Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   24.3.09 22:11:56

Edellinen:
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=707854&t=702564

Tulipas toi edellinen sitten nopsaan täyteen, hyvä että lukijoita riittää ja teillä taitaa piisata kärsivällisyyttäkin! :)
Täällä koettiin 22.3. eka äitienpäivä, löydettiin satumainen luontopolku (mikä on oikeasti harvinaisuus täällä) ja sain iiiison rasian belgialaista suklaata (josta ei oo jäljellä kuin pahvikuoret) :)

-------------------------------------------

Uteliaisuuden hinta

Illan tullessa sade lakkasi ja Belinda piristyi huomatessaan voivansa sittenkin käydä maastoesteillä. Lucifer oli juossut päivällä itsensä hikeen ja illalla se oli aivan lopussa. Tiiaa ärsytti, että Belinda oli antanut hevosen väsähtää tutustuessaan maneesiin.
- Olisit itse hoitanut sen asian, Belinda totesi kylmästi.
- Ei ole aikaa! Tiia korotti uhkaavasti ääntään.
- No sitten taisi olla virhe laittaa hevonen? Ja mistä edes sait luvan moiseen? Belinda kysyi vihdoinkin mieltänsä painaneen kysymyksen.
- Isältä ja äidiltä, Tiia vastasi itsevarmasti.
Äidiltä? Belinda oli muistinsa mukaan kuullut Tiian sanovan Marjaa äidikseen kerran aikaisemmin, silloinkin kerjätessään jotain, mitä ilmeisimmin juuri omaa hevosta.
- Usko pois, emäntä kyllä huomaa jos kaikki ei mene niin hyvin kuin olet antanut ymmärtää, Belinda varoitti.
Tiia kalpeni hetkeksi, mutta avasi äkäisellä liikkeellä harjapakin ja siirtyi parin harjan kanssa hoitamaan Lucia. Ori luimisti ikävästi heti kun tyttö avasi karsinanoven ja hampaat purivat ilmaa Tiian sitoessa hevosta kaltereihin kiinni.
Belinda oli tyytyväinen, kun oli tullut jo heti aamusta tallille ja heittänyt sadeloimen Dreamyn selkään. Hevonen oli kuiva, ainoastaan jalat olivat tumman lian peitossa, joten sen puhdistamiseen ei mennyt kauaa aikaa. Tyttö arpoi aikansa minkä satulan hän laittaisi tammalle ja päätyi lopulta estesatulaan. Se istui parhaiten hevosen selkään ja Belinda tunsi itsekin olonsa kotoisammaksi satulassa, jossa hänen ei tarvinnut istua kovin syvällä ja antaa jalkojen valua mahdollisimman pitkiksi. Viimeisenä Belinda kiinnitti suojat jalkoihin ja talutti lopulta tamman pihalle. Tummia lätäköitä oli syntynyt pitkin piha-aluetta ja ränneistä tiputteli edelleen pieniä pisaroita.
Ratsastaessaan takakentän kautta vanhalle kärrypolulle, Belinda saattoi haistaa tulevan kesän. Puut näyttivät kuolleilta kun niillä ei ollut lehtiä ja rungot olivat sateen jäljiltä entistä tummemmat. Metsässä hän huomasi lumen sulaneen lähes kokonaan, vain varjoisimmat paikat olivat edelleen tiiviin, valkean lumikerroksen valtaamat.
Dreamy käveli nopein, jännittynein askelin, kunnes Belinda keräsi ohjia ja kannusti tamman raviin. Siirtyminen tuntui räjähtävältä. Dreamy otti muutaman rauhallisen askeleen ja lähti sen jälkeen kiihdyttämään vauhtiansa sen verran, että Belillä oli jo vaikeuksia keventää hevosen tahdissa. Pitkän pätkän jälkeen kaksikko sai sovitettua tahdin sopivaksi ja Dreamy laski hieman päätään alemmas. Pahimmat lätäköt ratsukko joko kiersi tai käveli rauhallisesti yli. Belinda oli sille keväälle kuullut jo tarpeeksi tapauksista, joissa hevonen oli liukastunut kun vesilammikon pohja olikin jäässä ja loukannut jalkansa. Samasta syystä Belinda ei uskaltanut laukata maastossa, ei etenkään vielä kun hän ei tiennyt kuinka paljon maa oli muuttunut talven aikana. Suuren koivun kohdalla Belinda kannusti hevosen uudelleen raviin ja ratsukko kiersi rauhassa mäntyjen väliin rakennetun tukkiesteen. Se oli hyvässä kunnossa, vaikka toisella puolella maassa oli vielä lunta. Ilta hämärtyi huomaamatta ja Belinda tajusi asian vasta kun hän oli ratsastanut polkua pidemmälle kuin koskaan ennen. Aiemmin hän oli aina kääntynyt tutulle reitille, joka vei takaisin tallille, mutta nyt hän oli jatkanut vain suoraan ja Dreamy oli saanut hetken rämpiä pelkässä metsässä, kapean kinttupolun näyttäessä oikeaa suuntaa. Kasvillisuus harveni voimakkaasti ja Belinda erotti kaukaisia autonääniä ja näki katuvaloja. Minne he olivat tulleet? Ilmassa leijui jokin epämiellyttävä haju, minkä Belinda yhdisti ensimmäisenä huoltoasemaan. Enempää hän ei ehtinyt miettimään kun Dreamy pysähtyi kuin seinään. Hevosen korvat kääntyilivät valppaasti eteen ja sivuille, minkä aikana Belinda keräsi vaistomaisesti ohjia. Jostain kuului rasahdus ja äänekästä naurua, mikä oli tarpeeksi heikkohermoiselle tammalle. Dreamy ponnahti takajaloilleen ja hypähti eteenpäin. Hevonen juoksi välillä ravaten, välillä pyrkien laukkaan, kunnes ratsukko oli rymistellyt metsän läpi suoraan pihalle. Parkkialueen keskellä oli punaruskea rakennus, jonka katolla luki loistavin kirjaimin ”Samin Grilli”, se riitti Belindalle, joka yritti kääntää hevosensa takaisin metsään. Grillin vieressä oli jonkin verran nuorisoa, osa poltteli tupakkaa ja tyhjensi kaljapulloja kiitettävään tahtiin. Dreamyn hermostunut tepastelu paikoillaan hiljensi nuoret, jotka katsoivat ratsukkoa hetken aikaa.
- Katsokaas, saadaan tuoretta meetvurstia! joku pienikokoinen poika hihkaisi pilkallisesti.
Nuoret nauroivat entistä äänekkäämmin ja joku heitti kaljapullonsa grillirakennuksen seinään. Pirstoutuvan lasin ääni hermostutti Dreamyä entistä enemmän. Belinda yritti ajaa pohkeilla hevosta metsään, mutta tamma pyörähti aina takaisin autotietä kohti. Muutaman kerran tyttö pyysi nuorisoa hiljenemään edes hetkeksi, mutta etenkin jengiin kuuluvat tytöt alkoivat hihkumaan entistä innokkaammin pahentaen tilannetta. Belinda ymmärsi ettei hän saisi hevosta takaisin metsään kun se nousi ensin takajaloilleen, laskeutui alas ja heitti heti sen jälkeen takapäätään ilmaan. Beli ohjasi hikoilevan tamman parkkialueen reunaa pitkin valaistulle tielle, jonka laitaa myöten ratsukko jatkoi matkaansa tallia kohti. Belindan onneksi autoja ei ollut paljoa liikkeellä ja vajaan puolenkilometrin matkan jälkeen hän löysi kohdan, josta Dreamy suostui kulkemaan ja he pääsivät takaisin tutulle polulle. Metsän hiljaisuudessa tamma rauhoittui ja sen askeleet rentoutuivat selkeästi, tosin kuin Beli, joka oli edelleen jännittynyt ja hieman pelästynyt kokemuksesta. Grillillä olisi voinut sattua mitä vain. Joku olisi voinut heittää pullolla ratsukkoa, Dreamy olisi saattanut karata täysin käsistä ja juosta autotielle tai se olisi tiputtanut pilottinsa alas satulasta. Lisäksi tytön ikäviin kuvitelmiin kuului sekin, että hevonen olisi voinut vahingoittaa jotakuta ihmistä tai jonkun omaisuutta pyrkiessään karkuun. Ratsukolla oli ollut paljon onnea, että he selvisivät vain säikähdyksellä. Jatkossa Belinda ottaisi kaverin mukaan, jos hän välttämättä haluaisi tutkia uusia maastoreittejä.

Samin Grilli

Tallilla Belinda säikähti uudemman kerran kun Niko käveli häntä vastaan pihalla.
- Eikö sulla ole tuntia? Belinda kysyi ensimmäisenä. Pojanhan piti olla maneesissa, eikä ulkona pimeässä.
- Vapaata, Niko naurahti.
Poika oli sitonut vaaleat hiuksensa suloisesti pieneksi töyhtöksi takaraivolleen.
- Ahaa… Belinda hymyili hieman ja laskeutui alas Dreamyn selästä. Hevonen tuuppasi käskevästi turvallaan Beliä, joka löysäsi satulavyön tavallista hitaammin.
- Miten olisi? Niko kysyi.
- Ai mikä? Belindaa nauratti.
- No vaikka matka Pariisiin, kynttiläillallinen Eiffel-tornin huipulla ja kosinta? Niko naurahti.
- Siitä vain jos maksat, Beli virnisti.
Belinda piti Nikon omalaatuisesta huumorista, vaikka aina hän ei ottanutkaan selvää milloin poika oli tosissaan ja milloin tämä puheli leikillään asioista.
- Anneli palkkasi Tuukan alkuun, ilmeisesti Tuukasta tulee ratsastuskoulun osakas, Niko sanoi yllättäen.
Dreamy osoitti kyllästymisen merkkejä ja nuoret lähtivät automaattisesti kävelemään tallia kohden.
- Sehän on hienoa, Ankku saa sitten keskittyä muuhunkin, Belinda iloitsi.
- Niin, vielä kun Amanda kävisi säännöllisesti valmentamassa meitä, Niko totesi.
- Meinaako Anneli monipuolistaa koulun toimintaa? Belinda uteli.
- Luultavasti, ainakin se puhui haluavansa kouluttaa nuoria hevosia enemmän ja jotain leiritoiminnastakin se ehti puhumaan, Niko kertoi ja avasi tallioven.
Dreamy käveli unisesti vesiboksille, jossa Beli riisui siltä varusteet ja Niko aloitti sen jalkojen huutelun.
- Missä te oikein kävitte? Niko kysyi ensimmäisenä kun Belinda palasi satulahuoneesta.
- Maastossa, kuinka niin? Belinda ihmetteli hieman pelästyneenä.
- Polvessa pieni naarmu, Niko sanoi rauhallisesti ja keskittyi tunnustelemaan tamman toista etujalkaa.
- Jatkettiin kärrypolkua suoraan eteenpäin, Belinda sanoi vaisusti, jonka seurauksena Niko kohotti katseensa Dreamyn jalasta.
- Ette kai päätyneet Samille? Niko kysyi epäröivään sävyyn.
- Joo, jouduttiin palaamaan hetken matkaa autotietä pitkin, Belindan kasvot valahtivat hetkessä kalpeiksi.
- Sitä seutua on parempi vältellä. Itse en hakisi sieltä edes ruokaa kuukauden paaston jälkeen muiden paikkojen ollessa kiinni, Niko tiivisti mielipiteensä.
- Kuinka niin? Sen nyt tajuan ettei hevosen kanssa sinne ole asiaa, Belinda ihmetteli.
- Eksynyttä nuorisoa, elämäänsä kyllästyneitä vanhuksia. Juoppoja, huumeita, ryöstöjä, raiskauksia, Niko puhui hiljempaa, niin että vain Beli saattoi kuulla pojan sanat.
Muutama ohikulkeva ratsastaja katsoi kiinnostuneena nuoria, joiden ilmeet olivat haudanvakavat ja hevosen jalkaa pitkin valui ohut verivana.
- Puhdistetaan tämä, eiköhän se sillä hoidu, Niko nousi ylös ja huuhteli polvea hetken.
- Onko lääkekaapissa mitään antiseptistä ainetta? Belinda silitti väsyneen tamman kaulaa.
- Joo, alahyllyllä on iso valkoinen pullo, Niko vastasi.
Belinda löysi helposti puhdistusaineen, joka haisi voimakkaasti steriilille sairaalalle. Dreamykään ei liiemmin pitänyt aineen tuoksusta, mutta antoi silti Nikon rauhassa puhdistaa haavan.
- Tarvitseeko siihen jotain suojaa? Belinda tunsi itsensä avuttomaksi. Jos kyseessä olisi ollut joku toinen hevonen, hän olisi kyllä osannut hoitaa pikkuhaavat.
- Ei, tämä on vain pintanaarmu ja happi nopeuttaa paranemista, Niko hymyili lohduttavasti.
Kun Dreamy oli päässyt karsinaansa, Belinda katsoi parhaaksi lisätä sen välipalan mukaan elektrolyyttejä korvaamaan hikisellä maastoreissulla menetetyt kivennäisaineet. Dreamy näytti pirteämmältä kun se sai lisäksi vähän kauroja, porkkanaa, omenaa, leipää ja valkosipulijauhetta. Tamma sai heinänsäkin muita hevosia aikaisemmin, jotka olivat vasta aloittaneet päivän työnsä juoksemalla uraa pitkin tunnista toiseen.

Lähettäjä: whisky. 
Päivämäärä:   24.3.09 22:21:59

Ihanaa että ehdit vieläkin välillä muistaa meitäkin :)

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   25.3.09 18:50:46

IHANAAAAA! Hyvä Karo :) Tämä tavallinen: Jatkele aina kun jaksat ja ehdit.

Lähettäjä: poison 
Päivämäärä:   26.3.09 16:08:52

Toimiiko jo kotarit? Mikä on osote? :)

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   27.3.09 14:04:23

Kotarit ei vielä toimi (kiitos kun muistutit, unohdin jo koko sivuston) :S :D
Pitäneen toi mummojen vierailu hyödyntää (hoitavat suurella innolla vauvaa) ja koittaa saada sivut koodattua edes jollekin mallille.

Ja en mie teitä kuitenkaan unohda, tavoitteena edes pari kertaa viikossa lisätä tarinaa :)
Ja tässä sitten perjantain kunniaksi:
------------------------------------------------

Hyvät vai huonot uutiset ensin?

Jos Belinda olisi tiennyt, mitä päivä tuo tullessaan, hän olisi mieluiten kuullut hyvät uutiset ensin ja sitten vasta huonot, jotta hän olisi voinut edes hetken iloita hyvistä uutisista. Mutta aina kaikki ei mene niin kuin toivoisi.
Tyttö oli toivonut voivansa viettää illan Nikon kanssa, mutta poika oli välttämättä vaatinut aikaa jotain projektia varten, joten Beli oli kuluttanut aikaansa ullakolla etsien lisää kauniita huonekaluja. Sillä reissulla hän ei kuitenkaan jaksanut keskittyä tarpeeksi ja oli sysännyt sivuun monta mielenkiintoista hyllyä, tuolia, pöytää, vaatteita, ja jopa antiikkisen maapallon, jonka sisällä oli pieni teline konjakkipullolle ja laseille. Hän oli myös yrittänyt soittaa Hannalle, mutta puhelimesta kuului vain valittava ääni, ettei kyseiseen numeroon saatu yhteyttä. Jollain tapaa Belinda ymmärsi serkkunsa tarpeen olla rauhassa ja miettiä asioita itsekseen. Levottomimpana hetkenä hän oli soittanut Nikolle keskeyttäen tämän puuhat vain selittääkseen edes jollekin kuinka hyvä kaveri Hanna oli. Niko oli ollut hieman ihmeissään miksi Belinda sellaista selitti, kun asia oli muutenkin päivänselvä.
Aamulla Beli nukkui pitkään nauttien vapaapäivistään ja talon hiljaisuudesta. Tosiasiassa alakerrassa käytiin kiivasta keskustelua tulevaisuudesta Marjan, Laurin, Ollin, Tiian ja Anun kesken. Olli suhtautui aikuisten esittämään uutiseen tyynesti, mutta Tiia sai kahdesti pienen raivokohtauksen, joka johtui ilmeisesti mustasukkaisuudesta. Anu oli tapansa mukaan hiljaa, mutta ei kuitenkaan ollut täysin toimeton. Tyttö piirteli lyijykynänpätkällä ruutupaperille kuvia huoneessa istuvista ihmisistä.
- Belindalle kerrotaan sitten illalla. Nyt töihin ja kouluun, Marja patisti nuoria ylös tuoleiltaan ja Laurikin sai osansa hätistelystä erehdyttyään haukottelemaan ja asettautumaan mukavammin kovalle puutuolille.
- Hauskaa päivää, Lauri suukotti Marjaa pitkään huulille, ennen kuin nainen katosi eteisestä ulos kylmään aamuun.
Tiia keskittyi lähinnä valittamiseen koko pukeutumisprosessin ajan ja sama jatkui myös koulumatkalla, tosin Olli oli osannut varautua siskonsa tilityksiin tunkemalla korviinsa vahatulpat, joten Anu sai kuunnella koko matkan Tiian juttuja ja myös vastailemaan välillä tälle jotain kun Olli vain virnuili ja katseli ojanpohjia pyöräillessään.
Belindan nukkuessa alakerran ulko-ovi kävi kun Lauri päästi vieraan sisälle. Hetken ihmeteltyään Lauri palasi takaisin pukeutumaan ja lähti lopulta töihin. Belinda pyöri levottomasti sängyssään. Hänen olonsa oli turhautunut ja hermostunut. Ärsyttävä koputus ei vaiennut, vaikka hän peitti päänsä tyynyn alle ja yritti jopa tietoisesti nähdä jotain muuta unta, kuin että hänen äitinsä yritti patistaa tyttöä kouluun.
- Joo kohta, Beli mumisi kiukkuisesti.
Ovi narahti hieman auetessaan ja Beli veti peittoa paremmin päälleen. Hän oli lähes hereillä, vaikka halusikin vielä nukkua ja pitkään. Tyttö tunsi pehmeän kosketuksen olkapäällään ja hänen silmänsä rävähtivät auki. Ensin Beli ei tiennyt missä oli, mutta lopulta hän hahmotti Nikon kasvot yläpuoleltaan.
- Huomenta unikeko, poika toivotti.
- Ääh, Belinda yritti kääntää kylkeään ja kadota takaisin peiton alle, jonka Niko kuitenkin veti nopealla liikkeellä sivuun.
- Koitahan nyt herätä, Niko patisti.
- Ei vielä, Belinda piti itsepäisesti silmänsä kiinni.
- Käydään Aleksin kanssa kahvilla, Niko yritti houkutella unista tyttöä.
- Mieluummin teetä, Belinda ei voinut olla hymyilemättä.
Niko ei sanonut enempää, vaan istui sängynlaidalle painaen kylmän kätensä Belindan niskaan. Tekoa seurasi vertahyytävä kirkaisu ja tyttö oli täysin hereillä.
- Vaatteet päälle ja menoksi, Niko hymyili suloisesti.
- Enkö saa käydä suihkussa? Belinda kysyi.
- Käy vaikka tallilla, Niko hoputti ja kaivoi itse vaatehuoneesta Belille päälle pantavaa.
- Kai sä tiedät, että olet mitä julmin mies, pahempi kuin Iivana Julma, Belinda murjotti pukiessaan pojan ojentamia housuja.
- Nyt ainakin tiedän, Niko naurahti ja odotti vartin, kunnes Belinda oli valmis lähtemään ulos.

Niko ajoi yllättävän hitaasti väistäessään suurimpia vesilammikoita tiellä, mutta lopulta he pääsivät läheisen huoltoaseman pihaan. Belinda äimistyi hieman, miksi heidän piti sinne mennä, mutta ilman kummempia valituksia hän seurasi Nikoa sisälle. Aleksi istui kauimmaisessa nurkkapöydässä kalpeana, eikä poika näyttänyt huomaavan tulijoita pyörittäessään lusikkaa kahvikupissaan.
- Kerros pois, Niko säikäytti veljensä tahtomattaan.
Kahvia läikkyi hieman pöydälle, mutta Aleksi ei välittänyt siitä. Pojan katse kävi ensin Nikossa ja sitten Belissä, lopulta Aleksi huokaisi ja keskittyi taas tuijottamaan kahviaan.
- Erottiin Hannan kanssa, Aleksi sanoi synkkänä. Niko näytti jotenkin yllättyneeltä, Belinda puolestaan hämmentyneeltä. Mistä oli kyse? Hanna kertoi asiasta aikoja sitten hänelle.
- Milloin? Belinda vaati tietää.
- On siitä hetki aikaa, Aleksi jätti jäähtyneen kahvinsa rauhaan.
- Miksi? Niko kysyi puolestaan kun hän ja Belinda istuivat Aleksia vastapäätä.
- Se petti, Aleksi totesi ja antoi katseensa harhailla vihertäviä seiniä pitkin.
- Petti? Hannako? Belinda loukkaantui syytöksestä.
- Joo, yllätin sen jokunen viikko sitten jonkun pojan kanssa, Aleksi puhui asiasta, kuin se olisi satuttanut häntä pahemmin kuin mikään muu, mutta samaan aikaan myös yllättävän tunteettomasti.
Belinda vilkaisi Nikoa avuttomana. Ei Hanna pettänyt Aleksia, Aleksi itse oli halunnut viettää villiä nuoruutta. Vai oliko?
- Missä Hanna on nyt? Niko kysyi rauhallisesti.
- Tiedä siitä, varmaan sen pojan kanssa, Aleksi vastasi ja teki eleillään selväksi, ettei hän halunnut puhua asiasta enempää.
- Tuon takiako herätit minut? Belinda kysyi ärtyneenä Nikolta heidän poistuessaan Nesteeltä.
- Joo, tai no luulin kyllä että Allu olisi ollut hieman puheliaampi, Niko myönsi itsekin pettyneensä.
Nikon ajaessa tallille, Belinda kertoi Hannan version tapahtumista, paitsi abortin hän jätti mainitsematta. Oli asia miten vain, hän ei kaverinsa raskaudesta menisi juoruamaan edes Nikolle.
- Tuletko mukaan maastoon? Niko rikkoi pitkään vallinneen hiljaisuuden.
- Dreamyllä? Katsotaan, haluan ensin suihkuun, Belinda muistutti.
- Meneekö siellä kauankin? Niko hymyili salaperäisesti.
- En tiedä, voi mennäkin, Belinda vilkaisi arvioivasti hymyilevää poikaa.
Loppumatkan he tyytyivät kuuntelemaan vain radiosta tulevaa iskelmämusiikkia, Belindan olo oli vaivaantunut, eikä hän tiennyt johtuiko se Aleksista vai Nikosta.
Belinda riisui nopeasti vaatteensa pukuhuoneen kaappiin ja astui suihkun alle. Ensin tyttö sai päälleen jääkylmää vettä, kunnes se muuttui lämpimäksi ja lopulta se poltteli tämän ihoa. Belinda sulki silmänsä ja nautti tunteesta, kun vesi hyväili hänen vartaloaan. Hänen hiuksensa kastuivat ja liimautuivat selkään kiinni. Kohiseva ääni muistutti vesiputousta ja Beli saattoi unohtaa Aleksin sanat.
- Kaunis, tumma, hiljainen ääni kommentoi ja Belinda tunsi voimakkaan käden kiertyvän vyötärölleen.
Belinda siirtyi askeleen edemmäs ja kääntyi ympäri.
- Mitä sä täällä teet? Belinda kysyi hymyillen, mutta tiesi kysymyksensä olleen turhan epäromanttinen.
- Laatuaikaa, Niko virnisti ja kumartui suutelemaan tytön huulia.
Suihkukopin kaakeliseinä tuntui kylmältä paljasta ihoa vasten, mutta Belinda ei välittänyt. Hän halusi vain nauttia nykyään niin harvinaisesta hetkestä Nikon kanssa.
Nikon ihmeeksi Belinda pukeutui ennätysvauhtia ja tyttö olikin täysin valmis kun poika oli saanut vasta housut jalkaansa.
- Onko kiire jonnekin? Niko kysyi harmistuneena.
- En nyt tiedä, en saanut kahvia Nesteellä, aamupala syömättä, Dreamy pitäisi viedä lenkille… Belinda luetteli tulevia toimiaan.
- No sitten tulet minun ja Carin kanssa käymään maastossa, vai? Niko hymyili ja Belinda saattoi erottaa ilkikurisen pilkkeen pojan silmäkulmasta.
- Mikäpäs siinä, jos pysytte meidän perässä, Belinda naurahti.
Auringon noustessa yhä korkeammalle, myös maa suli ja muuttui pehmeämmäksi. Lisäksi Belindan aikeena oli ratsastaa peltojen välistä raviradalle, jota pidettiin hyvässä kunnossa vuoden ympäri.

Niko näytti entistäkin suuremmalta kookkaan ruunansa selässä. Carnival käveli rauhallisin askelin tallipihan poikki, tosin kuin Dreamy, joka tepasteli turhautuneena ja yritti Belin tekemistä pidätteistä huolimatta pyyhältää ravaten Carin ohitse. Nuoret ravasivat lähes koko matkan radalle, ainoastaan pienen ojan kohdalla heidän oli pakko siirtyä käyntiin ja antaa hevosten rauhassa astua ojan ylitse.
Lopulta he seisoivat raviradan takasuoralla. Dreamy suostui pysymään aloillaan hetken, jolloin Belinda lyhensi jalustimiaan ja tarkasti vielä kerran satulavyön. Radalla ei ollut enää lainkaan lunta ja hiekkapohja näytti juuri sopivalta laukkaharjoituksia varten.
- Sinustahan tulee piakkoin jockey kun lyhennät niitä jalustimia noin paljon, Niko huomautti.
Kylmä tuuli turrutti kasvojen lihakset ja pojan piti omalla kädellään lämmittää poskiaan saadakseen hymynsä katoamaan.
- Juu voi olla, mutta Dreamyllä on nyt enemmän tilaa juosta, Belinda vastasi ja antoi hevosensa tepastella isoa ympyrää kaarteessa.
- Miten on, otetaanko rauhallinen kierros? Niko ehdotti.
Belinda nyökkäsi pojalle, jolloin Carnival nosti kauniin, pehmeän laukan ja Niko ohjasi hevosensa ulos ympyrältä.
- Varaslähtö, Belinda hymähti itsekseen ja nosti laukan ympyrällä.
Dreamyn askeleet tuntuivat nykiviltä, jännittyneiltä. Belinda tiesi tammansa haluavan juosta kovempaa, ohittaa edellä laukkaavan ratsukon ja tehdä heihin lisää välimatkaa. Rauhallista laukkakierrosta ajatellen Belinda katui lyhyitä jalustimiaan, sillä tyttö ei voinut paljoa vaikuttaa istunnallaan hevosen tekemisiin.
Dreamyn pitkä hulmuava harja osui välillä tytön kasvoihin ja Belinda tunsi kuinka hevosen askeleet pitenivät entisestään ja he olivat Carnivalin ja Nikon rinnalla. Nikon kasvoilta paistoi aito, onnellinen hymy ja Carnival laukkasi rauhallisin askelin, välittämättä Dreamyn kiihtyvästä tahdista. Niko vilkaisi kerran kysyvästi vierelleen ilmaantunutta ratsastajaa, jonka jälkeen poika antoi hevoselleen lisää ohjia saaden Carin takajalkojen ponnistamaan entistäkin voimakkaammin eteenpäin. He olivat laukanneet lähes koko kierroksen, joten viimeisessä kaarteessa kumpikin heistä antoi hevosilleen vapauden juosta sydämensä kyllyydestä.
Tuuli humisi Nikon korvissa, mutta poika erotti silti Belindan sanat ”morjens”, sen jälkeen poika näki vain palominon valkean hännän, joka liehui ilmavirran mukana kuin voitonviiri.
- Piru vie teidän kanssa, Niko naureskeli. Hän oli aivan hiestä märkä, mutta niin oli myös hänen ratsunsakin.
- No mitä? Belinda hymyili.
Dreamyn kunto oli parempi kuin hän oli luullut. Hevonen oli jaksanut revittää kaksi kierrosta yllättävän kovaa vauhtia, tehdä välissä rauhallisempia harjoituksia ja menohaluja tuntui siltikin riittävän. Dreamy tuntui hämmentyvän tarpeeksi kun Belinda sahasi hevosensa kanssa siksakkia rataa pitkin loppuravien aikana. Hevonen keskittyi kuuntelemaan vaativampia apuja, eikä temponut enää ohjia.
- Amanda saa olla kyllä tyytyväinen teihin ainakin kunnon puolesta, Niko yritti vihjata Belille, että tämän pitäisi osata myös rauhoittaa hevosensa tahtia, muutoin ratsukko viilettäisi seuraavissakin kisoissa vaarallisen lujaa riskeeraten kaiken.
- Juu, mä olen Amandaan tyytyväinen jos se nainen on vaivautunut itse kuntopolulle, Belinda napautti.
Häntä ärsytti ajatella kuinka reilusti ylipainoinen nainen kehtasi haukkua heitä rapakuntoisiksi. Tosin Amandalla ei ollut tarvetta päteä kisakentillä, hänen tapauksessaan riitti että nainen jaksoi kävellä maneesiin ja istahtaa tuolille opettamaan.
Belinda rentoutui hevosensa selässä täysin. Satulan tuttu narina ja nahan tuoksu raikkaan kevättuulen sotkiessa tamman harjaa, olivat jotain mistä hän ei halunnut koskaan luopua. Ojanylityksen jälkeen hevoset saivat pitkät ohjat ja Belinda tunsi kuinka hänen toinen kätensä irtosi ohjasta. Niko purisi tytön kättä ja hymyili. Pojan hymy ulottui silmiin asti. Oliko pojalla jotain mielessään kun tämä oli niin iloinen?

