Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi  Alas ⇓   
  Naapurin poika #4

Lähettäjäkatale 
Päivämäärä:   30.3.09 07:48:58

Uusi. :>

Edellinen: http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=702364&t=702364

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: immeinen 
Päivämäärä:   30.3.09 13:21:55

Koskas tulee seuraava pätkä?

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Pyry<3 
Päivämäärä:   30.3.09 14:09:20

millo jatkoo?

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäkatale 
Päivämäärä:   30.3.09 15:24:41

3/4 osaa seuraavasta valmiina, jatkelen vielä illalla tai huomenna niin ei ole taas yhtä lyhyt. Tänään/huomenna luultavimmin siis jatkoa. :>

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: mihe 
Päivämäärä:   30.3.09 16:21:27

jatkoa kiiitos :) huipppu!<3

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: immeinen 
Päivämäärä:   30.3.09 21:14:42

nosto

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäkatale 
Päivämäärä:   31.3.09 12:26:00

Wääh, ei tästäkään ihan niin pitkää tullut kun piti. Pitää lähteä takaisin kouluun. :> Mutta juu, jätin taas mukavaan kohtaan. :'))

-

Huokaisten heittäydyin makaamaan nojatuoliin poikittain, jalkojen roikkuessa käsinojan yli.
”Kuinka monta kilsaa me oikeen mentiin?” totesin ääneen oikeastaan odottamatta vastausta.
”Reilu kymmenen, varmaan”, kuului vastaus keittiöstä Kassun kaivellessa keittiön kaappeja hakien kai jotain syötävää. Jaloissa tuntui ikävästi maitohapoilta ja kättä tuntui vieläkin särkevän heti kun teki jotakin, mikä vaati liikkumista yli varttitunnin putkeen. Suljin silmäni hetkeksi, mikä tuntui hyvältä. Ronin kynnet rapisivat lattiaa vasten sen tullessa lähemmäs. Raotettujen silmäluomien raoista näin kuinka koira odottavasti istui edessäni, häntä heiluen vaativasti. Huokaisin syvään ja kohottauduin sen verran, että sain ojennettua käteni koiraa kohden, rapsuttaen sitä hetken.

Hetken kuluttua Roni tuntui kyllästyvän ja lähti kauemmas. Suljin silmäni uudestaan, kuunnellen keittiöstä kuuluvia ääniä ja kuinka Roni viihdytti itseään luultavimmin tuhoten jotain lelua. Ajatuksiini vajonneena en kuullut lähestyviä askeleita ennen kuin jokin arvaamatta tarrasi jalastani kiinni, säikäyttäen minut pahanpäiväisesti. Räväytettyäni silmäni auki pienen, tahattoman kiljaisun seurana, havaitsin Kasperin seisovan edessäni ilkikurinen hymy kasvoillaan.
”Senkin…”
”Niin?” totesi poika virnistäen ja yllättäen kumartuen eteenpäin, sujauttaen kätensä selkäni alta ja ennen kuin ehdin reagoida, nostaen minut pois tuolista.
”Mitä hemmettiä sä teet? Päästä alas!” kiljuin ehkä hivenen enemmän huvittuneena kuin vihaisena. Kasper kääntyi nopeasti ympäri vastaamatta lainkaan kysymykseeni ja sen jälkeen istahti tuoliin pitäen minua sylissään edelleen kiinni paikoillani, kurottaen toisella kädellä kaukosäätimeen laittaakseen television päälle.

”Miksi ihmeessä me istutaan näin?” kysyin hetken kuluttua, pojan edelleen keskittyessä pelkästään televisioon.
”Sohva on varattu”, hän totesi vastaukseksi ja viittasi toisella kädellä sinne suuntaan, vieläkään irrottamatta katsettaan televisiosta, joka näytti futismatsien uusintoja, ehkä tylsintä mahdollista ohjelmaa minun mielestäni. Käänsin kuitenkin päätäni sen verran, että näin mustan nahkasohvan silmänurkastani. Kahdenistuttava sohva oli samaa sarjaa nojatuolin kanssa ja äärettömän mukava, sen tiesin entuudestaan. Sohvalla kuitenkin makasi Roni, tuijottaen televisioruutua aivan kuten isäntänsä. En ollut käsittää näkemääni, Roni oli koira.
”Onko teillä usein tällästä?” kysyin taas muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen, jos ei otettu mukaan televisiosta lähtöisin olevia ääniä.
”Millasta?”
”No tällästä - tuijotatte molemmat futismatsia telkkarista. Ja toi on koira.”
”Aika usein. Roni on addiktoitunut palloihin.”
”Ahaa.”

Ihan tarkkaa aavistusta minulla ei ollut, kauanko istuimme nojatuolissa, mutta arvioni mukaan ehkä varttia myöhemmin aloin olla jo niin tylsistynyt, että unohduin katsomaan myös televisiota. En oikeastaan ymmärtänyt mikä oli idea juosta pallon perässä ties kuinka kauan ihan vain saadakseen potkaista sen taas kauemmaksi, mutta niitä ihmisiä tuntui löytyvän aina vain. Leevikin pelasi tuota kyseistä lajia, mutta junnujen harrastus tuntui kiertävän ihan eri uria. Onneksi minua ei enää pitkään aikaan oltu raahattu mukaan katsomaan pelejä ties millaisessa säässä. Levottomuuteni taisi vähitellen siirtyä Kasperiinkin, joka alkoi leikkiä pienellä hiussuortuvallani. Katsoin tämän luvaksi aloittaa taas puhuminen.
”Pelaatko säkin futista?” totesinkin ihan vain jotain sanoakseni
”Joskus pienenä.”
”Niin kaikki tuntuu tehneen. Kaikki pojat siis. Leevikin pelaa.”
”Kuinka vanha se oikein on?”
”Leevi? Kahdentoista, kai. En mä muista”, virnistin hivenen nolona. Pikkuveljen iät kai kuuluisi muistaa.
”Iina on kahdeksan”, Kasper totesi yllättäen.
”Mistä ihmeestä sä sen tiedät?” hämmästelin tietoa, sillä muistaakseni en ollut Kassun kanssa ikinä puhunut pikkusisaristani.
”Se kertoi.”
”Koska sä sen kanssa olet jutellut?” kysyin pahaa aavistellen. Kahdeksan oli juuri se ikä, jolloin kaikki asiat vielä kerrottiin eteenpäin tuntemattomillekin.
”Joku aamu kai viime viikolla, kun sä nukuit.”

