ja... Tutustutaa toisiimme", hymyilin ja porasin katseeni vihreisiin silmiin.
Vane häkeltyi hetkeksi, mutta nyökkäsi sitten katkonaisesti.
"Mun on sitte pakko päästä käymään kotona. Haen jotain puhtaita vaatteita ja vien noi vanhat pesuun", tyttö sanoi ja mä suostuin ehdotukseen heti.
"Ja sitten ku tunnetaan toisemme ja ollaan varmoja asioista niin mä vien sut kattoon mun perhettä oikeen maaseudun tuntumaan. Lehmänpaska haisee ja kissat ja koirat juoksee jaloissa ja pikkulapset leikkii nurmikolla kanien seassa ja vanhat ihmiset istuu kuistilla juttelemassa niitä näitä ja perheen päällä on ikivanhat kumisaappaat jaloissaan", virnistin ja tiesin Vanessan luovan kuvaa mielessään.
"Ootko sä sitten aina asunut sellasessa paikassa?" tyttö kysäisi selvästi uteliaana.
Nyökkäsin ja painoin vilkun päälle.
"Mulla on kaks nuorempaa veljeä ja yks isosisko. Se kyllä asuu tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla ja opiskelee psykologiaa enkä mää oo sitä pariin vuoteen nähny", kerroin pikaisesti.
"Minkä ikäisiä sun veljet sitte on?" tyttö tiedusteli.
"Nuorempi täytti tammikuussa kakstoista ja toiselle tulee viistoista tappiin enskuussa. Ai hemmetti ja sillähän on rippijuhlatki samalla viikolla... Mitä sanosit jos lähtisit mun kans sit sinne? Vähänniinku koko suvun näytille kerralla?" virnistin leveästi.
Vanessa epäröi hetken.
"Mitä sun sukuun kuuluu?"
"No mummot ja papat, sitte mulla on kolme setää ja viis tätiä. Ja kaks enoa. Sitte on mun serkut, meitä on tällä hetkellä... Kakskymmentäneljä. Ja totaa.. Perhetuttavat ja sellasta", virnistin leveästi.
"Sulla on tosissaan aika iso suku?" Vanessa naurahti.
"No en nyt menis sanomaan", hymyilin, kun käänsin golfin tallille johtavalle tielle.
"Kai mä sitte voisin. Kunhan lupaat ettei siellä mitään entisiä tyttöystäviä oo joiden kanssa oot makoillu auringonlaskussa..."
"Ei siellä kovin monta voi olla. Vaan neljänkymmenen kans mä oon sitä auringonlaskua katellu", naurahdin ja sain saman tien kunnon tällin Vanessalta.
"Ääliö!" tyttö kivahti ja veti kätensä puuskaan.
"Voi nyt sentään. Raksupoksu älä oo vihanen.."

  Re: Kesävahdit

Lähettäjämaukka. 
Päivämäärä:   1.1.10 19:19:00

ihana tarina. :) jatkoa? :)

  Re: Kesävahdit

LähettäjäStolle 
Päivämäärä:   1.1.10 19:47:33

Jay

Hyppäsin DeeDeen selkään ja käänsin sen uralle. Sivusilmällä näin Heidin istuskelevan kentän laidalla ja katselevan tarkkasilmäisesti minua.
”Noinko kaunis mä oon?” oli pakko kysyä.
Heidi punastui ja mutisi jotain omaansa. Jotain mitä minä en sattunut kuulemaan. Virnistin hänelle leveästi ja keskityin taas DeeDeehen. Kesän lopussa olisi kisat, ajattelin osallistua niihin joten minun olisi pakko harjoitella. Tosin tänään en jaksaisi hypätä, koulua voisi vääntää hieman. En ollut tehnyt sitäkään aikoihin. DeeDeen liikutus oli jäänyt vähän vähemmälle nykyään.

DeeDee ravasi lennokkain askelin pitkin kenttää. Tosin sen oli pakko temppuilla ja ruveta keksimään omia kuvioita. Näytin varmasti hassulta siellä selässä kun DeeDee poukkoili joka suuntaan, sillä Heidikin nauroin kentän laidalla niin että meinasi pudota. Oli minun vuoro nauraa Heidillä, kun tämä näytti niin hassulta kun hän keikkui laidalla. Lopulta minun oli pysäytettävä DeeDee että pysyin selässä. No, minä olinkin ainoa joka siellä selässä pysyi sillä Heidi keikahti alas selälleen hiekkaan kentän toiselle puolelle. Hyppäsin alas selästä ja juoksin Heidin luokse. Tuskin mitään oli sattunut, mutta nauru oli kaukana. Ainakin melkein…
Heidi kuitenkin näytti niin hassulta maatessaan maassa selällään että minun oli pakko nauraa.
”Ei kai sua sattunu?” kysyin ja yritin olla nauramatta.
Turhaan. Heidi katsoi minua myrkyllisesti ja nousi seisomaan.
”No ei”, hän tiuskaisi ja lähti pois.
”Äläpäs mee mihinkään”, sanoin ja nappasin Heidiä vyötäisiltä kiinni ja vedin takaisin. Ihan kiinni itseeni.
”Sori”, kuiskasin hänen korvaansa.
Heidi rimpuili ja yritti päästä irti. Mutta eihän se käy päinsä.
Hengitin hänen niskaansa. Se taisi kutittaa, koska Heidi vääntelehti joka suuntaan.
”Come on, en mä ny niin hirvee oo”, sanoin painottaen niin-sanaa.
Heidi naurahti ja kääntyi hitaasti ympäri.
”No ehkä et”, hän myönsi ikään kuin vastahakoisesti.
Virnistin tälle leveästi ja rutistin hänet syliini.

Saatuani DeeDeen takaisin karsinaan käännyin takaisin Heidin puoleen. Tämä katseli minua varuillaan kun virnistin hänelle leveästi ja astuin uhkaavan askeleen eteenpäin. Kohotin kulmiani kun Heidi astui poispäin minusta.
”Aijjaijai, tota ei olis pitäny tehä”, murisin leikilläni ja syöksyin häntä kohti.
Heidi kirkaisi ja lähti juoksemaan karkuun tallista ulos.
Nauraen juoksin hänen perässään. Olisin saanut hänet helposti kiinni, jos olisin yrittänyt kunnolla, mutta tällä hetkellä suurin piirtein hölkkäsin rennosti hänen perässään.
Heidi vilkaisi taakseen ja huomasi, että en ollut tosissani ja pysähtyi kuin seinään. Minä en tietenkään ollut varautunut siihen, vaan mätkähdin häntä päin ja kaaduimme yhdessä ruohikolle.
Heidi oli heti nousemassa, mutta vetäisin hänet takaisin kainalooni.
”Mihinkäs sulla on kiire?” kysyin ja vedin häntä tiukemmin itseeni kiinni.
”Ei kai mihinkään”, tämä huokaisi ja laski kätensä mahani päälle.

Hetken maattuamme ruohikolla tunsin ikävää kutinaa selässäni. Heidi taisi huomata saman, koska hän kiemurteli maassa. Ponkaisin ylös ruohikolta Heidi perässä ja katsoin hölmistyneenä maahan. Muurahaisia! Tuhansittain pieniä muurahaisia jotka mitään tietämättä sattuivat kuljeskelemaan siitä missä me olimme.
Joka paikkaa kutitti. Tartuin Heidiä kädestä ja vedin hänet takaisin tallille. Toin vesiletkun käteeni, avasin hanan ja roiskautin vedet Heidin päälle. Tämä kirkaisi ja yritti juosta pakoon. Kirkaisun lomasta kuulin kuitenkin naurua. Ennen kun Heidi kerkesi lähtemään mihinkään, nappasin tätä kädestä kiinni ja vetäisin tämän taas kerran takaisin. Ja kastelin häntä vesiletkulla, kunnes hän näytti uitetulta koiralta.
”Okei, sun vuoro”, Heidi sanoi, nappasi letkun minulta ja tähtäsi sen minua kohti.
Samassa tunsin kylmän veden kastelevan minut kokonaan. Nauroin sydämeni pohjasta. Kuulin Heidinkin nauravan ja lujaa hän nauroikin. Juoksin sulkemaan hanan. Heidi seisoi pihalla letku kädessään, suorastaan hämmästyneen näköisenä.
Olimme kummatkin aivan märkiä kun seisoimme pihalla katsellen toisiamme. Aloin kyllästyä ja kävelin Heidin luokse kaapaten hänet syliini. Katsoin häntä syvälle silmiin. Nojauduin hitaasti lähemmäs ja painoin huuleni vasten Heidin omia. Kiersin käteni Heidin lantion ympärille samalla kun hän nosti kätensä hiuksiini ja tarttui niihin kiinni kuin hädässä. Naurahdin Heidin huulia vasten.
”Mä haluun kuivat vaatteet”, Heidi inisi ja erkani minusta.
Tartuin häntä kädestä ja johdattelin häntä päärakennusta kohti.
”Joo niin määkin”, virnistin.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjächapter 
Päivämäärä:   1.1.10 20:45:29

Heidi

Mä olin heittänyt päälleni vähän aikaa sitten ostamani mustat farkut ja punaisen topin, kun matkustin takaisin eteiseen. Jay seisoi keittiössä tekemässä itselleen voileipää.
"Mihin sä oot menossa?" tämä kysyi ja haukkasi palan ruoastaan.
"Mä käyn vielä kattomassa Masaa, tuun pian takasin", kerroin. Vetäisin jo pieneksi käyneet läpyskät jalkaani ja hölkkäsin pihan läpi laitumelle. Masa käyskenteli aivan portin läheisuudessä, jotenka pujahdin lankojen alitse ruunan luo. Masa nosti päätään ja puhalsi hiljaa kädelleni.
"Mitä jätkä tietää?" kysyin hiljaa ja pörrötin hevosen vaaleaa harjaa. Ruuna nyhti tyytyväisen oloisena ruohoa maasta, eikä hevonen tuntunut enää yhtään väsyneeltä. Istuuduin verkkaisesti maahan Masan viereen. Katselin hevosen käyskentelyä hetken ajan, kunnes ruuna ilmaantui aivan viereeni. Masa kurkotti hiuksiini ja hamuili niitä huulillaan. Hymyilin hiljaa ja hieroin ruunan otsaa.
"Sekin tykkää susta", kuulin Vanen huvittuneen äänen takaani. Hätkähdin ja Masakin nosti nopeasti päänsä ylös.
"Te tulitte jo", totesin ja nousin ylös. Taputin hevostani kaulalle ja ruuna lähti talsimaan takaisin laumansa pariin.
"Jarkko teki aikas hyvän ehdotuksen äsken", Vanessa totesi ja tytön silmissä kiilui innokkuus.
"No, kerro", nauroin ja lähdimme kävelemään päärakennukselle päin. Vane oli hetken hiljaa ja myhäili itsekseen, ennen kuin aloitti.
"Se ajatteli, jos me, siis mä ja Jarkko mentäis sen kämpille täksi yöksi." Pysähdyin siihen paikkaan. Jäisimmekö Jayn kanssa aivan kaksin? Toisaalta olin aivan innoissani, mutta tulisinko pilaamaan taas koko illan? Vane näki kasvoni ja tämä hymyili rohkaisevasti.
"Hyvin se menee! Ja tullaanhan me heti aamulla takaisin, me voidaan vaikka ruokkia hevoset", tyttö lupasi. Nyökkäsin hieman epäröiden. Astuessamme kuitenkin keittiöön ja nähdessäni Jayn, epäilykset kaikkosivat oitis mielestäni.

Ripsiväri meinasi koko ajan poukkoilla puolelta toiselle. Mun kädet tärisivät holtittomasti.
"Hemmetti", kirosin ja hermostuneena istahdin vessanpöntön kannelle. Vane ja Jarkko olivat juuri lähteneet ja olin kertonut Jaylle meneväni käymään vessassa. Hermostuneisuus kiiri jo muhun, enkä mä saanut sitä hillittyä. Hevoset oli jo ruokittu ja kertaalleen tarkistettu, jotenka en voinut livetä pahan tilanteen tullessa sinnekkään. Kokosin nopeesti itseni ja katsoin vielä kerran peiliin. Hyvältä näytti. Avasin vessanoven ja kävelin hiljalleen olohuoneeseen. Jay istui rennosti jalat pöydälle asetettuina sohvalla. Televisio näytti jotakin myöhäisillan elokuvaa ja poika näytti olevan siinä liimattuna kiinni. Tämä nosti kuitenkin katseensa muhun, kun kävelin teleivision ohitse ja hymyili vielä päälle. Istahdin Jayn viereen ja tämä nosti kätensä olkapäitteni yli. Ihme kyllä, en jännittynyt ollenkaan, vaan sain istuttua aivan rennosti.
"Mitäs neiti haluaa tehdä?" Jay kysyi ja näin pojan ilmeella vihjailua.
"Tyhmä, ilta on vielä nuori", nauroin ja läppäsin poikaa mahaan. Jay nauroi ja tarjosi avaamaansa kaljapulloa eteeni. Eilisestä oli näköjään jäänyt juomia jäljelle. Tänään en kuitenkaan aikonut vetää kännejä. Hörppäsin vähän pullon suusta ja annoin sen takaisin pojalle.
"Sun kannattaakin pitää vähän pienempää linjaa tänään", tämä sanoi ja rutisti mut lähemmäksi itseään. Nauroin ja siirsin katseeni takaisin elokuvaan. Kauhuleffa sieltä nytkin tuli, mutta en mä niistä välittänyt. Pelkäsin pikemminkin. Juuri, kun murhaaja oli saapumassa uhrinsa luo, kännykkäni helahti soimaan keittiössä. Pomppasin Jayn vastusteluista huolimatta pystyyn ja ryntäsin puhelimeni ääreen. Vane.
"No?" tämä kysyi heti.
"Te ootte ollut vasta tunnin poissa. Hillitse ittes!" nauroin toruvasti ja Vanekin tyrskähti.
"Me ajateltiin nyt alkaa kattomaan jotain leffaa ja syödään varmaan sen jälkeen ja sitten annetaan mennä omalla painolla", tyttö selitti. Kerroin tälle nelosen kauhuleffasta, mutta enempää en ehtinyt selittämään, kun tunsin käsien kiertyvän lantioni ympäri. Jayn pää ilmestyi omani viereen.
"Mun pitää nyt lopettaa. Nähdään aamulla ja pitäkää hauskaa", nauroin ja Vane taisi ymmärtää syyn puhelun lopettamiseen, sillä tyttö lähetti nopeasti Jaylle terveiset ja sulki sitten puhelimensa. Käännyin ympäri ja katsoin Jaytä silmiin. Tämä hymyili vienosti, ennen kuin painoin huulet tämän huulille. Kiersin käteni pojan niskan ympärille ja suudelma edetessä jalkani olivat jälleen kerran pettää, mutta sain ne kuriin. Tunsin olevani ehkäpä maailman onnellisin tyttö ja, että illasta tulisi mitä parhain.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Snurffeli 
Päivämäärä:   1.1.10 21:43:32

oi, tää on ihana !jatkoo!

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   1.1.10 21:59:04

Jarkko

Tungin elokuvan laitteeseen ja istahdin pienelle sohvalle Vanessan viereen. Tyttö mussutti parhaillaan keskellämme olevia sipsejä ja luki kiinnostuneena takakantta.
"Mä en oo ikinä nähny tätä", tyttö totesi lopulta, kun laski kotelon pikkuiselle sohvapöydälle.
"Katoin kerran tän äitin kans", virnistin ja muistelin sitä hetkeä, kun isä oli lähtenyt veljiensä mukana Ruotsiin viikoksi ja äiti oli väkisin pakottanut mut tuijottamaan järkyttävän kornia elokuvaa kanssaan.
"Oot sitte hiljaa eikö niin?" Vanessa vielä varoitti, kun painoin playtä ja viskasin kaukosäätimen pöydälle.
"Tottakai mä oon", hymyilin ja vastaanotin kainalooni änkeävän tytön.

Vanessa oli pyyhältänyt lopputekstien ilmestyessä vessaan korjaamaan valuneita meikkejään. Mä jaksoin aina ihmetellä naisten tunteellista suhtautumista keksittyihin tarinoihin. Enhän mä tietysti nauruun ollut purskahtanut tarinan prinssin hautajaiskohtauksessa, muttei se jaksanut mua mitenkään hetkauttaa. Muutamia minuutteja myöhemmin Vanessa vihdoin kävi mun viereeni istumaan ja alkoi vuodattaa mielipidettään elokuvasta. Nyökkäilin ja yritin näyttää kiinnostuneelta samalla, kun silitin sormiani läpi tytön pitkien hiusten.
"Nyt on sun vuoros kertoa sun elämästä", Vanessa vihdoin sanoi ja kävi paremmin makoilemaan mun syliini.
"No mitä sä tahot tietää?" mumahdin hiljaa ja suukottelin tytön päätä hellästi.
"Mitä sä niinku teet? Vapaa-ajallas."
"Viikonloppusin oon töissä yhessä pikku kahvilassa. Huomena joudun siis lähteen palkallisiin hommiin illaks. Sunnuntaisin mä piän musakerhoa lapsille", kerroin ja aloin pikkuhiljaa hätiköimään seuraavan tunnin suunnittelusta.
"Ai.. Ihan vapaaehtosestiko?" Vanessa hämmästyi.
Mä nyökkäsin ja virnistin.
"Mulla on siellä yks tuleva rumpali ja muutamia hyviä kitaristeja. Ja yks ulkomailta adoptoitu pikkutyttö on iha nero pianon kans", virnistin muistellessani aasialaista Amandaa, jonka pikkusormet näpyttivät koskettimia uskomattoman tarkasti.
"Tykkäätkö sä lapsista?" Vane kysyi hymyillen.
"Kyllä mä ainaki noista lapsista tykkään. Mun oma eläintarha", virnistin.
"Saanko mä tulla kattomaan?"
Nostin yllättyneenä kulmiani.
"Saat toki. Kunha osallistut tunnille", naurahdin.
"Tottakai. Pitääkö olla oma kitara?" Vanessa hymähti.
"Oishan se ihan hyvä mutta sieltä saa kyllä lainaks tunnin ajaks", kerroin asiallisesti.
"Hienoa. Näemme silloin."
Naurahdin ja jatkoin tytön hiusten kampaamista hajanaiset ajatukset mielessäni risteillen.
"Kerro sun perheestä? Minkälainen sun äiti on?"
Makustelin hetken sanoja suussani.
"Mun äiti.. Se on niinku.. Tosi äiti. Sellanen pyöreä ja huolehtivainen. Kotona tuoksuu aina pullalta tai ruisleivältä, se on kova leipomaan. Siitä vaan ei voi olla pitämättä. Välillä se ottaa pattiin kun sillä on joku älytön tarve tietää kaikki mun elämästä, mutta kai se kuuluu siihen äidin rooliin. Uteleminen siis", virnistin ja puistelin päätäni.
Vanessa hymyili hiukan haikeasti.
"Entä sun isäs?"
"Se on vähän sosiaalisesti kömpelö. Tai siis, ei se turhia jaarittele, yleensä ravaa vaan kalastamassa ja metsästämässä kavereittensa kans. Syö paljo ja tulee sisälle aina kumpparit jalassa, äiti pitää saman saarnan varmaan sata kertaa päiväsä. Ja se nukahtaa aina siihen samaan nojatuoliin telkkarin eteen. Nuorempana se pelas pesäpalloa ja valmensiki joukkueita, nykysin se vaan kattoo innosta soikiana telkkarista kaikkea mahollista urheilua", selitin naurahdellen silloin tällöin.
"Sun perhe kuulostaa jotenki niin täydelliseltä", Vanessa huokaisi pyöritellen housujensa kiristysnyöriä sormissaan.
"Kyllä mä väittäisin, että meissä puutteitakin on mutta.. Parempaa saa ettiä."
Vanessa nyökytteli.
"Entäs sun veljet sitten?"
Multa pääsi syvä murahdus.
"Ne on aika kamalia välillä. En väittäis ettenkö ite olis ollu nuorempana samanlainen. Saku, mun nuorempi veli siis on aina kylillä luusuamassa sen skeittilautansa kans. Se osaa jo ajaa autoa melkeen yhtä hyvin ku minä", virnistin. "Otto on sitte enemmän maalaisjuntti. Se auttaa aika paljon kotona ja käy metällä isän kans. Sillä on joku likkakaveriki, yleensä ne jossai kahestaan kyhnäilee."
"Nyt mä ymmärrän miks sä haluat ottaa mut mukaan sinne juhliin. Pakkohan sun on näyttää että sustaki sen verran miestä löytyy että naisen saat", Vanessa naurahti.
Mäkin naurahdin hiljaa.
"Niimpä nii."
Hetken aikaa me istuttiin mitään sanomatta sohvalla ja pohdiskeltiin molemmat omiamme. Mä halusin polttavasti tietää Vanessan perheestä, mutten tahtonut painostaa tyttöä kertomaan siitä. Vilkaisin kelloon, joka osoitti illan olevan vielä melko nuori.

Makoilin silmät kiinni lähes uneen vaipuneena, kun tunsin Vanessan kääntyvän ympäri ja laskevan kätensä mun olkapäälleni.
"Jarkko?"
Mumahdin vastaukseksi.
"Mä en saa unta", tyttö ynähti.
Haukotellen käännyin sitä kohti ja hymyilin pienesti. Nostin sormeni silittämään tytön poskea ja suljin hetkeksi silmäni.
"Kerro vielä niistä lapsista", Vane pyysi.
Raotin silmiäni ja huomasin tytön sulkeneen omansa.
"Miks?" kysyin hiljaa.
"Sä kuulostat niin onnelliselta ku puhut niistä", tyttö naurahti väsyneesti.
Hymähdin ja mietin hetken aikaa.
"Onhan ne mukavia kääpiä. Paras hetki on varmaan se ku me soittelun jälkeen syödään yhdessä leivät ja mehua. Jussi, se on se mun tulevaisuuden rumpalilupaus, syö aina kaks ja puoli leipää. Joka kerta se väittää kahen jälkeen kiven kovaan että jaksaa syödä vielä kolmannenki. Ja sitte puolessa välissä hyytyy ja ku katon poispäin, se piilottaa sen servetin alle."
Naurahdin vaaleatukkaisen pojan kuvan tullessa mieleeni.
"Onhan mulla mun laululintusetki sielä. Fiina ja Anniina pääsee heti niin korkealle että. Miisa tuli justiin porukkaan ja ujostelee vielä vähän, mutta kyllä mä tiedän että se osaa laulaa", totesin ja vilkaisin taas hymyilevää Vanessaa.
"Susta tulee varmaan tosi hyvä isä", tyttö mumahti.
Naurahdin ja silitin sen tukkaa hajamielisesti.
"En mä ihan vielä oo ajatellu lapsia hankkia."
Jaarittelin vielä ainakin puolituntia kakaroista, kunnes huomasin Vanessan nukahtaneen. Painoin varovasti suukon tytön otsalle ja suljin silmäni. Uni tuli melkein heti.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   1.1.10 23:18:40

Vanessa

Heräsin siihen, että jotakin osui kipeästi kylkiluideni väliin. Silmiäni räpytellen käännyin kapeassa sängyssä toisin päin ja näin Jarkon levittäytyneen sängylle pitkin pituuttaan. Peittokin multa oli viety ja se näytti lojuvan Jarkon puoleisella lattialla. Katselin vähän aikaa ylisuloista miehenalkua, joka boksereissaan makasi sängyllä hiukset pörrössä. Nostin lattialla lojuvan peiton ja peittelin pojan.
Päätin olla oma-aloitteinen ja sipsuttelin siistin, mutta pienen asunnon poikki keittiöön ja kaivelin kaapeista suodatinpusseja ja kahvinpuruja. Laitoin kahvin valumaan ja kömmin takaisin Jarkon viereen.

Mieleeni tupsahti eilinen keskustelumme, ja muistin kuinka avoimesti Jarkko oli kertonut perheestään ja harrastuksistaan. Ihailin tätä siitä, ettei tämä ollut udellut perheestäni, kun näki että siitä puhuminen teki kipeää. Olisi kuitenkin reilua, että avautuisin pojalle tänään, olin kuitenkin rakastumassa tähän. Todellakin, rakastumassa. Fiilis, jota tunsin Jarkkoa kohtaan, oli jotain niin uutta, että luulin tulleeni hulluksi. Halusin tietää tästä kaiken, ja olla ikuisesti osa tämän elämää, luottaa ja uskoutua hänelle. Tiesin, ettei tunne ollut yksipuolinen, sillä olin huomannut Jarkon katsovan mua eri tavalla kuin esimerkiksi Heidiä. Pidempään ja tarkemmin, aivan kun haluaisi tallettaa muistiin pienenkin osan musta. Joskus tämän silmissä välähti myös hellyyden pilkahdus, joka sai sydämeni hyppäämään ylimääräisen kerran.
Hymyillen silittelin pojan hiuksia ja ihailin tämän jäntevää vartaloa, taas kerran. Kropasta oli poikamaisuus kaukana; Mies tämä oli jo isolla M:llä. Kiedoin käteni tämän paljaan ylävartalon ympärille ja painoin huuleni tämän selkään. Jarkko päästi pienen ynähdyksen ja käännähti haukotellen minuun päin.
"Mmmm.. Huomenta nöpönenä", tämä haukotteli ja painoin suukon tämän otsalle vastaukseksi.
"Laitoin kahvia tulemaan", sanoin ja käperryin lämpöiseen kainaloon. Käsi silitteli hellästi hiuksiani, kun aloin puhua.
"Hannu ja Taru adoptoi mut, kun mä olin kuusi", aloitin hiljaisella äänellä. "Mun isä oli alkoholisti, oli joka päivä kännissä ja hakkasi äitiä. Äiti lohduttautui vetämällä lääkkeitä, ja unohti usein mut kokonaan." Jarkko puristi sanaakaan sanomatta minut tiukemmin tätä vasten.
"Muistan kun mulla oli synttärit, täytin vissiin viisi, kun isä oli aamulla taas hakannut äitiä ja mutsilla oli silmä mustana. Mä en ollut saanut ruokaa koko päivänä, ja kun olin yrittänyt kaataa mehua itselleni ja olin vahingossa tyrkännyt lasin nurin. Mut pistettiin arestiin, ja kun Hannu ja Taru tuli kylään, ahmin kahvipöydästä ruokaa napaani kun en olisi ennen ruokaa nähnyt. Sen jälkeen täti ja setä pistivät adoptioasian liikkeelle ja vuoden päästä muutin heille. Isä ryyppäsi itsensä hengiltä, kun olin 12 ja äiti asuu jossain ulkomailla, eikä pidä yhteyttä. Mutta mulla on parempi kun hyvä olla Hannun ja Tarun luona", lopetin huokaisten ja käännyin katsomaan Jarkon ilmettä. Tämä katsoi mua surullisena, muttei sanonut mitään. Painoin huuleni tämän huulille ja rutistin tätä tiukasti.

Pääsimme kuitenkin keittiöön asti jossain vaiheessa ja aamutakissa kaadoin Jarkolle kahvia ja voitelin tälle leivän.
"Sähän oot kun joku perheen äiti valmiiks", Jarkko virnuili. Istahdin tätä vasta päätä.
"Ens kuussako ne sun veljen rippijuhlat oli? Mun täytyy lähtä ostamaan kunnon mekko sinne", sanoin hymyillen.
"Mä en tuu vapaaehtoseks makutuomariks, en tiiä mitää kauheempaa ku naisen kanssa shoppailemassa", Jarkko sanoi nopeasti muka kauhistunut ilme naamallaan. Irvistin tälle, otin tältä kahvimukin nenän edestä ja tiskasin ne nopeasti.
"Vaatetta niskaan mies, me luvattiin tehdä aamutalli", sanoin Jarkolle ja tämä lähtikin venytellen makuuhuoneeseen.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjächapter 
Päivämäärä:   1.1.10 23:55:36


Heidi

Olin käpertynyt pieneen koloon seinän viereen ja tunsin kylmän seinän otsallani. Käänsin hiljaa kylkeäni, mutta en nähnyt vieressä ketään. Nousin haukotellen pystyyn ja avadin huoneen verhot. Jarkon auto oli pihassa ja hevosia näkyi laitumella suuri kasa. Talsin yöpuku päällä ulos huoneesta suoraan keittiöön. Jay hymyili ja painoi pusun poskelleni toivottaen hyvä aamut.
"Onko Jarkko ja Vane jo täällä?" kysyin ja halasin poikaa.
"Tallissahan ne", tämä totesi. Nyökkäsin ja siirryin tekemään leipiä jääkaapin viereen. Jay seisoskeli leivänpaahtimen vieressä ja myhäili itsekseen silmät minuun osoitettuina.
"No mitä?" naurahdin ja katsahdin poikaan. Tämä pudisteli päätään.
"Ei mitään. Sulla vaan vähän on hiukset pystyssä ja oot melko himoittavan näkönen", Jay nauroi ja sieppasi minut syleilyynsä. Tyrskähdin nauruun. Saatoin tosissani näyttää peikolta joka suuntaan sojottavien hiusteni ja nalleyöpukuni kanssa. Halasin Jaytä ja samalla hetkellä Vane sekä Jarkko kävelivät sisään ulko-ovesta. Vane juoksi heti luokseni ja hyppäsi kaulaani. Jay siirtyi suosiolla sivummalle.
"Kiva nähdä suakin!" nauroin ja halasin ystävääni. Vane pörrötti hiuksiani röllimäisyyteeni viitaten ja istuutui sitten viereeni pöytään kahvimuki kädessä.
"Saat sitten kertoo kaiken myöhemmin", tyttö kuiskasi korvaani. En voinut olla muuta kuin nauramatta ystäväni innokkuudelle.

Kiikutin kottikärryt takaisin paikalleen Masan karsinan siivouksen jälkeen ja lähdin metsästämään ruunaa laitumelta. Masa seisoskeli hieman kauempana, mutta lähti omatoimisesti käyskentelemään portille minut nähdessään. Pujahdin sisään portista ja Masan saapuessa kohdalleni ruuna seisahti aloilleen raskaasti huokaisten:
"Onko sulla ollut raskas yö vai?" naurahdin ja pujotin riimun ruunan päähän. Lähdimme astelemaan tallia kohti muiden hevosten yrittäessä seurata menoamme. Pääsimme onneksi turvallisesti ulos portilta ja kauniin ilman kunniaksi päätin kiinnittää Masan läheiseen puuhun. Pihalla harjaaminen tekisi parempaa sen keuhkoille, kun pöly lähtisi tuulen mukana poispäin. Harjapakkia hakiessani sain Vanen viereeni ja tyttö tuli Masan luo myös innostuneena.
"Kerro nyt jo", Vanessa nauroi ja istuutui puun juurelle. Masa katseli uteliaana tyttöä.
"Ei tapahtunut mitään sellasta. Jotain säätöä, mutta ei mitään sellasta, jos tiedät?" yritin selittää ja Vane nauroi ymmärtäväisesti. Tytön mustat hiukset liehuivat tuulessa, samalla, kun Masa mutusteli tytön paidan hihaa.
"Me puheltiin Jarkon kanssa kaikesta oikeestaan. Se kuulemma pitää sunnuntaisin musiikkikerhoa lapsille. Musta tuntuu, että tää voi edetä pitkällekin", Vane sanoi ja saatoin täysin tuntea tämän tunteen. Jayn kanssa emme ehkä olleet vielä niin pitkällä, mutta poika oli aina viedä jalat altani, kun näin tämän. Sydämmeni hyppäsi melkein joka kerta kurkkuun ja henki meinasi salpaantua. Pudistelin ajatukset pois päästäni ja keskityin Masan harjaamiseen. Ruuna näytti aivan siltä, että tämä kaipaisi kunnon treenin maastossa. Kentällä olisi liikaa ötököitä häiritsemässä.

Vane oli päättänyt jäädä tallilla odottamaan eläinlääkäriä Vilille, jotenka olin lähtenyt yksin maastoon. Masa tuntui pitävän lenkistä, sillä ruuna asteli entistä innokkaammin eteenpäin ja siirtäessäni ruunan raviin, tämä meinasi syöksähtää eteenpäin liiankin vauhdikkaasti.
"Ihan rauhassa, poika", totesin ja silitin ruunan kaulaa. Ravasimme hieman pidemmän matkan laukkapellon reunalle, jossa nostin laukan ja annoin Masan päästellä sielunsa kyllyydestä. Sitä se kaipasi.

  Re: Kesävahdit

LähettäjäFigaron_haamu 
Päivämäärä:   2.1.10 00:21:46

Vanha kunnon Fig jälleen täällä.
Yks hyvä puoli jatkiksissa on, nimittäin niihin tulee usein jatkoa ;)

Ihan kivalta vaikuttaa :). Toivotaan vaan että tää pysyis kasassa loppuun asti eikä kukaan kirjottaja tekis katoamistemppua, kuten usein käy.

Ja aion vastasuudessakin tulla valittamaan, varautukaa ja vapiskaa! :D

  Re: Kesävahdit

Lähettäjämaukka. 
Päivämäärä:   2.1.10 02:14:47

hyvältä vaikuttaa! saisko jatkoa vielä. :D

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   2.1.10 13:34:15

Figaron_haamu, meillä on niin vahva porukka tässä mukana, etten usko että kukaan katoaa ;). Kiva kun pidätte, toivottavasti joku tekee tämän päivän aikana jatkoa, kun en itse kerkeä kun vasta illalla.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   3.1.10 15:58:46

Vanessa

Otin orini käytävälle ja tunnustelin sen turvonnutta jalkaa. Vili ei enää aristanut sitä juurikaan, mutta nestettä siinä oli edelleen. Huokaisten aloin siistiä hevostani harjaten sitä pitkin vedoin.
Mua otti päähän, suomen kielellä sanoen v*tutti rankasti. Olin muistanut juuri ensi kuun kilpailut, joihin olimme treenanneet rajusti ja joiden oli pitänyt olla Vilin ensimmäiset kisat. Mä saisin ratsastaa jo tänään, mutta Vilin jalka ei olisi kisakunnossa kuukauden päästä, enkä halunnut riskeerata mitään. Sinne meni haaveet sinivalkoisista ruusukkeista Vilin vaaleaa harjaa vasten.
Okei, mun olisi pitänyt olla iloinen, oikeastaan onneni kukkuloilla. Mulla ilmeisesti oli nyt poikaystävä, ja harvinaisen ihana sellainen, mä olin selvinnyt onnettomuudesta aivotärähdyksellä ja Vili venähdyksellä.
Mutta kisojen piti olla vuoden päätähtäin! Niiden takia mä olin keväällä ratsastanut maneesissa kahdenkymmenen asteen pakkasellakin, ja ravannut tallilla ainakin kuusi kertaa viikossa.

Paiskasin harjan laatikkoon saaden hevoseni steppaamaan käytävällä hermostuneesti, ja samaan syssyyn eläinlääkäri saapui pamauttaen oven kiinni.

Se oli herkkishevoselleni liikaa ja se rempaisi lujasti naruista, joissa se oli kiinni. Kirosin mielessäni sen päässä olevia uusia riimuja, jotka napsahtaen menivät poikki niskahihnan kohdalta. Vili sinkosi suoraan viereisessä karsinassa olevan tamman ovelle. Orini muuttui hetkessä kiltistä ja ystävällisestä suokista tulta syöksyväksi lohikäärmeeksi, kun se hyppi pystyyn ja kiljui korvia vihlovasti. Ei ollut ensimmäinen kerta kun näin kävi, joten tiesin miten toimia. Väliin ei voinut mennä, joten hain pitkän juoksutuspiiskan ja huidoin sillä hevostani ja sain kun sainkin sen vastapäiseen karsinaan.
Lukitsin sen sinne ja heitin sille hieman heiniä, että se rauhoittuisi.

"Oliko tuo se jalkavammainen?" eläinlääkäri naurahti.
Nyökkäsin hieman nolona ja selitin jotain, että se oli hermostunut karsinassa seisomisesta ja tarjosin lääkärille kahvia siksi aikaa kun Vili rauhoittuisi.
En ollut ennen nähnyt tätä lääkäriä, ja tämä kertoi muuttaneensa vasta paikkakunnalle ja tuuraavansa kunnan eläinlääkäriä. Hän esittäytyi Saraksi ja oli oikein mukava. Selitin tälle miten onnettomuus oli tapahtunut ja kohta huomasin avautuneeni jopa kisaongelmastani. Sara nyökkäili ja kohta tämän kasvoille levisi mietteliäs ilme. Kaadoin tällä kahvia ja istuin sohvalle.
"Mulla on kotona mun tyttären 11-vuotias newforest-tamma. Susanna on nyt opiskelemassa ratsuttajaksi sisäoppilaitoksessa, eikä mulla ole aikaa Gazettelle. Ja olen sille sitä paitsi liian pitkä. Sä olisit sille varmaan aika sopivan kokoinen?"
Nyökkäsin virnistäen, olinhan ihan sopiva ratsastamaan poneilla, 163 senttinen ja painoin sellaset vajaat 50 kiloa.

"Haluaisitko sä tulla kokeilemaan Gazettea? Mä voisin antaa sen sulle ylläpitoon siksi aikaa kun Vili toipuu. Mitään sun ei tarvitsisi tietenkään maksaa, koska mulla ei ole aikaa hoitaa sitä, enkä halua pistää sitä myyntiinkään. Jos sä vastapalvelukseksi ratsastaisit sitä sittenkin, kun Vili on terve?"
Kiljahdin väkisinkin ja halasin Saraa vastaukseksi. Nainen naurahti, ja ehdotti, että menisimme katsomaan Gazettea heti, kun hän olisi tutkinut Vilin. Saralla olisi ruokatunti, ja meillä oli tallihommat päivältä pulkassa. Suostuin innoissani ja elämä tuntui hymyilevän taas.
Täydellistä elämä ei koskaan ollut, eikä se tehnyt poikkeusta nytkään. Vilin jalka ei ollut parantunut merkittävästi, ja Sara määräsi sille vielä kaksi päivää karsinalepoa ja jalkaa pitäisi kylmätä jääpalapusseilla tai letkuttamalla ainakin kaksi kertaa päivässä. Saran mukaan jalka tulisi kuitenkin tervehtymään ennalleen ajan kanssa. Käärin Vilin jalkaan samantien jääpalapussin ja samassa Heidi tuli talliin taluttaen hikistä Masaa.
Pyysin tätä esittelemään Saralle tallia, sillä aikaa kun vaihtaisin ratsastuskamppeet ylleni.

Pingoin täyttä vauhtia kohti päätaloa, ja paukkasin hurjaa kyytiä ovesta sisään. Suikkasin nopean suukon keittiön pöydässä istuvan Jarkon poskelle, tökkäsin Jaytä kylkeen ja riensin huoneeseemme. Kiskaisin paidan pois päältäni ja likaiset reisitaskuhousut jaloistani ja juoksin saunalle, jossa pessyt vaatteet roikkuivat. Onneksi löysin sieltä kuivat ratsastushousuni ja ne kädessäni harpoin takaisin huoneeseen ja törmäsin samalla Jarkkoon.
"Oho", tämä sanoi tuijottaen minua, joka seisoin puolialastomana tämän sylissä.
"Ei nyt", sanoin ja vedin tämän perässäni huoneeseen.
"Kun nyt oot siinä, niin kaivatko tuolta mun kassista jonkun siistin t-paidan", sanoin kiskoen samalla tulipalokiireellä ratsareita jalkaan. Otin pojalta mustan suokkipaitani, vedin sen päälle ja tartuin Jarkkoa kädestä.
"Selitän autossa, sä lähdet mun mukaan" ja pinkaisin rappuset alas huutaen Jaylle, että tämä ja Heidi heittäisivät päiväheinät.
Jarkko ei onneksi suurempia kysellyt, otti sohvalta vain hupparinsa mukaan ja tuli perässäni tallille.
"Jarkko, Sara, kunnaneläinlääkärin sijainen, Sara, Jarkko, mun poikaystävä. Joko lähdetään?" Sara nyökkäsi ja näin Heidin seisovan tallin ovella.
"Ai sä otat Jarkon mukaas", tämä lausahti jäätävästi ja meni talliin paukauttaen oven kiinni perässään. Huokaisin ja menin Saran farmarimersun etupenkille.
Sara kertoi parhaillaan Jarkolle Gazettesta ja sain rauhassa miettiä Heidiä.

