Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   8.2.09 21:34:22

Koska viimeks tarina putki alko nimellä kesä, niin nyt mennään syksyyn. Katotaan päästäänkö sitten talveenkin asti :)
Eli tää on periaatteessa jatkoa Sadulle ja Jonille. Mulla on ollut tää kirjotettuna aika kauankin koneella (siis alku), mutta nyt mä sitten laitan tän tännekin :>
----

- Mä muutan pois täältä, heti kun oon aikuinen, nuori tyttö totesi isälleen silmät kirkkaina. Isä vain tuijotti lastaan nauru silmissään tuikkien.
- Mihin sä ajattelit muuttaa?
- Johonkin, tyttö vastasi ja mutristi huuliaan.
- Kenen kanssa?
- Patun, se tykkää musta, tyttö sanoi varmana asiastaan. Isä kohotti vain toista kulmaansa huvittuneena.
- Patu on sun veli, sen on pakko tykätä susta.
- Ei, tyttö kielsi ja pudisteli vauhdikkaasti päätään. Isä katsoi kummastuneena tytärtään ja hymyili sitten lempeästi.
- Mitä ei?
- Patu ei ole pelkästään mun veli.
- Mikä se sitten on? Isä kysyi nauraen.
- Sen on mun kaksoisveli, me pidetään toisistamme huolta.
- Niin teidän kuuluukin, isä totesi hymyillen ja otti tyttärensä rakastavasti syliinsä.

Emilia

Oikeasti en tajunnut miten joku pystyi nauttimaan syksystä. Silloin tuli pimeää ja märkää ja muutenkin oli niin inhottavaa. Kesä loppuisi. En oikeastaan olisi jaksanut nousta vielä ylös, olin aivan varma, että olin sairastunut pahemman kerran. Jos oikein rupesin miettimään, mihin koski, niin kyllä aivan varmasti kurkussa tuntui jotain epämukavaa. Ja päähän koski, ehkä.
- Emilia, ylös! Äiti huusi taas kerran portaiden alapäästä, oli varmaan keittänyt sitä iänikuista puuroa, ei tuntunut tajuavan ettei me oltu Patun kanssa enää mitään pikkulapsia.
- Joo, huudahdin takaisin ja saisin ainakin olla vielä hetken rauhassa.

Lopulta oli pakko nousta ylös, muuten isä tulisi hakemaan minut, enkä todellakaan jaksanut sitä juuri tänä aamuna. Olin melko varma, että isä olisi taas kerran pahalla päällä. Eilen tämä ainakin oli, syytti taas kerran siskoaan. Kyllä minä ainakin olisin vihainen, jos Patu syyttelisi minua koko ajan, kävisin sen hiuskuontaloonsa kiinni. Repisin irti ja polttaisin, olisi aivan oikein sille.
- Läski, ylös! Kuulin ärsyttävän äänen oven takaa ja irvistin suljetulle ovelle. Toivoin, että Patu kaatuisi rappusissa ja katkoisi jalkansa - molemmat mieluummin.

Ei mennyt kuin puoli tuntia, kun olin valmiina alakertaan. Se taisi muuten olla aika moinen ennätys.
- Kato, sä näytät melkein ihmiseltä, isä sanoi kahvikuppinsa ääreltä ja tyydyin mulkaisemaan tätä vihaisesti. Vihasin tätä päivää, miksei kaikki muut voineet mennä jonnekin edes hetkeksi?
- Mikäs sulla on? Äiti oli pahaksi onnekseni nähnyt ilmeeni ja nyt yritin kaikin keinoin saada kasvoilleni onnellista hymyä - epäonnistuin jälleen.
- Ei yhtään mikään, mutisin ja otin jääkaapista mehupurkin. Mulkaisin nopeasti Patua, ennen kuin kaadoin siitä mukiin. Olin aivan varma, että veljeni lohkaisisi kohta jotain typerää.
- Yrittäisit käyttäytyä kunnolla sitten, äiti mutisi ja lähti kahvikupin kanssa olohuoneeseen. Huokaisin raskaasti, aamu oli alkanut todella hyvin. Suututin äidin ja kohta isä menisi perässä, sen jälkeen Patu aloittaisi taas sen saman virnuilun.
- Jaahas, isä vain mutisi ja lähti äidin perään, kun kuuli miten tämä alkoi taas paiskomaan astioita. Luulisi että silläkin olisi jatkuvasti kuukautiset, niin typerästi tämä käyttäytyi, mutta sitä oli jatkunut koko ajan. Minusta ei ainakaan tulisi samanlaista aikuisena, päätin itsekseni ja istuin sitten pöydän ääreen.

Koulu oli taas koulu. Eikö kukaan vieläkään voinut polttaa sitä maan tasalle? En voinut olla huokaisematta raskaasti, kun ajattelin miten rasittavaa olisi taas kerran astua luokkaan, jossa kaikki tuijottaisivat.
- Emppu! Kuului kiljahduksia ja kaverini Essi ja Mari juoksivat luokseni. Luulen, että se johtui lähinnä veljestäni, joka käveli vieressäni tyytyväisesti hymyillen.
- Neidit, tämä hymähti ja huomasin kuinka Essi katsoi ihastuneena Patua. - Mitäs teille kuuluu?
- Oikein hyvää, Mari sanoi tomerasti ja kiskaisi Essin mukaamme. Kuulin vielä Patun nauravan takanamme, tästä oli oikein hauskaa kun sai kiedottua ystäviäni sormensa ympäri.
- Kuinka sä voit? Mari sitten kysyi ja havahdutti minut ainaisista unelmistani. Katsoin tätä hieman typertyneenä, en tiennyt ollenkaan mistä tämä puhui.
- Kun sä ja Heikki erositte viime viikolla? Tämä täsmensi ja sai minut kohottamaan huvittuneena toista kulmaani. Hitot, minä ja Heikki mitään oltu erottu. Ainakaan minun mielestäni, minä en ollut tietoinen tuollaisesta asiasta.
- Ei olla, sanoin vain ja kävelin sisään luokanovesta vain nähdäkseni, että Heikki oli juuri kumartuneena Leenan puoleen ja kuiskaili tämän korvaan jotain ilmeisen hauskaa.
- Tai sitten ollaan, huokaisin ja mieleni olisi tehnyt heittää tuota jätkää jollakin.
- Idiootti! Huusin vain ja tarkoitukseni oli lähteä suosiolla kävelemään. Mutta kun näin Leenan tyytyväisen hymyn, en voinut vain olla. Ensimmäinen jonka sain käteeni, oli jonkun valkoinen kenkä. En edes tähdännyt, mutta kenkä osui suoraan Leenaa kasvoihin. Hupsista!

Patrick

Tiesin, että Emppu olisi taas vaikeuksissa. Ensinnäkin minulla oli vain sellainen aavistus. Jos siskoni sattui olemaan aamulla pahantuulinen, tämä ei tullut toimeen kenenkään kanssa. Toisekseen, koko koulu tuntui puhuvan siitä miten Emilia Mallasvaara oli joutunut rehtorin puhutteluun.
- Onko se totta? Eetu huusi minulle käytävän toisesta päästä ja kohautin hiljaisena olkiani. Mistä minä olisin edes voinut tietää mistä tuo oikein taas höpötti. Olin aivan varma, että Eetulla oli AD/HD sen verran vilkkaasti tämä vaihtoi aina puheenaihetta, ilman mitään syytä. Eikä tämä voinut keskittyä mihinkään kahta sekuntia kauempaa.
- Niin mikä? Kysyin sitten kun pysähdyimme molemmat matikanluokan eteen. Eetu kohotti minulle kulmiaan typerän näköisesti, kun jätkä teki noin, tämän naama näytti liian pitkältä. Nauroin tälle mielessäni.
- Se, että Emppu ja Heikki eros? Ah, juoruja, ajattelin huvittuneena. Emppu tykkää todella paljon kun kuulee tästä.
- Kai ne eros, mutisin ja nojasin tympääntyneenä seinään. Tiesin tasan tarkkaan, miten Eetu yrittäisi seuraavaksi iskeä siskoani.
- Sen takia, kun Emppu on paksuna?
- Mitä? Älähdin ja katsoin ihmeissäni parasta kaveriani. Emppu raskaana? Nauroin pelkälle ajatuksellekin, eihän tämä uskaltanut suunnilleen edes suudella Heikkiä.
- Niin, Eetu mutisi ja ilmeisesti ymmärsi puheen olevan humpuukia. Hytkyin naurusta vielä silloinkin, kun astelimme luokkaan Eetun kanssa.

- Missä sun siskos on? Kuulin ärtyneen äänen jostain yläpuoleltani ja nostin katseeni lautaselta.
- Mistä minä sen tietäisin? Murahdin Heikille ja huomasin miten tämä näytti melko hermostuneelta. - Onko se totta?
- Hä? Heikki murahti ja laski taas katseensa minuun.
- Niin, että onko se paksuna? Minun oli pakko kysyä ja kuulin miten Eetu alkoi yskiä vierelläni.
- No, sen minäkin haluaisin tietää, tämä vain puhahti ja kääntyi toiseen suuntaan. En voinut sille mitään, mutta mieleni tuntui juuri tällä hetkellä tyhjältä.
- Voi @!#$, mutisin ja nousi itsekin pöydästä. - Mä käyn ettimässä Empun.
- Soita mulle! Eetu vain huusi ja jatkoi syömistään ja juoruamistaan Sampan ja Jukan kanssa. Koko ruokailun ajan olimmekin keskustelleet vain siskostani tai minun naishuolistani. Ärsyttävää!

Onnekseni huomasinkin Empun istuvan tupakkipaikalla ja melkein juoksin sinne.
- Onko se totta? Kysyi heti ja Emppu nosti vihaiset kasvonsa puoleeni.
- Ei, mä en ole paksuna! Tämä melkein kiljahti ja pyörittelin hiljaa mielessäni silmiäni, taas tässä mentiin. - Ja kyllä. mä mursin siltä kusípäältä nenän sillä vítun kengällä.
- Hä? Yllätyin täysin, en kuullutkaan että Emppu oli edes heittänyt jotakuta kengällä.
- Mä heitin Leenaa kengällä päähän, kun se teki jotain Heikin kanssa, siskoni sihahti ja olisin voinut heittää tämän kenttään. Leenaa? Miksi juuri Leenaa? Siinä meni sitten minunkin mahkut kyseisen henkilön kanssa.
- Siis mitä? Älähdin äkkiä. - Siis Leena ja Heikki? Meillähän on Leenan kanssa juttua.
- Ei taida olla enää, Emppu totesi ja katseli kynsiään. - Ois kannattanut olla pikkusen nopeampi.
- Haista páska, totesin hymyillen ja kiskaisin kaksoissisareni kainalooni.
- Tuliko paljonkin verta? Aloin sitten udella ja Emppu purskahti nauruun.

Lähettäjä: -nami- 
Päivämäärä:   8.2.09 23:52:11

jatkoo!!:d

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   9.2.09 20:32:52

Emilia

Patu yritti kovasti saada minua paremmalla mielelle, samoin Eetu. En vain voinut sille mitään, että sapetti. Ei edes se, että voisin saada rikossyytteen, vaan se etten ollut osunut Heikkiin. Se ääliö! Manasin mielessäni pojan alimpaan hélvettiin. Vaikka tämä olikin minua kaksi vuotta vanhempi, lukion toisella luokalla, ei se tarkoittanut että minua voisi kohdella ihan miten vain.
- Heikki muuten etti sua, Patu sanoi minulle, kun ilmeisesti muisti koko asian. Murtunut nenä oli kuulemma ollut paljon kiinnostavampi.
- Jaa, mutisin vain. Olisin halunnut kysyä minkä takia, mutten kehdannut näyttää veljelleni että välitin yhä. Tämä ja Eetu olisivat kuitenkin vain víttuilleet koko ajan.
- Se halus tietää, et ootko sä paksuna.
- Jaa, mutisin. Olisin halunnut tietää, mistä ne jutut olivat saaneet alkunsa. Kukaan ei ollut aiemmin puhunut yhtään mitään koko aiheesta, ei mitään sen suuntaistakaan. Vaikka Heikki oli kyllä yhdelle ystävälleen tuskaillut, kuinka olimme harrastaneet seksiä ilman ehkäisyä.

- Pitäiskö sun sanoa sille jotakin? Essikin puuttui puheeseen. En ollut edes tajunnut, että Essi ja Mari olivat liittyneet joukkoomme. Katsoin vain kaikki vuoron perään ja huokaisin sitten alistuneena.
- Tää on silkkaa painostamista, mutisin kun vääntäydyin ylös ja lähdin kävelemään kohti Heikkiä ja tämän kaveriporukkaa.
- Heikki, sanoin ja kiskaisin poikaa käsivarresta. Huomasin kuinka kaikki hiljenivät ja tuijottivat minua kuin olisin kovinkin uusi ilmestys koulullamme.
- Se ei ole totta, totesin vain ja katsoin Heikkiä silmiin. En saanut niistä mitään irti, ne eivät välittäneet minkäänlaista tunnetta. - Sä olet paskíainen.
- Mitä? Heikin ystävä Rami naurahti ja mulkaisin tätä varoittavasti. En pitänyt Heikin ystävistä mitenkään erityisen paljon ja se ei ollut mikään salaisuus.
- Mä en tajua, miten mä en oo huomannu sitä jo aiemmin, mutisin ja käännyin lähteäkseni. - Ai niin, se kengän piti osua suhun.
- Huora, Heikki sanoi ja katsoi minua palavasti silmiin. Mutristin huuliani yllättyneenä, en ollut valmistautunut mihinkään nimittelysotaan.
- En ole, kielsin asian jyrkästi ja astuin askeleen kauemmaksi ja lähdin kävelemään vihaisena poispäin. Idiootti, ajattelin ja mietin miten voisin kostaa.

- Mitä Heikki sano? Essi kysyi minulta, kun olimme kävelemässä koulun jälkeen kotiin. Tai siis, linja-auto asemalla.
- Että mä olen huora, totesin olkiani kohauttaen. - Mä aion kostaa sille.
- Hupaisaa, kuulin Sampan sanovan takaani ja käännyin katsomaan vaaleatukkaista jätkää. Siniset silmät näyttivät huvittuneilta ja hymyilin pienesti pojalle.
- Kuinka niin? Kysyin ja tuijottelin Samppaa hetken aikaan. Tämä vain kohautti olkiaan ja naurahti hiljaa.
- En mä voi kuvitella, että sä tekisit jotain semmosta.
- Mikset? Vaadin saada tietää.
- Sä et vaan ole sellanen joka tekee sellasta, Samppa yritti selittää ja annoin tämän olla. Jätkät eivät tajunneet mistään mitään.

Kotiin päästyämme melkein juoksin omaan huoneeseeni ja vaihdoin nopeasti kouluvaatteeni tallivaatteisiin. Jos aikoisin päästä vielä tänään käymään kaupungilla, niin minun pitäisi käydä heti ensimmäisenä tallissa.
- Mihin sä olet menossa? Patu huusi perääni, kun melkein juoksin rappuset alas.
- Talliin, vastasin pysähtymättä ja kiskoin eteisessä vain tennarit jalkaani. Kuulin kyllä, kuinka veljeni sanoi jotain, mutten saanut niistä sanoista selvää. En edes jaksanut uskoa, että tällä olisi mitään tärkeää sanottavaa.
Välillä jaksoin miettiä, minkä ihmeen takia vanhempani olivat päättäneet perustaa tallin omaan pihaamme. Eikö olisi ollut paljon mieluisampaa laittaa hevoset jonkun muun talliin ja maksaa siitä vuokra? Sitä paitsi, silloin olisimme voineet asua aivan keskustassa, eikä missään syrjäkylässä.
- Miten meni koulupäivä? Kuulin isän äänen varustehuoneesta ja vilkaisin nopeasti sinne.
- Päin pérsettä, totesin vain ja huomasin kuinka isän huulet kääntyivät hymyyn. Omituinen, hymähdin mielessäni ja astuin tallin puolelle, jossa vallitsi sekasorto.
Ilmeisesti joku hevonen oli juurikin saapunut tänne, koska käytävä oli täynnä varustelaatikoita ja kuulin kuinka äiti selosti tallin asioita jollekin.
- Iskä, mitä tuolla tapahtuu? Kysyin sitten, kun palasin takaisin varustehuoneeseen. Isä ei edes nostanut katsettaan jostain papereista ylös.
- Tänne tuo joku hevosensa, vuokraa tallipaikkaa.
- Minkä takia? En voinut olla ihmettelemättä, en todellakaan halunnut ketään tuntemattomia omaan kotiini. Sitten täällä ramppaisi epämääräisiä ihmisiä ja minulla menisi hermot.
- Taas joku Satun idea, isä mutisi ja nosti sitten viimeinkin katseensa minuun. Tiesin, että isä tiesi mitä oli tapahtunut koulussa tänään. Sen näki tämän silmistä, ne katsoivat liian totisina.
- Yrittäisit sitten käyttäytyä, tämä vain sanoi, enkä tiedä puhuiko isä tästä tulevasta vuokralaisesta ja siitä miten olin riehunut tänään. Nyökkäsin kuitenkin vaitonaisena ja se tuntui riittävän.

Patrick

En tiedä miten Emppu jaksoi juosta saman tien talliin, kun pääsi kotiin. Minulla oli ensimmäisenä mielessä ruoka, linja-autossa ehti tulemaan jo hieman nälkäkin.
”Tule talliin heti kun oot syöny.” Luki lapussa, jonka ilmeisesti äiti oli teipannut jääkaapin oveen. Ja kuinkas ollakaan, löysin jääkaapista kaksi valmiiksi tehtyä leipää. En voinut siis muuta kuin lähteä hiippailemaan tallille päin. Tiesin kyllä miten äiti valittaisi minulle taas, jos menisin kouluvaatteissani edes tallin pihaan, joten menin suosiosta vaihtamaan vaatteet rennosti kollareihin ja huppariin.