Kun Dreamy ja Carnival oli hoidettu ja loimitettu, hevoset pääsivät tarhaan, jossa Vaavi-lammas harhaili ikävystyneenä portin edessä. Hevoset olivat vaikuttaneet unisilta harjauksen, pesun ja linimenttien laiton aikana, mutta portin avautuessa Nikokin yllättyi Carin riuhtaistessa itsensä irti ja ruuna pinkoi tarhan keskelle hurjempaa kyytiä kuin radalla.
- Hah, se taisi vain laiskotella tuolla, Belinda nauroi Nikon yllättyneelle, mutta myös harmistuneelle ilmeelle.
- Kettu hevoseksi, Niko sanoi.
Dreamy jolkutti kuin poro Carin luo, eikä Vaavikaan kauaa viihtynyt portilla kun se oli saanut tarhakaverinsa takaisin. Belinda tönäisi Nikoa kylkeen kun poika repesi nauramaan Dreamyn raville.
- Hyvä kun olette täällä, Belinda saisi kyllä käydä katsomassa Lucia, Tuukka huusi tallinovelta.
Beli katsahti Nikoon kysyvästi, joka antoi nopean suukon tytön poskelle.
- Oliko tuo nyt tyyliin ”hyvästi, tulen aina rakastamaan sinua?” kun taitan niskani sen hevosen kanssa? Belinda heitti huumorin ja ivan sekoittaman kysymyksen.
Niko säikähti itsekin huomatessaan eleensä muistuttavan ikävästi hyvästejä tai turhaa onnentoivotusta.
- Menes nyt, meidän pitää Tuukan kanssa käydä karsinat läpi. Ainakin Kriminaali on potkinut alimmat laudat ihan säleiksi, Niko huokaisi.
Hänestä tuntui, että tallilla riitti korjattavaa enemmän kuin työtä varsinaisen asiakaspalvelun parissa.
Belinda käveli nopeasti Lucin karsinalle. Hän ei ymmärtänyt miksei hevosta viety muiden tavoin heti aamusta pihalle. Nytkin punarautias ori katsoi häntä halveksuvasti ja käänsi lopulta takapuolensa ovelle kertoen, ettei sitä juuri kiinnostanut seurustella Belin kanssa. Tallissa oli vain Tarmo ja Rico sisällä Luciferin lisäksi. Tarmon tyttö ymmärsi kun sitä yritettiin totuttaa itsenäisemmäksi, nuori hevonen oli täysin riippuvainen laumastaan. Rico seisoi karsinassaan ilmeisesti odottaen aamuliikuntaa, joten tylsistyikö Lucifer aamusta toiseen odottaessaan Belindaa? Kello ei ollut edes kunnolla päivän puolella, joten Belinda talutti levottoman oriin pihalle omaan tarhaansa. Lucin ulkoillessa Beli itse ehtisi loistavasti syömään jotain kotonaan.
- Käyn kotona syömässä, anna avaimet, Belinda hymyili mahdollisimman ystävällisesti Nikolle vaatiessaan tältä pojan omaa autoa käyttöönsä.
- Et sitten romuta sitä, Niko varoitti antaessaan avaimet. Tuukan pää pilkisti viereisestä karsinasta ja ilmeestä päätellen tällä oli vaikeuksia pidätellä nauruaan.
- Kiva, naurakaa vain sitten kun löydät autosi romuttamolta, Belinda totesi loukkaantuneena.
- Vitsi vitsinä, Nikon käsi liukui nopeasti Belin selkää pitkin alemmas ja lopulta poika puristi tytön pakaraa.
- Noh, nuoret ei täällä, Tuukka kolisutteli vasaraansa seinää vasten.
- Tiedäkin se, Belinda yhtyi Tuukkaan ja siirsi Nikon käden pois takapuoleltaan.
- Tylsä, Niko totesi, mutta sai silti lempeän suudelman kommentistaan huolimatta.

Kotipihalla seisoi Belindan yllätykseksi Hannan lapsuudenaikainen pyörä. Serkku-tyttö oli polkenut kyseisellä ruostekasalla kouluun viimeksi ala-asteella, joten miksi se nyt lojui autotallin seinää vasten?

Vastauksen Belinda sai heti avattuaan ulko-oven. Eteisenlattialla lojui Hannan kengät, likainen takki, outo, mitä ilmeisemmin itse tehty pipo ja yksi villasukka. Vaatteiden omistaja löytyi olohuoneesta, tosin vasta sen jälkeen kun Belinda oli vilkaissut keittiöön. Ikkunan edessä olevalla työtasolla oli osittain kuorittu appelsiini ja pöydälle valuneesta mehusta Belinda päätteli Hannan puristaneen hedelmää liian kovasti.
- Hanna? Belinda kysyi epäröiden. Serkku makasi vaalealla sohvalla tuijottaen kattoon.
- No? Hanna kysyi poissaolevasti.
- Onko kaikki hyvin? Belinda istui tytön jalkojen viereen, mutta Hanna tönäisi serkkunsa nopeasti pois sohvalta.
- En tiennyt tähdistä. Ja elefantti on kiva, etenkin pinkki, Hanna sössötti.
Belinda ei haistanut viinan voimakasta hajua, mutta Hanna vaikutti silti humalaiselta, sekavalta.
- Oletko sä ottanut jotain? Belinda siirtyi lattialta viereiselle nojatuolille.
- En enempää kuin sinäkään, Hanna hihitti puhuessaan.
- Oletko juonut jotain? Belinda huolestui.
- Hei, ihminen on kuin kurkku, ilman vettä se kuolee, Hanna ponkaisi nopeasti istualleen verratessaan ihmistä kurkkuun.
Hannan silmät seisoivat päässä eikä tyttö näyttänyt huomaavan, kun Belinda nousi nojatuolilta ja käveli eteiseen vaatteiden luo. Ensimmäisenä Belinda poimi reikäisen pipon lattialta. Siihen oli piirrelty paksulla tussilla epämääräisiä kuvioita. Seuraavana tyttö otti Hannan takin ja tutki taskut, joista löytyi vain teelusikka ja sytkäri. Miettiessään mitä Hanna moisilla tarvikkeilla teki, Hanna hoiperteli olohuoneen halki vessaan, josta kuului eteiseen asti kuinka tyttö oksensi.
Soittaisiko Belinda äidilleen ja kysyisi neuvoa? Vai Nikolle? Pojalla oli yleensä ensihätään aina jokin ratkaisu. Vai pitäisikö Belin ottaa yhteyttä terveyskeskukseen ja kysyä sieltä mitä hänen tulisi tehdä?
- Haluatko sinäkin? Hanna kuivaili kasvojaan vihreään käsipyyhkeeseen.
- Ai mitä? Belinda laittoi lusikan ja sytkärin takaisin taskuun.
- Tiedät kyllä, Hanna näytti hitusen pirteämmältä, mutta Belindaa pelotti. Mihin Hanna oli sekaantunut?
Belinda päätti, että hän seuraisi tilannetta hetken aikaa ja päättäisi vasta sitten mitä tekisi.
- Onko nälkä? Belinda kysyi serkultaan.
- Ei juuri, söin äsken, Hanna virnisti hassusti.
- Söit kolmanneksen appelsiinia, Belinda sanoi toruvasti.
- On sitten, Hanna käveli hitaasti keittiöön ja istui lähimmälle tuolille.
Belinda oli ajatellut syövänsä vain jotain pientä evästä, mutta Hannan vuoksi hän keitti spagettia ja kaivoi pakastimesta jauhelihakastikkeen.
- Oletko täällä illalla? Belinda kysyi syödessään ruokaa. Kastike ei ollut yhtä hyvää kuin tuoreena, mutta kelpasi kuitenkin.
- En tiedä, Hanna mutisi suu täynnä ruokaa.
- Nuku mun huoneessa, Belinda komensi ja söi viimeisen haarukallisen nopeasti.
Ennen lähtöään hän siivosi Hannan sotkut eteisestä. Tekikö hän nyt oikein käskiessään serkkunsa vain nukkumaan? Siitä hetkestä lähtien Belindaa kalvoi epävarmuus, suru ja pelko.
Tallille päästyään Belinda ajatteli vihdoinkin nousta Luciferin selkään, mutta se sai jäädä myöhemmäksi kun Eveliina näkyi touhuavan orin kimpussa.
- Sinäkö tämän veit pihalle? tyttö kysyi äkäisesti nähtyään Belin.
- Vein, mitä ihmettä se edes tallissa teki? Belinda sai kysymyksensä kuulostamaan syytökseltä.
- Pysyypähän puhtaana eikä telo itseään, Eveliina napautti.
- Ei telo itseään? Ei sotke? Mitä hittoa sä selität? Hevonen on eläin joka on luotu liikkumaan! Belinda hermostui. Miten kukaan saattoi olla noin tyhmä?
Sillä kertaa Eveliina hiljeni täysin. Tyttö ei tosiaan tiennyt mitä olisi voinut sanoa puolustuksekseen. Paremman tekemisen uupuessa, Belinda päätti palata kotiinsa, tallilla ei tosiaan ollut sillä hetkellä mitään kiinnostavaa tekemistä.
Kotona hän tapasi äitinsä, joka pakkasi kovalla kiireellä matkalaukkua.
- Oletko nähnyt nahkaisia hansikkaitani? Marja kysyi, ilmeisesti luullen Belindaa Lauriksi.
- En ole, Belinda hämmentyi ja samassa Marja kääntyi katsomaan tulijaa.
- Oh, Beli, Marja näytti hieman säikähtäneeltä.
- Oletko lähdössä jonnekin? Belinda kurkotti hieman nähdäkseen punaisen matkalaukun äitinsä takaa.
- Laurille tuli työkomennus Italiasta, Marja vastasi suoraan.
- Ja sinä lähdet mukaan? Belinda innostui. Viikonloppu ilman äitiä voisi olla yhtä juhlaa. Tytön mielessä pyöri jo villit kuvitelmat romanttisesta illallisesta Nikon kanssa, rauhallinen leffailta kun Tiia ja muut olisi häädetty evakkoon…
- Lähden, Laurin täytyy mennä katsomaan kuinka firman tytäryhtiö on päässyt alkuun, samassa on myös muutama liikeneuvottelu, Marja selitti, vaikka Belindaa ei voinut vähempää kiinnostaa liike-elämän salat.
- Aa, olet siis edustusvaimona, Belinda hymähti huvittuneena.
- Ja te olette sitten kunnolla. Laitan tilillesi säännöllisesti rahaa ruokaan ja muuhun ja mummo tulee käymään täällä jossain vaiheessa, Marja kertoi järjestelyistään.
”Säännöllisesti rahaa ruokaan ja muuhun” sai Belindan epäilemään, ettei kyseessä ollutkaan alle viikonmittainen matka.
- Kauanko te oikein olette siellä? Belindan kasvot vakavoituivat, eikä tyttö saanut takkiaan riisutuksi. Se jäi roikkumaan käsivarsille vetoketju osittain kiinni.
- Ilmeisesti kuukauden, työtä on niin paljon, Marja huokaisi.
- Kuukauden? Entä Tiia? Belinda rääkäisi ja tajusi itsekin kuinka huvittavalta hänen viimeisen kysymyksen oli täytynyt kuulostaa.
- No no, olette jokainen jo sen verran isoja, että pärjäätte. Ja naapurin Kaisa on luvannut ottaa nuorimmat vastuulleen jottei tule syytettä heitteillejätöstä, Marja hymyili.
Sillä hetkellä Belindan äiti näytti kauniilta. Kevyt puna korosti korkeita poskipäitä, silmät oli huolellisesti meikattu ja hehkuva huulipuna hoiti loppusilauksen. Yhtä huolitellulta hänen äitinsä oli näyttänyt valokuvissa ennen Belindan syntymää.
- Tuotkin sitten tuliaisia, Belinda palasi maanpinnalle saaden pienen hymyn kasvoilleen.
- Hmm, arvatenkin saan käydä Sveitsistä hakemassa suklaata? Marja arvasi tyttärensä intohimon.
- Ellei sitä myydä sitten Italiassa, Belinda riisui vihdoin takkinsa.
- Selitimme jo Laurin kanssa Ollille, Tiialle ja Anulle tilanteen. Periaatteessa sinä olet pomo talossa, joten saat vapaasti kieltää kotibileet ja muut pippalot.
Belindaa huvitti hänen äitinsä puheet. Miksi hän estäisi mitään juhlia?
- Juu, selvä. Ei juhlia, naapureiden häirintää, rikottuja huonekaluja, revittyjä tapetteja, tyhjiä viinapulloja… Belinda luetteli virnuillen.
- Oikeasti, Marja yritti saada äänensä kuulostamaan vakuuttavalta, mutta hän tiesi jo nuorten ottavan kaiken ilon irti heidän ollessa ulkomailla.
Illan mittaan Belindan ilo laantui. Hän jatkoi murehtimistaan Hannasta. Kuinka hän pärjäisi serkkunsa kanssa? Sinä iltana Belinda ei nähnyt enää mitään hyvää siinä, että talon varsinaiset aikuiset lähtivät pitkäksi aikaa Italiaan. Hän jopa toivoi, että olisi saanut tietää Hannan kuvioista vasta kuukauden kuluttua, jotta hän itse olisi voinut nauttia vapaudesta.
- Olen itsekäs, hän tuhahti hiljaa itsekseen ja sammutti huoneensa valot.
Hanna saisi nukkua rauhassa ja Belinda siirtyisi takaisin tallille, tallihuoneen pehmoiselle vuoteelle yöksi.

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   27.3.09 16:00:33

hyj

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   27.3.09 16:30:07

tripi, tuo huoltoasemakohtaus sai alkunsa susta.. siis että pistin porukan istumaan kylmien kahvien äärelle huoltsikalle.. :D

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   27.3.09 20:20:49

Lisää vaan :D

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   27.3.09 20:26:52

voi, ihanaa :) onneksi mä en enää siellä vietä iltojani :) enkä kyllä baareissakaan (paitsi viikonloput)!! Nykyään mä istun kotona tai korissalien reunoilla :)

mulla on vähän ehkä ikävä sua, Karo.

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   28.3.09 09:20:14

Kas tässä jatkoa...
tripi, ai ehkä vain vähän ikävä? :( Mulla saattais olla suurikin kaipuu :)

Btw meidän vauva on saanut niin hienon idean että päivät nukutaan ja öisin otetaan 1.30-5.00 seurustelumaraton ja auta armias jos erehdyt sulkemaan silmäsi, toinen herättää kyllä hyvin kovaäänisesti hetkessä... :D

-------------------------------------

Kapteeni käskee

Yö oli ollut kylmä ja Belinda löysi syyn herättyään. Tallihuoneen patteri oli suljettu lumien alkaessa sulaa ja tuskin kukaan oletti kenenkään yöpyvän tallilla. Hieman niiskuttaen Belinda nousi peiton alta ja veti villasukat jalkoihinsa. Kello näytti vasta puolta seitsemää aamulla. Nielu tuntui kipeältä ja tyttö laahusti viileän huoneen poikki keittämään itselleen teevettä. Beli tiesi hevosten aamuruokinnan alkaneen, joten Niko olisi mitä ilmeisimmin jo tallilla. Sipaistuaan tummat hiuksensa kiinni ja saatuaan jalkoihinsa lenkkarit, Belinda poimi sohvalta vielä jonkun ylisuuren toppatakin ylleen. Tyttö näytti naurettavalta kulkiessaan paljain säärin pikkueteisen kautta talliin. Muutama hevonen hörähti tuttavallisesti kuullessaan välioven narahtavan. Hevosille oli jaettu jo heinät, joten Belinda suunnisti kulkunsa heinäladon puolelle. Hän löysi hetkessä etsimänsä. Niko kaivoi parhaillaan kaurakärryistä viimeisiä kauranrippeitä ämpäreihin.
- Huomenta, Belinda kuiskasi ovenraosta. Ladossa oli kylmempää kuin tallissa, jonka vuoksi Belinda pysytteli visusti oven takana piilossa.
- Ai, sinä, Tuukka ojensi selkänsä suoraksi ja vilkaisi ämpäreitään. Jokaiseen oli jaettu kaurat, joten miehen tarvitsi vain lisätä vihannekset joukkoon.
- Missä Niko on? Belinda pettyi hieman kun aamutallintekijä ei ollutkaan Niko.
- Nukkuu, teki iltatallin, Tuukka vastasi lyhyesti.
- Kuinkas sinä olet täällä? mies jähmettyi hetkeksi katsomaan unista tyttöä.
- Olin yötä, kotiin ei mahtunut, Belinda selitteli, vaikka tiesi Valois’n kartanoon mahtuvan enemmänkin väkeä kuin vain 8 henkeä.
- Vai niin, no menepäs keittämään kahvit, Tuukka hymyili hieman ja käänsi kitisevät kärryt ovea kohti.
- Kahvit? Minäkö? Belinda närkästyi hieman avatessaan ovea miehelle ja tämän kärryille.
- Juu-u, sinullahan näyttäisi olevan jo tarjoilijalle sopivat vaatteetkin yllä, Tuukan hymy leveni entisestään ja Belinda risti jalkansa, aivan kuin se olisi peittänyt jotain.
- Kehtaatkin, Belinda veti oven kiinni ja asteli nopein askelin takaisin tallihuoneeseen.
Kahvia tyttö ei keittänyt, mutta teetä hän sen sijaan joi pukeutumisensa lomassa. Tuukka oli lähes yhtä ärsyttävä kuin Niko alussa, tosin mies osasi olla julkeampi.
- Ei tuoksu kahvi, Belinda havahtui Tuukan pettyneeseen, mutta silti määrätietoiseen ääneen.
- Keitä itse, Belinda jatkoi teensä maistelua.
- Kai se sitten täytyy, Tuukka hymähti ja jäi odottamaan aamukahviansa.
- Meinaatko tällä kaudella vetää yhtä hurjia pohja-aikoja radalla kuin viimekisoissa? Tuukka kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
- Mm, en tiedä. Tuskin, päädyn vielä tuomarin puheille siitä, Belinda totesi.
- Kannattaisi ehkä harkita kenttäkisoja, saisitte ihan rauhassa pyyhältää maastossa ja tuskin kukaan valittaisi vauhdistanne, Tuukka ehdotti.
- Tarkoitus on startata ainakin muutama lähtö, saada hieman rutiinia siihen, rataesteillä kai jatketaan suurimmissa luokissa, Belinda arvuutteli.
- Entä kouluratsastus? Tuukka oli saanut kuulla monet kerrat nuorilta ratsastajilta, kuinka nämä keskittyivät vain esteisiin.
- Tulee siinä sivussa, Belinda hymyili hieman.
- Osaakos se tamma jo avotaivutuksen? Tuukka yritti saada selville Dreamyn koulutustasoa.
- Herra on hyvä ja kokeilee itse, Belinda vastasi ja sai Tuukan yllättymään.
- Taitaa se hevonen jäädä rajalle, onko liian pieni minulle, Tuukka harmitteli.
- Osaa se, passagea ollaan harjoiteltu nyt hieman, puolipiruetti alkaa jo sujua, sen jälkeen Dreamyllä loppuu into ja se tiputtaa laukan alas, Belinda yritti selittää.
- Nuori hevonen, kokeilehan sitä piruettia niin ettet tee edes puoliakaan, ettei Dreamy ehdi osoittaa kyllästymistä. Sitten kun se sujuu niin lisäät takaisin puoleen, aiempi kilpahevonen oli siinä vaiheessa jo kehittynyt sen verran, että olisi voinut tehdä kokonaisenkin piruetin mukisematta, Tuukka höpisi ja Belinda vain nyökkäsi vastaukseksi.
Aamupäivä kului rattoisasti. Belinda auttoi Tuukkaa viemään hevoset tarhoihin, jonka jälkeen tyttö sai kirjoittaa illan tuntilistat taululle. Belinda oli arvellut toimen käyvän hetkessä, mutta kirjoittamisessa meni aikaa jo senkin takia, että tunteja pidettiin viisi ja Tuukan käsiala oli epäselvä.
- Kuka on Rölli? Belinda huudahti tussitaululta.
- Rölli? Siinä taitaa lukea Krimi, Tuukka vastasi jostain karsinoiden takaa.
Belinda ei voinut kuin naurahtaa Tuukalle, jos Beli kirjoittaisi vielä kerrankin taululle jotain Tuukan ruutupaperivihosta, hän tarvitsisi itselleen tulkin.
Puolenpäivän aikoihin he pitivät kahvitauon toimistossa.
- Saako tästä palkkaa? Belinda pyyhkäisi otsaansa. Hän oli hiestä märkä siivottuaan puolet karsinoista.
- Kupposen kahvia, Tuukka vastasi ovela ilme kasvoillaan.
- Pöh, tylsä olet, Belindan ja Tuukan nauru loppui kesken kun käytävältä kuului kopisevia askeleita.
Ensimmäisenä Belinda ajatteli jonkin ponin päässeen talliin, mutta tulija olikin jonkinlaiseen turkkiin sonnustautunut nainen korkokenkineen.
- Oletteko ratsastuksenopettajia tai tallinomistajia? nainen kysyi heleällä äänellään. Voimakas hajuveden tuoksu tulvahti toimistoon tämän astuessa kynnyksen yli.
- Tuukka opettaa, Belinda potkaisi jalallaan miestä sääreen kun tämä ei näyttänyt noteeraavan tulijaa.
- Kuinka voin auttaa? Tuukka kohotti katseensa hämmentyneenä laskuista.
- Mirva Rantanen, onkohan täällä aikuisratsastajalle sopivaa ratsastusryhmää? Lisäksi poikani kävisi mielellään ainakin yhdellä irtotunnilla, Mirva hymyili entistä leveämmin, vaikka Belindasta näytti siltä kuin naisen pieni suu olisi jo aikoja sitten pingottunut äärimmilleen.
- Katsotaanpa, kauanko olette ratsastaneet? Tuukan ääni kuulosti kolkolta, mutta asialliselta.
- Nuorena viihdyin hevosen selässä reilut kymmenen vuotta, nyt on ollut taukoa viitisen vuotta, Mirva suorastaan sädehti.
Naisen kirkkaanpunaiset hiukset oli laitettu huolellisesti nutturalle ja virheetön meikki hämäsivät Belindaa. Kuinka noin laitettu nainen viihtyisi keskellä karvaisia hevosia ja lantaa?
- Hmm, tiistaisin seitsemältä olisi hyvä ryhmä jossa voisitte kerrata vanhaa, Tuukka tuumasi hetken selailtuaan vihkoaan.
- Kuulostaa hyvältä, nainen vastasi.
- Entä poikanne? Tuukka muisti, että asiakkaita olisi vielä toinenkin.
- Jyri on ratsastanut nyt reilut viisi vuotta, hakee parhaillaan tarpeeksi tavoitteellista tallia, jossa pääsisi edistymään.
Belinda erotti Mirvan kulmahampaassa pienen hammaskorun.
- Pääsisikö Jyri jo tänään? Kuudelta olisi ehkä hyvä ryhmä katsoa kuinka paljon poika osaa, Tuukka ehdotti.
- Toki, Mirvan hymy ei hyytynyt hetkeksikään.
- Kuinka vanha poikanne on? Ja pituuttakin hieman kaipaisin niin voimme katsoa sopivan ratsun, Tuukka oli kuin tietokone, joka käynnistyi hitaasti. Mitä mies oli ajatellut ennen Mirvan tuloa?
- Jyri on nyt 14-vuotias, ponit tahtoo olla jo liian pieniä kun pojan pituus huitelee siinä 170 sentin paikkeilla, Mirvan äänestä kuulsi ylpeys.
Belinda jätti Mirvan ja Tuukan keskenään juttelemaan ja siirtyi satulahuoneeseen soittamaan kotiinsa. Muutaman tuuttauksen jälkeen Tiia vastasi puhelimeen.
- Eikö sun pitäisi olla koulussa? Belinda suuttui.
- Ei vielä, Tiia vastasi unisesti.
- Voiko Lucilla käydä ratsastamassa? Ei ollut Belindan vika jos Tiia ei vaivautunut kouluun.
- Siitä vain, Tiia haukotteli puhuessaan ja löi lopulta puhelun poikki.
Belinda tuijotti kännykkäänsä hetken hämmentyneenä, mutta otti saman tien mukaansa Luciferin satulan ja suitset. Hevonen seisoi uneliaana tarhan portilla.
- Hei poika, Belinda tervehti hevosta ja kun ori antoi itsensä helposti kiinni, Luci sai suoraan tytön taskusta pienen porkkanan.
Beli oli nähnyt monet kerrat Luciferin sidottuna karsinassaan hoidon aikana, joten tyttö päätti kokeilla samaa irrallaan. Hänen ihmeekseen ori ei tehnyt mitään ilkeyksiä, lähinnä seisoi ihmetellen paikoillaan miksei sitä nyt sidottu. Punertava karva puhdistui helposti ja pian nuori hevonen näytti samalta kuin Ranskassa ollessaan.
- Pistähän se kiinni, puree häijysti satuloidessa, Tuukka huomautti ohi kulkiessaan. Mirva seurasi miestä uteliaana perässä.
- Komea hevonen, taitaa olla yksityinen? Mirvan sirkuttava ääni kuului kauempaa.
Itsepäiseen tapaansa Belinda antoi Lucin olla irrallaan. Ori ei hätkähtänyt kun tyttö raahasi pienen jakkaran sen vierelle ja nousi lopulta hökötyksensä päälle satulan kera. Hevosen kapeat korvat liimautuivat hetkessä niskaan kiinni kun se näki satulan vierellään.
- Nooh, katsohan nyt. Ei ole mitään pelättävää, Belinda laskeutui alas jakkaralta ja työnsi satulan hevosen turvan eteen.
Lucifer mietti selvästikin huolisiko se satulaa selkäänsä, jonka vuoksi Belinda päätyi ensin laittamaan satulahuovan sille. Hän epäili, että hevonen oli saanut joskus satulan selkäänsä turhan kovaa, jonka vuoksi se aristeli toimenpidettä.
Tytön kädet tuntuivat lähinnä keitetyiltä spageteilta kun satula oli lopulta selässä ja vyö kiinni. Belinda oli saanut asetella satulaa varovaisin ja hitain liikkein, eikä painavan puurunkoisen tekeleen kannatteleminen itseään korkeammalla ollut mitään kevyttä puuhaa.
Lopulta Lucifer seisoi maneesinportilla. Belinda poimi läheisestä telineestä raipan mukaansa ja asteli pehmeälle hiekalle hevonen perässään. Tyttöä huvitti Luciferin käytös, hevonen oli kuin olisi koko ikänsä touhunnut maneesissa, edes tuulettimesta kuulunut kolahdus ei häirinnyt sitä. Lucifer ei kuitenkaan osannut pysyä aloillaan kun tyttö nousi sen selkään, mutta ratsukko pääsi kuitenkin suuremmitta ongelmitta kaviouralle.
- Mielenkiintoista, millaiset mahdollisuudet täällä on päästä kilpailemaan? Belinda havahtui jo ärsyttäväksi muodostuneeseen Mirvan ääneen.
- Riippuu ihan ratsastajan taidoista ja haluista, kyllä täällä on yleensä kaikki päässeet kokeilemaan ensin seuratasolla, taitavimmat pääsevät aluetasolle ja ehkä pidemmällekin, Tuukka nojasi katsomon kaiteeseen selittäessään tallin käytäntöjä Mirvalle.
Lucifer tuntui suorastaan norsulta Dreamyyn verrattuna. Pakostikin Belinda mietti miltä tuntuisi tippua niinkin korkealta. Hevosen askeleet olivat pidemmät, ja Beli saattoi tuntea jokaisen askeleen allaan selvästi. Katsomon kohdalla tyttö keräsi ohjia ja kehotti hevosen raviin. Muutama ensimmäinen askel oli jokin käynnin ja ravin välimuoto, kunnes Luci lähti viilettämään reippain, liitävin askelin uraa seuraten.
- Jääkää keskiympyrälle! Tuukka huusi katsomosta. Belinda vilkaisi miestä hämmentyneenä, mutta totteli.
Luciferilla ei ollut paljoa tietoa asetuksista, mutta hevonen suostui kuitenkin taipumaan ympyränkaaren mukaisesti.
- Istu alas satulaan ja lyhennä askeleita, Tuukan voimakas ääni kaikui maneesissa.
Belindaa ärsytti hieman, miksi Tuukka puuttui hänen ratsastukseensa, mutta ehkäpä mies sai tyttöä paremman kokonaiskuvan hevosen toimivuudesta katsoessaan ratsukkoa katsomosta. Lopulta Belinda vaihtoi ympyrää katsomon eteen ja samalla suunta vaihtui. Vaikka nuoren oriin ravi olikin epävarmaa, siinä oli helppo istua ja Tuukan käskystä hipsutella ballerina-askelin huolimatta Belinda ajoi hevosta hieman eteen. Askeleet muuttuivat rennoiksi ja vapautuneiksi ja Lucin korvat suuntautuivat kauniisti suoraan eteen.
- Hyvältä näyttää, haluan nähdä vielä pari siirtymistä ja laukkatyöskentelyä, Tuukka virnisti.
- Näytät tietävän mitä teet, Mirva hymyili hieman ja siirtyi itsekin nojaamaan kaiteeseen.
Hevosen hienhaju, natiseva nahkasatula ja pehmeät tömähdykset hiekalla rentouttivat Belindan. Antaessaan hevosen kävellä hetken, hän huomasi tämän karvan kihartuneen kaulalta ja lautasilta. Luci hengitti syvään sieraimet laajoina ja venytti kaulaansa pitkäksi. Tuukan iloksi ratsukko ravasi pitkät sivut pienellä lisäyksellä, käveli lyhyet sivut pysähtyen aina keskelle ja ennen laukkaa Belinda sai hevosen pieneen peräänantoon kolmikaarisella kiemurauralla.
- Ei se olekaan niin paha kuin luulin, Belinda kuuli Tuukan naurahtavan Mirvalle.
Nainen oli suorastaan liimautunut miehen kylkeen kiinni ja turkistakkikin oli auennut. Oliko Mirva tosiaan tulossa ratsastamaan vai flirttailemaan Tuukalle? Tyttö huomasi, ettei Tuukka enää keskittynyt seuraamaan Luciferin toimintaa kun ratsukko nosti laukan keskiympyrällä. Oriin vauhti oli kova ja hevonen pyrki jatkuvasti pois ympyrältä. Joko se ei osannut tai kunto ei riittänyt laukkaamaan rauhallisesti lyhyin askelin jatkuvasti kaarevalla uralla. Belinda vaihtoi laukan ravin kautta siirtyessään toiselle ympyrälle, jossa Lucifer heitti ensimmäiset pukitukset. Kun hevosen takapää tuntui nousevan uudestaan, Belinda näpäytti hevosta raipalla. Sama temppu oli toiminut aikoinaan Dreamyllä, tamma oli hämmentynyt raipasta ja jättänyt vikuroinnit sikseen.
- Laukatkaa vielä suoralla ja sitten loppuravit ettei poika kyllästy, Tuukka näytti vastaheränneeltä.
- Mitä vain kapteeni käskee, Belinda tuhahti ja antoi hevosen jatkaa laukkaansa maneesin ympäri.
Toisella pitkällä sivulla Belindan oli pakko kääntää ori takaisin ympyrälle. Lucifer suorastaan puri kiinni kuolaimeen ja hevonen kääntyikin lähinnä vain pilottinsa vaativan istunnan ja pohkeiden ansiosta. Ympyrällä Luci antoi periksi ja Belinda tiputti pitkään jatkuneen laukan raville. Hevosen askeleet olivat valtavat, eikä tyttö enää voinut istua tiiviisti satulassa, meno oli liian pomppivaa.
- Kauanko tässä on mennyt? Belinda kysyi ratsastaessaan katsomon ohi.
- Kolme varttia, Tuukka vastasi muitta mutkitta ja sitoi tummat hiuksensa uudelleen kiinni.
Viimeinen vartti kuluikin Lucin rauhoittelussa, sillä hevonen olisi jatkanut raviaan varmaan maailmanloppuun asti ellei joku olisi pidätellyt sitä.
- Pese se, kuivaa ja vie tarhaan loimitettuna. Samalla voisit nakata hieman heiniä hevosille, Tuukka huikkasi ennen kuin poistui katsomosta.
Jos Mirva ei olisi ollut paikalla, Belinda olisi jo aikoja sitten raivonnut miehelle, että tämä saisi komennella Eveliinaa kuskaamaan heiniä tarhoihin hänen sijaan.