Kesti hetken ennen kuin saatoin edes ajatellakaan puhumista joka ei sisältänyt joka kolmatta sanaa kirosanana, mutta siltikin pysyttelin vielä hiljaa. Teki mieli palata kotiin sillä samalla hetkellä kurittamaan Iinaa. Osiksi ehkä siksi etten halunnut nolostua vielä enempää, oli minun pakko myöntää itselleni. Tunsin Kasperin katseen kasvoillani, mutta välttelin sen kohtaamista.
”Suutuitko sä?”
”En, kai. Sulle ainakaan”, vastasin hetken pohdinnan jälkeen.
”Hyvä”, Kasper totesi ja hymyili pienesti.
”No, mitä se kertoi? Muuta siis?” utelin muutaman minuutin päästä kun uteliaisuus kävi sietämättömäksi.
”Ei oikeastaan mitään.”
”Älä kuseta”, totesin jo hivenen hymyillen.
”Jaa, no se kysyi ainakin että ’olenko minä Alissan poikakaveri’.”
Tunsin kuinka puna levahti poskilleni, kääntäen katseeni taas pois pojan silmistä. Kasper leikki taas hiussuortuvallani.

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: mihe 
Päivämäärä:   31.3.09 13:41:48

äää jatkoa ! :p<3

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: immeinen 
Päivämäärä:   31.3.09 18:54:36

nostan

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: lamita 
Päivämäärä:   31.3.09 20:58:25

oooi<3 jatkoa!

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   31.3.09 22:00:53

Namsnams<3 Läheisissä tunnelmissa, mut pusut vaan puuttuu 8''D

  Re: Naapurin poika #4

LähettäjäBroken^^ 
Päivämäärä:   31.3.09 22:14:49

jatkoa taas ehottomasti! :)

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Mörmms. 
Päivämäärä:   2.4.09 16:03:40

Vooii <3

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Piita<3 
Päivämäärä:   2.4.09 19:57:12

jatka,<3

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: PyöreäPalikka 
Päivämäärä:   2.4.09 21:19:09

jatkeles taas<3

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäkatale 
Päivämäärä:   3.4.09 14:27:27

Yrittelen taas tänään, mutta pitää kohta lähteä shoppailemaan. :> Hullut päivät. <3 :) Tänään tai huomenna yritän taas pätkän.

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: -viiri- 
Päivämäärä:   3.4.09 14:32:00

Jatkoo<333
ihanaan kohtaa jäi ;)

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: immeinen 
Päivämäärä:   3.4.09 22:23:38

Nostan

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäkatale 
Päivämäärä:   4.4.09 00:58:04

Ei tämäkään ihan niin pitkä kun piti, mutta tuo oli hyvä kohta lopettaa. :> Toivottavasti pidätte. :'>

-

”No, mitä mieltä?” Kasper totesi kiusalliseksi venyneen hiljaisuuden jälkeen.
”Mistä?”
”No siitä poikaystäväjutusta.”
”Ai.”
”No?”
”Odota.”
”Mitä odota?”
”Minä ajattelen.”
”Okei, minä odotan.”

Huokaisin syvään, nojaten päätäni Kassun olkapäähän. Ajatuksissani kirosin muutamaan kertaan tilanteen hyvin voimakkaasti, mutta sen jälkeen ajatukset palasivat jo alkuperäiseen ongelmaan. Poikaystävä. Jo se sana tuntui niin tavattoman muodolliselta kuvaamaan sitä mitä Kassu merkitsi minulle. Minun täytyi myöntää, ettei minulla ollut ikinä sellaista kunnollista poikakaveria sanan syvemmässä merkityksessä, ihan vain sellaisia minä-olen-teini-ja-ihastunut -poikakavereita. Niin, tosiaan Kasperkin saattoi olla täysin ohimenevä villitys, mutta lyhyt tuttavuutemme oli saavuttanut niin pian niin merkityksellisen aseman elämääni, että tuntui oudolta elää ilman sitä. Ja jos - ihan vain teoreettisesti - minä vastaisin myöntävästi tähän, miten se tulisi vaikuttamaan meidän väleihimme? Ja miten sen kävisi jos kieltäytyisin? Loukkaantuisiko Kassu? Ja mitä jos poika kehittäisi suhteen jonkun muun kanssa? Miten minä selviäisin siitä?

Loppujen lopuksi, kysymyksistä piittaamatta tunkeuduin viimein asian ytimeen. Kasperissa oli jotain, jotain mitä olin etsinyt tietämättäni monista muistakin. Jotenkin pojan persoonallisuuden ja hyväntuulisuuden yhdistelmä loivat aina pienen hymyn kasvoilleni. Joka kerta kun näin pojan kasvot, se muistutti minua kuinka onnekas olinkaan. Kasper oli suurin piirtein sitä kaikkea mitä unelmien prinsseiltä odotettiin, kertakaikkisen täydellinen pieniä vikoja lukuun ottamatta. Miksi minä sitten epäröin? Ja miksi ihmeessä pidin mainospuhetta pojan puolesta itse itselleni? Risteilevien ajatusten täyttäessä mieltäni, kohotin viimein kasvoni ja katsoin Kasperia silmiin. Silmien sininen oli taas tummempi, syvempi ja pojan ilme odotti vastaustani palavan uteliaana.

Siirsin vasemman käden kipsin pojan niskan taakse, kohottautuen hivenen samalla ylöspäin puolimakaavasta asennostani. Sen jälkeen nojauduin lähemmäs poikaa, siirtäen kasvojani yhä lähemmäs. Sipaisin kevyesti pojan huulia omillani. Sen jälkeen käänsin taas katseeni muutaman sentin päässä oleviin silmiin ja tuijotin niiden ilmettä hetken, räpäyttämättä. Sen jälkeen tunsin taas kosketuksen huulillani, voimakkaammin ja innokkaammin. Siirsin toisenkin käden pojan niskan taakse vastatessani suudelmaan.

Pieneltä ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen nojasimme kumpainenkin taaksepäin.
”Mä en sitten tiedä mitä tästä tulee”, aloitin hivenen epävarmasti ”mutta me voidaan yrittää.”
”Hyvä”, Kasper vastasi ja tuikkasi suukon nenänpäälleni. Olimme kumpikin niin keskittyneenä pieneen, jännittyneeseen leikkiimme, että keittiöstä kuuluva yllättävä pirinä säikäytti meidät kummatkin. Kuitenkin ennen kuin ehdin nousta taas omille jaloilleni, Kasper kohottautui seisomaan pitäen minua vieläkin sylissään kantaen minut keittiön jakkaralle istumaan. Uteliaana kurotin nähdäkseni pojan taakse mitä uunissa oli, mutta tämän aukaistua luukun keittiöön tulvahti herkullinen tuoksu joka muistutti minua kuinka nälkäinen olinkaan.
”Se tuoksuu hyvältä”, totesin kehuakseni ja seurasin kuinka Kassu hääräsi ympäriinsä, tarjoutumatta kuitenkaan auttamaan. Kasper oli ollut kokopäivän jokseenkin yliavulias ja hän sai kernaasti jatkaa samalla linjalla, jos niin kerran tahtoi.

