Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   17.7.09 13:34:42

Tässä olisi tällainen loppuun asti suunniteltu tarina, jonka kirjoituksen hoidan yhdessä Aidanseipään kanssa. Kommentti on tervetullutta, niin risut kuin ruusutkin.

Mari Mäki-Petäjä (15.6)

Mari on 15vuotias tyttö, joka on juuri muuttanut maalta kaupunkiin. Hän ei tunne oloaan kotoisaksi suuressa kaupungissa eikä varsinkaan uudessa koulussa. Mari ei ole koskaan ollut mikään suosittu, muttei toisaalta seinähiirikään. Hän on tuttavuuden alkaessa yleensä ujo ja avautumisessa kestää jonkin aikaa. Ihmissuhteissa Marille on tärkeintä luottamus ja se, että toinen osapuoli osaa kuunnella, eikä pyöritä maailmaa oman napansa ympärillä. Jos joku käy hänen hermoilleen, löytyy tytöstä myöskin rääväsuu, joka kyllä läjäyttää mielipiteensä nenälle hyppijän naamalle eikä anna armoa. Koulumaailmassa yrittää pysytellä etäällä muista ihmisistä, sillä häntä ahdistaa laitoksenomaiset paikat, joissa lähes kaikissa tuntuu olevan huono ilmapiiri. Marin luottamusta ei helpolla voiteta ja hän on aina ollut sitä mieltä, että luottamus täytyy ansaita. Toisaalta hän antaa joskus hieman liian helposti anteeksi ja uskoo siihen, että ihmiselle täytyy antaa toinen mahdollisuus, sillä kaikkihan tekevät virheitä, eikö totta? Koulussa hän on kasin oppilas, tekee kyllä tunnollisesti työnsä silloin, kun jaksaa, mutta joskus, kun oikein laiskottaa tai masentaa, läksyt saavat väistyä tieltä.

Mari asuu alkoholisti-isänsä kanssa pienessä omakotitalossa joen rannalla. Hänen äitinsä kuoli Marin ollessa kaksivuotias ja muita sisaruksia hänellä ei ole. Mari vaikenee visusti kotielämästään, sillä häpeää isäänsä syvästi, eikä suostu myöntämään, että kotona kaikki ei ole hyvin ja hän joutuu huolehtimaan siitä, että talo pysyy pystyssä. Niinä harvoina päivinä, kun isä Petteri on pystyssä selvin päin, mies lupaa hyvittää tekonsa, mutta Mari on jo oppinut siihen, että isän sanaan ei pysty luottamaan. Hän saa kyllä rahaa silloin, kun pyytää, mutta mitään muuta Petteri ei ole kykeneväinen Marille antamaan. Ei edes rakkautta, jota Mari kaipaa enemmän kuin mitään.

Mari osaa peittää masennuspuuskansa hyvin, mutta tytön hyvin tunteva ihminen voi aistia surun hänen silmistään, jotka kavaltavat hänet yleensä parhaiten valheista. Silmien tuttu tuike sammuu eikä hymy ole aito. Mari yrittää koulussa olla muille niin ystävällinen kuin suinkin pystyy, mutta yrittää karttaa ns. ”tupakkajengejä”, jotka saavat hänen sappensa kiehumaan syvästi. Hän ei pysty sietämään alkoholia eikä tupakkaa lähellään, sillä hän saa siitä tarpeekseen kotioloissa, jolloin Mari joutuu siivoamaan isänsä sotkut ja oksennukset pois, kun Petteri ei itse pysty siihen huonossa tilassa. Hän on hyvä kuuntelija ja yrittää auttaa parhaansa mukaan vaikeuksissa olevaa ystäväänsä, tosin rakkausasioissa hän ei ole häävi neuvomaan, koska Marilla ei siitä laidasta ole kokemusta oikeastaan ollenkaan. Hän on aina pyrkinyt torjumaan lämpimät tunteet taka-alalle ja jotkut ovat väittäneet häntä kylmäksi ihmiseksi ja sanoneet, että hän ei osaa avata sydäntään ja rakastaa. Ehkä tässä väitteessä on perää, mutta Mari pyrkii unohtamaan nämä sanat niin hyvin kuin suinkin pystyy. Joskus ne kuitenkin pulpahtavat pintaan, eikä sille voi mitään.

Lähettäjä: Aidanseiväs 
Päivämäärä:   17.7.09 13:45:20

Jasse Niklas Kangasto
15.5.1993 (16)

Nuoruus

Toukokuun viidestoista sai pieni ruskeasilmäinen poika ensisilmäyksensä maailmasta. Pian syntymän jälkeen rakastavat vanhemmat kastoivat esikoisensa isoisän mukaan nimellä Jasse.
Pienestä pitäen tuo vilkas poikalapsi tuotti sukulaisilleen suurta päänvaivaa. Energiaa ei tuntunut puuttuvan edes illan pimeinä tunteina ja käskyt kaikuivat kuuroille korville. Jasse oli sukujuhlissa aina huomion keskipisteenä hauskuuttamassa ihmisiä tempuillaan. Poikaa pidettiin silloin tällöin kurittomana, mutta samalla myös hyvin herttaisena persoonana.
Esikouluiässä Jassen loputon tekemisentarve alkoi jo haitata sosiaalista elämää – hoitotädit kertoivat joka päivä vanhemmille Jassen tappeluista muiden kanssa. Poika siirrettiin kiusaajien luulossa vain parin lapsen yksityiseen esikouluun.

Ensimmäiselle luokalle meno jännitti Jassea paljon vähemmän kuin vanhempia. Vaikka loppuvuosi esikoulussa oli sujunut moitteettomasti, lähti ala-aste käyntiin takkuisin tunnelmin. Opettajan täytyi jatkuvasti koittaa pitää Jasselle kuria. Tottelemattomasti tuo teki mitä mieleen juolahti ja vähät välitti siitä, mitä muut hänelle yrittivät sanoa.
Vanhemmat päättivät koettaa hyödyntää tätä energiaa johonkin tarpeelliseen ja pian entistä vilkkaammaksi varttunut poika alkoi säännöllisesti käydä kahdesti viikossa jalkapalloharjoituksissa. Alun vastaanhangoittelujen jälkeen poika alkoi kuitenkin tuntea vetoa lajia kohtaan ja taidot karttuivat huimaa vauhtia, samoin kuin treenien määrät. Viidennellä luokalla ollessaan hänet siirrettiin vanhempien joukkueeseen pelaamaan ja seitsemännellä luokalla hän pelasi jo sm-tasolla joukkueensa kanssa. Tulos oli finaaleissa hopeaa ja pelissä kaksi maalia tehny Jasse alkoi saada riiailuja toisten joukkueiden riveihin.

Yläasteen alkaessa ajautui atleettina hyvin tunnettu nuorukaiden päihteiden pariin. Hän alkoi juomaan ja polttaamaan viattomien kokeilujen tuloksena ja hyvin nopeasti hyväkäytöksisen futarin maine muuttui ongelmanuoren takkuiseen imagoon. Jasse alkoi uhota kaikesta kaikille, kulki jenginsä mukana kaupungilla yömyöhään ja oppi tuntemaan epämääräistä sakkia. Poika tuli kaikille tutuksi suuresta suustaan ja häpeilemättömästä asenteestaan, sekä tietysti opettajien ja vanhempien kutsumasta ”asenneongelmasta”. Jasse muuttui yltympäriinsä ja jätti jalkapallon. Pojan vanhemmat lopettivat yrittämstä kahdeksannen luokan alkaessa ja sen jälkeen Jasse sai huidella missä tykkäsi, kenen kanssa tykkäsi. Poikaa tuskin vilahtikaan kotona ja se sai äidin sydämen murtumaan kokonaan. Tuo erkani pojastaan eikä halunnut enää tuntea häntä lainkaan, niinpä Jassella on viileät välit äitinsä kanssa.

Jasse nyt

Mitä pojasta enää voi sanoa? Jasse alkoi herättää kohua myös tyttöjen seassa ja poika tiedettiin hyvin pelimannina. Otti, leikki hetken ja jätti. Koskaan Jasse ei alkanut vakavaan suhteeseen tai kutsunut ketään tyttöystäväkseen – heitä kun saattoi enimmillään olla kuusikin kerralla. Vaikka tämä komeaksi varttunut nuori poika särkikin sydämiä, jokin pahan pojan asenteessa kuitenkin veti tyttöjä yhä edelleen puoleensa.
Kotipuolessa Jasse vierailee vain hakemassa rahaa, vaihtamassa vaatteita tai suihkussa. Poika syö ulkona epäterveellisiä hampurilaisia tai jättää kokonaan syömättä. Kouluun poika alkoi kulkea rippilahjaksi saamallaan derbillä, joka usein nähdäänkin kaupungin parkkipaikoilla notkumassa. Jassella ei ole tapana kyyditellä ketään, ellei tällä ole hyvää syytä. Kuten vaikka edellisen yön lämpimät hetket.

Koulussa poika on tuttu kasvo jälki-istunnoissa. Opettajat vihaavat Jassen luokan opettamista jo pelkästään tuon pojan läsnäolon vuoksi. Hän keskeyttelee, nauraa ja riehuu omiaan ohjeita kuuntelematta, käskyjä noudattamatta. Numerot ovat samaa luokkaa, eikä pojalla ole enää minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä opiskelemaan. Jasse ei kuitenkaan jaksa välittää tuosta, vaan kutsuu asiaa sen päivän murheeksi.

Ulkokuori

Jalkapalloharrastuksensa vuoksi Jasse omaa jäntevän vartalon, joka murrosiän kautta on lihaksistunut jonkin verran. Poika on venynyt 180 senttiin ja tuo pojankloppi tykkääkin nauraa itseään lyhyemmille. Jasse sukii tummanruskeat hiuksensa sekaisesti sinne sun tänne ja pukeutuu arkisiin printtipaitoihin, farkkuihin ja pitkiin sortseihin ja collegehousuihin. Silloin tällöin hän pukeutuu myös neulepuseroihin ja rentoihin kauluspaitoihin.
Pojan ylävartaloa verhoavat myös erikoiset hupparit, joita hän säännöllisin väliajoin äitinsä kortilla tilaa netistä ulkomaalaisista kaupoista.
Jasse on ottanut vasempaan korvaansa tavallisen-ja rustokorun, sekä lävistyttänyt kielensä viisitoistavuotiaana suhteiden avulla. Poika on myös ottanut oikeaan ranteeseensa jalkapallonumeronsa, viitosen (#5).

Perhe

Jassen äiti, Maria, on syntynyt elokuun 5 päivä. Nainen sai ainoaksi lapsekseen jääneen Jassen ollessaan 34-vuotias.
Maria työskenteli aiemmin hotellipäällikkönä, mutta lähes heti synnytyksen jälkeen he muuttivat uudelle paikkakunnalle ja äitiysloman jälkeen Maria alkoi työskennellä läheisen hotellin vastaavana sihteerinä. Nainen on melko paljon töissä, eikä ehdi uhrata kovasti aikaa miehelleen.
Isä Patrik on suomenruotsalainen mies, joka syntyi Ruotsissa 22.2. Mies oli Jassen syntyessä 37-vuotias ja työskenteli myös silloin suuren mainosfirman johtavana tuottajana. Myös Patrik on paljon poissa kotoa, vaikkakin haluaisi nähdä vaimoaan ja kaupungilla huitelevaa Jassea enemmän.

Jassesta

-Pitää enemmän bruneteista
-Ei välitä herkuista
-Käy satunnaisesti töissä setänsä verstaalla
-Pitää shoppailusta
-Ei koskaan käy treffeillä
-Ei usko onnellisuuteen – vain hyvään fiilikseen

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   17.7.09 13:48:02

<3

Lähettäjä: Lukija:) 
Päivämäärä:   17.7.09 15:28:55

Minä luin koko ajan että tuo on jesse:) Mut hyvä alku :)<3

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   17.7.09 16:10:39

Ja minähän rupeen seuraamaan tätä :D

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   17.7.09 16:12:48

Mari

Raskaan ja kyllästyneen huokaisun saattelemana kietaisin punaruskeat hiukseni löysälle ponnarille ja sipaisin viimeisen silauksen puuteria nenänpäähän. Kello raksutti seinällä uhkaavasti kohti kahdeksaa. Mun täytyisi lähteä ja pian, jos mielin ehtiä kouluun ennen kuin myöhästyisin. Tämä oli ensimmäinen koulupäiväni ja mua suoraan sanoen pelotti. Mua ärsytti suunnattomasti tulla kouluun kesken lukuvuoden. Kaikki olivat jo tutustuneet toisiinsa uuden luokkajaon seurauksena lukioon siirtymisen merkeissä ja mä tulisin mustana lampaana joukkoon. Pelkäsin, että mua ei hyväksyttäisi mukaan vaan saisin kestää outoja kommentteja ulkonäöstäni tai luonteestani. Mä ehkä pelkäsin turhaan, mutta totta kai jokaisella koulua vaihtavalla oli ilmassa jännitystä siitä, miten muut suhtautuisivat. Vilkaisin sotkuiseen, avonaisia pahvilaatikkoja täynnä olevaan huoneeseeni ja nappasin punaisen Conversen laukun lattialta. Mä asuin kahdestaan isän kanssa kilometrin päässä ydinkeskustasta pienessä, joen rannalla sijaitsevassa vanhassa omakotitalossa, jonka maali oli rapistunut niin pahasti, että sammaleet alkoivat tehdä tuloaan. Mun täytyisi pian tehdä jotain talon ulkoiselle olemukselle tai me ei voitaisi asua tässä läävässä kauaakaan, sillä viidakkomaiset piirteet puskivat ulkona jo esille. Suljin natisevan huoneeni oven ja sipsuttelin narisevat portaat alakertaan. Isä istui tapansa mukaan entisestäkin kodista tutussa keinutuolissa puolillaan oleva viinapullo kädessään silmät harittaen.
"Mä menen nyt", sanoin kääntäen katseeni pois mulle liian tavanomaisesta näystä, jonka katsominen sattui joka kerta yhtä paljon. Mä kaipasin äitiäni, joka makasi haudan pohjalla nukkumassa rauhaisaa, ikuista unta. Isä ei sanonut mitään, nyökkäsi vain pienesti ja jatkoi itsensä kiikuttelua kiinnittämättä muhun sen enempää huomiota.

Ulkona tuuli navakasti ja aurinko yritti pyrkiä pilvipeitteen takaa esille onnistumatta siinä. Se yritti pysyä sitkeästi korkealla samalla lailla kuin mäkin. Mä yritin pitää kotia pystyssä, yritin jaksaa pysyä itsekin jaloillani, mutta välillä se tuntui liian vaikealta. Joskus mä olisin vain halunnut lähteä pois ja jättää kaiken taakseni. Unohtaa menneet, unohtaa sen, että mulla oli isä, unohtaa äidin, jota en ollut koskaan edes tuntenut. Mun mustat ballerinat halkoivat tietä edessäni, kun mä yritin parhaani mukaan muistella lyhintä reittiä koululle. Pian mä tajusinkin seisovani suuren keltaruskeatiilisen rakennuksen pihalla silmät suurina epävarmuudesta. Joka puolelta ympäriltäni kuului huutoja ja iloista naurua. Joku istui yksin koulun nurkalla nenä kiinni kirjassa. Kello pärähti soimaan saaden oppilaat valumaan ovista sisään kiemurtelevana virtana. Mä kävelin arkana jonon häntäpäässä viimeistä paikkaa pitäen ja yritin välttää katseita, jotka lävistivät mut sama mihin päin käänsin katseeni. Mun täytyi ensimmäisenä mennä rehtorin huoneeseen hakemaan lukujärjestys ja sopimaan opinnoista.
"Sari, oota mua!".
"Älä viitsi tuuppia idiootti." Huudot kaikuivat avarassa eteisaulassa. Juhlasalin ovet olivat auki ja muutama oppilas suuntasi tiensä sinne. Mä kiinnitin huomioni äänekkäimpään seurueeseen, joka tukki koko käytävän kemian luokan edessä. Joukon keskellä seisoi ruskeahiuksinen poika, jolla oli päällään laivastonsininen t-paita ja sen päällä roikkui auki jätettynä valkoinen kauluspaita.
"Jasse!" kimakka tytönääni huusi ja tuijottamani poika kääntyi katsomaan huutajaa. Mä vilkaisin kerran tyttöä ja käänsin katseeni pois. Isouumainen blondi, jolla oli niin avonainen toppi päällään, että hyvä kun tissit paidassa sisällä pysyivät. Ärtyneisyys kasvoi sisälläni koko ajan ja muitta mutkitta rynnistin kahdet portaat kolmanteen kerrokseen suoraan rehtorin kanslian eteen.

Mä tajusin seisovani kemian luokan edessä. Rehtori koputti kolmesti oveen ja aukaisi sen muitta mutkitta omalla avaimellaan astuakseen sisään.
"Ah, tämä taitaakin olla se uusi oppilas?" kiharatukkainen vanhahko nainen hymyili pöytänsä takaa. Luokassa oli kova meteli, joka hiljeni hieman rehtori Heikki Lehtolaisen astuessa sisään.
"Kyllä. Hän esitelkööt itse itsensä, johdatin hänet vain luokkaan", Heikki sanoi ja kääntyi lähteäkseen. Kaikkien katseet olivat nauliutuneet muhun enkä mä tiennyt minne suuntaan olisin katsonut. Tuntui oudolta ja epämukavalta.
"No niin, jos esittelisit itsesi. Minä olen ryhmänohjaajasi Kaisu Heikkilä", nainen pyysi esittellen itsensä ensin. Mä avasin suuni ja suljin sen saman tien. En tiennyt mitä mun olisi pitänyt sanoa.
"Mä oon Mari Mäki-Petäjä", sanoin lyhyesti ja jäin odottamaan seuraavaa siirtoa.
"Käydään lyhyt esittely luokan keskuudessa. Sanotte vain nimenne niin päästään jatkamaan", Kaisu käskytti terävällä äänellä viitaten oikealla edessä istuvaa hiirenharmaahiuksista tyttöä, jonka punertavat silmälasit luiskahtelivat nenältä.
"Mi-mi-Mirja", tyttö änkytti muuttuen täysin punaiseksi. Mua säälitti tytön puolesta, se ei varmasti tuntenut oloaan yhtään sen mukavammaksi kuin mä tunsin.
"Lauri."
"Sanni."
"Iiro."
"Karo."
"Liisa."
"Kalle."
"Pirjo." Nimet jatkuivat ja mä unohdin suurimman osan saman tien, mutta sitten mä näin sen taas. Ruskeahiuksinen poika istui viimeisessä pulpetissa vasemmalla aivan ikkunan vieressä. Sen naama oli vääntynyt niin leveään virneeseen, että musta tuntui ettei se olisi pystynyt siitä enää enempää venyä.
"Jasse", poika nauroi raikuivaa, hilpeää naurua, joka sointui vielä kauan pojan suljettua suunsa. Jostakin syystä tuo poika, jonka silmät olivat vielä ruskeammat kuin hiukset, ärsytti mua suunnattomasti. Jopa ennemmän kuin sen härskit kaverit, jotka laukoivat hävyttömiä kommentteja jokaisesta asiasta. Mä siirsin katseeni pois Jassesta ja käännyin opettajaan päin.
"Mene istumaan tuonne Jassen eteen", Kaisu sanoi ja viittasi tyhjää pulpettia. Mun jalat tuntuivat jumittuneen paikalleen, mutta sain kuin sainkin liikutettua niitä askelten tahdissa. Sumein silmin istuin muovituolille ja laskin laukkuni maahan.
"Hyvä perä", kuulin hiljaisen, tuskin kuuluvan kuiskauksen takaani ja tunsin punastuvani korviani myöten. Taakse päin mä en aikonut katsoa. En, vaikka se olisi viimeinen tekoni.

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   17.7.09 16:13:26

heii, kiva kun on lukijoitakin jo saatu! :> siinä ois ekaa pätkää!