Tajusin unohtaneeni tämän täysin. Normaalisti Heidi olisi ollut listan kärjessä lähtemässä mukaan katsomaan ylläpitohevostani, mutta nyt ensimmäinen mieleeni tullut oli ollut Jarkko. Tajusin tehneeni ilkeästi ja itsekkäästi, ja päätin hyvittää sen Heidille jotenkin kun palaisimme.
Sara asui kaupungin toisella puolella, joten Gazetten olisi tultava Kaarinan tallille, en voisi ratsastaa sitä säännöllisesti, jos välimatka olisi näin pitkä. Sara oli samaa mieltä, ja sanoi soittavansa Kaarinalle, jonka tunsi entuudestaan, jos Gazette olisi minulle sopiva.

Gazette oli rautias 140cm korkea tähtipäinen tamma ja ihastuin siihen heti. Sillä oli otsassaan iso timantin muotoinen tähti ja se oli oikein kiltin oloinen. Sara sanoi sen olevan kuitenkin säpäkkä ratsastaa, mistä olin vain mielissäni. Tykkäsin tempperamenttisista hevosista. Satuloin Gazetten, joka nuuhki kättäni uteliaana. Syötin sille porkkanan, jonka löysin taskustani ja se rouskutti sitä mielissään. Gazette asui vanhan shettiksen kaverina Saran kotona pienessä kahden hevosen siirtotallissa. Olin huomannut pihassa ison kentän ja estetarvikkeita, jee, Gazette osasi siis myös hypätä!

Vihdoin olin tamman selässä. Sillä oli todella lyhyet askeleen Viliin verrattunua, mutta totuin niihin pian. Ratsastin hetken aikaa käyntiä tehden voltteja ja väistöjä ja huomasin Gazetten todella osaavaksi. Ravi oli pehmeä ja siinä oli helppo istua, ja tamma ravisteli innoissaan päätään saadessaan ravata. Se alkoi jopa hieman hakea laukkaa, mutta hymyillen lyhensin sen ravia ja kokeilin muutaman kerran lisäyksiä, jotka tamma taitoi helposti. Kokeilin myös pohkeenväistöä ravissa, jonka tamma selvitti hienosti kulkien sirosti muodossa. Lopulta annoin sen laukata, ja Kassuksi kutsuttu tamma pukitti muutaman kerran innosta. Naureskelin sen innolle ja hidastin käyntiin taputtaen sen kaulaa. Ratsastin aidan vieressä seisovien Saran ja Jarkon luokse.

"Sehän on aivan mahtava!" Huudahdin Saralle, joka silitti ponia hymyillen turvasta.
"Osaahan se pätkä vähän ratsastaakin", Jarkko virnuili ja puristi mua säärestä. Virnistin itsekkin ja Sara kysyi halusinko hypätä muutaman esteen. Nyökkäsin ja kysyin oliko ponilla kilpailtu.
"Joo, Susanna on kilpaillut sillä 60 ja 80cm luokissa. Oletko sinä ite kilpaillut paljonkin?"
Pudistin päätäni.
"Muutaman kerran oon pari ruusuketta saanut estekisoista ratsastuskoulun hevosilla, Vili kun ei oo vielä täysin koulutettu", sanoin ja Sara sanoi, että voisin hänen puolestaan osallistua Gazetella heinäkuun lopun kilpailuihin, jos hyppääminen sujuisi yhtä hyvin kun koulu. Kiitin tätä niin innoissani, että ihmettelen miten pysyin hevosen selässä.

Sara pystytti kentälle pienen viiden esteen radan. Se koostui pääosin puolimetrisistä riskoista, oli siinä yksi vähän korkeampi pystykin. Pyöritin Gazettea voltilla laukassa ja kun tunsin, että se oli rento, ohjasin sen esteelle. Ponin korvat syöksähtivät eteen, ja se yritti rynnätä. Pidätin sitä ja se tuli hieman liian läheelle estettä, ja ylin puomi putosi kolahtaen. Hammasta purren lyhensin entisestään kuumuvaa ponia ja sain sen laukkaamaan toiselle esteelle huomattavasti rauhallisemmin. Nyt pidätys osui kohdalleen ja liisimme esteen yli. Loppuratakin sujui yhtä hyvin ja innoissani taputin ponia. Miten ihanaa oli hypätä pitkästä aikaa osaavalla hevosella!
Ylistin Gazettea Jarkolle ja Saralle riisuessani tammaa tallissa ja molemmat naureskelivat innolleni. Saatuani tamman takaisin tarhaan loimi päällä, Sara lähti heittämään meitä takaisin tallille. Sovimme järjestelyistä matkalla, Sara toisi Gazetten heti kun Kaarinalle sopisi, minä hoitaisin sen karsinan siivoukset ja muut, ratsastaisin sitä ja saisin kisata sillä heinäkuussa. Jatkaisin ratsastusta myös syksyllä aina kun ehtisin. Tallilla olin seitsemännessä taivaassa ja annoin Jarkolle kunnon pusun.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   3.1.10 18:27:02

Saisko lisää rakentavaa palautetta? :)

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: ssfä 
Päivämäärä:   3.1.10 18:51:03

Oh I luv Jarkkoa! IIHANA!

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: ssfä 
Päivämäärä:   3.1.10 18:53:20

Rakentavaa palautetta, hmph, mä en osaa oikein antaa sellaista. :D

Mutta tota, mä en yleensä ikinä lue heppatarinoita, enkä mä pidä niistä, mutta tästä mä pidin, koska tässä ei ollut liikaa heppailua eikä heppa kohdatkaan ollut tylsiä. Lisäksi virheitä en juurikaan bongaillut, joitain satunnaisia vain. Teksti oli kaikkien kirjoittamana varsin sujuvaa ja eteni sujuvasti. Mukava tarina. :)

Psst, meikä haluaa lisää Jarkko söpöilyä!! :D

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   3.1.10 19:31:06

Kiitos ssfä palautteesta, mäkin tykkään Aidanseipään Jarkosta ;D Ja Vanessakin tykkää.

  Re: Kesävahdit

LähettäjäStolle 
Päivämäärä:   3.1.10 19:56:21

Jay

Heidi harppoi sisälle taloon myrskyn merkeissä. Silmät välkkyivät raivosta ja jokainen askel sisälsi vihaa, ehkä hieman surua.
”Mikä sulla on?” kysyin ja kuulin itsekin äänessäni hätääntymistä.
Heidi pysähtyi kuin seinään ja kääntyi hitaasti katsomaan minua. Säikähdin hieman, hän todellakin näytti vihaiselta. En kai minä mitään ollut tehnyt?
”Ei mitään”, Heidi sanoi hiljaa ja siirsi katseena maahan.
Hän kuulosti petetyltä, surulliselta ja viha oli kaikonnut savuna ilmaan.
”Kyll sä voit mulle kertoo”, sanoin varovasti ja nousin hitaasti ylös ja kävelin Heidin luokse.
Kaappasin tämän syliini ja puristin hellästi itseäni vasten. Heidi nyyhkäisi.
”Itketkö sä?” kysyin kauhistuneena.
”En…” Heidi sanoi ja naurahti.
”Hei oikeesti, kerro mulle mikä sulla on” vaadin ja vedin Heidin sohvalle istumaan.
Heidi katseli kiinnostuneena käsiään samalla kun väänteli niitä. Sitten hän huokaisi.
”En mä viitti”, Heidi sanoi niin hiljaa, että jouduin nojautumaan eteenpäin, että olisin kuullut hänet.
”Kerro nyt”, anelin.
Ei vastausta. Nostin Heidin pään niin, että näin hänen kasvonsa.
”Kerro”, henkäisin ja katsoin ripsieni alta häntä.
”Niin mitä?” Heidi kysyi häkeltyneenä.
”Miksi olet noin surullinen?” sanoin mahdollisen selvästi.
”En mä halua kertoa, et sä ymmärtäis”, Heidi tiuskaisi ja lähti pois.
Jäin katselemaan hänen perässään. Tytöt, sähähdin ja lähdin ulos.

Marssin suoraan DeeDeen laitumelle ja lysähdin portin viereen istumaan. Minun otti todella päähän. Sitä yritti olla ystävällinen ja sai osakseen vain tiuskintaa ja mulkoilua. Pyh, sanon minä tytöille. Kaikille. Mutta Heidi? En voinut käsittää mikä hänellä oli, aamulla hän oli ollut vielä hyvällä tuulella ja yhtäkkiä ei enään niin hyvällä. Hän oli muuttunut silmänräpäyksessä. Pudistelin päätäni karkottaen ajatukset. Nousin ylös ja nappasin DeeDeen riimunnarun ja harpoin DeeDeen luokse ja napsasin narun kiinni riimuun. Vetäisin äkäisesti. DeeDee heitti päätänsä ja jumitti keskellä tarhaa liikkumatta mihinkään.
”Mitä mä sulle nyt oon tehny?” ärähdin ja kiskaisin uudestaan narusta.
Mutta ei. DeeDee ei liikkunut mihinkään. Aloin jo hermostua.
”Nyt riitti sáátanan koni, ala liikkua!” karjuin ja läimäisin DeeDeetä narun päällä persuksille.
Sen seurauksena DeeDee hypähti eteenpäin ja ryntäsi ympäri laidunta hyppien ja pomppien päättömästi. Ja minähän en irti päästänyt vaan roikuin perässä ja laahauduin pitkin maata.
Jonkin ajan kuluttua DeeDee rauhoittui ja pysähtyi hengästyneenä. Nousin hitaasti ylös. Joka paikkaan sattui, mutta onneksi ei ollut käynyt mitään pahempaa. Olin kokonaan täynnä kaiken maailman raapaleita ja todennäköisesti saisin myös mahtavan kokoisia ja värisiä mustelmia. Lisäksi olin lyönyt käteni pahemman kerran varmaan johonkin kiveen ja siitä valui ihan kiitettävästi verta. Pakko myöntää, että se oli kyllä oma vikani. Päästin DeeDeen irti. Enään ei huvittanut ratsastaa…

Raahauduin kohti päärakennusta, matkalla oli huomannut, että ilmeisesti olin loukannut jalkanikin. Kävelin suoraan sisälle ja paiskasin oven kiinni perässäni. Kävelin suoraan yläkertaan, huoneeseeni ja laukulle. Onneksi olin heittänyt puhdistusainetta ja laastareita mukaan. Tiesin että satuttaisin itseni vielä jossain vaiheessa. Minulla oli vähän taipumus siihen. Olisi varmaan täältäkin löytynyt laastareita, mutta en jaksanut ruveta metsästämään niitä. Vilkaisin itseäni peilistä ja irvistin inhosta. Näytin aivan hirveältä. Koko toinen puoli naamasta oli punainen, turvonnut ja täynnä naarmuja. Kädessäni näin haavan, josta vuoti vieläkin verta. Ratsastushousuni olivat revenneet ja paitanikin oli ihan likainen. Heitin paitani saman tien roskiin, koska sekin oli revennyt. Huomasin kuinka kyljessäni komeili iso mustanvihreänvioletti mustelma. Jnamskis, ajattelin kun kaivoin puhdistusainetta laukusta. Puhdistin haavat ja kiljuin kuin pikku tyttö. Se ei ollut mieluista puuhaa, sattui niin pe’rkeleesti. Kaivoin pari laastaria, yhden lättäsin naamaani ja toisen käteeni. Vaihdoin vielä ratsastushousuni collegehousuihin ja olin valmis. Vilkaisin nopeasti kelloa, päiväheinien aika. Saisin todennäköisesti suoriutua siitä yksin. Heidi todennäköisesti murjottaisi vieläkin. Vanea tai Jarkkoa en ollut edes nähnyt.

Heitin viimeisen hevosen eteen ison kasan heiniä, kun kuulin jonkun kävelevän takanani. Käännähdin ympäri ja näin Heidin hieman katuvat silmät. Ilme muuttui katuvasta nopeasti tyrmistyneeksi, todennäköisesti siksi että en ollut edustuskunnossa.
”Herranjuma’la, mitä sulle oikein on käyny?” Heidi kauhisteli ja käveli luokseni viimeiset metrit jotka välillämme oli.
”DeeDee vähän riepotteli mua”, totesin tyynesti.
”Jaa vähän? Sä näytät ihan karseelta”, Heidi yritti sanoa vakavasti, mutta huomasin kuinka hänen suupielensä nykivät.
”Njaa, oonhan mä kyll paremmassakin kunnossa ollut”, myönsin ja virnistin.
”Uskon”, Heidi mutisi.
Hän tarttui minua kädestä ja raahasi minut ihanan viileän talliin.

Me istuttiin Heidin kanssa ruohikossa kun tallin pihaan kaarsi auto. Vane ja Jarkko tulivat sieltä ulos. Vane hymyili leveästi ja veti Jarkkoa meitä kohti. Heidi näytti nyrpeää naamaa. Hän mutisi jotain lähtevänsä jonnekin, mutta niin epäselvästi että en kuullut mihin hän oli menossa. Käänsin katseeni takaisin Vaneen ja Jarkkoon. Vanen hymy oli kadonnut taivaan tuuliin kun hän katseli Heidin perään. Mitäköhän nyt oli taas tapahtunut? No mitä väliä, minä en ainakaan ollut osalliseni enkä aikonutkaan.
”Moro, mitä jätkä?” kuulin Jarkon kysyvän.
”Ihan hyvää”, sanoin välttelevästi.
”Tuskinpa, mitä sulle on käynyt?” Vane kysyi.
”DeeDee vähän riepotteli mua”, sanoin täsmälleen saman lailla miten olin sanout aikaisemminkin.
”Juu sen näkee”, Jarkko sanoi.
He lähtivät ja mä jäin nurmikolle istuskelemaan yksin. Päässäni vilisi ajatuksia. Mutta päällimmäisin niistä oli Heidi.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjämaukka. 
Päivämäärä:   3.1.10 22:04:35

vooi. :/ heidi on mustasukkanen hurmurijarkolle. :D

jatkoa. 8)

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: ssfä 
Päivämäärä:   3.1.10 23:57:11

Diidaa I like this and I'd like to read more! :)

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Noub 
Päivämäärä:   4.1.10 00:11:00

Voi vitsi rakastan tätä :) lissää!!

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   4.1.10 11:06:19

Vitsit, ihanaa kun tykkäätte :). Toivottavasti joku kirjottaa tänään :)

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   4.1.10 13:58:52

Jarkko

Vane rieputti mua tavalliseen tapaansa perässään kädestä pitäen pitkin tallipihaa päärakennukselle asti. Samalla se ylisti ponitammaansa ja vannotti pärjäävänsä kilpailuissa sen kanssa.
”Kunha opitte tunteen toisenne niin mä en yhtään epäile sen ruusukkeen saamista”, virnistin rohkaisevasti ja potkin kenkäni sotkuisesti eteiseen.
”Mikähän sitä Jaytakin vaivaa. Ei se tavallisesti ole joutunut DeeDeen kanssa noin koville”, tyttö vihdoin huokaisi huolestunut särähdys ohuessa äänessään.
Mä kohautin olkiani, vaikka olin lähes varma asian liittyvän Heidiin.
”Kai se oli vaan huolimaton”, yritin ehdottaa.
Vane pyöritti vain silmiään epätoivoisena.
”Mun on pakko yrittää saada se puhumaan mulle. Jotenki me on... No, meijän välille on tullu joku aukko nyt kun... Kesäki alko..”
”Kyllä sä voit sen sanoa mullekin”, ärähdin.
”Jarkko? Mitä sä nyt?” Vanessa huokaisi hämmentyneenä.
”Sä voit kyllä sanoa sen syyn mullekin. Mä tiedän kyllä”, totesin tällä kertaa kylmällä äänensävyllä ja painotin sanaa mullekin.
Vanessan kasvot venähtivät ja väri pakeni niiltä hitaasti.
”Älä nyt vaan sano että sä luulet...”
”Kyllä mä tiiän että mä oon se aukko teijän välillä.”
”Etkä ole! Jarkko nyt lopetat tuon...”
”Mitä sä oikein kuvittelet musta?” mä huudahdin turhautuneena. ”En mä typerä ole! Sokeampiki sen huomais, ettei se jätkä tykkää musta piirun vertaa eikä varsinkaan siitä, mitä meijän välillä on”, jatkoin tällä kertaa hiukan äkäisemmin.
Vanessa kosketti mun kättäni varovasti, mutta mä nykäisin sen kauemmaksi.
”Mä en vaan jaksa kattoo sen ilmettä joka kerta ku ollaan lähistöllä”, tuhahdin väsyneenä ja hieroin otsaani ankarasti.
Tyttö mun edessäni näytti murtuneelta ja surulliselta. Kai sekin putosi vihdoin todellisuuteen.
”Ei se tarkota sitä”, Vanessa sai inahdetuksi.
”Mitä väliä sillä on? Kattoo kuitenki. Sitä paitsi, Jay on varmasti mulle víttuuntunu Heidinki takia”, totesin hiljaa.
Vanessa kurtisti kulmiaan.
”No, koska mä vietän sun kanssa niin paljo aikaa ettet sä ehi olla Heidin kans nii se on iha maansa myyny koko ajan eikä jaksa keskittyä edes Jayn kans oloon koska ajattelee vaan koko ajan että mä oon varastanu sut siltä. Ja Jay on mulle siitä vihane että mä kiusaan Heidiä”, ärähdin ja naurahdin ironisesti.
”Ja mistä sä niin päättelet?” tyttö hymähti.
”Aivot. Aivot”, kohautin toista kulmaani ja naputin etusormella korvani yläpuolelle.
Vanessan kasvoille kohosi pieni hymy.
”Mistä niitä saa?” se kysäisi huvittuneena.
”Taisit olla jossain ihan muualla ku niitä jaettiin”, tokaisin ja väläytin surkean virnistyksen.
Vanessa mutristi suutaan ja halasi mua lujasti. Mäkin huokaisin ja kietaisin käteni tytön ympärille. Nojasin leukani sen päälakea vasten ja puhaltelin lämmintä ilmaa tummiin hiuksiin silmät ummessa.
”Anna olla”, Heidin ääni kuului ovelta ja pian kengät potkittiin vihaisesti jaloista.
Tyttö astui huoneeseen, vilkaisi meitä ja saman tien sen kasvot vääntyivät petettyyn irvistykseen.
”Hankkikaa huone”, tyttö tuhahti ja kiiti vihaisena tyttöjen huoneeseen pamauttaen oven kiinni perässään.
Vanessa erkani musta nopeasti ja vilkaisi silmiini huolestuneena. Mä nyökkäsin ovea kohti ja päästin tytön otteestani. Se otti pari juoksuaskelta ovelle ja katosi samoja jalanjälkiä huoneeseen.
Jay ilmestyi lähes viivana perässä sisälle taloon ja vilkaisi mua hiukan ivallisesti ja inhoten.
”Eikö enää kelpaa katella mun naamaa?” poika hymähti istahtaessaan sohvalle.
”Kelpaa kelpaa”, virnistin nopeasti ja kävelin mitään sanomatta jääkaapille.
Huomasihan sen ulkopuolinenkin, että tunnelma oli hiukan kireä.
”Mikset sä voi antaa Vanessan olla edes hetkeä rauhassa?” Jay tiuskaisi lopulta ja kääntyi katsomaan mua.
Huokaisin ja siirsin laiskasti katseeni poikaan.
”Antaisinki, mutta se osapuoli joka tässä koko ajan hengaa on Vane ite”, mä totesin ja käännyin takaisin leipätarvikkeiden ääreen.
”Mikset sitte sano sille että tarvit omaa rauhaa?” Jay jatkoi itsepäisesti.
”Koska mua ei haittaa ollenkaan sen seura”, vastasin kyynisesti ja naurahdin hiljaa.
Vaikken nähnytkään, olin varma Jayn tuijottavan mua ärtyneesti.

Istuin yksin päätalon sohvalla ja tuijotin televisiota ohjelmaa katsomatta. Olin heittänyt tytöt Vanessalle yöksi, sillä ne sanoivat tarvitsevansa koko yön kahdenkeskistä aikaa puhua asioista. Rauhassa, ilman meidän eläimöintiämme. Jayta taas ei ollut huvittanut jäädä mun kanssa kahdestaan, joten vakuutin tytöille että pärjäisin tämän yön yksinäni. Kuvaruudussa poliisit loikkasivat valtavaan läskikasaan aseistetun miehen päälle ja huudon ja rähinän säestämänä. Katselin toimintaa laiskoin silmin ja suljin ne hetkeksi. Väsytti, mutta ei tehnyt mieli nukkua.
Hitaasti nousin ylös ja kävelin vessaan tarpeilleni. Hyräilin tuttuja lauluja ja haukottelin makeasti. Mä olin tänään päivällä käynyt kahvilassa tekemässä neljän tunnin työpäivän, vaikka asiakkaita ei juurikaan näkynyt.
”Tule niin ammun sut ritsalla, lävistän sydämesi neulalla, litistän kiveksesi vasaralla...”
Lauloin pieni kohtalollinen iva äänessäni ja vetäisin vessan. Lorina kuului vielä pitkästi sen jälkeen putkistoissa. Istahdin takaisin sohvalle ja kaivoin kitarani esiin kotelosta. Kai mä voisin soittelun lomassa suunnitella tekemistä sunnuntaiksi. Vanessa halusi yhä lähteä mukaan, eikä se mua haitannut. Ihmettelin vain tohtiko se lähteä nyt, kun Heidikin oli ilmaissut mielipiteensä meidän seurustelustamme. Väsähdin jo pelkästä ajatuksesta. Entäs sitten kun koulut alkaisivat? Jos meidän suhde jäisi eloon kesänkin jälkeen, kestäisikö Heidi sitä, että Vanessa saattaisi koulun jälkeen viettää aikaansa mun kanssani? Sitten tytöille jäisi vielä vähemmän kahdenkeskeistä yhdessäoloa, koulu kun vei puolet päivästä.
Turhautuneena kaivelin nuotteja, jotka aamulla monistin tallin koneella kaikille. One in a million. Jokainen osaisi varmasti soittaa sen helpomman kautta, eikä biisin pitäisi laulajillekaan tuottaa suurempaa ongelmaa. Olivathan ne kaikki jo kahdentoista ja lauloivat koulussakin englanninkielisiä kappaleita.
Näppäilin ensimmäiset soinnut kitarastani ja puuskahdin. Epävireessä. Nopeasti rämpytin kielet kuntoon ja aloitin kappaleen tällä kertaa paremmin keskittyen. Soittaminen sai lähes aina mun ajatukset kuriin ja siksi mä siitä pidinkin. Oli mukava vajota tilaan ilman minkäänlaisia mietteitä päässä. Keskittyi vain kielten näppäilemiseen ja sointujen harmoniaan. Ah, ihanan kornia.

”Äiti? Moi, mä soitin iha huvikseni. Mitä sinne kuuluu?”
Kuuntelin hymyillen äitini selostusta eilisestä pellonkäännöstä. Otto oli välttämättä halunnut tehdä sen isän kanssa ja äiti vannoi, ettei ollut koskaan nähnyt niin surkeaa jälkeä. Ei edes silloin kun mut oli pakotettu työ tekemään ensimmäisen kerran.
”No ettekai te ny naamaile sille siitä?” kysyin virnistellen.
Äiti naurahti ja kertoi pitäneensä isän suun tiukasti kurissa. Saku sitten oli asia erikseen, poika ei päästäisi Ottoa ikinä unohtamaan sitä peltoa. Valokuviakin oli kuulemma monta kymmentä ja mä saisin nähdä ne syntymäpäivillä, joihin raahautuisin viikkoa ennen rippijuhlia. Sitten mä yöpyisin siellä koko viikon verran ja hakisin Vanessan juhliin edellisenä iltana. Samassa äiti kysyikin, enkö mä aikonut ottaa Vanea mukaan syntymäpäiville. Olihan se käynyt mielessäni. Että ottaisin tytön mukaan maalle koko viikoksi, mutta Jayn ja Heidin tämänpäiväinen show oli pysäyttänyt aikeeni.
”Sillä oli jotain muuta viikolla enkä mä viitsi alkaa ajaa sitä väliä edestakaisin. Mutta näät sen kyllä sitte rippijuhlissa”, sanoin lipevästi ja äiti nielaisi selityksen kyselemättä.
Me juteltiin vielä kymmenisen minuuttia, kunnes äidin oli pakko lähteä nukkumaan. Toivotin hyvät yöt ja lähetin terveisiä kaikille tasapuolisesti. Sitten kuulin vain tasaista piippausta puhelun katkettua.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   4.1.10 19:43:49

Vanessa

Makasin sängylläni Heidin vieressä AC/DC:n jyskyttäessä taustalla. Heidi avautui parhaillaan siitä, kuinka olin pikkuhiljaa sulkenut hänet ulkopuolelle Jarkon ilmestyessä kuvioihin. Jarkko oli syrjäyttänyt Heidin täysin ja kun lähdimme ilman Heidiä katsomaan Gazettea, se oli ollut viimeinen niitti.
Mä en ymmärtänyt yhtään, mikä ruuvi mun päästä oli pudonnut Jarkon myötä? En ollut tajunnut mitään ennen Heidin kiukuttelua ja Jarkon saarnaa. Mä olin pilannut ihan kaiken. Mun ja Heidin ystävyys oli vaakalaudalla, samoin mun ja Jarkon suhde.
Jotain märkää valui poskelleni, ja pyyhkäisin kyyneleet poskeltani, mutta niitä tuli vaan lisää.

"Heidi anna mulle anteeksi, Jarkko jotekin pyyhkäs multa niin jalat alta, että suljin silmät koko muulta maailmalta.. Mä en halua menettää sua Heidi", nyyhkytin jo hillittömästi.
"Voi Vanessa Sofia, tottakai mä annan sulle anteeks, mitä mä edes tekisin ilman sua? Sun tyhmiä juttujas ja sun ad/hd-päiviä?" Heidi kietoi kätensä mun ympärille ja puristi.
"Sä taidat oikeesti olla rakastunut, vai mitä? Et sä Miken tai Danielin kanssa ollu tollanen, niitä sä pyöritit miten mieles teki", Heidi naureskeli.
Nyökkäsin, niin mä taisin olla. Musta tuntui, että mä olisin valmis vaikka jättämään Jarkon rauhaan, että Jay puolestaan jättäisi tämän rauhaan. En halunnut, että Jarkolla olisi tallilla inhottava olla. En todellakaan!
"Best friends forever, vai miten se meni?" Virnistin ja tarjosin Heidille kättäni. Ystäväni tarttui siihen ja veti mut pitkään halaukseen, joka sai mut taas itkemään.
"Sä et unohdu multa enää ikinä, senkin tärkimys", niiskutin ja Heidi nauroi pyyhkien nenäliinalla mun poskia.
"Lupaat sit kans! Mutta et unohda Jarkkoakaan, mä tiedän että se on sulle hirveän tärkeä", Heidi sanoi, ja ajattelin taas, että hän oli maailman paras ystävä ja sanoin sen hänellekkin. Heidi virnisti kysyen mitä tehtäisiin seuraavaksi, kun välien selvittelyssä ei mennytkään koko yötä. Palaisimmeko takaisin päätalolle?
Vilkaisin kelloa, vasta puoli kahdeksan. Biletysinto alkoi nostaa päätään, kun muistin, että Ainolla oli tänään synttärit. Ehdotin Ainon kekkereihin lähtöä Heidille, joka suostui kun lupasin, että palaisimme meille tai päätalolle ennen puoltayötä.

Vaihdoimme vaatteet ja Heidi sai taas lainata mun vaatteita, jotka sopivat sille yllättävän hyvin, ottaen huomioon, että ystäväni oli melkein kymmenen senttiä mua pidempi, mutta hoikka kun pajunvarsi.
Mä vetäisin taas farkkuhameen päälleni, mutta tällä kertaa vedin sen alle mustat puoleen sääreen ulottuvat legginssit. Musta pitkä biletoppi päälle ja suosikkikorkkarini, valkoiset avokkaat kymmenen sentin korolla. Heidi oli ihastunut turkoosiin tunikamekkooni, joka oli hiukan liian pitkä mulle. Se oli upea Heidin päällä, korosti tämän muotoja ja pitkiä sääriä. Sen enempää miettimättä lahjoitin tunikan Heidille, mun päällä se ei ollut ikinä ollut noin upea. Tunikan kanssa etsin hänelle mustat piikkarini parin sentin korolla ja tämä oli jälleen upea ilmestys. Heidi jätti hiukset auki, mutta itse vedin tummanruskeat hiukseni tupeeratulle nutturalle niskaan. Käänsin suoristusraudalla hiukan otsistani, kaivoin meille siistit laukut ja olimme valmiita. Ilmoitin Tarulle ja Hannulle minne olimme menossa ja sanoin, että tulisimme joko kotiin tai päätalolle yöksi. Lupasin pirautella heille ja sitten lähdimme korkkareillamme kopsuttelemaan Ainolle, joka asui onneksi saman tien varrella kun minä.

Ovella humalainen Aino tuli avaamaan ja päästi selvästi ilahtuneena meidät sisään. Tämä jäi tosin kurkistelemaan pihalle perääni ja arvasin heti syyn tämän ilahtuneen ilmeen syyn.
"Jarkko jäi päätalolle, ja tiedoks se on varattu", sanoin ehkä tylymmin kun oli tarkoitus ja väläytin heti perään Ainolle säteilevän hymyn.
"Mistä saa boolia?" Aino huitaisi kädellään jonnekkin keittiöön päin, mistä kuului basson jumputus. Ihailin omakotitalon hienoa sisustusta, tiesin Ainon äidin olevan sisustussuunnittelija.

Kaadoin itselleni ja Heidille isot lasilliset boolia, joka oli niin pahaa ja vahvaa, että se toi mullekkin vedet silmiin. Mä olin sentään litkinyt jonkin verran ikäisekseni väkeviä. Lupia kyselemättä avasin jääkaapin oven, kumosin boolikulhoon yhden greippilimsapullon ja etsin katseellani jotain likööriä tai vastaavaa. Heidi arvasi ajatukseni ja työnsi käteeni löytämänsä mansikkalikööripullon. Mitenköhän se natsaisi greipin kanssa, mietiskelin ja kumosin pullon kulhoon. Sekoitin kauhalla ja kaadoin Heidille uutta boolia. Heidi hörppäsi tuotostani varovasti ja pyöritteli juomaa suussaan.
"Ei paha, ei paha. Ei oikeestaan ollenkaan paha! Vane-kulta, oot nero!" Virnistin ja kaadoin vanhan boolin lasistani viemäriin ja kahmin uutta tilalle.

Tunnin päästä istuin sohvalla Heidin ja tuntemattoman jätkän välissä. Heidi kuului juttelevan Ainon kanssa jostain, mun päässä oli liian sumuisaa keskusteluun. Rillipäinen jätkä höpötti innoissaan mulle jotain, mutta mun aivot ei ymmärtäny sen puheesta mitään. Väsytti kauheesti, päässä pyöri. Lähdin hoipertelemaan vessaa kohden, ja suustani pääsi hihitys. Nauratti kamalasti, väsytti, pyörrytti ja oli vessahätä samaan aikaan. Sain koko ajan hihityskohtauksia ja kipittäessäni vessaan kompastuin jonkun maassamakaavan jalkoihin. Taas nauratti, mutta jatkoin matkaani vessalle. Istuessani pöntössä alkoi väsyttämään kamalasti. Jarkon luokse, mä halusin Jarkon luokse. Heidi, minne Heidi oli joutunut? Ainiin oho, mä olin vessassa ja Heidi oli jäänyt sohvalle. Mutta missä Jarkko oli? Jarkko, mun oli päästävä sen luokse. Nyt heti.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjächapter 
Päivämäärä:   4.1.10 20:53:09

Heidi

Aino käveli rajusti huojuen takaisin tanssilattialle, jolloin saatoin jättää huomioni täysin Vanessaan. Tyttö ei kuitenkaan enää istunut lähelläni. Vain vieressä ollut kundi oli jäljellä. Silmäilin ympärilleni, mutta tyttöä ei näkynyt.
"Anteeks, mutta mihin se mustahiuksinen tyttö tästä meni?" kysyin hieman nyrpeän näköiseltä jätkältä. Tää katsoi muhun hieman ärtyneenä, mutta osoitti sitten vessan suuntaan. Lasien kaatuessa laukkuni johdosta kävelin pöydän lomasta ja pysähydin vessan ovelle. Sen vieressä oli aivan hiljaista, sillä pienelle käytävälle ei ollut vielä kertynyt kuhertelijoita tai tanssioita. Koputin hiljaa vessan oveen.
"Vane, ootko sä siellä?" kysyin ja koputin vielä uudelleen.
"Joo", kuulin hiljaisen vastauksen. Koitin kahvaa, lukossa. Täytyi Vanen ainakin jollain tavoin olla hengissä, jos tyttö oli humalassa muistanut laittaa oven lukkoonkin.
"Päästä mut sisään", vaadin ja pian lukko aukeni. Pujahdin sisälle ovesta ja lukitsin sen perässäni. Vanessa seisoi peilin edessä, mutta syöksähti pian vessanpöntölle oksentamaan. Nostin tytön hiukset ylös ja seisoin vierellä. En ollut juonut kuin yhden lasillisen boolia, mutta Vane oli selvästi ottanut hieman enemmän.
"Mä haluan nähdä Jarkon. Missä se on? Missä?", tyttö sopersi ja pulautti uuden satsin pönttöön.
"Tallilla tietenkin. Pitäiskö meidän mennä takasin kotiin?" kysyin hiljaa, mutta Vane pudisti päätään.
"Mä en halua että kukaan näkee mua tässä kunnossa. Eikö me voitais mennä päätalolle?" Tunnustelin ajatusta, eikä se aivan paha ollut. Nyökkäsin varovasti ja kysyin, oliko ystäväni tarpeeksi vahva lähtemään. Vanessa nyökkäsi hiljaa ja mä avasin vessan oven. Matkalla ulos soitin Jarkolle ja tämä lupasi tulla hakemaan meitä.

Pamautin auton takaoven kiinni ja istuuduin itse Jarkon viereen etupenkille. Vane simahti heti alkumetreillä ja takapenkiltä kuului vain tasaista kuorsausta.
"Jarkko", mä alotin hiljaa ja poika katsoi nopeasti muhun, mutta ei päästänyt katsettaan liikaa irti tiestä. "En mä halua, että sä kuvittelet, että oon sulle jotenkin vihanen, että Vane on vähän jättänyt mua varjoon." Jarkko naurahti hiljaa ja huokaisi.
"Ehkä sun pitäis", poika totesi. Pudistelin päätäni. En halunnut, että joku luuli, että vihasin tätä. Halusin tulla jokaisen kanssa toimeen. Inhosin riitoja.
"Mun mielestä se vika oli ihan Vanen, mutta kyllä mä silti sille anteeks annoin. Ei se sitä tahallaan tehnyt ja onhan se aina ollut ja tulee oleenkin mun paras ystävä", selitin. Jarkon ilme muuttui kireämmäksi.
"Mikään koko jutusta ei ollu Vanen syytä", tämä melkein tiuskaisi. Katsahdin jätkään ihmetellen.
"Eihän sun mulle siitä tarvitse suuttua, jos ilmasen mielipiteeni", sanoin, mutta Jarkko ei tainnut kuunnella. Tämä ei sanonut yhtään mitään, vaan tapitti tiehen. En jaksanut vaivaantua riitelemään yhtään enempää. Onneksi olisimme pian perillä.

Kävelin hitain, laahustavin askelin Jarkon ja sen vieressä riippuvan Vanen perässä sisälle. Vane oli vartavasten halunnut Jarkon viereen nukkumaan. Olinko mä vain liian mustis, vai miks se oli taas sattunut henkisesti? Jarkkokin näytti jotenkin happamalta. Että mä osasin aina olla riidoissa kaikkien kanssa, ainakin nykyään! Ennen kaikki oli sujunu niin helposti, mutta ei enää. Mä viskasin kengät pois jaloistani ja istuuduin keittiön tuolille. Painoin pääni pöydälle käsien väliin ja huokasin syvään. Pari, lämmintä pisaraa valahti mun poskelle, mutta en vaivaantunut pyyhkimään niitä pois.
"Mikä on?" mä kuulin Jayn rauhallisen äänen läheltä. Nostin pääni. Poika oli istahtanut vastapäätä ja katseli mua tutkivasti.
"Ei mikään", selitin, vaikka tyhmäkin näki, ettei kaikki ollut hyvin.
"Kyllä sä mulle voit kertoo. Eihän tästä koskaan tuu mitään, jos ei voida puhua", Jay ilmoitti, mutta tällä kertaa sen äänessä ei ollut vihaa tai ärtyneisyyttä. Katsoin poikaa silmiin ja hymyilin, vaikka hymy laantuikin yllättävän nopeasti.
"Mä vasta kolme tuntia sitten luulin, että kaikki olis ollut hyvin ja me oltais Vanen kanssa selvitetty välimme, mutta nyt se taas tuntu olevan vaan Jarkon perään", selitin surua äänessäni. Jay nousi hiljaa paikaltaan ja käveli mun luo. Se nosti ylös ja halasi kovaa. Halasin takaisin ja en halunnut enää päästää irti, mä en yksinkertasesti jaksanut.

Lannan luominen ja hevosten ruokkiminen tuntui ihmeen hyvin auttavan mua ryhdistäytymään. Vane oli vieläkin päätalossa Jarkon kanssa, mutta Jay oli päättänyt lähteä vähän pidemmälle lenkille heti aamusta DeeDeen kanssa. Pojan kuulemma piti lähteä heti päiväsaikaan käymään kotonansa ja palaisi vasta huomenna. Mulla oli siis yskinäinen ilta tiedossa. Lappasin viimeisen talikollisen lantaa kottikärryihin ja työnsin ne seuraavalle karsinalle. Kuulin kenkien kopinaa tallikäytävältä ja saatoin erottaa silmäkulmassani hahmon. Vane. Ei Jarkolla noin pitkiä hiuksia ollut.
"Huomenta", tämä toivotti iloisesti, mutta sai vastaukseksi tylyn katseeni. Vane selvästi hämmentyi ja ilmestyi karsinan aukinaiselle ovelle.
"Mikä on?" tyttö kysyi ja katsoi huolestuneesti.
"Jaa, että mikä? Ensin sä vuodatat mulle, kuinka kaltoin oot kohdellut mua ja heti parin tunnin päästä teet samaa uudelleen! Ja ne sun kyyneleetkin oli varmaan vaan väännettyjä!" huudahin, joka tuli mullekin yllätyksenä, mutta päätin pysyä vahvana. Mä en haluaisi, että mua voisi pompotella miten vaan. Repäisin karsinan oven sepposen selälleen ja jätin hämmästyneen Vanen talliin, kun kiikutin kottikärryt lantalaan.

