Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   27.2.09 09:00:00

DFH 2: à Paris II & höpinät
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=702305&t=702305

Huomenet, viimeinkin tarina jatkuu :)
Nyt tulee sitten sen eilisenkin edestä sitä tekstiä...
------------------------------------

Rakas serkku

Kevät eteni hyvää vauhtia, vaikka lumi kimaltelikin edelleen paksuina nietoksina maanpeitteenä. Belindan kyljestä oli poistettu tikit ja Nikon käsi näytti paranevan yllättävän hyvin, vaikka poika jaksoi virnuilla päivittäin saadessaan laiskotella raskaista töistä, kuten karsinansiivouksesta tai heinienjakamisesta. Myöskään hevosia poika ei liiemmin talutellut, kun ei koskaan voinut olla varma milloin hevonen päättäisi lähteä käsistä omille teilleen.
- Ja jos haluatte päästä vessaan, nousette pulpettinne vierelle seisomaan niin joku valvojista tulee saattamaan teidät, rehtorin sanat kaikuivat suuressa liikuntasalissa.
- Ohjeet lukevat myös kysymyspaperissa, rehtori lisäsi hätäisesti perään ja oppilaat saivat aloittaa.
Liikuntasali ei ollut tapansa mukaan tyhjä, vaan tasaiset pulpettirivit täyttivät koko tilan ja Belinda käänsi hermostuneena kysymyspaperin oikeinpäin. Pikaisesti vilkaistuna kaikki kysymykset näyttivät täysin järjettömiltä ja tytön aivot jumittuivat. Unohtiko hän nyt kaiken mitä oli lukio-opiskelunsa aikana oppinut? Belinda päätti aloittaa vetämällä marginaalit vastauspaperinsa reunoihin ja kirjoitti yläkulman viivalle nimensä kahteen otteeseen ja lopuksi kokelasnumeronsa. Hetken aikaa Belinda kirosi mielessään, miksi oli päättänyt kirjoittaa kemian toisena reaaliaineenaan, mutta keskittyi lopulta muistelemaan kaikkia kertoja, jolloin opettaja oli huutanut tytölle ”lue ohjeet!”.
Muutaman tunnin kuluttua Belinda söi voileipänsä ja joi kylmää kahvia päälle. Se piristi hieman ja tyttö jatkoi laskujen kanssa pakertamista. Puolenpäivän aikoihin jotkut kokelaista palauttivat kokeensa ja poistuivat salista. Belindan teki mieli itsekin lähteä, sillä kokeeseen vastaaminen tuntui vain hidastuvan ja tyttö olisi mielellään ottanut välillä pienet torkut ja käynyt sitten ulkona haukkaamassa raitista ilmaa.
- Miten meni? Hanna kysyi ensimmäisenä kun Belinda astui ulos koulunovista.
- Päin persettä, Belinda naurahti. Hän oli kuluttanut aikaa viisi tuntia kokeeseen ja oli varma epäonnistumisesta.
- No hei, sulla on kuitenkin historia hanskassa, matikka, äidinkieli, englanti ja ranska varmasti menevät ihan hyvin, Hanna lohdutti.
- Niin no, ruotsia ei sentään tarvinnut kirjoittaa. Riittää jo yksi hylätty tuosta kemiasta, Belinda hymyili ja söi omenan, joka oli jäänyt jäljelle hänen eväistään.
- Teidän kautta tallille? Hanna kipitti puolijuoksua Belindan perässä, jolla tuntui olevan kova kiire pois koulualueelta.
- Sopii, Belinda avasi autonovet ja tytöt istuivat kyytiin.
Belinda ei jaksanut edes kysyä mitä Hanna oli tehnyt koululla vielä iltapäivälläkin, sillä Hannan koulupäivä oli loppunut heti ruokailun jälkeen. Tyttö vain kaivoi tyytyväisenä repustaan poltetun cd-levyn ja asetti sen auton soittimeen. Beliä väsytti ja tytöllä paloi hermot ruuhkautuneessa liikenteessä.
- Painukaa nyt @!#$ helvettiin siitä! Beli huusi ja löi kädellään rattiin.
- Rauhoitu nyt, Hanna katsoi kummissaan serkkuaan.
- No katso tuotakin, oliko sen pakko jäädä keskelle risteystä miettimään kuka menee ensin? Belinda huitoi kädellään ja mulkoili punaista urheiluautoa risteyksen keskellä.
- Jos se on vasta saanut kortin? Hanna ehdotti.
- Sama se, menisi muualle opettelemaan liikennesääntöjä, Beli vastasi ärtyisästi ja painoi kaasua turhan voimakkaasti kun liikenteen tukkinut auto päätti lähteä.
Matkalla Belindan kotiin Hanna puristi istuimensa reunoja rystyset valkoisena. Mikä Belindalla nyt oli? Oliko koe tosiaan väsyttänyt Hannan serkun tyystin, kun tyttö ajoi huolimattomasti ylinopeutta, ajoi päin punaisia liikennevaloja ja väisti lopulta pientareen kautta ettei ajanut vanhan miehen yli. Lopulta Belinda sammutti auton virrat ja Hanna huokasi helpotuksesta.
- Ei pahalla, mutta en taida hetkeen tulla kyytiisi, Hanna kommentoi ja vilkaisi kalpeita kasvojaan sivupeilistä.
- Ja mä tuskin ajan hetkeen, Belinda totesi synkkänä ja nousi ulos autosta.
Hannalla oli taas vaikeuksia pysyä serkkunsa kintereillä kun tämä harppoi korot kopisten ovea kohti.
- Varoitan, hymyile ja älä puhu mitään, Belinda sanoi yllättäen Hannalle, ennen kuin työnsi avaimen lukkoon.
Hanna ehti vain avata suunsa, mutta ei saanut sanotuksi mitään kun Belinda avasi oven ja eteinen oli täynnä pahvilaatikoita. Tytöt pujottelivat laatikkopinojen lomitse portaiden juurelle ja Hanna sai tietää syyn kaaokseen. Anu, tyttöjen serkku laskeutui portaita alas kasvot punaisina hakemaan uutta laatikkoa.
- Moi, Anu tervehti tyttöjä ja vilkaisi Hannaa yhtä vihaisesti kuin Belindaa saapuessaan.
- Moi, Hanna vastasi ääni väristen ja töni Belindaa eteenpäin.
Tytöt juoksivat portaat ylös aina Belindan huoneeseen asti.
- Mitä tuo täällä tekee? Hanna kysyi ensimmäisenä suljettuaan oven.
- Tuli tänne, mikäs siinä kun talo on muutenkin pieni eläintarha, Belinda tiputti laukkunsa lattialle.
- Eikö sen isä huolinut sitä? Hanna oli kyllä itsekin kuullut tätinsä poismenosta, mutta ei arvannut Anun majoittuvan Belindan kotiin.
- Ei, tai olisihan se ottanut sen, mutta vankilasta käsin on vaikea kasvattaa teiniä, Belinda murahti ja istui ikkunalaudalle.
- Vankilasta? Hanna ei uskonut korviaan. Millainen heidän sukunsa oikein olikaan?
- Ryöstö ja huumausainerikos, Belinda vastasi ytimekkäästi ja katseli lumiselle etupihalle.
- Teillä on kuitenkin tilaa, Hanna sanoi vaisusti.
Oli järkevää, että Anu oli tullut Marjan hoiviin, sillä talossa riitti tilaa ja Marja oli ollut läheisempi Meijun kanssa kuin Hannan äiti. Tyttöjen keskinäiset välit puolestaan olivat lähes aina olleet huonot. Aluksi Belinda oli kaveerannut Anun kanssa ja puhunut Hannasta pahaa. Lopulta Hanna oli ollut Anun kaveri ja Anu oli haukkunut Belindan. Kierre oli ollut loputon, kunnes Belinda ja Hanna sopivat välinsä ja Anu ei jostain syystä enää sopinut kuvioihin. Jokaista harmitti kantaa kaunaa lapsuudenaikaisista riidoista, mutta kuinka he monen vuoden kiukuttelun jälkeen olisivat sopineet välinsä? Hannakin oli uittanut Anun hammasharjan wc-pöntössä kostona, kun Anu oli syönyt Hannan karkit. Menisikö Hanna tarjoamaan Anulle nyt uutta hammasharjaa ja pyytämään anteeksi? Belinda vaihtoi nopeasti vaatteensa tallikelpoisiin, rikkinäisiin rääsyihin ja oli valmis lähtemään.
- Tämä on ihan tyhmää, Hanna kommentoi Belin huoneen ovella.
- Tiedän, mutta minkäs teet? Anu ei ole puhunut sanaakaan minulle tultuaan tänne ja tuskin haluaakaan kun Meijun hautajaiset on lauantaina, Belinda työnsi kännykän takkinsa taskuun ja kulki portaat alas Hannan edellä.

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   27.2.09 09:04:30

Piristys

Belindan huonotuulisuus katosi kirpeän pakkasilman mukana ja tallilla tyttö hymyili jo, vaikka ensimmäisenä häntä vastaan tulikin Tiia ja Eveliina. Kummatkin tytöt olivat värjänneet jostain syystä hiuksensa kirkkaansinisiksi ja meikit muistuttivat sotamaalauksia.
- Moi, Hanna tervehti tyttöjä, mutta ei saanut vastausta.
- Ei ne muutu siitä miksikään vaikka kantaisit päätäsi kainalossa, Belinda totesi ja veti tallinoven auki.
Tuttu hevosentuoksu ja lämmin ilma löivät vasten kasvoja. Dreamyn lempeä hörähdys houkutteli Belindan ensimmäisenä tervehtimään tammaansa. Hevosparka oli päättänyt aloittaa karvanvaihdon Ranskan lämpimässä ilmastossa ja Belinda sai pukea hevosen ylle loimen tarhauksen ajaksi.
- Jännä, se on melkein vaaleanpunarautias nyt, Hanna silitti pehmeää turpaa.
- Niin, ja kesäkarvalla se on taas tavallinen voikko, Belinda kiinnitti huomiota valtaviin takkupesäkkeisiin hevosen harjassa.
- Pitäisi kai leikata tuo, Belinda tuumasi ihaillessaan tamman pitkää, valkoista harjaa.
- Etkä leikkaa! Minä selvitän nuo vaikka omin sormin, Hanna pelästyi. Hän ei halunnut Belindan pilaavan hevosensa sadunhohtoista ulkonäköä pätkimällä harjaa saksilla.
- Jaa, no kaapista löydät kammat, harjat ja mömmöt, Belinda virnisti iloisesti.
Hanna hymähti hiljaa ja lähti kävelemään yksityisten satulahuonetta kohti. Tytölle tuli pienoinen paniikki avattuaan varustekaapinoven. Linimenttipulloja tipahteli lattialle ja muutama satulahuopa työntyi väkisin hyllynreunan ulkopuolelle. Miksi Belindan piti varastoida tyhjät ja viisi täyttä samanlaista pulloa kaappiin? Hannan ällistys vain lisääntyi kun tyttö löysi kaapin perältä useammat osiin puretut suitset.
- Etkö voisi viedä kotiin tai muualle joitain tavaroistasi? Hanna kysyi ärtyneenä Belindalta.
- No? Belinda ihmetteli ja päästi hevosensa käytävälle.
- Ai mitä no? Saat itse pyyhkiä sen sinisen mönjän lattialta, Hanna sanoi kiukustuneena ja laski harjakorin lattialle.
- Tiputit sitten ne? Belinda oli vaivalla asetellut pullot kaappiin ja saanut oven kiinni. Nytkö serkun piti levittää kaikki tavarat pitkin lattioita?
Belinda napsautti ketjut Dreamyn riimuun kiinni ja haki pesupaikalta vesiämpärin ja sienen. Linimentti tuntui vain leviävän laajemmalle alueelle, mitä enemmän Belinda yritti pyyhkiä sitä pois. Lisäksi tytön sormet tuntuivat jäätyvän kun sienestä pusertui sinertävää vaahtoa sormien väliin.
- Ja heti siivoamassa? Nikon huvittunut ääni keskeytti Belindan työt ja tyttö koki déjà vun.
- Hannan sotkuja, Belinda vastasi ja istui lattialle lätäkkönsä viereen.
- Ota paperia, Niko ehdotti ja toi hetkessä toimistosta paperirullan.
- Mitä sä täällä teet edes? Belinda muisti yllättäen, ettei Niko juuri voinut tehdä töitään.
- Opettelen, Niko virnisti suloisesti ja oikoi kättänsä.
- Mitä? Ja sattuuko tuohon vielä? Belindan vatsanpohjaa kirpaisi katsoa kun Niko liikutteli kättä, jonka luoti oli lävistänyt.
- Ei, tikit otettiin aamulla pois, mutta pitäisi pitää kantosidettä vielä hetken aikaa, Niko hymyili.
- Ja mitä sä opettelet? Belinda halusi toiseenkin kysymykseensä vastauksen.
- Pitämään tunteja. Ankku on sepittänyt varmaan pari tuntia perusteita ja pidän illalla ensimmäisen tunnin, Nikon hymy leveni entisestään.
- Mille ryhmälle? Belinda innostui.
- Se oli joku helpon B:n tasoinen, Niko vastasi huolettomasti ja katsoi kun Belinda pyyhki lattiaa sinisen lammikon vierestä.
- Eveliinako hoitaa nyt muut jutut? Belinda ei vieläkään katsonut mitä kohtaa hinkkasi paperimytyllään.
- Joo, Tarmo yritti jo syödä sen hiukset, Niko naurahti.
- Onko ihme kun näyttää homeiselta heinäkasalta? Belinda olisi mielellään hypännyt pojan kaulaan ja johdatellut tämän syrjemmäksi muiden katseilta.
- Äläpäs nyt, Niko rauhoitteli tilannetta ja polvistui Belindan vierelle ottaen kiinni tämän kädestä.
- Katsohan, Niko ohjasi tytön käden linimentin päälle ja opasti puhdistamaan lattian.
- Kyllä mä osaan, Belinda nolostui.
- Ei siltä näyttänyt, Nikon kasvot olivat vain muutaman sentin päässä Belindan kasvoista.
- Ei vai? Belinda virnisti hieman ja antoi Nikolle pehmeän suukon huulille.
- No joo, antaa olla, Niko päästi tytön kädestä irti ja keskittyi suutelemaan tätä takaisin.
Pienen hetken pojan mielessä kävi ajatus, että Eveliina siivotkoon lattian. Nikolla oli tarjolla Belille parempaa tekemistä kuin lattian onneton pyyhkiminen.

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   27.2.09 09:14:05

Lehti

Epähuomioissaan Belindan jalka osui sotkuun lattialla, mutta tyttö ei välittänyt. Hän sai vihdoinkin suudella Nikoa tallilakin välittämättä muista. Lisäksi satulahuoneen lattia tuntui yllättävän romanttiselta paikalta kun poika antoi kerta kerran jälkeen yhä uusia ja helliä suudelmia.
- Lehti ei siis valehdellut, Annelin pirteä olemus peitti oviaukon.
Nuorten huulet erkanivat nopeasti ja kumpikin katsoi Annelia syyllisen näköisinä.
- Ei tuo mitään, jatkakaa jos haluatte, Anneli naurahti ja jatkoi matkaansa toimistoa kohti.
- Mikä lehti? Belinda kysyi ennen kuin Niko noudatti Annelin kehotusta.
- Seiska, Katso ja jotain muita, Niko vastasi hajamielisesti ja painoi uudelleen huulensa Belin huulille.
Belinda malttoi odottaa muutaman suudelman ajan ja keskeytti uteliaisuuttaan.
- Mitä niistä lehdistä? Belin hengitys oli katkonaista ja Nikon läsnäolo tuntui sähköisenä varauksena.
- Niissä on jotain juttua Ranskanmatkasta ja tanssiaisista, Niko vastasi osittain pettyneenä.
- Ai Ricon ja Kiaran tempauksesta? Belinda hölmistyi ja painoi kätensä kylmään linimenttiin.
- Niin, ja sitten oli jotain muutakin, Niko olisi mielellään vältellyt aihetta, koska oli jo aikaisemmin saanut käsityksen ettei Belinda halunnut heilua juorulehtien palstoilla Marika Fingerroosin tai Paris Hiltonin tavoin.
- Kerro jo, Belinda vaati ja pyyhki kätensä housuihinsa.
- Tule, Niko ojensi kätensä ja Belinda otti siitä kiinni siniseksi värjäytyneellä kädellään.
- Saat kyllä pestä tassusi, Niko hymyili taluttaessaan Belindaa tallihuoneeseen.
- Tuskin, Belinda irrotti otteensa ja painoi kätensä Nikon takapuolelle. Housuihin jäi sinertävä kädenjälki.
Nikon katseessa välähti pieni pilkahdus ilkikurisuutta ja Belinda otti jalat alleen. Tyttö juoksi seiniin törmäillen tallihuoneeseen ja Niko seurasi perässä. Huoneen perällä Belinda ei kuitenkaan päässyt enää karkuun ja sai aikansa kärsiä pojan kutituksesta.
- Kylki, Belinda parahti ja Niko lopetti.
- En kai osunut siihen? Niko säikähti. Hän oli yrittänyt varoa tytön paikattua kylkeä.
- Et, mutta lopetit kuitenkin, Beli virnisti ja tunsi vatsalihasten rentoutuvan.
- Se lehtijuttu? Belinda muisti alkuperäisen syyn tallihuoneeseen tuloon.
Niko otti muutaman askeleen ruokapöytää kohti ja otti lehtipinosta päällimmäisen. Poika selaili hetken lehteä ja ojensi sen lopulta Belindalle. Tytön ilme muuttui silmänräpäyksessä säikähtäneestä pettyneeseen. Joku oli sepitellyt lehdille heidän palkintomatkansa ikävästä käänteestä ja joku oli vaivautunut tutkimaan Vanessan sukupuuta tarkemmin. Hanna ja Belinda todettiin jossain vähäpätöisessä lauseessa Vanessan sukulaisiksi. Lisäksi Ricon ja Kiaran kuvat loistivat läsnäolollaan sivun alalaidassa etsintäkuulutettuina.
- Käännä sivua, Niko sanoi hetken odoteltuaan.
Belinda käänsi sivua, ja tytön pettymys syveni. Hänestä oltiin leipomassa hyvää vauhtia yhtä turhimmista tapauksista lehden sivuilla. Ylälaidan täytti kokonaan kuva, jossa Belinda suuteli parhaillaan Nikoa tanssiaisissa. Pieni tekstinpätkä käsitteli tytön rakkauselämää ja arvuutteli Nikon olevan senhetkinen heila.
- Tämä on typerää, Belinda olisi mielellään uittanut juorukellojen hammasharjat wc-pöntössä kuten Hanna oli tehnyt Anulle.
- Älä siitä välitä. Mutta kai tuollaisella on jotain uutisarvoa, Niko viittasi välikohtaukseen Ricon ja Kiaran kanssa.
- Joo, mutta tarvitsiko niiden repiä vielä lisää juttua? Pyörittelisivät vaan niitä missejä ja muita sivuillansa, Belinda paiskasi lehden pöydälle.
- Kyllä ne unohtaa, Niko kosketti Belindan olkaa varovaisesti.
- Varmasti? Mitä jos sählään seuraavissa kisoissa? Sitten on joku juttu siitä ja taas viitataan Ranskan tapahtumiin, Belinda arvuutteli surkeana.
- Pyh, oliko tämäkin kuva niin kamala? Niko oikoi lehteä ja näytti heidän tanssiaiskuvaansa.
- No se ei ollut, Belinda hymyili hieman ja painoi päänsä Nikon rintakehää vasten.
Niko halasi hellästi Belindaa ja tyttö tunsi rauhoittuvansa, vaikka lehtijuttu ei ollutkaan mukava. Sen hän olisi ymmärtänyt, jos hän olisi voittanut jotkin MM-kisat kenttäratsastuksesta ja siitä olisi tehty jokin juttu. Ja mitä Rico oli vienyt takan alta? Belinda ei ollut hetkeen ajatellut asiaa, mutta muisti edelleen mielessään kuvan tummaan kankaaseen kiedotusta paketista. Oliko siinä jalokiviä? Jokin todistus, että asiakirjaa pitelevä henkilö omisti Ranskanmaan? Jollain tapaa Belinda toivoi tapaavansa Ricon uudelleen. Sillä kertaa hän ei olisi se, joka saisi luodista, eikä Rico pakenisi uudelleen kangaskäärön kanssa.

Tiian sanoin

Hanna sai tunnin työskentelyn jälkeen selvitettyä takut Dreamyn harjasta ja häntäkin oli saanut osansa hoidosta.
- Menetkö ratsastamaan? Hanna kysyi kerätessään harjoja lattialta.
- Ajattelin, Belinda vastasi posket punoittaen.
- Entä kylki? Hanna huolestui. Mitä jos Belinda tippuisi selästä? Repeäisikö keuhko uudelleen?
- Mitä siitä? En minä edelleenkään hajoa palasiksi jos jotain sattuu, Belinda alkoi jo kyllästyä ihmisten ylihuolehtivaisuuteen.
Hanna ei vaivautunut vastaamaan ja Belinda satuloi hevosensa. Maneesissa Dreamy pureskeli kuolaimia kuin olisi saanut suuhunsa suurenkin herkun. Hevonen tuntui virkeältä kun Belinda ohjasi tamman uralle. Alkuun ratsukko teki pysähdyksiä, temponmuutoksia ja kaarevia uria. Muutaman kierroksen jälkeen Belinda tunsi kun hevonen astui paremmin alleen ja myötäsi niskastaan mukavasti. Dreamy tuntui saavan lisää korkeutta kokoamisen aikana ja ravi oli miellyttävän liitävää. Belindan ei tarvinnut hölskyä hevosen selässä pitkilläkään sivuilla kun Belinda lisäsi ravia ja Dreamy pidensi askeleitaan. Joidenkin hevosten kanssa Beli pelkäsi putoavansa satulasta kun ravi pompotti ratsastajaa kattoa kohden.
Sukkajalkainen hevonen suoritti väistöt ravissa ja nosti laukan lähes moitteetta ja piruetin alkukin onnistui niin hyvin kuin Belinda oli sitä harjoitellut hevosellaan. Tyttö päätti ratsastuksensa aikana omistaa seuraavan viikon kaiken opitun kertaamiseen. Dreamy saisi tosissaan työskennellä etenkin esteillä, sillä hevonen halusi jo omasta tahdostaankin rynnätä päätä pahkaa esteille katsomatta tarkemmin mitä edessä oli. Ehkä Amandakin antaisi Belindalle muutaman rohkaisevan ja kehuvan sanan jos ratsukko kehittyisi ja oppisi suorittamaan tehtävänsä rauhallisemmin. Jos kaikki sujuisi hyvin, Belinda voisi antaa Dreamyn Annelille eteenpäin koulutettavaksi.
Ratsastuksensa jälkeen Belinda harjasi kevyesti hevosen läpi, loimitti sen ja vei tarhaan Vaavi-lampaan seuraksi.
- Miksi minä en päässyt Ranskaan? Tiia kysyi jäätävällä äänensävyllä Belindalta.
- En tiedä, Belinda vastasi ja sulki tarhan portin.
- Sä olet epäreilu, Tiia julisti ja potkaisi lunta Belindan jaloille.
- Ja sä olet kakara, Belinda vastasi ja veti sähkölangat kiinni.
- Kohta sinun koko hullu sukusi valtaa talon, Tiia tokaisi hetken mietittyään.
- Meidän talo. Minkäs teet? Belinda ei itsekään pitänyt ajatuksesta, että yksi kerrallaan sukulaisia muuttaisi heille asumaan.
- Ei ole kauaa, Tiia uhosi ja käänsi selkänsä Belindalle.
- Miten niin? Belinda halusi tietää.
- Ne menee naimisiin, Tiia vastasi ja lähti rivakoin askelin kävelemään heinälatoa kohti.
Naimisiin? Belinda olisi mieluummin kuullut uutisen suoraan äidiltään kuin Tiialta. Hän oli kuitenkin onnellinen, että hänen äitinsä oli löytänyt itselleen mieluisen miehen. Laurista Belindalla ei ollut pahaa sanottavaa, toisin kuin Tiiasta joka jaksoi kiukutella milloin mistäkin. Missä vaiheessa hänen äitinsä aikoi kertoa asiasta? Meijun hautajaisten jälkeenkö? Ja aikoiko hänen äitinsä adoptoida Tiian ja Ollin? Ja missä niiden oma äiti edes oli? Belinda pää täyttyi kysymyksistä, joihin hän vaatisi vastaukset aikanaan.

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   27.2.09 09:23:52

Totuttelua

Belinda tunsi olonsa väsyneeksi, eikä jaksanut seurata Nikon tuntia alkua pidemmälle. Poistuessaan katsomosta Beli ehti kuulla pojan komennon ristiä jalustimet kaulalle ja jatkaa harjoitusravia uraa pitkin. Belindan kasvoille jäi pienoinen kestohymy, joka puudutti tytön kasvot ajomatkan aikana. Vasta kotiportailla Beli sai rentoutettua poskensa ja avasi oven.
- Mä en ala! Tiia kirkui olohuoneessa. Belindan harmiksi hymy kohosi uudelleen aiempaa selvempänä.
- Kyllä sinun ikäisesi pitää jo ymmärtää! Lauri karjui säikäyttäen Belindan. Hän ei ollut koskaan kuullut Lauria niin vihaisena.
- Moi, Belinda yritti peitellä hymyään, onnistuen huonosti.
- Kotiintuloajat! Tule itse töistä kotiin ennen viittä! Tiia kiljahti ja heitti sohvatyynyn lattialle.
Lauri saattoi vain pudistella päätään ja nostaa tyttärensä viskomat tyynyt ja viltit takaisin sohvalle. Missä vaiheessa Tiia oli ehtinyt kotiin ja vielä riehumaan pyörremyrskyn tavoin?
- Mistä ne huutaa? Belinda kysyi viereensä ilmestyneeltä Ollilta.
- Tiian pitäisi olla kahdeksaan mennessä kotona, Olli totesi ja mutusti kuivaa ruisleipää.
- Mitä pahaa siinä sitten on? Beli ihmetteli.
- Kuulemma kaikki bileet, poikaystävät, kaverit ja harrastukset menevät ohi jos ei saa riekkua yömyöhään ulkona, Olli toisti Tiian sanoja.
- Se on vain hyvä, Belindan mielestä Tiia tarvitsi vain lisää kuria, jotta tytön hemmoteltu luonne paranisi.
- Ei ole hyvä! Et sinäkään sitten saa tuoda poikia tänne! Tiia oli kuullut Belindan sanat.
- Älä sä mulle riehu, Belinda peruutti askeleen.
- Entä se Anu? Tiia mulkaisi yllättäen taas isäänsä Belindan sijaan.
- Samat säännöt, Lauri totesi. Hän oli ehtinyt sopimaan Anun kanssa asioista, eikä tyttö ollut riidellyt ja huutanut vastaan.
- Entä tuo? Jos Tiian katse olisi ollut tappava, Belinda olisi ollut valmis haudattavaksi.
- Täysi-ikäinen, Lauri huokaisi. Monestiko hänen piti jauhaa samaa asiaa Tiialle?
- Ja entä Olli? Tiian käsi hivuttautui hiljalleen sohvan selkämystä pitkin tyynyille.
- Samat säännöt, Lauri toisti ja miehen kasvot punoittivat uhkaavasti.
- Miksi? Tiia aloitti uudelleen riehumisensa ja Belinda päätti mennä nukkumaan.
Toisessa kerroksessa oli hiljaista ja hetken Belindan teki mieli käydä katsomassa mitä Anu teki, mutta jätti vierailun väliin. Tyttö varmasti halusi olla rauhassa, eikä kaivannut ketään utelemaan miltä oman äidin kuolema tuntui. Ajatus kylmäsi Belindaa. Mitä jos hänen vanhempansa kuolisivat? Tai Niko? Pojan menettäminen oli ollut jo lähellä luodin mentyä valtimon vierestä. Mitä jos luoti olisikin osunut valtimoon? Niko olisi siltikin istunut hiekalla aikansa, valittanut väsymystä käyden makaamaan ja lopulta jäänyt elottomana lojumaan keskelle hiekkatietä. Belinda muisti hyvin hetken, kun Rico laukaisi aseensa. Hän oli nähnyt vain verta ja tuntenut pienen vihlaisun kyljessä, kuin joku olisi heittänyt pikkukivellä häntä. Hengitysvaikeuksien hän oli kuvitellut johtuneen hiekasta, eikä puhjenneesta keuhkosta. Koko sen ajan hän oli katsonut vain Nikoa ja tämän kättä. Päästyään huoneeseensa, Belinda päätti odottaa Nikon tunnin loppumista ja näpytteli pojalle tekstiviestin. Vastausta Beli sai odotella puolisen tuntia ja sen saatuaan hän juoksi takaisin alakertaan.
Tiian huuto oli lakannut, mutta se alkaisi uudestaan kun Niko astuisi ovesta sisälle. Belinda saisi nukkua koko yön pojan vieressä ja tuntea tämän kehonlämmön itseään vasten. Tytön ei tarvitsisi miettiä millaista elämä olisi ilman Nikoa. Hän ei pystyisi ajattelemaan ikäviä asioita kun saisi nauttia tämän läsnäolosta. Mutta tottuisiko Belinda koskaan perheensä sisäisiin muutoksiin? Olli ja Lauri menivät siinä sivussa, mutta Tiian kiukuttelukohtaukset ja huonot välit Anun kanssa eivät menneet ohi olkaa kohauttamalla.