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   28.3.09 15:06:32

okei, enemmän kuin vähän ikävä ;)
on siitä sentään jo vuosi kun kävitte täällä!

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   29.3.09 21:15:24

Ylös.

Lähettäjä: Eioma 
Päivämäärä:   1.4.09 20:56:34

ylös..

Uhuu tulis pian jatkoa 8D

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   1.4.09 23:24:08

Anteeksi pitkä "tauko" :)

-------------------

Piknik

- Arvaa? viileät kädet peittivät Belindan silmät.
- Joulupukki, tyttö hymyili vastatessaan.
Kääntyessään Belinda sai kasvojensa eteen vaaleanpunaisen ruusun.
- Mitä ihmettä..? Belinda tuijotti kaunista ruusua.
- Pue jotain lämmintä yllesi, Niko antoi ruusun tytölle.
- Lämmintä? Belinda ei pysynyt lainkaan pojan mukana, mutta nousi kiltisti konttorituolilta ja meni pukeutumaan pukuhuoneeseen.
- Odotatko hetken? Niko kysyi ovelta.
- Toki, Belinda vastasi etsiessään lapasia käsiinsä. Mitä Nikolla oli mielessä?
Varttia myöhemmin Beli kyllästyi odotteluun ja palasi talliin. Nikoa ei näkynyt missään, mutta Mirva sen sijaan katseli tussitaulua kiinnostuneena käytävällä.
- Millainen tuo Stella on? Mirva pysäytti Belin.
- Öö, se on kimo angloarabi, mukava ratsastaa ja hoitaa, muuta Beli ei oikein osannut sanoa näyttävästä tammasta.
- Entä se hevonen millä ratsastit aiemmin? Mirva uteli.
- Lucifer, kehittynyt mutta ei tule tunneille, Belinda tiesi ettei oria huolittaisiin mukaan jos tunnilla olisi mukana yksikin tamma.
- Entäpä ne kaksi hevosta joiden seurana on lammas? Mirvan kasvoilla kävi tuttu hymy.
- Carnival, se iso hevonen on Nikon ja Dreamy minun, Carista en tiedä mutta omani ei ainakaan käy tunneilla, Belindan toinen jalka alkoi huomaamatta naputtamaan lattiaa.
- Kuka tämä Niko on? Se ruuna näytti ainakin miellyttävältä, Mirvan tapa puhua oli itsevarma.
- Poikaystäväni, pyörii jossain täällä nyt, Belinda olisi mielellään uinut vaikka lantalassa kuin jutellut tämän ylilaitetun naisen kanssa. Sormuksiakin sillä näytti olevan yhtä paljon kuin hiphop-tyypeillä.
- Täällähän sinä olet, tules nyt, Niko posket punoittivat ja poika oli selvästi innoissaan.
Belinda huokaisi jo helpotuksesta kun poika tarttui kevyesti hänen kädestään, mutta Mirva puuttui taas tytön menemiseen.
- Oletko sinä Niko? nainen jatkoi imelää esitystään.
- Olen, Niko hämmentyi hieman ja Belinda puristi tämän sormia vihjaavasti.
- Aivan, käykö hevosesi lainkaan tunneilla? nainen kysyi.
- Cari? Kyllä se välillä käy, Niko vastasi hiljaa.
Vastauksena Mirva vain hymyili, eikä Belinda pitänyt naisen hymystä lainkaan. Itse asiassa hän ei pitänyt koko naisesta tippaakaan. Ennen kuin Mirva ehti kyselemään enempää, Belinda tönäisi Nikon liikkeelle ja pian he seisoivat viileässä ulkoilmassa.
- Tänne, Niko virnisti hieman huomattuaan, ettei Belillä ollut mitään hajua mitä he ulkona tekivät.
Belinda ei voinut kuin naurahtaa nähdessään kimon Drakun kärryjen edessä. Poni näytti huvittavalta, nyt kun sillä oli kerrankin jotain muuta yllään kuin satula.
- Kyytiin vain, Niko ehdotti ja Belinda nousi kitisevien kärryjen kyytiin.
- Kuka tämän on tehnyt? Belinda ei ollut aiemmin nähnyt tallilla sinisiä, kahdelle hengelle sopivia kärryjä.
- En tiedä, ostin vain radalta joltain vanhalta mieheltä, Niko istui osittain penkille ja käänsi Drakun pienelle hiekkatielle.
Risteytystamma käveli reippain, tarmokkain askelin eteenpäin eikä kyytiläisten tarvinnut kuin osoittaa sille oikea kulkusuunta.
- Kuka se nainen oli? Niko kysyi juuri viimehetkellä kun Belinda oli keskittynyt katselemaan jalkatilassa olevaa kangasmyttyä.
- Mirva Rantanen, Belinda irvisti hieman sanoessaan naisen nimen.
- Aa, se kertookin kaiken, Niko hymyili.
- Kunpa kertoisikin. Sillä on joku Jyri-poikakin, jonka se meinaa raahata tallille, Belinda huokaisi.
Mitä jos poika olisi samanlainen takiainen kuin äitinsä? Yhtä utelias ja tarkkasilmäinen? Belinda oli varma, että hänellä ainakin menisi hermot, jos hän joutuisi päivästä toiseen esittelemään tallilla majailevia hevosia. Tyttö ei huomannut kuinka he olivat ohittaneet tarhat ja pellot, kuinka Draku oli ehtinyt ravailemaan hyvän matkan metsän hiljaisuudessa, hän tunsi vain Nikon lämpimän käden omassaan.
- Mikä tuo kangas on? Uteliaisuus voitti ja Belin oli pakko kysyä asiasta.
- Kangas vain. Nauti mieluummin maisemista kuin nuhjuisesta viltistä, Niko nosti hieman Belin kättä ja painoi suukon tämän kämmenselälle.
Lunta ei ollut enää nimeksikään, lähinnä Belinda näki vain tummia, viimesyksyisiä lehtiä ja kaksi nuorta fasaania, jotka juoksivat nopeasti hiekkatien yli elottomien pusikoiden joukkoon.
Niko päätteli Belindan ilmeestä, ettei tyttö ajatellut sillä hetkellä mitään erityisempää. Sen sijaan pojan verkkokalvoille oli jäänyt kuva lehtileikkeestä, kuva jossa hän ja Belinda olivat Ranskassa Alicen tanssiaisissa. Silloin heidän välillään oli ollut selvästi jotain, mitä saattoi lähes koskettaa käsin. Jotain mikä sai Belin punastumaan alituiseen ja Nikon juoksemaan tytön ja Ricon väliin. Jos Rico osoittaisi Belindaa nyt aseella, juoksisiko Niko enää tulilinjalle? Niko tiesi, että hän kyllä tekisi sen uudestaan, niin monesti kuin tarvitsisi, mutta tunsiko Belinda enää mitään poikaa kohtaan?
- Mitä mietit? Belinda nauroi posket punaisena. Viileä tuuli oli tehnyt tehtävänsä ja tyttö niiskutti hieman.
- Muistelin vain, Niko hymähti ja tajusi Drakun siirtyneen oma-aloitteisesti käyntiin.
- Toivottavasti et mitään ikävää, Belinda kuiskasi.
Ennen kuin hiekkatie yhtyi vanhaan kärrytiehen, Niko sai Drakun käännetyksi ja he lähtivät takaisin tallia kohden. Nikoa kadutti hieman, mutta asialle ei voinut enää mitään. Poika antoi ponin juosta tavallista reippaammin, kunnes sen vaalea karva näytti kihartuvan hiestä, Draku sai luvan kävellä. Niko tunsi palavaa halua rutistaa vieressään istuva tyttö kainaloonsa, suukottaa tämän otsaa ja tuntea tämän keho omaansa vasten. Silti oli jotain, mikä esti häntä tekemästä niin.
- Autanko hoitamaan Drakun? Belinda kysyi kun nuoret olivat päässeet tarhojen välistä kulkevalle tielle.
- Ei tarvitse, ellet välttämättä halua, Niko totesi ja yritti kuulostaa ystävälliseltä.
- Okei, pitää mennä käymään kotona. Porukat on poissa ja Tiia yksin… Belinda nauroi. Tytön tapa nauraa oli yleensä sen verran iloinen, ettei Nikokaan voinut olla nauramatta.
- Nähdään myöhemmin, Niko kurkotti antamaan pikaisen suukon Belille, joka kiiruhti jo pois kärryistä.
Poika katseli hetken Belindan loittonevaa selkää ja tämän askeleiden tahdissa heilahtelevaa poninhäntää. Draku seisoi rauhallisesti aloillaan, kun Tuukka tuli irrottamaan aisat valjaista ja Niko saattoi ottaa kangasmytyn jalkatilasta.
- Onko nälkä? Niko kohotti katseensa Tuukkaan.
- Aina, mies totesi ja näki Nikon kohottoman pienen eväsrepun.
- Ei tainnut mennä suunnitelmien mukaan? Tuukka kysyi hiljaa.
- Eipä oikein. Jänistin, Nikon ääni oli surullinen. Hän olisi halunnut syödä eväät Belindan kanssa metsässä, näyttää viimeinkin tytölle mitä hän osti Pariisista, mutta hän ei uskaltanut.
- Kyllä niitä tilaisuuksia vielä tulee, Tuukka lohdutti ja talutti Drakun pois aisojen välistä.

Lähettäjä: Violetta 
Päivämäärä:   6.4.09 18:52:59

Voi rakastan tätä :))

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   8.4.09 14:38:24

Lapsi kerrankin nukkuu... joten laitetaas jatkoa hierman :)

----------------------
Hienostunutta vihjailua

Kotiovellaan Belinda huokaisi helpotuksesta. Ulos ei kuulunut minkäänlaista meteliä, joten Tiia ei ollut järjestänyt juhlia. Eteinenkin oli ennallaan, samoin keittiö. Vasta olohuoneeseen päästyään hän saattoi todeta kuvitelleensa liikoja. Lähimmän nojatuolin vieressä lojui täpötäysi Alko-pussi, pari kaljakoria oli pinottu ikkunan alle.
- Tiia! Belinda karjaisi portaikkoon.
- Tulet nyt heti alas! tyttö jatkui vihaista huutamistaan.
Kuului hiljainen ovenavaus ja Tiia kompuroi portaat alas kasvoillaan rajun meikin alku.
- Täh? Tiia näytti typertyneeltä.
- Juomat? Kuka haki ja miksi? Belinda huitoi italialaisten tapaan käsillään.
- Mikko ne hankki jostain. Vietetään saunailta, Tiia soperteli.
- Mikko? Siis se Miian poitsu? Belinda yritti pysyä kärryillä.
- Niin, Tiia punastui hieman vastatessaan.
- Hauskaa krapulaa sitten ja sä siivoat jälkesi, Belinda puuskahti.
Tiia näytti odottavan voimakkaampaa raivokohtausta, mutta Belillä oli muutakin tekemistä. Hän halusi viedä Hannan muualle illan ajaksi. Harmillisesti Belin huone oli tyhjä ja sänky pedattu. Hän vilkuili hädissään ympärilleen, mutta ei löytänyt Hannaa edes ullakolta. Ajatus serkkutytöstä ullakolla oli tyhmä, kun Beli tiesi sisimmässään minne Hanna oli mennyt.
Samaan aikaan tallilla Niko pyöritteli turhautuneena pientä pakettiaan. Miksi häntä jännitti olla Belindan seurassa?
- Töihin siitä, Tuukka herätti pojan omista ajatuksistaan.
- Öh, joo. Joko tunti alkaa? Niko yritti etsiä kelloa seiniltä.
- Ei vielä hetkeen. Jos tuo vaivaa sua noin paljon niin tee asialle jotain, Tuukka naurahti hermostuneesti.
- Ei ole sopivaa hetkeä, Niko huokaisi ja työnsi paketin takkinsa taskuun.
- Hei, jos et sinä niin sitten minä, Tuukka virnisti pirullisesti.
- Vou, nyt rauhoitut, Niko kehotti huvittuneena.
- Jos en ole pahasti väärässä, Belinda on tyttö jota et onnistu pitämään itselläsi ilman työtä, Tuukka jatkoi vihjailuaan.
- Siinä olet kyllä oikeassa, Nikon haaveileva katse nauliutui toimistonikkunaan, josta ei kuitenkaan näkynyt paljoa pihalle. Harmaa pöly oli suorastaan pinttynyt lasipintaan.
- Ehkä te näette toisianne liikaa, Tuukka jäi norkoilemaan poissaolevan Nikon vierelle, vaikka miehellä olikin vielä paljon tekemistä tallinpuolella.
- Mitä tarkoitat? Niko kysyi katsoen edelleen likaista ikkunaa.
- Se tyttö pitää sinua itsestäänselvyytenä, Tuukka sanoi suoraan.
- Olen liian helppo? Niko säpsähti yllättäen, saaden Tuukan horjahtamaan hieman.
- Nyt ymmärsit, voisit aloittaa tarkastamalla tuntisuunnitelmasi. Tuskin aiot tosissasi käydä läpi pohkeenväistöä aloittelijoiden kanssa? Tuukan kasvoille muodostui jo tutuksi käynyt virne.
Niko nolostui hieman huomatessaan, että hän oli tosiaan kirjannut muistiinpanoihinsa muistutuksen pohkeenväistöstä alkeisryhmän kanssa. Oliko hän silloinkin ajatellut vain Belindaa? Tai taskuaan polttelevaa pakettia?

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   8.4.09 14:44:42

Vuokrasopimus

Belinda pyöri hermostuneena kotonaan. Lähtisikö hän Samin Grillille katsomaan olisiko Hanna siellä? Kotiinsa hän ei kuitenkaan jäisi katsomaan kuinka alaikäiset joisivat toisensa pöydän alle. Lopulta tyttö juoksi portaat ylös ja vaihtoi vaatteensa puhtaisiin. Likaiset hän jätti vain sängylleen, hänhän oli kuitenkin se joka saisi pestä pyykkiä seuraavat viikot. Vihreä huppari, farkut ja lämpimät villasukat rauhoittivat hieman Belin mieltä. Hetken mielijohteesta hän soitti tallille, jossa Tuukka vastasi virkamiesmäiseen tyyliin puhelimeen.
- Beli tässä, onko tänään millään tunnilla tilaa? Belindasta tuntui hassulta kysellä mahdollisuuksia tunneille.
- On seuraavalla, Katriina perui. Tuletko omalla vai tallin? Tuukka kysyi ja taustalta kuului papereiden kahinaa.
- Mikä tunti se on? Belinda kysyi hetken mietittyään.
- Vähän sekalainen, hypätään pientä ristikkoa, mutta muutoin koulua. Ravilisäykset työn alla, Tuukka vastasi ja kolahduksesta päätellen mies pudotti jotain painavaa pöydältä.
- Millainen hevonen tallinpuolesta olisi tarjolla? Belindaa huvitti jo omat utelunsa.
- Tiedätkö nättiä welsh-arabi Vintiötä? Tuukan äänessä kuulsi pirullisuus.
Belinda muisti kyllä tallilta mustan, tähtipäisen tamman joka kulki tunneilla vaikka peppu edellä jos ratsastaja ei vaatinut siltä mitään.
- Kyllä se käy, Belinda vastasi lopulta.
- Hyvä, se on sitten ilman satulaa, Tuukka sanoi lopuksi.
Beli vilkaisi nopeasti kelloa ja tajusi harmikseen aikaa olevan vajaa puolituntia ennen kuin ratsastustunti alkaisi. Hänen onnekseen auto starttasi ongelmitta ja liikenne oli hiljaista. Tallipihalla tyttö juoksi suoraan lätäkköön kiirehtiessään pukuhuoneeseen vaihtamaan housut. Kaappinsa ovella Belindan hermot pettivät. Missä kaikki housut olivat?
- Mikä on? Nikon rauhallinen ääni sai Belindan lopettamaan niiskutuksen hetkeksi.
- En löydä mitään. Tunti alkaa kohta ja mulla ei ole ratsastushousuja täällä, Belinda puhui katkonaisesti ja riisui kastuneet lenkkarinsa lattialle.
- Ei se maata kaada. Kyllä sinä noitakin voit käyttää tunnilla, Nikon lämmin käsi kosketti Belin hartiaa.
- Kiitos, Belinda pyyhkäisi nopeasti silmäkulmansa kuiviksi ja puki minichapsit farkkujensa päälle. Kaapista onneksi löytyi kuivat tallikengät, joten tyttö ei joutunut täysin epämukavilla vaatteilla ponin selkään.
- Eveliina harjasi valmiiksi Vintiön, Niko huomautti ja puki ylleen lämpöisen tallitakin.
- Pidätkö sinä sen tunnin? Belinda hämmentyi.
- Juu, Niko vastasi hiljaa.
Juuri kun Niko kehotti tuntilaisia siirtymään maneesiin, Belinda pujotti nopeasti suitset Vintiön päähän. Tamma onneksi seisoi uneliaasti paikoillaan, eikä paljoa piitannut vaikka poskiremmit olivat erimittaiset jonkun valopään jäljiltä. Käytävältä kuului tasaisia paukahduksia kun hevoset yksi toisensa jälkeen laahustivat karsinoistaan maneesiin.
Nikon virittämä pieni ristikko pitkän sivun puolessavälissä oli loistava keksintö. Hevoset tuntuivat tosiaan jatkavan uniaan kaarrossa, vain Kazmirin käynti oli pirteää ja tahdikasta uralla.
- Mira napauta raipalla jos ei muuten liiku! Vintiöllä reippaammin, samaten Natalla! Niko hakeutui istumaan ristikkonsa päälle.
Belinda tunsi turhautuvansa kun edellä kulkeva Natasja laahusti entistä hitaammin ja lopulta tyttö sai kääntää poninsa maneesin toiselle puolelle.
- Ja omatoiminen alkuverkka. Paljon ympyröitä, kaarevia uria ja pysähdykset uran sisäpuolella, Niko huomautti lähes heti perään Natan ratsastajalle, ettei heti alkuun tarvinnut tehdä pienenpieniä voltteja.
Vintiö tuntui heräävän kun Belinda tahallaan kiersi ponin kanssa ristikon reippaassa ravissa. Ponin korvat suuntautuivat eteen ja se pyrki kulkemaan pää pystyssä kuin ravuri. Sivusilmällään Belinda huomasi monien ravaavan lyhyitä pätkiä ja siirtyvän sitten käyntiin. Tasapainon puutetta? Tytön mielestä Vintiön ravi oli hauska ja helppo istua verrattuna isojen hevosten raviin.
- Hyvä, muut jatkavat uralla ja Mira aloittaa kahdeksikon. Muista keskellä suoristukset ja sitten selvä taivutus, Niko ohjeisti ja seurasi tarkasti jokaisen tekemisiä.
Kun Belindan vuoro tuli ratsastaa kahdeksikko, Vintiö tukeutui pehmeästi kuolaimeen ja tyttö tunsi kuinka poni astui entistä paremmin alleen. Suunnan vaihtuessa Vintiö laski päätään ja Belindalle tuli mieleen ajat, jolloin hän oli ratsastanut Dreamyä remonttimuodossa.
- Siinä hyvä esimerkki. Pieniä puolipidätteitä, tarpeeksi siirtymisiä ja taivutuksia, Niko höpisi noustessaan ristikon päältä ylös.
Natasja ratsastajineen sai aloittaa hyppäämisen. New Forest tuntui heräävän hetkessä kun nuori tyttö käänsi ponin estettä kohti. Sukkajalkainen liinakko hyppäsi ristikon kauniisti, vaikka jatkoikin väärällä laukalla odottavan jonon jatkoksi.
Kazmir olisi mielellään hypännyt ilmeisesti myös maneesin portin yli, sillä tulinen ruuna jäi hetkeksi pyörimään portin eteen ja polki hermostuneena toista takajalkaansa. Ennen kuin Niko ehti sanomaan ratsastajalle mitään, ruuna pyyhälsi mitä lennokkaimmalla ravilla pääty-ympyrälle, toisella kierroksella hevonen sai luvan laukata ja lopulta hypätä. Ristikko oli selvästi hevoselle turhan pieni, tai Kazmir halusi muistuttaa muita ettei sen kapasiteetti loppunut alle metrin hökötyksiin.
- Hyvä, Mira ja Belinda sitten, Niko näytti tyytyväiseltä, että Kazmirin ratsastaja oli itse saanut hevosen kuriin.
Belindalla ei ollut ongelmia hypätä Vintiön kanssa estettä, vaikka ristikon jälkeen tamma heittikin muutaman iloisen pukin ja Belinda sai ratsastaa ylimääräisen ympyrän rauhoittaakseen laukan raville ja siitä käyntiin.
Toisella hyppykierroksella kaikki tuntui sujuvan paremmin. Natasja jatkoi oikealla laukalla esteen jälkeen ja Kazmir jätti portin rauhaan. Katsomon sivuseinältä olevalta kellolta Belinda huomasi ajan kuluneen yllättävän nopeasti. Heillä ei olisi kauaa aikaa käydä läpi ravin eri tempoja.
- Antakaa hevosten hetki kävellä pitkin ohjin, Niko kantoi sinivalkoisia puomeja sivummalle.
Ratsukot ehtivät kiertämään lähes koko maneesin ympäri, kunnes Niko antoi uuden käskyn kerätä ohjat ja siirtyä raviin.
- Pitkillä sivuilla lisäys, lyhyillä rauhoitatte ja kävelette vaikka jos ei muu auta, Niko haroi hiuksiaan puhuessaan ja sitoi ne lopulta kaksi kertaa peräkkäin uudelleen kiinni.
- Belinda, lyhyemmät ohjat! Belistä Niko tuntui huomaavan kaiken ja tyttö paransi ohjastuntumaansa.
Vintiö tuntui suorastaan lähtevän lentoon kun Belinda nojasi hieman taakse ja työnsi ponia eteen lantiollaan.
- Vintiöllä on hyvä, kokeile seuraavalla sivulla rohkeammin. Natalla pohkeita, älä jarruta sen menoa, Niko ei ehtinyt kauaa tarkastelemaan yhden ratsastajan virheitä.
Lyhyillä sivuilla Belinda pelkäsi putoavansa ponin selästä. Ravi muuttui töksähteleväksi ja väkinäiseksi lisäyksen jälkeen, sillä tyttö ei paljoa ehtinyt kokoamaan ponia kun he olivat jo seuraavan ratsukon takapuolessa kiinni. Tunnin kuluessa Belindalle kävi entistä paremmin selväksi, miksi hän ei yleensä käynyt tunneilla. Joku pysähtyi kesken kaiken uralle ilman varoituksia, jonnekin kulmiin syntyi ruuhkaa ja omaan suoritukseen ei voinut keskittyä samaten kuin yksin ratsastaessa. Tyttö oli kuitenkin tyytyväinen ratsuunsa. Vintiö antoi kaikkensa, eikä se tuntunut temppuilevan vaikka Belinda ei siltä vaatinutkaan mitään erityistä. Loppukäyntien aikana Belinda kumartui ponin kaulalle halaten tätä ja taputtaen pitkään sen mustaa karvaa. Ponin säkää rapsutellessa tytöllä meni Nikon palaute täysin ohi ja poika saattoi vain hymyillä asialle.
- Sitten vain kaartoon ja kiitos. Vintiö jää seuraavalle tunnille, samaten Nata, Niko muistutti.
Belinda piteli hetken Vintiötä aloillaan kun uusi ratsastaja toi sen satulan ja kiristi vyön.
Portilla Tuukka tuli Belindaa vastaan, Niko oli mennyt jo edeltä auttamaan Kazmirin kanssa.
- Anteeksi siitä, Tuukka pysäytti Belindan.
- Mistä? Belinda ihmetteli riisuessaan kypärää päästään.
- Päivällä, kun pyysin sinua siivoamaan karsinoita ja muuta, Tuukan posket punoittivat hieman.
- Ei se mitään, Beli hymyili vaivautuneesti.
- Ei mutta luulin sinua Luciferin toiseksi omistajaksi. Olet puuhaillut oriin kanssa jo Ranskassa ja tallipaikkaa maksetaan osittain työllä, Tuukka myönsi virheensä.
Belindan ilme kirkastui huomattavasti, nyt hän tiesi ainakin Tiian ja ehkä jopa Eveliinan tekevän töitä sen eteen, että saivat pidettyä Luciferin tallilla.
- Se on se Tiia varmaan joka niitä töitä saa tehdä. Tunnistat kyllä kun neidin hiusväri muuttuu joka viikko. Tänään taisi olla jotain lilan ja mustan väliltä, Belinda virnisti.

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   8.4.09 14:52:26

Palvelu pelaa

Tallissa Belinda harjasi Dreamyn kovalla harjalla housujansa, jotka olivat täysin mustat Vintiön jäljiltä.
- Annas tänne se, Niko nappasi enempiä sanomatta harjan Belindan kädestä.
- Tämä nyt jos mikä on noloa, Belinda nauroi ottaessaan tukea seinästä. Niko harjasi tytön takapuolen ja jalat kuin hevoselta.
- Pöh, annas pehmeämpi harja, Niko ojensi siniharjaksisen, juuriharjamaisen kapistuksen takaisin Belille ja otti tilalle pääharjan.
- Teetkö näin jokaiselle oppilaalle? Belinda virnuili, mutta nautti samalla pojan hellistä otteista.
- Ehen, olet poikkeus, Niko puhui osittain nauraen. Lopulta poika nyppi sormillaan viimeisimpiä karvoja tytön farkuista.
- Mitä haluat palkaksi? Belin posket punoittivat hieman tämän kääntyessä katsomaan Nikoa.
- Suukon, tai kaksi, Niko hymyili näyttäen syötävänsuloiselta.
Juuri kun Belindan huulet koskettivat Nikon huulia, tyttö tunsi tutun käden takapuolellaan.
- Se sun äskeinen asento oli aika kiva, Niko mutisi suukkojen välissä.
- Hölmö, Belinda kommentoi pikaisesti, mutta keskittyi sitten pojan vaativiin suudelmiin.
Nuorten kahdenkeskinen hetki kuitenkin keskeytyi kun Mirva asteli satulahuoneeseen.
- Krhm., nainen hymähti ja Niko pakotti itsensä irrottamaan huulensa Belistä.
- Kuinka voin auttaa? Niko yritti näyttää siltä kuin äsken ei olisi tapahtunut mitään.
- Ottaisin vain Stellan satulan, Mirva vastasi ja Niko siirtyi pois satulan edestä.
Naisen mentyä Belinda tirskahti. Mirvan tyrmistynyt ilme oli tosiaan ollut näkemisen arvoinen.
- Onko tuo Tuukan perässä? Belinda sai viimein kysytyksi.
- Toivottavasti ei, Niko naurahti ja veti liukuovea hieman enemmän kiinni.
- Hmm, mihin me jäätiinkään? Belinda kietoi kätensä Nikon kaulalle saaden heti vastauksen kysymykseensä.
Niko veti tytön voimakkaasti itseään vasten, suukotti tämän nenänpäätä, huulia, korvia ja kaulaa. Belinda ei voinut muuta kuin hyväillä pojan niskaa ja nautti tämän huulista. Nuoret kompuroivat satulahuoneen läpi, kunnes Belindan selkä osui seinään.
- Ei kai täällä? Belinda keskeytti Nikon entistä innokkaammaksi käyneen leikin.
- Ei, mutta kai sitä saa edes hieman helliä rakastaan? Niko kuiskutti tytön korvaan imaisten samalla kevyesti tämän korvalehteä.
Lopulta kaksikko vaihtoi paikkaa satulahuoneesta tallihuoneen pehmeälle sohvalle, jossa Belinda saattoi vain istua Nikon sylissä ja höpöttää ranskaksi hellittelysanoja.
- Kreikkalainen jumala, Belinda sanoi viimein.
- Afrodite, Niko vastasi ja kietoi kätensä paremmin tytön vatsan päälle.
Belinda painoi päänsä Nikon olkapäätä vasten ja tyttö olisi voinut nukahtaa pojan syliin, ellei tallinpuolelta olisi kuulunut jatkuvasti tuntilaisten ja hevosten metelöintiä.