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   6.1.10 14:16:12

tulipas taas jarkkovane keskeinen pätkä, mutta yritän jatkossa ottaa vähän jayta ja heidiäki enemmän mukaan näihin mun teksteihin (;

Jarkko

Pakkasin kitaran ja kansion autoon ja hymyilin Vanelle, joka murheellisena istahti etupenkille. Mä huokaisin ja annoin katseeni käväistä tallipihasta lähtevässä Heidissä. Matka alkoi hiljaisissa merkeissä. Mä en puhunut mitään Vanessalle, eikä se mulle. Musiikkikin oli niin pienellä, että mä tuskin saatoin kuulla sitä.
"Ehkä olis vaan helpompaa jos me otettais jotain etäisyyttä toisiimme", kuiskasin hiljaa, kun pysäytin auton risteykseen jonon jatkoksi.
"Helpompaa varmasti. Mutta ei se mitään hyödyttäis", Vanessa ärähti eikä siirtänyt katsettaan ikkunasta.
Huokaisten mä polkaisin kaasua ja käännyin vasemmalle.
"Mä tiiän kyllä että sä keikut nyt kahen vaiheilla. Minä tai Heidi. Enkä mä halua pakottaa sua tekeen mitään sellasta päätöstä.. Ja oishan se järkevääki jos sä nyt yrittäisit hyvittää sille tän ajan. Pysyttelisin vähä taka-alalla ja ku näyttää paremmalta niin voidaan taas hengata enemmän", yritin kuulostaa rohkaisevalta, mutta tiesin jo pelkän äänenpainon paljastavan mut.
Vanessa naurahti hermostuneesti.
"Älä jaksa Jarkko. Selvitän kyllä nää ongelmat", tyttö lopulta totesi päättäväisen oloisesti.
Päätin antaa asian olla, ei sen vatvominen mitään parantaisi. Pian me tultiin nuorisorakennuksen pihaan. Jätin golfin parkkipaikalle ja nostin nuotit ja kitaran autosta. Vanessa oli ottanut omansa mukaan ja kantoi sitä jännittyneen näköisenä.
"Hei, koitetaan edes tän ajaks unohtaa nyt kaikki muut asiat? Jooko?" mä pyysin hiljaa ja laskin käteni kevyesti tytön lanteille.
Vane nyökkäsi epävarmasti.
"Jooko?" vaadin tällä kertaa rajummin ja porasin jälleen katseeni läpi tuon lasisten silmien.
Pieni, jo tutuksi tullut puna alkoi kohota tytön poskille. Se sai mut hymyilemään ja Vanessan punastuessa vielä enemmän, mun hymyni levisi korviin asti. Painoin huuleni nopeasti tuon otsaa vasten ja käännyin sitten avaamaan ulko-oven avaimillani.
"Ai sulla on oikeen tommosetki", Vane totesi kulmat koholla.
"Tottakai mulla on", virnistin ja päästin tytön edelläni pitkulaiseen tuulikaappiin, jonka molemmin puolin oli julisteita aikoinaan esiintyneistä bändeistä, joita silloin tällöin vielä nykyisinkin pääsi katsomaan.
"Mitä ihmettä!" tyttö huudahti pysähtyen yhden kohdalle.
Virnistin ja raapaisin päätäni.
"Se oli joku hullu nuoruusvuosien villitys", totesin tuijottaessani omaa lärviäni kolmen muun pojan joukossa.
Kaikki kolmetoistakesäisiä, hiukset pörrössä ja itsevarma katse kiiluvissa silmissä. Hymyilin pienesti.
"Mikset sä enää soita?" tyttö kysäisi.
"Tuli vähän riitaannuttua ton basistin kanssa ja mut potkittiin pihalle", kerroin ilman tarkempia yksityiskohtia ja avasin kaksoisovet eteiseen.
Oikealla puolella oli muutama rivi valkoisia naulakoita, suoraan edessämme portaat yläkerran tanssisaliin ja sen vieressä toiset, jotka johtivat alas vessoille. Mä käännyin kuitenkin tutusti vasemmalle ja avasin oven, joka johti suurehkoon saliin. Kuusi pöytää tuolien ympäröimänä, pieni sohvanurkkaus televisiolla ja parilla kivalla pelilaitoksella varustettuna. Tilan perällä oli pieni tiski, jonne kävin viemässä kansion ja kitarakoteloni.
"Mitä tuolla on?" Vanessa kysyi osoittaen vasemmalla seinustalla olevaa ovea.
"Sellane pikkune biljardihuone", hymähdin. "Me ei avata sitä, pikkuset menee liian sekasin siitä", totesin vielä.
Vanessa hymyili ja kantoi kitaransa eteen. Mä ojensin kansiosta tytölle nuotit käteen ja virnistin.
"Voit jo vähä treenailla että pysyt mukana", iskin silmääni ja sain kevyen tönäisyn kylkeeni.

"Ja kertsiin vaihto nyt", mä huutelin edestä ja kuuntelin rytmikästä soittoa.
Bändihuone oli jälleen tungettu täyteen pientä porukkaa.
"Mikkeihin reippaammin ääntä tytöt", kehotin ja nostin peukaloni rumpuja hakkaavalle Jussille, jonka vaaleilla kiharoilla kehystetyt kasvot olivat tutussa, hyvin keskittyneessä rutussa.
Vanessan kasvot sädehtivät juuri samalla tavalla keskittyneesti kuin kaikkien muidenkin. Mä olin istuttanut sen pikkukitaristien sekaan ja ilmeisesti Vane oli hyväksytty mukaan porukkaan välittömästi, ilman mitään komplikaatioita. Biisi loppui ja kaikki alkoivat taputtaa innoissaan.
"Sehän meni hyvin!" huudahdin ylpeänä metelin yli ja vilkaisin kelloa. "Nyt on sitte ruoka-aika, pistäkää tavarat paikoilleen ja mennään alas!"
Ryntäilevät lapset juoksivat kilpaa portaat alas saliin. Me jäätiin Vanessan kanssa hiukan jälkeen.
"Nuohan on aivan ihania!" tyttö huudahti kietoessaan sormensa omieni lomaan.
"Mähän sanoin", virnistin ja tallustin portaat alas kotelo toisessa kädessäni roikkuen.
Salissa oli jo hirmuinen meteli kaikkien nappaillessa leipiä ja mehulaseja tiskiltä.
"Jarkko on aina myöhässä!" Tinja huusi pöydästä ja katsoi meitä veikeästi.
"Se pussaili sen uuden naisen kanssa", Jussi totesi tomerasti.
Vanessa purskahti nauruun.
"Uuden? En taida olla ensimmäinen jonka tuot tänne", se virnisti, mutta näytti samalla hiukan mustasukkaiselta.
Mä irvistin viekkaasti.
"Sä taidat olla kateellinen?" kysyin kulmaani kohottaen ja tartuin kiinni sen käsistä.
"En", Vanessa totesi liian nopeasti saadakseen mut vakuuttuneeksi.
"Ootpas", virnistin leveämmin ja olin jo niin lähellä tyttöä, että nenänpäämme hipaisivat yhteen.
"Hyyi! Jarkko pussaa!" tyttöjen pöydästä kuului.
"Näytä sille mies!" Taneli rohkaisi.
Mä hymyilin ja kosketin varovasti tytön huulia omillani.
"Määkin tahon pussata", Amanda murahti.
Käännyin katsomaan pieneen tyttöön ja päästin Vanessan otteestani.
"Saamas pitää", totesin tasaisella äänellä ja loikkasin tyhjien tuolien yli välimatkaa umpeen.
Amanda kirkaisi ja lähti vauhdilla juoksemaan ympäri salia.
"Apua! Poikapöpöjä!"
Mä nauroin ja luovutin kohdatessani itseäni nopeamman.
"Namusetä", Vanessa kuiskasi hiljaa, kun istahdin tytön viereen sohvalle.
"No ehkä vähän", pyöräytin silmiäni ja naurahdin.
"Saanhan mä tulla vielä uudestaanki?" tyttö kysyi.
"Tottakai saat."
"Tuu Vane syömään meijän kans", Fiina pyysi.
"Juu, tottakai tuun", se möyntyi häkeltyneenä ja nousi hitaasti sohvalta.
"Vane?"
Pidin kiinni tytön kädestä.
"Nii?"
"Sä oot kyllä eka jonka oon tänne tuonu", hymyilin ja hyppäsin vikkelästi selkänojan yli poikien pöytään istumaan.

"Selvitä ne välis Heidin kans, joohan?" pyysin vielä, kun jätin Vanessan päärakennuksen eteen.
"Joo. On vaan iha epäreilua ettet jää tänne", se murahti vieläkin hiukan harmistuneena mun päätöksestäni lähteä kämpille yöksi.
"Totutellaan ny siihen enskuun viikon eroon", hymähdin ja suukotin kyykistynyttä tyttöä.
"Mihin viikon eroon?"
"No lähen viikkoa ennen niitä rippijuhlia veljen synttäreille ja oon siellä niihin juhliin asti. Tai no haen sut sit edeltävänä iltana", kerroin ja välttelin Vanen hämmentynyttä katsetta.
"Miksen mä saa tulla syntymäpäiville mukaan?"
"En mä tätä väliä jaksa ajella nii monesti..."
"Miten niin monesti? Mähän voin ihan hyvin jäädä kans!" tyttö kivahti loukkaantuneena.
"Mutta mä ajattelin vaan ettei Heidi sitä kattos kovin hyvällä..."
"Kyllä se ymmärtää! Se on vaan mustasukkanen nyt, mutta kuukauden päästä se kyllä tajuaa", Vane ärähti.
"Silti.."
"Voit sä hyvin sanoa ettet halua mua sinne!" se viimein huudahti ja nousi ylös.
"Vane ei se siitä oo kiinni..."
"Aivan sama, piä hauskaa", tyttö murahti ja löi oven kiinni.
"Víttu", mä tuhahdin ja nousin autosta.
Hölkkäsin Vanen kiinni ja tartuin sen käteen, mutta tyttö riuhtaisi itsensä irti ja kääntyi kostein silmin katsomaan muhun.
"Onko Heidi sulle joku tekosyy pysytellä erossa musta? Jos sä et taho jatkaa tätä nii sano se! Sano!" Vanessa huusi ja hakkasi mun rintaani nyrkeillään kyynelten vyöryessä poskille.
"Rakas.."
Mä en voinut keskittyä nyrkkien takoessa mua. Tartuin kiinni tytön ranteista ja vedin sen väkisin tiukkaan halaukseen.
"Päästä.. Päästä pois.."
"En, Vanessa rauhotu."
Tyttö sätki ja potki ja kirkui sydämensä pohjasta. Korvia vihloi, mutta mä en silti hellittänyt otettani. Kymmenisen minuuttia solvattuaan, kiljuttuaan, riehuttuaan ja itkettyään Vanessa viimein lysähti rennoksi mun otteessani. Uskalsin hellittää ja samassa tärisevät kädet kietoutuivat mun ympärilleni. Tunsin t-paidan etumuksen olevan aivan märkä kyynelistä.
"Jarkko..."
"Shh, ei sun tarvi sanoo mitään", kuiskasin hiljaa ja keinutin nyyhkytysten voimasta tärähtelevää tyttöä syleilyssäni.
Vanessa itki vielä hetken, kunnes rauhoittui.
"Anteeks", se huokaisi tuskin kuuluvalla äänellä ja puristi mua lujemmin.
"Ei se mitää", totesin lempeästi ja naurahdin hiljaa.
Vanessakin naurahti muutaman kerran ja kikatteli itsekseen. Se sai hymyn kohoamaan mun kasvoilleni.
"Mikä sulla oikeen on?" naurahdin työntäessäni tytön kauemmaksi nähdäkseni sen kasvot.
"Mä vaan.. Kun.. Sä... Oot siinä ihan oikeasti?" se vielä varmisti ja taputti mun poskeani.
"Oonhan mä", virnistin ja sivelin kyyneleet tytön kasvoilta.
"Kun.. Ei tommosta oo olemassakaan", se vielä sanoi epäuskoisesti.
"Sovitaan sitte nii", myhäilin ja päästin Vanessan irti.
"Mees nyt ja keskustele henkevästi asiat läpi. Ja hiokaa joku hieno sopimus ja sitte meet johonki salaiseen paikkaan mistä sua ei kuule ja soitat mulle ja kerrot innoissas miten te ootte nyt sopinu ja miten ihanaa on", virnistin ja istahdin takaisin golfiin.
Vanessa vielä näytti sormilla soittavansa mulle ja lähetti lentosuukon, jonka mä tuulilasin edestä nappasin. Puistelin päätäni huvittuneena ja pakitin pihasta tielle.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjämaukka. 
Päivämäärä:   7.1.10 01:05:07

ooi. Vanessan itkupotkuraivari. XDD

Jatkoa. 8)

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: :p 
Päivämäärä:   8.1.10 21:28:47

jatkuu jo ! =O

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   9.1.10 15:47:13

Vanessa

Hiekka rahisi halkojeni alla, kun kävelin rivakasti päätaloa kohden. Olin niin pettynyt ja vihainen. Mä en käsittänyt Heidiä enää ollenkaan, sen käytöksestä päätellen mun pitäisi oikeasti olla Jarkon kanssa vaan silloin kun se ei olisi paikalla! Jarkko oli osunut naulankantaan sanoessaan vitsillä, että mun pitäisi piiloutua kun soittaisin hänelle, muuten Heidi kilahtaisi taas! Ymmärsin hyvin edellisen kiukuttelun syyn, mutta sitä en, etten saisi edes öitä viettää enää poikaystäväni kanssa!
"Lapsellista, v itun lapsellista", tuhahdin itsekseni, kun nousin päätalon portaita ylös ja avasin oven.

Heidi istui sohvalla katsoen jotain rikossarjaa ja Jay joi kahvia keittiössä. Jay moikkasi normaalisti, mutta Heidiltä sain ylimielisen mulkaisun. Katsoin tätä jäätävästi takaisin, ja näin kuinka tämä selkeästi hämmentyi. Niin, eihän hänen käytöksessä mitään vikaa ollut, mähän olin se teeskentelevä kavereidenhylkääjä!
Kaadoin itselleni kahvia ja istahdin Jayta vastapäätä. Odotin tämän kiukuttelevan mulle Heidin tavoin, mutta hämmästyksekseni poika vain kyseli Gazettesta ja oli oma itsensä. Innoissani pulputin vuokraponistani ja sen taidoista ja osaavuudesta, enkä edes huomannut Heidin tulleen keittiöön.

"Ai sä meinasit hylätä Vilinkin? Ensin telot sen jalan ja sitten korvaat sen toisella!" Heidi keskeytti puhetulvani hymyillen ivallisesti.
"Heidi!" Jay huudahti hämmästyneenä ja tunsin kuinka käteni alkoivat täristä ja raivo nousta kasvoillani. Nousin penkiltäni, kävelin Heidin luokse ja työnsin kasvoni vain parin sentin päähän tämän kasvoista.
"Nyt sä pidät sen turpas kiinni ja katot peiliin. Sä et ole enää pikkukakara, joka voi olla noin mustasukkanen kavereistaan. Mä en tehny mitään muuta, kun menin kännisenä nukkumaan Jarkon viereen, joka muuten sattuu olemaan mun poikaystävä! Ja mä todellakin vietän sen kanssa aikaa, mutta mulla jää kyllä aikaa kavereillekkin, jos ne ei vaan ole tollasia pikkumaisia kiukuttelevia kakaroita niin kun sä!" Sähisin hiljaisella äänellä. Käännähdin ja kävelin rauhallisesti huoneeseemme.

Pakkasin tavarani ja vein ne kolmanteen makuuhuoneeseen alakertaan.
Istahdin huoneen kapealle sängylle ja painoin pääni käsieni väliin. Laskin hitaasti kymmeneen ja yritin rauhoittua. Mä suutuin harvoin näin perusteellisesti, ja sanoin vain harvoin todella ilkeästi. Nyt näin oli käynyt ja mä kaduin jo nyt.
Huokaisten purkasin vaatteeni vaatekaappiin ja ryhdyin laittamaan sänkyyn lakanoita. Kännykkäni tärisi taskussani, Kaarina soittaa.

"Moi Kaarina! Mitä Ranskaan kuuluu?" Vastasin teeskennellyn iloisesti.
"Hei Vanessa. Kohtuullistahan tänne, isäni on ihan hyvässä kunnossa, ja onhan tämä kaunis maa. Kunnaneläinlääkäri soitti minulle äsken, että pitäisi saada majapaikka yhdelle newforest-tammalle, mitäs sinä tiedät siitä?"
"Niin, Jayhan kertoi viime puhelussa, että Vilin osalta Hämeen kisat peruuntuu. Sara tarjosi Gazettea mulle ratsastettavaksi, kun hänellä ei ole itsellään aikaa sille. Ja matka Saralle on aika pitkä melkein päivittäin kuljettavaksi, joten kävisikö, että Gazette tulisi siihen Ronjan viereiseen tyhjään karsinaan?" Selitin Kaarinalle, ja mahan pohjasta kouraisi hieman jännityksestä, mitä jos Kaarina ei suostuisi?
Langan toisesta päästä kuului naurahdus, ja Kaarina jatkoi: "Sovin itseasiassa pari minuuttia sitten, että Gazette tulee sinne parin tunnin päästä".
Hihkaisin ja kerroin hoitavani karsinan putsaamiset ja muut itse ennen kun lopetin puhelun ja säntäsin talliin laittamaan tammalle karsinaa valmiiksi.

Kärräsin hikisenä kolmatta kuormaa purua karsinaan, kun kuulin hevoskopin kolinaa hiekkatieltä. Kumosin kuivikkeet lattialle, levitin niitä hieman ja pikaisesti vein kottikärryt pois ja juoksin pihalle.
Sara vilkutti autonsa ratin takaa, kun menin suoraan hevoskopin ovelle.
Gazette nuuhki kättäni hieman hermostuneena ja päätimme Saran kanssa ottaa sen heti ulos, ettei se alkaisi kolistaa. Irrotin riimunnarun koukusta Saran avatessa perälautaa. Perälaudan kolistessa alas, pujahdin puomin ali ja Gazette peruutti ripeästi pois kopista. Tallin pihalla se pysähtyi ja katseli pää pystyssä ympärilleen. Hevoset tarhoissa hirnuivat sille ja poni vastasi kimeästi. Hieno vuokraponini!
Tamman katseltua hieman ympärilleen talutin sen talliin, laitoin käytävälle kiinni ja riisuin loimen ja kuljetussuojat pois. Laitoin sen karsinaan ja heitin sille hieman heinää, ennen kun menin auttamaan Saraa tavaroiden kantamisessa.

Gazettesta oli pidetty hyvää huolta, sen kyllä näki tavaramäärästä. Loimimäärä lähenteli kymmentä: oli fleeceloimea, vohveliloimea ja sadeloimea. Harjojakin oli valtavasti, ja huomasin vasta nyt satulan olevan kallis Stübben. Minkälaisen aarteen mä olinkaan saanut lainaan! Vihdoin saimme tavarat siististi mahtumaan satulahuoneeseen ja sovimme Saran kanssa kaikista käytännön asioista. Kaarina oli sanonut Saralle, että hänen ystävävalmentajansa tulisi huomenna käymään ja Sara kehoitti meitä osallistumaan valmennukseen ja sanoi sen tekevän Kassulle, kuten hän poniaan kutsui, hyvää.

Saran lähdettyä menin Vilin luokse sen karsinaan. Hellin sitä pitkään, mutta vihdoin sain sille riimun päähän ja talutin hieman jalkojaan arkovan orin ulos. Kaunis hevoseni siristeli silmiään auringon valossa ja tanssahteli kaula kaarella sinne tänne. Nauroin hevoselleni ja vein sen tallin taakse, jossa oli pitkä letku, josta tuli jääkylmää kaivovettä. Kiinnitin Vilin tallin seinään ja laskin kymmenisen minuuttia vettä vammautuneeseen jalkaan. Vili jaksoi yllättävän hyvin seistä letkutettavana, ja syötinkin sille muutaman leivän palkkioksi. Sisällä käärin vielä jääpalapussin sen jalkaan ja ilokseni huomasin turvotuksen laskeneen letkutuksessa. Vein orini takaisin karsinaan ja heitin sille hieman heinää.
Kun molemmat hevoset rouskuttelivat heinää karsinoissaan, mietin mitä tekisin seuraavaksi. Jarkko oli kotonaan ja murjottava Heidi ja Jay päätalossa. Päätalo ei ollut ollenkaan houkutteleva ajatus, joten päätin lähteä käymään kotona.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: live 
Päivämäärä:   10.1.10 00:16:23

mä en yleensä tykkää jatkiksista, mutta tätä innostuin lukemaan :)

  Re: Kesävahdit

Lähettäjächapter 
Päivämäärä:   10.1.10 17:52:53

Ihanaa, että tulee lukijoita! En sitten lukaissut tätä pätkää läpi, jotenka anteeksi virheet =)

-----------------------------------------------------------------------------
Heidi

Aamulla laitettu ripsiväri oli valunut pienten kyynelten ansiosta turvonneiden silmieni alle. Tapitin vastapäistä sänkyä, joka oli aivan tyhjä. Ennen päällä olleet vaatteet olivat kadonneet, kaappi oli tyhjä ja sängystä oli viety kaikki petivaatteet. Vanessa oli lähtenyt, muuttanut pois huoneesta. En tiedä, kuinka kauan olin istunut sängylleni kädet polvien ympäri kiedottuina. Pari tuntia? Ulkona taivas oli alkanut tummenemaan ja tuuli oli yltynyt. Masa pitäisi liikuttaa, mutta en kyennyt nousemaan. Koin olevani kuin mikäkin rampa, vaikka fyysisesti mikään minussa ei ollut vikana. Miksi ikinä minun oli pitänyt mennä kertomaan koko mustasukkaisuudestani Vanelle? Olisin voinut välttää koko riidan, mutta olisinko muka pystynyt siihen? Pudistelin päätäni ja uusi itkunpurskahdus oli tuloillaan, tunsin sen. Olinhan ehkä vähän ylireagoinut, mutta omasta mielestäni Vane olisi voinut jättää vähän energiaansa myös minun varalle, vaikka Jarkko olikin mukana kuvioissa. Totta kai Vane sai yöpyä Jarkon kanssa, mutta en muista, koska viimeksi tyttö olisi nukkunut samassa huoneessa minun kanssani. Tai, koska olimme edes käyneet yhdessä maastoilemassa. Se oli ennen ollut jokaviikkoinen rutiinimme. Viikossa olimme aina valinneet yhden päivän, jolloin olimme saaneet lähteä kaksin maastoilemaan ja olimme voineet puhua kaikesta, aivan kaikesta. Vieno hymy ilmestyi suupieleeni, mutta se hyytyi nopeasti. Niitä päiviä ei enää tainnut olla. Halusin niin kovasti mennä ja juosta Vanen luo kertomaan, mitä ajattelin, mutta minulla ei ollut pokkaa. Olin liian nynny.

Silmäni aukesivat hiljaa ja ne tuntuivat entistä raskaammilta. Missä olin? Tyhjä sänky, ikkuna, vihreät seinät. Nousin melkein pelästyneenä ylös, kunnes muistin, että olin tallilla, päärakennuksessa. Hiljaa oveen kolahti käsi pari kertaa ja ovi aukesi raolleen. Jayn pää kurkkasi sisään ja viitoin tätä istumaan sängylle. Poika käveli kädet taskuihin tungettuina sängylle ja istuutui viereeni. Jay nosti toisen kätensä olkapäilleni ja laskin pääni tämän omalle.
"Sä oot nukkunut kolme tuntia", poika totesi ja sai minut hätkähtämään.
"Masa! Munhan pitäis liikuttaa se", hätäännyin silminnähden ja olin jo nousemassa ylös sängystä, mutta Jay veti minut takaisin istumaan.
"Mä haluan sanoa sulle jotain." Silmäni osuivat pojan omiin ja tämä siirsi katseensa nopeasti maahan. Sormet räpläsivät hermostuneena. Istuimme vierekkäin, ihan hiljaa. Saatoin jopa kuulla, kuinka pojan sydän hakkasi tiiviimmin.
"Musta tuntuu, että oon vähän niinkuin se kolmas pyörä. Sä pörräät koko ajan jossain, valitat Vanesta - ja älä nyt ymmärrä väärin, tajuan että se on rankkaa -, mutta sun koko energia jää liian vähälle. Me vietetään aikaa ainoastaan sillon, kun on pakko. Sillon kun noi muut on jossain", Jay hengähti ja ensimmäistä kertaa saatoin nähdä tämän katseessa herkkyyttä. Jay ei ollut nyt se kova jätkä, joka katsoi Jarkkoa pilkallisesti ja yritti esittää parasta. Nyt se avautui ja oli haavoittuvainen. Ja entä minä? Minä olin se pahis ja se todellakin olin. Syytin Vanea siitä, ettei tämä jättänyt aikaansa minulle, mutta tein aivan samaa Jaylle. Kyynel kohosi silmäkulmaani, mutta pyyhin sen pois. Olisin taas halunnut juosta, mutta en halunnut enää tehdä sitä. Sen jälkeen minun ja Jayn juttu olisi kokonaan ohi. En saisi suuttua, enkä esittää loukkaantunutta, koska sitä en ollut. Huokaisin syvään.
"Anteeks..Mä en oikeen osaa sanoa mitään muuta.." Jay hymähti, tämä kaipasi selvästi enemmän. Mitä sanoisin pojalle? Olin niin huono hyvittämään tekojani.
"Mun ei missään nimessä oo kuulunut jättää sua ulkopuoliseks. Se vaan tapahtu ja en voi syyttää ketään muuta kun itteeni. Mä lupaan korvata tän", sanoin katse lattiassa, mutta se siirtyi nopeasti Jayn silmiin. Suutelin poikaa. Sen jälkeen halasin tätä kovaa, eikä Jay vastustellut vaan halasi takaisin.
"Kai mä sen ymmärrän, mutta lupaat antaa aikaas enemmän mulle nykyään?" poika vaati ja nyökkäsin nopeasti.
"Nyt mun oikeesti pitää mennä hoitamaan Masa. En voi jättää sitä", sanoin ja Jay ymmärsi, tämä pääsi minut otteestaan ja juoksin nopeasti eteiseen. Ehkä saisin Vanenkin kanssa asiat selviksi jos yrittäisin?

Hieman pettyneenä tajusin Vanen häipyneen päätalosta sekä tallilta jonnekin, enkä pystynyt puhumaan tytölle. Ajatukseni harhailivat liiaksi, kun harjasin Masaa ja ruuna huomautti siitä terävästi astuessaan varpaitteni päälle.
"Masa!", huudahdin ja yritin saada ruunaa pois päältäni. Hermostuneena hevonen peruutti ja katsoi minuun epäluuloisena.
"Anteeks.. sullekin", nyyhkäisin ja pitelin varvastani. Sitä jomotti ikävästi. Huomenna siinä olisi ehkä pahin mustelma ikinä. Hiljaa kävelin ruunani luo ja syleilin sen otsaa. Hevonen tunki turpansa kädelleni ja huokaisi syvään.
"Mä oon viimeaikoina tainnut olla oikea kusípää. Nyt mä aion panostaa suhunkin enemmän, en mä sua voi jättää", selitin hevoselleni. Masa lotkautti korvaansa, mutta muuten ruuna tuntui olevan melkein unessa. Hymähdin hiljaa ja hymyilin vienosti. Aioin pitää lupaukseni, vaikka mikä olisi.
"Ehkä meidän pitäis mennä kentälle ennen kun alkaa satamaan." Taputin Masaa kaulalle ja suuntasin sitten satulahuoneeseen hakemaan varusteita. Ilma näytti enteilevän jonkin sortin myrskyä ensi yöksi.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjämaukka. 
Päivämäärä:   12.1.10 01:20:01

jatkoa pian. ;)

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: plplp 
Päivämäärä:   13.1.10 19:11:25

jatkoo!

  Re: Kesävahdit

Lähettäjächapter 
Päivämäärä:   13.1.10 20:05:57

Jatkoa tulee piakkoin, meillä on vaan ollut meneillään kirjoittajan vaihdos =)

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   13.1.10 21:43:11

saanks arvata et aidanseiväs lopettaa? :( toiv. ei!

  Re: Kesävahdit

Lähettäjächapter 
Päivämäärä:   13.1.10 21:48:15

Ei lopeta =)

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: öö 
Päivämäärä:   16.1.10 22:44:05

jatkoo!!

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   17.1.10 20:19:04

Jarkko

Näppäilin yhdellä kädellä sähköurkujen nappuloita jokeripokerin tuplaustunnuksen mukaan ja nojasin pääni vapaata kättä vasten. Huokaisten läräytin kerran koko kosketinrivistön läpi ja nousin sitten ylös jakkaralta, jolla istuskellessa olin viettänyt monet illat musiikin parissa. Otin patakintaat keittiötasolta ja nostin epämääräisen näköisen omenapiirakan ulos kuumasta luukusta. Äidin tekemänä se oli ehkä maailman parasta ruokaa, nyt mua enemmänkin etoi tuon muhkuraisen tuotoksen katselu.
Siinä naama mutrussa omenapiirakkaa naamaan mättäen mä kohauttelin olkiani ja annoin lusikan pudota lasiseen vuokaan. Mitäpä mä täällä itsekseni homehduin, kun ikää oli tarpeeksi baareihinkin. Virnistin ja uutta puhtia saaneena hypähdin painamaan popit päälle. Tiesin, etteivät naapurin mummot tykkäisi älämölöstä varsinkaan kun seinät olivat lähes paperista. Basso ei varmasti tekisi kovin hyvää niiden heppoisissa puutelineissä keikkuville posliiniastiastoilleen, mutta minkäs teit.
"Juon juon minä poika juon tahdon heilua hulluna humalassa", laulaa loilotin Popedan mukana ja heilahtelin edestakaisin ahtaan vessani peilin edessä.
Suihkusta mä olin juuri tullut, joten raikkaalta tuoksuen sudin hiukset geelillä sekaiseksi mytyksi ja taputtelin hiukan partavettä ajon jälkeen sileille poskilleni. Hymyilin peilikuvalleni ja iskin pikaisesti silmää.
"Oh, oletpa komea karju, mikä on nimes..."
Kohottelin kulmiani flirttailevasti ja naurahtelin päätäni puistellen. Kai tämä oli jotain yksiöhöperyyttä. Pää sekosi niin pienessä kopperossa mummojen kuunnellessa korva ovea vasten touhujani pullonpohjalasit uteliaita silmiä suurentaen. Kuulin nokialaisen värähtelevän lipaston päällä, mutten vaivaantunut ottamaan paria askelta vastatakseni siihen. Jos asia olisi tärkeä, niin soittaja tajuaisi varmaan viiden minuutin päästä yrittää uudelleen. Mä kiskoin erilaisia t-paitoja ulos suppeasta vaatevalikoimastani ja puistelin välillä päätäni.
"Liian tylsä. Liian räikeä. Liian pieni. Reikä? Käy töihin.. Liian siisti. Aivan liian homo..."
Lopulta tyydyin vetämään ylleni kermanvärisen printtikuviopaidan ja hyppelehdin puhtaisiin farkkuihini. Tungin takataskuun lompakon, jonka sisältö ei ollut päätähuimaavan suuri, mutta joka riitti kyllä hyvin ryyppyreissulleni. Nappasin lennossa kännykän lipastolta ja vilkaisin parin puhelun soittajan nimeä. Vanessa? Mä soittaisin takaisin matkalla baariin. Avaimet tungin syvälle taskuihini ja istahdin laittamaan kenkiä jalkoihini. Yö olisi varmasti melko viileä ja mä joutuisin mitä suurimmalla todennäköisyydellä kävelemään kotiin, joten poimin naulakosta mukaan rennon baseball pusakkani ja kävin vielä nopeasti sammuttamassa valot ja sähkölaitteet, ennen kuin avasin oven ja rysäytin sen kunnolla kiinni. Tietäisivätpähän nuo pahuksen naapurit, että olin lähtenyt.
"Jarkko just left the building", mumahdin hiljaa itsekseni, kun hölkkäsin portaat alas takkia niskaan kiskoen ja työnsin kerrostaloille tyypillisen raskaan ulko-oven auki.
Raikas ilma läyhähti kasvoilleni, mutta jokin siinä enteili ukkosta. Vilkaisin huolestuneena taivaalle ja irvistin mustille pilville, jotka antoivat vahvistusta ukkosteorialleni. Ilma leijaili raskaana, kun lähdin kävelemään kivitettyä tietä pitkin kaupungille päin ja etsin Vanessan numeron luettelosta. Painoin kännykän korvalleni ja potkaisin irtokiviä pois tieltäni kuunnellen samalla yksitoikkoista tuuttausta.
"Vane, olit soittanu", sanoin pirteästi, kun odotin pari autoa ja hyppelehdin vikkelästi tien yli.
Hiukan itkuinen ääni vastasi mulle huoletonta sävyä hapuillen, ettei Heidin kanssa käyty sopukeskustelu ollut päättynyt odotetusti.
"Mitä sitte tapahtu?" kysyin huolestuneena ja vaistomaisesti hidastin askeltani, mikäli joutuisin kääntyä takaisin ja ajaa tallille hakemaan Vanessaa.
Kuuntelin selostusta siitä, miten Heidi oli suutuspäissään syyttänyt tyttöä Vilin telomisesta ja siitä, miten Vane oli pakannut ja muuttanut toiseen huoneeseen. Onnekseni tyttö vielä päätti selostuksen päivän hyvillä tapahtumilla, eli Jayn mukavalla käyttäytymisellä ja Gazetten tulolla.
"Pitäskö mun hakee sut sieltä? Voin heittää sut vaikka kotiis yöks tai jotain", mä ehdotin, mutta Vane oli jo kotona.
Nyökkäsin ja mumahdin, eihän tyttö linjojen läpi voinut nähdä nyökkäystäni. Ajatuksissani mä jo päätin lähteä selvittämään asioita Heidin kanssa. Näin ei voinut jatkua, sillä koko tilanne raastoi jokaisen osallisen hermoja katkeamispisteeseen asti. Mä uskoin, että Heidi itse oli lähimpänä sitä pistettä. Heräsin ajatuksistani Vanen tiedustellessa tämän päivän suunnitelmiani. Raapaisin takaraivoani ja hymähdin. Avasin suuni ja suljin sen uudelleen. Ehkä olisi parempi, jos valehtelisin olevani menossa baariin. Vane estäisi mua kuitenkin juttelemasta suoraan Heidille asiasta, se kun halusi itsepintaisesti selvittää asian omin avuin.
"Oon just menossa baariin, vähän rentoutuun tän sopan keskeltä", totesin sujuvasti Vanessan nuristessa jotakin siitä, kuinka kovasti olisi halunnut mukaan.
"Valitan, en tunne ketään pokea joka vois päästää sut sisälle", ynähdin harmistuneeseen sävyyn ja käännyin ympäri palatakseni takaisin kämpille.
Vane jutteli koko matkan jotakin, mutta kerrostalon pihaan saapuessani sanoin olevani perillä ja että mun täytyisi lopettaa.
"No niin, nähään huomenna. Oot rakas", lopetin puhelun ja syvään puuskaisten tungin luurin taskuuni.

Hyppelehdin tarpeettoman kiireellisesti parkkipaikalla seisovan golfin luo ja hurautin moottorin äkäisesti käyntiin. Vanha ystäväni puuskaisi ja irvistin muistellessani postissa tullutta katsastuskutsua. Rakas ajokkini ei millään pääsisi siitä läpi ja sitten mä olisin pelkkä nuija ilman autoa. Hieraisin otsaani, kun sukelsin mustalla hevosellani liikenteen sekaan ja käänsin musiikin soimaan. Se rauhoitti mieltä kummasti. Rummuttelin rattia sormillani rytmin mukaan ja hetken kuluttua huomasin jammaavani täysillä mukana. Pusakka ei ollut paras vaatevaihtoehto näin painostavana päivänä, mutta ainahan mä voisin Heidin jälkeen keskusteltuani lähteä baariin alkuperäisten suunnitelmieni mukaan. Niin, mä kävisin nopeasti selvittämässä asiat ja menisin sitten hyvillä mielin baariin.
"Jarkko on kuningas alkohoolin oikea käsi", mumahtelin mielipuolinen virne naamallani, kun rallikuskin elkein ajoin pitkin monttuista soratietä tallia kohti.
Täytyisi huomauttaa sen kunnosta Katrille. Vai oliko se Karita? Tai Kaarina. Kaarina, se se oli, kunhan nainen saapuisi Ranskasta takaisin Suomen kutsuvaan eräluontoon.
Pihalle ajaessani bongasin kenttää kohti kävelevän Heidin. Masa seurasi tyttöä kuin koiranpentu ja odotti kuuliaisesti tytön kiristäessä vyötä. Sammutin moottorin ja kädet taskuihin upotettuina astelin portin vierelle norkoilemaan. Heidi vilkaisi mua hiukan äkäisesti, kun laski jalustimet ja ponnisti satulaan.
"Aika inhottava ilma", totesin rennosti.
Kuulin epäuskoisen ja huvittuneen sekaisen tuhahduksen.
"Säkö tulit tänne asti sanomaan tuon?" tyttö hymähti antaessaan hevosensa kävellä mun ohitseni.
"En oikeastaan. Sen oli tarkotus olla jonkin sortin jäänmurtaja avausrepliikki. Joka nyt selvästi ei toiminu ihan mun oottamalla tavalla", virnistin ja raapaisin niskaani huolettomasti.
Heidi puisteli päätään ja käänsi Masan pienemmälle uralle kuullakseen mitä mä puhuin.
"No anna tulla. Sä haukut mut koska mä haukuin suutuspäissäni Vanen ja käsket kattoo peiliin ihan niinku seki teki. Sano se vaan, enköhän mä kestä", Heidi totesi ääni murtuen ja pysäytti Masan portin eteen.
Rypistin kulmiani ja vedin kädet taskuistani. Pujahdin aidan ali kentän puolelle ja tartuin kaulalla roikkuvista ohjista kiinni.
"En mä niin aio sanoa", totesin vakavana ja yritin saada selvää tuon sekavasta katseesta.
"Mitäs sitte?"
Huokaisin ja naurahdin kuivasti. Taputtelin Masan kaulaa ja hajamielisenä nypin sen paksua harjaa.
"Mä haluaisin vaan puhua asiat selviks. Ilman riitaa ja haukkumista. Jos se vaan sulle sopii?" kysäisin hymy huulilla nykien.
Hämmentyneenä Heidi nyökkäsi.
"Paremmin ku hyvin."
Virnistin ja taputin tytön reittä rohkaisevasti.
"Hyvä tyttö. Okei, nyt.. Öö. Jos sä nyt vaikka alkuun selittäisit koko jutun. Mikä mättää, mitä pitäis tehä toisin ja sitä rataa?"
Heidi veti syvään henkeä ja alkoi vuodattaa tunteitaan mulle. Välillä se naurahti haikeasti, sitten taas pyyhkäisi kostunutta silmäkulmaa.
"Eli Vanella ei jää sulle tarpeeks aikaa?" kysyin kulma rutussa, kun yritin saada tolkkua epäselvästä puhetulvasta.
"Niin.. Ja jotenki tuntuu että sä.. Sä oot niinku syrjäyttäny mut. Että Vane ei enää kerro mulle ensimmäisenä huolia vaan se kääntyy aina sun puoleen", Heidi huokaisi.
Naurahdin ja puistelin päätäni.
"Kuule, luuletko sä että mä osaisin auttaa yhtään Vanea esimerkiks jossain meikkiasioissa tai vaateasioissa tai mikä teitä tyttöjä nyt yleensä painaa. Mä en tiiä miltä se tuntuu kun on niitä paljon puhuttuja kuukautiskipuja enkä mä tiedä minkälaista se on olla tyttö. Kaikki tytöt tarvii sen parhaan tyttökaverin jolle voi kertoa niitä.. Tyttöjen juttuja. Meistä rosvopoikaystävistä ei oo nimittäin mitään apua sellasissa, enemmän haittaa."
"Mutta silti tuntuu jotenki... Jotenki vaan niin syrjäytetyltä", tyttö ynähti ja painautui vasten Masan kaulaa.
"Ihan turhaan. Tietäisit vaan miten paljon Vaneen sattuu olla riidoissa sun kans."
"Muaki sattuu. Ja oon niin pahoillani siitä mitä sanoin.."
"Eiköhän Vane anna anteeks. Mä ainakin oon valmis unohtaan koko sopan", hymyilin rauhoittavasti. "Jos saan ehdottaa niin soitat Vanelle heti ku oot ratsastanu Masan ja käsket sen tulla selvittään asiat huomenna", totesin silmääni iskien ja hitaasti kävelin takaisin autolleni.
Heidi istui yhä hämmentyneenä Masan selässä ja näytti saaneen hiukan toivoa synkkyytensä sekaan.