Pistin heti merkille, ettei kaikki ollut ihan normaalisti tallissa. Ensinnäkin tallin pihassa oli aivan outo hevosauto, toisekseen, joku vieras mies jutteli äidin kanssa ja tallissa isä ja Emppu vain tuijottelivat varustehuoneen ovelta tallin puolelle. Eli, jotain oli tapahtumassa.
Olisin todellakin ansainnut paikan jossain universaalissa yliopistossa, näin terävä kun olinkin.
- Eikö sun pitäny mennä ratsastamaan nopeasti, että pääset sitten hillumaan kaupungille? Kysyin heti Empulta ja sainkin tämän säikäytettyä. Hätkähtäen tämä kääntyi katsomaan minua ja näytti hetken aivan eksyneeltä.
- Tänne tuli just joku randomi, tämä vain totesi ja asteli sitten omalle kaapilleen ja kiskoi sieltä saappaanvarret ja kypärän. Huomasin kuinka isä mulkaisi varoittavasti tytärtään ja tämä kiskoi myös ratsastuskengät esille. Sanoja ei enää tarvittu.
- Niin, mikä oli? Kysyin sitten, kun muistin tämän sanoman omituisen sanan. Randomi? Empulla taisi taas kerran viirata pahemman kerran päässä.
- Outo, tuntematon, Emppu mutisi ja ilmeisen tympääntyneenä kiskoi kenkiä jalkaansa. En voinut olla nauramatta tämän ilmeelle, aivan kuin olisi syönyt valkosipulia, silloin tämän naama meni samanlaiseen kurttuun.

Kun Emppu lampsi talliin kiukkuisena ja isä lähti pihalle paperikasan kanssa, päätin itse mennä katselemaan tallia ja ihmettelemään uusinta hevosta.
- Moi, kuulin vieraan äänen jostain ulko-oven luota ja käännyin katsomaan ihan outoa jätkää, ei tämä mikään mies ollut. Ehkä pari vuotta minua vanhempi, korkeintaan.
- Terve, vastasin reippaasti ja huomasin vasta sitten kuinka joku oli vallannut meidän tallimme käytävät mahtavalla määrällä rojua.
Melkein järkytyin pahemman kerran, mutta vain melkein. Katselin vain hiljaisena kaikkea sitä rojua. Jos nämä meinattiin änkeä johonkin meidän varustehuoneeseen, niin minä en kyllä ainakaan omia tavaroitani siirtäisi minnekään.
- Mun nimi on Tuukka, kuulin taas tuon tuntemattoman jätkän äänen ja melkein olisin halunnut haistattaa tälle pitkät. En kuitenkaan tehnyt sitä, vaan tartuin tämän ojennettuun käteen kiinni ja esittelin itseni. Osasyyllisenä siihen saattoi olla isä ja äiti, jotka katselivat tiukasti minua ja näyttivät tyytyväisiltä, kun tajusin käyttäytyä. En kylläkään kauhean kauaa.

- Onko Eetu tulossa käymään tallilla tänään? Äiti kysyi minulta, kun olin keittämässä toimistohuoneessa kahvia. Tai siis huone oli joskus ollut toimisto, mutta olimme vallanneet sen kavereitten kanssa ja vanhempani olivat siirtäneet toimiston taloomme.
- En minä vaan tiedä, sanoin venytellen sanojani ja äiti naurahti tyhmän kuuloisena.
- Kuka toi jätkä on? Kysyin sitten ja äiti hätkähti pienesti.
- Tuukka Murtoniemi, äiti vastasi hetken mietittyään. Oli ilmeisesti unohtanut jo sen nimenkin.
- Mitä varten se meille on tullut? En voinut olla ihmettelemättä ja saman tien kun olin sen sanonut, niin Emppu paukkasi paikalle kuin pyörremyrsky. Tämä näytti lähinnä siltä, että voisi taas heittää jotain kengällä kasvoihin - ja lujaa!

- Kuka toi jätkä kuvittelee olevansa?! Siskoni karjahti heti ensimmäisenä ja kääntyi katsomaan äitiä vihaisena. - Jos se tulee vielä kerrankin arvostelemaan mua, mun omassa kodissani, niin mä heitän sitä jollakin!
- Kengällä? En voinut olla heittämättä väliin ja Emppu mulkaisi minua äkäisesti. Tilanne oli kovin huvittava. Niin huvittava, että olisin nauranut siskolleni, ellen olisi ollut tämän ja seinän välissä. Taktisesti olin hiljaa.
- Hélvetti, seuraavaks lentää hevosenkenkä! Emppu kiljui ja lähti toimistosta ovet paukkuen. Huoneeseen tuli hiljaista kuin kirkossa, kun tuijotimme äidin kanssa Empun loittonevaa selkää hiljaisina.
- Tästä voisimme päätellä, että Emppu ei tule toimeen Tuukan kanssa, äiti mutisi hiljaa ja jätti sitten minut yksin toimistoon. Nauroin ehkä turhankin kovaäänisesti.

En onneksi joutunut odottamaan kovinkaan kauaa, kunnes Eetu marssi talliin Samppa perässään. Nauroin Sampalle, tämä näytti jotenkin kovin epäluuloiselta katsellessaan hevosia jotka kurkkivat karsinoistaan.
- Täällä on sitten uus? Eetu lähinnä kysyi kuin totesi. Nyökkäsin vain virnuillen ja hörppäsin kahviani. Sitten selitin pojille, miten Emppu ja se uusi jätkä olivat tulleet toimeen.
- Aika omituista, Samppa totesi vain ja katsoi minua jotenkin virnuillen. Koskaan ei ottanut oikein selvää, mitä Sampan päässä liikkui. Aivosolut saattoivat kylläkin lillua kaljassa, sen verran tämä oli ottanut.
- Se meinaan justiinsa juttelin sen Tuukan kanssa tuolla pihalla ja molemmat näytti aika hyväntuulisilta, Samppa selvitti ja Eetu nyökkäili vieressä. Hitto, siskoni käytös oli omituista.

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   10.2.09 00:14:15

Suvie kuule, sä oot tainnu harpata portaan ylemmäs. Ennenkin mä olen tykänny sun jutuista, mutta tää tuntuu astetta paremmalta!
Mallasvaara iski heti silmään ja kilautti kelloja. Nyt tarttis vaan kuulla isän etunimi :D

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   10.2.09 00:26:41

Isän etunimi? Wooot, etkö arvaaa? :'D

Lähettäjä: -nami- 
Päivämäärä:   10.2.09 00:55:03

jatkoo!!:D

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   10.2.09 01:41:19

Emilia

Viimein kun pääsin lähtemään takaisin talolle, kun olin ensin jutellut Tuukan kanssa varmaan tunnin, päädyin tekemään läksyjäni.
- Löysitkö sä uuden poikaystävän? Kuulin Patun äänen oveltani ja hätkähtäen käännyin katsomaan veljeni huvittuneita kasvoja. Hah, ajattelin vain ja jatkoin matikantehtävien tekoa.
- Miten sä jaksoit jutella sen kanssa, vaikka sä ensin raivosit siitä?
- Älä keskeytä mun laskemista, mutisin vain ja laskin loppuun, ennen kuin käännyin katsomaan Patun uteliaita silmiä. - Enhän mä sille oo mitään raivonnu.
- Kenelles sitten? Tämä melkein huudahti, olin varma että nyt se sekoaa. Mutta ilmeisesti vieläkään ei ollut aika. Milloin sitten?
- Sen isoveli tuli jotain skitsoomaan, selitin ja kerroin miten Tuukan isoveli oli tullut arvostelemaan minun ratsastustani kun olin mennyt Jeparilla, suomenhevosruunallani, kentällä.
- Sillä on isoveli? Patu ihmetteli ja virnistin pienesti tälle. Kerrankin minä tiesin enemmän kuin tämä itse!
- Joo, kaks vuotta vanhempi.
- Minkä ikänen Tuukka ite on?
- Lukion ekalla, vastasin ja huomasin miten Patu virnisti minulle.
- Sähän oot saanut siitä paljon selville, tämä sanoi siirappisella äänellä, enkä voinut olla hymyilemättä.
- Mä tiedän siitä aivan tarpeeksi, sanoin ja käännyin takaisin laskujeni pariin.

Seuraavana aamuna iskä oli harvinaisen pahantuulinen ja tuntui kohdistavan pahantuulensa pelkästään äitiin, joka oli jo sinänsä ihmeellistä. Yleensä isä ei sanonut mitään pahaa äidille, mutta tänään heillä tuntui olevan kunnon avioriita. Lensi herjaa jostain Johannasta, Nikosta ja Jarkosta. Päätäni puistellen hain vain omenan kaapista ja vilkaisin nopeasti kumpaakin.
- Etkä sitten mene heittelemään ketään kengillä, isä sanoi minulle ja virnisti päälle.
- En tietenkään, naurahdin ja hetken mielijohteesta suukotin isää karhealle poskelle. - Älkää riidelkö sitten koko päivää?
- Ei tietenkään, isä huokaisi ja peitti sitten kasvonsa kämmeniinsä. En halunnut jäädä enää pitemmäksi aikaa todistamaan tätä tapahtumaa, vaan melkein juoksin ulos talostamme ja törmäsin Patuun.
- Vieläkö ne jaksaa? Tämä vain kysyi virnisti sitten, kun kuuli äidin kiljuvan hermostuneena.
- Jos se onkin raskaana? Veljeni totesi ja katsoi minua omituinen kiilto silmissään. - Se on ollu niin omituinen viime aikoina.
- Älä viitti puhua páskaa, huokaisin ja pyörittelin silmiäni. - Noihan on jo ihan vanhuksia, ei enää mitään kersoja tee.
- Luuletko sä tosiaan, ettei niillä ole minkäänlaista seksuaalista elämää? Patu hymähti ja naurahti päälle.
- Mä en ole niin sairas ku sinä ja ajattele mun vanhempien seksielämää, murahdin ja sainkin veljeni hetkeksi hiljenemään.

Koulussa juoruttiin liikaa, se oli mielipiteeni. Leena oli kuulemma joutunut sairaalaan leikkaukseen, oli kuulemma joku aivoverenvuoto. Kengästä? Että ihmiset olivat tyhmiä. Sen mielipiteen jaoin kyllä kaikkien kanssa.
Sitten juoruttiin kahdesta uudesta oppilaasta lukion puolella, keitä he olivat ja mistä tulivat. Oliko hyvän näköisiä ja niin edelleen. Tyytyväisenä siitä että itse tiesin tuon kaiken, kävelin vain hiljaisena pitkin käytäviä ja mietin ääneenkin, mihin kummaan heidän hevosensa oli laitettu.

- Emilia, eikö niin? Melkein ärsyynnyin. Kesken ruuan minua tullaan kysymään, enkä olisi todellakaan halunnut jättää syömistäni kesken.
- No? Vastasin ehkä liian töykeästi, enkä todellakaan viitsinyt nostaa katsettani koulukirjasta jota siinä samalla luin. Halusin olla hyvä koulussa ja kaikki tiesivät sen.
- Saanko mä istua tähän? Tämä ääni jatkoi ja minun oli pakko nostaa katseeni puhujaan. Melkein vedin ruuat väärään kurkkuun, kun näin Tuukan. En sitten kuitenkaan vetänyt, vaan pystyin juuri ja juuri esiintymään ihmisenä.
- Toki, en saanut suustani muuta kuin mutinaa ja tunsin kuinka jotkut ihmiset tuijottivat pöytääni. Ja tiesin, että kohta tämä pöytä olisi täynnä ihmisiä.
- Saako Anssi tulla tähän pöytään istumaan? Tuukka kysyi, enkä voinut kuin katsoa ihmeissäni tuota jätkää. Kuka ihme oli Anssi?
- Mun veli, Tuukka selvensi ja nyt meinasin ihan oikeasti tukehtua ruokaani. Aloin jo yskimään.
- En mä voi varata tätä pöytää, mutisin ja ilmaan jäi leijumaan sana ‘mutta’ ja toivoin että Tuukka tajuaisi olla pyytämättä sitä idioottia meidän pöytäämme.
- Hyvä, tämä vain totesi ja olisin halunnut kolauttaa päätäni pöytään.

Lopultakin Essi ja Mari päättivät tulla syömään ja istuivat samaan pöytään kanssani. En ainakaan joutuisi yksin kestämään Tuukan isoveljen juttuja, jotka eivät voineet olla mitään muuta kuin ala-arvoisia.
- Kuka sä olet? Mari kysyi suorasukaisesti ja lievästi kaduin sitä etten ollut kertonut ystävilleni mitään pojasta. Tai siis pojista, pirun veljeksistä.
- Tuukka, tämä sanoi ja nyökkäsi tytöille. Harmikseni Tuukan isovelikin päätti liittyä joukkoomme, tajusi sentään istua pöydän toiselle puolelle.
- Emilia, tämä tervehti ja nyökkäsin vaitonaisena. Ei minua kiinnostanut puhua tuollaisille kusípäille.
Onnekseni en joutunut kauaa olemaan näiden seurassa, se ei ollut mitenkään mieltä piristävää. Tuukka jutteli Essin ja Marin kanssa ja Anssi mulkoili minua, niin kuin olisin tehnyt tälle jotain henkilökohtaista.
- Passititko sä oikeesti Leenan johonkin leikkaukseen? Samppa huusi minulle jo kaukaa ja katsoi sitten hieman ihmeissään outoa jätkää pöydässämme tai siis kahta, kun tämä asian tajusi.
- Ootko sä alkanut iskemään jätkiä ihan urakalla? Tämä vain kysyi ja naurahti sitten omalle nokkeluudelleen. Tyydyin vain mulkaisemaan tätä ja käskin pitää naamansa kiinni. Kaikki ystäväni tiesivät, etten todellakaan ollut mikään helppo nakki. En todellakaan suhtautunut kevyesti seksiin.

Patrick

Harva lopulta viimein pystyi tietämään kuinka ahdistunut Emppu oli. Näin sen tämän katseestaan, vaikka tämä kuinka yritti painaa katseensa ruotsin kirjaan.
- Emppu, monelta sulla loppuu? Eetu kysyi vierestäni ja siskoni katsoi tätä ymmärtämättä ollenkaan mitä tämä sanoi. Vasta silloin tajusin tämän kuunnelleen musiikkia samalla, viisas tyttö.
- Hä? Tämä kysyi sitten ja siirtyi vähän lähennäs Eetua istumaan, enkä voinut olla pyörittämättä silmiäni. En kyllä todellakaan ruvennut katsomaan kuinka siskoni ja paras kaverini lämmittelivät suhdetta.
- Mä oon tulossa tallille tänään, voisitko tulla kattomaan? Eetu kuitenkin kysyi ja huokaisin helpotuksesta. Kaikki tuntuivat tietävän täällä, että Emppu oli mestari kouluratsastuksessa, äiti oli tainnut opettaa kaiken tälle ja isä taas oli opettanut minua. Empun mielestä esteratsastus oli liian vauhdikasta ja minusta kouluratsastus taas aivan liian hidasta.

Emppu vain nyökkäsi myöntävästi ja nousi ylös sitten lähteäkseen. Yllätyksekseni Samppakin nousi samaan syssyyn ja molemmat lähtivät yhtä matkaa ruokalasta.
- Onko noitten välillä jotain? Kysyin Eetulta ja tämä kohautti vain olkiaan. En voinut olla huomaamatta kuinka nämä uudet veljekset seurasivat siskoani ja Samppaa heidän poistuessaan. Enkä pitänyt siitä ollenkaan, että niin moni alkoi kiinnittää huomiota Emppuun.
- Samppa nyt tuntuu tykkäävän kaikista likoista, Essi totesi väliin ja käänsin katseeni tämän ruskeisiin silmiin.
- Niimpä.
- Mutta Emppu ei ihan nopeasti sille lämpene, Mari huomautti ja melkein rentouduin. Harmikseni huomasin vain Anssin kuuntelevan tarkkaan keskusteluamme, enkä voinut hermostumiselleni mitään.
- Siinä on sitten hyvin tympeä likka, Anssi kuitenkin mutisi ja lopultakin pystyin rentoutumaan, kaikki menisi hyvin kunhan tuo ei tulisi sekoittamaan siskoni päätä. Jotenkin minusta tuntui, että juuri tuohon siskoni tulisi ihastumaan.

Loppu päivä meni ilman mitään, itse asiassa juorusin vain Essin ja Marin kanssa koko loppupäivän, kun meillä oli valinnaisia aineita. Himoliikkuja siskoni oli loppupäivän liikunnantunneilla.
- Miten se teidän ori? Mari äkkiä kysyi ja katsoin tätä toinen kulma koholla. Äidin oripoika oli todellinen hirviö. Mutta koska se oli äidin ensimmäisestä hevosesta, sen olisi pitänyt olla meidän kaikkien maskotti. Ja koska äiti tuntui olevan kovin mielikuvitukseton ihminen, tämä oli antanut hevoselle nimeksi Robin II. Ei voisi olla tylsempää nimeä.
- Idiootti yhä vielä. Kai mun tai Empun pitää sillä taas tänään ratsastaa, mutisin ja päätin saman tien sen olevan Emppu. Minä ratsastin sillä viimeksi, joten nyt Emppu saisi mennä sillä.
- Saadaanko me tulla kattomaan? Essi kysyi ja mielestäni tämä katsoi minua hetken liian pitkään. Tyytyväinen hymy kohosi kasvoilleni ja Essi hymyili takaisin. Sööttiä.
- Tottakai saatte, lupasin ja mietin mitä sanoisin Empulle, että tämän olisi pakko ratsastaa oriilla, minä en itseäni menisi nolaamaan.

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   10.2.09 14:07:50

Itse asiassa oli liiankin helppoa saada Emppu ratsastamaan minun sijastani ja epäilykseni heräsivät saman tien.
- Minkä takia sä ratsastat sillä? Kysyin Empulta epäilevästi ja tämä näytti hyvin kummalliselta, varmastikin oli juuri sairastumassa johonkin kauheaan keuhkotautiin ja joutuisi teholle ja sitten ehkä saisin olla rauhassa. Mieleni saisi olla rauhassa, kun ei jatkuvasti tarvitsisi miettiä keneen siskoni oli ihastunut. Pitäisiköhän minun antaa Empun elää omaa elämäänsä?
- Sä pyysit, Emppu havahdutti minut taas mietteistäni ja kysyi haluaisinko sittenkin ratsastaa sillä. Ahaa, siskoni halusi siis nakittaa hevosen takaisin minulle.
- Ei toimi, sä lupasit.
- Mitä sä sitten panikoit siinä? Siinä vaiheessa tajusin pitää suuni kiinni. Lähdin vain omaan huoneeseeni ajatuksena käydä nopeasti tietokoneella.

