|
Lähettäjä: Aidanseiväs
Päivämäärä: 2.8.09 14:22:58
[ Jasse ]
Pitkästä aikaa mä ajoin sendan pihaan ihmisten aikoihin. Mutsin ja faijan auto seisoi tallissa uutuuttaan hohtavana ja mä päästin tuhahduksen. Aina välillä mun teki mieli kolaroida se peltipurkin malliin. Jätin derbin auton viereen mutaisena ja vähemmän uudennäköisenä ja painelin kypärä kainalossani sisälle pihakivetystä pitkin.
"Jasse!" faija huokaisi hämmentyneenä, kun näki mun potkivan kengät pitkin eteistä.
"Siivoapa ne siitä", mutsi sanoi kylmästi, eikä edes vilkaissut mua kohti.
Faija osoitti sille paheksuvan mulkaisun, mutta käveli sitten hämmentyneenä mun luokseni ja kiskoi mut niiden seuraksi olohuoneeseen. Jokseenkin kiusaantunut tunnelma laskeutui huoneeseen, sillä meille ei ollut yleistä hengailla iltaisin kolmestaan.
"No, mitäs sä oot puuhaillu? Ei olla juteltu niin pitkään aikaan", faija kysyi haikeana ja tuijotti mua kiinteästi.
Mutsikin vilkaisi kulmiensa alta eikä näyttänyt enää niin häijyltä. Mä puuskahdin ja mietin. Mitähän mä olin tehnyt viime päivinä?
"No... Mä.."
"Oot ryypänny ja bilettäny oikein olkas takaa kun me ei olla täällä? Vaikka ei se kyllä sua ole ennenkään estänyt", mutsi ehdotti kärkkäästi.
"Maria!" faija karjaisi ja sai vain laiskan vilkaisun mutsilta, jota ei lainkaan näyttänyt hävettävän.
"No pérkele ole juonut! Kerran olin kännissä ja that's it! Víttu kun sullakaan ei näytä elämässäs olevan muuta tarkotusta ku mollata omaa poikaas sáatana!" mä ärjäisin vihaisena ja ponkaisin jaloilleni.
Faija kuitenkin ehti tarttua mua lujasti kädestä ja kiskaista takaisin istumaan.
"Nyt et lähe minnekään", se sanoi ja huokaisi syvään.
Mutsi vain puisteli päätään ja hymähteli ivallisesti.
"Jos voisitte edes viis minuuttia istua rauhassa, onko paljo pyydetty?"
Maria hiljeni ja mä puuskahdin syvään.
"Aika vaikeeta ku tuo ei näköjään ymmärrä mistään mitää", tuhahdin ja mutsin kasvoille levisi hämmentynyt ilme.
"Minäkö en ymmärrä? Etkö sä ymmärrä miltä tuntuu kun omasta pojasta tulee tollanen? Sä olit koko suvun tähti! Kaikki serkut ja pikkuserkut ja kissankaimat halus olla niinku sä! Sä menestyit melkeen kaikessa mitä teit ja susta tuli komea poika ja sulla oli kaikki hyvin. Miks sä muutuit? Miks? Vastaa mulle! Jasse! Vastaa äidilles kun sulta kysytään!" mutsin poskille vierähteli kyyneleitä ja mun oloni tuntui halvaantuneelta.
En mä osannut vastata. Yläasteella mä tutustuin Roopeen ja Ikeen, joiden kanssa kokeilunhaluissani mä lähdin juomaan. Ja kun mä kerran kävin, alkoi mun ympärillä pyöriä entistä enemmän ihmisiä. Mä rakastin olla huomion keskipisteenä ja se vaati tiettyjä uhrauksia. Pahan pojan maineen ja ilkivallan tekoa. Eikä silloin voinut enää pelata jalkapalloa, se oli nörttimäistä.
"Mä... Mä en tiedä.."
"Kylläpä tiedät! Puhu ees rehellisesti äidilles! Vastaa mulle! Vastaa!" mutsi alkoi takoa mun kättäni nyrkeillään, eikä edes välissä istuva faija saanut sitä lopettamaan.
Mä yritin tarttua sen huitovista käsistä kiinni, mutten onnistunut ja otin yhä enemmän osumaa. Lopulta mä ponkaisin seisaalleen, katsoin sohvalla istuvia, mulle tuntemattomia ihmisiä ja häivyn niine hyvineni ulos ovesta.
Puhelin pirisi pitkin iltaa, soittaja oli aina mutsi tai faija. Mistä asti nekään olivat välittäneet musta? En mä jaksanut edes muistaa. Tartuin ojennettuun pulloon ja korkkasin sen kulmiani rypistellen. Samalla mä haistatin paskat kaikelle ja päätäni ravistellen liityin mukaan porukkaan.
"Jasseee on kingiii!" Roope karjui laulunomaisesti ja teki käsillään surkeita aaltoja.