Mä olin tillin tallin. Se tuntui ja näkyi varmasti ulospäin. Baarissa oli hälyttävän hauskaa randomeiden bilettäjien kanssa, vaikka muutama torjutuksi tullut ämmä haukkuikin mut rantuksi homoksi joka ei koskaan tulisi kastamaan veitikkaansa yhtään mihinkään. Nauroin vedet silmissä ja tilasin lisää paukkuja jätkäseurassa läppää heittäessäni. Muutamat puhelinnumerotkin mä ehdin illan aikana vaihtaa, voisin sitten soittaa kun tarvitsisin taas baariseuraa. Niko, porukasta mulle tutuimmaksi tullut kaveri, lähti samaan aikaan ja vessapaperioravaa laulaen me tallattiin katuja pitkin samaa matkaa aina siihen saakka, kun Niko kääntyi oikealle ja mä vasemmalle.
"Hei jätkä. Ripuli on märkää kakkaa!" Niko huusi ja me molemmat purskahdettiin kovaääniseen nauruun.
Muutama ohikävelevä teini katsoi mua arvioivasti, kun heilautin kättäni yhä hekottaen ilmassa ja lähdin huojumaan kämpille päin. Samassa mä sain loistavan idean soittaa Vanelle, olihan meidän viime puhelustamme jo monta tuntia aikaa. Muutaman kerran soitin väärään numeroon, muun muassa eksälle ja isän kalakaverille, mutta lopulta toisesta päästä kuului väsynyt joo.
"Rakas? Oi, olitko sä mussu nukkumassa?" mä sammaltelin karhealla äänellä.
Vanessa kivahti vastaukseksi jotakin viitaten siihen, että mä olin tainnut juoda muutaman liikaa.
"Voi pikkuinen, isi tulee sun viekkuun köllöttämään. Juu, oon päissään kyllä mutta ei se mitään haittaa. Kai sun setäs nyt ennenki on humalaisia nähny?"
Mä nauroin raikuvasti ja suljin silmäni väsyneenä. Osasin niinkin huuruisena kuvitella sen ärtyneen ilmeen Vanen kasvoilla. Tyttö löisi luurin korvaan, mikäli olisi varma että mä löytäisin kämpille turvallisesti, mutta suojelunhaluisena se halusi varmistua etten sammuisi mihinkään ojaan.
"Sä se oot kultanen. Kuule mää laulan sulle laulun..."
Sitten jo hoilotin ehkä maailman epäsopivinta laulua, joka olisi loukannut ketä tahansa tyttöä. Mä suorastaan vedin tunteella tuota läskilaulua ja nauroin välillä Vanessan anellessa lopettamaan. Tunnin hortoiltuani ja puolen tunnin edestakaisen hissiajelun jälkeen mä vihdoin yritin sohia avainta lukkoon. Kymmenen minuuttia mulla siihen hommaan meni Vanessan hoputtaessa linjalla.
"Näin kortti tuo, näin kortti vie.."
Hoilasin satunnaisia biisejä sisälle astellessani ja pudotin avaimet kolme kertaa eteisen lattialle kenkiä riisuessani. Lopulta en jaksanut enää nostaa niitä vaan jätin ne lattialle lojumaan. Takki putosi keskelle lattiaa ja mä riisuin pelkille alushousuilleni hyvin kömpelösti taukoamatta hekottaen. Vanessakin naurahteli kuullessaan mun holtittoman naurun ja löin pääni vetoa, että se puisteli päätään ja hymyili haikeana.
"Nuku hyvin rakas ja käske setäs tuua sut aamulla mun luo", sammaltelin sanoja venytellen ja tunsin silmien lurpsahtelevan kiinni.
"Juu juu. Rakastan sua vaikka maailman loppuun asti mutta kuuta en lupaa."
Naurahtelin väsyneesti.
"En lupaa vielä ainakaan... Oot tärkeä. Nähdään aamulla. Juu, pusi pusi. Nam nam...."
Puhe hyytyi loppua kohden ja lopulta vaivalloisesti painoin punaisen luurin kuvaa. Puhelu katkesi ja mä sammuin lähes samaan aikaan.

  Re: Kesävahdit

LähettäjäFigaron_haamu 
Päivämäärä:   17.1.10 20:58:47

Voi jumalauta mä nauroin taas Jarkolle :'')

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   17.1.10 22:22:01

Tässä taas pieni Jarkko-Vanessa-Heidi-kriisikeskeinen pätkä, jatkossa mä kirjotan enemmän hevosista, tää on päätös :D !
-------------------------------------------------------
Vanessa

Vastahakoisesti huokaisten suljin puhelimen hymyillen. Voiko enää suloisempaa poikaystävää saada? Hullu, tolkuttoman hauska, jollain tasolla pelimieskin, mutta silti välittävä ja aivan ihana. Tiesin virnisteleväni tyhmästi yksinäni, kun vedin peittoa tiukemmin ympärilleni.
Pikkuhiljaa ajatukseni muuttuivat sekavimmiksi, ja tunsin ajelehtivani jonnekin muualle.
Jarkko. Komea Jarkko tummine sekaisine hiuksineen ja ilkikurisesti vilkkuvine silmineen. Musiikkia, puheensorinaa, kaksi naista Jarkon kainalossa, vaaleita, vanhempia. Jarkko tarttuu toista tyttöä vyötäsiltä, vetää lähemmäksi, nostaa leuasta, työntää päätään lähemmäksi naisen kasvoja..

Selässä tuntuu kipua, ja huomaan makaavani oman huoneeni lattialla. Kiroan hetken mielikuvitustani ja kiipeän takaisin myllättyjen lakanoiden keskelle.
Yritän saada unta, mutta sekavat ajatukset takovat päätäni. Oliko se pelkästään unta, vai sen kuuluisan kuudennen asteen tuotetta? Mitä, jos Jarkko ei mennytkään kotiin vaan jollekkin naiselle? Tai ei olisi sittenkään päässyt omalle asunnolleen, kaatunut rappukäytävässä, lyönyt päänsä ja vierinyt rappuset alas? Yritin pudistaa älyttömät ajatukset päästäni, mutta ne palasivat yhä uudestaan ja uudestaan.

Täysin hereillä ja virkeänä heitin peiton yltäni, vedin yöpaitani päälle hupparit ja verkkarit ja avasin huoneeni ikkunan mahdollisimman hiljaa. Vakituinen pakoreittini, onneksi olin saanut huoneen alakerrasta, ajattelin kun hyppäsin tottuneesti viileälle nurmikolle. Kurkotellen sain tönäistyä ikkunan kiinni, ja se helähti hieman sulkeutuessaan. Jännittyneenä tuijotin muiden huoneiden ikkunoita, mutta ne pysyivät pimeänä. Astuessani ensimmäisen askeleen kohti takapihaa, huomasin tuijottavani paljaita varpaitani. Kirosin rajusti, kengät unohtuivat. Harkitsin hetken meneväni takaisin sisälle ja esittäväni, että kävelin unissani, mutta ajatus Jarkosta makaamassa rappukäytävässä sai minut kävelemään takapihalle.

Uskollinen punainen Kekeni seisoi piharakennusta vasten, onneksi, avaimet virtalukossaan. Lähdin taluttamaan skootteriani tielle ja tajusin unohtaneeni myös kypärän sisälle. Noh, tuskin kolmen aikaan yöllä kauheasti poliisipartioita näkyisi. Talutin skootterini viidenkymmenen metrin päähän talostamme, kunnes uskalsin käynnistää sen. Ilman kypärää ja ilman kenkiä, pelkässä reisiin asti ulottuvassa satiiniyöpaidassa ja hupparissa lähdin viilettämään kohti keskustaa. Onneksi Jarkolle ei ollut kuin viiden minuutin ajomatka, mutta silti hytisin laittaessani skootterini talon seinää vasten seisomaan.

Onneksi ovi oli auki, ja lähdin kävelemään rappuja Jarkon asunnolle. Poikaa ei tietenkään näkynyt käytävässä makaamassa tajuttomana ja tämän asunnon ovikin oli visusti kiinni. Oven eteen pudonnut tupakka-aski osoitti tämän menneen kotiin ja helpottuneena painoin ovikelloa. Odotin hetken, mutta mitään ei tapahtunut ja rimputin kelloa vähän lisää.
Tietysti, juoppopoikaystäväni oli sammunut samantien päästyään sisälle. Paukautin pääni ovea vasten kiroten vainoharhaisuuttani ja kaivoin kännykkäni hupparin taskusta. Näppäilin Jarkon numeron ja peikalot ja varpaat pystyssä painoin puhelimen korvalleni.
"Tämä on vastaaja, voit jättää viestin äänimerkin jälkeen, PIIP", naisääni ilmoitti heti ensimmäisen hälyytyksen jälkeen.
Annoin itseni valua ovea vasten istumaan ja raastoin hiuksiani. Miten ihminen saattoi olla näin tyhmä? Tässä mä sitten viettäisin loppuyön, kylmässä rappukäytävässä pelkässä yöpaidassa. Painoin pään polvieni väliin ja suustani pääsi muutama sata painokelvotonta sanaa.

Istuttuani siinä hetken, nappasin tupakka-askin ja painuin ulos. Onneksi askin sisällä oli sytkäri ja sytytin tupakan. Vedin nikotiinia syvälle keuhkoihini ja helpottuneena tunsin jo tutuksi tulleen rentoutuneemman olon tekevän tuloaan. Kiitos tupakasta, kehitysmaat! Naurahdin pienesti itselleni ja imaisin taas filtteriä.
Tumpatessani tupakkan oloni oli huomattavasti parempi ja ajatus kulki paremmin. Sain idean heitellä pikkukiviä Jarkon ikkunaan, mutta hetken niitä heiteltyäni totesin saavani jätkän hereille sillä tavalla ainoastaan hajottamalla ikkunan. Miten saisin pojan hereille? Puhelimen piippaus olisi ehkä saanut tämän havahtumaan, mutta nyt se oli kiinni eikä siihen saanut yhteyttä.

Avasin oven päättäen mennä rimputtamaan tämän ovikelloa uudestaan, kun katseeni osui oven ulkopuolella oleviin ovisummerinappuloihin. Ovisummereistahan kuului asunnoissa korvia vihlova ääni! Hihkaisin innoissani ja annoin katseeni valua summerinappuloiden vieressä olevissa nimissä. Mikä Jarkon sukunimi taas olikaan? Hautala, Järvinen, Leikola, Savisto.. Leikola? Leikola sen oli pakko olla! Huulta purren painoin nappia nimen kohdalla. Mitään ei tapahtunut ja hetken ajattelin pojan vajonneen koomaan, kunnes summerista kuului särinää.
"En osta enkä myy mitään", kuului uninen ääni ja ärtyinen ääni.
"Jarkko, päästä mut sisään!"
"Sori, en tarjoo seksuaalisia palveluitakaan tähän aikaan yöstä. Ja mä seurustelen tällä hetkellä, joten sorry, no bonus."
"Känniääliö, mä luulin et mä olen se kenen kanssa sä seurustelet", naurahdin summeriin ja hetken oli hiljaista.
"Pérkele, Vanessa! Tuu sisää sieltä!"
Kipaisin pikavauhdilla rappuset ylös ja näin oviaukossa pelkissä boksereissa hiukset pörrössä seisovan pojan. Tunsin jossakin vasemmalla puolella rinnassani ailahduksen, kun syöksyin pojan syliin.

Aamulla heräsin outoon tunteeseen. Siristellen avasin silmäni ja huomasin Jarkon istumassa vieressäni sängyn reinalla, tämän käden silittäessä mun hiuksiani.
"Mmm, sä et ollukkaa koomassa", mumisin kääntäen kylkeä.
"En ollu joo, mutta sä taisit pikkuinen olla, kun ajoit tänne skootterilla neljän aikaa yöllä."
"No anteeks ku tuli sua ikävä", tiuskaisin nousten istumaan sängyssä.
"Aha, sitä ollaan aamuäreitä. Tuus ottamaan kahvia, mun sekopää", Jarkko virnisteli tarttuen mua kädestä.
Kahvipöydässä selostin Jarkolle kaiken mun oudosta päähänpistosta ja sain kuulla myös Jarkon kännitoilailuista, mukaanlukien keskustelun Heidin kanssa. Heidin mainitseminen sai minut taas ärtyisäksi, kunnes Jarkko sanoi muistavansa, että tyttö oli näyttänyt katuvalta. Tunsin pienen toivonpilkahduksen, ehkä meidän ystävyys olisi korjattavissa!

Parin tunnin päästä istuin Jarkon autossa matkalla tallille. Poika oli tarjoutunut heittämään mut samantien selvittämään asioita Heidin kanssa, mutta olin pakottanut tämän odottamaan pari tuntia, että hän olisi varmasti ajokunnossa. Onneksi olin pakottanut, ne olivat olleet ehkä ihanimmat pari tuntia pitkään aikaan, ajattelin hymyillen itsekseni. Ne oli vietetty Jarkon kainalossa tämän sängyllä puhuen kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja se parituntinen oli lähentänyt meitä entisestään. Kaikki tuntui taas paremmalta, uskoin jopa, että saisimme asiat kuntoon Heidin kanssa. Tallin pihalla näin Heidin nojailevan Masan tarhan aitaan. Jarkko sanoi menevänsä käymään päätalossa, jotta saisimme puhua rauhassa. Halasin poikaa pitkään ennen kuin päästin tämän menemään, mua jännitti. Jännitti, ettei Heidi haluaisi kuunnella mua, tai sopia enää ollenkaan. Vetäen syvään henkeä, lähdin kävelemään tyttöä kohden.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjämaukka. 
Päivämäärä:   17.1.10 22:47:22

jatkoa! :3

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: chapter 
Päivämäärä:   18.1.10 17:34:07

Voi olla melko tönkköä tekstiä, koska piti keksiä Jaylle ja Heidille riitaa, mutta en aihetta keksiny :D Ja nyt on kiire tallille =)

Heidi

Pystyin sivusilmällä näkemään, kuinka Vanen tarmoa täynnä oleva hahmo lähestyi autolta Masan tarhaa kohti. Pudistelin päätäni, olisin niin halunnut sanoa, mitä ajattelin, mutta jokin sai mut epäröimään. Uskaltaisinko? Vanekin rupesi selvästi hermostumaan, kun tyttö oli enää parin askeleen päässä minusta. Hän sipaisi rohkeasti hiuksiaan ja nojautui lopulta aidalle viereeni. Seisoimme hetken hiljaa, vaivaantuneiduusen hiipiessä pikkuhiljaa paikalle.
"Vane."
"Heidi." Molemmat aloitimme, mutta annoin puheenvuoron Vanelle. Tyttö rykäisi hiljaa, aivan kuin puhetta aloittaessaan ja se sieltä varmasti tulisikin.
"Mä tiedän, että oon tehnyt asioita väärin monessa suhteessa. Jättänyt sua heitteille ja toistanu samaa virhettä tajuamatta sitä. Anteeks siitä. Kyllä sä tiedät, että en mä halua sua loukata, en missään nimessä", Vane vuodatti ja nopeasti tytön ääni alkoi murtua. Nyökyttelin vaisusti päätäni, kyllähän mä ton tiesin. Sitä oli vaan välillä vaikea uskoa, kun Vane hyökkäsi heti vuodatuksensa jälkeen tekemään samaa virhettä. Mitä jos se taas aikoisi?
"Kyllä mä tiedän sen ja oon kohdellu Jaytäkin ihan kamalasti, ihan samalla tavalla kun säkin mua. Mä aion hyvittää sen sille, mutta silti pelkään, että tän kolmannen vuodatuskerran jälkeen sä taas teet sen saman virheen ja en mä sitten enää jaksa tätä." Vane nosti nopeasti päänsä. Se selvästi tajusi, kuinka iso asia tää mulle oli.
"En mä sitä tee enää, lupaan sen. Kautta kiven ja kannon! Mörökölli mut vieköön, jos valehtelen!" tyttö nauroi ja en voinut olla nauramatta mukana. Nopeasti halasimme ja Vanen silmissä saattoi nähdä huojentumisen.
"Mutta muista, kolmas kerta toden sanoo", muistutin.
"No ollaanpas me tänään runollisia!" Vane nauroi ja väläytti vielä arvokkaan ilmeen kasvoilleen.
"No niin rouva, lähdetäänkös takaisin sisälle?" tyttö kysyi ja tartuin kuin arvokkainkin nainen Vanen käteen ja lähdimme käsikynkkää päätalolle. Olisiko kaikki draama vihdoin poissa?

Jarkko istui olohuoneen sohvalla jalat pöydälle asetettuina ja väläytti miehekkään hymyn Vanessaan päin. Jay sen sijaan löhösi nojatuolissa ja ei viitsinyt edes katsoa muhun. Hieman kummissani istuin pojan viereen lattialle ja nojauduin seinää vasten. Vilautin kysyvän katseen Jayhin, mutta tämä murahti jotain omiaan. Katsoin vielä Jarkkoon, mutta poikakin vain kohautti olkapäitään.
"Tuu", tokaisin hieman tylysti Jaylle ja pojan yllätykseksi vetäisin tämän kädestä perääni. Kävelimme talon toiseen päähän ja istuuduimme vierashuoneen sohvalle.
"Mikä on?" kysyin ja näpräsin samalla sormiani. Juuri kun kaikki oli hyvin, Jay oli taas aloittanut mökötyksensä.
"Mä luulin, että meillä on välit selvinä ja lupasin korvata sulle sen mun aikasemman hölmöyteni." Jay ei edes katsonut minuun, vaan murahti taas omiaan. Hetken istuimme hiljaa ja katsoin poikaan vaativasti.
"Sitä korvausta ei kyllä oo pahemmin näkynyt. Taaskin sitä tultiin vaan Vanen kanssa ilosesti hyppien sisälle, vaikka ite oon ollut koko päivän sisällä ja toinen juoksee tallilla alinomaan." Silmäni olivat pyöristyä päästä. Miten lapsellinen Jay saattoikaan olla!
"Ensinnäkin siitä lupauksesta on vasta vuorokausi! Heti ensimmäisellä sekunnillako mun pitäis sun kaulaan hypätä. Ja toiseks, meillä on talli hoidettavana ja kukakohan sitä tässä on koko ajan hoitanu? Vane ja Jarkko on ollu pois ja sä vaan löhöät sisällä. Mulla on hevonen ja talli, josta pidän huolta, toisin kuin eräät! Vanea en syytä, enkä Jarkkoakaan, koska niillä on ollu vaikeeta, kun oon osannu olla melko kusípää, mutta sua en kyllä ymmärrä", huohotin lopulta ja Jay katsoi muhun loukkaantuneena.
"Löhöän vaan sisällä? Kyllähän mä sua autoin ruokkimisessa!"
"Niinkö paljon? Kuka siivos karsinat ja kuka eilen hoiti koko tallin illalla ja kuka putsaa aina hevosten haavat. Sä oot kyllä yks lapsellinen páska!" huusin ja nousin lähteäkseni. Jay tuhahti ja käänsi selkänsä. Paiskasin oven kiinni perässäni ja Jarkon sekä Vanen kysyvän katseen alla ryntäsin pihalle. Kuulin Vanen hätääntyneen huudon takaani, mutta en pystynyt pysähtymään. Sappeni kiehui, enkä voinut enää ollenkaan tajuta, miksi olin ihastunut Jayhin.

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   20.1.10 18:43:38

etenee vähä nopeesti ymsymsyms :s
Jarkko

Kulmat hämmentyneinä koholla mä tuijotin Heidin perään. Nyökkäsin Vanessalle, joka lähti vauhdilla ystävänsä perään. Hetki tyttöjen lähdön jälkeen Jay raahautui esiin ja vilkaisi mua mitäänsanomaton ilme kasvoillaan.
"Mikä nyt tuli?" kysäisin epäillen ja kohottauduin vähemmän rentoon asentoon tuolissani.
"Víttuakos tässä, tuo se tuli jotaki inisemään", Jay murahti.
Tunsin ikävän muljahduksen mun pääni sisällä mutta vetäisin muutaman kerran syvään henkeä ja käännyin uudelleen katsomaan jätkään, joka nyt istahti pöydän ääreen nakertamaan leipäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hemmetti.
"Kuules Jay, mä oon tässä miettiny että nyt ku noi naisetkin on sotakirveensä heivannu pois", mä aloitin ja mietin, mahtoiko se kirves olla bumerangin muotoinen, "nii mehän voitas hyvi ottaa iisisti ja lähtee vähän tuulettuun ja niinku... Luomaan suhdetta?"
Jay vilkaisi mua epäröiden.
"Homoksiko sä nyt vielä ites paljastat?" se murahti silmät laajenneina.
Purskahdin nauruun ja hyväntuulisesti hohotellen puistelin päätäni.
"Älä nyt hulluja puhu. Vähän kelattas taaksepäin ja tutustuttas paremmi. Tiiäkkö? Miesten ilta. Testosteroni-ilta", virnistin ja raapaisin hiuspehkoani nyt jo vähemmän itsevarmana kuningasideastani, joka kymmenen minuuttia sitten oli tuntunut lähes virheettömän täydelliseltä.
"Mulla ei oo mitään kunnon kännejä vastaan", Jay viimein totesi nyökkäilen ja virnisti.
Mä virnistin takaisin ja yritin kurkkia ikkunoista tyttöjen perään.
"Mitä jos vaikka lähettäis kuuen aikaa?" Jay keskeytti vakoiluni ja katsoi muhun odottavasti.
Kohautin olkiani.
"Miten vaan sulle käy. Ja sut saa helposti sisälle baariinki", hymähdin silmääni iskien.
Jay nyökkäsi hyväksyvästi ja jatkoi ruokailuaan sen kummempia jutustelematta. Epäilykseni siitä, että jätkä suostui ehdotukseen vain alkoholin takia sai hiljaisuuden myötä vahvasti lisää tukea. Rypistin kulmiani ja nousin lopulta jaloilleni. Kai mä voisin yrittää tarjota sädehtivän filosofisia elämänohjeitani Heidille.

Tyttöjen löytäminen oli helpompaa kuin mä olin odottanut. Heidin epätoivoinen ulina kuului sadan metrin päähän. Vanessa oli kietonut kätensä lujasti ystävänsä ympärille ja yritti nyt kuiskutella lohduttavia sanoja tuon korvaan. Lyhensin askeleitani valmiina häipymään paikalta Vanen tai Heidin komennosta, mutta suureksi yllätyksekseni Heidi vain viittoi mua tykönsä.
"Ööää..."
"Mitä Jay sano?" Heidi keskeytti sananhakuni ja tuijotti itkenein silmin omiini.
Mä valahdin hiukan kiusaantuneeksi.
"No jaa.. Ei se oikein kertonu yksityiskohtia.."
"Aikoko se.. Aikoko se lähteä pois täältä?" Heidi kysäisi nyyhkäillen välillä.
"Joo tai no.. Me oikeastaan", irvistin ja nostin käteni jo valmiiksi suojelevasti eteeni.
"Jarkko mitä hélvettiä!" Vane huudahti.
"Oottakaa nyt hetki kun mä selitän", pyysin rauhallisesti.
Tytöt katsoivat muhun odottavasti, joten päätin jättää kertomatta sen kohdan, kun tuo idea mun päähäni tupsahti ja etenin suoraan asiaan.
"No ajattelin että ois fiksua viedä se johonki tuulettuun, se on kuitenki koko ajan rypeny vaan täälä tai kotona enkä ihmettele vaikka hermot onki vähän tiukalla. Ja mä meen mukaan nii tutustutaa vähä siinä samalla ja katon sen perää", virnistin.
Heidi nyökkäili.
"Hyvä idea", Vanekin hymyili ja muodosti huulillaan äänettömän kiitoksen.
Nyökkäsin takaisin ja vilkaisin Heidiin, jonka mielenterveys alkoi selvästi jo kelautua takaisin. Mä lupasin hoitaa Vanessan kanssa tallin, koska tunsin ainakin omalta osaltani laiminlyöneeni pahasti tallilla asumisen tarkoituksen. Heidi ei halunnut palata Jayn kanssa kahdestaan, joten tyttö istuskeli penkillä ja jutteli niitä näitä.

Ilta hämärtyi nopeasti ja kuulin jonkun pirauttavan ovikelloani. Avasin oven ja virnistin käytävällä seisovalle Jaylle.
"Löysit sitte perille?" virnistin päästäessäni tuon sisälle.
"No jep, kävin jo pimpottamassa yhen mummon ovelle", jätkä naurahti jättäessään kenkänsä eteiseen.
Kävelin edeltä jääkaapille ja avasin Jaylle valmiiksi kylmän kaljan.
"Tänks."
Ohikiitävän hetken ajan mä tunsin vaivaantuneen ilmapiirin, mutta alkaessani höpöttämään jotain baarista, jonne me oltiin matkalla, unohtui sekin tunne saman tien. Me juotiin kämpillä molemmat kuusi kaljaa ja pari paukkua, ennen kuin lähdimme jo hiukan humaltuneina tallaamaan illanviettopaikkaamme kohden. Jay kertoili mulle joitakin kännikämmejään ja mä puolestani jaoin sille omiani. Matka sujahti ohi ja baarin ovella tunkeili juuri sopivasti muutama vanhempi mies. Kuulin poken huudahtavan hiukan isompaan ääneen ja siihen vastaavan kännisen örinän.
"Loistavaa", virnistin ja Jay perässäni astuin ovelle.
"Anteeks päästäskö me tästä", sanoin kohteliaasti.
Portsari vilkaisi mua nopeasti.
"Paperit?" se kysyi.
Irvistin ja vilautin ajokorttiani. Samassa selvästi ongelmia aiheuttanut miekkonen alkoi meluta jotakin rappioon joutuneesta nuorisosta ja siitä, miten heitä vakioasiakkaita syrjittiin.
"Menkää vaan", portsari sanoi pahoittelevasti, kun tarttui häirikköä niskasta kiinni ja paiskasi julmin ottein katukäytävälle kavereidensa sekaan.
Mä kiskaisin hämmästelemään jääneen Jayn nopeasti perässäni sisälle ja nauroin räkäisesti.
"Sehän kävi helpommin ku mä ootin", jätkä totesi hämmentyneenä.
"Tiskille", totesin ja osoitin sormellani baaritiskiä kohti.
Hetken aikaa Jay epäili kysyisivätkö työntekijät papereita, mutta kukaan ei tuntunut epäilevän mitään ja muutamaa tuntia myöhemmin me istuttiin täysin tuntemattomassa porukassa enemmän tai vähemmän tyhjien tuoppien ja shottilasien täyttämän pöydän ääressä ja naureskeltiin toisten jutuille kovaäänisesti, kuten humalatilaan kuului.
"Mitäs pojat", mä kuulin hunajaisen äänen niskani takaa ja vilkaisin olkani yli. Ensimmäisenä silmiini osuivat paidan venytetyn kaula-aukon suunnalta pursuavat rintapanssarit. Hätkähdin hiukan kauemmaksi ja nostin nopeasti katseeni tuon kasvoihin. Täyteläiset huulet olivat vääntyneet itsetietoiseen hymyyn ja siniset silmät sädehtivät innosta.
"Istu toki", Jay vastasi lähes yhtä hunajaisesti ja sumeasta olotilastani huolimatta tunsin kylmien väreiden karehtivan pitkin selkääni.
Tuo naikkonen ei tiennyt hyvää. Tilasin uuden paukun ja mulkoilin tuohon muukalaiseen epäröiden. Povipommi kiskoi toisesta pöydästä tuolin alleen ja hilasi sen aivan mun viereeni. Jay katsahti hiukan harmistuneesti meidän suuntaamme toiselta puolen pöytää, mutta tarttui tarmokkaasti tuoppiinsa selvästi innokkaana tuosta saaliista.
"Etkö sä olis herrasmies ja tilais mullekin?" vaalea tiimalasi kysyi ja tunsin sen käden koskettavan hellästi mun reiteni sisäpintaa.
Köhäisin kurkkuani ja tilasin tarjoilijalta toisen samanlaisen.
"Mä oon muuten Jay", jätkä esittäytyi pöydän toiselta puolen.
"Krista", nainen tai tyttö sanoi, mä kun en osannut sen iästä mitään sanoa. "Ja kukas sä olet?" se jatkoi työntäen ryntäänsä lähemmäs.
"Jarkko", vastasin kylmästi.
"Jarkko... Kaipaisitko sä tänään jotain muutakin kun juttuseuraa?" Krista hymyili.
"Ei se kaipaa. Sillä on tyttöystävä", Jay nojautui kuiskaamaan pöydän toiselta puolen.
Naikkosen kasvoille levisi pettynyt ilme, kun se vetäytyi kauemmaksi. Samalla se katsahti Jayta arvioivasti ja kulautti pöytään isketyn paukun kerralla kurkkuunsa. Jay suorastaan jumaloi tuota olentoa.

"Hyvä Jarkkoo!" pöydästä kuului sotahuutoja, kun mä horjahtelin karaokepaikalta muiden seuraan.
Onnistuin kuuden metrin matkallani kaatamaan kolme tuolia ja läikyttämään vanhemman rouvan oluet sen syliin.
"Missä Jay on?" mumahdin, kun haravoin baaria katseellani ja yritin löytää jätkää.
"Se taisi päästä yksityiseen karaokeen", yksi jätkistä nauroi muiden hykerrellessä ympärillä.
"Voi helvétin perse", multa pääsi, kun heilahdellen nousin ylös ja puin pusakan ylleni.
"Minne sä nyt?"
"Mä.. Paskalle", totesin ja naurahtelin itsekseni häipyessäni muutaman pihalla seisovan teinikakaran ohi kämpille päin.
Jay, Jay, Jay. Mä joutuisin armottomaan ristikuulusteluun jos jätkä tosissaan olisi puuhaillut jotakin sen uhkeauumaisen hempukan kanssa. Vane raivoaisi mulle, Heidi raivoaisi mulle eikä varmasti antaisi ikinä anteeksi, että päästin sen livahtamaan sormistani. Pérkeleen karaoke ja se pérkeleen typerä veto. Luojan kiitos mä menin laulamaan, muuten olisin joutunut juoksemaan munasillaan poliisilaitoksen ympäri. Toisaalta, se ei olisi ollut ensimmäinen kerta, mutta nöyryyttävää siitä huolimatta.
Horjahtelin itsekseni jupisten kotiin ja rojahdin sängylle jo toista iltaa peräkkäin umpihumalassa. Ei kestänyt kauaa kun sammuin ja tuudittauduin odottamaan aamulla luvassa olevaa krapulaa ja naisten hurjaa raivoa.
Auts.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   22.1.10 14:07:16

Vanessa

Heräsin aamulla kännykän piipitykseen. Ähkäisin ja hiljensin sen äkäisesti. Heidi tuhisi rauhallisesti viereisessä sängyssä, kun kiskoin vaatteita päälleni.
En raaskinut herättää häntä ja hiippailin yksin eteiseen, kiskaisin naulakosta hupparin päälleni ja astuin ulos.
Taivas oli pilvinen, eikä aurinkoa näkynyt. Vedin hupparini vetoketjun paremmin kiinni ja haukotellen menin talliin.
"Huomenta pollet!" Huudahdin ovelta ja sain vastaukseksi hörinäkuoron ja kolinaa, kun hepat nousivat karsinoissaan ylös odottamaan ruokaa. Ripeästi sain hevosille kaurat kuppeihin ja kävin laittamassa kahvin tallikämpässä tippumaan.

Istahdin sohvalle ja painoin silmäni kiinni. Väsytti. Olimme puhuneet Heidin kanssa melkein koko yön ja Heidi oli sen yön aikana varmasti kuluttanut vuotuisen kyynelvarastonsa loppuun. Naurahtaen ajattelin Jarkkoa ja Jayta, jotka heräisivät tuntien päästä päänsärkyyn. Parempi väsymys oli kun krapula!
Kahvin valuttua huitaisin kupillisen kurkusta alas ja lähdin kiikuttamaan hevosia ulos.
Gazette pääsi Rosan ja Ronjan kanssa samaan tarhaan ja ponitamma tuntui viihtyvän hyvin niin ison kuin pienenkin uuden ystävänsä kanssa.

Parin tunnin päästä tallissa seisoi enää rakas orini, jonka oli määrä päästä tänään ensimmäistä kertaa ulos.
Avasin karsinan oven ja pujahdin päätään heittelevän hevoseni luokse. Halasin sitä pitkään, kunnes sain sille ketjun suuhun ja talutin sen käytävälle. Riisuin sen jalasta kylmäkääreen, ja ilokseni jalka oli täysin nesteetön ja viileä. Levitin siihen kuitenkin linimenttiä ja harjasin orini kunnolla.
Irroittaessani Viliä ristikiinnityksestä, se tepasteli innoissaan arvaten, että nyt tapahtuisi jotain erikoista. Täpinöissään se tanssahteli perässäni ulos ja hirnui korvia vihlovasti pihalla. Kiskoin sitä pientä tarhaa kohden, jonka nähdessään hevonen lähti häntä kuin lippuna ravaamaan sinne päin.

"Ptruuu sooo, Vili rauhotu!" Kiljuin raahautuessani perässä kuin rukkanen ja yritin tempoa ketjusta, jolla ei tuntunut olevan mitään vaikutusta suuhun.
Tarhan portilla se päättikin, ettei halunnut sinne ja ryntäsi tammojen tarhalle päin täyttä ravia höristen. Naru poltti käsiäni yrittäessäni pitää kiinni, mutta Vilin riuhtaistessa tunsin vain polttavan tunteen käsissäni ja kaaduin takapuolelleni maahan.
Korskuen ori pysähtyi tammojen tarhalle ja kauhukseni huomasin Gazetten kääntävän takapuolta Viliä kohden. Se oli kiimassa.
Pinkaisin ylös ja syöksyin Vilin eteen huitoen riimunnarulla hevosta.
Ennen kiltti oriini nousi takajaloilleen etujalkojen huitoessa silmieni edessä ja peruutin kauhuissani taaemmas.
Ori karjui kun riivattu tammoille polkien etujalallaan ja tupsautteli hännällään.
Tajusin, etten pärjäisi yksinään ja lähdin pinkomaan päätaloa kohden.

Jarkon golf näytti tulevan pihatiellä tallia kohden ja pysähdyin pihalle viuhtoen käsiäni pojille. Jarkko parkkeerasi autonsa jarrut vinkuen ja molemmat pojat hyppäsivät autosta ja syöksyivät luokseni.
Huitasin yhä tarhan ulkopuolella möyryävää oriani kohden ja pojat pinkaisivat nyökäten Vilin taakse.
Yhdessä saimme riimunnarulla huitoen jahdattua Vilin omaan tarhaansa. Tarhassa se juoksenteli hirnuen ympäriinsä ja rukoilin mielessäni, ettei sen jalka kipeytyisi uudestaan.
"Miten se karkas sulta?" Jarkko kysyi nojaten aitaan katse Vilissä.
Selitin tilanteen ja Jarkko nyökkäsi vakavana. Poika oli varmasti pelästynyt tammojensa puolesta.
"Mä mietin, et jos siirrettäs tammat tonne perälaitumelle? Siellä on paljo enemmän heinääki ja Vilin on kuitenki pakko olla viel vähän aikaa tossa minitarhassa", kysyin Jarkolta ja joka nyökkäsi. Nyt vasta huomasin molempien kalvakat kasvot ja Jarkon tuiman ilmeen.

"No, mites meni baarissa?" kysyin virnuillen ja sain hämmästyksekseni osakseni vain muminaa ja molemmat pojat tuntuivat olevan erityisen kiinnostuneita omista kengänkärjistään.
Tunsin epäilyn nostavan päätään ja tartuin Jarkkoa hihasta ja lähdin hinaamaan tätä tallikämppään.
Siellä istutin tämän sohvalle ja tuijotin tätä tiukasti silmiin.
"Ala laulaa", komensin ja Jarkko huokaisi.
"Jaylla oli viime yönä toinen muija", tämä viimein sai sanottua ja mun oli pakko istua sohvalle.
Jarkko selitti mulle koko baari-illan tapahtumat, kuinka Jay oli iskenyt muijan baaritiskillä, kadonnut johonkin ja ilmestynyt aamulla kaula syötynä Jarkon oven taakse.

Sisäistettyäni asian pomppasin taas ylös sohvalta ja potkaisin Jarkkoa polveen.
"Hyvä Jarkko, hyvä, hienosti vahdittu! Sai Jay ainakin kunnon tuulettumista Heidistä! Tiedätkö sä, että Heidin sydän särkyy? Se itki mun sylissä koko viime yön ja mä vaan hoin että kaikki järjestyy, mutta samalla sä viet sen suoraan toisen muijan jalkojen väliin! Ja luuletko sä oikeesti, että mä uskon sellasta páskaa, että sä olisit menny kotiin nukkumaan kun Jay on tositoimissa? Miten tyhmänä sä mua oikein pidät!"
Työnsin suuren mielihalun heittää Jarkkoa jollain takaa-alalle, tönäisin tämän sohvalle nurin ja painuin ulos paiskoen ovia. Pahaksi onnekseen Jay istuskeli tallin nurkalla ja ryntäsin tämän luokse.