Loppupäivä kului nopeasti. Meidät tultiin noutamaan lapsenvahdeiksi jossain vaiheessa kun vanhemmillani oli joku elämää suurempi asia toimitettavana. Vaikken yleensä jaksanutkaan roikkua monta tuntia putkeen pikkusisarteni kanssa, oli päivä jo muutenkin liian mukava murjottamiseen. Pelasimmekin sitten monopolia olohuoneessa nelistään, joskin Leevi ja Kasper liittoutuivat törkeästi tyttöjä vastaan ja peli meni lähinnä tytöt vs. pojat sotaan. Voittajakin jäi hivenen epäselväksi kaikkien ollessa oman tiiminsä kannalla, mutta ei se kai ollut tärkeintä. Pelin venyessä ties kuinka pitkäksi kello alkoi olla jo lähemmäs iltaa, oli aika syödä jotakin. Edellispäivän makaroonilaatikko katosikin pikaisesti ja ruuan jälkeen Leevi katosikin omaan huoneeseensa. Iinakin alkoi kyllästyä meidän seuraamme, mutta lähtiessään vilkaisi meitä terävästi.
”On sen pakko olla sun poikaystävä”, tyttö totesikin ennen katoamistaan portaikon suuntaan. Rypistin otsaani hämmentyneenä. Miten ihmeessä Iina saattoi sen tietää, jos minäkään en ollut sisäistänyt asiaa? Pikkuihmiset olivat liian tarkkoja. Tunsin katseen kasvoillani ja Kasper otti kädestäni kiinni, rutistaen sormia kevyesti. Vilkaisin pojan kasvoja, mutta hän oli jo kääntänyt katseensa pois jäljittäen kuvioita kädessäni olevaan kipsiin. Huokaisten nojauduin lähemmäs poikaa ja keskityin kunnolla television seuraamiseen.

Iltalenkillekin minä lähdin mukaan, varmistettuani ensin että se oli okei Leeville ja Iinalle. Vaikkei Iinakaan enää hirveän pieni ollut ja Leevi ainakin tiesi kyllä mitä piti hätätapauksessa tehdä, tuntui jotenkin vastuuttomalta jättää heidät kovin pitkäksi aikaa kahdestaan, joten Ronin iltalenkki oli tavallista lyhyempi, mutta silti ehkä puolisen tuntia ainakin. Enimmäkseen me kävelimme hiljaa, välillä käsistä kiinni pitäen. ”Miten ihmeessä minä olinkaan tullut tähän”, ajattelin itsekseni, mutta kelatessani ajatuksissani taaksepäin etenkin tämänpäiväistä tapahtumaa, en katunut sitä. Ainakaan sillä hetkellä. Vilkaisin metsän hämärässä vaikeasti erottuvia kasvoja, erottaen niillä onnellisen ilmeen, saman joka tuntui heijastuvan omiltani.

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Estrella ei kirj. 
Päivämäärä:   4.4.09 09:45:00

ihania pätkiä :)

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: -viiri- 
Päivämäärä:   4.4.09 09:53:52

IHANA<3 jatka ehdottomasti pian<333 toi alku oli just sopivan jännä :D

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   4.4.09 10:13:32

JEESSSS<333 HALLELUUJAAAA<3 Vihdoinkin :D Tätä oon odottanu koko tän ajan x))<3 Mahtavaamahtavaamahtavaa kiitoskiitoskiitos :DD<3
Pian taas jatkoaa ? :DD vinkvink, viikonloppu 8DD

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Summer^^ 
Päivämäärä:   4.4.09 12:19:11

jatka. 8) tää on kivasti kirjoitettu enkä virheitäkään löytänyt. : )

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: immeinen 
Päivämäärä:   4.4.09 15:35:58

Ihana pätkä ♥

  Re: Naapurin poika #4

LähettäjäMurmöör 
Päivämäärä:   4.4.09 18:58:48

ihaaaanaaa :> jatkoahetipiannytjo<3

  Re: Naapurin poika #4

LähettäjäBroken^^ 
Päivämäärä:   4.4.09 21:12:28

ihana pätkä oli :) välillä saman sanan toistamista, mutta muuten hyvä :) jatkoa vaan!

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: estrella ei kirj. 
Päivämäärä:   5.4.09 14:02:49

en kait minä välitä siitä onko sanan toistamista paljon ja että onko pitkiä vai lyhyitä lauseita.. (: kunhan on vaan mukava tarina eikä se mene kovin rajattomaksi.. :D

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: immeinen 
Päivämäärä:   5.4.09 21:06:11

jatkoa jatkoa

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: mihe 
Päivämäärä:   5.4.09 23:14:26

jatkoa , en osaa nyt mitää rakentavaa, huippua tekstiä ! :D ai että kassu on ihana <3

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäkatale 
Päivämäärä:   6.4.09 15:21:39

Itseasiassa te toteatte samoja asioita kun äikänope koulun aineissa: sanantoistoa ja lauseet välillä liian vaativia ja pitkiä. :')

Mutta kiitoksia taas tuhannesti kommenteista, yritän kirjoittaa mahdollisimman pian taas, en tänään vielä takaa mitään kun täytyy käydä tallilla rästitunnilla. Toivottavasti huomiseen mennessä, mutta bilsan koe keskiviikkona ja alue on aika laaja. Viimeistään sitten keskiviikon jälkeen. :>

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäestrella 
Päivämäärä:   6.4.09 16:16:50

keksiviikon vasta :(

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: immeinen 
Päivämäärä:   6.4.09 20:56:25

nostan

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: lizzzie 
Päivämäärä:   7.4.09 09:24:25

lizzziestä vakilukija.(: luin noi kaikki tähänastiset, enkä voi muuta sanoo ku et tää on aivan mahtava.<3(: jatkelehan nopsaa!<<;

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäkatale 
Päivämäärä:   7.4.09 20:55:33

:)) Uusia lukijoita on aina kiva saada, mutta vanhat on vähintäänkin yhtä tärkeitä. Kiitoksia kun olette jaksaneet pitää tätä ylhäällä, tämäkin jatko vähän venähti. Mutta pituus on vähän parempi tällä kertaa. :) Seuraavaa jatkoa saattaa nyt katsoa miten menee, pääsiäislomalla saattaa olla vähän kiireitä. Ensi viikolla on kuitenkin sen verran ohjelmaa etenkin alkuviikosta, ettei varmaankaan kauheasti kerkeä jatkamaan. Mutta yritetään. :>
Tästä pätkästä tuli itseasiassa oikein mukava. Tekin taidatte tykätä siitä. :)

-

Sunnuntai oli jokseenkin erilainen päivä, sillä en saanut tehtyä oikeastaan yhtään mitään, lojuttua vain kotona. Suvi lähetti viestiä, että oli jo kotimatkalla ja minulta vaati suunnattomia ponnistuksia, etten mennyt heidän portinpieleen odottamaan. Sovimme kuitenkin näkevämme taas seuraavana päivänä, mikä oli huojentavaa. Siitä oli ainakin minulle hirveän pitkä aika kun olin saanut puhuttua Suvin kanssa kunnolla. Päivä kului aikaa tappamalla, ainoat järkevät tekemiseni oli kun kävin Kassun ja Ronin kanssa lenkillä aamulla ja siivotessani vessan. Aamuiset lenkit olivat kehittyneet minulle jonkinlaiseksi henkireiäksi, milloin saattoi vain hengittää ja kuunnella kuinka Kassu selitti jotain hyvänpäiväistä tai sitten kuunnella hiljaisuutta. Olin huojentunut palatessani taas kotiin, meidän suhteemme ei Kasperin kanssa ollut tuntunut muuttuneen ainakaan huonompaan suuntaan.

