Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   23.12.09 00:22:42

Noin, jatkelempa tänne.

Edellinen; http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=764529&t=764529

Kiitän lukijoita ja kommentoijia. Thnx. :)

Lähettäjä: maimai 
Päivämäärä:   23.12.09 10:58:59

Jatkoa ? :: ) tä on tosi hyvä ku taas kerran luin koko pätkän äske ^^

Lähettäjä: tara 
Päivämäärä:   23.12.09 12:15:17

koskas jatkuu?(;

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   23.12.09 13:31:20

Noniin. Tää seuraava pätkä nyt poikkeaa tosta aiemmasta tasaisuudesta vähän, älkää kovin pahasti järkyttykö. Meinasin kyllä että muokkaisin tästä eteenpäin tätä tarinaa vähän erilailla kuin mitä oon kirjotellut, mutta kuitenkin sen verran monta pätkää tuolta tiedostoista löytyy, että vähän turhauttavaa olisi heittää ne kaikki pois. Tällä juonikuviolla mennään siis.

Cody

En mä tiedä miten siinä niin kävi, mutta Jeremy kuitenkin tuli meille silloin perjantaina. Mä ihmettelin suuresti, että se edes halusi tulla. Ei mua kuitenkaan haitannut, olihan juominen periaatteessa mukavampaa jonkun kanssa kuin yksin. Ray oli kironnut aika suureen ääneen kun mä olin sanonut, etten tule sinne Zachille. En mä edes tajunnut miksi sitä asia niin helvetín kovasti haittasi, sillä oli Rayn kannalta aivan sama olinko mä siellä vai en. Sen jätkän ainoa tavoite oli saada joku muija sänkyyn, eikä siihen tarvittu mua tai ketään muutakaan sen kaveria.

Mä istuin meidän talon edustalla tupakalla kun Jeremy saapui. Se kaarsi meidän pihaan prätkällään, nousi pyöränsä kyydistä ja otti kypärän päästään. Mä tumppasin tupakkani ja nousin ylös, talsien sitten kundin luo.
”Tsau”, Jeremy tervehti ja hymyili pienesti. Mä katsoi sitä ja sitten ajokkia.
”Sä et aja tällä kovin usein”, totesin ja vilkaisin kundia.
”No joo, mä ajattelen luontoa ja käytän sen takia mielummin julkisia.”
”No jos sä ajattelet luontoa niin mä oon joulupukki”, virnistin ja Jeremy naurahti kevyesti. Sen jälkeen me jauhettiin jotain turhaa vähän aikaa kunnes talsittiin sisälle. Oli oikeastaan hyvin hassua, että Jeremy tuli meille kun otti huomioon kaiken mitä meidän välillä oli aiemmin ollut. Tosin mun mielestä oli vain hyvä, että me oltiin kavereita, eikä tapeltu.

Spikey oli serkuilla viikonlopun. Ne pikkuiset rakastivat sitä koiraa ja Spikey rakasti huomiota, joten käytännössä yhtälö oli toimiva. Mulla tuntui olevan liian vähän aikaa sille, vaikka mä yritinkin huolehtia siitä ihan täysillä. Mun juominen ja ulkona oleskelu olivat haitaksi Spikeylle, mä tiesin sen itsekin ja yritin aina kotona ollessani huomioida sitä mahdollisimman paljon. Mä olin helvetín eläinrakas, ihan totta, vaikkei kukaan sitä uskoisi. Mä ottaisin kaikki maailman kulkukissat ja kulkukoirat meille jos vaan pystyisin. Matty vihasi eläimiä yhtä paljon kuin mua ja luultavasti se ampuisi Spikeyn jos vaan voisi. Vítun kusípää.
”Tää on muuten varmaan sun, mä löysin sen mun huoneesta”, Jeremy sanoi mulle kun me päälle tunnin kuluttua istuskeltiin takapihalla röökillä. Me oltiin juotu vähän, muttei sillä tavalla, ettäkö kontrolli olisi kovin pahasti horjunut. Katsoin poikaa ja sitten sen kädessä olevaan punaista sytytyintä.
”Oho, on”, totesin aidosti yllättyneenä ja otin sytkärin kundin kädestä, ”mä en ollut ehtinyt kaivata sitä.”
”Vaikka oot joka välissä sauhuttelemassa”, Jerry vastasi vähän kiusoitellen ja mä irvistin.
”Tällä sytkällä on hei tunnearvoa”, sanoin pyöritellen sytytintä kädessäni ja Jeremy katsoi mua hymyillen vinosti.
”Sä voit kertoo mulle sen merkityksestä sun elämässä jos sä haluat.” Mun oli pakko naurahtaa.
”Oikeesti? Saanko mä ihan vapaasti avautua?” Kysyin ja Jeremy naurahti vuorostaan.
”Tottakai, ja tossa on olkapää, sä voit itkeä sitä vasten jos siltä alkaa tuntua”, se sanoi taputtaen olkapäätään ja mä virnistin.
”Kiitti”, vastasin, ”mä taidan kuitenkin jättää sen avautumisen toiselle kerralle”, jatkoin hymyillen ja laitoin sytkärin hupparini taskuun. Jeremy hymyili ja katsoi sitten eteenpäin, ottaen pidemmän hörpyn pullostaan.
”Ihan miten haluat.”
Pieni savupilvi häilyi meidän ympärillä. Mä olin pienessä nousussa. Vilkuilin Jeremyä. Kundi tuijotteli utuisesti taivaalle, jonka poikki kiisi lentokone.
”Mä en oo koskaan ollu lentokoneessa”, se sanoi ja viskasi tupakan käsistään.
”Mä oon ollut joskus penskana”, vastasin ja otin vielä yhdet henkoset röökistä kunnes tumppasin sen maahan, ”pienenä mä yhtenä iltana kun Matty oli lyönyt mutsia, kiipesin meidän talon katolle ja yritin ylettyä taivaaseen. Mä toivoin, että jos mä vaikka saisin kiinni taivaan reunasta ja voisin kiivetä sinne”, sanoin ja naurahdin vähän levottomasti. Mä en tiedä miksi mä kerroin sen. Jeremy käänsi katseensa muhun. Se nosti kätensä niin kuin olisi ollut laskemassa sitä mun harteilleni, mutta epäröikin sitten ja tyytyi vain kevyesti silittämään mun olkapäätäni.
”Miksi sä niin toivoit?” Se kysyi ja mä käänsin katseeni siihen. Sen silmissä heitti hienoisesti. Sillä oli paskémpi viinapää kuin mulla.
”En mä tiedä, mä olin ihan pieni sillon, en mä voi tietää”, vastasin ja nostin pullonsuun huulilleni. Jeremy katsoi mua vähän aikaa ja hetken me oltiin hiljaa kunnes noustiin ja tassuteltiin sisälle, sillä ulkona alkoi hiljalleen sataa.

Jeremy oli loppupeleissä tosi hauskaa seuraa kännissä. Aiemmin mä muistin sen vain vihaisena ja turhautuneena silloin kun se oli juonut, mutta silloin mä olin yleensä omalta taholtani vaikuttanut sen mielentilaan. Mua alkoi jostain syystä laiskottaa ja nukuttaa juotuani, mutta Jeremyllä riitti virtaa. Horjahtelin sohvalle ja aloin löhötä siinä samalla kun Jerry selaili naureskellen jotain hyllyssä olevia levyjä. Humala tuntui mun jokaisessa solussa ja päässä heitti ja humisi siihen malliin, että olisi hyvä varmaan pitää vähän taukoa alkoholista. Mä en kuitenkaan jaksanut välittää. Sain kuitenkin juopuneisuudestani huolimatta todettua, että oli fiksumpaa istua hetki, eikä hoippua ympäriinsä.
”Hmm. Tätä soitinta on vaikeeta käyttää, ihan totta, vaikeeta”, Jeremy selitti mulle ja mä katsoin sekavin silmin lattialla istuvaa humalaista poikaa.
”No osasit sä äskenkin, laitat sen vaan sinne”, mutisin ja otin hörpyn pullostani, vaikka olin jo ihan tukevassa kännissä.
”Minkä minne?” Jerry hekotti kännisesti ja näytti hetken ajan tukehtuvan juomaansa.
”No sen, mikä se nyt on? Levy! Laitat sen sinne koneeseen”, selostin parhaani mukaan. Jeremy katsoi mua ja mun suusta pääsi hassu naurahdus.
”Sytytätsä mulle röökin?” kysyin ja aloin makoilla selälläni sohvalla.
”En..” Jeremy mumisi ja sai kuin saikin vaihdettua levyn. Kun stereoissa alkoi soida jokin mutsin valsseista, mä aloin nauraa.
”Tämmöstäkö sä oikeesti kuuntelet, vai?” Jeremy nauroi juopuneesti ja nousi lattialta. Se horjahteli mun luo ja meinasi lentää turvalleen. Mä nauroin sille ja se yritti läimäistä mua, mutta ei onnistunut.
”Mitä víttua sä Jerry pistit?” kysyin naureskellen. Jeremy virnisti humalaisesti ja ojensi mulle kätensä.
”Me tanssitaan tää hieno valssi, vai mitä?” se sammalsi kännisesti ja otti tukea seinästä.
”Eikä tanssita. Sun piti sytyttää mulle rööki. Tajuutko, rööki”, totesin ponnekkaasti. Jeremy nauroi ja tarttui mun käteen.
”Sitten kun oot tanssinu tän mun kanssa!” Se sanoi ja repi mut ylös siitä sohvalta. Mä en jaksanut laittaa vastaan vaan nousin ylös naureskellen. Mun päässä heitti ja meni hetki, että mä sain tasapainoni edes pieneen kontrolliin.
”Hmm.. Osaatko sä muka tanssia?” Kysyin ja horjahdin vähän. Jeremy virnisti.
”Eiku… Niinku kaikki osaa”, se selitti ja veti mut hoippuen kauemmas sohvasta, etten mä vaan lysähtäisi takaisin siihen.
”Tää biisi on ihan tuttu”, kundi ilmoitti humalaisen hilpeästi. Stereoissa soi joku helvetín valssi tai muu, mulla ei ollut mitään vítun hajua. Jeremy horjahti vähän ja laski sitten kätensä mun olkapäälleni.
”Minne mun pitää laittaa mun kädet?” kysyin sekavasti.
”Laita minne haluat”, Jeremy sanoi ja mä nauroin. Kundi katsoi mua ja nauroi huvittuneena. Mä laskin käteni Jerryn kyljelle ja poika hymyili mulle juopuneesti. Oikeastaan meidän tanssimisesta ei tullut yhtään mitään. Heti alkuun Jeremy kaatui rähmälleen lattialle ja hetken kuluttua mä menetin tasapainoni ja törmäsin rymisten vaatekaappiin. Me saatiin otettua muutama sekava valssiaskel aina joka välissä, ja kuka tahansa tanssin suurnimi olisi kääntynyt haudassaan jos olisi nähnyt meidät, mutta mulla oli helvetín hauskaa. Kun biisi loppui, mun naurusta ei meinannut tulla loppua. Jeremy istui lattialle nauraen ja mä istuin sen viereen ja kiedoin käteni sen ympärille. Se nauroi mua vasten ja mutisi sitten jotain siitä, miten koulun joulutanssiaiset eivät millään pärjäisi meidän show’lle. Kun me oltiin saatu itsemme vähän rauhoittumaan, mä nojauduin seinää vasten ja koukistin polveni siinä lattialla. Jeremy katsoi mua humalaisesti ja mä sanoin sille, että se sytyttäisi mulle röökin. Kundi etsi askin mun housujen taskusta ja laittoi savukkeen mun huulteni väliin. Sitten se otti sytkärinsä ja yritti saada mun huulilla olevaa tupakkaa syttymään.
”Víttu ei tästä tuu mitään”, kundi sanoi sekavasti ja sen käsi heilui siihen malliin, ettei koko hommasta todellakaan meinannut tulla mitään.
”Tule lähemmäs niin onnistuu”, sössötin rööki huulillani. Jeremy nousi polvilleen ja tuli ihan kiinni muhun. Mulle tuli hassu halu vetää se vielä vähän lähemmäs. Poika yritti keskittyneenä sytyttää tupakkaa ja mua alkoi naurattaa.
”Älä víttu naura!” se älähti ja sai lopulta mun tupakkani syttymään. Mä nauroin sille kännisesti ja otin henkoset tupakastani.
”No onko nyt hyvä?” Se kysyi virnistäen. Mä naurahdin ja nyökkäsin.
”On”, vastasin ja laskin hupun Jeremyn päästä, saaden kundin huulille nousemaan hassun humalaisen hymyn.

Jeremy katseli jonkin aikaa mun polttamistani, kunnes nousi hitusen hoippuen.
”Nyt, viimenen tanssi!” se sanoi dramaattisesti kun valssin sijaan stereoissa soi joku hidas balladi. Jeremy horjahteli ja auttoi mut ylös siitä maasta. Mä tumppasin puoliväliin poltetun tupakkani hyllyn pintaan ja katselin humalaisin silmin edessäni hoippuvaa poikaa. Astelin lähemmäs sitä ja olin lentää kumoon, mutta Jeremy sai musta kiinni.
”Älä nyt vielä karkaa”, se sössötti ja mä virnistin. Katsoin sitä vähän aikaa ja mietin humalaisesti, että se oli jätkäksi oikeasti tosi hyvännäköinen. Jotenkin hassulla tavalla mä vaan ajattelin niin, enkä sitten oikein osannut ajatella toisin. Alkoholi sai todella mun ajatukset lentelemään pelottavalla tavalla.
”Tää on just hauska kappale”, Jerry totesi tomerasti ja mä nauroin. Kundi laski kätensä mun kyljilleni ja me katsottiin toisiamme vähän aikaa utuisesti kunnes mä kiedoin käteni Jeremyn ympärille. Hieman horjuen me painauduttiin toisiamme vasten ja mä tunsin hassua kihelmöintia vatsanpohjassani. Alkoholi nostatti luonnollisesti mun halujani, eikä se, että Jeremy oli niin lähellä, ainakaan hiljentänyt niitä. Eihän me oikeastaan suuremmin tanssittu, kunhan nojailtiin toisiimme, muttei asia suuremmin haitannut. Mä kiedoin käteni tiukemmin kundin ympärille ja haistoin sen tuoksua. Jeremy tuoksui jätkältä, Jeremy tuoksui tupakalta ja jostain syystä Jeremy tuoksui myös helvetín hyvältä ja kiihottavalta. Pojan kädet liukuivat mun alaselälleni varovasti.
”Sä tuoksut hyvältä”, se mumisi ja painautui lähemmäs mua.
”Säkin”, vastasin ja saatoin tuntea kundin kiihotuksen itseäni vasten. Mun haarovälissä sykki hienoisesti Jeremyn läheisyyden takia. Suljin silmäni ja nojasin kundiin humalainen tyytyväisyyden tunne sisälläni.
”Saanko mä nukkua tässä?” Kysyin siltä mumisten. En mä nyt oikeasti aikonut nukkua, mutta mulla oli sellainen rauhallinen ja tyytyväinen fiilis, vaikka hienoinen kiihotus olikin hyvää vauhtia valtaamassa mun humalaisen mielen. Jeremy hieroi vähän mun alaselkää.
”Joo”, se totesi ja mä hymyilin sen niskaan. Oikeastaan mä pysyin tosi hyvin pystyssä kun Jeremy oli tukemassa. Pojan kädet liikkuivat kevyesti mun alaselälläni ja hitaasti, hieman varoen kulkeutuivat mun paitani alle. Jeremy nosti vähän mun paitaani ja liu’utti käsiään ylemmäs mun paljaalle selälleni. Mä en halunnut sen lopettavan, Jeremyn kosketus tuntui uskomattoman hyvältä. Mä janosin koskettaa sitä, mun halut tuntuivat ampaisseen hurjaan nousuun ja hetki sitten ollut apaattisuus oli kadonnut. Mä halusin Jeremyä, mä mietin, että mä halusin sitä ihan helvetísti.
”Jer…” Mumisin sen korvaan ja painoin huuleni kevyesti pojan kaulalle. Jeremy huokasi hiljaa ja mä suutelin nälkäisenä sen kaulaa. Kundi liu’utti paidan alla kätensä mun kyljilleni ja mumisi jotain. Kappale oli jo loppunut, mutta me ei oltu tajuttu sitä. Mä oli liian kännissä tiedostaakseni sellaista.
”Cody”, Jeremy mumisi käheästi ja mä irrotin huuleni sen kaulalta. Poika piteli käsiään mun kyljilläni ja me katsottiin toisiamme humalaisesti. Mun haarovälissä sykki ja kihelmöi. Jeremy näytti aika hiton hyvältä.
”Mä.. Hemmetti mä haluun sua”, kundi mumisi sekavasti ja mä painoin sen vähän horjahdellen seinää vasten.
”Jerry…” kuiskasin käheästi ja painoin huuleni pojan huulille. Jeremy vastasi halukkaana mun suudelmaan ja me vaihdettiin pitkä ja kiihkeä suudelma. Sitten kundi veti paidan mun päältä ja tiputti sen lattialle. Mä suutelin sitä uudelleen ja Jeremyn kädet vaelsivat mun paljaalla ylävartalolla.
”Víttu mulla ottaa eteen”, mutisin sekavasti. Poika nauroi humalaisesti ja painoi suudelman mun paljaalle rintakehälle. Sitten se työnsi mun vähän taaksepäin ja me alettiin hoippua mun huoneeseeni. Ei me ihan sinne asti päästy, mutta päädyttiin Mattyn ja mutsin huoneeseen ja se sai kelvata. Jeremyn paita tipahti huoneen lattialle ja mä hyväilin nälkäisenä sen paljasta yläkroppaa. Jeremyn kädet siirtyivät hivelemään kevyesti mun housujen etumusta. Mä hengähdin, suutelin sen kaulaa ja laskin sen löysät collegehousut alas. Jerry avasi mun housujen vyön ja mun housut tekivät pian seuraa kundin kollareille. Kun me oltiin saatu riisuttua, mä kaadoin Jeremyn hieman horjahdellen leveään parisänkyyn ja suutelin. Kundi hyväili mun kroppaani kun mä kumarruin sen ylle.
”Voitko sä…” se mumisi humalaisesti, mutta ei sitten osannut lopettaa lausettaan vaan sen sijaan painoi kevyen suudelman mun huulilleni. Mä silitin sen rintakehää, kumartuen sitten paremmin sen ylle. Painoin huuleni sen rintakehälle ja liu’uin hitaasti suutelemaan sen vatsaa. Jeremyn rintakehä kohoili tasaiseen tahtiin ja sen humalaiset kädet hivelivät kevyesti mun hiuksiani, kun mä siirryin alemmas. Hyväilin sen rintakehää ja yläkroppaa ja kuljetin sitten käteni sen sisäreisille ja lopulta pystylle, jäykälle elimelle. Jeremy hengähti vähän ja mä hyväilin humalaisesti sen miehuutta. Mä en ollut koskaan elämässäni ottanut suihin jätkältä, mutta jopa se tuntui @!#$ luontevalta kun päässä ei kulkenut yhtään järjellistä ajatusta alkoholin takia. Jeremy huohotti hiljaa, liikutteli kroppaansa mun alla ja huippuun päästyään hengähti värähtäen ja veti mut lähemmäs. Mä liikuttelin käsiäni sen rintakehällä ja suutelin sen raollaan olevia huulia.
”Sä oot… Jotenki mahtava”, kundi kuiski mulle ja hyväili mun alastonta kroppaani. Se painoi mut patjaa vasten ja kierähti mun päälle hengittäen raskaasti. Sen kädet kulkivat jo mun sisäreisillä ja kovalla elimellä. Mä hengähdin hiljaa ja Jeremy painoi huulensa mun kaulalle. Mielihyvän tunne valtasi mun humalaisen pään ja kun Jeremy otti multa suihin, mä kelailin, että se jätkä oli koko helvetín maailman ihanin ihminen.

Mä olin niin kännissä ja niin sekaisin, etten mä jaksanut kiinnostua siitä, että harrastin seksiä miespuolisen ihmisen kanssa. Jeremykin oli niin humalassa, että se ajatteli vain alapäällään. Mun kiihottunut mieleni ei antanut mulle vaihtoehtoja, mä halusin tyydyttää itseni, mun humalainen mieli huusi sitä. Kuitenkin kun mä työnnyin Jeremyyn tai se muhun ja sen jälkeen kun me hikisinä, juopuneina ja huohottaen maattiin siinä sängyllä, mä kelailin kännisen tyytyväisenä, etten ollut varmaan koskaan harrastanut näin hyvää seksiä kenenkään tytön kanssa. Mun järki oli hämärtynyt alkoholista, mutta nautinto tuntui ja ihan totta, Jeremy sai mut vítun sekaisin. Me harrastettiin varmaan vaikka kuinka kauan koska kun väsymys ja alkoholi viimein veivät voimat ja mä painoin pääni alas, saatoin utuisin silmin nähdä nousevan auringon pilkottavan varovaisesti jostain sälekaihtimien takaa.

Lähettäjä: JaymieB 
Päivämäärä:   23.12.09 19:35:13

Grrrrrrr :D Mä tykkäsin, ja aika prkeleesti! Tää tarina on ihan mahtava ja sitä rataa, fiksumpia lauseita ei mun sormet saa näin joulun alla näpyteltyä ^^' Joosiis, oon tosiaan seurannu tätä koookooo ajan tän tarinan ilmestymisen jälkeen (taisin jonkun kommankin sillon alussa laittaa..?), ja koko ajan paremmaks vaan menee.

Sitä mä täs vaan pelkään, et jossain vaiheessa tääkin tarina jäätyy ja jatkoa tulee pari hassua kertaa vuodessa tai katoaa kokonaan. Tähän mennessä jatkoa tulee mukavan usein (joka on ihan mahtavaa :>), mutta monille tarinoille käy niin kuin äsken mainitsin. Toivon, todellakin toivon, että tälle tarinalle ei käy niin :)

Hyvää Joulua <3

Lähettäjä: JustMe 
Päivämäärä:   23.12.09 19:49:30

No jopas.
Luin koko tarinan ihan putkeen, loistavasti kirjoitat.
Tämä vika pätkä kyllä shokeerasi, olisin ehkä kaivannut vielä vähän söpöilyä ennen tositoimia, mutta katsotaan nyt miten tämä tästä kehittyy. :)

Rakentavaa voisi antaa... Pilkkusäännöt eivät tosiaan tunnu olevan hallussa kovin hyvin, mutta se ei erityisen pahasti pistä silmään.