Teinibileiden kulku

- Laittakaa se ovi kiinni! Tiia karjaisi kahdelle nuorelle, jotka nuolivat toisiaan vessassa, jonka ovi oli jäänyt auki.
- Eipä, käske ne pois, haluan sinne, vaaleahiuksinen tyttö parahti ja yritti pitää jalkojansa ristissä.
- Kolmas kerros olkaa hyvä, Tiia nykäisi suhteellisen söpön pojan liikkeelle, tämän seuralainen nousi pieneltä sivupöydältä tiputtaen irtopuuterirasian lattialle.
Kartanon alakerta oli täynnä väkeä, eikä Tiia edes tuntenut kaikkia. Tosin Olli oli kutsunut pelikavereitaan kylään ja Anu oli iskenyt hetkessä jonkun jalkapalloilijan jo eteisessä. Musiikki pauhasi kovalla, vain harvat ja huonokuuloiset saattoivat ajatella omiaan häiriintymättä sen kummemmin Marilyn Mansonin tai Apulannan biiseistä.
Tiia käveli horjahtelevin askelin keittiöön, jonne oli aseteltu useampi booliämpäri pöydälle ja jääkaappi oli tyhjennetty kaljoja varten. Tyttö tiesi kyllä kuulevansa ankarat huudot aamulla jo Belindan puolesta, kun hyvät ruokatarvikkeet saivat pilaantua tiskipöydällä.
- Varo vähän! vieras, Tiiaa hieman lyhyempi tyttö tiuskaisi kun tämän juomat läikkyivät muovimukin reunan yli.
- Sori, Tiia vastasi poissaolevasti ja jatkoi matkaansa. Miksi hänellä ei voinut olla jotain kivaa poikaa? Veljen kaverit olivat Tiian mielestä tyhmiä ja yhtä ärsyttäviä kuin Olli itse.
Tiian katse nauliutui hetkeksi Anuun, joka istui poikittain löytämänsä pojan sylissä ja joi kaljaa suoraan pullonsuusta.
Tekemisen puutteessa Tiia päätti käydä Belindan huoneessa katsomassa, oliko siellä enää ketään. Hän halusi olla edes hetken yksin, tai yksinhän hän olikin, mutta täysin hiljainen huone oli erittäin toivottu sillä hetkellä.
Portaiden määrä tuntui moninkertaistuneen illan aikana ja Tiia saikin muutaman kerran pysähtyä lepäämään portaikkoon, kaiteeseen nojaten. Kolmannen kerroksen käytävä oli pimeä, Belin huoneenovi oli hieman raollaan, mutta Tiia päätteli jo äänistä, ettei hänellä ollut sinne asiaa. Tyttö lysähti ylimmälle portaalle istumaan ja nojasi oikealle puolelleen. Pieni, mutta kylmä veto tuntui lattianpinnalla ja Tiia jäi katselemaan käytävää tarkemmin. Hän nojasi johonkin oveen, jonka alta veto tuli. Uteliaisuus voitti ja Tiia nousi horjahtaen ylös portaalta. Ovenripa tuntui viileältä kädessä, eikä se ensin tuntunut aukeavan. Lopulta voimakkaan nykäisyn ansiosta ovi antoi periksi ja Tiia saattoi hengittää tunkkaista ilmaa.
- Ullakko, Tiia henkäisi innoissaan.
Ylösnousevista portaista näkyi vain pieni osa Belin huoneesta tulevan valon vuoksi ja Tiia erotti jossain portaassa reiän. Tiian näkökenttä tuntui keinahtelevan jokaisen askeleen myötä, mutta hissukseen tyttö pääsi ylätasanteelle, tosin ylhäällä Tiia joutui konttaamaan pölyisellä lattialla ja tunnustelemaan käsin, ettei hän törmännyt mihinkään. Tiia ei tiennyt kauanko hän oli ollut ullakolla ja haparoinut käsillään tavaroita, mutta lopulta jokin laatikonkaltainen tipahti lattialle hänen edessään ja sen sisältö levisi tytön polvien eteen. Tunnusteltuaan Tiia ymmärsi pitelevänsä jotain vaatetta käsissään. Kangas tuntui pehmeältä, lähes silkkiseltä. Toinen vaatekappale oli kovempi ja huopamainen, kunnes Tiia hahmotti pitelevänsä huopahattua käsissään. Tytön mielessä pyöri epämääräisiä ajatuksia naamiaisista, sillä vaatteiden oli pakko olla vanhempia ja erikoisempia, kuin mitä kaupoissa nykyään myytiin. Ikävä kolahdus ja särkyvän lasin ääni havahdutti Tiian ja tyttö konttasi vaatteiden ylitse takaisin portaikkoon. Laskeutuminen portaita pitkin kävi paljon nopeammin ja helpommin, kuin nousu ja Tiia seisoi yllättävän nopeasti sisarpuolensa ovella. Pikkuinen pöytä ikkunan edestä oli kaatunut ja pöydän vierellä lojui rikkoutunut pöytävalaisin. Kaksikko, jonka Tiia oli aiemmin häätänyt alakerran vessasta, keräsi nopeasti vaatteitaan ja liukeni paikalta kun Tiia jäi tuijottamaan lamppua. Belindan sänky näytti sotketulta, mutta Tiia ei jaksanut välittää. Hänestä tuntui, että Belinda hermostuisi hänelle enemmänkin lampusta kuin sotketuista lakanoista.

Lähettäjä: Muisto97 
Päivämäärä:   8.4.09 15:12:29

Ihanaa, taas oli jatkunut:)

Miten on pikku ihmisen kanssa sujunut?

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   9.4.09 12:44:54

Oikein hyvin, suurin muutos oli tosiaan se etten voi enää nukkua kuin max. 4h syöttöjen vuoksi, nyt siihenkin alkaa jo tottua :)
Tässähän tuli jo eka kk täyteen (aika menee ihan tajuttoman nopeesti)!

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   9.4.09 14:48:24

ui, mulla on enää kaksi lukua tästä viimeisestä pätkästä eteenpäin.. sitten kaikki on mullekin "uutta" :):)

Karo, kuukausi enää!

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   9.4.09 17:02:09

hui sit muksu on jo yli 2kk... ja sit tulee eka sana "hootee" x)

-----------------
Ikävä todellisuus

Niko hymyili katsellessaan nukkuvaa Belindaa. Poika oli poistunut vain tunniksi pitämään viimeisen ratsastustunnin, jonka aikana tyttö oli nukahtanut sohvalle. Nikon oli helppo nostaa pienikokoinen Belinda käsivarsilleen ja kantaa tämä tallihuoneen perällä olevalle sängylle.
- Kauniita unia pikkuinen, Niko kuiskasi tytön korvaan ja painoi suukon tämän poskelle.
Nikon onneksi Tuukka oli luvannut hoitaa Eveliinan kanssa iltatallin, joten poika saattoi kömpiä peiton alle nukkumaan.
Yöllä Belinda näki mitä kummallisempia unia. Yhdessä hän tappeli Esko Ahon kanssa eduskuntasalissa ja löi lopulta miestä Raamatulla päähän. Toisessa hän oli kenttäkisoissa Dreamyn kanssa. Ratsukko tuli vauhdilla tukeista kasatulle esteelle, joka muuttui yllättäen vesihaudaksi ja Dreamy kaatui turvalleen. Seuraavana Belinda ratsasti hevosellaan koulurataa läpi, Dreamyllä niskatuki kaulallaan.
Aamulla hän kuitenkin heräsi pirteänä. Tallihuone oli lämmin ja ikkunoista tulvi kirkasta auringonvaloa. Hän haukotteli makeasti ja katseli hetken tuhisevaa Nikoa vierellään. Pojan vaaleat hiukset olivat yhtä sekaisin kuin Belin omat ja Nikon paljaalta ylävartalolta erottui punertavia painaumia peiton taitoksista. Kun Belinda yritti varovasti nostaa Nikon toista kättä reideltään, poika avasi silmänsä ja mumisi jotain unisesti.
- Nuku vain, Belinda yritti, mutta Niko otti tytöstä paremman otteen ja veti tämän takaisin peiton alle.
- Ei kai sinulla ole vielä kiire? Niko virnisti hieman.
- Kotia vain, pitää tarkastaa vahingot, Beli painoi lempeän suudelman pojan huulille.
Reilua tuntia myöhemmin Belinda noukki vaatteitaan lattialta ja Niko piirteli tytön selkään sydämiä.
- Tuletko meille aamupalalle? tyttö ehdotti ja naurahti kylmiä väreitä, joita Niko aiheutti piirtelyllään.
- Mikäpäs siinä, kunhan et yritä keittää kahvia, Niko piikitteli leikillään ja nousi itsekin pukeutumaan.
- Kieltämättä sun vieressä on kiva nukkua, eikä herätyksissäkään ole vikaa, Niko huomautti.
- Elikkä ensikerralla näpäytän sun jalkoväliä luottokortilla, Belindan sanat saivat Nikon hieman pelästymään, mutta poika rentoutui hetkessä kun tyttö vakuutti, ettei tekisi niin kuin oli uhannut.
Kello näytti vajaata kymmentä kun nuoret lähtivät Nikon autolla käymään Belindan luona. Hevoset oli viety jo tarhoihin ja Belin katse etsi hetkessä Vintiön, joka repi jonkinlaista keppiä kimon Drakun suusta.

Valois’n kartanon piha oli täynnä polkupyöriä ja skoottereita. Belindaa kylmäsi hieman ajatus, että minne kaikki vieraat olivat menneet nukkumaan. Nikon yllättynyt ilme kertoi pojan pohtivan jotain samankaltaista.
- Eiköhän me mahduta sinne, Niko puristi Belindan kättä rohkaisevasti kun tyttö kaivoi avaimia taskustaan.
- Hyi hitto! Belinda puuskahti avattuaan ulko-oven.
Niko peitti nenänsä hihallaan, haju oli sanoinkuvaamattoman kamala. Belinda astui pojan edeltä peremmälle, saaden väistellä eteisenlattialle sammuneita nuoria. Muovimukeja, kaljapulloja, Belin äidille rakkaita lautasia ja roskia lojui pitkin lattioita. Niko löysi puoliksi syödyn hampurilaisen särkyneen lautasen viereltä. Belindalle riitti vilkaisu olohuoneeseen, joka oli yhtä surkeassa kunnossa kuin eteinen. Mädäntyneen lihan haju voimistui keittiönpuolella, jossa Belinda oli vähällä oksentaa. Yksi pöydällä lojuvista ämpäreistä oli kaatunut, valuttaen sisältönsä tuolien kautta lattialle. Niko osoitti keittonurkkauksen puolelle, jonka työtasoille oli kasattu makkaroita, jääkaappiin säilöttyjä valmiita ruokia, vihannekset, juustot, maidot, kaikki mahdollinen lojui pitkin pöytiä.
Niko saattoi nähdä, kuinka Belindan silmät salamoivat. Tyttö nykäisi nopealla liikkeellä yhden ikkunan auki ja käveli rivakoin askelin toiseen kerrokseen, Tiian huoneeseen. Siellä ei kuitenkaan ollut muita kuin Ollin kolme kaveria, joista kaksi nukkui sängyllä lähes sylikkäin ja kolmas kuorsasi Tiian vaatekasan päällä. Niko seurasi hiljaisena Belindaa kerrosta ylemmäs. Jo portaissa tyttö tiesi jonkun käyneen ylhäällä, sillä portailla lojui purkaantunut vessapaperirulla. Tiian tyttö löysi omasta huoneestaan, eikä Belinda pitänyt näkemästään, vaikka haju ei ollut aivan yhtä kamala kuin alhaalla.
- Nyt @!#$ sika ylös siitä! Belinda repäisi peittonsa Tiian alta ja tyttö pyörähti kovalle lattialle.
- Päätä särkee, Tiia parahti ja piti silmiään parhaimpansa mukaan kiinni.
- Voi kuule, se on pientä siihen verrattuna mitä koet alhaalla! Nyt ylös, Belinda kiersi sängyn toiselle puolelle ja repi puoliväkisin Tiian ylös lattialta.
- Myöhemmin, Tiia otti tukea sängynlaidasta pysyäkseen pystyssä. Tyttö löyhkäsi vanhalle viinalle ja tupakalle.
- Ei mitään ”myöhemmin”, vaan nyt. Siellä on rikottu äidin lautasia, roskia pitkin lattioita, ruoat pöydällä, arvon nuorten viinat lattialla ja taisipa siellä olla oksennustakin! Belinda luetteli vihaisena huomaamiaan epäkohtia.
Niko ymmärsi kyllä Tiian halun nukkua krapulan, tai ehkä jopa humalansa pois, mutta poika oli kuitenkin Belindan kannalla. Tiia saisi herättää vieraansa ja siivota koko talon, joka oli kuin kaatopaikka.

Kiukkuinen Belinda

Ennen lähtöään Belinda huomasi ullakonoven olevan hieman raollaan. Ei kai joku ollut sinnekin eksynyt? Tyttöä kylmäsi hieman ajatus, että joku ulkopuolinen sotkeutuisi vielä suvun synkän historian pyörteisiin. Nikon kysyvä katse sai Belin tönäisemään oven kiinni ja jättämään asian siltä kerralta sikseen.
- Katsokin, että talo on kunnossa iltaan mennessä! Belinda huusi vielä portaikoista.
- Joo joo, Tiia vastasi murhaavaan sävyyn.
- Kuule tyttö, sulla ei ole yhtään varaa valittaa! Belinda pysähtyi toisen kerroksen tasanteelle, mutta Niko työnsi tyttöä hellästi jatkamaan matkaansa.
Belinda ei paljoa jaksanut välittää, vaikka hän astuikin eteisessä jonkun laukun päälle ja potkaisi nukkuvan pojan kättä.
- Ällöttävää, hän tuhahti vielä ulkoportailla.
- Eiköhän se jotain tuosta opi, kun saa siivota kaiken tuon, Niko kiersi toisen kätensä tytön vyötärölle ja johdatti tämän takaisin autolle.
- Entä aamupala? Belinda muisti nälkänsä, vaikka osa ruokahalusta olikin kadonnut kodin vallanneen kaaoksen mukana.
- Käydään kaupassa ja syödään tallilla, Niko tunsi joutuneensa tytön tukipilariksi, mikä ei toisaalta haitannut poikaa yhtään.
- Olet ihana, Belinda pysähtyi auton vierelle ja kurkotti halaamaan Nikoa.
Sillä hetkellä Niko tunsi epävarmuutensa katoavan. Belinda oli kuten ennenkin, välillä heillä ei vain ollut aikaa toisilleen tarpeeksi.
- En oikeasti voi käsittää, miten joku voi sotkea noin paljon yhdessä yössä, Belinda jatkoi jaaritteluaan Nikon ajaessa lähikaupalle.
- Nuoret, tuskin rellestävät hetkeen noin kun saavat siivota jälkensä, Nikon kasvoilla loisti hymy, jonka merkitys jäi Belille arvoitukseksi.
Pientä kauppaa kiertäessä Belinda valitti Nikolle vielä Tiian tempauksesta tyhjentää jääkaappi tiskipöydälle. Tyttö saisi omilla rahoillaan ostaa viikonlopun ruoat kotiin.
- Riittääkö tämä? Niko hämmästeli kun Belinda olisi mielellään kerännyt ostoskoriin vielä paljon muutakin kurkun, ruis- ja paahtoleivän, maitopurkin, muutaman pilttipurkin, juuston, perunoiden ja tuoreen kirjolohen lisäksi.
- Kai, kyllä tuolla nyt yhden päivän elää, Beli tuumaili ja Niko nosti painavaksi käyneen korin liukuhihnan vierelle.

Tallilla ei ollut juuri porukkaa, muutama hevosenhoitaja oli ilmaantunut paikalle puhdistamaan hoidokkiensa varusteita. Tuukka oli jättänyt vain lapun toimiston pienelle ilmoitustaululle, että hän oli hoitamassa kiireisiä asioita ja tulisi vasta illalla.
- Eikö Eveliinan pitäisi jo olla täällä? Belinda yritti etsiä katseellaan tyttöä, jota ei kuitenkaan näkynyt.
- Tulehan nyt, Niko otti Belindaa kädestä kiinni ja johdatti tytön tallihuoneeseen, jonka täytti pian herkullinen kahvintuoksu ja pöydälle kasaantui houkutteleva kasa voileipiä.
- Ajattelin käydä Samilla, Belinda puhui samalla, kun hän nakerteli ruisleivän reunoja lautaselle.
- Grillillä? Niko hämmentyi tytön aikomuksista.
- Juu, Hanna katosi jonnekin, Belinda tajusi vasta toteamuksensa jälkeen, ettei Niko tiennyt Hannan ongelmista.
- Ja luulet Hannan olevan grillillä? Nikon kulmat kurtistuivat hivenen.
- Se – se pyörii nykyään epämääräisissä piireissä, Belinda sanoi lähes kuiskaten. Tieto vihlaisi yhä uudelleen ja uudelleen hänen sydäntään.
- Hanna? Samin Grilli? Niko toisteli uskomatta korviaan.
Belinda saattoi vain nyökätä vastapäätä istuvalle pojalle, jonka kasvojen väri vaihtui pikkuhiljaa entistä kalpeammaksi. Niko ymmärsi hetkessä tilanteen vakavuuden, jos Hanna tosiaan käytti aineita.
- Tulen mukaasi, Niko sanoi punnittuaan asiaa mielessään. Hän ei kyllä päästäisi Belindaa yksinään paikkaan, joka tunnettiin jo entuudestaan vaarallisista asiakkaista.
Loput leivät oli vaikea syödä, mutta nuoret selvisivät urakastaan kunnialla ja vaihtoivat pukuhuoneessa rennommat vaatteet päälleen. Niko näytti varsinaiselta adonikselta sininen tuulipuku päällään. Poika sitoi vielä hiuksensa hauskaksi tupsuksi takaraivolleen.
- Ei kai ne tähän aikaan vuorokaudesta ole hereillä? Belinda ihmetteli heidän kävellessään kärrypolkua pitkin grilliä kohden.
- Puhut niistä kuin eläimistä, mutta harvat on. Oli yksi tuttu, jonka vuorokausirytmi oli kuin yöeläimellä, se nukkui päivät ja valvoi yöt, Niko vastasi surullisena.
- Miten sille kävi? Beli kysyi varovasti.
Nikon huulet vetäytyivät suoraksi viivaksi ja poika nielaisi hiljaa. Belinda pujotti toisen kätensä pojan takintaskuun, missä tämä piti kättään. Kevyt kädenpuristus lämpimässä taskussa rentoutti hieman Nikon ilmettä.
- Olen pahoillani, tyttö sanoi hiljaa ja painoi katseensa maahan. Polku oli suhteellisen kuiva, eikä kuralammikoita enää näkynyt joka mutkan takana.
- Suotta olet. Se oli sen oma valinta. Ei edes yrittänyt päästä eroon, Nikon ääni ei kuulostanut tavallisen vahvalta, tummalta.
Se oli heikko, kuin höyhen jonka kevytkin tuulenpuhallus kuljettaisi kauas pois.

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   9.4.09 19:27:17

koska te pidätte ristiäiset ja missä?
kummihaaveet haudattu?

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   9.4.09 21:19:22

IHANAA<3 Kiitos.

Lähettäjä: whisky. 
Päivämäärä:   9.4.09 21:55:00

Loistava pätkä :)

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   11.4.09 18:40:37

Tripi, katselehan mailiisi :)
Heitän illalla lisää jatkoa jahka saadaan tyttö nukkumaan... viime yönä hän ei oikein itsekään tiennyt mitä halusi, paitsi toki vilkas seurustelu (kahden ja viiden välillä) olisi ollut mieleen :)

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   11.4.09 20:53:13

Kas tässä jatkoa, btw lueskelin tässä englanninkielistä kirjaa josta en tajua puoliakaan ja kummasti inspiroi kehitteleen uutta tekstiä :D
-----------------------

- Saanko kokeilla?

Kävelymatka kului yllättävän nopeasti, vaikka nuoripari ei paljoa puhunutkaan matkalla. Kumpaakin jännitti, löytäisivätkö he Hannan norkoilemasta Samin Grillin nurkilta. Lopulta he rämpivät silmuja kasvattavien pensaiden läpi ja seisoivat tupakantumppien peittämällä parkkialueella. Belinda saattoi tunnistaa kaksi poikaa rakennuksen nurkalta. He olivat samoja, jotka tyttö oli nähnyt eksyttyään Dreamyn kanssa grillin taakse illalla.
- Ei näy, Niko sanoi osittain helpottuneena, mutta myös pettyneenä.
- Lähdetään, Belinda oli jo repimässä Nikoa takaisin metsään, kun aivan heidän ”polkunsa” viereltä laahusti kaksi väsynyttä poikaa.
Niko pysäytti Belindan nopeasti ja poikien ohitettua nuoret, Niko tönäisi Belindaa poikien käyttämälle polulle.
- Tarkistetaan vain, Niko piti kaikenaikaa tyttöä kädestä kiinni.
Polku oli selvästi ollut ahkerassa käytössä, sillä grilliherkkujen foliokääreitä oli viljelty polun varrelle yhtä runsaasti, kuin tumppeja grillin pihalle. Ennen pitkään he seisoivat rähjäisen, sortumispisteessä olevan mökin edessä. Ruosteinen tuulikello paukahteli tasaisin väliajoin mökin harmaantuneeseen seinään.
- Mikä tämä paikka on? Niko kuuli Belindan miltei äänettömän kysymyksen ja heikon puristuksen kädessään.
- Odota tässä, Niko ohitti Belin antaen pienen suukon tämän poskelle.
Mökin repsottavat portaat narahtivat äänekkäästi pojan noustessa ovelle, joka oli hieman raollaan. Sisällä Niko erotti makean tuoksun ja ulkoa tulevan valon ansiosta hän erotti haaleita savukiehkuroita, jotka nousivat hiljakseen kattoa kohti. Nuorehko poika poltteli savukettaan silmät nautinnollisesti kiinni ja lattialla makaava tyttö töni pojan toista jalkaa kiukkuisesti.
- Anna jo! Hannan äänestä ei voinut erehtyä.
- Hanna, Niko kokosi itsensä, eikä hän näyttänyt Hannalle kuinka paljon tytön sekoilut saattoivat satuttaa muita.
Hannalla meni hetki ymmärtää, että joku oli sanonut hänen nimensä. Tyttö pyörähti lattialla selälleen ja nousi sitten istumaan. Hannan hiukset olivat pahemmassa takussa, kuin rastat ottaneilla, vaatteet olivat likaisemmat kuin ojanpohjia kaivavilla juopoilla. Tytön kasvot olivat kalpeat, sen Nikokin erotti vaikka mökki oli lähes pimeä.
- En mä sua enää halua, Hannan ääni oli tunteeton.
- Nouse ylös, Niko ojensi kätensä lattialla istuvalle Hannalle.
Tyttö tuijotti tarjottua kättä aikansa, tarttui siihen ja antoi Nikon vetää itsensä ylös.
- Lähdetään täältä, Niko yritti vetää Hannaa ulos mökistä, mutta tyttö suostui tulemaan vasta kun oli saanut napattua pojan sormista paksun sätkän, jointin.
Niko olisi mielellään halannut Belindaa sillä hetkellä kun tyttö näki serkkunsa. Belindan ilmeet vaihtuivat hetkessä vihaisesta surulliseen, surullisesta ilahtuneeseen ja lopulta pettyneeseen. Nikolla oli kuitenkin kova työ kuljettaa Hannaa oikeaan suuntaan, tyttö kun keskittyi vain imemään epämääräistä savukettaan.
- Heitä se pois, Belinda sanoi hiljaa, mutta vaativasti Hannalle.
- En, Hanna vastasi itsepäisesti.
Belinda yritti muutaman kerran ehdottaa, jos serkkutyttö heittäisi myrkkynsä menemään, mutta Hanna ei suostunut.
- Saanko kokeilla? Belinda katsoi Hannaa vilpittömästi ja Niko pysähtyi kesken kävelyn.
Hanna tirskahti hassusti, mutta antoi jointtinsa Belille. Niko katsoi tyttöystäväänsä kauhunsekaisin tuntein. Ei kai Belindakin käyttänyt huumeita?
Nuorten kävely jatkui, kun Niko huomasi Belindan vievän savukkeen suunsa ohi poskensa vierelle. Tyttö huijasi serkkuaan kuin pikkulasta, mutta Hanna oli tyytyväinen luullessaan Belindan kokeilevan oikeasti pilveä.

Hermoromahdus

Hannan poissaoleva ja välillä turhankin levoton käytös saivat Nikon ja Belindan päättämään, ettei tyttöä voinut pitää koko päivää tallilla. Nikon kämpillekään tyttöä ei voinut viedä Aleksin vuoksi, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Valois.
Kello oli vähän yli puolenpäivän ja kartanon etupiha oli edelleen täynnä pyöriä.
- Eikö ne saa mitään aikaiseksi? Belinda hermostui jo ennen kuin nousi edes autosta.
- Tuon Hannan perästä, Niko vihjasi, että Belin olisi parasta tarkastaa kodin tilanne etukäteen.
Pilaantuvien elintarvikkeiden haju leijui yhä talossa, vaikkei enää niin voimakkaana kun yksi ikkuna oli avattuna keittiössä. Eteisessä nukkui edelleen sama poika, jonka kättä Belinda oli aamulla lähtiessään potkaissut. Koko talo oli yhä samassa kunnossa kuin aamulla, mikä sai Belindan pinnan katkeamaan.
- Tiia! tyttö karjaisi alimmalta portaalta.
Alakerrassa nukkuva väki näytti heräämisenmerkkejä Belindan pauhaamisen johdosta, ylhäältä ei kuulunut mitään.
- Nyt @!#$ jokainen ylös! Belinda töni inhoten sohvalle sammuneita nuoria ja piti mielellään mahdollisimman kovaa ääntä.
Olohuoneen verhojen avaaminen sai aikaan muutaman tuskaisen ähkäisyn, kun kirkas päivänvalo tulvi huoneeseen.
- Ja sinä, hae vessasta ämpäri, vettä, rätti ja siivoa tuo! Belinda nykäisi kevyesti kuorsaavan tytön pörröisiä hiuksia. Tyttö oli oksentanut suoraan parketille.
Etuovi kolahti ja Belinda pyörähti nähdäkseen, kuinka Niko kantoi Hannaa sisälle.
- Vie se vanhempien huoneeseen, tyttö kehotti hieman rauhallisemmin.
- Tulen auttamaan, Niko vastasi lohduttavaan sävyyn ja lähti nousemaan portaita.
- Tiia! Belindan kurkkuun sattui huutaminen kovaa ja korkealta.
Hänen onnekseen alakerrassa alkoi tapahtua sen verran, että muutama nuori suostui nousemaan ylös ja alkoi keräämään pelokkain ilmein roskia lattialta.
Belinda olisi mielellään ottanut kengät pois jalasta, mutta hän olisi vain sotkenut sukkansa siivottomalla lattialla.
Nikolla ei mennyt kuin hetki päästä takaisin alas, missä poika jatkoi nuorten herättelyä.
- Haen sen Tiian alas, Belinda totesi vihaisesti ja lähti juoksemaan portaita ylös.
Toisessa kerroksessa hän avasi niin Anun, Tiian kuin Ollinkin huoneiden ovet ja laittoi Ollin stereot soimaan mahdollisimman kovalla. Hän tiesi, ettei kukaan voisi sietää Pikku G:n hittejä krapulaisena.
- Olli, ole sinä nyt edes järkevä, Belinda ravisteli Ollia hellästi ja sai vastaukseksi epämääräistä muminaa.
- Jos ei hyvällä niin sitten pahalla, hän tuhahti avatessaan pojan huoneen ikkunoita ja verhoja.
Sen jälkeen Belindan matka jatkui kerrosta ylemmäs, josta hän löysi Tiian. Huonovointinen tyttö makasi samassa paikassa, mihin Belinda oli tämän aamulla jättänyt.
- Jo on kumma! Beli ei osannut lopettaa huutamistaan, jos kyse oli Tiiasta.
Tytön katse kiersi huonetta ja silloin Belinda huomasi, ettei hänen pikkupöytänsä ja lamppunsa ollut tavallisella paikallaan ikkunan edessä. Lattialla lojui muutama kaareva sirpale, joiden Belinda tiesi kuuluvan hehkulampulle.
- Anteeksi, Tiia sai sanotuksi, ennen kuin käänsi kylkeään ja yritti hautautua peiton alle.
Belinda seurasi lasinsirpaleiden muodostamaa ketjua, joka johti suoraan hänen vaatehuoneelleen. Näky oli ikävä. Pöytävalaisin oli haljennut, kuten pieni pöytäkin. Tyttö pelkäsi räjähtävänsä, aivan kuin hänen sisällään olisi tikittänyt pommi, joka olisi saanut nyt luvan laueta.
Raivonpurkauksen sijaan Belindan poskille valui kyynel, sitten toinen. Hän luhistui täysin ja vajosi polvilleen. Miten hän pärjäisi Tiian kanssa useamman viikon? Voisiko antiikkipöytää korjata? Mitä hänen äitinsä sanoisi kun huomaisi, että hänen ruokailusarja oli pienentynyt useammalla lautasella? Saisiko parkettia puhdistettua? Lähtisikö ällöttävä viinan haju keittiönlattiasta ja entäpä mätänevä liha? Millaisia bakteereja pöytätasoilla eläisi nyt? Kuka kaiken siivoaisi?

Belinda ei paljoa välittänyt, vaikka käytävältä kuului askeleita, jotka lähenivät ensin, mutta loittonivat sitten.
- Eiköhän tämä riitä, Niko tyrkkäsi unisen Tiian käteen vesilasin ja päänsärkytabletin.
Lasin tyhjennettyä Niko huolehti Tiian ulos huoneesta. Tyttö lähti hoippuvin askelin portaita alas, kun Niko puolestaan palasi Belin luo.
- Hss, pojan pehmeä ääni hyssytteli Belindaa ja tyttö tunsi kuinka Niko otti hänet tiukkaan halaukseen.
- Mä en jaksa tuota, Beli nyyhkytti, mutta hänen itkunsa laantui hiljalleen Nikon syleilyssä.
- Ei sun tarvitse yksin jaksaakaan, Niko lupasi.
Belin piristyttyä, tyttö halusi tutkia tarkemmin Tiian aiheuttamat vahingot. Puisen pöydän reuna, juuri jumittuneen laatikon vierellä oli haljennut.
- Sen voisi ehkä liimata, Niko ehdotti ja nosti pöydän pois vaatehuoneesta.
- Ullakko. Joku on käynyt siellä, Belinda muisti raollaan olleen oven.
Hänen ei tarvinnut enempää sanoa, kun hän sai jo kiirehtiä Nikon perässä pimeyteen. Portaiden juurella hän muisti taskulampun, jonka Beli onnekseen löysi sängyn alta, tosin siitä hän ei ollut varma, miksi taskulamppu oli siellä.
- Kiva, tyttö tuhahti nähdessään pitkin lattioita levinneet vaatteet.
- Ei tässä kauaa mene, Niko muistutti ja kumartui poimimaan hatun lattialta.
He saivat viikata vanhoja vaatteita pitkään. Joukossa oli niin hassuja röyhelöpaitoja, kuin myös pussihousuja, alushameita ja mekkoja. Yksi villainen miestentakki kiinnitti Belindan huomion. Sen vasemmassa taskussa tuntui jotain rapisevaa. Nikon asetellessa viikattuja vaatteita laatikkoon, Belinda poimi taskusta rypistyneen paperin, jossa luki selvästi ruotsiksi ”Olen pahoillani, Kaarina”, käsiala oli kauniin kiemuraista, juuri samanlaista kuin vanhoissa kirjeissä joita nuoret olivat aiemmin löytäneet. Lisäksi takin tasku oli oudon tumma. Belindan mielestä ruskealle takille ei sopinut musta tasku, ei sitten millään.
- Niko, mitä tämä on? Belinda näytti takkia pojalle.
- Verta tai mustetta, veikkaan, Niko tuumasi hetkessä ja Belinda veti kätensä nopeasti pois taskusta.
- Kuka on Kaarina? Belinda uteli, Niko oli aiemminkin selventänyt hänelle monia seikkoja paikkakunnan historiasta.
- Kaarina? Jos taas haet jotain iänvanhaa tietoa, talossa oli joskus Kaarlo-isäntä, jolla oli romanssi naapuritilan Kaarinan kanssa. Naikkonen katosi yhtä oudosti, kuin monet muutkin naiset Valois’n kartanosta, Niko selitti pohtivasti.
- Okei, Belinda ei enempiä kysellyt, vaan taitteli takin muiden vaatteiden joukkoon.
Hän piti itsellään vain hauraan paperinpalan, jonka hän säilöisi myöhemmin kirjeiden joukkoon. Kun ullakko oli siivottu, Niko lupasi patistaa alakerrassa nuoria siivoamaan jälkensä. Belinda saisi sillä välin laittaa oman huoneensa kuntoon, sillä tyttö tuskin päästäisi Tiiaa enää sinne edes siivousämpärin ja mopin kanssa.