Maanantai valkeni hitaasti seuratessani sängylläni selälläni maaten auringon hidasta kipuamista horisonttia pitkin. Kello oli ehkä jotain viiden jälkeen, en ollut ihan varma, mutta minua ei nukuttanut sillä hetkellä. Jos edellispäivästä ei mitään muuta hyötyä ollutkaan kuin se, että olin kerrankin mennyt ajoissa nukkumaan. Jossain välissä Venlakin huomasi minun heränneen ja tuli kehräämään kasvojeni viereen. Kellistin kissan syliini ja rapsuttelin sitä hyvän tovin kissan kehrätessä oikein tyytyväisenä. Juliakin tuntui rohkaistuneen aamun hiljaisuudessa ja tassutti äänettömästi huoneen poikki hypäten myös sängylle. Jo tämä pieni ele sai päiväni piristymään entisestään ja tyytyväisenä kohottauduin nojaamaan seinää vasten pystyäkseni rapsuttamaan molempia neitejä.

Ajatuksieni harhaillessa jossain hyvin kaukana aamuyö vaihtui hiljakseltaan aamuksi ja kellon näyttäessä kuutta siirsin kissat pois sylistäni ja pukeuduin ensimmäisiin lattialta löytyviin vaatteisiin. Kiiruhdin pikaisesti alakertaan ja join taas lasillisen juissia, jonka jälkeen nojasin keittiötasoon tuijotellen jälleen ulos. Tajuttuani sormieni huomaamatta rummuttavan pöytää hermostuneena, kyllästyin ja pikaisesti täytettyäni kissojen kupit hain eteisestä lenkkarini ja astuin ulos. Oli jo tapa jättää sukat pukematta aamulla jalkaan, sillä ruohikko tuntui mukavalta kävellessäni rivakasti takapihan poikki naapuria kohden. Aamukasteesta oli enää häivähdys jäljellä, mutta nihkeä ruoho oli jo hiljalleen lämpenemässä auringon hentojen säteiden luodessa niille loistettaan. Vedin keuhkoni täyteen ilmaa ja hitaasti puhalsin sen pois ja tunsin kuinka pieni virne tahattomasti levisi kasvoilleni. Maanantaiaamu ei ehkä koskaan ollut tuntunut yhtä tervetulleelta kuin nyt.

Vihelsin hiljaa lähestyessäni taloa, sillä tiesin Ronin saavan pieniä kohtauksia jos varottamatta ilmaantuisin koputtamaan ovea. Siinä vaiheessa kun kerkesin oven eteen, kuuluikin sisältä tassujen ääntä niiden lähestyessä ovea. Koputin oveen melko hiljaa, sillä tiesin että Roni kuulisi sen muutenkin ja kiskoisi kyllä isäntänsä vuoteesta. Sainkin odotella pidemmän tovin, mutta lopulta askeleet lähestyivät ovea. Kasper avasikin oven pian, collegehousut jalassa ja vähintäänkin juuri heränneen näköisenä.
”Herätinkö?” kysyin pirteästi, virnistäen samalla iloisesti.
”Jaa, koira se oli. Mutta taisi se sun syy kuitenkin olla”, Kassu vastasi ääni käheänä, siirtyen samalla pois oven edestä päästääkseen minut sisään.
”Miksi ihmeessä sä olet muuten täällä tähän aikaaan?” Kasper kysyi nytkäyttäen päätään kohti keittiön oviaukon päällä olevaa kelloa, joka näytti kymmentä yli kuutta. ”Yleensä me lähdetään vasta seitsemän jälkeen.”
”En minä vaan tiedä. Ei nukuttanut.”
”Ai”, Kasper vastasi lyhyesti. Äännähdyksestä saattoi hyvinkin kuulla, ettei poika ollut ollenkaan samaa mieltä kanssani.

Minä jäin istumaan keittiön tuolille samaan aikaan kun Kassu häipyi vessan suuntaan. Pyöriteltyäni hetken peukaloitani paikoillani, kyllästyin ja siirryin jääkaapille. Tutkiskelin keittiön pikaisesti läpi ja kaivoin voileipätarvikkeet esille, laittaen samalla kaksi paahtoleipää leivänpaahtimeen. Viheltelin hiljaa tehdessäni muutaman voileivän meille kummallekin ja laitoin kahvin valumaan. Roni istui ovenpielessä hivenen hämmentynyt ilme koirankasvoillaan. ”Kyllähän toi on ihan mukava ihminen, mutta ei sen täällä tähän aikaan kuulu olla”, se tuntui sanovan. Salaa heitin koiralle kinkunviipaleen ja hämmentynyt ilme vaihtui toiveikkaaseen. En kuullut Kasperin tuloa ollenkaan, säikähdin taas miltei sydänkohtauksen partaalle pojan halatessa minua takaapäin.
”Me ei olla Ronin kanssa totuttu vastaanottamaan noin kauniita olentoja näin aikaisin, mutta toivottavasti se ei haittaa”, poika puhui korvani juuressa, kuulostaen jo paljon enemmän hereillä olevalta. Käänsin päätäni sivulle ja suukotin pojan poskea.
”Ei se haittaa”, sanoin hiljaa ja jatkoin lujempaa, ”Aamupala on valmista.”

Meidän pieni aamiainen kului hiljaa kotoisissa merkeissä. Ronin viimeisteltyä omansa pikavauhtia se tuli kerjäämään pienen pöydän päähän. Kasper söi oman osuutensa nopeasti ja vielä hivenen minunkin, mutta en pannut pahakseni. Aamupala ei oikein ikinä maistunut minulle, mutta kahvikupillisen join mielelläni. Kellontarkkaa aikaa en lenkille lähdöstämme tiennyt, mutta olimme kuitenkin etuajassa. Aamun himolenkkeilijöitä ei näkynyt kovin montaa kiertäessämme taas metsän polkuja edestakaisin. Tyytyväisenä sain huomata kuinka kuntoni oli parantunut, enkä enää hidastanut poikien vauhtia niinkään paljoa. Etenkin juuri se aamu tuntui iloiselta, piristävältä.

Sen verran mitä olimme etuajassa lähteneet, venyi oikeastaan toiseenkin suuntaan aika reippaasti ja takaisin tullessamme kello oli puoli yhdeksän. Soitin Suvillekin jo matkalla ja myös hän kuulosti vasta heränneeltä. Suvi kuitenkin lupasi pistää töpinäksi ja voisimme takaisintulomatkalla kiertää heidän kautta, niin keksisimme sitten iltapäiväksi jotain. Varttia vaille yhdeksän Suvi odottikin meitä portillansa, juuri siinä samaisessa kohdassa missä olin sunnuntaina kuvitellut päiväni viettäväni. Meidän viimein selvitessä samaan kohtaan, halasin Suvia myrskyisästi. Meidän puhetulvamme oli kai Kasperin mielestä huvittavaa, sillä poika hykerteli hymy kasvoillaan seuratessamme jälleennäkemistämme. Ehkä se tosiaan oli lähempänä monen kuukauden eron jälkeen tapaamista, mutta viikko oli meille sama asia kuin kuukaudet monille muille. Meidän viimein rauhoittuessamme sen verran, että pääsimme taas kävelemään, Suvi oli pääasiassa äänessä kertoen edellisen viikon tapahtumat suurin piirtein minuutin tarkkuudella. Kasperin tartuttua minua kädestä Suvi piti pienen hämmentyneen tauon, mutta ei kuitenkaan kommentoinut mitään, välillä vain vilkaisi yhteenliittyneitä käsiämme.