Olin aukaisemassa suutani, kun näin tummat läiskät pojan kaulassa. Päässäni sumeni, nostin käteni ja läimäytin Jayta poskelle avokämmenellä niin kovaa kun jaksoin. Poika kellahti poskeaan pidellen nurin nurmikolle ja kirosi rajusti.
"Saatánan kúsipää, en olis susta ikinä uskonu! Älä näytä ikinä enää naamaas Heidille ja ala painua nyt kotiin tai mä mukiloin sun pärstäs uuteen uskoon", sähisin säikähtäneelle pojalle, joka nousi kun nousikin ylös ja kaappasi mut halaukseen.
Yritin rimpuilla irti, mutta Jay likisti mua itseään vasten.
"Anteeksi Vanessa", hän sanoi päästäen musta irti ja lähti kävelemään pois päin.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: chapter 
Päivämäärä:   23.1.10 12:41:35

Saattaa olla hieman tönkköä tekstiä, mutta koittakaa kestää ;D

Heidi

Hiukse aivan pörrössä seisoin eteisen ikkunalla. Ulkona huutava Vane näytti mitä raivokkaimmalta ihmiseltä, mitä maan päältä löyty. Tytön huutaminen oli herättänyt jopa minunkin sitkeät uneni ja nyt en voinut tajuta hiukkaakaan, mistä oli kyse. Näin vaan, kuinka Jay otti Vanen tiukkaan halaukseen, sanoi jotain ja sen jälkeen Vane kaatoi tämän nurmikolle. Tyttö lähti vähän liiankin reippaasti kohti tallia ja en voinut estää itseäni lähtemästä selvittämään asiaa. Ulko-oven kolahdus sai jopa Vanen pysähtymään ja vaikka olimme melko kaukana toisistamme, mä saatoin tuntea oudon tunteen meidän välillä. Jay puolestaan seisoi yhtä kärttyisän näköisenä kuin eilenkin. Mikä silläkin taas oli? Tomerasti ja itsevarmuutta keräten harpoin tallipihan läpi. Katsoin Jayhin ja Vaneen kysyvästi, mutta molemmat olivat hiljaa.
"Alkakaa selittää!" huusin ja molemmat kavahtivat ääntäni. Jayllä ei ollut aikomustakaan sanoa mitään, poika vain seisoi ylimielisen näköisenä. Katsoim Vaneen vaativasti.
"Usko mua, sä et halua tietää", tyttö piipitti.
"Totta helvétissä mä haluan tietää mitä toi jätkä on tehnyt! Sille sä selvästi oot suuttunut!" sanoin vähän liiankin vihaisesti. Vane veti syvään henkeä ja aloitti sitten:
"Se petti sua jonkun tytön kanssa." Sisälläni kirpasi, eikä se ollut aivan pientä. Jalkani tuntuivat pettävän alta. Otin pari horjahtelevaa askelta ja Vane syöksyi pitämään mua pystyssä. Mi-mitä poika oli tehnyt?
"Jay, eihän se oo totta", kysyin ääni värähdellen ja tunsin kosteuden nousevan silmäkulmiin. Jay ei näyttänyt minkäänlaisia katumuksen merkkejä ja nyökkäsi itsevarmasti. Poika katsoi muhun vielä, mutta käänsin katseeni pois ja poika lähti talsimaan tallia kohti. Haukoin henkeä ja lysähdin voimattomana maahan. Miten Jay oli voinut? Vasta pari viikkoa sitten se oli vannonut kuinka ihastunut se oli ollut ja nyt se oli hypännyt sänkyyn jonkun povipommin kanssa. Miten se saattoi? Eikä jätkä edes katunut tekojaan. Purskahdin taas hillittömään itkuun.
"Älä itke Heidi, ei Jay oo sen arvonen", Vane yritti lohduttaa ja tyttö kietoi kädet ympärilleni. Vaikka Jay ei ehkä enää ollut vähään aikaan ollut niin ihastuttava kuin poika oli alussa ollut, silti pettäminen oli ottanut sydämestä asti. Miten se oli saattanut? Jay oli kanssa yksi paskámainen kúsipää!

Jay ei ollut jaksanut jäädä tallilla katselemaan itkuista naamaani, sillä poika oli vain katsonut halveksuvasti minuun ja hypännyt sitten prätkänsä kyytiin. Olin päättänyt ryhdistäytyä ja katsoessani itseäni peilistä järkytyin pahemman kerran. Turvonneet silmät ja mustat silmänaluset ja kasvoja koristi pahasti pörrössä olevat hiukset. Nopeasti vetäisin meikkivoidetta naamaani ja kiedoin hiukset ponihännälle. Jo hieman reippaampana astelin tallille päin hakemaan Masaa pitkälle maastolenkille. Kunnon laukka tekisi nyt terää. Vane siivosi karsinoita täydessä työn vauhdissa ja tyttö pysähtyi säälivästi kuin seinään, kun kävelin tämän ohitse. Vane katsoi muhun silmät surullisina, mutta naurahdin.
"Kyllä, se sattu ja pahasti, mutta nyt mussa on enää jäljellä vihaa sitä jätkää kohtaan ja en aio surra sellasen páskaläjän perään", totesin ja Vane naurahti.
"Toi on oikeeta ajattelua", tyttö sanoi hymyillen ja jatkoi sitten karsiann puhdistamista. Kävelin reippaasti ulos tallista riimunnaru kädessäni ja nähdessäni Masan, saatoin jo kuvitella, että päivästä tulisi hieman parempi.

Vihreät oksat kurottelivat meitä kohti, kun rämmimme yli ojien ja juurien. Masa haisteli uteliaana ilmaa ja höristi korviaan linnun lehahtaessa lentoon läheisessä puskassa. Pörrötin hevosen vaaleaa harjaa ja keräsin ohjat käteen, sillä polun loputtua edessä olisi maaston pisin laukkasuora. Ruunani taisi aavistaa, mitä tuleman piti, jotenka hevonen alkoi malttamattomana tanssahdella eteenpäin polulla.
"Soojaa", hoin rauhoittavasti ja löysäsin ohjista. Se ei auttanut tällä kertaa, jotenka heti päästessämme hiekkatielle, annoin tarkat laukka-avut ja nousin nojaamaan eteenpäin satulasta. Vauhti kiihtyi kiihtymistään ja Masan kaviot rummuttivat maata rytmikkäästi. Vesi valui silmistä ja painauduin lähemmäs hevoseni kaulaa. Puut vilistivät hurjaa vauhtia ohi ja tuuli takertui hiuksiini. Suoran loppu häämötti hieman liiankin nopeasti ja sain pidätellä Masaa melko rajusti, jotta ruuna ei lähtenyt ryöstämään vauhdin huumasta. Lopulta hevonen tajusi, että omistajaa piti kuunnella ja siirtyi letkeään raviin. Hiljalleen siirsin ruunan käyntiin ja annoin vapaat ohjat.
"Hieno poika! Sä oot kyllä jätkistä paras", totesin säteilevästi. Kuin itsestään, kaikki Jayn lapsellisuudet olivat kadonneet mielestäni. Onneksi en tiennyt, että tallilla odottaisi vielä pahemi draama.

Mä olin juuri saanut Masan takaisin laitumelle, kun kuulin vihaista huutoa päätalolta päin. Ihmetellen kurkistin ulos tallinovesta. Vane huusi täyttä kurkkua Jarkolle jostakin pettämisestä ja siitä, miten tämä oli vaipunut Jayn tasolle. Jarkko yritti epätoivoisesti selittää, ettei voisi koskaan tehdä mitään sellaista. Vanen tönäistessä miestä poispäin itsestään ja lähtiessään harppomaan vihaisesti talliin, käännyin suosiolla kannoilleni ja esitin, etten ollut kuullut riitaa. Vane tuli itkin talliin ja vetäisi oven kiinni perässään. Tyttö oli aivan shokissa ja tämän kädet tärisivät.
"Mikä on?" kysyin huolestuneena ja nojauduimme vierekkäin istumaan Vilin karsinaa vasten.
"Jarkko... se..", tyttö niisti välillä taskustaan löytyneeseen nenäliinaan ja jatkoi: "se on ihan varmasti kanssa pettänyt mua." Vane purskahti vielä hillittömämpään itkuun ja nojautui olkapäätäni vasten. Jarkkoko pettäisi? Ei ikimaailmassa. Jätkähän oli Vaneen aivan hulluna. Vane vuodatti, kuinka ei uskonut Jarkon vain menneen kotiin baarikeikän jälkeen jne. Silitin tytön hiuksia ja yritin ladella lohduttavia sanoja.
"Mä en vaan voi uskoa, että se pettäis sua. En sitten millään", selitin.
"Entä jos puhuisin sille? Auttaisko?" Vane katsoi muhun kiitollisena ja nyökkäsi hyväksyvästi. Halasin ystävääni ja lähdin sitten rivakasti kohti päätaloa.

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   23.1.10 13:51:18

Jarkko

Istuskelin kädet tiukasti niskan taakse ristittyinä ja ummistin silmäni. Mä en ymmärtänyt, miten Vane edes kehtasi epäillä mua pettämisestä. Kuulin oven käyvän, mutten vaivaantunut avaamaan silmiäni. Tulija olisi joko Vane, joka halusi haukkua mut vielä syvemmälle, tai Heidi joka halusi olla osana mulle huutamista.
"Jarkko?"
Ääni kuului Heidille, mutta sen sävy oli odottamaani ystävällisempi. Raotin toista silmääni ja ynähdin.
"Kuule mä tulin tänne ihan vaan kysyäkseni että ootko sä pettäny Vanea niinku.. Jay petti mua", Heidi kysyi hiljaa ja puri huultaan, jottei olisi purskahtanut lohduttomaan itkuun.
Mä avasin silmäni kunnolla ja laskin kädet syliini. Huokaisin syvään ja nostin katseeni tytön hitaasti kostuviin silmiin.
"Mä en ikinä tekis niin Vanelle", totesin sitten haikeasti.
Heidi nyökkäsi ja istahti alas.
"Mä tiiän kyllä.. Toivon vaan että Jay olis samanlainen..."
"Tuu tänne", mä hymähdin ja levitin käteni.
Nyyhkäillen Heidi asettui käsieni väliin ja rutisti omansa mun ympärilleni. Mä rutistin tyttöä lujasti ja hymyilin.
"Kuule, se Jay mulkku on ehkä pahin apina jota mä oon ikinä tavannu. Sä oot niin mahtava tyttö että sulle ei kuka tahansa kelpaa. Ja nyt, kun mä olen sun uusi paras miespuolinen ystäväs, niin tuot joka ikisen jätkän mulle arvioitavaks, ennenku meet ihastumaan. Onko selvä?" kysyin hymyillen ja työnsin Heidin kauemmaksi nähdäkseni tuon kasvot.
Tyttö hymyili kyyneltensä takaa ja alkoi nauraa lohdullisesti.
"Voi että.. Kukaan ei varmaan ikinä oo ollu mulle noin kiltti", Heidi hymyili pyyhkien silmäkulmiaan.
Virnistin ja taputin tytön kättä varovasti.
"Mä oon ihan oikeasti hyvä jätkä, eikä sun tarvi olla huolissas Vanen puolesta", totesin hiukan vakavammalla äänensävyllä.
Heidi nyökkäili ja hymyili.
"Mä kyllä tajuan sen. Ja aion takoa sille syvällä parhaan ystävän äänellä, että unohtaaki ne epäilynsä", Heidi virnisti.
Tuuletin kättäni ilmassa ja päästin voittohuudon karkamaaan huuliltani. Heidi naurahti ja lähti vauhdilla takaisin ulos etsimään Vanessaa.

Makoilin ilman paitaa auringon lämpimien säteiden porottaessa kuumina selkääni. Viileä ruohikko tuoksui kesältä ja tyytyväisenä mä polttelin tupakkaani alistajat päässä.
"Näytät ihan rantaleijonalta", itkenyt ääni sanoi.
Mä kohotin päätäni viltiltä ja katsoin tutkivasti Vanen silmiin. Olin iloinen siitä, ettei se saattanut lukea pelästynyttä katsettani lasien linssien takaa. Vane istahti mun viereeni viltille ja pyyhkäisi silmiään nopeasti.
"No?" kysyin hiukan kärkkäästi ja tumppasin tupakan.
Vanessa istui hiljaa ja pyöritteli käsiään hermostuneena.
"Anteeks", se kuiskasi ääni murtuen lähes kuulumattomasti ja alkoi tärähdellä nyyhkytysten voimasta.
Mä kohottauduin istumaan ja kiedoin käteni tytön ympärille. Painoin sen tiukasti paljasta rintaani vasten ja silitin hellästi auringossa sädehtiviä hiuksia.
"Anteeks", tyttö toisti.
"Älä välitä kulta pieni. Ei kaikki voi olla yhtä täydellisiä ku minä", virnistin leikkisästi ja sain Vanen nauramaan hyväntuulisesti.
"Sä oot niin... Niin epätodellinen", Vane huokaisi lopulta.
"Tiiän. Unelmien täyttymys. Satujen prinssi.. Ihan ku toiselta planeetalta tullu.."
"Oot ilmeisesti kuullu useamminki tän saman?" tyttö kysäisi hiukan mustasukkaisesti.
"Joo. Mutta sun suustas se kuulostaa niin paljo paremmalta", hymyilin ja hivutin kasvoni tytön kasvojen eteen.
Tunsin kiihtyvän hengityksen kasvoillani, kun painoin hellästi huuleni tuon huulia vasten ja annoin niiden tanssahdella keveästi toisiaan vasten. Vane kiihtyi koko ajan enemmän. Ensin tyttö kietoi kätensä lujasti niskaani ja tukisteli mua hellästi, sitten hiukan rajummin. Se alkoi puskea mua maahan ja onnistui kellistämään mut selälleni viltille. Vane itse asettautui huuliaan irrottamatta hajareisin päälleni ja hivutti nopeasti etsivät kätensä yläruumiini läpi farkkujen napeille. Tyttö avasi niitä kärsimättömästi, kun mä vihdoin hillitsin itseni ja tartuin lujasti kiinni sen ranteista.
"Jarkko. Mä haluan.."
"Tiiän, etkä oo ainut. Mutta ei vielä", toppuuttelin ja katsoin tuon silmiin lämpimästi.
Vane yritti vielä moneen kertaan saada mut huijatuksi mukaan, mutta mä pidin tiukasti kiinni päätöksestäni ja lopulta tyttö luovutti.
"Heidin pitää mennä tänään kotiinsa yöks. Enkä usko että Jaykään jää", Vane aloitti hiljaa.
"Mmh, vai jäädään me kahestaan", virnistin silmääni iskien.
Pieni toivonkipinä välähti tytön silmiin.

Mä kävin illemmalla heittämässä Heidin kotiin ja vannotin sitä tulemaan takaisin tallille, mikäli sen paha olo pääsisi kasvamaan liian suureksi. Ajaa köröttelin takaisin päätalolle ja astuin sisään. Mä olin viipynyt kaupassa vain tunnin verran ja koko talo oli sinä aikana täytetty hajustekynttilöillä ja romanttisella musiikilla. Joka paikassa oli ties minkälaista vilttiä ja pehmikettä.
"Vane?" huudahdin huvittuneena ja kuulin kantojen kopinaa.
Tyttö astui mun eteeni hiukset pehmeinä kiharoina laskeutuen. Sen kasvot sädehtivät kauniimpina kuin koskaan, enkä mä voinut olla laskematta katsettani hitaasti alas. Mustan, lähes hävyttömän lyhyen ja läpinäkyvän yömekon alta pilkottivat tummat rintaliivit ja alushousut. Eivätkä ne tottavie olleet mitään mummomallia. Jalkaansa Vane oli vetänyt tummat piikkikorot, jotka tosissaan saivat sen kauniit sääret näyttämään pidemmiltä. Nielaisin ja jatkoin kauppakassien kanssa rennosti matkaa kohti keittiötä. Vanessa ei varmasti aikoisi luovuttaa, mutta mä laittaisin sen yrittämään tosissaan, ennen kuin tarjoaisin palkinnon hyvillä mielin.
Lappasin ostokset kaappiin ja käännyin ympäri vain nähdäkseni nojatuoliin rennon seksikkäästi istahtaneen tytön. Se tuijotti mua kutsuvasti silmillään ja taivutti sormeaan itseään päin. Mä näin kirkkaanpunaiseksi lakatut kynnet ja virnistin. Se oli selvästi huolitellut itsensä pikkutarkasti.
"Mistä moinen vaiva?" kysyin hymyillen, kun astuin lähemmäksi ja vedin käteni puuskaan.
"Onko noin vaikea arvata?" tyttö hymyili viettelevästi.
"Eipä oikeastaan", vastasin tasapaksulla, hiukan välinpitämättömällä äänellä ja istahdin sohvalle.
Vane tuijotti mua epäuskoisesti, kun riisuin hupparini ja nostin jalat pöydälle ja aloin selaamaan kanavia. Vilkaisin sitä silmänurkastani ja näin sen uuden, paljon päättäväisemmän asenteen. Varovasti se hivuttautui mun viereeni ja istahti turhankin lähelle. Tunsin käden laskeutuvan olkapäälleni ja valuvan siitä hitaasti rintaani pitkin paidan helmalle ja sen alle. Tyttö siveli hellästi mun vatsaani ja painoin halukkaasti huulensa mun kaulalleni. Suljin silmäni ja virnistin leveästi. En uskonut jaksavani odottaa kovinkaan kauaa, mutta tekisin parhaani.
Vane huokaili raskaasti korvaani ja tarttui molemmin käsin paitani helmaan vetääkseen sen pois mun yltäni. Mä kuitenkin estin tytön aikeet ja katsoin tuota toruvasti.
"Voi kulta pieni..."
"Meillä on kumeja", tyttö sanoi nyt jo anoen.
Hymyilin tuolle hellyttävälle olennolle ja painoi kevyen suukon tytön nenänpäähän.
"Rakas", hymyilin ja tunsin tuon taas alkavan sivellä mun vatsaani.
Nyt Vane ryhtyi uhkarohkeaksi ja laski kättään pitkin mun reittäni, valutti sitä kutitellen sisäreittä pitkin ja puri alahuultaan viattoman näköisesti. Hemmetti.
"Tuu tänne", mä lopulta huokaisin ja rajusti vedin tytön päälleni istumaan.
Vane sammutti television ja huoneeseen laskeutui kynttilöiden valaisema pimeys. Mä annoin sen vetää t-paidan pois yltäni ja suutelin hellästi sen kaulaa laskeutuen aina alemmaksi. Solisluita, rintakehää. Vanessa huokaili ja tukisteli mua hellästi. Valutin käsiäni sen reisiä pitkin yöpaidan helmalle ja keplottelin sen hellästi pois tytön yltä, joka parhaillaan potki korkokenkiä lattialle.
"Mmhm, Jarkko.."
Hiljensin tytön suudelmalla ja sivelin varovasti sen paljasta selkää lämmenneillä sormenpäilläni. Vanessa kiemurteli sylissäni ja värähti hiukan mun räpsäyttäessä rintaliivien hakaset auki. Vane antoi niiden hiukan epävarmasti pudota käsiään pitkin mun syliini, josta mä heitin ne lattialle.
"Kaduttaako?" kysyin hiukan huolestuneena yrittäessäni saada selvää tytön kasvoista.
"Ei. Mä vaan epäilen että... Jos mä.. En ookaan tarpeeks hyvä.."
Helähdin hiljaiseen nauruun.
"Voi pikkusta", virnistin ja painoin huuleni tuon kaulaa vasten.
Vane hiljeni ja retkautti päänsä taakse silmät ummessa. Se etsi mun farkkujeni nappeja ja ystävällisesti mä ohjasin sen kädet oikeaan paikkaan. Tunsin housujen avautuvan ja nousin hiukan, jotta tyttö saisi vedettyä ne mun nilkkoihin. Potkin farkut jalastani ja samalla onnistuin irrottamaan sukatkin. Vanessa värähti jälleen, kun laskin käteni sen kylkiä pitkin lanteille ja hivutin sormeni alushousujen reunoille.
"Ootko sä varma?" mä vielä varmistelin.
Vane nyökkäsi ja suorastaan pakotti mut riisumaan viimeisenkin vaatekappaleen yltään. Siinä se nyt sitten istui mun sylissäni hajareisin, kynttilänvalossa. Alasti.
"Rakastan sua", mä henkäisin, kun nostin tytön syliini ja kiidätin lähtintä makuuhuonetta kohti. Vane naurahti purressaan mun korvaani hellästi. Laskin tytön varovasti sängylle ja aloin kuumeisesti etsiä Vanessan aiemmin väläyttämää kortsupakettia.
"Se on mun laukussa", tyttö sanoi.
Tongin sitä kädet täristen ja vihdoin löysin etsimäni.

Vanessa hengitti raskaasti, kun mä vihdoin erkanin tytöstä ja laskeuduin sängylle sen viereen. Vetäisin hiukan peittoa itsellenikin ja hengähdin syvään.
"Oliko se sellasta ku ootit?" tyttö kysyi ujosti.
Hymähdin väsyneesti.
"Parempaa."
Vane hymyili tyytyväisenä ja sulki silmänsä. Mä nousin käydäkseni vessassa poistamassa erään epämukavan, mutta tarpeellisen kertakäyttötavaran. Vane jäi sänkyyn makoilemaan ja häpeilemättä tutki silmillään mun alastonta vartaloa. Virnistin kiusoittelevasti ja hyppelin laukusta ympäri huonetta viskomieni vaatekappaleiden yli vessan puolelle.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   23.1.10 18:53:33

Vanessa

Heräsin auringon paistaessa suoraan silmiini ja ensimmäinen, mikä mieleeni juolahti oli eilinen ilta. Hymyilin onnellisena ja hapuilin käsilläni Jarkkoa vierestäni. Käteni haukkasi vain tyhjää patjaa ja tajusin kellon olevan niin paljon, että Jarkko olisi jo tallissa. Kaivoin kännykän lattialta ja kauhukseni se näytti kymmentä. Jarkko olisi varmaan siivonnut jo karsinatkin, yksin! Venyttelin tuntien itseni notkeaksi, hyppäsin sängystä ja puin ripeästi lyhyet shortsit ja topin päälleni. Syöksyin talliin, jossa Jarkko kärräsi juuri viimeistä kuormaa lantalaan. Juoksin suoraan tämän syliin ja suikkasin suukon tämän huulille. "Tais muuten jäädä eilen illalla sanomatta, että mäkin rakastan sua", kuiskasin tämän korvaan ja tunsin käsien kiertyvän tiukemmin vyötäsilleni. "Saat jatkossakii epäillä mua pettämisestä, jos järjestät samanlaisen shown kun eilen", Jarkko sanoi kiusoitellen. Tönäisin polvellani tätä jalkojen väliin ja pinkaisin ulos ennen mahdollista kostoa. Kuulin askeleita perästäni ja pihalle päästyäni juoksin yhä kovempaa karkuun hihitellen. Kohta kuitenkin lensin selälleni nurmikolle ja Jarkko istahti hajareisin päälleni. Kiemurtelin muka paniikissa tämän alla ja haukoin henkeäni.
"Pitääks sulle antaa tekohengitystä?" Häkellyttävän komea miehenalku kysyi vieraalla, hyvin matalalla äänellä ja tunsin käden hivuttautuvan lantiolla toppini alle.
Ennen kun ehdin vastata, huulet painuivat kovina omilleni ja tunsin taas tuttua kiihkoa. Vedin Jarkon päälleni ja kiedoin jalkani tämän lanteiden ympärille.
"Hei mikä pornoshow täällä on keskellä pihaa?"

Hätkähtäen Jarkko pomppasi päältäni ja nousi ripeästi ylös kiskaisten mut kädestä viereensä. Jay seisoi nojaten DeeDeen tarhan aitaan rennosti hymyillen. Tuhahdin ja mulkaisin poikaa. Yllätyksekseni aina niin aikuinen Jarkkokin puristi kättään nyrkkiin ja rauhoitellen kiedoin käteni tämän ympärille.
"Mitä sä täältä enää haet? Nätti mustelma muuten, ootko sä kaatunu?" Vinoilin Jaylle ivallinen hymy kasvoillani. Jay vaan virnisti takaisin, käveli luoksemme ja nipisti poskestani. "Oo onnellinen, etten vaadi tästä korvauksia, neitiseni. Tulin pakkaamaan DeeDeen kamat", Jay ilmoitti naama peruslukemilla ja tunsin leukani loksahtavan.
"Sä sitten lähdet takaisin Jenkkilään?" Jarkko sanoi vieressäni ja siirsin katseeni tähän.
"Täh?" sain ähkäistyä kurkustani, jota oli ruvennut yhtäkkiä kuristamaan. Jay nyökkäsi kääntäen selkänsä mulle rapsuttaen hevostaan turvasta sanoen, että niin olisi parempi. Poika tuntui taas olevan kaivattu oma itsensä ja tunsin polvieni pettävän. Kaikki yhdessä vietetyt vuodet, meidän erottamaton kolmikko, kaikki pyyhkäistäisiin nyt pois. Lysähdin nurmikolle kietoen käteni polvien ympärille ja purskahdin lohduttamaan itkuun, ehkä miljoonatta kertaa tällä viikolla. Jarkko kumartui heti puoleeni, mutta kohta tunsin myös Jayn käden ympärilläni.
"Vanessa heeeii, rauhotu, niin on Heidille ja sulle parempi. Mä pilasin kaiken, se nainen sokaisi mun silmät. Ja en mä eliniäksi katoa, ette te musta kokonaan eroon pääse", poika sanoi naurahtaen. Halasin yhä nyyhkyttäen Jayta ja nojasin tämän olkaan. "Miten mä selviän ilman mun omaa Jenkkiä?" nyyhkäisin.
"Jarkko pitää susta huolta, ja mä soittelen sulle ainaki kerran viikossa!"
Nyökkäsin ja pyyhkäisin kirveleviä silmiäni. En osannut kuvitella tallia ilman Jayta.

Jay lähti. Seuraavana päivänä tämä lastasi DeeDeen hevoskuljetusautoon ja ajoi vanhempineen pois. Vollotin täyttä kurkkua Jarkon kainalossa katsellen tiellä pomppivaa kuljetusautoa ja pystyin lopettamaan vasta, kun auto katosi mutkan taakse.
Heidi oli pysytellyt kotona, tämä ei ollut pystynyt edes hyvästelemään Jayta ja ymmärsin tätä hyvin. Tämä oli vapaapäivänsä tallitöistä ansainnut ja varmasti kotona olo teki tälle hyvää.
Mutta ei huonoa ilman jotain hyvääkin, Kaarina soitti päivällä minun ja Jarkon juodessa kahvia tallikämpässä. Hänen valmentajaystävänsä tulisi tänään käymään, ja saisimme Gazetten tänään kanssa yksityistreeniä, koska se ei tuntenut vielä muita hevosia. Hieman piristyneissä tunnelmissa laitoimme Jarkon kanssa ponitammaa kuntoon.
Kaarinan ystävä oli melkein viisissä kymmenissä oleva nainen, Teija, jonka Jarkko tunsi estepiireistä. Tämä oli oikein mukava ja hermostuneisuuteni katosi taivaan tuuliin. Teija käski verrytellä ensin parilla käyntikierroksella ja sitten kootussa ravissa. Gazette tuntui vireältä, mutta notkealta kuin kissa, allani ja se painui kevyesti kuolaimelle. Menimme puolisen tuntia koulua ja Teija oli varsin osaava, koska jouduimme molemmat tekemään kunnolla hiki päässä töitä. Kassu kulki kuitenkin upeasti, ja harvinaista oli, että nautin koulusta täysin siemauksin.
Kuitenkin olin iloinen, kun näin Teijan pystyttävän esteitä kentän keskelle.
"Kokeillaan, miten korkeita se menee helposti, niin tiedetään mihin luokaan se elokuussa ilmoitetaan." Teija hihkaisi mulle ja nyökkäsin. Ravasin kenttää ympäri rauhoitellen pikkuhiljaa kuumuvaa tammaa lyhennyksillä ja pidennyksillä. Että se sopi alleni hyvin, vaikka itse sanoinkin!
Ohjasin tamman 80 senttistä pystyä kohden pyöreässä laukassa, pidätin ja Gazette lennähti helposti yli. Taputin leveässä virneessä sitä kaulalle ja annoin pitkät ohjat.
"Selvä homma, taitaa olla 80 sentin luokka, vai mitä?" Teija hymyili, taputti Kassua kaulalle ja kiiteltyäni tätä vuolaasti lupasi tulla ylihuomenna uudestaan.
Jäähdyteltyäni ponitamman laskeuduin selästä ja kiedoin käteni katselemaan tulleen Heidin ja Jarkon ympärille. Suukotin Jarkkoa poskelle ja puristin Heidiä itseäni vasten.
"Uskokaa pois, kyl se aurinko viel risukasaankin paistaa!" Hihkaisin ja talutin Gazetten talliin.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: chapter 
Päivämäärä:   23.1.10 21:50:40

Heidi

Oliko se muka oikeasti totta? Oliko Jay lähtenyt sanomatta minulle mitään. Tunsi katkeruutta poikaa kohtaan. Olisi tämä edes viestin voinut lähettää. Jätkä oli kuitenkin päättänyt lähteä ja jos Vane ei olisi saanut asiaa selville, en varmasti olisi saanut tietää pojan lähdöstä ennen kuin tämä olisi ollut jo toisella mantereella. Pudistelin toivottomana päätäni ja nostin kotoa tuomani vaatteet pois vaatekassista. Kaikestan huolimatta osasin jollain tavalla kaivata Jaytä. Olihan meillä sentää monta yhteistä vuotta takana. Hymyillen muistelin, miten olimme tavanneet. Mä kömpelönä olin Masan kanssa aivan pihalla kaikesta ja poika oli yrittänyt auttaa. Voi niitä aikoja. Pudistin hiljaa päätäni. Kaiken oli vain täytynyt loppua niin kamalasti. Kyykistyin laittamaan mustaa vaatekassia sänkyni alle ja suuntasin sitten keittiöön. Päivän illallinen oli tekemättä ja osasin arvata, että vuoro siirtyisi tänään minulle. Tutkiskelin tiskipöydän kaappeja etsien pussillista spagettia, joka onneksi löytyi pitkän etsinnän jälkeen. Laitoin vettä kiehumaan ja siirryin paistamaan jääkapista löytynyttä jauhelihaa. Oven kolahtaessa eteisessä, olin jo täydessä vauhdissa tekemässä viikon herkullisinta ateriaa. Vane käveli Jarkko käsipuolessaan keittiöön ja pariskunta istuutui pöydän ääreen tuoksuja haistellen.
"Mitäs neiti tänään tekee?" Vane virnisti ja naurahdin tämän ilmeelle.
"Spagettia ja tomaattijauheliha kastiketta mozzarellasalaatin kera", selitin ja arvokkaasti osoitin vaivalla tehtyä salaattikulhoa. Hyräillen siirryin sekoittamaan kastiketta ja keittiöön laskeutui vaivautunut ilmapiiri. Saatoin tuntea Vanen ja Jarkon kysyvät katseet selässäni.
"Mitä nyt?" kysyin hämmentyneenä ja vilkaisin vuorotellen ystäviäni. Vane katsoi vaativasti Jarkkoon ja poika aloitti:
"Me vaan halutaan varmistaa, että sä oot siis ihan kunnossa, vaikka Jay lähti? Otat sen jotenkin niin kevyesti." Jarkon äänessä piili varovaisuus ja tämä selvästi pelkäsi, että loukkaantuisin utelemisesta.
"Mun tunteet siihen jätkään hälveni melko pieniksi sen pettämisen ja murjottamisen jälkeen. Kyllähän mä sitä tuun kaipaamaan, me oltiin ystäviä niin kauan, mutta tuskin mä koskaan voisin sen kanssa enää olla ystäviä. Menneet on menneitä. Mä en halua itkeä sellasen jätkän perään, joka ei ansaitse sitä", totesin ja yritin kuullostaa mahdollisimman luontevalta, mutta en silti liian kylmältä. "Ja nyt kun saitte tietää, niin voisko joku tulla kaataan vedet pois spagetista, niin päästään syömään." Vane saapui heti vapaaehtoisena ja vetäisi kattilan lavuaarille.
"Mä tässä sitten katankin pöydän", Jarkko ilmoitti ja avasi astiakaapin oven.

Mahani pömpötti melkein ulos paidan sisältä, kun makasin puolikuolleena sohvalla. Vane ja Jarkko sen sijaan olivat vallanneet lattian tyynyjen kera. Olimme syöneet itsemme ähkyyn pahemman kerran. Meinasin pulauttaa ruoat ulos, kun televisio pamautti yllättäen mainoksen jostakin sairaalasarjasta, jossa leikattiin parhaillaan ihmisen peräsuolta. Vane kikersi esitykselleni lattialla ja katsahti muhun huvittuneena.
"En mä voi sille mitään, että oon aivan täynnä ja telkkari oksettaa", naurahdin. Jarkko hymähti ja nousi ripeästi pystyyn, kun puhelin pirahti soimaan aulassa. Poika ravasi puhelinpöydälle ja nosti luurin korvalleen.
"Mä tässä mietein, että aiotko sä nukkua Jarkon kanssa kaksin vai mitenkä?" utelin. Vane näytti miettivältä, mutta tytön suu kääntyi pian virneeseen."
"No Jarkko on iso mies, kyl se varmaan yksinkin pärjää. Kunhan saan nukkua sen kanssa edes kerran viikossa!" Vanessa sanoi ja vinkautti silmää. Mitä? Oliko noiden kahden välillä kenties tapahtunut jotain merkittävää. Vanen tyyli kertoa jostakin mahtavasta oli aina vinkauttaa silmää. Tai oikeastaan se oli meidän kahden välinen juttu, minkä olimme aivan pieninä keksineet. Tapa oli jostain syystä jumittunut meidän päihimme. En tytön salamyhkäisyydestä huolimatta kuitenkaan viitsinyt udella enempää ja Jarkko tuli juuri sopivasti puhelimesta.
"No niin arvon leidit, mulla on ilmoitusasiaa!" poika sanoi ja nosti kenraalimaisesti käden otsalleen. Katsoimme Jarkkoon kysyvästi ja tämä rykäisi ennen aloittamistaan.
"Kaarina soitti ja kertoi, että Jayn lähdettyä joku toinen jätkä oli soittanut ja udellut karsinapaikkaa. Kaiken järjen mukaan, jota hälinästä erotin, poika olis tulossa jo huomenaamulla ja jäämässä myös yöksi tänne", Jarkko lopetti hengästyneenä ja me katsoimme Vanen kanssa toisiamme merkitsevästi. Uusi kundi? Porukka oli todellakin muuttumassa ihan täysin. Toivottavasti muutos kuitenkin tulisi olemaan parempaan päin.

  Re: Kesävahdit

LähettäjäZoZ 
Päivämäärä:   24.1.10 00:06:16

Toni

Naputtelin sormenpäilläni toyotan rattia, kun kaarsin auton tallinpihaan. Astuin ulos autosta raikkaaseen ulkoilmaan. Sitä olin ehtinyt matkan aikana tosissani kaipaamaan. Autossa istuminen ei todellakaan ollut vahvinta alaani ja huonosti pelaava tuuletus ei totisesti auttanut asiaa. Eikä myöskään se, että olin hermoillut koko edellisen päivän ja yön, miten matka sujuisi. Tuijotin tielle ja purin hermostuksissani huultani. Olin ollut täysin varma, että toinen auto oli ollut vielä hetki sitten perässäni. Oma pieni koslani ei jaksanut vetää mitään isompaa, minkä takia olin joutunut palkkaamaan äitipuoleni kuskiksi toisella autolla. Onneksi Marleena oli heti suostunut auttamaan minua. Toisinaan hyvät välit vanhempiin oli kätevä asia, etenkin kun äitipuoli oli yhdenlainen enkeli. Pieni helpotuksen huokaus pääsi suustani, kun toinen auto kaartoi näkyviin ja rullasi pihaan. Siinä vaiheessa tunsin voivani vähän rentoutua ja antaa katseeni vaeltaa pitkin pihamaata. Marleena pysäytti auton viereeni ja astui ulos autosta. Nuorimmainen koirista vinkui ja haukkui takapenkillä.
"Toivottavasti tultiin oikeaan osoitteeseen", mutisin hiljaa ja haroin hiuksiani. En voinut mitään epävarmalle tunteelle, kun pihalla ei näkynyt ketään. Ei minun suuntavaistollani olisi yhtään ihme, vaikka olisinkin kääntynyt jostain risteyksestä väärään suuntaan.
Yhtäkkiä tallinsuunnalla näkyi liikettä, ja päästin uuden huokauksen purkautumaan huuliltani. En edes ollut tajunnut pidättäväni henkeä. Kaksi tyttöä tuli minua ja Marleenaa kohti. Loihdin hymyn kasvoilleni ja astelin rennosti tyttöjä vastaan.
"Toivottavasti me eksyttiin oikeaan osoitteeseen", naurahdin.
"Etteköhän te, jos sä oot se poika, jonka Kaarina sanoi tulevan tänään", toinen tytöistä sanoi, "oon Vanessa ja täs on Heidi."
"Okei, kuulostaa siltä, että löysin oikean osoitteen", sanoin ja vilkaisin koppia, josta kuului meteliä, "Haluutteko te tytöt auttaa ottamaan ton ruunan ulos tuolta, ennen ku se hajottaa ton kopperon? Mun varoilla ei makseta korjausta. Olen Toni."
Sain hetkessä kaksi myöntävää vastausta ja loin kiitollisen hymyn kaksikolle. Marleena ei ikimaailmassa uskaltaisi ottaa hevosta ulos, eikä myöskään saisi ramppia alas. Vaikka nainen olikin ehdottomasti ihana olento, eivät hevoset kumminkaan kuuluneet äitipuoleni suurimpiin rakkauden kohteisiin. Koirat vielä menivät, mutta hevoset olivat ehdottomasti liian isoja ja etenkin oma ruunani osasi välistä olla uskomattoman rauhaton sielu.
"Jos viitsitte jompikumpi ottaa ruunan ulos, niin mä lasken rampin. Se voi tulla tosi vauhdilla sieltä", sanoin.
Tytöt vilkaisivat toisiaan ja lopulta Vanessaksi esittäytynyt tyttö aukaisi sivuoven. Repe alkoi heti sisällä höristä. Hymähdin ja laskin rampin alas.
"Ootko valmis?" kysyin ja aukaisin takapuomin myöntävän vastauksen saatuani.
Repe peruutti vauhdilla ulos, minkä olin jo osannut aavistaa ja tyttö tuntui pysyvän hyvin matkassa mukana. Hevonen kohotti päänsä korkealle ylös ja hirnahti havaitessaan muita hevosia kauempana. Auringonvalossa näin hevosen kaulan hionneen kevyesti. Se oli tainnut hermoilla itsekin vähän matkan aikana. Ihme sinänsä, ruuna oli kyllä tottunut matkaamaan pidempiäkin matkoja.
"Ruuna hei, oliko noin pelottava kokemus?" kysyin leppoisasti hevoselta ja auoin kuljetussuojat Repen jaloista, ennen kuin ruuna ehtisi toipua alkujärkytyksestä ja alkaa esittää mitään. Otin riimunarun Vanessan kädestä. "Kiitti. Tässä, arvon ladyt, on Repe, jolla epäilemättä taitaa olla juuri menossa shokkitila ilmeestä päätellen. Mä voin antaa teille neuvon. Älkää ikinä, siis ikinä hankkiko näitä idiootteja täykkäreitä, jotka on tottuneet kulkemaan silkkityynyillä vuoratuissa autoissa ja syömään valmiiksi murskattuja kauroja. Tää on kulkaa nyt kulttuurishokki ruunaparalle."
Heidi tirskahti ja Vanessankin kasvoilla näkyi hymy. Näin jonkun tulevan tallilta päin meitä kohti. Olinkin muistellut, että Kaarina olisi sanonut jotain kolmesta ihmisestä.
"Toni, mun pitäisi lähteä. Onko sulla nyt kaikki tavarat mukana?" Marleena kysyi. Hymyilin vain hänelle ja vakuuttelin pärjääväni. Aina ei uskoisi, että olin täysi-ikäinen. Ei ainakaan kun näki äitipuoleni käytöksen paikoitellen.
"Ala mennä vain. Enköhän mä pärjää", sanoin ja käänsin katseeni luoksemme tulleeseen, suunnilleen ikäiseeni jätkään, joka kietoi kätensä kevyesti Vanessan olkapäiden ympärille. "Hei vaan. Olen Toni. Tytöistä päätellen saavuin juuri sinne minne pitikin. Kättelisin, mutta parempi kai vaan pitää kiinni tästä hölmöstä."
"Jarkko. Sä voit viedä sen hevosen tohon vapaaseen tarhaan", jätkä sanoi ja lähdin taluttamaan tepastelevaa hevosta kohti muita kauraturpia.