Niko siirteli Belindan märkiä hiuksia pois tyynyltä.
- Mietitkö jotain? Niko kysyi hiljaa ja tunnusteli oliko tyynyliina jo ehtinyt kastua tytön hiuksista.
- Tätä taloa ja sen asukkaita. Olo on jotenkin ulkopuolinen, Belinda käänsi kylkeä ja katsoi nyt suoraan Nikoa silmiin.
- Onko ihmekään kun sait pari sisarta ja serkun saman katon alle, Niko jätti Belindan hiukset rauhaan.
Ne olivat jääneet tytön selän taakse ja mitä ilmeisimmin kastelivat parhaillaan sängyn toista reunaa.
- Tämä on sentään yhä omaa reviiriäni, Belinda hymyili hieman. Kolmas kerros oli yksinään hänen ja harvemmin kukaan vaivautui käymäänkään ylhäällä.
Belinda erotti hämärässä huoneessa vain Nikon silmien kiillon ja tunsi pojan hengityksen ihollaan.
- Tule tänne, Niko nosti peittoaan ja Belinda hylkäsi omansa siirtyen pojan kainaloon.
- Etkö pukenut vielä? Niko naurahti tuntiessaan tytön paljaan ihon kätensä alla.
- Voin mä pukeakin jos häiritsee… Belinda mutisi ehdottavaan sävyyn.
- Turhaan, Niko nautti saadessaan suihkunraikkaan tytön viereensä ilman rihman kiertämääkään.
- Tyypillinen mies, Belinda tuhahti ja käpertyi pienemmäksi Nikoa vasten.
- Kiusoittelija, Niko totesi lopuksi ja sulki silmänsä.
Belindan märät hiukset tuoksuivat puhtaalta ja makealta. Ihon kylmyydestä Niko päätteli, ettei Beli pahemmin ehtinyt kuivaamaan itseään kiiruhtaessaan lakanoiden väliin.
- Tähän voisi tottua, Belinda kuiskasi ennen nukahtamistaan.

Kun anoppi innostuu

Aamulla Niko heräsi ilman peittoa. Belinda oli kääriytynyt kummankin peiton kanssa yhdeksi mytyksi sängyn toiselle laidalle. Oman tyynynsä tyttö oli tuttuun tapaan heittänyt lattialle. Huone tuntui viileältä ja Niko huomasi pienen vedon käyvän ikkunakarmien välistä. Poika nousi sängyltä ja kaipasi lämpimiä villasukkia jalkaansa. Kurkku tuntui aralta ja Nikoa yskitti. Oliko hän vilustunut yön aikana? Niko nosti Belindan tyynyn lattialta ja tunsi sen olevan kostea. Hän puki hymyillen vaatteensa päälleen ja antoi pienen suukon tuhisevan tytön otsalle. Belinda pureskeli unissaan alahuultaan ja inahti välillä yllättävän kiukkuisesti. Mitä unta Belinda näki?
Niko kiersi huoneen muutaman kerran, mutta ei nähnyt siellä mitään uutta. Valokuvat, palkintoruusukkeet ja muutama pölyttynyt koulukirja täyttivät muutoin tyhjät, valkoiset hyllyt. Belindan vaatehuoneen ovi oli raollaan ja välistä pilkisti kermanvalkoisen paidanhiha. Sininen pyyhe oli jäänyt osittain sängyn alle ja Niko nosti sen kuivumaan vaatehuoneen oven päälle. Belinda ei näyttänyt turhia nipottavan siisteyden puolesta. Huone ei kuitenkaan ollut sotkuinen, siinä vallitsi vain suloinen epäjärjestys.
Niko haukotteli muutaman kerran ja päätti omin päin mennä alakertaan. Portaissa poika yritti sukia pörröisiä hiuksiaan ojennukseen, jottei olisi näyttänyt kovin uniselta. Keittiössä istuivat vain Marja ja Lauri aamukahvit pöydällä.
- Huomenta, Lauri tervehti jämerästi ja näytti miettivän kuka poika oikein oli.
- Huomenta, Niko vastasi hieman vaivautuneena.
- Ota kahvia ja kaapista mitä löydät, Marja kehotti.
Niko tunsi ujostelevansa hieman, mutta kiitti onneaan että oli jo aikaisemmin tavannut Marjan. Laurinkin poika oli tavannut sairaalassa kun Tiia oli joutunut sinne vatsakipujensa vuoksi.
- Ethän sinä ole Tiian poikia? Lauri kysyi yllättäen epäilevästi.
Mies ei yhtään ihmettelisi jos Tiia olisi tuonut taloon pojan yöksi kostona uusista kotiintuloajoista.
- En ole, Niko vastasi ja istui pöydän ääreen.
- Lauri, Marja ärähti hiljaa ja nousi pöydästä. Nainen hiipi varpaillaan aamutakki yllään olohuoneen puolelle ja palasi pian iltapäivälehden kanssa.
- Ai sinä olet Niko? Laurin ilme kirkastui miehen katsottua tanssiaiskuvaa lehdestä.
Ilmapiiri rentoutui huomattavasti ja aika tuntui kuluvan siivillä kun Lauri halusi kuulla kaiken mahdollisen matkasta Ranskaan. Mies esitelmöi samalla talon uudet säännöt nuorisoa kohtaan ja pahoitteli erehdystään luullessaan Nikoa Tiian poikaystäväksi.
- Vieläkö Belinda nukkuu? Marja joi kylmennyttä kahviaan siemauksittain.
- Ainakin lähtiessäni. Aika tehokkaasti se valtasi sängyn, tyynyt ja peitot, Niko naurahti ja pyöritti lusikkaa kahvikupissaan.
- Sellainen se on ollut pienestä lähtien. Mutta kun Beli herää, katsotko että hän syö kunnolla? Marja huolehti ja Nikolle tuli olo, että hänen pitäisi vahtia pikkulasta.
- Tietenkin, poika myöntyi.
- Herranen aika, nyt tulee kiire, Lauri huomasi ajan kuluneen ja hän oli myöhässä töistä.
Mies suukotti pikaisesti Marjaa ja juoksi portaat ylös vaihtaakseen työvaatteensa ylleen.
- On se hyvä kun Belindakin on löytänyt itselleen miehen, Marja aloitti keskustelun.
Niko istui vaiteliaana pöydän ääressä. Hän oli juonut kahvinsa loppuun jo aikoja sitten. Mitä hän sanoisi Marjalle? Tilanne oli kiusallinen, mutta onneksi harvinainen.
- Otatko pullaa? Leivoin joku aika sitten, Marja ehdotti ja siirtyi penkomaan pakastinta.
- Leipooko Belinda yleensä? Niko viimein avasi suunsa kun Marja otti palaneet pullat mikrosta.
- Ei juuri. Saisi kyllä opetella, Marja vastasi ja Niko muisti Belindan ja Hannan aiheuttaman sotkun kun tytöt olivat saaneet päällensä jauhoja.
Niko yritti syödä pullansa irvistelemättä ja Marja kävi nopeasti olohuoneen puolella. Pian nainen palasi sylissään vanha valokuva-albumi.
- Tässä Belinda aloitti synttärinsä etuajassa, Marja näytti kuvaa, jossa seisoi pieni, pyöreä tummatukkainen tyttö kasvot ruskeina jääkaapinovella.
Toisessa kuvassa tyttö oli tunkenut sormensa suuhunsa ja jääkaapinhyllyllä näkyi suklaakakku, johon Belinda oli selkeästi työntänyt kätensä.
- Ja tässä on hammasraudat, Marja näytti kuvaa, jossa oli pieniä metallisia palasia ja muutama vääntynyt lanka.
- Belindalla oli ne päivän suussa ja tyttö hajotti ne saman tien, Marja nauroi ja näytti uutta kuvaa, jossa Belindalla oli uudet hammasraudat ylähampaissaan.
- Tuohon aikaan se liikkui Jannen seurassa, Marja huokaisi surullisesti. Belindan kasvot olivat kalpeat, tyttö oli laihaakin laihempi ja pukeutui tummiin, peittäviin vaatteisiin.
- Jokin syömishäiriö sillä kyllä oli, Marja kommentoi.
Belindan vaatteet olivat selvästi liian suuret ja ne roikkuviat tytön kapeilla hartioilla kuin henkarissa. Samanlaisia kuvia oli enemmänkin eikä Belinda hymyillyt yhdessäkään. Lopuksi Marja esitteli vanhempia kuvia, joissa Belinda oli aloittanut ala-asteen, kärsi silmätulehduksesta ja ryömi peppu paljaana lattiaa pitkin vauvana.
- Pitäneen kai lähteä töihin. Katso että se syö jotain, Marja sanoi lopulta ja vei albumin takaisin olohuoneeseen.
Niko oli jättänyt pullansa syömisen kesken ja päätti hetkenmielijohteesta koota lautaselle muutaman voileivän ja pienelle tarjottimelle hän otti hedelmän, maitokahvia ja mehua. Ollin huoneesta kuului hiljaista jumputusta ja Niko tiesi pojan heränneen. Tiian huoneesta kuului tasaista kuorsausta, muutoin toinen kerros oli hiljainen. Ylhäälle päästyään Niko huomasi Belindan pyörähtäneen peittoineen kaikkineen lattialle nukkumaan. Sängyllä oli vain lakana ja sekin roikkui osittain lattialla. Niko laski tarjottimen oven vierelle, asetti lakanan takaisin ja nosti tyynyt sängylle.
- Jaksatko jo herätä? Niko ravisteli hieman Belindaa, joka yritti piiloutua ryömimällä sängyn alle. Niko ei voinut olla nauramatta kun tyttö jäi jumiin peittojensa vuoksi ja makasi aikansa puoliksi sängyn alla.
- Älä naura, Belinda komensi unisesti ja yritti irtautua peitoista.
- Näkisit vain itsesi, Niko naurahti ja auttoi tytön pois pinteestä.
Peittoihin oli jäänyt jokunen pölypallo kun Belinda rojahti sängyllensä ja yritti käpertyä uudelleen jatkaakseen uniansa.
- Toin sulle aamupalaa, Niko jatkoi.
- En syö pullaa, Belinda mumisi ja painoi kasvonsa tyynyä vasten.
Niko istui sängynlaidalle ja hiveli kädellänsä Belindan paljasta selkää. Iho oli yhtä kylmä kuin illalla suihkun jälkeen. Beli yritti nukkua Nikon kosketuksesta huolimatta, mutta kääntyi lopulta ja kohottautui istumaan. Hiukset olivat täysin sekaisin ja tyttö yritti piiloutua peittojen alle huomattuaan olevansa muutoin alasti.
- Huomenta, Niko sanoi viimein kun Belindan silmät olivat kunnolla auki.
Tyttö mumisi jotain takaisin ja antoi katseensa kiertää huonetta. Niko nosti tuomansa tarjottimen Belindan vierelle. Kahvi kelpasi ensimmäiseksi ja sitten Belinda aloitti leipien nakertamisen. Reunat tipahtelivat palasina lautaselle.
- Syötkö kaiken? Niko seurasi vierestä Belindan hidasta syömistä.
- Joo, Belinda vastasi ja kuori banaanin leipien jälkeen.
Nikoa huvitti tytön tapa syödä banaania. Ensin Belinda imeskeli banaanin toista päätä, raastoi hampaillaan sitä ja lopulta puri palasen suuhunsa.
- Mulle et sitten tee noin, Niko hymyili.
- Minkäs mahdat jos teen? Belinda iski silmäänsä ja söi lopun banaanin tavalliseen tapaan.

Lähettäjä: poison 
Päivämäärä:   27.2.09 12:02:01

Mulle et sitten tee noin, Niko hymyili.
- Minkäs mahdat jos teen? Belinda iski silmäänsä ja söi lopun banaanin tavalliseen tapaan.

^ennen tää ei menny näin! ;)

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   27.2.09 12:34:18

menihän!

Lähettäjä: hansa 
Päivämäärä:   27.2.09 16:40:57

haa, ihana tuo loppu :D

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   27.2.09 18:48:05

Nyt alkoi jo nolottamaan edellisen kappaleen loppu... :D
--------------------------

Talvi vastaan kevät

Niko oli vähällä nukahtaa odottaessaan Belindan saavan ylleen miellyttävät vaatteet. Tyttö oli vetänyt lähes kaikki vaatehuoneen hyllyt tyhjiksi ja vaatteita pursusi reippaasti vaatehuoneen ulkopuolelle.
- Joko olet valmis? Niko haukotteli makeasti ja paransi asentoaan sängyllä.
- Kohta, Belinda vastasi ja päätti vetää yllensä beigen kauluspaidan.
- Ei kiirettä, tai on. Pitäisi mennä vahtimaan Eveliinaa, Niko murahti. Sängynpääty painoi ikävästi selkään.
- Ei kai se vieläkin tarvitse opastusta lannanluomisessa? Belinda virnuili ja potki vaatteet yhteen kasaan vaatehuoneen perälle.
- Ei, mutta pitäisi alkaa neuvomaan ruokinnassa. Olettaen että neiti on vaivautunut vilkaisemaan niitä opuksia hivenaineista ja vitamiineista, Niko avasi silmänsä ja tunsi olonsa kuin olisi maannut lämpimässä porealtaassa pari tuntia.
- En minäkään niistä paljoa tiedä ja Dreamy on hengissä, Belinda myönsi.
- Sua autetaan kädestä pitäen jos sen hevosen ruokintaa muutetaan, Niko muistutti.
- Totta. Satula pitäisi kyllä tarkistaa, Belinda pohdiskeli ja meinasi kompastua lattialla lojuviin farkkuihin.
- Kuinkas? Niko heräsi kokonaan. Dreamyllä oli alle vuoden käytössä ollut satula.
- Se on saanut lisää massaa ja lihasta. Haluan tarkastaa sopiiko se satula niin hyvin kuin ostettaessa, Beli etsi sukat jalkoihinsa ja oli valmis.
- Katsotaan yhdessä sitä. Jos meinaat siitä muskelihevosta niin katsotaan onko tuntihevosilla jotain ylimääräistä satulaa lainaksi siihen välille. Nikon mielestä ei ollut järkeä ostaa uutta satulaa hetkeksi ja kesän jälkeen taas hankkia suurempaa.
- Miten vain kunhan ei hajoa käsiin. Tuletko? Belindaa nauratti kun hän sai nyt hoputtaa Nikoa liikkeelle kun poika oli odotellut häntä jo iäisyyden.
Belinda sai Nikolta autokyydin tallille. Maantiellä oli vetistä sohjoa ja ajaminen oli vaikeaa.
- Sulla on kiva nenä, Niko kommentoi kesken ajonsa.
- Katso tielle äläkä mun koukkunokkaa, Belinda peitteli vaistomaisesti nenäänsä.
- Ei se mikään koukkunokka ole, pikemminkin niin kuin arabialaisen hevosen pää, Niko yritti lohduttaa.
- Ai hevosenpää? Belinda kiljahti ja peitti lähes kokonaan kasvonsa käsiensä taakse.
- No siis siro, pieni, ei mikään kyömynenä, Niko selvensi.
- Kuules nyt suoraprofiilinen puoliverinen keskity ajamiseen, Belinda komensi.
- Puoliverinen? Niko virnisti hieman.
Belinda ei kommentoinut enempää pojan nenää ja Niko keskittyi viimein ajamiseen. Tallitie oli vielä huonommassa kunnossa kuin yleiset pikitiet. Ilma oli lauhtunut huomattavasti ja kuusien oksilta tipahteli vesipisaroita nuoskaiselle hangelle.
- Sääli, olisin halunnut ratsastaa lumessa, Belinda katseli autonikkunasta metsään. Kinosten korkeus oli laskenut reippaasti heidän matkansa aikana.
- Kyllä niitä pakkasia vielä tulee, Niko totesi, vaikka epäilikin takatalven mahdollisuutta. Vuosi vuodelta ilmasto oli lämmennyt ja talvi oli saanut väistyä pitenevän kesän tieltä.

Tallilla Belinda harjasi hevosensa kunnolla, mikä tiesi runsaasti työtä kun hevonen vaihtoi hyvää vauhtia talvikarvaansa pois.
- Siivoat itse nuo, Eveliina äyskähti Belindalle kun tämä pudotteli kullanruskeita karvatuppoja käytävälle.
- Jaha, Belinda ei olisi halunnut tapella Eveliinan kanssa heti aamupäivästä.
- Ei mitään jaha vaan nyt heti! Eveliina korotti ääntään.
- Sopiiko jos harjaan ensin ja siivoan sitten? Belinda ärähti.
- Kuitenkin jätät ne lattialle niin kuin ne tuntipalikatkin, Eveliina risti kätensä puuskaan.
- Sulla ei ole kovin hyvä asenne tuntilaisia kohtaan, olethan itsekin sellainen, Belinda totesi ja pudotti uuden tupon karvoja lattialle.
- Älä sinä tule arvostelemaan minua! Eveliinan ääni muuttui kimittäväksi.
- Säikytät hevosen, Belinda puhui edelleen tyynesti, vaikka pinnan alla kuohui jo kunnon myrskyn tavoin.
- Kyllä minä osaan ja tiedän! Eveliinan kasvot saivat yllättäen väriä pintaan ja tytön olemus kertoi, että tämä oli joko valmis pakenemaan tai hyökkäämään.
- Uskotaan uskotaan, Belinda oli tyytyväinen Hannan jälkeen. Harvapiikkinen harja meni sulavasti hevosen harjan läpi ja hännästä löytyi vain muutama turha heinänkorsi.
- Eveliina, kävisitkö tekemässä nämä? Niko ojensi Evelle ruutupaperin, johon poika oli piirtänyt pienen esteradan.
- Kuinka korkeita näistä pitää tehdä? Eveliina piristyi yllättäen ja unohti Belindan.
- Nuo sarjat jätät maapuomeiksi, muut saat laittaa ristikkoina johonkin polvenkorkeudelle, Niko selitti.
Eveliina poistui paikalta yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja Belinda saattoi huokaista helpotuksesta. Even olisi tarvinnut sanoa vain yksi pieni valitus ja tyttö olisi räjähtänyt.
- Kaikki ok? Niko kysyi huolettomasti ja nojasi viereisen karsinan kaltereihin.
- Kinastele sinä Eveliinan kanssa näistä ja kysy sitten uudelleen, Beli potkaisi karvapalloja lattialla.
- Ääh, naistenvaivoja veikkaan, Nikon kasvoille nousi suloinen virne.
- Ja mitä sinä niistä tiedät? Beli naurahti ja oli tyytyväinen lopputulokseen. Hevonen kiilsi ja alkoi pikkuhiljaa muistuttaa taas palominoa väritykseltään.
- En kai mitään, Niko käveli suoraan Belindan taakse, kietoi kätensä tämän vyötärölle ja antoi suukon tytön otsalle.
- Minua kehtasit sanoa kyltymättömäksi, Beli naurahti, mutta nautti olostaan Nikon syleilyssä.
- Haittaako? Niko antoi toisen suukon tytön otsalle ja rutisti tätä itseään vasten.
- Ei, vaikka joku kohta taitaa todeta meidät siamilaisiksi kaksosiksi, Belinda hymyili.
- Muuttavat mieltään kun saavat tietää miltä tuntuu rakastua, Niko totesi ja antoi vielä yhden suukon Belille, ennen kuin jätti tämän rauhaan.
Niko käveli kevein askelin toimistoon ja Belinda olisi voinut vaikka vannoa, että poika vihelteli matkallaan vaikka tyttö ei kuullutkaan mitään Dreamyn kopistelulta. Oliko Niko puhunut jotain rakkaudesta?
- Lopeta, Belinda kosketti hevosen jalkaa ja tamma lakkasi kuopimasta lattiaa.
Hevosen suklaanruskeat silmät katsoivat Belindaa kysyvästi, sitten Dreamyn huulet hamusivat hetken Belindan takkia ja hevonen veti vetoketjun auki.
- Höpsö, Belinda pörrötti hevosensa otsaharjaa ja sulki takkinsa.
Dreamy oli tykännyt varsana repiä auki hänen takkiaan, minichapseja, vöitä ja kaikkea mitä se vain saattoi saada huuliensa väliin. Tamma puhalsi sieraimet suurina lämmintä ilmaa Belin kädelle ja näytti pitkästyneeltä.
- Maastoon? Belinda kysyi hevoseltaan, jonka ilme ei pahemmin muuttunut. Ja miksi olisikaan, ei hevonen juuri ymmärtänyt ihmisten puhetta.
Belinda pintelöi hevosen jalat ja laittoi lopulta suitset. Nyt kyseessä olivat vanhemmat suitset, joissa ei ollut lainkaan mitään turpahihnaa ja kuolainkin oli paksu nivelkuolain. Hevonen näytti innokkaammalta huomatessaan, ettei Beli taluttanut sitä maneesiin tai takakentälle, vaan pysäytti tamman tallinedustalla ja nousi selkään seinänvieressä lojuvalta tynnyriltä. Ratsukko suuntasi sohjoisen pihan poikki tarhoille ja sieltä kapeaa tietä pitkin peltojen luo. Belindalle tuli hiki jo ennen ensimmäistä mutkaa. Ilma oli todellakin lämmin ja hänellä oli liikaa vaatetta. Edes kevyt tuulenvire ei helpottanut hänen oloaan. Auringon kirkkaat valonsäteet heijastuivat lumihangen pinnalta ja miltei sokaisivat tytön. Olisiko hänen pitänyt ottaa aurinkolasit mukaan? Belinda antoi hevoselleen pitkät ohjat ja antoi tämän kulkea mielensä mukaan. Dreamy kulki pää ylhäällä ja pysähtyi keskelle tietä kun se haarautui kolmeen muuhun suuntaan. Normaalisti Beli olisi itse päättänyt suunnan, mutta Dreamy katsoi parhaakseen lähteä vasemmalle metsään vievälle polulle. Samainen polku kiersi pitkän lenkin metsässä ja päätyi lopulta vanhan kärrytien varrelle. Belinda nautti rauhallisesta kävelystä ja muisteli samalla, että joku oli puhunut maastoesteiden rakentamisesta metsään. Kuinka moni lähitalli siihen osallistuisi? Saisiko Belindakin auttaa varsinaisia rakentajia jotenkin? Jos ei muuta niin tyttö voisi ainakin maalata jotain, jos oli tarve.
Dreamy ei välittänyt, vaikka matkan aikana muutamien puiden oksilta tipahteli raskaita lumikasoja ja metsänpimennosta lehahti lentoon kolme varista. Paluumatkalla tamma osoitti olevansa hereillä säikkyessään ohivilahtanutta pientä oravaa.
- Menehän, Belinda antoi ensimmäistä kertaa pohjetta hevoselle kun se ei reagoinut istuntaan.
Palatessa Belinda kokosi ohjia ja pyysi tammaa ravaamaan. Ravi maastossa ja vielä ilman satulaa oli rentouttavaa. Belindan tarvitsi vain ottaa tuppo harjasta käteensä varoiksi, jos jotain sattuisi. Dreamy hiljensi raviaan ja jatkoi matkaa hölkäten. Belinda oli nähnyt lännenratsujen hölkkäävän, ei englantilaisittain koulutettujen hevosten, elleivät ne laiskotelleet. Dreamyn hölkkä tuntui lyhyemmältä, mutta myös tasaisemmalta ja Belinda päästi harjasta irti. Tuulenvire voimistui hieman ja tyttöä vaivannut kuumuus katosi. Hän nautti keväisestä ilmasta ja metsän hiljaisuudesta. Oliko se tavallista? Ja oliko Niko tosiaan sanonut tallilla rakastuneensa? Belindan poskille kohosi kevyt puna ajatellessaan Nikon sanoja.

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   27.2.09 19:16:56

ihanan pitkä jatko.
jatka nopee.

Lähettäjä: Shattered 
Päivämäärä:   27.2.09 19:58:41

Oih, ihana. :)
Jatkoa. Vaikka sitä tuleekin aika hyvin.

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   27.2.09 20:56:24

Ihanaa<3 Jatkoa taas kun kerkeät (miten niin toistan itseäni?)

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   27.2.09 23:28:31

Viimeistään huomenna :'') Nyt iskä pakottaa mut nukkumaan.

"Sun päivärytmis menee muuten ihan sekasin"

Haistais seki kukkasen :')

Joo, moikkeliskoikkelis, tutilandia kutsuu-->

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   27.2.09 23:50:26

Voi että, mä sain jopa kesälomilla kuulla mutsilta "sun rytmi menee ihan sekaisin jos valvot kovin myöhään", myönnettäkööt että mukamas nukuin ja livistin ikkunasta pihalle jatkamaan leikkejä, oli niin mukavan valoisat yöt... mutta ei taida liittyä tähän enää :)

Joo huomenis jatkoa jahka herään, tänään taijetaan valvoa pitkään, kenties saadaan katsottua Angels in America, tai sitten ei.