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   11.4.09 21:40:13

Kiitos taas kerran Karo :) Hyvä että jaksat ja ehdit muistaa meitäkin joskus kaiken vauvatouhun lomassa.

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   16.4.09 16:15:10

Kyllä mä ehdin ja jaksan! :D

-------------------------------
Piristystä

Niko joutui paimentamaan vain kahdeksaa nuorta siivoamaan, loput kaikkosivat yllättävän nopeasti paikalta kun poika alkoi jakamaan roskapusseja itse kullekin suoraan käteen.
- Voit tulla alas, alkaa näyttää paremmalta, Niko huikkasi ovelta.
- Ei kun sä tulet tänne, Belinda antoi hienovaraisen määräyksen pojalle.
Belindan huone oli ulkoilmasta viileä, vaikka ikkuna olikin jo suljettu. Ohuiden verhojen takaa siivilöityi ilta-auringonvaloa seinille ja lattialle. Belinda itse oli piiloutunut peiton alle, jonne Nikokin suuntasi suljettuaan oven huolellisesti.
- Mm-m! Mitäs täältä löytyy? Niko iski silmäänsä, ennen kuin hakeutui kiinni tytön vartaloon.
- Ehkä jotain kivaa, Beli naurahti heleästi ja antoi huultensa hipaista pojan ohimoa.
Seuraava suudelma osui poskipäähän, sen jälkeen leukaan. Enempää Belinda ei ehtinyt kiusaamaan Nikoa, kun tämä tarttui tyttöä hellästi leuasta ja suuteli huulille.
- Ota tämä pois, Belinda oli ehtinyt jo avaamaan pojan takin vetoketjun.
- Ei kai neidillä ole jotain tuhmaa mielessä? Niko riisui takkinsa virnuillen.
- Siitä sun täytyy ottaa selvää.
Kummempaa Beli ei voinut sanoa, kun hän makasi jo Nikon jäntevän vartalon alla ja saattoi hyväillä tämän lihaksikasta selkää.
Pojan huulet vaelsivat hitaasti Belindan kaulalta rinnoille, sitten vatsalle ja lopulta poika nuolaisi tytön lonkkaluuta, vaikka tiesi Belin kutiavan moisesta.
- Olet ottanut varaslähdön, Niko totesi hymyillen.
- Ota loputkin vaatteet pois niin ollaan tasoissa, Belin ei tarvinnut Nikoa kehottaa kahdesti, vaan poika totteli häntä kuuliaisesti heittäen vaatteet yksitellen lattialle.
He kumpikin nauttivat toistensa kosketuksista, kaikesta mitä he tekivät toisilleen. Sitä ei voinut kutsua pelkäksi seksiksi, vaan rakasteluksi.
Huone alkoi muuttua sinertäväksi iltahämärän myötä, alakerrasta kantautui yhä ääniä, kuinka roskia kannettiin pihalle ja imuri hurisi portaikossa.
- Kuinka hyvältä siellä näytti? Belinda kysyi rikkoakseen hiljaisuuden, vaikka hän nauttikin olostaan Nikon kainalossa.
- Ei niin hyvältä kuin täällä, poika painoi huulensa tytön niskaan ja jatkoi suukottelua tämän hartioille.
Belindaa ei kiinnostanut mennä katsomaan, missä kunnossa alakerta oli, hänelle riitti Niko vierellään. Jälkimmäisen asian tosin teki entistä paremmaksi pojan hellät suudelmat, alaston vartalo ja tämän rauhoittavat kuiskaukset korvaan.
- Je t’aime, Beli kuiskasi ja kääntyi makaamaan kasvotusten pojan kanssa.
- Je t’aime aussi, Niko vastasi hymyillen.
Hämärässä huoneessa hän saattoi erottaa vain Belindan kasvot tummien hiusten kehystäminä. Tytön kasvoilla loisti onnellinen hymy ja silmät toivat pojan mieleen illan, jolloin he olivat juosseet takapihan metsässä lumisodan merkeissä.
Sillä kertaa Belinda ei nukahtanut Niko syliin, vaan poika oli painanut päänsä tytön vatsalle ja Beli ehti silittämään tämän pehmeitä hiuksia lähemmäs tunnin, kunnes hän kuuli suloista tuhinaa ja tiesi Nikon nukahtaneen.

Uusi päivä, uudet kujeet

Aamuauringon lämmittäessä huonetta entisestään, Belindan mieliala oli reippaasti iloisempi kuin edellisenä päivänä. Suurin kiitos hyvästä mielestä kuului Nikolle, joka oli ottanut ohjat käsiinsä ja valvonut nuorten siivoamista.
- Aamuvirkku, Niko veti peittoa paremmin päälleen.
- Unikeko, tyttö hymyili takaisin ja nousi sängystä, vaikka hän olisi voinut aivan hyvin jäädä vielä makaamaan unelmiensa miehen vierelle.
Pikaisen pukeutumisen jälkeen hän avasi oven. Portaikossa tuoksui puhtaalle. Alakerran lattiat suorastaan kiilsivät uutuuttaan, eikä pilaantuvista elintarvikkeista ollut hajuakaan. Pehmeä matto eteisessä kutitti tytön paljaita jalanpohjia tämän sipsuttaessa ulko-ovea kohti. Marjan kopisevat korkokengät pysyivät hyvin Belindan jaloissa, kun hän käveli reippain askelin postilaatikolle, josta löytyi vain turhia mainoksia uusimmista kuntolaitteista ja ei-toivottu puhelinlasku Tiialle.
Jääkaappi hurisi hiljaa tyhjyyttään, talossa ei ollut juuri muuta ruokaa kuin hernekeittoa ja pakastimessa leipiä ja marjoja. Silloin Belinda muisti ostamansa kalan, jonka hän oli jättänyt tallille. Siitä hän ja Niko saisivat ainakin lounaan, jos ei muuta. Kylmä vesi täytti hieman vatsaa, vaikka vain hetkellisesti. Palatessaan yläkertaan, hän työnsi puhelinlaskun Tiian oven alta odottamaan tytön heräämistä.
- Tuliko jo ikävä? Niko oli siirtynyt keskelle sänkyä makaamaan mahdollisimman leveästi.
- Tee tilaa, Belinda antoi verkkareidensa pudota lattialle, jonka jälkeen hän istahti Nikon jalkojen päälle kun poika ei voinut siirtyä.
- Hyvinhän me näinkin mahdutaan, Nikon samettisen pehmeä ääni sai Belindan mielikuvituksen laukkaamaan hurjemmin kuin Dreamy innostuessaan.
- Ehkäpä, Beli vastasi hiljaa käpertyessään kissamaisesti kerälle.
Hän ei kuitenkaan jaksanut kauaa maata aloillaan, vaan paremman tekemisen puutteessa Belinda veti peittoa pois Nikon päältä ja jäi katselemaan tämän vatsalihaksia. Tytön tutkiva katse nolostutti hieman Nikoa, sillä hän ei ollut ehtinyt pahemmin treenaamaan viime viikkoina työkiireiden takia.
- Ei niitä noin tarkkaan… Nikon lause loppui kesken, kun hän tunsi Belindan huulet vatsallaan.
Tyttö leikitteli kielellään piirtäen rajoja pojan lihaksille, mikä sai Nikon jännittämään vartaloaan tasaisin väliajoin. Poika ehti jo toivoa perusteellisempaa käsittelyä, kunnes Belinda painoi suukon tämän navalle lopettamisen merkiksi.
- Äläs nyt, Belinda ei voinut kuin nauraa Nikon pettyneelle ilmeelle.
- Jos kokisit edes kerran, miltä tuntuu kun leikki lopetetaan kesken ilman ulkopuolista häiriötä, ymmärtäisit minua, Niko selitti vakavalla äänellä.
- Ehkä sun pitäisi joskus kostaa samalla mitalla, Beli virnisti pirullisesti, mutta nousi hieman antaakseen Nikolle anteeksipyytävän suudelman.
- Piru naiseksi, Niko hymähti ja sai päällään makaavan tytön nauramaan makeammin kuin aikoihin.
- Miten on, kelpaako kalaruoka tänään? Belinda ehdotti löydettyään hyvän asennon epätasaisella patjallaan.
- Täällä vai tallilla? Ostit aika ison palan, Niko huomautti, ettei lohenpala ollut mikään pieni osa pyrstöstä, vaan lähes puolet koko kalasta.
- Vaikka täällä, pitäisi muutenkin hakea auto tallilta, Belinda vastasi hetken mietittyään. Kalasta riittäisi aivan hyvin syötävää muillekin.
- Lähdetäänkö heti? Niko nousi nopeasti puoli-istuvaan asentoon, pakottaen Belindan nousemaan pois päältään.
- Pakko kai se on, jos Hanna vaikka auttaisi, Belinda oli vähällä alkaa itkemään, muistaessaan kaikkia niitä kertoja kun hän oli kokannut tai leiponut Hannan kanssa.
Lähes poikkeuksetta jotain meni aina pieleen. Jos tytöt eivät pudottaneet jauhopussia päälleen, niin riisit paloivat pohjaan, uuni ei ollutkaan päällä, munakellon paristot olivat loppuneet, he eivät erottaneet suolaa sokerista, mitä vain saattoi tapahtua.
- Muista sitten pikkuinen, ettei mitään ihmeellisiä maustekokeiluja tänään, Niko höpötti hieman naureskellen ajaessaan tallille.
- Itse olet pikkuinen. Taidankin kokeilla miltä kaneli ja kardemumma maistuu kalan kanssa, Belindan kasvoilla kävi ovela, pahaa enteilevä hymy.
Tytön haettua perunat ja kalan, Niko jäi miettimään, sotkisiko neiti oikeasti leivontamausteita kalaan.

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   16.4.09 16:22:22

<3

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   16.4.09 16:34:12

tripi, ootapas vaan, löydättä ristiäiskakusta vielä pari silakkaa... ;)

Täällä sataa kolmatta päivää, huomaa kyllä että "talvi" väistyi ja kevät tuli... vielä kun saatais muksulle hankittua passi niin kaikki olisi hyvin :)

Lähettäjä: iida 
Päivämäärä:   23.4.09 18:46:54

Olipas topicci pohjilla. Toivottavasti Karoliina ehtii jatkelemaan :)

Lähettäjä: Eioma 
Päivämäärä:   26.4.09 21:35:23

Ylös ja tosiaan toivottavasti ehtis jatkamaan ^^

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   27.4.09 15:58:02

Ja taas pitkästä aikaa... toivottavasti teillä ei mene maku tähän tarinaan kun jatkuu niin epätasaiseen tahtiin.
--------------------

Sopuisa ateria


- Ei taida sun morsian olla mikään loistokokki? Tuukka hekotti kuultuaan Belindan uhkauksesta.
- Kyllä se on, mutta jäi hieman pelottamaan meneekö tänään jotain pieleen. Meinaan vaan että on aikamoinen nälkä, Niko puheli selaillessaan tekemättömien töiden listaa. Se tuntui kasvavan joka päivä entistä pidemmäksi.
- Syö nyt hyvä mies aamupalaa, et sinä tuollaisena jaksa siivota ainuttakaan karsinaa, Tuukka läimäisi isällisesti Nikoa olkapäälle.
- Kahvia ja leipää kiitos, Niko virnisti työkaverilleen, joka olkiaan kohauttaen vaihtoi kulkusuuntaansa tallihuonetta kohden.
- Vartti, hae talikot ja kottikärryt! Tuukan komennus kaikui tyhjillä käytävillä.
Haukotellen Niko haki tarvittavat työvälineet heinäladon puolelta ja Tuukkaa odotellessaan hän huomasi lantalan kaipaavan pikaista tyhjennystä. Yleensä sen tyhjensi hieman tärähtänyt Kalevi, joka oli tehnyt omituisia kokeiluja hevosenlantaa ja muita lannoitteiksi käyvien materiaalien yhdistelmillä. Mies kuulemma oli halunnut jo viimeiset viisi vuotta löytää ihanteellisen yhdistelmän kaurankasvatukselle. Sinä aikana miehen omat pellot olivat jääneet puimatta ja suurimmalle palstalle oli alkanut kasvamaan pieniä koivuja ja pensaita. Jos Kalevi omistaisi jatkossakin koko elämänsä lannoitteille, miehen pellot muuttuisivat ajan kuluessa aarniometsiksi.
- Syö ja lopeta haaveilu, Tuukka herätti Nikon ajatuksistaan. Poika oli jäänyt nojailemaan takaoven viereiseen loimihyllykköön.
- Kalevia kaivataan, Niko antoi Tuukalle pätevän selityksen poissaolevalle olemukselleen.
- Kalevia vai Belindaa? Tuukka iski silmäänsä, mutta vakavoitui kurkattuaan lantalaan.
- Onko tässä makkaraa? Niko veti suustansa Tuukan tunkeman leivän.
- Jep, ei kai se likka ole tekemässä sinusta kasvissyöjää? mies jatkoi virnuiluaan ja otti kottikärryt Nikolta.
- Ei, tai jos yrittäisi niin varmaan onnistuisi, Niko puhui hivenen epäselvästi syödessään leipää ja kuljettaessaan talikoita ja harjoja yksitellen tallin toiselle puolelle.
- Kahvikuppi on toimistossa sitten, Tuukka huomautti ja avasi Tarmon karsinanoven.
- Kiitos äiti, Niko naurahti ja sai Tuukalta varoittavan katseen. Sen jälkeen mies suli hytkyvään nauruun ja pudotti talikkonsa pahimman lantakasan päälle.
- Perhana, Tuukka manasi nostaessaan talikkoa.
- Mitä minun miehet tietää? Eveliinan pirteä ääni kajahti pääovelta.
- Talikko käteen ja töihin, Niko tyrkkäsi oman talikkonsa Eveliinalle. Tytön huolellisesti meikatut kasvot vääntyivät hiljakseen irvistykseen ja hän näyttikin koko aamupäivän siltä, kuin joku olisi tunkenut parin minuutin välein tälle lusikallisen suolaa suuhun.
Muiden tehdessä töitä tallilla, Belinda oli saanut Hannan hereille äitinsä ja Laurin makuuhuoneesta. Serkku oli edelleen hieman sekava, mutta suostui auttamaan ruoanlaitossa.
- Leivotaan myös, Hanna innostui nähdessään siistin keittiön.
- Siitä vain, kananmunia löydät ehkä tuolta, Belinda osoitti taakseen pieneen komeroon, joka oli lähes yhtä kylmä kuin jääkaappi. Miksei Tiia kavereineen voinut tunkea ruokia sinne tiskipöydän sijaan?
Tyttöjen työskentely sujui yllättävän hyvin. Hanna loihti vähäisistä aineksista mansikkakääretortun, Belinda sai kalan sopivasti maustettuna uuniin ja perunat kypsyivät kattilassa.
- Salaatti. Pitäisikö sittenkin käydä kaupassa? Belinda epäili, kun salaattiaineksia ei ollut, ja ruokajuomaksikin olisi ollut vain kraanavettä tai kaljaa.
- No käydään, ei nuo tuolta miksikään muutu puolessa tunnissa, Hanna hymyili.
Belinda ei maininnut sanallakaan Hannan polttelusta, vaikka uusi elämä näkyikin jo tytön kasvoista. Tummat silmänaluset, kalpea ja eloton iho, kiillottomat hiukset, lohkeilevat kynnet ja sotkuiset vaatteet. Ajomatkalla Belinda huomasi Hannan pureskelevan kynsiään, vaikka kaikki se oli vastoin tytön aiempia tapoja. Hannahan oli ollut lupaava perfektionisti niin oman kuin muidenkin ulkonäön suhteen.
- Kalkkia, tarvitsen kalkkia ja fosforia! pienikokoinen, mutta sisukkaalta vaikuttava mies puheli yksinään kiertäessään puutarhahyllyn edessä.
Hanna naurahti hiljaa, kun he ohittivat miehen.
- Vitamiineja! miehen hihkaisu jäi kauas heidän taakseen.
- Kuka tuo on? Hanna kulki Belindan vierellä pitäen tämän kädestä kiinni.
- Ei tietoa, Belinda vastasi hymyillen ja keräsi ostoskoriin vihanneksia.
Pian samainen mies tuli tyttöjä vastaan luontaistuotteiden luona. Miehen ostoskärryt pursusivat Biolanin mustaa multaa, kissanhiekkaa, Vitatabs-purkkeja, Carmolis-yrttitippoja ja monia muita pulloja, rasioita ja säkkejä, mitkä mitä ilmeisemmin eivät poikenneet sisällöltään aiemmista.
- Ei kai vanha Kalevi häirinnyt neitejä? kassalla istuva iäkäs kauppias kysyi huolestuneena.
- Kalevi? Tuo mies, joka keräilee kaikkea mahdollista mukaansa? Hanna varmisti virnuillen.
Vastauksena kauppias nyökkäsi ja Hanna alkoi purkamaan heidän ostoksiaan hihnalle.
- Ei se mitään, hämmästytti vain, Belinda vastasi rouvalle.
Ennen yhtä tytöt olivat saaneet aikaan monipuolisen aterian. Vain ruokailijat pitäisi saada enää paikalle.
- Kastike! Belinda huudahti kauhuissaan, juuri kun hän oli soittamassa Nikolle.
- Voisulaa ja jotain tilliä? Hanna ehdotti.
- Ihan miten vain, kunhan on jotain, Belinda huokaisi.
- Niko, pojan rauhallinen ääni kuului heikosti.
- Olisi ruokaa. Ota vaikka Tuukka mukaan, Belinda sanoi ytimekkäästi. Heillä oli tosiaan sen verran ruokaa tarjolla, ettei edes Olli pohjattomineen vatsoineen voinut syödä kaikkea.
- Uskallanko? Nikon äänestä kuuli, että poika oli huvittunut.
- Päätä itse, pitää mennä. Pusuja, Belinda sanoi nopeasti ja laski luurin paikoilleen.
- Tuleeko? Hanna odotteli voin sulamista kattilan vierellä.
- Eiköhän, haen muut, Belinda päätti ja vilkaisi nopeasti pöydän kattausta.
Lasit, aterimet, lautaset, juomat ja salaatit olivat jo paikoillaan. Tiia oli hieman kärttyinen edellisestä päivästä, mutta suostui kuitenkin tulemaan alas ilman kummempia valituksia. Olli puolestaan miltei tönäisi sisarensa nurin juostessaan portaita alas. Anu osasi onneksi käyttäytyä ja malttoi kävellä rauhallisesti sen parikymmentä metriä keittiöön.
- Odotetaan muita, Belinda sanoi kuuluvasti ja näpäytti Ollia sormille, kun poika yritti nostaa toista salaattikulhoa lautasensa päälle.
- Ketä muita? Anu kiinnostui. Tyttö puhui harvoin ja Belinda oli taas onnistunut unohtamaan tämän tyttömäisen, mutta hieman käheän äänen.
- Niko ja ehkä Tuukka tulee, Hanna vastasi Belin puolesta ja pyöritteli puulastaa voissa.
- Älä vaan anna sen kiehua, Belinda varoitti.
Hän ei ainakaan menisi lieden lähelle, jos Hannan yritys sulattaa voita alkaisikin räiskähdellä kattilanreunojen yli. Juuri kun Belinda kaatoi perunat tarjoiluvadille, Niko ja Tuukka kolistelivat eteisessä saapumisensa merkiksi.
- Tuoksuu ainakin hyvältä, Tuukka totesi ensimmäisenä.
- Ja palokuntaa ei näy, Niko jatkoi virnistäen.
- Vettä ja leipää sulle, Belinda naurahti jättäessään perunat pöytään tarjolle.
Niko sai pikaisen suukon leukaansa, mikä johtui ilmeisesti siitä ettei Belinda jaksanut kurkotella enempää yltääkseen pojan huulille.

Itse ruokailu sujui yllättävän hyvin. Anu kyseli vuorotellen Tiian kanssa Tuukalta, millaista tallilla oli työskennellä ja tytöt päättivätkin yhdessä lähteä katsomaan Luciferia. Olli keskittyi syömiseen, vaikka hän vilkuilikin välillä Hannaa epäilevästi. Ehkä Olli oli huomannut itsekin Hannan räjähtäneen olemuksen. Nikolla puolestaan oli jokseenkin vaikeuksia syödä ruokaansa kiinnittämättä muiden huomiota itseensä. Vastapäätä istuva Belinda oli hivuttanut jalkojaan ruokailun aikana yhä ylemmäs Nikon jalkoja pitkin ja lopulta kun tyttö oli päässyt päämääräänsä, Niko oli punastunut voimakkaasti ja joutunut poistumaan pöydästä hetkeksi. Tuukan ilmeestä saattoi päätellä, että mies tiesi Belindan tehneen jotain pöydän alla.
- Mutta kiitoksia, oli erittäin hyvää, Tuukka kiitteli ja auttoi Hannaa keräämään lautaset pöydästä.
- Et kai vielä ole aivan täynnä? Hanna huolestui. Hän halusi syöttää leivoksensa vielä ruokailijoille.
- Ah, tämän mä tiedänkin. Ei, en ole täynnä ja tuo vaan jälkiruokasi pöytään, Tuukka hymyili suloisesti laskiessaan lautaset tiskialtaaseen.
Jos Tuukalta olisi otettu lähes kaikki taidot pois ja jätetty vain se vahvin, se olisi ehdottomasti ollut kyky flirttailla ja tulkita naisten eleitä.
Tiia ja Anu eivät paljoa piitanneet jälkiruoasta, tytöt vain ottivat kääretorttuviipaleet talouspaperin sisään ja kiiruhtivat vaihtamaan vaatteita tallireissua varten.
- Niko, anteeksi epäilyni, Tuukka rikkoi hiljaisuuden, joka oli vallinnut jälkiruoan pöytään asettamisesta lähtien.
- Eipä mitään, olihan se osittain aiheellinen, Niko naurahti ja sai osakseen kummastelevia katseita Hannalta ja Belindalta.
- Mistä te oikein puhutte? Hanna ihmetteli pyyhkiessään sokerinmurusia suunpielistään.
- Ei mistään, Niko kiirehti sanomaan, mutta turhaan.
- Jätkä kertoi teidän maagisista kyvyistä keittiössä, Tuukka sanoi heti Nikon perään.
Belinda vilkaisi nopeasti Nikoa, joka vain hymyili. Sille hymylle ei voinut sanoa ei. Belinda ei tiennyt oliko hän koskaan voinut katsoa hymyilevää Nikoa hymyilemättä itse vähintään yhtä leveästi.
- Mitäs nyt? Tuleeko arvon herra töihin vai jäätkö tänne kuhertelemaan? Tuukan hassu kysymys sai Nikon punastumaan lähes yhtä rajusti kuin poika oli punastellut aiemmin ruokapöydässä.
- Tuota.. Niko aloitti epävarmana. Halusiko Belinda edes hänen jäävän hetkeksi taloon?
- Millä tulitte tänne? Belinda puuttui keskusteluun.
- Nikon autolla, Tuukka vastasi hieman ihmetellen.
- No hyvä, tuon Nikon sitten myöhemmin tallille, Belinda väläytti umpikieron hymynsä, josta itse kukin saattoi päätellä mitä halusi.
- Niko, kerrohan minullekin mistä tuollaisia löytää, Tuukka kuiskasi lähtiessään Nikon korvaan.
- Taitaa olla uniikki tämä tapaus, Niko naurahti ja heitti autonsa avaimet Tuukalle.
- Hanna? Belinda huomasi serkkunsa tyhjän katseen.
- Hmm? tytön silmissä ei tapahtunut mitään, tämä vain tuijotti vaaleaa seinää.
- Kaikki kunnossa? Belindalle tuli väkisinkin mieleen Kaleviksi kutsuttu höperö kaupassa.
- On, väsyttää vain. Tukeva ateria, Hanna irrotti katseensa seinästä ja hymyili hieman, mutta vain saadakseen serkkunsa epäilyt loppumaan.
- Mene lepäämään, Niko ehdotti ja Hanna nousi pöydästä ottaen mukaansa lopun kääretortun.
Niko ja Belinda jäivät keittiöön katsoen Hannan perään, tai ehkäpä he katsoivat enemmän isoa lautasta Hannan kädessä, jossa olisi ollut kääretorttua yllin kyllin kolmelle, saati sitten yhdelle henkilölle.
- Ahmatti, Belinda tuhahti. Hän olisi voinut syödä vielä muutaman viipaleen.
- Masu alkaa kasvamaan tuolla menolla, Niko totesi ja tunsi saman tien tytön jalat reisillään.
- Eikö se saisi? Belinda valui tuolillaan alemmas, yltääkseen paremmin Nikon puolelle.
- Riippuu mistä syystä, Nikon hymy ulottui silmiin, jotka sädehtivät kilpaa auringon kanssa.
- Mitä meinaat tuolla? Belinda hämmentyi, vaikka hänen jalkansa jatkoivatkin tutkimusmatkaansa Nikon sylissä.
- No, jos nainen lihoisi holtittomasti vain syömisensä vuoksi, voisin ehkä kehottaa tätä jättämään parit pitsat väliin, Niko takkusi sanoissaan, ja katuikin sanojaan myöhemmin.
Hänhän kuulosti aivan idiootilta, joka ei voisi seurustella ylipainoisen kanssa. Hänen onnekseen Belinda kuitenkin ymmärsi asian parhain päin.
- Hmm, no mikä on sitten hyväksyttävämpi syy lihoa? Belinda jatkoi uteluaan.
Hänen kohdalla ei olisi pelkoa älyttömästä paisumisesta laiskuuden vuoksi, sen verran hänkin arvosti terveellisiä elämäntapoja.
- Sairaus, jos ei tosiaan voi mitään painonnousulle. Tai sitten raskaus, Niko vastasi nopeasti.
Pojan olo alkoi olla jo tukala ja housuissa tahtoi olla hivenen ahdasta.
- Älä kiemurtele, Belinda komensi, kun Niko yritti istua edes hieman paremmin tuolilleen.
- Ei tässä voi istua, Niko parahti huvittuneena.
- Liian kova? Belinda virnistys täytti Nikon mielen vain kaksimielisillä ajatuksilla.

Lähettäjä: whisky. 
Päivämäärä:   27.4.09 19:14:04

Loistavaa :)

Ihan ymmärrettävästä syystähän tätä tulee harvoin, niin minkäs sille voi :) Kunhan edes toisinaan muistat meitä.

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   27.4.09 19:48:01

Whiskyä komppaan.

Lähettäjä: Eioma 
Päivämäärä:   6.5.09 18:19:33

ylös : )

Whiskyyn yhdyn kanssa.

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   7.5.09 13:17:26

Heh, olisko ees mun tuuria, olen nettipimennossa. Tiivistyksenä kämppis heittäyty vmäiseksi ja eristi meidät netistä, joten nyt käytän sikahintaista mokkulaa... mut jotain onneakin, hankitaan tilalle aiempaa nettiä edullisempi ja päästään tuosta yhdestä eroon ;)
Jahka saan ladattua lisää tuota nettiaikaa, voin laitella jatkoa..

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   17.5.09 22:09:09

Karoliina lähetti terveisiä :)
Voi että kun on kauniilla äidillä kaunis tytär <3

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   25.5.09 10:40:19

Ja kotosalla, pistän tänään jatkoa kun tytär käy päiväunille =)

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   25.5.09 11:22:58

Gynekologi

Nikon harmiksi Belinda jatkoi kiusaamistaan, eikä tyttö antanut pojalle kummempaa kuin suukon ja kyydin tallille. Nikon höpinät raskaudesta saivat hänet kuitenkin muistamaan, että hänen täytyisi käydä uusimassa e-pillerien resepti. Lääkärillä käynti ei pahemmin houkuttanut, mutta pillerit helpottivat kuitenkin hänen elämäänsä monin tavoin.
Belinda soittikin heti tallilta tutulle lääkärilleen, jolla oli iltapäivälle yksi aika vapaana. He sopivat tapaamisesta, mikä sai Belindan voimaan pahoin. Hänestä olisi ollut lohdullisempaa käydä lääkärintarkastuksessa vaikka viikon kuluttua, sinä aikana hän olisi ehtinyt tottumaan jo ajatukseen, että hän joutuisi inhottavalle pöydälle toisen tutkittavaksi.
- Mikä on? Niko huolestui Belindan kalpeudesta kun tyttö tunki kännykkää takaisin taskuunsa.
- Käyn lääkärillä, Beli vastasi.
- No ei se sinua tapa, Niko halasi lohduttavasti tyttöä, joka alkoi tärisemään pelosta.
- Mene itse sitten levittelemään haarojasi lääkärille, Belinda mumisi ärtyneenä Nikon rintakehää vasten.
- Gynekologille siis menet, Niko oli kuvitellut tytön käyvän valittamassa flunssasta tai vastaavasta.
- Kivaa, Belinda kommentoi ja Nikon halaus voimistui.
Halaus kesti pitkään, kunnes Belindan vapina lakkasi ja väri oli palannut tytön kasvoille.
- Ajattele vaikka iltaa, tehdään silloin jotain mukavaa, Niko supatti Belin korvaan.
- Joo mutta ei mitään sellaista, paikat voi olla hieman arkoina, Belinda arveli Nikon haluavan viimeinkin eroon tunteesta, jota tyttö oli lietsonut aamusta asti.
- Vai niin, pitäneen tyytyä johonkin muuhun, Niko naurahti, tosin jokseenkin kolkosti.
- Myöhemmin höpsö, Belinda kurkotti pojan huulille, jotka tuntuivat joka kerta yhtä ihanilta.
Ne olivat samaan aikaan pehmeät, mutta myös kovat. Hellät, mutta vaativat. Eikä pojan kielessäkään ollut valittamista, Niko osasi suudella Belindaa juuri oikein, jos joku nyt väärin kykenikään suutelemaan.