Lähettäjä: Dangerr 
Päivämäärä:   17.7.09 16:45:07

Hyvä alku 8)
Yksi lukija lisää tuli ;))

jatkoajatkoa :D

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   17.7.09 18:19:32

Aah ootan innolla seuraavaa pätkää. Btw, mä en ainakaan huomannu virheitä tekstissä (<-- toi oli ainut kommentti minkä sain aikaan)

Lähettäjä: Trew(ei kirj.) 
Päivämäärä:   17.7.09 19:12:29

mäkin voisin alkaa seuraamaan tätä, hyvältä vaikuttaa :)

Lähettäjä: Bibe 
Päivämäärä:   17.7.09 20:17:16

Jatkoa ehdottomasti! ;DD

Lähettäjä: Aidanseiväs 
Päivämäärä:   18.7.09 00:45:40

[ Jasse ]

Mä mutristelin huuliani mietteliäänä ja väläytin välillä mun vieressäni istuvalle Ikelle leveän virneen. Huomasin Mariksi esittäytyneen tytön istuvan jäykkänä, enkä mä voinut vastustaa kiusausta tehdä sen oloa vielä hiukan epämukavammaksi.
Taputin varovasti tytön olkapäätä sormellani, mutta tuo ei kääntynyt. Mä tökkäisin uudelleen ja köhäisin äänekkäästi.
”Mitä?” Mari kysyi varovasti, eikä katsonut mua silmiin.
Mä hymähdin ja nojasin hiukan eteenpäin.
”Moi.”
Vedin ilkikurisen irvistyksen virnuiluni tilalle ja huomasin Marin poskien hiukan punehtuvan. Tyttö kääntyi hiukset hulmahtaen takaisin eteenpäin ja samassa mä jo tavoitinkin Kaisun tulistuneen katseen.
”Jasse, please! Et viitsisi nyt heti antaa huonoa kuvaa itestäs”, nainen mumahti.
Mä päästin kuuluvan tuhahduksen ja nojasin muovisen tuolini selkänojaan.
”Enhä mä mitää huonoo kuvaa anna. Toi antaa ite itestään paskan kuvan ku ei viiti ees tervehykseen vastata”, mä virnistin ja huomasin Marin olkapäiden kohahtavan hiukan.
Kaisu osoitti mulle varoittavan mulkaisun ja kääntyi takaisin taulun puoleen. Pyöritin tylsistyneenä silmiäni ja työnsin jaloillani tuolini hiukan kauemmas pulpetista. Nousin seisomaan ja kävelin rennosti luokan ovelle opettajan katseen seuratessa mun liikkeitäni.
”Mihinkä olit menossa?” Kaisu tiedusteli ärtynyt pilke äänessään.
Mä vain huitaisin kättäni ilmaan ja löin oven kiinni perässäni. Tupakkaahan mun piti saada, typerä ämmä vaan ei osannut ajatella.

”Jassee! Mitä mies?”
Mä käännyin katsomaan selkäni takaa ilmestynyttä Roopea, joka löi mua lujasti olkapäähän suurella kädellään. Mä tyydyin vain virnistämään.
”Voi víttu taas nuo”, Ike murahti hampaidensa välistä ja nyökkäsi päällään Satua ja Karoa kohti.
Päästin syvän huokauksen huuliltani ja puistelin päätäni.
”Moi Jasse”, Satu huokaisi ja käveli automaattisesti mun viereeni.
Mä otin askeleen kauemmaksi enkä vastannut mitään. Pérkeleen muija ei tajunnut olevansa vain pahan päivän leikkikalu.
”Mikä nyt?” tyttö kysyi hämillään ja tunki pikkutoppinsa peittämät utareet nenäni eteen.
”Sinä”, vastasin ykskantaan ja raaputin päälakeani vaivaantuneena.
”Aww, voi Jasse! Kyllä mä tiiän mitä sä musta ajattelet...”
Huokaillen Satu tunki hieman lähemmäs ja kosketti hellästi mun rintamusta. Mä vedin syvään henkeä, mutten voinut mitään sille, että tuo vaaleatukkainen povipommi sai mut joka kerta haluamaan itseään. Tosin mä olisin halunnut sitä enemmän tummatukkaisena.
”Hei älä ny viiti”, mä ärähdin ja koitin työntää tyttöä hieman kauemmaksi siinä onnistumatta.
Ike virnuili Roopen kanssa taustalla Karon tuijotellessa räikeitä kynsiään leuat purkkaa jauhaen.
”Miten ois jos nähtäis tänään?” Satu kuiskasi hyvin hiljaa mun korvaani ja näykkäisi korvanlehteä varovasti.
Mä suljin silmäni ja puuskahdin syvään.
”No okei! Seittemältä meillä”, mä hymyilin ja Satu iski silmää huuliaan lipoen.
”Saat kunnon hoidon, tuhma poju”, tyttö virnisti.
Mä kouraisin tuota vaivihkaa takapuolesta, jonka seurauksena oli kimeä kiljaisu aivan mun korvani juuressa. Painon pääni hiukan alaspäin ja suljin irvistellen silmäni.
”Hullu! Tuu Karo, onha sulla lakka mukana...”
Tytöt katosivat sisälle, luultavasti menivät vessoihin kampauksiaan kohentamaan. Ike puisteli hymyillen päätään Roopen nauraessa hyväntuulisesti.
”Oot sä vaan aikamoinen sonni”, tuo hymähti.
Mä vain virnistin ja samassa huomasin silmäkulmastani ohi kävelevän Marin. Tyttö vilkaisi meihin varovasti, mutta käänsi katseensa lähes välittömästi muualle.
”Mitäs Roope tykkäät tosta meijä uuesta muijasta?” Ike kysyi nyökäten tyttöä kohti.
Roope kääntyi kulmat koholla katsomaan ja päästi syvän vislauksen.
”Hei kulta! Tuu tänne ni saat isoa setää!” jätkä huudahti ja nauroi Iken kanssa kuorossa remakasti.
Marin poskille nousi tuo tuttu hento puna, kun se tihensi askeleitaan.
”Aika namu, täytyy myöntää”, Ike nyökytteli ja tumppasi mun huomaamatta sytyttämänsä tupakan.
Roope katsahti muhun kysyvä ilme kasvoillaan.
”Mites Jasse?” jätkä kysyi kulmaansa kohottaen.
”Kelpo pano”, mä iskin silmää Iken tuhahtaessa hyväntahtoisesti.
”Mitä sanositte jos vähä leikittäs?” Roope kysyi salaperäisenä.
Mä tuijotin tuota hämmentyneenä samalla kun Iken kasvoille kohosi innostunut pilke.
”Mitä sä meinaat?”
”Joka pääse eka pukille saa häviäjiltä satasen puhtaana käteen”, Roope kertoi ideansa matalalla äänellä.
Mä huitaisin kättäni ilmassa, mutta samalla tuo ajatus kiehtoi mua. Mä olin pelannut viimeksi päättäjäispäivänä ja voitin silloinkin satasen. Rinnakkaisluokan Eve veti poskeen jo alkuillasta ja jätkät jäivät nuolemaan näppejään.
”Mä oon mukana!” virnistin iloisesti ja sytytin tupakan.
”Pakkohan se on, helppoo rahaa”, Ike tokaisi itsevarmana.
Roope nyökytteli tyytyväisenä ja päästi remakan naurun.
”Voi pojat, te saatte pulittaa ne mulle viikon sisällä”, Roope hymähti.
Mä puistelin päätäni ja loin vielä nopean vilkaisun penkille Liisan kanssa istahtaneeseen tyttöön. Kyllä mä yhden maalaisen saisin sänkyyn helposti. Ellei se ollut nunnaluostarista karannut ylistäjä, joka eli selibaatissa täysin koskemattomana. Ei sekään mikään ongelma olisi, ei ainakaan mulle.

Lähettäjä: Aidanseiväs 
Päivämäärä:   18.7.09 00:51:03

ja selvennykseksi, ike on iiro =D

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   18.7.09 01:29:27

Mari

Ensimmäinen päivä uudessa koulussa meni loppujen lopuksi aika hyvin, lukuunottamatta niitä kertoja, kun mä törmäsin Jasseen ja sen häröilevään sikajengiin. Tällä hetkellä mä tallasin harmaita katuja pitkin suuntanani uusi talo, jota mä en vielä pystynyt kodiksi sanomaan. Jotenkin musta tuntui, että mä en tuntisi sitä punaista hökkeliä kunnolla kodikseni koskaan. Siellä ei ollut äidin kädenjälkeä, vain harmahtuneita ja pölyttyneitä valokuvia, jotka lepäsivät vielä laatikoissa odottamassa esille tulemistaan. Mä havahduin peipposen kirkkaaseen laulantaan. Kohotin katseeni lähimpään koivuun ja hain katseellani pientä lintua sitä kuitenkaan löytämättä. Huomaamattani mä olin jo saapunut päämäärääni. Avasin oven ja kuulostelin hiljaisuutta, joka tuntui kietovan mut paksuun vaippaansa. Jossakin helähti pullo, toinenkin. Mä tunsin suupielieni kiristyvän ärtymyksestä, ehkä vähän huolestakin. Jätin ballerinat sikin sokin eteiseen ja menin olohuoneeseen. Isä istui vieläkin kiikkutuolissaan, sen edessä oli monta tyhjää pulloa ja uudet pullot odottivat ruskean lipaston päällä avaajaansa.
"Ai sä tulitkin jo", Petteri sammalsi suuren röyhtäyksen saattelemana.
"Tulin joo", mutisin vaisusti ja käännyin takaisin mennäkseni huoneeseeni, pois viinanhajuisen isän luota.
"Odota! Mari, älä. Tule tänne, niin jutellaan vielä!" isä huusi juuri, kun mä olin katoamassa oviaukosta. Mä pysähdyin sekunninmurto-osaksi empimään ennen kuin käännyin ja istuin mahdollisimman kauaksi isästä korituoliin, jonka sinisestä päällysteestä pursuili täytteet ulos.
"Anteeksi tämä. Tiedäthän, että tämä on vain väliaikasta? Stressi pukkaa päälle ja työasioita on hoidettavana", Petteri virnisti pahoittelevasti ja otti kulauksen minttuviinaa pienemmästä pullosta. Mun käsi tärisi pidätellystä raivosta, kun mä yritin hillitä sanoja, jotka nousivat koko ajan lähemmäs huuliani löytääkseen tien ulos.
"Mutta enhän minä ikinä liikaa juo", isä nauroi raikuvaa, syvää naurua, joka sai kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Mä nousin lähteäkseni. En sanonut mitään, tyydyin vain nyökkäämää lähes huomaamattomasti.
"Ymmärrätkö sinä, Mari?" isä kysyi, kun olin jälleen lähtemässä pois huoneesta, joka ahdisti mua niin suunnattomasti, että tunsin pyörtyväni millä sekunnilla hyvänsä. Mä käännyin katsomaan isää silmät kylmyydestä hehkuen.
"En. Mä en ymmärrä sua alkuunkaan", sylkäisin ja nyin hermostuksissani sydämenmuotoista kaulakorua, jonka olin saanut kastepäivänä lahjaksi äidiltäni.
"Ai... Minä kun ajattelin. Kyllä tämä tästä. Huomisesta lähtien en enää juo", isä hämmästyi selvästikin ja sanoi uudelleen lupauksen, jonka tiesin pettävän.
"Sä et tiedä mitä sä puhut", ärähdin ja juoksin eteiseen. Mä en kestänyt nyt olla täällä. Mä halusin pois. Voisin vaikka käydä tutustumassa uuteen kaupunkiin, katsoa vähän paikkoja. Kunhan mun ei vaan tarvitsisi olla isän lähettyvillä.

Olin haahuillut suuren suihkulähteen luo. Altaan keskellä seisoi yksinäinen patsas, joka tujotti murheellisena veden väreilevää pintaa. Mä tunsin kyyneleen livahtavan salakavalasti poskelleni ja pyyhkäisin sen äkisti pois.
"Itketkö sä?" kysyi ääni, jota mä olisin vähiten tässä maailmassa kaivannut seuraani juuri nyt. Käännyin hampaitani kiristellen poikaan päin, joka tuijotti mua lukematon ilme kasvoillaan.
"En", kiirehdin vastaamaan Jasselle, joka ei hellittänyt tuijotustaan.
"Ai, mä kun ihan olin näkevinäni. Mutta mitä sä täällä yksin teet?" poika jatkoi katsoen mua merkitsevästi kulmainsa alta. Mä siirsin katseeni pois noista ruskeista silmistä, jotka tuntuivat lävistävän mut kokonaan. En halunnut jäädä kiinni pillittämisestä varsinkaan Jasselle, joka sai mut muutenkin ärtymään ihan tarpeeksi paljon. Ja vielä ilman syytä. Mä en ollut ikinä reagoinut kehenkään poikaan tällä tavalla. Kaksilahkeiset laahustelija eivät oikeastaan olleet koskaan kiehtoneet mua sen enempää tai sitten en vain ollut antanut itselleni koskaan aikaa tutustua heihin sen enempää.
"Mä.. Mä vähän ajattelin katsoa paikkoja", änkytin ja hymyilin nopeasti.
"Mä voin esitellä sulle tutuimpia mestoja. Jos vaan haluat?" Jasse ehdotti heti. Mä en vieläkään nostanut katsettani poikaan, jonka katseen mä huomasin selvästi harhailevan rinnoilleni, joita peitti oranssihtavan värinen toppi. Vedin auki roikkuvan hupparin paremmin suojakseni ja myönnyin pienesti nyökäten Jassen ehdotukseen. Kuljin tämän perässä pitkin poikin katuja ja yritin muistaa mitä kussakin paikassa pystyi tehdä ja missä jengi yleensä vietti aikaa.
"Tuolla me yleensä ollaan Iken ja muitten kans hengaamassa", Jasse kertoi viitaten oikealla puolella olevaan isoon ostoskeskukseen, jonka edessä pyöri tälläkin hetkellä joukko nuoria.
"Jaa.. Vai sellasta. Joo, tosi mukavaa", sanoin ja sekoilin sanoissani. Tunsin punastuvani jälleen kerran Jassen edessä ja käänsin katseeni nopeasti muualle, jotta poika ei näkisi paloauton värisiä kasvojani.
"Punastuitko sä?" Jasse naurahti vangiten mun katseen ruskeisiin silmiinsä.
"Täh? En tietenkään.. Ei flunssaa vaan vähän", sopersin ja näin selvästi kuinka Jasse yritti pidätellä nauruaan.
"Mun on pakko mennä nyt! Oli kivaa, joo, nähään", huudahdin hetken mielijohteesta. Tunsin oloni niin tukalaksi, etten halunnut nolata itseäni Jassen edessä enää kertaakaan tämän päivän aikana.

Lähettäjä: Aidanseiväs 
Päivämäärä:   18.7.09 02:06:55

[ Jasse ]

Pyöräytin päätäni ja huitaisin turhautuneena tytön perään. Mä en ollut täysin varma nielikö tyttö mun ystävällisen pojan roolin, mutta mitä mä äidiltä olin koulun jälkeen tiedustellut, oli se varmempi tapa hurmata tyttö. Äidin sanoin.
Tuhahdin hiljaa ja kädet taskuissa roikkuen lähdin ostoskeskusta kohti. Vilkaisin nopeasti kännykästäni kelloa ja hymyilin pienesti. Kolme tuntia ja mun tapaamiseni Satun kanssa alkaisi.
Ike istui ovien edessä röökiä poltellen ja nyökkäsi.
”Moro”, mä hymähdin ja tunnustelin askiani taskussa.
Enää yksi sätkä ja joutuisin taas pulittamaan Tapsalle hakuja, joita se niin innokkaasti nuoremmiltaan keräili. Mäkin olin jo suunnitellut tienaavani taskurahaa välittäjänä, se kun oli kysytty ammatti.
”Oisko tulta? Zippo jäi himaa.”
Ike heitti kuluneen sytkärinsä mulle ja mä sytyttelin huulieni välissä roikkuvan kääryleen savuttamaan. Vetäisin syvät henkoset ja ojensi tulittimen takaisin Ikelle, joka parhaillaan polki tupakkaansa kengänkärjellä harmaata asfalttia varten.
”Onko porukat kotona ku Satu tulee?” Ike tiedusteli tarkastellen samalla nahkaisen lompakkonsa sisältöä.
Mä kohautin olkiani ja puhalsin pari rengasta ilmaan.
”Mutsi kai. Emmä tiiä”, pyörittelin päätäni ja hymyilin nähdessäni mun neitsyydenriistäjän, vuotta vanhemman Tanjan kävelevän ovista ulos.
”Kukas se siinä!” tyttö kihisi iloinen virne kasvoillaan.
”Minähä se”, iskin silmääni, enkä voinut olla tuijottamatta yhä paisuneita rintoja, joiden edessä kiemurteli muutama tummanruskea hiussuortuva.
”Kyllä mä tiedän missä sun silmäs harhailee”, Tanja ilmoitti ja nyppäsi tupakan mun suustani omille huulilleen.
Katsoin tyttöä kulmieni alta vihjailevasti, mutta tuo vain naurahti ja puhalsi kaikki savut mun kasvoilleni.
”No deal. Mulla on kato poikaystävä”, Tanja kertoi hymyillen.
”No voi kulli”, mä harmistelin alahuuli mutrussa.
Tanja iski mulle silmää ja lähti vieden sätkän mukanaan. Mä en ollut painanut sitä ensimmäisen kertani jälkeen, eikä mulla ilmeisesti ollut mahdollisuuksia päästä näyttämään mun äärimmäisen ylhäälle kehittyneitä kykyjä.
”Ei se mitää, voitha sä aina kuvitella Satun Tanjaks”, Ike lohdutti leveä hymy kasvoillaan.
Mä vain kohautin olkiani ja lähdin niskaani raapaisten pojan perässä sisälle suureen rakennukseen, jonka sisässä velloi monen monta kiinteää takapuolta, jotka odottivat katselijaansa.

Polkaisin derbin käyntiin ja lähdin kaasuttamaan kotia kohti. Mulla oli kaksi minuuttia aikaa ehtiä perille ja hätyyttää äiti hélvettiin. Saisimmepa ainakin käyttää taloa vapaasti, Satu kun ei niin välittänyt arkisesta sängystä. Tyttö kaipasi jotain erikoisempaa, enkä mä ollut vielä ehtinyt keksiä mitä.
Sammutin moottorin ja jätin ajokkini pienen autotallin edustalle. Nostin kypärän päästäni ja pörrötin hieman lyttyyn painuneita hiuksiani. Mutsin autoa ei näkynyt pihassa tai autotallissa, joten se oli varmaan käymässä kaupassa. Avasin oven avaimellani ja potkin kengät huolimattomasti edelleen. Kävin tarkistamassa jääkaapin oven lappujen varalta ja sainkin yllätyksekseni lukea hyviä uutisia. Mutsi oli lähtenyt kaverilleen saunailtaan ja tulisi vasta myöhään yöllä, jos ollenkaan. Faijakin vain pyörähtäisi vaatteet vaihtamassa ja painuisi perään. Ruttasin vaalean lapun ja viskasin sen roskiin. Samassa ovikello jo soikin ja mä huomasin pikkuikkunasta vähiin vaatteisiin pukeutuneet vaaleatukkaisen tytön.
”Satu”, mä virnistin ja ryntäsin avaamaan ovea.

”Mä heitän sut samalla ku painun jonnekki”, mä sanoin ja nostin varakypärän hyllyltä.
Satu kiskoi juuri paitaa päällensä ja räpytti silmäripsiään hymyillen.
Mä lähdin jo edeltä ulos ja koitin miettiä mitä mä seuraavaksi tekisin. Voisin vaikka lähteä Ikelle.
”Tuu jo!” ärjyin potkiessani derbiä käyntiin.
Moottorin ulvahtaessa Satu kipitti kiireesti kypärää päähänsä kiskoen mun luo ja hyppäsi taakse. Tunsin käsien kietoutuvan tiukasti mun ympärilleni ja kun mä lähdin kaasuttamaan, hapuili toinen koura housujeni etumusta. Tunsin kylmien väreiden karehtivan selkääni pitkin, kun vaihdoin vaihetta suurempaan ja yritin päästä Satun kotitalolle mahdollisimman nopeasti.

Olin tyytyväinen itseeni, kun parkkeerasin derbin ränsistyneen talon pihalle. Olin löytänyt etsimäni, Marin talon. Jätin kypärän roikkumaan sarveen ja kevein askelin kävelin ovea kohti. Koputin siihen pari kertaa ja pörrötin hiuksiani odottelun lomassa.
”Mitä asiaa?” kuulin matalan äänen kysyvän samalla kun kahva kääntyi alaspäin ja ovi avautui.
Tuijotin sumeisiin, siellä täällä harhaileviin silmiin ja tunsin viinan pistävän hajun sieraimissani. Virnistin ja ojensin kättäni ukkoa kohti.
”Maria olisko saatavilla?” kysyin pirteästi ja tiesin kuulostavani joksenkin epäilyttävältä.
Juoppohullu tuijotti mua hetken aikaa kulmat kurtussa, ennen kuin horjahdellen väistyi ja avasi ovea hiukan enemmän. Mä ujuttauduin sisälle ja jätin kenkäni huolimattomasti pieneen eteiseen.
”Eikä mitää peliä sitte, onko selvä?” mies sammalteli yrittäessään tarkentaa katsettaan omiini.
”On on”, vastasin ohimennen ja kurkistelin pitkin taloa löytääkseni Marin.
”Yläkerrassa”, mies vinkkasi.
Mä nyökkäsin ja harpoin epämiellyttävästi natisevat portaat ylös. Samassa mä jo tupsahdinkin pahvilaatikoiden valloittamaan huoneeseen, jonka uumenista mä erotin yhtä laatikkoa tonkivan tytön.
”Moi”, virnistin rennosti ja raivasin tieni Marin luo.
”Jasse! Mitä... Mitä sä täällä teet?” tyttö kysyi hämillään, eikä ehtinyt edes säikkyä ihmetykseltään.
”Tulin vaa kattelee mite mun uusi paras kaveri pärjäilee”, hymähdin ja istahdin petaamattomalle sängylle.
Posket hiukan punoittaen Mari nousi ylös ja sulki pikaisesti pahvilaatikon.
”Mm... Aha. Mulla ois nyt vähän kiire...”
”Mä voin auttaa sua?” ehdotin iloisesti ja hetken aikaa onnistuin katsomaan tyttöä suoraan silmiin.
Nopeasti tuo kuitenkin käänsi katseensa ja pyöritteli käsiään vaivaantuneena.
”Tekisin mielellään ihan ite..”
Olin havaitsevinani pienen ärtyneisyyden tytön äänessä, mutten antanut sen häiritä.
”Voin vaikka ruuvata ton hyllyn kii?” mä sanoin ja nyökkäsin valkoista lankkuhyllyä kohti.
Mari veti syvään henkeä, katsoi kulmat rutussa hyllyä ja nyökkäsi sitten vastahakoisesti.
”Kai sä sit voit”, tyttö sanoi.
Mä hymyilin ja taputin tuon päälakea hyllyn luo kävellessäni.
”Onko teillä akkuporakonetta?”
”Alakerrassa, yhessä laatikossa. Mä haen”, tyttö kiirehti sanomaan.
Nyökkäsin ja istahdin puisen koulupöydän päälle valkoisen pahvilaatikon viereen. Marin mentyä mun uteliaisuuteni pisti ranttaliksi ja aloin kaivella laatikoiden sisältöjä kiinnostuneena. Yhdestä löysin alushousuja ja rintaliivejä, joita ei voinut tätimäisiksi luonnehtia. Pitsiä siellä, pitsiä täällä.
Natisevat portaat olivat hyödyksi mulle. Suljin nopeasti tutkimani laatikon ja istahdin takaisin pöydän päälle. Mari ilmestyi huoneeseen vihreän porakoneen ja purkin kanssa.
”Siinä on ruuveja ja sellasta”, tyttö sanoi, kun mä kiitellen otin purkin vastaan ja kaivelin sen sisältöä.
Löysin neljä samanlaista ruuvia ja ne olivat juuri tarpeeksi hyllyn kiinnittämiseen.
”Minne tää tulee?” kysyin kulmiani kohottaen, Marin pohtiessa hetken.
”Tohon koulupöydän yläpuolelle”, tyttö viimein päätti ja osoitti sormellaan haluamaansa kohtaa.
”Selvä.”
Mä aloin ruuvailla hyllykköä seinään ja tunsin Marin katseen selässäni. Tyytyväisyydentunne levisi ympäriinsä, kun mä tajusin tämän taktiikan todella auttavan. Se satanen koristaisi kohta mun lompakkoni sisältöä.