Lähettäjä: venomous 
Päivämäärä:   28.2.09 00:19:30

Btw. mistä toi DFH tulee? :D

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   28.2.09 00:23:18

Dream From Heart, Dreamyn oikea nimi :)

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   28.2.09 15:01:47

KAROOOOOO! HERÄTYYYYSS! :'')

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   28.2.09 15:38:22

Huomenet :)

-----------------

Suunnitelmia

Tallilla Niko käyttäytyi tavallisesti. Ainakin viimeaikaisen käytöksen perusteella. Aina mahdollisuuden tullen poika kävi antamassa yhden tai useammankin suukon Belindalle ja katosi sitten omien töidensä pariin. Belinda puolestaan epäili, oliko hän kuullut väärin pojan sanat ja kiinnitti siksikin aiempaa enemmän huomiota kuinka usein Niko kävi Dreamyn karsinalla tappamassa aikaa.
- Se on sitten tehty, Annelin käheä ääni kajahti ulko-ovelta.
- Ai mikä on tehty? Minna kiinnostui.
- Ostin naapurin Aijalta ja Reinolta alapellot. Saadaan omat kesälaitumet, Anneli iloitsi.
- Joten nyt saadaan sitäkin kautta kulkea? Minna ilahtui. Naapurit olivat kieltäneet pellon vierestäkin ratsastamisen ja ratsukot olivat joutuneet rämpimään umpinaisessa metsässä päästäkseen joelle.
- Kyllä, vaikka osan pellosta jätän viljelyä varten, Anneli näytti miettivän kesantoalan osuutta pellosta.
- Eikö siellä kasva kauraa? Belinda kiinnostui.
- Joo, tulee taas säästöä menoissa. Kaura kun maksaa maltaita, Anneli vastasi ja väänteli sormiaan laskiessaan jotain.
- Tallipaikanvuokra ei varmaan alene? Belinda kysyi toiveikkaasti.
- Katsotaan, ei tämä ala kuitenkaan niin hyvin leiville lyö, Anneli hymyili, mutta yskäisi pian.
- Missä Niko? Anneli muisti yllättäen seisottuaan ovensuussa aikansa.
- Maneesissa, Belinda vastasi ja noukki viimeisetkin karvapallerot käytävältä.
Annelin hymy pysyi pitkään kasvoilla. Etenkin kun nainen näki Nikon ratsastavan Carnivalilla pientä esterataa.
- Jaksatko pitää tänään kaikki tunnit? Anneli kysyi ja nojasi katsomonkaiteeseen.
- Jaksan, Niko puuskutti ja pysäytti Carin katsomon eteen.
- Hyvä, on katsos flunssaa, Annelin käheästä äänestä saattoi kuulla ikävän yskän.
- Mutta osaanko? Niko epäröi. Hän oli kokematon tuntienpidon suhteen.
- Osaat, olen kyllä kaverina neuvomassa, mutta saat itse huutaa käskyt, Anneli virnisti.
- Jaa että toimin kuuluttajana? Nikoa hymyilytti, vaikka olo olikin väsynyt.

Belindan epävarmuutta helpotti Hanna, joka kulki vihdoinkin ilman Aleksin seuraa tallilla.
- Minne Allu jäi? Belinda kysyi huvittuneena.
- Kotiin, lipittää teetä ja syö kurkkupastilleja, Hanna sanoi surullisena.
- Ei se maata kaada, Belinda lohdutti. Hän oli koko päivän puuhaillut hevosensa parissa ja oli saanut rasvatuksi vanhat suitsekin.
- Mikset käytä turparemmiä? Hanna pyöritteli käsissään suitsia.
- Miksi käyttäisin? Hevonen pitää suunsa kiinni niin se tuntuu turhalta. Voisin melkein hankkia kuolaimettomat suitset, Belinda vastasi.
- Täh? Seuraavana kai menet koulukisoihin ilman satulaa? Hanna kysyi epäröiden.
- Ei paha idea, ei lännenratsastuksessakaan käytetä turhia piuhoja sotkemassa kaikkea, Belinda hymyili. Dreamyn huulet kutittivat hänen selkäänsä.
- Jaa siihen olet nyt hurahtanut? Hanna alkoi ymmärtää Belindan muutosta ratsastuksessaan.
- No en täysin, mutta haluan sitä kautta hakea sitä pehmeyttä, Belinda rapsutti hevosensa lapaa ja Dreamy keskittyi hamuamaan tämän hiuksia.
- Pehmeyttä? Hanna ei ymmärtänyt.
- No ei mitään turhuuksia. Yritetään selvitä hevosen kanssa mahdollisimman pienillä avuilla. Ja tiesitkö, lännenratsastuksen mukaan hevonen pitää suunsa kiinni ilman remmejäkin jos ratsastaja osaa asiansa. Eli toisin sanoen ratsastaja on paska jos hevonen kulkee monttu auki, Belinda näpäytti.
- Oi voi, oliko vielä muuta? Hanna pudisteli päätään.
Aiemmin Belinda oli vauhkoontunut vitamiineista, joita ihmiset käyttivät. Silloin Hanna oli saanut kuulla niin vitamiinitablettien kuin kalaöljyjenkin erinomaisuudesta, puhumattakaan kalsiumlisistä ja terveellisestä ruokavaliosta.
- Haluaisin oppia hieromaan hevosta oikein. Niin ja en muista sen kukan nimeä, mutta sitä voi käyttää matolääkkeenä, Belinda virnisti.
- Missä vaiheessa sä kaiken tuonkin tiedon olet haalinut? Hanna ihmetteli.
- Kyllä sitä ehtii. Naruriimun käyttöä haluaisin harjoitella, mutta Nikolla jäi se homma kesken, Belinda harmitteli.
- Ehtiihän se vielä opettamaan senkin, Hanna hymyili. Miten hänen serkkunsa ehti aina tekemään ja oppimaan kaikkea uutta, vaikka näyttikin kiehnäävän vain Dreamyn tai Nikon kyljessä kiinni?
- Niin joo se oli Pietaryrtti. Sellainen kukka missä on keltaisia nappeja, Belinda sanoi yllättäen ja jätti viimeinkin hevosensa rauhaan.
- Sehän on myrkyllinen? Hanna tiesi kyllä mistä Belinda puhui.
- Joo, älä pelkää en mene keräämään sitä tuolta ojista, Beli hymyili.
- Hyvä, Hanna huokaisi helpotuksesta. Mitä siitäkin olisi tullut jos Belinda olisi sotkenut näppinsä myös kasveihin?
Tytöt joivat lämmintä kaakaota tallihuoneessa ja Belinda kertoi Hannalle Nikon höpinöistä.
- Tiesin! Hanna huudahti ja oli kaataa kaakaonsa pöydälle.
- Etkä tiennyt? Belindan ilme oli epävarma ja kysyvä.
- Kyllä sen näki jo aikoja sitten, Hanna iloitsi.
- Eikä nähnyt, Belinda vastusti.
- Mitä sinä tunnet Nikoa kohtaan? Hanna kumartui pöydän ylle lähemmäs Belindaa.
- Öö… Belinda nojasi taaksepäin jottei Hanna olisi tullut aivan iholle kiinni.
- Voi taivas nainen! Hanna suuttui ja istui takaisin tuolilleen.
- Anteeksi? Belinda ehdotti hymyillen.
- Onneton tapaus, tunari, valopää! Hanna luetteli.
- Olen, kai mä siitä tykkään, Belinda katsoi pöydän kulunutta reunaa ujostellen.
- Äh, en tajua. En todellakaan, Hanna voihkaisi dramaattisesti.
- Ehkä Niko sanoi sen vain epähuomiossa? Eikä tarkoittanut sitä? Belinda yritti ehdotella.
- Sanoi tarkoituksella tai vahingossa, niin sitä tuskin sanotaan tarkoittamatta, Hanna äksyili.
- Sanoi Jannekin, Belinda harmistui.
- Janne sanoi sen saadakseen sinulta tiedät kai mitä? Hanna katsoi vakavana serkkuaan.
- Joten miksei Nikokin voisi sanoa niin samasta syystä? Belinda yritti järkeillä.
- Se puhui rakkaudesta tänään? Ja mitä olette tehneet koko viikon Ranskassa? Ja siitäkin on useampi viikko, Hanna muistutti.
- Joten se ei tavoittele seksiä sanomalla tuollaista? Belinda tunsi olonsa tyhmäksi, pieneksi kakaraksi Hannan edessä.
- Juuri niin, hyvä tyttö, Hanna nauroi ja kurkotti taputtamaan Beliä päälaelle.
Hanna vakuutti olevansa oikeassa Nikon suhteen, mikä lisäsi Belindan epävarmuutta. Hän oli sanonut Jannelle rakastavansa tätä, mutta sitten kaikki oli kaatunut ja Belille oli jäänyt vain kipeät muistot. Uskaltaisiko hän rakastua Nikoon? Tekisikö poika samoin kuin Janne?
Hanna vaihtoi kuitenkin puheenaihetta kertomalla lupautuneensa auttamaan aitojen rakentamisessa alapelloille. Belinda lupautui auttamaan, mutta vasta kun routa olisi sulanut. Olisi silkkaa hulluutta yrittää painaa tolppia jäiseen maahan.

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   28.2.09 16:41:40

LISÄÄÄÄÄ :'')

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   28.2.09 17:08:54

Tiian vaatimus

Belinda palasi kotiinsa kävellen. Niko oli tosiaan saanut jäädä Annelin äänitorveksi tunneille, sillä nainen pystyi esittämään asiansa joko kirjoittamalla paperille tai kuiskaamalla.
Tytön iloksi kotona oli hiljaista. Tiia ei rääkynyt, Olli ei soittanut musiikkiaan kovalla ja äitiä ei näkynyt. Vain Anu istui olohuoneen sohvalla pää polvissa kiinni.
- Moi, Belinda tervehti serkkuaan. Anu oli kuin haamu, jota ei huomannut.
- Hei, Anu ei nostanut päätään ja Belinda tiesi tytön itkeneen.
- Oletko syönyt mitään? Belinda kysyi rikkoakseen uhkaavasti alkaneen hiljaisuuden.
- Olen. Anna mun olla, Anu sanoi heikosti.
Belinda tiesi omista kokemuksistaan, ettei kannattanut tuppautua sellaisen seuraan, joka halusi olla yksin.
- Missä muut ovat? Belinda olisi kysynyt suoraan missä hänen äitinsä oli, mutta äideistä puhuminen oli uskottavasti vaikeaa Anulle.
- Kaupungilla, Anu vastasi hetken mietittyään.
Belinda päätti jättää serkkunsa rauhaan ja oikaisi nojatuolin ylitse suoraan keittiöön. Jääkaappi oli lähes tyhjä ja hedelmävadilla oli vain nuhjuinen omena. Aivan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, hanasta ei tullut lainkaan vettä. Oliko putki jäätynyt jossain kohdin, mennyt rikki vai mikä oli vialla? Belin mielestä jäätyminen ei tullut kuuloonkaan, sillä ulkona oli suhteellisen lämmintä ja putkien päällä oli maakerroksen lisäksi eristävä lumikinos.
Belinda kulutti aikaansa tietokoneella ja lopulta pihalta kuului tuttu autonääni ja harmillisesti Tiian kova pälpätys.
- Se on kimo, tosi nätti, Tiia puhui iloisesti ulko-ovella.
- Katsotaan nyt, Lauri toppuutteli tytärtään.
- Marja? Äiti? Pliis? Tiia kohdisti katseensa Marjaan ja puhui lapsellisesti lässyttäen.
Marja hymähti hieman ja katsoi vuorostaan Lauria, joka näytti olevan yhtä epävarma Tiian pyynnön suhteen.
- Mulle sitten mopo, Olli työntyi muiden ohitse eteiseen.
- Mitä sinä mopolla? Ajat sen vain lähimpään ojaan tai hajotat sen kun yrität virittää sitä kulkemaan hitusen nopeammin saadaksesi sakkoja ja kevariveron, Belinda nojasi portaidenkaiteeseen ja virnuili Ollille.
- Tuossa oli kyllä perää, Lauri totesi Marjalle.
- Eikä ollut! Olli huudahti ja pelkäsi tosissaan ettei saisi haluamaansa mopoa.
- Entä se hevonen? Tiia nyki Lauria hihasta.
- Onko meillä edes varaa tähän kaikkeen? Marja hätääntyi.
- Belilläkin on se surkea kehäraakki, Tiia tulistui.
- Harkitusti jalostettu hevonen, hyvin koulutettu ja itsepä maksan sen menot, Belinda suuttui.
- Pelkkä tilastokaakki, Tiia mulkoili Belindaa.
- Miten vain, Beli yritti purra hampaitaan yhteen.
- Ja mitä rotuja siinä sitten on? Shettistä ja arabia? Tiia irvisteli.
- Typerys, tiedätkö sinä hevosroduista yhtään mitään? Belindaa alkoi jo huvittaa Tiian piikittely.
- No sano sitten ne rodut, Tiia päästi isänsä hihasta irti ja otti itselleen napakan asennon Beliä katsoessaan.
- Isä oli ruotsinpuoliverinen, emä ahaltekin ja englantilaisentäysverisen risteytys, Belinda vastasi viimein.
- Ahaltekin? Tiia katsoi kummissaan Belindaa.
- Venäläinen aavikkohevosrotu. Arabia sirompi, mutta yhtä hyvä matkaratsastuksessa. Kumpikin rotu kestää lämpötilojen vaihtelut ja rakenne antaa myöten myös laukkakisoihin, Belinda piti ytimekkään luennon.
- Ihan sama. Entä se kimo? Tiia katsoi taas Lauria anovasti.
- Jutellaan myöhemmin, Lauri käveli pois Tiian ulottuvilta ja vei ostoskassit keittiöön.
Sinä iltana Belinda sai kuulla vielä useaan otteeseen, kuinka Tiia kinusi itselleen jotain kimoa hevosta. Ollikin kysyi muutaman kerran moponsa perään, mutta kummatkin nuorista saivat kieltävän vastauksen. Mitään päätöksiä suurista hankinnoista ei tehty yhdessä illassa.

Alitajunnasta

Seinässä oli taas aukko. Vanerilevy ja eteen laitettu tumma kangas olivat hävinneet ja Belinda katseli kuilun pohjaa. Hän oli tippunut sinne tikkaiden petettyä. Tyttö ojensi kätenä huteran tikkaan poikkipuolalle ja hivuttautui varovasti kuiluun. Kiviset seinät huokuivat kosteutta ja Belindalle tuli väkisinkin mieleen tunneli ja sitä myöten käytävä Alicen kartanon pelihuoneessa. Sormet tuntuivat puutuvan kylmyydestä, mutta tyttö jatkoi hidasta laskeutumistaan. Olisiko hänen pitänyt sanoa jollekin tekemisistään? Ei, hän tiesi pääsevänsä joko eteisaulaan portaiden sivusta, tai maan alla kuljettuaan hän päätyisi talliin. Talliin, joka seisoi hylättynä ja palaneena keskellä metsää. Belinda saattoi kuvitella hiiltyneisiin karsinoihin hevoset. Niiden karvat kiilsivät ja ne nauttivat hyvästä hoidosta. Kaunis harmaakimo tamma hirnahtelee komentavasti tallinperällä. Aamukauroja ei jaeta tavalliseen tapaan, vaan hevosen karsinoiden ovet varmistetaan ja suljetaan kunnolla. Muutama hevonen talutetaan pois tallista.
Belinda lopettaa uneksimisensa ja keskittyy tikkaisiin. Viimeiset puolat ovat juuri jalkojen alla ja sitten hänen olisi hypättävä loppumatka. Hän tuntee pienen taskulampun vyötäisillään ja päästää irti. Pudotus ei ole pitkä, mutta tömähdys kovalle lattialle tuntuu nilkoissa. Belinda toivoo, ettei kukaan kuullut hänen hyppyään. Periaatteessa hän olisi voinut mennä suoraan portaiden alta, mutta joku olisi saattanut yllättää hänet. Tyttö hapuilee taskulampun vyönsä alta ja napsauttaa sen päälle.
Käytävä näyttää samalta kuin ennenkin. Suurista kivistä kasatut seinät, tiiliä siellä täällä ja pieni veto houkuttelee tytön peremmälle. Belinda laskeututuu portaat alas ja pääsee varsinaiselle käytävälle. Hän jättää taakseen toiset portaat ja suuntaa kulkunsa käytävän vanhempaan päähän. Hän oli nähnyt tauluja, hevosia, esineitä. Hän halusi tietää enemmän.
Taskulampun himmeässä valossa Beli erottaa, kuinka hänen hengityksensä huuruaa. Hän uskoo, että ulkona on kirpakka pakkasyö, joka myös jäähdyttää kellarikerroksen. Beli ohittaa pienen huoneen, jonne on varastoitu kaikkea turhaa romua. Lopulta käytävän katto tulee alemmas ja Belinda muistaa kuinka Aleksi ja Niko olivat saaneet kulkea kumarassa. Hän ei kuule askeliensa ääniä, koko käytävä on aivan hiljainen kunnes valokeila osuu perimmäisen huoneen takaseinään. Belinda astuu askeleen eteenpäin, kääntyy nopeasti katsomaan sivuilleen ja tuntee kylmän kosketuksen kaulallaan. Korvia vihlova huuto täyttää käytävät ja huoneet. Koko kellari huutaa sydämensä tuskasta ja Beli yrittää peittää korviaan. Taskulamppu tipahtaa lattialle ja tyttö lyyhistyy perässä polvilleen. Huuto ei lakkaa, muuttuu vain entistä kovemmaksi ja korkeammaksi.

Yöpaita oli liimaantunut Belindan selkään. Hän oli nähnyt unta. Unta joka oli tuntunut todelta. Kalpea kuunkajo valaisi tytön huoneen kun tämä nousi sängyltään. Lattia oli jäätävänkylmä ja Belinda yhdisti tunteen kellarin kiviseiniin. Hän hapuili pimeässä käsiinsä ovenrivan ja siirtyi käytävälle. Kangas roikkui yhä seinällä ja taustalla tuntui vanerilevy. Belinda tiesi, että hänen olisi palattava kellariin vielä kerran. Beli palasi huoneeseensa ja löysi kännykkänsä sängynviereiseltä yöpöydältä. Kello näytti puolta neljää aamuyöstä. Häntä ei nukuttanut enää laisinkaan, vaan hän käveli kevyin askelin vaatehuoneelleen ja valitsi ylleen lämpimän pitkähihaisen ja joustavat jazzhousut. Hyllyjen alta hän löysi vanhat aerobickenkänsä ja vanhat ratsastushanskat.
Portaat narahtelivat hiljaa tytön laskeutuessa alakertaan. Belinda pysähtyi kerran toisessa kerroksessa varmistaakseen, ettei kukaan herännyt. Hänen onnekseen Olli kuorsasi kilpaa sisarensa Tiian kanssa ja kummankin öiset ääntelyt peittivät alleen äänet Anun huoneesta. Hetken Belindaa vihlaisi sydämestä kun tyttö oli menettänyt äitinsä rattijuopon takia, mutta sitten Beli terästäytyi ja hiipi eteisaulaan etsimään taskulamppua. Hän veti auki muutaman laatikon, kunnes löysi kynämäisen pienen valon. Se oli erilainen kuin unessa, mutta tätä Belinda voisi pitää vaikka hampaidensa välissä jos tarvitsisi. Hän varmisti kertaalleen, että kaikki nukkuivat ennen kuin tyttö tiirikoi auki kellariin johtavan oven. Hän suuntasi taskulamppunsa alas vieviin portaisiin ja huomasi ettei kukaan ollut käynyt siellä hänen, Nikon, Hannan ja Aleksin jälkeen. Portaissa näkyi heikot kengänjäljet, mutta uusi pöly oli ehtinyt haalistamaan niitä. Ovi paukahti hiljaa kiinni ja Belinda lähti laskeutumaan portaita alas. Välillä hän otti tukea kivisestä seinästä ja tunsi hanskansakin läpi huokuvan kylmyyden ja kosteuden. Ainakaan kellarissa ei olisi hämähäkkejä, ei näin kylmällä ilmalla.
Belinda pystyi juoksemaan pieniä pätkiä käytävää pitkin. Hänestä tuntui kuin hän todella olisikin ollut kellarissa hetki sitten. Askelten äänet kaikuivat tyhjällä käytävällä ja moninkertaistuivat kimmotessaan seinistä takaisin.
Tytön mieleen palautui utuinen kuva taulusta, jossa oli etualalla hautakivi ja taustalla kotikartano. Jollain tapaa hän yhdisti taulun Vanessaan. Hän oli vähällä kaatua saapuessaan viimeiseen huoneeseen. Taulut olivat edelleen yhdessä kasassa viereisessä nurkassa ja Belinda suuntasi valon sinne. Pölyhiukkaset leijailivat ilmassa, kun Beli nosti likaisen lakanan taulujen päältä. Hänen ei tarvinnut kauaa etsiä taulua, joka nojasi seinää vasten muiden taulujen päällä. Olivatko nuoret jättäneet taulun seinää vasten? Hän sysäsi ajatuksensa sivummalle ja keskittyi katsomaan taulua. Maali oli ajan myötä lohkeillut kuivuessaan, jonka vuoksi hautakiven tekstistä ei saanut selvää. Belinda asetti maalauksen takaisin paikoilleen, vilkaisi nopeasti kattoluukkua josta pääsi talliin, mutta päätti kuitenkin palata takaisin sisätiloihin. Jokin oli vinossa, mutta Belinda ei tiennyt kuinka se oli mahdollista.

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   28.2.09 17:55:01

Mun puolesta saa sitten ihan vapaasti laittaa vaikka koko tarinan tänään :')

Lähettäjä: poison 
Päivämäärä:   28.2.09 18:10:01

Jatkelehan kunhan ehdit:)

Lähettäjä: jenny 
Päivämäärä:   28.2.09 21:34:15

Jänskään kohtaan jäi :)
Mua jäi nakertamaan, että oliko se Vanessan kaulakoru jokin "yliluonnollinen" juttu, kun se meni lämpenemään sen taulun läheisyydessä? Kun tyypit ei edes ihmetelleet vaikka koru poltti jäljet ihoon..?

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   28.2.09 23:27:43

Huomenna Karo, huomenna on jatkon paikka. Kisojen jälkeen tuun kattomaan ja toivon sitä jatkoa (ellet joutunut synnytyssairaalaan) :'')

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   1.3.09 15:37:53

YHYY. Nyt mua itkettää :''(

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   1.3.09 15:58:25

Noh noh, ollaan täs sentään hereillä (just syötiin aamupala) :D
Pitää vaan ensin siivoilla hieman ennen kuin jumittaa koneelle :)