Mä nauraa hekotin Iken kanssa kostealla ruohikolla ja huomasin tutun henkilön istahtavan mun viereeni. Mä olin juonut ehkä jo vähän liikaa, ainakaan mä en ymmärtänyt enää mistään mitään. Olo oli mukavan keveä ja turta, eikä tarvinnut miettiä asioita yhtään tätä hetkeä pidemmälle.
"Sä oot taas juonu vähän", Fanni hykerteli kylmästä tutisten.
Mä nyökkäsin virnistellen ja vedin tytön kainalooni lämmittelemään. Samalla hörppäsin pulloni sisältöä vähemmäksi ja käännyin katsomaan tyttöön.
"Haluaisiksä lähtee lämmittelee jonneki?" mä ehdotin silmät harottaen ja yritin tosissani tarkentaa niitä Fannin kasvoille.
"Jasse hei, meijän juttu on jo ohi..."
"Millo mä oon mitää suhteesta puhunu?" kysyin virnistellen ja tiesin Fannin tahtovan vielä kerran tuntea mun läheisyyden.
Epäröiden tyttö nousi ja veti mut ylös.
"Moro paskoille", mä huusin turhankin lujaa ja lähdin Fannin käsi omassani tallustelemaan tytön perässä sen veljen kämppää kohden.
"Onks Eetu kotona?" mä kysyin ja Fanni puisteli päätään.
"Se on Hennan kans festareilla", tyttö kertoi ja näytti avaimessa roikkuvaa ihmekillutinta kerrostalon ulko-oven tunnistimeen.
Kuului napsahdus ja mä kiskaisin sen auki. Me käveltiin yhdet portaat ensimmäiseen kerrokseen ja mä jouduin roikkua kaiteessa tukea ottaen, jotta en olisi kaatunut. Fanni oli jo ehtinyt avata oven ja hymyillen se odotti mua. Vedin oven perässämme kiinni ja samalla painoin tytön lujasti seinää vasten. Huulemme tavoittivat nopeasti, kun mä potkiskelin kenkiä jaloistani ja työnsin sitten Fannia pitkin taloa. Mä kompastuin karvamaton reunaan ja kaaduin Fannin päälle lattialle. Tyttö nauroi aurinkoisesti ja veti mut kauluksesta kiinni itseensä. Mä suutelin sitä silmät ummistettuina ja nautin täysin rinnoin koko hetkestä.
"Ota pois..." Fanni huokaili avatessaan hupparini vetoketjun.
Mä revin sen yltäni ja tartuin t-paidan helmasta kiinni. Fanni nopeutti mun riisumistani ja paidan lentäessä lattialle se veti mut taas lähelleen. Mä painoin huuleni sen huulia vasten ja tunsin viileiden käsien vaeltavan pitkin mun selkääni. Ujutin käteni tytön selän alle ja käännyin itse alimmaiseksi lattialle. Fanni naurahti ja alkoi repiä paitoja yltään. Mä odotin levottomasti ja pian tytön yllä olivatkin enää rinnat peittävät liivit, jotka mä kärsimättömästi olisin halunnut riisua.
"Ei vielä", tyttö huokaisin ja painautui taas suutelemaan.
Mä käänsin sen rajusti selälleen ja asetuin itse hajareisin päälle. Hitaasti suukotin sen huulia, sitten kaulaa, solisluita ja laskeuduin vatsaan. Samalla mä kutittelin sitä kyljistä ja tiesin saavani sen syttymään. Fanni kiemurteli allani ja huvittuneena mä nousin takaisin sen huulille. Tällä kertaa Fanni laskeutui mun kaulalleni ja jäi jumiin yhteen kohtaan, josta mä tiesin huomenna löytäväni yöstä kielivän merkin.
"Voitasko jo..."
"Ei Jasse.. Ei vielä.."
Mä aloin turhautua, mutta en silti voinut olla nauttimatta tytön keveistä kosketuksista.
"Mulla... On ollu sua... Ikävä", Fanni huokaili suudelmien välistä ja tukisteli mua hellästi.
Mä hymähdin ja suutelin tyttöä hiukan rajummin. Fanni vastasi samalla mitalla, enkä mä jaksanut odottaa enää. Revin farkkujen vetoketjun auki ja hypähdin seisaalleen, jotta saisin ne kiskottua pois. Samalla huomasin pienen epäröinnin pilkahduksen Fannin silmissä.
"Mitä?" mä kysyin hämmentyneenä ja jätin farkut nilkkoihin roikkumaan.
"Mulla... Mä oon Henrin kans", tyttö pamautti.
Hymy kuoli kasvoilleni, kun mä lujasti tartuin kiinni farkuistani ja kiskoin ne takaisin jalkoihin. Fanni makasi yläosattomissa lattialla ja näytti katuvalta. Se nousi ja tarttui kiinni mun kädestäni.
