|
Lähettäjä: Sennnu
Päivämäärä: 28.1.10 17:19:24
Vuorossa oli ruokatunti ja kiskoin Unan ruokalaan pikamarssia. Siellä oli vain neljä pientä, neljän hengen pöytää, loput olivat suurempia. Toivoin, että ehtisimme yhteen sellaiseen ja ettei kukaan tulisi samaan pöytään, jotta voisimme jutella rauhassa. Alku näytti hyvältä, mutta melkein heti, kun olimme istuneet alas, Joonas ja Kasimir romahtivat muille tuoleille. Huokaisin syvään ja heitin Unalle tuskastuneen katseen. Pojat eivät huomanneet mitään merkillistä.
- Mitäs typykät? Joonas kysyi rehvakkaasti.
- Ois kohteliasta kysyä lupa, ennen kuin istuu toisten pöytään, tiuskaisin, vaikka tietenkään sellaista ei tapahtunut kouluruokalassa.
- Me luultiin, että tässä on vapaata, Kasimir sanoi loukkaantuneesti ja minulle tuli huono omatunto, kun katsoin häntä. Eilisilta oli ollut ihan kiva, hiukan kutkuttava, joskin olin unohtanut sen hetkeksi Unan takia.
- Ei siinä enää ole, murjaisin, mutta se ei pojan ilmeestä päätellen riittänyt anteeksipyynnöksi. Huokaisin syvään. – No sori, mutta meillä oli just yks juttu kesken. Tyttöjen juttu.
- Me voidaan mennä muuallekin.
- Ei tarvii. Joku muu tulee vaan siihen. Me jatketaan myöhemmin.
Kasimir mietti vähän aikaa ja alkoi sitten syödä. Hän näytti edelleen loukkaantuneelta, mutta koska en ajatellut sietää prinsessanherkkyyttä mahdollisissa poikaystävissäni, en ollut huomaavinani vaan pistelin itsekin muutaman haarukallisen. Sitten muistin, että minullahan oli ollut hänelle asiaa.
- Hei, haluatko sä tulla mun kanssa käymään Hesassa?
- Häh? Kasimir sanoi viehättävästi.
- No se puku.
- Joko sä ryöstit sen luottokortin?
- Ei kun mä ajattelin mennä ryöstämään mun tädin vaatekaapin. Ja se on tavallaan sun syytäsi niin että…
Siinä vaiheessa Una puuttui keskusteluun.
- Oletteko te yhdessä? hän vinkaisi. Joonas ei näyttänyt mitenkään hämmästyneeltä, joten arvasin Kasimirin kertoneen vierailustani. Ja sitten sanottiin, että tytöt eivät voineet pitää mitään salassa.
- Yhdessä? Mitä se on? kysyin viattomasti. – Me osallistutaan paras puku –kilpailuun, siinä kaikki.
- Mistä lähtien ja miksi mä en tiedä siitä mitään? Una vaati kuulla.
- Missä välissä mä olisin ehtiny kertoa? tuhahdin ja keskityin taas syömiseen.
- Danni, sä tulet meille koulun jälkeen, Una sanoi. – Meillä on puhuttavaa.
- Niin on, myönsin ja virnistin hänelle.
Sinä iltana en ollut luvannut mennä tallille, sillä äiti sanoi, että minun piti pitää homma harrastuksena ja keskittyä kouluuni eikä Suvin hevosiin. Siinä oli järjen hiven, joskaan en malttanut olla muistuttamatta hänelle, että kotona ratsastin joka päivä.
- Kotona sä et ollut vielä lukiossa, mikä on paljon rankempaa, ja toiseksi sun ei tarvinnut matkustaa tallille, hän ilmoitti, ikään kuin vartin tai parinkymmenen minuutin matka suuntaansa olisi paljonkaan merkinnyt. Mitä lukioon tuli, hän oli valitettavasti oikeassa, mutta menin silti Unalle sen sijaan, että olisin ajanut kotiin.
- Oletko sä hullu? kysyin, kun olimme turvassa hänen huoneessaan.
- Minä? Miten niin? ystäväni kysyi ja alkoi putsata lakkoja kynsistään.
- Aiotko sä tosiaan mennä sänkyyn Miikan kanssa? Mitä jos sä tulet raskaaksi?
- Hyst! Una sanoi kauhuissaan ja vilkaisi suljettua ovea.
- Kuka siellä muka kuuntelisi?
- Kuka tahansa, en mä tiedä, kuka on kotona!
En uskonut, että kukaan oli. Unan vanhemmat eivät varmaankaan vielä ja hänen sisaruksensakin olivat vanhempia ja olivat yleensä pidempään koulussa.
- Käy tarkistamassa, että voidaanko me puhua, komensin ja Una kävi tekemässä kierroksen talossa.
- Okei, ei ketään, hän ilmoitti palattuaan ja jätti tällä kertaa oven auki, kai kuullakseen, jos joku tulisi.
- Mitä ehkäisyä te meinaatte käyttää? Mitä jos se pettää? tenttasin. Una punastui hiukan, mutta minua ei ujostuttanut. En tiedä, johtuiko se syntymisestä lääkäriperheeseen vai olivatko vanhempani vain olleet tavallista avoimempia, mutta minä olin jo ala-asteella Alissan kanssa luennoinut kavereille siitä, miten vauvat oikeasti tulivat. En ollut ihan satavarma siitä, tiesikö Una vieläkään siitä asiasta kovin paljon.
- Miikka käy ostamassa kondomeja, Una sanoi ja lehahti kirkkaanpunaiseksi.
- Ne voi pettää.
- Mä mietin sitä sitten. Mä olen tehnyt päätökseni. Mitä sun ja Kasimirin välillä oikeen on?
Ihailtavan vikkelä puheenaiheen vaihto, mutta koska en oikeastaan halunnut ajatella Miikkaa ja kondomeja samassa yhteydessä, kertasin edellisiltaiset tapahtumat.
- Kysykö se sua? Una kysyi.
- Miten niin kysykö, justhan mä kerroin, että kysyi.
- Ei kun yhteen, seurustelemaan.
- Ei, myönsin. – Pelkästään juhliin. Korostamaan sen valkosta pukua.
- Luuletko sä, että se kysyy?
- Jaa-a, se kohta tulevaisuudesta on hämärän peitossa, naurahdin.
Siinä vaiheessa Miikka soitti Unalle tarkistaakseen, olisiko reitti selvä ja minä totesin, että minun oli aika lähteä.
- Miksi sä aina häivyt, kun Miikka tulee? Una kysyi valittaen, ehkä jopa hiukan vihaisesti.
- Se on sun poikkis, teillä on kuherruskuukausi, enkä mä halua häiritä, sanoin. – Sitä paitsi mä menen nyt tekemään loppuviikon läksyt. Ja soittamaan mun tädille. Jos mä aion tällä viikolla ehtiä käymään sielläkin, mulla ei ole liikaa vapaailtoja.
|