Lähettäjä: öms:) 
Päivämäärä:   18.7.09 11:50:29

jatkoo:)

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   18.7.09 16:28:40

etusivulle :>

Lähettäjä: Trew 
Päivämäärä:   18.7.09 17:33:38

Jeejee, hyvää tekstiä on. Mitään rakentavaa en kyl pysty vääntään nyt, jatkoa odottelen :)

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   18.7.09 20:04:04

Mari

Mä katsoin kuinka Jasse ruuvasi viimeisen ruuvin seinään ja perääntyi katsomaan työnsä tulosta.
"Siinä se nyt olis", se virnisti ja kääntyi katsomaan mua odottava ilme kasvoillaan.
"Kiitos", pinnistin hymyn kasvoilleni ja nyökkäsin Jasselle hyväksyvästi. Poika kääntyi katsomaan mua silmissään sellainen ilme, joka olisi saanut jokaisen tytön nuolemaan maata Jassen jalkojen alla, mutta mua tuo ilme ärsytti suunnattomasti. Käänsin katseeni takaisin lähimpään laatikkoon ja kaivoin kaikki kirjat sieltä lattialle.
"Eikö tauko olisi paikallaan?" Jasse ehdotti lysähtäen istumaan sängylleni, joka päästi natisevan äänen tuntiessaan pojan painon.
"Perjaatteessa, mutta miks mä en tekis tätä loppuun nyt, kun kerta oon alottanutkin?" kysyin merkitsevästi.
"Ei, kun tuu nyt vaan levähtämään tähän mun viereen", Jasse pyysi ja taputti sänkyä vierellään. Mä nousin epävarmana seisomaan, sillä en luottanut poikaan tippaakaan. Mä uskoin arvaavani mitä se täältä oli tullut hakemaan, mutta uskoin myös siihen, että pystyisin potkaisemaan Jassen ulos, jos se yrittäisi jotain, joka ylittäisi soveliaisuuden rajan. Istahdin Jassen viereen ja laskin katseeni yöpöydällä raksuttavaan kelloon. Kuusi illalla, huomenna taas pitäisi palata kouluun ja yrittää tutustua uusiin ihmisiin.
"Mitä sulle kuuluu?" Jasse kysyi saaden mut kohottmaan epäuskoisena katseen itseensä.
"Häh?! Hyvää kai", mutisin.
"Entä itelles?" jatkoin ja pyöräytin pojan huomaamatta silmiäni kohti kattoa.
"Pelkkää hyvää", Jasse hymyili leveästi ja siirsi kätensä mun kättä kohti. Vedin käteni pois sängyltä ja siirsin sen syliini.
"Hei, älä viitsi olla kylmä", Jasse rypisti kulmiaan ottaen kasvoilleen koiranpentuilmeen. Kohautin vain olkiani ja siirryin vähän kauemmaksi pojasta, joka hinasi itseään lähemmäksi mua. Ennen kuin mä tajusinkaan sen käsi seikkaili reidelläni.
"Oiskohan sun aika jo lähteä?", huudahdin kimakasti ja pomppasin ylös sängyltä. Jasse näytti selvästi harmistuneelta eikä se oikein tiennyt mihin olisi kätensä laittanut, kun kohde oli väistänyt sen lähentely-yritykset. Mä en halunnut olla mikään Jassen nukke, jonka se ottaisi, jättäisi ja heittäisi pois. Mä olin nähnyt liikaa sellaista, enkä todellakaan halunnut itse ajautua samaan ansaan.
"Ehkä. Nähdään huomenna sitten kai", Jasse hymähti ja nousi sängyltä. Se oli ilmeisesti päättänyt ottaa taas kylmän viileän asenteen. Portaista kuului ryminää. Musta tuntui siltä kuin mun sydän olisi hypännyt puoli metriä ylös päin ja jäänyt jonnekin kurkun seutuville. Ovi aukesi ja isä astui sisään viinan lemahduksen kera. Mun teki mieli purskahtaa itkuun, mutta pidättelin kyyneleitäni ja odotin, mitä isällä oli asiaa. Yleensä se ei tunkeutunut mun huoneeseeni noin vain.
"Jaaha. Poika on ilmeisesti ollut kiltisti. Minun tyttöni housuihin sinä et käsiäsi laita", isä sanoi yrittäen tarkentaa katsettaan Jasseen ja heristi sormeaan uhkaavasti. Mä tunsin kyyneleiden puskevan pintaan entistä ponnekkaammin ja puna hiipi kasvoilleni. Mua hävetti, hävetti enemmän kuin koskaan.
"Ei ollut aikomuskaan", Jasse hymyili.
"Isä.. Oo kiltti.. Mä.. Mene alakertaan", sanoin ja nieleskelin itkua. Isä loi muhun vielä pitkän harittavan katseen ja sulki sitten oven. Narisevat portaat kertoivat sen todellakin laskeutuvan alakertaan.
"Oliskohan mun aika lähteä", Jasse tuumasi ja asteli ovelle.
"Jasse!" mä huusin vielä anovasti ennen kuin poika kerkesi sulkea oven. Ruskea hiuspehko ilmestyi oven raosta ja tummat silmät katsoivat mua kysyvästi.
"Oo... Oo kiltti äläkä kerro isästä kellekään. Mä.. mä en halua, että muut saa tietää", pyysin ääni täristen.
"En kerro", Jasse lupasi olkiaan kohauttaen. Ennen kuin mä ehdin estää, kyynel karkasi mun poskelleni ja olin varma, että Jasse näki sen, vaikka ovi sulkeutuikin naksahtaen pojan jäljessä.
"SÁATANA!" mä karjaisin niin lujaa kuin keuhkoista lähti ja potkaisin jalkani sängyn reunaan. En välittänyt tykyttävästä kivusta varpaassani, vaan lysähdin sängyn päälle ja annoin itkun tulla. Mun ainut suojamuuri oli alkanut murtua. Ja vielä Jassen edessä. Mitä tässä vielä tarvittaisiin?

Mä istuin tiistaiaamuna uskonnon tunnilla luokan perimmäisessä nurkassa ja piirtelin vihkooni omituisia kieroja kuvioita. Mä olin päättänyt vältellä Jassea tämän päivän. En tiennyt, pystyinkö luottamaan pojan sanaan, että tämä ei kertoisi isästäni, mutta siitäkin syystä halusin pysytellä kaukana Jassesta. Mä en tiennyt miksi se oli yhtäkkiä tunkeutunut meille ja mistä se ylipäänsä tiesi missä mä asuin. Huokaisin ja käänsin sivua, kun edellinen tuli täyteen piirrustuksiani.
"Kohta jaan teille monisteet kotiläksyksi. Huomiseen mennessä palautus", miesopettaja Juhani sanoi ja aloitti kierroksensa Pirjosta, joka otti innostuneena monisteen käsiinsä. Hikipinko, ajattelin ja käänsin katseeni tyhjälle aukeamalle, johon en ollut saanut piirrettyä vielä mitään. Kirjoitin aukeaman vasempaan ylänurkkaan kaksi sanaa "Jasse" ja "sámperi".
"Tässä meidän uudelle tytöllekin tällainen. Olet ilmeisesti tämän alueen jo opiskellut, mutta jos haluat, niin voit tehdä monisteen", Juhani hymyili ja jatkoi kierrostaan. Vilkaisin kerran monistetta ja tungin sen laukkuuni. Kello soi ja mä nousin vauhdilla ylös tuolistani ja ryntäsin ovelle.
"Mari!" joku huusi perääni. Tunnistin huutajan äänen ja kiihdytin vauhtiani. Mä en kaivannut Jassea nyt enkä huomennakaan. Mä en tarvitsisi poikaa mihinkään.

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   18.7.09 20:43:20

Ihanaa ku te jatkatte näin tiheeseen tahtiin :).

Miks te kirjotatte niin vähän virheitä, mä en saa nipottaa :<<

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   18.7.09 20:45:25

Figaro// haha :D kyllä sä kuulet tuut vielä virheitä löytämään ainakin mun teksteistä ;)

Lähettäjä: omgdaa 
Päivämäärä:   19.7.09 00:12:31

Ihana tarina, ihanan hyvin kirjotettu (---: Ja ainaki alusta vaikuttaa aika erilaiselta tarinalta tai silleen (:

Lähettäjä: Silja 
Päivämäärä:   19.7.09 01:51:31

saitte uuden lukijan :) Mut on se kyl kiva et te kirjottte noin tiheesti :))

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   19.7.09 12:02:23

kiitos paljon kommenteista <3 :) Seiväs kirjoittelee ens yönä tai huomenna oletettavasti, tänään sillä on veljensä rippijuhlat, niin ei kerkeä! Jatko siis odotellessa ;>

Lähettäjä: Trew 
Päivämäärä:   19.7.09 23:09:40

Noh noh tämähän tippuu :D

Lähettäjä: Aidanseiväs 
Päivämäärä:   20.7.09 00:08:40

[ Jasse ]

Pieni hymynpoikanen ilmestyi mun kasvoilleni, kun selvästi huomasin kuinka Mari alkoi ääneni kuultuaan kiihdyttää askeleitaan. Vaihdoin nopean kävelyn rennoksi hölkäksi ja hetkessä harpoin meitä erottavat metrit umpeen. Laskin kourani tytön kapeille olkapäille ja puristin niitä lujasti, jonka vuoksi Mari painuikin kumaraan ja irvisti hiljaa. Tunsin summassa ilmaan huitaistun käden osuvan mua otsaan ja päästin otteeni hyväntuulisesti nauraen irti.
”Mitä tyttö? Hei mä ajattelin että voisin heittää sut koulun jälkee kotii?”
Irvistin hiljaa, sillä mä en mielelläni kuluttanut kallista bensaa toisten raijaamiseen.
”Kuule Jasse mä...”
”Hyvä! Nähää sit koulun jälkee”, mä keskeytin tytön aloittaman lauseen, pörrötin tuon hiuksia sekaiseksi mytyksi ja painelin sitten ennen vastalauseita pihalle.
Etsin Iken nopeasti käsiini ja virnistin leveästi tuon sytytellessä sätkäänsä.
”Oot mulle kohta satasen auki”, iskin silmääni ja vedin ojennetusta askista yhden syöpäkäärön huulieni väliin.
”Jasse, sun taktiikkas ei tehoo pätkän vertaa”, Ike mumisi epäselvästi sytyttäessään mun tupakkaa.
Mä vilkaisin tuota kulmieni alta ja naurahdin hiljaa.
”Voi sä et tiedäkää”, mä hymähdin salaperäisesti ja vedin pitkät savut.
Ike vain puisteli päätään ja nojautui koulun seinää vasten. Erotin paksuilla mustilla tusseilla kasiluokallamme kirjoitettuja tekstejä sen vaaleasta pinnasta ja puistelin päätäni hymyillen. Oli sekin aikaa.
”Millo bileet?” Ike kysyi heti Roopen nähtyään.
Jätkä käveli leppoisasti meidän luoksemme ja tervehti nopeasti.
”Ensloppuna. Fannilla.”
Nyökyttelin ja mietin, oliko mulla mitään. Ei tietenkään ollut, koska mä en koskaan tehnyt mitään kenenkään muun kuin Roopen ja Iken kanssa. Pojista mun mieleeni välähtikin heti Marin kuva. Mun pitäisi pyytää se seuraksi ensimmäisenä, ettei Ike iskisi missään väliin.
”Mun pitää mennä käymää kusella”, sanoin nopeasti ja ojensin puoliksi poltetun sätkäni Roopelle, joka tyytyväisenä vain kuittasi mun ole hyväni pään nyökkäyksellä.
Lähdin kädet farkkujen taskuissa kävelemään sisälle päin ja yritin onkia Maria katseellani esiin. Tyttö oli tuntunut hävinneen maan alle. Tai ainakin nurkan taakse.

”Mari!”
Tyttö seisoi vessan oven edessä odottamassa sen vapautumista. Mut nähtyään se kääntyi nopeasti selinpäin ja alkoi rummuttaa sormiaan puskassa pitämäänsä kättä vasten.
”Moi”, mä virnistin kun sujahdin tytön kasvojen eteen ja kyykistyin niiden tasalle.
”No hei. On muuten ärsyttävää, että sä aina sanot tuon saman moin”, tyttö ärähti aidosti hermostuneena ja mulkaisi mua pahasti kulmainsa alta.
Mä vain naurahdin huvittuneena ja puistelin päätäni.
”Hei Mari”, hymyilin lämpimällä äänensävyllä ja koitin tavoittaa tuon silmät.
Tyttö vain tuhahti epäuskoisena ja löi kerran nyrkkinsä punaista näyttävää ovea vasten.
”Täällä on muitaki ihmisiä!” tyttö huusi valkoiselle maalipinnalle ja huokaisten retkautti päänsä taaksepäin.
Mä hivuttauduin lähemmäs tyttöä ja painoin kasvoni vain parin sentin päähän sen kasvoista. Hämmentyneenä Mari vetäytyi suoraksi seinää vasten ja rutisti hiukan kulmiaan.
”Mitä sä teet?”
Yritin pitää vakavan ilmeen kasvoillani, kun laskin oikean käteni tytön toiselle puolen ja varovasti ujutin vasemman käteni sivelemään tuon hitaasti punehtuvaa poskea.
”Mari, Mari, Mari”, mä hymyilin vinosti ja laskin pääni niin lähelle, että meidän nenänpäämme koskettivat toisiaan.
”Jasse..” Marin ääni värähti hiljaisella käytävällä.
Painoin huuleni hyvin hellästi tytön huulia vasten silmiäni sulkematta. Tuo veti nenällään keuhkot täyteen happea ja suoristui jäykäksi niin kiinni seinää kuin saattoi. Samassa vessan ovi jo avautui ja pari seiskaluokkalaista tyttöä astuivat ulos valtavan hajupilven saattelemina. Ne tuijottivat meitä huuli pyöreänä ja vaaleatukkainen tirskahti hiljaa. Tunsin hymyn kohoavan kasvoilleni, mutten silti irrottanut huuliani Marin lämpimistä mansikkahuulista. Tyttö oli kai niin shokissa, ettei tajunnut estellä. Tai sitten se vain piti koko tilanteesta.
”Jassella on tyttöystävä!” mustatukkainen huudahti ja lakkapullot laukuissa kolisten tytöt ryntäsivät levittämään juorua.
Mun keskittymiseni herpaantuessa Mari pyörähti nopealla liikkeellä oikean käteni alta vessaan ja löi oven lujaa lukkoon nenäni edestä. En voinut olla nauramatta tuolle äkäpussille, joka ei voinut myöntää olevansa kiinnostunut musta.
”Mä ootan sua tuolla parkkipaikalla koulun jälkee”, huusin suljetulle ovelle, mutten kuullut sisältä edes tasaista tuhinaa, joka tytöstä varmasti lähti tällä hetkellä.
Nauraen mä lähdin rennosti lampsimaan koulun käytävää pitkin ja pörrötin hiuksiani hajamielisenä. Kyllä mä vielä tuosta muijasta satasen saisin.

”Pitkät kuset sulla”, Ike totesi, kun pääsin tupakkanurkallemme juuri kellon soidessa.
Roope hymähti hänkin pilkettä silmäkulmassaan ja yritti näyttää tietäväistä naamaa.
”Taisi siinä paskatkin jossain vaiheessa pönttöön livahtaa”, virnistin leveästi ja pyöräytin tiukalla niskaotteella yhden seiskaluokkalaisen penikan nurin.
”Jasse!” opettajan tiukka huudahdus kuului lähettyviltä.
Mä vain irvistin englanninmaikalle lammasmaisesti ja pujahdin sisälle valuvan massan mukana ahtaaseen ala-aulaan. Koitin vaivihkaa bongata Maria, mutta luultavasti tyttö oli lukittautunut vessaan maailman tappiin asti. Mikäs siinä, voisimme me tuon satasen arvoisen rituaalin sielläkin suorittaa, ei olisi mun ensimmäinen kerta koulun vessassa.
”Ikee! Mitä meillon?” mä huusin mölinän yli ja huomasin mua päin kädet levällään kävelevän Fannin.
”Jasse mun pikku nuppu. Tuuthan sä viikonloppuna?” tyttö hymyili pörröisen otsatukkansa alta ja halasi mua lujasti.
”Tottakai”, mä hymyilin ja jätin toisen käteni rennosti tuon olan ympärille.
Fanni hymyili kuin naantalin aurinko tiukissa pillifarkuissaan ja harmaassa, linjoja korostavassa neulepaidassaan. Sitä katsellessa mä melkein kaipasin sitä aikaa, kun seurustelin tytön kanssa. Se oli varmasti mun pisin suhde koskaan. Sitten meidän puolivuotispäivänä tyttö tuli mun luo itkien räkäkännissä ja sammalteli ettei voisi olla mun kanssa. Mä kuulemma pelasin muiden kanssa vaikka Fanni oli mun ainoa silloin ja mä taisin aidosti tykätä tytöstä.
Se oli kuitenkin mennyttä ja tyttö eli iloista sinkunelämää. Mun jälkeeni se oli hetken säätänyt Laurin kanssa, mutta siihen se sitten jäikin parin viikon jälkeen. Silmäkulmastani mä huomasin Marin astelevan laukkua paremmin olalleen kohennellen vessoilta päin. Huomasin tytön katsovan meitä päin ja puristin Fannin hiukan tiukemmin lähelleni. Pitäisihän Maria vähän hiillostaa, antaa sille aihetta mustasukkaisuuteen niin se tajuaisi kuinka kovasti halusi mut.
Naurahdin leppoisasti ja vaihdoin vielä nopean ranskalaisen poskisuukon Fannin kanssa, ennen kuin häivyin Iken perässä kohti fysiikanluokkaa.