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäestrella 
Päivämäärä:   7.4.09 21:10:49

toi loppu pätkä oli ihana (:

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   7.4.09 21:13:29

JJJEEEEEEEEEIIIII<333 Jatku 8DD Kasssuuuuu<3 ja Kirppu xD K&K<33 :))) Kiittikiittikiitti 8DD

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: lizzzie 
Päivämäärä:   8.4.09 16:34:02

ihana pätkä.♥ piristi kivasti ku oon ollu kipeenä. (:

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: vrfföä 
Päivämäärä:   8.4.09 22:03:14

ihana tarina :D

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäkeppälerttu 
Päivämäärä:   8.4.09 23:27:51

voi ihana :> jatkoa vaan kehiin heti ku saat väsättyä semmosen, mä oon fani <3__<3

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Deric. 
Päivämäärä:   8.4.09 23:32:26

Kohta on muutes loma :D *vink vink*

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   9.4.09 15:37:36

Niimpää 8DD<3 Jatkoajatkoa :))

  Re: Naapurin poika #4

LähettäjäBroken^^ 
Päivämäärä:   9.4.09 19:56:10

jatkoa taas :)

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjässfä 
Päivämäärä:   10.4.09 17:20:33

Whii, tämähän olikin mukaansatempaava tarina, luin sen kerralla. :D
Jatkahan. :)

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäestrella 
Päivämäärä:   10.4.09 23:40:42

Tämä on alkanut tipahtelee nii nostelen ^^

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäestrella 
Päivämäärä:   11.4.09 16:20:00

^^ up

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: lizzzie 
Päivämäärä:   11.4.09 19:29:03

millon jatkuu?(: upittelen samalla(:

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: immeinen 
Päivämäärä:   12.4.09 20:36:36

Tippunut kolmannelle sivulle joten nostelen... Oli muuten kiva pätkä :)

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäestrella 
Päivämäärä:   12.4.09 20:52:03

ekasivulla :p

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäestrella 
Päivämäärä:   13.4.09 00:52:28

viimesenä ekal sivul :dd muttaa (: jatkeles ku kerkeet:ö

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   13.4.09 11:38:13

Yhyy ;_: Jos tänään ei tuu jotain (siirappista XD) jatkoa, ni mä syön..... tietokoneeni ! 8)

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Estrella ei kirj. 
Päivämäärä:   13.4.09 15:19:39

Lähettäjä: Sheala~
Päivämäärä: 13.4.09 11:38:13

Yhyy ;_: Jos tänään ei tuu jotain (siirappista XD) jatkoa, ni mä syön..... tietokoneeni ! 8)

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäkatale 
Päivämäärä:   13.4.09 19:58:04

Pahoittelen, jatkon kanssa on nyt vähän heikkoa, en nyt millään kerkeä kirjoittamaan mitään. :// Pitäisi yhden kokonaisen ja sen mitä tästä päivästä on jäljellä aikana kirjoittaa kaksi esseetä ja yhteen kokeeseen lukemiset joten nyt ei millään kykene. Torstaina / sen jälkeen sitten lupaan. Pahoittelen tosissaan. Kiitoksia kun jaksatte pitää tätä ylhäällä. :)

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   13.4.09 20:20:33

No voi ;/
Kyllä me odotetaan & upitellaan ! :))

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäflipar 
Päivämäärä:   13.4.09 23:51:30

Luin koko tarinan :D OON RAKASTUNUT TÄHÄN <3
Jatkoa odottelen :) Kassu ja Kirppu on ihania! Oijoi!

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: armstrong 
Päivämäärä:   14.4.09 01:08:20

Voi dudes, aivan loistava! Luin tän kanssa nyt alusta alkaen ja oijoi. Mahtavuutta. <3 ^______^

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: lizzzie 
Päivämäärä:   14.4.09 19:42:31

ääääh. VIIMESTÄÄN torstaina katale! :D ei sen jälkeen ainenkaa :D ♥

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäkatale 
Päivämäärä:   14.4.09 20:50:47

Kiitoksia. :)) Teidän kommenteja on aina niin piristävää lukea. <3

Pitää nyt katsoa, molemmat niistä esitelmistä on suunnilleen valmiita ja koe ihan hyvällä mallilla, joten ehkäpä ehkäpä huomennakin mahdollisesti jatkoa. :>>
Ehkä - huomenna on omat synttärit, niin vaikka sen kunniaksi. :)

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Deric. 
Päivämäärä:   15.4.09 15:11:13

UPPPPP

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: immeinen 
Päivämäärä:   15.4.09 15:59:29

Paaaljon onnea katale! ♥

  Re: Naapurin poika #4

LähettäjäFigaron_haamu 
Päivämäärä:   15.4.09 19:13:28

Paaljon onneeaa vaan, paljon onneeaa vaan, paljon onneeaa Katale, paljon onneeaa vaaaaaan!

Näin etuajassa :D

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Piita<3 
Päivämäärä:   15.4.09 19:16:28

onnee katale :)

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: lizzzie 
Päivämäärä:   15.4.09 20:19:40

HYVÄÄ SYNTTÄRIÄ KATALE! ♥ jatkoo.:D

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäkatale 
Päivämäärä:   15.4.09 22:40:57

Ääh, ei siitä tämän päivän pätkästä tullut mitään, ehkä puolikkaan sain väsättyä. Sorry, yrittäkää ymmärtää. :) Huomenna sitten tulee kunnon pätkä. :>

Kiitoksia immeinen, figis, piita ja lizz. :) <3 seuraava pätkä sitten omistettu teille. (;>)

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   16.4.09 16:11:19

höö... mää en ehtiny toivottamaan onnea >.<
Onnea siis 8D 8)<3 Ja höh, en ehtiny mukaan laulamaankaan xD
Lyhytkin pätkä kyllä käy ! :D Mulle on aivan sama kunhan ei oo mitään yhen lauseen pätkää, kunhan tulee jatkoa :D<3

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   16.4.09 17:07:27

Ooooi, miks löysin tän tarinan vasta nytten? Aaaaaaaaaivan ihana=)

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäestrella 
Päivämäärä:   16.4.09 19:34:37

nostab!