"Jasse."
"Irti sáatana!" mä karjaisin ja nopeasti vedin t-paidan ylleni.
Nappasin hupparin mukaani ja potkin kengät jalkaani Fannin nyyhkiessä perässä.
"Jasse odota!"
"Soita vaikka Henrille", murahdin hampaideni välistä ja paiskasin oven kiinni perässäni.
Pää alkoi selkeytyä ja pinnan alle uponneet ajatukset pyrkivät hitaasti pintaan. Mä pysähdyin keskelle käytävää, virnistin leveästi ja hypähdin lähimmälle ovelle. Aloin rimputtaa ovikelloa kuin hullu ja pian unisennäköinen vanha mies tuli avaamaan sen.
"Mitä helv.."
"Onko sulla viinaa?"
"Ei ole sulle", mies ärähti ja oli kiskaista oven kiinni.
Mä onnistuin tunkemaan käteni väliin ja pujahdin nopeasti sisälle. Hetken mies töllisteli mua hämmentyneenä, mutta samalla hänen kurpahtaneille kasvoille syttyi tuima pilke.
"Ulos!"
"Anna viinaa!" mä huusin takaisin miehen levittäessä kätensä eteeni, jotta mä en pääsisi pidemmälle.
"Ulos mun kodistani!" se toisti tällä kertaa vihaisemmin.
"Anna viinaa sáatana!" mä karjaisin, mutta luovutin miehen tarttuessa puhelimeen.
"Soitan poliisit", se ilmoitti näppäillessään numeroita.
"Älä! Mä meen, mä meen", tuhahdin ja painuin ulos ovesta.
Lannistuneena mä hölkötin portaat alakertaan ja sen kummempia miettimättä iskin välioven lasin paskaksi nyrkilläni. Muutama siru tarttui kiinni rystysiin ja verinoro alkoi valua pitkin kättäni. Mä en välittänyt vaan nypin vihaisena sirut irti ja kävelin pihalle koko hélvetin talosta.
Ulkona oli jo kylmä. Mä tutisin hengityksen höyrytessä. Kotiin mä en aikonut mennä, siellä oli aivan liikaa draamaa mun kestettäväkseni tällä hetkellä. Pujahdin risteyksestä vasemmalle ja potkaisin tielleni osunutta kiveä. Nostin kännykän taskustani ja etsin Iken numeron. Puhelin tuuttasi ja pian vastaajan ääni kajahti kuulolle.
"Moi tässon Ike, jos sä soitat kello kahentoista jälkeen, mä oon luultavasti pukilla enkä siks vastaa. Jos ennen sitä, mä oon joko liian kännissä tai sitte en vaan tykkää susta", taustalla mä kuulin mun ja Roopen räkätystä ja hymy kohosi kasvoilleni, kun mä muistin äänitystilanteen.
Me oltiin vedetty Roopen isän viinoja ja Ike oli välttämättä halunnut nauhoittaa vastaajansa. Äänimerkki pimahti ja mä rykäisin kurkkuani.
"Kunha vaan nussimisiltas ehit nii viittisikkö soittaa", mä sanoin ja painoin punaisen luurin kuvaa.
Ei Ike soittaisi. Se ei osannut itse avata vastaajaviestejä, joten mun täytyi aina sama asia sille opastaa. Se ei ikinä oppinut. Etsin Roopen numeron ja odottelin aikani, kunnes puhelin alkoi tuutata varattua. Sekin oli siis hommissa. Mä huokaisin enkä keksinyt enää muutakaan paikkaa. Niinpä mä sydän hitaasti tykyttäen tuijotin Marin numeroa ja painoin epäröiden luurin kuvaa. Puhelin tuuttasi ja monta kertaa mä olin jo luovuttaa, kunnes linjalta kuului rätinää ja tytön väsynyt ääni.
"Mari?"
"Jasse!" tyttö huokaisi hämmentyneen kuuloisena.
"Mulla ei oikein oo mitään paikkaa mihin mennä.. Ja mä.. Aattelin kysyä jos voisin punkata teillä. Vaikka varastossa nii sun faijas ei huomaa", mä ehdotin nopeasti ja jäin silmät kiinni puristettuina odottamaan vastausta.
Mari selvästi epäröi ja punnitsi vaihtoehtoja.
"No... Enhän mä voi sua uloskaan jättää. Tuu tänne, mä laitan sulle patjan valmiiksi. Siis varastoon siis", tyttö sanoi nopeasti.
Mä nyökkäsin ja kiitollisena lopetin puhelun. Tytölle ei ollut kovin pitkä matka, joten mä käännyin ympäri ja lähdin hölkkäämään osoitetta kohti. Samalla mä yritin muistella minne mä olin derbin parkkeerannut.
|