Iltapäivällä Belinda istui pienellä vastaanotolla. Seinällä oli kaksi tylsää, omituista taulua, jotka eivät tosiaan esittäneet mitään. Toiseen oli ilmeisesti vain roiskaistu lusikallinen punaista maalia, joka oli saanut itsekseen valua kankaan alaosaan. Toisessa oli pelkkiä siveltimenvetoja sateenkaariväreillä ja se muistutti vain oksennusta. Mintunvihreät seinät joko rauhoittivat tai saivat asiakkaat jännittämään entistä pahemmin. Enempää Belinda ei ehtinyt analysoimaan odotusaulan sisustusta, kun vanhahko naislääkäri kutsui hänet huoneeseensa.
- Mukava nähdä sinuakin Belinda, Senja kätteli ja varmasti huomasikin Belindan käden kylmyyden.
- Pillereiden reseptikö pitäisi uusia? nainen istahti tuolilleen ja näppäili koneelleen Belindan tietoja.
- Joo, Belinda vastasi vaisusti, istahti työpöydän viereiselle tuolille ja vilkaisi kauhuissaan verhon takana odottavaa tutkimuspöytää.
Vieressä oli metallinen, rullien päällä oleva pikkupöytä, jonka päälle oli kasattu valmiiksi toinen toistaan epämiellyttävämpiä instrumentteja.
- Viime käynnistäsi onkin vierähtänyt vuosi. Voit mennä verhon taakse ja riisua housut pois, Senja yritti hymyillä rauhoittavasti, mutta sillä hetkellä Belindan mielestä naisen ilme oli vain ilkikurinen irvistys.
Belinda riisui housunsa liioitellun hitaasti ja asetteli vaatteensa pienelle jakkaralle huolellisesti. Lopulta hän ei voinut pitkittää tutkimusta, vaan kiipesi pöydän reunalle istumaan.
- Hyvä, aseta jalkasi näihin tukiin, Senja nosti Belindan toisen jalan tuelle ja veti ison lampun hänen polvensa vierelle.
- Tule hieman alemmas, hyvä. Sitten vain rentoudut, hengitä rauhallisesti, Senja yritti rauhoitella Belindaa.
Nainen selosti koko tutkimuksensa ajan mitä hän teki. Muutaman ikävän vihlaisun jälkeen Belinda sai laskea jalkansa ja Senja tutki vielä hänen rintansa.
- Normaalilta vaikutti, näytteiden tuloksia voit kysellä parin viikon sisällä, Senja selitti Belindan pukiessa vaatteitaan takaisin ylleen.
- Otetaan vielä verenpaine, paino ja pituus.
Belinda huokaisi helpotuksesta, kun Senja oli hoitanut ensin ikävimmän osan tutkimuksesta, loput menivät rutiinilla.
Lopulta, pienen juttutuokion jälkeen, nainen ojensi uusitun reseptin Belindalle ja hän saattoi lähteä helpottuneena ulkoilmaan. Tuskanhiki tuntui katoavan sinä hetkenä, kun Belinda istui autoonsa. Hänellä olisi hyvin aikaa ajaa kaupungille ja hakea apteekista uudet pillerit.
Sillä kertaa Belinda olisi varmasti jättänyt apteekissa käynnin myöhemmäksi, jos hän olisi tiennyt kuka siellä oli työvuorossa.

Sattumaa?

Belinda parkkeerasi autonsa apteekin eteen. Jo pihalle saattoi nähdä, että siellä oli tungosta. Pieni kello kilahti hänen astuessaan sisään, jossa leijui mieto hajuveden tuoksu.
- Oh, anteeksi, vanha, pyöreähkö rouva harmitteli törmätessään Belindaan.
Tyttö pujotteli ihmisten välistä lähemmäs automaattia, josta hän saisi vuoronumeronsa. Pikaisesti vilkaistuaan, hän saattoi todeta asiakaskunnan koostuvan ainakin sillä hetkellä pelkistä vanhuksista. Oliko jokin vanhainkoti lähtenyt ostoksille? Aika kului hitaasti, se tuntu suorastaan matelevan etenkin kun Belinda vilkuili tiskin päällä olevaa kelloa. Isoviisari ei tuntunut liikkuvan lainkaan ja hänen jalkansa alkoivat puutua jatkuvaan seisoskeluun. Iäkkäämpi väki oli vallannut istumapaikat jo aikoja sitten. Hiljainen piippaus herätti hänet ajatuksistaan. Oli vihdoinkin hänen vuoronsa. Belinda kiirehti kauimmaiselle tiskille, josta edellinen asiakas oli juuri lähtenyt. Nuorehko nainen nousi istuimeltaan ja tilalle tuli nuori mies.
- Jaha, mitäpä teille saisi olla? miehen ääni tuntui pysäyttävän Belindan sydämen.
Miehen nostaessa katseensa kassakoneesta, aika tuntui pysähtyvän Belin sydämen lisäksi. Samat tummat lyhyet hiukset, läpitunkeva katse… Vapisevin käsin Belinda ojensi lääkäriltään saamansa reseptin.
- Yasmin, sama merkki vieläkin, mies hymähti hiljaa ja kääntyi takanaan olevalle hyllylle.
- Mitä sä teet täällä? Belinda kysyi, vaikkei olisi halunnut. Tuntui kuin joku toinen olisi puhunut hänen puolestaan.
- Työharjoittelu, farmasia on hyvin mielenkiintoinen ala, Janne vastasi hieman virnistäen. Miehen virne sai Belin voimaan pahoin.
- Mitenkäs sinulla nykyään menee? Janne kysyi vilkaistuaan alati kasvavaa jonoa Belindan takana.
- Hyvin, saisinko nyt ne? Belinda halusi mahdollisimman nopeasti pois apteekista.
- Hienoa, laitetaanko pussiin? Janne kysyi, vaikka hän olikin jo laittanut lääkepakkaukset pussiin.
Poistuessaan apteekista, Belindan olo oli kurjempi kuin gynekologilla. Miksi Janne oli tullut sinne? Oliko kyseessä vain sattuma, vai oliko taustalla jotain muuta? Belinda oli päässyt jo pitkälle yrittäessään unohtaa Jannen ja tämän aiheuttamat ongelmat. Nyt kaikki tuntui palautuvan mieleen, kuin ne olisivat tapahtuneet eilen. Jannen suudelmat, kädet hyväilemässä hänen vartaloaan, vihainen katse ja lyöntiyritys. Tunteiden sekamelska ei jättänyt tyttöä rauhaan, vaikka hän kuinka halusi. Belinda oli huomaamattaan ajanut ulos kaupungista, kohti kotiansa. Hänen mielentilansa ei tosiaan ollut normaali, hän yritti estää menneisyyden sekoittumista nykyhetkeen. Mitä jos Nikosta paljastuisi samanlaisia piirteitä, kuin Jannesta?
Turhauttavien mietteiden pyöriessä Belin mielessä, hän unohti tyystin kaiken, mitä hänen olisi pitänyt tehdä päivän aikana. Hän vain ajoi suoraan tallille, haki hevosensa sisälle ja satuloi sen pikaisen harjauksen jälkeen. Edes Dreamyn hellät tönäisyt eivät saaneet Belindan ajatuksia selkiytymään.
- Menetkö kentällä? Eveliina havahdutti Belindan ajatuksistaan, aivan kuten piippaava ääni apteekissa.
- Joo. Ei kai siinä ole ongelmia? Belinda katsoi Eveliinan ohi, suoraan tämän vierelle.
- No ei, me mennään sitten maneesiin, Eveliina käänsi Luciferin käytävällä ja pari suuntasi kohti tallin takaosaa.
Kentän hiekka oli sopivan kuiva, mutta kuitenkin hieman kostea. Dreamy saattoi ravata pitkin kenttää kaikessa rauhassa, ilman että ratsukko meinasi tukehtua pölypilveen. Belinda yritti ratsastaa parhaimpansa mukaan ja vaatia hevoseltaan enemmän liikkeisiin, mutta tytön olematon ohjastuntuma ja heiluvat jalat hermostuttivat tamman. Kun ratsukko ravasi kolmatta kierrosta isolla ympyrällä, Dreamy teki täydellisen pysähdyksen vetäen päänsä alas ja kun ratsastaja ei meinannut tippua, hevonen heitti takapuoltaan ilmaan. Belinda pyörähti hevosen kaulan yli ketterästi maahan. Tömähdys tuntui ikävältä kädessä, jolla hän oli ottanut itseään vastaan.
- Höntti, Belindan ei tehnyt mieli torua hevostaan tiputtamisesta. Syy oli ollut kokonaan Belindan ja tämän huolimattoman ratsastuksen.
Belinda katui hetken, ettei rangaissut hevostaan pukittamisesta, mutta liian myöhään toruminen olisi vain hämmentänyt tulisieluista tammaa. Mitä jos hevonen alkaisi olettaa, että ratsastajan tiputtaminen on sallittua milloin tahansa? Vai oliko äskeinenkään sallittua, vaikka hevosen ärtymisen syy löytyikin ratsastajasta? Lopun aikaa Belinda yritti keskittyä vain hevoseensa ja sen tekemisiin, vaikka se oli vaikeaa. Miksi Janne pyöri jatkuvasti hänen mielessään? Eihän mokoma poika, nuori mies merkinnyt hänelle mitään, mitään muuta kuin huonoja muistoja.

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   25.5.09 18:57:37

Kiitos Karo :)

Lähettäjä: whisky. 
Päivämäärä:   25.5.09 19:20:00

loistavaa :)

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   11.6.09 12:39:26


Lepohetki

- Tänään teen sen, Niko sanoi itsevarmasti.
- Meinaatko? Tuukka katsoi kulmiensa alta intoa puhkuvaa poikaa.
- Meinaan, Niko totesi kylmän rauhallisesti.
- Onnea vain, Tuukan kasvoille muodostui heikko hymy.
Mies kyllä tiesi, mitä Niko oli ostanut Pariisista ja miksi. Jollain tapaa hän toivoi, että hänelläkin olisi ollut samanlainen mahdollisuus tuntea rakkautta, olla jonkun kanssa, yllättää rakastettu toinen toistaan romanttisemmilla tavoilla. Silti hän seisoi keskellä toimistoa, yksin, tuntien vain kaipausta.
- Sulla on hassu ilme, Belinda napautti käytävältä.
Niko kääntyi nopeasti katsomaan taakseen ja Tuukka hämmentyi kommentista. Sanoiko Belinda häntä hassuksi?
- Mitäs sinulle on taas sattunut? Niko kysyi vilkaistuaan hiekkaista tyttöä.
- Tipuin, oma vika, Belinda loihti kasvoilleen suloisen, viattoman hymyn.
- Rehellinen ratsastaja, Tuukka arvioi.
Harvat ratsastajat uskalsivat hakea itsestään syitä epäonnistumisiin. Yleensä vain hevosta syytettiin ”se ei tajua apuja”, ”sillä on liian kova suu”, ”se on laiska” olivat yleisimpiä marinoita, mitä Tuukka oli kuullut ratsastuksenopettajan uransa aikana.
Dreamy nautti silminnähden huolellisesta, pitkästä harjauksesta. Hevosen korvat näyttivät lähes roikkuvan sen pään sivuilla, silmät painuivat välillä täysin kiinni ja se lepuutti takasiaan vuorotellen. Belindan rapsuttaessa tammaa korvan takaa, se venytti kaulaansa ja yritti painautua voimakkaammin rapsuttavia sormia vasten.
- Pikku kulta, Belinda suukotti Dreamyn turpaa. Vaaleanpunainen kapea juova kulki sen sierainten välistä aina alahuulelle asti, aivan kuin läsi ei olisi ”jaksanut kasvaa” sitä pidemmälle.
Aikansa kuluksi Belinda selvitteli sormillaan Dreamyn harjaa, joka tuntui kasvaneen entisestään. Se valui kuin vesiputous kaulaa pitkin aina lavalle asti. Missä vaiheessa Belinda lyhentäisi sitä? Polviin asti se ei ainakaan saisi kasvaa. Otsaharja oli mukavan ohut, silkkinen ja jouhet roikkuivat alati hevosen silmien edessä.
- Eikö tälle sopisi Pikku Myy-kampaus? Belinda kysyi Nikolta ja Tuukalta, pidellen Dreamyn otsaharjaa yhtenä tupsuna sen korvien välissä.
- Pinkki rusetti ja hyvä tulee, miehet vastasivat lähes samasta suusta. Olivatko he olleet liikaa toistensa seurassa? Sillä vastaus olisi ollut tyypillinen Nikolle, mutta Tuukallekin?
Dreamy osoitti, ettei se pitänyt emäntänsä ehdotuksesta, astumalla suoraan tämän varpaiden päälle ja tilaisuuden tultua, hevonen ravisteli harjansa peikkomaisesti sekaisin kaulan kummallekin puolelle, kuten se oli alun perin ollutkin.
- Höntti. Siirry! Napakan käskyn jälkeen hevonen nosti jalkaansa hitaasti ja Belindasta tuntui, kuin jotain olisi murtunut. Hevonen oli tosiaan astunut lähes koko painollaan hänen jalalleen.
Dreamy jäi karsinaansa mulkoilemaan ontuvaa pilottiansa, mitä ilmeisemmin se ajatteli ”mitä, eikö se kestäkään kaikkea?” ja jos hevoselle olisi suotu kyky ajatella tulevia, se olisi takuulla suunnitellut uusia tapoja testata Belindan kestävyyttä.
- Viekö joku sen pihalle? Viltti vain päälle, saa ottaa yöksi pois, Belinda sai sanotuksi mennessään toimiston ohi.
Pukuhuoneessa hän riisui kenkänsä, mikä ei ollutkaan niin kivuliasta kuin hän oli luullut. Jalkaterä oli hieman turvoksissa, mutta varpaat kuitenkin liikkuivat. Toinen jalka paljaana hän linkutti tallihuoneeseen ja löysi pienestä pakastimesta hernepussin. Jäinen vihannespussi tuntui hyiseltä, se tuntui lisäävän ikävää jomotusta jalassa, mutta hetken kuluttua Belinda ei tuntenut mitään.

Muutaman särkylääkkeen ja kolmen pakasteesta otetun pussin jälkeen Belindan jalka alkoi tuntua paremmalta. Turvotus oli laskenut ja mustelma oli jäänyt suhteellisen pieneksi. Kävely oli jokseenkin hidasta ja arkaa, mutta hän uskoi asian paranevan levon ja ajan myötä. Vahinkojahan sattui lähes päivittäin hevosten parissa.
- Miten on? Niko nojasi tallihuoneen oveen, kädet taskuissa ja ovela ilme kasvoillaan.
- Niin mikä? Belinda oli kasannut hyllystä ison läjän hevoslehtiä sohvalle, hän oli oikeastaan hautautunut niiden alle.
- Kävely vaikkapa? Niko ehdotti.
- Muuten kyllä, mutta… Belinda yritti pitää kasvoillaan hymyn, vaikka hymy kärsikin hieman, kun tyttö nosti kipeän jalkansa lehtien alta Nikon nähtäville.
- Auts, eihän mitään ole murtunut? poika huolestui ja käveli sohvan vierelle.
- Ei, arka vain. Mustelma. Ja turvoksissa, Belinda totesi katkonaisesti katsoessaan jalkaansa.
- Voi pientä, Niko virnisti hieman ja huomasi hernepussit lattialla.
- Itse olet pieni, tule tänne, Beli ojensi käsiään saaden Nikon istumaan vierelleen.
- Tuukkaa jäi häiritsemään, kun sanoit sen ilmettä hassuksi, Niko katkaisi hiljaisuuden. Belinda oli vain tuijottanut pojan silmiä jotenkin kummallisesti.
- Öh, en mä pahalla, tyttö punastui hieman. Oliko hänellä tapana saada ihmiset nolostumaan?
- Et tietenkään, Niko moiskautti teatraalisen suukon tytön huulille, ennen kuin nousi sohvalta.
- Menetkö pitämään tuntia? Belinda pahastui hieman, seura olisi kelvannut paremmin kuin hyvin.
Tallihuoneesta oli tullut täysin autio paikka, kun tuntien määrää oli lisätty. Kaikki vain pyörivät hevosten ympärillä ja ratsastivat. Missä olivat ne ajat, kun väki oli kokoontunut hetkeksi istumaan ja puhumaan turhia? Eikö Anneli voisi päivystää tallihuoneessa ja keitellä kahvia pitkin iltaa, houkutellakseen ihmisiä sinne?
- Menen, sä kai odotat täällä? Niko kysyi vilkaisten nopeasti vielä tytön tummunutta jalkaa.
- Mihinkä minä täältä menisin? Lähtisin juoksulenkille Amandan iloksi? Sarkasmi oli aina piristänyt Belindaa, mutta ei nyt.
Missä Amandakin kuppasi? Hänhän olisi ollut loistavaa seuraa Annelin lisäksi. Belinda olisi voinut kinastella kevään kisoista naisten kanssa ja sotkea asiaan vaikka ripauksen politiikkaakin.
- Kuulepas nyt höyhen. Tässä on kirja ja pyydän Tuukkaa laittamaan sulle jotain syötävää ja juotavaa. Lepäät, rentoudut ja pari tuntia kuluu nopeammin kuin huomaatkaan, Nikon katse oli välittävä, huolehtiva.
- Mikä kirja? Belinda korjasi asentoaan sohvalla ja sai syliinsä Harry Potterin ensimmäisen kirjan.
- Se on hyvä, ihan oikeasti, Nikosta näki, että hän oli oikeasti lukenut teoksen joskus. Miten moisia kirjoja oli edes tallilla? Annelin vai Nikon tekosia?
Selitys löytyi nopeasti, kun Belinda avasi kannen. Valkealle sivulle oli kirjoitettu hyvät joulut Nikolle ja Aleksille, joten kyseessä oli Nikon tempaus.
Aika tosiaan kului nopeasti. Belinda ei edes huomannut, kun Tuukka kävi tyrkyttämässä hänelle teetä ja voileipiä. Hän vain luki kirjaa, johon hän tuntui suorastaan hukkuvan. Noitien ja velhojen maailma oli kiehtova, mukaansatempaava, jotain sellaista mitä Belinda tavallaan kaipasi; vaihtelua arkeen.

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   11.6.09 12:52:25

Tähti

Aurinko laski joka ilta entistä myöhemmin. Taivaalla näkyi muutama hopeanharmaa pilvi, muutoin se oli samettisen sininen. Yhden suuren pilven takaa hohti kuu, joka näytti pienen pieneltä ja kaukaiselta.
- Pienenä luulin taivasta ikkunaksi avaruuteen, Belinda puhui hiljaa.
- Sehän on, Niko kuiskasi tytön korvaan.
- Kaikki nuo tähdet, niitä ei välttämättä ole enää edes olemassa, vaikka me saadaankin ihastella niiden loistoa, Belin ääni katosi viimeisten sanojen kohdalla.
- Mutta sinä onneksi olet siinä ja saan ihastella sinua, Niko rutisti tyttöä itseään vasten suukottaen tämän päälakea kevyesti.
- Hassu, Belinda ei voinut muuta sanoa, hän nolostui lähes aina kehuista.
Nuoret jatkoivat taivaan katselua, vaikka lukemattomat tähdet tuntuivatkin katselevan heitä. Belindalla oli miellyttävän levollinen olo Nikon sylissä.
- Miten sä keksit tämän? Belinda piteli Nikon viileitä käsiä omissaan, hän saattoi tuntea pojan kehosta huokuvan lämmön, jokaisen sydämenlyönnin.
- Viihdytkö? Nikoa alkoi epäilyttää, oliko hänen ideansa sittenkin ollut huono?
- Kysytkin, ei sitä joka ilta tallin katolla tule maattua, Belinda kääntyi hieman nähdäkseen takanansa olevan pojan kasvot.
Pojan epäilykset haihtuivat saman tien, kun hän näki innostuksen tytön silmistä. Belindan katse oli juuri samanlainen kuin iltana, jolloin he olivat telmineet lumisessa metsässä. Hänen mieleensä tuli myös yöt Alicen kodissa, erityisesti hetki kun Belinda oli antanut anteeksi hänelle, uskonut hänen syyttömyyteensä.
Niko koetti vaivihkaa taskuaan. Paketti oli yhä siellä ja yö olisi juuri täydellinen sen paljastamiseen. Siltikin Niko empi. Olisiko parempi odottaa?
- Mitä sä mietit? Belinda oli huomannut pojan ajattelevan jotain muuta, kuin tähtitaivaan arvoituksia.
- Sitä, että olet ihana, kaunis, syötävän suloinen ja rakastan sinua, Niko kuiski Belin korvaan ja siirsi tämän tummia hiuksia sivummalle.
- Ja teit minut taas sanattomaksi, Belindasta tuntui, kuin hänen sydämensä olisi pompannut ulos rinnasta. Se sykki voimakkaammin kuin aiemmin ja ihan vain Nikolle.
Aivan kuin ilta ei olisi jo ollut muutenkin täydellinen, taivaalla näkyi tähdenlento. Se kesti vain pienen hetken, mutta kummatkin katolle majoittuneista nuorista huomasivat sen.
- Toivoitko jotain? Niko ei voinut lakata hymyilemästä.
Vaikka kalteva katto tuntuikin kovalta hänen selkäänsä vasten, tyttö, joka nojasi häneen, sai pojan unohtamaan kivun.
- Voi olla, Belinda vastasi arvoituksellisesti. Yön viileä ilma tuntui tekevän tehtävänsä, sillä hänen äänensä muuttui käheäksi ja katosi välillä kokonaan.
- Mitä toivoit? Niko jatkoi.
- En mä sitä sulle kerro, sitten se ei toteudu, Belinda naurahti leikkisästi.
- Pyh, ei kai pikkuinen ole taikauskoinen? Niko kiusoitteli.
- Ehkä vähän, mitä itse olet jos kysyt heti ensimmäisenä, että toivoinko jotain nähtyäni tähdenlennon? Niko tajusi puhuneensa itsensä pussiin.
Belindan välillä yllättäväkin oveluus kiehtoi häntä, tyttö oli täysi arvoitus. Belinda oli toivonut koko sydämestään, ettei hän menettäisi Nikoa, saati kukaan tulisi enää heidän väliinsä. Ei Tiia, Eveliina, Miia, Janne tai kukaan muukaan, ikinä.
Kylmyyden ottaessa nuoret valtaansa, he joivat kupilliset lämmintä kaakaota ja viimein Niko saatteli herrasmiehen tavoin Belindan kotiinsa.
- Kiitos tästä, tätä olen kaivannutkin, Belindan silmistä heijastui taivaan tähtikuviot.
- Eipä kestä, mukavaa jos viihdyit.
Jostain syystä Niko mietti, tuliko Belindalla koskaan niskat kipeäksi kun tyttö sai katsoa aina ylöspäin häntä.
Niko toivotti hyvät yöt Belindalle ja lopulta tyttö nousi portaat ylös ja katosi ovesta sisälle. Ilta oli ollut upea, hetki tallin katolla oli ollut heidän oma taikamaailmansa, josta Belinda oli unelmoinut.

Loukussa

Aamuyöllä Tiia heräsi outoon ääneen. Aivan kuin jotain olisi mennyt rikki. Huone oli yhä hämärä ja sängystä noustuaan tyttö kompastui ensimmäisenä lattialle jättämiinsä vaatteisiin. Ovi narahti hiljaa, kun hän avasi sen. Käytävällä oli aivan hiljaista, lukuun ottamatta Ollin kuorsausta, jonka seismografikin olisi huomannut.
Tiia havahtui toiseen ääneen, se oli hiljaisempi, kuin joku olisi repinyt pahvia ja ääni kuului yläkerrasta. Oliko talossa varkaita? Häntä pelotti liikkua yksin pimeällä käytävällä. Jokainen varjo, joka muodostui seinille, tuntui väijyvän häntä, odottavan sopivaa hetkeä hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Tiia nousi mahdollisimman hiljaa portaat ylös. Belindan huone oli hiljainen. Tytön katse kääntyi ullakonoveen, joka oli hieman raollaan ja oven alta näkyi lepattavaa valoa. Pitäisikö hänen herättää Beli? Soittaa jollekin? Tiia pelkäsi lamaantuvansa täysin, kunnes hänen jalkansa kuljettivat tytön Belindan huoneeseen. Sängystä näki, ettei kukaan ollut nukkunut siinä. Oliko Belinda edes tullut kotiin yöksi? Tiian katse haravoi kuun kelmeän valon turvin huonetta. Lopulta hänen katseensa osui raippatelineeseen nurkassa. Pitkä kouluraippa tuntui hänestä turvalliselta ja hän saattoi siirtyä ullakon puolelle. Ovi kitisi äänekkäästi ja alin porras antoi hieman periksi, kun Tiia astui sen päälle. Himmeässä valossa hän erotti reiän portaassa, jonka hän väisti. Ylhäältä kuului pieni kolahdus ja valo sammui. Tiesikö tunteilija jonkun päässeen hänen jäljilleen? Tiia olisi mielellään ottanut selvää varkaasta, mutta pelko vei voiton. Hän palasi nopeasti käytävälle, työnsi oven kiinni ja kiiruhti takaisin sisarpuolensa huoneeseen. Matalat, valkoiset hyllyt olivat miltei tyhjät, eivätkä näyttäneet mahdottoman painavilta. Tiia tyhjensi hyllyt vähistä tavaroistaan lattialle ja veti ovea lähimmäisenä olevan käytävälle. Se painoi sittenkin paljon, mutta sitä oli helppo vetää lattiaa pitkin. Lopulta hylly nojasi ullakonoveen, se oli kuin lukko, nyt varas ei pääsisi karkuun ja Tiia voisi odottaa Belindan saapumista. Tai ainakin hän odottaisi auringonnousua, silloin kolmas kerros ja ullakko eivät tuntuneet niin pelottavilta ja hän voisi tutkia ullakon Anun ja Ollin kanssa.

Tiian palatessa omaan huoneeseensa, Belinda sytytti kynttilänsä uudelleen. Miksi taskulampun paristojen piti loppua? Vanhasta kynttilästä ei ollut paljoa jäljellä, mutta sen vähäisenkin määrän turvin hän saattaisi kerätä tavarat paikoilleen. Belinda oli palannut tutkimaan takkia, jonka hän oli Nikon kanssa paketoinut muiden vaatteiden kanssa laatikkoon. Veri- tai mustetahra ei ollut yksi kokonainen läiskä, se oli lähinnä monia pieniä pisteitä ja joissain kohdin hän oli erottavinaan kirjaimia. Oliko joku työntänyt taskuunsa vastakirjoitetun kirjeen? Jos oli niin miksi?
Hän oli yrittänyt myös tutkia kirjoja, kansioita, kaikkia dokumentteja joita ullakolta löytyi, mutta yksi kirjoista oli tippunut lattialle. Sen jälkeen joku olikin tullut portaikkoon.
Saatuaan tavarat paikoilleen, Belinda otti kynttilän käteensä ja hiipi portaat alas. Ovi oli kiinni. Paniikki tuntui valtaavan hänet kokonaan, sillä ovi ei auennut millään. Oliko sen takana jotain? Oliko hänet lukittu ullakolle?
Likaisesta ikkunasta, joka sijaitsi hieman kiertävien portaiden yllä, paistoi aamuauringon ensimmäiset säteet. Kynttilä oli sammunut jo aikaa sitten ja Belinda tiesi nuorten heräävän pian. Mitä hän voisi selittää muille? Kertoisiko hän suoraan talon historiasta, tapahtumista Ranskassa ja tunteesta, ettei talon- ja suvunhistoria ollut päässyt vielä päätökseensä?

Odottelua

- Se nainen tekee minut hulluksi! Niko puuskahti kiertäessään tallihuonetta ympäriinsä.
- Belinda? Tuukka kysyi epävarmana. Kello oli tuskin yhdeksää ja poika jo hermoili tytön takia.
- Kuka muukaan? Paljonko kello on? Hänen pitäisi olla jo täällä, Niko parahti katsottuaan seinäkelloa.
- Eli eilenkin meni pieleen ja yrität taas uudestaan? Tuukka virnisti Nikon yritteliäisyydelle.
- Niin, Niko huokaisi syvään ja pettyneenä. Miksi hän aina muutti mielensä?
- Höperöksihän sinä tulet. Soita sille tytölle tai hae se tänne, Tuukka patisti.
- Niin, ehkä hän on nukkunut vain pommiin. Sovimme aamuisesta maastoratsastuksesta, Nikon silmissä paloi aito intohimo, kärsimätön odotus.
- Mitä sinä siinä vielä kuhnit? Vauhtia poika! Tuukka hätisti Nikon ulos rakennuksesta hekottaen samalla mielipuolisesti.
Kuinka kukaan saattoi olla noin rakastunut, mutta myöskin niin hölmö? Sekoittiko rakkaus Nikon pasmat niin pahasti, että poika olisi kävellyt vaikka päin seinää ellei joku olisi ohjannut tätä kohti oviaukkoa?
Tuukka jäi seisomaan tallin edustalle. Häntä huvitti kovasti näky, kun Niko istui autossaan ja näpräsi ilmeisesti jokaista vipua ja nappia saadakseen ajovalot päälle. Lopulta Niko sai autonsa liikkeelle ja katosi ensimmäisen mutkan taa. Päätään pudistellen Tuukka palasi talliin. Mihin hän olikaan jäänyt ennen Nikon kohtausta? Mies raapi harmistuneena hiuksiaan, tai lähinnä selvitteli takkuja sormillaan. Ehkä hän selviäisi päivästä sitomalla hiukset kiinni, kukaan tuskin huomaisi hänen lupaavilta vaikuttavia luonnonrastoja.
Nikon ajaessa kohti Valois’n kartanoa, Belinda istui ullakon ylimmällä portaalla. Pikkuruisesta ikkunasta paistoi lämmittäviä auringonsäteitä, vaikka hän olisi nauttinut niistä mieluummin keväisessä metsässä Nikon ja hevosten seurassa. Ovelta kuului kolinaa, joka havahdutti tytön piiloutumaan rojujen sekaan ullakon perälle. Ovi oli juuri avautumassa, kun alakerrasta kuului ovikellon ärsyttävä pirinä. Ovi sulkeutui ja kuului uusi kolahdus. Belinda tiesi jo hölmöjen vahdittaviensa teljenneen hänet uudelleen ullakolle. Hän toivoi pääsevänsä ullakolta nopeasti pois, kuitenkin jäämättä kiinni talon nuorisolle. Beli oli päättänyt, ettei hän kertoisi paikan historiasta mitään ilman kunnollista syytä ja tämä ei ollut tarpeeksi hyvä syy. Näläntunne kouraisi tytön vatsaa ikävästi, mutta nälkä unohtui vessahädän palautuessa mieleen. Lisäksi Belinda kaipasi suihkua, olo oli likainen niin tallireissun kuin pölyisellä ullakolla vietetyn yön jälkeen. Ja lopulta hän muisti kipeän jalkansa, jonka hän olisi mielellään paketoinut kylmäpusseihin. Kauanko hänen täytyisi odottaa?