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   1.3.09 19:58:33

Kolmas maailmansota

Belinda oli koko yön yrittänyt kirjoittaa isolle paperiarkille tietojansa ja saada jonkinlaista aikajanaa aikaiseksi. Sen hän kuitenkin oli selvittänyt, että Vanessa oli Wilhelmiinan isoäiti. Vanessa oli kuollut vuonna 1707 kesällä ja Wilhelmiina oli kadonnut 1756-vuoden aikana. Belindaa hämäsi, että yksi ullakolta löydetyistä kirjeistä oli Wilhelmiinan, mutta päiväys oli merkattu vuodelle 1790. Belinda oli tuijotellut valkoista paperia pitkään ja hän erotti näkökentässään pieniä, värikkäitä palloja jotka liukuivat paperin ohitse ja palasivat hetken kuluttua uudelleen.
Haukotellen hän kävi viileässä suihkussa ja asteli alakertaan. Kello näytti lähemmäs puolta kahdeksaa aamulla, eikä kukaan ollut hereillä. Se oli omituista, sillä Laurin ja Belin äidin oli ehdittävä töihin, Tiian ja Ollin kouluun. Belinda hymähti hiljaa ja keitti parhaansa mukaan hyvää kahvia. Hän ei ymmärtänyt miksi kahvi oli aina pahaa, vaikka sen tekeminen oli yksinkertaista. Oliko jippona kaataa vesi tietyllä tavalla keittimeen vai pitikö hänen lausua jokin loitsu puruja mitatessa? Joka tapauksessa kahvi oli hirvittävää, suorastaan tönkköä tervaa, mutta Beli joi litkunsa tottuneesti.
Belinda odotteli puolituntia, kunnes sai tarpeekseen ja nousi portaat mahdollisimman äänekkäästi ylös. Jokainen raskas askel tömähti portaaseen, jotka vain narahtelivat hänen nousunsa myötä. Hän ohitti nuorten huoneet, avasi käytävän päässä olevan oven ja pääsi toiseen siipeen. Belinda koputti muutaman kerran valkoiseen oveen, kunnes sen takaa alkoi kuulua unisia heräämisenääniä.
- Onko jokin hätänä? Belindan äidin ääni kuulosti yllättyneeltä.
- Ei kai, kello on vain kahdeksan, Belinda vastasi.
- Kahdeksan! Marja kuulosti olevan täysin hereillä.
Belinda säikähti hypäten askeleen taaksepäin kun makuuhuoneesta kuului tömähdys ja ovi avautui. Lauri makasi lattialla pidellen päätään ja Belin äiti kiiruhti aamutakki yllään tytön ohitse.
Belinda katsoi parhaakseen siirtyä toisaalle, sillä hän olisi vain jaloissa kun Lauri ja Marja kiirehtivät töihin.
- Se perkule on sammunut, Lauri raahasi kädessään herätyskelloa, jonka johto tuli muutaman metrin perässä.
- Nyt ei ole aikaa. Ylös! Marja riuhtoi Tiian ja Ollin huoneiden ovet auki.
Belindaa nauratti hieman kun Olli lähes konttasi ulos huoneestaan housut nilkoissa ja hiukset täysin sekaisin. Tiia puolestaan näytti hapanta naamaa, mikä ei enää ihmetyttänyt Beliä. Tiia vain sattui olemaan yksi ärsyttävimmistä ja itsekeskeisimmistä kakaroista. Anu sai jatkaa uniansa rauhassa, tyttö aloittaisi koulunsa vasta seuraavan jakson alussa ja saisi siihen asti kerätä voimia jatkaakseen omaa elämäänsä.
- Sähköt on menneet yöllä, Lauri huudahti voitonriemuinen ilme kasvoillaan.
- Sekö on hyvä juttu? Marja kysyi äksysti.
- No ei, Lauri näytti masentuvan hetkessä.
- Vaatteet päälle, Marja hätisti miehensä pukeutumaan ja patisti Tiiaa ja Ollia ottamaan mukaansa jonkin hedelmän koulumatkalle.
- Ja eikä sitten lintsata! Marja puheli nuorille touhutessaan.
Belinda oli istunut portaiden keskivaiheille, josta oli hyvä paikka seurata tapahtumia. Hänen äitinsä ravasi edestakaisin toista kerrosta. Välillä hänen hiuksissaan roikkui kampa, jossain vaiheessa nainen oli saanut ylleen tyylikkään liituraitajakun ja lopulta hänen äitinsä sohi huulipunaa huulilleen.
- Vauhtia! Marja ehti komentaa kun Olli oli jäänyt istumaan keittiöön.
- Entä se hevonen? Tiia kurkisti keittiöstä portaille.
- Mikä hevonen? Ei nyt, Marja ärähti etsiessään käsilaukkuaan.
- Se kimo. Evekin sanoi sitä hienoksi, Tiia jankutti.
- Tyytyisit käymään tunneilla, Belinda kommentoi väliin.
- Kävisit itse! Minäkin haluan ratsastaa silloin kuin huvittaa ja mennä maastoon! Tiia kiljaisi.
- Niin ja hoitaa hevosen päivittäin? Harjata, huoltaa varusteet, siivota karsinan ja muutenkin olla tallilla vaikka olisit kuumeessa ja ulkona olisi järjetön pakkanen? Belinda luetteli.
- Menen nyt! Marja huikkasi tytöille ja siirtyi ulos ovesta.
- Ei ne kaikki ole päivittäisiä juttuja, Tiia puolustautui.
- Ei ole ei, mutta aina sitä löytää jotain mitä pitää tehdä. Entäs sitten kun hevonen on huonolla tuulella useamman päivän? Se tarvitsee siltikin liikuntaa vaikka lentäisit selästä niin, että ojanpohjia kaivelevat amerikkalaiset seismologit havaitsevat tippumisesi! Belin ääni nousi hivenen.
Olli tyrskähti keittiössä ja piteli kättä suunsa edessä. Tiia vilkaisi veljeään varoittavasti, jotta tämä tietäisi pitää suunsa kiinni.
- Ja neiti täydellinen ei tipu koskaan? Tiia lässytti.
- Tipun, Pitikö Belindan alkaa nyt selittämään omista tippumisistaan Tiialle, jotta tämä suostuisi edes harkitsemaan minkä hevosen laittaisi?
- Niin kyllä tiputkin! Tiia kiljahti yllättäen ja ryntäsi portaille.
Tytön sormet takertuivat Belindan hiuksiin ja Beli tunsi kuinka hänen tasapainonsa petti portaalla. Hän tarttui toisella kädellä kaiteeseen ja yritti toisella kädellä töniä Tiia kauemmas. Tiia repi parhaansa mukaan Belindan hiuksia ja välillä tytön käteen jäikin pieni tuppo erinäisiä suortuvia. Tytöt siirtyivät porras kerrallaan alemmas ja Olli odotti eteisaulassa odottavasti.
- Päästä nyt @!#$ irti! Belinda huusi.
- Sä aina vaan auot päätäsi etkä ajattele! Tiia rääkäisi ja riuhtaisi koko painollaan Belindaa alemmas.
Belin jalat menivät alta ja kummatkin pyörähtivät neljä viimeistä porrasta yhtenä myttynä alas. Belinda tunsi vihlaisevan lyönnin poskessaan. Tiia istui nyt hänen vatsansa päällä ja huitoi kummallakin kädellä parhaansa mukaan avolyöntejä.
- Kakara! Belinda torjui Tiian huitaisuja.
- Itsekäs lehmä! Tiia painoi polvillaan Belindan kylkiä.
Tiia päästi muutaman kerran oudon kirahduksen ja latasi joka lyöntiyrityksen jälkeen enemmän voimaa lyönteihinsä. Olli ei ollut varma olisiko hänen pitänyt mennä väliin. Pahimmillaan hän olisi itse vain saanut mustan silmän ja silloin hän ei kehtaisi mennä kouluun. Kun Tiian käsi hakeutui Belin kaulan seutuville, tyttö sai tarpeekseen. Hän veti jalkansa nopeasti koukkuun ja nosti lantiotaan lattiasta irti. Tiia pyörähti kuperkeikalla hänen ylitsensä ja äänestä päätellen kolautti nilkkansa keittiönovenpieleen.
- Joko lopetat? Belinda haroi hiuksiaan pois kasvoiltaan. Päänahka tuntui aralta.
- Senkin… Tiia sihahti.
- Menkäähän nyt kouluun, Lauri hoputti eikä tosiaan näyttänyt tietävän mitä eteisessä oli juuri tapahtunut.
Belinda olisi mielellään virnistänyt Tiialle, mutta jätti ilveilynsä sikseen, sillä se olisi saattanut vain yllyttää Tiiaa toistamaan temppunsa.
Ulko-ovi pamahti kiinni ja Belinda jäi yksin eteiseen. Missä hänen äitinsä oli? Ja oliko Anu herännyt tyttöjen tappeluun?
Anu kuulosti kuitenkin kuorsaavan hiljaa ja kellon näyttäessä lähemmäs kymmentä, Beli tiesi äitinsä lähteneen jossain vaiheessa. Hän maistoi verenmaun suussaan ja näki eteisen peilistä, että hänen alahuulensa oli haljennut. Kylkeen ei onneksi sattunut pahemmin, Tiian polvi oli ollut joitain senttejä liian alhaalla luodin aiheuttamasta haavasta.
Silmiään pyöräyttäen Belinda huuhtoi suunsa kylmällä vedellä ja siistiytyi. Hän toivoi piristyvänsä tallilla. Siellä ei ainakaan kukaan käynyt suoraan käsiksi häneen.

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   1.3.09 20:04:03

Hetkellinen rauha

Belinda unohti riitansa Tiian kanssa kävellessään tallille. Idea oli ollut muutoin hyvä, mutta hänen kenkänsä kastuivat auttamattomasti jo ensimmäisillä askeleilla. Ilma tuntui lauhtuvan entisestään ja Belinda saattoi kuvitella mielessään kuraiset lätäköt teillä. Hän epäröi hetken oikaista puiston kautta, mutta päätti kuitenkin kahlata sohjoisen hangen läpi.
Tallipihalle päästyään Belindan housujenlahkeet olivat polvia myöten kastuneet ja kenkien kuivaamiseen menisi ainakin päivä. Hevoset olivat jo tarhoissa, osa tuijotti tielle tulijaa seuraten ja loput olivat jakautuneet pieniksi ryhmiksi heinäkasojen luo.
- Kirppu, Belinda hymyili rapsuttaessaan Tarmon kaulaa. Ruuna venytti kaulaansa pitkäksi ja sulki silmänsä.
Belinda raaputti hevosen kaulaa aikansa, kunnes vierelle löntysti laiskoin askelin tummanpunaruunikko Krimi. Poni tökki turvallaan muutaman kerran Belindan käsivartta ja napautti lopulta hampaitaan yhteen, joko vaatien itselleen huomiota tai hätistämään Tarmon ja Belindan toisaalle.
- Se on ollut tuollainen koko päivän, Eveliina sanoi synkkänä toisesta tarhasta.
- Onko se kipeä? Belinda vilkaisi Eveliinaa, joka naputteli parhaansa mukaan jäätynyttä vettä juoma-astiasta.
- Tiedä siitä. Ankku katsoo sitä päivän aikana, Eveliina kohautti olkiaan ja kumosi ämpärin ylösalaisin. Kuului pientä ratinaa ja raskas jäärengas valahti lumelle.
Beli jätti Tarmon rauhaan kun Kriminaali tömisteli jalkojaan ja luimisteli Belindalle. Tyttö kääntyi tallia kohden. Talven aikana punainen maali oli rapistunut heinäladon puolella ja tallin tiiliskivistä kasattuihin seiniin oli muodostunut valkoinen, lumen ja jään sekainen kerros. Vaikka pääovi oli auki, talli oli silti kodikkaan lämmin ja tallintuoksuun sekoittui uuden nahan haju.
- Moi! Belinda hymyili kurkistaessaan satulahuoneeseen. Niko puhdisti parhaillaan kahta satulaa, jotka oli asetettu vierekkäisille pukeille.
- Hienoa, lisää työvoimaa, Niko naurahti ja heitti kostean sienen Belille.
- Mitäs tämä nyt on? Olen vain asiakas tällä tallilla, Belinda muistutti, mutta siirtyi toisen satulan luo ja aloitti lian irrottamisen nahasta.
- Tuolla on sitten rasvaa, Niko osoitti tytön taakse hyllylle, jonne oli kasattu monenmoisia nahanhoitoon tarkoitettuja tarvikkeita.
- Meinaatko, että rasvaan istuinosankin oikein kunnolla ja ratsastaja tippuu jo sen takia että satula on liukas? Belinda virnisti.
- Siitä vain, saavatpahan harjoitella tasapainoa, Niko naurahti.
Belinda huolsi satulan parhaansa mukaan ja lopulta se näytti lähes uudelta.
- Tämä vastinhihna alkaa olla jo elämänsä elänyt, Belinda käänteli kädessään kolmatta satulavyön vastinhihnaa.
- Katkaise se poikki niin kukaan ei käytä sitä, Niko löysi ensihätään kuluneet sakset.
- Hihna vai mun sormi? Belinda epäröi saksien huonoa kuntoa.
- Hihna mieluummin. Annas tänne, Niko otti sakset takaisin tytöltä ja nitkutti niitä aikansa nahkaa vasten, kunnes se antoi periksi ja pojan käteen jäi repaleinen hihna.
- Hmm, mun satulaan et ainakaan koske, Belinda tuumi.
- Tuskin ehtisin kun hankit jo uuden, Niko tiesi kyllä, ettei Belinda kauaa pitäisi rikkinäistä tai turhan kulunutta satulaa käytössään.
- Oletko tapellut? Niko jäi tuijottamaan Beliä, joka oli noussut taloustikkaille nostaakseen satulan telineeseen.
- Tiia kävi päälle, Belinda tunsi vihan kuohahtavan kehonsa läpi ajatellessaan Tiian käytöstä.
- Ja löi sua? Niko ihmetteli.
- Juu, saa kyllä takaisin jos vielä toistaa sen, Belinda lupasi ja koetti sormellaan huultaan. Se oli turvonnut ja arka.
- Allunkin kanssa riideltiin pieninä. Äiti erotti meidät eri huoneisiin nurkkaan mököttämään ja unohti meidät sitten sinne, Niko kertoi.
- Unohti? Beli laskeutui tikkailta alas. Satula näytti jääneen hieman vinoon telineessään.
- Juoppo mikä juoppo. Kyllä se meidät ruokki ja vaatetutti, hankki koulutarvikkeet ja muuta, mutta siihen se sitten jäi, Niko muisti katkerat kerrat kun koululla oli ollut vanhempienkokous tai jokin juhla, eikä hänen äitinsä ollut vaivautunut menemään paikanpäälle.
- Entä teidän isä? Belinda muistutti.
- No sitä nyt ei ainakaan olisi kehdannut pyytää minnekään. Mokoma kätki kumisaappaansa varteen aina jonkin pienen teräaseen ja toiseen sitten viinapullon, Niko näytti kiusaantuneelta puhuessaan vanhemmistaan.
- Harmi. Mä en edes tiedä missä mun isä menee ja mitä se tekee nykyään, Beli muistutti Nikoa, ettei hänenkään perhe-elämänsä ollut mitään ruusuilla tanssimista enää.
- Voi meitä hylättyjä, Niko hymyili yllättäen.
Belinda kävi lyhyellä juoksulenkillä ennen ratsastusta. Hänen kengät ja housut olivat jo valmiiksi märät, joten ei ollut väliä juoksiko hän suoraan lätäkön ylitse vai kiersikö sen. Beliä harmitti hieman, ettei hän voinut täysillä panostaa lenkkeilyyn vielä. Lääkäri oli käskenyt aloittaa varovasti, mutta tytön pää olisi kiihdyttänyt rauhallisen hölkän mieluummin nopeaksi juoksuksi.
Tallilla tyttö jätti märät vaatteensa kuivumaan pukuhuoneeseen ja puki ylleen Coretex-tuulipuvun tilalle.
- Tuollako meinaat ratsastaa? Eveliina nyrpisti nenäänsä.
- Ei vaatteilla ratsasteta, Belinda vastasi.
- Joo, mutta mukavuus on otettava huomioon. Kunnolliset housut joustaa, ei jää saumoja hiertämään, kengissä tulisi olla kannat… Eveliina aloitti saarnansa.
- Nämä joustaa juuri sen verran, että pääsen selkään. Kannoilla ei ole väliä kun menen ilman jalustimia, Belinda ärtyi hieman. Mitä se kenellekään kuului ratsastiko hän alasti vai astronautinpuvussa?

Belinda ratsasti vajaan tunnin suhteellisen kevyesti vaatimatta hevoselta mitään kummempaa. Amanda olisi takuulla saanut sydänkohtauksen tytön tavasta ratsastaa. Hevonen sai kulkea selkä pitkänä, ratsastaja löhösi satulassa pahemmin kuin perunasäkki, eikä ohjastuntumasta ollut tietoakaan.
Dreamyssä ei ollut paljoa huoltamista kevyen ratsastuksen jälkeen ja kun tuntilaisia ei vielä näkynyt, Belinda istahti toimiston tietokoneelle ja kirjautui Messengeriinsä. Kokemus oli ahdistava kun täysin vieraat halusivat jutella hänelle ja tuntuivat tietävän tytöstä pelottavan paljon.

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   1.3.09 20:29:44

Hullu toi Tiia O_o

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   1.3.09 20:39:15

jenny, aikanaan tulee selitystä tuohonkin :)
Figaron_haamu, olkaamme tyytyväisiä että Tiia on vain mielikuvitushahmo, vaikka kukin hahmo on saanut vaikutteita tuntemistani ihmisistä... :D

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   2.3.09 16:00:49

Ihan näin muuten vaan
http://www.garnstudio.com/lang/fi/category_oversikt.php?side=1&fra=0&kat=Baby

Aivan ihania ideoita! :D

Koitan iltasella saada jatkoa taas lisää, nyt innostaa pyöritellä puikkoja ja tuhlata lankaa... :)

Lähettäjä: poison 
Päivämäärä:   2.3.09 16:08:27

^uih! niin onki! pitää hommata vauva ;`D

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   2.3.09 16:19:50

Njäh, tajusin että teillä n jo ilta menos... ja jos alan käsitöitä tekeen, aika kuluu huomaamatta :)

poison, ei sitä vauvaa oo pakko hankkia, suurennat "hieman" ohjeita niin menee jo ittensä päälle tai sitten jonkun tuttavan muksulle (tai teet valtavan varaston vauvankamppeita, laitat kuvat nettiin ja myyt mukavaan hintaan) ;)
Meinaan siskolle tehdä 50-luvun kaulaliinan, saas nähdä kui onnistuu :)

-----------------------------------------------

Puhelu

Illan aikana Belinda pyöri tallilla suotta. Hänellä ei ollut lainkaan tekemistä, kunnes kännykkä värähti muutaman kerran taskussa ja päästi ilmoille korviavihlovan kirkaisun.
- Belinda, tyttö vastasi ja siirtyi sivummalle muun hälinän keskeltä.
Soittaja oli Alice. Belinda yllättyi suuresti kun ranskalaisesta rouvasta ei ollut kuulunut mitään hetkeen. Nyt vanha nainen kuitenkin soitti suoraan hänelle ja kuulosti entistäkin väsyneemmältä. Alicen uutiset eivät olleet kovin miellyttäviä. Hänen tallimestarinsa oli saanut sairaskohtauksen ja tallia ja hevosia yritti hoitaa Alicen apulainen Tino, joka ei harmillisesti ollut oikein hevosmiehiä. Aivan kuin ongelmia ei olisi ollut tarpeeksi, Lucifer, kookas täysverinen ori oli tehnyt kaikkensa rikkoakseen tarhat ja itse tallin. Alice ehti samaan hengenvetoon kertomaan, että Rico ja Kiara olivat edelleen karkuteillä, mukanaan tulisijan alta löytynyt salaperäinen aarre. Belinda tuntui kuin hän olisi elänyt koko loman Ranskassa uudestaan muutamassa minuutissa ja tyttö jäi tahtomattaan miettimään, mitä Rico oli vienyt sisäkkönsä kanssa takan alta. Oliko kyseessä jokin vanha kirja vai mikä muu saattoi olla niin arvokasta, että täytyi ampua nuoria, pahoinpidellä Aleksia ja karata epämääräisen synkkään metsään pieni käärö kainalossa? Päätyisikö löytö joku päivä antiikkimarkkinoille ja jokin museo ostaisi sen itselleen, jotta Rico ja Kiara voisivat viettää lähes huoletonta elämää jossain Filippiinien syrjäisellä saarella?
Alice herätti kuitenkin Belindan ajatuksistaan ehdottamalla, että tyttö ottaisi hoitoonsa Luciferin. Alice oli valmis maksamaan hevosen ylläpidon ja pientä palkkiotakin vaivannäöstä, mutta Belinda ei voinut suostua. Toinen Dreamyn kaltainen kaheli ratsastuskoululla voisi olla liikaa niin Annelille kuin Nikollekin, joka saisi päivittäin korjata joko karsinanseiniä tai tarhanaitaa. Beli ei ollut varma, oliko infontäyteinen puhelu vai Messenger-kokemus ahdistavampi, Alice joka tapauksessa pisti paremmaksi kertomalla, että oli lähettänyt oletetun Vanessan luut tutkittavaksi. Oliko nainen innoissaan saadessaan juttuseuraa, vai kaipasiko tämä apua vaikkei kehdannutkaan suoraan pyytää? Belindan kasvoille nousi pieni hymy kun puhelu loppui. Alice oli kuulostanut helpottuneelta purettuaan mieltään painaneet asiat, vaikka ei saanutkaan Luciferia Belindan hoitoon.
- Kuka sulle soitti? Niko uteli huomattuaan Belindan poissaolevan katseen.
- Alice, ne luut on viety tutkittavaksi, Belindan päässä pyöri satoja kysymyksiä ja kaikki tuntui entistä sekavammalta. Mutta olivatko asiat sittenkään niin monimutkaisia?
- Kai kerroit terveisiä? Niko hymyili ja kosketti tytön viileää kättä.
- Ai, en, Belinda vastasi anteeksipyytävä ilme kasvoillaan.
- No ensikerralla sitten? Nikon käsi tuntui lämpimältä ja suorastaan sulatti Belindan siihen paikkaan. Hän ei ollut tajunnutkaan kuinka kylmä tallissa oli.
- Tietenkin, Beli antoi pikaisen suukon pojan huulille, laittoi kännykän taskuunsa ja vilkuili ympärilleen ihmetellen mitä oli tekemässä ennen puhelua.
Niko olisi mielellään tullut illalla käymään Belindan kotona, mutta tyttö kielsi. Hänellä oli tekemistä, jonka hän halusi välttämättä tehdä yksin. Hänen täytyisi vilkaista kellarin taulua uudelleen, hänen olisi käytävä palaneessa tallissa.
Belinda istui satulahuoneen kynnyksellä ja katseli kuinka nuoret tytöt valuivat pikkuhiljaa tallille, yhtä innokkaina kuin aina ennenkin. Muutamat olivat keventäneet vaatetustaan enemmänkin, toppavaatteet olivat vaihtuneet tuulipukuun, lämpimät tallikengät olivat ohuet ratsastuskengät, eikä pipoista ja lapasista ollut enää tietoakaan.
- Haluaisin mennä Carilla, eräs vaaleahiuksinen tyttö höpötti innokkaasti kavereilleen.
- Se on niin iso, pidän enemmän Drakusta, hieman pidempi tyttö vastasi.
- Se aiheuttaa vain ongelmia tunneilla, Carin ihailija närkästyi.
Belindaa hymyilytti tyttöjen kinastelu tallin mieluisimmasta ratsusta. Jos he etsisivät haastavinta, lähes jokainen varmaan valitsisi Dreamyn, tamma kun jaksoi koetella uutta ratsastajaa riepottelemalla sitä pitkin maneesia, kenttää tai maastoja. Hanna oli selvinnyt tulikokeesta kuin ihmeenkaupalla ehjin nahoin, Belindakin oli rikkonut luunsa hevosta hoitaessaan. Belinda kulutti aikaansa hetken rapsuttelemalla Vaavi-lammasta, jonka pikkuinen häntä heilui puolelta toiselle kuin iloisella koiralla.
- Höperö olet! Belinda nauroi lampaalle, joka yritti saada tytön takinlievettä hampaidensa väliin.
- Ja sinunkin villat keritään piakkoin, reppana.
Vaavi näytti ylilihoneelta syöttöporsaalta paksun villakerroksensa kera. Kesällä se muistuttaisi taas karitsaa kun se kerittäisiin ja villat annettaisiin Annelin sukulaiselle, joka rakasti tehdä käsitöitä itse alusta asti valmistaen itse langankin.
- Ei niin suurta muutosta voi tehdä hetkessä, Nikon äimistynyt ääni kantautui toimistolta.
- Pakko voida, rahat ei riitä, Anneli parahti. Belinda terästi hieman kuuloansa, vaikka tiesi ettei salakuuntelu ollut suotavaa.
- Tänne on saatava enemmän yksityisiä hevosia, ehkä muutama tuntipolle olisi parempi laittaa vuokralle hetkeksi, lisää hevosia, lisää tunteja, Anneli luetteli.
- Onko tuolle sitten kysyntää? Niko kysyi epäilevästi.
- On on, nytkin kaikki tunnit ovat täynnä ja tallissa on liikaa tyhjiä karsinapaikkoja, Anneli mutisi epäselvästi.
Belinda oli kuullut ennenkin saman keskustelun. Anneli halusi laajentaa toimintaa entisestään ja Beli oli varma, että talli olisi joku päivä suurempi kuin Ypäjän alueelle keskittynyt hevostoimintakeskus. Vaavi nappasi viimein takinhelmasta kiinni ja kiskoi nyt voimiensa takaa Belindaa karsinaa ympäri. Lammas näytti huvittavalta kun se välillä ravisteli päätään repiessään takkia, välillä sen takapuoli tömähti seinään kun se ei katsonut minne peruutteli.
- Nyt irti, Belinda pysähtyi ja painoi sormiaan kevyesti lampaan alaleukaan. Eläin avasi nopeasti suunsa ja näytti harmistuneelta kun leikki oli loppunut kesken.

Loppukevätkö?

Belinda päästi lampaan ulos karsinasta ja se seurasi tyttöä yhtä uskollisesti kuin hyvin koulutettu koira.
- Onko hölmöä jos Vaaville hankkisi jonkin kaverin? Belinda astui toimiston puolelle ja Vaavi köpötteli perässä.
- Ai toinen lammas? Anneli katsoi ihmeissään. Vaavi kiersi toimiston nopeasti ja päätyi lopulta työpöydän taakse ihmettelemään tietokoneen johtoja.
- Miksei? Dreamystä ei ole sille tarpeeksi seuraa, se tylsistyy nykyisessä tilassaan, Belinda sanoi.
- No ei tuo kyllä paljoa syö ja hoitokin on helppoa, Anneli katsoi arvioivasti lammasta, joka maisteli naisen kengänkärkiä epäilevästi.
- Ja karsinassa on varmasti tilaa kahdelle, Belinda innostui. Vaavi kolautti päänsä pöydänreunaan kuullessaan tytön hihkaisun.
- Se on totta, jos löydät jostain sopivan ja terveen yksilön, niin siitä vain, Anneli silitti lampaan päätä.
- Mutta tietyin ehdoin, Anneli vakavoitui yllättäen.
- Niin? Belinda oli valmis mihin vain saadakseen Vaaville lajitoverin kaveriksi.
- Talli maalataan kesällä uudelleen, kevään aikana pidetään parit kisat, on leirejä… Anneli luetteli vihjaavaan sävyyn.
- Sano jo, Belinda toivoi, ettei hänen tarvitsisi uhrata kaikkea vapaa-aikaansa maalaustelan kanssa heilumiseen.
- Hankit apulaisia, hoidat joitain käytännön asioita jotta kaikki sujuu hyvin ja tiedän kyllä että kisaat kesällä ahkerammin, Anneli myönsi jo tietävänsä, ettei Belin aika riittäisi aivan kaikkeen.
- Sopii. Vaavi, Beli taputti reittään ja hetken ihmeteltyään lammas palasi ovelle väistellen pöydänjalkoja ja roskakoria.
- Miten se hevoskerho? Anneli huusi tytön perään.
- Ei mitään tietoa, Belinda kohautti olkiaan harmistuneena.
- Jos saisit sille jonkin vetäjän? Anneli kysyi anovasti.
- Enköhän, Belinda hymyili, hän tiesi jo kuka suostuisi hommaan silmänräpäyksessä.

Niko vaikutti jokseenkin stressaantuneelta aloittaessaan päivän ensimmäistä tuntia. Kyseessä olivat vähänratsastaneet nuoret, jotka tarvitsivat vielä taluttajan avukseen, eikä Eveliinan asenne helpottanut työtä.
- Ai minä kiertäisin jotain maneesia kävellen? Even ilme oli kuin sitruunan nielleellä.
- Niin tai siivoat joka karsinan perusteellisesti, Niko esitti vaihtoehdon.
- Okei okei, mutta en ala juoksemaan minkään luuskan vierellä, Eveliina asetti ehtonsa.
Niko saattoi vain huokaista tytön jääräpäisyydelle. Kuinka Eveliinasta tulisi koskaan hyvää hevosenhoitajaa, jos tyttö nimitteli tallin ratsuja luuskiksi, eikä voinut missään nimessä juosta niiden rinnalla? Sen perusteella Eve tuskin päätyisi näyttelyihin esittelemään jotain uljasta valioyksilöä.
- Lähden kotiin, Belinda kävi ilmoittamassa Nikolle, joka opetti parhaillaan nuorelle tytölle hevosen satulointia.
- Soitatko illalla? Niko antoi satulavyön ja vastinhihnan tytölle, joka kiristi vyön ensimmäisille rei’ille.
- Jossain vaiheessa, Belinda kurkotti hieman ja antoi pehmeän suudelman pojalle.
Niko jatkoi työtään hymyillen ja Beli haki pukuhuoneen kaapistaan itselleen lämpimät vaatteet ylleen.
Ilma oli viilentynyt aamupäivästä ja vetiset lätäköt olivat saaneet päälleen ohuen jääkerroksen. Tie oli liukas ja Belinda kulki koko matkan sipsuttaen lyhyin askelin pientareita pitkin. Matkanvarrella hän ihasteli kuinka koivujen oksista roikkui kapeita jääpuikkoja, kuusien ja mäntyjen havujen päälle oli muodostunut harsomainen, valkeiden lumihiutaleiden huntu. Jostain metsästä kuului kalkatusta, joka muistutti erehdyttävästi metson ääntelyä. Belinda näki myös kuinka kaksi oravaa kiersivät männynrunkoa ympäri jahdaten toisiaan ja lopulta jostain lehahti yli kymmenen linnunparvi lentoon. Kuinka eläimet pärjäsivät talven yli? Pärjäisikö Belinda, jos hän nauttisi käpyjä, havuja, kaarnaa, sammalta ja kourallista lunta päivittäin?
Tytön posket punoittivat ja nenänpää oli samanlainen kuin linja-autoasemilla lojuvilla juopoilla. Beli nosti hieman kaulaliinansa reunaa peittääkseen kasvojaan ja huomasi, että olisi pian kotona. Kuinka nopeasti hän oli kävellyt? Vai oliko hän ollut niin ajatuksissaan ettei huomannut kuinka ylitti tien tai hyppäsi ojan yli? Hänen ajatuksensa harhailivat takaisin loppukevääseen. Tallilla pidettäisiin kilpailut, tallia huollettaisiin kesän aikana, tulisi taas leirejä, Dreamy saisi lisää kisakokemusta ja koulutusta, Belindakin oppisi hyvällä tuurilla jotain uutta. Kevät tunnettiin myös rakastavaisten ehkä parhaimpana vuodenaikana. Kehkeytyisikö hänen ja Nikon jutusta jotain vielä vakavampaa?