Tuosta talsia-verbistä sen verran, että verbi on ihan ok muuten, mutta tunnut käyttävän sitä jokaisessa kävelyyn liittyvässä kohdassa. Vaihtelua kaipaisin, voisit korvata sen vaikka verbeillä löntystellä, raahautua tai ihan vain kävellä.

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   23.12.09 20:03:02

JaymieB, kiitos! Kiva jos kelpaa :D Joo, noin miten sanoit on kyllä käynyt tosi monelle tarinalle, mutta kyllä mä tän meinasin ihan loppuun viedä kun oon jo suunnitellut sen lopetuksenkin. Ette pääse musta kovin helpolla :>

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   23.12.09 20:06:21

JustMe, kiitos myös. :) Joo, mä mietinkin, että tää pätkä karkottaa kaikki lukijat, mutta toivottavasti ei kuitenkaan. Kyllä sitä söpöstelyä vielä tulee, mutta mulla on toisinaan tapana tehdä jotain repäisevää. :> Mutjoo, mä taidan avata äidinkielen kirjan ja päntätä noi pilkkusäännöt uudestaan, vois tosiaan olla tarpeen, hmm.

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   24.12.09 14:57:37

Nää on näitä keväällä kirjotettuja pätkiä ja sillon muuten irl-elämässä tokki taas siihen malliin, että sen huomaa näistä pätkistäkin. Yritin nyt vähän korjailla tota töksähteleväisyyttä, mutta en saanu tästä(kään) mitenkään kehuttavan sujuvaa. Tässäpä kuitenkin, koittakaa kestää.

Jeremy

Mun pää tuntui hajoavan. Jostain kaukaisuudesta pilkotteli aurinko ja tunkeutui mun silmäluomien läpi pään sisälle, niin kuin poraten mun aivoihin paksua reikää. Mumisin unisesti jotain ja käännyin toiselle kyljelleni, selkä valoon päin. Mä olin kuitenkin jo noussut unen maailmasta todellisuuteen ja päänsärky oli vallannut mun mieleni, eikä mulla ollut toivoakaan saada unenpäästä enää kiinni. Painoin pääni huonovointisena tyynyyn ja makasin siinä hetken kieroillen mielessäni, kunnes raotin silmiäni. Huone oli aika valoisa, mutta oikeastaan se mihin mä huomiota eniten kiinnitin, oli, ettei huone todellakaan ollut mun. Se oli kaikkea muuta kuin mun huone. Ummistin hetkeksi silmäni, mutta vaikka auoin ja suljin niitä uudestaan ja uudestaan, jouduin toteamaan, että huone ei vaihtunut omakseni. Hetken ajan olin jo vetämässä peiton enemmän korviini ja rupeamassa vaikka väkisin nukkumaan, kunnes tajusin, ettei mulla oikeasti ollut vaatteita päällä. Huomasin housuni lattialla ja kirosin vähän. Oli sitten tainnut tulla juotua. Käännyin krapulaisena selälleni ja vasta sitten tiedostin jonkun nukkuvan toisella puolella parisänkyä selkä muhun päin. Paljas olkapää ja ikkunaan päin kääntynyt pää näkyivät peiton alta. Multa meni hetki tajuta kuka se oli ja mä menin lievästi sanottuna shokkiin kun tiedostin henkilön. Ei niistä mustista hiuksista voinut erehtyä.
Mä ponkaisin istumaan järkytyksen, epäuskon ja hermostuksen tunteiden saattelemana. Paikat olivat kipeinä, istuminen sattui, enkä mä edes halunnut ajatella mistä se johtui. Tuijotin järkyttyneenä ympärilleni ja auoin suutani saamatta sanottua tai tehtyä mitään. Mitä mä – tai mitä me oltiin menty tekemään? Tyrmistyneenä mä toivoin, että tämä kaikki oli vain unta, mutta mitä enemmän mä asiaa mietin, sitä varmempi olin, ettei se ollut. Tämä oli totta siinä missä mikä tahansa muukin asia, totta helvettí. Mä meinasin antaa ylen jo silkasta järkytyksestä. Mä en todellakaan ollut mikään homo.

En ehtinyt pohtia järkytystäni sen kauempaa, sillä kundi mun vieressäni liikahti ja raotti silmiään.
”Víttu..” Sen suusta pääsi kun aurinko paistoi suoraan päin. Mä mietin, että ehtisin vielä juosta karkuun tilanteesta, mutta ei musta ollut juoksemaan. Mä olin liian tyrmistynyt. Päänsärky ja huono-olo eivät olleet mitään verrattuna siihen miten paljon mua juuri nyt kadutti ja hermostutti. Cody painoi pään hetkeksi tyynyynsä, kunnes kääntyi tuhahtaen selälleen, hieroi silmiään ja lopulta nousi ylös peitto sylissään. Se kasvoilla kävi irvistys, joten mä en ilmeisesti ollut ainoa, jonka takapuoli oli hellänä.
Se tuijotti krapulaisin silmin eteenpäin ja kaiken muun lisäksi mä aloin hermoilla sitä miten se reagoisi tähän. Se oli aggressiivinen silloin kun se suuttui, mutta silloin kun se raivostui, se oli suoranaisesti vaarallinen. Mä olin nähnyt sen pari kertaa sellaisena. Kerran se oli kouluaikoina raivostunut jollekin jätkälle ja kun se jätkä viikon kuluttua oli päässyt sairaalasta, sen naama oli ollut ihan paskana. No okei, ehkä mä vähän liioittelin, mutta Cody oli oikeasti hankala jos se suuttui, ja mä aloin miettiä omaa turvallisuuttani. Sehän voisi hakata mut tosi pahasti kun se näkisi mitä oli tapahtunut. Totta kai mä osasin puolustautua ja olin mä sen kanssa tapellut ennenkin, eikä me kumpikaan oltu mitään lihaskimppuja, mutta Cody oli taktinen tappelija ja sellaiselle mä en pärjännyt.

Vilkaisin poikaa levottomana ja se näytti vasta silloin tajuavan mut siinä. Se käänsi katseensa muhun ja hetken ajan sen silmissä näkyi hämmennys, joka hyvin pian muuttui järkytykseksi. Mä en voinut katsoa sitä, en millään.
”Mitä helvettíä…?” sen suusta pääsi. Mä mietin, että alkaisin kiroilla ja huutaa ja viskoa tavaroita, koska mua kadutti niin vítun paljon, mutta en saanut liikuttua siitä mihinkään. Mä vaan tuijotin seinää lamaantuneena, samalla kun Cody tuijotti mua tyrmistynein silmin. Mua alkoi hävettää. Mä olin harrastanut seksiä jätkän kanssa! Mitä @!#$ä mun päässä oli liikkunut? Mä en todellakaan muistanut. Mä mietin mitä kaikki sanoisivat jos saisivat tietää. Kurkkua kuristi. Ne eivät saisi tietää, eivät todellakaan, siitä mä pitäisin huolen. Tunsin hienoista, tai itse asiassa aika suurtakin, vihaa itseäni ja Codya kohtaan. Ei tällaista olisi pitänyt tapahtua.
”Ei oo todellista… Ei víttu…” Cody toisteli hermostuneena ja mä purin hammasta. Sitten tuli hiljaista. Mun ajatukset juoksivat niin nopeasti, etten mä saanut mitään järkevää ajateltua. Codysta mä en tiennyt, ei luultavasti sekään.

Se oli @!#$ kiusallista, siis kaikki se. Kun me oltiin päästy pahimmasta lamaannuksesta ja shokista, me saatiin jopa puettua ja talsittua vaitonaisena keittiöön. Cody oli raivoamispisteessä, sen näki kasvoista ja olemuksesta. Se puri hammasta tai huultaan ja väänteli käsiään. Sen kalpeilla kasvoilla oli levoton ilme. Mä tein kaikkeni pysyäkseni rauhallisena ja onnistuin aika hyvin. Me ei puhuttu mitään koska ei siitä luultavasti olisi tullut mitään. Mä mietin, että oli víttumaista, että juuri kun me oltiin tultu kavereiksi, niin kävi näin. Ei tämä ollut edes todellista, ei millään tavalla. Mä purin hammasta. Cody kuljeskeli keittiössä, availi kaappeja hermostuneena niin kuin jotain etsien, laitteli tyhjiä tölkkejä ja pulloja kaappiin ja yritti ilmeisesti purkaa järkytystään. Mä vaan istuin keittiön tuolilla ja yritin päästä nirvanaan, kuitenkaan onnistumatta. Mä en voinut sille mitään, mutta mä olin helvetín vihainen Codylle, vaikka olihan tämä munkin syytäni. Kundi tuhahti itsekseen, alkoi keittää kahvia ja kävi sitten hakemassa paketin särkylääkkeitä. Se otti kahteen lasiin vettä, laski toisen lasin mun eteeni ja otettuaan itselleen lääkettä, tiputti paketin mun eteeni pöydälle sanomatta mitään. Hiljaisuus ahdisti mua ja mä toivoin, että me voitaisiin puhua normaalisti, mutta eihän me millään voitu. Voitaisiinkohan me koskaan?

Cody tuijotteli kahvin tippumista. Se puristeli nyrkkejään hammasta purren. Oikeastaan sen hiljaisuus oli pelottavaa. Mä mietin, että mun pitäisi sanoa jotain.
”Miks sä oot noin hiljaa?” kysyin sitten. Mun ääni kuulosti epämääräiseltä käheältä muminalta. Cody sulki hetkeksi silmänsä, kääntyi pois kahvinkeittimen luota ja avasi jääkaapin ottaen sieltä maidon.
”Itekin oot”, se sanoi kireästi. Mun teki mieli huutaa sille, muttei kurkusta lähtenyt ääntä. Cody kaatoi kahvia mukiinsa ja pisti sekaan vähän maitoa. Mä vilkuilin sitä levottomana ja se vilkuili takaisin. Se liikutteli mukia käsiensä välissä ja puri huultaan hiiltyneenä. Mä epäilin, että se hermostuisi pian.
”Miks sun…?” Mä aloitin, mutta Cody keskeytti hermostuneena,
”Tiedätkö mitä ne opetti siellä helvetín vihanhallintaterapiassa jossa mä kävin joskus kouluaikoina? Ne sano, että laske kymmeneen niin kyllä sä siitä rauhotut. Mä oon laskenu nyt jo sataankuuteenkymmeneen, eikä mun olo helpota yhtään, joten voitko sä víttu olla kyselemättä mitään ja pahentamatta asiaa?” Se ärähti mulle. Mussa kiehahti viha.
”Mintä takia? Kuka sä oot mua käskemään?! Ei mun víttu tarvii sun ehdoilla mennä ja puhua!” ärähdin takaisin ja nousin ylös. Mä tiesin vain pahentavani asiaa, mutten välittänyt. Cody näytti siltä, että se tappaisi mut. Se iski kahvimukin tiskipöydälle ja käveli suuttuneesti mun eteeni.
”Ei sun tarvii, mutta sun kannattais ainakin yrittää”, se sanoi vihaisesti. Me katsottiin toisiamme kylmästi, samalla tavalla kuin me oltiin katsottu vielä jokin aika sitten. Tähänkö oltiin taas tultu?
”Ei huvita”, sanoin kylmästi. Cody kiristeli hampaitaan.
”Lyötkö sä mua nyt?” Sihahdin tylysti ja hieman ivallisesti. Mä kerjäsin verta nenästäni, tiesin sen itsekin ja oikeastaan ennen kuin ehdin edes tajuta, Cody oli painanut mut keittiön seinää vasten. Mä olin kusessa suuni takia jälleen kerran.
”Sulla on hassu tapa kerjätä verta nenästäs aina”, kundi totesi viileästi. Sen kädet painoivat mun olkapäitäni inhottavasti seinää vasten, mutta mä en aikonut valittaa.
”Sulla on hassu tapa suuttua pikkuasioista aina”, vastasin ivallisesti. Olisin pitänyt suuni kiinni, sillä heti asian sanottuani, tunsin kuinka Cody löi mua avokämmenellä poskelle. Kundin suututtamiseen ei tarvittu paljoa, pelkkä halveksiva äänensävy tai muutama tyly sana riittivät. Codyn kädet irrottivat otteensa musta ja mä nostin hieman kiroten käden poskelleni. Siihen kirveli, mutta tilanteen huomioon ottaen Cody oli lyönyt aika hiljaa. Mä olin silti hiton vihainen. Katsoin Codyyn, joka katsoi takaisin hengittäen raskaasti, kädet nyrkissä. Mä jotenkin raivostuin sille ihan tosissani. Otin käden poskeltani ja vihaisena kävin pojan kimppuun ja iskin nyrkkini voimalla sen leukaan. Cody ilmeisesti yllättyi. Se horjahti seinää vasten kiroten jotain ja mä löin uudestaan, tällä kertaa silmäkulmaan. Mä olin @!#$ hermostunut ja sekaisin, mä en ajatellut muuta kuin sitä, että mä halusin satuttaa Codya. Harmi, ettei sen loukkaamiseen voinut käyttää nyrkkejä, vaan todellisuudessa se hoitui paremmin henkisesti. Sen mä tiesin, mutta en välittänyt. Kundi kirosi ja mä yritin lyödä uudestaan, mutta Cody väisti. Sen silmäkulma valui verta, muttei se näyttänyt edes huomaavan asiaa. Mä yritin käydä sen kimppuun, mutta se tarttuikin mun ranteisiin kipeästi ja työnsi mut pois keittiöstä. Mä yritin irrottautua sen otteesta ja pistää vastaan, mutta se jäi yrittämiseksi. Totuus oli, että Cody oli kokeneempi tappelija, sehän tappeli kokoajan, enkä mä kovin hyvin sille voinut loppupeleissä pärjätä. Kundin kädet pysyivät puristettuina mun ranteideni ympärille. Mä pistin vastaan ja yritin työntää sitä irti itsestäni.
”Päästä irti, helvettí”, ärähdin suuttuneena, muttei mun puheillani ollut vaikutusta. Cody puraisi huultaan ja katsoi mua kylmästi. Mä näin punaista.
”Víttu tajuatko?!” Huusin raivoissani ja potkaisin voimalla Codya polveen. Jätkä kirosi ja sen toinen käsi irtosi mun ranteestani. Mä yritin repiä itseni irti.
”Voi vítun sekopää!” kundi huusi mulle vihaisesti ja siinä samassa kamppasi mut maahan. Mä yllätyin täysin, eikä mulla ollut mitään mahdollisuutta edes yrittää pysyä pystyssä. Mun jalat pettivät ja Cody painoi mut selälleen lattialle. Mä yritin nousta ylös, mutta jätkä istui hajareisin mun yläkroppani päälle ja esti mun aikeeni.
”Mikä víttu sulle tuli!?” se huusi mulle raivoissaan. Mä yritin päästä sen alta ja kun mun yritykseni ei onnistunut, nostin nyrkkini ja yritin kiukkuisena lyödä ja hakata sitä. Oikeasti se oli varmaan aika säälittävän näköistä, mutta mä olin @!#$ hermostunut.
”Mene pois!” Raivosin ja hosuin nyrkeilläni.
”Lopeta nyt!” Cody huusi ja tarttui mun käsiin ja painoi mun ranteet lattiaa vasten. Mä kirosin ja yritin päästä vapaaksi, mutta mun päällä olevan jätkän ote piti.
”Rauhotu!” Se huusi, mutta mä yritin vaan päästä vapaaksi, ”Jeremy tajuatko? Rauhotu!”
”Päästä irti!” Mä vihoittelin. Codyn silmäkulmasta tipahti veripisara mun leukaani.
”En päästä ennen kun sä rauhotut!” jätkä sanoi kovaan ääneen. Se näytti oikeasti olevan ihmeissään mun sekoilusta. No ei kai ihmekään. Olisin mäkin ollut.
”Pérkele…” ärisin ja rimpuilin vielä hetken kunnes jouduin toteamaan sen olevan turhaa, sillä Codyn ote piti. Mä lopetin riuhtomiseni ja riehumiseni kiroten ja käänsin leimuavat silmäni Codyyn. Verivana valui sen poskea pitkin kohti leukaa ja kaulaa. Mun rintakehä kohoili raskaasti ja mä purin hammasta levottomana. Kundi tuijotti mua harmailla silmillään ja höllensi vähän otettaan mun ranteissani, joihin muuten oikeasti koski hitusen. Me hengitettiin raskaasti ja vain tuijotettiin toisiamme sanomatta mitään. Mä aloin rauhoittua, eikä Codykaan näyttänyt kohta enää kovin vihaiselta, ihme kyllä. Oikeastaan mä olin ollut se, joka oli seonnut pahemmin, vaikka Cody olikin aloittanut. Puhalsin ilmaa ulos keuhkoistani ja suljin hetkeksi silmäni. Cody vapautti mun ranteeni kun oli varma, etten mä alkaisi riehua.
”Mikä víttu sulle tuli?” Se mutisi viileästi. Mä avasin silmäni ja tuijotin kattoa hiljaa. Kundi istui siinä mun kroppani päällä vielä hetken, kunnes nousi ja pyyhki verta valuvaa poskeaan. Mä nousin istumaan siinä lattialla ja istuin siinä tovin, kunnes nousin seisomaan. Sydän hakkasi edelleen, vaikka mä olinkin rauhoittunut. Mä en tajua miksi mä olin alkanut riehua sillä tavalla, koska se ei loppupeleissä ollut mun tapaistani. Cody tuijotti mua ja mä tuijotin jonnekin alaviistoon. Päätä särki, vaikka mä olin ottanut kaksi sänkylääkettä samalla kertaa. Me oltiin hetken aikaa hiljaa, kunnes mä nostin katseeni ja käänsin se Codyyn.
”Sun leuassa on verta”, jätkä hymähti värittömästi ja mä pyyhkäisin leukaani, johon oli tipahtanut pari pisaraa Codyn auenneesta silmäkulmasta. Mulla oli tosi omituinen ja sekava fiilis. Kaikki tapahtunut tuntui niin kuin sekopäiseltä unelta. Hipaisin vähän kipeää silmäkulmaani ja mietin, että mun olisi parempi mennä kotiin. Se tuntui vähän pakenemiselta, muttei mua jaksanut kiinnostaa, mun oli pakko saada olla yksin. Puraisin huultani hieman levottomana ja katsahdin Codya, kunnes lähdin kävelemään eteiseen. Jätkä talsi mun perässäni ja ojensi mun sohvalla olleen hupparin. Mä otin sen siltä vaitonaisena ja laitoin päälleni. Me oltiin kokoajan ihan hiljaa ja mä kirosin kun muistin, että olin prätkällä. Mä ajaisin varmaan ojaan tai jotain ja kaikenlisäksi koska jo istuminen tuntui jossain määrin inhottavalta, niin pyörällä ajaminen olisi varmasti kaksi kertaa pahempaa. Otin prätkäkypäräni hyllyltä ja vilkaisin Codya. Se katsoi mua tyhjästi, enkä mä osannut sanoa mitään. Me vaan talsittiin ulos, Cody pisti tupakaksi ja alkoi sauhutella levottomasti siinä ulko-oven edustalla, kun mä talsin ajokilleni. Ilma oli masentava ja tuulinen. Vedin kypärän päähän ja vilkaisin jätkää, joka oli istunut kynnykselle polttamaan. Se katsoi kun mä nousin prätkän kyytiin ja käynnistin sen. Se näytti jotenkin surkealta, sillä tavalla surkealta, että musta tuntui tosi pahalta kun mä katsoin sitä. Nielaisin vähän ja yritin tyhjentää ajatukseni Codysta ja kaikesta kundiin liittyvästä samalla kun käänsin prätkän keulan kohti kotia.

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   24.12.09 14:59:03

Ah, mitkä sensuurit taas. Se on aina toi helvettí-sana, jota mä en huomaa muokata.

No eniveis, hyvää joulua kaikille. :P

Lähettäjä: Saana 
Päivämäärä:   24.12.09 19:35:17

jatkoa tää on ihan vitun hyvä :D

Lähettäjä: maimai 
Päivämäärä:   24.12.09 20:18:33

::::::::::::::: ) jatkoaa !

Lähettäjä: verenhimoinen (: 
Päivämäärä:   24.12.09 22:16:39

Luin molemmat putkeen elikkäs, toi aiempi oli aika helkkarin ihana, täälläpäinki lenteli niitä perhosia ;). Ja sitte toi jälkimmäinen, ei tollasiin kohtiin saa lopettaa, jatkoa vaan kehiin! Tykkään tosi paljon sun tarinasta kokonaisuudessaan. :)

Lähettäjä: anonyymi 
Päivämäärä:   24.12.09 23:53:41

ihana <3. jatkoa! :)

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   25.12.09 13:49:38

Kiitos! Kiva jos tykkäilette :) Piristää minun päivääni tollaset kommentit. Pistelen jatkoa joko tänään tai sitten sunnuntaina, riippuu miten ehdin. (:

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   25.12.09 17:03:16

Näitä tulee nyt aika tiuhaan tahtiin ja tässäpä olis tämä seuraava. Mulla ei oo enää kovin monta pätkää valmiiks kirjotettuna, että pitänee pikkuhiljaa alkaa rustailla lisää :) Yritän pitää tän uskottavana, mutta sanokaa jos alkaa jossain vaiheessa edetä liian nopeasti.