En huomannut liiemmin ajan kulua, kun muut esittelivät minulle tallia. Kaikki vaikuttivat olevan ihan mukavia, vaikka vähän ihmettelivät, miksi ihmeessä olin raahannut ison täysiveriseni pikkutallille.
"Osittain sen takia, et tarvitsen harjoittelurauhaa ja sanotaanko, et mun varat ei riitä sekä autoon, hevoseen kuluineen että kämpän ylläpitoon. Isommat paikat maksaa liikaa - maksan varmaan muutenkin koko loppu elämäni tota hevosta jollekin - ja monissa paikoissa ei pääse rauhassa treenaan, ku kentät on koko ajan käytös", selitin, kun istuimme ulos nurmikolle nauttimaan auringosta, "mut onneksi täältä löyty paikka. Marleena, mun äitipuoli joka toi Repen, onneksi tiesi Kaarinan ja kuuli vapautuvasta paikasta."
"Jäätkö yöksi? Kaarina sano jotain siihen suuntaan", Heidi kysyi. Olin päivän aikana huomannut, että tyttö oli jotenkin hiljainen. Ihan kuin jokin olisi vaivannut häntä, mutta en viitsinyt kysyä asiasta. En tiennyt lainkaan, mitä paikalla oli tapahtunut ja epäilin, ettei tyttö varmasti tykkäisi, jos alkaisin udella liikaa. Eihän hän tuntenut minua yhtään sen enempää kuin minä häntä, vaikka uskoin ja toivoin sen asian korjaantuvan vielä. Enemmän toivoin, tyttö vaikutti muuten todella kivalta.
"Joo, jos se teille vaan sopii. En jaksa ajaa enää yhtäkään kilometriä tänään", sanoin, "ja olen ainakin paikalla, jos Repe alkaa pelleillä toivuttuaan shokista, ettei saanutkaan limusiini kyytiä paratiisiin. Sillä voi viedä hetki sopeutua, vaikka kyl mä uskon, et tänne on helpompi sopeutua kuin johonkin isompaa ratsastuskouluun. Ainakin musta tuntuu jo siltä, et täällä vois vaikka viihtyäkkin. Tuoksuu ihan maalle ja tallitöille ja katkenneille luille, kun hevonen hoksaa, et ollaan ihan selvästi täydellisessä paikalla keksiä mörköjä puskista, ku tääl maallahan niitä on. Siis täydellistä."
"Se on vaan ihan ratsastustaidoista kiinni", Vanessa naurahti. Tyttö istui Jarkon vieressä ja jopa minun aivoilla olin tajunnut hetkessä, että heidän välillään oli jotain, eikä Jarkko vaikuttanut siltä, että aikoisi tytöstään päästää irti. Ihan niin kuin minä edes olisin yrittänyt heidän väliinsä ängetä. Ei olisi tullut mieleenikään. En minä sellainen ollut.
"Millaset maastot täällä on?" kysyin. "Laukkapätkiä? Voin lyödä vaikka vetoa, et Repen laukkaratsun muistot herää, jos se näkee yhdenkin sellaisen. Edellisessä paikassa ei vaan tuntunut olevan sellaisia, vaikka olikin ravirata, jossa pääsi aina joskus laukkaamaan kunnolla."
"Hyvät ja kyllä sellaisiakin löytyy", Heidi vastasi kysymykseeni hymyillen. Tytöllä oli itse asiassa hyvin nätti hymy, johon vastasin epäröimättä. "Voidaan kyllä käydä näyttään sulle joku päivä."
"Mä muistan ton tarjouksen. Siis jos te pysytte mun ruunan perässä", heitin hienoisen haasteen ilmaan ja virnistin. Kyllä tosiaan, tänne voisi vaikka tottua. Ehkäpä tästä kesästä tulisi vielä vallan mainio.

Muaah, kyl kait tää tästä vielä lähtee sujumaan paremmin.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjämaukka. 
Päivämäärä:   24.1.10 16:15:14

heei, uus kirjoittaja! tykkään myös hänen kirjoitustyylistä. :) jatkoa ehdottomasti! :)

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   25.1.10 08:14:06

vähäse lyhkänen mutta pakko lähteä nyt valmistautuun kouluun :D

Jarkko

Nousin rauhallisesti ylös sohvalta ja tepastelin sen kummempia sanomatta tallin puolelle. Oven kopahtaessa kiinni mä naksautin korokkeella seisovan radion päälle ja loikkasin balettihypyillä Rosan karsinalle asti. Tamma mulkoili mua pahasti, kun kömpelösti pyörähdin sen karsinaan ja raahasin käytävälle harjattavaksi. Heidi seisoi tallikäytävällä ja katseli mua otsa rypyssä.
"Jarkko?" se kysyi huolestuneena.
Nostin käteni nyrkissä huulilleni ja aloin puhua siihen rätisevällä äänellä, niin kuin radiopuhelimiin oli tapana puhua.
"Eagle is calling Worm. I repeat, Eagle is calling Worm, can you hear me Worm?"
Heidi katsoi mua vielä hetken aikaa, nyökkäsi sitten liioitellun hitaasti ja peruutti Masan karsinalle. Mä ponkaisin supermiesjuoksuun toinen käsi ojossa ja heitin sulavalla kuperkeikalla itseni varustehuoneeseen. Nopeasti ponkaisin maasta jaloilleni ja suoristin paidan helmaa. Kaikki tekivät niin aina stunttien jälkeen, miksen siis mäkin? Virnuillen kannoin Rosan harjapakin käytävälle ja istahdin harjaamaan sitä. Oli helpompaa hiukan kurotella maasta kuin kyykistellä seisaalleen. Siinä kipeytyi vain selkä.
"Mitä mitä, sullako olikin tämmöne kaveri?" Toni kysyi hilpeästi rapsutellen irvistelevän Rosan turpaa.
"Joo ja yks vähäse isompiki", nyökkäsin Ronjaa kohti.
Toni katsahti sitä ja kohotti kiinnostuneena kulmiaan.
"Lämminverinen?"
Nyökkäsin hiukan epäilevästi. Toni huomasi mun ilmeeni ja suojelevasti kohautti olkiaan.
"Ei mulla oo mitään niitä vastaan", jätkä totesi.
Mä virnistin ja vaihdoin toiselle puolelle.
"Mitä sä niinku teet tän kans?" se jatkoi uteluaan ja rapsutteli nyt silmät ummessa seisovan tamman otsaa.
"Nyt mä meen tonne kentälle riehuun sen kans. Yleensä jotain irtohypytystä ja juoksutusta ja kaikenmaailman temppuratoja sun muuta mukavaa", selitin hajamielisesti Tonin nyökkäillessä.
"Mä halusin aina pienenä tämmösen", Toni virnisti.

Rosa kiljaisi ja lähti villiä pukkilaukkaa kohti kentän toista päätä. Mä läähätin perässä minkä jaloistani pääsin tuossa raskaassa hietikossa ja lopulta lysähdin lähes kirjaimellisesti keskelle kenttää raajat levällään. Paidasta olin luopunut jo kymmenen minuuttia sitten, koska auringonpaiste ja pikkuponin kanssa riehuminen eivät olleet kovin viileä vaihtoehto. Mun alistajani olivat hiukan vääntyneet touhussa, mutta mitäpä siitä. Uudet saisi vajaa kympillä.
"Ave, Mariia, Santa Mariiaa, Mariiiaaa..." mä lauloin kantavalla äänellä silmät ummessa ja tunsin jonkun hipelöivän hiuksiani.
Raotin silmiäni ja näin pienten kavioiden tepastelevan kärsimättöminä vieressäni. Virnistäen kohotin käteni taputtamaan Rosan poskea. Se pärskähti ja lähti taas kunnon laukkaa ympäri kentää. Kai se kävi vain tarkistamassa että mä olin elossa. Ummistin silmäni uudelleen ja kuulin tällä kertaa hitaampien askelten vaeltavan hietikolla. Joku lysähti mun viereeni istumaan, mutta ääntä kuulematta ja tuota katsomattakin tiesin sen olevan Vane.
"Sä se oot melkonen ponipoika", tyttö mumisi kiharrellen mun hiuksiani sormiensa välissä.
En vastannut mitään, nautiskelin vain tuon kosketuksesta. Hitaasti tyttö alkoi hieroa mun ohimoitani. Mitähän se taas oli vailla?
"Jarkko kuule.. Mä oon tässä ajatellu, että nyt kun Heidiki on jo leppyny nii.. Enkö mä sais tulla koko viikoks sinne maalle sun kanssa?" tyttö kysyi varautuneesti ja jäi selvästi jännittyneenä odottamaan vastausta.
"Kuuntele sydämesi ääntä, Pocahontas", sanoin koleasti silmiäni avaamatta.
"Hmph, Jarkko voisitko nyt ottaa tosissas?" Vane pyysi yhä odottaen.
"Vane.. I am your father", totesin Darth Vaderisti, mutta tällä kertaa tyttö vain murahti ja läimäisi mua lujasti paljaalle vatsalle.
Lihan lätsähdys kuulosti ilkeältä, mutta tosiasiassa osuma ei kirvellyt edes pahasti. Suuni kohosi väkisinkin ilkikuriseen virneeseen, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli ärsyttää Vane hulluuden partaalle.
"Jarkko!" tyttö ynisi kirjaimia pidentäen ja suukotti lyöntikohtaansa hellästi.
Virnistelin yhä vain, enkä sanonut mitään. Hupaisaa.
"Rakas... Me voitais siellä jutella kaikesta rauhassa eikä tarvis huolehtia mistään", Vane alkoi kiherrellä matalalla äänellä.
Luuliko se tosiaan, että me saataisiin siellä hetkenkään rauhaa? Pitäisi ehkä rikkoa sen pilvilinna, tai edes etukäteen varoittaa.
"Menetyksen pelko vie pimeän puolelle", mä muistelin Star Warsien vihreää kääkkää, sitä Yoda tyyppiä ja palautin kasvoni takaisin peruslukemille.
Vane istui hetken hiljaa.
"Nytkö sä luulet että mä pelkään?" tyttö kysyi huvittuneena.
"Nostan käteni ilmaan ja siihen se jää, antaudun eessä kaiken. Haluton oon enää esittämään, että etenisin kovin taiten", lauloin hiljaa, lähes kuulumattomalla äänellä ja vilkaisin Vanessaan, joka hymyili mulle varovasti.
"Sä oot hyvä laulaan", tyttö sanoi ja nojautui suukottamaan mun nenänpäätäni.
Hymisin hiljaa joitakin tuttuja melodioita Vanessan suukotellessa mun kasvojani hitaasti, ilman mitään kiirettä. Rosa pyrähti välillä meidän ohitsemme, mutta muuten oli täysin rauhallista.
"Rakastatko sä mua?" Vane kysyi.
"Hätäinen kysymys", totesin hitaasti.
Tyttö pysähtyi ja katsoi mua. Se riuhtaisi lasit silmiltäni ja silkasta uteliaisuudesta toljotin takaisin.
"Mitä! Nytkö sä sitten otatkin kaiken takasin mitä oot sanonu?" tyttö karjaisi ja alkoi tehdä lähtöä.
Mä tartuin kiinni sen ranteesta ja vedin rajusti takaisin istualleen. Vanen silmät pyöristyivät, kun se läimäisi mua oikein olan takaa poskelle avokämmenellä. Se kirpaisi hiukan, mutta mä en nyt antanut sen näkyä. Katsoin itkuiseen tyttöön rauhallisesti ja odotin, että se kuuntelisi.
"Sä sanoit..." Vane ulisi epätoivoisesti ja yritti riuhtoa irti mun otteestani.
"Vane? Mä rakastan sua. Mutta et sä vielä voi kysyä sitä multa. Mä en halua kuluttaa sitä sanaa. Jos me toistellaan sitä tyyliin kolkytä kertaa päivässä, nii ei se viikon päästä enää tunnu miltään. Se on sama ku sanois toiselle että... Että.. Kulta söin aamupalaksi leivän. Hohoho miten upeeta!" huudahdin hiukan kiihtyneenä ja rauhoitin nopeasti itseni.
Vane istui hiljaa, eikä enää yrittänyt riuhtoa.
"Ai.. Sori", tyttö lopulta soperteli punaisena.
Mä hymyilin lämpimästi ja vedin tytön halaukseen. Se istuutui takaisin mun pääni taakse ja alkoi hieroa kasvojani hellästi. Mä nautiskelin tuosta ylellisyydestä ja naurahdin.
"Vane hei?"
"Kerro", tyttö sanoi uteliaana.
"Meijän suhteessa on aistittavissa selvää väkivaltaa. Pitäiskö sun vähentää mun hakkaamista?" virnistin ja sain tytön taas läpsäisemään itseäni otsaan.
Nousin hiukan ja pitelin suojelevasti käsiäni pääni ympärillä. Vane läimäisi vielä kerran takaraivoon, ennen kuin uskalsin palata takaisi makuulleni.
"Ei. Miehille pitää näyttää missä kaappi seisoo. Ja tytöt saa siksi lyödä miehiä. Ja tytöt saa aina päättää kaikesta. Eikä miehet saa sanoa mitään vastaan, muuten tytöt saa lyödä", Vane alkoi luetteloida sääntöjä mietiskelevän näköisesti.
"Miks sä puhut tytöistä ja miehistä? Eikö ne yleensä oo poikia ja tyttöjä tai miehiä ja naisia?"
"Koska mä olen viaton pieni tyttö jonka sinä kamala Jammu houkuttelin nameilla luokses", Vane kuiskasi suukottaen otsaani.
"Ahaa. Mä oon nyt siis se joka tässä viettelee? Et suinkaan sinä joka keimailet pitkin taloa pelkissä alusvaatteissa kynttilöiden keskellä?" kohotin kulmaani ivallisesti.
Vane kosketti hellästi mun poskeani ja esitti läimäisevänsä sitä.
"En. Sä oot pedobear", tyttö lopulta julisti.
Mä puistelin päätäni ja nostin käteni tuon kasvojen ympärille. Hitaasti vedin tyttöä alaspäin aina niin kauan, että mä kosketin sen huulia omillani. Suukotin sitä hellästi, kuin se olisi jotakin herkästi särkyvää, ja annoin käsieni pidellä tuon kasvoja varoen. Vane joutui nyt vain tyytyä rauhallisiin suudelmiin, sillä tytön kädet olivat sidotut maahan pitämään tasapainoa. Virnistelin ja kerrankin tunsin olevani tilanteen herra. Mies talossa. Mikä mahtava tunne.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjämaukka. 
Päivämäärä:   25.1.10 09:20:46

hahha :D

"En. Sä oot pedobear", tyttö lopulta julisti.

repesin aika lahjakkaasti. :D

  Re: Kesävahdit

Lähettäjächapter 
Päivämäärä:   25.1.10 16:50:17

Heidi

Mä suljin Masan karsinanoven ja kyykistyin sulkemaan ruunan harjapakkia. Ulkoa kuului kikatusta ja pian Vane tuli Rosaa taluttaen ovesta sisälle. Jarkko selitti perässä jotain omaansa ja tervehti miehekkäällä hitler-tervehdyksellä. Tyrskähdin hiljaa ja pyörittelin silmiäni. Että poika sitten jaksoi. Nousin puutuneiden jalkojeni päälle ja astelin varustehuoneeseen. Tino istui pienellä jakkaralla Repen suitset kädessään. Poika ei tuntunut huomaavan mun tuloa, sillä tämä oli täysin paneutunut kokoamaan hevosensa suitsia. Saatoin hetken tutkia poikaa ja huomasin, ettei tämä ollut lainkaan pahan näköinen. Itse asiassa poika omisti melkein kiitettävän kropan. Nopeasti Tino nosti katseensa ja virnisti. Mä pudistelin nopsaa päätäni ja asettelin Masan harjapakin hyllykköön.
"Uudet suitset?" yritin kehittää keskustelua ja Tino nyökkäsi.
"Joo. Että nää osaa välillä olla kankeita", poika selitti. Olin taas juuttunut katselemaan tätä päästä varpaisiin. Tino vaikutti niin kiltiltä ja hauskalta, että tähän olisi helposti voinut ihastua. Olinko kenties? Äh, enhän mä voinut. Joku vielä luulisi miesten piirittäjäksi, kun Jaynkin lähdöstä oli vasta päivä.Miesten piirittäjähän mä en missään nimessä ollut. Vai olinko mä vaan huomion kipeä, kun Vanella ja Jarkolla oli toisensa. Tunsin ilmapiirin jännittyvän ja yritin nopeasti keksiä tekosyytä livahtaa tallin puolelle.
"Mun pitää mennä viemään Masa pihalle", totesin reippaasti ja hieman säikähtäen omia ajatuksiani. Tunsin Tinon kysyvän ilmeen, mutta ajattelin jättää sen omaan arvoonsa. Mitä asiaa sen enempää selittelemään, kun en kuitenkaan osaisi.

Masa löntysti kiltisti perässä, kun astelin sen kanssa ulos tallista. Ruuna nosti päätään ja korvat hörössä se hirnahti tovereilleen, jotka olivat kerääntyneet portille. Heilauttelin riimunnarua hevosten edessä, jotta saisin oman ruunani aitaukseen ja se tuntui toimivan. Pari hieman kärttyisän näköistä otusta väistivät ja Masa ujuttautui kiltisti portista sisään.
"Älä sitten syö itteäs ähkyyn", huomautin herralle ja vetäisin riimun pois päästä. Ruuna heilautti päätään ja lähti sitten rennosti lönköttämään ystäviensä perään. Hymyilin ja suljin portin perässäni. Vanen hymyilevät kasvot kohtasin aivan tallin ovella ja tyttö tuntui säteilevän.
"Jarkko on ehkä kaikkein ihanin jätkä maan päällä", tämä hehkutti ja vetäisi mut istumaan nurmikolle.
"No on se hyvä, jos tykkäät", naurahdin ja katselin huvittuneena, kun Vane nappasi käteensä ruohonkorren, jonka tyttö laittoi hampaidensa väliin.
"Se Tinokin tuntuu ihan mukavalta", Vane katsoi muhun merkittävästi, mutta tuhahdin.
"Onhan se, mutta Jayn lähdöstä on vasta päivä. Liian aikasta mihinkään sellaseen." Nyt Vane puolestaan päästi turhautuneen äänen.
"Mitä mä oon ymmärtänyt, sun tunteet Jaytä kohtaan on viilentynyt aika lailla viimesen viikon aikana. Ja tuskin Tino mitään romanssia tänne on tullut hakemaan, mutta ajan kuluessa se saattais ehkä kiinnostuakin. Näytät vaan sille, millanen tyttö oot", tyttö selitti ja tönäisi mua olkapäähän. Hymähdin.
"No, mutta mä en halua hakea mitään miesseuraa vaan sen takia, että kaipaan hellyyttä", selitin ja Vane katsahti muhun pelästyneenä.
"Sä et oo sellanen, kyllä mä sut tunnen", se sanoi.
"Mietipä kuule sitä, että mä aloin seurustella Jayn kanssa heti, kun sä ja Jarkko aloitte olemaan yhdessä. Mä jäin kolmanneks pyöräks ja halusin jonkun, joka huolehtii", kerroin, vaikka en tiennyt, oliko sekään asia aivan noin mennyt.
"Höpsistä, sä et voi sanoa, että sä et olis ihastuntu Jayhin. Sen takia sä sen kanssa aloit seurustelemaan, et hellyyden kaipuusta", Vane sanoi ja antoi sen kuullostaa niin varmalta, että unohdin epäilykset heti mielestäni. Me noustiin ylös ja lähdettiin kohti päätaloa.

Jarkko ja Toni olivat päättäneet majoittua samaan huoneeseen, jotenka mä ja Vane vallattiin yhteinen huone. Hyräillen mä nostelin Vanen kamoja vaatekaappiin. Tyttö istuskeli sängyllä ja katseli, mitkä vaatteet joutaisivat pesuun ja mitkä eivät. Nopeasti kerrasto oli käyty lävitse ja puhtaat kuteet olivat nätisti viikattuina vaatekaapissa.
"No niin, mennäänkö syömään jotain?" Vane kysyi ja nyökkäsin myöntävästi. Mä kävelin edeltä ja saapuessamme keittiöön Jarkko oli ehtinyt tehdä tarjotillisen valmiita voileipiä.
"Mun iso nallekarhuni", Vane totesi ja antoi suukon Jarkon poskelle. Poika kietoi kätensä tytön ympärille ja hymyili leveästi. Mä istuuduin tuolille ja satsasin heti yhden leivän.
"Ja jollain muulla taitaa olla karhun nälkä", Jarkko sanoi. Mä näytin tälle kieltä. Vessan ovi avautui ja Tino käveli sieltä vaatteet vaihdettuia. Lökärit ja t-paita pojan yllä näyttivät melko hyviltä. Siirsin katseeni takaisin leipään, vaikka se olikin aika vaivalloista.
"Jarkko the kokkimestari on näköjään vauhdissa", Tino tokaisi ja hymyili. Poika istui viereeni ja otti yhden leivistä.
"Mä mietein, että voitaisiin tänään pitää tervetuliaisjuhlat sun tulon kunniaks. Elokuva, vähän juotavaa ja sen semmosta. Me voitaisiin käydä kaupassa ja tytöt sais laittaa paikkaa valmiiksi ja ne kuitenkin haluaa kanssa tälläytyä", Jarkko ehdotti ja kaikkien ilmeet kirkastui.
"Juhlat!? Kelpaa aivan mahtavasti", nauroin ja Vane nyökytteli innoissaan päätään. Tino hymyili leveästi.
"Antaa palaa!"

  Re: Kesävahdit

Lähettäjämaukka. 
Päivämäärä:   25.1.10 18:39:15

chapter, se on Toni eikä Tino. ;)) mut ei se mitään. Tosi kiva pätkä, enkä tainnut yhtään kirjotusvirhettäkään bongata. :)

saas nähdä mitä kemuissa tapahtuu, joten... jatkoa pian. ;)

  Re: Kesävahdit

Lähettäjächapter 
Päivämäärä:   25.1.10 19:17:04

Juu, huomasin virheen kanssa. Anteeksi moka :)

  Re: Kesävahdit

Lähettäjämaukka. 
Päivämäärä:   25.1.10 22:39:37

c, ei mitään, kunhan pakotat jonkun kirjottaan mulle tarinan pätkää aamuks. ;) tuun viimestään puol 9 aikaan lukeen ja toivon et tääl on jo sit uus pätkä. ;)

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   26.1.10 18:01:18

Vanessa

Hyppelehdin taloa ympäri täpinöissäni. Saiko näin iloinen ihminen olla, kun hyvä ystävä on juuri muuttanut ulkomaille? Kai mun olis pitäny surra Jayn lähtöä enemmän, mutta en oikein osannut. Mutta toisaalta, olinhan mä myös umpirakastunut ja sopinut välit parhaaseen kaveriini. Ja kaiken lisäksi Jayn tilalle oli tullut oikein komea ja kiva uros, kunnon sulhasehdokas Heidille! Kohta mä pääsisin vielä käsiksi myös kolmanteen rakkauteeni, bisseen. Hevoset ja Jarkko miehittivät kaksi ensimmäistä vapaa-ajan rakkauttani, mutta kolmannelle sijalle kipusi tuo mallasjuoma. Joo, mä olin vasta 16, mutta kulkenut rakkaani kanssa jo pitkän yhteisen matkan. Mun olisi muiden teinityttösten tapaan pitänyt litkiä siististi siideria ja lonkeroa, mutta ei niin ei, ainoastaan bisse meni vähän liiankin hyvin kurkusta alas. Pelkkä kolmoskaljan ajattelu toi veden kielelle, joten päätin keskittyä viettämään laatuaikaa Heidin kanssa niin kauan kun saisimme olla ilman kundeja.

"Honey, what do you feel about Tööynii?" Väänsin Heidille hypäten sohvalle tämän viereen ja kietoen käteni tämän vyötäisille.
"Jaak veet inte, hii is so kjuut pat i mis ö little bit Jay", Heidi lähti heti mukaan kieliväännöksiini ja sössötimme hetken toisillemme englanti-ruotsisekoituksia.
"No mutta, kerroppas nyt mitä sulla ja Jarkolla tapahtu silloin yks yö, ku mä olin kotona? Ja mielellään suomeks, kiitos", Heidi kysyi vinkaten silmää ja nojautuen sohvalla lähemmäksi. Tunsin punastuvani, enkä saanut hetkeen sanottua mitään.
"Eeei mitää erikoista, nukuttii vierekkäin", yritin huijata vakavalla naamalla, mutta ei mennyt läpi.
"AHA, sitä ei enää parhaalle kaverille kerrota mitää! Ennen sä kerroit mulle kaiken sun seksielämästä!", Heidi sanoi esittäen suuttunutta ja vetäen kädet puuskaan.

"Haha, mulla ei ollu ENNEN mitää seksielämää", sanoin naureskelen ja tajusin sitten lipsauttaneeni ja löin käden suuni eteen.
"Jeeee, Jarkko ja Vane on ollu vähä tsigitsigibängbäng uh ah, tsigitsigi bängbäng, Jarkko on saanu, Jarkko on saanu..." Heidi alkoi lällättämään ja yritin hiljentää tämän heittämällä tyynyn tyttöä päin, mutta kiusaaminen vain yltyi. Lopulta pystyssä oli tyynysota, jonka yli kuului edelleen Heidin ärsytys.
"Vane antoi Jarkolle, Jarkko sai Vanelta, hehehee, täst tulee hauskaa, saatte kertoo mulle kaikki yksityiskohdat!" Päädyin hiljentämään ystäväni kutittamalla ja lopulta ulvoimme molemmat naurusta lattialla, kun pojat tulivat sisään kaljakorit kilisten.

"Mitäs täällä on tapahtunut?" Toni kysyi tuijottaen meitä, kun kiereskelimme päällekkäin lattialla.
"Älä Toni välitä, noilla on noi sessiot aina kun mun silmä välttää", Jarkko sanoi huokaisten teennäisesti.
"Eeei meillä mitää sessioita oo Vanen kans, vaan teillä kahdella on ollu vähä isommat sessiot!" Heidi kiljaisi ja tunsin punastuvani rajusti. Istahdin vieressäni makaavan Heidin päälle hajareisin ja painoin tyynyn kaverini naamalle. Tunsin jätkien tuijottavan meitä, Jarkko leveä virne naamallaan ja Toni tönien Jarkkoa kyynerpäällä kylkeen.

"Eiks sua Vane bisse kiinnosta?" Jarkko kysyi heilutellen Lapin Kulta-pulloa kädessään ja singahdin raketin lailla ylös Heidin päältä. Yritin napata pullon Jarkolta, mutta poika nostikin sitä ylemmäs. Sen verran pidempi se mua oli, varsinkin kun mulla oli vain sukat jalassa, että jouduin hyppimään enkä silti ylettänyt pulloon. Vähän aikaa annoin Jarkon kiusata mua, kunnes keksin kutittaa sitä kyljistä, jolloin sen ote pullosta irtosi ja mä nappasin sen ilmassa. Avasin korkin hampailla, kyllä, huono tapa, ja kulautin samantien kurkusta alas puoli pulloa. Toni tuijotti mua ihmeissään ja virnistin tälle.

"Mä petän Jarkkoa bissen kanssa aina kun ehdin", sanoin ja tyhjensin pullon loppuun.
"Nyt mä lähden siistiytymään, lähteeks Heidi messiin?" Kysyin ja Jarkko tarttui mua vyötäsiltä ja pörrötti mun nutturalla olevia hiuksia.
"Hyvä, sä ootkin tänään vähän epäsiistin näkönen", tämä kuiskasi kiusoitellen korvaani ja taipui uikuttaen lattialle, kun potkaisin kantapäälläni kultani haarojen väliin.
"Koita toipua muru", hihitin, sipaisin Jarkon päälakeen suukon ja sipsuttelin diivamaisesti huoneeseemme. Mulla oli tänään vähän diivamainen olo, ja Jarkko saisi tehdä töitä mun huomioni eteen. Mä en olisi tossun alla!

Mä päädyin vetämään päälleni mustan satiinimekkoni, jossa ei ollut olkaimia ja joka peitti vain kymmenisen senttiä reisiä. Tuskailin vähän aikaa, että oliko se liian juhlallinen, mutta se oli sen verran kivannäköinen päälläni, että päädyin siihen. Hiukset aukaisin, ja Heidi teki niihin nopeasti korkkiruuvikiharoita, ja niistä tuli upeat. Ne hipoivat alaselkää ja olin niihin ihan tyytyväinen, vaikka suunnittelinkin leikkauttavani ne olkapäihin ulottuviksi syksyllä.

Vielä mustat pohjepituiset saapikkaat kymmenen sentin koroilla, ja Heidi läpsäisi mua takapuolelle sanoen mun olevan liian kuuma Jarkon koskettavaksi. Hihitellen tupeerasin Heidin hiuksia ihaillen niiden silkkisyyttä, omani kun olivat niin paksut ja karheat. Kun olimme valmiita, Heidin hiukset oli tupeerattu suureksi pehkoksi, ja tällä oli yllään musta toppi ja farkkuhame. Heidi oli taas kerran häkellyttävän kaunis, ja arvasin tämän vievän Tonilta jalat alta saatuaan vähän menojuomaa.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   26.1.10 18:03:18

Vanessa

Hyppelehdin taloa ympäri täpinöissäni. Saiko näin iloinen ihminen olla, kun hyvä ystävä on juuri muuttanut ulkomaille? Kai mun olis pitäny surra Jayn lähtöä enemmän, mutta en oikein osannut. Mutta toisaalta, olinhan mä myös umpirakastunut ja sopinut välit parhaaseen kaveriini. Ja kaiken lisäksi Jayn tilalle oli tullut oikein komea ja kiva uros, kunnon sulhasehdokas Heidille! Kohta mä pääsisin vielä käsiksi myös kolmanteen rakkauteeni, bisseen. Hevoset ja Jarkko miehittivät kaksi ensimmäistä vapaa-ajan rakkauttani, mutta kolmannelle sijalle kipusi tuo mallasjuoma. Joo, mä olin vasta 16, mutta kulkenut rakkaani kanssa jo pitkän yhteisen matkan. Mun olisi muiden teinityttösten tapaan pitänyt litkiä siististi siideria ja lonkeroa, mutta ei niin ei, ainoastaan bisse meni vähän liiankin hyvin kurkusta alas. Pelkkä kolmoskaljan ajattelu toi veden kielelle, joten päätin keskittyä viettämään laatuaikaa Heidin kanssa niin kauan kun saisimme olla ilman kundeja.

"Honey, what do you feel about Tööynii?" Väänsin Heidille hypäten sohvalle tämän viereen ja kietoen käteni tämän vyötäisille.
"Jaak veet inte, hii is so kjuut pat i mis ö little bit Jay", Heidi lähti heti mukaan kieliväännöksiini ja sössötimme hetken toisillemme englanti-ruotsisekoituksia.
"No mutta, kerroppas nyt mitä sulla ja Jarkolla tapahtu silloin yks yö, ku mä olin kotona? Ja mielellään suomeks, kiitos", Heidi kysyi vinkaten silmää ja nojautuen sohvalla lähemmäksi. Tunsin punastuvani, enkä saanut hetkeen sanottua mitään.
"Eeei mitää erikoista, nukuttii vierekkäin", yritin huijata vakavalla naamalla, mutta ei mennyt läpi.
"AHA, sitä ei enää parhaalle kaverille kerrota mitää! Ennen sä kerroit mulle kaiken sun seksielämästä!", Heidi sanoi esittäen suuttunutta ja vetäen kädet puuskaan.

"Haha, mulla ei ollu ENNEN mitää seksielämää", sanoin naureskelen ja tajusin sitten lipsauttaneeni ja löin käden suuni eteen.
"Jeeee, Jarkko ja Vane on ollu vähä tsigitsigibängbäng uh ah, tsigitsigi bängbäng, Jarkko on saanu, Jarkko on saanu..." Heidi alkoi lällättämään ja yritin hiljentää tämän heittämällä tyynyn tyttöä päin, mutta kiusaaminen vain yltyi. Lopulta pystyssä oli tyynysota, jonka yli kuului edelleen Heidin ärsytys.
"Vane antoi Jarkolle, Jarkko sai Vanelta, hehehee, täst tulee hauskaa, saatte kertoo mulle kaikki yksityiskohdat!" Päädyin hiljentämään ystäväni kutittamalla ja lopulta ulvoimme molemmat naurusta lattialla, kun pojat tulivat sisään kaljakorit kilisten.

"Mitäs täällä on tapahtunut?" Toni kysyi tuijottaen meitä, kun kiereskelimme päällekkäin lattialla.
"Älä Toni välitä, noilla on noi sessiot aina kun mun silmä välttää", Jarkko sanoi huokaisten teennäisesti.
"Eeei meillä mitää sessioita oo Vanen kans, vaan teillä kahdella on ollu vähä isommat sessiot!" Heidi kiljaisi ja tunsin punastuvani rajusti. Istahdin vieressäni makaavan Heidin päälle hajareisin ja painoin tyynyn kaverini naamalle. Tunsin jätkien tuijottavan meitä, Jarkko leveä virne naamallaan ja Toni tönien Jarkkoa kyynerpäällä kylkeen.

"Eiks sua Vane bisse kiinnosta?" Jarkko kysyi heilutellen Lapin Kulta-pulloa kädessään ja singahdin raketin lailla ylös Heidin päältä. Yritin napata pullon Jarkolta, mutta poika nostikin sitä ylemmäs. Sen verran pidempi se mua oli, varsinkin kun mulla oli vain sukat jalassa, että jouduin hyppimään enkä silti ylettänyt pulloon. Vähän aikaa annoin Jarkon kiusata mua, kunnes keksin kutittaa sitä kyljistä, jolloin sen ote pullosta irtosi ja mä nappasin sen ilmassa. Avasin korkin hampailla, kyllä, huono tapa, ja kulautin samantien kurkusta alas puoli pulloa. Toni tuijotti mua ihmeissään ja virnistin tälle.

"Mä petän Jarkkoa bissen kanssa aina kun ehdin", sanoin ja tyhjensin pullon loppuun.
"Nyt mä lähden siistiytymään, lähteeks Heidi messiin?" Kysyin ja Jarkko tarttui mua vyötäsiltä ja pörrötti mun nutturalla olevia hiuksia.
"Hyvä, sä ootkin tänään vähän epäsiistin näkönen", tämä kuiskasi kiusoitellen korvaani ja taipui uikuttaen lattialle, kun potkaisin kantapäälläni kultani haarojen väliin.
"Koita toipua muru", hihitin, sipaisin Jarkon päälakeen suukon ja sipsuttelin diivamaisesti huoneeseemme. Mulla oli tänään vähän diivamainen olo, ja Jarkko saisi tehdä töitä mun huomioni eteen. Mä en olisi tossun alla!

Mä päädyin vetämään päälleni mustan satiinimekkoni, jossa ei ollut olkaimia ja joka peitti vain kymmenisen senttiä reisiä. Tuskailin vähän aikaa, että oliko se liian juhlallinen, mutta se oli sen verran kivannäköinen päälläni, että päädyin siihen. Hiukset aukaisin, ja Heidi teki niihin nopeasti korkkiruuvikiharoita, ja niistä tuli upeat. Ne hipoivat alaselkää ja olin niihin ihan tyytyväinen, vaikka suunnittelinkin leikkauttavani ne olkapäihin ulottuviksi syksyllä.

Vielä mustat pohjepituiset saapikkaat kymmenen sentin koroilla, ja Heidi läpsäisi mua takapuolelle sanoen mun olevan liian kuuma Jarkon koskettavaksi. Hihitellen tupeerasin Heidin hiuksia ihaillen niiden silkkisyyttä, omani kun olivat niin paksut ja karheat. Kun olimme valmiita, Heidin hiukset oli tupeerattu suureksi pehkoksi, ja tällä oli yllään musta toppi ja farkkuhame. Heidi oli taas kerran häkellyttävän kaunis, ja arvasin tämän vievän Tonilta jalat alta saatuaan vähän menojuomaa. Ja mä olin ready pistämään Jarkolta lopullisesti jalat alta, niin, ettei se koskaan enää edes ajattelisi muita muijia!

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: maukka. (eo) 
Päivämäärä:   27.1.10 14:25:49

mä jo luulin et oli tullu kaks pätkää. :( mut ei ollu ku tullu yks pätkä. :D jossu huijas mua. :(( :DD mut nopiaa taas jatkoa. mä haluun lisää Tonia ja JARKKOA!<3

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: hobou 
Päivämäärä:   27.1.10 15:18:47

Uuz Jarkko - pätkä olis kova sana ! ;)

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   28.1.10 12:31:29

Jarkko

Tuijotin sumein silmin eteeni ja kulautin jo yhdennentoista olueni alas kurkusta. Ilta ei ollut edennyt neljää tuntia enempää ja mä olin onnistunut salaa napsimaan mun piilossa olevasta salmiakkikossupullostani pikku drinkkejä aina silloin tällöin.
"Lähetkös tupakalle?" mä sammaltelin vieressäni istuvalle jätkälle.
"Mä en polta", Toni vastasi kohteliaasti, oli tainnut juoda mua sivistyneemmin.
"Ai niin! Sähän se olitkin, mä muistelin että Torsti..." mumisin silmät puoliummessa, kun kävin vatsalleni makoilemaan penkin päälle ja pyörähdin siitä alas lattialle.
Jäin makoilemaan poski viileää lankkua vasten liimautuneena ja hekotin vedet silmissä. Mä putosin lattialle. Nauru vain yltyi, kun mä tajusin kunnolla, että makasin lattialla. Lattialla?
"Jarkko nouse ylös", Vane tuhahti hiukan äkäisesti ja retuutti mua kädestä ilman tulosta.
Lopulta mä könysin hitaasti ylös ja horjahtelin hiukan epävarmasti ovelle asti.
"Minne sä oikeen meet?" Heidi kysäisi naurahtaen.
"Savukkeelle", sammaltelin ja rysähdin ovesta pihalle.
Kaaduin taas. Mähän olin jo terassilla. Uusi naurunremakka kajahti suustani, kun kaivoin askin taskusta ja hamuilin vaivalloisesti yhden tupakan suuhuni. Sytytin sen ja jäin selälläni makoillen polttelemaan sitä yhä väsyneesti naurahdellen. Vetelin pitkiä henkosia ja laulelin huone sataviitosta hekottaen välillä sekopäisesti.
"Ai perhana", mumahdin viileästi, kun tunsin tulipään putoavan kaulalleni.
Huitaisin sen nopeasti pois ja hieroin irvistellen palanutta kohtaa. Ai perhana, sehän oikein sattui. Vasta sen jälkeen tajusin, että tupakkahan oli jo aivan lopussa. Nousin kaiteesta tukea pitäen istumaan ja hinauduin takapuoli edellä, välillä kaatuen, selkä seinää vasten. Kun tunsin olevani tukevasti, sytytin uuden tupakan ja polttelin sitä rauhallisesti. Vilkaisin silmiäni muljautellen joka suuntaan ja konttasin portaikon juurelle piilottamani viinapullon luo. Kurottelin portaiden yläpäästä ruohikon sekaan ja tunnustelin löytääkseni etsimäni. Kun se lopulta osui käteeni, tunsin tasapainon pettävän ja pyörähdin komeasti kuperkeikalla nurmikon sekaan. Tupakka putosi kädestä viileään maahan ja jäi siihen hiljoksiin palamaan. Yritin tarttua siihen, mutta silmissä heitti ja koordinaatiokyky oli täysi nolla.
"Pérkele. Vanessa pupuseni!" mä huusin täydellä volyymilla ja pian närkästynyt tyttö ilmestyi ovelle.
"Älä karju noin lujaa", tyttö murahti katsoen mua paheksuvasti.
"Oih, anteeksi... Rakas, voisitko sä nostaa mun savukkeen?" sipisin niin hiljaa, että Vane joutui astumaan lähemmäs kuullakseen.
"Etkö sä muka vielä oo polttanu?" se kysyi väsyneesti ja ojensi tupakan mulle otettuaan siitä yhdet savut.
Mä tartuin siihen ja nyökkäsin kiitokseksi hyvin hitaasti.
"Oon mutta se kävi niin nopeasti etten edes tajunnu", virnistin ja hihitin taas ääliöltä kuulostaen.
Vane istui jalat sievästi vierekkäin portaikolla ja katsoi mua tylsistyneenä.
"Rakas, haittaako sua että mä olen vähän päisn?" sammaltelin ja virnistin leveästi.
"Ei, oot vaan rasittavan kömpelö. Eikai kukaan sun kokoses ja sun juomahistorias kokenu jätkä voi noin kännissä olla muutaman kaljan jälkeen?"
Nauroin hiljaa ja nostin esille viinapulloni. Olipa se käynyt vähiin, vajaa puolillaan. Vanen silmät pyöristyivät.
"Ja tota sä piilottelet multa!" tyttö huudahti ja yritti tarttua pulloon.
Itsesuojeluvaistoni kuitenkin kiskaisi käteni kauemmaksi tytön ulottumattomiin.
"Jarkkoo", Vane huudahti ja veti kätensä mielenosoitukseksi puuskaan.
"Tämä on setä Jarkon juoma. Tähän ei koske edes sinä", tuhahdin ja rullasin korkin auki.
"Veä nyt ees välillä sitä tupakkaa, loppuu kohta", tyttö ärähti ja nousi seisomaan.
Mä nojauduin eteenpäin kurkistaakseni lyhyen hameen alle. Tyytyväinen hymy kohosi kasvoilleni.
"Vai että pinkit", iskin silmääni Vanen kääntyessä katsomaan muhun posket punaisina.
"Pervo! Sä olet niin pervo!" tyttö karjaisi ja häipyi niine hyvineen sisälle.
Kohautin hitaasti olkiani ja otin ryypyn suoraan pullon suusta. Kylläpä lämmitti mukavasti kurkkua. Vedin tupakasta pitkät savut ja pidättelin niitä keuhkoissani jonkin aikaa, ennen kuin pieninä rinkuloina puhaltelin niitä ulos. Virnistin ja tökkäsin sormeani niiden läpi. Hauskaa, melkein osuin yhteen.