Lähettäjä: poison 
Päivämäärä:   2.3.09 16:51:29

Hyvä idea, mutta yhet villasukat ollu kolmisen kuukautta samassa asemassa (toinen tehty)... ;) eli pitäs ne saada valmiiks ennen, ku alottaa ton "sarjatuotannon" ;DDD

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   2.3.09 17:14:01

Joitain vuosia siten mulla meni kaks vuotta tehdä loppuun asti yksi lapanen... nyt taas innostuin ja tein yhdessä illassa lapasen koristeineen.

Ainoa vika ettei mun kärsivällisyys riitä koskaan tekemään paria niille, joten mulle kertyy aina toisinaan nippu vasemman käden lapasia (sukkia en ees yritä, riitti jo ne ala-asteen Aku Ankan räpylään menevät kanootit) x)

Liekö tämän takia mun on parempi tehdä pipoja, huiveja, paitoja ja muita parittomia juttuja :D

Lähettäjä: poison 
Päivämäärä:   2.3.09 19:04:20

Haha! Mulla ihan sama ongelma;) Sukat on oikeesti helpot tehdä! Kannataa vaan kaivaa se mummon sukakohje ja alkaa neuloa:)

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   2.3.09 21:32:08

Lissäää ;D Eli tässä tarinassa on velä neljäskin osa?

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   3.3.09 01:29:34

On joo neljäskin, yli puolet siitä on kirjoitettu, loput mun päässä ja paperila oottelemas.
Viideskin on jo mielessä... :D

Puolikas huivi valmiina... ja sormet ihan hyytelönä :)

Lähettäjä: hansa 
Päivämäärä:   3.3.09 01:33:33

laita mulle yks jatko vielä, jooookooo? ihana.

millonka sulla olikaan se laskettu aika? vauvat on ihan yli söpöjä, siskolla on nyt kohta jo puolivuotias. maailman kaunein nappisilmä (omistaa ruskeet silmät)

niin, jatkoa kiitos. :D

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   3.3.09 11:09:25

Tuon verta sain eilen tehtyä huivia
http://irc-galleria.net/view.php?nick=jas&image_id=99863242

ja urakka jatkuu (kun sormet vielä pelaa).

hansa, 10.3. mutta sattuneista syistä vauva saadaan viimeistään 6.3. :)

Laittelen jatkoa tässä päivän aikana.

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   3.3.09 11:47:11

Hui hitsi toi sun huivis on hieno O_O Mä en sais tollasta aikaan edes kymmenessä vuodessa ja mummun avituksella... :'')

Joo, ja en oo koulussa, kakka olo :'')

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   3.3.09 13:10:04

Jatkuu :))

Lähettäjä: beth 
Päivämäärä:   3.3.09 14:02:58

Koulusta käsin oli pakko tulla kattomaan jos jatkoa olis ilmestyny. :)
Onko tätä ennen ollut jotain tähän liittyvää tarinaa aiemmin, vai alkoiko tämä ihan alusta silloin 4 topiccia sitten? Aika moni tuntuu muistavan DFH:n.

Lähettäjä: poison 
Päivämäärä:   3.3.09 14:22:51

Ihana huivi! minä olen itse 6.3 syntynyt... Vauvahan tulee ihan pian:)<3

Lähettäjä: hansa 
Päivämäärä:   3.3.09 14:26:10

oih! maaliskuussa on kyllä kiva syntyä :P ite oon 18 päivä :)

Lähettäjä: poison 
Päivämäärä:   3.3.09 14:54:40

hansa < en tiennykkää :)

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   3.3.09 14:55:25

YÄÄÄH. Mä oo vast 2.11. :''<<

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   3.3.09 14:56:45

Onpas tullut kommenttia :)

beth, nämä tarinat ilmestyivät eka kerran 2006, sen jälkeen muutaman kerran olen käynyt laittamassa ekat osat uusiksi, liekö siksi porukka muistaa tarinan :)

heh, mä jo yritin aiemmin miehen kans lyödä vetoa et vauva syntyy helmikuussa, sunnuntaina oli pettymys ku hävisin vedon johon se ei ees suostunut :D

----------------------------------

Kiista Dreamystä

Kotona Belinda luuli jo hetken saavansa olla rauhassa, mutta hän erehtyi pahemman kerran. Hänen äitinsä istui keittiönpöydän äärellä Laurin ja Tiian kanssa. Jokainen näytti vakavalta, oliko kyse Anun äidin hautajaisista? Ne kun olisivat seuraavana aamuna.
- Belinda, tulisiko tänne hetkeksi juttelemaan? Marja kehotti rauhalliseen äänensävyyn.
Kylmät väreet kulkivat Belin selkää pitkin. Mitä hänen äidillään ja muilla oli mielessä? Belinda riisui kuitenkin kenkänsä ja jätti takkinsa naulakkoon. Parin hassun askeleen ottaminen tuntui mahdottomalta, istuminen tuolille tuntui kestävän ikuisuuden. Belindaa jännitti ja pelotti.
- Tiedät kai, että Tiia haluaa oman hevosen? Belin äiti aloitti.
- Tiedän, Belinda vilkaisi vieressään istuvaa Tiiaa.
- No meillä ei kuitenkaan ole varaa pitää kahta hevosta, Marja huokaisi hiljaa.
- Kuinka niin? Mähän se olen joka maksaa Dreamyn ylläpidon, Belinda vastasi ja näpräsi kynsiään pöydän alla.
- No ei sinulla kuitenkaan varat riitä, jos sattuu jotain. Jos tulee tarve johonkin vaativampaan ja kalliimpaan eläinlääketieteelliseen toimenpiteeseen, Marja vastasi ja oli siinä oikeassa.
- Niin? Mihin pyrit? Belinda kalpeni.
- Jos teillä olisi yhteinen hevonen, sinullakin jäisi aikaa muuhun, äiti jatkoi ja Lauri näytti siltä, ettei halunnut olla läsnä keskustelussa.
- Yhteinen? Ai että myisin Dreamyn? Belinda närkästyi.
- Ei vaan jos Dreamy olisi teidän kummankin. Säästäisit rahaakin, Marja ehdotti. Hän näytti rauhalliselta, mutta Belinda huomasi kyllä kuinka hänen äitinsä olemus oli jännittynyt mitä pidemmälle keskustelu eteni.
- Ai että tuo, TUO tulisi ja pilaisi hevoseni? Ei ikinä! Belinda korotti ääntään ja vilkaisi vihaisesti Tiiaa.
- Ajattele nyt järkevästi, Lauri sanoi hiljaa, mutta Belinda sivuutti miehen pyynnön. Hän ei haluaisi riidellä Laurin kanssa.
- Tajuaako teistä kukaan, että olen itse ollut kouluttamassa hevostani, koulutan sitä edelleen ja kilpailen sillä? Belinda puhui nopeammin kuin koskaan ennen.
- Voithan sinä niin tehdäkin, vaikka Tiia ratsastaisi ja hoitaisikin sitä välillä, Marja vastasi.
- Ehen, kaikki mitä ollaan saavutettu ja mitä tullaan vielä saavuttamaan, valuisi hukkaan kuin vesi jota yrität pitää kädessäsi! Belindan kasvot saivat hiljalleen värinsä takaisin.
- Kyllä minä osaan ratsastaa, Tiia puuttui keskusteluun.
- Osaat ja et. Haluan, että Dreamyn ja minun yhteistyö sujuu pelkän ajatuksenvoimalla. Haluan että pieni muutos istunnassa saa hevosen suorittamaan liikkeen puhtaasti, en kaipaa että joudun viuhtomaan ohjia joka ilmansuuntaan halutessani edes pohkeenväistöä! Beli yritti parhaansa mukaan pitää äänensä normaalina.
- En minä sitä pilaisi, Tiia puolustautui.
- Kyllä vaan. Turruttaisit sen kyljet naputtamalla pohkeillasi kuin ompelukone, kovettaisit suun nykimällä ohjista turhaan, saisit sen vain säikkymään esteitä lysähtäessäsi satulaan turhan kovaa! Belindan silmät leiskuivat tämän katsoessa Tiiaa tuimasti.
- Enpähän! Tiia parkaisi.
- Luuletko että pärjäisin sen kanssa vaikeimmissa luokissa jos hevonen karkaisi käsistä kesken radan muistaessaan sun mokat? Belinda puri hampaitaan yhteen.
- Ja sä muutenkin haukuit hetki sitten Dreamyn pelkäksi kehäraakiksi, Beli muistutti.
- Olin vihainen, Tiia vastasi.
- Ja purkaisit sitten kiukkusi Dreamyyn? Ei onnistu, ole vaikka ilman hevosta, mutta Dreamyyn et koske! Belinda ei enää huutanut, mutta puhui jäätävään sävyyn.
Lauri hivutti lähes huomaamattomasti tuoliaan taaksepäin kuin ollakseen valmis pakenemaan paikalta. Marja puolestaan kumartui pöydän ylle kuin esteeksi tyttöjen väliin.
- Tästä ei enää puhuta. Mulle on yksi ja sama saako Tiia omaa hevosta, mutta Dreamyn hoidan itse, Belinda sanoi lopulta ja nousi pöydästä.
Marja ei vaivautunut vastustamaan päätöstä. Hän oli tavallaan arvannutkin koko keskustelun päätyvän jokseenkin näin. Tosin hän oli odottanut pahempaa riitaa, mutta oli kuitenkin ylpeä tyttärestään. Belinda ei heitellyt tuoleja pitkin seiniä eikä tyhjentänyt ruokapöytää astioista.

Belinda juoksi portaat nopeasti ylös ja sulkeutui huoneeseensa. Cd-valikoimasta hän löysi vanhan levyn, johon oli poltettu aikoinaan rauhallisen siirappisia rakkauslauluja. Musiikin soidessa hiljaa tyttö riisui vaatteensa ja vaihtoi ylleen joustavammat, voidakseen venytellä ja rauhoittaa mielensä. Hän rakasti tunnetta kun lihakset saivat venyä yhden kappaleen ajan, kun kappale loppui, Belinda laittoi sen uudelleen venyttääkseen toisen puolen samaa lihasta yhtä kauan. Jalkojen venyttelyyn meni lähes puolituntia ja välillä Belindan oli tehtävä lihaskuntoa pitääkseen lihakset vetreinä. Hiljalleen hän jätti aiemman keskustelun omaan arvoonsa ja keskittyi miettimään tulevaa treeniohjelmaa. Hänen olisi käytävä enemmän maastossa, totutettava Dreamy erilaisiin esineisiin ja esteisiin. Hän starttaisi kevään ja kesän aikana useamman kenttäratsastuskilpailun. Ehkä hän joku päivä pääsisi Suomen parhaimpien ratsastajien eliittiin ahkeran harjoittelun avulla. Tyttö tiesi kuitenkin, että yhden kisahevosen omistaminen oli kompastuskivi. Hän tarvitsisi toisenkin varalle, jos Dreamylle tapahtuisi jotain. Toisen hevosen aika tulisi mahdollisen menestyksen myötä. Siitä Belinda oli varma.

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   3.3.09 14:58:20

Figaron_haamu, elä murehdi, mä oon 11.11. ja vetoan siihen että vanhana saan sitten kettuilla kavereille "mäpäs täytänkin vasta loppuvuodesta 76!" :D

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   3.3.09 15:06:42

Haa, aika hyvä pointti :D Mun luokalla on yks joka on syntyny vasta 27.12. :')

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   3.3.09 15:07:43

Kas näin pahimpaan tarinannälkään (jestas kait tuo tulee yhteen?) :)

---------------------------

Verinen lanka

Rauhoituttuaan Belinda tiesi sanoneensa aika pahasti Tiialle, ei tyttö välttämättä parin ratsastuksen jälkeen pilaisi Dreamyä, mutta ei Belinda halunnut ottaa riskiäkään, että heidän yhteistyölleen tulisi jonkinlainen särö. Hän voisi ehkä joskus mielellään opettaa Tiiaa ratsastamaan pehmeämmin ja joustavammin, mutta vasta kun tyttö osaisi käyttäytyä paremmin. Belinda ei pitänyt Tiian tavasta esittää asioitaan hyökkäämällä suoraan päälle.
Belin olo oli raukea rauhallisen venyttelyn jälkeen ja hän istui parhaillaan huoneensa ikkunan edessä. Syvennyksessä oli miellyttävä istua vilttiin kääriytyneenä ja katsella pihalle. Belinda muisti kuinka Niko oli ensimmäistä kertaa heillä käydessään kertonut naisesta, joka katseli ikkunasta aiheuttaen onnettomuuksia. Oliko hän nyt nainen, jonka katse aiheutti kuolonkolarin tai muun onnettomuuden?

Ilta tuntui tulevan entistä myöhemmin. Aurinko sinnitteli taivaanrannassa yli iltakuuden, kunnes tuli sininen hetki, jolloin maisema verhoutui sinertävän harson alle. Pienet lumikinokset erottuivat tummasta maasta hehkuessaan kuin valkoinen väri uv-valon loisteessa. Pihatiellä kimalteli jäätynyt pinta ja ikkunaruutujen reunoille ilmestyi valkea huurre. Belinda kosketti lasia sormellaan. Ikkunaan jäi pieni jälki ja tytön sormi tuntui jäätyvän. Oliko ulkona paljonkin pakkasta? Illan myötä alakerrasta oli kuulunut itkua ja huutoa, jonka Belinda arvasi johtuneen Tiian halusta saada oma hevonen. Beli oli kaivanut vaatehuoneestaan tumman jakkupuvun tätinsä hautajaisiin, mutta häntä epäilytti kehtaisiko hän vaihtaa hameen tummiin farkkuihin. Olisiko se jotenkin sopimaton asu kirkkoon? Ja missä vaiheessa Anu alkaisi puhumaan? Tyttö oli heidän talossaan, mutta sitä tuskin huomasi. Anu ei puhunut, oli vain huoneessaan ja ilmestyi alakertaan ruokailemaan kun muut olivat jo syöneet. Uskaltaisiko Belinda ehdottaa joku päivä serkulleen, että tämä tulisi hänen seurakseen tallille? Vai olivatko lapsuudenaikaiset riidat edelleen voimassa ja estivät heidän ystävystymisen? Belindan teki mieli soittaa Nikolle, mutta hän ei saanut mitään aikaiseksi. Hän vain odotti, että muut menisivät nukkumaan ja hän voisi palata kellariin. Olisiko siellä yhtä kylmä kuin ulkona? Ja entäpä talli? Belindaa etoi ajatus hevostenruhoista olkien seassa. Hetken mielijohteesta Belinda etsi puhelimensa lattialta ja painoi pikavalinnasta Nikon numeron.
- Niko.
- Belinda tässä, ehtisitkö tulemaan tänne illalla?
- Enköhän, mitä sulla on mielessä? pojan ääni kuulosti huvittuneelta.
- Ota vain lämpimät vaatteet, ei muuta. Pusuja, Belinda naurahti.
- Takaisin, Niko vastasi ja puhelu loppui.
Belinda saisi seuraa öiselle reissulleen, vaikka olikin aikonut tehdä sen yksin. Toisaalta Niko oli monet kerrat aikaisemminkin auttanut häntä, lohduttanut ja jopa pelastanut. Miksi Niko oli edes juossut hänen eteensä kun Rico oli osoitellut aseellaan häneen? Belinda tunsi olonsa hölmöksi kun hän hymyili yksinään syvennyksessä ja katseli taivaalle syttyviä tähtiä. Ilta alkoi viimein hämärtyä. Aurinko oli luovuttanut tällä kertaa, mutta huomenna se viipyisi taas hetken pidempään, kunnes se saisi yksin loistaa vuorokauden ympäri taivaanvaltiaana.

Yhdeksän aikoihin illalla Niko saapui heille. Marja näytti ilahtuneelta nähdessään nuoren miehen heidän ovellaan. Belindaa epäilytti jokseenkin hänen äitinsä taka-ajatukset, mistä sen tiesi vaikka hänen äitinsä kaavaili jo tulevia häitä ja haaveili lapsenlapsista?
- Menikö tunnit hyvin? Belinda kysyi ensimmäisenä kun Niko riisui takkinsa narikkaan.
- Meni ne, paitsi yksi tyttö tippui kolmesti harjoitusravin aikana, Niko naurahti.
- Haluatko jotain syötävää? Belinda arveli ettei poika ollut ehtinyt pitämään taukoja tuntien välissä.
- Jotain pientä ehkä, Niko kietoi kätensä vikkelästi Belin vyötärölle ja antoi tälle lempeän suudelman.
- Niin ruokaa vai jotain muuta? Belinda iski silmäänsä, mutta siirtyi keittiön puolelle.
- Jäätkö yöksi? Lauri ilmestyi keittiöön utelemaan.
Niko katsoi hämmentyneenä vuoroin Lauria ja Belindaa.
- Jää se jos haluaa, Belinda vastasi Nikon puolesta.
- Selvä, muista sitten ne hautajaiset, Lauri muistutti Belindaa.
- Huomennako ne on? Niko kysyi matalalla äänellä.
- Kyllä, harmillista, Lauri vastasi vaisusti.
- Leipää vai jotain muuta? Belinda tutki jääkaappia.
- Päätä sinä, Niko istui tottuneesti pöydän ääreen ja jäi odottamaan iltapalaansa.
Lopulta poika sai eteensä pari ruisleipää, joista ei paljoa näkynyt kun Belinda oli peittänyt ne kurkkuviipaleilla, juustolla, makkaralla, paprikalla ja salaatilla.
- Ai niin, Belinda nappasi voileipälautasen Nikon edestä ja lisäsi leiville vielä tomaattia.
- Söisit itsekin tällaisia leipiä niin kasvaisit, Niko virnisti.
- Syönhän minä, Belinda teki itselleen samanmoisen voileivän, vaikka jättikin makkaran välistä.
Nikon ihmeeksi tyttö söi leivän reunoineen kaikkineen ja jätti lautaselleen vain murusia. Nuoret joivat palanpainikkeeksi kupit teetä ja siirtyivät yläkertaan. Belinda selitti portaissa Nikolle kuinka Tiia oli vaatinut saada puolet Dreamystä itselleen.
- Se on liian vaikea Tiialle, Niko huomautti ensimmäisenä.
- Tiedän, ei se olisi jaksanut viikkoa kauempaa sen kanssa, Belinda myönsi.
Niko antoi Belindalle rentouttavan hartiahieronnan heidän odottaessaan muun talon hiljentyvän. Aika kului rattoisasti myös korttipelien parissa, kunnes kello lähestyi yhtätoista ja talossa kuului vain vaimea humina.
- Olisiko jo aika? Niko kysyi. Hän oli taas häviämässä pokerin Belindalle.
- Eiköhän, Belinda heitti korttinsa sängylle ja Nikoa nauratti kun poika huomasi, ettei Belindalla ollut ainuttakaan järkevää korttia pinossa.
- Sä olisit hävinnyt, Niko hymyili.
- Niin olisin, tai en jos olisin jatkanut entiseen malliin, Belinda puki ylleen lämpimän villapaidan.
- Entiseen malliin? Niko ihmetteli.
- Kun vaihdoin kortteja, laitoin ehkä pari pois ja otin viisi tilalle ja vaihtojakin tein ainakin yhden ylimääräisen, Belinda myönsi huijanneensa.
- Ketku! Niko naurahti, mutta keskittyi sitten pukemaan ylleen ulkovaatteita.
- Kengät vielä, Belinda oli muutoin valmis, hänen housujensa takataskusta pullottivat sormikkaat ja taskulamppu.
- Minne me mennään edes? Niko ei tiennyt mistään mitään.
- Kellariin ja talliin, Belinda kuiskasi avatessaan huoneensa oven.
- Mitä kautta? Niko uteli hiipiessään portaita alas.
- Eteisestä, seinän takana olevat tikkaat ovat liian lahot.
Beli tiesi, etteivät tikkaat kestäisi Nikon painoa, kun hänellä itselläänkin teki tiukkaa kulkea niitä pitkin katkomatta puolia.
Niko hämmästeli hieman Belindan ketterää kulkua kolean kellarin läpi. Oliko tyttö käynyt useamminkin kellarissa? Ja miksi?
- Tule jo, Belindan käheä ääni lävisti viileän ilman.
- Ei niin nopeasti, en ole hiiren kokoinen, Niko valitti ja yritti pitää päänsä alhaalla matalan katon vuoksi.
- Äh, Ranskassakin kuljit nopeammin, Belinda pysähtyi paikoilleen ja jäi katsomaan taakseen kun Niko yritti tavoittaa häntä.
- Mitä sä etsit täältä? Lisää rottienraatoja? Niko muisti kuinka perimmäisen huoneen kattoluukusta oli tippunut lukuisia raatoja lattialle.
- Muistat kai sen taulun, jonka tekstistä sai jokseenkin selvää? No nyt siitä ei saa, Belinda vastasi ja Niko sai hetken miettiä mistä tyttö puhui.
Hiljalleen pojan mieleen piirtyi kuva kartanosta, ja hautakivestä. Taulussa oli lukenut ”Maunu Kiehisen tytär Wilhelmiina”, kauniisti kirjoitettuna suoraan kiveen. Kuinka teksti olisi voinut muuttua epäselväksi niin lyhyessä ajassa?
Lopulta nuoret seisoivat taulupinon edessä. Belinda nosti pölyisen lakanan sivummalle ja selasi tauluja rivakkaan tahtiin.
- Mikä on? Niko hämmästyi Belin äkäisiä liikkeitä ja turhautunutta tuhinaa.
- Sitä ei ole täällä, Belinda vastasi tahtomattaankin vihaisesti.
- Ei ole? Siirryhän, Niko työnsi Belin sivummalle ja kävi itse taulut läpi.
Heidän etsimäänsä taulua ei tosiaan löytynyt koko huoneesta, eikä myöskään pienestä sivuhuoneesta, joka oli käytävän varrella portaiden lähellä.
- Joku on ollut täällä, Belinda totesi viileästi.
- Meinaatko? Niko ei olisi kaivannut enää yhtään enempää jännitystä.
- Tiedän sen, jätin sen taulun muiden päälle, Belinda vastasi.
He olivat kumpikin hetken hiljaa, he vain seisoivat keskellä pimeää huonetta taskulampun himmeän valon osuessa kiviseen seinään. Belindasta tuntui kuin hän olisi liukunut lähemmäs Nikoa, vaikka hän ei liikkunutkaan. Nikon vahva käsivarsi kiertyi tytön vyötärölle vetäen Beliä lähemmäs.
- Belinda, kai tiedät että olet mitä eriskummallisin nainen? Niko kuiskasi ja hymyili vienosti.
- Eriskummallinen? Beli häkeltyi hieman. Tarkoittiko Niko sanojansa hyvällä vai pahalla?
- Näen, että ajattelet ja suunnittelet kaikenaikaa jotain, mutta et juurikaan paljasta mitä, Niko kumartui hieman ja painoi huulensa Belindan otsalle.
- Eikö se olisi paremminkin salaperäinen? Belinda hymyili. Kohta, johon hän oli saanut lämmittävän suukon, viileni ja johti lopulta kylmyyttä hänen iholleen.
- Voi olla, mutta neiti ei ajattelekaan tavallisia asioita. Kuinka moni nuori miettii mitä tapahtui joskus 1700-luvulla eläneelle naiselle? Tai missä Ricon kaltainen vatipää menee? Niko valaisi omia ajatuksiaan.
- Jaa, no sitten. Pupu, Belinda unohti sillä hetkellä kaiken mitä hänen ympärillään oli.
Kaiken sen mitä hän oli halunnut selvittää. Sillä hetkellä huoneessa olivat vain hän ja Niko. Nuori mies, jonka vaaleat hiukset oli sidottu sinisellä hiuslenkillä takaraivolle, mies joka antoi helliä, kiusoittelevia suudelmia hänen huulilleen.
Jossain ajatusmaailman perukoilla Belinda tiesi, että hän oli löytänyt jotain ja hän tiesi jotain, mitä muut eivät. Hän saattaisi olla askeleen edellä muita, niitä muita jotka vierailivat heidän kellarissaan, varastelivat Alicen kotoa tavaroita ja juonivat toinen toistaan kierompia suunnitelmia.

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   3.3.09 15:15:11

Nyt raahaudun kauppaan hakemaan ittelleni syötävää :') Ja ihan vapaasti taas sitä jatkoa 8D

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   3.3.09 15:37:18

Nyt raahaudun oikeesti :') Miten tää koneella istuminen onki näin mukavaa?

Lähettäjä: hansa 
Päivämäärä:   3.3.09 15:57:47

oi ihanaa jatkoa.

poison// juu olen maaliskuun kala. :D

karoliina: sitten kun vauvasi syntyy (tyttö vai poika) sano sille ensimmäisenä että hansalta terkkuja. oon henkisesti mukana. oo, rakastan sun vauvaa jo nyt. <3

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   3.3.09 16:04:22

NYTnytnytnytnytnyytttt menen.

Lähettäjä: hansa 
Päivämäärä:   3.3.09 16:09:20

figaron_haamu: etkai ole koukussa nettiin? :DD

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   3.3.09 16:16:33

Hansa// Miten sä nyt sellasta kuvittelet :'')? Oon aika ylpee ittestäni, kävin just kaupassa :D Onneks on nii lyhyt matka sinne (asutaan kirjaimellisesti kaupan takana, joku 50m matka). Ku en ollu koulussa ni oon datannu koko päivän, ja ku kerran oon alottanu siin menee helposti koko päivä loppuun asti.

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   3.3.09 16:23:13

Ja saitte selvää :'')))

Lähettäjä: maximilian 
Päivämäärä:   3.3.09 16:38:14

Vauvelin sukupuolta ei vissiin tiedetä vielä? Onko hälle nimi jo tiedossa? :)

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   3.3.09 19:50:07

Pliiplöplööööö (olkoon vaikka piilo-up)

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   3.3.09 20:28:36

Hyyh. Joudun taas tiskaamaan :''<< Samperin tiskikone, pitiki hajota.