Cody

Totuushan oli, että kaikki oli mennyt ihan vítuiksi. Sen nyt tajuaisi vajaaälyisempikin. Mä olin istunut siinä portailla ulko-oven edessä yli tunnin ja polttanut koko askin lähes loppuun jotenkin apaattisena. Viereisessä talossa asuva vanhempi nainen oli hetki sitten mulkoillut mua varmaan kymmenen minuuttia ja jos mä olisin ollut oma itseni, mä olisin mulkoillut takaisin ja sanonut jotain vähemmän asiallista, mutta jostain syystä mua ei jaksanut kiinnostaa. Oli jotenkin tyhjä fiilis. Mä vaan tuijotin eteenpäin, eikä mun ajatuksiin mahtunut kuin yksi ihminen ja se oli Jeremy. Olinhan mäkin ihan helvetín järkyttynyt siitä, että mä olin ollut sen kanssa sängyssä, mutta jostain syystä vielä sitäkin pahemmalta musta juuri nyt tuntui se, että mä olin tapellut sen kanssa taas. Musta tuntui pahalta, että se oli lähtenyt sillä tavalla. Mä en enää edes osannut olla vihainen sille, vaikka vielä aiemmin tänään mä olisin voinut kuristaa sen. Minkä takia mä olin lyönyt sitä? Haroin sekaisia hiuksiani hammasta purren. Musta tuntui páskalta, että mä olin lyönyt Jerryä, vaikka se olikin jollaintavalla kerjännyt sitä.

Kaikki meni pieleen siinä vaiheessa kun me oltiin alettu juoda. Jos me ei oltaisi juotu niin paljon eilen, ei me oltaisi ikinä harrastettu seksiä, eikä meidän olisi ikinä tarvinnut kokea tällaista järkytystä, eikä me sitten oltaisi tapeltukaan. Miten näin kävi juuri kun meistä oli tullut kavereita? Kirosin hiljaa. Mä en voinut olla ajattelematta kaikkea tapahtunutta. Mä en ollut koskaan nähnyt Jeremyä sellaisena. Olinhan mä nähnyt sen vaikka kuinka usein vihaisena ja suuttuneena, mutta nyt se oli ihan oikeasti raivostunut. Pyyhkäisin veristä silmäkulmaani ja huokaisin vähän. Miten hitossa me oltiin edes päädytty sänkyyn? Mä en millään muistanut. Kyllä mä muistin Jeremyn vartalon ja huulet ja sen miltä ne olivat tuntuneet, mutten mä muistanut miten kaikkeen siihen oltiin päädytty. Mä en ollut mikään helvetín homo! Enkä mä uskonut, että Jerrykään oli. Silti mä en voinut kieltää, ettenkö mä olisi kiihottunut sen vartalosta ja etteikö se kaikki olisi tuntunut hyvältä. Pyöritin päätäni ja karistin nuo ajatukset mielestäni koska ne eivät parantaneet mun surkeaa oloani laisinkaan.

Matty ajoi pihaan hetken kuluttua vanhalla Opelillaan. Sen olisi pitänyt tulla vasta sunnuntaina, mutta se tulikin näköjään jo tänään. Mä tumppasin askini viimeisen tupakan maahan ja katsoin kuinka yksi maailman kusípäisimmistä ihmisistä asteli ulos punaisesta autosta. Mä olin jo kiroamassa, kunnes näin pelkääjän paikan oven avautuvan. Mun silmät laajenivat kun mä näin kuka asteli pihalle.
”Mitä…” mutisin ja katsoin kuinka nainen hymyili hieman ja katseli ympärilleen kunnes huomasi mut. Sen hymy leveni hitusen ja mä potkin äkkiä oven edustalla olevat tupakan tumpit ylikasvaneen ruohikon sekaan. Matty selosti sille jotain ja näytti niin helvetín viattomalta, että mun teki mieli oksentaa. Nousin ylös ja yritin olla ajattelematta Jeremyä ja näyttää mahdollisimman normaalilta.
”Cody!” mutsi hihkaisi ja käveli pitkin askelin mun luokseni. Mä en tajunnut miten se oli tullut jo tänään. Se oli leikannut hiuksensa lyhyiksi, mutta muutoin se näytti ihan samalta kuin ulkomaille lähtiessään. Se oli mun mutsi ja vaikka meidän välit oli helvetín etäiset ja viileät, niin mä olin ihan iloinen, että se oli tullut kotiin.
”Moi..” Sain aloitettua, mutta äiti laski kassinsa ja halasi mua hyväntuulisesti, silti jollain tavalla etäisesti, niin kuin me oltaisiin kaukaisia tuttuja tai jotain. Mä en oikein osannut tehdä mitään, joten mä vain seisoin siinä typeränä. Mutsi oli pukeutunut aika rennosti, mutta tuoksui silti voimakkaasti jollekin hajuvedelle, joka sai mut melkein tukehtumaan.
”Sun pitäisi lopettaa polttaminen..” äiti sanoi haistettuaan röökin mun vaatteistani.
”Niin kai… Mitäs Skotlannissa?” kysyin kun se oli irrottanut otteensa musta. Se naurahti ja katsoi mua hieman huvittuneena.
”Skotlannissa? Voi Cody, mä olin Irlannissa enkä Skotlannissa”, se sanoi ja tarttui laukkuunsa. Matty raahasi suuremman matkalaukun takakontista ovelle ja loi muhun tylyn mulkaisun. Vítun paskíainen.
”No Irlannissa sitten?” hymähdin ja avasin oven. Mä muistin, etten ollut siivonnut yhtään, joten talo ei ollut mikään siisteyden perikuva. Asia ei olisi haitannut jos vain Matty olisi tullut kotiin, mutta jos mä olisin tiennyt mutsin tulosta, olisin mä ehkä vähän siistinyt paikkoja. Hymähdin vähän ja astelin sisälle.
”Mitäs sinne, sitä normaalia”, äiti selosti ja asteli mun perässäni sisälle. Mä en tiennyt oikein miten suhtautua sen tuloon. Oikeastaan mä en tiennyt miten suhtautua koko ihmiseen. Se oli niin paljon poissa, etten mä edes tuntenut sitä kunnolla. Meidän välit olivat olleet viimeiset kymmenen vuotta todella viileät ja etäiset. Mä tiesin, että se toivoi jollaintasolla, että mä muuttaisin jo pois. Syksyllä se saisi huokaista helpotuksesta.
”Miten sä jo nyt tulit kotiin?” kysyin ja potkin kengät eteisen nurkkaan. Äiti otti kengät jaloistaan ja vilkaisi vähän taloa. Matty laski matkalaukun seinän viereen.
”Me saatiin projekti etuajassa valmiiks”, mutsi vastasi ja katsoi mua. Se kallisti vähän päätään.
”Oletpas sä rikki. Mitä sun poskeen on käyny, sehän ihan veressä? Ja leukaankin tulossa mustelma, etkö sä yhtään ole rauhoittunut kun kesäkin on tullut?” se kysyi otsa rypyssä. Matty hymyili itsekseen ja mä meinasin käydä vetämässä sitä turpaan, mutta en sitten saanutkaan itseäni liikkeelle. Mun olo oli niin sekava, etten mä oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä.
”Kuules nyt, sä olet jo kahdeksantoista, kohta yhdeksäntoista, eikö sun pitäis yrittää olla tappelematta kokoajan?” mutsi jatkoi ja laski pienemmän laukkunsa lattialle. Mun teki mieli sanoa sille muutama valittu sana Mattysta ja sen aggressiivisuudesta, mutta totesin, ettei nyt ehkä ollut sopiva hetki sellaiseen.
”Sitä mä olen itsekin yrittänyt sanoa sille”, Matty totesi ja katsoi mutsia tekopyhä ilme kasvoillaan. Mä purin hammasta, että olisin pysynyt rauhallisena. Mutsi hymyili Mattylle ja halasi sitä lämpimästi. Mua vítutti. Pentuna oli ollut aika rankkaa olla kolmas pyörä perheessä, mutta nykyään se tuntui vain ärsyttävän hyvin suuresti. Mä en edes tiennyt rakastinko mä mutsia tai rakastiko se mua. Olinko mä sille edes sen poika vai vaan joku kundi joka pyöri nurkissa ja jonka huoltaja sen oli pakko olla koska joku paskíainen oli yhdeksäntoista vuotta sitte pistänyt sen paksuksi? Katsoin Mattya ja mutsia vähän aikaa, kunnes kävelin olohuoneeseen. Vilkaisin pöydällä olevaa kännykkää ja totesin, että Ray oli yrittänyt soittaa. Mä en oikein jaksanut sitä jätkää juuri nyt ja päätin soittaa myöhemmin takaisin. Suljin hetkeksi silmäni ja käännähdin sitten. Mutsi ja Matty puhelivat keskenään.
”Me ajateltiin Mattyn kanssa lähteä Ranskaan viikon kuluttua lauantaina vähän lomailemaan kun mä sain aika mukavasti rahaa. Sua ei varmaan haittaa?” äiti kysyi hymyillen. Mä katsoin sitä viileästi. Ne menivät aina kahdestaan. Ei sillä nyt ollut väliä, en mä olisi todellakaan halunnutkaan niiden mukaan, mutta pienenä se oli oikeasti tuntunut pahalta.
”Me mennään Mattyn kanssa puoleksitoista viikoksi Maltalle, mä soitan mummille jos sä voisit mennä sen luo hoitoon siksi aikaa, jooko?”, ”me mennään Mattyn kanssa risteilylle rentoutumaan muutamaksi päiväksi, Eleanora sanoi, että se voi ottaa sut siks aikaa. Kyllähän sinä siellä pärjäät kun oot jo yhdeksän”, ”me ajateltiin mennä Irlantiin kuukaudeksi kesällä, minnehän me voitaisiin sut laittaa siksi aikaa..?”
”Cody?” Mutsi kysyi ja mä säpsähdin ajatuksistani.
”Täh?”
”Että me lähdetään Pariisiin lauantaina, lennotkin on jo varattu, sua ei varmaan haittaa?” mutsi toisti.
”Ei”, sanoin kireästi ja katsoin omahyväisesti hymyilevää faijapuoltani kylmästi. Mutsi hymyili, painoi kevyen suudelmaan Mattyn sileäksi ajellulle poskelle ja alkoi sitten puhua jotain siitä, miten mukavaa oli tulla kotiin. Mä en jäänyt kuuntelemaan, vaan talsin noiden kahden ohi huoneeseeni.

Mun huone oli kunnon kaaos. Pitäisi jaksaa siivotakin joskus. Istahdin sängylle ja tuijotin seinillä olevia seinälippuja erilaisista bändeistä. Mä en ollut jaksanut ottaa niitä pois. Haukottelin vähän ja nojauduin hetkeksi seinää vasten, silmäni sulkien. Jeremy tunkeutui taas mun mieleeni.

**

Keskiviikkona me hengattiin Rayn, Sammyn ja Chrisin kanssa keskustassa. Ray valitti mulle siitä, etten mä ollut viikonloppuna ollut Zachilla. Olin kuulemma missannut hirveästi kaikkea. Me talsittiin puistoon ja Chris istahti penkille kääntämään itselleen röökiä. Sammy lysähti sen viereen haukotellen. Mä pistin myös tupakaksi ja Ray alkoi selostaa ensi viikonlopun suunnitelmiaan. Mä kuuntelin puolella korvalla ja hymähtelin aina joihinkin väleihin, ettei Ray luullut, etten mä kuunnellut. Mun olo ei ollut parhaimmasta päästä, enkä mä olisi jaksanut kuunnella Chrisiä tai varsinkaan yli-innokasta Rayta, mutta yritin väännellä kasvoilleni välillä jonkinlaista hymyä. Sammy pysyi aika hiljaisena kokoajan, sellainen se vähän oli, sellainen haaveilijatyyppi. Tungin toisen käteni hupparin taskuun, painoin musiikkisoittimeni volyymia vähän kovemmalle ja karistin röökin tuhkia maahan.

'As wicked as it may seen, as wicked as anything could be..'

Jeremy. Mun mahassa tuntui nipistys kun mä näin sen. Se talsi puiston vierustalla olevaa katua eteenpäin katse maahan luotuna. Mä katsoin sitä levottomana ja laskin kuulokkeet kaulalleni. Rancid kuului niiden läpikin, sen verran kovaksi olin äänenvoiman ajatuksissani laittanut. Katselin lippalakin lipan taakse kääntänyttä kundia, joka poltteli tupakkaa ja näytti jollaintavalla helvetín hyvältä. Mä en tajunnut miksi hitossa ajattelin noin, mutten voinut itselleni mitään. Kirosin itseäni ja imaisin tupakkaani. Mä en todellakaan ollut mikään homo, en siitäkään huolimatta, että olin ollut Jerryn kanssa sängyssä, eikä mun pitäisi ajatella tällätavoin jätkästä. Ilmeisesti mun mielenterveyteni alkoi ihan oikeasti horjua.
”Hei, tuollahan on Jeremy, tehän ootte nykyään hyviäkin kavereita vai mitä C?” Rayn puheet herättivät mut todellisuuteen ja vilkaisin kundia.
”Niin..” Murahdin. Sammy ja Chris käänsivät katseensa Jerryyn.
”Hienoa, mä huudan sen tänne”, Ray keksi ja mä puraisin melkein huuleeni reiän. Mä en todellakaan halunnut Jeremyä tänne.
”No älä huuda..” Aloitin, muttei Ray kuunnellut.
”Ei me sitä satuteta jos sä sitä pelkäät. Jos se on sun kaveri, niin se on oikeesti varmaan ihan jees typpi, vaikka yläkoulussa olikin ihan paskiainen”, jätkä virnisti. Mulla ei ollut sanomista asiaan.
”Hei Jeremy!” Ray huusi. Mä huokaisin vähän. Jerry nosti katseensa maasta ja pysähtyi, kääntyen katsomaan meitä. Mä viskasin tupakan maahan ja käänsin katseeni maahan.
”Tuu täällä käymään!” Ray huusi sille. Mä vilkaisin Jeremyn suuntaan. Se seisoskeli vähän aikaa paikallaan epäilevänä, mutta kohautti lopulta olkiaan ja lähti talsimaan meidän luo. Mä toivoin ettei se olisi tullut. Käänsin katseeni jonnekin alaviistoon ja kohta näin Jeremyn skeittikenkien kärkien pysähtyvän Rayn toiselle puolelle.
”Noniin, mitä mies?” Ray kysyi hilpeästi. Chris sytytti itselleen tupakan ja nojautui penkin selkänojaa vasten rennosti, samalla kun Sammy käski sitä jättämään jämät röökistään. Mä tunsin Jeremyn katseen itsessäni.
”Mitäs tässä..” kundi mutisi ja mä vilkaisin sitä nopeasti. Jonkinlainen kiusaannus valtasi mut kun meidän katseet kohtasivat.
”Me tässä just mietitiin, että kun sä olet jollain ihmeellisellä tavalla saadut Codyn kaveriksesi, niin ei munkaan tai Chrisin tai Sammyn tarvitse enää pitää mitä vihanpitoa sun kanssa”, Ray selosti ja haukotteli. Chris naurahti.
”Víttu mikä rauhanpuhe”, se virnisti ja puhalsi röökin savut ilmaan.
”No turpa kiinni”, Ray totesi, muttei virne Chrisin kasvoilta häipynyt minnekään. Jeremy vaihtoi painoa jalalta toiselle. Mä tuijotin sen polvia ja kirosin itseäni kun en voinut katsoa sitä silmiin. Ei ollut yhtään mun tapaistani olla näin säälittävä.
”Hei Jeremyhän olit sen Sandran kanssa vähän aikaa?” Ray kysyi.
”Niin..”
”Harmi, että te erositte, oli varmaan helvetn hyvä pano”, Ray sanoi, ”vaikka kuka niitä naisia paria viikkoa pidempään jaksaa, tai vakiosuhdetta muutenkaan”, se jatkoi. Chris virnuili tupakkansa takaa, siinä missä Sammy tyytyi vain pyörittelemään silmiään. Joskus Sammy tuntui oikeasti ainoalta älylliseltä ihmiseltä mun kaveriporukassani. Jeremy ei sanonut mitään, joten Ray jatkoi puhumista.
”Oikeesti, ei víttu mikä kroppa sillä muijalla on, vai mitä?” Se selosti ja mun teki mieli läimäistä sitä. Rayta ei páskan vertaa kiinnostanut miltä sen puheet saattoivat muista tuntua tai kuulostaa.
”Mä voisin joku viikonloppu niksauttaa sitä. Onks se hyvä pano Jeremy?” jätkä jatkoi hieman omahyväisesti ja näytti taas kaikille miten kusípäinen osasi olla. Mä en edes tiennyt miksi se oli mun paras kaverini, viimeisen parin vuoden aikana siitä oli tullut hiton ärsyttävä. Se kouluaikojen kitaransoitaja-Ray oli totaalisesti kadonnut. Piti vain totutella siihen, että ihmiset muuttuvat.
”Tota…” Jerry aloitti, mutta Ray keskeytti,
”No tietenkin se on”, jätkä totesi, ”uskomaton muija, vai mitä Chris? Cody? Sam?”
”On on, helvetín pantava”, Chris sanoi virnistäen. Mä vilkaisin Jeremyä. Se ei selvästikään pitänyt puheenaiheesta, eikä kyllä mikään ihme.
”Häh Cody?” Ray mölähti ja mä vilkaisin sitä.
”Mitä?”
”Että ihan uskomaton muija se Sandra, vai mitä?” Ray sanoi ja mä kohautin olkiani.
”Ulkonäkö voi pettää”, murahdin.
”Ei luoja mikä ilonpilaaja!” Ray älähti, ”rehellisesti C, millon säkin oot viimeksi saanu naista? Et Emilyn jälkeen varmaan kertaakaan! Aina vaan mietit sitä helvetín sisintä, vaihtaisit suosiolla miehiin.”
Chris repesi nauruun penkillä ja Ray virnisti. Sammy hymyili vinosti. Mua vítutti Rayn puheet, eikä asiaa ainakaan auttanut, että Jeremy seisoi mua vastapäätä. Sytytin itselleni toisen röökin levottomana.
”Ehkä mä vaihdankin”, murahdin tympääntyneenä. Chris näytti tukehtuvan röökiinsä, vaikken mä nähnyt koko asiassa mitään hauskaa. Ray virnisti mulle.
”No et sä ole niitä miehiä ystävärakas”, se sanoi ja taputti mua veljellisesti selkään. Mä otin henkoset tupakastani ja vilkaisin sivusilmällä Jeremyä. Se katsoi takaisin ja mä nielaisin vähän vaikeana. Chris sai itsensä rauhoitettua, ojensi lyhentyneen röökinsä Sammylle ja ehdotti, että lähdettäisiin ostarille.
”Kerrankin sun suusta kuulee jotain järkevää”, Sam totesi rööki huulillaan ja nousi ylös. Chris irvisti sille.
”No mennään, tulet sä Cody?” Ray kysyi multa.
”En mä taida, pitäs käydä kotona ja hakee Spikey ja semmosta, kattoo joku muu päivä”, valehtelin. Ei mun tarvinnut mennä kotiin, sen pahemmin kuin hakea Spikeytakaan, muttei mua huvittanut olla Rayn ja muiden seurassa juuri nyt.
”Lähteeks sun mutsis ja faijapuoles sinne jonneki Ranskaan?” Ray kysyi.
”Jep, lauantaina.”
”Ai víttu, koko talo sun käytössä, vapauttavaa. Hei mut viikonloppuna juhlimaan. Vois vaikka baariin lähteä, eikö niin?” Ray puheli ja mä hymähdin.
”Kattoo jaksaako”, totesin, vaikka tiesin, etten ollut lähdössä.
”Alright, no näkyillään”, Ray sanoi, ”tuut sä Jeremy meidän kanssa?”
”Mulla ois vähän muita juttuja”, Jerry hymähti. Mä vilkaisin sitä.
”No me mennään sitten kolmestaan Sammien ja Chrisboyn kanssa”, Ray sanoi ja taputti Chrisiä ja Sammya selkään. Mä sanoin noille heipat ja lähdin sitten talsimaan pois puistosta. Chris, Sam ja Ray lähtivät toiseen suuntaan. Jeremystä en tiennyt, mä en jäänyt katsomaan sen perään.

Ei mennyt kuitenkaan kauaa kun tajusin kundin talsivan mun vierelleni. Vilkaisin sitä sivusilmällä ja jatkoin matkaani vaiteliaana.
”Cody”, se lausahti vaisusti, ”mun mielestä meidän pitäis puhua.”
”Mistä?” mutisin, vaikka tiesinkin varsin hyvin mistä. Jeremy yskäisi vähän ja mä viskasin röökin puiston hiekalle.
”Kyllä sä tiedät”, Jerry sanoi ja mä huokaisin vähän. Me pysähdyttiin puiston laidalle ja mä nostin katseeni poikaan. Sen silmäkulmaa koristi pieni mustelma. Se katsoi mua raapien paljasta käsivarttaan vähän levottomana ja puraisi sitten huultaan. Me oltiin hetken aikaa hiljaa.
”Kuule… Mä vähän niin kuin sekosin sillon, ei mun ollu tarkotus sillä tavalla riehua ja lähtee. Se vaan silleen.. Tai siis kun mä olin jotenkin järkyttynyt”, Jeremy mutisi ja vilkaisi kengiään, kunnes nosti taas katseensa muhun.
”Niin.. Niin mäkin, ja mähän sen alotin”, sain mongerrettua epämääräisesti. Mä en tajunnut miten puhuminen tuntui juuri nyt helvetín hankalalta, niin kuin mä olisin vasta opetellut muodostamaan lauseita. Tungin nyrkit housujen taskuun ja katselin hetken jonnekin tennareideni suuntaan. Ulkona oli lämmin ja mä kirosin, että olin laittanut hupparin päälleni.
”Tota.. Mun mielestä on vähän tyhmää jos joku tuollanen asia pilaa meidän välit, tai siis, että just kun meistä oli tullut kavereita ja niin.. Víttu en mä osaa muotoilla näitä mun sanoja oikein”, Jerry mutisi ja rypisti vähän otsaansa. Ilmeisesti puhuminen ei sitten sillekään ollut ihan helpoimmasta päästä asioita.
”Mä tiedän mitä sä ajat takaa ja mä oon samaa mieltä. Se niinku.. Tai siis, että ei sillä kai oo mitään hiton merkitystä, mehän oltiin kännissä”, vastasin vaisusti ja Jeremy nyökytteli hiljaa. Se tunki nyrkit lökäreidensä taskuihin ja katseli hetken maata, kunnes nosti vihreiden silmiensä katseen muhun. Me ei sanottu mitään, kunhan vaan katsottiin toisiamme. Mä mietin vahingossa, miltähän tuntuisi suudella Jeremyä, niin kuin näin selvin päin. Kirosin itseäni ja ajatuksiani, mutta mun silmäni kääntyivät silti Jerryn huuliin, jotka olivat hitusen raollaan. Ne jotenkin vaativat mua maistamaan itseään, enkä mä sitten voinut enää itselleni mitään. Mulle kävi hyvin usein niin, etten mä vaan voinut estää itseäni. Jostain syystä Jerry, en helvetíssä tiedä mistä, sai mun sisälläni jotain hassua liikkeelle ja varovasti mä kumarruin sen luo ja kokeilin, maistoin huulillani varovasti sen huulia. En kuitenkaan ehtinyt sen pidemmälle, kun tajusin mitä olin tekemässä. Mä yritin suudella sitä, Jerryä! Ei helvettí. Otin äkkiä pari askelta taaksepäin ja sydän hakaten sekä selvästi säikähtäneenä katsoin paikallaan seisovaa poikaa. Sen silmistä paistoi täydellinen hämmennys.
”Voi víttu.. Mä.. Sori”, takeltelin ja katsoin hämmentynyttä kundia. Mä en tajunnut mikä muhun meni. Nostin sormet huulilleni ja päätin ottaa jalat alleni. Mä olin todellakin sekoamassa. Käännähdin äkkiä ja pitkin, hermostunein askelin lähdin talsimaan pois puistosta, pois Jerryn luota. Lippispää ei lähtenyt mun perääni, miksi olisi lähtenyt? Mä olin pilannut totaalisesti kaiken sekoilullani.