Heidi istui sohvalla Toniin päin nojaten ja tuijotti sitä jumaloiden, hullun kiilto silmissä. Mä puolestani makasin pöytää vasten ja olin vähän väliä pudota tuolilta. Vanessa istui vieressäni ja silitteli mua hiljaa selästä.
"Pitäiskö sun Jarkko mennä nukkumaan?" tyttö sipisi hiljaa korvaani.
"Ei."
Naurahdin ja melkein nukahdin.
"Mennään yhdessä", Vane ehdotti.
"Hmm.. Mä mietin hetken", sammalsin hiljaa ja nostin pääni käsien varaan.
Vane naurahti ja puisteli päätään.
"Sä oot kyllä niin sulonen", tyttö virnisti suukottaessaan mua poskelle.
Rojahdin vastakkaiseen suuntaan ja tunsin kovan lattian ottavan mut vastaan. Selkää pisti hiukan, mutten vaivautunut nousemaan. Suljin silmäni ja annoin käsien pudota ilmasa vatsan päälle. Vane hypähti säikähtäneenä viereeni ja taputti poskeani.
"Jarkko? Jarkko hei.."
"Suutele mua nainen", ynähdin ja onnistuin heijaamaan käteni sen olkapäälle.
Vane istahti varovasti mun päälleni ja nojautui suukottamaan varovasti huuliani.
"En mä tarkottanut mitään pusuja. Kun suutele sáatana", ärähdin ja vedin tytön tiukemmin itseäni vasten.
Kun tunsin huulten taas koskettavan omiani, en antanut niiden vetäytyä kauemmaksi. Suutelin sitä kiihkeästi ja liikuttelin käsiäni tiukasti sen vartaloa pitkin. Vane selvästi piti kosketuksista, mutta yritti rauhoittaa mua.
"Sä sammut kuitenkin", tyttö haukkoi henkeään nopeasti, kun mä taas vaativasti vedin sen suudelmaan.
"Mä en koskaan jätä naisia kylmäks", vastasin haastavasti ja sujautin käteni tuon paidan alle.
"Sulla on kylmät kädet", tyttö inahti ja värähti hiukan kosketustani.
"Koita tottua", mumahdin ja tunsin Vanen vetäytyvän kauemmas.
"Jarkko hei? Sä et oo yhtään sellanen ku tavallisesti", tyttö sanoi hiukan harmistuneena.
"Mitä sitte? Nyt me köyritään", virnistin ja vedin tuota lähemmäksi.
"Jarkko ei", Vane sanoi päättäväisesti ja irrotti käteni lanteiltaan.
"Mistä asti sä oot pihiks ruennu?" tuhahdin ja nostin käteni uudelleen tuon vartalolle.
Vane työnsi ne jälleen jämäkästi pois ja puisteli päätään.
"Ei nyt tee mieli", tyttö vastasi ja nousi pois päältäni.
"No pérkele ei sitte sáatana", murahdin ja hitaasti kampesin itseni pystyyn.
Vane katsoi mua säikähtäneenä, kun sanaakaan sanomatta horjahtelin eteiseen. Potkin kengät jalkoihini ja vedin pusakan ylleni.
"Jarkko hei älä nyt! Mennään nukkuun, sä oot liian päissään tekemään nyt mitää muuta", Vane sanoi ja yritti vetää mua kädestä takaisin.
Riuhtaisin itseni kauemmaksi ja kävelin älyttömän rivakasti golfia kohti. Avasin oven, istuin penkille ja vedin sen lujasti kiinni. Avaimet olivat virtalukossa, joten mun täytyi vain kääntää niistä ja moottori jyrähti käyntiin. Heidi ja Tonikin ilmestyivät ovelle, eikä jätkällä mennyt nanosekuntiakaan kun se jo pinkaisi autoa kohti mun nimeäni karjuen. Pistin vauhdilla pakin silmään ja painoin kaasua. Auto syöksyi takaperin ja mä yritin käännellä rattia parhaani mukaan. Onnistuin niin ja näin kiemurtelemaan tien päähän ja käänsin ajokkini keula menosuuntaan päin. Tonin corolla starttasi pihassa, joten kaasutin ja vaihdoin vaihdetta aina vain suurempaan päästäkseni lujempaa. Vilkuilin taakseni ja huomasin pitkien valojen lähtevän perään. Pérkele.
Kun käännyin taas tuijottamaan eteen, oli tiukka mutka liian lähellä. Golf sujahti suoraan ojan yli päin sen toisella puolella seisovaa paksua kuusta. Rysähdin tuulilasia päin lensin lujasti takaisin penkkiä vasten. Konepelti savusi ja mun silmissä näkyi pelkkää mustaa. Tunsin lämpimän nesteen valuvan naamaa pitkin.
"Sáatanan sáatana", kirosin, kun yskien avasin oven ja kierähdin nurmikon sekaan.
"Jarkko!" Toni huusi pysäyttäessään tielle.
Tunsin jätkän raahaavan itseni ojan yli autolle. Pimeni.

"Mä oon menossa sairaalaan", Toni puhui kiivaasti ja ajoi selvää ylinopeutta.
Uskoin sen puhuvan puhelimeen.
"Ei Jarkolla oo hätää, vähän otsa auki ja naama.. Ei niin nätti. Golffi ainaki oli rutusa", Toni selitti ja lopetti pian sen jälkeen puhelun.
"Víttu mullei oo autoo", tuhahdin ensimmäisenä.
Toni naurahti ja kääntyi sairaalan parkkipaikalle.
"No jaa, kai jostain joku halpa löytyy", jätkä lohdutti sammuttaen moottorin.
"Ja paskat. Meitsi voittaa lotosa ja ostaa viis sporttimallia. Lähetää sit viivalle", mumisin virnistellen, kun Toni auttoi mut ulos autosta.
"Voit sit lahjottaa mulleki yhen", jätkä virnisti.
"Pitää kattoo", naurahdin ja hoipertelin ensiavun ovista sisälle.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjämaukka. 
Päivämäärä:   28.1.10 16:16:22

jarkko oli ihan tyhmä täs pätkässä. :(

toipilaalla lisää luettavaa? :)

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: ZoZ 
Päivämäärä:   28.1.10 19:15:49

Toni

"Usko nyt vaan Vane, Jarkko ei oo edelleenkään kuollut", sanoin puhelimeen ja pyörittelin kevyesti silmiäni. Jotenkin minusta tuntui, ettei tyttö uskonut lainkaan sanojani. Istuin sairaalan käytävällä, yhdellä sairaalan kovista penkeistä, ja odotin, että Jarkko tulisi. "Mä luulen, et suurimmat kolhut sai sen auto ja ylpeys."
"Otatko sää tätä vakavissaan? Jarkolta ois voinut mennä henki!" tytön ääni parkui puhelimeen. En tiennyt yhtään, olisiko Vanessa ollut yhtä järkyttynyt, ellei muutamalla pullolla olisi ollut osuutta asiaan.
"Otan kyllä. Ei meillä mee enää kauaa, ku ei se saanut muuta kuin haavoja. Tullaan kunhan tyypit saa haavat paikatuiksi", yritin rauhoitella tyttöä ja vilkaisin kelloa. Olimme olleet jo muutaman tunnin päivystyksessä ja totisesti toivoin, että pääsisimme pian lähtemään. Jos ei muuta, niin lievästi hysteerisen Vanessan takia. Kännykkäni akku ei varmasti kestäisi enää kovin montaa puhelua, ja nukahtaisin varmasti rattiin. Luojalle kiitos päivystyksen kahviautomaatista, jonka ansiosta olin selvinnyt kohtuullisen pirteänä ja selväjärkisen oloisena tähän asti. Lääkärit eivät varmasti päästäisi Jarkkoa kyytiini, jos olisin kuin zombi väsymyksestä.
"Kuin kauan? Ootko sää varma, et Jarkko on kunnos?"
"Niin kuin mä jo sanoin, auto ja ylpeys kokivat pahimmat kolhut. Alle tunti varmaan enää, ajattelin ajaa vähän rauhallisemmin, ettei toinenkin auto lähde. Onko Heidi siinä lähellä? Annatko sille?" pyysin ja en voinut estää itseäni huokaisemasta helpotuksesta, kun kuulin toisen tytön äänen.
"Ootteko te kunnos?" Heidi kysyi huomattavasti rauhallisempana kuin Vanessa.
"Yhtenä kappaleena edelleen. Tullaan toivottavasti aika pian pelastaan sut Vanessalta, et se saa suunnata huolensa Jarkkoon", naurahdin hiljaa, "yritä saada se vähän rauhoittuun, mun kännykkä ei kestä enää kovin kauaa jatkuvaa soittelua."
"En mä kyllä tiedä onnistuuko se", tyttö mutisi.
"Kyllä se sulta luonnistuu. Jos jotain mä oon huomannut tänä aikana, mitä mä oon täällä ollut, niin sen et te pystytte melkein mihin tahansa. Mä en käsitä, miten mä oon selvinnyt aikaisemmin hengissä kuolematta tylsyyteen", sanoin ja nojasin silmät kiinni kylmään seinään. Heidi naurahti kevyesti, vaikkei kuulostanut kovin vakuuttavalta. Häntäkin taisi kalvaa huoli ystävästään, vaikkei niin pahasti kuin Vanessaa.
"Voinhan mää yrittää", hän lopulta myöntyi.
"Kiitti, oot enkeli. Mä korvaan kyllä kaiken vaivan", vastasin ja aioin sanoa muutakin mutta samalla Jarkko ilmestyi paikalle sairaanhoitaja perässään. Nainen näytti siltä kuin olisi epäillyt Jarkon kykyä pysyä tolpillaan. "Nyt se tuli. Voit kertoa Vanessalle hyviä uutisia, ettei Jarkko vieläkään kuollut. Ollaan varmaan aika pian takas siellä, ellei tule yllättäviä mutkia matkaan."
Loin aurinkoisen hymyn sairaanhoitajalle, joka ei tainnut uskoa minun olevan yhtään paremmassa kunnossa kuin Jarkko oli, vaikka totesikin lopulta olevan kaikille parhaimmaksi, jos antaisi lääkereseptit minulle Jarkon sijaan. Sitä päätöstä en kyllä liiemmin ihmetellyt. Vanessa voisi järkyttyä poikaystävänsä nähdessään ja tilanne voisi olla entistä pahempi huomenna, kun kumpikin olisi selvin päin, luultavasti krapulassa kumminkin, ja mustelmat olisivat ehtineet muuttua vielä komeamman värisiksi.
"Mikä meno? Harkitsetko juomisen lopettamista?" kysyin, kun suuntasimme askeleemme ulos sairaalan puhdistusaineelle haisevilta käytäviltä. "Tai edes kohtuudessa pysymistä?"
"Älä Toni aloitakaan", Jarkko mutisi mutta virnisti kaikesta huolimatta.

Tytöt ryntäsivät ulos, kun kaarroin corollani pihaan. Jarkko oli ollut ihmeen hiljaa matkan ajan, ja kerran olin epäillyt jo jätkän nukahtaneen, mutta epäilykseni oli osoittautunut lopulta vääräksi kun hän nousi omin avuin autosta. Vanessan kasvoilla oli varsin vaikeaselkoinen ilme.
"Hei prinsessat", mutisin vain tervehdykseni tytöille.
Vanessa ei tuntunut edes huomaavan minua vaan pyyhälsi ohitseni Jarkon luokse. Hetken mietin, että antaisiko hän jätkän kuulla totaalisesti kunniansa kuin kuollakseen järkyttynyt tyttöystävä konsanaan, vaikka se saattaisi olla jo vähän liikaa oman seikkailunsa illan aikana käyneelle Jarkolle.
"Älä nirhaa sitä", naurahdin ja sain osakseni yhden mulkaisun Vanessalta. Hän ei ilmeisesti uskonut minun edelleenkään ottavan asiaa kovin tosissani, mikä nyt ei ollut koko totuus. En vain enää jaksanut olla täysin vakavalla naamalla. En olisi uskonut, jos joku olisi sanonut muutama päivä aikaisemmin tässä käyvän näin.
"Te varmaan pärjäätte ja haluatte selvitellä asioita? Mä suosittelen kumminkin, et meette suosiolla sisälle. Täällä on kyllä vähän huono vedota, et naapurit soittaa hätänumeroon jos kolmas maailmansota syttyy siinä, mut kumminkin suosittelen sisätiloja", sanoin hymyillen ja lukitsin autoni ovet. Sain Vanessalta uuden mulkaisun.
"Musta tuntuu, et meidän olis parasta mennä", Heidi sanoi ja loi minulle paljon puhuvan katseen.
"Mitä vain käsket, niin tottelen", hymähdin. Pahin väsymys oli haihtunut automatkan aikana. Olin tainnut juoda liikaa kahvia sairaalassa. Kofeiini, mikä ihana asia! Lähdin kiltisti Heidin perässä kohti päärakennusta. Vanessa ja Jarkko tulivat jäljessämme hiljaa keskenään puhuen. Olisin totisesti halunnut tietää, mitä he puhuivat.
"Onko teillä aina näin riehakas meininki?" kysyin, kun seurasin Heidiä keittiöön. Aloin melkein automaattisesti laittamaan kahvia tippumaan. En varmaan saisi enää nukuttua, joten sama se kaiketi olisi valvoa vielä ne muutamat, puuttuva tunnin ennen kuin pitäisi lähteä tekemään aamutalli. Jarkosta nyt ei varmaan olisi siihen ja tytöt vaikuttivat tarvitsevan kumpikin unta.
"Joo, taitaa olla", Heidi myönsi ja kohautti olkiaan.
Käännyn katsomaan tyttöä, joka nojasi ovenpieleen. Tosiaan, Heidi näytti väsyneeltä, vaikka itse olin kaikkea muuta. Ei olisi koskaan pitänyt opetella valvomaan kahvin avulla montaa päivää putkeen, se aina tuppasi kostautumaan lopulta.
"Sun pitäis varmaan mennä nukkumaan. Mä voin hoitaa aamutallin ja nakata ponit ulos aamulla, ku en varmaan muutenkaan nuku enää tänä yönä", sanoin ja tulin työtön luokse.
"Niin kait sit", Heidi mutisi, punastuen kevyesti ja aikoi selvästi karata paikalta.
En voinut estää virnettä kohoamasta kasvoilleni ja nappasin tytön ranteen otteeseeni. Vedin Heidit takaisin viereeni.
"Älä ihan vielä karkaa", sanoin. Tyttö vilkaisi hieman häkeltyneenä minuun, ja painoin huuleni tytön huulille kevyeen suudelmaan. Vetäydyin melkein yhtä pian kuitenkin pois.
"Hyvää yötä", naurahdin edelleen häkeltyneennäköiselle tytölle, joka katsoi minua melkein kuin hakisi vastausta kysymyksille päässään, "sun on parasta lähteä nukkumaan ennen kuin nukahdat pystyyn."
Ihmeekseni Heidi lähti kysymättä yhtään mitään, mikä oli rehellisesti hienoinen helpotus. Lysähdin pöydän ääreen istumaan. Mikä ihme muhun nyt oli mennyt?

Toivottavasti ei oo kovin sekavaa X/

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   29.1.10 23:04:37

Vanessa

Kylmä kesäyön viima sai mut vapisemaan, mutta vieressäni oleva viinapullo oli oiva lämmike. Istuskelin päätalon rappusilla Jarkon viinapullo vieressäni, tietysti sen takin povitaskusta oli löytynyt toinen täysi. Mulla alkoi olla jo melko turta olo, mutta niin mä halusinkin. Pää olisi räjähtänyt muuten. Mua oli loukattu, mä olin järjiltäni huolesta ja tolkuttoman vihainen. Jarkko.. äh, miettisin sitä kohta, ajattelin ja otin taas reilun kulauksen pienestä pullosta. Mulla ei ollut hajuakaan mitä se oli, mutta kitalakea se poltteli vinhasti. Laskin pullon viereeni, kun ovi kävi ja Heidi istahti viereeni.

"Toni kiels sua antamasta mun soittaa sairaalalle enään?" kysyin katse edelleen tiessä. Heidi nyökkäsi hiljaa ja kietoi käsivartensa ympärilleni.
"Tiiätkö mulla on niin huorâmainen olo, se kohteli mua kun jotain saastasta lutkaa", ähkäisin ja kulautin taas pullosta. Heidi ei sanonut vieläkään mitään, ja hyvä niin. Mä en jaksais kuunnella mitään puolustuksia Jarkkoa kohtaan. Mulla oli ihan tarpeeksi ristiriitainen fiilis muutenkin. En ollut enää niin hysteerinen, kiitos Heidin, joka ei ollut enää keksinyt muuta ja tehnyt mulle kunnon paukun. Huolissani mä etupäässä olin, Jarkko oli mulle niin rakas, mutta kuitenkin se oli pilannut meidän koko illan. Miksi sen piti ruveta läträämään viinalla? Eikö se kestänyt mua selvinpäin? Ja miksi se oli kohdellut mua kun jotain ilmaista ilotyttöä? Olinko mä kuitenkin vain lelu millä se leikki?
Monta kysymystä pörräsi mielessäni, mutta viina oli padonnut kaikki tunteet sisälläni. Mä tunsin ainoastaan huolta. En vihaa, en pettymystä, mä olin vaan huolissani.
"Pärjäätkö sä?" Heidi kysyi kuiskaten hiljaa.
"Mä rakastan sitä", totesin katsahtaen kylmin silmin Heidiin. Heidi säpsähti hiukan.
"Sä olet ihan räkäkännissä! Nyt se viinapullo tänne!" Otin pullosta viimeisen pitkän kulauksen ja ojensin sen puolillaan Heidille.
"Ei teekkään enää mieli." Sanoin ja käperryin Heidin kainaloon.

Samassa Tonin corolla kääntyi koivujen välistä tallitielle ja Heidi pomppasi ylös. Istuin edelleen portailla, ja olin kahden vaiheilla halusinko nähdä Jarkkoa vai en. Pysyin kuitenkin paikoillani, ja huoli vei voiton, kun näin Jarkon nousevan kasvot ruhjeilla hartiat lysyssä autosta. Juoksin hänen luokseen, ajatuksena loikata tämän kaulaan, mutta jokin sai mut vain pysähtymään tämän eteen. Toni laukoi virnuillen jotain ärsyttävää, tai mikä mua nyt just ei olis ärsyttänyt ja mulkoilin tätä vihaisesti. Kehtasikin. Heidi ja Toni lähtivät edeltä kävelemään talolle ja mä tuijotin yhä Jarkkoa, joka piti katseen kengissään. Hieman se vieläkin huojui seisoessaan siinä, ja naama oli sen näköinen, että siihen varmasti koski. Päätin järjestää shown vasta huomenna, mulla oli edelleenkin sama turta fiilis ja halusin vain nukkua tän painajaisen pois. Tartuin Jarkkoa kädestä ja lähdin taluttamaan talolle päin.

"Ootko sä kunnossa?" Kysyin säikähtäen itsekkin omaa viileää äänen sävyäni. Jarkko vavahti hieman ja vastasi olankohautuksella. Irrotin samantien käteni tämän kädestä ja avasin tälle oven. Sisällä lähdin kävelemään mun ja Heidin huoneelle päin, mutta Jarkko nappasi kädestäni kiinni.
"Etkö sä voisi nukkua mun vieressä?" Poika kysyi hiljaa katse maassa ja vähän leppyen nyökkäsin. Oli se kuitenkin laskuhumalassa, telonut autonsa, suututtanut tyttöystävänsä ja kolauttanut ylpeytensä. Aika paha yhdistelmä. Odotin hereillä Jarkon kainalossa, kunnes kuulin tämän tuhisevan rauhallisesti. Varovasti ryömin pois sängystä, vedin peiton paremmin pojan päälle ja silitin tämän hiuksia.
"Anteeksi, mut mä en vaan pysty", kuiskasin, astuin ulos huoneesta ja näin keittiössä istuvan Tonin. Istahdin tätä vastapäätä ja painoin leukani käsiäni vasten.

"Sori ku räyhäsin, mä vaan oon nyt ihan räjähtämäisilläni", sanoin ja huomasin tiskipöydällä viinapulloni. Kipaisin hakemassa sen ja istahdin takaisin paikalleni. Toni pudisteli päätään mulle, mutta kaadoin silti polttavaa nestettä kurkkuuni.
"Tää helpottaa", sanoin ja skoolasin pullollani Tonin kahvimukia.
"Ootteko te seurustellu kauan Jarkon kanssa?" Toni kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen.
"Kesän alusta on ollut jotain säätöä. Saa nähdä tyssäskö se nyt tähän."
"Nii, kohtelihan se sua ilkeesti, mutta mitä mä siihen vähän oon tutustunu, se ei yleensä oo tollanen, vai? Se oli vaan nyt ihan perskännissä."
"Mutta miksi? Eihän me muutkaan juotu kun noita miedompia, miks sen piti koskea viinaan?" Kysyin, eikä Tonikaan osannut vastata siihen. Itku alkoi tehdä tuloaan viinasta huolimatta ja päätin lähteä nukkumaan. Toivotin Tonille hyvät yöt ja lähdin Heidin ja mun huoneeseen. Siellä päästin padot avautumaan ja nukahdin kyynelten kastellessa tyynyäni.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.1.10 15:37:43

Voij :< toivottavasti ei nyt sit kaadu jarkon ja vanen suhde, ne oli niiiin söpöjä :)
laittakaahan ne ny sopimaan tuo juttunsa!

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: chapter 
Päivämäärä:   30.1.10 15:42:29

Heidi

Mä en pystynyt nukkumaan. Aurinko paistoi suoraan mun silmiin ja Tonin suukko pyöri mielessä. Poika varmaan piti mua ihan idioottina, mutta en voinut sille mitään, että seurustelu tuntui jotenkin ahdistavalta. Mä pelkäsin asioiden etenevän liian nopeasti, niinkuin Jayn kanssa oli käynyt. Mutta miten Toni voisi tietää mun edellisestä suhteesta, jos en kertoisi sille? Halusin palavasti kertoa Jaystä pojalle, mutta jokin mussa esti sen. En halunnut enää avautua puolitutuille kaikesta, sen olin oppinut. Vaikka ääni mun päässä kielsi kertomasta Jaysta Tonille, päätin vakaasti puhua asiasta pojalle.

Vähät yöunet näkyi selvästi silmänalusissa ja yritin epätoivoisesti peittää niitä meikkivoiteen ja puuterin kanssa. Mun yritykset kuitenkin tuntuivat hupenevan ajan kuluessa ja lopulta päätin pakata meikit takaisin laukkuun ja tallustella ulos vessasta. Toni keitti kahveja keittiössä ja poika näytti ihmeen pirteältä ottaen huomioon, ettei tämä ollut nukkunut pätkääkään. Kävelin melko vaivaantuneen oloisena pöydän ääreen ja istuuduin. Toni hymyili vienosti ja käänsi katseensa sitten takaisin tiskipöytään.
"Mulla olis vähän asiaa", alotin. "Siis siitä viime öisestä." Toni pysähtyä hetkeksi ja naurahti.
"Onko Vane käskenyt sut haukkumaan mua, kun otin kaiken muka vitsillä?" Poika kysyi, mutta pudistelin päätäni.
"Ei kun tää on siitä toisesta jutusta." Toni värähti silmissä ja istuutui sitten hiljaa pöytään.
"Teinkö mä väärin?" se kysyi, mutta pudistelin reippaasti päätäni.
"Ei, et tietenkää. Asiahan on siis niin, että just ennen kun tulit, täällä oli yksi Jay ja..", enempää en ehtinyt sanomaan.
"Ja sä seurustelit sen kanssa?"
"Niin tein, vaikka ei olis ehkä pitänyt. Se oli lopussa niin lapsellinen ja petti mua lopuksi. Ja ei siitä oo kun pari päivää. Kaikki tuli vaan niin yllättäen", vetäisin kerran henkeä ja jatkoin: "Sä olet tosi mukava ja muuta ja jos tästä tulee jotain, niin mä haluan edetä todella hitaasti. Toivottavasti sä ymmärrät." Toni oli ensin aivan vakavana ja pelkäsin sen loukkaantuvan jostakin, mutta lopulta pojan suulle levisi hymy.
"Mä jo pelkäsin, että sä suutuit mulle pahemman kerran", se naurahti ja tyrskähdin vähän.
"No, en onneks", sanoin ja katsoin poikaa silmiin. Ehkä tästä todella voisi tulla jotain.

Vane siivosi Vilin karsinaa suu mutrussa ja hiukset pörrössä. Eilinen juominen oli taitanut kostautua ja tyttö ei tainnut olla kovinkaan leppynyt. Mä työnsin kottikärryjä käytävää pitkin ja pysähdyin Vanen luo.
"Ootko sä ihan okei?" kysyin, mutta Vane ei vastannut. Se heitti omiin kottareihinsa pari lantakasaa ja pysähtyi sitten itku silmässä. Jätin kottikärryt nopeasti käytävälle ja syöksyin halaamaan ystävääni.
"Jarkko on yks paskápää! Miks sen täyty vetää perskännit?" tyttö itki ja silittelin hiljalleen mustia hiuksia.
"Heti kun se on päässyt pois krapulastaan, niin meet puhumaan sille", selitin ja Vane nyökkäsi hiljaa. Tyttö pyyhki kyyneleet silmiltään ja tarttui takaisin talikon varteen.
"Mä en enää suostu itkemään sen jätkän takia, mä en vaan jaksa", Vane tokaisi ja tämän mielentila tuntui muuttuvan sekunnin sadasosassa. Hieman huolestuneena katsoin ystävääni, mutta päätin jättää tämän omaan rauhaansa.

Anteeksi tönkkö teksti (:

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: henniy 
Päivämäärä:   30.1.10 22:54:34

Oon lukenu tätä iha alust asti mut vasta nyt kommentoin D: Tää on ihan superhyvä, monipuolinen ymn :) Kipeenä ei nyt kirjotus luista, mutjuu :D

Jatkoo!

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: ZoZ 
Päivämäärä:   31.1.10 03:31:58

Toni

Olin törmätä keittiön ovella Jarkkoon. Suunnitelmissani oli juuri lähteä talliin, sillä Repe varmasti tuskastuisi jos en liikuttaisi sitä pian, mutta matka katkesi kärsineen näköisen jätkän tullessa vastaan.
"Suosittelen ottaan buranaa, sä näytät ihan katujyrän alle jääneeltä", sanoin hänelle. Minkäänlaista vastausta en saanut, joten päätin karata talliin. Voisipa ainakin varoittaa Vanessaa, että paikallinen kännikala oli saanut ongittua itsensä ylös sängynpohjalta.

Suuntasin askeleeni suoraan tarhoille. Repe tuli ihmeen innokkaasti luokseni.
"Hei ruunaseni. Lähdettäiskö lenkille?" kysyin ja silitin hevosen kaulaa, "pitäisi alkaa taas treenata koulujuttuja, ennen kuin ollaan kumpikin ihan ruosteessa, mut kysyä Heidiltä, jos se lähtis näyttään meille maastoja tänään."
En voinut mitään, että tyttö pyöri koko ajan mielessä. Olin ehtinyt aamulla jo huolestua, ettei Heidiä lainkaan kiinnostaisi kun tyttö tuli niin vakavana keittiöön. Onneksi ei kuitenkaan niin. Jos Heidi aikaa halusi, niin kyllä hän sitä saisi. Kyllähän tyttöä ymmärsi, jos hän kerta oli vain muutamaa päivää aikaisemmin seurustellut jonkun idiootin kanssa. Idioottejahan niitä tuntui riittävän, enkä minä itse halunnut kuulua siihen ryhmään ja pilata tätä. En Heidin kanssa.
Havahduin ajatuksistani Repen tönäistessä minua. Hevosta ei tuntunut liiemmin paikallaan seisoskelu kiinnostavan.
"Joo joo Repe, haaveilu seis ja menoksi. Olisitpa aina noin innokkaana siinäkin vaiheessa, kun pitää kunnolla töitä alkaa tehdä", nauroin hevoselle ja napsautin riimunarun riimuun kiinni.
Ruuna lampsi leppoisasti perässäni. Se oli ihmeen rauhallinen, taisi pienemmän tallin rauhallisempi ilmapiiri sopia sillekin, toisin kuin olo ratsastuskoulun kikattavan tyttölauman keskellä. Tietenkin asia voisi olla täysin eri, kunhan hyppäisin itse selkään. En edes halunnut arvailla, millainen aikapommi hevonen saattaisi selästä käsin olla vietettyään muutaman päivän vapaalla. Toivoin, että rauhallisuus yltäisi kentälle tai maastoon asti, en todellakaan jaksaisi alkaa taistella ruunan kanssa. Menisivät vain hermot kummallakin, eikä silloin mistään tulisi yhtään mitään.

Kukaan ei ollut tallissa, kun tulin sinne. Ihmettelin hetken, minne tytöt olivat kadonneet, mutta annoin asian olla. Ehkä olisi vain parempi ratsastaa yksin, niin ei ainakaan tulisi mitään suorituspaineita. Se tästä vielä puuttuisi, että Repe alkaisi temppuilla ja tytöt saisivat nauraa, etten oikeasti osaakaan yhtään mitään.
"Yritähän käyttäytyä", mutisin hevoselle, joka tanssi paikoillaan kun yritin nostaa satulaa sen selkään.
"Onko ongelmia?" Heidi kysyi karsinan ovelta.
Hätkähdin. En ollut lainkaan huomannut tytön saapumista, mutta se tuli juuri oikeaan aikaan.
"Äh, Repellä on varmaan vaan liikaa energiaa ja nyt se purkautuu, kun se tajusi, et pääsee kiusaamaan minua typeryyksillä", naurahdin ja liu'utin satulan oikealle paikalle, "mä muuten mietin, et haluaisitko sää lähtä näyttään meille maastoja? Vois maastolenkki tehdä hyvää. Sellainen pehmeä laskeutuminen takaisin arkeen siis."
Hetken ehdin jo pelätä, että Heidi kieltäytyisi. Tyttö näytti jotenkin surulliselta ja mietteliäältä, ihan kuin jokin olisi painanut hänen mieltään.
"Kait se sopii", hän kuitenkin lopulta mutisi ja loi kasvoilleen jonkinlaisen hymyn, "mä käyn hakemassa Masan."
"Okei, ei mikään kiire. Voidaan Repen kanssa purkaa eka kaikki paineet kentällä, niin näytetään osaavilta maastos", vastasin samalla kun näpersin suitsien solkia. Heidi naurahti, enkä voinut olla vastaamatta tytön hymyyn. Repe nykäisi päänsä ylös, ja joudun kääntämään katseeni Heidistä ratsuuni, joka ei lainkaan pitänyt huomioni karkaamisesta.
"No, mä tuun kentälle, kunhan saan Masan kuntoon", Heidi sanoi.

Nappasin kypäräni lattialta, johon olin sen laskenut. Repe katseli korvat hörössä ympärilleen, kun nousin kentällä satulaan. Annoin ruunan kiertää muutaman kerran käynnissä kentän, ennen kuin nostin ravin. Repe ravasi tutulla lennokkaalla askeleellaan. Miten olinkaan kaivannut hevosen selkään. Samalla en kuitenkaan voinut olla ajattelematta Heidiä.
Hymy kohosi pakostakin kasvoilleni, kun Heidi ilmestyi tallista suomenhevosensa kanssa. Ravasin hänen luokseen ja pysäytin Repen siksi aikaa, kun Heidi nousi satulaan.
"Noh, minne me suuntaamme?" kysyin rennosti. "Ja sitten olisin myös hyvin utelias kuulemaan, mikä mieltäsi painaa."
"Jaa-a, oliko tällä maastoreissulla jotain taka-ajatuksia?" Heidi kysyi ja ohjasi Masan yhdelle maastoon vievistä kapeista teistä.
"Ei oikeastaan ollut, mutta olit tallissa jotenkin synkeä ja mä vaan haluan tietää, mikä vikana", tyydyin selittämään. Mitäpä sitä kiertelemään asian suhteen.
Hetken oli hiljaista ja annoimme hevosten kulkea rauhassa tietä pitkin, kunnes lopulta Heidi sanoi: "Olen vaan huolissani Vanessasta. Se on niin murtunut Jarkon takia ja vihainen sille."
"Sen kyllä jopa mää ymmärrän, vaikken teidän parisuhdedraamoihinne olekaan kovin hyvin perehtynyt. Mut Vanen ja Jarkon pitää selvittää asiansa itse ja sä et voi surkuttelemalla auttaa", vastasin, "sen lisäksi musta on kamalaa nähdä sut surullisena."
Heidi punastui, ja hetken oli jälleen hiljaista.
"Heidi", aloitin ja käänsin katseeni tyttöön, "mä kyllä ymmärrän, jos sä haluat edetä hitaasti. Ja hei, aikaahan mulla on, jos sä sitä haluat. Ei mikään kiire."
Kurotuin koskettamaan tytön poskea, mikä sai Heidit viimein kääntämään katseensa minuun.
"Ei oikeesti mikään kiire. En mäkään olisi sun tilanteessa suin päin ryntäämässä jokaisen puolitutun gigolon syliin", sanoin, ja naurahdus karkasi tytön huulilta, "et edetään vaan sun tahtiis."
"Kiitti", Heidi hymyili ja rehellisesti minun teki mieli kaapata tyttö uuteen suudelmaan, mikä vaan ei oikein hevosen selästä onnistunut. Niinpä tyydyin vain virnistämään.
"Joka tapaukses, vika pellon pääs on suukon velkaa", sanoin ja annoin pohkeita Repelle, joka nosti enemmän kuin innoissaan laukan.

Toivottavasti laatu ei kuse, ku kello on puol neljä ja mä tavallisesti nukun tähän aikaan. XD

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   31.1.10 15:19:52

Vanessa

Makasin tallikämpän sohvalla tuijottaen kattoon. Heidi ja Toni olivat lähteneet maastoilemaan, eivätkä ilmeisesti viitsineet kysyä mua mukaan. Äh, eihän tää tilanne niiden vika ollut, vaan Jarkon. Turhaan minä ilmeisesti tuoreelle pariskunnalle vihoittelisin, vaikka vihaa tuntui riittävän mun sisältä vaikka kaikille maailman ihmisille jaettavaksi. Toisaalta mä en kyllä ollut surkuttelevaa tai helposti masentuvaa tyyppiä ja nousin terästäytyen henkisesti istumaan. Nyt mä lähtisin metsään tuulettumaan.

Alkuperäisenä ajatuksena oli lähteä maastolenkille Gazetten kanssa, mutta siihen totesin pääni liian kipeäksi ja päätin viettää aikaa ainoan miehen kanssa, joka ei satuttaisi mua henkisesti. Nappasin satulahuoneesta Vilin suitset ja pujautin ne sen päähän tarhassa. Ketjunaru kuolaimista läpi ja menoksi.
Lähdimme rinnatusten tallustamaan metsää kohden, tai minä tallustin ja Vili tanssahteli. Hymyilin hevoseni innolle ja kiittelin itseäni hyvästä ideasta. Vilin seurassa ei voinut olla masentunut.

Sen jalka oli lähtenyt hyvin paranemaan ja sillä saisi kävellä selästä jo ensi viikolla. Taluttaa sitä saisi mielin määrin, se kun ei rasittaisi jalkaa kuten ratsastus. Linnut sirkuttivat puiden oksilla ja metsässä tuoksui ihanalta. Kuusien kitkerän raikas ja kostea haju tuntui aina yhtä hyvältä keuhkoihin vedettynä, ja hetkeksi kaikki muut ajatukset pyyhkyityivät pois katsellessani ympärilleni tiheässä metsikössä. Päätin kävellä tutun parin kolmen kilsan ratsastuslenkin, enempää en varmaan jaksaisi kävellä Vilin ripeässä tahdissa. Orini harppoi innoissaan hiekkatiellä, nappasi silloin tällöin havuja tai koivunoksia suuhunsa, mutta jatkoi sitten matkaansa tuuppaisten silloin tällöin kylkeäni. Tien kääntyessä takaisin tallille päin mulla oli ihan kohtalainen fiilis ja krapula oli jäänyt metsään. Talutin Vilin tallin taakse, laskin vähän aikaa kylmää vettä sen jalkaan ja vein sen sitten tarhaan. Istahdin aidan viereen katselemaan, kun se rouskutteli heiniään ja havahduin oven kolahdukseen.

Jarkko astui ulos päätalon ovesta, venytteli ja istahti portaille sytyttäen tupakan. Ilmeisesti se ei nähnyt mua, tai sitten ei halunnut nähdä, koska siinä se vain istui katse suunnattuna suoraan eteenpäin.
Masennus lipui taas mieleeni pikkuhiljaa ja lösähdin makaamaan ruohikoon mahalleni ja painoin kädet silmilleni. Miksi mun piti olla rakastunut?

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   31.1.10 16:14:43

Jarkko

Vedin savua syvälle keuhkoihini ja lujasti puhalsin sen ulos. Mua vítutti niin paljon, ettei verikään kiertänyt. Pitikin mennä sössimään koko juttu ja vielä kaiken päällisiksi hajottaa golf. Mä joutuisin käyttämään kaikki mahdolliset rahani uuteen autoon ja pelkkä ajatuskin kirpaisi. Vilkaisin sivusilmällä tarhalla istuvaan Vanessaan, mutten kiinnittänyt tyttöön kummemmin huomiota. Vítutti vain tuplasti enemmän.
Nopeasti poltin sätkän loppuun ja tumppasin sen maahan, vaikka varta vasten mulle hankittu tuhkakuppi olikin parin kävelyaskeleen päässä. Mielenosoituksellista ja hyvin lapsellista, tiesin sen muttei jaksanut kiinnostaa, sillä tuskin mun maailmani enää tämän pahemmin romahtaisi. Iloisena siitä, että vajaa parin viikon päästä pääsisin takaisin kotikulmille rauhoittumaan, sai ajatukset juoksemaan hiukan virkeämmin. Tahdoin lujasti uskoa siihen, että mä olin ottanut Vanen ja mun jutun liian tosissaan, että me oltiin edetty liian nopeasti ja siksi näin pääsi tapahtumaan. Me ei otettu tarpeeksi aikaa tutustuaksemme toisiimme. Nyökkäilin hyväksyvästi ajatukselleni ja naurahdin. Moisen paskan itselleen uskotteleminen tuntui vielä typerämmältä, kuin järkevästi ajattelu. Saattoi olla, että teorioita päässäni pyörittelemällä torjuin vain sen tosiseikan, ettei tilanne etenisi mihinkään puhumatta asioita selviksi. Kylmät väreet kareilivat selkää pitkin kun ajattelinkin vapaaehtoisesti heittäytyväni lohikäärmeen kitaan.