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: lizzzie 
Päivämäärä:   16.4.09 20:09:42

missä jatko viipyyy ♥ lizzzie ymmärtää katalea, lizzzietäkin väsyttää tositosipaljon eikä silmät meinaa pysyä auki mutta oli pakko raahautua tsekkaamaaan tän laita. <;

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: estrella 
Päivämäärä:   17.4.09 14:38:12

Upppista

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäkatale 
Päivämäärä:   17.4.09 19:06:24

Ääh, anteeksi. Nyt on se pätkä mitä ollaan venattu ties kuinka kauan. Oli tosiaan tarkoitus tulla eilen, mutta kävinkin sitten koulun jälkeen kaverilla ja siellä vähän venähti.
Kiitos kaunis kaikille kommentoineille, eikä se Sheala tosiaankaan haittaa vaikka vähän myöhässä olitkin. Jälkikuorot on kauniita. :>
Ehkä te annatte anteeksi, se on nyt ihan pätkän pituinen. :)

-

Meidän tullessa Kasperin talon kohdalle pysähdyimme. Halasin Kassua pikaisesti, seuraten sen jälkeen hänen menoaan katseellani. Suvikin oli hiljaa ja kääntyessäni taas takaisin häneen päin, tajusin hänen seuranneen ilmeitäni ja näin uteliaisuuden suorastaan paistavan hänen kasvoiltaan.
”No, miten on?” Suvi tenttasi heti kun ovi Kasperin jälkeen painui kiinni.
”Mikä?”
”Älä nyt! En mä ihan sokea ole! Sähän olet koko aamun suorastaan hehkunut, ja miten te oikeen katotte toisianne! Siinä on niin paljon siirappia, ettei sitä voi olla huomaamatta.”
”Ai.”
”Joo”, totesi Suvi painottaen jokaista kirjainta.
”Noo… Kai me ollaan sitten…”
”Miten?”
”…Yhdessä.”
”Hahaa! Tiesin!” hihkaisi Suvi ja hyvin suvimaisesti rutisti minua pörröttäen sitten tukkaani.

Se oli hiljainen päivä, tavallaan. Suvin kanssa ollessani ei kyllä ollut kovinkaan rauhallista, mutta istuessamme huoneeni lattialla oli tavallista hiljaisempaa. Muu perhe oli kai joissain, minä piirtelin hiljalleen lehtiöön samalla kun Suvi leikki Rikun kanssa. Muutaman tunnin kuluttua kun jutustelumme oli hiljalleen loppumaan päin, nousin seisomaan venytellen kangistuneita jäseniäni. Me Suvin kanssa päätimme tehdä ruokaa. Spagetti ja jauhelihakastike oli bravuurini, ehkä ihan siksi että se oli ainoita ruokia mitkä osasin tehdä polttamatta siinä sivussa joko ruokaa tai koko taloa. Me Suvin kanssa emme olleet kovin luotettavia keittiössä, minä en vain osannut ja Suvi harrasti vähän turhankin luovaa ruuanlaittoa. Nytkin se muutamaan otteeseen ehdotteli että lisäisimme sekaan muutamia hyvin mielenkiintoisia aineita, mutta kielsin niistä miltei kaikki, Leevi ja Iina olivat muutenkin riittävän epäileväisiä meidän ruuantekeleille. Siinä vaiheessa kun kokkausoperaatiomme oli lopuillaan, ovelta kuului ääniä ja Leevi tuli sisään.
”Te ootte tehneet ruokaa?”
”Joo”, Suvi totesi ja virnisti iloisesti pikkuveljelleni. Leevi vilkaisi minua hivenen huolestuneesti, mutta saatuaan selville ruoan olevan jotain niinkin yksinkertaista, suostui hän syömään meidän seuranamme.

Suvi lähti kotiin siinä kuuden jälkeen. Minä istuin jonkun aikaa olohuoneen sohvalla selaillen telkkaria ihan vain todetakseni, ettei sieltä mitään katsomisen arvoista tullut ärsyyntyen vielä enemmän. Oli jotenkin erikoista, miten välillä pystyin istumaan tuntikausia paikoillani ihan vain ajatellakseni jotain, mutta välillä jokainen ajatus vain ärsytti ja kaipasin jotain konkreettista tekemistä. Se hetki oli juuri niitä jälkimmäisiä. Kävin hakemassa siivouskomerosta imurin ja raahasin sen yhdellä kädellä yläkertaan, mikä vaatikin pieniä ponnistuksia. Oli ikävää, miten käsipuolena ei päässyt eroon edes imuroimisesta. Nostin pikaisesti lattialla olleet tavarat sängylleni ja imuroin lattian suurpiirteisesti. Saatuani oman huoneeni siistiksi, siirryin oven ulkopuolelle ja imuroin lopun yläkerran. Siellä ei onneksi tehty paljoa mitään tietokoneella olemisen lisäksi, joten lattialla ei yleensä ollut ylimääräisiä tavaroita. Rappuset jätin kyllä huoletta jonkun muun hommiksi ja lajittelin sängylle kasaamani tavarat pikaisesti paikoilleen.

Vessaa en viitsinyt siivota ja taas törmäsin siihen ongelmaan, ettei minulla ollut mitään tekemistä. Istuin kuitenkin muutaman minuutin Venlaa rapsuttaen, ennen kuin lähdin ulos. Ilta oli alkamassa, kello oli ehkä seitsemän ja harpoin pihan poikki aidalle ja kipusin sen ylitse. Kipsissä oleva käsi haittasi oikeastaan joka asiassa, mutta olin kuitenkin päättänyt, ettei se saisi ohjata elämääni. Vilkaisin kipsiä kädessäni ja pieni hymy nousi kasvoilleni hahmottaessani mitä pääasiassa Suvi ja Kassu olivat siihen raapustaneet. Vihelsin Ronille hiljaa ja se kuulin sen askelten lähestyvän, joskin pihalla talon takaa. Kyykistyin ja koira innostui siitä vielä enemmän ja pysähtyi vasta juuri edessäni, hössöttäen suloisella tavallaan. Istuin hetkeksi ruohikolle ja Roni asettui makuulle eteeni odottaen rapsutuksia.

Kuulin oven käyvän kauempana, mutta en kohottanut katsettani ennen kuin pari käytössä hiutuneita tennareita näkyi edessäni. Hitaasti kohotin kasvoni ylöspäin ja kohtasin Kasperin kasvot levinneenä pieneen, ilahtuneeseen hymyyn. Poika ojensi kätensä ja ojensin omani siihen, nousten sitten seisomaan ja astuen lähemmäs pojan syliin. Kasper kietoi kätensä ympärilleni ja tyytyväisenä nojasin häneen. Tunsin pojan huulet hiuksissani ja suorastaan tunsin kuinka levottomuus hiljalleen hiipui pois, minulla ollut enää kiire minnekään. Ilma oli jo viilenemässä, enkä edes tajunnut kuinka kylmä minulla oli t-paidassa ennen kuin Kasperista huokuva lämpö havahdutti minut siihen.
”Täällä on vähän kylmä”, totesin hiljaa ja poika vapautti minut syleilystä, vetäen minua taloa kohden. Ronin tiheät askeleet kuuluivat tulevan perästä ja eteisen kohdalla se ohitti meidät kadoten jonnekin kauemmas. Kasper suuntasi askeleensa kauemmas ja minä seurasin perästä jääden nojaamaan ovenkarmiin. Kasperin makuuhuoneessa en ennen ollutkaan käynyt ja tilan yksinkertaisuus oli jotenkin kaunista. Huoneessa oli vain leveä sänky, päiväpeitto oli vaaleanvihreä ja vastakkaisella seinällä oli valokuvia parisenkymmentä. Näiden alla oli matala hyllykkö täynnä ilmeisesti niitä samaisia levyjä mitä minäkin olin kantanut ja sen päällä pieni yksittäisiä esineitä. Huone oli melko pieni ja ovea vastapäisen seinän peitti jonkinlainen liukuovijärjestelmä, josta Kasper kaivoikin minulle hupparin.