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   20.7.09 13:08:26

Mari

Mua ärsytti. Olisin voinut lyödä nyrkkini äidinkielenluokan ovesta läpi. Mä en ymmärtänyt Jassea alkuunkaan ja mikä pahinta, en ymmärtänyt itseäni. Mulla ei ollut aavistustakaan siitä, miksi mä tunsin hirvittävän muljaduksen vatsassani, kun näin Jassen kaulailevan milloin kenenkin tytön kanssa kuiskimassa sen korvaan nättejä sanoja, joita se ei tarkottanut pätkän vertaa. Tytöt sen kainalossa kihersivät ällöttävästi kiihkosta huumaantuneet silmät Jassea tuijottaen.
"Pérhanan pérhana", mä ärähdin itsekseni ja istahdin punaiselle pehmeälle sohvalle odottamaan, että luokan ovi aukenisi. Mä en tajunnut miksi Jasse oli ylipäätään suudellut mua tai miksi mä olin antanut sen tapahtua. Tietenkin mä olin ollut jäykkänä seinää vasten ja olin pitänyt huulet tiukasti yhdessä näyttääkseni, että mua ei kiinnostanut, mutta miksi mä en yksinkertaisesti ollu tökännyt poikaa pois päältäni? Ja sitten kun mä olin vielä nähnyt sen halailevan ja pussailevan sen yhden tytön kanssa, jonka nimeä en tiennyt.
"Se on täys idiootti", huokaisin itsekseni ärtymyksen velloessa sisälläni.
"Niin kuka?" tuttu ääni kysyi huvittuneesti vierestäni. Ponkaisin hurjalla vauhdilla ylös ja olin siinä rytäkässä törmätä oppilaslaumaan.
"Sinä", sähähdin hampaideni välistä ja siirryin kauemmas pojasta, joka selvästikin yritti pidätellä nauruaan.
"Kuule, tuut sitten tonne parkkipaikoille koulun jälkeen niin nakkaan sut kotiin", Jasse muistutti sadannen kerran.
"En varmasti tuu", inahdin ja huomasin luokanoven avautuvan. Pakenin Jassen tiukan katseen tieltä omalle paikalleni jälleen kerran luokan takanurkkaan ja kaivoin kirjat esille välittämättä sen kummemmin Jassesta, joka heitteli mulle vähän väliä koko tunnin ajan paperilappuja. Vilkaisemattakaan niiden sisältöä, heitin ne takanani olevaan roskikseen samaa tahtia, mitä pulpetilleni ilmestyi.
"Lue nyt sáatana", Jasse muodosti äänettömät sanat huulillaan ja heitti taas lapun pulpetilleni.
"Jasse ja Mari!" kajahti kirkas petolintumainen opettajan ääni luokassa ja hitaasti mä kohotin katseeni leiskuvan punatukkaiseen naiseen, joka seisoi luokan edessä liitu kädessään ja näytti jokseenkin vihaiselta.
"Iiro, ota se lappu Marin pulpetilta ja lue ääneen koko luokalle!" Tastula komensi osoittaen koskemattomaan lappuun, joka lepäsi mun pulpetilla. Yhtäkkiä mun teki mieli tarttua lappuun ja heittää se pois, sillä en olisi halunnut tietää mitä siellä luki. Iiro oli kuitenkin nopeampi ja sieppasi lapun vilkaisten nauruaan pidättelevään Jasseen, joka piti nyrkkiään suussaan, ettei olisi revennyt ääneen tilanteen "koomisuuden" vuoksi. Iiro vilkaisi lappua, luki sen, vilkaisi Jassea, luki uudestaan ja repesi niin raikuvaan nauruun, etten koskaan ollut kuullut sellaista remakkaa.
"Iiro ryhdistäydy ja lue se!" opettaja komensi lähestyen nauravaa poikaa, joka välittömästi lopetti nauramisen ja tarttui arvokkaan näköisenä uudestaan lappuun aloittaen hitaan ja selkeän lukemisen:
"Rakas Mari, mä en tiedä miten sä teet sen, mutten voi irrottaa katsettani susta. Sun perseesi haluttaa mua hyvin paljon, eikä sun ihanan kiinteissä pitsiliivien peittämissä rinnoissasikaan ole mitään vikaa. Haluaisin koskettaa niitä roimasti, mutta hellästi. Voisitko suoda minulle sen mahdollisuuden? Jassesi." Tämän luettuaan Iiro purskahti uudelleen nauruun ja opettajan kasvot vääristyivät peitellystä raivosta. Mä en kuullut enkä nähnyt enää mitään. Mua hävetti, olin punaisempi kuin koskaan ja ennen kaikkea vihainen. Mä en kestänyt enää hetkeäkään samassa luokassa Jassen kanssa. Nousin ylös, nappasin lapun Iiron kädestä ja kävelin Jassen eteen vihaisempana kuin olin vielä koskaan ollut.
"Sä oot täys paskapää!" huusin ja läppäsin poikaa terävästi poskelle. Ryntäsin ulos luokasta enkä palannut sinne enää.

Mä olin juossut suoraa päätä kotiin, sillä en halunnut nähdä enää Jassea silmissäni. En tiennyt tarkasti, miksi lappu oli saanut mut niin raivoisaksi, mutta sen tiesin, etten ikinä ollut ollut niin vihainen kellekkään miespuoliselle henkilölle. Mä toivoin, etten olisi ikinä saanut tietää koko lapun sisältöä ja olin ennen kaikkea tyytyväinen siihen, etten ollut lukenut muita pulpetilleni satelevia lappuja. Huokaisin raskaasti ja avasin oven. Isä oli tapansa mukaan kännissä, tällä kertaa se istui eteisessä selkä seinää vasten ja nauraa hohotti heitellen ulkoa hakemiansa tikkoja seinään.
"Isä!" huusin kimakasti ja vedin kaikki tikat tämän kädestä pois. Nakkasin ne pihalle portaiden juureen ja heitin laukkuni keittiön puolelle.
"Nouse ylös", pyysin ja tartuin miehen käteen.
"Ei, tässä on kivaa", Petteri hohotti ja yritti vetää kätensä pois otteestani.
"Ei ole, nouse. Oo kiltti", pyysin ja nykäisin isän kädestä rajusti. Nykäisylläni ei ollut mitään vaikutusta, päinvastoin. Isä nauroi entistä enemmän ja ryhtyi nyt heittelemään kenkien pohjista tippuneita kivenmurikoita seinään.
"Nouse, oo kiltti", kuiskasin voimattomasti, mutta isä vilkaisi mua kerran ärtyneesti ja jatkoi sitten touhujaan.
"Ei sitten, jää siihen", huokaisin ja laahustin väsyneenä omaan huoneeseeni. Mä heittäydyin sänkyni päälle ja kaivoin farkkujeni takataskusta rypistyneen lapun. Luin sen uudelleen ja uudelleen enkä uskonut lukemaani. Se oli ällöttävintä, mitä mulle oli koskaan sanottu. Lappu kädessäni mä nukahdin ja näin unta, yllätys yllätys, Jassesta.

Lähettäjä: rainbow 
Päivämäärä:   20.7.09 13:17:26

luin äsken kaikki läpi ja aivan ihana ! :OO jatkakaas tänäänkin vielä ! alan ehdottomasti seuraamaan.
tuo viimeinen pätkä oli tosi hyvä ! nauroin ihan hulluna.

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   20.7.09 23:43:35

ylös hop

Lähettäjä: Tripi 
Päivämäärä:   21.7.09 07:58:31

Mä en pysty töissä kommentoimaan mitään, valittaa että "ei proxyja".. mutta lueskelen ja pidän lukemastani!

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   21.7.09 11:42:23

Tänään illalla ja ens yön puolella tulee luultavasti kunnon kirjoitusbuumi, siinä on sitten luettavaa ;) en varmasti vielä voi luvata, mutta näillä näkymin tulee, ellen sitten nukahda kesken kaiken :'D

Lähettäjä: Aidanseiväs 
Päivämäärä:   21.7.09 18:00:31

[ Jasse ]

Vielä Marin dramaattisen lähdönkin jälkeen luokassa vallitsi loppumaton naurubuumi, eikä edes itkun partaalla karjuva opettaja saanut meidän keskellämme vallitsevaa hilpeyttä kuriin.
Mä olin enemmän kuin tyytyväinen siihen, että lapun sisältö oli luettu ääneen koko luokalle. Ainakin Mari oppisi vastedes lukemaan ne omassa rauhassaan. Kello soi ja yhä siellä täällä tirskuva oppilaslauma lähti maleksimaan ulos luokasta. Mä nousin laiskasti ylös tuoliltani ja heitin painavat kirjat reppuuni homehtumaan.
”Jasse! Sä voisit jäädä tänne vielä hetkeksi. Olisi juteltavaa”, Tastulan hermostunut ääni sanoi pöydän takaa.
Ike pysähtyi empivästi ovelle ja mulkaisi naiseen vihaisesti. Mä vain huiskaisin ilmaa kädelläni.
”Tuun kohta”, virnistin rennosti Iken tuhahtaessa ja kadotessa ovensuusta.
Tastula nousi rullapenkiltään ja käveli hitaasti sulkemaan oven. Mä istahdin sen pöydänreunalle ja otin pinon päällimmäisen lapun, joka sattui olemaan mun viimevikkoinen äidinkielenkokeeni. Nurkassa komeili punaisella tussilla piirretty nelonen.
”Sä taidat jo tietää mitä mun asia koskee”, nainen totesi vilkaisten merkitsevästi mun kässiäni lepäävää paperia.
Hymyilin pirteästi ja nyökkäsin.
”Olen myös tietoinen siitä, etteivät muutkaan aineet ole sujuneet sen paremmin. Paras numero koko vuonna oli kuusi plussa!” Tastula rääkäisi jo hiukan turhautuneena mun välinpitämättömästä asenteestani.
Olinhan mä kaikenmaailman tukiopetuksissa ravannut, mutten mä jaksanut sitä kraakkua kuunnella sen kauempaa kuin muitakaan opettajia. Yksi ämmä muiden joukossa.
”Sä tiedät kyllä ettet pääse mihinkään opiskelemaan. Haluatko sä tosiaan tuossa iässä ryhtyä työelämään huonoissa hommissa, joiden palkka riittää juuri ja juuri viikon leipään? Entäs sitten kun sulle tulee perhe elätettäväksi…”
”Turpa kiinni”, mä ärähdin ja viskasin kokeen takaisin naisen nenän eteen.
Tastula vilkaisi mua huolestuneena päätään puistellen. Tukkisi turpansa pérkele.
”Sun aseenteellesi ei voi kukaan mitään. Paitsi sinä itse”, nainen sanoi filosofisesti.
Pyörittelin silmiäni turhautuneena ja nousin seisomaan.
”Tää oli sitte varmaa tässä?” ärähdin ja lähdin kävelemään ovelle.
”Ja Jasse! Lopettaisit sen Marin härnäämisen.”
Tuhahdin ja löin oven lujasti kiinni perässäni. Se mun elämästäni tiennyt paskan vertaa. Enkä mä Maria härnännyt, tarjosin sille vain mahdollisuuden päästä niiden joukkoon, joita muut katsoivat ylöspäin.

”Luu kurkkuu sillekki”, Roope tokaisi, kun mä olin saanut selvitettyä Tastulan asian jätkien tietoon.
”Se on puutteessa elävä harakka jolla on vieläki tiukka neitsytpillu”, Ike ilmoitti oman mielipiteensä jämerästi.
Mä naurahdin huvittuneena ja vilkuilin mahdollisimman tavanomaisesti ympärilleni. Maria ei näkynyt missään ja mä aloin todella huolestua, ettei mulla enää olisi mitään mahdollisuuksia sen rahan suhteen. Vaikka mä en tytöstä piitannutkaan, teki mun silti mieli jatkuvasti koittaa saada siitä selvää. Ainakin mä tiesin jotain sen faijasta, juoppo jolla ei ollut edes varaa rempata käsiin lahoavaa taloaan. Mari joutui varmaan pyörittämään koko huushollia. Pieni säälinpistos käväisi rinnassani, mutta nopeasti mä pyyhin sen pois. Ei ollut mun ongelma.
Ike pössytteli tupakkaansa tapansa mukaan eikä välittänyt nopeaa tahtia lähestyvästä englanninmaikasta, joka tuskin aikoi tulla pyytämään tulta tai jämiä. Roope leikki tylsistyneen näköisenä zipollaan ja näytti kadonneen täysin omaan maailmaansa. Mä huokaisin ja valuin istumaan kivilaattojen päälle. Kuuntelin puolella korvalla Iken kirousryöppyä ja Roopen hyväntuulista naurua. Paskat mä täällä jaksanut enää roikkua.
”Mihi sä meet?” Roope huudahti hämmentyneenä, kun mä lähdin ripeästi kävelemään tieheni.
”Käyn hankkii sen vítun satasen!”
Potkaisin derbini äkäisesti käyntiin ja ohjastin sen tielle määränpäänäni Mari. Tyttö olisi varmasti kotonaan ja mä olin oppinut siihen, että hauraassa tilassa nyyhkyttävät tytöt kaipasivat lohduttajaa. Kuten mua. Nyt saalis oli helpoimmillaan, joten oli tullut aika paljastaa todellinen luontoni.

”Pérkele!” kuulin huudon kajahtavan sisältä.
Pysähdyin epäröiden sotkuisen autonrotiskon viereen ja kuulostelin muita ääniä. Marin murtunut huuto paljasti tytön itkevä, kai isänsä vuoksi. Puistelin päätäni ja nopein tempaisuin harpoin ovelle. Nykäisin sen auki ja samassa punasilmäinen Mari jo kävelikin muhun kopiksi. Suuttumus vaihtui pelkoon ja säikähdykseen, kun tytön isä heilutti lähes tyhjää viinapulloaan vihaisena ympäriinsä.
”Tänne huora ja siivoa tämä sotku!” mies karjui Marin tuijottaessa muhun lasittunein silmin.
Mä en jaksanut kuunnella taustaölinää enempää. Tartuin kiinni Marin kädestä ja vedin tytön mukanani pihalle.
”Tuu”, mä vain sanoin, kun löin nitisevän oven kiinni ja rieputin yllättävän vähän vastaanhangoittelevan tytön derbilleni.
”Tossa”, ojensin tällä hetkellä ainoan kypäräni tytölle, joka hetken epäröi, mutta veti sen sitten sotkuisten hiustensa suojaksi.
Mä istahdin eteen ja polkaisin moottoriajokin käyntiin. En ollut vielä ajatellut minne mä tytön aioin viedä, mutta samassa muistinkin syrjäisen rannan, joka uuden, suuremman ja avaramman vuoksi oli hylätty lähes kokonaan. Mä kävin siellä silloin tällöin jätkien kanssa ryyppäämässä, eikä me koskaan nähty siellä ketään. Matka ei ollut pitkä, eikä me mun onnekseni törmätty yhteenkään poliisiin. Jätin derbin hajanaisesti pienelle parkkipaikantapaiselle ja odotin rauhassa, kunnes Mari sai kiskottua kypärän päästään.
”Mä käyn täällä monesti rauhottumassa”, valehtelin sujuvasti ja ojensin käteni tyttöä kohti.
Mari tuijotti sitä kuin saastaista eläintä, eikä tehnyt elettäkään tarttuakseen siihen. Mä puuskahdin turhautuneena, kävelin tytön viereen ja otin lujasti tuon hennon käden omaani.
”Mennää, kana”, mä virnistin ja johdattelin tytön pienen puuston ohi rannalle.
Suuret kivet varjostivat joitakin kohtia ja vesi kiilui auringonvalossa täysin tyynenä. Pari lokkia kuului raakkuvan kauempana ja mä erotin pienten lasten siluetit piirtyvän kauempana. Päästin irti tytön kädestä ja istahdin karhealle hietikolle. Kiskoin nopeasti kengät ja sukat jaloistani ja rullasin farkkujen lahkeet ylemmäs.
”Eksä tuu?” mä kysyin virnistellen ja hölkkäsin aivan rannan tuntumaan.
Pysähdyin juuri vedenrajaan ja annoin viileän veden kastella varpaani. Lähdin kahlaamaan veteen, joka oli oikeastaan lämpimämpää kuin mä olin aluksi ajatellut. Vilkaisin hermostuneena taakseni, eikä Marilla näyttänyt olevan aikomustakaan liittyä mun seuraani.
”Pérkele”, kirosin itsekseni ja käännyin sitten kokonaan ympäri.
”Kana! Mätämuna! Ooksä noin vauva ettet uskalla tulla vai mikä siinä on?” mä virnistelin Marin vain puistellessa päätään vastahakoisesti.
Tyttö veti kätensä varovasti puuskaan ja katseli rauhassa maisemia. Nousin nopeasti vedestä ja kävelin takaisin Marin luo. Hiekka oli tarttunut märkiin jalkoihini.
”Tulisit nyt?” mä pyysin ja tuijotin tyttöä vetoavasti.
Kun tuo ei kuitenkaan vastannut mitään, mä vedin t-paidan ja farkut yltäni ja lähdin pelkillä boksereilla uimaan.
”Tuu jos uskallat. Tää vesi on lämmintä”, mä houkuttelin ja hyppäsin kokonaan sukelluksiin veden ollessa tarpeeksi syvää.
Mari empi vielä hetken rannalla, mutta alkoi sitten hitaasti riisua kenkiä jaloistaan. Mä hymyilin tyytyväisenä ja pörrötin kastuneita hiuksiani.

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   21.7.09 21:09:55

Mari

Taas kerran mä alistuin Jassen tahtoon ja olin siitä tavattoman vihainen itselleni. Mä en haluaisi joutua tuon pojan tossun alle, sillä siitä ei seuraisi mitään hyvää. Mua hävetti ennen kaikkea se, että Jasse oli nähnyt minkälainen isä oli mulle, kun se oli täysin viinansa vallassa. Mä emmin vielä hetken ja vedin sitten farkut pois jaloistani. Vilkaistessani Jasseen mä huomasin kiihkeän kiillon ilmestyneen sen silmiin ja suunnitelmieni vastaisesti jätinkin paidan päälleni. Mä en halunnut suoda sille sitä iloa, että se pääsisi näkemään mun mustat pitsiliivini. Musta tuntui pahasti siltä, että Jasse oli jossakin käsittämättömässä vaiheessa onnistunut penkomaan mun laatikoita, ei se muuten olisi voinut tietää mun rintsikoista mitään tai sitten poika oli vain arvannut osuvasti.
"Tuutko sä?" Jasse kysyi hymyillen katse harhaillen mun jaloillani.
"Tuun, jos sä siirrät katseeni jonnekin muualle kuin mun alaosaan", tuhahdin merkitsevästi ja astuin pari askelta saavuttaen veden rajan. Viileä vesi huuhtoi kuumettuneet varpaani ja hymyilin pienesti itsekseni.
"Näkeehän sitä hymyäkin sun kasvoilla", Jasse henkäisi ilkikurisesti ja tuijotti mua niin tiiviisti silmiin, että mun oli pakko kääntää katseeni pois tuosta päänvaivaa aiheuttavasta pojasta. Mä kahlasin hieman syvemmälle, mutten kuitenkaan antanut veden osua paitaani, sillä kankaan kastuessa siitä näkisi loistavasti läpi. Sitä tyydytystä mä en Jasselle aikonut antaa. Se ei koskaan tulisi näkeen tämän enempää multa paljasta pintaa.

"Huhhuh, tää alkaa riittään", sanoin, kun mä tunsin vilunväreiden ravisuttavan itseäni.
"Joko sä nyt lähdet?" Jasse kysyi harmistuneena ja kahlasi hänkin vedestä pois mun perään.
"Joo, en pysty enää olla, kun tulee niin kylmä, mutta ui sä vaan, mä istun tässä hiekalla", naurahdin ja vedin farkut märkien jalkojeni päälle. Jasse kohautti olkiaan vienosti hymyillen ja kääntyi sitten takaisin veteen kadoten uppeluksiin. Mä hengitin pari kertaa syvään ja yritin tasata ajatuksiani. En kuitenkaan voinut sille mitään, että silloin, kun mun ajatukseni eivät olleet tuossa vedessä kahlaavassa pojassa, mä ajattelin isää ja sen sanoja; "Tänne huora ja siivoa tämä sotku." Isä ei ollut koskaan ennen sanonut mulle niin ja tunsin kyyneleen kihoavan silmäkulmaani, kun vain ajattelinkin noita sanoja. Pyyhkäisin vasemmalla kädelläni poskelle vierähtäneen vesipisaran pois ja yritin pidätellä purskahtamista itkuun. Mä olin nykyisin niin hélvetin herkkä. Ei tarvittu paljoa, että mut sai itkemään. Mä työnsin kädet taskuihin ja tartuin rypistyneeseen paperin palaseen. Vedin sen ulos taskustani ja tajusin sen olevan lappunen, jonka sisällön olin kuullut koko luokan edessä. Raivo kiehahti sisuksissani, enkä voinut estää kyyneleitä, jotka purkaantuivat sisuksistani raivon ja surun saattelemina.
"Mari, itketkö sä?" Jasse kysyi huolestuneena, ehkä hieman hätääntyneenäkin.
"Ei, en mä itke", niiskaisin ja pyyhin maahan heitetyn hupparini hialla enimmät kyyneleet pois.
"Miks musta tuntuu, että sä et puhu totta?" Jasse kysyi terävästi tullen mun eteeni seisomaan. Mä ponkaisin pystyyn ja tajusin seisovani vajaan kymmenen senttimetrin päässä Jassesta. Sen ripsissä oli särkyneitä vesipisaroita ja poskilla valui vettä. Mä en halunnut tunnustaa itselleni, että olin juuri ajatellut pojan olevan älyttömän hyvännäköinen siinä hiukset märkinä seistessään. Ravistin rivakasti päätäni unohtaakseni epämiellyttävien ajatusten luokkaan tunkemani tajunnanvirtauksen. Puristin edelleen paperilappua nyrkissäni.
"Mikä on?" Jasse kysyi hiljaa sivellen sormellaan enimmät kyyneleet pois poskiltani.
"Mä... Ei... Anna anteeksi, mä en tarkottanut olla näin herkkä, mä vaan.. Äh, ihan sama", puuskahdin lopulta, kun en osannut sanoa mitään.
"Ei se haittaa", Jasse hymähti eikä vieläkään vetänyt kättään poskeltani. Hitaasti mä tajusin kuinka sen huulet lähestyivät omiani ja viime hetkellä peräännyin pukaten poikaa rintaan.
"Öh.. Tää taitaa kuulua sulle", mutisin ja ojensin paperilapun Jasselle, joka otti sen vastaan hämmennyksissään ja selvästi ärtyneenä. Mä tiesin, että yleensä kukaan tyttö ei kieltäytynyt sen suudelmasta ja saatoin jopa uskaltaa arvata, että tää oli ensimmäinen kerta. Mä katsoin parhaaksi poistua paikalta ennen kuin Jasse kävisi mun kimppuuni.
"Mun on pakko lähteä. Oli mukava nähdä", mutisin ja juoksin pois hylätyltä uimarannalta niin nopeasti kuin kykenin. Edessä olisi neljän kilometrin kävelymatka, mutta mua se ei haitannut. Kunhan vain pääsisin mahdollisimman kauas Jassesta. Kauas pojasta, joka sai mun tunteet myllertämään voimakkaammin kuin kukaan muu.