Lähettäjä: Heroine 
Päivämäärä:   3.3.09 21:27:54

Karoliina, rikoit mun kuvitelmat Nikosta! Oon luullut koko ajan että Nikolla on tumma, lyhyt tukka. :D

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   3.3.09 21:57:31

maximilian, vauva ei suostunut näyttämään kumpaa edustaa.. mut on tässä mietitty kumpaisellekin sukupuolelle nimiä :)

Heroine, voi ei :D No mut Tuukka on tummahiuksinen ;)

Laitan taas huomisella jatkoa, tän mahan kans ei oo enää mitn herkkua istua yhtikäs missään :)

Lähettäjä: Heroine 
Päivämäärä:   3.3.09 22:54:48

Äh, mielessä pyörii nyt koko ajan Niko blondina! :D Ei vaan passaa mun kuvitelmiin ollenkaan. :-D

Lähettäjä: hansa 
Päivämäärä:   3.3.09 23:35:17

niko on just herkku. :D vaikka oma kaljupää onkin tuolla sotimassa, niin kuolaan nikoa. :D

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   4.3.09 18:39:10

Vai että Nikon perään täällä kuolataan... :DD

------------

Epätietoisuutta

Belinda heräsi varhain aamulla yksin sängystään. Hän tiesi Nikon nukkuneen hänen vierellään aikansa, mutta poika oli ehtinyt lähtemään töihin. Belinda suoritti pikaiset venyttelyt viileällä lattialla, nappasi pyyhkeen kainaloonsa ja käveli suoraan suihkuun.
Hänen vatsaansa kouraisi ikävä tunne. Olivatko hän ja Niko yhdessä? Hän ei sanonut Nikoa poikakaverikseen, eikä Niko häntä tyttökaverikseen. Olivatko he vain hyviä ystäviä tietyin eduin? Belindan valtasi tunne, että hän menettäisi Nikon ja jäisi yksin riutumaan. Ajallaan hän tapaisi Nikon tallilla tai muualla uusi tyttö kainalossaan.
Belinda sulki suihkun ja kuivasi itsensä nopeasti. Alhaalla häntä vastassa oli ensimmäisenä Olli, jota tyttö tervehti asiallisesti, mutta Tiian tapaaminen ei mennyt yhtä hillitysti.
- Älä sano mitään, Belinda varoitti jo etukäteen paahtoleipää nakertavaa tyttöä.
- Ai sano mitä? Tiia lässytti ja irvisteli.
- Juuri tuota, Belinda vilkaisi sisarpuoltaan ja huomasi Ollin ottavan etäisyyttä tyttöihin.
- Missä Anu? Belinda suuntasi kysymyksensä Ollille.
- Nukkuu vielä, kai, Olli näytti uniselta, vaikka Anun äidin hautajaiset alkaisivat kolmen tunnin päästä.
- Ja Tiia, olisi melkein parempi jos et tulisi lainkaan hautajaisiin, Belinda katsoi pistävästi Tiiaa, joka haroi hapsottavaa hiuspehkoansa.
- Ja mähän tulen, Tiia irvisti vielä kerran ja selvitti pahimpia takkuja sormillaan.
Belinda vietti lähes tunnin peilin ääressä. Hän meikkasi, laittoi hiuksensa ja pukeutui huolellisesti. Lopputulos oli kaukana hänen perinteisestä ulkonäöstään. Hän oli huoliteltu ja tyylikäs, ei tietoakaan risaisista tallivaatteista, kurittomista hiuksista tai meikittömistä kasvoista. Hän oli päättänyt jättää farkut kaappiinsa ja oli pukenut ylleen polvien alapuolelle ulottuvan tumman hameen.
- Jopas, näytät aivan aikuiselta, Marja kommentoi tyttärensä ulkonäköä ja hymyili sen verran kuin pystyi.
- Kiitos vain, Belinda olisi mielellään sanaillut äitinsä kanssa enemmänkin, mutta ei kehdannut. Ei aamuna, jolloin hänen äitinsä sisko haudattaisiin.
Anu näytti kalpealta ja itkeneeltä istuessaan auton takapenkille. Belinda huokaisi kerran ja odotti kunnes Lauri ajoi autonsa pois pihasta ja katosi puiden taakse.
Beli ajoi hieman muita jäljessä ja sai pettymyksekseen etsiä parkkipaikan autolleen kirkon takaa. Väkeä oli tullut paljon ja tytön olo oli vaivaantunut. Mitä hän tekisi siellä? Istuisi ja kuuntelisi papin ja muutamien läheisten surkuttelua? Belinda tiesi olevansa tunteeton tohelo ja siltä hän myös näyttikin koko siunaustilaisuuden ajan. Tyttö yritti istua aloillaan, mutta huomaamattaan hän kiehnäsi penkillä, pyöritteli peukaloitaan ja antoi katseensa harhailla kirkon koristeelliseen kattoon. Lukuisat enkelit, auringon kultaamat pilvet, paimenpojat ja muut symbolit lähinnä ärsyttivät häntä. Lopulta hän kävi perheensä kanssa laskemassa arkun luo seppeleen ja hänen äitinsä luki nauhasta lyhyen runonpätkän. Kauanko hänen pitäisi vielä olla kirkossa?
Lähes tuntia myöhemmin Belindalle etäisesti tutut miehet lähtivät kantamaan arkkua hautausmaalle, laskivat arkun kuoppaan ja pappi höpötti vielä muutaman sanasen, ennen kuin vieraat jättivät viimeiset hyvästinsä vainajalle. Belinda ei ymmärtänyt miksi seppeleet oli ensin asetettu arkun päälle kirkossa, otettu pois, arkku kuljetettu pihalle ja sitten seppeleet asetettiin takaisin kuopan ylle asetetun kannen päälle.
- Sinäkö et muka tule? Marja katsoi toruvasti Belindaa.
- Mitä minä siellä? Belinda ymmärsi olevansa törkeä kun ei halunnut liittyä muiden seuraan kahville.
- No voisit kunnioittaa tätisi muistoa! Marja sihahti hiljaa hampaidensa välistä.
Belinda pahoitteli, ettei voinut enää seisoskella teennäisen surullinen hymy kasvoillaan ja tiesi saavansa myöhemmin aikamoisen nuhtelun käytöksestään. Kirkon pihamaa oli kapeiden pikkupurojen peittämä ja Beli sai väistellä syntyneitä lätäköitä parhaansa mukaan pitääkseen juhlakenkänsä hyvässä kunnossa.
- Törkeä tapaus, Tiia supatti veljelleen.
- Minkäs sille voi? Olli yritti ymmärtää miksei Belinda jäänyt muiden vieraiden seuraan suremaan tätiään.

Kun Belinda oli päässyt autonsa luo, hänen yllätyksekseen Anu juoksi hänen peräänsä ja mitään sanomatta istui pelkääjänpaikalle.
- Mikset jäänyt? Belinda kysyi varovasti ajaessaan sohjoista tietä pitkin kotiin.
- Tuo riitti. Voin vaikka joka aamu juoda kahvit äitini kunniaksi, mutta en kaipaa sääliviä ihmisiä ympärilleni, Anu vastasi yllättävän reippaalla äänellä.
- Aivan… Belinda ei tiennyt mitä muutakaan olisi sanonut. Oliko Anu katkera äidilleen jostain?
Loppumatka kului kiusallisen hiljaisuuden vallitessa ja kotona Anu nousi autosta ja siirtyi sisälle kuin haamu. Ei ainuttakaan ääntä, ei edes pikkukivien rapinaa kengänpohjissa. Belinda lukitsi autonsa ovet ja laahusti serkkunsa perässä sisälle. Voisiko heidän välinsä parantua? Eiväthän he enää olleet pikkutyttöjä, jotka laittoivat toisiinsa välit poikki jos barbin pää sattui irtoamaan.
- Onko Olli sun oikea veli? Anu kysyi yllättäen eteisessä.
Belinda nosti katseensa kengistään, jotka hän oli hetki sitten potkinut eteisen pimeimpään nurkkaan.
- Ei, se on Laurin lapsi ja Lauri ei ole minulle mitään sukua, Beli vastasi hetken emmittyään.
- Okei, Anu käänsi selkänsä Belindalle ja nousi portaat hitaasti ylös. Mitä tytön mielessä oikein liikkui?
Belinda katui, ettei ollut jäänyt kahvittelemaan muiden vieraiden kanssa. Siellä hän olisi ainakin saanut ruokaa syödäkseen, nyt hän sai itse valmistaa ruokansa ennen tallille menoa.
Tuntia myöhemmin Belinda oli saanut eväsrasiaansa kasvislasagnea, jonka pastalevyt olivat jääneet osittain hieman koviksi.
- Kaipa ne pehmenee kun lämmittää uudelleen, tyttö mutisi itsekseen sulkiessaan rasian kantta.
Beli nappasi naulakosta takkinsa ja sitoi löyhästi tallikengät jalkoihinsa. Autolla ajaminen oli aiempaa vaikeampaa, sillä aurinko paistoi kirkkaammin kuin kertaakaan kuluneen kevättalven aikana ja Beli sai todeta aurinkolasiensa sankojen vääntyneen toivottomasti solmuun. Häntä ärsytti jonkin verran ajaa koko matka reippaasti alinopeudella ja tielläkin tyttö pysyi vain, kun hän tähyili tienreunaan nähdäkseen missä kohdin alkoi oja.
Tallipihalta löytyi nopeasti hyvä parkkipaikka, sillä tallitytöt eivät olleet vielä täyttäneet pihaa pyörillään ja skoottereillaan. Beli kävi nopeasti viemässä ruokansa tallihuoneen jääkaappiin ja reppunsa tyttö jätti pukuhuoneen viereiseen naulakkoon.
- Ai että antaisit jo ennestään ylienergiselle hevoselle lisää kauroja? Kuinka ajattelit käsitellä sellaista hevosta? Nikon kiukkuinen ääni kaikui tallikäytävillä.
- En tiedä, Eveliina niiskahti.
- Ja entä tämä? Ei varsalle syötetä kaikenmaailman lihasmassaa lisääviä mömmöjä. Nikon sanojen päätteeksi kuului kiivaan alleviivaamisen ääniä.
- Häiritsenkö? Belinda koputti kevyesti toimiston ovenpieltä.
- Ei nyt, myöhemmin, Niko ärähti Belindalle ja sai tytön perääntymään nopeasti.
Oliko poika oikeasti vihainen Belindalle, vai sattuiko Beli yksinkertaisesti väärään aikaan väärään paikkaan? Enempiä miettimättä Beli haki hevosensa tarhasta, harjasi sen nopeasti ja satuloi maastolenkkiä varten.
Dreamyn käynti keinahteli leppoisasti puolelta toiselle ja hevonen tähyili matkalla sivuillee, kuin etsien tarkoituksella pelottavia mörköjä. Tamman iloiset pikkupukit laukan lomassa rentouttivat Belindan ja tyttö sai todellakin muuta ajateltavaa kuin tätinsä hautajaiset, Anun kyselyt Ollista tai Nikon kiukuttelu. Kuinka hän pysyisi hevosensa selässä jos se jatkaisi pukitteluaan?

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   4.3.09 18:45:54

Kukaan ei ole täydellinen

Belindan maastoratsastus kesti reilun tunnin. Tallille palattuaan tyttö huomasi tuttujen skoottereiden ja polkupyörien ilmestyneen pihalle. Kuinka kukaan pystyi ajamaan skootterilla sohjoisilla teillä?
Beli laskeutui alas satulasta ja löysäsi satulavyötä. Dreamy päästi hassun, hörähdystä muistuttavan huokauksen kun vyö antoi periksi. Kullanhohtoinen tamma käveli pitkin, mutta laiskoin askelin omistajansa perässä talliin. Belinda sai osakseen huvittuneen oudoksuvia katseita. Useimmat tallitytöistä katsoi ensin hänen kasvojaan, mutta sitten katse laskeutui hänen housuilleen, jotka olivat märät, hiekan ja edellissyksyn lehtien peittämät.
Dreamy seisoi kiltisti paikoillaan käytävällä, vaikkei ollut missään kiinni. Hevonen vain odotti, että Belinda ottaisi siltä suitset ja muut pois ja päästäisi takaisin tarhaan.
Likaisten pinteleiden alta paljastuvat sukkajalat ja Belin pettymykseksi hevosen toisen takajalan kenkä oli irtoamassa. Hän voisi joko lyödä kengän takaisin kiinni tai ottaa sen kokonaan pois. Päätään pudistellen tyttö otti riimun karsinanovesta ja sujautti sen nuokkuvan tamman päähän. Tamma näytti pettyneeltä kun se kiinnitettiin ketjuihin käytävälle.
- Niko? Belinda kysyi ujosti, aivan kuin hän olisi koetellut kepillä jäätä.
- No? poika selasi jotain tylsän näköistä kansiota ja naputteli tietokoneelle tietoja.
- Dreamyn kenkä on irtoamassa, onko tyhmä idea ottaa kaikki kengät pois? Belinda pysyi visusti käytävän puolella, piilossa Nikon katseelta.
- No jos et meinaa kummempia tehdä, eikös sillä ole vielä hokit? Niko kohotti katseensa kansiosta ja näki vain Belindan kasvot.
- On, kun ajattelin että se saisi olla ilman kenkiä, kunnes kengittäjä saapuisi, Belinda valaisi ajatusmaailmaansa.
- Mikäs siinä, otanko minä ne pois vai saatko itse? Niko virnisti.
Hän oli kerran nähnyt Belindan sähläävän Dreamyn kenkien kanssa, eikä se toiminta ollut nopeaa, vaikka lopputulos olikin ollut hyvä.
- Jos sä voisit, Belinda hymyili ujosti ja tunsi punan kohoavan poskilleen.
- No mulla menee puolisen tuntia tässä. Pese sen jalat niin ei ole niin sotkuista touhua, Niko kehotti ja uppoutui takaisin salaperäisen kansionsa sisältöön.
Belinda peruutti pari askelta ja kääntyi takasin hevosensa puoleen. Beli valeli hevosensa jalat vedessä kostutetulla sienellä, harjan ja kaviokoukun avulla hän sai hiekat poistettua kavioiden pohjista. Nikoa odotellessaan Belinda harjasi hevostansa perusteellisemmin kuin ennen ratsastusta ja tajusi, että hänen olisi harjattava hevosta useammin. Talvikarvaa tuntui irtoavan sitä enemmän, mitä huolellisemmin hän harjasi.
Lopulta Niko hymyili hyväksyvästi puhdistetuille jaloille ja yksi kerrallaan mies avasi kotkaukset ja kenkä toisensa jälkeen tipahti kalahtaen lattialle.
- Se voi aristella jalkojansa jonkin aikaa, Niko sanoi lopulta ja taputti Dreamyä kaulalle.
- Juu, onko tänne tallin tuntihevosten puolesta tulossa kengittäjää? Belinda selvitti sormin hevosensa takkuista häntää.
- Ensiviikolla. Hoidetaanko Dreamy samalla? Niko puhui kuin vieraalle, etäisesti ja asiallisesti.
- Juu, Belinda vastasi hiljaa ja keräsi lattialta kengät ja harjat.
- En vuollut kavioita, saa kengittäjä sitten tehdä sen. Oli sen verran hyvässä kunnossa kuitenkin, Niko sanoi vielä, ennen kuin poistui takaisin toimistoon.
Belinda tunsi olonsa jollain tapaa surulliseksi. Miksi Niko oli niin kylmä?
Viedessään Dreamyä takaisin tarhaan Vaavi-lampaan ja Carin seuraksi, tyttö muisti märät housunsa. Dreamy oli onnistunut tiputtamaan kuskinsa maastoreitin pahimpaan lätäkköön. Aivan kuin tippumisessa ei olisi ollut tarpeeksi, hevonen oli jäänyt vierelle seisomaan ja lopulta tökännyt turvallaan Belindan takaisin maahan kun tyttö oli yrittänyt nousta. Loppumatkan Dreamy oli näyttänyt tyytyväiseltä itseensä ja siihen, että oli saanut kahdesti emäntänsä kasteltua. Belinda saisi housujensa ja takkinsa lisäksi puhdistaa myös satulan, johon oli takuulla tarttunut likaa lätäkön jäljiltä.

Hanna käveli reippain askelin tallitietä pitkin. Hän näki viimeiseltä mutkalta kuinka Belinda päästi Dreamyn tarhaan ja hevonen ryntäsi hurjaan laukkaan heitellen pukkeja ja hätistäen myös Carnivalin mukaan hullutteluun.
- Belinda! Odota! Hanna juoksi viimeiset metrit saadakseen Belindan kiinni.
- Missä olet ollut? Belin kasvoille nousi pieni hymy.
- Aleksilla, Hanna vastasi surkeana.
- Onko kaikki hyvin? Belinda kääntyi tallia kohden, vihjaten Hannalle, että he voisivat mennä sisällekin. Tyttö kun oli ottanut rennon asennon nojaten tarhan putkiaitaan.
- Erottiin, Hannan silmäkulmasta valui kyynel poskelle.
- Eikä? Belinda järkyttyi. Hanna ja Aleksi, he jos ketkä kuuluivat yhteen.
- Joo, Aleksi sanoi ettei halua koko nuoruuttaan seurustella, Hanna vastasi ja katseli mutaisia kenkiään.
- Tule, Belinda otti serkkuaan kädestä kiinni ja johdatteli suoraan tallihuoneeseen sivuovesta, jotta heidän ei tarvitsisi kulkea tallin läpi.
Hanna rojahti sohvalle istumaan ja seurasi kun Belinda lämmitti heille kupilliset kaakaota.
- Mitä sulle on sattunut? Hanna kysyi huomattuaan Belindan likaiset vaatteet.
- Tipuin selästä, suoraan lätäkköön. Ja sen jälkeen Dreamy kaatoi minut takaisin lätäkköön kun olin noussut, Belinda muisti aikomuksensa vaihtaa vaatteensa.
- Vilustut, Hanna huolehti.
- Tuossa, tulen kohta, Belinda ojensi Nalle Puh-kuvioisen, ison kupin Hannalle ja poistui hetkeksi pukuhuoneeseen.
- On siinäkin muka tallin paras ratsastaja, Miia supatti Marikalle kun tytöt saapuivat tallihuoneeseen.
- Kenestä puhutte? Hanna jätti kuppinsa viereiselle pikkupöydälle. Kaakao oli aivan liian kuumaa juotavaksi.
- Belistä, tippui Dreamyn selästä, Miia yritti peitellä hymyään.
- Ja itsekö et ole koskaan tippunut? Hanna suuntasi turhautumisensa Miiaan.
- Olen, mutta en ole väittänytkään olevani paras ratsastaja, Miia napautti.
- En ole kyllä minäkään väittänyt, Belinda yllätti Miian seisomalla suoraan tämän selän takana.
- Ai katsos, voit kai sotkea nuokin vaatteet? Marika liittyi vihamieliseksi käyneeseen keskusteluun.
- Toivottavasti en, loppuu vaihtovaatteet kesken, Belinda väänsi hymyntapaisen irvistyksen kasvoilleen.
- Miss täydellinen, hah! Marika huudahti.
- Täydellisestäkään ei ole puhuttu. Jos joku todella olisi täydellinen kaikin tavoin, väittämä kaatuisi perseelleen siinä, että se joku olisi jo liian täydellinen, Belinda selitti ja sai lenkkarit viimein jalkaansa.
- Onko sinulla sitten muitakin vikoja kuin se, ettet pysy hevosen selässä? Miia virnuili.
- Vaikka kuinka paljon, katsos, Belinda antoi polviensa notkahtaa liian taakse.
- Mitä tuosta? Miia katsoi epäilevästi kun Belin jalat taipuivat yli normaalista.
- No sitä vain, että lantio menee väärään asentoon ja se sitten altistaa selkävaivoille, joita minulla on jo ennestäänkin loukkaantumisen jäljiltä, Belinda valisti ja oikaisi jalkansa.
- Niin mutta muut viat, ei kun hei, sä olet ärsyttävä! Miia keksi.
- Kiitos samoin, Beli hymyili ivallisesti ja työnsi Miiaa sivummalle päästäkseen itse kunnolla tallihuoneen puolelle.
Miia ja Marika vilkuilivat hetken toisiaan, mutta eivät keksineet enempää sanottavaa, joten tytöt kävivät nopeasti ottamassa eväsvoileipänsä jääkaapista ja poistuivat takaisin tallinpuolelle. Oliko Belinda epämiellyttävän itsevarma, vai miten ihmeessä hän oli saanut tietyistä tytöistä itselleen verivihollisia?
- Dodi, kerros, Belinda henkäisi helpottuneena kun Miia ja Marika olivat menneet muualle.
- Mitä kerrottavaa minulla on? Erottiin ja se siitä. Elämä jatkuu, Hanna puhui nopeasti.
- Ehkä te palaatte myöhemmin takaisin yhteen? Belinda ehdotti ja otti kaakaonsa tiskipöydältä.
- En usko, Allu viettää nyt villiä poikamiehen, tai no jotain sellaista elämää, Hanna soperteli.
- Vietä sinäkin sitten, Belinda tiesi olevansa tunteeton. Yhtä tunteeton kuin tätinsä hautajaisissa.
- Miten sinä ja Niko? Hanna olisi mielellään kuullut jotain iloista.
- Tiedä siitä, Belinda kohautti olkiaan ja joi kaakaonsa yhdellä kerralla, vaikka juoma tuntui polttavan hänen huulensa, kielensä ja kitalakensa.
- Tuon perusteella veisin sinut kyllä baariin, Hanna naurahti kolkosti.
- Ei tee mieli, Belinda ei todellakaan kaivannut turruttavaa alkoholia ja krapulaa unohtaakseen Nikon käytöksen.
- Ollaan surkeita, Belinda halasi Hannaa, joka purskahti sydäntä riipivään itkuun.

Lähettäjä: poison 
Päivämäärä:   5.3.09 15:58:06

ja poppikseltakin terveisiä vauvalle! <3

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   5.3.09 19:58:06

Karo lähetti terveisiä teille kaikille irlantilaisesta sairaalasta! Ruoka on kuulemma kamalaa ja siisteyskin vähän niin ja näin, mutta ehkä siellä on kumminkin mukavampi pungertaa vauvaa kuin kotona!

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   6.3.09 21:43:43

Onnea Karolle ja vauvalle <3 Toivottavasti Karo ehtii koneelle aina joskus vauvailun lomassa, saa lukea lisää mahtavaa tekstiä :) Tosiaan JOS Karo ehtii ja jaksaa.

Lähettäjä: Heroine 
Päivämäärä:   6.3.09 22:13:57

Oi onnea Karolle. :) Vauvasta sitten kuvia. ;)

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   8.3.09 11:17:35

Tyttö sieltä tuli :)

Lähettäjä: poison 
Päivämäärä:   8.3.09 12:02:16

Voih! ihanaa<3 Isot onnittelut ja terveiset vauvalle ja äidille!

Lähettäjä: poison 
Päivämäärä:   8.3.09 12:17:03

nyt kyllä iski vauvakuume...;) omakin sisko sai omansa irlannissa, eikä mulla ollut mahdollisuutta nähdä poikaa vauvana ;(

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   11.3.09 13:13:08

Heissan ja kiitokset, eilen kotiuduttiin. Tyttö on oikein mukava tapaus, ainakin toistaiseksi nukkuu useamman tunnin unet putkeen ja saan itsekin huilittua. Jatkelen tarinaa jahka tässä pakolliset velvollisuudet on hoidettu (eli kiitelty onnitteluista) :)

Voin laittaa kuvia likasta myöhemmin, sekä väliaikaisesta harrastuksestani kun kuvasin mm. sairaalan ruoka-annoksia, lattioita, tarjottimia... (ei sillä et siellä ois ollut jokseenkin tylsää vaan maata sängys) :D

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   11.3.09 14:23:14

saitko sä mun viestiä? joskus sain sulta jonkun ihme numeron enkä tiedä että onko se sulla siellä edelleen?

onnea hirvittävästi! vitsi että haluan sinne käymään :s mutta kai sä soitat mulle kun olet suomessa?

Lähettäjä: Muisto97 
Päivämäärä:   11.3.09 14:35:06

Onnea Karoliinalle ja pikkuiselle kotiin pääsyn johdosta! Nauti vielä kun voit, kohta se on jo murros-iässä;P

Lähettäjä: poison 
Päivämäärä:   11.3.09 18:06:18

Onnee vielä kerran! :) Odottelen jo innolla niitä kuvia, jotka saat joskus tänne paremmalla ajalla laitettua:)

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   11.3.09 23:35:13

http://irc-galleria.net/view.php?nick=jas&image_id=100341439
Tuossa ois yksi kuva pikkuisesta :)

trips, en oo varma, sain muutaman viestin joistain ihan ihmeellisistä numeroista enkä oo vielä selvittäny keltä ne on :D Tosin mulla ei oo suominumeroita tallennettuna tuohon irkkupuhelimeen.. mut sama numero on käytös yhä.
Tervetuloa vaan käymähän, ilmoitan kyl ku tullaan Suomeen :)

Muisto97, ootellaan eka sitä uhmaikää (kenties kauhun kera) :D

poison, kiitosta :)

Päivällä ois ollu jo tilaisuus laittaa tekstiä mutta hitto netti meni (kämppis vaihtoi salasanan jotta voi rauhassa pelata wowia) :S :D

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   11.3.09 23:39:22

Voi voi :D
Vanha lastenvihaajakin tässä ihan heltyy :D

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   12.3.09 00:14:46

Sennnu, vai lastenvihaaja :D

Eiköhän tässä taas jatketa tarinaa sitten ja jätetä selittelyt sikseen :)
---------------

A kiss from a rose

Belinda, eikä liiemmin Hannakaan tiennyt kauanko he olivat istuneet tallihuoneessa halaten toisiaan. Päivä oli kääntynyt jo illan puolelle, sen saattoi todeta kurkistamalla ikkunasta, josta näkyi pihavalojen loisteessa hohtavat valkoiset putkiaidat ja tummanpuhuvia hahmoja.
Useimmat hevosista olivat kerääntyneet porttien edustalle vaativasti kuopien iltaheiniään tai edes sisälle pääsyä. Hannan lohduton itku oli tyrehtynyt aikaa sitten, mutta tyttö nyyhkytti edelleen hiljaa. Belinda tunsi rakkaimman ystävättärensä surun tarttuvan itseensäkin. Mitä jos Aleksilla ja Nikolla oli samat kuviot? Mitä jos Niko haluaisi Belindasta eroon viettääkseen veljensä kanssa villin nuoruuden?
- Missä aiot nukkua? Belinda hellitti otteensa Hannasta.
- En tiedä, Hanna vastasi ja katsoi punoittavin silmin serkkuaan.
- Tule mun viereen? Beli yritti hymyillä.
- Kai minä voisin, en halua nukkua yksin, Hanna myöntyi.
Hanna halusi välttämättä itselleen jotain tekemistä, joten Belinda ohjasi serkkunsa Dreamyn varusteiden luo.
- Ohhoh, tässä on hommaa huomiseksikin, Hanna hymyili tyytyväisenä.
- Hyvä jos pidät, Belindasta oli koomista, että Hanna oli kerrankin tyytyväinen likaiseen satulaan, rasvausta kaipaaviin suitsiin, pesua kaipaaviin suojiin ja harjoihin.
Tahtomattaankin Belinda joutui kulkemaan toimiston ohitse, joka oli yksityisten ja tuntipuolen satulahuoneiden vieressä. Niko istui yhä kansionsa äärellä, ainoa ero oli, että poika oli selaillut sivuja siihen malliin, että oli jo puolessavälissä.
- Häiritsenkö? Belindaa pelotti edes kysyä mitään Nikolta.
- Aa, et, ajattelin pitää tauon muutenkin, Niko haukotteli pitkään ja venytteli käsiään.
- Pidätkö tänään tunteja? Belistä tuntui hölmöltä kysellä itsestään selviä asioita.
- Itse asiassa en pidä. Anneli hoitaa ne tänään ja otti Eveliinan avustajakseen kun tänään on kaksi estetuntia, Niko näytti hetken helpottuneelta, ettei joutunut keskelle pölyävää maneesia huutamaan ohjeita ratsastajille, jotka tekivät asian oikein vasta kuukauden kuluttua.
- Mikä se juttu päivällä oli? Belinda uteli vielä, kun Niko istui toimettomana konttorituolillaan.
- Tein Evelle erilaisia hevosia varsasta vanhukseen. Kuvailin miten kyseinen hevonen käyttäytyy, mitä se tekee työkseen ja kuinka paljon, muutamien kohdalla esitin suoran ongelman ruokinnan suhteen ja pyysin Eveliinaa muuttamaan näiden hevosten ruokintaa. Pieleen meni ja pahasti, Nikon ilme ei värähtänytkään.
- Okei, Beli vastasi hiljaa.
- Vai syöttäisitkö sinä ravintolisiä varsalle, joka elää vielä pitkälti maidolla? Niko naurahti huvittuneesti, mutta ilme oli pettynyt.
Belinda oli jo lähtemässä ovensuusta kun Niko nousi nopeasti ylös tuolilta ja hetkeä myöhemmin tarttui tyttöä kädestä.
- Puhutaan jossain, missä ei olisi muita, Niko sanoi hiljaa, mutta vakavasti.
- Olen menossa hakemaan Dreamyä, Belinda tunsi sydämensä jättävän lyönnin väliin, hänen koko kehonsa tuntui jäätyvän hetkeksi ja sitten taas sulavan. Tunne oli mitä epämiellyttävin, eikä tiennyt hyvää.