Puin auttamatta minulle suuren paidan päälleni ja työnsin hihoja ylöspäin. Kasper nojasi seinään edessäni ja seurasi minua hiljaa, kasvoillaan taas se sama ilme, joka kieli jostain syvemmästä. Muutaman sekunnin katseemme pysyi paikoillaan, kunnes poika liikahti lähemmäs, mutta kulki kuitenkin ohitseni jonnekin olohuoneeseen päin. Hetken kuluttua hiljainen musiikki kantautui korviini ja uteliaana siirryin lähemmäs, Kassun istuessa stereoiden edessä lattialla. Kävelin hiljaa, melkein varpaillani lähemmäs ja laskeuduin lattialle. Kasper käänsi katseensa minuun ja pieni hymy kipusi hänen kasvoilleen. Hymyssä oli jotain siitä samasta ilkikurisuudesta minkä olin tottunut näkemään, mutta ihan silmiin asti se ei yltänyt. Ilmeessä oli muutenkin jotain haavoittuvaisuutta, mikä sai minut melkein kääntämään katseeni pois. Ojensin käteni ja siltin pojan poskea. Kasper tarttui käteeni ja nousi sitten ylös vetäen minut mukanaan. Sen jälkeen hän päästi kädestäni irti, mutta kiersi omansa vyötäröni ympäri ja hymyili nyt lähemmäs sitä samaa hymyä, minkä olin tottunut näkemään vetäen minut taas lähemmäs. Nojasin päätäni poikaan ja kiersin käteni pojan selän takaa. Hengitin syvään ja rentouduin sitten kokonaan ja suljin silmäni kuunnellen hiljaista, huilumaista musiikkia.

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Piita<3 
Päivämäärä:   17.4.09 20:47:22

oiii,ihana pätkä<3 :) lisssäää samanlaista :)

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   17.4.09 21:25:37

Iiiiiiihana pätkä<33 Aawwawawawaww<333 :)) Kiitoskiitoskiitos 8D

  Re: Naapurin poika #4

LähettäjäBroken^^ 
Päivämäärä:   17.4.09 23:27:06

tosi ihana pätkä :)

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: looda 
Päivämäärä:   18.4.09 00:25:36

Kiva,jatka <3

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: estrella 
Päivämäärä:   18.4.09 13:41:53

toooosi ihana pätkä <3

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: armstrong 
Päivämäärä:   18.4.09 17:05:06

Mahtavuutta edelleen <3 :>>

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjässfä 
Päivämäärä:   18.4.09 18:04:44

Aww, jatkuu! :p

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: lamita 
Päivämäärä:   18.4.09 21:58:14

jatkoaa (:

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: immeinen 
Päivämäärä:   19.4.09 18:37:33

Tippunu kolmannelle sivulle :\

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   19.4.09 19:01:22

Hienoo =) Ihana ku nuo on nytte yhessä :p

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: armstrong 
Päivämäärä:   19.4.09 22:14:09

Nostelen, ettei katoa :D Pian jo jatkoa, jookojooko? :>

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: lizzzie 
Päivämäärä:   20.4.09 16:50:13

ihanaihanaihanapätkä!! ♥ lizzzie tahtoo lisää! mikä kassua oikeen vaivaa..? ss:

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: immeinen 
Päivämäärä:   20.4.09 20:03:24

jatkoa koska?

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäestrella 
Päivämäärä:   20.4.09 21:23:22

uppp

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   21.4.09 15:46:36

upup, koskaas jatkoa ? ;))

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäestrella 
Päivämäärä:   21.4.09 19:02:14

Lähettäjä: Sheala~
Päivämäärä: 21.4.09 15:46:36

upup, koskaas jatkoa ? ;))

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: immeinen 
Päivämäärä:   21.4.09 21:56:27

Tää tippuu koko ajan uhkaavasti :/

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Piita<3 
Päivämäärä:   22.4.09 15:11:11

tippuu,nostelen :) jatkahan : )

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: annn 
Päivämäärä:   22.4.09 18:52:33

jatkoo, aivan ihana tarina <3 :>

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäestrella 
Päivämäärä:   22.4.09 22:00:35

jatkooo

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Murmöör 
Päivämäärä:   22.4.09 22:17:07

oooooooooh en ookkaa lukenu pitkää aikaa ahnam ihania pätkiä !! 8> <3

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: hansa 
Päivämäärä:   22.4.09 22:30:36

luin alusta tänne asti, ihan mahtavaa tekstiä. ootan kyllä tosi paljon jatkoa!

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: keppälerttu 
Päivämäärä:   23.4.09 08:39:08

eikö sitä jatkoo jo tuu:<

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäkatale 
Päivämäärä:   23.4.09 17:38:52

Jatkoa tulee tänään tai huomenna. Pahoittelen, inspis on ollut vähän lomailemassa mutta kyllä se nyt tuntuu tulleen taas takaisin. :> Tuhannet kiitokset taas kommentoinneille ja upittaneille, teitä lukijoita tuntuu olevan nyt jo ihan tavattoman paljon, huomttavasti enemmän kun ikinä oletin saavani. Kiitoksia. :)

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäkatale 
Päivämäärä:   23.4.09 18:23:12

Ei tullut sitten taas ihan niin pitkää mutta ehkä loppu korvaa sen pituuden. :>>

-

Niin kuin sitä sanotaan, mikään ei voi kestää ikuisesti. Tällä kertaa meidän pienen ikuisuuden rikkoi Roni, joka oli tympääntynyt ja tahtoi ulos lenkille. Olin useamman hetken nojannut Kasperiin ja kappaleen muuttuessa toiseksi oli minun olotilani muuttunut hivenen pirteämmäksi kun Kassun ilme oli muuttunut jälleen kiusoittelevaksi itsekseen. Jos Roni olisi ollut minulle hivenen vähemmän rakas kun mitä se nyt jo oli, olisin kyllä hätistänyt sen kauemmas, niin suloinen meidän pieni maailmamme oli sillä hetkellä.