Heidi ja Toni olivat painelleet jokin aika sitten kahdestaan maastoon, eikä pariskuntaa vieläkään näkynyt millään. Emmin hetken noustessani ylös portailta. Menisinkö juttelemaan Vanelle vai jänistäisinkö ja kävelisin takaisin sisälle rypemään vihaisissa ajatuksissani? Vetäisin syvään henkeä, laskin hiljaa kolmeen ja otin ensimmäisen meitä erottavan askeleen. Seuraavat tuntuivat yhä vaikeammilta ja vaikeammilta, ja kun meidän välissämme oli enää viitisen metriä, musta tuntui kuin olisin kuollut sisäisesti kasaan. Henki ei kulkenut ja ajatuspyörät löivät naksuen tyhjää.
"Vane?" mä aloitin epävarmasti ja istahdin turvallisen välimatkan päähän tytöstä.
Se vilkaisi mua ylimielisesti ja naurahti.
"Et sitte yhtään kauemmas viittis istua?" tyttö murahti muhun katsomatta ja repi ruohotupsuja irti maasta.
Katsoin sitä hetken vaikeana ja hinauduin metrin lähemmäksi. Se saisi riittää ainakin toistaiseksi.
"No?" Vane ärähti ja kärsimättömästi viskeli repimiään vihreitä suikaleita ympäriinsä.
"Voisiksä rauhottua ja kuunnella mitä mulla on sanottavana?" kysyin hiukan koppavasti.
Vane viskasi mielenosoituksellisesti vielä yhden tukon kauemmas ja katsoi mua sitten vetisin silmin, yritti näyttää kovalta ja siltä, ettei sitä kiinnostanut koko tapahtuma pätkän vertaa. Ettei siihen sattunut. Virnistin kuivasti ja raapaisin niskaani.
"Hmm.. Se mitä mä tein oli väärin.."
"Eikai? Mä kun en hoksannu!" Vane huudahti ja kieltäytyi katsomasta mua silmiin.
Huokaisin raskaasti ja puistelin päätäni huulta purren.
"Tässä ei oo mitään järkeä kun sä et selvästi halua edes kuunnella", tuhahdin ja nousin seisomaan.
Hetken aikaa tytön kasvoilla näkyi anova ilme, joka pyysi mua jäämään. Vanessan ego ei antanut periksi, vaan tyttö veti kätensä puuskaan ja nojasi aitaan lähtöäni estämättä. Otin jo pari askelta poispäin, mutta käännyin ja astuin meitä urottavat metrit umpeen pitkin harppauksin. Lykäsin kasvoni väkisin aivan tuon kasvojen eteen ja tarrasin kädelläni kiinni tuon leuasta, jotta sen olisi pakko katsoa mua silmiin.
"Jarkko.." Vane inahti ja yritti riuhtoa itsensä irti.
Mä tuijotin sitä kylmin silmin ja odotin kaikessa rauhassa. Ei se pois pääsisi, mä en nimittäin antaisi periksi.
"No sano asias!" tyttö karjaisi.
Purin hampaitani yhteen ja tunsin kasvojen vääntyvän vihaiseen ilmeeseen. Vanen silmissä häivähti pelko, joka pyyhki vihaisen ilmeeni hämmentyneeseen. Päästin irti tytön leuasta ja vetäydyin kauemmaksi. Rojahdin istualleni ja epäuskoisesti puistelin päätäni.
"Sähän pelkäät mua?" mä enemmän totesin kuin kysyin.
"No ihan syystäki! Sä oot niin.. Sä et vaan ole sellainen kun mä luulin", Vane kuiskasi rutistellen sormiaan kämmeniä vasten hermostuneena.
Nojasin kyynerpäät polviin ja hieroin kasvojani rajusti.
"Pérkele", murahdin hiljaa ja lopulta käsi otsaani pidellen katsoin tyttöön. "Mä olin sillon juonu. Joo tiiän, ei se oo mikään selitys enkä väitä ettenkö olis ollu sillon oma itteni. Kännissähän sitä ei voi esittää mitään mitä ei oo."
"Yritätkö sä ny sanoa että tää kaikki on vaan ollu kulissia? Että sinä hetkenä sä olit ensimmäistä kertaa oma ittes?"
Puistelin päätäni.
"En. Ei se mee niin voi.. Víttu", mä huudahdin ja nostin kädet lujasti kasvoilleni.
Vane liikahti huolestuneena eteenpäin koskettaakseen mua, mutta veti kätensä takaisin.
"Mä pilasin koko paskan ja kaiken mitä oli ja.. Mä en tiiä mitä pitäis tehä ja mä oon pahoillani!" huusin ja vihaisesti pyyhkäisin silmäkulmiani.
Vanessan kasvot olivat aidon hämmentyneet.
"Itkeksä?" tyttö kysyi ääni värähtäen.
"No en", mä naurahdin kuivasti.
Vanen kasvoilla käväisi voimaton hymy, joka kuoli yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.
"Sun naama näyttää kamalalta", tyttö sanoi hiljaisesti.
Kohotin katseeni hetkeksi, mutta laskin sen nopeasti takaisin ruohikon sekaan.
"Mitä siitä voi oottaa ku lentää kaheksankympin tuntivauhilla tuulilasia päin?" tuhahdin ja irvistin haavojen kirvellessä.
Tyttö näytti nyt surullisemmalta kuin vielä kertaakaan, eikä mun voimani riittänyt katsomaan niihin kasvoihin. Sattui liikaa.
"Olisko meijän vaan parempi unohtaa koko juttu ja.. Yrittää pysyä ees kavereina?" Vane kuiskasi ja yritti olla itkemättä.
"Mitä? Vane, ei.. Mä.. Ei! Vane mä ra..."
Jätin lauseen kesken kyyneleen vierähtäessä tytön kasvoille.
"Jos sä sitä haluat", sanoin vihdoin voimattomana tappelemaan meidän puolestamme.
Meidän välillemme laskeutui syvä hiljaisuus. Mä taistelin kyyneleitä vastaan. Itkeminen oli epäjätkämäisintä mitä mä tiesin. Vane puisteli hiljaa päätään.
"Mee pois", tyttö ynähti itkunsa seasta.
Jäin turtana istumaan paikoilleni ja tuijotin tyttöä hiljaa. Yritin sanoa jotain, mutta sanat takertuivat kurkkuun.
"Jarkko, mä pyydän. Mee", Vane sanoi lujemmin, mutta yhä hyvin hiljaa.
Nousin ja annoin hartioiden lysähtää alas.
"Anteeks", kuiskasin, kun kumarruin antamaan pehmeän suukon tytön märälle poskelle.
Sipaisin sen hiuksia vielä ennen kuin käännyin ja kädet taskuissa kävelin takaisin päätalolle.

Vihaisesti mä heitin jääkiekkokassin taksin peräluukkuun ja istuin takapenkille. Mun olisi parempi pysytellä vastedes yöt kotona ja tulla töihin sieltä ajallaan ja kaiken hoidettuani häipyisin taas. Ilmoitin tekeväni aamutallin huomenna. Yksin, ilman häiriöitä. Tuijotin ulos ikkunasta, kun ajopeli peruutti tielle ja lähti hitaasti kiihdyttäen määränpäätä kohti. Nojasin käteni oven käsinojaa vasten ja laskin poskeni kämmentä vasten. Ensimmäinen suolainen vesipisara pyörähti kasvoilleni. Pyyhin sen hiljaa pois ja silmät punaisina katsoin läpi ohikiitävän maiseman mitään näkemättä, mitään kuulematta. Ainoa asia, mitä mä saatoin tuntea, oli valtavan menetyksen polttelevan kipristelevä, piinaava ja hellittämätön ote.
Kotiin päästyäni mä jätin tavarat eteiseen jaksamatta raahata niitä enää yhtään pidemmälle. Kävin sängylle makoilemaan ja potkin kengät lattialle. Tuijotin kattoon ja valuin hitaasti tyhjään olotilaan, jossa mä vain leijuin olematta missään, tuntematta enää mitään.
Varjot lakaisivat pientä asuntoa, kasvoivat viisareiden liikkuessa tuskallisen hitaasti eteenpäin. Mä vain makasin liikkumatta. Vihdoin huomasin auringonsäteiden tunkeutuvan sisälle. Laiskasti siirsin katseeni kelloon, joka osoitti puolta kuutta aamulla. Nousin hitaasti ja väsyneesti raahauduin keittämään kahvia. Riisuuduin matkallani suihkuun ja annoin viileän veden virrata hiljoksiin paljaalle iholleni. Nojasin seinään voimattomana tarttumaan edes samppoopulloon. Puhdas vesi vei mennessään iholle kertyneen lian, muttei mun tahriintunutta sieluani.
"Víttu!" karjuin ja löin nyrkin täysillä voimilla tylsänharmaaseen laatoitukseen.
Käteen sattui pérkeleesti, mutta mä vain löin ja löin sitä aina uudestaan ja uudestaan seinää vasten, kunnes en edes tuntenut kipua. Virnistin tyytyväisenä, kun katsoin rikkoutunutta ihoa. Veri huuhtoutui suihkuveden mukana lavuaariin, kun mä sammutin hanan ja kiedoin pyyhkeen lanteilleni. Vasemmalla kädellä riuhdoin äidin antamasta ensiapupakkauksesta suuren laastarin ja sideharsoa, jonka kiedoin huolimattomasti kipeän ja jo hiukan mustuneen käteni ympärille. Kaadoin kahvia mukiin ja istuin pöytään sitä litkimään. Kolmaskaan kupillinen ei saanut mua palautumaan tavanomaisen vilkkaaseen olotilaani.
Ennen lähtöä nappasin pari särkylääkettä ja valmistauduin hölkkäämään bussiasemalle.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjächapter 
Päivämäärä:   31.1.10 17:10:32

Heidi

Painoin tiskikoneen pyörimään ja astelin hitaasti mun ja Vanen huoneen ovelle. Hiljainen niiskutus kuului ohuen seinän läpi ja mä en voinut olla tuntematta sääliä Vanea kohtaan. Hiljaa raotin ovea ja työsin pääni huoneeseen.
"Saanko tulla?" kuiskasin ja Vane nyökkäsi. Tytön silmät olivat turvonneet itkemisen jäljiltä ja meikit olivat valuneet poskille. Istuuduin tämän viereen ja kiedoin käteni Vanen hartioille.
"Mä en pysty tähän.. En mä pysty olemaan ilman Jarkkoa", tyttö itki ja painoi päänsä mun olkapäälle.
"Voi sua", sanoin ääni värähtäen. En mä tiennyt mitä sanoa. Voisin sanoa kaiken ihan väärin ja Vane menisi vain enemmän pois tolaltaan. Hiljaa hyräilin jotain kappaletta ääneen ja halasin tyttöä pitkään. Itku tyrehtyi hiljalleen ja kuin pieni lapsi Vane kaatui sängylleen makaamaan. Tytön silmät menivät kiinni ja vedin sängyn päähän potkitun peiton hänen päällee. Hiipien kävelin ulos huoneesta ja suljin oven. Toni istui kysyvänä olohuoneessa, mutta tyydyin kohauttamaan harteitani.
"Mä meen kattoon, jos Jarkko olis tallissa", selitin ja Toni nyökkäsi hymyillen.

Jarkko ravuutti pientä Rosaa hieman liiankin reippaasti ympäri kenttää ja saatoin talliin asti kuulla pojan tuhinan. Nojauduin kentän aitaan ja katsoin, kuinka Jarkko yritti itsepintaisesti saada Rosaa laukkaamaan. Poni kuitenkin tuntui liian itsepäiseltä tämän päiväiseen juoksutukseen. Ärtyneenä Jarkko viuhoi piiskansa kanssa, vaikka ei osunutkaan Rosaan.
"Jarkko, lopeta!" huudahdin nopeasti, mutta sain vastaukseksi vain ilkeän mulkaisun. Tuhahdin ja kiipesin aidan yli.
"Mitä sä víttu nyt aiot?" poika kysyi vihaisena, kun tartuin juoksutusraippaan.
"Mä tiedän, että sulla on vaikeeta, mutta sä menetät kohta kokonaan hallintas", selitin päättäväisesti, kun raippa alkoi uhkaavasti siirtyä lähemmäs Rosaa. Jarkko katsoi mua hetken jäätävästi silmiin. Mä pelkäsin sen katsetta, mutta pysyin kaikesta huolimatta vahvana. Se palkittiin, sillä Jarkko luovutti nopeasti ja ojensi raippansa mulle.
"Anteeks", poika kuiskasi hiljaa tarkoittaen sanansa sekä ponilleen että Vanelle, joka ei kuitenkaan ollut paikalla kuulemassa.
"Haluatko sä kertoa, mitä teillä Vanen kanssa oikeen tapahtu? Se ei saanut kakistettua mitään ulos itkultaan", kysyin varovasti. Jarkko lysähti istumaan hiekalle ja mä lysähdin viereen.
"Me erottiin", poika totesi ja saatoin kuulla, kuinka ääni murtui kaiken kesken. Ikinä en ollut nähnyt ison miehen itkevän, mutta Jarkon poskilla valui pieniä kyyneleitä. "Vanessa halusi." Tunsin myötätuntoa Jarkkoa kohtaa. Tiesin, kuinka vaikeaa tällä saattoikaan olla.
"Ei se sitä oikeasti tarkoittanut. Se rakastaa sua, mutta loukkaantu sun känneistä", selitin ja Jarkko nyökkäili ymmärtävästi. Poika selvästi katui tekojaan.
"En mä sitä tarkottanut. Me ei oltu otettu mitään pitkään aikaan ja menin rajan yli. Vahva alkoholi saa mut ihan sekasin."
"Toi sun tarvii selittää Vanelle."

Jarkko oli painunut kotiin miettimään asioita ja Vane nukkui vieläkin. Istuuduin Tonin viereen sohvalle ja poika laittoi kätensä hartioilleni. Mun teki pahaa. Mä tiesin, millasta oli tulla petetyksi, vaikka vähän eritavalla vain.
"Kyllä ne selviää, niiden on pakko", sanoin hiljaa ja Toni hymyili. Miten se jaksoi aina olla niin positiivisen oloinen?
"Älä liikaa huoli. Ne on liian vahva pari eroamaan lopullisesti", poika sanoi ja katsoi mua suoraan silmiin. Huulet painuivat omilleni ja taas saatoin unohtaa kaiken pahan. Hellä suudelma jatkui vain hetken, mutta sai mut aivan hiljaiseksi. Painoin pääni pojan olkapäälle ja suljin silmät. Kyllä tämä tästä.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjä: Jossu 
Päivämäärä:   31.1.10 22:27:08

Vanessa

Päätäni särki niin, että luulisi sen jääneen katujyrän alle, silmät olivat turvonneet melkein umpeen ja koko mun kroppa oli kuin surkastunut. Väsytti, mutta mä olin liian väsynyt nukkumaan enää. Pää tyhjänä nousin istumaan sängylleni ja katsahdin kelloa. Kakskyt yli kolme, upeeta, olin siis nukkunut melkein vuorokauden putkeen. Riisuin nihkeät vaatteet yltäni, en ollut saanut edes yövaatteita päälleni. Pyyhe ympärillä raahustin suihkuhuoneeseen, heilautin kättäni voipuneena sohvalla istuville Heidille ja Tonille. Mun nimen voisi vielä lisätä elävien kirjoihin, ainakin toistaiseksi.

Pudotin pyyhkeen lattialle ja katsahdin peiliin. Hiukset valuivat rasvaisina päätä myöten, meikit olivat poskilla, silmät olivat kirkkaan punaiset ja niistä pystyi melkein laskemaan verisuonet. Avasin suihkun kraanan ja laskin kylmää vettä päähäni. Vastahakoisesti levitin shampoota hiuksiini, pakko kai ne oli joskus pestä. Naamaani hinkkasin pitkään meikinpoistoaineen ja saippuan sekoituksella, ripsari oli melkein pinttynyt ihoon. Kiedoin pyyhkeen hiuksiini, vedin kylpytakin naulasta päälleni ja menin istumaan muiden kanssa sohvalle. Napsautin telkkarin päälle ja ensimmäisenä kuvaruutuun välähti intohimoisesti suuteleva pariskunta. Lasittuneena tuijotin heitä ja pystyin melkein maistamaan Jarkon maun suussani. Yhtäkkiä kuvaruutu oli taas pimeä ja Heidi seisoi sen edessä tuijottaen mua päätään pudistellen.

"Vanessa kiltti!" Hän huokaisi ja sai äänensävyllään mun alahuulen väpättämään. Heidi syöksähti luokseni kietoen kätensä ympärilleni, mutta väsyneenä kaikkeen työnsin tämän pois.
"Mä otan nyt kahvia."
Istuin tuijottaen täyttä kahvikuppia, kun tuore pariskunta lähti tallille. Heidi oli luvannut ratsastaa Gazetten, ystäväni oli kyllä oikea kultakimpale.
Olin kyllä yksi sáatanan tollo! Se, että istuin tässä, oli täysin mun omaa syytä. Mä vaan olen niin samperin ylpeä, en pystynyt antamaan periksi. Kyse oli kyllä siitäkin, että Jarkko oli erotessamme muistuttanut isääni; sama vihainen katse, salamoivat silmät ja tiukka puristus vyötäsiltä. Tiesin, ettei Jarkko koskaan löisi mua, mutta silti. Mä en halunnut, että mikään muistuttaisi mua isästä, sain muistutusta ihan tarpeeksi joka päivä, kun katsoin peiliin.

Tunne oli ihan kauhea, kun toinen puoli musta olisi revitty irti. Mulla ei ollut pienintäkään pakotietä tästä olotilasta, en käsittänyt miten mä voisin elää ilman Jarkkoa. Ilman sen tyhmiä vitsejä, ilman sen tempauksia, ilman sen lempeitä höpsöjä sanoja, ilman sen pörröisiä hiuksia ja tolkuttoman komeita kasvoja. Sen vahvat käsivarret, leveät hartiat ja sen ominaistuoksu... Pyyhkäisin kahvikupin pöydältä lattialle, jonne se putosi räsähtäen kappaleiksi ja syöstessä sisältönsä leväälleen parketille. Kyyneleet valuivat taas poskilleni, ne eivät ilmeisesti olleet vielä ehtyneet kokonaan. Pyyhin kirvelevät silmäni ja keräsin posliinisirpaleita roskiin, kun kännykkäni tuttu sävel kantautui kylppäristä. Heitin sirpaleet roskiin, hyppäsin ylös ja pinkaisin olohuoneen poikki. Tietysti kylppärin lattia oli suihkuni jäljiltä märkä ja jalkani lipesi. Kaatusin komeasti seläälleni lyöden pääni seinän kulmaan. Kiroten nousin ylös ja kurottelin kännykän käteeni. Jani, ei Jarkko.

"Tä?" Vastasin puhelimeen ja kuuntelin serkkuni pölötystä puolella korvalla. Mun pitäisi kuulemma lähteä sen ja sen kaverin, Miken kanssa ajelemaan.
"Tajuatko sä, ettet voi mädäntyä siel haisevien konien ja haisevien kusipääjätkien keskellä koko kesää! Sitä paitsi, ostan sulle mäyriksen takapenkille jos lähet. Hei come on sexy lady!" Janin kuumeinen selostus sai väkisinkin mun suupielet kääntymään ylöspäin. Serkun seura voisi piristääkkin, sillä ei ollut tapana kysellä liikaa. Mikke tosin kävi muhun kuumana, mutta mä kaipasinkin nyt vähän läheisyyttä ja bisse hoitaisi Jarkon pois mun mielestä.
"Okei sitten. Mulla menee vartti, ja jos bisse ei oo Lapparia, mä käännyn ovella ympäri. Moro", vastasin ja suljin puhelimen.

Kiskoin vaatekaapista päälleni vanhat collegehousut ja valtavan hupparini, jonka olin varastanut joskus Janin vaatekaapista. Kuivasin hiukseni ja vedin ne sykerölle niskaan, meikkaamiseen en viitsinyt nähdä vaivaa.

En kuullut omia ajatuksianikaan bassojytän alta, mutta se ei haitannut. Kiersin Miken avaajalla pullostani korkin pois ja vein pullon huulilleni.
"Än, yy, tee, NYT!" Tyhjensin pulloa kurkkuuni hengittäen samalla tasaisesti. Silmäkulmastani näin Miken nieleskelevän vaivalloisesti ja päätin hankaloittaa jätkän tehtävää ensisestään. Hivutin oikean käteni tämän reidelle oikea käsi edelleen kannatellen pulloa ja hivutin oikeaa koko ajan ylöspäin. Pääsin sepaluksen kohdalle, kun Mikke purskautti mallasjuoman suustaan auton lattialle. Tyhjensin rennosti pulloni ja kolautin tyhjällä pullolla Mikkeä päähän Janin hirnuessa mahaansa pidellen edessä.

Ilta oli kulunut kohtalaisesti mun ja Miken vetäessä pulloja tyhjäksi ykkösellä lyöden vetoa tupakasta. Mun askissa oli jo seitsemän tupakkaa, kaikki Miken askista vietyjä.
Jarkko juolahti aina silloin tällöin mieleeni, mutta pyyhin sen aina huumausaineilla pois pääkopastani.
Jani ja Mikke ihmettelivät vähän nauramattomuuttani ja lauoin välillä vähän turhan tylyjäkin, mutta mitään ne ei kysellyt, pointsit niille siitä.
Serkku parkkeerasi harmaan volvonsa rautatieaseman pihaan, jossa oli kaikenlaista autoa ja kymmeniä nuoria tupakalla. Nousin autosta paukauttaen oven Miken nenän edestä kiinni, menköön omalta puoleltaan ylös. Sytytin tupakkani ja katselin ympärilläni olevia ihmisiä. Kaikki olivat mua ainakin pari vuotta vanhempia, täysikäisiä. Jani ja Mikke moikkasivat paria jätkää ja retuuttivat mut mukanaan keskelle kännisenä hoippuvaa porukkaa. Nyökkäsin yhteisesti kaikille antaen Janin hoitaa esittelyt ja imin keskittyneesti syöpäkäärylettäni kuuntelematta muiden juttuja. Havahduin kun Mikke kiersi kätensä mun lantiolle selittävän naureskeleville miehille jotain. Potkaisin häntä samantien nilkaan ja ärtyneenä harpoin takaisin Janin autolle, tumppasin tupakkani ja menin sisään.

Mikke oli jättänyt takkinsa autoon ja hetken mielenjohteesta aloin penkoa tämän taskuja. Sieltä löytyikin pieni taskumatti, jonka tyhjensin halulla kurkkuuni.
"Mä en haluu kotii, mä haluun vaa Jarkon, te ootte ihan kusipäitä ku ette anna mun mennä Jarkon luo." Kiljuin huitoen kuskin paikalla istuvaa Jania kaljapullolla. Mikke yritti pitää mua käsistä, mutta raivoissani kalautin tätä pullolla, tällä kertaa kunnolla.
"Vanessa rauhotu, sä kestät yleensä tosi hyvin bisseä, mikä sulla on? Ja vielä kerran kuka on Jarkko?" En vastannut vaan tuijotin povitaskuaan kaivelevaa Mikkeä.
Purskahdin hillittömään hihitykseen tämän kallistaessa taskumattia huulilleen ja ravistellessa sitä. Hitsit, mä olin juonut Miken viinat!
"Oho, eiks se ollukkaa mun takki?" Sanoin hihittäen ja läimäisin Mikkeä pari kertaa selkään. Pojat puhuivat jotain keskenään mun ulvoessa hysteerisesti naurusta ja huomasin kohta auton kääntyvän tutulle hiekkatielle.

"Jani serkku, serkku Jani, ei me tähän aikaan voida mennä ratsastaan! Vilin jalka on pipi! Ainii Kassu, mut sä et saa kyllä ratsastaa sillä." Selitin innoissani tönien Jania, joka yritti samalla ohjata autoa.
"Sä menet Vanessa nyt nukkumaan, ennen kun sun maksa räjähtää."
Mä, nukkumaan! Mun maksa räjähtää! Näähän oli ihan paskíaisia, ei laskenu mua Jarkon luo ja mun piti mennä nukkumaan.
"@!#$, mennää sitte nukkumaan!" Karjasin, ja hyppäsin liikkuvasta autosta ulos. Onneksi Jani ajoi hiljaa tallitiellä ja pyllähdin kohtalaisen pehmeästi tienpientareelle. Tänne ne jätti mut, yksin petettynä ja kaljatkin jäi autoon. Jarkko, se auttaisi mua! Kaivoin kännykkää taskustani ja selasin vaivalloisesti Jarkon numeron ja painoin vihreää.

"Kulta moi! Missä oot tuu hakee mut Jani ja Mikke jätti mut tänne tiensivuun ja mulla on sua ikävä ja.. Ainii mutta vittú sähän olit se yks @!#$ kúsipää säkin, sun takias mä istun täällä!" Kuulin Jarkon selittävän jotain unisella äänellä, nostin käteni ja sinkosin puhelimen horisonttiin.
Nousin ylös, hyppäsin ojan yli ja lähdin kävelemään metikköön. Kukaan ei välittänyt musta, miks mä edes olin täällä? Kompastuin kantoon ja lensin mahalleni sammalikkoon.

Havahduin jälleen päänsärkyyn ja siihen, että kostea sammal oli kastellut mun vaatteet ja mua paleli. Kännin tilalla oli huono omatunto ja masennus ja lähdin hoipertelemaan talolle päin.
Koitin sipsuttaa mahdollisimman hiljaa, en halunnut herättää Vanea ja Tonia, mutta nämä istuivatkin keittiön pöydän ääressä ja kääntyivät katsomaan mua, kun suljin ulko-oven.
"Missä sä olet ollut? Me tultiin ratsastamasta, niin sä olit kadonnut, vastaat ympärikännissä puhelimeen ja kohta sun kännykkä onkin kiinni! Mitä sä oikein ajattelet, kun pelästytät mut tolleen!" Heidi pauhasi ja lysähdin kasaan eteisen lattialle ja purskahdin tuhannen kerran sinä päivänä tärisyttävään itkuun. Mä en enää jaksanut.

Istuin yksin palellen päätalon parvekkeella ja polttelin taskustani löytynyttä savuketta. Kello taisi olla jotain neljän kieppeillä ja aurinko alkoi pikkuhiljaa nousta. Mä en saanut unta, vika taisi olla molempien, saapuvan krapulan ja Jarkon. En ollut ennen osannut kuvitella, että ihminen pystyy olla henkisesti niin loppu, kun olin nyt. Heitin tupakantumpin parvekkeen kaiteen yli ja istahdin sille.
Miltä tuntuisi hypätä? Leijua ilmassa hetken, pudota, tömähtää maahan ja päästä pois?
Hivutin jalkani kaiteen toiselle puolelle. Mä pääsisin pois, kokonaan pois. Mun ei tarvitsisi nähdä Jarkkoa, ei tarvitsisi elää ilman sitä. Ei tarvitsisi elää ollenkaan.
Hivutin toisen jalkanikin tyhjän ylle ja katsoin alas.

  Re: Kesävahdit

LähettäjäAidanseiväs 
Päivämäärä:   31.1.10 23:24:04

Jarkko

Rummutin jalkaa kärsimättömästi maahan ja vilkuilin sekunnin välein kelloon. Mä olin juuri saanut puhelun Heidiltä. Tyttö oli vaatinut mua tulemaan heti tallille Vanessan takia, se oli kai mennyt järjiltään tai jotain. Kun yleinen viimein pysähtyi ja ovi avautui suhisten, mä työnsin tasarahan kuskin kouraan ja istuin lähimmälle paikalle huutaen kaasua.
"Näytänkö mä Kimi Räikköseltä?" mies murahti ja lähti hitaasti liikenteen sekaan ajokillaan, joka vuorokaudenajasta huolimatta oli hyvin tyhjä.
Pari nuorta tyttöä keskivaiheilla, takana istui mua pari vuotta nuorempi wannabekovisjätkä, joka ympärilleen vilkuillen laski askissaan lepääviä sätkiä. Sitten mä katsoin pitkään mun vieressä istuvaa pariskuntaa. Mummon ryppyiset kasvot näyttivät juuri samalta kuin Vanen kasvot aina kun se katsoi mua. Papparainen hymyili ja siveli tuon kämmenselkää peukalollaan. Erotin kultaiset sormukset niiden nimettömistä, eikä ollut epäilystäkään siitä, että ne olivat olleet siinä jo monta kymmentä vuotta.

Juoksin tallin läheisimmältä bussipysäkiltä aina päätalolle asti ja saatoin jo pihalle kuulla Vanen karjunnan. Toni huusi jotakin, mutten saanut sanoista selvää Vanen kiljuessa kuin riivattu taustalla. Epäröin vain sekunnin murto-osan, ennen kuin paiskauduin sisälle hullujenhuoneeseen.
Toni piteli Vanessan käsiä selän takana tytön potkiessa itseään ilmaan kasvot huudosta punaisina. Heidi tärisi hysteerisesti kauempana tietämättä mitä tehdä.
"Luojan kiitos Jarkko", Heidi huusi.
Mä kävelin rauhallisesti Vanessan tykö ja anastin riehuvan tytön Tonilta.
"Se yritti hypätä", jätkä totesi alakuloisesti.
Nyökkäsin totisena ja lähdin väkisin raahaamaan yhä solvauksia kiljuvaa tyttöä ulos. Mä saatoin kuulla aina sieltä täältä inhottavia nimityksiä. Täys nolla, olin samanlainen kuin sen isä, nautin sen tuskasta ja sitä rataa. Huudoista piittaamatta istutin tytön ruohikkoon ja halasin sitä lujasti, irti päästämättä. Tuli mieleen aiempi raivokohtaus, jolloin Vane oli lopulta rauhoittunut mun syliini. Kesti parikymmentä minuuttia, ennen kuin se viimein luovutti ja käski mun päästää irti. Hitaasti valutin käteni kyljilleni ja vetäydyin kauemmaksi tytöstä.
"Miks?" kysyin hiljaa ja yritin tavoittaa tytön katseen.
Vane irvisti.
"Koska se olis helpompaa", se vastasi selittämättä tarkemmin.
"Mistä se tekis helpompaa?" tarkensin hiukan kysymystäni, vaikka olin jo lähes varma vastauksesta.
"Meistä. Tai.. Siitä mitä me ennen oltiin", tyttö huokaisi.
Naurahdin epäuskoisesti ja puistelin päätäni.
"Sä se et millään usko mitä sulle sanotaan?" kysyin ja hymyilin vaisusti kohdatessani tuon katseen.
"Kun ei kukaan oo sanonu mitään."
Olin hiljaa ja mietin seuraavaa siirtoani.
"No anna sitten kun mä sanon. Mä rakastan sua. Siks mä näytän tältä. Siks mun naama on ku kamelin píllu, siks mun käsi on paketissa. Sen takia näytän ihan kuolleelta joka vaan raahautuu ympäriinsä", selitin ja kohautin olkiani.
"Miks sä sitte teit sen?"
Pyörittelin päätäni ja kohauttelin olkiani.
"Kun en mä tiedä", huokaisin lopulta ja hieraisin otsaani.
Vane nyökkäsi katkonaisesti.
"Voitaisko me.. Unohtaa tää ja.. Alottaa taas alusta?" Vane kysyi epäröiden.
Mä naurahdin ja hyvin varovasti sivelin tuon poskea.
"Jos vaan jatkettais siitä mihin jäätiin?" kysyin hymyillen.
Vanekin hymyili vihdoin ja purskahti taas itkuun. Kiersin käteni tytön ympärille ja vedin tuon lämpimään syleilyyn.
"Oliko sulla joku toinen sillä aikaa ku oltiin tauolla?" Vane kysyi.
Mä naurahdin.
"Kuka ees yrittäis tän näköstä?" virnistin ja sain tytön nauramaan.
"Mutta.. Mä vähänniinkun. No.. Ku olin eilen mun serkun Janin ja sen kaverin Miken kans nii mä vähän. Koskin Miken reittä ja sellasta", tyttö sanoi vaikeasti.
Mun poskipääni kiristyivät hitaasti.
"Mitä sellasta?" kysyin kireästi.
"No koskin sen penistä! Housujen läpi. Kerran", Vane huudahti huolestuneesti.
Purskahdin nauruun ja pörrötin tuon valmiiksi sekaista tukkaa.
"Kunhan vaan pelleilin", virnistin ja painoin huuleni tuon otsalle.

Tuijotin itseäni vielä pikkuisen kahvilan peilistä. Siistit farkut, tennarit, valkoinen paita ja rento puvuntakki. Hiukset sopivasti sekaisin, vino hymy huulille jähmettyneenä. Naama näytti yhä pahalta, muttei enää niin karmaisevalta kuin pari päivää aiemmin. Mä olin kyhännyt joka paikan täyteen tuikkuja ja kattanut yhdelle pöydälle kahdet ruokailutarvikkeet, sekä hiukan viiniä. Ikkunat oli suljettu, jotteivät satunnaiset ohikulkijat pääsisi häiritsemään täydellisen imelää iltaa. Oveen koputettiin hiljaa. Jännittyneenä mä hölkkäsin avaamaan sen ja hymyilin lämpimänpunaiseen mekkoon pukeutuneelle tytölle.
"Oonko mä liian fiininä?" Vane huolestui katsoen mun asua ja sitten omaansa.
"Et yhtään", totesin vetäessäni tytön sisälle.
Kevyesti ohjasin tytön istumaan ja nostin sähkökitaran roikkumaan ylleni.
"Etkai sä vaan aio laulaa taas?" Vane naurahti hiukan jännittyneenä.
"Aion, mutta tällä kertaa en omaa sävellystäni", mä virnistin ja soitin ilmoille lyhyen alkusoiton.
"I don't mind where you come from
As long as you come to me
I don't like illusions I can't see
Them clearly

I don't care no I wouldn't dare
To fix the twist in you
You've shown me eventually
What you'll do

I don't mind
I don't care
As long are you're here

Go ahead tell me you'll leave again
You'll just come back running
Holding your scarred heart in hand
It's all the same
And I'll take you for who you are
If you take me for everything
Do it all over again
It's all the same

Hours slide and days go by
Till you decide to come
And in between it always seems too long
All of a sudden

And I have the skill, yeah I have the will
To breathe you in while I can
However long you stay
Is all that I am

I don't mind
I don't care
As long are you're here

Go ahead tell me you'll leave again
You'll just come back running
Holding your scarred heart in hand
It's all the same
And I'll take you for who you are
If you take me for everything
Do it all over again
It's always the same

Wrong or right
Black or white
If I close my eyes
I's all the same

In my life
The compromise
I close my eyes
It's all the same

Go ahead say it you're leaving
You'll just come back running
Holding your scarred heart in hand
It's all the same
And I'll take you for who you are
If you take me for everything
Do it all over again
It's all the same"
Vane istui hiljaa, kyyneleet silmissään ja hymyili herttaisesti. Mäkin virnistin ja nostin kitaran sylistäni tiskille.
"Ei se noin pahalta voinu kuulostaa?" naurahdin, kun istuin pöydän ääreen omalle paikalleni ja laskin käteni tuon polvelle.
Pystymättä sanomaan mitään Vane vain puisteli päätään ja hymyili naurahdellen välillä katkonaisesti. Virnistelin tyytyväisenä ja nousin painamaan kevyen suudelman tuon otsalle. Vane kuitenkin kiersi kätensä niskaani ja vaativasti painoi huulensa omiani vasten. Mä en yrittänyt pyristellä, vaan vastasin suudelmaan ja laskin molemmat käteni sen viileille jaloille. Tällä kertaa tyttö ei värähtänyt mun kosketusta, vaan hymyili keskittyen uudelleen suudelmaan. Käteen hiukan koski, samoin kasvoihin, mutta pyyhin kivun pois mielestäni ja keskityin ainoastaan siihen tärkeään, josta mä en aikonut enää päästää irti. En varmasti päästäisi.
"Kuule, miltä kuulostais romanttinen illallinen?" kysyin, kun tyttö vihdoin hengästyneenä vetäytyi hiukan kauemmaksi.
Se kohotti kulmiaan ja nyökkäsi.
"Käy hyvin, mulla on ihan hirveän nälkä", tyttö naurahti.
Mä nyökkäsin leveä virne kasvoillani, mutta palautin kasvot nopeasti peruslukemille. Vanessan hymy haihtui.
"Mitä?" tyttö hätääntyi.
"Mä taidan tarvita särkylääkettä", irvistin ja liukenin nopeasti takahuoneeseen.
Nappasin pillerin veden kanssa alas kurkustani ja palasin sulavasti takaisin pöydän ääreen kahta lautasta pidellen.
"Kanapatee ala Jarkko", hymyilin laskiessani siististi asetellun lautasen tytön eteen.
Sen suupielet nykivät ylöspäin ja lopulta se purskahti nauruun.
"Jarkko kyllä sä vaan olet mies täynnä yllätyksiä", tyttö huokaisi lopulta nostaessaan lautaselle asettelemani ruusunkukan.
Mä laskin oman lautaseni ja tartuin kukkaan. Upotin sen tytön korvan taakse ja tutkailin hetken tuon kasvoja virnistellen.
"Mikä tää sitte on?" se kysyi nostaen pienen kirjekuoren lautasen reunalta.
"No avaa se", mä hoputin ja yritin peitellä virnettäni.
Tyttö poimi kuoresta valokuvan musta kolmen vanhana ajamassa traktoria.
"Käännä", käskin ja viitoin valokuvaa.
"Miltä kuulostais viikon maalaisloma maailman pahimman apinan seurassa?" Vane luki hiljaa uskomatta tekstiin.
"Nii", virnistin ja odotin tuon vastausta.
"Sä siis otat mut mukaan?" Vane kysyi yhä häkeltyneenä.
"Nii", vastasin taas samalla äänenpainolla.
"Siis.."
"Nii", jatkoin ja naurahdin niskaani raapaisten. "Ei sun tietenkään oo pakko tulla.."
"Tottakai mä tulen! Jarkko, tää.. Tää on niin mahtavaa! Mä en malta oottaa", tyttö huudahti ja loikkasi hetkeäkään miettimättä mun syliini. "Kiitos."
Virnistin ja taputin tuon selkää isällisesti.
"Ainaha meitä ritareita tarvitaa", iskin silmääni ja hymyilin tyytyväisenä.

  Re: Kesävahdit

Lähettäjämammamiia 
Päivämäärä:   1.2.10 04:20:33

taa on ihana tarinaaaa <3
Tuokaa Jay jossain vaihees takasiiiin )
Jatkooooooo

  Re: Kesävahdit

Lähettäjämaukka. 
Päivämäärä:   2.2.10 14:00:25

ohhoh! en ollu käyny 5 päivään lukemassa täällä yhtään tarinaa. :D tykkään tosi paljon ja hyvin Tonikin sulautunut joukkoon. :)

jatkoa. :D

   Ylös ⇑   


Ketju on saavuttanut 100 viestin määrän tai se on suljettu. Ketjuun ei pysty kirjoittamaan.
Hevostalli.net ei vastaa keskusteluryhmissä käytävän keskustelun sisällöstä.