Lähettäjä: Aidanseiväs 
Päivämäärä:   21.7.09 21:45:53

[ Jasse ]

Tuijotin kauan aikaa Marin loittonevaa selkää ja revin ärtyneenä käsissäni puristaman paperilapun hiekan sekaan. Potkaisin ruskeita hileitä ilmaan jalallani ja lysähdin vettä valuvana istumaan vaatteideni viereen. Miten mä koskaan onnistuisin voittamaan tuon tytön puolelleni? Se olisi kai välttämätön toimenpide, ennen kuin se avaisi haaransa mun käyttööni.
Huokaisten puistelin enimmät roskat pois t-paidastani ja kiskoin sen haukotellen ylleni. Vasta nyt huomasin viileän tuulen ja kaivoin Ikeltä ostamani melkein tyhjän sätkäaskin farkkujeni taskuista. Vein yhden huulilleni ja sytytin sen punaisella sytkärilläni, jota sauhuja vedellessäni pyörittelin kädessäni. Puhelin soi ja rikkoi lähes täydellisen hiljaisuuden, joka rannalla vallitsi.
”No?” mä kysyin painaessani vihreän luurin kuvaa.
Ike selitti jotain ilmaisista juomista ja rattoisasta yöstä, joka tänään meitä odottaisi. Mä myönnyin piristyneenä ja virnistin leveästi ajatellessanikin sitä hetkeä, kun mä huomenna heräisin armottomaan päänsärkyyn ja juoksisin vessaan, jonne hyvällä tuurilla ehtisin ennen laatan lentämistä. Koulussakin yksi päivä ilman meitä olisi varmasti kaikille suuri nautinto.
Vedin vaatteet ylleni ja lähdin viimeisiä savuja vedellen derbiäni kohti. Tuhahdin hiljaa ja tumppasin tupakan asfalttiin samalla kun nostin kypärän päähäni ja istahdin ajokkini kyytiin. Polkaisin sen käyntiin ja lähdin kaasuttamaan kotia kohti, joka hyvällä tuurilla olisi jälleen tyhjillään.

”Ikee”, mä huusin pusikon keskeltä ja nauroin remakasti.
Housut roikkuivat myttynä nilkoissa samalla kun jätkä hoiperteli mun luokseni.
”Mitää?” se kysyi virnistellen ja katsoi mua harhailevin silmin.
”Voisiksä nostaa mun housut?” mä pyysin Iken vain kumartuessa epätasapainoisesti alas.
Pian housut olivat jälleen tukevasti mun jaloissa ja kaulaillen me lähdimme takaisin muiden luo. Kuulin raikuvaa laulua, jota en heti meinannut tunnistaa. Jossakin päin näkyi katujen vilkkuvia valoja, kun mä hörppäsin kaljapullon viimeisetkin sisällöt kurkkuuni ja viskasin sen hyvillä mielin puiston siististi leikatulle nurmikolle. Eiköhän joku pullonkerääjä sen siitä veisi mennessään. Heti porukan luo päästyämme mun käsiin lyötiin uusi, valmiiksi korkattu pullo, jota mä aloin kumota sisuksiini nopealla tahdilla.
Ilta tuntui venyvän ja venyvän. Porukka veti slaageja pitkin kaupunkia, pulloja tyhjeni enemmän kuin laki salli eikä kenenkään kunnossa ollut kehumista. Kun me viimein puoli kuuden aikaan lähdimme kotiin, en mä ollut pysyä pystyssä lainkaan. Nauraa hekotin mitään sanomatta kilpaa vieressäni kävelevän Iken kanssa.
”Mut me nähään sitte huomenna”, jätkä sammalteli, kun jatkoi vielä matkaansa.
Mä käännyin pienemmälle tielle, jota pitkin pääsin kotiin. Ovella mä kaivoin avainta taskustani, mutten löytänyt sitä mistään. Koputtelin ja pimpotin ovikelloa, mutta ilmeisesti mutsi ja faija eivät olleet kotona. Kirosin itsekseni ja lysähdin huonovointisena portaikolle istumaan. Siinä mä sitten kai punkkaisin koko yön.
Samassa loistava ajatus kävi huurteisten aivojeni läpi. Mä nousin ja lähdin haparoimaan hymy huulilleni takertuneena Marin kotia kohti.

”Avaaa!” karjuin ovella ja paukutin sitä molemmin käsin.
Mun pääni oli jo hiukan selvennyt pirteän yöilman vuoksi, mutta silti mä en pystynyt kunnolla hallitsemaan itseäni. Kesti vielä monta minuuttia, kunnes sisältä alkoi kuulua hätäisiä askeleita. Väsynyt Mari tuijotti mua oven takaa ja tiesin sen haistavan viinan lemun. Ovi heilahti samassa, mutta mä onnistuin iskemään käteni väliin.
”Jasse!” Mari karjaisi huolestuneena, kun mä änkesin itseni väkisin sisälle ja kävelin märillä kengilläni suoraan sohvalle.
Läheisestä huoneesta kuului voimakasta kuorsausta, ilmeisesti se juoppo ukko oli jo sammunut.
”Sä et voi tulla tänne! Et ainakaan kännissä, ala mennä”, Mari sähähti mun vierestäni ja koitti kiskoa mua ylös.
Mä ynähdin silmät ummessa ja halusin vain nukahtaa siihen. Epätoivoisena Mari aneli ja pyyteli, yritti vedota isäänsä ja aikaiseen herätykseen. Mä en kuullut puoliakaan, kun silmät lurpsahtivat tahtomatta kiinni ja mä unohdin ajantajun kokonaan. Unissani mä näin itseni seisomassa rantavedessä, Iken kivellä tupakkaa polttamassa ja Roopen Marin kanssa. Ne istuivat pyyhkeellä, juttelivat toisilleen ja samassa niiden huulet painautuivat tiukasti yhteen.
Se uni tosiaan antoi mulle potkua yrittää. Se satanen olisi mun, keinolla millä hyvänsä. Yksi typerä, keskenkasvuinen ja pojista piittaamaton maalaislikka ei sitä multa veisi.
Uneni läpi mä erotin silloin tällöin jonkun hääräävän mun ympärilläni. En jaksanut keskittyä siihen, vaan uppouduin takaisin syvien unieni maailmaan, alkoholin virratessa suonissa hellittämättömänä.

Lähettäjä: Flore 
Päivämäärä:   21.7.09 22:10:20

Jatkoo vaa paljo :DD tykkäsin tosi paljo xD

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   21.7.09 22:22:02

Mari

Mä tuijotin neuvottomana sohvalla kuorsaavaa poikaa, joka ei tuntunut välittävän musta sen enempää kuin isästänikään, joka mulkoili Jassea aina välillä kulmainsa alta vihaisesti.
"Jos Jasse häiritsee sua, niin häivy. Tekis sullekin hyvää näyttää naamaasi jossain muuallakin kuin täällä", ärähdin Petterille, joka varmaan viidettäkymmenettä kertaa pysähtyi olohuoneen oviaukkoon ja tuijotti Jassea mulkosilmillään, joiden katse ei vieläkään ottanut tarkentuakseen.
"Tiedätkö pimuli, hyvä idea. Taidankin häipyä samantien. Jää sinä vain hässimään tuon pojan kanssa, kun et tuskin kunnon keppiäkään ole koskaan saanut", isä nauroi raikuvaa räkänaurua saaden mut perääntymään kauemmas. Mä odotin innolla, että tuo mies häipyisi talosta ja jättäisi mut pitkästä aikaa omaan rauhaani. Tai no, ei nyt ihan omaan rauhaan. Jasse kuorsasi edelleen. Kuorsaus oli kuitenkin muuttunut tavanomaista herkemmäksi ja poika säpsähti oven pamahtaessa mielenosoituksellisen lujaa kiinni. Murahdin ärsyyntyneenä ja hipsin kylpyhuoneeseen hakemaan ämpärin ja buranaa, jotta Jasse ei oksentelisi pitkin lattioita. Mä huomasin kävellessäni, että mulla itsellänikin oli pää kipeä ja tunsin huimausta noustessani äkkinäisesti ylös. Mä arvelin sen johtuvan väsymyksestä ja kippasin yhden buranan naamaani, jotta saisin pääkivun heltymään ja jaksaisin taas istua Jassen vierellä odottamassa, että tämä heräisi. Istahdin pojan vierelle sohvalle ja painoin pääni selkänojaa vasten. Mulla oli epämukava olo, sillä Jassen jalat olivat epämääräisenä kasana mun selkäni takana. Silmäni luiskahtelivat kiinni ja ilman mitään varoitusta tajusin nukahtavani.

"Mari", hento ähkäisy kuului korvani juuresta. Hätkähdin hereille ja aukaisin silmäni kohdatakseni Jassen ruskeat silmät. Mä en aluksi edes tajunnut, että Jassen käsi oli kiertynyt tiukasti ympärilleni ja meidän nenänpäät melkein hipoivat toisiaan. Pomppasin nopeasti seisaalleni ja oioin rypistynyttä yömekkoani, joka oli rullaantunut lantiolle. Nopea nousu sai mun näkökykyni sumentumaan. Huimausaalto humahti lävitseni saaden mut tarttumaan vaistomaisesti vieressä olevaan kaappiin.
"Ootko sä okei?" Jasse kysyi kulmiaan kurtistaen.
"Joo, mulla on ollu vaan vähän pää kipeä", mutisin.
"Onko paha olo?" kysyin vuorostani Jasselta, jonka kasvot olivat normaalia kalpeammat.
"Mmh.. Arvaa", poika murahti ja laskeutui takaisin sohvatyynylle.
"Missä isäs on?" se muisti kysyä ennen kuin tarttui mun ojentamaan vesilasiin ja buranaan.
"Lähti", vastasin lyhyesti.
"Minne?" Jasse kysyi kulausten välissä. Tolkuttoman utelias, ajattelin tuskastuneena.
"En tiedä. Mee perään ja kysy siltä. Jos sitä yhtään tunnen, niin veikkaisin, että lähimpään baariin", huokaisin ja istuin mahdollisimman kaukana Jassesta olevaan korituoliin.
"Paljonko kello on?" Jasse kysyi päätään pidellen.
"Puoli kahdeksan", haukottelin.
"Mun on... pakko päästä vessaan. Oksettaa", Jasse ähkäisi ja oli nousemassa oksennus kurkussa. Mä kerkesin juuri ja juuri lykkäämään ämpärin sen pään eteen ennen kuin oksennus tuli. Mua yökötti katsoa ällöttävää ruskeankeltaista mössöä sinisen ämpärin pohjalla, joten jätin ämpärin Jasselle ja peräännyin takaisin paikalleni.
"Sun täytyy lähteä kotiin tai kouluun tai minne nyt ootkaan menossa sitten, kun mä häivyn täältä", sanoin Jasselle, joka puklasi juuri komeat oksennukset ämpäriin.
"Kouluun? Meinaatko sä tosiaan lähteä kouluun? Mä nään susta, että sä oot helkutin väsynyt", Jasse kysyi aito hämmästys ja pieni ironia äänessään.
"Meinaan", vastasin lyhyesti. Kelloon vilkaiseminen sai mut pomppaamaan nopeasti ylös tuolilta. Taas mä tunsin huimausta.
"Ei sáakeli", mutisin itsekseni painellessani portaat ylös tykyttävän kivun iskostuessa takaraivooni. Mulla oli ollut monta kertaa ennenkin parin kuukauden sisällä pääkipukohtauksia, mutten ollut kiinnittänyt niihin sen kummemin huomiota. Terveydenhoitajallakin olin käynyt entisessä koulussani ja nainen oli sanonut, että pääkipua saattoi ilmentyä, jos oli kova stressi päällä. Mulla nyt tietysti pukkasi stressi koko ajan pintaan eikä isä ollut se pienin syy.

Palatessani takaisin alakertaan lievä meikki naamallani ja vaatteet päälläni tajusin myöhästyväni ensimmäiseltä tunnilta vähintään puoli tuntia.
"Sun täytyy nyt lähteä Jasse", sanoin sohvan reunalla istuvalle pojalle, joka vilkaisi muhun selvästi "hullu hikke"- ilmeellä.
"No, ehkä mä sitten meen. Kiitos nyt kumminkin, kun annoit mun punkata pari tuntia täällä", Jasse huokaisi ja nousi ylös täräyttäen laatat oksennuksesta täyttyneeseen ämpäriin.
"Kuule... Voisitko vielä tehdä sellasen palveluksen, että menisit sen ämpärin kanssa vessaan ja kumoaisit sun yrjöt vessanpönttöön? Ei varmaan tarvitse erikseen neuvoa, että se pönttö täytyy myös vetää sen jälkeen", sanoin ja siistin sohvalla olevat tyynyt suoraksi paikoilleen.
"Joo, ehkä mä sitten voin", Jasse lupasi kadoten vessan ovesta.

Lähettäjä: pöö 
Päivämäärä:   21.7.09 22:46:42

Mahtavaa. Jatkoa! :)

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   21.7.09 23:41:22

Kiitän jäääälleen kerran :) (mulle on jääny tavaks kiittää :D) Mä en oikeesti huomaa mitään virheitä noista pätkistä :'<. Aina joskus saattaa olla joku lause jonka ois voinu kirjottaa toisella tavalla tmv, toi on AINUT virhe minkä oon tähän asti saanu noista revittyä :D

Lähettäjä: Aidanseiväs 
Päivämäärä:   22.7.09 00:30:26

=DDD juuuuu, jatkoa saat kyllä vielä paljon tän illan aikana (;
tai siis yön.
tai illan.
tai yön?
miten ottaa.

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   22.7.09 00:36:25

yön ;>

Lähettäjä: Silja 
Päivämäärä:   22.7.09 00:40:20

jatkoooo pian ;)

Lähettäjä: Aidanseiväs 
Päivämäärä:   22.7.09 01:48:18

[ Jasse ]

Annoin viileän veden virrata pitkin selkääni, kun mä silmät ummessa roikotin päätäni ja nojasin käsilläni suihkuhuoneen vaaleita kaakeleita vasten. Mun pääni oli edelleen hiukan sekaisin, mutta mä olin päättänyt mennä parille viimeiselle tunnille vain kiusanteon ilosta. Samalla näkisin Marin. Tavallaan koko tästä vedosta oli tulossa mulle pakkomielle. Mä käytin häikäilemättä hyväkseni kaikki mahdollisuudet liikkua Marin kanssa ja jos sellaisia ei ilmestynyt, mä hankin ne itse. Huokaisten irrotin käteni seinästä ja nostin pääni ylöspäin. Huuhtaisin mun kasvoni nopeasti ja sammutin sitten suihkun.

Hetken aikaa mä yritin onkia tietooni, mitä mulla olisi viimeisillä tunneilla, kunnes onnekseni törmäsin Kalleen. Äidinkieltä kaksi tuntia. Tyytyväisenä mä lähdin välitunnille ja lyöttäydyin Fannin porukan sekaan kellojensoitton asti. Valuin ovelle ja istahdin punaiselle sohvalle odottamaan Maria. Tämä olisi varmaankin ensimmäinen kerta, kun mä olin ajoissa Tastulan tunnila. Pian Mari katsoikin mua hämmentyneen epäuskoinen ilme kasvoillaan. Mä virnistin ja taputin paikkaa vieressäni. Tyttö empi paikoillaan, pyöritteli epävarmana käsiään mutta lopulta käveli sohvan viereen ja istahti siihen.
"Sä sitten päätit tulla?" se kysyi ensimmäisenä.
Nyökkäsin ja virnistin leveästi.
"Pari buranaa tekee ihmeitä", iskin silmääi Marin hymähtäessä hiljaa.
Ovi aukesi ja Tastula päästi meidät sisään. Mari suuntasi nopeasti paikalleen taakse ja mä istahdin omalleni keskirivin paikkeille. Tastula ei koskaan päästänyt mua takariviin istumaan.

Katsoin lappua hetken, ennen kuin tyytyväisenä rutistin sen ja opettajan huomaamatta heitin Marin pulpetille. Tyttö loi muhun vihaisen ja samalla hölmistyneen ilmeen, kun mä äänettömästi kehotin sitä lukemaan.
Teksti ei ollut pitkä, mutta se oli täynnä asiaa ja mä tosiaan toivoin sen auttavan lompakontäyttöä. Huomasin hymyn nykivän tytön huulilla, mutta nolostuneena hän yritti kätkeä sitä mahdollisimman hyvin, kuitenkaan onnistumatta. Lopputunnin mä vain viskoin yksisanaisia lappuja, kuten moi ja pöö.

Istuin kotona telkkarin edessä ja mätin grilliruokaa suuhuni. Vanhemmat olivat ilmoittaneet lähteneensä mummolaan koko viikoksi tuulettumaan, mikä merkitsi vain sitä, että sen viikon jälkeen heidän käytössään olleet lakanat tarvitsisivat pahasti tuulettumista.
Mä huokaisin ja vaihdoin taas kanavaa. Mistään ei tullut mitään kiinnostavaa ja tylsyys alkoi pahasti ottaa musta ylivaltaa.
Kun mä sitä vähiten osasin odottaa, kuulin koputusta ovelta. Vilkaisin kelloa, joka näytti puolta kymmentä. Mua odottaisi varmasti Ike rahanlainausaikeilla tai Roope, joka tulisi kysymään lähtisinkö ensilopun bileisiin.
"E-enkai mä tullu pahaan aikaan?" ovella seisova, riutuneen näköinen tyttö kysyi varovasti.
Mä puistelin päätäni rajusti hämmennyksen vallassa.
"Tuu ny sisälle siltä", mä kehotin katsellessani ikkunoita pieksevää sadetta.
Mari astui varovasti eteiseen ja riisui kenkänsä telineeseen. Mä kävelin edeltä olohuoneeseen ja sammutin television. Tyttö käveli ympärilleen katsellen peremmälle ja hymyili mulle arasti.
"Mä..."
"Onko sulla jotai asiaaki?" tiedustelin, kun yritin epätoivoisesti etsiä t-paitaa ylleni.
Pelkät collegehousut olisivat olleet tarpeeksi, sillä sisällä oli läkähdyttävän kuuma. Mä kuitenkin vedin lilansävyisen paidan peitokseni ja heitin keskeneräiset ruuat jääkaappiin.
"Haluaisiksä kahvia tai jotai?" mä kangertelin hiukan vaivaantuneena ja virnistin leveästi.
Mua alkoi jo hiukan ärsyttää koko tämä esittäminen, mutta siitä mä aioin pitää kiinni, sillä toisinaan se ei edes tuntunut esittämiseltä.
Mari istui aivastaen pöytään ja nyökkäsi.
"Oota", mä sanoin ja kävelin äitini vaatekaapille.
Kaivoin pienimmän paidan ja pienimmät collegehousut, sillä ne olivat varmaan ainoat jotka eivät kovin pahasti roikkuisi tytön yllä.
"Pue nuo", mä komensin, kun viskasin vaatemytyn tyttöä päin.
Mari nyökkäsi aivastaen uudelleen ja katosi sitten mun opastamanani vessaan. Mä laitoin kahvit nopeasti tippumaan ja hieroin käsiäni tyytyväisenä yhteen. Nyt pitäisi vain pysyä viileänä ja satanen olisi mun. Tämä oli se hetki, se täydellinen hetki, jona mä kellistäisin Marin.

