|
Lähettäjä: Jackson
Päivämäärä: 23.5.09 03:32:16
Andrew's POV
Napsautan olohuoneen kattovalaisimen sammuksiin ja hipsin ikkunoista himmeästi loistavien katulamppujen valon turvin sohvalle. Kääriydyn peittoon ja huokaisen syvään. Minua väsyttää niin että sen saa pidettyä silmiäni auki, mutta en kuitenkaan jostain syystä pysty nukahtamaan.
Minulla on huono omatunto siitä, että en soittanutkaan eilen illalla äidilleni. Hän oli hirvittävän vihainen ja huolestunut puhelimessa. Luojalle kiitos, että hän ei tiedä, miksi unohdin soittaa.
Yritän saada ajatukseni irti äidistä ja muista ongelmistani. Olen aina ollut sitä tyyppiä, että illalla nukkumaan mennessäni jään ensin puoleksi yöksi miettimään asioita.
Koko asunto on aivan hiljainen, lukuunottamatta kellon tikitystä ja Chasen päälle jääneen kannettavan hiljaista hurinaa pöydällä. Keskitän kaikki ajatukseni sen tasaisen äänen kuuntelemiseen ja lopulta saan unen päästä kiinni.
Aamulla herään omia aikojani, ennen Chasea. On lauantai, eikä minulla ole mihinkään kiire, joten käyn rauhassa suihkussa ja syön. Chase nousee yhdentoista aikoihin ja vaikuttaa erittäin huonosti nukkuneelta. Mietin, mikä hänen mieltään mahtaa painaa. Kyllä sen huomasi että se eilinen ihme omiin maailmoihin unohtuminen ei koskenut auton korjaamista. Toivon, ettei se johdu minusta, vaikka hän onkin tehnyt selväksi etten ole vaivaksi.
”Voisin ottaa taksin ja käväistä Yvonnen luona...” sanon noustessani pöydästä. Chase nuokkuu sen ääressä kahvimuki edessään, kuten joka aamu. Hän nostaa väsyneen katseensa ja nyökkää.
”Käyn hakemassa niitä osia tuohon vehkeeseen jonkun ajan päästä... Että olen siellä sitten jos en ole täällä tullessasi.”
”Selvä”, sanon vielä eteisestä tunkiessani jalkojani tennareihin.
Astun ulos taksista ihan lähellä omaa kotiani. Minusta tuntuu typerältä vain kulkea sen ohi ja mennä koputtamaan vastapäiselle ovelle, mutta en uskalla tehdä muutakaan... Enkä oikeastaan haluakaan. Isä luultavimmin on kotona, ainakin autosta päätellen, enkä halua nähdä häntä. Tiedän olevani tyhmä ja lapsellinen, kun en selvitä asioita vanhempieni kanssa ja asun melkein ventovieraan miehen asunnossa, mutta en vain pysty nielemään ylpeyttäni ja menemään omalle kotiovelle. Se tarkoittaisi sitä, että myöntyisin heidän... tai isän, sääntöihin. Eläisin niin kuin minun hänen mielestään pitäisi elää.
”Moi”, Yvonne hihkaisee avatessaan oven ja päästäessään minut sisään. ”En tiennyt että olet tulossa.”
”Olisin ilmoittanut, mutta puhelimessani on jotain häikkää.”
”Ei se mitään, kukaan ei ole kotona.” Menen hänen perässään peremmälle ja istun keittiöön.
Huomaan, että Yvonnea kiinnostaisi tietää, miten minulla sujuu – hän ei ole sitä suoraan kysynyt kertaakaan, koska tietää, että en pidä kyselemisestä tai ylihuolehtimisesta. Sen sijaan juttelemme hänen asioistaan ja siitä, kuinka Liz oli ajanut kännissä kolarin ja joutunut sairaalaan edellisiltana. Tytöllä ei ole edes ajokorttia, joten en juurikaan tunne myötätuntoa häntä kohtaan.