Väsynyt Tiia avasi ulko-oven. Sinä hetkenä, kun tyttö tajusi seisovansa yöpuku päällään, hiukset pörrössä ja edellispäivän meikit kasvoillaan suoraan Nikon edessä, hän ryhdistyi.
- Onko Belinda kotona? Nikon posket hehkuivat punaisina innostuksesta. Hän ei malttaisi odottaa enää hetkeäkään.
- Ei, ei se kai tullut yöksi kotiin. Mutta ullakolla on joku, ehkä murtovaras, Tiia ymmärsi tilaisuutensa tulleen.
Ollista ei ollut paljoa apua, sillä velipoika oli vitsaillut koko hereillä olonsa ajan, että Tiia oli kuvitellut vain omiaan. Normaalisti Niko olisi kutsunut poliisit tarkastamaan ullakon, mutta jokin hänen sisällään kertoi, ettei ullakolla olisi mitään vaarallista.
- Käynkö katsomassa? poika tarjoutui mietittyään Tiian puheita.
Ei ollut vaikea arvata Belindan olevan ullakolla. Niko oli itse tuonut tytön yöllä kotiin, mutta Tiian mukaan tätä ei kuitenkaan ollut näkynyt.
- Jos viitsit? Tiia kainosteli hieman, mutta antoi Nikolle tilaa, jotta tämä pääsi sisälle eteisaulaan.
- Ota tämä, Tiia ojensi Belindalta ottamansa kouluraipan.
Niko piteli pitkää raippaa hölmistyneenä. Pitäisikö hänen piiskata Tiian pelkäämää hiipparia?
- Tuletko mukaan? Niko ehdotti pyöritellessään raippaa sormiensa välissä.
- E-en, Tiia vastasi lievästi änkyttäen.
- Selvä, jos vaikka kävisit suihkussa sillä välin? Niko esitti uuden ehdotuksen hymyillen mahdollisimman ystävällisesti.
Tiian nyökkäsi vaisusti ja käveli hitaasti kylpyhuonetta kohti. Sinä aikana Niko nousi portaita ylös, kunnes hän oli kolmannessa kerroksessa. Pojan kasvoille levisi ilkikurinen virnistys, kun hän näki Tiian raahaaman hyllykön oven edessä. Hän vilkaisi vielä nopeasti Belindan huoneeseen, jonka hän saattoi julistaa kaoottiseksi. Tiia oli ollut tyylilleen uskollinen ja jättänyt hyllyn siirtämisen jälkeen kirjat, valokuvat, palkinnot, kaikki mahdolliset pitkin lattiaa.
Kummempia ajattelematta Niko siirsi hyllyn pois oven edestä. Se oli hänenkin mielestään painava, joten millä lihaksilla Tiia oli sen siirtänyt?
- Beli? Niko huhuili ovelta.
Ylhäältä kuului keveiden askelten ääniä, kunnes Belinda tuli näkyviin ja laskeutui portaat alas.
- Kuka se oli? Tiia vai Olli? Vai kenties Anu? Belinda oli kiukkuinen.
- Tiia, luuli sinua murtovarkaaksi, Niko jatkoi virnuiluaan.
- Ja miksi sinulla on tuo? Belinda katsoi silmät pyöreinä raippaa pojan kädessä.
- Jotta voisin piiskata sinua, Niko naurahti ja näpäytti kevyesti raipalla tyttöä jalkoihin.
- Joo, myöhemmin, haluan vessaan! Belinda työnsi Nikon edeltään ja sulkeutui hetkeksi vessaan.
- Niin ja Tiia luulee, ettet tullut lainkaan yöksi kotia. Petisi on liian siisti, Niko puhui oven takana.
- Joten? Belindaa ärsytti Tiian tarkkanäköisyys.
- Sitä vain, että jollain keinoin sinut on saatava pihalle muiden huomaamatta, tavallaan tulisit nyt vasta kotiin, Niko yritti selventää tilannetta.
- Ruuvimeisseli on ensimmäisen hyllykön kirjojen takana, Belinda sanoi.
Niko sai ajatella Belindan ohjeet menneessä aikamuodossa. Nyt ensimmäinen hylly oli käytävällä, siinä olleet kirjat lojuivat lattialla ja ruuvimeisseli oli kierinyt osittain sängyn alle.
- Oletko tosissasi? Ja kauanko meinaat olla siellä? Niko tunsi olonsa entistä kärsimättömämmäksi.
Hän halusi vain sulkea pienikokoisen naisen syliinsä, halata, suudella, tuntea hänet lähellään.
- Älä sinä sitä murehdi vaan irrota se levy, Belinda patisti.
Tavallaan häntä pelotti, sillä kangasjulisteen ja vanerilevyn takana oleva kuilu ei ollut turvallinen. Ei etenkään sen jälkeen, kun lahot tikkaat olivat sanoneet yhteistyön irti. Monestiko hän oli tippunut pohjalle? Kerran, kahdesti vaiko useammin? Belinda ei kyennyt erottelemaan kertoja, jolloin hän oli mennyt suoraan eteisestä portaiden alta kellariin tai pudottautunut kuilusta alas.
Kun Niko oli saanut levyn irti seinästä, Belindakin saattoi tuntea olonsa lähes siedettäväksi. Suihkuun hän voisi mennä tultuaan takaisin kotiin.
Käytävällä Belinda huomasi hyllynsä. Automaattisena reaktiona hän suuntasi huoneeseensa, jolloin Nikon käsi tukahdutti hänen huulilleen asti päässeen huudon.
- Shh. Rauhassa nyt pikkuinen, Niko päästi käden Belindan suun edestä.
Tytön tuima katse oli suloinen, miksei Belinda voinut kiukutella useamminkin?
Portaikosta kuului ääniä. Toinen kuului Anulle, toinen Tiialle.
- Vauhtia, miten aiot päästä alas? Niko ihmetteli. Noin neljän kerroksen pudotus olisi kova pala kenelle tahansa.
- Pakko yrittää, Belinda nosti kangasta ja sukelsi pimeyteen. Hänellä ei ollut taskulamppua, kynttilää eikä päivänvaloa turvanaan.
Ensimetrit hän pääsi tikkaiden avulla, mutta sitten hänen täytyi tukeutua liukkaisiin tiiliskiviin. Kosteus, home ja sammalkerrostumat eivät helpottaneet yhtään hänen yritystään laskeutua Hämähäkkimiehen tavoin alemmas.
Niko sai levyn osittain seinään kiinni, pikemminkin levy roikkui kahden kulmaruuvin varassa kankaan takana, kun tytöt olivat nousseet portaat loppuun asti.
- Oliko siellä ketään? Anu kysyi kiinnostuneena ja kurkisti avoimesta ovesta sisälle.
- Ei, ehkä siellä oli kissa? Niko ehdotti ja piteli käsiään selkänsä takana. Ruuvimeisseli ei saisi paljastua tytöille.
- Ei taatusti ollut, näin valoa, joka sammui yllättäen, Tiia puuskahti. Kuinka Niko kehtasi epäillä hänen rehellisyyttään?
- Ikävä kyllä siellä ei ollut yhtään ketään, Niko harmitteli.
Hän yritti kovasti saada ruuvimeisselin jonnekin piiloon, sillä hänen jäykkä seisomisensa kankaan edessä, kädet selän takana eivät näyttäneet luontevalta.
- Mitä sinulla on siellä? Anu kurkotti hieman nähdäkseen Nikon taakse.

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   11.6.09 14:21:47

Oioioioi KIITOS Karo :)

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   12.6.09 13:51:14

Olkaapa hyvä, alkaa taas arki rullaamaan niin ehtii tätäkin päivittää :)
Niin joo ja tytär käytiin kastamassa Suomessa toukokuussa, nimeksi tuli Adeline Senja Melissa :)

-----------------------------------------

Huokaisu

Niko yritti hätäisesti työntää ruuvimeisseliä takataskuunsa, mutta epäonnistui surkeasti. Mustakahvainen työkalu lipesi hänen kädestään ja kolahti lattialle. Tyttöjen ilmeet olivat kysyviä.
- Ajattelin laittaa nuo Belin hyllyt päällekkäin, Niko selitti hätäisesti.
- Niin varmaan, Anu vilkuili vuorotellen Nikoa ja ruuvimeisseliä lattialla.
- Tule, Tiia otti Anua kädestä kiinni ja lähti johdattamaan alakertaan.
Niko tiesi tyttöjen katseista, etteivät he uskoneet hänen selitystään. Tilanne tuntui kaikin puolin tukalalta. Tiia oli eksynyt ullakolle, Niko oli päästänyt Tiian vangitseman Belindan ullakolta ja nyt ruuvimeisseli ilman kunnon syytä. Alkaisivatko tytöt todellakin epäilemään Nikon ja Belindan virittämää valheiden verkostoa? Juuri kun tyttöjen äänet hiljenivät, Niko kuuli kevyen tömähdyksen kuilusta. Hän arvasi Belindan hypänneen loppumatkan alas, onneksi tosin vasta nyt. Jos tyttö olisi päästänyt otteensa hetkeäkään aikaisemmin, Tiia ja Anu olisivat kuulleet sen. Lopulta Niko kääntyi seinään päin ja ruuvasi vanerin kunnolla kiinni. Belinda saisi kyllä keksiä jotain muuta aukon tukkeeksi, tuskin Ollilta viety kangas kauaa pysyisi enää käytävällä, ainakaan ilman pisteliäitä kysymyksiä.
Alhaalla Belinda kirosi liukkaita seiniä. Hänen otteensa oli livennyt ennen aikojaan ja pudotus lähes suorille jaloille tuntui ikävältä. Erityisesti jo aiemmin telottu nilkka vihoitteli voimakasta tärähdystä. Hän ravisteli nopeasti jalkojaan ja laskeutui muutaman portaan alemmas, päästen jo tutuksi tulleeseen käytävään. Hän piteli käsiään sivuillaan, antaen seinien ohjata hänen askeleitaan oikeaan suuntaan. Käytävällä kaikui ikävästi ja Belinda saattoi kuulla muutaman vesipisaran tippuvan jossain.
- Hyss, kuulen jotain, mies sähähti hiljaa kumppanilleen. Hän kuuli lähestyviä askeleita pimeältä käytävältä.
Belindan saapuessa käytävän päähän, tilavaan huoneeseen, hän haparoi reittinsä kattoluukulle, joka oli kiinni. Luukku avautui helposti, mutta enemmän tytöllä oli ongelmia ylettyä sen reunoihin. Aiemmin joku oli auttanut häntä tai hän oli muutoin ollut siinä kunnossa, että oli saattanut ponnistaa itsensä ylös. Nyt asia oli toisin kun kipeä nilkka tuntui joka askeleella entistä aremmalta. Juuri kun hän oli siirtämässä heiveröistä laatikkoa luukun alle, hän oli kuulevinaan pienen huokaisun. Oliko joku kellarissa? Belinda ei paljoa erottanut pimeässä, lähinnä epämääräisiä muotoja, mutta kaikkialla oli taas hiljaista. Sydän tuntui kuitenkin tykyttävän tietään ulos rinnasta. Nyt tunne oli puhdasta pelkoa, ei rakkautta Nikoa kohtaan. Vapisevin jaloin tyttö nousi laatikolle ja kivusta huolimatta hän ponnisti itsensä roikkumaan luukun reunoille. Käsissä oli onneksi vielä sen verran voimaa, että hän saattoi pyöräyttää itsensä vanhan tallin satulahuoneeseen ja laittaa luukun kiinni. Savunhaju tuntui kadonneen lähes kokonaan tallista, liekö syynä tytön vierailut rakennuksessa. Belindan juostessa hämärän tallikäytävän läpi, kellarista liikahti pieni mytty. Homeinen juuttikangas valahti lattialle ja kaksi hahmoa nousi ylös nurkasta.
- Pian, hommat täytyy hoitaa loppuun kun lapsiakin juoksentelee täällä kuin kärpäsiä kesäkuumalla limsassa, mies kähisi ärtyneenä.

Belinda yritti peitellä ontumistaan astellessaan kotiportaitaan ylös. Oven avasi Anu, joka näytti vihdoinkin saaneen otteen elämästä.
- Et ollut kotona yötä? tyttö kysyi ensimmäisenä ja Belinda näki tämän kasvoilla ensimmäisen hymyn aikoihin.
- Oli vähän muita hommia, pääsenkö sisälle? Belinda työnsi serkkunsa sivummalle ja puri hammasta kävellessään peremmälle.
- Niko on ylhäällä, Anu huomautti ja Belinda nyökkäsi.
Portaiden kipuaminen oli yhtä tuskaa. Hän ei uskaltanut kuvitellakaan millaisia vammoja nilkkaan saattaisi tulla, jos hän teloisi sen yhä uudelleen ja uudelleen, eikä se saisi kertaakaan parantua kunnolla edellisestä tällistä.
- Miten meni? Niko kysyi. Hän järjesteli parhaillaan tavaroita takaisin hyllykköön.
- Miksi nuo on päällekkäin? Belinda ihmetteli. Nyt hänen huoneessaan oli liikaa tyhjää tilaa.
- Hätävalhe ruuvimeisselille, Niko vastasi pahoitteleva ilme kasvoillaan.
- Tjaa, no antaa sitten olla, Belinda ymmärsi sanomattakin, että kukaan heistä ei kaipaisi uteliaita teinejä ympärilleen.
- Tipuin taas vaihteeksi kuilussa, Belinda ojensi kipeää jalkaansa. Sukankin läpi saattoi erottaa pientä turvotusta.
- Pitääkö sinne järjestää jotain tikapuiden kaltaista, jos joudut vielä kerrankin kulkemaan sitä kautta? Niko kysyi, samalla antaen järkevän ehdotuksen.
- Niin, jos sinne veisi sellaiset teleskooppimalliset tikkaat? Belinda innostui.
- Vaikka, ne voisi pultata seinään kiinni. Mutta ensin pitäisi tehdä jotain tuolle vanerilevylle. Veikkaan Ollin kaipaavan pian seinävaatettaan takaisin, Niko muistutti.
- Sillä taisi mennä Pikku G-vaihe ohi, Belinda virnisti.
- Ei kai sinullakin ole sellaisia vaiheita? Niko kysyi hieman pelästyneenä.
- On kai, kuinka niin? Beli istahti sängylleen ja tunnusteli jalkaansa.
- Milloinkas sitten Niko-vaihe päättyy? poika kysyi hieman hiljempää kuin yleensä.
Nikon kysymys oli jollain tapaa ajankohtainen, tulisiko heidän jutulleen joskus loppukin? Belinda laskeutui sängyltä lattialle ja konttasi hyllykön edessä istuvan pojan taakse kietoen kätensä tämän ympärille.
- Toivottavasti ei koskaan, hän kuiskasi pojan korvaan.
- Miten voitkin olla noin ihana? Niko käänsi päätään sen verran, että saattoi nähdä Belin toisen silmän.
- Siitä en tiedä, taitaa olla sun vika, Beli hymyili.
Niko saattoi vain katsella tämän sinistäkin sinisempää silmää. Hän tiesi tytön hymyilevän kun mantelinmuotoinen silmä muuttui kuunsirpin kaltaiseksi.
- Missä parta? Belinda huomasi yllättäen, ettei Nikolla ollut lainkaan partaa, ei edes sitä pientä viivaa leuassaan.
- Lähti pois, Nikon poskeen ilmestyi hauska hymykuoppa tämän hymyillessä ja siihen poika saikin hellän suukon.
Nuoret istuivat pitkään lattialla ja olivat muka laittavinaan valokuvia ja palkintoja takaisin hyllyille, vaikka jokaisen esineen kohdalla he vaihtoivatkin useamman, toinen toistaan kiihkeämmän suudelman.
- Mmh, kiva kieli, Belinda kommentoi suudelmien välissä.
Turhia lappusia lojui yhä lattialla, mutta hän oli saanut selvästikin toisenlaista, huomattavasti parempaa tekemistä.

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   12.6.09 13:55:56

Hiltonin neidit

Puolenpäivän aikoihin Niko vei Belindan tallille. Tytöllä oli selvästi vaikeuksia kävellä ja hetken aikaa Nikon oli tehnyt mieli kuljettaa tyttö suoraan terveyskeskukseen näyttämään jalkaansa.
- Nätti ilma, voisin harjoitella kentällä, Belinda puheli hiljaa kompuroidessaan talliovesta sisälle.
Melkein kaikki ulko-ovet olivat auki. Syykin oli hyvä, tallia sai tuuletettua ja ilma oli suhteellisen lämmin, joten tallista ei tullut valtavaa pakastinta.
- Siivouspäivä, Tuukka hyppäsi ulos toimistosta miltei kaataen Belindan.
- Hienoa, missäs sun moppi on? Belinda piruili saatuaan tasapainonsa takaisin.
- En mä sellaisista tiedä, mutta mulla olisi neidille tällainen, Tuukka ojensi juuriharjan ja mustuneen rätin Belindalle.
- Ja mitähän minä näillä teen? Belinda piteli Tuukan antamia aarteita hölmistyneenä käsissään.
- Voisit piristää meidän työpäivää pesemällä lattian tuolla, Tuukka virnisti osoittaessaan juuriharjaa.
- No niin, rauhoitupas, Niko tuuppasi Tuukkaa kylkeen.
- Mitä? Tuukka huudahti pirteänä.
Niko ei ollut varma oliko mies tosissaan ehdottanut, että Belinda kuuraisi lattioita takapuoli pystyssä koko päivän.
- Jos tehdään niin, että annat nämä Eveliinalle, Belinda tyrkkäsi harjan ja rätin takaisin Tuukan syliin.
- Sen teenkin, jos arvon neiti suvaitsee ilmaantua tallille, Tuukan äänensävy muuttui hivenen petetyksi.
- Voin kyllä siivota tallihuoneen jos siitä on apua? Belinda ei halunnut saada itselleen mitään Paris Hiltonin mainetta tallilla vältellessään kaikkia siivoustöitä.
Tosin hän kyllä maksoikin siitä, ettei joutunut päivittäin puhdistamaan yhtä tai useampaa karsinaa. Tuukan hymystä päätellen mies oli enemmän kuin tyytyväinen Belindan ehdotukseen. Tallihuone ei ollut mikään pieni, keittonurkkauksessa menisi oma aikansa, lattioiden imurointi ja pesu, sohvatkin olisi hyvä käydä läpi, lehdet ja kirjat pitäisi järjestellä kaappiin, ikkunoista tyttö saisi pyyhkiä pahimmat sormenjäljet ja niin edelleen. Belinda oli tietämättään ottanut taakakseen yllättävän suuren työmäärän.
Ennen siivouksen aloittamista Belinda kuitenkin halusi ratsastaa Dreamyllä kentällä. Aurinko lämmitti suloisesti muttei liikaa ja maa tuntui mukavan joustavalta, joten ratsastuksen jättäminen viileään iltaan oli suorastaan järjetöntä.
- Niko, autatko minut sitten selkään? Belinda kysyi ohikulkevalta pojalta, joka vain nyökkäsi vastaukseksi.
Dreamy oli selvästi piehtaroinut tarhan mutaisimmassa nurkassa ja Belindan teki mieli huuhdella hevonen puhtaaksi. Haluistaan huolimatta hän pyöritti ahkerasti kumisukaa tamman karvalla ja harjasi välillä kovalla harjalla mutapaakkuja pois selän päältä. Pikkuhiljaa Dreamy alkoi näyttää kultaiselta palominolta tumman rautiaan sijaan. Lopuksi hän harjasi pehmeällä harjalla karvan kiiltäväksi ja selvitti harjan ja hännän vanhalla hiusharjallaan.
- Katsos, siitähän tulee ihan elukan näköinen, Tuukka vinoili ohi kulkiessaan.
- Niin, mitenköhän susta saataisiin ihmisen näköinen? Belinda näpäytti takaisin.
Dreamy seisoi hiljaa käytävällä. Se ei ollut edes missään kiinni ja hevonen kyllä tiesi varsin hyvin, että sillä oli mahdollisuus lähteä joko peruuttamaan heinälatoa kohden tai köpötellä lähimmästä ovesta pihalle.
Laittaessaan suitsia Dreamylle, Belinda huomasi sen vasemman silmän rähmivän tavallista enemmän. Ei kai sille ollut tulossa silmätulehdusta tai vakavampaa? Hän suitsi hevosensa loppuun ja talutti hevosen sitten vesiboksin vierelle, josta pääsi tallihuoneen puolelle. Väliovi oli onneksi auki, joten Belinda antoi hevosensa kävellä toiselle puolelle. Tamma katsoi ihmeissään kun Belinda avasi vessan oven ja kasteli lavuaarissa pientä paperimyttyä.
- Nyt lähtee pahimmat roskat, tyttö höpisi hevoselleen pyyhkiessään tämän silmästä pahimpia eritteitä.
- Hei vou, nyt se hevosenpuolikas pois sieltä, Tuukka komensi Dreamyn takaa.
- Odotas nyt hetki, Belinda ärähti miehelle.
Miksi Tuukan piti aina puuttua kaikkeen? Ja Belindahan oli muutenkin lupautunut siivoamaan toisen puolen, joten Dreamyn kavioista jääneet purut olisivat hänen riesa, ei Tuukan.
Ennen kuin Tuukka ehti enempää sanomaan Belindalle, Dreamy peruutti pois ovenvälistä ja parivaljakko käveli pihamaalle saaden Nikon perään. Poika nosti kevyesti Belindan Dreamyn selkään ja ratsukko lähti rauhallisin, suorastaan laiskoin askelin takakenttää kohden.
- Piru vie tuota naista, etkö sinä saa sitä kuriin? Tuukka kysyi osittain ärtyneenä, toisaalta huvittuneena.
- Ei ole tarvetta, Belinda on hyvä juuri tuollaisena, Niko pyyhki kätensä housuihinsa.
Belindan kengistä oli jäänyt jonkin verran hiekkaa hänen käsiinsä.
- Niin, mutta seuraavana hän varmaan taluttaa lemmikkinsä maneesin katsomoon ja opettaa istumaan tukevalle penkille, Tuukka katsoi epäilevänä nurkan taakse katoavaa ratsukkoa.
- No se on paljon mahdollista, Niko naurahti. Belindasta ei tosiaan tiennyt, mitä tyttö saisi seuraavaksi mieleensä.
- Joo, mutta saisit käydä liikuttamassa Ladyä kevyesti, Anneli sanoi sen olevan hieman jäykkä oikeasta kyljestä, Tuukka antoi Nikolle päivän ensimmäisen tehtävän.
Tyytyväisenä vihellellen Niko haki White Ladyn varusteet valmiiksi sen karsinan eteen. Annelin nimikkotamma oli loistava ratsu, hevonen joka toteutti mielellään jokaisen unelmat. Harmillisesti sitä nähtiin harvoin tunneilla ja viime aikoina Anneli oli jättänyt tamman ratsastuksen vähemmälle. Oliko hevosen lomailuun hyväkin syy, vai johtuiko se Annelin laiskuudesta?

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   12.6.09 15:27:38

23 <3

Lähettäjä: Walrus 
Päivämäärä:   13.6.09 13:59:24

Ihana tarina! Muistan kun kolmisen vuotta sitten yritin sivultasi lukea tätä mutta ikävästi loppui kesken ja sen jälkeen valitettavasti unohdin koko tarinan. Tossa viikolla sitten luin "Mansikkakesä" Sennnulta ja siellä mainittiin DFH ja jotain potkuhousuista ;) Tuli suuri halu lukea tätä ja nyt oli kolmen päivän virallinen DFH lukumaratooni. Mut oisi ihanaa jos vihdoin saisi lukea tarinan kokonaan loppuun! Tai no parempi ois jos ei koko tarina koskaan loppuiskaan. Toivottavasti netti sivut tulee taas käyttöön niin vois ehkä sieltäkin lukea -nälkä nimittäin on suuri! :)

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   13.6.09 18:20:55

Kiitoksia TAAS Karo :)

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   13.6.09 20:54:46

Walrus, mukavaa kun innostuit tarinasta uudestaan :)
Kotisivuja koitan säätää, no lähinnä sieltä uupuu vain etusivu, sisältö on tallella, joku on vain saamaton tuon suhteen.. *huoks*
Koitan tänne saada tarinan laitettua, tosin eipä sille näy loppua, silloin aikoinaan nelososa jäi kesken ja ideoita mulla riittää ainakin kahteen muuhun osaan senkin jälkeen. Joten liekö tämä sitten elinikäinen projekti ^^

Jatkoa laittelen huomenna, tänään tuskin ehtii kun pittää lähtiä grillaileen miehen työkaverille, saas nähdä mitä siitäkin tulee, kuulemma kutsuneet aimo lauman perheitä (ja vaikka vauva onkin, en siltikään tunne oloani kotoisaksi missään mammaclubissa) :o :D

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   13.6.09 23:45:21

Huomista odotellessa :). Toivottavasti selviit hengissä mammaclubista :'''')

Lähettäjä: Walrus 
Päivämäärä:   14.6.09 08:37:20

Hienoo kun on jo ideoita jatkoakin varten. Missä vaiheessa muuten kerkeet tätä kirjoittaa vai onko tämän tarinan kirjoittaminen sinulle vain niin "intohimoista" että et voi sen kirjoittamista enään lopettaa? ;)

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   14.6.09 13:25:26

Nämä pätkät on jo aikoja sitten kirjoitettuja, lähinnä vain korjaan virheitä ennen kuin laitan tänne nytten. Uusia pätkiä kirjoitan tosi hitaasti, vauva kun vie paljon aikaa ja voimia (kuvitteles tunne kun sun kädet on ihan keitettyä spagettia illalla kun käyt nukkumaan ja pää täynnä ideoita joita et saanut kirjoitettua mihinkään...). Mut joo, intohimo ja pakkomielle tämä on ;)

Lähettäjä: Walrus 
Päivämäärä:   14.6.09 13:50:16

Aa okei, no sittenhän niitä voikin aika reippaasti lisätä kun on virheet korjailtu :D Tänään toivon mukaan tulee taas jatkoa toivon mukaan ennen neljää suomen aikaa, sen jälkeen ei kerkee lukemaan enään ja pitää huomenna tulla kyttäilee ;)

Lähettäjä: Walrus 
Päivämäärä:   14.6.09 13:54:10

Oho, nyt laskin suomen aika eron väärin, tarkoitin kello kolmea suomen aikaa :)

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   14.6.09 16:37:43

21 <3

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   14.6.09 21:07:07

Rapakunto

Dreamy liikkui kuin unelma, vaikka sen raviaskeleet tuntuivatkin hieman varovaisemmilta, kun Belinda oli jättänyt satulan telineeseensä. Sillä kerralla Beli vaati heti alusta asti hevoseltaan tehokasta työskentelyä kaikilla jaloillaan, eikä se saanut mahdollisuutta oikaista kulmissa, hölkätä lisätyn ravin sijaan tai suorittaa väistöjä vajaina. Jo alkulämmittelyssä Belinda saattoi tuntea, kuinka muutama hikipisara valui hänen ohimoaan pitkin. Oliko hänen kuntonsa laskenut niin paljon, ettei hän kestänyt varttia kauempaa ilman hikoilua? Dreamy asteli korvat höröllä tarmokkaasti hiekkakenttää pitkin. Muutaman kerran se yritti palata uralle, mutta Belinda muistutti aina ulkopohkeellaan, ettei uralle ollut asiaa sillä kertaa. Laukannostot sujuivat kuin unelma. Belinda jäi hevosensa kanssa suurelle ympyrälle, josta hän laukkasi puolet ja toisen puolen he kävelivät. Alkuun siirtyminen laukasta käyntiin oli ollut vaikea, mutta tyttö tottui nopeasti voimakkaaseen hidastukseen, eikä meinannut luisua kaulalle. Lopulta hän antoi tamman laukata useamman kierroksen putkeen, ennen kuin hän vaihtoi suuntaa.
Toinen suunta oli vaikeampi, sillä Dreamy painoi jatkuvasti sisäpohkeelle, eikä suostunut kulkemaan puhtaasti pyöreää ympyrää.
- Taivuta sitä ulospäin, Tuukan ääni kuului kentän laidalta.
Kauanko mies oli siellä seisoskellut? Toisaalta Belinda oli tyytyväinen, että edes joskus joku oli antamassa palautetta heille ratsastuksesta.
Ratsukko siirtyi ympyrältä kiertämään kenttää, jonka aikana Belinda asetteli Dreamyä ulospäin ja kun se sujui, he palasivat takaisin ympyrälle. Vastalaukassa tamma kulki ilman kummempaa vääntämistä ja Tuukan palaute oli myönteisempi.
- Kokeile nyt vasenta laukkaa, Tuukka huusi aidan takaa.
Dreamy hellitti hieman ja kun hevonen ei painanut enää sisäpohkeelle, Belinda saattoi hieman koota hevostaan. Askeleet tuntuivat pyörivän pyörän tavoin ja selässä oli entistä helpompi istua. Dreamy pureskeli kuolaimia tyytyväisenä ja hevosen pitkä, hulmuava harja sotkeutui välillä Belindan sormiin hänen parantaessaan ohjasotettaan.
Lopuksi Belinda antoi hevosensa ravata löysin ohjin suurta kahdeksikkoa keskellä kenttää. Sen kummatkin puolet tuntuivat hyviltä, vaikka Tuukka höpöttikin samaan aikaan kentän laidalta, kuinka jokainen hevonen on toispuoleinen ja aina hieman vino.
- Eikö sinulla pitäisi olla töitä? Belinda kysyi hengästyneenä kulkiessaan tallipäädyn ohi.
- Odotan apujoukkoja, Tuukka vastasi.
- Niinpä tietenkin, eiköhän ne koulut pian lopu ja saat haaremisi takaisin, Belinda piikitteli hymyillen.
Tuukka ymmärsi pikkuhiljaa, mitä Niko näki temperamenttisessa tytössä. Jollain tapaa Belinda oli hauska päähänpistojensa ja oikkujensa kanssa ja osasihan nuori nainen ratsastaakin. Tuukan oli pakko myöntää, ettei hän olisi koskaan uskonut Dreamyn kulkevan yhtä kauniisti ja hallitusti, kuin se oli hetki sitten liikkunut kentällä. Ehkä ratsukosta tulisikin joskus jotain suurta, jos pilotti keskittyisi todenteolla ratsastukseen ja hankkisi myös toisenkin hevosen, jolla hankkisi kisakokemusta.
- Päivää, minä tulin hakemaan lantakuolmaa, Kalevi yllätti Tuukan koputtamalla tätä olalle.
Pienellä miehellä oli tuttuun tapaan kumisaappaat jalassa, henkseleillä köytetyt farmarit, ruutupaita ja jokin iänvanha, haiseva takki.
- Aivan, tarvitseeko jotain papereita täyttää? Tuukka kysyi.
- Ei talvitse, Kalevi hymyili paljastaen hammasrivinsä, josta puuttui kaksi etuhammasta.
- No sitten kai mennään, onko kärry mukana? Tuukkaa hymyilytti väkisinkin Kalevin muuttunut puhetapa.
- Joo on, tuo sinä tlaktoli niin saadaan työt hoidettua, Kalevi hieraisi innokkaasti käsiään.
Tuukalle tuli Kalevista mieleen vain innokas pillerinpyörittäjä, ötökkä joka vietti elämänsä pyöritellen lantapalloja.