Lähettäjä: keppälerttu(eikirj 
Päivämäärä:   22.7.09 02:09:21

voi eii, ei mari ei ei :D jatkakaa, mä oon aivan koukussa :)

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   22.7.09 03:13:07

Mari

Mä en oikein tiennyt miksi ylipäätään olin suunnistanut juuri Jassen luokse isän huudettua mulle jälleen kommentteja, joita se ei vielä koskaan ollut mulle sanonut. Mun mieli oli turta, enkä pystynyt kunnolla ajattelemaan vetäessäni hieman väljiä collegehousuja jalkaani. Vavistus kulki ympäri kehoni ja istahdin pöntön päälle hengittääkseni syvään. Käänsin katseeni oikealla puolella olevaan seinään, jota peitti suuri yhteiskuva Jassesta ja tämän perheestä. Mielenkiintoinen paikka kuvalle, ajattelin, mutten jaksanut kiinnittää kuvaan sen enempää huomiota, kun viiltävä pääkipu taas humahti lävitseni. Nousin seisomaan ja vedin oman märän t-paitani lattialle tarttuen kuivaan Jassen antamaan paitaan. Mä vedin valkoisen topin päälleni ja tunsin ärtymyksen valtaavan kehoni, eikä se todellakaan ollut omiaan lievittämään mun pääkipua. Mä olin varma, että Jasse oli tahallaan valinnut hieman liian pienen paidan mulle, jotta se näkisi mun rinnat paremmin. Mä en kuitenkaan halunnut vetää märkää paitaa ylleni vaan tyydyin kiukkua nieleskellen asettelemaan topin mahdollisimman ylös. Astuin vessasta ulos sylissäni oma kastunut vaatemyttyni, jonka laskin eteisen lattialle kenkien viereen.
"Tuota Jasse... Voisitkohan sä kenties harkita antavasi mulle hupparia? Mulla on vähän kylmä", hymyilin vinosti yrittäen peittää ärtymystäni, joka johtui siitä, mitä mä tunsin nähdessäni Jassen kääntävän tuikkivat ruskeat silmänsä mua kohti.
"Joo. Oota hetki. Laitoin kahvin just tippumaan. Mee olohuoneeseen istumaan", Jasse naurahti ja viittoili kädellään mun takanani olevaan suurehkoon huoneeseen, jonka takaseinällä oleva pehmeältä näyttävä kahdenistuttava sohva veti mua puoleensa. Mä kävelin sinne määrätietoisin askelin ja hukutin itseni sohvatyynyihin. Vilkuilin kiinnostuneena ympärilleni välillä aivastellen. Mä en oikein tiennyt mitä sanoisin Jasselle selitykseksi yhtäkkisestä ilmestymisestäni. Mun täytyisi kehittää jokin juttu ja nopeasti. Mä en halunnut kertoa oikeaa syytä isästä, sillä pelkäsin pojan suhtautumista asiaan. En mä olettanut Jasselta sääliä heruvan, pikemminkin naurunremakka ja seuraavalla viikolla koulussa levinnyt juoru, että isäni oli täys hullu. Niinhän se kai olikin, mutta sitä mä en aikonut myöntää itsellenikään.
"Tässä ois tää huppari. Sori, se on mun oma ja taitaa olla sulle vähän liian iso, mutta ei kai se haittaa. Lämmin se ainakin on", Jasse hymyili ja tuli istumaan mun viereeni ojentaen mustaa hupparia mua kohti. Tartuin siihen kylmästä vapisevin käsin ja vedin päälleni kiittäen poikaa vaivannäöstä.
"Saanko mä tiedustella tulosi syytä?" Jasse kysyi. Mä käänsin katseeni pois ja hilauduin mahdollisimman kauas pojasta, sillä mua ahdisti Jassen läheisyys, sen tutkiskelevat silmät ja kiihko, joka niistä välillä paloi kuplivan raikkaan riemun varjossa.
"Ööö... Unohdin avaimet kotiin", sanoin hieman hätääntyneesti kysymyksestä, jonka Jasse esitti mun mielestä vähän liian suoraan. Kyllä mä tajusin, että sillä oli täysi oikeus osoittaa se mulle, kun mä ilmestyin kymmenen aikoihin illalla toisen kotiovelle.
"Ai jaa? Miks mä en usko sua?" Jasse naurahti ja pökkäsi mua hellästi polvellaa, jotta kertoisin enemmän. Huokaisten mä alistuin ja sanoin hiljaa:
"Iskän takia mä vaan. Se taas ryyppäs." Siinä oli vain puolitotuutta, mutta totuudenpoikanen kumminkin. Oli sekin jo jotain.
"Tarvisitko yösijaa?" Jasse kysyi. Se ei hymyillyt enää. Mä en osannut tulkita sen ilmettä, joka vaihteli kysyvästä outoon, ehkä hieman pelottavaankin ilmeeseen.
"Ei, en mä millään viitsi vaivata sua tämän enempää", mutisin vaivaantuneena ja olin jo tekemässä lähtöä. Lysähdin kuitenkin takaisin tuntiessani ikävän piston takaraivossani. Silmissä sumeni hetkellisesti ja painoin silmäluomeni kiinni hengitystä tasatakseni.
"Mikä sulle tuli?" Jasse kysyi kumartuen lähemmäksi. Mä pystyin tuntemaan sen hengityksen ihollani.
"Mulla on vaan vähän pää kipeä. Mun on nyt pakko lähteä, en voi hyödyntää vieraanvaraisuuttas tän enempää. Kiitos kumminkin kaikesta", hymyilin ja nousin taas ylös. Tällä kertaa varovaisemmin, jotta en lysähtäisi yhtä nopeasti takaisin kuin äskeisellä kerralla.
"Kuule, mun mielestä ois parempi, jos jäisit tänne yöksi. Äiti ja iskäki on mummulassa käymässä, niin ei niitäkään haittaa, vaikka sä punkkaisitkin täällä. Sä näytät niin huonovointiselta, että mulle tulee hirveät omantunnonpistokset, jos mä päästän sut harhailemaan yksin tuonne sateeseen", Jasse mutristi huuliaan kuin koiranpentu.
"Äh... En mä oikeen tiedä", emmin ja yritin peruuttaa huoneesta pois. Jasse nousi ylös sohvalta ja käveli mun perässä eteiseen asti.
"Mä en päästä sua lähtemään", se henkäisi mun korvaani kädet lanteillani.
"Mä... Selvä. Mä jään tänne", huokaisin alistuneesti, sillä halusin nopeasti Jassen käsien vangitsevasta otteesta pois. Poika vetikin kätensä puuskaan tyytyväisesti virnistellen ja käski seuraamaan itseään.

"Sä nukut tuossa. Mä nukun sohvalla", Jasse sanoi ja osoitti omaa leveää sänkyään. Mä olin juuri väittämässä vastaan, kun Jasse painoi kätensä suuni eteen ja työnsi mut sängylle istumaan.
"Ei vastaväitteitä. Sä oot ihan selvästi vilustunut. Mä tuon sulle buranaa", Jasse sanoi ja katosi huoneesta. Mä silmäilin huonetta kiinnostuneesti. Yhdellä seinällä oli Gorillazin juliste ja toisella puolella huonetta oli lipaston päällä muutama valokuva. Mä en halunnut edes käydä katsomassa kuvia lähempää, sillä yhdessä kuvassa mä erotin juuri ja juuri kuinka Jasse kaulaili etäisesti tutulta näyttävän tytön kanssa. Käänsin katseeni alistuneena pois tuntiessani mustasukkaisuudenpistoksen rinnassani. Typerä, ärähdin itselleni ja käännyin katsomaan kuullessani askeleita huoneen oven toiselta puolelta. Jasse ilmestyi pian vesilasin kanssa viereeni ja ojensi buranan mulle.
"Mun pillerivastapalvelus sulle", Jasse naurahti viitaten selvästi aamuiseen, jolloin olin tunkenut sen naamaan buranan krapulaa lievittämään.
"Kiitos", mumisin ja paiskasin pillerin naamaani.
"Musta tuntuu, että sun olis hyvä käydä nukkumaan", Jasse hymyili ja työnsi mut hartioista makuulleen petaamattomaan sänkyyn.
"Haittaako sua, vaikka joudut nukkumaan mun lakanoissa?" poika kysyi vetäessään tummansinistä peittoa ylleni.
"Ei... Kiitos nyt... En tiiä miten voisin kiittää", huokaisin ja vedin peittoa paremmin ylleni.
"Mä tiiän yhen keinon", Jasse hymyili salaperäisesti. Mun katsoessa sitä edelleen kysyvästi, poika kumartui ja painoi huulensa tiiviisti huulilleni. Nyt mä en päässyt karkuun. Olin ansassa Jassen käsien välissä ja tunsin kuinka sen kuumat huulet tutkivat hellän kiihkeästi mun omia, sateesta kylmettyneitä huuliani.

Lähettäjä: Aidanseiväs 
Päivämäärä:   22.7.09 03:51:54

silmät jo sikkurassa kirjotettu, painellaan nyt nukkuun ja toivottavasti saitte tarpeeksi luettavaa (;

[ Jasse ]

Mä tunsin Marin vetäytyvä hiukan mun tiukassa otteessani. Hivutin toista kättäni alas tytön reittä pitkin ja hellästi näykkäisin korvalehteä. Tahtomattaankin Marin hengitys alkoi tihentyä, mutta nopeasti tyttö puski mua ylös rinnasta. Hetken aikaa painin vastaan ja virnistellen tartuin kiinni tytön ranteista ja lujasti painoin ne alas. Pakokauhu alkoi kohota Marin silmiin ja se inisi apua-anovasti.
Mä virnistin vain leveämmin ja suukotin hiljaa tytön sileää poskea.
"Jasse... Ei!" Mari huudahti ja alkoi vimmatusti potkia ja sätkiä hysteerisenä itkien.
Mä yritin väistellä lenteleviä raajoja parhaani mukaan, mutta sain väkisinkin osumia ja vetäydyin kauemmaksi. Mari hypähti pystyyn nopeasti ja yritti kompuroida ovelle. Mä olin kuitenkin nopeampi ja onnistuin asettumaan eteen niin, ettei tytöllä ollut mitään mahdollisuuksia päästä karkuun.
"Jasse älä... Älä tee tätä Jasse oo kiltti... Pä-päästä mut pois..."
Mari ei voinut sanoa enempää murtuneen äänensä vuoksi. Mä puistelin epäuskoisena päätäni ja rypistin huolestuneena kulmiani. Luuliko se, että mä aioin ottaa sen väkisin?
"Mari", mä huokaisin lämpimällä äänellä ja kiersin käteni lujasti tytön ympärille.
"Ei!" Mari huusi ja alkoi voihkia pelonsekaisella äänellä rimpuillessaan irti.
Mä kuitenkin pidin lujasti kiinni ja hyssyttelin tyttöä parhaani mukaan.
"En mä sulle aio mitää tehä", sanoin hiljaa ja rutistin jo lähes luovuttanutta tyttöä hiukan lujemmin.
Lopulta Mari luovutti ja voimattomana kiersi kätensä mun ympärilleni. Tyttö painoi päänsä mun rintaani vasten ja tunsin, miten sen vartalo tärähteli nikotusten voimasta.
"Shh.."
Mä silittelin hiljaa Marin selkää ja yritin saada sitä rauhoittumaan. Vaikka mä en koskaan ollut ollut hyvä tällaisessa, en mä voinut antaa tytön rynnätä pakokauhun vallassa ulos. Silloinhan mulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia sataseen, joka mua tosin tällä hetkellä kiinnosti vähemmän kuin mikään muu. Vaikka mä itselleni en sitä myöntänytkään, alkoi koko veto olla vain tekosyy puhua Marille. Mä olin saanut tietää tytöstä sellaista, mikä esti mua jättämästä sitä oman onnensa nojaan. Vaikka mä kova olinkin, ei mun sydän ollut vielä täysin kivettynyt.
Laskin Marin varovasti sängylle ja hymyilin jo lähes nukahtaneelle tytölle, joka käpertyi kokoon tuntiessaan pehmeät lakanat allaan. Mä vetäisin peiton sen ylle ja hiivin varovasti sohvalle. Olisin paljon mielummin nukkunut vanhempien sängyssä, mutta sitten en olisi herännyt jos tyttö lähtisi ennen kuin mä heräsin.

Eteisestä kantautuva kolaus herätti mut sikeästä unesta. Kuului ryminää ja ovi lennähti heti auettuaan takaisin kiinni. Mä viskasin viltin yltäni lattialle ja kiirehdin jo heränneenä terassille.
"Mari!" mä huudahdin jo melko kauaksi ehtineen tytön perään.
"Mun pitää mennä nyt", tyttö vastasi, käänsi selkänsä ja lähti taakseen katsomatta.
Mä nyökkäsin ja samalla syvä haukotus karkasi mun huuliltani. Käännyin takaisin sisälle ja laitoin kahvit tippumaan. Ikeltä oli tullut yöllä kolme puhelua, Roopelta kahdeksan. Viestejäkin oli sadellut muutama, mutta mä en nyt jaksanut lukea niitä.
Lauantaina mun pitäisi lähteä Fannin bileisiin, eikä mulla ollut mitään takeita siitä, mitä siellä tulisi tapahtumaan. Mari tuskin saapuisi paikalle vaikka sitä itse Maailman täydellisin mies pyytäisi, joten olisi parempi yrittää pitää kaikki salassa. Luultavasti mä painaisin jotakuta ja yrittäisin miljoonaa muuta. Niin mun bileet aina tahtoivat mennä, eikä siinä ollut mun näkökannastani mitään pahaa. Sitä paitsi, ei Marilla pitäisi olla syytä suuttua. Ellei se sitten oikeasti olisi musta kiinnostunut.
Sysäsin ajatukset syrjään ja aloin lukea epäselviä viestejä, joissa milloin ehdotettiin mitäkin tulevia bileitä silmälläpitäen. Mä vilkaisin kalenteria, oli jo torstai. Ilmeettömänä tuijotin sateen jälkeiseen kirpeään ulkoilmaan ja yskäisin pari kertaa. Mun olisi pitänyt lähteä jo aikoja sitten kouluun, samoin kuin Marinkin, mutta luultavasti me molemmat pitäisimme vapaapäivän. Tai niin mä ainakin tekisin.
Kaadoin kuppini täyteen kahvia ja naputin Ikelle nopeasti viestin. Jätkä istui tunnollisesti koulupakkoaan suorittamassa ja pieninkin syy lähteä toisi sen tänne. Vaikka se, että mulla oli tylsää.

Lähettäjä: Tripi 
Päivämäärä:   22.7.09 07:27:36

Uu en jaksa odottaa että pääsen töihin lukemaan nämä! Ihan upeeta :)

Lähettäjä: keppälerttu(eikirj 
Päivämäärä:   22.7.09 11:59:58

oii, ihanaa, mä tulin tänne aamulla, ja oli tullu jo kaks uutta pätkää yön jälkeen ku luin, ihanaa ku jatkatte näin usein!:) ja siis jatkoa saa pistää taas (A) :) im lovin it!

Lähettäjä: Mansikki07 
Päivämäärä:   22.7.09 18:53:52

Vähän taa on hyvä tarina!
I really love this story!
Jatkoa piakkoin?

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   22.7.09 20:02:17

jatkoa tulee multa tänään tai huomenna :> mutta tässä on sellainen probleema, että Seipään kone on hajonnut lopullisesti ja ei vielä tietoa millon ne saa uuden... Voi olla, että jatkon oottamisessa menee jonkun aikaa sitten mun pätkäni jälkeen. Mutta toivottavasti jaksatte pysyä mukana! :)

Lähettäjä: keppälerttu(eikirj 
Päivämäärä:   22.7.09 20:05:46

VOI EI :( no ei voi mitään, toivotaan et se alkaa käymään kirjastossa tai jtn :'D

Lähettäjä: hannian 
Päivämäärä:   22.7.09 20:34:42

voi löysin tän vasta nyt, ihan hirmu hyvä! :)

haha, kirjaston koneille siis! :'D

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   23.7.09 13:54:51

Oh no! Mä kuolen nälkään varmaan sitten Brokenin pätkän jälkeen :/

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   23.7.09 20:44:47

Mari

Harhailin pitkin katuja tietämättä oikein minne suuntaisin. Kouluun mä en halunnut mennä, olin liian väsynyt eikä mun keskittymiskykyni ollut parhaimmillaan. Kaiken lisäksi mun pää oli taas kipeä. Välillä kävellessäni mua huimasi ja jouduin ottamaan tukea puista ja katulamppujen varsista. Mä tarvitsisin buranaa, mutta kotona sitä ei enää ollut ja Jasselle mä en aikonut enää mennä. Ainut mahdollisuus alkoi olla sairaala, mutta sinne mä nyt viimeisimpänä menisin. Sairaalat ahdistivat mua enemmän kuin mikään muu asia tämän maan päällä. Kärsivän näköisiä ihmisiä, verta, huutoja... Mun ylle nousi sumuinen kuva ukista, kun se joskus elossaolonsa aikana oli joutunut sairaalaan. Huokaisin ja vaihdoin mietintäni aihetta. Mä en oikeastaan älynnyt vieläkään kunnolla mitä Jassen luona oli tapahtunut. Tajusin vain sen, että olin vasten tahtoani nauttinut suudelmasta ja Jassen käden kosketuksesta, kunnes olin säikähtänyt tuntiessani pojan sormien seikkailevan niille alueille, joissa mä en niitä sallinut. Ennen kaikkea mä pelkäsin kiintyväni Jasseen liikaa. Mä en halunnut sitä. Mä vaistomaisesti arvasin sen, ettei Jasse tosissaan musta välittänyt. Ajan kuluessa mä vain rikkoisin sydämeni rakastumalla tai edes ihastumalla ja mä vastustin näitä tunteita viimeiseen asti. Viimeinen pisara kaikellehan se olisi, jos saisin vielä sydämenikin hajalle. Uusi huimausaalto kaatoi mua eteen päin ja tarrauduin vaistomaisesti edessäni olevaan lehtienkeräyspisteeseen.
"Mitäs se Mari täällä yksin tekee?" mulle melko vieras, mutta kummalla tavalla tuttu ääni kysyi huvittuneena takaani. Mä käännähdin ja näin Iiron seisovan edessäni kiinnostuksen pilke silmissään. Roope kurkki pojan olan yli huulillaan pelottava hymy, joka tuntui seuraavan mua aina sinne minne katseeni käänsin.
"Olinpa vain kävelyllä", mutisin ja yritin lähteä kävelemään vaikuttamatta epäystävälliseltä.
"Jaaha, eikö sun täytyisi olla koulussa?" Roope kysyi virnuillen.
"Niin kai täytyis. Meni vähän myöhään eilen", sanoin ja muutuin kasvoiltani punaiseksi.
"Jassenko luona olit?" Iiro kysyi merkitsevästi.
"Joo... Mun on pakko mennä", vastasin hätäisesti ja kiihdytin askeleitani välittämättä tykyttävästä pääkivusta, joka meinasi sumentaa tajuntani.

"Missäs sinä Mari olet koko päivän ollut?" ryhmänohjaajani Kaisu kysyi katsoen mua tiukasti silmiin.
"Nukuin pommiin", valehtelin sujuvasti ja yritin tuijottaa naista yhtä tiukasti takaisin. Olihan antamani vastaus toisaalta puoli totuutta, jätin vain osan kertomatta.
"Ota kuitenkin huomioon, että jos myöhästelysi ja lintsaaminen lisääntyvät, et anna hirveän hyvää kuvaa itsestäsi. Olethan sentään vasta tullut", Kaisu varoitti ja osoitti luokkansa ovea viitatakseen mut poistumaan. Huokaisin kyllästyneesti, nappasin laukkuni maasta ja suunnistin ovelle, kunnes Kaisun ääni vielä tavoitti mut.
"Älä välitä siitä Jassesta. Se on aina ollut peluri. Annan sinulle vain sen vinkin, että älä koskaan lämpene sille. Siitä pojasta ei seuraa muuta kuin harmia. Ikinä ei saisi näin sanoa kenestäkään, mutta minun on pakko varoittaa sinua. Särjet vain sydämesi pelleilemällä sen pojan kanssa", nainen sanoi surumielisyys silmissään ja käänsi sitten katseensa takaisin papereihinsa, mikä tarkoitti sitä, että mun tehtäväkseni jäi sulkea ovi ja mennä seuraavalle tunnille. Mä säikähdin Kaisun sanoista ja kuin unessa mä kävelin pitkin käytävää, käännyin oikealle ja nousin portaat ylös. Mä en kiinnittänyt huomiota mihinkään. Mielessäni pyöri vain kuva Jassesta ja tajuntani huusi pojan nimeä.
"Mari onko kaikki hyvin?" Liisa kysyi vierestäni, kun mä valuin lattialle ja pitelin samalla päätäni, jotta en tuntisi niin paljon kipua.
"Pää on vain kipeä", mutisin ja puistelin päätäni, kun Liisa yritti udella muita syitä.
"Mene terkkarille", se kehotti, kun tajusi, että mun pää todellakin tuntui olevan räjähtämispisteessä.
"Mä sanon opettajalle", Liisa lupasi ja pökkäsi mut matkaan.

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   23.7.09 22:00:37

Woohoo, jatkoja taas tullu <3

Seipään pitää vaan potkasta konetta ja huutaa että "TOIMI SAÁTANA!" ni kyllä se siitä tokenee :')

Lähettäjä: Neiti Nöttönen 
Päivämäärä:   23.7.09 23:41:26

Nyt vasta huomasin : D En ole vielä lukenut, mutta nyt painun tekemään niin x))

Lähettäjä: Bibe 
Päivämäärä:   24.7.09 00:59:00

eikä tää on niin hyvä! ;DDDD jatkoa! ;))

Lähettäjä: Mansikki07 
Päivämäärä:   24.7.09 12:26:07

Jatkoa :)

Lähettäjä: Neiti Nöttönen 
Päivämäärä:   24.7.09 14:27:48

Kiinnostava tarina : D Toivottavasti Seipästelijä kirjottaa nopeesti..