Minä lähin kuin lähdinkin heidän mukaansa lenkille ja tyytyväisenä kävelimme käsi kädessä Kasperin kanssa Ronin perässä. Päästyämme hivenen kauemmas metsään, Kasper päästi Roninkin irti hihnasta ja me seurasimme koiran hämmentynyttä ilmettä. Oli ensimmäinen kerta kun se sai olla vapaana minun nähteni ilman aitoja. Koira kuitenkin käyttäytyi kuitenkin vähintään yhtä hyvin jos ei paremminkin kuin hihnan kanssa. Välillä se juoksi aina kauemmaksi miltei näkymättömiinkin saakka, mutta palasi aina pian takaisin tai pysähtyi odottamaan. Vihellyksestä se tuli joka tapauksessa luokse. Olin hivenen huolissani siinä vaiheessa kun vastaan tuli rouvashenkilö pienen terrierin kanssa, mutta Kasper istututti Ronin vain paikoilleen viereensä ja koira seurasi vain katseellaan pariskunnan lähestymistä ja niiden ohittamista.

Sillä kertaa se oli Kasper, joka johdatti meitä huolimatta siitä faktasta, että Roni vaihteli polkuja vähän väliä kulkien milloin mihinkin suuntaan. Hänellä oli kuulemma joku erityinen paikka minkä hän tahtoi minulle näyttää. En vastustanut tätä päätöstä mitenkään, olin vain utelias näkemään minne hän tahtoi minut viedä. Perille pääsemiseen menikin ihan kiitettävä tovi, aurinko oli jo aloittanut laskeutumisensa levolle jo hyvän aikaa ennen kuin pääsimme perille. Metsän puut loivat varjoja polulle, mutta kesäillat olivat yleensäkin hyvin valoisia. Etenkin se ilta tuntui iloisen valoisalta, vaikka syy taisikin olla hyvin paljon lähempänä kuin aurinko. Oli hyvä juttu, että olin saanut paljon harjoitusta lenkkeilemisen suhteen, sillä maltoin olla kyselemättä meidän kohteestamme etukäteen. Tiesin että hän tahtoi pitää sen yllätyksenä. Ja se lisäsi houkutusta huomattavasti - en ikinä ollut pitänyt yllätyksistä kovinkaan paljoa jos en itse saanut olla mukana siinä.

En aluksi edes tajunnut meidän päässeen perille, mutta Kasperin pysähtyessä minäkin seisahduin ja keskityin taas katselemaan ympärilleni. Olimme pienen harjun päällä, loiva rinne avautui edessämme jostain ihmeen syystä puuttomana, jos ei laskettu sitä yhtä vaahteraa melko tarkalleen keskellä aukeaa. Niityksi se kai sitten luettiin, matala heinikko oli vallannut koko alueen villikukkien pilkottaessa siellä täällä sen seasta. Se oli soikion muotoinen, rinteen levitessä vaakasuuntaan leveänä korkeussuunnan pysytellessä melko lyhyenä. Polku oli kapea ja näytti harvoin käytetyltä, mutta tiesin ettemme voineet olla ihan niin kaukana, kuin paikka antoi ymmärtää. Oli suorastaan ihme ettei se ollut minullekaan ennestään tuttu, niin kauniisti aurinko siivilöityi puiden latvuksien ylitse luoden varjoja heinikkoon. Toisella puolella polkua ei ollut mitään niin ihmeellistä kuin pieni rinne, ylämäki loiventui puiden peittämänä kukkulaksi. Päästin irti Kasperin kädestä ja astelin muutaman askeleen pois polulta ruohikkoon ja tunsin auringonsäteiden seikkailevan kasvoillani. En kuullut Kasperin askeleita takaani, mutta en kuitenkaan säikähtänyt takaapäin ympärilleni kietoutuvia käsiä.
”Eikö se olekin suloinen”, kuiskasi poika miltei korvaani ja ympäripyöreästä kommentista huolimatta tiesin tämän tarkoittavan paikkaa jolla seisoimme.
”On, se tosiaan on”, kuiskasin aivan yhtä hiljaa takaisin ja nojauduin pojan lämpöiseen syliin.
”Mä löysin sen vähän aikaa sitten. Sä tulit vaan ihan heti mieleen kun näin tän”, jatkoi poika hiljaa ja tunsin hänen hengityksensä ihollani ja kuinka huulet kevyesti sipaisivat niskaani.

Nojauduin hieman poispäin ja käännyin ympäri, ollakseni kasvotusten Kasperin kanssa. Vasemmalla kädellä sipaisin pojan vaaleita hiuksia, jotka olivat kasvaneet jo näkyvästi siitä kun ensi kerran olimme tavanneet. Sen jälkeen silitin pojan poskea ja kurottauduin varpailleni yltääkseni pojan huulille.
”Epistä, sä olet ylämäessä”, totesin ääneen joutuessani kohottautumaan tavallista enemmän varpailleni. Kasper nauroi hiljaa, iloisesti ja nosti minut syliinsä hajareisin. Kiedoin jalat pojan ympäri ja tyytyväisenä mutisin hänen suupieleensä jotain siitä, ettei tyttöjen tarvinnut olla niin pitkiä. Kasper kuitenkin armottomasti keskeytti puheeni ja olin jälleen kerran niin onnellinen, että ei tuntunut löytyvän riittävän sopivaa sanaa kuvaamaan sitä hykertelevää onnentunnetta joka suorastaan kupli sisälläni.
”Mä taidan ihan totta rakastaa sua”, kuiskasi Kasper korvaani latistaen senkin viimeisen mahdollisuuden löytää riittävä sana kuvaamaan sitä tunnetta. Ei sitä voinut edes yrittää kuvailla.
”Niin mäkin taidan”, kuiskasin takaisin.

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: mihe 
Päivämäärä:   23.4.09 18:48:34

ihana!!<3 jatkoaa!

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: keppälerttu 
Päivämäärä:   23.4.09 20:00:08

vvooi ihana, toi loppu tosiaan korvas pituuden, eikä se ny niin lyhyt ees ollu :> sä oikeesti osaat kirjottaa, jatkoa vaan !:)

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: immeinen 
Päivämäärä:   23.4.09 21:10:55

Ihana ♥ Nää ihanat ja upee kommentit varmaan on erittäin rakentavia :D

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: norppa 
Päivämäärä:   23.4.09 21:42:55

Miks mulle ei voi koskaan tapahtua noin, p*rkele. :DD

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjäestrella 
Päivämäärä:   23.4.09 22:07:56

oikeesti aivan ihannnnaanan <3

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: armstrong 
Päivämäärä:   23.4.09 22:11:31

Ah! Loistavaa ja täydellistä! Aivan saakelin mahtavaa, jatkoa odotettiin ja tämä korvasi odotuksen kyllä tosiaankin. Kiitospaljonmonesti. <3

  Re: Naapurin poika #4

Lähettäjä: Piita<3 
Päivämäärä:   24.4.09 14:59:17

voiiihh<3 ihanaa :)

   Ylös ⇑   


Ketju on saavuttanut 100 viestin määrän tai se on suljettu. Ketjuun ei pysty kirjoittamaan.
Hevostalli.net ei vastaa keskusteluryhmissä käytävän keskustelun sisällöstä.