En kuitenkaan jaksanut kauhean kauaa olla tietokoneella. Essin ja Marin saapuminen meille saattoi olla osasyynä, mutta kenellekään en mitään tulisi myöntämään.
- Tuletko sä mun kanssa ratsastamaan? Kuulin Empun huutavan alakerrassa ja luulin tämän huutavan minulle. Alakertaan mennessä kuitenkin tajusin olleeni väärässä, pahemman kerran. Tämä olikin puhunut iskälle, joka virnuili keittiössä jotenkin epämääräisen hilpeän näköisenä.
- Ootko sä saanut tai jotain? Heitin isälle, joka hörähti huvittuneena.
- Aivan varmasti enemmän kun sinä, tämä heitti takaisin ja nauroimme Empulle joka poistui kirkuen keittiöstä. Siskoani oli niin kovin helppo järkyttää.
- Vieläkö te riitelette äidin kanssa? Kysyin epäilevänä ja isä kohotteli minulle tietäväisenä kulmiaan.
- Ei.
- Minkä takia te riitelitte tänään? Kysyin uteliaana isältä ja tämä vain tuijotti minua.
- Ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi.
- Mitä hauskaa siinä sitten on?
- Se sopiminen, isä virnisti ja tajusin poistua huoneesta kun tajusin, että kohta saattaisin itsekin kirkua korvat punaisina. Isästäni oli tullut harvinaisen ällöttävä ja tämä vaikutti hyvin irstaalta. Minusta ei ikinä tulisi tuollaista, päätin itsekseni.
- Minkä takia sä muuten menet Empun kanssa ratsastamaan? Huusin ulko-ovelta vielä.
- Se haluaa vissiin hypätä, kuulin isän vastauksen ja melkein juoksin talliin. Minun pitäisi olla kyllä paikalla nauramassa, kun siskoni lentäisi keihään tavoin oriin selästä.

Tallissa Emppu harjasi jo hevosta käytävällä ja huuteli jotain epämääräistä Eetulle, joka taas jutteli Tuukan kanssa.
- Sä sitten menet hyppäämään? Kysyin siskoltani, kun menin nojailemaan Ärrän karsinan oveen.
- Juu, tämä vain mutisi samalla kun väisti taitavasti hevosen hampaita.
- Onko sulla jotain itse tuhoisia suunnitelmia, tai jotain? En voinut olla kysymättä.
- Ootko sä joku pelkuri, tai jotain? Taas kerran siskoni sai minut ärsyyntymään ja päätin mennä juttelemaan Essin kanssa. Eihän tästä tulisi yhtään mitään, jotenkin jalkani veivät Essin luokse ja suuni alkoi itsestään puhumaan jotain niin tyhmiä asioita, ettei mitään järkeä.

Emilia

- Oletko sä ihastunut mun veljeeni? Kysyin Essiltä samalla kun kuoriuduin ratsastushousuistani omassa huoneessa. Vielä ainakaan ei ollut ilmestynyt jalkaani mustelmaa, vaikka se arka olikin.
- Kuinka niin? Tämä kysyi melkein säikähtäneen näköisenä. Katsoin vain tätä arvioivasti ja huomasin kuinka Essi punastui. Ah, mikä voittajafiilis.
- Sekin tykkää susta, ilmoitin vain ja kiskoin kaapista verkkarit jalkaani. Tiesin jo miten Essi hymyili tyytyväisenä, ah miten romanttista.
- Entäs sinä ja Samppa? Essi sitten kysyi ja tuhahdin pienesti. Essi ja Mari molemmat tiesivät, että olin melkein koko ikäni ollut ihastunut Samppaan, mutta tämä ei ikinä tuntunut huomaavan minua. Eikä minua enää edes satuttanut tämän suhtautuminen tyttöihin. Samppa oli aina pyöritellyt likkoja miten tahtoi ja se siitä.
- Ei siitä mitään tulis, mutisin ja käännyin sitten katsomaan Essiä. - Sitä paitsi mä luulen että Tuukka olis kivempi.
- Niinkö? Essikin innostui ja hymyili tyytyväistä hymyään.
- Niin, valehtelin minkä kerkesin. Ikinä en varmaan tulisi unohtamaan ihastustani Samppaan, se tulisi aina olemaan ykkösenä. Sitä paitsi, en pitänyt Tuukasta. Kaverina ehkä, mutta ei muuten. Se oli päätökseni.

- Anssi sano muuten sua tänään tympeäks, Essi kertoi minulle kun olin saattamassa tätä kotiinsa. Hätkähdin pienesti, eihän se jätkä edes tuntenut minua.
- Miks?
- Koska sä et ole mikään helppo nakki, Essi mutisi ja huomasin heti, miten tämä olisi halunnut pitää suunsa kiinni.
- Mistä ihmeestä te olette saanu tuon puheenaiheeksi? Kysyin hämmästyneenä ja orastava suuttumus nosti taas päätään.
- No, kun te lähitte sieltä ruokalasta Sampan kanssa ja …
- Ja te sitten päättelitte, että meillä olis jotain? Tivasin nyt jo närkästyneenä. Olihan se tietysti ihan kiva, että minusta mennään puhumaan selän takana. Varsinkin sellaisten ihmisten kuullen, joille asia ei kuulunut pätkän vertaa. Ihmisten, jotka eivät todellakaan olleet lähelläkään ystäviäni.
- No, niin no…
- Ja sitten te päättelitte, että kun mä kuitenkin olen se pihtari niin mä en ainakaan antaisi?
- Emppu, Essi melkein kuiskasi ja huomasi kuinka vihainen olin. Astuin kiukkuisena askeleen kauemmas ja vaihdoin tyylikkäästi suuntaa. Minua alkoi itkettää, enkä halunnut itkeä toisten nähden.
- Nähään huomenna! Essi vielä huusi perääni, mutten jaksanut välittää siitä. Halusin vain äkkiä kotiin ja rypemään itsesäälissä, edes hetkeksi.

Harmikseni, en päässyt kenenkään huomaamatta sujahtamaan tallin ohitse.
- Emppu! Eetu huusi tallin pihasta johon ilmeisesti kaikki olivat kokoontuneet, jopa Tuukka ja Anssi.
- Haista páska, kivahdin ja jatkoin matkaani kohti taloa.
- Kuka? Kuulin veljeni kysyvän.
- Kaikki, te ootte niin kusípäitä, manasin ja melkein juoksin sisälle. Tiesin olevani lapsellinen, mutta minulla oli siihen oikeus.

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   10.2.09 17:41:51

Suvie hei, sun sankaritarten nopeet, näyttävät liikkeet tuntien sen isän nimi vois olla yhtä hyvin Eevertti kuin Kalle-Kustaakin :D

Yks juttu, kysymysmerkin jälkeen pieni kirjain, jos se jatkuu tyyliin "hän sanoi" tai "huusin" tai "kuulin hänen kysyvän".

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   10.2.09 18:16:46

Sennnu, thaks. Ja tuo Kalle-Kustaa kuulosti aika pirun hyvältä :)) Mä nyt ajattelin kuitenkin tympeillä ja antaa sen Kallen olla rauhassa :>

Ja kiitti, toi ihan palautekin. Mä yritän muistaa, mutta tapojahan on tunnetusti vaikee korjata :)

--

Seuraavana päivänä koulussa minulla oli huono olo. Oikeasti, olin varma että hetkenä minä hyvänsä oksentaisin. En kyllä muutenkaan ollut kauhean hyvässä kunnossa, minua itketti vieläkin, tunsin itseni petetyksi.
- Ne on kusípäitä, kuulin äkkiä vierestäni ja huomasin Sampan mittailevan seiniä katseellaan. En edes tiennyt mistä tämä oli siihen niin hiljaa ilmestynyt. Huomasinpa vain hymyileväni tälle typerästi pojalle.
- Anssi kerto mulle mitä ne oli puhunu, Samppa vain jatkoi. Tuhahdin pienesti, olin aivan varma että se jätkä oli satuillut mitä vaan. Idiootti.
- Just, mutisin ja Samppa istuikin viereeni.
- Oikeesti, se oli sanonu sua tympeeks, ku sä et oo helppo.
- Kiva, sanoin ja painoin silmäni kiinni. Nyt Samppa varmaan nauraisi minulle ja lähtisi.
- Oikeesti, älä välitä niistä. Mutta kuitenkin se on pahoillaan, Samppa jatkoi ja huokaisi sitten.
- Mistä sä sen sitten tunnet? en voinut olla kysymättä ja kieltämättä äänessäni oli halveksuvaa sävyä.
- Tunnen vaan, jätkä mutisi ja päätin itse lähteä. Minä menisin kotiin nyt, päätin.
- Sano Patulle, et mä lähin himaan, totesin Sampalle ja lähdin ulko-oville päin. - Ja sano sille Anssille, että jos se on pahoillaan niin kannattaa tulla itte sanomaan se.

Kotona menin suoraan omaan huoneeseeni ja kiskoin kouluvaatteet pois päältä, ne tuntuivat juuri nyt ahdistavan pahemman kerran.
- Emilia, minkä takia sä olet kotona? äiti tuli kurkkimaan huoneeni ovelle. Luuli kai että olin vähintäänkin kuolemansairas. Ei se mikään ihme sinänsä ollutkaan, en viime vuonnakaan ollut kuin kerran poissa koulusta, silloinkin minulla oli kauhea ripuli, en uskaltanut poistua vessasta ollenkaan.
- Oli outo olo, vastasin hiljaisen ja kiskoin peiton päälleni. Tunsin äidin ihmettelevän katseen itsessäni.
- Kuinka niin outo?
- No, outo. Anna olla, mutisin ja olisin halunnut halata äitiä ja sanoa, että minua vítutti kun asioistani puhuttiin koulussa.
- Okei, pystytkö sä ratsastamaan tänään? äiti kysyi huolestuneena ja kuulin miten tämä huokaisi.
- Voisinko mennä Ärrällä tänään? kysyin, kun tajusin miten halusinkaan ratsastaa sillä vikurilla.
- Mitä? äiti henkäisi ja vastasi heti perään myöntävästi. Luultavasti olin juurikin tekemässä itsemurhaa, siltä ainakin hetkellisesti tuntui.

Tallilla oli mukavan rauhallista, en huomannut ketään olevan paikalla. Äiti lupasi kylläkin tulla katsomaan ratsastustani. Ärrä oli viety onnekseni lähimpään tarhaan ja onnistuin jopa saamaan sen sisällekin ilman, että raajojani oli pitkin pihoja. Ei Ärrä oikeasti mikään hirviö ollut, sitä vain tuntui lapsettavan aina silloin tällöin. Ja se tykkäsi jyrätä, mennä kuin veturi. Ei siinä muuta ollut, oikeasti se oli todella mukava hevonen.
- Mikset sä ole koulussa? melkein kiljahdin, mutta suustani pääsi vain epämääräinen kirahdus. Harjakin tippui kädestä, hélvetin idiootti jätkä.
- Mikset ite ole? tiuskaisin ja käännyin katsomaan Anssin harmaisiin silmiin. Tämä vain kohautti harteitaan ja katseli sitten pää kallellaan Ärrää, joka mulkoili jätkää epäilevästi. Pidin oikeastaan hevosesta entistä enemmän.
- Voitko tulla mun kanssa maastoon? Anssi kysyi äkkiä ja olin varma, että tuo vitsaili. Nauroinkin, mutta se ei kuulostanut edes omiin korviini mitenkään luonnolliselta.
- En todellakaan, totesin melkein häijyn kuuloisena.
- No, sori vaan kun yritän sovitella sitä mun sanomaani, jätkä tuhahti ja lähti kävelemään varustehuoneeseen.
- Hitto, jätkät on tyhmiä, mutisin hevoselle. Jotenkin en yhtään yllättynyt, kun Ärrä otti hampaillaan paidastani kiinni.

Jos olisin arvannut mikä rääkki olisi tiedossa, olisin jättänyt ratsastamatta. Äiti tuntui höykyttävän minua oikein olan takaa. Joka paikkaa särki, kun yritin koota Ärrän laukkaa. Hevonen puuskutti allani ja kuulin miten tämän häntä viuhui.
- Nyt hellitä, äiti neuvoi, kun hevonen alkoi myödätä enemmän edestä ja minä annoin tälle ohjaa. Ärrä alkoi pikkuhiljaa tuntumaan paljon paremmalta.
- Hyvä, sitten otan pienen lisäyksen pitkällä sivulla. Vaan pieni, kato ettei se lähde taas viemään, äiti huusi kentän keskeltä. Niin kuin olin arvellutkin, heti kun annoin vähän pohjetta hevoselle, tämä painoi kuolaimeen kiinni ja lähti puskemaan täysillä eteenpäin.
- Pidätä! äiti karjui keskeltä ja minä yritin pidättää ja istua, lopulta sahasin ja yritin kääntää hevosta ympyrälle, mutta turhaan.
- Mä en jaksa, sanoin lähinnä itselleni tuskastuneen, juuri ennen kuin Ärrä kaatui kurvissa. Että hevosen pitikin kaatua itsekseen, minähän vain matkustin selässä. Tietenkään Ärrälle ei käynyt mitenkään, tämä vain nousi ylös ja jäi sitten seisomaan vierelleni.
- Miten kävi? äidin ääni kuului huolestuneena ja suljin silmäni huokaisten. Hélvetin @!#$, kirosin ja nousin sitten seisomaan.
- Mä olen suorastaan elämäni kunnossa, mutisin ja huomasin sitten Anssin, joka piti Ärrää ohjista kiinni. Varmasti löisin Anssia, jos tämä alkaisi vinoilemaan jotakin.
- Hyvä, nouse selkään sitten, kuulin isän äänen kentän laidalta ja mietin mistä ihmeestä nämä ihmiset pöllähtelivät oikein paikalle. Eivätkö he voisi tulla silloin katsomaan, kun pysyn joten kuten hevosen selässä.
- Joni, hyvä kun tulit, äiti alkoi paasaamaan ja katseli samalla rannekelloaan. - Mun täytyy mennä.
- Niin täytyy, iskä sanoi ja kuulin tämän huolehtivan äänen. - Mä jatkan sitten tästä. Anssi auta mua tekemään pari estettä?
- Mä en hyppää, huusin isälle, joka vain heilautti kättään vähättelevästi. Tämä oli oppinut saamaan kaiken läpi. Kaikki on helppoa sun äitis saamiseen verrattuna. Se vasta työn takana olikin, isä oli usein naureskellut. Minä ja Patu emme tietenkään uskoneet siihen.

Patrick

Koulussa oli melkein tylsää, Eetu puhui vain jostain koripallo turnauksesta, Samppa oli kadonnut taas kerran jonnekin ja Essi oli lähtenyt Marin kanssa kaupungille. Jouduin tyytymään ulkopuolisiin, kun viihdytin itseäni. Leenan kanssa ajauduin jotenkin juttelemaan, vaikka yritin koko ajan sanoa itselleni, ettei tämä ole hyvä idea. Kaivoin vain monttua itselleni, tiesin mikä haloo tästä syntyisi.
Emppu ei taatusti pitäisi tästä, sen myötä minulle suuttuisi melko varmasti Essi ja Marikin. Sampasta nyt ei ollut tietoa, tämä kun suuttui milloin mistäkin ja välillä ei taas välittänyt pätkääkään vaikka olisin käynyt painamassa tämän äitiä.
Eetu nyt ei varmasti suuttuisi minulle, tämä ei ikinä suuttunut minulle. Syytä kyllä olisi ollut useaankin otteeseen.

- Meinaako se sun siskos vielä jotain Heikin kanssa? Leena kysyi ja nojasi leukaa käteensä. Kohautin olkiani, mistä minä sen voisin tietää. En juuri tällä hetkellä edes välittänyt.
- Tuskin, vastasin kuitenkin ihan vain jotain kommentoidakseni. Leena naurahti pienesti ja kertoi näin kuulleensa pikkulinnuilta.
- Jos puhuttaisi taas kerran mun siskosta?
- Sä olet kuule hyvin viisas, Leena vain totesi ja hymyili minulle nättiä hymyään, joka sai tämän siniharmaat säteilemään tietyllä tavalla.

Kotona melkein leijuin, jos olisin painanut sata grammaa vähemmän olisin varmastikin leijunut. Olin sopinut meneväni Leenan kanssa perjantaina elokuviin ja sieltä menisimme jonnekin maistelemaan alkoholia. Ihan vain sen kunniaksi kun koulut alkoivat jälleen. Varmastikin löytäisin itseni jälleen puistosta. Pystyin vain toivomaan, etten löytäisi itseäni aamulla väärästä seurasta.
- Patrick Mallasvaara, Emppu huusi jostain tallilta päin ja tämä juoksikin minut nopeasti kiinni. Hitto, siskoni ilmeestä näki heti, että tämä tiesi.
- Sulla on treffit huomenna, toteamus ei kysymys. - Sä olet idiootti.
- Kiitos, oli pakko hymyillä. Enkä jäänytkään sitten pidemmäksi aikaa kuuntelemaan miten tyhmä olin. Ei Emppukaan mikään maailman viisain ihminen ollut, kun miettii miten tämä retkahti Henkkaan. Ja sitten tämän tulevat poikaystävät, kukaan niistä ei voisi olla mitenkään miellyttävä. Ellei sitten olisi joku Donald Trumpin poika, joka olisi sikarikas ja antaisi minulle paljon tavaraa. Maksaisi kaikki kuluni. Sellainen olisi ihan kiva. Ilmoitin sen Empulle, jonka jälkeen korkokenkä osui olkapäähäni. Se todellakin sattui.

Tallissa kuulin jotain hirmu mielenkiintoista, Emppu oli vapaaehtoisesti ratsastanut Ärrällä ja vielä hypännyt. Ihminen, joka vihaa esteitä yhtä paljon kuin Emppu oli mennyt hyppäämään kaistapää-hevosella. Tuukka oli vielä kaiken lisäksi ihminen keltä kuulin tämän, Anssi oli kertonut tälle ja Anssi oli itse ollut vielä paikalla todistamassa tätä ihmettä.
- Se kuulemma oli tippunut siltä, Tuukka sitten vielä mainitsi.
- Se nyt ei ollut mikään suuri yllätys, Ärrältä tippuu aina silloin tällöin.
- Sinäkin? Essi oli ilmestynyt myös paikalle Marin kanssa, ilmeisesti haaveena päästä ratsastamaan.
- Minä tipun siltä aina nätisti jaloilleni, rehvastelin ja röyhistin rintaani.
- Entäs se kuraoja? kuulin Empun huvittuneen äänen ja olisin voinut vajota maan alle. Olin aivan varmasti punastunutkin.
- Erehdys, mutisin poistuen paikalta. Toivottavasti kaikki luulivat, että minulla oli jotain oikein tekemistäni - sen takiahan minä poistuinkin.

- Tuutko sä meidän kanssa maastoon? Emppu tuntui seuraavan minua ja tiesin tämän virnuilevan minulle.
- En taida.
- Nössö.
- Painu hélvettiin, murahdin ja Emppu poistui naureskellen paikalta. Että alkoi taas sapettamaan. Päätin vain mennä käymään Reetun, oman hevoseni, kanssa järven rannassa. En jaksaisi sen enempää keskittyä mihinkään. Minun pitäisi sitä paitsi keskittyä huomiseen kunnolla.