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   24.7.09 17:44:49

Yks päivä alotin lukee tätä mut jäi kesken, nyt luin loppuun, ja pakko saada lukee lisää ! :)

jatkoa vaan ! ;)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.7.09 18:05:51

ihana tarina, jatkakaa :D

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   24.7.09 18:25:04

varmuutta ei ole milloin Seiväs pääsee koneelle, mutta pidetään topic ylhäällä! Kiitos kommenteista ja ihanaa, että on näinkin paljon lukijoita! :)

Lähettäjä: forevör 
Päivämäärä:   24.7.09 21:23:45

Aivan ihana! Täältä tuli ehdottomasti yksi lukija lisää! :>

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   26.7.09 12:29:10

upup :)

tuliskohan tänään jatkoa ? :P ;D

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   27.7.09 00:05:54

Katotaan millon se Seiväs saa kirjotettua, kone on tosiaankin vähän ongelma :/ mutta ihanaa, kun ootte silti pysyneet mukana! :)

Lähettäjä: Aidanseiväs 
Päivämäärä:   27.7.09 00:33:51

sekva mutta syyttäkää mun jyskyttävää päätä 8)

[ Jasse ]

Puhalsin savut hitaasti ulos keuhkoistani ja annoin röökintyngän pudota kosteaan ruohikkoon mun sormieni välistä. Tuijotin aikaisin laskevaa aurinkoa, jonka paisteesta me nautittiin viimeisiä kertoja syyskuun viimeisten viikkojen ohella. Mä kävelin sisään aukijättämästäni ovesta ja löin sen perässäni kiinni. Roope oli Iken kanssa käynyt heittämässä mulle uuden askin, josta mä niille olin saanut maksaa karvaan hinnan. Koko päivä kului sohvatyynyjen seassa maatessa, omia ajatuksia setviessä.
Mä en tiennyt enää missä todellisuuden ja valheen raja kulki. Mari oli saanut mut täysin sekaisin, mä olin hukannut itseni. Tuntui välillä siltä, kuin mun päähäni olisi tungettu jonkun muun ajatuksia, outoja ja eriäviä mielipiteitä ja tuntemuksia, jotka eivät kuuluneet mulle, mutta jotka mun oli silti pakko käydä läpi. Se oli hermostuttavaa, se vïtutti kuin Jeesusta pääsiäisenä. Tungin kengät jalkoihini ja päätäni kypärään sulloen painelin pihalle. Polkaisin derbin käyntiin ja pakitin sen hitaasti pihalle autotallista. Käänsin keulan kujalle ja vaihdoin vapaalta ykköselle.

Jätin moponi epämääräisesti parkkipaikalle ja painelin sisään ostoskeskuksen liukuovista. Mä en nähnyt Roopea tai Ikeä aulassa, mutta osasin etsiä jätkiä yläkerran pienestä nurkkakahvilasta, jossa me usein istuttiin kuluttamassa aikaa. Hetken mä epäröin ja yritin sulloa ajatukset hélvettiin, ennen kuin astelin kahvia hörppivän Roopen viereen ja vedin tuolin alleni. Ike vilkaisi muhun laiskasti ja jatkoi pullonkorkin pyörittelyä pöydällä. Roope nyökkäsi nopeasti tervehtiäkseen, muttei sanonut sanaakaan.
"Mikä víttu teitä vaivaa?" mä ärähdin turhautuneena ja vilkaisin molempia vuoronperään.
"Sä", Ike tuhahti kiertelemättä saaden vuotta vanhemman Roopen liikahtamaan hermostuneena tuolillaan.
Mä tuijotin Ikeen hetken aikaa, mutta nyökkäsin sitten.
"Mä oon taas normeissa", sanoin vakaasti ja pyyhkäisin käteni kasvojen yli niskaan asti.
Roope puisteli päätään tyytymättömänä.
"Mitä?"
Ikekin ynähti silmät ummessa ja kohosi hitaasti parempaan asentoon.
"Sä oot langennu, veliseni", Ike totesi Roopen nyökytellessä päätään.
"Joo ja tiäksä mitä? Te ootte sekasi! Seinähulluja, pimpeli pom, kukkuu! Aivokuolleita, retardeja, mielenköyhiä!"
Ike virnisti huvittuneena Roopen nauraessa syvää, kuplivaa nauruaan. Mä tuijotin niitä epäuskoisena, enkä saanut sanaa auki jääneestä suustani.
"Kuule, me kyllä huomataa millo joku muija on sulle enemmän ku sillon tällön pano. Ja sitä se Mari sáatana vie on", Roope aloitti isälliseen sävyyn.
"Wooou, pakkia pakkia! Lopettakaa ny sáatana ennenku alotattekaa. Ettekö te ny tajua että mä haluan sen vítun satasen!" huudahdin ja tiesin yrittäväni vakuuttaa enemmänkin itseäni kuin jätkiä.
Ike puisteli päätään ja kohotti sormeaan pystyyn.
"Me ollaan kolme muskettisoturia. Roope, Ike ja Jasse. Athos, Porthos ja Aramis. Ja nyt näyttäis pahasti siltä, että se Mari olis D'Artagnan", Ike filosofoi.
Mä en ehkä koskaan ollut kuullut sen puhuvan tuolla tavoin.
"Sä oot jätkä sáatana lukenu sen kirjan! Eka kerta ku mä kuulen sun tehneen kotitehtäviä", Roope taputti käsiään virnistellen yhteen Iken viskatessa korkin tuota päin.
Mä olin edelleen hämilläni, enkä tainnut tajuta mitä jätkät yrittivät sanoa.
"Sitäpaitsi Mari on enemmänki
"Ookei. Mä lupaan kyllä että saatte vielä tän vuoden aikana pulittaa mulle sen hélvetin satasen", nyökyttelin hitaasti.
Roope nyökkäsi ja Ike virnisti leveästi.
"En mä ainakaa maksa mitää", Ike viimein sanoi.
"Ja varmasti maksat!"
"En mäkää maksa siitä että sä pääset painaa muijaa jota oot pokannu jo monta viikkoo", Roope sanoi arvoituksellista pilkettä äänessään.
Koko aihe alkoi mennä jo liian pitkälle. Mä en koskaan ollut kuvitellut jätkien alkavan esittää mulle suunnannäyttäjiä, enkä varsinkaan ollut odottanut, että ne aikoivat jättäytyä leikistä vain sen takia että luulivat mun kiinnostuneen Marista.
"Antakaa ny ku mä selitän..."
"Mari!" Ike karjaisi ja pomppasi ylös tuoliltaan.
Pari ympärillä istuvaa kääntyivät mulkaisemaan mellakoitsijaan vihaisesti, mutta mä en ehtinyt keskittyä niihin. Ike huitoi hullun lailla ja samassa mä huomasin kauempana seisovan Marin, joka epäröiden tuijotti suoraan mua. Mä nousin ja viitoin tyttöä itsevarmasti meidän luoksemme.
"Tuu ny!" Roopekin huudahti ja lopulta Mari lähti yhä arasti meidän pöytäämme kohden.
Ike veti viereisestä pöydästä valmiiksi tuolin ja istutti tytön ystävällisesti siihen.
"Haluaksä jotai?" mä kysyin nopeasti.
"E-en mä", Mari vastasi hiukan hämillään ja puisteli nopeasti päätään.
Mä nyökkäsin ja nojauduin tuolini selkänojaa vasten. Roope tökkäsi mua merkitsevästi kyynerpäähän, muttei sanonut mitään.
"Mitäs sä täällä yksin teet?" Ike kysyi rikkoakseen painostavan hiljaisuuden.
"Olin vaan kattelemassa. Jos löytyis uusia vaatteita tai.. Jotai", tyttö hymähti varovasti.
Mä virnistin ja väistin Roopea, joka tunki mun takaani hakemaan uutta kahvia.
"Ootsä varma ettet sä ota mitää?" se vielä varmisti Marilta, joka puisteli päätään.
"Emmä, kiitti."
Ike alkoi selittää jotain omaan tyyliinsä vammaista, mikä ei millään jaksanut ainakaan naisia koskaan kiinnostaa. Mä vilkuilin Mariin ja mumahdin epämääräisiä joo, aha, niinkö- sanoja sopivissa väleissä, jotta Ike edes luulisi juttunsa kiinnostavan. Roope palasi pöytään ja pyöritti Marille silmiään Iken yhä selittäessä viimeviikkonsa kännisekoiluja.
"Ja sit mä pistin sen paskaks!" jätkä lopetti.
Mari hymyili varovasti Roopen haukotellessa syvään.
"Mitä sä yleensä teet? Niinku vapaa-ajallas?" Ike kysyi ja yritti parhaansa mukaan näyttää kiinnostuneelta.
Mä en tiennyt mistä se johtui, mutta ne näyttivät kohtelevan Maria ihan kuin ketä tahansa porukan mimmiä.
"No.. Yleensä oon kotona.. Luen ja kokkaan ja sellasta", Mari vastasi nopeasti.
Rutistin kulmiani ja huomasin tytön sylissä lepäävät, tiukasti yhteenpainetut nyrkit.
"Jos alkaa käydä tylsäks ni mun luo voi aina tulla.. On nimittäin jotai kuumaa tarjolla", Roope iski silmäänsä ja laski kätensä housujensa etumukseen.
Mä tuhahdin ja läimäisin jätkää kevyesti poskelle.
"Biatch!" Roope huudahti Iken iskiessä Marille silmää.
"Mä lähen himaa", Ike ilmoitti nousten ylös tuoliltaan.
Roope huikkasi ja oli jäädä istumaan, kunnes tavoitti jo parin askeleen päähän ehtineen Iken mulkkauksen.
"Aa joo.. Mäki meen.. Mm, koulujuttuja", Roope virnisti, vaikka Marikin tiesi hyvin, ettei jätkää koulu voinut kiinnostaa paskan vertaa.
Hetken aikaa tuijotin niiden perään ja porasin sitten katseeni tyttöön.
"Mitä sä siinä istut?" kysyin terävästi.
Marin kasvoille levisi hämmentynyt ja kysyvä ilme.
"Anteeks vaan mutta mut kutsuttii tänne", tyttö murahti selvästi ärsyyntyneenä.
"Saat sä anteeks jos annat pusun."
Mari puisteli päätään ivallisesti ja nousi seisomaan.
"Pysy sitte musta kokonaa erossa", mä sanoin kylmästi.
Olin kyllästynyt jojotteluun, mä halusin tuloksia. Niinpä mun oli pakko tarttua härkää sarvista ja ajaa tyttö nurkkaan. Se oli mun ainoa mahdollisuus saada siitä joitain vastauksia irti.
"Mä.. Mikä sua oikein vaivaa?" tyttö kysyi astetta kimeämmällä äänensävyllä ja istahti takaisin tuoliinsa.
"No víttu! En mä tiedä sáatana", ärjäisin tarkoittamaani vihaisemmin, mutta en keskittynyt Marin reaktioon.
"Sä et oo tollane", tyttö sanoi hiljaa, lähes kuulumattomalla äänellä.
Mä vilkaisin sitä kädet puuskassa.
"Sä et tiedä mitä mä oon", totesin huokaisten.
"Ainaki sen ettet sä oo tommone kova kivi jolle kaikki on aivan vítun sama", Mari sanoi, nojautui eteenpäin ja painoi kevyen suukon mun poskeani vasten.
Sitten tyttö nousi ja lähti taakseen katsomatta. Mä puistelin päätäni ja virnistin leveästi. Kalaa oli tarjolla, enää mun tarvitsisi vetää onki esiin.

Lähettäjä: keppälerttu(eikirj 
Päivämäärä:   27.7.09 04:33:05

oh yes, aidanseiväs is back! :) ja hyvän jatkon kanssa sitäpaitsi :) mä oon rakastunu, tadadadaaa:)

Lähettäjä: ananas 
Päivämäärä:   27.7.09 09:55:29

jees, loistava pätkä jälleen :)
Virheitä ei löytynyt ja rakastan tätä tarinaa :D

Lähettäjä: forevör 
Päivämäärä:   27.7.09 10:21:00

Ihana pätkä! (: Jatkoa taas mahd. pian kehiin :p

Lähettäjä: hellurei 
Päivämäärä:   27.7.09 13:33:44

loistavaa tekstiä :)

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   27.7.09 13:57:53

Mari

Mä istuin jälleen kerran koulussa, ruokalassa tällä kertaa. Uusi päivä oli valjennut sateisena ja harmaana. Mua mietitytti eilinen päivä ja välikohtaus kahvilassa. Jasse oli ollut outo, enkä mä tiennyt mistä se johtui. Mua pelotti, että syynä olin mä itse. Jokin mussa ärsytti sitä, mä tiesin sen. Se tuntui lähes varmalta nyt, kun tarkemmin rupesin ajattelemaan asiaa. Huokaisun ja parkaisun sekainen ääni pääsi mun huuliltani samalla, kun tunsin vihlaisevan pääkivun takaraivossani.
"Sáakeli", ärähdin, kun noustessani tunsin huimausaallon lyövän läpi kehoni. Maitolasi heilui uhkaavasti, mutta pysyi tarjottimella. Mun täytyisi ilmeisesti lähteä taas hakemaan terkkarilta lääkettä. Sama oli toistunut joka ikinen päivä siitä lähtien, kun mä ensimmäisen kerran tunsin pääkivun. Lääkettä naamaan ja teeskentelyä, että mitään ei tuntunut. Mä heitin loput ruoat roskakoriin ja vilkaisin vasemmalla olevaan toiseksi etumaiseen pöytään, jossa Jasse kavereineen istui. Poika vilkaisi mua kerran ja siirsi sitten katseensa lautaseen. Mikäköhän sitäkin vaivasi? Mä en ottanut Jassesta selvää ja se ärsytti mua suunnattomasti.

"Taasko sinulla on pää kipeänä?" vaaleatukkainen terveydenhoitaja kysyi otsa rypyssä.
"Joo.. Mä vaan, että saisinko jotain lääkettä?" kysyin arasti huomatessani naisen mittailevan mua katseellaan epäilevästi.
"Kyllä. Totta kai, mutta minun mielestäni sinun täytyisi nyt varmuuden vuoksi käydä lääkärillä. Laitan lähetteen sinne. Mikä puhelinnumerosi on?" terkkari kysyi ja ojensi mulle samalla buranan ja käski ottaa itse vettä hanasta muovimukiin. Mä aukaisin hanan samalla, kun luettelin numeroni ja yritin niellä jännitystäni. Mä en tykännyt lääkäreistä sen enempää kuin sairaaloistakaan. Mun mielestä ne olivat ahdistuksen perikuvia.
"Odota. Minä soitan sinne nyt", nainen kiirehti, kun olin aukaisemassa vastaanottohuoneen ovea. Pettyneenä mä jäin odottamaan ja kuuntelin tarkasti mitä terkkari puhui langan toisessa päässä olevan ihmisen kanssa.
"Sinä pääset sinne heti. Kello on nyt kaksitoista, puoli yhdeltä sinulla on aika. Minä huolehdin poissaoloilmoituksestasi. Ala laputtaa", terkkari käskytti ja huitaisi kädellään ovea kohti.
"Selvä", mä mutisin ja painoin oven kiinni vilkaisemattakaan odotushuoneen sohvilla istuvia oppilaita.

Mä kävelin vastentahtoisesti sairaalan ovelle ja avasin sen yhdellä vaivattomalla nykäisyllä, joka sai taas mun päässä heittämään. Pysähdyin hetkeksi ja odotin, että näkisin taas selvästi eteeni. Onneksi Jasse ei ollut tullut mua vastaan missään vaiheessa. Olin päässyt turvallisesti koulun alueelta pois, mutta toisaalta Jasse saattoi yhtä hyvin lintsatakin ja tulla mua vastaan, kun mä kävelisin takaisin.
"Tutkimushuone neljä. Mene tätä käytävää suoraan. Se on viimeinen ovi vasemmalta", kyllästyneen näköinen vastaanottovirkailija kertoi. Mä lähdin kävelemään virkailijan osoittamaan suuntaan ja tajusin, että oviaukossa oli jo nuorehko mieslääkäri tummine hiuksineen odottamassa mua. Mä olisin voinut pyörtyä siihen paikkaan, niin paljon mua kammoksutti, mutta kokosin itseni ja marssin huoneeseen.
"Hei, minä olen Lauri Ilovaara", lääkäri hymyili ja ojensi kätensä.
"Mari Mäki-Petäjä", sanoin heiveröisesti ja kättelin miestä lyhyesti. Mua pelotti katsoa miestä silmiin, joten tyydyin katselemaan siristetyin silmin ympärilleni. Ikkunalla oli kaksi valokuvaa ja enkeli. Siirsin katseeni lääkärin takinhelmaan ja farkkuihin. Toinen jalka naputti lattiaa tasaiseen tahtiin.
"Niin, mikäs sinulla nyt sitten olikaan?" Lauri kysyi edelleen pienesti hymyillen. Mun oli vihdoin pakko kääntää katseeni lääkäriin.
"Öö.. No mulla on ollut pää jo kauan kipeä ja huimaa koko ajan", kerroin sekavasti. Mulle tuli Jasse mieleen lääkärin tummista silmistä, jotka katsoivat mua läpitunkevasti, ikään kuin kaivaen salaisuutta mun sisältäni.
"Jaaha. Onko oksettanut tai ootko pyörtynyt vielä kertaakaan?" Lauri esitti kysymyksiä, jotka tuntuivat jatkuvan ja jatkuvan.
"Hmm.. Ei se normaalia ole, mutta luulisin, että olet saanut jostakin lievän aivotärähdyksen. Se ei ole vakavaa ja luulisin, että nämä ovat nyt jälkioireita. Ota rauhallisesti, äläkä riuhdo. Koita välttää stressiäkin. Jos pääkipu vielä jatkuu ota yhteys yksityislääkäriin", Lauri neuvoi.
"Selvä. Kiitos, hei", sanoin ja nousin tuolista nopealla ryminällä. Äkkinäinen nousi sai huimauksen liikkeelle mun kehossani ja mä tunsin kaatuvani kohti lattiaa. Mua hävetti suunnattomasti, kun tajusin, että lääkäri oli tarrannut vyötäröstäni kiinni ja nostanut mut tukevasti jaloilleni.
"Kiitos", mutisin naama punaisena ja painuin viivana ovesta ulos lääkärin virnistyksen saattelemana.

Lähettäjä: ananas 
Päivämäärä:   27.7.09 14:53:36

kiva pätkä jälleen :)
Jatkelkaahan pian :D

Lähettäjä: Mansikki07 
Päivämäärä:   27.7.09 15:18:33

Kiva pätkä :) Koska jatkuu?

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   27.7.09 15:39:43

Jee, kaks pätkää :DD 8)<33

Lähettäjä: ssfä 
Päivämäärä:   27.7.09 21:44:23

Hei täähän on kiva! Jatkakee ihmeessä :)

Lähettäjä: Elwii 
Päivämäärä:   27.7.09 23:26:20

Aivan ihana<3 Toivottavasti tulee pian jatkoa ^^

Lähettäjä: ellllu 
Päivämäärä:   28.7.09 00:25:32

ääh! jatkoa kaivataan tää on ihana!! (:

Lähettäjä: keppälerttu(eikirj 
Päivämäärä:   28.7.09 09:24:32

ää ku ilkee lääkäri, virnistelee ku toinen ei meinaa pysyä pystyssä :D mut jatkoa haluan sitten ku tulee :D

Lähettäjä: mirrri 
Päivämäärä:   28.7.09 21:03:23

koskas tulee jatkoa...? oon jääny ja pahasti koukkuun!^^

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   28.7.09 21:04:20

sitten, kun Seiväs jälleen pääsee koneelle! Mukavaa huomata, että on näinki paljon lukijoita :)

Lähettäjä: forevör 
Päivämäärä:   28.7.09 23:44:17

Täälläkin yksi koukkuun jäänyt! ;> Jatkoa

Lähettäjä: Disaster 
Päivämäärä:   28.7.09 23:58:40

Jatkoaa! ;)))

Lähettäjä: Mansikki07 
Päivämäärä:   29.7.09 20:00:20

up!