Niko seurasi hiljaisena Belindaa tarhoille. Tyttö pysähtyi portille, pujottautui sen alitse tarhan sisäpuolelle ja yritti nähdä pimeyteen, missä hevoset menivät. Muutaman huhuilun jälkeen Belinda tunsi kuinka Vaavi nykäisi hänen hihastaan ja kauempaa kuului selkeitä laukka-askelia. Carnival ja Dreamy juoksivat jostain aitauksen toisesta päästä kilpaa portille ja Carin tunkeminen Belin ja Dreamyn väliin pakotti Nikon ottamaan hevosensa myös sisälle.
- Mitä asiaa sulla oli? Belinda kysyi ja nielaisi äänettömästi. Hän oli juuri saanut riimunarun kiinnitettyä ja enää tarvitsi avata portti.
- En tiedä kuinka sanoisin sen, Niko puhui hiljaa ja työnsi Carin päätä sivummalle. Ruuna teki kaikkensa tunkeakseen itsensä Belin ja Nikon väliin.
- No sanot vain, en pidä salamyhkäisyydestä, Belinda olisi mieluummin ollut kuulematta Nikon asiaa, hän oli varma että se satuttaisi ja paljon.
Kuului hiljainen metallinen naksahdus ja pian toinenkin. Niko oli avannut riimunarujen lukot ja hevoset olivat taas irti.
- Miksi teit noin? Belinda ärsyyntyi. Nyt hän ei saisi Dreamyä yhtä helposti kiinni.
- Tämän takia, Niko maiskutti hevosille, jotka eivät kauaa ihmetelleet pojan aikeita, vaan ryntäsivät yhtä hurjaa laukkaa takaisin pimeyteen, kuin olivat saapuneetkin.
- Ai jotta voit hätistää hevoset tiehensä? Belinda astui askeleen hevosten perään.
- No vaikka niinkin, Niko tarttui Belindan viileästä kädestä ja pysäytti tytön yhdellä puristuksella.
Belinda pelkäsi hetki hetkeltä enemmän. Hän kieltämättä piti Nikosta ja paljon. Ehkä rakastikin? Se oli asia jota hän ei ihan heti myöntäisi, vaikka se olisikin päivänselvää.
- Sano jo, Belinda yritti pitää äänensä vahvana, mutta kehotus oli heikko kuin särkyvä kristalli.
- Kerro ensin mikä tämä meidän juttu on? Niko vaati ja vilkaisi nopeasti taakseen. Tallipiha oli tyhjä eläimiä lukuun ottamatta, joten he saattoivat puhua rauhassa.
- Juttu? En tiedä, Belinda oli varma, että Niko tunsi tytön tärisevän. Ei kylmästä, vaan pelosta.
Niko puristi hieman lujemmin tytön kättä, mikä tavallaan lohdutti Belindaa, mutta välimatka heidän välillään oli rantapallon luokkaa ja siitä Beli ei pitänyt. Miksi Niko oli niin kaukana?

Niko saattoi erottaa heikossa valossa Belindan punaiset posket ja tytön silmät. Silmät näyttivät loistavan kilpaa taivaalle ilmestyvien tähtien kanssa. Kuinka Niko voisi sanoa mitään Belindalle? Tyttö selvästi pelkäsi mitä pojan mielessä oli.
- Sä et halua enää, Belinda kuiskasi hiljaa ja yritti irrottaa kättään Nikon otteesta.
- No… Niko tiesi keskustelun saaneen ikävän sävyn.
- Sano jo, Belinda vaati turhautuneena. Niko tunsi nykäisyn kädessään ja Belinda työnsi kylmettyneet kätensä takkinsa taskuihin.
Mitä pidemmälle Niko pitkitti asiaansa, sitä vaikeammalta sen sanominen tuntui. Ehkä asia oli ollut kaikkien tiedossa jo alusta asti ja Belindakin tiesi mitä Nikolla oli sanottavana?
- Dee! Belinda huusi pimeyteen, josta kuului vastauksena kimeä hirnahdus. Hevosta ei siltikään näkynyt.
- Kai tiedät kuinka paljon välitän sinusta? Niko kiirehti sanomaan, Beli oli selvästi lähdössä ja poika ei ehkä saisi toisten yhtä hyvää tilaisuutta.
- Välität? Enköhän, Belinda saattoi nähdä mielessään sen hetken kun Niko oli ilmestynyt kuin tyhjästä hänen eteensä Ricon laukaistua aseensa.
- Paljon, Niko oli siirtynyt kaksi lyhyttä askelta lähemmäs Belindaa ja nosti parhaillaan tytön leukaa.
Belindan katse suuntautui suoraan Nikoon ja se tuntui lävistävän pojan. Aivan kuin Beli olisi lukenut häntä kuin avointa kirjaa.
Niko pudotti riimunarun maahan ja kietoi kätensä tytön selän taakse. Poika saattoi tuntea Belindan katkonaisen hengityksen kaulallaan. Beli katsoi ylös Nikoon vaativasti, hän halusi viimeinkin kuulla mitä asiaa pojalla oli.
Juuri kun Belinda oli kysymässä asiasta viimeisen kerran, Niko tukahdutti hänen kysymyksensä pehmeällä suudelmalla. Pojan huulet olivat kylmät, mutta tapa jolla Niko suuteli, toi Belindan ympärille kesän. Kesän helteineen ja sateineen. Sohjoinen kevät katosi jonnekin ja Beli olisi voinut tuntea auringon lämmittävän ihoaan.
- Je t’aime, Niko kuiskasi hiljaa Belindan korvaan.
- Mitä..? Belinda kyllä kuuli mitä poika oli sanonut, mutta ei voinut uskoa kuulleensa oikein.
- Rakastan sinua, Niko huomasi Belin hämmästyneen katseen.
Poika oli joko tottunut pimeyteen tai pihalle oli ilmestynyt tyhjästä lisää valoja, sillä hän saattoi erottaa pienimmätkin yksityiskohdat Belindan kasvoilta. Tytön suunpieleen ilmestyi pieni hymykuoppa.
- Oletko varma? Belinda ei voinut olla hymyilemättä. Hän pujotti kätensä taskuistaan pojan farkkujen takataskuihin.
- Olen, Niko naurahti hieman tuntiessaan tytön kevyen puristuksen.
- Sitten kai voin sanoa; samoin, Belinda tiesi jo onnellisen kestohymyn syrjäyttävän muut ilmeet useammaksi päiväksi.
Ilta pimeni entisestään ja hevoset olivat löytäneet itselleen mieluisan paikan tarhan pimeimmästä nurkasta. Belinda oli onnellinen. Hänestä tuntui kuin valtava taakka olisi pudonnut hänen harteiltaan. Nyt hän vain seisoi Nikon syleilyssä, eikä hänen tarvinnut pelätä pojan sanovan sillä hetkellä heidän ystävyyttään, suhdetta poikki.
- Ruusunpunaiset huulet, Niko kommentoi kuiskien Belindan korvaan.

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   12.3.09 09:27:01

mä en tiedä miten siinä pääsi niin käymään, mutta mä katsoin eilen kaksi elokuvaa, ja molemmat niistä kertoivat raskausajasta!! Juno ja Knocked Up.

Karo -0520 -loppunen numero on mun.

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   12.3.09 10:38:06

Tripi, nähkäämme enteitä kaikkialla? :D
Aah, no sielläpä se sun viestis oli, vastaus: tyttö tuli x)

Kumma, mä luulin et nyt tahtoisin muokata koko tarinan joksikin raskaus-vauvastooriksi mutta ei... mukavata kun muutakin ajateltavaa/"elämää" :)
--------------------

Tuletko katumaan?

Seuraavat yöt Belinda nukkui levottomasti. Välillä hän heräsi kesken unien miettimään kellarissa ollutta taulua, minne se oli kadonnut? Tyttöä ärsytti suunnattomasti, ettei hän osannut jättää asiaa sikseen ja keskittyä tavalliseen nuoren ihmisen elämään. Hanna tuhisi rauhallisesti sängyn toisella laidalla, mutta kaikki ei ollut kunnossa. Joka yö Hanna kömpi sänkyyn mököttäen ja heräsi aamuisin valittaen huonoa oloa. Belinda olisi mielellään kysynyt mikä Hannaa vaivasi, mutta Hanna ilmeisesti huomasi serkkunsa uteliaisuuden ja tukahdutti tämän yritykset kysellä asiasta. Hanna kysyi päivästä toiseen miksi Belinda hymyili, mutta Beli vaikeni asioistaan kuten Hannakin. Tilanne oli ongelmallinen. Mikseivät he voineet puhua keskenään kuten ennen?
Belinda ei halunnut masentaa Hannaa entisestään selittämällä kuinka ihana Niko oli tai kuinka poika oli kertonut rakastavansa häntä.
- Minne menet? Belinda heräsi ensimmäistä kertaa Hannan vuoksi.
- Alas, Hanna vastasi hiljaa ja puki ylleen lämpimät villasukat ja neuletakin.
- Okei, Belinda painoi päänsä takaisin tyynyyn.
Miksi Hannan piti mennä alakertaan keskellä yötä?

Aamulla Hanna jäi nukkumaan vuoteeseen kun Belinda pukeutui nopeasti ja otti eväät lähteäkseen tallille. Hänellä oli tarkoituksena tehdä Dreamyn kanssa jotain uutta, tyttö ei vain vielä tiennyt mitä.
Belinda yritti käynnistää autoaan, mutta moottori hurisi hetken ja sammui sitten. Oliko vika akussa vai jossain muussa? Beli yritti muutaman kerran uudelleen, mutta jätti auton lopulta pihaan. Hän olisi viimeinen henkilö, joka osaisi ratkaista auton ongelman. Belinda päätyi ottamaan vanhan polkupyöränsä, joka oli saanut talven yli lojua autokatoksen nurkassa irtolautojen seassa. Ruostetta näytti ilmestyneen vanhan rotiskon runkoon ja etukumi oli tyhjä. Onneksi pyöränpumppu löytyi helposti ja Belinda pääsi liikkeelle. Keväinen aurinko paistoi kirkkaalla taivaalla. Vain muutama pilvilautta seilaili eksyneen näköisinä taivaalla. Kevyt tuulenvire sekoitti Belin kastanjanruskeat hiukset ja tyttö tiesi näyttävänsä peikolta tallille päästyään.
Belinda oli odottanut, että tallipiha olisi ollut tyhjä aamuvarhaisella, mutta tallin edessä oli tumma farmariauto ja harmaa traileri, jonka kyljessä luki isoin kirjaimin ”K & G Kuljetus Oy”. Belinda asetti pyöränsä huolimattomasti toimiston ikkunan alle ja pyöränraato kaatui rämisten maahan. Beli tirskahti hieman, mutta jätti pyörän maahan lojumaan, mikäs pakko sen oli nojata seinään?
- Ihana! Belinda saattoi kuulla Eveliinan huokaisun peremmältä tallista.
- Ja ei tasan ole! Niko huudahti vihaisesti Evelle.
Belinda arveli Nikon kinastelevan Eveliinan kanssa jostain hevosenhoitoon liittyvästä, mutta tyttö yllättyi, ellei jopa järkyttynyt pahemman kerran nähdessään mitä Eveliina ihasteli niin kovasti.

Niko huomasi Belindan seisovan muutaman karsinan etäisyydellä hänestä. Tytön ilme oli kauhistunut, aivan kuin Belinda olisi nähnyt aaveen.
- Mitä, miksi...? Beli sai sanotuksi.
- Tiian kanssa laitettiin, Eveliina taputti tyytyväisenä kookkaan hevosen kaulaa.
- Eikä, Beli tuijotti hevosta suu auki.
- Sanoin jo Evelle asiasta, Niko ojensi hevosen riimunarun Eveliinalle ja käveli Belindan vierelle.
- Mutta miten ne saivat sen? Millä rahalla? Belinda huitoi toisella kädellään vuoroin hevosen ja Nikon suuntaan.
- Sitä kai voit kysyä äidiltäsi? Niko ehdotti harmistuneena.
Rautias ori korskahti nykäisten päänsä nopeasti korkealle. Karhea riimunaru poltti hetkessä punaisen juovan Eveliinan käsiin ja hevonen oli kolauttaa päänsä kattoon.
- Vie se hetkeksi karsinaan, Niko kehotti Eveliinaa.
- Tuo on järjetöntä, Beli mumisi hiljaa, lähinnä vain itselleen, mutta Niko kyllä kuuli tytön sanat.
Hevosen kaviot kolahtivat kukin vuorollaan karsinanoven kynnykseen ja ilkeästä kalahduksesta Belinda tiesi oriin yrittäneen purra Eveliinaa.
Eve sulki nopeasti karsinanoven ja katosi paikalta hoitamaan käsiään. Niko seurasi sivummalta kun Belinda tuijotti mulkoilevaa hevosta tutkivasti. Tyttö olisi mielellään silittänyt hevosta, jutellut sille, mutta ori teki selväksi, että halusi olla yksin. Korvat liimautuivat tuttuun tapaan niskaan kiinni ja kellertävä hammasrivistö puri ilmaa.
- Ei se voi olla Lucifer, Belinda henkäisi ja siirtyi hieman kauemmaksi karsinasta.
- Kyllä se vain on, pahempana kuin aiemmin, Niko laski kätensä tytön olalle.
- Eihän oria, ei ainakaan noin villiä voi pitää ratsastuskoulussa? Beli katsoi hätääntyneesti Nikoa.
- Saattaa se rauhoittua, Niko purisit hieman Belin olkaa.
- Meinaatko, että Tiia ja Eve kokeilevat kesyttää sen porkkanoilla ja aidolla rakkaudella? Beli kysyi sarkastiseen sävyyn.
- En tiedä, jos niissä olisi hevoskuiskaajan vikaa? Niko naurahti hieman, vaikka tiesi tilanteen olevan vakava.
Mitä jos hevonen ei rauhoittuisikaan? Voisiko se käydä oppilaiden päälle? Entä tallin tammat?
- Miksi ne sen hankki? Belinda uteli, vaikka Niko oli ehtinyt jo ottamaan hänet vahvaan halaukseensa.
- Alice ilmeisesti luuli sinun osallistuvan hevosen käsittelyyn, Nikoa harmitti, etteivät tytöt voineet hankkia itselleen ensihevoseksi jotain rauhallisempaa tapausta, etenkin kun Eveliina itse oli lentänyt jo Ranskassa ollessaan komeassa kaaressa Luciferin selästä.
Luci pyörähti muutaman kerran karsinan ympäri tähyillen tarkasti kalterien välistä näkymiä. Sitten ori laski päänsä alas, mutta Beli erotti hevosen jännittävän. Sen selkälihakset värähtelivät kaikenaikaa ja hevonen nosti päänsä salamannopeasti ylös, jos jostain kuului pienikin ääni.
- Saa Eveliina viedä sen tarhaan, Niko totesi.
- Taidat joutua korottamaan toisenkin tarhan aitaa, Belinda saattoi arvata, että Lucifer tulisi kyllä aitojen yli halutessaan, kuten Dreamykin teki saapuessaan tallille.
- Siinä saat kyllä auttaa, Niko suukotti Belin otsaa ja sai tytön taas hymyilemään.

Päivän aikana Belinda auttoi Nikoa korottamaan yhden tarhan aitaa Luciferia varten, vaikka tyttö epäilikin kauanko hevonen voisi olla tallilla. Nuori ori vaikutti jo ennestään stressaantuneelta, kuinka sen kävisi kahden tietämättömän tytön kanssa vilkkaassa ratsastuskoulussa?
- Pidätkö tätä? Niko antoi Belin tehtäväksi pidellä ylintä lautaa.
- Se painaa, Belinda joutui pitämään lautaa reilusti päänsä yläpuolella.
- Ei mene kauaa, korvaan kyllä tämän, Niko iski silmäänsä ja ampui naulapyssyllä kolme naulaa, joilla lauta pysyi tolpassa kiinni.
- Miten ajattelit korvata? Belinda hymyili kysyessään ja heilutti puutuneita käsivarsiaan.
- Sovitaanko, että pidetään se yllätyksenä? Nikon ilme oli viekas. Poika sitoi hiuksensa paremmin kiinni ja poimi pahvirasiasta lisää nauloja.
Parissa tunnissa he olivat kiertäneet koko tarhan ympäri ja samalla korjanneet vanhaa aitaa ehommaksi. Kyseinen tarha sijaitsi tallin takana hiekkakentän vieressä.
- Lucille pitäisi löytää pari ruunaa tarhakaveriksi, Niko totesi.
- No Rico ja Granduelaz? Belinda ehdotti. Kyseiset ruunat osasivat kyllä pitää puolensa ja olivat kokonsakin puolesta tasaväkistä seuraa Lucille.
- Niin, pitää kokeilla. Voi olla että sillä porukalla olisi jo liikaa temperamenttia ja aita ei kestäisi sitä, Niko spekuloi tilannetta pidemmälle.
- Hassu, Belinda pudotti ruosteisen vasaransa ja kurkotti Nikon huulille.
- Mitä sä syöt? Niko naurahti.
- En mitään, Belinda yritti pysyä vakavana, mutta ei voinut hätistää hymyä kasvoiltaan.
- Maistut ihan mansikalle, kyllä sulla jotain on, Niko jatkoi väittelyään. Pojan kosketus tuntui hyvällä tavalla sähköiseltä.
- Ehkä sun pitäisi varmistaa, ettet kuvittele omiasi? Beli katsoi poikaa pää hieman kallellaan.
- Ehkäpä, Niko sanoi hiljaa hymyillen ennen kuin suuteli hymyilevää tyttöä.
Illalla Belinda ratsasti maneesissa lähinnä taivutellen hevostaan ja tehden temponmuutoksia ravissa ja laukassa. Dreamy tuntui ratsastaessa paremmalta kuin koskaan aikaisemmin. Belin tuskin tarvitsi antaa tarvittavia apuja pohkeenväistöönkään kun tamma jo suoritti sitä. Valkea, pitkä harja oli jakautunut kahtia kaulan kummallekin puolelle ja otsaharjan Beli oli sitonut yhdeksi töyhtöksi, joka keikkui iloisesti hevosen liikkeiden mukana. Hevonen ei tuntunut aristelevan jalkojaan kenkien ottamisen jälkeen, päinvastoin sen askeleet tuntuivat entistäkin tarmokkaammilta ja Dreamy vaikutti antavansa kaikkensa toteuttaakseen ratsastajansa toiveet.
- Sido se kiinni! Eveliina määräsi tuskastuneena.
Belinda talutti Dreamyn tallin puolelle ja näki kuinka Lucifer tempoi riimunarua pidemmäksi karsinassaan. Dreamyn huomatessaan ori hirnahti kimeästi, joko se tunnisti palominon tamman vanhaksi tutukseen tai sitten se vain tajusi lähettyvillään yhden monista muista tammoista.
- Onneksi olet muulloin eläväisempi, Niko virnisti toimistosta.
- Mitä tarkoitat? Beli pysäytti jälleen Dreamyn, joka tuuppasi turvallaan kyllästyneenä.
- Olit niin eleetön maneesissa, mikä on tietenkin hyvä kun ratsastat hevosella… Niko takelteli ja pojan posket punoittivat hieman.
- Niko Niko, rauhoitupas ja jatka töitäsi, Beli tiesi kyllä mistä poika puhui.
Hoidettuaan hevosensa asialliseen kuntoon, Beli selasi kännykkäänsä saapuneita viestejä. Useimmat olivat lähinnä operaattorin tylsiä ilmoituksia uusista eduista ja tarjouksista puhelinliittymän suhteen, mutta yksi herätti Belin mielenkiinnon. ”Tein sen.” viesti oli Hannalta. Mitä Hanna oli tehnyt?

Lähettäjä: poison 
Päivämäärä:   12.3.09 12:00:43

Kiva kun jatkelit:) Pikku prinsessa on kyllä ylisöpö ja kone sattui tilttaamaan juuri kun pääsin sivustolle, joten tuijottelin pikkuisen kuvaa 5 minuuttia:)

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   12.3.09 12:12:11

Voi että.. vieläkin mennään näissä teksteissä mitkä mulla jo on! Mutta voih, en mä oo pystyny ajattelemaan muuta kuin sinua ja teitä viimeiset päivät. Kai tytön nimeksi tulee Belinda? :D

kastatteko neidin? siellä vai täällä?

okei.. on mun mielessä pyörinyt muutakin; korismiehet ;) Onneksi kohta on sunnuntai ja näkee niitä taas!

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   12.3.09 19:03:09

Ei kun Daniella Frederika Henrietta ;)
Tai Doora Fiina Helena.

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   15.3.09 10:49:00

Amanda Kalevitar jotain :D
Jestas kyl se vauva-arki sittenkin verottaa voimia... vaikka toinen nukkuisikin 4h:n unet putkeen, se meinaa siltikin ettei itse saa nukuttua yhtenäisesti edes kuutta tuntia :o

---------------------------------------

Itsevarmuutta

Kotonaan Belinda tapasi vain Ollin, joka intoili uudesta kovalevystä ja näytönohjaimesta tietokoneessaan. Väsynyttä tyttöä se ei kuitenkaan kiinnostanut, Beli halusi vain tietää mitä Hanna oli mennyt tekemään. Viesti oli ollut jotenkin kohtalokkaan oloinen. Hetken emmittyään Beli painoi vihreän luurin kuvaa ja puhelu yhdistyi Hannalle.
- Moi, missä olet? Belinda kysyi ensimmäisenä.
- Kaverilla, Hannan ääni oli surullinen.
- Mitä teit? Beli jatkoi kyselyään.
- Abortin, Hanna vastasi halveksuva sointu äänessään.
Vaistomaisesti Belin vapaa käsi hakeutui alavatsalle.
- Siis mitä? Mikset kertonut? Tietääkö Aleksi? Belindan sydäntä vihlaisi.
Hän ei itse olisi ehkä kyennyt aborttiin, vaikka olisikin jäänyt yksinhuoltajaksi.
- En halunnut kuunnella sun moraalisaarnoja. Ja ei tiedä, Hannan puheesta kuuli, ettei hän halunnut nytkään puhua serkkunsa kanssa.
- En minä olisi saarnannut, Beli pahastui hieman.
- Olisit kuitenkin yrittänyt kääntää pääni, Hanna totesi ja oli oikeassa.
- Tuletko yöksi tänne? Belinda kysyi rauhallisemmin.
- Enpä taida. Pitää mennä, moi, Hanna lopetti puhelun.
Belindasta tuntui pahalta, että Hanna, henkilö jolle hän oli voinut kertoa kaiken, ei voinut edes puhua abortistaan hänelle. Miksi Hanna oli ylipäätään edes maininnut asiasta jos ei aikonut sanoa enempää? Lisäksi Belin mielestä Aleksilla olisi ollut oikeus tietää raskaudesta jo ennen aborttiakin. Tyttö tiesi kuitenkin, ettei hän saisi mennä omin luvin kertomaan asiasta eteenpäin.
- Kuka se oli? Ollin pää kurkisti ovenraosta.
- Ei kukaan, Belinda pakotti kasvoilleen anteeksipyytävän hymyn.
- Ai okei, Olli ymmärsi tytön vihjeen.
- Tuletko pelaamaan mua vastaan? Olli kysyi katseltuaan hetken takkahuoneen seiniä.
- Pelaamaan? Jos se on jokin sotapeli niin ei kiitos, Belinda naurahti.
- Höh, pitääkö mun sun takia hankkia jokin Barbie-peli? Olli virnisti.
- Joo, jos haluat peliseuraa, Belindaa huvitti Ollin tapa pitää häntä pilkkanaan.
- Onkohan niissä Ken-hahmoja… Olli mumisi vetäessään päänsä pois ovenraosta.
Belinda ei ollut koskaan edes kuullut, että Barbie-hahmoistakin olisi jo tehty pelejä. Ilmeisesti kaikki oli mahdollista.
Paremman tekemisen puutteessa Belinda vaihtoi huoneensa järjestystä. Lähinnä sänky siirtyi huoneen perimmäiseen nurkkaan ikkunoiden viereen ja sängyn vanhalle paikalle hän siirsi nurkassa viihtyneen pöytänsä. Lopuksi hän asetteli ikkunasyvennykseensä uudet, entistäkin muhkeammat tyynyt ja siirsi pöytävalon lattialle. Hän tarvitsisi vain pöydän valaisinta varten ja sellaisen hän löytäisi ullakolta.