Ehdin kävellä melkein kadun päähän ennen kuin tajusin laskea sormet huuliltani. Niillä tuntui edelleen Jeremyn huulten lämpö. Se jätkä ei todella pyyhkiytynyt mun mielestäni, vaikka mä kuinka yritin. Mikä mua oikein vaivasi?

Lähettäjä: maiy 
Päivämäärä:   25.12.09 17:35:08

ah, ihana <3

mä tykkään tästä tarinasta oikeesti, kirjotat hyvin ja luontevasti ;)

ja kiva ku tulee näin usein jatkoa ja pitkiä pätkiä..

silti, jatkoa! :)

Lähettäjä: verenhimoinen (: 
Päivämäärä:   25.12.09 18:00:55

Ihana! Cody on sulonen ko se onki tuommonen herkkis =), tykkään tästä, toivottavasti jatkoa tulee vaikka sitte sunnuntainaki =).

Lähettäjä: Lörtsy 
Päivämäärä:   25.12.09 18:47:00

ooi, ihana<3
R-A-K-A-S-T-A-N

Lähettäjä: tara 
Päivämäärä:   25.12.09 19:06:57

paras poikaxpoika tarinoit, jatkoo<3

Lähettäjä: RReett` 
Päivämäärä:   25.12.09 19:27:34

OOH! Gaylovea kaipasinkin joulun kunniaksi. Hyvä tarina on, ja jatkoa ois kiva saada :D Kirjoitusasusta sen verran, että huono olo ei ole yhdyssana, eikä sitä pidä siis yhdistää viivalla.

Lähettäjä: JustMe 
Päivämäärä:   25.12.09 19:40:40

Hyvähyvä! On se kumman kun ei pariin päivään tsekkaa ja jää ties mitä väliin.

Pidän tuosta, miten Cody tuntuu pitävän homoutta jonain sairautena. Jeremy taasen ei näytä tuntevan mitään vielä, jännää nähdä mitä tästä kehkeytyy. Jatkoa äkkiä kehiin! :))))

Yhdessä kohdassa tuossa krapulapätkässä bongasin hupaisan kirjoitusvirheen. Kohdassa, jossa ilmeisesti piti lukea:
Päätä särki, vaikka mä olin ottanut kaksi särkylääkettä samalla kertaa.
Vahingossa tuon sanan tilalla luki: sänkylääkettä
Hassua. :DDDD

Lähettäjä: anonyymi 
Päivämäärä:   25.12.09 22:53:03

hitsi sä kirjotat hyvin. jatkoa :)

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   26.12.09 04:27:54

Ooh. Kiitos kommenteista! Piristää aivan hirveesti ja antaa huimasti innostusta jatkaa :)

Tosiaan, pitää korjata sekä tuo huono-olo, että sänkylääke. En kyllä tajua miten oon voinu särkylääkkestä saada sänkylääkkeen kun r ja n on ihan eri kohdissa näppiksessä. :D

Ja joo, Codyltakin löytyy se herkempi puoli <:

Jatkelen tuossa varmaan sunnuntaina tai maanataina.

Lähettäjä: maimai 
Päivämäärä:   26.12.09 11:00:46

jatkoaa<3 kirjotat nii ihanasti <33 : ) !

Lähettäjä: Atom Heart 
Päivämäärä:   26.12.09 14:42:37

Freudilainen lipsahdus. :D

Ei mulla oo oikein mitään järkevää sanottavaa, paitsi että kirjotat tosi hyvin ja tää tarina on ihana. :)
Ja se on kans tosi kiva, et pyrit laittaa näit pätkii nopeeseen tahtiin, kiitos siitä. :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.12.09 18:08:36

Kiva kun ne ei heti tapahtuneen jälkeen ole molemmat ihan umpihomoja ja toisiinsa rakastuneita, vaan järkyttyneitä, toisin kuin joissain tarinoissa.
Jatkoa odotellen =)

Lähettäjä: JustMe 
Päivämäärä:   27.12.09 19:45:01

Kumpa jatkaisit jo tänään. :) Malttamattomana odottelen!

Lähettäjä: maimai 
Päivämäärä:   27.12.09 20:38:19

jatkuuko tänää ? : D <3

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   28.12.09 14:32:38

Jatkelen tänään. Eilen oli semmonen fiilis, ettei oikein inspannut, mutta tänään sitten. Kiitos kommenteista, niitä on tullut taas niin mukavasti, että väkisin melkein hymyilyttää. Kiva jos tykkäätte. :)

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   28.12.09 18:50:34

Jeremy

Tuijotin bussin ikkunasta ulos näkemättä tai pystymättä ajattelemaan varsinaisesti mitään. Tai pystyin mä ajattelemaan, mutta joka ikinen ajatus jonka mun aivot muodostivat, tuntui liittyvän tavalla tai toisella Codyyn. Se oli suudellut mua, tai ainakin meinannut suudella. Sen olisi voinut kuvitella olevan vitsi, joku pila, jonka se oli suunnitellut saadakseen mun häkeltymään, mutta mä tiesin, ettei se ollut. Cody oli näyttänyt niin säikähtäneeltä itsekin, ettei siinä ollut vitsin kanssa mitään tekemistä. Mä en vaan käsittänyt miksi se oli tehnyt niin, eikö tämä ollut muutenkin kiusallista? Mä olen tosissani kun sanon, että Codya oli helvetín vaikea ymmärtää. Tosissani mä kyllä olen myös kun sanon, että kundin huulet olivat maistuneet hyvältä ja jos se olisi suudellut mua kunnolla, mä olisin varmaan vastannut sen suudelmaan. Mun mahassa heitti kun mä ajattelin asiaa. Oikeastaan mun sisällä tuntui kokoajan jotain hassua kun mä edes mietin koko jätkää. Olinko mä sekoamassa? Mun ei todellakaan pitäisi tuntea yhtään mitään Codya kohtaan, koska se oli jätkä ja mä en todellakaan ollut mikään homo. Se mitä me tehtiin, oli pelkkää seksiä, johon oltiin ajauduttu humalatilassa kun alkoholia oli tullut otettua hieman liikaa. Silti mä en saanut Codya mielestäni ja se suoraan sanottuna oli vähän häiritsevää. Meidän pitäisi puhua, ihan oikeasti puhua, mieluiten jossain missä ei ollut mitään häiriötekijöitä. Mä mietin jos mä voisin käydä sen luona joku päivä. Mä olin surkea puhuja, mutta musta tuntui, että puhuminen oli ainoa tapa, jolla tämän kaiken voisi yrittää selvittää. Ehkä munkin ajatukseni siitä selviäisivät. Jollaintavalla mua vaan hermostutti tavata se. Se oli hermostuttavaa jo kundin luonteenlaadun takia, mutta myös mun omien ajatusteni takia.

Hymähdin mietteliäänä. Mä tiesin, ettei Cody ollut homo, siitä ei saisi homoa tekemälläkään, mutta silti se oli suudellut mua. Tunsiko se jotain mua kohtaan? Tuskin. Jostain syystä ajatus sai mun vatsanpohjani kihelmöimään. Hetken ajan mä melkein toivoin, että sillä olisi jotain tunteita mua kohtaan. Karistin kuitenkin nuo ajatukset kiroten mielestäni. Mä olin varmaan väsynyt tai muuten vain vähän sekavissa tunnelmissa. Päätäni pyörittäen käänsin katseeni pois ikkunasta, tajuten samalla, että olin ajatuksissani missannut oman pysäkkini. Kirosin mielessäni ja jäin pois seuraavalla pysäkillä. Nyt pitäisi sitten kävellä pidempi matka kotiin.

**

Vietin pari seuraavaa päivää Milesin, Markin ja Daven kanssa. Miles inhosi Codya, musta tuntui, että se inhosi sitä enemmän kuin mä olin koskaan inhonnut. Miles ei kuitenkaan koskaan tapellut sen kanssa. Miles ei ollut tappelijaihminen, se osasi lopettaa ajoissa, toisinkuin mä.

Päivät kuluivat hitaasti siellä täällä pyörien, ja vasta seuraavana tiistaina mä uskalsin ottaa kännykän käteeni ja lähettää Codylle viestin. Olisi tietenkin ollut rohkeampaa soittaa, mutta mä päädyin viestiin. Istuskelin sohvalla pikkusysterin kanssa ja mietin hetken, ennen kuin kirjotin,

Moi, mitäs sulle? Kyselin vaan kun ei oo kuulunut mitään. Mun mielestä meidän pitäis puhua ihan oikeesti. Voisinko mä tulla käymään teillä tänään tai huomenna? – Jeremy.

Se oli tökerö viesti, mutten mä keksinyt parempaakaan, joten lähetin sen Codylle. Evie mutusteli karkkia toisella puolella sohvaa ja kohta mutsi istahti nojatuoliin telkkaria katsellen. Sillä oli parin päivän vapaa ja ne se oli kyllä ansainnut. Meni kymmenen minuuttia ja mun kännykkä ilmoitti viestistä.

Moi. No jos sä haluut. Mulla ei oo mitään menoa, joten kumpivaan päivä käy.

Mä en varsinaisesti tajunnut miksen mä muka haluaisi. Puraisin huultani ja lähetin tulevani tasan bussilla. Kello oli kyllä jo aika paljon, mutta ulkona oli niin valoisaa ettei sitä edes huomannut. Cody sanoi tulevansa mua pysäkille vastaan ja mä nousin sohvalta.
”Minne sä lähet tähänaikaan?” Evie kysyi. Mä vilkaisin kelloa, joka näytti kahtakymmentä vaille yhdeksää.
”Kaverilla käväsen”, sanoin ja tungin kännykäs housujeni taskuun.
”Kenen?”
”Codyn.”
”Oisit kutsunu sen tänne”, pikkusysteri sanoi ja hymyili.
”Minkätakia?” Hymähdin. Mutsi vaihtoi telkkarin kanavaa ja Evie älähti vähän.
”Siks vaan”, sisko vastasi virnistäen. Mä tiesin, että Evie ihastui puoleen mun kavereista, mutta Codyn kohdalla mä tunsin pienen mustasukkaisuuden pistoksen, vaikken tiennyt miksi. Evie alkoi valittaa mutsille, joka halusi katsoa uutisia ja mä tallustin huoneeseeni vaihtaakseni paidan.

Ulkona satoi ihan kunnolla ja mä kiroilin kun bussin piti myöhästyä juuri nyt. T-paita alkoi olla helvetín märkä ja mulla oli kylmä. Tietenkin mä unohdin hupparin kotiin juuri nyt. Bussin tullessa, rynistin sisälle ja etsin itselleni paikan takaa. Oikeasti mä en edes tiennyt mitä mä sanoisin Codylle, mutta mulla oli hassu tarve nähdä sitä. Päätin ainakin olla puhumatta puiston tapahtumista jos Cody ei itse halunnut avataan suutan asiasta. Mä en halunnut suututtaa sitä.

College-housuihin ja löysään punaiseen t–paitaan pukeutunut mustatukka seisoi bussipysäkin katoksen alla kun mä astelin ulos bussista. Sade yltyi kovemmaksi kokoajan ja Codyn paita oli kastunut, siinä missä myös mun. Mä värähdin vähän kylmästä ja talsin pojan luo. Se vilkaisi mua, mutta käänsi pian katseensa muualle. Se näytti jotenkin väsyneeltä ja riutuneelta.
”Moi”, tervehdin.
”Hei”, kundi vastasi ja tunki nyrkit housujensa taskuihin. Me lähdettiin talsimaan sateessa ja kun me päästiin Codyn talolle, me oltiin litimärkiä ja valuttiin vettä. Mulla oli hiton kylmä.
”Helvetín sade”, Cody mumisi samalla kun avasi ulko-oven. Spikey oli meitä vastassa ja mä rapsutin sitä hymyillen vähän. Me jätettiin kengät eteiseen ja mä jätin lippikseni naulakkoon. Sade rummutti peltikattoa. Cody vilkaisi mua ja mä katselin ympärilleni mietteliäänä. Talo oli tyhjä koska Codyn äiti oli miehensä kanssa lähtenyt lomalle.
”Mä voin lainata sulle jonkun kuivan paidan”, kundi sanoi ja mä nyökkäsin. Talsin Codyn perässä sen huoneeseen, joka oli melkein yhtä sotkuinen kun muin omani. Codyn huone tosin oli paljon persoonallisempi kuin mun. Poika talsi vaatekaapilleen, haroi märkiä hiuksiaan ja vetäisi kastuneen paidan sitten päältään. Mä en voinut olla katsomatta sen hoikkaa, paljasta yläkroppaa, mä en millään voinut. Kundin kyljessä oli pitkä ohut arpi, mutta muutoin vaalea iho oli ehjä ja yhtenäinen, hieman kananlihalla tosin. Cody ei ollut yhtään sen lihaksikkaampi kuin mä, mutta sillä oli käsilihaksia enemmän kuin mulla. Käsilihakset saattoivat olla seurausta joko siitä, että kundi tappeli niin paljon tai siitä, että Cody oli aiemmin soitellut rumpuja hyvin ahkeraan. Pieni pettymys läpäisi mun pääkoppani kun poika veti kuivan paidan päälleen. Cody otti yhden t-paidan kaapistaan ja heitti sen mulle. Me oltiin suunnilleen samaa vaatekokoa, mitä nyt Cody oli mua vähän pidempi. Kundi katseli vähän aikaa jalkojaan kunnes nosti varovaisen katseensa muhun. Mä tunsin sen katseen itsessäni kun mä vedin paidan päältäni, mutta Codyn katse ei tuntunut yhtään pahalta. Mä oikeastaan nautin siitä. Kun mä olin saanut paidan vaihdettua, Cody ojensi mulle hupparinsa.
”Ota toi. Sulla on kylmä”, se sanoi. Mä otin hupparin sen käsistä.
”Kiitti”, vastasin ja vedin mustan hupparin päälleni. Se todella lämmitti. Me katsottiin vähän aikaa toisiamme kunnes Cody sanoi, että se keittää meille kahvia. Me talsittiin keittiöön ja mä lysähdin pöytään. Mustatukka alkoi keittää kahvia hiljaa ja mä katsoin sitä. Oliko se nukkunut yhtään? Sen poskessa oli mustelma ja kasvot olivat tavallista kalpeammat. Mä en uskaltanut kysyä mitään vaan käänsin katseeni pöydälle, jolle oli kertynyt kasa tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Mä toivoin, ettei Cody olisi juonut niitä kaikkia itse, mutta sisimmässäni mä tiesin, että se oli. Mä pystyin hyvin sanomaan, että alkoholi oli yksi Codyn suurimmista ongelmista.

”Miten menee?” kysyin varovasti kun poika istui alas odottamaan kahvin tippumista. Cody kohautti olkiaan ja mä yritin turhaan tavoitella sen katsetta.
”Ihan jees”, se sanoi kireästi ja nojautui kätensä varaan.
”Mitäs oot tehnyt?” mun kysely ei näyttänyt ainakaan ilostuttavan Codya, mutten mä keksinyt muutakaan.
”En mitään ihmeellistä”, poika hymähti värittömästi. Mä vilkaisin tyhjiä pulloja pöydällä.
”No ootko sä nähnyt ketään? Niinkun kavereita?” jatkoin kyselemistäni, vaikkei se oikein mihinkään meinannut johtaa. Cody puri hammasta ja katsoi jonnekin seinille.
”En.”
”Miks?” kysyin. Kundi katsoi mua viileästi ja mä säikähdin vähän.
”Mistä mä tiedän? Ei ketään näytä hirveesti kiinnostavan”, se ärähti ja nousi ottamaan kahvia. Mä nielaisin levottomana ja katsoin kuinka Cody kaatoi hermostunein elkein kahvia kahteen mukiin. Mun teki mieli sanoa sille jotain sellaista, että mua kyllä kiinnosti, että mä kyllä välitin siitä, mutta en saanut suutani auki. Codyn ja mun välillä tuntui olevan jokin hassu side, mä en tiedä oliko se ollut siinä aina, jo silloin kun me tavattiin tai silloin kun me inhottiin toisiamme, mutta viime aikoina mä olin alkanut tiedostaa sen. Cody tuntui jostain syystä merkkaavan mulle ihmeen paljon. Ehkä liikaakin? Pidinkö mä siitä liikaa, enemmän kuin ihminen voi kaveristaan pitää?

Mä tarkkailin kundia kun se istahti mua vastapäätä ja ojensi mulle kupin höyryävää juomaa. Se hörppäsi kahviaan väsyneesti ja katsahti ulos ikkunasta. Se näytti jotenkin surulliselta tai katkeralta, se ei edes yrittänyt näyttää siltä normaalilta kovalta Codylta, jota se ylensä oli.
”Mikä sun poskeen on käynyt?” kysyin varovasti hetken kuluttua. Codyn vilkaisi mua tylysti.
”Matty suutahti mulle vähän tossa just ennen kuin ne lähti Ranskaan”, se hymähti värittömästi ja kurottautui ottamaan kaljatölkin pöydältä. Se kirosi vähän kun tölkki olikin tyhjä.
”Sillä ei oo mitään oikeutta lyödä sua, sun ei pitäis kestää tollasta”, mä sanoin. Cody nousi levottomana ylös ja talsi jääkaapille hammasta purren.
”Otatsä kaljan?” se murahti mulle. Eihän me oltu vielä kahvejammekaan juotu. Mä pyöritin päätäni ja katsoin kuinka kundi otti itselleen bissen, avasi tölkin ja istahti takaisin pöytään.
”Kuulitsä mitä mä sanoin? Sun ei pitäis…”
”No mun vaan pitää! Sellasta se elämä on, epäreilua, sille ei voi mitään, yritä nyt tajuta Jeremy äläkä lässytä”, se ärähti mulle ja mä tiesin, että mun pitäisi lopettaa hyvän sään aikaan, mutten mä luonnollisestikaan pystynyt.
”Ei sun pidä, ei kenenkään pitäis kokea väkivaltaa kotonaan”, sanoin. Cody joi kaljaansa ja katsoi mua vihaisesti.
”Herää jo ja anna olla Jeremy”, se tuhahti.
”Minkätakia?”
”Se ei ole sun asias! Tajuutko? Sitä paitsi kaikkeen tottuu, en mä oo kuolemassa tai mitään, että älä jaksa”, kundi ärähti ja mä huokaisin hiljaa. En mä tullut tänne riitelemään ja mun olo muuttui pikkuhiljaa todella surkeaksi.
”Mä vaan…”
”Mitä?!” Cody kysyi vihaisesti keskeyttäen mut. Mä vilkaisin sitä, mutta sen harmaiden silmien kylmä katse oli kääntynyt ikkunaan. Se otti pitkän hörpyn kaljastaan ja mä katsoin surullisena sen juomista. Tyhjät pullot kielivät liikaa. Mä toivoin, että olisin voinut halata sitä, pidellä sitä, sanoa sille, että mä välitin siitä, mutta enhän mä pystynyt.
”Sun pitäis rajottaa”, sanoin hetken kuluttua. Codyn viiltävä katse kääntyi muhun.
”Mitä pitäis rajottaa?”
”Tota juomista.”
”Voi víttu lopeta Jeremy!” Kundi sanoi vihaisesti.
”Sä tiedät iteki…”
”Tiedän mitä?! Tulitko sä tänne saarnaamaan mulle mun juomisesta?” Cody sanoi hermostuneena.
”Mä oon tosissani, sun pitää rajottaa tota juomista, sun pitäis rauhottua”, sanoin. Cody raivostui. Se ponkaisi ylös, otti kahvimukin käteensä ja viskasi sen seinään. Mä säpsähdin. Muki hajosi palasiksi lattialle ja kahvi valui matolle.
”Minkä @!#$ takia sä puutut mun asioihin?! Minkä takia mun ongelmat sua liikuttaa?!” se huusi mulle raivoissaan. Mun päässä naksahti. Ponkaisin hermostuneena ylös, enkä voinut enää estellä itseäni.
”Sen takia, että mä oon huolissani susta! Etkö sä nyt jo tajua, että mä välitän susta aika helvetísti!?” huusin kovempaa kuin ehkä tarkoitin. Nyt se sitten tuli sanottua. Mustatukka katsoi mua nielaisten, eikä jatkanut huutamista. Mä sain sen hiljaiseksi. Hengitin raskaasti, niin kuin olisin maratonin juossut ja katsoin Codya. Se lysähti takaisin istumaan ja painoi kasvot hetkeksi kämmeniinsä. Mä nieleskelin vähän ja talsin varovasti sen luo. Istahdin sen viereen ja se nosti kasvot kämmenistään.
”Ei tästä tuu mitään”, se sanoi hiljaa.
”Mistä?”
”Mistään. Elämästä”, kundi vastasi. Mä laskin käteni varovasti sen kädelle.
”Älä sano noin”, sanoin ja puristin kevyesti pojan käden omaani.
”Sama kai se on pistää ittensä narun jatkoks”, Cody murahti ja mä nielaisin.
”Ei todellakaan ole. Lopeta tollaset puheet”, sanoin. Cody hymähti hiljaa ja vilkaisi mua silmäkulmastaan.
”No kai sä nyt tajuat, ettei mulla ole mitään vítun tulevaisuuttakaan?” Se sanoi ja katsoi pöydän pintaan voimattomana.
”Tottakai sulla on”, vastasin ja silitin Codyn kättä.
”Mä oon vankilassa tai jossain helvetín laitoksessa ihan parin vuoden sisällä, ellen tapata itseäni ennen sitä. Ei oo järkeä edes yrittää. Mä en voi rajottaa Jerry, mä en vaan pysty hillitsemään itseäni”, poika sanoi ääni itseinhoa täynnä, otti kätensä mun kädestäni ja painoi kasvot hetkeksi käsiinä.
”Cody…” aloitin hiljaa, mutta kundi pyöritti päätään ja laski kämmenensä pöydälle.
”Mä en halua, että musta tulee samanlainen lapsen – ja naisen hakkaaja kuin Matty on”, se pukahti ja katsoi pöydän pintaan tiiviisti.
”Ei susta tule koskaan mitään sellaista, sä et ole sellainen ihminen, mä tiedän”, vastasin.
”Niin, mutta, mä olen näin…” Cody aloitti vaisusti ja mä katsoin sen surullisiin kasvoihin.
”Tuu tänne”, sanoin hiljaa ja kiedoin käteni pojan hartoiden ympärille. Cody tarttui mun käteeni hiljaa ja mä kiedoin pojan halaukseeni. Kundi painoi päänsä mun rintakehääni vasten ja mä pitelin sitä lähelläni.
”Anna anteeks Jerry, kaikesta”, se kuiskasi.
”Rauhassa nyt… Sä oot juonu ja väsynyt, sä tarviit unta”, sanoin hiljaa ja silitin Codyn sekaisia pystyjä hiuksia. Me istuttiin siinä lähekkäin sanomatta mitään. Sanoja ei tarvittu. Mä halusin olla sen lähellä, jostain syystä mä todella halusin.