Palatessani taksilla kerrostalon pihaan, en näe Chasen autoa parkkipaikalla. Taivas on mennyt pilveen ja näyttää siltä että kohta alkaisi satamaan. Toivottavasti Chase saa ikkunat paikalleen autoonsa ennen sitä. Menen hissillä kahdeksanteen kerrokseen ja tervehdin matkan varrella alakerrassa asuvaa muoria, joka vastaa tervehdykseeni hymyillen. Chase sanoo hänen olevan vittúmaisin akka mitä Maa päällään kantaa, mutta en oikein osaa kuvitella vanhasta naisesta sellaista.
Avaan oven avaimella, jonka sain omakseni. Ihmettelen sitä kuinka paljon Chase luottaa minuun. Voisin periaatteessa olla kuka tahansa nuorisorikollinen, hajottaa koko luksuskämpän ja viedä puolet tavaroista. Hänen onnekseen en kuitenkaan ole sellainen.
Sisällä laitan vähän tavaroita järjestykseen ja vien roskapussin ulos. Ei asunto koskaan ole kovin sotkuinen, koska siellä ei ole mitään ylimääräistä krääsää, mutta aion silti tehdä jotain enkä vain lusmuta hänen paikassaan. Hän on maksanut ruokanikin tähän asti, mutta sain eilen vaadittua äitini laittamaan tililleni vähän rahaa, jotta voin tehdä sen itse.
En välillä käsitä tätä tilannetta lainkaan. En edes tunne Chasea, en ole todellakaan tehnyt mitään tämän hyväksi (päinvastoin, pikemminkin) enkä muutenkaan ole mitenkään tämän... arvoinen, tai jotain. Siitä huolimatta saa asua hänen luonaan surkean perhe-elämäni takia, kuin olisin hänen serkkunsa tai jotain. Jos siis unohdetaan se asia, että en edelleenkään ole menettänyt tunteitani häntä kohtaan. Yleensä serkkuihin ei kai rakastuta.
Siitä tulee siivoillessani mieleeni, etten ole nähnyt asunnossa pienintäkään merkkiä Chasen sukulaisista. Hyllyllä ei ole kuvia vanhemmista tai sisaruksista tai mistään. Vaikka asia ei minulle kuulu, olisi melko kiinnostavaa tietää jotain hänen perheestään. Mielessäni vilahtaa mahdollisuus Chasen kannettavan tutkiskelusta, mutta tyrmään sen heti paikalla. Minun tuurillani siitä ei todellakaan tulisi muuta kuin ongelmia.
ONE WEEK LATER
Koulun käytävillä raikaa kovempi melu kuin yhtenäkään iltapäivänä koko vuonna. Kaikki kiirehtivät ulos tunkkaisesta rakennuksesta auringonpaisteeseen ja suunnittelevat kesämenojaan.
”...Ja suunnittelimme lähtevämme kahdeksi viikoksi Italiaan kesäloman lopussa!”
Katson innostuksesta säteilevää ystävääni hymyillen astuessamme ulos pääovista. En ole ollut viikkokausiin yhtä rentoutunut ja iloinen kuin nyt. Äitini on jo vähän alkanut sopeutumaan tähän... tilanteeseen, eikä enää soittele joka viides minuutti ja huolehdi itseään sairaaksi. Isästä ei ole kuulunut yhtään mitään sen jälkeen, kun puhuin hänen kanssaan puhelimessa. En osaa oikeastaan sanoa, onko se hyvä vai huono asia, mutta mieluummin pysyn hänestä erossa vähän aikaa.
”Nähdään”, huikkaan Yvonnelle erotessamme porteilla. Tyttö vilkuttaa minulle pirteästi hymyillen ja lähtee kävelemään kotiaan kohti. Käännän katseeni hänestä tien sivussa odottavaan mustaan avomersuun ja istun etupenkille Chasen viereen.
Niin, Chase sai työnsä takaisin kun siitä jupakasta ei tehtykään oikeusjuttua, ja osti ensi töikseen itselleen uuden auton. Ja hänellä on jokin kumma pakkomielle juuri mustiin autoihin.
__________________________________________________________________________
Öö. Okei, mun ilta vähän venähti. Mutta ette te kuole siihen >8) ei tää niin hyvä oo. D:
|