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   10.2.09 19:48:50

Ihana tarina niinku se Satu ja Joniki jatka nopee :)
Muuten jos sul on se Satu ja Joni tarina viel koneel voiks sää liattaa sen tänne ?? ois toosi kiva :)

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   11.2.09 18:37:03

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=699283&t=699283

^^Siinä se Satu ja Joni.

Miksei kukaan ole kertonut mulle, että tässä on yks pahimman laatuisista virheistä?! Siis koko hommassa! Hallelujah o.O''

---

Reetu oli mukava, mutta se ei yllättänyt minua. Reetu oli aina mukava ratsastaa. Reetun kanssa hermoni saivat aina levätä, varsinkin jos jouduin kestämään hetkenkin liian kauan siskoani. Vaikka Emppu olisi ollut kuinka miellyttävä tahansa, mitä tämä ei ikinä ollut, olin varma etten siltikään kestäisi tätä kauaa. Johtui varmastikin siitä sukulaisuudesta.
- Patrick, oletko sä viikonlopun kotona? isä kysyi minulta, kun loikkasin tallin edessä Reetun selätä alas. Katsoin ihmeissäni iskää, milloin viimeksi olin ollut koko viikonlopun pelkästään kotona.
- En kai, vastasin ja huomasin kuinka iskä raapi mietteliäänä takaraivoaan.
- Pyydä Emppua.
- Sekään ei ole.
- Mihin se sitten on menossa? ihmettelin. Ei tämä minulle ainakaan ollut mitään sanonut. Mihin Emppu muka oli menossa?
- Ei se sitä sanonut, isä mutisi ja harppoi kentälle päin, kuulin sieltä äidin äänen. Tämä piti taas jollekin ilmaista valmennusta. Sen siitä sai, kun toi meidän talliimme hevosen. Kivat tyypit saivat ilmaiseksi valmennusta, kusípäät taasen joutuivat maksamaan liikaakin.

- Missä sä oot viikonlopun? kysyin heti ensimmäisenä, kun näin Empun tulevan keittiöön. Tämä olikin viipynyt yllättävän kauan tallilla. Kello lähestyi jo kymmentä, eikä siskoni varmasti ollut ratsastanut koko aikaa.
- Oliko Samppa taas tallilla? pääsi suustani ennen kuin ehdin estää. Emppu kääntyi hätkähtäen katsomaan minua ja kohotti toista kulmaansa kysyvästi.
- Oisko pitänyt? tämä ihmetteli ja onki jääkaapista jugurttipurkin. Kohautin olkiani muka välinpitämättömänä.
- Meen Marille, siskoni sanoi sitten ja tajusin tämän puhuvan viikonlopusta.
- Eikös Samppa asu siinä ihan lähellä?
- Anna nyt jo olla, Emppu tiuskaisi ahdistuneen kuuloisena ja huitaisi kädellään ilmaa. - Ei meille ole Sampan kanssa mitään juttua. Se ei vaan tunnu ikinä huomaavan mua!
- Sä siis olet kiinnostunut siitä, hihkaisin. Jäipäs sisko kiinni.
- Pidä suus kiinni, Emppu murahti ja lähti harppomaan rappusia pitkin yläkertaan. Kuulin vain oven paukahtavan kiinni ja hetken kuluttua alkoi kuulua musiikkia alakertaan. Tyytyväisenä itseeni kaivoin minäkin jugurtin kaapista. Emppu oli ihastunut Samppaan, nauroin aivan ääneen ja huomasin vanhempieni katsovan minua kuin vajavaista.

Illalla istuin koneella ja selasin kuvia koneeni arkistoista. Nauroin ääneen kuville jotka oli otettu Empusta, sille oli helppo nauraa.
- Voisitko olla hieman hiljempaa, mä yritän nukkua.
- Mikä sulla on? kysyin siskoltani, joka oli valkea kuin lakana. Tämä vain kohautti olkiaan.
- Pää kipee, sehän selitti aina kaiken. Olin aivan varma, ettei siskoni pääsisikään minnekään viikonloppuna. Huvitin itseäni loppuillan sillä ajatuksella.

Aamulla lähdin yksin kouluun, eikä Empun sairastuminen tuntunut enää yhtään kivalta. En olisi viitsinyt istua koulussa ilman siskoni tuskailua siitä ketkä tulivat ruokapöytään istumaan. Enkä tänään voisi nauraa sille, kuinka Anssi mulkoilisi murhaavasti siskoani.
Loppujen lopuksi Empulla oli aamulla melkein neljäkymmentä astetta kuumetta. Päätin todellakin olla menemättä kotiin viikonlopun aikana. Jos Emppu tervehtyisi, niin saisi liikuttaa vaikka kaikki hevoset. Talonvahdiksi tämä kuitenkin jäi koko viikonlopuksi, äiti ja isä olivat lähdössä jonkun Joonaksen luona käymään.
- Miten sä yksin tulit? Essi huomasi heti jotain puuttuvan.
- Emppu on kipee.
- Mikä sillä on? Mari kysyi huolestuneena. Mari oli varmastikin huolestuneempi illan suunnitelmista kuin siskoni terveydestä.
- Todella kivuliaat menkat, sanoin vakavana ja tytöt näyttivät uskovan sen tosissaan.
Takaani kuulin kuinka Essi sanoi Eetulla Empun jääneen kotiin harvinaisen kivuliaitten kuukautisten takia. Kohta juttu taas liikkuisi, ties vaikka siskoni olisi kohta taas raskaana.

Emilia

Jouduin ainakin tunnin vakuuttelemaan vanhemmille, että pystyin ihan hyvin vahtimaan ettei talomme palaisi poroksi. Tai ettei hevosia varastettaisi.
- Pärjäätkö varmasti? äiti vielä kysyi, ennen kuin lähti. Nyökkäsin vahvistukseksi.
- Jos mä alan voimaan paremmin, niin teen tallitöitä.
- Hyvä tyttö, isä kehui ja painoi suukon poskelleni. Heti kun ovi oli sulkeutunut, menin olohuoneen sohvalle makaamaan.
- Pirun mukavaa, sanoin itselleni ja menin hakemaan itselleni särkylääkepurkin ja lasin vettä. Jos ei muuta, niin ainakin menisin viikonlopun aikana ratsastamaan.

Jokin ääni tunkeutui itsepintaisesti uneni läpi ja jouduin aukaisemaan silmäni. Heti ensimmäisenä huomasin, että päähäni koski vieläkin aivan liikaa.
- Joo, mutisin kun ovikello soi ärsyttävän kovaäänisesti. Melkein otin seinistä tukea kun hoipertelin rappuset alakertaan.

- Mitä asiaa?
- Mä tulin kattomaan miten sä voit.
- Kuinka mukavaa, mä en voi hyvin.
- Mä voin hoitaa sua.
- Painu hélvettiin. Mä oon oikeesti kipee, enkä nyt jaksa.
- Ei sitten, Henkka totesi olkiaan kohauttaen ja lähti. Katsoin hetken aikaa tämän loittonevaa selkää ennen kuin paiskasin oven lujasti kiinni. Kaiken tällaisen piti tietenkin tapahtua juuri silloin kun olin kipeä. Ärtyneenä kietouduin sohvalla viltin sisään ja aloin katsomaan elokuvia.

Ikinä ei kannattaisi katsoa elokuvia joiden tietää olevan surullisia. Tai jos katsoo, niin ei kannattaisi mennä aukaisemaan ovea silmät kyynelissä.
- Mitä sä katot? Samppa kysyi ja vilkaisi minua kulmiensa alta. Hetki sitten tämä oli tullut ovesta sisään melkein kuin olisi asunut täällä ja harpponut yläkertaan kaksi rappusta kerrallaan.
- Bambia, mutisin sohvalta ja nyyhkäisin päälle. Jatkuvasti pyyhin silmiäni vilttiin hörpin nyt jo jäähtynyttä teetä.
- Mitä sä edes täällä toimitat? kysyin ja Samppa näytti minulle jotain pelin kantta. Tuhahdin väheksyvästi ja nousin taas kerran seisomaan, kun ovikello soi.
- Anna olla, mä menen. Moikka.
- Moi, mutisin enkä voinut olla miettimättä minkä takia Samppa lopulta viimein oli tullut tänään käymään. Tyytyväinen hymy huulillani annoin itseni kuvitella turhia.

- Minkä ihmeen takia Samppa oli teillä? kuulin Marin uteliaan äänen eteisestä ja kolinasta päätellen tämä potki kenkänsä jonnekin eteisen nurkkaan.
- Kysy siltä, ehdotin ja sammutin telkkarin. Oloni oli hieman parempi, kiitos särkylääkkeiden.
- Se ei kertonu.
- Se haki jonkun Patun pelin.
- Just, Mari mutisi ja näytti hetken pettyneeltä. - Mä jo melkein kuvittelin kaiken laista.
- Älä sitten kuvittele, ehdotin ystävälleni ja laahustin keittiöön. - Otatko sä jotain?
- Joo, kahvia. Mä toin meille mättöä ja elokuvia, Mari totesi ja iski kauppakassin keskelle keittiön pöytää.
- Kauhua, irvistin kun näin elokuvien kannet. - Kiitti vaan.
- Ole hyvä, Mari nauroi ja kaivoi kaapista itselleen mukin. - Katotaan ne yöllä. Voisinko mä ratsastaa jollakin?
- Kyllä mä jotain keksin, lupasin ja kaadoin itsellenikin kahvia. Toivottavasti ketään ei olisi tallilla, en todellakaan olisi jaksanut keskustella kenenkään kanssa. Sitä paitsi, jos olisimme Marin kanssa kahdestaan tallilla, voisimme juoruta enemmän kuin aikoihin.

Olin antanut Marille luvan mennä ratsastamaan Lekalla, yhdellä isän hevosista. Leka oli mainio tapaus ja Marille entuudestaan tuttu. Itse päätin mennä ratsastamaan Juhkulla ilman satulaa. Ihan vain jolkottelisin menemään. Juhku ei ollut meidän oma hevosemme, vaikka olikin ollut meillä vaikka kuinka kauan. Juhkun omisti isän ystävä, Eemil.
- Kauanko Juhku on vielä teillä? Mari kysyi, kun talutin Juhkua kentälle.
- Niin kauan kun Eemil haluaa pitää sen meillä. Kai se riippuu ihan siitä Johannastakin, mietin ja kohautin sitten olkiani. Jos Eemilin vaimo Johanna haluaisi hevosen heille kotiinsa, niin sitten Juhku lähtisi saman tien. Emme vain olleet tietoisia, että mitä tälle pariskunnalle edes nykyään kuului.
- Mitä mä voin tän kanssa tehdä? Mari sitten kysyi, kun nousi ketterästi Lekan selkään. Käskin tämän tehdä vaikka siirtymisiä, jos ei itse parempaa keksisi. Mari nauroi sanoilleni ja alkoi sitten kertoa mitä kaikkea koulussa oli tänään juoruiltu.

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   11.2.09 20:15:18

jatka nopee.
MUt ku sähän olit tehny täst muitaki tarinoit niin voisiks sää laittaa niitten linkit tänne ??
Ja kiitti ku sää laitoit se Satu Ja Jonin :)

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   11.2.09 20:20:34

En mä tästä muita ole tehnyt. Sadun ja Jonin jälkeen kirjotin kyllä yhen sellasen tarinan :)

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   11.2.09 20:48:53

ok sen mä luin just tännään aivan paras :)

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   11.2.09 20:54:26

siis meinaan et mää luin sen satu ja joni :)

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   12.2.09 17:18:47

Välillä mä kyllä jaksan ihmetellä, miks mä laitan näitä tänne :S

---

Patrick

Elokuva oli turhankin tylsä, en tajunnut miten jotkut oikeasti nauttivat tällaisen katsomisesta. Oikeasti. En edes tiedä mikä näissä romanttisissa lässytyksissä vetosi tyttöihin. Nytkin Leena oli halunnut aivan varta vasten nähdä jonkun tietyn elokuva. Olisi ollut edes jotain teinihömppää, niin olisin voinut nauraa. Mutta ei. Lähinnä tuli mieleen Titanic, joka jaksoi vieläkin itkettää Emppua. Naiset, en voinut olla huokaisematta.

- Eikö ollutkin hyvä? Leena kysyi melkein nauraen ja olin aivan varma, että tyttö vitsailee ja melkein jo nauroin tälle vitsille. Kun käänsin katseeni Leenaan huomasin kuitenkin tämän silmien loistavan innostuksesta, enkä halunnut pilata tätä hetkeä vaan tartuin tämän käteen kiinni.
- Se oli loistava, huokaisin ja Leena katsoi minua yllättyneen.
- Ihan tosi?
- Yks parhaista mitä oon nähnyt.
- Hyvä, ens viikolla voidaan mennä kattoon uusiks, kun se oli niin hyvä.
- Joo, vastasin ja halusin hakata päätäni tiiliseinään. Minkä ihmeen takia minä valehtelinkaan?

Jotenkin eksyimme Leenan kanssa Sampalle, jossa oli muutakin porukkaa kokoontunut sivistyneesti vaihtamaan kuulumisia. Tai siis näin Samppa meille asian ilmoitti.
- Kukas sä olet? Mä en tunne sua, Samppa sanoi heti ensimmäisenä kun aukaisi oven. Katsoin hetken kummastuneena jätkää, kunnes työnsin vain oven auki ja Samppa toivotti meidät tervetulleiksi.
- Missä Mari on? Leena kysyin Essiltä, joka hetkellisesti lyöttäytynyt seuraamme. Huomasin kuinka tämä mulkoili minua suuttuneena ja käänsi sitten katseensa Leenaan. Tuntui aivan kuin olisi vapautunut jonkin paineen alta.
- Se on Empun luona, tyttö kertoi ja katsoin kulmat koholla tätä.
- Mariko on luistanut kemuista?
- Joo, se meni Empun seuraks, Essi totesi ja mulkaisi minua vielä viimeisen kerran.
- Vaikka mä luulen että joku muukin on siellä kohta, tyttö mutisi samalla kun lähti suunnistamaan kohti olohuonetta. Kuulin vain epämääräistä örinää talosta.
- Mennäänkö hakemaan jotain juotavaa? Leena kysyi minulta ja sipaisi nopeasti poskeani. Hätkähdin hieman, olin aivan omissa maailmoissani. Minun täytyisi jotenkin yrittää lepytellä Essiä, en halunnut että tämä olisi vihainen minulle.
- Joo, sanoin vain ja laskin käteni tytön vyötärölle, se tuntui sopivan siihen turhankin hyvin.

Jos kalja oli joskus ollut mielestäni hyvää, niin makuaistini oli ollut silloin varmasti jotenkin turtunut. Tänään kalja oli meinaan aivan hirvittävän makuista, sen vuoksi olinkin antanut juuri avatun pullon Essille, joka tuntui juovan sitä kuin vettä.
- Haluutko jotain muuta? Samppa kysyi minulta naureskellen. Luuli minun vissiinkin olevan jotenkin henkisesti häiriintynyt kun en juonut olutta.
- Tuo mulle lonkero jos on, tuhahdin tämän huvittuneisuudelle ja sainkin jätkän hiljenemään. Leena istui vieressäni sohvalla ja jutteli samalla lukion ensimmäisellä luokalla olevan Santerin kanssa. Santtu oli oikeastaan oikein mukava ihminen, ei katsonut meitä nuorempia mitenkään vinoon.
- Hei, mikä se juttu koulussa oli tänään? Santtu kysyi ja näytti osoittavan kysymyksen minulle. Kohotin kulmiani kysyvästi ja Santtu virnisti toisella suupielellään.
- Jollain teidän luokkalaisella oli niin kauheat menkkakivut, että joutu jäämään himaan?
- Ai, se. Se nyt oli semmoinen vitsi, mutisin kun tajusin että juttuni siskosta oli saanut vähän turhankin paljon tuulta siipiensä alle.
- Se oli Emppu. Patun sisko, Leena kyllä kertoi auliisti kenestä olikaan kyse.
- Ja se oli oikeesti semmoinen paská vitsi, sanoin ja kerroin että olin itse laittanut jutun alulle, vaikka Empulla oli oikeasti kuumetta.
- Ei kenellekään tule mitään flunssaa ensimmäisellä kouluviikolla, Santtu kuitenkin totesi ja nauroi päälle. - Ei ainakaan hikareille.
- Niinpä, Leenakin nauroi ja päätin jättää heidät kahdestaan nauramaan siskolleni.
- Mihin sä menet? Leena kysyi hämmästyneen oloisena, kun nousin sohvalta.
- Mä meen jutteleen Sampan kanssa, mutisin vaikka huomasin ettei Samppa seuraani juurikaan kaivannut. Tämä jutteli keittiön nurkassa puhelimessa jonkun kanssa, oli ilmeisesti menossa palauttamaan jotain lainaamaansa peliä.

En oikeastaan tiennyt miten onnistuin aina ajautumaan omituisiin tilanteisiin. Jotenkin onnistuin siinä. Ensin mennään vain juttelemaan jollekin, sitten ei lopulta edes tajua mitä tekee. Kunnes aivot alkavat taas jossain vaiheessa toimimaan.
Pyrin hengittämään hetken mahdollisimman syvään ja hiljaa, ettei tyttö heräisi vierelläni. Jes, minulla oli kuitenkin vaatteet päällä. Ei sillä, kyllä minä muistin kaiken mitä illalla olin tehnyt. Mutta jos jotain olisi kuitenkin sattunut. Aina on hyvä tarkistaa asia.
- Mihin sä meet?
- Eetulle, nähään myöhemmin, kuiskasin ja painoin suukon tytön pehmeälle poskelle. Hitto, en enää ikinä menisi minnekään. Miksen vain voinut olla samanlainen kuin Emppu? Miksen vain voinut jäädä kotiin? Ja nyt en enää voisi mennä, ei menisi kuin kaksi sekuntia ja siskoni tietäisi tästäkin asiasta kaiken. Jutut liikkuivat.