***

Myöhemmin mä istuin sängyn laidalla ja katsoin Codyn unta. Se oli nukahtanut melkein heti kun mä olin saanut sen petiin. Se näytti niin väsyneeltä, ettei ollut varmaan nukkunut juuri yhtään. Huokaisin hiljaa, silitin vähän sen hiuksia ja katselin sen kalpeita nukkuvia kasvoja. Cody oli kundiksi todella kaunis, sillä oli kauniit kasvonpiirteet. Niin kuin enkelillä. Mä en tiennyt miksi mä tunsin jotain näin lämmintä ihmistä kohtaan, jota olin vielä jokin aika sitten suorastaan inhonnut. Ihan hassua. Cody tuhisi unissaan ja mä hymyilin vähän. Silitin kevyesti sen poskea ja tunsin miten väsymys tuntui valtaavan myös mut. Mä en menisi enää kotiin tänään, kello mahtoi olla jo vaikka mitä. Päätin nukkua sohvalla. Katselin Codya vielä hetken, kunnes nousin sängynlaidalta. Otin tuolilla olevan viltin ja tassuttelin olohuoneen sohvalle. Haukottelin vähän ja otin päällysvaatteet pois, lysähtäen sitten sohvalle. Mietin vähän aikaa Codya ja mua. Meidän välillä tapahtuneet asiat tuntuivat kuin elokuvalta. Kaikki se miten me oltiin tapeltu aiemmin ja miten meistä oli tullut lopulta ystäviä, kaikki se oli @!#$ erikoista. Se, että mä olin harrastanut seksiä Codyn kanssa, ei järkyttänyt mua enää. Ei laisinkaan. Vedin viltin päälleni ja katselin hetken aikaa kattoon miettien omiani, kunnes suljin silmäni ja vajosin uneen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.12.09 19:37:15

Hyvä pätkä, mutta toi talsia tulee mun mielestä liian usein. Pitäis laittaa joku toinen sana sen tilalle.. =)

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   28.12.09 19:46:04

Joo. Unohin ton talsia-verbin toiston taas. Pitää nyt skarpata ja koittaa laittaa jotain muuta sen tilalle välillä.

Lähettäjä: ups fail 
Päivämäärä:   28.12.09 19:48:14

uij ihana jatkopätkä <33 jatkoa <333 : )

Lähettäjä: verenhimoinen (: 
Päivämäärä:   28.12.09 20:55:45

Mulla toi talsia verbi ei häiritte olleskaa :) en taas vaihteeksi edes muistanu missä se tuli esille :D. Kiva pätkä taas, ois kiva lukee Codyn näkökulmasta jo vaikka huomenna ;) eli siis jatkoa!

Lähettäjä: maiy 
Päivämäärä:   28.12.09 20:56:22

jatkoa <3

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   28.12.09 23:36:58

Niin, no ehkä toi talsia-verbin häiritsevyys riippuu sitten ihan lukijasta. Yritän kumminkin vähän karsia sen käyttöä :)

Ja juu, yritän huomenna pistää jatkoa koska en kuitenkaan siinä uudenvuoden seutuun ja vuodenvaihteen jälkeenkään ole hirveämmin kotosalla.

Lähettäjä: Kharon Nía 
Päivämäärä:   29.12.09 03:52:40

Mä rupeen pistää tota talsimista merkille lähinnä sen takia, ku muut sanoo :'D
Kivaa et jää pätkii silleen paljon välii, ni on luettavaa enemmän :>
Jatkoa venailen.

Lähettäjä: JustMe 
Päivämäärä:   29.12.09 13:01:00

Minkä takia? ei Minkätakia?

Muita ei sitten pistänytkään silmään. :)
Hyvä pätkä taas, jatkoa vaan!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.09 20:11:33

etusivulle =)

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   29.12.09 20:16:54

Kiitos taasen kommenteista. Mä en voikaan ihan varmaks luvata saanko sitä seuraavaa pätkää tänään tänne, mutta yritän tossa vähän myöhemmin korjailla sen (siinä muuten on korjailemista kun se on niin huolimattomasti kirjotettu :)).

Lähettäjä: verenhimoinen(: 
Päivämäärä:   29.12.09 20:28:45

Toivottavasti saat :) jos et sitten ehdi kirjoittelemaan vuoden vaihteen aikoihin.

Lähettäjä: Atom Heart 
Päivämäärä:   29.12.09 20:55:37

Tää oli hyvä pätkä, mutta huomasin siinä enemmän kirjoitusvirheitä, kuin mitä sulla on yleensä. Ei ne nyt silleen häiritse, mutta ehkä vähän kuitenki yllätyin. :D Koeta yrittää karsia niitä pilkkuja pois lauseenvastikkeiden yhteydestä, niitä sulla on ollut varmaan joka pätkässä.

Tykkään tästä sun tarinasta edelleen tosi paljon. :) Ja se on suuri plussa, että sun luvut/pätkät on pitkiä! :) Ja mitähän muuta tähän lisäisin.... Ömm... Tää on tosi sulonen. :)

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   29.12.09 21:27:08

Joo, viime keväällä kirjotettuja pätkiä noi viimesimmät, sillon oli vähän sekava elämä niin voi olla, että huolimattomampaa tekstiäkin sitten tullut (ja seliseli) :D

Joo, mä taidan välillä unohtaa, että mun pitäs miettiä niitä lauseenvastikkeita + pilkkuja, mutta yritän nyt ottaa ees vähän itteeni niskasta kiinni.

Äh nojoo, jos en tänään saa tuota seuraavaa pätkää korjailtua niin sitten tosiaan menee ehkä sunnuntaille ennen kuin jatkelen. Mutta kattoo nyt miten virkistyn tässä :)

Lähettäjä: Atom Heart 
Päivämäärä:   29.12.09 22:23:43

Voin ilmoittautua piristämään! :) Mitä sais olla? :)

= Toivottavasti jaksat tänään. :)

Lähettäjä: verenhimoinen(: 
Päivämäärä:   29.12.09 23:54:46

komppaan minäkin Atom Heart:tia. Tosin ellen nukahda. Toivottavasti virkistymistä löytyy vielä tälle illalla ;)

Lähettäjä: mmillis 
Päivämäärä:   30.12.09 23:58:54

Awww, lisää. :> niin söpö.

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   31.12.09 15:58:32

Noni joo, sekoilin tossa eilen (sec + alkoholi + jeparit = huono idea) joten uudenvuoden suunnitelmat meni sitten loppuviiikon osaltakin pieleen. Eli istuskelen kotona dataamassa sitten ja saattekin sitten tällä viikolla varmaan ainakin pari pätkää luettavaks. Yritän tänään korjata ton seuraavan. :P

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   31.12.09 19:44:37

Noniin. Nyt tulee tosi pitkä (joskin vähemmän laadukas) pätkä. Tää hyppii ja tösähtelee tälleen kohtauksesta toiseen, mutta en saanu tästä yhtään toimivampaa. Koittakaa kestää.

Cody

Inhottava polttava kipu läpäisi mun peukaloni, kun se osui kuumalle levylle.
”Víttu!” Ärähdin ja kiikutin sormeni hanan alle. Mä en ollut kummoinen kokki, vaikka jouduinkin hyvin usein tekemään ruokani itse mutsin matkustelun takia. Jeremy nukkui sohvalla. Mua harmitti, että sen piti nukkua siinä, ei meidän sohvat mitään huippuluokkaa mukavuudeltaan ollut. Väänsin hanan kylmälle ja irvistin. Raavin vähän paljasta rintakehääni ja kuulin Jeremyn talsivan keittiöön unisena.
”Mitä sä kiroat?” se mumisi hiuksiaan haroen. Mä vilkaisin sitä.
”Mä poltin sormeni”, vastasin ja kundi kohotti kulmiaan. Irvistin vähän ja kääntelin sormeani hanan alla. Jeremy talsi mun viereeni, seisoi siinä hetken ja hypähti sitten äkkiä mun paistoksen luo.
”Sun ruokas palaa kohta”, se ilmoitti ja siirsi paistinpannun pois kuumalta levyltä. Mun katse kääntyi poikaan ja sitten ruokaan. Sammutin hanan ja katsahdin peukaloani.
”Ei olis ensimmäinen kerta kun mun kokkaukset palaa pohjaan”, sanoin virnistäen itsekseni ja nappasin sitten pari lautasta kaapista. Jeremy soi mulle varovaisen hymyn, sammutti levyn ja istahti vähän haukotellen ruokapöytään. Mun katse käväisi tahtomattani sen paljaassa yläkropassa. Oikeastaan mua hävetti koko eilinen purkautuminen. Mulla ei ollut mitään oikeutta raivota Jeremylle, eikä sellainen voimattomuus jota mä olin myöhemmin tuonut esiin, ollut mun tapaistani. Toimitin paistettuja kananmunia ja kasviksia sisältävän aterian kundin nenän eteen ja sen nosti katseensa muhun.
”Mä en oo kummoinen kokki, joten ei todellakaan tarvii syödä jos se maistuu ihan puulta”, sanoin ja talsin ottamaan kahvia.
”Sä et voi olla huonompi kuin mä. Sitä paitsi tää näyttää hyvältä”, Jerry totesi ja maistoi mun aamiaskokkailuani, ”ja maistuukin hyvältä”.
Mä hymähdin vähän huvittuneena.
”Haluutsä kahvia?” Kysyin ja haukottelin pienesti. Jeremy nyökytteli ruoka suussa ja mä otin sille ja itselleni kupilliset kahvia. Sitten nappasin oman annokseni ruokaa ja istuin kundia vastapäätä. Jeremyn katse nousi muhun ja mä lävistin ruuan haarukallani. Ei se mun tekemäkseni kovin pahaa ollut, ruoka nimittäin. Raapaisin nikaani vähän mietteliäänä ja vilkaisen Jeremyä. Sen katse sai mut hämmentymään. Oikeastaan musta tuntui, että mun piti pyytää siltä anteeksi. Anteeksi siitä, että mä olin suudellut sitä ja siitä, että mä olin eilen ollut taas tapani mukaan vähemmän mukavalla tuulella. Mä olin pyytänyt jo eilen anteeksi, mutta musta tuntui, että mun tulisi tehdä se uudestaan. Nyt aamulla se vain tuntui paljon vaikeammalta.
”Tota.. Anteeks. Tai siis, että mä oon pahoillani”, sain sanottua. Ei se mikään kunnollinen anteeksipyyntö ollut, mutta mä en pysty parempaakaan juuri nyt. Jeremy kallisti vähän päätään.
”Mistä?” Se kysyi aidosti ihmeissään. Mä otin ruokaa suuhuni ja puraisin sitten huultani.
”No niinku.. Kaikesta”, mutisin ja pyörittelin haarukkaa kädessäni, ”niinku eilisestä ja siitä mitä mä tein siellä puistossa ja kaikesta. Siitä kun mä oon oikeesti tällanen paskapää”, pukahdin ja irvistin. Jeremyn katse ei kääntynyt pois musta, mutta mä en voinut katsoa sitä suoraan silmiin.
”Lopeta Cody”, se huokasi, ”ei sun tarvii pyytää sen enempää anteeks mistään kun munkaan”, Jerry katsoi hetken ajan ulos ja käänsi sitten vihreiden silmiensä katseen muhun.
”Sä oot kyllä ihme jätkä Jer”, totesin ja vilkaisin kundia. Sen kasvoilla kävi varovainen hymy. Se oli kieltämättä suloinen hymyillessään. Mä en olisi saanut ajatella niin, mutten voinut itselleni mitään. Mä en oikein osannut lukea itseäni, mutta mä taisin todella pitää Jeremystä. Asia hermostutti mua, mutta sai myös mun vatsanpohjassa kihelmöimään.
”Mä otan ton kohteliaisuutena”, kundi sanoi ja mä hymyilin vinosti. Me syötiin ruokamme rauhassa loppuun ja mun olo tuntui helvetín paljon paremmalta kuin eilisiltana.

Mä vietin Jerryn kanssa aamupäivän siellä täällä keskustassa pyörien. Ei me mitään erityisen älyllistä tehty, kunhan kuljeskeltiin, mutta jostain syystä se oli mulle ihan okei. Ainoa ahdistava asia oli se mitä mä saatoin tuntea, tai mitä mä oikeastaan tunsin sitä jätkää kohtaan. JÄTKÄÄ. Mä en olisi koskaan voinut uskoa löytäväni itsestäni biseksuaalia, mutta nyt kun mä olin antanut itseni muodostaa tällaisia tunteita Jerryä kohtaan, ei ollut pakotietäkään. Eniten mua hermostutti se, että mä voisin pilata meidän kaveruuden tunteideni takia. Sen takia mun ehkä pitäisi unohtaa kaikki tuollainen vielä kun se oli mahdollista, etten mä vaan satuttaisi muita ja sotkisi kaikkea. Mä olin aika hyvä sellaisessa, valitettavasti.

Illalla me talsittiin rannalla Spikeyn kanssa. Se tykkäsi Jeremystä paljon enemmän kuin muista mun kavereista. Oikeastaan mä ihmettelin miten Jerry oli jaksanut olla mun kanssa koko päivän, se ei ollut kertaakaan ollut lähdössä kotiin. Oikeastaan se pyysi mua niille yöksi, kun niillä oli talo tyhjillään ja mulla olisi ollut aika pitkä matka kotiin kävellen siitä.
”Sä oot kyllä tehny jo aika hitosti mun vuoksi”, sanoin ja katsoin kuinka Spikey nuuhki lyhtypylvästä.
”No älä. Mun mielestä on ainakin tylsää olla himassa yksin, paljon kivempi jos saa seuraa”, se totesi ja viskasi tupakkansa hietikolle. Mä kohotin kulmiani pienesti ja pysähdyin odottamaan, että Spikey sai tarpeensa tehtyä.
”Ja Spikey voi tulla kans”, kundi sanoi. Koira käänsi katseensa kuultuaan nimensä ja Jeremy hymyili hieman. Me talsittiin hiekkatielle Spikeyn jolkotellessa edellä. Mä päästin sen vapaaksi ja se talsi pusikkoon isommille tarpeilleen. Katsoin sen perään ja pysähdyin sytyttämään itselleni tupakan. Jeremy pysähtyi mun viereeni ja haukotteli vähän. Mä katsoin sitä hiljaa ja se käänsi katseensa muhun. Pieni hassu hymy käväisi sen kasvoilla.
”Mitä?” kysyin ja kohotin vähän toista kulmaani.
”Sun hiuksissa on lehti”, se virnisti ja laski kätensä mun sotkuisiin hiuksiin, ”missä helvetíssä sä oot oikeen pyörinyt?” se kysyi huvittuneena ja nappasi kellastuneen lehden mun hiuksistani, katsoen sitten mua.
”Mä en muista”, vastasin kevyesti virnistäen. Jeremy oli lähellä, todella lähellä, mä melkein tunsin sen hengityksen. Se hymyili hieman huvittuneena ja tiputti lehden maahan.
”Et muista?” se kysyi ja kallisti vähän päätään. Mä pyöritin päätäni hymyillen hieman. Jeremy katsoi mua kohottaen vähän kulmiaan. Sen huulet olivat niin lähellä, että mun teki todella mieli suudella sitä. Kundi tuli vielä vähän lähemmäs ja oikeastaan mä olin jo kumartumassa sen huulille, kunnes kuulin Spikeyn kovan haukunnan kauempaa. Käänsin katseeni äänen suuntaan ja näin kuinka koira pinkoi hiekkatietä pitkin ja juoksi mutkan taakse.
”Hitto”, mutisin ja lähdin koiran perään. Jerry tuli mun perässä ja kohta mä löysin Spikeyn, joka oli juossut toisen koiran luo. Terrierin lenkittäjä sai mun kulmani kohoamaan. Sandra. Tyttö katsoi terrierin ympärillä pyörivää Spikeytä levottomana, nosti sitten katseensa muhun ja kohta myös Jerryyn. Jeremyn silmistä äskeinen lämpö oli kadonnut ja se katsoi Sandraa viileästi. Mä talsin hiljaa Spikeyn luo ja vedin koiran pois Sandran terrierin luota. Spikey urahti mulle, muttei pistänyt vastaan, vaan antoi kiltisti laittaa itsensä kiinni hihnaan. Terrieri haukahti sille ja tempoi hihnassa. Mä vilkaisin Jerryä. Se oli tunkenut nyrkit taskuihinsa ja katsoi Sandraa tympääntyneenä. Tyttö katsoi takaisin huultaan purren.
”Tuu nyt Spik”, mutisin koiralle joka olisi halunnut jäädä energisen lajitoverinsa luo. Jerry tuhahti ja käänsi katseensa pois Sandrasta.
”Jeremy..” tyttö ynähti kun me oltiin jatkamassa matkaamme. Jeremy katsahti sitä viileästi. Mä katselin Spikeyn mustaa karvaa, niin kuin se olisi ollut maailman kiinnostavin asia juuri nyt.
”Me erottiin Mikeyn kanssa.. Ja mä pidän susta vieläkin”, Sandra selitti ja mä naamioin tuhahduksen yskäisyyn.
”Älä jauha paskaa”, Jerry murahti, eikä sen ilme muuttunut lämpimämmäksi, vaikka Sandra käveli sen luo ja hipaisi sormellaan sen rintakehää.
”No eikö meillä ollut ihan hauskaa?” se hymyili. Jeremy naurahti ilottomasti.
”Sä et taida oikeesti tietää miten säälittävältä sä kuulostat?” kundi hymähti ja talsi pois Sandran luota. Tyttö katsoi sitä ymmällään. Mun teki mieli nauraa.
”Mä tiedän että sä tykkäät musta vielä Jerry”, se sanoi kun me lähdettiin talsimaan poispäin. Jeremy nauroi viileästi, kääntymättä katsomaan taakseen. Mä hymyilin vähän ja katsoin kuinka Spikey alkoi jolkotella meidän edellämme kohti Jeremyn kotia. Kundi pisti tupakaksi ja katseli eteenpäin.
”Mitä mä oon ikinä nähny tossa ihmisessä? Ulkokuoren?” se hymähti kun me oltiin kävelty hetki. Mä vilkaisin sitä ja se katsoi takaisin. Hymähdin vähän ja katsoin sitten Spikeytä, kääntäen katseeni kohta takaisin Jerryyn.
”Sitä mäkin mietin kun sä olit sen kanssa yhdessä.”