Beli avasi varovasti nitisevän oven. Ullakolta pöllähti tuttu ummehtunut haju ja pölyhiukkasia leijaili taskulampun valossa. Ensimmäisenä tytön katse hakeutui rikkinäiselle portaalle, jonka ylitse hän astui. Portaat olivat peittyneet uudelleen valkean pölykerroksen alle ja Belinda sai varoa askeleitaan, jos porras narahtaisi kerrankin, joku alakerrasta voisi kuulla sen ja tulla uteliaisuuttaan ylös.
Ylätasanteen lattialla näkyi edelleen tummia jälkiä. Jälkiä hänen, Hannan, Aleksin ja Nikon jäljiltä. Ajalta jolloin he olivat innoissaan penkoneet ullakon salaisuuksia. Nyt Belillä oli kuitenkin mielessään vain nätti pikkupöytä valaisimelleen. Jostain kuului hiljainen ujellus, jonka Belinda tiesi johtuvan seinään kätketystä kuilusta ja siellä käyvästä läpivedosta. Tyttö peitti nopeasti suunsa kädellään ja vaiensi aivastuksensa. Pölyä oli mielettömän paljon. Beli asetti taskulamppunsa viereiseen hyllykköön ja siirtyi huonekalujen luokse. Sohva näytti houkuttelevalta, kunpa hän voisi viedä sen huoneeseensa ja puhdistaa sen. Kellastuneen lakanan alta hän löysi kauniin, tummamahonkisen lipaston, jonka jalkoja koristivat lukuisat pienet yksityiskohdat ruusuköynnöksestä. Nopeasti arveltuna Belinda uskoi lipaston olevan yli 200-vuotias. Sitten tytön katse hakeutui peremmälle, lipaston taakse. Puisten kirstujen ja muutamien pahvilaatikoiden viereen oli pinottu kangaskääröjä, pino vanhoja päähineitä, jotka ilmeisesti olivat kuuluneet talon herrasväelle. Lopulta Belinda löysi etsimänsä. Pieni, kiikkerän näköinen tumma pöytä. Korkeutta sillä oli hieman hänen polvensa yläpuolelle ja pöytälevyn alla oli vielä pieni laatikkokin. Pikkupöytä oli varmasti samaa sarjaa lipaston kanssa, sillä sen ohuita jalkoja kiersi samanlainen köynnös, tosin ruusuja oli harvemmassa kuin lipastossa. Myös sen väri ja muu muotoilu oli kuin samasta muotista. Kuinka kukaan oli jaksanut käsin kovertaa niin kauniita kuvioita?
Belinda joutui istumaan hattupinon vierelle ja nostamaan pöydän syliinsä. Se oli yllättävän painava, vaikka olikin pieni. Monimutkaisten asentojen ja pitkän sähläyksen jälkeen hän sai pöydän siirretyksi pois lipaston takaa. Lähemmin tarkasteltuna taskulampun valokeilassa Beli erotti vaaleita juovia pöydän puupinnassa. Mistä ne olivat tulleet? Beli tunsi kuinka hänen nenäänsä alkoi kutittamaan ja sillä kertaa hän ei onnistunut estämään aivastustaan. Pöly ja tunkkainen ilma aivastuttivat ja myös yskittivät tyttöä, joten hän kaappasi pöydän kainaloonsa ja nappasi taskulampun hyllyltä. Belinda kiirehti portaat alas ja työnsi toisella jalallaan oven kiinni. Alhaalta kuului hiljaista keskustelua, josta Beli päätteli ettei kukaan tiennyt hänen puuhistaan. Vietyään pöydän huoneeseensa, hän haki käytävän toiselta puolelta pyyhkeen ja kastoi sen hanan alla lämpimällä vedellä. Puhtaanvalkoinen pyyhe muuttui lähes mustaksi kun Belinda oli saanut puhdistettua pöydän. Sen pieni laatikko ei avautunut, minkä Beli ajatteli johtuvan kosteudesta. Hän saattoi kuvitella, että vuodenaikojen vaihtuessa ullakollakin saattoi olla hieman kosteutta ja iäkäs puu turposi. Ehkä laatikko avautuisi aikanaan, kun pöytä saisi olla lämpimässä ja kuivassa. Lopulta hän asetti pöydän lempi-ikkunansa vierelle ja nosti valaisimen sen päälle. Muuta pöydälle ei mahtunutkaan valaisimen lisäksi. Pieni hymy kävi Belindan kasvoilla ennen kuin hän etsi kirjahyllystään vuosia sitten aloitetun kirjan, nyt hänellä olisi koko ilta aikaa lukea sitä edemmäs.

Yöllä Belindaa vaivasi ujellus. Alakerrassa läpiveto aiheutui yleensä kun ikkuna oli auki ja joku avasi ulko-oven talon vastakkaiselta puolelta. Jos kellarissa kulki läpiveto ja toinen avonainen aukko oli hänen huoneensa vierellä, missä toinen oli? Talliin johtava luukku oli tiettävästi kiinni, vai oliko?

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   15.3.09 10:53:15

Hannan kuviot

- Hei lopeta! Hanna huudahti hekottaen lähes mielipuolisesti.
- Jätä jämä, tummahiuksinen, hintelä poika pyysi.
- Hanki oma, Hanna imi sätkäänsä posket lommolla.
- @!#$ nainen! poika hermostui ja tämän tummat silmänaluset erottuivat entistä selkeämmin.
- Paljonko sulla on rahaa? Hanna kysyi karistaessaan sätkäänsä.
- Ei paljoa, ehkä pari euroa ja sillä ei saa yhtään mitään, poika murahti ja otti sätkän Hannan sormien välistä.
Makealta, kuin suitsukkeelta tuoksuva savu täytti hylätyn mökin. Hanna tunsi olonsa levolliseksi katsoessaan seinienraoista tihkuvaa auringonvaloa. Tuuli kilisytteli terassilla roikkuvaa ruosteista tuulikelloa. Kovemmalla puuskalla se paiskautui ikävästi lahoon seinään ja kaunis sointu muuttui ilkeäksi rämähdykseksi.
- Sulje se! Hanna havahtui ja tunsi vihanaallon pyyhkivän kehonsa yli.
15-vuotias poika nousi likaiselta lattialta ja läimäytti puisen ikkunaluukun kiinni. Nyt he kumpikin istuivat keskellä pimeää, hiljaista mökkiä. Siellä he olivat viihtyneet aikaisemminkin loistavasti, mutta nyt asiat olivat muuttuneet; Hannalla ei ollut enää kiire saati sitten tarve mennä kotiinsa.
Päivä vaihtui illaksi, ilta yöksi ja yö aamuksi. Hanna istui edelleen rähjäisen mökin likaisella lattialla ja odotti kaverinsa heräävän.
- Käydään syömässä? Hanna kuiskutteli nukkuvan pojan korvaan.
- Ymh, epäselvä vastaus ja poika käänsi kylkeään.
- Herää jo @!#$! Hanna tönäisi poikaa, joka heilahti aiottua enemmän ja löi päänsä läheisen jakkaran jalkaan.
- Piru vie, poika oli hetkessä hereillä ja piteli otsaansa.
- Nälkä, Hanna totesi ytimekkäästi. Hänellä oli suorastaan kuvottava olo.
- Mennään sitten. Samin Grilli on ainakin auki, poika murahti ja yritti sitoa kengännauhojansa kiinni.
Viileä tuuli sekoitti hetkessä Hannan vaaleat hiukset, mutta kiukkuinen ilme kasvoillaan tyttö sitoi hiuksensa kiinni ja astui tuulta vasten ulos. Tuulikello rämähteli välillä seinään, mutta nuoret eivät piitanneet siitä. Lumen alta oli paljastunut syksynjälkeisiä tummia lehtiä, oksia, havuja ja pienimmät puuntaimet yrittivät sinnikkäästi pysyä pystyssä painavan nuoskalumen kerrostuttua niiden oksille.
- Sulla on mustelma, Hanna huomautti vilkaistuaan vieressään talsivan pojan otsaa.
- Mitä menit tönäisemään? nuorukainen kivahti ja työnsi kädet takkinsa taskuihin.
Matka kului kummankin mököttäessä toisilleen, eikä edes auringon pieni pilkahdus harmaan pilviverhon takaa piristänyt heidän mieltään. Ikivanha polku kangasmetsän halki kuljetti lähes suoraan grillin takapihalle, jossa leijui heti aamusta lähtien rasvankäry ja tupakantumpit peittivät lähimaaston tasaisenkellertävään paperimössöön. Hanna irvisti hieman huomatessaan märkien tumppien tarttuvan kenkiensä pohjiin.
Grillin kulmalla seisoi kaksi miestä, jotka odottelivat kyllästyneinä ruoka-annoksiaan ja nykivät hermostuneina mustia, pitkiä nahkatakkejaan. Hannan kaveri nyökkäsi miehille, jotka tervehtivät pikaisella mutta merkitsevällä katseella takaisin.
- Mitä otat? poika kaivoi taskustaan hiluja.
- Juustohampurilaisen, ranskikset ja Fantaa, Hanna listasi suoraan myyjälle ja tyrkkäsi oman korttinsa tiskille.
Paluumatkalla kummallakin oli folioon käärityt hampurilaiset ja muut eväät muovipusseissa, tosin pussien paino keveni matkan edetessä ja lopulta foliotkin päätyivät hopeisina myttyinä hiljaisen metsän keskelle.

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   16.3.09 14:40:06

Kohtalokas kirje

Pihalta kuului naurua. Nuori tyttö juoksi valkoinen mekko yllään vihreän nurmen halki ja tiiviisti kannoilla seurasi tytön veli. Talon takaa kantautui vasaranpauketta ja kiroilua. Kylän miehet kuulemma rakensivat tallia entistä ehommaksi ja lapset odottivat innolla uusia poneja kotiinsa.
- Tämä ei ole oikein, Katriina parahti nostaessaan teekupin huulilleen.
- Sinä kyllä voit tehdä asialle jotain, Katriinaa iäkkäämpi, lähemmäs 60-vuotias naapurinrouva neuvoi.
- Miten? Otanko miehiltä vasarat ja heitän ne suohon? Katriina kysyi sarkastisesti.
- Et, mutta voit kyllä paljastaa heidät, Kaarina neuvoi ja otti hopeatarjottimelta herkullisen kaurakeksin.
- En tiedä uskallanko. Äitini… Katriinan lause jäi kesken. Hän ei vieläkään voinut puhua äidistään, ei etenkään nyt kun oli hänen katoamisensa vuosipäivä.
- Kuules nyt, jos Wilhelmiina-rouva olisi elossa, hän olisi takuulla ottanut sinuun yhteyttä tavalla tai toisella, Kaarina totesi. Hänestä oli käsittämätöntä, kuinka aikuinen nainen saattoi vajota pikkulapsen tasolle vielä 34-vuotiaana.
- Tunsin kyllä äitisi, sen vuoden ajan jonka hän oli keskuudessamme, Kaarina lisäsi nopeasti.
Hän oli kyllä tuntenut Wilhelmiinan. Nainen oli ollut rakastettu lempeän luonteensa ansiosta, mutta myös moderni aikaansa nähden. Sen ominaisuuden Wilhelmiinan tytärkin oli perinyt. Nainen oli ollut hyvin sivistynyt ja opettanut myös ranskankielentaidon Kaarinalle, jonka nainen oli myöhemmin opettanut Wilhelmiinan tyttärelle, Katriinalle.
- Tuokaa hevoset! kartanon takaa kantautui voimakastahtoinen miehenääni.
Pian käskyn jälkeen läheisestä tarhasta talutettiin nuorehko, mutta rauhallistakin rauhallisempi varsa ja kookas ori. Hevoset vaikuttivat hieman hämmentyneiltä kun muut kaverit jäivät rauhassa laiduntamaan. Lisäksi takalaitumelta nuori pojankloppi retuutti kahta kantavaa tammaa tallia kohden. Toinen tammoista hirnahti kutsuvasti oriille ja sai vastaukseksi matalan korskahduksen. Kaarina ja Katriina jatkoivat teehetkeään, kunnes yksi työmiehistä patisti nuoret lapset nurmikolta takaisin terassille.
- Te pysytte täällä nyt, likainen, hikinen mies komensi heiluttaen mustuneita käsiään.
- Kuinka julkeatte puhua… Katriina aloitti, mutta Kaarina laski kätensä ystävättärensä polvelle ja sai Katriinan hiljenemään.
Lapset istuivat marmoripäällysteisillä portailla, joivat mehua ja söivät keksejä. Kartanon takaa kuului lisää pauketta ja huutoja.
- Mitä he tekevät? Katriina kysyi kummissaan. Miehet olivat jo useamman päivän ajan ahkeroineet tallin kimpussa, mutta huomattavaa muutosta ei näkynyt ainakaan kartanolta katsoessa.
- Älä sitä murehdi, he vain hankkiutuvat ongelmista eroon, Kaarina vastasi ja loi ryppyisille kasvoilleen lempeän hymyn.
Katriina yritti rentoutua, mutta hänen alitajuntaansa vaivasivat monet kysymykset. Hän oli saanut ystävättäreltään Ranskasta kirjeen, johon hän halusi palavasti vastata. Ehkä hän ehtisi illalla kirjoittamaan myös päivän tapahtumista.
- Varokaa! takapihalta kuului hätääntynyt varoitus ja Katriina saattoi erottaa palavan puun ritinän ja savunhaju kantautui hiljalleen etupihalle. Kuuliko hän myös hirnahduksia?
- Rauhoitu, Kaarina käski, kun Katriina oli jo nousemassa tuoliltaan mennäkseen katsomaan mitä talon toisella puolella tapahtui.
Illalla kynttilänliekin lepattaessa pieniruutuisen ikkunan edessä, Katriina kaivoi pikkupöytänsä laatikosta sulkakynän, mustepullon ja paksua pergamenttia. Nyt hänellä olisi aikaa kirjoittaa Estherille Ranskaan. Päivän tapahtumat olivat kyllä selkiytyneet hänelle, mutta vasta liian myöhään. Miehet olivat vieneet neljä hevosta talliin, sulkeneet rakennuksen ja polttaneet sen. Katriina myös tiesi syyn moiseen toimeen. Jokainen hevosista oli tullut kuin tyhjästä ja niillä oli hankittu rahaa. Jotain oli kuitenkin mennyt pieleen kun hevoset täytyi hävittää, ilman että kyläläiset alkaisivat epäilemään mitään. Nainen kirjoitti hämärässä huoneessa mahdollisimman nopeasti asiansa, mutta sulkakynä tipahti pöydälle kun huoneen ovi aukeni.
- Mitä teet? viiksekäs, humaltunut Kaarlo äyskäisi. Mies piilotti rommipullonsa selkänsä taa.
- Kirjoitan Estherille, Katriina vastasi, mutta piilotteli kirjettään.
- Mitä khirjoitat? Kaarlo sammalsi astuessaan lähemmäs vaimoaan.
- Kuulumisia, Katriina tunsi lievää pelkoa miestänsä kohtaan.
Kaarlo tarttui nopealla liikkeellä Katriinaa ranteesta ja nykäisi käden pois kostean musteen päältä.
- Wilma, Kaarlo erotti kirjeen viimeisimmän sanan.
Katriinan silmät laajenivat ja suusta purkautui hiljainen parahdus. Kaarlon tarvitsi vain laskea pullonsa hetkeksi pöydälle ja hoidella vaimonsa aikeet juoruta tilan tapahtumista eteenpäin. Voimakas kiertoliike ja Katriina valahti velttona lattialle. Mustepullo kaatui naisen käden liukuessa pöydänpintaa pitkin. Kaarlo rutisti kirjeen taskuunsa, otti pullon pöydältä ja palasi takaisin käytävälle. Paria kerrosta alempana hän taputti ystäväänsä olalle ja miehet lähtivät naureskellen kylän juottolaan jatkamaan iltaansa.

-----------------
Vaan mahtaakohan tätä enää kukaan lukea..?

Lähettäjä: polli 
Päivämäärä:   16.3.09 15:50:35

voi kyllä mie ainaki luen vielä :D

Lähettäjä: Muisto97 
Päivämäärä:   16.3.09 15:53:40

Lukee kyllä:) Innolla odotan seuraavaa pätkää, kunhan pikku-ihmiseltä ehdit kirjoittamaan:)

Lähettäjä: hansa 
Päivämäärä:   16.3.09 16:04:14

kyllä luemme! joka päivä pitää käydä katsomassa josko olis jatkoa :P

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   16.3.09 17:06:49

odottelen kovasti että otat mut kiinni ja menet ohi :D (nyt ei oikeasti puutu enää paljoa

Lähettäjä: Eioma 
Päivämäärä:   16.3.09 17:11:54

täälläkin yks lukija ^^

Lähettäjä: poison 
Päivämäärä:   16.3.09 19:06:28

Lähettäjä: hansa
Päivämäärä: 16.3.09 16:04:14

kyllä luemme! joka päivä pitää käydä katsomassa josko olis jatkoa :P

^komppaan täysin:D

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   18.3.09 15:19:19

Mäkin luen :) En vaan ole ollut koneella pariin päivään.

Lähettäjä: Shattered 
Päivämäärä:   18.3.09 17:50:46

Mäkin luen :D
JAtkoa vaan.

Lähettäjä: Karoliina 
Päivämäärä:   19.3.09 13:05:38

Mukavaa että lukijoita riittää, liekö eka kerta kun tuli epäilys että omaksi huvikseni vain lisäilen tarinaa :D
-------------

Kehitystä

Iltapäivällä satoi vettä ja rankasti. Belinda istui tallihuoneessa höyryävä kaakaokuppi edessään. Sadepisarat ropisivat lasia vasten, josta ne valuivat noroina ikkunalaudalle ja aiheuttivat lopulta valtavan lätäkön seinän edustalle. Belin ajatuksena oli ollut ratsastaa rankempi maastoharjoitus ja käydä katsomassa joko maastoesteitä saattoi hypätä, mutta sillä koiranilmalla hän ei menisi ulos kuin pakosta.
- Päiviä tännekin, tumma mies hymyili valloittavasti ovelta.
- Suakin näkee, Belinda hymyili takaisin tulijalle.
- Joo, vihdoinkin sain selvitettyä asiani kotipuolessa, Tuukka virnisti ja riisui märän takkinsa. Miehen kengistä jäi kuraiset jäljet vastasiivotulle lattialle.
- Jaahas, mitä nyt sitten meinaat? Belinda uteli ja oli kaataa kaakaonsa pöydälle.
- Töitä etsin, Tuukka vastasi salaperäisesti kuivatessaan kasvojansa hihanpieliin.
- Aa, mä kai jään toimettomaksi. Lukiossa ei ole enää mitään muuta kuin ylioppilasjuhlat odotettavana, Belinda tajusi ettei ollut edes ajatellut mitä tekisi lukion jälkeen. Kevään yhteishakukin oli mennyt tytöltä täysin ohi.
- Kurssit suoritettu vai? Sittenhän haet lääketieteelliseen ja tulet tänne hoivaamaan meitä onnettomia joilla on hevosenpuremia takalistot täynnä, Tuukka naurahti.
- Ei mua lääketieteellinen kiinnosta. Ei ainakaan juuri nyt, pidän kai välivuoden ja keskityn Dreamyyn, Belinda arvuutteli.
- Siitä on hyvä lähteä. Tiedä jos saisit ammatin hevosista, Tuukka totesi ja katsahti nopeasti taakseen.
- Mitä mies? Niko läimäytti kädellään Tuukkaa hartialle ja hetken mies näytti siltä kuin ilmat olisivat paenneet keuhkoista.
- Tulin katselemaan maisemia, Tuukka virnisti ilkikurisesti Nikolle, joka puolestaan vilkaisi Belindaa.
- No hei, sinun nainen, Tuukka lisäsi nopeasti huomattuaan Nikon epäilevän ilmeen. Pian pojan kasvoille nousi lämmin hymy, eikä Belinda ollut varma mille miehet nauroivat.
- Sitten sinulle jää vain Anneli, Niko piruili Tuukalle.
- Kuinka niin? mies hämmentyi ja Niko tuuppasi Tuukkaa edemmäs ovensuusta.
- No Ankku on Belindan jälkeen vanhin nainen täällä. Tuskin sinä mitään alaikäisiä katselet? Niko jatkoi kiusaamista hymyillen pirullisesti.
Tuukka punastui hetkellisesti ja aukoi suutansa kuin kala kuivalla maalla. Belinda tirskahti hiljaa ja keskittyi sitten juomaansa. Loppuisiko sade ennen iltaa?
- Belinda, Anneli pyysi jos kävisit katsomassa Lucia? Niko muisti yllättäen syynsä miksi oli jättänyt työnsä kesken.
- Lucifer? Tuukka tuijotti äimistyneenä vuoroin Belindaa ja Nikoa.
- Tiia ja Eveliina hankkivat sen yhdessä, Belinda sanoi napakasti ennen kuin Niko ehti selittelemään asiaa kauniilla korulauseilla.
- Voi äly hoi, älä jätä, Tuukka parahti.
Belinda joi nopeasti kaakaonsa loppuun ja jätti kupin tiskipöydälle kiiruhtaessaan tallin puolelle. Niko ja Tuukka jäivät juoruamaan keskenään tallihuoneeseen kuin pahimmat kerrostaloelämää vakoilevat mummelit. Belinda ihmetteli aikansa mitä hänen piti tehdä, sillä Lucifer seisoi hiljaa aloillaan karsinassaan, satula selässään ja suitset päässään. Suorastaan kirkuvanpunaiselta näyttävä ori vilkaisi tyttöä, joka seisoi tyhmänä sen karsinanovella.
- Jos voisit ratsastaa sillä? Anneli pyysi.
- Ai minä? Ja miksi? Belinda hyökkäsi kysymyksillään naista vastaan.
- Saisimme hieman kuvaa millainen se on ratsuna. Ja toisekseen sillä on niin paljon ylimääräistä energiaa, että se kaipaa liikuntaa, Anneli puhui rauhallisesti.
Belinda käveli Dreamyn varustekaapille hakemaan kypäräänsä. Miksi hänen piti alkaa liikuttamaan sisarpuolensa ja Eveliinan hevosta? Eivätkö tytöt itse voineet hoitaa tehtävää? Belindan oli pakko vetää syvään henkeä ja rauhoittua, ennen kuin hän otti Luciferin karsinasta. Suotta hän hevoselle kiukuttelisi sen ”omistajien” typeryydestä
.
Luci huokaisi hiljaa ja lähti pitkin, mutta laiskoin askelin kävelemään Belindan perässä maneesiin. Hallin portilla hevonen pysähtyi ja seisoi kuin suolapatsas. Oliko se ennen edes käynyt maneesissa? Belinda katsoi ympärilleen, mutta ei nähnyt enää Annelia, jolta hän olisi voinut kysyä asiasta. Tyttö antoi hevosen katsella suurta ratsastusaluetta rauhassa ja kiersi sen kanssa maneesia ympäri vierellä kävellen. Jokaisen seinään kiinnitetyn kirjaimen ja toisen pitkänsivun keskellä olevan tuuletuslaitteen kohdalla Belinda joutui rauhoittelemaan hevosta ja tytön arvion mukaan hänellä meni reilusti yli vartti esitellä paikkaa Lucille. Ori-parka näytti hämmentyneeltä, eikä tosiaankaan tiennyt minne se oli tullut.
Beli puntaroi aikansa ratsastaisiko hän hevosella, vai riisuisiko hän siltä varusteet ja antaisi sen juosta irrallaan maneesissa. Lopulta hän päätyi järkevimpään ratkaisuun ja talutti hevosen takaisin portille. Satula liukui helposti hevosen selästä kylkeä pitkin alas ja ihmetellen Luci antoi ottaa suitsetkin pois päästä. Belinda käänsi hevosen takaisin maneesiin ja kun ori tajusi olevansa irti, se säntäsi hurjaan pukkilaukkaan maneesin halki ja lähes kaatui tehdessään jyrkän käännöksen ennen hallin päätyä. Hevosen kirmatessa pikkuvarsan tavoin pitkin maneesia, Belinda keräsi sen varusteet hiekalta ja siirtyi portin toiselle puolelle.
- Et sitten ratsastakaan sillä? Anneli kysyi ihmeissään kun Belinda asetteli Lucin varusteita sen karsinan edessä olevaan telineeseen.
- Olisin vain katkonut niskani. Se näytti siltä ettei ollut edes koskaan nähnyt koko maneesia, Belinda vastasi jäätävästi.
- Tiia kyllä sanoi… Anneli puhui yllättäen hiljempaa, lähes piipittäen.
- Tiia sanoi tai ei sanonut, sillä ei ole väliä kun en nouse sen selkään ennen kuin itse tiedän sen olevan edes jokseenkin turvallista! Belinda ärähti. Hän tunsi kuinka viha kuohahti hänen kehonsa ylitse.
- Okei okei, joku toinen kerta sitten, Anneli yritti hymyillä rauhoittavasti. Hänkään ei pitänyt tilanteesta, että Belinda olisi pahimmillaan vasta hevosen selässä huomannut, ettei Lucifer ollut tottunut maneesiin.
- Ja ne kaksi saa kyllä itse hoitaa Lucin ylimääräiset energiat pois, voin ratsastaa sillä sitten kun mokoma ei karkaa käsistä, Belinda puhui hieman rauhallisemmin, mutta tytön äänestä kuulsi edelleen viha.
Anneli katsoi parhaakseen olla vain hiljaa sillä hetkellä. Myöhemmin hän kyllä puhuisi niin Tiialle kuin Eveliinallekin hevosenpidon vastuusta. Annelin mentyä Belinda palasi maneesin katsomoon ja jäi seuraamaan Luciferin touhuja. Hevonen kulki parhaillaan turpa maassa kiinni kaviouraa pitkin ja pysähtyi aina välillä tutkimaan maata tarkemmin. Sen jälkeen hevonen nosti päänsä ylväästi ylös ja kiersi kauniisti ravaten maneesin halki. Hevosella oli todella näyttävät ja ilmavat askeleet. Beli piti oriin tavasta nostella jalkojansa korkealle, liikkuen silti sulavasti eteenpäin. Laukkakaan ei näyttänyt hassummalta, vaikka Belinda tiesi sen teettävän paljon työtä tulevaisuudessa, jos hevosesta halusi saada kaiken kapasiteetin käyttöönsä. Vauhti oli hurja ja askeleet kiihtyivät pitkillä sivuilla lähemmäs kiitolaukkaa. Kookas hevonen tanssahteli hetken aloillaan, kuin miettien minne suuntaan seuraavaksi lähtisi. Lopulta se ravasi jännittynein askelin katsomoa kohti. Lucin ei tarvinnut Dreamyn tavoin kurkotella yltääkseen katsomaan kaiteen ylitse, hevonen vain möllötti ja hörähti hiljaa.
- Kyllä sinusta hieno vielä tulee, Belinda onnistui silittämään silkinpehmeää poskea, ennen kuin Lucifer kääntyi ja juoksi takaisin toiseen päähän.
Samaan aikaan kun Belinda tuskaili Luciferin kohtaloa, Niko keitti juhlakahvit Tuukan kunniaksi.
- Se on sitten sovittu! Anneli huudahti iloisesti säikyttäen Nikon.
- Tervetuloa nyt vihdoinkin, Anneli kätteli juhlallisesti Tuukkaa, joka ei voinut olla hymyilemättä taukoamatta.
- Johan tätä onkin vatvottu tarpeeksi pitkään, Tuukka vastasi. Hänellä oli ollut jo aikaisemmin puhetta asiasta Annelin kanssa.
- Saadaan hyvällä tuurilla lisää poikia tallille, Anneli mutisi tyytyväisenä.
Hän voisi keskittyä muuhun toimintaan, kun Tuukka ja Niko hoitaisivat ratsastustunnit pääsääntöisesti.
- Niin tai sitten tyttöjen määrä kasvaa räjähdysmäisesti kun hankit tuollaisia Hunkseja tänne, Niko piikitteli kaataessaan kahvia kuppeihin.
- Tiedä siitä, Anneli punastui hieman nostaessaan kuuman kahvikupin huulilleen.

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   20.3.09 04:05:45

lissäää

Lähettäjä: Figaron_haamu 
Päivämäärä:   20.3.09 16:35:55

LISÄÄÄÄ :D Ja toinen topsu kohta.

Lähettäjä: helmeri 
Päivämäärä:   21.3.09 00:31:41

jatkuu!

Lähettäjä: iida 
Päivämäärä:   21.3.09 00:34:36

Sainpas lukea paljon jatkoa, kun en ole hetkeen käynyt tarinatuokion puolella. Jatkoa, kun aikaa löytyy :)