Eetu jaksoi nauraa sitten ahdingolleni, mietti kuinka saisin kunnon saarnan Empulta. Olimme alusta asti sopineet, että sisarusten kavereihin ei koskettaisi. Ei vaikka mikä olisi.
Emppu olikin tainnut pysyä sopimuksessa hieman paremmin kuin minä itse, ilmeisesti osasin vain pitää repsahdukset salassa.
- Miten sun ilta meni? kysyin sitten Eetulta, kun Eetu oli nauranut mielestään tarpeekseen minun ongelmilleni.
- Ilmeisesti vähän paremmin kun sulla, jätkä nauroi ja lähti hakemaan itselleen syötävää, vaikka tämä oli juuri syönyt.
- Mä syön niin mennään käymään lenkillä, tämä totesi ja äänensävystä päättelin ettei minulla ollut vastaansanomista.

Suunnittelin kovasti meneväni katsomaan miten siskoni voi, oliko tämä jo kuolemassa tautiinsa. Olisin ollut kunnon huolehtiva veli ja sitä rataa. En sitten kuitenkaan jaksanut vaivautua kotiin asti. Reetulla olisi ehkä pitänyt käydä ratsastamassa, mutta tiesin että Emppu kuitenkin ratsastaisi vaikka olisi kuinka kipeänä. Ei tämä ikinä osannut olla poissa tallista.
Sitä paitsi en olisi kyllä uskaltanutkaan mennä kotiin, tieto eilisestä tyhmyydestäni oli kiitänyt jo armaan siskoni korviin. Melkein kuulin keskustaan saakka, miten Emppu raivosi yli kymmenen kilometrin päässä. Se oli kova saavutus se. Oikeasti Emppu kylläkin oli lähettänyt minulle tekstiviestin jossa kertoi teurastavansa minut heti kun tulisin kotiin.
En siis ollut menossa.
- Et oo vissiin suosioissa? Eetu kysyi minulta, kun luin Empun laittaman viestin uudelleen ja uudelleen. Samalla väritin päässäni niitä mielikuvia, mitä siskoni saattaisi minulle tehdä.
- En taida, mä jään tänne.
- Siitä vaan, tänään mennään sitten sinne puistoon varmaankin. Sen jälkeen taas Sampalle, Eetu selitti illan kulkua ja mietin oliko se aina mennyt niin. Olihan se.

Oikeastaan ketään ei lopulta tullut puistoon, edes Samppa ei ollut siellä. Se oli jo ihme sinänsä, Samppa kun tuntui olevan joka paikassa. Varsinkin jos joku edes puhui jonkinlaisista juhlista. Harmikseni Leena kyllä ilmestyi puistoon ja suunnisti heti minun ja Eetun seuraan. Pahaksi onnekseni vain Essikin sattui taas paikalle, huomasin miten tämän katse jumahti Leenan kädelle, joka oli reiteni päällä. Olisin toki voinut sanoa, että ei me mitään Leenan kanssa olla tehty eikä tulla ikinä tekemäänkään. Mutta jotenkin tuntui, että pääsisin helpommalla kun antaisin ymmärtää, mutta en ymmärtäisi antaa.
Empun teoria sekin, sinänsä omistin hyvin viisaan siskon.

- Mennäänkö sinne Sampalle jo? kysyin Eetulta, kun ei puistossa ollut ketään tuttuja. Tai oli, mutta ei ketään sellaista jonka kanssa olisi voinut rennosti heittää läppää.
- Joo, tämä vain mutisi ja katseli puhelintaan, joka oli piipannut harvinaisen taajaan tahtiin. Olin varma, että joku likka oli kaverilla kierroksessa.
- Mihin muuten Essi meni?
- Sampalla, Leena tiesi ja takertui entistä tiukemmin käteeni kiinni. Olin aika varma, ettei kädessäni kiertänyt veri ollenkaan.
- Mitä se Sampalle? Eetukin oli taas keskustelussa mukana ja työnsä kännykän farkkujensa taskuun. Leena naurahti kimeästi ja mieleni olisi tehnyt painaa tyyny korvilleni.
- Se meni Empun kanssa sinne. Tai siis Emppu oli mennyt jo sinne Marin kanssa, mutta Essikin meni sitten sinne.
- Mistä sä tiedät ton kaiken? en voinut olla ihmettelemättä, oikea tietopankki.
- Santulta. Sekin meni sinne.
- Tästähän tulee kivaa, sanoin lähinnä itselleni, mutta Leena myönteli kuitenkin vieressä.

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   12.2.09 19:41:10

jatka nopee :)

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   12.2.09 22:07:35

Emilia

En kyllä tajunnut millainen sika Patu osasi olla. Millainen ihminen kohtelee toisia ihmisiä samalla lailla? Ja mihin ihmeeseen oli taas kerran kadonnut meidän sääntö? En voinut muuta kuin ihmetellä veljeni aivojen toimintaa, taas kerran.
- Haluutko sä jotain juotavaa? Samppa kysyi viereltäni ja antoi katseensa valua vartalollani. Tai luulen tämän lähinnä katsovan vaatteitani, kun muilla oli hametta sun muuta, minä olin tyynesti vetänyt vain farkut jalkaani. En todellakaan tullut bilettämään hullun lailla, niin kuin jotkut. Aikomuksenani oli vain udella Patulta, että mitä tämä aikoi seuraavaksi ja käskisin tämän pyytää anteeksi Essiltä.
- Mä tulin mopolla, vastasin ja sain Sampan naurahtamaan huvittuneena. En vain aivan tajunnut mitä huvittavaa tässä mahtoi olla. En todellakaan olisi halunnut lähteä ajamaan mopolla minnekään. Saattaisin jopa jäätyä sinne.

Essi ei tuntunut välittävän sittenkään veljestäni pätkän vertaa, vaikka niin luulin. En tiennyt, että Essikin suhtautui seksiin niin välinpitämättömästi. Nytkin tämä vain jutteli Santun kanssa, eikä katsonutkaan Patuun joka piti Leenaa sylissään. Kaikilla muilla tuntui olevan jotain meneillään paitsi minulla.
- Emilia, kuulin matalan äänen jostain vasemmalta ja käännyin katsomaan suoraan Tuukan silmiin. Hymyilin pienesti, en jaksanut sen enempää ja tuntui hyvältä idealta lähteä kotiin makaamaan peiton alle.
- Moi, vastasin kuitenkin ja nousin paremmin istumaan pöydän reunalle. Tuukka katseli minua hetken pää kallellaan ja nyökkäsi sitten typerä hymy kasvoillaan. Olisin halunnut kysyä miksi jätkä piti noin typerää virnettä naamallaan. Tämähän näytti ihan majavalta, ei ollut varmaan katsonut peiliin hetkeen aikaan.
- Hei, kuule!
- No?
- Onko sun veljelläs auto? kysyin nätisti kun sain aivan mainion idean. Tuukka nyökkäsi hieman epäilevän näköisenä ja kurtisteli kulmiaan.
- Missä se on? Tuukka nyökkäsi olohuonetta kohti ja huokaisin. Pakkohan sen oli olla juuri täällä.

Anssi ei juonut, sen sain ainakin heti ensimmäisenä tietää. Jätkät kuuluttivat olohuoneessa kuinka Anssi oli ainoa selvä koko talossa. En jaksanut huomauttaa ettemme olleet Sampankaan kanssa juoneet mitään.
- Onko sulla auto? Kysyi sitten Anssilta ja Santtu alkoi mylviä kavereittensa kanssa.
- Oho, Emppu iskee miehiä!
- On, Anssi vastasi samaan aikaan kun muut jatkoivat mylvintäänsä. Jopa Patukin jaksoi liittyä näiden seuraan ja mulkaisin veljeäni pahasti.
- Vietkö mut kotiin? Patu voi sitten huomenna ajaa ton mopon kotiin.
- Mitä mä saan siitä jos vien? Anssi kysyi ilmeisen huvittuneena ja tyydyin mulkoilemaan tätä kulmieni alitse.
- Hyvän mielen, ehdotin olkiani kohauttaen ja Anssi lähti astelemaan edelläni eteistä kohti. Äärimmäisen helposti näytti saavan kyydin kotiin.

Olisin kuvitellut, että Anssilla olisi harvinaisen hieno auto. Se olisi sopinut tälle, olisi voinut sitten leuhkia silläkin.
- On se vaan hyvä, että mä näin sut tänään, Anssi sanoi hiljaa kun kävelimme kadun toiselle puolelle, missä tämän harmaa saab oli parkissa.
- Kuinka niin? kysyin ja yritin aukaista samalla ovea, joka tuntui juuttuneen kiinni. Kuulin Anssin kiroavan matalasti ja tuli sitten riuhtaisemaan oven auki.
- Onko sulla oikeesti sellanen periaate että sä et mee sänkyyn ennen avioliittoa? tämä kysyi ja ajatukseni jähmettyivät täysin. Hetken olin aivan kuin jäätynyt, edes silmäni ei tuntunut liikkuvan. Sitten hitaasti toiminnot palautuivat taas normaaleiksi, jopa sormeni liikkuivat.
- Sanoitko sä äsken jotain? minun oli pakko kysyä, sillä en ollut aivan varma olinko sittenkin kuullut vain omiani. Se ei kyllä voinut olla mahdollista…
- Niin, että onko sulla oikeesti…
- Joo, mä kuulin! äyskäisin ja nostin käteni ylös. Olin vihainen ja hieman häpeissäni, en vain tiennyt minkä takia. Varmaan sen takia kun en suhtautunut kaikkiin asioihin yhtä rennosti.
- No? Anssi ilmeisesti halusi todellakin tietää pitikö väite paikkaansa.
- Pidä autos, idiootti! tuhahdin ja marssin teatraalisesti takaisin talolle päin. Menisin sisälle, olisin aivan rauhallinen ja lähtisin kotiin.

- Et sä sitten mennytkään? Tuukka tuli heti ensimmäisenä vastaan ja mieleni teki murista tälle. Oikein kunnon veljekset, saataná.
- Miltä näyttää, sihahdin vain hampaitteni välistä ja etsin katseellani Essiä tai Maria. Kumpaakaan ei kuitenkaan näkynyt olohuoneen puolella, mutta siellä olikin vähän turhan paljon porukkaa. Onneksi sentään Tuukka tajusi häipyä paikalta, kun aikani mulkoilin tätä vihaisena.
- Mitä sä vielä täällä toimitat? kuulin Sampan äänen takaani ja melkein hypähdin ilmaan kun säikähdin. Samppa tuijotti minua selvästi huvittuneena, eipä tainnut aavistaa että säikähtäisin.
- En mä sen kyytiin mene, tiuskaisin ja jätkä hymähti hieman loukkaantuneena. - se on täys idiootti. Mä meen mopolla.
- Kannattaako vihasena lähtee ajamaan? Samppa kysyi ja tuhahdin kuuluvasti tälle.
- Mä tulin hakeen vaan mun avaimet, mutisin ja kävelin eteiseen kaivamaan jostain takkini ja avaimet.
- Soita mulle kun oot kotona, Samppa sanoi kun olin vetämässä kenkiä jalkaani. Vilkaisin vain jätkää ja huomasin huolestuneen varjon tämän silmissä. Minun oli pakko nyökätä.

Varmasti tulisin entistä kipeämmäksi, ajattelin kun pääsin etuovelle. Olin aivan jäässä, en ollut tajunnut ettei yöllä olisi enää niin lämmintä kuin iltapäivällä.
- Mistä sä tulit? kuulin matalan äänen ja nyt todellakin kiljaisin. Olin aivan varma, että joku hyökkäisi kimppuuni saman tien ja raiskaisi. Siis olin aivan varma, ennen kuin tajusin katsoa puhujaa silmiin.
- Mitä @!#$ä sä toimitat meidän portailla keskellä yötä? ääneni oli kohonnut jo turhan kimeäksi, kun vaahtosin jätkälle edessäni. Harmikseni Eetu oli jo tottunut siihen kuinka välillä saatoin suutahtaa. Nytkin tämä vain tuijotti minua rauhallisesti silmiin samalla kun keikkui tennariensa kantapäitten varassa.
- Mä tulin kattomaan sua, jätkä vain totesi. Aivan niin kuin asia olisi itsestään selvä. Ja minäkin melkein uskoin toisen sanaan. Minkä ihmeen takia Eetu muka tulisi katsomaan minua? Kyllä, olin toki otettu kohteliaisuudesta. Päätin kuitenkin päästää jätkän sisälle, ei tätä voisi rappusillekaan jättää.

Kaivoin nopeasti puhelimen taskustani ja lähetin Sampalle viestin, että pääsin turvallisesti kotiin. Sain melkein heti vastauksen, jossa luki vain että: ”Ok.”
- Oliko sulla mulle ihan niin kuin jotain asiaakin? älysin kysyä Eetulta, joka keitti juurikin kahvia. Näin kuinka tämä puisteli päätänsä ja mittaili kahvia keskittyneesti.
- Aha, mutisin ja mietin mistä voisimme keskustella seuraavaksi. Mitään ei todellakaan tullut mieleeni.
- Oliko Samppa täällä tänään? Eetu kysyi äkkiä ja nyökkäsi häkeltyneenä. Eetu näytti melkein syyttävältä.
- Se kävi täällä eilenkin, jätkä enemmän totesi kuin kysyi. Nyökkäsin siltikin myöntävästi ja kuulin pienen kirouksen Eetun suusta. Huokaisin mielessäni, että miehet olivat omituinen lajike.
- Se haki pelin ja palautti pelin, valistin ennen kuin tämä luulisi jo että meillä olisi kuuma suhde. Muutenkin koulussa liikkui jo juttuja joissa minä olin pääosassa. Eetu vain heilautti kättään ilmassa, mutta ei sanonut aiheesta enää sen enempää.
- Kai sä tajuat, että mä tykkään susta? Eetu sitten yhtäkkiä paukautti ja melkein jäin haukkomaan henkeäni. Jotain kyllä jysähti jossain vatsanpohjassa, ei kivuliaasti. Se oli sellainen lämmin ja kutittava jysähdys.
- Nyt mä ainakin tajuan, mutisin ja kurtistin hieman kulmiani. Huomasin kuinka Eetu keräili itseään hiukan ja alkoi sitten tehdä lähtöä.
- Haluaisitko sä kattoa mun kanssa yhen elokuvan tai jotain? kysyin Eetulta hetken mielijohteesta ja tajusin saman tien tehneeni virheen. Ei Eetu todellakaan jäisi, nauraisi vain.
- Kai mä voisin, jätkä kuitenkin sanoi ja palasi takaisin keittiöön ja kaatoi itselleen kahvia.
- Ei kai haittaa jos syön ensin? hymyilin jätkälle, joka katseli minua tutkivasti noilla ruskeilla silmillään. Lopulta tämäkin nyökkäsi ja kaivoi sitten puhelimensa esille.

Oikeasti tarkoitukseni ei ollut mennä Eetun kanssa edes samalle sohvalle. Tiesin, että minä tulisin lopulta viimein saamaan siipeeni. Eetu oli kuitenkin samanlainen kuin veljeni ja tiesin tasan tarkkaan miten tämä kohteli tyttöjä.
- Mä haluan tutustua suhun sitten kaikessa rauhassa, mutisin hiljaa Eetun kainalossa. - Ja mä en sitten todellakaan tiedä, että tunnenko mä mitään sua kohtaan.
- Kiitos suorasta puheesta, Eetu sanoi hiljaa ja vaihtoi parempaan asentoon sohvalle. Tunsin kuinka liu’uin vielä syvemmälle Eetun kainaloon. Poskeni nojasi pojan rintaa vasten, enkä voinut nuuhkimatta tämän tuoksua. Jos ei mitään muuta, niin ainakin miehet tuoksuivat hyvältä.

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   12.2.09 22:14:57

Suvie, laitat näitä tänne tietystikin meidän iloksi :)

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   12.2.09 22:33:05

Joo ja mä haluun kohta taas tappaa jonkun ihmisen o.O' Nyt vaan mietin, että kuka vois kuolla :'D Mulla on kovat ongelmat täällä :'>

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   12.2.09 22:35:08

Kunhan et Satua tai Jonia tapa :o
Ne on vähän niin kuin mun vanhoja ystäviä ;D

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   12.2.09 22:39:10

Oijoi :) Ei, en mä nyt niitä vois tappaa! Herranenisä sentään, joku muu saa mennä. Satu ja Joni elää ikuisesti. Kirjotan niistä erikseen jotain... tai niin :'D

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   12.2.09 23:21:43

Ilmoitan vain, että lyhyen pohdinnan jälkeen tein juurikin murhan :B Anteeksi.

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   13.2.09 15:40:49

jatka nopee :)

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   13.2.09 20:06:44

Ma nostan tän ylös.

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   15.2.09 18:19:55

millon sää jatkat ?? :)

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   15.2.09 18:51:55

Sitten kun mä saan rakentavaa palautetta :)

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   15.2.09 18:56:53

ok

Lähettäjä: saltsi 
Päivämäärä:   15.2.09 19:47:20

Rakentavasta palautteesta en oikein osaa sanoa kummempia, ainoastaan muutamia kirjotusvirheitä huomasin tekstissä, ei mitään suurta tai erityisesti silmiinpistävää. Kerronta on kuitenkin sujuvaa, selvää ja moitteetonta. Pidän tarinan realistisuudesta.

Pidän myös tyylistä, että kirjotat tarinaa molemmilla henkilöillä, kun tässähän kuitenkin on kaksi päähenkilöä. Mielestäni kummatkin ansaitsee tulla kuulluksi (tai tässä tapauksessa luetuksi), kuten olet tehnytkin.

Minä pidän, jatka samaan malliin. Yleisestikin pidän sinun kirjoitustyylistäsi, tarinoiden rakenteesta ja laadusta. Tarinatuokiossa mielestäni harva tarina on mielenkiintoinen, eikä niitä jaksa lukea aloitustekstiä pidempään. Mutta sinä olet onnistunut kietomaan minut kaikkiin tarinoihisi hyvin.

Lähettäjä: Violetta 
Päivämäärä:   17.2.09 21:54:00

Nostelen :))

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   18.2.09 00:25:07

Rakentavaa, Suvie?
Mähän oikeastaan sanoin kaiken jo tuolla ekan kappaleen jälkeen. :)

Mua on joskus sun tarinoissa häirinny se uskomaton örveltäminen, ryyppäminen ja tappeleminen. Tässä sä et ole (ainakaan vielä) sortunu siihen, mikä on musta hienoa, kun kuitenkin kerrot penskoista. Sä olet osannut munsta asettua niiden nahkoihin ihan kadehdittavan hienosti, ja silti niissä on (etenkin Empussa) sitä samaa pippuria kuin vaikka Sadussa tai Noorassa.

Jatka nyt hemmetissä, että me nähdään, kenet sä murhasit!!