Myöhemmin me istuttiin Jeremyn sängyllä ja tuijotettiin telkkaria. Spikey oli vallannut kundin huoneessa olevan nojatuolin ja katseli meitä unisesti. Kello näytti melkein kahtatoista ja mä haukottelin vähän.
”Väsyttääkö sua?” Jerry kysäisi ja mä vilkaisin sitä. Se makoili kyljellään sängyllä ja nojaili käteensä.
”Ei paljon”, totesin hiuksiani haroen ja vilkaisin telkkarin ruutua.
”Mä voin pistää sulle pedin tuohon, kunhan löydän ne patjat jostain”, se sanoi ja haukotteli itsekin.
”Ei tarvii, mä voin nukkua sohvalla”, vastasin ja Jerry hymyili vinosti.
”Ei käy, meidän sohvat on helvetín huonoja nukuttavia”, kundi sanoi ja mä vilkaisin sitä vähän huvittuneena.
”No et kyllä mun takia rupea mitään patjoja etsimään”, totesin ponnekkaasti ja hymyilin vähän kun Jeremyn silmissä näkyi huvittuneisuus.
”Ootpa sä itsepäinen”, se mietti ja katsahti telkkarin ruutua, ”mut sohvalle mä en sua pistä.”
”No ite oot itsepäinen”, väitin ja katsoin itsekin ruutua ja sitten taas Jeremyä. Se katsahti mua.
”No nuku sitten tässä mun kanssa, kyllähän tähän mahtuu”, se sanoi kompromissina ja hymyili vähän. Jeremyn sänky oli kyllä hyvin leveä, melkein kahden nukuttava. Mä kohotin vähän kulmiani.
”Ihan totta”, se sanoi ja katsahti telkkarin ruutua yskäisten vähän. Yritin vakuutella sohvan kelpaavan, mutta Jeremyn päätä ei voinut kääntää. Me katseltiin vielä vähän aikaa telkkaria kunnes Jerry sanoi alkavansa nukkua. Spikey torkkui nojatuolissa eikä välittänyt TV:n äänistä. Mä haukottelin vähän ja vilkaisin Jeremyä tuon riisuessa paidan ja päällyhousut päältään. Kundi raapi niskaansa vähän ja meni makuulle, vetäen peiton päälleen.
”Sammutatko sen telkun sitten kun rupeet nukkuu?” se mutisi ja katsoi mua.
”Mä taidan ruveta nyt, käyn vaan vessassa”, vastasin ja painoin kaukosäätimestä telkkarin sammuksiin. Vilkaisin seinän vieressä kyljellään makoilevaa kundia ja nousin sitten mennäkseni vessaan. Spikey nosti katseensa hetkeksi tuolista mun noustua, mutta jatkoi pian uniaan.

Vessasta tultuani talsin Jeremyn huoneeseen. Kundi tuijotteli Spikeytä käteensä nojaillen ja vilkaisi sitten mua. Mä vedin paidan ja farkut päältäni ja istahdin toiselle puolelle sänkyä. Haukotellen kävin makuulle, vedin peittoa päälleni ja katselin kattoon. En mä tiedä väsyttikö mua oikeastaan, ehkä väsytti, mutta musta tuntui, etten mä saisi unta. Jerry liikahti mun vieressäni ja sen jalat osuivat mun jalkoihini. Vilkaisin poikaa ja sen peiton altanäkyvää paljasta ylävartaloa. Mun teki mieli koskettaa sitä vielä enemmän nyt kun sillä ei ollut paitaa päällä. Miksi mä tunsin näin? Puraisin vähän huultani ja käänsin katseeni nielaisten takaisin kattoon. Näpräsin peitonreunaa ja siristin silmiäni mietteliäänä. Mä tein sitä usein tajuamatta, siristelin silmiäni. Mutsi sanoi joskus, että mä näytin ihan faijalta kun tein niin. Se tuskin oli hyvä juttu. Mä näytin kuulemma muutenkin täysin isältäni ja joskus mä mietin, että mutsin ja mun välit olivat etäiset juuri sen takia. Faija oli ollut suunnilleen mun ikäiseni kun mutsi oli tullut raskaaksi.
”Cody”, Jeremyn hiljainen ääni palautti mun takaisin maanpinnalle. Vilkaisin kyljellään makaavaa kundia.
”Mitä sä mietit?” Se kysyi.
”En mä mitään ihmeellistä”, vastasin ja katsoin Jerryä. Se katsoi mua niillä metsänvihreillä silmillään. Sen lyhyet ruskeat hiukset olivat hassusti sotkussa. Mun sisällä tuntui jotain lämmintä kun mä katsoin sitä.
”Miks sä suutelit mua sillon sielä puistossa?” Jeremy kysyi kohta hiljaa. Mä nielaisin vähän vaikeasti, vilkaisin kundia ja käänsin sitten katseeni kattoon.
”Mä en tiedä..” mutisin hiljaa, ”mä en todellakaan tiedä.” Katsahdin Jerryä sivusilmällä. Näin pojan nyökyttelevän ja katsovan mua hämärässä. Vilkaisin sitä ja kohta tunsin kuinka sen käsi laskeutui peiton alla mun käsivarrelle ja hyväili sitä varovasti, ujosti. Katsoin kyljellään makaavaa kyynerpäähänsä nojaavaa kundia hiljaa ja se katsoi hetken ajan takaisin, kunnes käänsi katseensa jonnekin alas. Hiljaa se liu’utti peittoa mun päältäni ja liikutti kätensä hieman arasti mun vatsalleni. Mä liikahdin vähän sen kosketuksesta. Katsoin Jeremyä ja se hiveli kevyesti mun kylkeäni.
”Tuliko tää arpi siitä kun se Russell puukotti sua sillon jokunen vuos sitten?” se kysyi ja hipaisi vaalentunutta ja pitkää, mutta melko huomaamatonta arpea, joka kulki mun kyljeltäni kohti selkää.
”Jeah.”
Russell oli eräs jätkä yläkouluajoilta. Se oli vähän sekaisin, enkä mä varsinaisesti tajunnut miten se oltiin edes päästetty tavalliseen kouluun.
”Saanko mä katsoa sitä? Arpea”, Jeremy kysyi ja mä katsoin sitä nyökäten vähän.
”Jos sä haluat.”
Mä käännyin mahalleni ja Jeremy liu’utti peittoa alemmas. Kundi hiveli kevyesti arpea.
”Se jätkä oli ihan sekaisin”, Jerry sanoi hiljaa ja siveli hieman ujosti mun selkääni. Mä todella nautin sen kosketuksesta, mutta en tietenkään sanonut sellaista ääneen. Ajatus hävetti mua, mutta minkä mä mahdoin itselleni?
”Jea. Mut ihan ymmärrettävää jos ottaa huomioon mitä se oli käyny läpi”, totesin ja katsahdin kyljellään makaavaa Jeremyä, joka nyökkäsi.
”Sen faijahan tappo sen äidin?”
”Jeah. Se oli vielä ite kotona sillon, Russell”, hymähdin, ”sen faija oli ihan hullu. Me oltiin Russellin kanssa kavereita joskus pienempänä ja mä kävin niillä kerran. Se talo oli ihan karmea. Sen mutsi vaan makas siinä sohvalla ja valitti ja sen faija raivosi sille ja kun me tultiin sisälle, se äijä alkoi raivota meille. Se huusi Russellille ettei se saanut tuoda kavereita kotiin ja sitten se hitto hakkasi sitä, omaa poikaansa, ja me oltiin ehkä yhdeksän vanhoja. Se käski mun painua helvettíin ja totta hitossa mä lähdin, sen verran järkyttynyt mä olin. Matty ei ollut kyllä mitään siihen äijään verrattuna”, sanoin ja pyöritin päätäni. Jeremy katsoi mua.
”Älä. Tota mä en tiennyt”, se sanoi ja laski kätensä mun selälleni.
”Jeah. Se äijä käytti sitä hyväkseen, siis Russellia, sen jätkän selkä oli ihan mustelmilla”, totesin ja katsoin Jerryä. Kundi katsoi takaisin. Russell oli nykyisin ilmeisesti jossain laitoksessa, eikä varmaan ollut tulossa takaisin terveiden kirjoihin ihan heti.
”Karseeta. Miten yhden ihmisen niskaan voi kaatua noin paljon páskaa?” se sanoi ja pyöritti päätään.
”Sitä mäkin mietin.”
Jeremy katsoi mua hetken ja liikautti sitten kättään mun selälläni. Se siveli sormenpäillään mun lapojani ja liu’utti sitten kätensä alemmas.
”Miltä se tuntu? Se puukko?” kundi kysyi kohta ja silitteli mun selkääni.
”Kylmältä", totesin, "se metalli oli @!#$ kylmä. Mä en muista, että mikään ois ikinä tuntunut kylmemmältä. Kipu tuli vasta myöhemmin, ensin tuli kylmyys”, vastasin ja Jeremy nyökytteli.
"Miten se silleen suuttu?" poika kysyi.
"En mä tiedä, meille tuli jotain riitaa ja se sekos", vastasin ja näpräsin tyynyä.
"Ai", Jerry nyökytteli ja laski kätensä pois. Mä käännyin kyljelleni ja katsoin kundia mietteliäänä. Mä olisin halunnut koskea sitä, mutten mä uskaltanut. Cody Ridley ei uskaltanut. Mitä ihmettä? Puraisin vähän huultani ja katsoin Jerryä, joka painoi päänsä tyynyyn ja kävi selälleen. Kundi katsahti mua, mutta käänsi sitten katseensa kattoon. Mä käännyin selälleni. Suoraan sanottuna mä halusin, että se koskisi mua uudelleen, mutta se vain katseli kattoon ja piti kädet omalla puolellaan. Kohta se kääntyi kyljelleen mua päin ja mä tunsin sen ihon omaani vasten.
”Öitä Cody”, se kuiskasi.
”Öitä”, mutisin ja katsahdin kundiin. Jerry nukahti hyvin pian ja mä kuuntelin sen tasaista hengitystä ties kuinka kauan kattoa tuijotellen, ennen kuin itse vajosin uneen.

**

Joskus aamuyöllä mä heräsin ulkoa kuuluvaan ambulanssin ääniin. Katsoin vähän aikaa hämärää huonetta, kääntäen sitten katseeni Jerryyn. Sen toinen käsi oli kiertynyt mun yläkropalleni ja mua hymyilytti hitusen. Käännyin kyljelleni nukkuvaa kundia päin ja katsoin sen rauhallisia kasvoja. Sen käsi lepäsi mun kyljelläni ja varovasti mä kosketin sen rintakehää. Se näytti niin suloiselta, että mun teki mieli vaan pidellä sitä. Silittelin sen rintakehää ja vatsaa, selkää ja kylkiä. Mä olisin voinut koskea sitä vaikka kuinka kauan, mutta lopulta mä laskin käteni alas hieman häveten ja päätin jatkaa unia.

Aamulla mä heräsin puhelimen äänen. Raotin silmiäni unisena ja huomasin Jeremyn kännykän soivan yöpöydällä.
”Víttu…” kundi mun vieressäni mumisi ja nousi istumaan. Tokkuraisena se kumartui mun ylitseni ja nappasi soivan kännnykkänsä pöydältä.
”Jeah?” se ynähti ja hieroi silmiään. Mä nousin istumaan ja katsoin Spikeyta joka istuskeli lattialla mua tapittaen.
”No nukuin, kello on vasta yheksän”, Jerry mumisi puhelimeen. Mä rapsutin Spikeytä.
”Vaikka mitä… Aijaa… Pitää miettiä”, kundi vastaili. Ulkoa kuului moottoripyörän ääni ja Spikey alkoi haukkua. Se teki sen ihan varmasti tahallaan, ihan totta, joskus musta tuntui, että se alkoi haukkua tahallaan juuri silloin kun joku puhui kännykkään. Jerry katsahti koiraa.
”Hiljaa Spik”, mä sanoin Spikeylle ja se katsoi mua. Se urahti vähän, mutta lopetti haukkumisen ja meni makuulle matolle. Mä hymähdin.
”Eiku Cody on täällä”, Jeremy sanoi ja vilkaisi mua. Mä katsoin sitä.
”Sen koira”, kundi hymähti ja haroi hiuksiaan, ”voi víttu oikeesti, jätkä lopeta jo toi… No ei… Älä jaksa… Mä sanoin jo.. Niin.. Ei… Víttu… Ihan sama sitten...” Jeremy murahteli puhelimeen. Mä vilkaisin sitä ja kohotin vähän kulmiani.
”Niin. No mä tuun sit”, se sanoi lopulta puhelimeen, ”okei, moro.”
Mä katsoin sitä ja se laittoi kännykän takaisin yöpöydälle, irvistäen unisena.
”Hitto se inhoo sua”, se hymähti ja katsahti mua.
”Kuka?”
”Miles.”
”No se ei oo uutta. Tosin on kai se ihan ymmärrettävää”, kohautin olkiani ja Jeremy pyöritti päätään.
”No ei ole jos mä oon sanonut sille, että me ollaan sovussa. Se piilovíttuilee ja piikittelee kokoajan koska mä hengaan sun kanssa, mikä siinäkin on niin vaikee hyväksyä? Menneet on menneitä, se ei voi käsittää semmosta asiaa”, Jer sanoi ja katsoi mua.
”Kovinkaan monet ei voi. Ei sun tarvii hengata mun kanssa, ihan perséestä jos sun välit mun takia menee sen kanssa tollasiks. Te ootte kumminki ollu parhaita kavereita koko yläasteen. Jos se pitää mua kusípäänä niin sitten pitää, joidenkin ihmisten päätä ei käännetä”, sanoin ja katsahdin Jerryä kohottaen vähän kulmiani.
”Tarvii hengata? No entä jos mä haluan?” se hymähti. Mä raapaisin vähän niskaani ja käänsin katseeni alas. Pieni naurahdus pääsi mun huuliltani.
”Mitä?”
”Emmä tiiä. Tää on niin hassua vaan kaikki”, sanoin. Jeremy hymyili huvittuneena ja mä vastasin kevyesti sen hymyyn. Me istuttiin siinä hetki kunnes talsittiin keittiöön aamupalalle. Spikey talsi perässä ja mä annoin sille Jerryn äidin eilen tekemää makaronilaatiokkoa. Se oli aina pitänyt ihmisten ruuasta ennemmän kuin koirien ruuista.

Jerryn mutsi tuli kotiin joskus yhdeltätoista. Mä muistin sen jotenkuten yläasteella pidetystä tapaamisesta, jossa ”piti selvittää asiat” muutaman jätkän ja näiden huoltajien kanssa, muttei se ei ollut oikein onnistunut. Meitä oli ollut siellä mä ja mutsi, Jerry ja sen mutsi, eräs Jerryn senaikainen kaveri Jamie ja sen faija ja Chris ja sen faija. Rayn olisi pitänyt tulla sinne myös mutsinsa kanssa, muttei se ollut jaksanut vaivautua. En mäkään olisi jaksanut, mutta mutsi pakotti, se oli uskomattoman hyvä pakottamaan ihmisiä kaikkeen. Niitä tapaamisia oli mulla tasan kaksi yläasteen aikana, mutta vain toisessa niistä myös Jeremy oli mukana. Yleensä asiat selvitettiin ilman vanhempia, mutta isommissa jutuissa ne halusivat kutsua vastahakoiset äidit ja isät tappelemaan. Se oli oikeasti lähes pelkkään tappelua ja riitelyä molemmilla kerroilla.

”Moi”, Jerryn äiti totesi kun talsi olkkariin jossa me oleskeltiin. Se oli hieman yli neljäkymppinen väsyneennäköinen nainen, jonka kasvoilla oli muutama stressiryppy silloinkin kun se hymyili. Siellä yläastemeetingissä mä muistan sen huokailleen kovaan ääneen ja yrittäneen rauhoitella Chrisin ja Jamien isiä, jotka olivat raivonneet toisilleen jostain täysin typerästä jutusta. Se luokkahuone olisi ollut palasina jos Matty olisi ollut siellä, joten mä olin ollut ihan tyytyväinen, että mutsi oli tullut sinne mun kanssani, vaikka se olikin vähän väliä esittänyt víttuilevia kommentteja itse kullekin huoneessa olijalle, eikä vähiten meille ”kurittomille kriminaaleille, joita koulu ei saanut kuriin”. Mutsi oli toisinaan hiton ärsyttävä ihminen.
”Tsau”, Jeremy totesi sohvalta.
”Moi”, mä sanoin myös.
”Ihanaa kun on vielä yks vapaa tän päivän jälkeen. Missä Evie on?” Jeremyn mutsi kysyi ja talsi keittiöön.
”Rosalla”, Jer hymähti ja haukotteli.
”No se ei oo uutta.”
Sitten Jerryn äiti talsi siihen olkkariin ja istui nojatuoliin.
”Hei, mä olen Diane, Jeremyn äiti”, se sanoi mulle ja hymyili vähän. Jerry yskäisi kovaan ääneen ja Diane katsoi poikaansa merkitsevästi.
”Cody”, esittelin sitten ja katsoin Jeremyn äitiä.
”Oho, no niinpä todella oletkin, kyllä mä sut muistan”, se sanoi. Mä en halunnut ajatella, että mistä se mut muisti ja oikeastaan mä toivoin ettei se olisi muistanut mua ollenkaan. Se ei kuitenkaan katsonut mua mitenkään tylysti.
"Kiva vaan kun ootte saanu sovittua teidän välit", Diane sanoi. Mä en oikein osannut sanoa mitään, joten tyydyin nyökyttelemään. Me istuttiin siinä vielä hetki kunnes Jerry ehdotti, että lähdettäisiin jonnekin. Spikeynkin piti päästä ulos.

Lähettäjä: JustMe 
Päivämäärä:   31.12.09 20:09:28

Ihana pätkä, grr noi on niin kuumia molemmat. :)
Jatkoa ÄKKIÄ!!!!!

MUTTA tässä oli paaaaljon enemmän kirjoitusvirheitä kuin yleensä, en nyt jaksa alkaa näpäytysvirheitä korjailemaan.
Kaksi juttua pisti pahasti silmään.

Ensinnäkin, ´lainausmerkkien jälkeen vuorosanoja kirjoitettaessa ei tule isoa alkukirjainta.
Eli siis:
EI: "Ok", Sanoin.
VAAN: "Ok", sanoin.

Ja toiseksi edelleen se talsia-verbi. Sitä tulee ihan liikaa tuolla tekstissä. Muistahan nyt karsia vähän! :)

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   31.12.09 21:14:25

Okei, pitää tunnustaa, että mä unohdin kiinnittää huomiota siihen talsia - verbiin :'D Mä oon ihan jäässä kun näissä pätkissä tuntuu olevan kokoajan vaan enemmän virheitä :o Pitäis oikeesti korjailla tarkemmin, eikä vaan päällisin puolin silmäillä.

Mulla on muuten enää tasan yks pätkä valmiiks kirjotettuna. Joten tosiaan nyt kun alan kirjotella noita pätkiä, niin luultavimmin hidastuu tuo julkaisutahti.

Lähettäjä: verenhimoinen (: 
Päivämäärä:   31.12.09 23:02:32

No sulosta taas ;) ..veti sanattomaksi, elikkä ei muuta ko jatkoa! =)

Lähettäjä: Saana 
Päivämäärä:   31.12.09 23:24:00

jatkoa :DD tää on hyvä (:

Lähettäjä: Kharon Nía 
Päivämäärä:   1.1.10 06:34:48

Ihihihii 8)
Jatkoa ootan :>

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   1.1.10 14:49:43

Kiitoskiitos. Imartelevaa että tällä on lukijoita kun mulla meni kuitenki puoli vuotta ennenkuin uskalsin edes harkita mitään julkaisemista ja silloinkin olin varma, ettei tätä kukaan lukis. :)

Muttamutta. Jatkan luultavastikin huomenissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.1.10 15:26:25

Oo, hassu, tottakai me tätä luetaaan, ja odotetaan innolla :DD

Lähettäjä: anonyymi 
Päivämäärä:   1.1.10 23:23:32

oioi sulosta, jatkoa :)

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   1.1.10 23:47:27

No se on kiva että lukijoita löytyy :D Jatkelen tosiaan tuossa huomenna.

Lähettäjä: mmilllis 
Päivämäärä:   2.1.10 00:01:19

Siis tää on niin ihana. <3

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   2.1.10 15:27:54

Noni, tää no sitten viimenen valmiiks kirjotettu pätkä (en kyllä tajua miten mä just tähän pätkään sen kirjottamisen sillon kesällä lopetin), joten tästä eteen päin pitää alkaa ite kirjotella. Sanokaa jos alkaa muten edetä turhan nopeasti, mulle on yleensäkin tosi tärkeetä, että tarina pysyy realistisena ja uskottavana. :D

Jeremy

Illemmalla me seisoskeltiin tupakalla jonkun pikkulähikaupan pihalla paremman tekemisen puutteessa. Mä olin viettänyt Codyn kanssa taas koko päivän ja saatoin melkein tuntea Milesin tympääntyneen katseen takaraivossani. Ketään muuta mun kaveria ei haitannut, paitsi sitä. Joitain ihmisiä oli hiton vaikea ymmärtää ja se oli sentään mun paras kaveri. Siitä viimeöisestä me ei puhuttu yhtään mitään, en mä tiennyt oliko se ollut Codysta häiritsevää, muttei se näyttänyt kovin häiriintyneeltä asiasta. Mä en vaan ollut voinut olla koskematta sitä. Hassua, sitä se todella oli. Mun oli ollut kuitenkin todella hyvä sen vieressä.
”Mitähän me tässä seisotaan?” Cody mietti hetken kuluttua ja katsahti mua, saaden mun suusta pääsemään hassun naurahduksen.
”Hyvä kysymys”, totesin ja imaisin tupakkaani. Cody katsoi mua ja hymyili rennosti. Codylla oli oikeasti todella kiva hymy.
”Mitä?” Kysyin ja se naurahti.
”Ei mitään.”
Mä katsoin sitä vähän huvittuneena kunnes huomasin kärttyisennäköisen myyjän astelevan ulos kaupasta.
”Nyt loppu se tupakan sauhuttelu siinä oven eessä, painukaa hittoon siitä”, äijä ärisi ja Codykin kääntyi katsomaan sitä. Mä kohotin kulmiani.
”Älä valita”, Cody murahti ja karisti tupakan tuhkia maahan, eikä näyttänyt yhtään siltä että olisi lähdössä. Mä puraisin huultani ja katsoin ärtyisää miestä.
”Kuules nyt, tämä on mun kauppani ja sen pihalla ei polteta varsinkaan kun ette oo ostanu mitään”, se ärisi.
”Mä poltan missä haluan, vaikka SUN kaupan pihassa”, Cody tuhahti ja sen sanottuaan puhalsi tupakansavut miehen punoittaville kasvoille. Ivallinen, kapinallinen virne kävi kundin kasvoilla kun se heitti röökin katuun. Myyjälle tuollainen käytös meni ilmeisesti yli hilseen, sillä samssa tuo tarttui Codya paidan rinnuksista vähemmän rauhallisennäköisenä.
”Kyllä mä sulle polttamiset näytän..” se ärähti. Cody yritti työntää äijää pois, mutta se oli jopa sille hankalaa, sillä miehen ranteet olivat varmaan jätkän säären paksuiset. Mä olin jo ryntäämässä auttamaan Codya, mutta kundi käyttikin jalkojaan ja potkaisi miestä polveen.
”Sáatanan nuorisorikollinen”, äijä ärähti ja sen ote irtosi Codysta. Mustatukka irvisti.
”Aika kulunut haukkumasana”, kundi murahti.
”Sitähän te tuommoset kiittämättämät olette. Painukaa nyt helvettiin täältä”, ukko mesosi. Cody oli ilmeisesti tekemässä kaikkea muuta kuin lähtemässä, joten mä tarrasin sen ranteeseen, ettei se olisi alkanut riehua.
”Tule”, ynähdin sille ja se puri huultaan, mutta kääntyi sitten ja lähti astelemaan mun vierelläni pois kaupalta. Äijä kirosi meidän perään.