Miesten tyhjentäessä lantalaa, Belinda ratsasti Dreamyn suoraan sisälle vastoin sääntöjä. Minkäs hän sille mahtoi, että hevonen mahtui ovesta hyvin sisään hieman kumartuneen ratsastajan kanssa?
- Tuukka oli kyllä oikeassa, joku päivä opetat hevosesi vielä istumaan ja tekemään ties mitä muuta, Niko naurahti.
- Pilkkaatteko meitä? Belinda taputti tyytyväisenä Dreamyä kaulalle ja hevonen hörähti hiljaa.
- Ei suinkaan, olette vain eriskummallinen parivaljakko, Nikon silmissä välähti tuttu, mutta pirullinen pilke.
- Oliko tuo Kalevi, joka tuli hetki sitten tänne? Belinda oli huomannut kyllä kentällä Tuukan luokse tulleen miehen.
- Olihan se, älä sitten naura sille jos se puhuu jotain, Niko varoitti ja herätti Belin uteliaisuuden.
- Naura mille? Belinda käveli Nikon perässä toimistoon ja Dreamy kun oli yhä tytön tiukassa otteessa, seurasi perässä.
- Sillä oli sattunut jokin vahinko navetassa, kaksi hammasta lähti joten.. krhm… hänellä on nyt pieni puhevika, Niko virnisti.
Belinda hellitti hieman otettaan ohjista ja Dreamy saattoi haistella lattiamattoa ja hamuilla huulillaan kypäriä ylähyllyltä.
- No eihän siinä mitään, monellakin ihmisellä on sellainen, Belinda totesi.
- Joo no, Kalevi nyt sattuu muutenkin olemaan omalaatuinen ihminen, että et naura, Niko hymyili ja huomasi tyttönsä tuoneen hevosensa taas uudelle alueelle.
- Tuota, sinun on ehkä parempi viedä Dreamy jonnekin muualle, ennen kuin Tuukka palaa takaisin, Niko huomautti, juuri kun hevonen oli keksinyt vieressään olevan raippaämpärin.
Belinda sai käyttää kaikki voimansa saadakseen hevosenpään ylös ja eläimen peruuttamaan pois toimistosta. Mukanaan Dreamy veti pitkää juoksutusraippaa ja sen myötä kaatoi koko ämpärin.
- Voi pientä höperöä, Belinda raaputti hevosensa otsaa tämän säikähdettyä ämpäristä lähtenyttä kolinaa.
Tyttö oli luullut hevosensa joutuneen kovillekin ratsastuksen aikana, mutta se oli hionnut vain hieman takajalkojensa sisäpuolelta ja tamma jaksoi töniä omistajaansa kaikenaikaa, kun hän riisui suitsia ja harjasi sitä kertaalleen.

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   14.6.09 21:39:44

Ihanaa että ehdit päivitellä useammin nykyään :)

Lähettäjä: Lömmi 
Päivämäärä:   14.6.09 23:29:53

Tuo Kalevin ilmestyminen paikalle on yks mun lempikohtauksista tässä tarinasarjassa. HAHAH, se saa mut aina nauramaan, kiitos! : )

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   15.6.09 01:36:29

Haha, nauttikaas nyt sitten Kalevista oikein kunnolla.. ;)

Lähettäjä: Walrus 
Päivämäärä:   15.6.09 13:48:53

Oho, miten mää olin unohtanut Kalevin :D Ihana puhetyyli kerrassaan, kuvittelin jo mielessäni Kalevin hymäkin ilman niitä etu hampaita ;)

Lähettäjä: hansa 
Päivämäärä:   16.6.09 00:41:56

oon pitäny ihan sairaan pitkän tauon tästä ja nyt luin. huh, pakko jatkaa taas seuraamista!

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   16.6.09 18:34:38

Sanaton tervehdys

Belindan jättäessä tiskialtaaseen likaiset astiat likoamaan ja liedelle pesuaineen, hän kietoi nilkkansa ympärille muutaman hernepussin ja veti pitkävartisen villasukan päälle. Hassun viritelmänsä ansiosta hän saattoi pyyhkiä pölyjä pöytätasoilta ja järjestellä kirjat ja lehdet paikoilleen. Myöskin vessan hän sai siivota, sillä hän saattoi jo arvata, ettei kukaan tallitytöistä suostuisi hommaan ja Tuukka ja Niko olivat liian kiireisiä keskittyäkseen wc-pöntön pesemiseen. Pukuhuoneessa ei ollut paljoa tekemistä, Belinda saattoi huuhdella kaakelilattiat suoraan suihkulla ja pikkuinen peili muuttui ihmeen kirkkaaksi parin pyyhkäisyn jälkeen.
- Täältäkö sitä kahvia saa? Kalevin vaativa ääni sai Belindan kaatamaan yhden tuolin rämisten lattialle.
- Juu, menee hetki kun keitän, Belinda jätti pölyrättinsä pöydälle ja siirtyi keittämään kahvia, vaikkei hän ollutkaan moisessa hommassa kovin hyvä.
Kalevi nosti kaatuneen tuolin ja istahti sille seuraamaan tytön toimia.
- Mitenkäs latsastus sujuu? Nätti se poni oli ainakin, Kalevi kommentoi, hieroen samalla leukaansa.
- Hyvinhän tuo, Dreamy on oikeastaan hevonen, Belinda korjasi.
- Aah, aivan, hevonen. Onko tullut paljonkin luusukkeita? Kalevi jatkoi.
- Jonkin verran. Pitäisi taas aloittaa kisaaminen, kun saisi vain jotain aikaiseksi, Belinda hymähti ja kaatoi vettä säiliöön.
- Mutta nyt minä menen tupakalle, Kalevi nousi yllättäen ja suuntasi pikkuovesta pihalle.
Belindalla oli suuri kiusaus jutella miehen kanssa vaikka jääkiekosta, erityisesti Jari Kurrista, mutta hän ei tiennyt kummalle tilanne olisi ollut kiusallisempi. Kaleville r-vikansa vuoksi vai Belindalle, sillä hänen pokkansa tuskin pitäisi jos mies puhuisi sanaakaan Kurrista.
Hetkeä myöhemmin Kalevi palasi tallihuoneeseen, haisten voimakkaasti tupakalta.
- Nyt minä voisin juoda kupposen tai kaksikin kahvia, mies oli istunut tuolilleen, mutta nousi siitä heti ottaen kaapista kupin ja kaataen kahvia kesken sen tippumisen.
Onneksi keittimessä oli tippalukko, muutoin Belinda olisi saanut siivota pöydälle valunutta kahvia loppuillan.
- Niin, tekö tutkitte lannoitteita vai? Belinda kysyi mahdollisimman asiallisesti rikkoakseen kiusallisen hiljaisuuden, jota häiritsi välillä vain Kalevin ryystäminen kahvikupista.
- Kyllä, haluan löytää ihanteellisen yhdistelmän tuottaakseni ensiluokkaista kaulaa, mies hymyili ja Belindakin näki miehen vajaan hammasrivistön.
- Oletteko jo lähellä ratkaisua? Belinda uteli ja jatkoi samalla siivoamistaan.
- Kyllä se vielä löytyy. Onneksi on paljon näitä latsastustalleja niin testausmateliaalia liittää, Kalevi puheli tyytyväisenä.
- Elinomaista kahvia! Halva osaa keittää näin vahvaa ja ihanan kitkelää, mies jatkoi.
Belinda punastui tahtomattaankin, ensimmäinen kerta kun joku kehui hänen kahviaan, vaikka sitä kuvailtiinkin kitkeräksi.
Kalevin tehdessä lähtöä rakkaan lantakuormansa kanssa, Amanda ilmaantui tallille. Belinda oli juuri viemässä roskapussia pihalle, kun hän näki kuinka Kalevi ja Amanda vaihtoivat pitkään kestävän katseen. Kumpikin oli vain hiljaa ja lopulta Kalevi yritti nostaa hattua, jota miehen harvahiuksisessa päässä ei ollut.
- Ah, Belinda! Amanda rynnisti roskiksen luo.
- Mitä? Belinda ihmetteli.
- Oletko jo valmistautunut? Amanda kysyi ja Belinda oli pahemmin pihalla, kuin Kalevi tästä maailmasta.
- Niin mihin? Belinda kysyi epäilevästi katsoen tukevaa naista. Amanda näytti paisuneen viimekerrasta.
- Valmennukseen, Ruotsin puolelle, Amandan ääni tavoitteli jo korkeaa C:tä, kun tämä puhui Ruotsista.
- En ole ollut asiasta edes tietoinen, Belinda pahoitteli. Millä varoilla hän edes lähtisi Ruotsiin ja vielä hevonen mukanaan?
- Voi hyvänen aika, pari viikkoa aikaa! Amanda kiljahti.
- Mikä valmennus se on? Belinda ihmetteli.
- Esteitä, runsaasti esteitä ja hieman koulua! Amanda selosti ja nainen kuulosti laulavan osittain.
- Päivää, Niko ilmestyi Belindan taakse.
- Niko, voi poikarakas, sinun jos kenen pitäisi hoitaa ilmoitusasiat perille asti täällä! Amanda ei osannut hiljentää volyymiään.
- Anteeksi kuinka? Niko hämmentyi. Poika kuitenkin astui askeleen lähemmän Belindaa ja kietoi toisen kätensä tämän vyötärölle, mikä ei jäänyt Amandalta huomaamatta.
Naisen silmät pyöristyivät, kun hän selosti Ruotsin valmennusreissusta myös Nikolle, tosin naisen katse viipyi aina välillä hetken pojan kädessä ja palasi sitten takaisin nuorten kasvoihin. Kun Belinda antoi sormiensa asettua Nikon sormien väliin, Amandan kasvot punehtuivat. Oliko naisella jotain heidän keskinäistä läheisyyttään vastaan?
- Aika myöhään tuli tämäkin tieto, Niko sanoi lopulta, mutta Amanda ei näyttänyt kuuntelevan häntä.
- Kyllä, niin teki, Amanda vaikutti puhuvan jo aivan jostain muusta, kuin valmennuksesta.
- Sori, Belinda päästi Nikon kädestä irti ja kumartui irrottamaan hernepusseja nilkastaan. Ne olivat sulaneet ja kastelleet siinä samassa tytön villasukan.
- Tuo pitää hoitaa kuntoon, Amanda kommentoi Belindan nilkkaa.
- Kyllä se tästä levolla ja kylmällä, Belinda rauhoitteli naista.
Hän ei kestäisi enää yhtäkään Amandan kiljahdusta. Belindan nojatessa roska-astiaan ottaessaan sukkaa pois jalastaan, Nikon katse hakeutui välillä tämän takapuolelle ja Amanda tietysti huomasi senkin.
- Onko teidän välillänne jotain? nainen kysyi suoraan.
- Öh, Nikon hauskalta kuulostanut ähkäisy oli ainoa, mitä poika saattoi sanoa.
Belinda suoristautui nopeasti ja vilkaisi Nikoa.
- Onko sillä sitten jotain merkitystä? Belinda ihmetteli.
- Nyt ymmärrän, Amanda totesi.
Niko ja Belinda seisoivat vaivaantuneina vastapäätä ahaa-elämyksen saanutta naista ja saattoivat vain ihmetellä, mitä tämä oli tajunnut.
- Ne kisat keväällä, voititte niitä lähes vuorotellen, kunnes aloitte kisaamaan eri luokissa! Amandan silmissä loisti innostus ja samalla pettymys.
- Mitä siitä? Sattumaa ja Cari oli parempi kouluratsastuksessa, Belinda asetteli kätensä puuskaan ja siirsi painonsa terveelle jalalleen.
- Tiesin sen, sen näki jo silloin, Amanda hihkui, kuin teinityttö.
- Niin, mitä te näitte silloin? Niko yhtyi outoon keskusteluun.
- Teidän välillänne oli silloin jo jotain. Kyllä, en olisi uskonut sen kestävän näin kauan. Ei siinä mitään, kunhan ette anna asian vaikuttaa kilpailusuorituksiinne, Amanda totesi lopulta ja rauhoittui hieman.
Niko rentoutui hetkessä ja kietoi kätensä uudelleen Belindan vyötärölle. Tyttö nojasi tyytyväisenä takanaan seisovaan Nikoon ja jaksoi tämän avulla kuunnella Amandan loputtomia pälpätyksiä hänen muista valmennettavistaan. Milloin nainen pitäisi heille kunnon valmennuksen? Vai oliko Amanda ottanut tehtäväkseen vain etsiä heille sopivia kilpailuja ja valmennusleirejä?
Harmillisesti Niko ei kauaa ehtinyt kuuntelemaan Amandaa, vaan poika poistui annettuaan hellän suudelman Belindalle.
- Tunnetko Kalevin jostain? Belinda kysyi heti Nikon mentyä ja keskeytti samalla Amandan kertomuksen tämän veljentyttärensä uusimmista maitohampaista.
- E-en, Amanda kakisteli ja jatkoi juttuaan.
Belinda hymyili hieman, hän tiesi Amandan valehtelevan ja jonain päivänä hän saisi totuuden selville. Belinda ei tarvitsisi siihen salapoliisin toimia, asia kuitenkin tulisi ilmi sattumalta. Siitä hän oli varma.

Lähettäjä: Tripi 
Päivämäärä:   16.6.09 22:59:15

voi että kun kalevi on suloinen :) Ja Amandaahan tässä kaivattiin :) Jotenkin mä sekoitan marttiksen amandan tähän.. jostain kumman syystä ;D

19 :)

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   17.6.09 12:48:23

JESJESJES :) Mä se aina jaksan ilahtua näistä pätkistä.

Lähettäjä: hansa 
Päivämäärä:   17.6.09 23:35:53

ja taas täällä. uudelleen kouluttuneena :)

Lähettäjä: Walrus 
Päivämäärä:   21.6.09 09:32:30

Pitäsköhän tää nyt nostaa.

Karoliina muuten, tossa kun jotain ihmen kautta pääsin sivuillesi niin ettei etusivua täytynyt käyttää, en nähnyt DFH 3: The precious treasure II, vain ykkös osan ja sen jälkeen alkoi Vanessa tarina, että eksyinkä nyt jonnekin vanhaan paikkaan vai minkä takia ei löydy tätä sieltä?

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   21.6.09 10:57:22

14 <3

Lähettäjä: hansa 
Päivämäärä:   21.6.09 22:41:09

mää kans mielelläni näkisin kotisivut =)

Lähettäjä: Walrus 
Päivämäärä:   22.6.09 14:36:53

www.freewebs.com/dreamfromheart/etulinkit2.htm

hansa tuossa nyt minkä itse löysin :)

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   23.6.09 20:06:47

Walrus, tuo on yks osa mitä kotisivuista on jäljellä, periaatteessa vain etusivu uupuu, mutta kaipa voin sen nyt laittaa takaisin :)

Pikku-Tuomas

Iltapäivän mittaan Belinda tiesi tallihuoneessaan hääriessään, että porukkaa alkoi kerääntyä tallille. Nuorten pitämä meteli kuului paksujen seinien läpi turhankin hyvin. Kikatukset ja jännittyneen pulinan peittääkseen, Belinda laittoi radion päälle, josta soi parhaillaan Anssi Kelan Nummela-biisi.
- Kuule, onko sinulla kovin kiire? Tuukka keskeytti Belindan hyräilyn laulun mukana.
- Ei kai, miksi? Belinda sitoi paremmin hiuksiaan kiinni.
- No kun, siskon pitää käydä lääkärillä ja hänellä on pieni lapsi… Tuukka aloitti.
- Okei, pieni lapsi. Mitä siitä? Belinda ihmetteli.
- Minun pitäisi vahtia sitä pari tuntia kun sisko käy asioillaan, mutta pitäisi pitää tunteja, Tuukka jatkoi, eikä vieläkään sanonut asiaansa loppuun.
- No sitten pidät tunteja, kai se mukula yksinkin pärjää? Belindaa ärsytti ihmisten tapa kertoa asiansa hitaasti.
- Ei vuoden ikäistä voi yksin jättää, Tuukka totesi vakavana.
- Vuoden? Ja miten minä siihen liityn? Belinda pelästyi.
- Jos voisit katsoa sen perään? Ei siinä kovin paljoa hommaa olisi, syöttäisit jossain vaiheessa ja katsoisit ettei se pyöri hevosten jaloissa? Tuukan ilme oli huvittava, miehen kulmakarvat menivät hauskasti vinoon, hän näytti lähes säälittävältä.
- Kai minä sitten voin, Belinda alistui. Kai hän nyt pari tuntia pärjäisi lapsen kanssa?
- Kiitos, jään palveluksen velkaa! Tuukka huudahti helpottuneena.
- Ja ison sellaisen, Belinda lisäsi.
Varttia myöhemmin pihaan ajoi valkoinen pikkuauto, josta Tuukka haki pienen pojan ja tämän laukun. Vain hetkeä myöhemmin Belinda seisoi ulko-ovella pidellen pientä vauvaa vähän matkan päässä kasvoistaan, hoitolaukku olallaan.
- Mikä sen nimi on? Belinda ja lapsi tuijottivat toisiaan epäilevinä.
- Tuomas, kyllä sen voi ottaa kunnollakin syliin, Tuukka kannusti.
Vauvalla oli kauniin ruskeat silmät, pieni nenä ja pulleat posket. Belinda otti lapsen paremmin syliinsä ja tunsi kuinka pienet kädet kietoutuivat hänen kaulalleen. Ensitöikseen hän vei laukun tallihuoneeseen ja Tuukan kehotuksesta hän riisui lapselta toppahaalarin pois. Vaaleansininen pipo ja lapaset saivat jäädä Tuomakselle.
Tuukan mennessä hätistelemään tallityttöjä hakemaan hevosia sisälle, Belindalle tuli orpo olo. Mitä hän voisi tehdä Tuomaksen kanssa? Poika istui sohvalla laukkunsa vieressä pyöritellen silmiään vakavana.
- Mennäänkö katsomaan heppoja? Belinda kysyi pirteästi. Lapsi heilutti käsiään vauhdikkaasti ja yritti ilmeisesti pomppia pehmeällä sohvalla.
- Tulehan, Belinda kumartui nostamaan Tuomaksen takaisin syliinsä. Poika hymyili leveästi ja jokelsi hauskasti.
- Juu-u, heppoja, Beli ei ymmärtänyt miksi hän alkoi heti lässyttämään lapselle.
Kai se oli aivan sama vaikka hän olisi puhunut politiikasta, kunhan äänenpainot vaihtelivat selkeästi. Tosin politiikasta oli vaikea puhua mielenkiintoisella tavalla.
Beli kiersi tallin ympäri, pysähtyen jokaisen karsinan kohdalla jonne oli jo tuotu hevonen. Erityisesti musta Vintiö tähtineen näytti kiinnostavan Tuomasta. Risteytysponi oli sidottu kalteriin kiinni ja ovi oli auki, ensimmäisen tuntilaisen harjatessa parhaillaan tammaa toiselta puolelta.
- Se on Vintiö, Belinda hymyili lapselle, joka uskaltautui koskettamaan ponin turpaa.
Vintiö katsoi korvat höröllä pientä otusta, joka yritti taputtaa sen turpaa kömpelösti.
Pienen lapsen iloinen nauru kiinnitti monen huomion ja useita kysymyksistä huolimatta, Belinda osasi kertoa lapsesta vain sen nimen ja että kyseessä oli Tuukan siskonlapsi.
Kovin kauaa Belinda ei ehtinyt nauttimaan lapsenhoidon helppoudesta, sillä Tuomaksen kasvot vääntyivät ikävään irvistykseen ja lopulta lapsi alkoi itkemään.
- Hyss, mennään mennään, Belinda epäili lapsella olevan nälkä, mutta luulo osoittautui vääräksi kun hän pääsi tallihuoneeseen.
Hänen pitäisi vaihtaa lapsen vaippa, mutta tytöllä ei ollut tietoakaan mitä hänen pitäisi tarkalleen ottaen tehdä.
- Vai sijaisäidiksi jouduit, Niko oli kuin pelastava enkeli ovensuussa.
- Osaatko vaihtaa vaipan? Belinda kysyi epätoivoisena.
Jos Nikosta ei olisi apua, hänen täytyisi hakea Tuukka maneesista kesken tunnin.
- Jahas, Niko käveli huvittunut hymynkare suunpielessään vauvan luo.
- Mitä? Belinda äimistyi. Ei kai se niin huvittavaa voinut olla, ettei osannut kuivittaa vauvaa?
- Onko sillä jotain pyyhkeitä laukussa? Niko rullasi Tuomaksen housut alemmas ja avasi vaipan.
Belinda poimi laukusta pienen pyyhepakkauksen, uuden vaipan ja mukana oli vielä jonkinlaista kosteusvoidetta, jonka päälle lapsen äiti oli jättänyt muistutuksen, että Tuomaksen iho oli kuiva. Tyttö seurasi tarkasti vierestä, kun Niko hoiti lapsen tottunein ottein.
- Olet nähtävästi ennenkin tehnyt tuota, Belinda totesi, kun Niko nosti Tuomaksen syliinsä hymyillen lapselle ja jokeltaen itsekin vauvan tavoin.
- Kyllä sitä joskus joutui lapsenvahdiksi kun oli huutava rahapula, Niko vastasi, mutta jatkoi höpöttämistään Tuomakselle.
- Susta tulee vielä joskus hyvä isä, Beli virnisti ja sai lapsen nopeasti syliinsä.
- Voin siivota nämä, Niko noukki sohvalta vanhan vaipan ja sen päälle heitetyt puhdistuslappuset.
Kun Belinda ei keksinyt parempaa tekemistä, hän päätti jatkaa tallikierrosta. Tytön lähtiessä Tuomaksen kanssa, Niko katsoi parivaljakon perään niin kauan kuin pystyi. Tyytyväinen hymy valtasi hänen kasvonsa, kun väliovelta kuului Belindan ja Tuomaksen yhteistä naurua.
Hän tunsi jotain uutta, jotain upeaa, mutta Niko toivoi silti, ettei Belinda tuntisi samoin, sillä se yhdistelmä ei olisi hyvä niin nuorella iällä.

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   23.6.09 20:12:05

http://www.freewebs.com/dreamfromheart/etusivu.htm

Olkaapa hyvä, pahoittelen jos etusivu jossain vaiheessa ei toimi kunnolla, se meinaa vain sitä että päivittelen ja säädän sen asetusten kanssa :)

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   24.6.09 11:01:57

Olipa piristävää lukea noita vanhoja lyhykäisiäkin :) Ja Marttis!! Mulla löytyysitä ihan vähän enemmän kuin sulta tuolla sivuilla, mutta ei silti loppuun asti :(

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   24.6.09 11:02:41

Sennuhan sen tarinan muutama kuukausi sitten pastesi tännekin.

11 <3

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   24.6.09 14:56:02

Mul on kyl koneella se marttis, en vain ole silloin joskus ehtinyt laittaa sitä sivuille :)

Lähettäjä: Tripi 
Päivämäärä:   24.6.09 21:47:56

ai ihan kokonaan??

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   24.6.09 21:50:07

Karo, onksulla loppukin???

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   24.6.09 23:54:46

Ei mulla sitä loppua ole, en päässyt niihin aikoihin edes nettiin niin en koskaan ehtinyt lukemaan niitä pätkiä :(
Ehkä Valtterilla ja Hannulla on jossain bittikätkössä ne? ;)

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   24.6.09 23:56:48

Mahtaiskohan ne etsiä, jos pyytäsit kauniisti????
Nykyään muuten ei topicit enää katoa! Just seurasin Mansikkakesääni, kun en muistanut, koska olin sen aloittanut - 7.12!

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   25.6.09 02:21:39

Oijoijoi luin just sen teiän marttiksen :'). Tulipahan valvottua taas ensviikon edestä ku sillon meen mummolaan ja pitää mennä nukkumaan about yheksältä (ainaki melkeen).

Mä voisin kauniisti Karolta pyytää edes pientä jatkopätkää? :)

Lähettäjä: Tripi 
Päivämäärä:   25.6.09 06:54:22

OIh.. Mulla on marttiksia just sen verran kun sennullakin.. (kiitos siitä) ja se vaan jää ihan kesken! Marttafoorumilla ne oli kaikki.. mutta yllättäen se foorumi poistettiin kun ei sitä kukaan käyttänyt :/ Siellä olisi ollut kaikki otsikotkin!

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   25.6.09 09:30:27

Oho, Sennu! Kuinka suuri osa on jo julkaistu uudemman kerran?

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   25.6.09 16:48:58

Tripi, kohta puolet :)

Lähettäjä: Toi 
Päivämäärä:   25.6.09 17:28:11

Bhaha tohon marttiskeskusteluun, mie muistan lopusta vaan sen että Toi teki winner takes it all -tempun ja putsas... mikä lie sen nimi nyt sit olikaan, mut pitkäaikaisen (?) aviomiehensä. Mutjoo, oishan se ihan jees ku jaksaisin joskus lukea marttikset taas ihan hamasta alusta ennen miun hiipparihahmon aikaa. Mä olin jo niin ahkera et luin nää pari topikia tätä ja alotin kotisivuilta muutaman ensimmäisen luvun verran DFH:ta alusta asti, mut sit multa pätkäs nettiyhteys enkä enää ehtiny lukee eteenpäin. Nyt mä jatkan ahkerasti urakkaani :D

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   25.6.09 22:00:10

Toi, jos vaan muistat niin kerro ihmeessä mitä marttisten lopussa tapahtui! :D

ps. mun mies alko kirjoittaa myös ht.nettiin, varokaa sitä ;) (tää aivopesu ei ollutkaan hyvä juttu... banneja ootelles...)

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   25.6.09 22:04:09

Karo, kato ihmeessä toi TODin topicci Roolipeliä viktoriaaniseen Englantiin!!!

Lähettäjä: Toi 
Päivämäärä:   25.6.09 22:09:50

Mä muistan Marttojen ihan the end-lopusta sen että joku tais ampua Anitan (vissiin Karo), ja sitte oisko se ollut Tripi joka pyörty sen nähdessään. Sitte Janne ja Karo lähti yhessä jonnekki kuuseen ja, hmm. Njoono, mä ainakin muistasakseni järkytyin tapauksesta ja hyppäsin junanraiteille, mut se joku pelasti mut ja me mentiin naimisiin ja "elettiin onnellisina yhdessä kauan", mut sitte miäs syytti mua perättömästi syrjähypystä ja eroprosessi viris. Mä kuitenki putsasin sen ihan täysin ja siit tuli keppikerjäläinen. Hmm, mitähän muille kävikään? Mmm... Pitääpä muistella.

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   26.6.09 19:33:19

Karo// Millä nimimerkillä se liikkuu? (et tiiän vältellä :''])

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   27.6.09 00:39:49

Se sanoo ettei käytä samaa nimeä kahdesti :D
Pitäneenpä kai kahtoa sitä roolipeliä jos on aikaa, nyt on tulossa vieraita, pari päivää täs taloa siivottiinkin :)

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   27.6.09 01:07:57

Karo// Aaapua, nyt ku tosiaan luin sen marttiksen ni ku sanoit en on tulossa vieraita tuli heti mieleen se ku Kalevi ja Amanda tulee Karolle vierailemaan ja kaikki siivoo ihan simona monta päivää ja asettelee heinänkorsia järjestykseen :')

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   27.6.09 01:08:27

Ja en siis todellakaan kyennyt saamaan aikaan sekavampaa lausetta.

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   27.6.09 02:24:17

Haha :D aika mennä nukkumaan? ;)
Jestas toi mies puuttui mun ht.netin lukemiseen, yritti välissä googlettaa jotain videota niin johan ärähdin "tää on sama ku lukisin koraania ja hakkaisin päätä lattiaan ja sä tuut siihen väliin "annas ku vilkasen sivulle 20" :DD

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   27.6.09 22:49:42

Aika taidokas ärähdys :')

Lähettäjä: Etusormi 
Päivämäärä:   28.6.09 00:00:01

Tässä tulee Etusormi tässä tulee etusormi. !

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   28.6.09 00:56:08

Ja yllä esimerkki mitä tuo mies hölmöilee... voinen painua häpeästä poijes... kuulemma mun vika kun jätin ht.netin auki.. koukussa se on vaikkei sitä tajuakaan ;)

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   28.6.09 00:57:05

Mä arvasin, että Etusormi Koukussa on se x)

Lähettäjä: Tripi 
Päivämäärä:   28.6.09 11:00:12

nyt pari tuntia unta, sit soiniin ja karo, enää 7 <3

Lähettäjä: Toi 
Päivämäärä:   28.6.09 11:55:22

... en kyllä tiedä teistä, mutta mulle tuli mitä mielenkiintosempia ajatuksia tosta Etusormiviestistä.

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   5.7.09 00:27:25

½ enää!

Karo onko joku mua vastassa sitten?