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   18.2.09 13:22:38

Jees, kiitos kaikille :)

Yritän nyt tänään laittaa sitä jatkoa, jos vaan mitenkään muistan ja jaksan :D
Ja sennu, ette kuitenkaan saa ens jaksossa tietää kenet mä oon murhannu traagisesti :B :) se ei ihan heti se pätkä ilmesty :DD

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   22.2.09 21:07:45

Tässä nyt pieni jatko.

--

Patrick

En oikeastaan sinänsä tajunnut mikä Empussa viehätti kavereitani, tai siis lähinnä Eetua. Kesken illan tämä oli vain ilmoittanut menevänsä iskemään siskoni. Olin vain hymähtänyt vastaukseksi, vaikka minun olisi varmaankin pitänyt jotenkin käyttäytyä suojelevasti. Tiesin kuitenkin Empun ja Eetun olevan niin eri maailmoista, Eetu kuitenkin jättäisi siskoni jossain vaiheessa.
Nytkin vain tuijottelin näitä kahta tuntematta sen enempää mitään suojelunhalua. Jonkinlaista yökötystä kuitenkin tunsin, kun näin Empun ja Eetun nukkuvan sohvalla toisiinsa nojaten. Ällöttävää. Mieleni olisi tehnyt herättää kumpikin, mutta melko varmasti olisin saanut Empulta korvilleni.

- Mitä ihmettä sä kyttäät siinä? kuulin kuitenkin Empun mutisevan sohvalta ja tämä nousi ähkäisten istumaan. Jos en paremmin olisi tiennyt, niin olisi voinut luulla ettei Emppu tuntenut vieressään olevaa jätkää ollenkaan. Niin kummeksuen tämä katsoi Eetua.
- Paljonko kello on? tämä kuitenkin sitten kysyi ja nousi seisomaan. Kerroin kellon olevan kuusi aamulla ja tämä katsoi minua hieman kummissaan. Mitä h‘elvettiä sä teet kuudelta hereillä? luin kysymyksen tämän silmistä ja päätin vain kohauttaa olkiani.
- Sä olit Leenalla, Emppu lähinnä totesi, mutta vastasin siihen silti myöntävästi. Mitä sitä turhaan kiistämäänkään.
- Entä Essi?
- Ei me tehty sen kanssa yhtään mitään, kielsin ja olihan se totta.
- Paitsi pussailitte, Emppu kuitenkin syytti ja kohotin toista kulmaani jo pikkuhiljaa ärsyyntyneenä.
- Niin kuin sinä Eetukin?
- Me vaan nukuttiin, Emppu kielsi vaikka punastuikin pikkuisen. En voinut olla virnistämättä, en edes muistanut milloin viimeksi siskoni oli punastunut.
- Ai, Marin kanssako harjoittelitte fritsujen tekoa? kysyin ja sain siskoni nostamaan kätensä kaulalle.
- Idiootti, Emppu kuitenkin sihahti ja äänestä päätellen herätti myös Eetun. Naureskellen menin katsomaan kaveriani, joka oli myöskin noussut istumaan sohvalle ja hieroi kasvojaan käsiinsä.

- Kato, Eetu, totesin vain vieläkin virnuillen ja kuuntelin miten Emppu kiroili minua keittiössä kaivellessaan kaappeja.
- Moro, toinen mutisi ja meni saman tien makaamaan uudelleen sohvalle. Uteliaana tutkailin Eetunkin kaulaa niin kauan että löysin siitäkin jäljen. Naureskellen menin keittiöön, jossa Emppu juurikin kaatoi kuuma vettä kuppiin ja otti kuumemittarin kainalostaan.
- Onko vielä paljon kuumetta? kysyin ja Emppu vain tuhahti katsomatta ollenkaan minuun. Kiskaisin kuumemittarin tämän käsistä ja tutkin sitä. 38,4 astetta.
- Sun pitäis olla nukkumassa, huomautin ja tutkin tämän kasvoja, jotka olivat kyllä kalpeat.
- Niin mä olinkin kunnes sä herätit mut. Mitäs Leena?
- Ei kait se mitään erikoista, mutisin ja katsoin kuinka tämä joi teensä loppuun.
- Sano Eetulla, että ottaa kaapista mitä haluaa, Emppu haukotteli ja lähti harppomaan yläkertaan nukkumaan.

Ei se Eetu kuitenkaan sitten suostunut syömään mitään, lähti vain teekupin kanssa yläkertaan. Jotenkin tämä meni Empun perässä tottuneen oloisena ja mieleeni tuli, ettei vaan ystäväni ollut ennenkin käynyt täällä kyläilemässä. Ei tainnut Emppu sitten ollakaan niin kovin siveä mitä väitti, ajattelin naureskellen.

Kun sitten heräsin pieniltä uniltani, kello oli jo puoli kaksi iltapäivällä. Keittiössä tuntui olevan käynnissä kunnon väittely äidin ja isän välillä. Emppu ja Eetu vain istuivat pöydän ääressä tuijottaen vuorotellen kumpaakin.
- Mikä tilanne täällä on taas päällä? mutisin haukotellen samalla, kun pörrötin Empun hiuksia.
- Meillä on henkevät keskustelut, Eetu mutisi ja vilkaisin tätä kummeksuen. Miten kaverini voisi noin vain liittyä minun perheeni keskusteluihin ilman minun suostumustani.
- Älä mulkoile toisia, se on hyvin epäkohteliasta, kuulin sitten äidin nuhtelevan minua ja hätkähdin hieman naurahtaen.
- En mä mulkoile, intin ja kävelin suoraan jääkaapille hakemaan syötävää.
- Mistä te puhuitte?
- Äiti ja isä innostu muistelemaan nuoruutta, Emppu nauroi käheän kuuloisena. Aivan kuin tällä olisi ollut krapula, silloinkin tämän ääni kuulosti hieman samalta.
- Kiinnostavaa, mutisin silmiäni pyöritellen. Ketään ei voisi kiinnostaa vanhempien nuoruus, latotansseja ja sitä rataa, kiinnostavaa.
- Nuori rakkaus on aina niin ihanaa, kuulin äidin toitottavan ja päätin poistua olohuoneen puolelle.
- Ei meillä mitään ole, kuulin kuitenkin Empun kiistävän ja meinasin jo huudella jotain siihen väliin.
- Kannattais kattoa peilistä kaulaa, isä kuitenkin huomautti ja kuulin Empun murahtelevan taas jotain epämääräistä.

Eetun läsnäolo alkoi sitten kuitenkin pikkuhiljaa ärsyttämään oikein toden teolla, olisin halunnut heittää tämän ulos kodistani.
- Mä menen käymään tallilla, kuulin Empun sanovan ja sen jälkeen hiljaista mutinaa eteisestä.
- Ja mä taidan mennä kotiin, Eetukin sanoi ja kuulin kuinka tuli hieman hiljaisempaa. Autuasta.
- Miten viikonloppu? kysyin isältä sitten kun tämä tuli kahvikupin kanssa olohuoneeseen. Jo tämän virneestä näki, että viikonloppu taisi olla menestys. En kuitenkaan viitsinyt jäädä utelemaan sen enempää, en juuri nyt halunnut kuulla minkäänlaista kertomusta perheenjäsenteni seksielämästä. Minulle riitti että saisin totutella tästä eteenpäin Empun ja Eetun näkemiseen yhdessä.
- Entäs sun? isä kysyi ja kohotti kysyvästi kulmiaan.
- Ihan kivasta, mutisin ja vaihdoin taas kanavaa.
- Kenen vierestä sitä herättiin? tämä kuitenkin jatkoi ja virnistin pienesti tälle.
- Ja miten Emppu ja Eetu on ajautunut yhteen? äidin ääni kuului ovelta ja näin tämän ihmettelevät kasvot.
- En minä vaan tiedä, mutisin ja isä kurtisti kulmiaan sanoilleni.
- Sehän on sun paras kaveri?
- Mitä sitten?
- Kai sun nyt pitäis tietää? äiti sitten jatkoi.
- Jos sä oisit kusessa sun parhaan kaverin siskoon, niin sanoitko sä? kysyin sitten. Tiesin tasan tarkkaan, että isä oli ollut äidin veljen paras kaveri. Ja sekin oli mennyt kuolemaan jossain auto-onnettomuudessa. Kuinka tylsiä sukulaisia!

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   23.2.09 14:13:39

Tallissa Emppu tuntui tiuskivan taas kerran kaikille, tai Anssille lähinnä. Voi että Anssi ja Emppu olisivat olleet hyvä pari; ei kahta minuutti niin nämä olisivat kuristaneet toisensa hengiltä.
- Mitä sä oikein kuvittelet tekeväs? menin ärisemään Empulle, kun tämä harjasi Ärrää karsinassa. Hätkähtäen siskoni kääntyi katsomaan minua ja yritti ilmeisesti katseellaan tappaa minua.
- Kuinka niin?
- Minkä hemmetin takia sä menet säätämään jotain mun parhaimman kaverin kanssa?
- Itehän se tuli meille säätämään, Emppu ärähti minulle ja melkein purskahdin nauruun. En aivan heti voinut uskoa, että Eetu juoksisi siskoni perässä ja kerroin sen Empullekin.
- Kuka tässä perässä juoksemisesta mitään on puhunut? siskoni melkein huusi ja sai näin Tuukan ja Anssinkin huomion kiinnitettyä.
- Vaan mitäs sitten?
- Se oli jo portailla odottamassa, siskoni ilmoitti leuka ylväästi koholla ja mieleni olisi tehnyt ravistella tätä lujaa.
- Älä jaksa jauhaa tota páskaa, ärisin ja huomasin kuinka Emppu valahti entistä kalpeammaksi. - Eihän se pérkele susta muuta hae kun mielenkiintosta panoa! Kaikkihan se tietää!
- Kiitos, siskoni vain mutisi ja huomasin kuinka tämän silmät kiiltelivät pahaenteisesti. Siinähän itkisi, @!#$.

Itse harpoin vihaisena Reetun karsinalle ja harjasin tämän vain nopeasti.
- Oliko toi nyt kauheen reilua? Anssi tuli nojailemaan Reetun karsinan ovelle ja katosi minua hieman alaspäin. Aivan kuin minä nyt olisin tehnyt jotain todella väärää.
- No, miten niin? ähkäisin ja menin nopeasti hakemaan varustehuoneesta hevoselle suojat ja suitset, menisin hieman ilman satulaa käppäilemään. Ei olisi mitään järkeä ratsastaa kunnolla kun kuitenkin rääkkäisin hevosta.
- Sä sait sen itkemään, se ei muutenkaan näytä olevan kauheen hyvässä kunnossa, Anssi vain jatkoi ja nosti toista kulmaansa kysyvästi.
- Vedä v’ittu päähäs ja ota pikajuna Meksikoon, tuhahdin vain ja kiskoin hevosen perässäni tallista pihalle. En todellakaan jäisi kuuntelemaan jonkun kusípään saarnaa siitä, miten puhuin omalle siskolleni.

Reetu oli mukava oma itsensä ja viihdyin sen selässä reilusti yli tunnin, tallille palasin vasta kun ajattelin Empun hävinneen jonnekin. Joku häslinki tallilla tuntui kuitenkin taas olevan, kun talutin hevoseni takaisin talliin.
- Mitä ihmettä sä oikein yrität mulle selittää? kuulin vähän turhankin tutun äänen ja tunnistin Eetun tumman tukan. Voihan @!#$, ajattelin ja seuraava ajatus oli, että kohta olisin totaalisesti kusessa.
- Painu hélvettiin, kuulin kuitenkin Empun sanovan hieman alistuneen kuuloisena ja perään terävä niiskahdus. Hetken meinasin mennä pyytämään Empulta anteeksi puheitani, mutta sitten tunsin tulevani jälleen järkiini. Aina vain parempi, jos paras kaverini ei olisi siskoni kanssa missään tekemisissä.
Nopeasti riisuin Reetulta varusteet ja pyysin Tuukkaa hoitamaan hommat loppuun. Minun olisi pakko päästä kenenkään huomaamatta pois tallista.

- Oliko Emppu vielä ratsastamassa Ärrällä? isä kysyi heti ensimmäisenä, kun pääsin ovesta sisälle.
- Tallissa se huusi kuin hyeena, en mä tiedä oliko se ratsastanu jo, mutisin vain ja huomasin kuinka isä kurtisteli kulmiaan.
- Ootteko te taas riidelly Empun kanssa? äitikin puuttui puheeseen ja kohautin vain olkiani. Ei se nyt noille kuulunut, mitä me Empun kanssa riideltiin. Sitä paitsi, tuskin isä ja äiti olisivat sitä edes ymmärtäneet.
- Yrittäkää sitten sopiakin, isä vain mutisi ja kaatoi kuppiinsa lisää kahvia. Ihme kahvi-narkomaani tuokin, ajattelin vieläkin ärsyyntyneenä ja harpoin yläkertaan kaksi porrasta kerrallaan.
- Onneks meillä ei ole enempää kakaroita, kuulin vain äidin mutisevan ja isän naureskelevan. Meinasin silloin huutaa vielä jotain ilkeää, mutten sitten viitsinyt pahoittaa äidin mieltä.

Aloin olemaan niin vihainen, että olisin voinut heitellä tavaroita seinille. Leenakaan ei suostunut vastaamaan puhelimeen ja Samppa oli jossain huitelemassa, kun pelkkää ryminää kuului vain luurista. Muiden kanssa en nyt juurikaan jaksanut kuluttaa aikaani, olisin melko varmasti vain aukonut suutani kaikille ja loppujen lopuksi kaikki olisivat minulle vihaisia.
- Mitä? kuului luurista hengästynyt ääni ja melkein huokaisin helpotuksesta kun joku vastasi puhelimeen.
- Ootko sä kotona? kysyin kuitenkin ja sain myöntävän vastauksen.
- Olen, mulla on varmaan kuumetta, tyttö vastasi ja kuulosti huonotuuliselta.
- Mä voin tulla parantelemaan sua? ehdotin ja toinen vain naurahti.
- Jos viittit.
- Puoli tuntia, lupasin ennen kuin lopetin puhelun, en jäänyt edes kuuntelemaan toisen vastausta.

Tein varmastikin ennätyksen suihkussa käynnissä ja pukemisessa.
- Mä menen kylälle, huikkasin olohuoneeseen enkä jäänyt kuuntelemaan toistan vastausta. Melkein juoksin mopolle ja jäin vielä hetkeksi kuuntelemaan kuinka Emppu huusi tallin pihassa vieläkin Eetulle. Tämäpä jaksoi riidellä kauan, ajattelin huvittuneena, ennen kuin lähdin kohta Essin kotia. Tiesin kuitenkin, että Eetu tulisi jossain välissä riekkumaan minulle. Emppu ei kauaa jaksaisi, tämä ehkä pitäisi kaksi päivää matalaa profiilia ja sen jälkeen olisi jälleen aivan normaali. En vain pitänyt siitä, että Emppu seurustelisi kaverini kanssa.

Essi todellakin näytti hieman kipeältä, ei tämä nyt kuitenkaan kuolemansairas näyttänyt olevan. Tämä kuitenkin hymyili minulle hieman, kun aukaisi minulle oven. Sipaisin nopeasti tämän poskea sormellani ja tyttö kurtisti kulmiaan pienesti. Hyvä, ajattelin tyytyväisenä hymyillen. Tästä voisi tulla oikein hauskaa.
- Minkä takia sä tulit? Essi kuitenkin kysyi ja katsoi minua kulmiensa alta. En voinut olla nauramatta tämän ilmeelle. Tämä mulkoili minua niin kuin aikoisin hyökätä saman tien tämän kimppuun.
- Sun takia tietenkin, sanoin ja yritin näyttää kauhean vakuuttavalta. - Voin mä kyllä mennäkin saman tien.
- Ei kun tuu sisään, Essi kuitenkin huokaisin ja lähti lampsimaan edeltä olohuoneeseen.
- Mitä sä katoit? kysyin kun näin miten joku elokuva oli pausella. Essi vilkaisi minua nopeasti ja kohautti sitten kulmiaan.
- En ainakaan pornoa.
- Hä?
- Niin, että en ainakaan katto mitään pornoa, tyttö mutisi ja meni sohvalle makaamaan peiton alle. Hymähdin pienesti ja menin sohvan toiseen päähän istumaan, nostaen tytön jalat syliini. Katsoimmekin näköjään jotain teinikomediaa, tajusin kun elokuva alkoi taas pyöriä.
- Mitä ihmettä sä sinne jäit? havahduin kesken naurun Essin kysymykseen ja käännyin katsomaan tätä hieman kummissani.
- Sun piti tulle parantelemaan mua, täälläkin on tilaa, tyttö sano ja siirtyi lähemmäs sohvan reunaa, niin että minä pääsin tämän taakse makaamaan. Tämähän tuntui entistä helpommalta, ajattelin tyytyväisenä.

Lähettäjä: vieras 
Päivämäärä:   23.2.09 16:55:17

Ai että ku oli ihana yllätys. ♥ Mä niin tykkään tästä! Sun kaikki tarinat on aivan upeita ja niissä on loistava juoni! Odottelen jatkoa. =)

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   23.2.09 22:30:33

Emilia

En todellakaan olisi jaksanut lähteä kouluun aamulla. Vieläkin vítutti niin paljon, että olisin voinut hakata päätäni seinään. Ihmeekseni en ollut nähnyt Patua sen jälkeen, kun tämä oli tuonut hevosensa talliin. Jonnekin tämä oli sitten lähtenyt, tai tiesinhän minä mihin Patu oli mennyt, mutta niin huomaamatta.

- Onko sulla vielä kuumetta? äiti kysyi kun pääsin keittiöön saakka. Pudistelin vain päätäni ja nappasin omenan kulhosta. Tuijottelin hetken aikaa Patua tarkemmin ja lopulta jouduin kääntämään huomioni jonnekin muualle, etten olisi heittänyt tätä puoliksi syödyllä omenalla päähän.
- Oliko Essillä kivaa? kysyin sitten kuitenkin ja tyytyväisenä hykertelin kun veljeni vetäisi murot väärään kurkkuun.
- Seurusteleeko Patu meidän Essin kanssa? äitikin havahtui ja melkein kiljui. Herranen aika, aikuinen nainen rupeaa kiljumaan jonkun tällaisen takia!
- Kysy siltä, sanoin vain herttaisesti ja lähdin takaisin omaan huoneeseeni hakemaan koululaukkuani.

