|
Lähettäjä: Karoliina
Päivämäärä: 25.2.09 19:40:25
Osuma
Niko katsoi pakenevan kaksikon ja Belindan ohitse. Lammen vierellä nousi pieni hiekkapilvi ja tuuli kuljetti pojan korviin moottorinäänen. Ärsyttävä pauke kuului Tinon hippibussille. Samassa Aleksi ja Hanna juoksivat Nikon vierelle, mutta pysähtyivät tämän rinnalle.
- Ne oli jo palaamassa, Hanna sanoi huohottaen.
- Tietääkö ne tilanteen? Niko kysyi peloissaan.
- Tietää ja muitakin on tulossa, Hanna vastasi.
Hiekkapilvi leijui tuulen mukana lammenpäälle, moottorinääni lakkasi ja nuoret tiesivät bussin pysähtyneen metsänrajalle. Vihreä minibussi kökötti odottavasti keskellä tietä.
- Hiivatti, Kiara kirosi ja katsoi hädissään Ricoa.
- Kyttiä ei näy, Rico puuskahti helpottuneena, mutta puristi entistä kovemmin Belindan kaulaa. Tyttö ei saanut lainkaan henkeä.
Bussin ovi avautui ja Niko erotti Tinon astuvan ulos. Mies näytti kävelevän hitain askelin Ricoa ja Kiaraa kohti. Rico huomasi Tinon lähestymisen ja tajusi täydellisen pakenemisen olevan ainoa keino selvitä tilanteesta. Mies tönäisi Belindan kauemmas itsestään ja kiskaisi vuorostaan Kiaran mukanaan niitylle.
Belinda nousi käsiensä varassa istumaan ja yski hiekkaa keuhkoistaan ja yritti samalla saada happea. Aleksi ja Hanna säntäsivät juosten Belindaa kohden, mutta Niko ohitti kaksikon nopeasti.
- Tarvitaan lisäaikaa! Kiara huusi Ricolle hyppiessään ruohomättäiden yli.
- Sitä saat, Rico pysähtyi äkisti ja katsoi taakseen.
Mies kohotti aseen korkeammalle, suuntasi sen kohteeseensa kohdistaen samalla pienen jyvän piipun päässä olevan halkion keskelle. Mies vilkaisi varmuudeksi ettei varmistin ollut päällä ja tähtäsi uudelleen. Aleksi pysäytti Hannan ja tyttö kaatui hiekalle.
- Se tähtää, Aleksi sanoi hätäisesti ja painautui Hannan vierelle maahan.
Nikokin huomasi Ricon aikeet ja harmikseen tajusi miehen tähtäävän Belindaa, joka edelleen istui maassa ja keskittyi yskimiseen. Niko tuskin tunsi jalkojensa koskettavan maata kun poika juoksi tytön luo. Kuului kova pamahdus ja samaan aikaan Niko oli ehtinyt kutakuinkin Belindan ja Ricon tulilinjan paikkeille. Belinda kohotti pelokkaan katseensa Nikon vaaleisiin silmiin. Pojan kädet puristuivat tytön olkapäille. Sen jälkeen kummatkin katsoivat veren punaamaa paitaa ja Belindan silmäkulmasta valuivat kyyneleet. Se luoti oli osunut.
Aleksi nousi nopeasti hiekalta ja juoksi Belindan ja Nikon luo. Poika piteli edelleen kalpeaa tyttöä käsissään ja tuijotti sykähdyksittäin pulppuavaa verta.
Hanna yritti juosta Aleksin kiinni, mutta ei onnistunut. Pienen hetken tyttö mietti kumpi ehti maassa istuvan kaksikon luo ensin, Tino vai Aleksi?
- Osuiko se? Tino kysyi eikä hänen äänestään kuultanut sama iloisuus kuin yleensä.
- Osui, Niko totesi vakavana. Belinda yskäisi muutaman kerran ja vapisi.
- Kumpaan? Aleksi polvistui veljensä vierelle. Belindan paita oli veressä, mutta niin oli myös Nikonkin.
- Minuun, vastaus oli hiljainen.
Aleksi vakuutti Tinolle pärjäävänsä Belindan ja Nikon kanssa, jolloin Tino vapautui seuraamaan Ricoa ja Kiaraa. Pientä kääröä mukanaan kuljettava kaksikko oli kadonnut niityn toiselle laidalle ja Tino näki heikosti kuinka kaksi hahmoa juoksi metsään, josta henkilöt joko löydettiin nopeasti tai ei koskaan.
- Tarvitaan paineside tai jotain, Hanna järkeili ja juoksi tallille etsimään ensiaputarvikkeita. Hänen jalkansa tuntuivat keitetyiltä makaroneilta. Ne eivät ottaneet kantaakseen, mutta Hannan oli pakko juosta.