”Mitähän hittoa tuo oli olevinaan?” mietin kun me oltiin päästy Codyn kotitielle. Katsahdin kundia, jonka suusta pääsi ihan yllättäen naurahdus.
”Ei mitään hiton hajua”, se sanoi huvittuneena ja katsoi mua, ”ihme äijä.”
Mä virnistin ja me käveltiin Codyn perheen rivitaloasunnon pihalle. Mä olin tyytyväinen, ettei Cody ollut suutahtanut äskeisestä tapauksesta, vaan otti sen huumorilla. Sitä jätkää oli vaikea lukea. Joissain tilanteissa se alkoi riehua kun taas, melkein yhtä usein, se ohitti asiat olankohautuksella ja naurulla. Oli oikeasti vaikea tietää kummin se milloinkin tekisi.
”Jäätkö sä tänne yöks?” Cody kysyi kun me talsittiin sisälle. Kundi rapsutti vähän häntää heiluttavaa Spikeytä ja jätti kengät eteiseen. Mä otin myös kuluneet skeittarit jalastani.
”Jos ei haittaa”, vastasin ja Cody hymyili rennosti.
”Haittaa”, se sanoi, ”no ei tietenkään haittaa.” Mä hymyilin sille ja me talsittiin peremmälle taloon.

Illalla me istuttiin takapihalla ja katsottiin ilta-aurinkoa. Mä pidin Codyn perheen pihasta, se oli suuri, vaikka itse asunto oli melkoisen pieni. Me istuttiin ruohikolla ja katseltiin taivaalle.
”Jos sä voisit varmasti tehdä jonkun asian tulevaisuudessa niin mitä sä tekisit?” kysyin hetken mielijohteesta ja katsoin Codya. Se vilkaisi mua ja hymyili.
”Mä lähtisin”, kundi sanoi, ”pakkaisin kamani ja lähtisin pois täältä. Menisin jonnekin ilman sen suurempaa päämäärää, enkä tulisi enää takaisin. Kuolisin luultavasti ennen kuin täyttäisin 25, välttäisin aikuisuuden. Mut tuhkattaisiin ja mun tuhkat ripoteltaisiin tuuleen tai mereen.” Mä katselin sitä ja hymyilin vähän.
”Mitä sä haluat tulevalta Jeremy? Paljon rahaa ja tyttöjä joka sormelle?” se sanoi leikkisä hymy huulillaan ja mä naurahdin.
”Mulle riittäis että mä löytäisin ihmisen jota mä voisin todella rakastaa. Pystyis heräämään aamulla ja kokea kuuluvansa jonnekin. Vois nauttia elämästä”, vastasin ja katsoin Codya. Se näytti kivalta kun se katseli taivaalle ja sen kasvoilla kävi pieni hassu hymy.
”Kuulostaa kivalta”, se sanoi ja katsahti mua, ”ja hyvin mahdolliselta, oikeestaan aika todennäköiseltä.”
”Eikö sun suunnitelma sitten ole mahdollinen tai todennäköinen?”
”Kuka tietää”, kundi totesi olkiaan kohauttaen, ”sun suunnitelma on todennäköisempi.”
”Miten niin?”
”No mieti nyt. Mun olis käytännössä aika vaikea yksin pärjätä sillä tavalla yksin kuljeskelemalla. Luultavasti mä erakoituisin ja menettäisin järkeni, ryöstäisin kaupan, tappaisin pari tielle eksynyttä ihmistä ja joutuisin linnaan. Siellä mulle tietenkin kävis niin víttumaisesti, että mä joutuisin samaan selliin jonkun kolme kertaa isomman äijän kanssa, sekoaisin vähän lisää ja sinnittelin puoli vuotta kunnes hirttäisin iteni lakanalla. Eikä mua silloin enää kukaan haluais tuhkata”, Cody sanoi ja virnisti. Mä nauroin sen tarinalle. Kundi hymyili huvittunutta hymyään ja sytytti itselleen tupakan.
”Páska kohtalo. Älä oo niin pessimistinen”, naurahdin ja Cody virnisti mulle uudelleen.
”Se nyt oli vaan yksi visio. Voisihan siinä käydä niinkin, että mä seikkailisin ja kuljeskelisin ympäri maata vuoden, sitten tapaisin jonkun mukavan ihmisen ja sitten me kuljeskeltais yhdessä, nukuttais milloin missäkin, elettäis villeinä ja vapaina ja rakastettais toisiamme, eikä muuta tarvittais”, Cody sanoi ja otti henkoset röökistään. Mä virnistin ja se katsoi mua hymyillen.
”Toi kuulostaa jo paljon hienommalta, mä uskon tohon ennemmin kuin siihen aiempaan versioon”, totesin Codyn hymyillessä. Kundi katseli mua hetken ja käänsi sitten katseensa eteenpäin, karistaen tupakan tuhkia maahan.
”Tosin se mun niin sanottu rakastettuni varmaan kyllästyis siihen kuljeskeluun jo heti vuoden kuluttua. Puhumattakaan kyllästymisestä muhun. Se sais tarpeekseen mun luonteesta, mun päähänpistoista, liiallisesta polttamisesta ja juomisesta ja näistä hiuksista jotka saa mut näyttämään siltä, että mä olisin juuri ollut jossain rähähdysonnettomuudessa osallisena”, Cody totesi virnistäen, enkä mä voinut olla nauramatta sen itseironialle. Codyn huumoriin liittyi yleensä sarkasmia, se joko pilkkasi muita tai sitten itseään, sen mä olin oppinut jo vanhoina hyvinä kouluaikoina.
”Mä en usko sanaakaan tuosta, ei siinä niin kävis”, väitin vakaasti.
”No älä. Noista syista Emilykin silloin jätti mut”, kundi sanoi, ”tai ei se näistä hiuksista mitään maininnut, mutta varmaan ajatteli kuitenkin”, Cody naurahti vaisusti ja katsoi mua.
”Mä pidän sun hiuksista, niissä ei oo mitään vikaa”, sanoin ja se oli totta, ”ja luontees puolesta sä et ainakaan ole tylsä, polttamisen ja juomisen rajoittamiseen löytyy apua, ja ne päähänpistot, no ne nyt vaan on osa sun persoonaa ja tekee sun luonteesta mielenkiintoisemman”, sanoin hymyillen, ”jos sallinette mun ajatella myönteisesti oman negatiivisuutenne sijaan.” Cody naurahti ja katsoi mua huvittuneena.
”Hitto mikä filosofi”, se totesi virnistäen. Mä hymyilin huvittuneena.
”Jeah, et uskokaan mitä elämän viisauksia mun suusta voi kuulla.”
”Täytyy pitää korvat auki.”

Me istuttiin hetki hiljaa. Cody poltti tupakkansa loppuun.
”Sen mä uskon, että sä lödät sen jonkun ja te muutatte yhteen ja hankitte muutaman kivan lapsen ja mä voin ruveta kummisedäks mikäli oon vielä kuvioissa mukana”, poika totesi ja katsoi mua hymyillen vinosti.
”Kuulostaapa onnelliselta. Miten sä uskot että mulle kävis niin?”
”Koska sä olet niin hiton mukava ja reilu tyyppi ja kivannäköinen, kyllä sä ihan helposti löydät jotain parempaa kun joku Sandra tai vastaava”, se sanoi hymyillen. Todellako?
”No älä. Mähän tulen ihan imarrelluksi”, vastasin ja Cody naurahti. Sitten se sytytti uuden tupakan.
”Ei se haittaa.” Kundi ojensi mulle röökiään ja mä otin henkoset savukkeesta ja ojensin sen sitten takaisin Codylle. Se hymyili mulle kevyesti ja mä vastasin sen hymyyn. Sitten me käännettiin katseemme eteenpäin. Naapuritalossa joku soitti The Beatlesin Blackbirdiä.
”Toi äijä soittaa aina beatlesia, omistaa varmaan kaikki mahdolliset levyt”, Cody sanoi. Mä hymyilin sille ja katsoin sitten taivaalle.

Blackbird singing in the dead of night, take these broken wings and learn to fly. All your life, you were only waiting for this moment to arise.

Kohta mä sytytin myös tupakan. Cody puhalteli savurenkaita ilmaan ja katseli niillä harmailla silmillään mietteliäänä eteensä. Mä katsoin savurenkaiden katoamista tuuleen.
”Kerro mulle sun perheestä”, poika sanoi kohta ja katsoi savuun. Mä katsahdin sitä ja kohotin vähän kulmiani.
”Mitä sä haluut tietää? Sähän tiedät jo suunnilleen, mun systeri on varsin ihana teini, joka luulee olevansa vanhempi kuin mitä on ja flirttailee täysin avoimesti mun kavereille, jopa silloin kun mä oon samassa huoneessa. Ja mutsi taas – no se on sairaanhoitaja, joka ei osaa levätä, vaikka sen todella pitäisi”, sanoin ja hymyilin vähän. Cody katsoi mua ja hymyili vinosti.
”Sun pikkusysterishän on oikein viehättävä tapaus, ei pienellä flirtillä oo mitään merkitystä”, Cody sanoi.
”No mä oon kuitenkin sen isoveli”, huomautin ja kundi virnisti.
”Niin no, totta”, se totesi, ”kerro mulle sun isästä.” Mä katsahdin poikaa ja ja raapaisin niskaansa. Puraisin vähän huultani ja katselin eteeni.
”Hmm. No se kuoli kun mä olin yhdentoista. Aivoverenvuoto”, kerroin, ”se oli tosi jees tyyppi, piti mutsin kasassa, vasta faijan kuoleman jälkeen mutsista tuli tuollainen väsynyt työnarkomaani. Se oli töissä rakennusalalla ja tykkäsi jalkapallosta, vei mua aina matseihin. Mä ajattelin aina, että musta tulee seuraava Pelé tai Rooney ja faija sanoi, että niin musta tuleekin”, totesin ja hymyilin vähän. Cody katsoi mua ja hymyili. Isästä puhuminen oli omituista näinkin avoimesti. Tottakai mulla oli ikävä, mutta mä olin päässyt asian yli jo aikoja sitten.
”Mä oon pahoillani. Siis siitä, että sun isä kuoli, se oli varmaan rankkaa”, mustatukka sanoi ja mä katsahdin eteeni.
”Niin. Se tuli aika puskista”, totesin ja katsoin Codya. Se nyökytteli. Me katsottiin toisiamme hetken ja sitten mä tumppasin tupakkani. Me oltiin hiljaa jonkin aikaa.

Cody leikki sytkärillään ja mä katselin taivaanrantaan, joka oli hiljalleen muuttunut oranssiksi. Kohta myös mustatukka käänsi katseensa sinne ja jäi katselemaan taivaan punertavuutta. Mä vilkaisin sitä ja hymyilin hieman itsekseni. Mä en oikeastaan ymmärtänyt mitä meidän välillä oli. Mä pidin Codysta todella paljon, eikä se ollut sellaista normaalia tykkäämistä, jota mä tunsin vaikka Milesiä tai muita mun kavereita kohtaan. Se oli jotain ihan muuta. Se oli jotain, mikä sain mun vatsanpohjassa heittämään hassusti.
”Mitä sä mietit?” Kysyin. Cody katsoi mua.
”Mitä sä?”
”Mä kysyin ensin.”
”Oikeestaan sua”, kundi totesi suoraan ja kohautti olkiaan. Mä katselin sitä.
”Mitä musta?”
”En mä tiedä. Kaikennäköistä, sä et halua tietää”, se sanoi naurahtaen ja mä kohotin kulmiani hymyillen huvittuneena.
”Miksen?”
”Mikä kyselyikä sulla on?” Cody kysyi hymyillen, ”mitä sä mietit?”
”Ai juuri nyt vai äsken?” Kysyin hieman huvittuneena ja Cody kallisti vähän päätään katse mussa.
”Just nyt”, se sanoi pieni leikkisä hymy huulillaan.
”Sua”, vastasin ja katsoin Codyn savunharmaisiin silmiin. Kundi kohotti hieman kulmiaan.
”Mitä musta?” Se kysyi. Mä annoin katseeni kulkea sen kasvoilla ja mun teki todella painaa huuleni sen huulille. Nostin katseeni sen silmiin. Cody oli lähellä, nyt kun mä oli kääntänyt pääni sen suuntaan, se tuntui olevan todella lähellä.
”Sä et halua tietää”, lainasin kundia itseään.
”Haluanhan. Mitä sä mietit?” Se kysyi hymyillen ja mä katsoin sen kasvoja, sen silmiä, sen huulia.
”No nyt… Nyt mä mietin sun huulia”, myönsin ja Codyn hymy muuttui hieman ujohkoksi, mikä ei ollut yhtään sen tapaista, vaikka suloista kylläkin. Katsoin pojan raollaan olevia huulia ja nostin sitten katseeni sen silmiin. Cody katsoi takaisin, laski varovasti kätensä mun kaulalleni ja kumartui vähän lähemmäs. Mä kallistin päätäni ja kohta tunsin kundin lämpimien huulten painuvan omilleni. Suljin silmäni ja vastasin halukkaasti Codyn suudelmaan. Laskin käteni kundin kyljelle samalla kun Codyn sormet liukuivat mun niskaani. Me suudeltiin varovasti, hieman ujosti, kunnes kohta antauduttiin nälkäisempään, halukkaampaan suudelmaan, joka sai mun vatsanpohjan kihelmöimään. Cody maistui tupakalta, Cody maistui pojalta ja ennen kaikkea se maistui ihan hiton hyvältä. Mä en tiennyt oliko se mitä me tehtiin väärin, mutta juuri silloin mikään ei olisi voinut tuntua oikeammalta. Pitkän suudelman jälkeen meidän huulemme erkanivat. Codyn huulet hipaisivat lopuksi vielä kevyesti omiani, kunnes me katsottiin hiljaa toisiamme. Se oli nopea, varovainen vilkaisu, jonka jälkeen meidän katseemme kääntyivät jonnekin alas hieman kainoksuen. En mä oikein tiennyt miten suhtautua, vaikka mä tiesinkin, että mä todella pidin Codysta. Mä pidin siitä paljon enemmän kuin pelkkänä ystävänä.
”Täällä on vähän kylmä”, Cody totesi kohta varovasti ja mä katsoin sitä.
”Jea. Mennäänkö sisälle?”
”Joo.”’

Me mentiin sisälle ja olohuoneessa Cody käännähti katsomaan mua. Mä katselin sen harmaisiin silmiin ja puraisin vähän huultani.
”Haluutsä jotain?” Cody kysyi melko hiljaa. Sut, mä mietin vahingossa, mutta en sanonut sitä ääneen. Tungin nyrkit housujeni taskuihin ja yskäisin vähän.
"En mä oikeestaan", sanoin ja vähän matkan päässä seisoskeleva kundi nyökytteli. Musta tuntui ihan hassulta. Olinko mä todella kusessa poikaan? Kun mä katsoin Codyyn, mä tiesin, että kyllä mä todella olin. Mä tykkäsin siitä uskomattoman paljon.
"Mitä sä mietit?" poika kysäisi varovasti ja katsoi mua.
"Mä tota.. Mietin vaan, että mä tykkään susta silleen niinku.. Enemmän kuin vaan kaverina", mutisin ja purin huultani. Ainakin mä sain sanottua sen. Cody asteli mun eteeni ja katsoi mua niillä savunharmailla silmillään, joista mä olin aiemmin saanut lukea vain kylmyyttä. Sitä mukaan kun me oltiin tutustuttu paremmin, niiden katse oli muuttunut lämpimämmäksi.
"Mullakin on tunteita sua kohtaan.. Sen takia mä sua oikeestaan siellä puistossa suutelin", kundi sanoi varovasti ja me katsottiin toisiimme.
"Onko tää susta väärin, kun me ollaan molemmat jätkiä?" kysyin ja Cody raapi vähän niskaansa.
"En mä tiedä... Kovinkaan moni mun kavereista ei ikinä hyväksyis mitään tällasta, mutta mitä mä voin mun tunteille?" poika mietti ja mä nyökkäsin hiljaa.
"Onko susta?"
"En mä tiedä, mutta en mä halua mitään muutakaan", vastasin.
"Niin, en mäkään", Cody sanoi. Mä katsoin kundia ja mietin, miten mä olin ikinä edes voinut inhota sitä. Cody laski kätensä mun rintakehälleni ja liu'utti sen sitten hiljaa mun kyljelleni. Mä laskin käteni pojan kaulalle ja kumarruin lähemmäs. Kohta meidän huulet tapasivat kevyesti toisiaan. Tilanne oli täysin uusi, enhän mä ollut koskaan tuntenut mitään tällaista ketään miespuolista kohtaan, mutta musta tuntui uskomattoman hyvältä juuri silloin. Me suudeltiin pitkään ja hyvin nopeasti mä unohdin kaikki ne päässäni huutavat äänet, jotka väittivät, etten mä muka voinut tehdä näin. Mä tein niin kuin mä halusin, enkä mä nyt halunnut mitään muuta enemmän kuin olla siinä. Cody siveli hellästi mun kylkiäni ja kun meidän huulet erkanivat, musta tuntui todella hyvältä. Katsoin edessäni seisovaa Codya ja silittelin sormillani kundin kaulaa. Mustatukan kasvoille nousi varovainen hymy. Mä vastasin sen hymyyn ja siinä me seisoskeltiin toisissamme kiinni ja hymyiltiin. Se mahtoi näyttää hassulta, mutta mä en jaksanut miettiä asiaa. Mä näin vain Codyn, enkä voinut olla ajattelematta, että sillä todella oli maailman mukavin hymy.

Lähettäjä: JustMe 
Päivämäärä:   2.1.10 16:59:37

Aww, ihan ylisöpöä! ;)<33 Lisää tällasta!

Krhm, se talsia tulee edelleen vähän turhan usein, vaikka tossa pätkässä ei niin paljon häirinnyt, koska ei juurikaan kävelty.
Tässä oli paaaaljon vähemmän kirjotusvirheitä kuin edellisessä, hyvä juttu. (Y)

JATKOA!

Lähettäjä: mau. 
Päivämäärä:   2.1.10 17:00:27

ihana jatko, lisää vain(;

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   2.1.10 17:32:58

Ää, mä oon varmaan sokaistunut tolle talsia-verbille, koska mä en huomaa sitä niin usein. :')

Jatkelen heti kun vaan keksin miten tuosta jatkaisin. Tai oikeastaan mä tiedän kyllä miten, mutta oon huono pukemaan ajatuksiani sanoiksi. Koitan jatkaa huomenna tai viimistään sitten maanantai-iltana. :P

Lähettäjä: Mökötöö 
Päivämäärä:   2.1.10 19:22:44

Aww tää on ihana<3

Lähettäjä: piipitiiis 
Päivämäärä:   2.1.10 20:13:51

Oooon niiiin pitkää jo oottanu tota noitten suutelukohtausta. Ja nyt viimeinkii <3

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   2.1.10 20:18:14

Kiitos kommenteista!

Hah nojoo, siinä kesti hetki, mutta hyvää kannattaa odottaa. Tai jotain. :D

Lähettäjä: verenhimoinen (: 
Päivämäärä:   2.1.10 21:04:38

Ihana on ;P awww<3
Musta on kiva ku kirjotat silleen suht nopeasti aina jatkot, säilyyhän vaikka alat nyt kirjottelee niitä :). Jatkoa!

Lähettäjä: moi 
Päivämäärä:   2.1.10 23:06:59

♥

Lähettäjä: mr.D 
Päivämäärä:   3.1.10 01:30:57

Siis tää on niin sulonen ja ihana. ♥ Kirjoitat hyvin!

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   3.1.10 01:41:22

Kiitoskiitos! Imartelevaa.

Yritän jatkella huomenna tai viimeistään maanantaina, koska tiiistaina ja keskiviikkona oon varmaan _ehkä_ tuon poitsun luona ja siellä on vähän muuta tekemistä ;) Kuulostaapa epäilyttävältä. Nojoo, enivei, huomenna koitain jatkella. Jos saan yöinspiksen (mitkä on hyvin yleisiä mulla) niin alottelen jo tänä yönä rustailemaan. :D

Lähettäjä: -fooled- 
Päivämäärä:   3.1.10 01:51:32

Vau. Luin tän kerralla nyt putkeen. Pakko sanoo, että tosi hyvä on ja oot tehny hahmoista tosi mielenkiintosia persoonia. Virheitä toki sattui silmiin, muttei mitään pahasti häiritsevää. Jatkoa vaan.

Lähettäjä: fha 
Päivämäärä:   3.1.10 03:49:44

♥♥♥♥♥♥♥

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   3.1.10 14:12:37

Joo, no yritin saada hahmoista semmosia omanlaisiaan persoonia ja hyvä jos oon siinä ainakin jotenkuten onnistunut. Oikeestaan sekä Cody että Jerry on molemmat saanu hieman piirteitä yhestä ihmisestä, joka oli mulle aiemmin tosi tärkeä, ja sitten taas esim. Ray ja Sandra pohjautuu osittain kans pariin ihmiseen jotka tunnen. Vaikka surinosa hahmojen piirteistä on tietty oman pään tuotosta.