- Se oli sun oma keksintö, että Eetu hakis musta vaan panoa? en voinut olla varmistamatta Patulta ja näin tämän silmistä jo totuuden.
- P’askiainen, tuhahdin ja kuulostin hieman lapselliselta. En antanut sen kuitenkaan häiritä ollenkaan, veljeni oli kusípää.
- Mä en vaan halua, että sä olet mun kaverin kanssa, Patu mutisi ja harppoi minut nopeasti kiinni. Vilkaisin nopeasti tätä ja huomasin, että veljeni oikesti oli hieman tuskastuneen näköinen. Mutta viha kuitenkin otti yliotteen.
- Mä en sais tehdä sun kaverin kanssa yhtään mitään, mutta sä käyt panemassa mun kaveria? kysyin uskomatta korviani ja mieleni olisi tehnyt kiljua. Että miehet olivat idiootteja!

Emme oikeastaan sitten puhuneetkaan Patun kanssa enempää. Patu melko varmasti suuttui siskolleen ja minä olin vihainen veljelleni.
- Mikäs teillä nyt on? Essikin tuli kysymään kun istuimme luokan edessä penkillä vastakkaisissa päissä. Vilkaisin nopeasti ystävääni ja tajusin, ettei tämä kiinnittänyt minkäänlaista huomiota veljeeni. Oliko se sitten noin helppoa harrastaa vain seksiä, ei mitään tunteita seassa?
- Ei mikään, mikä kuuluis muille, mutisin vain ja huomasin kuinka Essin naama venähti hieman. Olisi pitänyt pyytää anteeksi, tiesin sen, mutta en vain jaksanut enää.
- Ei sitten, Essi vain mutisi ja huokaisin raskaasti.
- Anteeks, sanoin sitten ja Essi katsoi minua kulmat kurtussa.
- En mä nyt tarkottanut että mun takia teidän välit menis, Essi sitten sanoi ja vilkaisi Patua. - Jos mä oisin tienny niin mä en olis kertonut sulle.
- Tai sit sä et ois menny mun veljen kanssa sänkyyn? ehdotin ja Essi meni mietteliään näköiseksi.
- Ei kyllä mä vaan jättäisin kertomatta sulle, tämä kuitenkin sitten sanoi leveästi hymyillen. En voinut olla nauramatta tämän ajatusmaailmalle. Se ei ikinä ollut ollut mitenkään yksinkertainen.

- Mitäs tyllit? Samppa kysyi kun tuli istumaan ruokalassa meidän pöytäämme. Kohautin olkiani ja käänsin huomioni Eetuun joka tuli Sampan perässä pöytäämme.
- No, mitä Patu sano? Eetu kysyi heti ensimmäisenä ja kerroin tälle veljeni myöntäneen keksineensä väitteet helposta panosta.
- Mähän sanoin, Eetu sitten mutisi ja Samppa virnisteli meille. - Oisit vain uskonut mua.
- No, anteeks että uskoin ennemmin veljeeni, tuhahdin silmiäni pyöritellen ja käänsin sitten taas huomioni Samppaan, joka selitti jotain juttua siskonsa koirasta.
- Kuoleeko kissa oikeesti jos sen perseeseen laittaa sinappia? Samppa sitten kysyi ja katsoi minua. Aivan kuin minä olisin tiennyt vastauksen.
- En minä tiedä, kokeile.
- Ei mulla ole kissaa, Samppaa sitten mutisi ja hetken kuluttua näytti siltä kuin tämän silmät olisivat syttyneet.
- Eetu, mä tulen lainaamaan teidän Mollia, jätkä vain totesi ja Eetu iski kaveriaan näkkileivällä päähän. Kaikki tiesivät, että Molli oli Eetulle todella tärkeä, vaikkei jätkä sitä ikinä kenellekään myöntänyt.

- Voinko mä tulla teille tänään? Eetu kysyi kun kävelimme linja-autolle koulun jälkeen. Vilkaisin nopeasti jätkään vitsailiko tämä, mutta tämä vain katsoi minua vakavasti.
- En mä tiedä, meille tulee joku uus hevonen, jota mun täytyy kuulemma kokeilla.
- Ai, Eetu vain mutisi.
- Mutta jos sä uskaltaudut hevosen selkään, niin voit tulla.
- Monelta? tämä kysyi heti ja melkein sekosin askeleissani.
- Oletko sä ikinä ollut hevosen selässä? kysyin epäuskoisena.
- Muutaman, tämä vain mutisi ja nosti sitten päänsä paremmin pystyyn. - On mulla omat ratsastushousutkin.
- Ai, mutisin vain ja mietin mitä mahtaa pitää sisällään tämä ‘muutama kerta‘.

Äiti oli juurikin ratsastamassa, kun saavuin kotiin. Patu oli jäänyt vielä hetkeksi kaupungille, tulisi vasta myöhemmällä linja-autolla. Menin hetkeksi katselemaan, kun äiti ratsasti Ärrällä.
- Ei Patu sitten tullut vielä? isä oli ilmestynyt jostain vierelleni. Pudistelin vain päätäni ja keskityin taas katsomaan äidin tekemisiä. En oikeastaan tajunnut miksei tämä enää kisannut ollenkaan, sen verran hyvin Ärrä kulki.
- Miksei äiti kisaa enää? kysyin sitten isältä ja tämä huokaisi hieman raskaasti.
- En mä oikein tiedä, se ei varmaan ihan kauheasti halua rasittaa tota polveensa. Kyllähän se koulua vois hyvinkin mennä.
- Voisitko sä taas joskus pitää mulle estetunnin? kysyin sitten kuitenkin kun mieleni teki hypätä esteitä. Isäkin katsahti minuun yllättyneenä toinen kulma koholla.
- Kenellä?
- Ärrällä, jos äiti antaa.
- Sustahan on varsinainen vitsinikkari tullut, isä naurahti ja pudisteli sitten päätään. Tietenkin loukkaannuin hieman. Olisi ollut todella mukavaa jos edes oma isä olisi luottanut ratsastustaitoihini. Olihan Ärrä vaikea, mutta kai siihenkin tottuisi jos kunnolla pääsisi ratsastamaan.
- Ai, mä olin tosissani, mutisin ja lähdin sitten laahustamaan kohti tallia.
- Kuudelta uuden hevosen selkään, isä vielä huikkasi perääni. Nostin vain kättäni merkiksi, että olin kuullut.

Läksyjä tehdessä olin entistä varmempi, että ruotsi oli puhevika. Kyllä minä nyt ne tehtävät jotenkin sain tehtyä, mutta se vain kuulosti päässäni liian tyhmältä.
Havahduin tehtävien tekemisestä koputukseen oveltani. Päästin suustani epämääräisen hymähdyksen ja Eetu astui huoneeseeni.
- Mitäs tänne? jätkä kysyi ja istui tietokoneeni äärelle, painaen sen napista käyntiin. Turhankin tutusti, ajattelin ja keskityin sitten taas tehtävään.
- Miten sä jaksat päntätä? Eetu sitten kysyi turhautuneen kuuloisena, kun olin istunut hiljaa varmaankin puoli tuntia.
- Pakko, jos aattelin saada hyvän todistuksen, mutisin ja sain viimeinkin tehtävät tehtyä.
- Miten sä tänne nyt jo tulit? kysyin sitten, kun tajusin kellon olevan vasta viisi.
- Joko sä olet ratsastanut? toinen vain kysyi ja vilkaisi sitten ratsastushousuihini, jotka olin vaihtanut heti jalkaan.
- En vielä. Kuudelta meen kokeilemaan sitä uutta hevosta, en vaan tajua miksei iskä tai äiti voi mennä sillä, mutisin ja heitin koulukirjat takaisin laukkuun.
- Niin, mitä sä näin aikasin tulit? kysyin sitten uudelleen ja nousin venytellen seisomaan. Kuulin kuinka selkäni rutisi ja irvistin hieman. Aina sekin rutisemassa.
- Tuli tylsää ja mä halusin puhua, Eetu totesi ja kääntyi katsomaan minua kunnolla.
- Mistä?
- Siitä eilisestä, jätkä tuhahti niin kuin asia olisi ollut itsestään selvää. Ja olihan se, enkä voinut olla irvistämättä pienesti.
- Mistä mä olisin voinut tietää sen? kysyin sitten kuitenkin ja katsoin tätä kulmiani kurtistellen.
- Siitäpä juuri, Eetu vain hymähti ja nyt en todellakaan tiennyt mitä tämä seuraavaksi sanoisi. ”Joo, en mä susta kyllä oikeesti mitään muuta haekaan kun helppoa panoa. Että jos et suostu antamaan niin antaa sitten olla.” Näinkö?
- Mä en todellakaan etsi susta mitään panoa, tajuatko sä? Eetu sitten kuitenkin sanoi ja sai minut hymyilemään tyytyväisenä. - Ja mä haluaisin, että sä tajuat sen.
- Ai.
- Ai? Eetu toisti kummastuneen näköisenä.
- Mitä mun sitten olis pitänyt sanoa? kysyin nauraen jätkän ilmeelle.
- Että sä tajuat ja sitten mä oisin suudellu sua, jätkä totesi aivan kuin olisi suunnitellut koko jutun alusta loppuun.
- Tajuan mä nyt, myönsin ja huomasin kuinka Eetu hymyili tyytyväisenä. - Mutta mulla on nälkä ja mä menen nyt syömään.
- Entäs se suudelma? kummastunut ääni kysyi ja hymyilin tälle aivan kuin pikkulapselle joka kerjäsi tikkaria.
- Myöhemmin sitten.

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   24.2.09 19:49:47

Lukeeko tätä kukaan?

---

Patrick

Aamulla heräsin tajuttumaan päänsärkyyn. Se lähinnä taisi johtua siitä, että Essi oli eilen lyönyt minua kovakantisella kirjalla päähän, kun en suostunut menemään tämän kanssa elokuviin perjantaina. Naiset! Miksei tämä voinut ymmärtää, etten todellakaan halunnut julkiseen tietoon meidän pientä seikkailuamme? Miksei tämä voinut ymmärtää, etten lopulta viimein halua tästä mitään muuta kuin seksi? Tai miksei Essi voinut tajuta, että minulla ja Leenalla oli orastava seurustelusuhde? NAISET!

- Onko pää kipee? Emppu aukaisi suunsa heti ensimmäisenä, kun pääsin alakertaan. Huomasin kuinka tämä virnuili minulle vahingoniloisena.
- Mikäs Patrickin päässä muka olisi? isä ihmetteli kun oli kuullut Empun sanat. Yritin katseellani viestittää, ettei asia todellakaan kuulunut vanhuksille.
- Patu ei vaan osaa käsitellä tyttöjä, siskoni kuitenkin lohkaisi ja huomasin kuinka isäni mielenkiinto heräsi.
- Se vaan pyörittää kaikkia miten haluaa, mutta ei tajua sitä jos joku ei olekaan aivan samaa mieltä kaikista asioista, siskoni tarinoi ja yritin heittää tätä appelsiinilla. Harmikseni vain heitti meni pahasti ohitse ja osui melkein äitiin joka astui juuri silloin keittiöön. Harmaana ja hyvin huonovointisen näköisenä.
- Mikä on? isäkin kysyi kun huomasi minkä näköinen äiti oli.
- Yököttää, tämä vain sanoi ja juoksi saman tien uudelleen vessaan.
- Sä olet tartuttanut kaikkiin sun basillit, syytin Emppua ja tämä vain kohotteli tyhmästi kulmiaan.
- Sä olet kumman iloinen, vaikka sun ja Eetun jutulle kävi miten kävi, totesin vain ja siskoni kohotteli kulmiaan haastavan näköisenä. - Kun se päätty, lisäsin vielä.
- Eihän päättynyt, Emppu kuitenkin kielsi ja jatkoi matkaansa taas omaan huoneeseensa. Ei päättynyt?

Ilmeisesti Essi sitten todellakin suuttui minulle puheistani. Ainakaan tämä ei puhunut minulle mitään koko päivänä koulussa.
- Tuutko käymään tallilla tänään? päätin kuitenkin uskaltautua kysymään Essiltä koulun jälkeen. Tämä vain mulkaisi minua ja tuhahti halveksuvasti päälle.
- Ilmeisesti ei, kuulin Empun huvittuneen äänen vierestäni ja käännyin mulkoilemaan tätä ärsyyntyneenä. Nyt minäkin olisin voinut lyödä jotakin kovakantisella kirjalla päähän, nimittäin siskoani.
- Älä puutu mun asioihin, murahdin kuitenkin jättäen sitten kirjoilla lyömisen sikseen.
- Ihan miten vain, tämä vain hymisi ja lähti sitten kävelemään Essin perään, niin että korot kopisivat asfalttiin. Jeesus, naiset olivat omituisia.
- Voinko tulla teille? kysyin Sampalta, kun tämä ilmestyi vierelleni. Tämä vain kohautti harteitaan tutusti ja ajattelin lähettää myöhemmin Empulle viestin, että ratsastaisi Reetulla tänään.
- Tiesitkö, että sun siskolla on hyvin muodostunut takamus? Samppa sitten kysyi ja kääntyi katsomaan minua. Hetken suunnittelin lyöväni tätä jollain. Näytinkö minä nyt siltä, että halusin välttämättä tietää millainen p’erse siskollani oli?
- Turpa kiinni, ynähdin vain ja pyörittelin silmiäni kun Eetukin saapui luoksemme. En todellakaan kaivannut Eetun seuraa tällä hetkellä.
- Voitko painua helvettiin? livahti suustani ennen kuin tajusin pitää leipäläpeäni kiinni. Tunsin Sampan ja Eetun yllättyneet katseet itsessäni, minä en yleensä todellakaan hermostunut ystäviini tai näiden seuraan. Tai hermostuin, mutta en ikinä tuonut sitä mitenkään ilmi.
- Sekö sua pännii, että meillä on Empun kanssa juttua? Eetu sitten kysyi vakavana ja kaivoi pastilliaskin taskustaan. - Ja ite kuitenkin kohtelet sen kaveria miten sattuu?
- Mä tiedän tasan tarkkaan ettei teidän jutusta tule yhtään mitään? väitin ja huomasin kuinka Samppa katsoi vuorotellen meitä kumpaakin. Aivan kuin olisi seurannut jotain hemmetin tennisottelua.
- Sen takia että sä meinaat laittaa kapuloita rattaisiin kertomalla ihan perättömiä juttuja? Eetu naurahti, enkä voinut kuin ihmetellä tuota jätkää. Minä ainakin olisin ollut niin vihainen, että olisin varmastikin käynyt päälle.
- Sori vaan, mutta mä ainakin ajattelin yrittää ihan tosissani sun siskon kanssa, Eetu sitten vain totesi ja lähti kävelemään linja-autoasemalle päin.
- Ja mitä te olette jättäneet kertomatta mulle? Samppa viimeinkin sai suunsa auki ja näytti melkein vihaiselta. Huokaisten aloin kertoa Sampalle mitä viime aikoina oli sitten tapahtunut kenenkin välillä. Oli se vaan kumma, ettei Samppa ollut vielä saanut kuulla Eetusta ja Empusta.

Istuimme Sampan kanssa parvekkeella elokuun auringonpaisteessa ja juttelimme oikeastaan kaikesta.
- Mikä siinä sitten oikeastaan on, ettet sä halua Empun ja Eetun olevan yhdessä? Samppa sitten kysyi, enkä sitten lopulta itsekään saanut syytä päähäni. Pelkkä ajatus siitä, että Emppu seurustelisi jonkun kaverini kanssa etoi ja kerroin sen sitten Sampallekin.
- Entä jos se olis joku aivan tuntematon?
- Sitä ei tuu tapahtumaan, murahdin kun ajattelinkin jonkun tuntemattoman jätkän meille kotiin lääppimään siskoani.
- Eli sä olet mustasukkainen sun siskosta, Samppa vain totesi ja kohautti sitten olkiaan tyytyväisenä omasta älystään. Niin kai se sitten olisi, ajattelin tympääntyneenä.
- Eli, miten mun pitäis nyt sitten toimia? kysyin kuitenkin neuvoa Sampalta ja tämä katsoi minua kuin hullua.
- Sun täytyy vaan purra hammasta ja totutella asiaan. Eetu kuitenkin aikoo olla Empun kanssa ihan tosissaan, Samppa tarinoi ja mietin missä vaiheessa tuosta oli tullut noinkin viisas. - Ja puhu Eetun kanssa tai se laittaa teidän välit poikki.
- Tiedän, myönsin ja tiesinkin sen. Jos en toimisi nopeasti Eetu todellakin laittaisi välimme poikki, kaikki tiesimme Eetun olevan äkkipikainen eikä tämä ikinä perunut mitään päätöksiään.
- Ja suosittelen ratkomaan ton naisongelman, Samppa vielä kehotti ennen kuin sanoi lähtevänsä kohta kaupungille ja minä tietysti pakkauduin mukaan.

Lopulta päädyimme sitten uimarannalle ottamaan porukalla aurinkoa, onneksi vielä aurinko lämmitti. Lopulta lössiimme oli liittynyt myös Eetu, Tuukka, Anssi ja Leena. Sini ja Henrietta kertoivat tulevansa hieman myöhemmin.
- Sori siitä tän päiväsestä, sanoin Eetulle, kun kahlasimme rantavedessä. Jätkä vain katsoi minua kulmiensa alitse ja nyökkäsi kuitenkin sitten.
- Kyllä mä tajuan.
- Tajuatko? uskalsin kylläkin epäillä ettei tällä ollut mitään tietoa miltä minusta tuntui kun sisko yhtäkkiä alkoikin seurustella parhaimman kaverini kanssa.
- Joo, sä et osaa suhtautua siihen että Emppu on sun kaverin kanssa. Ja sä olet mustis, Eetu lateli tiskiin ja näytti olevan aivan sinut asian kanssa. - Näkihän sen jo sillon, kun Emppu oli Henkan kanssa.
- Ai? ihmettelin. En kyllä mielestäni ollut mustasukkainen silloin, en vain jotenkin enää pitänyt Henkasta. Ja olisin halunnut hakata tämän tohjoksi, kun jäi kiinni pettämisestä.
- Joo, mutta älä sure. En mä todellakaan aio puhua sulle mun ja Empun suhteesta. Me puhutaan ihan samoista asioista kun aina ennenkin, Eetu lupasi ja virnisti sitten päälle. Jonkinlainen helpotus valahti lävitseni. Tuntui todella mukavalta kuulla tuollaisia asioita ja jotenkin ajattelin Empun ja Eetun suhteen olevan sinänsä hyväkin asia. Ehkä Emppu ei nyt niin kauheasti jaksaisi tarkkailla minun menemisiäni.

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   24.2.09 19:57:41

Lukee! Lukee!
Sattuuko sulla olemaan kaksoisveljeä? Kuulostaa jotenkin niin aidolta toi tilanne.