Niko olisi mielellään katsonut Belindan silmiä. Vaikka ne olivat kauhua täynnä, hän saattoi tuntea saman hukkuvan, mutta ihana tunteen katsoessaan tummia silmiä. Belinda ei kuitenkaan katsonut poikaa, vaan tuijotti haavaa polvessaan ja vilkaisi välillä Ricon luodista tullutta reikää.
- Sattuuko se? Belinda kysyi viimein ja kohotti katseensa Nikoon.
- Polttelee, Niko vastasi ja vilkaisi kättään, jota Belinda oli tuijottanut oman aikansa.
Todellisuudessa Nikoa oksetti. Haavaa poltteli, jomotti ja kipu tuntui säteilevän jokaiseen kehonosaan. Edes Hannan tekemä sidos ei helpottanut pojan tunnetta. Niko hellitti otteensa Belindasta ja istui tämän vierelle. Hippibussin räminä lähestyi ja Tuukka hyppäsi kuskin paikalta ulos. Mies tajusi hetkessä Nikon saaneen luodista käteensä, mutta hän ei tajunnut Belindan tilannetta. Tyttö näytti olevan enemmän veren tahrima kuin Niko.
He joutuivat odottamaan vain muutaman minuutin Hannan laitettua siteen Nikolle kun poliisit saapuivat. Muutama heistä tuli oitis tarkistamaan nuorten tilannetta ja loput juoksivat metsään, jonne Tino oli kadonnut aiemmin.
Belinda kyhjötti kumarassa asennossa ja hänen katseensa oli jumiutunut Nikoon. Hän oli aiemmin miettinyt miltä luoti tuntuisi, jos joku ampuisi. Oliko hän toivonut saavansa vastauksen vai oliko Ricon viimeinen teko huonoa tuuria? Aleksin kädet huuhdeltiin oitis puhtaalla vedellä ja heiveröinen virkamies höpötti kovaan ääneen lääkärin paikkaavan pojan hetkessä. Joku kiitteli Hannaa ripeästä toiminnasta, sillä tytön tekemä sidos oli ollut juuri oikeanlaista ensiapua Nikon käsivarteen. Joku kävi koputtamassa Belindaakin olalle, mutta tyttö ei vastannut. Niko hapuili kädellään kevyen otteen Belindan sormista, jotka olivat jääkylmät.
Nuorten ajantaju katosi ambulanssien saapuessa. Hanna tajusi vain sen, että leiriläiset oli kuljetettu syrjemmälle ja pidetty visusti poissa heidän luotaan.
Niko nousi omin avuin ambulanssin kyytiin ja pojalle asetettiin uusi side käteen. Aleksi pääsi samaan kyytiin ja auton ovea oltiin sulkemassa kun Niko työnsi jalkansa väliin.
- Katsokaa Belin polvi, poika pyysi ja antoi sitten laittaa oven kiinni.
- Belinda? Hanna huiskutti kättään tytön silmien edessä. Ripset räpsähtivät pienellä viiveellä ja tyttö tuijotti serkkuaan.
- No? Belinda tunsi huuliensa olevan kuivat. Häntä yskitti, mutta hän ei jaksanut yskiä. Saisiko hän koskaan hiekkoja pois keuhkoistaan?
- Ei mitään. Tule niin nuo katsovat jalkaasi, Hanna ojensi kätensä ja Belinda tarttui siihen.
Hanna yllättyi serkkunsa käden kylmyydestä, mutta auttoi Belindan seisomaan.
- Tämä pitäisi pestä, Belinda katsoi paitaansa, joka oli aiemmin ollut lähes valkoinen. Nyt se oli tumman veren, hiekan, pölyn ja muun lian sotkema.
- Pestään pestään, Hanna hymyili ja veti Belindaa liikkeelle.
- Halusin tietää miltä luoti tuntuu ja Nikoon osui, Belinda totesi kuivasti ja laahusti Hannan perässä paikalle jääneen ambulanssin luo.
Muutamaa metriä ennen ambulanssia Belinda alkoi yskimään pitäen toista kättään suunsa edessä ja Hanna päästi otteensa irti. Kipeä vihlaisu viilsi keuhkojen läpi. Tyttö ojentautui hieman ja otti haparoivan askeleen eteensä, hänen täytyisi vain kestää vihlonta jotta keuhko puhdistuisivat.
- Hiekkaa, Belinda irvisti Hannalle ja yritti ottaa tätä kädestä kiinni.
Hannan pää kääntyili nopeasti Tuukasta Belindaan ja Belistä ambulanssin henkilökunnan suuntaan. Hän ojensi kätensä ja tunsi Belindan nojautuvan häneen koko painollaan jalkojen pettäessä kesken viimeisen askeleen.
|