Hirmu selostus tuli. Nojoo, kuitenkin. Tää oli pudonnut, nyt ylös päin hophop. :b

Lähettäjä: -aba- (eikirj.) 
Päivämäärä:   3.1.10 18:19:13

Luin tämän läpi, aivan ihana tarina<3 Hahmot ovat kuvattu hyvin, hahmoihin voi "samaistua". On myös mukavaa, että kirjoitat näin monesti. Ainoa joka häiritsi, oli tuo "talsia" sana, koska voisit kirjoittaessasi korvata talsia sanan vaikka verbeillä "kävellä, laahustaa".
Odotan innolla jatkoa ♥

Lähettäjä: ...? 
Päivämäärä:   3.1.10 18:25:04

Olen seuraillut melkein alusta asti, mutta en halunnut sanoa mielipidettäni, ennen kuin tarina etenee.
aivan loistavaa tekstiä, kivaa luettavaa! Hyvä ettet heti edennyt noiden suhteessa vaan ne ystävysty eka.
mua toi talsia verbi ei haitannut, huomasin sen vasta kun muut sitä täällä alkoit sanomaan.
aivan ihana tarina, jatkoa todella odotan ♥

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   3.1.10 20:58:33

-aba- ja ...?, kiitos! Piristävää kuulla. :) Joo, se "talsia" - ongelman, joka mulla tässä on ollut, häiritsevyys on sitten ilmeisesti ihan lukijasta kiinni. Yritän muistaa siihen kumminkin huomiota kiinnittää.

Lähettäjä: marsipaani^^ 
Päivämäärä:   3.1.10 21:21:05

mua ei häiritte toi "talsia",käytän sitä itekki tosi paljon. ja tänään jatkoa? =)

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   4.1.10 02:28:57

Whoa. En millään ehtinyt tänään tota jatkoa kokonaan kirjotella, ja aikatauluihin tuli sen verran muutosta, että oonkin ilmeisesti huomisen ja tiistain poissa kotoa. Eli jatkoa tulee luultavastikkin vasta keskiviikkona, sorry :<

Mutta silloin sitten, lupaan ja vannon :)

Lähettäjä: fghj 
Päivämäärä:   5.1.10 01:57:12

ihana.

Lähettäjä: fha 
Päivämäärä:   5.1.10 04:27:56

ylöös :) paras tarina mitä oon koskaan lukenu kiitos :) <3

Lähettäjä: ssadas 
Päivämäärä:   5.1.10 17:48:13

up. jatkoa? :)

Lähettäjä: ,. 
Päivämäärä:   5.1.10 23:23:27

ei saa tippua, ylös!

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   6.1.10 13:57:05

Kiitos kommenteista ja upitteluista ja kaikkee. Ihanaa kun on lukijoita :) Mä pistän jatkon tänään tuossa vähän illemmalla.

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   6.1.10 15:39:06

Pistänkin nytten. Ei oo kovin tapahtumarikas pätkä tämä, eikä kielellisestikään ihan sujuvinta mahdollista tekstiä, mutta koittakaa kestää :D

Cody

Kello näytti puolta kymmentä. Mä katselin vieressäni nukkuvaa olentoa pieni hymy huulillani ja laskin kevyesti käteni sen hiuksiin. Jeremy tuhisi vähän unissaan ja mä liu'utin käteni sen kaulalle ja rintakehälle. Sillä oli hurjan hyvät unenlahjat. Mä olin ollut hereillä jo vaikka miten kauan, mutta Jerry vaan nukkui häiriintymättä mistään. Piirtelin sormellani kuvioita sen ihoon ja jonkin ajan kuluttua, kellon ollessa lähempänä kymmentä, se alkoi vihdoin heräillä. Mä hymyilin vähän ja Jeremy raotti silmiään unisesti.
"Hmmh. Kylläpä nukutti", se mietti ja hymyili vähän.
"Mä huomasin", vastasin ja kumarruin pojan ylle. Jeremy kiersi sormensa mun niskaan ja mä painoin huuleni sen huulille. Jos Ray tai Chris tai kuka vain olisi nähnyt mitä mä tein, olisin mä luultavasti vähintäänkin saanut turpaani, muttei mua suoraan sanottuna kiinnostanut yhtään. Näykkäsin kevyesti pojan alahuulta. Jeremy laski kätensä mun kyljilleni ja veti mut lähemmäs. Me vaihdettiin lämmin suudelma siinä sängyllä ja kello ehti jo puoleen yhteentoista ennen kuin me saatiin itsemme ylös.

Olihan se hassua, että mä tunsin jotain tällaista jätkää kohtaan. Jos joku olisi puoli vuotta sitten sanonut mun olevan tällaisessa tilanteessa nyt, olisin mä varmaan nauranut ja käskenyt tyyppiä hankkiutumaan hoitoon. Tässä sitä kuitenkin oltiin. Olihan tämä kaikki vähän hämmentävää, mutta silti musta tuntui aika hyvältä, jotenkin onnelliselta, tavallaan. Mä pidin Jerrystä ja se sanoi pitävänsä musta, eikä mun tarvinnut olla yksin tunteideni kanssa. Mulla oli syytä iloon. Totta kai meidän suhde oli riskialtis. Mä tiesin ettei kovinkaan moni koskaan voisi hyväksyä mitään tällaista, ja mä menettäisin yli puolet kavereistani jos mä edes vihjaisin pitäväni miespuolisesta ihmisestä. Mun kaveripiirini oli aika ahdasmielinen monien asioiden suhteen, eikä vähiten Ray. Mä tiesin, että se jätkä todella löisi jos mä kertoisin.

Muutama tumma pilvi liikuskeli kauempana kun me hieman ennen kahtatoista asteltiin ulkoilmaan. Oli vähän viileää, sillä aurinko oli pilvessä, mutta kolea ilma ei voinut millään pilata mun fiilistäni. Jeremy sytytti tupakan ja me lähdettiin kävelemään Spikey edellämme kaupoille.
"Mitä sä teet syksyllä?" Jerry kysyi kun me oltiin kävelty jonkin aikaa.
"Yritän hommata kämpän ja meen varmaan mutsin veljen kaupalle töihin. Tai jotain, suoraansanottuna mun tulevaisuus on vähän auki", sanoin ja hymyilin vähän. Jeremy katsahti mua.
"Mitäs sä?" kysyin ja pysähdyin kun Spikey nosti jalkaansa lyhtypylvään juurella.
"Opiskelen", kundi vastasi ja hymyili vuorostaan. Mä vastasin sen hymyyn ja me käveltiin kaupan pihaan jutellen niitä näitä. Mä kiinnitin Spikeyn hihnasta kaupan pihalle ja sen jälkeen talsin Jeremy vierelläni markettiin.

Kaupassa oli mukavasti porukkaa, lähinnä perheitä ja keski-ikäisiä pariskuntia sekä vanhuksia. Ehkä kaikki nuoremmat nukkuivat vielä kahdentoista aikaan. Mun pitäisi ostaa jotain ruokaa, sillä jääkaappi melkein valitti tyhjyyttään. En mä kovin usein joutunut huolehtimaan ruokaostoksista, sillä Matty, kumma kyllä, yleensä piti jääkaapin täynnä silloinkin kun mutsi oli muualla. Toisinaan mua ihmetytti, että mistä helvetístä se äijä sai noin mukavasti rahaa, koska sen palkka oli surkea. Ehkä mutsi pisti sen tilille vähän rahaa aina poissa ollessaan. Hitto mä en tajunnut mitä se nainen näki Mattyn kaltaisessa itsekkäässä paskíaisessa.
"Cody?" Jerryn ääni palautti mut takaisin maanpinnalle.
"Joo, mitä?" katsoin poikaa, joka kallisti päätään rypistäen vähän otsaansa.
"Ei mitään. Sitä mä vaan kun sä oot tuijottanut noita juustoja siinä hiljaa vaikka kuinka kauan. Että otatsä jonkun niistä?" se kysyi ja hymyili vähän.
"Mä.. Siis joo", sain sanottua ja nappasin juustopaketin koriini, "sori mä jotenkin, en mä tiiä, oon ihan omissa ajatuksissani."
"Mitä sä pohdiskelet?" Jeremy kysyi kun me käveltiin marketin käytävillä.
"Äh, en mitään ihmeellistä. Kelailen vaan kaikkee", sanoin ja nappasin maidon kylmästä, kääntäen sitten katseeni kundiin. Sen käsi hipaisi kevyesti mun kättäni ja mun teki mieli vetää se lähemmäs ja koskea, mutta en mä siinä keskellä kauppaa voinut. Kuka tahansa olisi voinut nähdä. Tarkkailin Jeremyn kasvoja, niitä vihreitä silmiä, joissa oli lämmin ja avoin katse, jollain tavalla utelias. Mä en tuntenut oloani kiusalliseksi, en yhtään ja se oli hyvä, meidän suhdehan oli niinkuin kenellä tahansa parilla. Me vaan oltiin molemmat jätkiä. Oliko sillä jotain merkitystä? En mä uskonut. En enää.
"Mitä sä meinasit tänään?" kysyin ja astelin Jerryn eteen. Kundin käsi hiveli varovasti mun kättäni.
"En mä tiedä. Olla sun kanssa?"
"Kuulostaa hyvältä", sanoin ja hymyilin. Jeremy vilkaisi ympärilleen ja suikkasi sitten suukon mun huulilleni. Mä katsoin sitä ja sen kasvoille nousi varovainen hymy.

"Tosi tyhmää, että meidän pitää salailla tätä", Jerry mietti kun me asteltiin kassalle.
"Niin on, mutta mitä muutakaan me voidaan?" vastasin ja ladoin ostokset hihnalle.
"Ei mitään."
"Nimenomaan."
Maksoin nyrpeännäköiselle kassaneidille, pakkasin kamani ja astelin Jeremyn kanssa ulos. Spikey hyppi innoissaan kun näki meidät.
"Se tykkää susta", totesin hymyillen ja katsahdin Jeremyyn, "niin kuin mäkin."
"Olenpa mä suosittu", kundi virnisti ja rapsutti Spikeyta korvan takaa. Mä hymyilin ja me lähdettiin Spikey etunenässä kävelemään pois kaupoilta. Tummat pivet olivat alkaneet lipua lähemmäs, mutta ainakaan vielä ei satanut. Mä vilkuilin vierelläni kävelevää kundia hymyillen. Mun hymyni ei kuitenkaan kestänyt kauaa kun joku tuli keskeyttämään meidän kävelymme.
"Jerry!"
Jeremy käänsi katseensa taakseen ja samoin tein mä. Huutaja oli Miles. Mä puraisin huultani ja katsoin kuinka Miles ja se toinen jätkä, Dave, astelivat meidän luo. Katsahdin Jerryyn, joka näytti vähemmän iloiselta kaverit nähtyään.
"Missä sä oot ollut?" Miles älähti, haroi blondeja hiuksiaan ja loi muhun tylyn katseen. Se katsoi mua niinkuin mulla olisi ollut joku tarttuva tauti tai mä olisin vaihtoehtoisesti murhannut sen vanhemmat. Mua suoraan sanottuna vítutti sen katse, mutta hillitsin hermoni.
"Siellä täällä, oisko sulla jotain tärkeetäkin asiaa ollut?" Jeremy kysyi ja katsoi kaveriaan kulmat vähän koholla.
"No ei, pitäskö olla? Vítuttaa vaan kun sä hengaat jossain ihan muualla nykyään", Miles murahti. Taas inhoava katse muhun. Mä purin melkein reiän huuleeni, etten olisi suuttunut. Jeremy vilkaisi mua nopeasti. Dave seisoskeli nyrkit taskuissa ja vilkuili mua niin kuin valmiina puolustautumaan jos mä tekisin jotain. Voi luoja, mua ei selvästikään pidetty aivan täyspäisenä ihmisenä näissä piireissä.
"Aha. Oliko muuta?" Jeremy hymähti ja katsahti ympärilleen.
"Ihan sama", Miles murahti, "toi jätkä on lyönyt sua enemmän kuin kukaan ikinä, muista se Jer", jätkä jatkoi. Suoraan sanottuna se tuntui aika pahalta, vaikka olikin totta. Mä en voinut olla miettimättä miten Jeremy edes piti musta. Mä olin ollut sille paljon víttumaisempi kuin se koskaan mulle.
"Menneet on menneitä, ois ihan kiva jos säkin tajuisit sellasen asian joskus", Jerry hymähti ja Miles pyöräytti silmiään, lähtien sitten talsimaan meidän ohitse.
"Ilmottele itestäs", jätkä murahti ja pisti tupakaksi. Mä katsoin Daven ja Milesin perään lievästi tympääntyneenä, eikä Jeremy näytänyt paljon iloisemmalta.
"Mikä víttu tota vaivaa?" se murahti ja katsoi kuinka Miles ja Dave katosivat kulman taakse.
"En mä tiedä. Ei kai mikään. Se on vaan pitkävihainen", mietin ja raavin niskaani, huokaisten vähän.
"Miten voi olla noin hankalaa ees yrittää tulla toimeen", Jeremy jatkoi murinaansa ja mä katsahdin sitä hymyillen vähän.
"No te ootte ollu kavereita vaikka miten kauan, ehkä sitä vähän nyppii kun sä hengaat jonkun sellasen kanssa jota te molemmat ootte vihannut jo useamman vuoden ajan", totesin ja kohautin vähän olkiani. Jerry oli suloinen kun se oli ärtynyt enkä mä enää osannut olla vihainen, vaikka Milesin käytös ottikin päähän.
"Miten sä otat ton asian noin rauhassa?" kundi kysyi ja katsoi mua. Mä hymyilin vähän.
"En mä tiedä. Mulla on vaan niin hyvä fiilis, etten mä osaa kovin pahasti suuttua", vastasin ja Jeremynkin huulilla kävi hymy. Kundi käveli mun eteeni ja kumartui mun huulilleni. Mä en voinut laittaa käsiäni minnekään, sillä toisessa oli Spikey ja toisessa kauppakassi, mutta vastasin Jeremyn suudelmaan lämpimästi. Poika työnsi mut hellästi seinää vasten ja me suudeltiin siinä kujalla, vaikka kuka tahansa olisi voinut nähdä. Kukaan ei kuitenkaan nähnyt, tai ei ainakaan kukaan tuttu, ja se oli oikeastaan Spikey, joka keskeytti meidän puuhat. Koira urahti ja kiskaisi vähän hihnaa. Jeremy kääntyi katsomaan Spikeyyn ja virnisti.
"Joku tuntee olevansa ulkopuolinen", poika totesi ja mä virnistin.
"Niin näyttää", sanoin, rapsutin koiran mustaa turkkia ja sain siltä jollain tavalla vaativan katseen osakseni. Spikey näytti siltä kuin olisi ymmärtänyt tilanteen täydellisesti ja toisinaan kun mä katsoin sen viisaisiin ruskeisiin koiransilmiin, musta oikeasti tuntui, että se tiesi jotain mitä mä en. Hymähdin hieman huvittuneena ajatuksilleni ja katsahdin Jeremyyn. Me hymyiltiin toisillemme ja lähdettiin sitten kävelemään meille päin.

**

Mä en jaksanut alkaa tehdä mitään ihmeellistä, joten pyöräytin pitsat valmiille pitsapohjille. Mä olin nälkäinen ja Jeremykin valitteli kurnivaa mahaansa, joten pizza kävi paremmin kuin hyvin.
"Miten sujuu?" kundi kysyi multa kun mä tiputtelin raastettua juustoa pitsojen päälle. Pojan kädet kiertyivät takaapäin mun ympärilleni ja mä hymyilin.
"Aika hyvin", vastasin. Jeremy painoi kevyen suukon mun niskaani ja laski sitten leukansa mun olkapäälleni.
"Sehän kiva. Näyttää lupaavalta", se sanoi ja mä käännyin ympäri, kohdaten pojan lämpimän katseen. Laskin käteni Jerryn kyljille ja kumarruin vähän lähemmäs.
"Mä voisin syödä sut näin alkupalaksi", sanoin ilkikurisesti ja Jeremy naurahti, painautuen lähemmäs mua.
"Et kai?" kundi kysyi ja näykkäsi hellästi mun alahuultani. Mä liu'utin käteni Jerryn paidan alle ja painoin huuleni pojan kaulalle. Jeremy painautui vielä lähemmäs mua ja hyväili käsillään mun rintakehääni. Kundin erektio tuntui mun omaani vasten ja mä hymyilin.
"Tekeekö mieli?" kuiskasin. Jeremy etsi huulillaan mun huuleni ja liikutteli halukkaansa huuliaan mun huuliani vasten.
"Arvaa vaan", se vastasi suudelman jälkeen ja hymyili vinosti. Mä hymyilin ja liikautin vähän kroppaani Jerryn vartaloa vasten. Poika suuteli mun kaulaani ja liikutti kätensä mun paidan alle. Me ei oltu rakasteltu, näin kauniisti sanottuna, sen känni-illan jälkeen, enkä mä ollut ihan varma miten se onnistuisi selvin päin. Varmaan hyvin, miksei?
"Pitäskö meidän kuitenkin syödä eka?" mumisin Jeremyn korvaan.
"Mmh, joo", kundi vastasi ja katsoi mua hymyillen hieman ilkikurisesti. Mä puraisin vähän huultani ja vastasin sen hymyyn. Me vaihdettiin vielä kevyt suudelma, kunnes mä, hieman vastahakoisena tosin, käännyin laittamaan pitsoja uuniin. Mulla todella oli aivan karmea nälkä.

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   6.1.10 15:48:10

Nyt ei pitäis olla sitä talsimista siellä ainakaan kovin paljon :) Yritin karsia sen käyttöö ihan urakalla.

Lähettäjä: JustMe 
Päivämäärä:   6.1.10 16:23:51

Joo, nyt ei talsiminen enää häiritse, hyvä Sec! (Y) Nyt vain meinaat kirjoittaa aina kävellä TAI talsia, vaikka liikkumista kuvaavia verbejä on vaikka millä mitalla, kuten: laahustaa, raahautua, löntystellä, harppoa... Vaihtelu virkistää!

Ihana pätkä taas, tosin ei kovin repäisevä, niin kuin sanoitkin, mutta niitä tasaisia pätkiä on hyvä olla välissä, muuten tarina menettää uskottavuutensa. Olet loistava ja jatkoa kaivataan! 8)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.1.10 16:39:44

Loistava pätkä taasen =)
Ja tosiaan ei talsia häirinnyt ;)

Lähettäjä: Mökötöö 
Päivämäärä:   6.1.10 18:05:39

Upee pätkä(; Jatkeless<3

Lähettäjä: Kharon Nía 
Päivämäärä:   6.1.10 18:30:34

Mahtavaa :>

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   6.1.10 19:01:41

Kiitos <3! Ette uskokaan miten paljon piristätte mun vähemmän kivaa päivääni.

Joo, tuota noin. En oo ihan varma millon ehdin jatkella. Huomenna alkaa koulu ja mun pitäis ruveta pikkuhiljaa tekemään noita esseitä (motivaatio vaihteeks ihan pilvissä) u_u Mutta koitan huomenna jatkaa, ja jos en huomenna ehdi niin sitten menee varmaan sunnuntaihin koska en oo kotona viikonloppuna. :P Mut huomenna on lyhyt päivä niin koitan jonkinlaisen pätkän väsätä.

Lähettäjä: verenhimoinen (: 
Päivämäärä:   6.1.10 21:58:30

Ihana tää oli :) vähän tuota hempeilyäki väliin koko pätkän melkein ;). Tykkään edellee tästä, eikä mua häiritte koko talsia verbi nii en huomaa missä sitä on paljon tai missä ei =D. Jatkoa!

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   6.1.10 22:13:54

Joo, no mä en oo ihan vahvimmillani kun pitää tuota söpistelyä kirjotella, mutta varmasti ihan hyvää vaihtelua semmonen, kun tässä on niin paljon ollut kaikennäköistä häröilyä ja tappelua ja muuta. :)

Lähettäjä: piipitiiis 
Päivämäärä:   6.1.10 22:18:16

oooo ihanaaa <3
jatkoa.

Sori, en osaa kommentoija ikinä mitää järkevää.
Taidan vaa itekkii tyytyä siihe, ett luen vaa enkä kommentoi mitää :D

Lähettäjä: supps 
Päivämäärä:   6.1.10 23:46:53

Rakastan tätä tarinaa! Etenkin toi viimesin pätkä oli aivan ihana, noi on vaan niin hyvä pari :P

Ja muuten, miksen mä ole kertaakaan huomannut tota talsia- verbiä tuolla? :O Yritin sitä kerrankin oikein etsiä, mut tarina tempasi niin hyvin mukaansa, ettei siinä mitään verbejä ehtinyt miettiä.

Jatka mahdollisimman nopeesti <3 Mulle tulee vierotusoireita...

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   7.1.10 15:47:21

Kiitos kommenteista. Ja vaikkei oiskaan mitään rakentavaa sanottavaa tai mitään muutakaan ihmeellistä, niin kiva kuitenkin jos kommentoi, niin tiedän, että tällä on lukijoita :)

Hahaa, vierotusoireita ;> Nojoo, pitää kattoo ehdinkö tänään jatkella, mut jos en niin sitten tosiaan menee sunnuntaille. On kyllä kauheesti kaikenlaisia päänvaivoja tällä hetkellä ihmissuhdehuolista koulutehtäviin, mutta koitan tänään jotain väsätä.

Tää töpö täyttyy kohta :o

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.1.10 12:36:09

pitääkö aitä jaksaa sunnuntaihin asti oottaa?

Lähettäjä: Second Prize 
Päivämäärä:   8.1.10 13:27:54

Jea, valitan, mut menee tosiaan sunnuntaille. Eilen en yksinkertasesti saanut mitään aikaan :/ Mut sillon sitten.

Lähettäjä: Lörtsy 
Päivämäärä:   9.1.10 21:29:58

Upitus ja jatkoo<3

Lähettäjä: live 
Päivämäärä:   10.1.10 00:19:40

kunhan nostelen ja toivon jatkoa :D hyvää tekstiä

Lähettäjä: Mökötöö 
Päivämäärä:   10.1.10 12:01:40

Eiks tännää tuukki jatkoo? <33 : D Kunha nostelen vaa tätä ettei tipu<3 : )

Lähettäjä: anonyymi 
Päivämäärä:   10.1.10 18:22:18

up :))