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   29.7.09 20:43:54

Jeeee seipäski oli käyny raapustamassa pätkän :D. Jatkoa odotellessa (seipäs käy nyt potkasemassa sitä konettaan)

Lähettäjä: epätoivoinen 
Päivämäärä:   30.7.09 14:41:56

jatkoaaaww!!:DD

Lähettäjä: Aidanseiväs 
Päivämäärä:   31.7.09 14:38:39

[ Jasse ]

"Jasse! Nyt tää sirkus saa luvan loppua tai jäät koulun jälkeen istumaan", musiikinopettaja Aira rääkäisi pianonsa takaa.
Mä virnistin vielä nopeasti takanani istuvalle Liisalle ja käännyin katsomaan naisen puoleen.
"Mee soittaan kitaraa, saat jotain tekemistä", nainen komensi tuima ilme kasvoillaan.
"Emmä osaa", yritin pistää hanttiin, mutta irvistin lopulta leveästi ja nousin laiskasti paikaltani.
Kalle ojensi mulle toisen sähkökitaroista ja hymyili osaaottavan näköisenä. Mä istahdin kovalle puutuolille ja nostin mustan vempeleen syliini tuttavallisesti. Ei ollut mun ensimmäinen kerta täällä.
"Ja lähtee, yks kaks kol nel!"
Aira alkoi jälleen säveltää pianollaan ja me Kallen kanssa rämpytimme kitaroita nuottien mukaan. Mä yritin keskittyä parhaani mukaan mutta paperisilppua mun päälle puhalteleva Ike ei ollut kovinkaan vakavaa seuraa. Jätkä hyppelehti mun ympärillä ja repi vihostaan palasia kämmenelleen ja puhalteli niitä silloin tällöin myös Kallen niskaan.
"And I feel so beautifuuuuulll!" Ike raakkui hyvin epävireisesti.
Mä irvistin ja purskahdin nauruun.
"Kaikki mukaan!" Ike huusi ja mä pomppasin seisomaan.
Nuotit unohtuivat sen sileän tien kun mä aloin rämpyttää kunnon musiikkia muiden hihittäessä taustalla. Aira näytti vihaisemmalta kuin koskaan, lähes pelottavalta. Mutta vain lähes, mun näkökulmastani katsottuna. Nopealla liikkeellä opettaja sammutti virrat voimistimesta ja nykäisi kitaran mun käsistäni. Ike puhalsi surkeaa ilmettä tavoitellen silppua naisen punaisille kasvoille.
"Kiitos, kiitos", mä kumartelin muiden puoleen ja käännyin sitten ottamaan haukut vastaan.
"Te kaksi... Mä... En tiedä enää mitä teen teijän kanssa... Saatte ainakin jäädä koulun jälkeen siivoamaan siistijöiden kanssa ruokasalia ja putsaamaan juhlasalin penkkejä huomista esitelmää varten!" Aira karjaisi aina silloin tällöin suurempaan ääneen.
"Jipii! Vihdoin mä pääsen siiiiiiiiiistimään", Ike hihkui ja puhalteli viimeisiä silppuja ympäri luokkaa.
"Ja te jäätte välitunnilla keräämään joka ikisen palasen", nainen vielä lisäsi ja samassa kellot soivat tunnin päättymisen merkiksi.
Luokassa alkoi käydä kova kuhina, kun kaikki pakkasivat reppunsa ja painelivat pihalle. Mua ja Ikeä lukuunottamatta. Aira nouti meille harjat, joilla me putsasimme lattiaa ja lauloimme satunnaisia lirkutuksia samalla. Viidessä minuutissa luokka oli siisti ja opettaja tyytyväisen näköinen.
"Ettehän te pahoja ole, vähän vaan villejä", nainen hymyili ja rutisti meidän molempien olkapäitä.
Mä virnistin ja puistelin päätäni.
"Ei me ollakaan", Ikekin myötäili herttaisena ja nosti repun selkäänsä.
"Koittakaahan nyt käyttäytyä", Aira lirkutteli, kun me posotettiin ulos luokasta.
"Mitä viimesellä?" mä kysyin ja koitin silmäillä luokanovissa olevia lukujärjestyksiä, joissa ilmoitettiin millä luokalla oli milloinkin kyseisessä kammiossa oppitunteja.
"Taitaa olla uskontoa", Ike irvisti ja mä tylsistyin jo valmiiksi.
"Lintsattasko?"
Ike vilkaisi muhun totisena.
"Ei tietenkään. Sehän on vastoin koulun sääntöjä. Me olemme kilttejä poikia, emme pahoja. Meillä on vain liikaa energiaa, mutta se ei oikeuta meitä lintsaamaan oppitunnilta. Etkö tunne, kuinka omatuntosi kolkuttaa jo valmiiksi pelkän ajatuksen voimasta? Hirveä tunne, kerrassaan karmaiseva", Ike sopotti virallisella äänellä silmäripsiään läpsytellen.
Mä purskahdin nauruun ja tönäisin sitä lujasti seinää päin.
"Riitaako sä haastat...."
Pian me jo viskeltiin toisiamme pitkin käytävää ja onnistuimme kaatamaan pari pienempääkin kumoon siinä samassa. Arannäköiset seiskaluokkalaiset tytöt, jotka liikkuivat massiivisena laumana, väistelivät parhaansa mukaan ja yrittivät päästä seuraavalle tunnilleen. Mä en ollut edes kuullut kellojen soivan.
"Jasse ja Iiro! Rauhottukaas nyt", englanninopettaja, pullea ja meihin rennoiten suhtautuva Iiris myhäili.
Mä nostin kättäni ja virnistin leveästi.
"Toki toki", Ike kumarsi ja päästi mut tiukasta niskaotteestaan.
Mä suoristin printtipaitaani hiukan ja nostin vähän collegehousujani. Päätään puistellen Iiris häipyi luokkaansa kohti, jonka edessä seisoskeli muutamia kasiluokkalaisia.

"Mäkkäriin!"
"Heseen", Roope ärähti.
"Mäkkiin", Ike veti tuiman ilmeen kasvoilleen.
"He-seen."
"Mennää mäkkii, viimeks käytii hesessä", mä suutahdin pikkupoikien lailla kinasteleville jätkille ja vedin kypärän päähäni.
Roope sylkäisi maahan ja hyppäsi punaisen traktorinsa hyttiin.
"See ya in hellllll!" jätkä huusi kääntäessään volyymin täysille asentamistaan valtavista kaijuttimista, joista musiikki kyllä kuului tarpeeksi hyvin.
Mä virnistin ja polkaisin derbin käyntiin. Ike viskasi kypärän päähänsä ja istahti mun taakseni. Roope kaasutteli jo edellä savupilven koristessa pihalle koneen piipusta. Mä vaihdoin vaihdetta suurempaan ja syöksyin sen perään pitkin kaupungin teitä Iken hihkuessa jotakin mun takanani.
Mäkkiin ei matka kestänyt viittä minuuttia kauempaa meidän vauhdillamme oikoteitä käyttäessä ja jossain vaiheessa mä olin onnistunut ohittamaan Roopen, joka kiroten sammutti moottorin ja laskeutui kyydistä virnistellen.
"Läskimooses", Ike nauroi kopatessaan kypäränsä kainaloon.
Mä pörrötin hiukan hiuksiani ja lähdin edeltä sisään pikaruokalaan lompakon sisällön suuruutta arvuutellen. Tiskillä seisoi pari lukiolaista tyttöä, Roopen tuttuja mä arvelin niiden säihkyvistä silmistä. Olihan Roope haluttua kamaa kaikenikäisten keskuudessa, enkä mä lainkaan ihmetellyt asiaa.
"Mä oon aina miettiny miks sä elät sinkkuna selibaatissa?" Ike kysyi, kun me istuttiin tilausten jälkeen pöytään odottamaan hampurilaisia.
"Koska muijat ei oo mun leveliä", Roope yskähti ja tunki ranskalaisia suuhunsa.
Mä nousin hakemaan ketsuppia kuivien suolakeppieni mausteeksi ja jätin jätkät keskustelemaan henkeviä keskenään. Nyppäisin pari valkoista paperikuppia ja pumppasin ne täyteen ketsuppia. Käännyin nopeasti ja törmäsin hahmoon, jolla selvästi oli suurempia vaikeuksia pysyä pystössä kuin mulla. Mä kaappasin tytön kiinni juuri ennen kuin se ehti kaatua ja samassa huomasin valtavan ketsuppitahran sen valkoisella paidalla.
"Voi pérkele, mää oon tosi sori!" irvistin ja vasta silloin tajusin tuijottavani suoraan haparoivaan Mariin.
"Ai, se olitki sä?" mä totesin hölmistyneenä ja päästin otteeni irti.
Mari suoristautui ja keskittyi sitten voivottelemaan paitaansa.
"Mä ostin tän just ja nyt se on pilalla..."
"Hei sori oikeesti. Mä voin ostaa sulle uuen", mä tarjouduin ja pyyhkäisin paperinpalalla enimmät aineet pois.
"Ei sun tarvi", Mari huokaisi ja siirsi katseensa musta Ikeen ja Roopeen, jotka pitivät melkoista metakkaa pöydässä.
Mä irvistin ja raapaisin niskaani vapaalla kädelläni.
"Mä en oo huomannu että sulla on tatuointi", Mari sanoi samassa ja tuijotti kiinteästi mun rannetta.
Köhäisten mä laskin käden alas ja sivelin pientä viitosta.
"Mitä se meinaa?" tyttö uteli unohtaen likaantuneen paitansa.
"Mun pelinumero", vastasin välttelevästi ja käännyin täyttämään uuden ketsupin.
"Mitä sä pelaat?"
"Pelasin", mä korjasin vastauksia antamatta ja lähdin jätkien luo.
Kuulin askeleita takanani ja huokaisin syvään. Mari veti itselleen tuolin ja hymyili varovasti hölmistyneille jätkille.
"Mitä sä pelasit?" tyttö jatkoi uteluaan.
"Ai Jasse vai? Voi kuule!" Ike naurahti.
"Mä meen vessaa", ilmoitin suureen ääneen ja ponkaisin pöydästä.
Saatoin vielä kuulla Roopen selitykset mun menneestä jalkapallourastani. Hoidin tarpeeni nopeasti ja kun mä palasin, oli pöytään tuotu kolme hampurilaista.
"Mä maistoin pari sun ranskista, eihän haittaa?" Mari sanoi pahoittelevaan sävyyn.
"Ei", mä mumahdin ja istahdin paikalleni.
Auoin hampurilaisen käärön ja tutkin hetken aikaa päivällistäni.
"Mä vien sut kauppaa tän jälkee", sanoin vastalauseita kuuntelematta ja alon hotkia hampurilaista suuhuni.

Kiertelin itse rekkien välissä ja vilkuilin välillä vaivaantunutta Maria, joka kuitenkin innokkaasti keräsi kokeiltavia vaatteita käsivarsilleen.
"Mä otan kyllä enemmänki tavaraa mutta sä saat maksaa vain sen pienen paijan", tyttö ilmoitti kävellessään mun ohi sovituskopeille.
Mä virnistin ja puistelin päätäni. Tottakai se yrittäisi ostaa jonkun mahdollisimman halvan. Typerys.
Mä lähdin kopeille parien farkkujen ja t-paidan kanssa ja lyöttäydyin Marin kopin viereen. Vedin oven perässäni kiinni ja nopeasti kiskoin toiset farkut jalkaani.
"Paska", mä ärähdin ja vedin housut jalastani.
T-paita sopi hyvin ja se oli jo valmiiksi mun ostoslistallani. Toiset farkutkaan eivät olleet pahemmat, joten tyytyväisenä mä katsoin niitä ja virnistellen pohdin koppiemme välissä olevaa pientä rakoa lattian tasalla. Mahtuisinkohan mä mönkimään siitä?
Lopulta mä päädyin kuitenkin käyttämään ovea. Suljin oman koppini kaiken varalta ja varovasti avasin Marin kopin oven. Tyttö kiljahti ja yritti läimäistä sitä kädellään kiinni, mutta mä olin kuitenkin nopeampi ja onnistuin työntymään sisälle. Ovi meni kiinni pamahtaen ja mä huomasin alaosattomissa seisovan tytön, joka kiireisesti veti t-paitaa ylleen.
"Moi", mä virnistin ja tiesin sen ärsyttävän tyttöä.
"Häivy", Mari sähähti vihaisena.
"Tää hame on kiva, koita sitä", mä ehdotin kuulematta tytön käskyä ja ojensin mustan hameen tuota kohti.
Kiitollisensekaisena tyttö veti vaatekappaleen alaosansa peitoksi ja tutki musta häiriintyneenä itseään suurista peileistä.
"Mä tykkään tuosta", sanoin ohimennen ja kävelin lähemmäksi.
Tunsin Marin varautuneen asenteen, mutta siitä huolimatta mä ajoin tytön nurkkaan ja painauduin lähemmäksi. Meidän nenänpäämme hipoivat toisiaan ja tunsin Marin säikähdyksestä kiihtyneen hengityksen.
"Mä tykkään muustaki tässä kopissa ku tosta hameesta", kuiskasin hiljaa ja painauduin niin lähelle, että tunsin tytön huulista huokuvan lämmön omillani.
Ne melkein koskettivat, mutta eivät silti osuneet yhteen.
"A-ai mi-mistä?" Mari kysyi tärisevällä äänellä ja yritti ryhdistäytyä.
"Susta", kuiskasin lähes kuulumattomalla äänellä ja painoin huuleni tytön huulia vasten.
Mari ei hetkeen liikahtanutkaan ja mä yritin epätoivoisesti saada vastausta suudelmaani. Lopulta, hyvin hitaasti ja epävarmasti tyttö alkoi liikutella huuliaan omiani vasten. Helpottuneena ja asiasta innostuneena mä laskin toisen käteni tytön lantiolle hyvin kevyesti. Mari säpsähti kosketusta, muttei vetäytynyt pois. Yhä rohkaistuneempana mä laskin toisenkin käteni tytön lantiolle ja tunsin, miten sen kädet liikkuivat hyvin kankeasti ylös ja laskeutuivat mun niskaani.
Hetkeksi mä irrottauduin suudelmasta ja vetäydyin hiukan kauemmaksi. Mari ei näyttänyt lainkaan pelästyneeltä, enemmänkin harmistuneelta, kun mä painoin vielä nopean suudelman tytön huulille ja palasin omaan koppiini. Vaihdoin vaatteeni takaisin ja astuin farkkujen ja paidan kanssa ulos kopista odottamaan Maria, joka hetkeä myöhemmin astui vaatekasansa kanssa ulos. Se vilkaisi mua ujosti, muttei sanonut mitään. Virnistin, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi itseeni.

Lähettäjä: Aidanseiväs 
Päivämäärä:   31.7.09 14:45:40

ohooohohoho en kuvitellu että tuosta ihan noin pitkä tulis =DD
mutjuu, kirjautuminen tosiaan unohtui ku pätkää laitoin.

Lähettäjä: keppälerttu(eikirj 
Päivämäärä:   31.7.09 14:50:54

vooi, ihana :> mul tuli kyyneleet silmiin ku tää oli niin herkkis pätkä, voi voi :') joo, yöunet jäi aika vähiin tänä yönä, sen takii oon vähä tämmönen tööt :] mut broken vois jatkaa ny :) ei hitto mä oon rakastunu ja koukussa tähän tarinaan !

Lähettäjä: ananas 
Päivämäärä:   31.7.09 14:57:49

samat ´fiilikset keppälertun kans :D

Ihana pätkä jälleen<3
Pian jatkoa taas

Lähettäjä: Aidanseiväs 
Päivämäärä:   31.7.09 15:05:52

eiköhän se broksu illalla saa jotakin väsäiltyä teijän iloksenne (;
huomenna ei koneelle kerkeä ollenkaan, ku heti aikasin aamusta pitää tallille ja vasta iltasella takaisin koneelle (kisat ku on :DD)
ja sen jälkeen lähen lapsenammaks (en vain ymmärrä miks 11 ja 13v pojat tarvii lapsenammaa?) :oo
:DDD jepskukkuu.

Lähettäjä: Muisto97 
Päivämäärä:   31.7.09 15:07:10

Seipästelijä, käyhän kirjoittelee kiviniemeen;P
*poistuu terrorisoimasta*

Lähettäjä: bimbo-blondi 
Päivämäärä:   31.7.09 16:22:14

äää! ihana pätkä<33 kiitos tästä :pp

Lähettäjä: hannian 
Päivämäärä:   31.7.09 19:25:34

jee jatkoa! :D

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   31.7.09 19:38:11

Aaaaaaa... ihana 8DD<3

Pian vaa jatkoa ;)

Lähettäjä: lyllerö 
Päivämäärä:   1.8.09 02:04:41

vallan loistavaa tekstiä, alko ihan sydän pamppailemaan :D jatkakaa nopeesti, että säilyy mielenkiinto =)

Lähettäjä: bimbo-blondi 
Päivämäärä:   1.8.09 15:59:47

nyt jatkoa tukahduttamaan tää odottava tunne :pp

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   1.8.09 17:38:57

jatkoa tulee viimeistään maanantaina, nyt on hieman kiirusta :/ katsotaan :)

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   1.8.09 20:17:09

Mari

Mä en tiennyt mihin suuntaan mun olisi täytynyt katsoa, kun astuin ulos sovituskopista ja kohtasin Jassen säihkyvät silmät. Niinpä mä tyydyin ihastelemaan lattiassa olevia mustia täpliä ja yritin sovittaa askeleeni laattoihin. Jasse vilkaisi mua välillä tutkivasti, yhä hymyillen, mutta mä en kohottanut katsettani. En ollut vieläkään varma, miten mun olisi hyvä suhtautua sovituskopissa tapahtuneeseen hellään hetkeen.
"Mari?" Jasse kysyi hiljaa mahdollisimman lempeällä äänellä.
"Mmmh", mutisin ja nostin katseeni punan kohotessa hitaasti poskilleni.
"Ei mitään. Mä vaan haluaisin nähdä sun kasvotkin välillä. Ei se lattia nyt niin kiinnostava voi olla", Jasse virnuili ironisesti ja johdatti meidät kassoille. Annoin pojalle halvimman paidan, jonka halusin ja sain osakseni silmien muljauttelua.
"Ei sun tarvitse olla hienotunteinen. Anna nyt ne muutkin", Jasse käski kaivaessaan lompakkoa takataskustaan.
"En varmasti anna!" rääkäisin ja pysyin päättäväisesti jonossa Jassen takana. Tuo vilkaisi mua vielä kerran turhautuneesti ja ojensi sitten viidenkympin setelin pitkänhuiskealle naismyyjälle, joka hymyili hymy pérseessä ja yritti ilmiselvästi keretä joka paikkaan yhtä aikaa. Naisparka, mä ajattelin samalla, kun suoritin omat ostokseni ja yritin olla naiselle mahdollisimman ystävällinen.
"Kiitti hei", hymyilin ja painuin Jassen perässä ulos.

Ulkona ilma oli muuttunut painostavaksi ja sateiseksi. Viimeiset kävelijät rynnistivät kaduilta kauppoihin sateenvarjojaan ravistellen.
"Mun täytyy varmaankin lähteä kotiin... Iskä odottaa", huokaisin raskaasti Jasselle, joka tutkaili mua edelleen liian lempeillä silmillään. Mä en voinut käsittää mistä poika oli yhtäkkiä saanut lempeyskohtauksensa ja osasin olla varuillani. Jasse oli tunnetusti playeri ja mä kadottaisin sydämeni täysin, jos antaisin tunteilleni vallan. Ajatusten virta katkesi, kun tajusin huimauksen ravisuttelevan kehoani raskaasti. Silmissä sumeni enkä mä saanut kunnolla happea. Vaivuin kaksinkerroin maahan ja yritin hamuilla jostakin tukea.
"MARI!" Jasse huudahti ja polvistui mun viereen välittämättä sateen kastelemasta maasta ja pisaroista, jotka piiskasivat kasvoja loputtomalla voimalla.
"Mä... Ei", sain ähkäistyä.
"Mä soitan ambulanssin", Jasse hätäili.
"Et varmasti soita!" inahdin vihaisena. Mun päähän sattui enemmän kuin koskaan ja musta tuntui siltä kuin mä kohta oksentaisin.
"Mutta sä oot sairas! Sulle tuli joku kohtaus", Jasse tiuskaisi. Mä tiesin, ettei se tarkoittanut olla ankara, se oli vain hätääntynyt, mutta silti muhun sattui kuulla sen selvästi vihaiset sanat. Vihdoin huimaus lakkasi ja avasin silmäni. Jasse katsoi mua huolestuneesti yläpuoleltani ja huokaisi helpottuneena, kun mä kohosin kyynärpääni varaan ja kampesin itseni ylös.
"Mari, mikä sulle tuli?" Jasse kysyi.
"En mä tiiä. Mulla on nyt vaan ollut joku kausi, että on huimannut ja pää on ollut kipeä, mutta kyllä se varmasti ajallaan ohi menee", mutisin väistellen pojan katsetta.
"Nyt mun on pakko mennä", sanoin ilottomasti hymyillen.
"Mä heitän sut kotiin. Hyppää kyytille", Jasse sanoi johdattaen mut derbinsä luokse.
"Mutta ei sulla oo kuin yks kypärä", estelin. Tällä hetkellä musta tuntui siltä, että mun oli pakko päästä pois Jassen luota tai tekisin jotakin typerää. Mä pelkäsin antavani tunteilleni uudestaan vallan samallalailla kuin sovituskopissakin. Sitä mä en halunnut.
"Mä en tarvi kypärää. Ei teille niin pitkä matka oo. Hyppää nyt vain", Jasse käski ja puolittain nosti mut istumaan derbin kyydille samalla, kun se laittoi moottorin laulamaan.

Nousin pois kyydiltä voipuneena ja ojensin kypärän Jasselle. Meidän onneksi ainuttakaan poliisia ei ollut tullut vastaan.
"Kiitos nyt paidasta ja ranskalaisista", naurahdin ja olin juuri kääntymässä ovelle päin, kun Jasse tarttui mua kyynärpäästä ja veti takaisin.
"Ole hyvä", se sanoi ja sipaisi huulillaan mun huuliani nopeasti, turhia aikailematta. Ehkä sen tarkoituksena oli saada mut janoamaan lisää. Mitään muuta sanomatta Jasse käänsi derbinsä ja paineli tietä pitkin lujaa vauhita kadoten pian mutkan taakse.
"Mä oon tulossa hulluksi", parkaisin, kun tajusin sydämeni pamppailevan hullunlailla.
---------------------------------
Sainkin jatkoa aikaseksi aikasemmin kuin ajattelin :)

Lähettäjä: ananas 
Päivämäärä:   1.8.09 21:12:33

ihanaa ku jatkoa tuli näin nopeesti<3
virheitä ei osunut silmään
ja jatkelkaahan taas

Lähettäjä: bimbo-blondi 
Päivämäärä:   1.8.09 21:35:59

jatkoa! :pp

Lähettäjä: forevör 
Päivämäärä:   1.8.09 22:24:44

Mahtavaa, jatkoa :>

Lähettäjä: dhjd 
Päivämäärä:   1.8.09 22:33:30

Ihana pätkä, jatkoa vaan 8--)