Lähettäjä: Murmeli- 
Päivämäärä:   24.2.09 20:50:48

Tosiaankin lukee!
Niin mullekkin tuli mieleen, et onko sulla kaksoisveli, kun kirjoitat jotenkin niin aidoiksi noin tapahtumat? :)

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   24.2.09 23:08:16

On se vaan kiva, että jotkut lukee :D Mä aattelin, että jos kukaan ei lue tätä, niin antaisin tän vain olla :))

Ja ei, ei mulla ole kaksoisveljeä. Ylisuojelevainen isoveli kylläkin <3

----

Emilia

Se uusi hevonen oli itse asiassa aivan mahtava tapaus. Aluksi en pitänyt Aadasta ollenkaan, mutta tämä osoittautuikin varsinaisen sympaattiseksi. Aada ei oikeastaan ollut mitenkään erikoinen, tämän rakenne ei ollut mitenkään kehuttava. Jos olisi pitänyt tammaa kuvailla yhdellä sanalla se olisi ollut ruma. Eikä tämän luonnekaan tuntunut mitenkään kauhean mukavalta, tallissa tämä yritti näykkiä koko aja ja ratsastaessa ei liikkunut minnekään suuntaan. En oikeastaan edes tajunnut minkä takia vanhempani menivät ostamaan sen. Kuulemma kisahevoseksi, ajattelin huvittuneena, kun en taaskaan saanut hevosta siirtymään raviin.
- Yrittäisit edes? kuulin äidin äänen kentän laidalta ja kiroilin hiljaa, niin ettei äiti kuullut.
- Ei tää vaan mene, sanoin äidille kun pysäytin hevosen tämän kohdalle. Äiti kuitenkin vain kohotti kulmiaan, aivan kuin en olisi edes yrittänytkään ratsastaa hevosta.
- Jos mä huomenna menen käymään tän kanssa maastossa? ehdotin sitten, kun en enää muutakaan keksinyt. Lopulta äiti nyökkäsi ja pieni hymy kohosi tämän kasvoille.
- Haluatko mennä käymään pellolla Ärrän kanssa?
- En kerkiä tänään, vastasin ja mietin kuinka kauan jaksaisin ratsastaa Reetulla. Jos pääsisin jopa ennen kuutta rannalle muitten kanssa.
- Huomenna sitten, äiti hymisi ja lähti harppomaan talliin, kun näki isän menevän sinne jonkun letkun kanssa.

Rannalla oli onneksi vieläkin porukkaa kun viimeinkin pääsin sinne. Jotenkin en yllättynyt ollenkaan kun näin Sampan, Patun ja Eetun naureskelevan ringissä. Toki tiesin, että Eetu ja Patu olivat sopineet lapsellisen kärhämänsä; Eetu oli lähettänyt minulle viestiä.
- Moikka, sanoin kun istuin Marin viereen ruohikolle. Essi ja Mari vain tuijottelivat minua ja vedin syvään henkeen raitisti ilmaa.
- Haluatko uimaan? Elisakin ilmestyi luoksemme. Olin tutustunut Elisaan, kun olimme siirtyneet yläasteelle. Tämä oli muuttanut paikkakunnallemme Helsingistä ja siirtynyt meidän luokallemme.
- Toki, vastasin ja kiskoin shortsit ja topin pois päältäni. Huokaisin nautinnosta, kun tunsin auringon lämmittävät säteet paljaalla ihollani.
- Menitkö Reetulla? Patu kysyi, kun lähti astelemaan rinnallani järveä kohden. En voinut olla virnistämättä, kun muistin miten hevonen oli ollut ratsastukseni jäljitä aivan vaahdossa. Äiti oli jotenkin päätynyt pitämään minulle tasapainoharjoituksia, eikä Reetun kunto tuntunut olevan mitenkään mistään parhaimmasta päästä.
- Joo, kannattaa mennä sillä huomenna kevyesti.
- Sä rääkkäsit sitä?
- Vähän.
- Kiitti vaan.

Vesi ei sinänsä ollut kauhean lämmintä, enkä jaksanut kauhean kauaa pulikoida järvessä.
- Mitä viikonloppuna? Eetu kysyi, kun lysähti makaamaan vierelleni. Katsahdin tätä hieman kulmieni alitse.
- En tiedä, kohautin olkiani ja kiinnitin sitten hetkeksi huomioni Samppaan, joka juurikin asteli järvestä meitä kohden. Ei Samppa edes ollut mitenkään erikoisen näköinen, mutta jokin siinä kuitenkin aina kiinnitti huomioni. Samppa oli vain puoleensavetävä.
- Kuulitko sä? havahduin Eetun äänen ja häpesin taas omia ajatuksiani. Olin aivan varma, että hetken kuluttua olisin aivan ihastunut Eetuun ja Samppa ei kummittelisi enää mielessäni. Ainahan voi toivoa. Mutta jos olisi pitänyt päättää kenet ottaisin Sampan jälkeen, niin ehdottomasti Eetun. Sitä paitsi Samppa ei tulisi ikinä huomaamaan minua niin kuin Eetu.
- Mitä sä sanoit? kysyin sitten Eetulta, kun tajusin etten todellakaan ollut kuunnellut tätä ollenkaan. Eetu vain naurahti hellästi ja sipaisi sormellaan olkapäätäni, vavahdin pienesti.
- Sampalle perjantaina? Eetu ehdotti ja Samppa virnisteli.
- Vaikka, myönnyin ja käänsin sitten huomioni Mariin ja Essiin, jotka puhuivat tulevasta perjantaista ja mitä silloin joisivat.
- Meinaatko sä juoda mitään? Essi sitten kysyi minulta virnuillen. Kohotin toista kulmaani ja tuhahdin väheksyvästi.
- Toki, naurahdin ja Mari kohotteli kulmiaan, niin että tämän koko hiusraja liikkui.
- Mitä?
- Viiskyt pulloa kossua, kerskuin ja Essi purskahti raikuvaan nauruun.
- Eli?
- Jos muutaman pullon olutta, ehdotin sitten vähän totuuden mukaisesti.
- Meidän pieni alkkis, Mari nauroi ja yhdyin tämän nauruun. Kaikki kaveripiirissämme tiesi, etten yleensä juonut paljoa. En pitänyt humalaa mitenkään tavoittelemisen arvoisena, joskus kerran kuussa saatoin juoda kunnolla. Silloinkin jonkun piti aina vahtia minua silmä kovana, muuten saatoin mystisesti hävitä paikalta ja herätä aamulla laiturilta.

Perjantai ei koittanut hetkeäkään liian aikaisin. Olin melkeinpä jo kaivannut pientä irrottautumista tallista ja ratsastuksesta. Äidille olin ilmoittanut jo hyvissä ajoin, etten välttämättä tulisi kotiin yöksi ja tämä oli vain nauraen käskenyt kertoa Eetulle terveisiä. Ällöttävää!
- Lauantaina tulet sitten ratsastamaan Aadalla ja Ärrällä, äiti oli vain huikannut perääni ja olin irvistellyt tämän selälle. Jotenkin minun vastuulle oli jäänyt kokonaan Aada ja äitikään ei enää useimmin ratsastanut Ärrällä, minulle laitettiin sekin. En kuitenkaan viitsinyt alkaa marisemaan mitään, olin alkanut pitämään Ärrästä. Jos tämä oli samanlainen kuin isänsä nuorena, olisin todellakin halunnut kokea Robinin nuorena.

- Tuutko sä meille yöks? Essi kysyi minulta, kun koulupäivän jälkeen kävelimme keskustaa kohden. Hymyilin vain pahoittelevasta ystävälleni ja kerroin jääväni Sampan kotiin yöksi.
- Sampalle? Mari melkein kiljaisin ja kuvitteli ilmeisesti aivan jotain turhuuksia.
- Minä, Eetu ja Patu jäädään sinne, sanoin ja huomasin kuinka Essin naama venähti.
- Miksei mua ole kutsuttu yökylään?
- Sano Sampalle, että meet sen viereen? ehdotin ja ideani oli mielestäni oikein hyvä. - Tai Patulle?
- Patulle ehkä, kaverini kuitenkin sitten mutisi ja mietin miten tämä jaksoi veljeäni.
- Mä menen kyllä sitten Sampan viereen, Mari totesi ja asia tuntui olevan sillä selvä. En vain tiennyt missä kaikki meinasivat nukkua. Sen vain tiesin, että Samppa oli varannut minulle ja Eetulle vierashuoneen. Samppa oli myös kertonut meillä super-kuulostaan, ettemme vain tekisi mitään pahuuksia huoneessa. Olimme vain nauraneet Sampan ‘super-kuulolle’, tämä kun ei tunnetusti kuullut juurikaan mitään. Aina piti toistaa asia ainakin miljoonaan kertaan.

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   25.2.09 17:09:04

jatka nopee :)

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   25.2.09 19:22:29

Yhyy, mä haluan jotain palautetta? Ja nostan muuten samalla.

Lähettäjä: 123 
Päivämäärä:   25.2.09 19:40:33

nojoo ihan kiva tarina, tai siis itseasiassa tosi hyväkin. mua vaan alkaa välillä ärsyttää kun kaikissa sun tarinoissasi noi päähenkilöt aina suuttuvat ja kilahtavat mitä pienemmistäkin asioista. ja sama on että aina on tollaisia veli-paraskaveri, päähenkilö-veljen bestis-suhteita.

muuten teksti kyllä helposti luettavaa eikä paljoo virheitäkään.

muttta joo, jatkoa !

Lähettäjä: Mmurunen 
Päivämäärä:   26.2.09 22:25:34

Minusta tässä on vain ihanaa, kun noi sisarukset on hyvissä väleissä! Jatkoa toivon piakkoin ja hyvän pitkiä pätkiä teet :)

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   28.2.09 14:42:15

Se on lyhyt ja huono.

--

Patrick

En edes ymmärtänyt miten olin ajautunut tähän tilanteeseen. Jotenkin olin tullut luvanneeksi Essille ja Leenalle, kummallekin, että minun viereen voisi tulla nukkumaan.
- Sä olet sika, Leena oli kimittänyt minulle, kun totuus oli jotenkin tullut taas kerran ilmi. Essi taas oli ollut itse rauhallisuus, niin kauan kunnes Leena oli heittänyt lasinsa sisällön tämän kasvoille.
Kai minun sitten olisi pitänyt mennä tyttöjen väliin, mutten viitsinyt altistaa itseäni vaaraan. Onneksi kuitenkin Samppa kämpän omistajana tuli erottamaan nämä kaksi, jonka jälkeen Leena lähti ovet paukkuen pois ja Essi alkoi itkeä olkaani vasten.
- Sä onnistut aina tossa, Eetu nauroi hiljaa vieressäni, enkä voinut olla pyörittämättä silmiäni tympääntyneenä. Mikään ei ollut ärsyttävämpää kuin tytöt tappelemassa, tai itkemässä.
- Missä muuten Emppu on? kysyin sitten Eetulta ja tämä vain kohautteli olkiaan. Ilmeisesti tätä ei edes tässä vaiheessa iltaa kauheasti kiinnostanutkaan.
- Varmaan Marin kanssa jossain, tämä vain mutisi ja kiinnitti sitten huomionsa Anssiin, joka oli juurikin ilmestynyt paikalle veljensä kanssa. Jossain vaiheessa Eetusta ja Anssista oli tullut näköjään hyviäkin ystäviä.

- Sun siskos suunnittelee juovansa tänään, kuulin Marin kuiskaavan korvaani, kun tämäkin oli jälleen ilmestynyt olohuoneeseen. Käänsin ihmeissäni katseeni Marin sinisiin silmiin. Emppuko muka joisi? En heti uskoisi.
- Missä se on? kysyin sitten, kun tajusin etten ollut nähnyt tätä pitkään aikaan.
- Parvekkeella Eetun ja Sampan kanssa, tämä osoitti peukalollaan taaksepäin. Pyysin nopeasti Essiltä anteeksi ja käänsin tämän varovasti nukkumaan Tuukan olkapäätä vasten.
- Sori vaan, nauroin sitten Tuukan ällistyneelle ilmeelle ja lähdin harppomaan parvekkeelle päin.
Jotenkin tuntui inhottavalta katsoa kuinka sisko istui Eetun sylissä ja Eetun kädet lepäsivät Empun reisin päällä.
- Aiotko sä juoda tänään? ravistauduin irti tuosta ällöttävyydestä ja pakotin itseni katsomaan Emppua silmiin. Tämän silmät nauroivat minulle ja tämä ilmeisesti tiesi mitä olin juuri ajatellut.
- Juo se, Samppa totesi parvekkeen nurkasta ja Eetu nyökkäili sujuvasti.
- Ei mulla ole juotavaa, Emppu sitten sanoi kun ei ilmeisesti muutakaan tajunnut sanoa.
- Mutta mulla on, Samppa sanoi röyhistellen rintaansa ja huusi Anssia tuomaan muutaman tölkin olutta.

En jaksanut kauaa kiinnostua Empun juomisesta, vaan painuin takaisin sisälle raahaten Eetun mukaani.
- Mitä sä meinasit ysin jälkeen? kysyin Eetulta kun en muutakaan keksinyt. Tämä vain kohautti olkiaan ja kääntyi sitten katsomaan ketä kaikkia oli paikalla.
- Ei se sitten nukahtanutkaan, Eetu totesi ja osoitti minulle Essiä, joka istui tällä hetkellä pussailemassa Tuukan kanssa. En voinut olla nauramatta, jotenkin koko asia tuntui niin naurettavalta.
- Ilmeisesti ei, nauroin ja sitten mieleni taas musteni. - Empusta vähän.
- No? Eetu kuulosti lähinnä tympääntyneenä.
- Jos se kovassa humalassa tänään ja sä meet sen kanssa sänkyyn, niin huomenna sä oot kuollu.
- Selvä juttu, tämä vain mutisi ja kääntyi sitten taas katsomaan parvekkeelle, missä Emppu jutteli vieläkin Sampan kanssa.

Onneksi en sitten kuitenkaan ollut ollut edes humalassa, ainakaan päässäni ei tuntunut mitenkään erikoiselta. Jotenkin kuitenkin olin taas viimeinen joka nousi ylös, Emppukin oli noussut jo juomaan kahvia ja tämäkin näytti hyvinvoivalta. Eetu ja Essi olivatkin ainoita, jotka näyttivät siltä kuin olisivat juoneet eilen. Essillä näytti lisäksi olevan moraalinen krapula ja tämä katosikin nopeasti paikalta, kun Tuukka ilmestyi keittiöön.

- Aiotko sä mennä tänään vielä jonnekin? kysyin Empulta, kun kävelimme ulkona Anssin autolle. Jotenkin Emppu oli onnistunut puhumaan meille kyydin kotiin, ettei tässä vaiheessa nyt tarvitsisi vanhemmille ruveta soittelemaan.
- Tuskin, siskoni mutisi ja vilkaisi sitten hieman kulmiensa alta talolle päin ja käänsi sitten nopeasti katseensa pois. - Ratsastan tänään vain ja sitten ehkä voitais käydä rannalla?
- Mennään vaan, mä hoidan porukan sinne, lupasin ja mietin itsekseni oliko eilen tapahtunut jotain, kun Emppu niin kovasti vilkuili talolle päin. Onneksi Anssi tuli melko nopeasti niin minun ei tarvinnut sen enempää jäädä miettimään asiaa.

Isä vain nauroi meille kummallekin kun raahauduimme kotiin, näytimme kuulemma kumman terveiltä bileiden jälkeen. Mistä lienee tämäkin tiesi missä olimme olleet, varmaan jokin yliluonnollinen kyky. Meedio, tai jotain vastaavaa.
En voinut olla nauramatta vahingoniloisena, kun Emppu meni saman tien vaihtamaan ratsastusvaatteet huoneeseensa ja minä itse menin ottamaan pienet päiväunet. On vain tämä elämä rankkaa.
- Patrick! Äiti kuitenkin huusi alakerrasta ennen kuin edes ehdin vilkaistakaan sänkyä.
- Samppa tuli, tämä huusi ja myhähtelin vastaukseksi.

Kuuntelin Sampan tylsää selitystä jostain moposta, kunnes hermoni meinasi mennä. En todellakaan jaksanut kuunnella yhtään mitään, olisin vain halunnut nukkua.
- Sä voisit mennä puhumaan Empun kanssa, kun mä en oikeesti jaksa, ehdotin ja huomasin miten ystäväni silmät välähtivät pienesti ja tämä nousi hieman nytkähtäen seisomaan. En oikeastaan tiennyt sitten, suuttuiko Samppa minulle vai ei. Mutta en kyllä jaksanut kauheasti vaivata aivojanikaan sen miettimiseen. Päätin vain sulkea silmäni ja nukkua tunnin verran.

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   28.2.09 16:33:11

jatka nopee :)

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   28.2.09 21:58:47

Näin unta, jossa suutelin jonkun vaalean tytön kanssa. Juuri kun olimme siirtymässä pidemmälle havahduin siihen kun joku töni minua. Ynähtäen yritin vaihtaa kylkeä ja toivoin, että tunkeilija tajuaisi poistua jonnekin.
- Märkiä uniako sä näet? kuulin Empun tympääntyneen äänen ja melkein nolostuin.
- Mä yritän nukkua, mutisin ja kiskoin peittoa paremmin päälleni. Lähde pois, ajattelin ja yritin saada tuosta unesta uudelleen kiinni. Se kuitenkin oli karannut jo ulottumattomiin.
- Mitä sä haluat? ärähdin sitten ja käännyin selälleni makaamaan tuijottaen äkäisenä siskoani joka näytti turhankin pirteältä.
- Meidän piti sinne rannalle mennä? Eetu ja Samppakin on täällä odottelemassa että sä heräät, siskoni hymyili turhan hyväntuulisena ja mieleni olisi tehnyt passittaa kaikki helvettiin.
- Kaks minuuttia?
- Ja sä nukut taas, Emppu mutisi ja kuulin tämän mutisevan jotain Eetusta. Kiskoin kuitenkin peittoa paremmin pääni yli ja käännyin mahalleni.
- Nyt mennään! Emppu ei ilmeisesti ollutkaan hävinnyt minnekään. Voi piru, ajattelin huokaisten ja vaivoin sain kiskottua itseni istumaan sängyn laidalle.
- Älä huuda nainen, mutisin vain ja sain jonkinlaista iloa, kun Emppu mulkoili minua murhanhimoisena.

Alakerrassa Samppa ja Eetu nauroivat jollekin, mutta hiljenivät heti kun löntystin keittiöön.
- Miksei mulle ole kahvia? mulkoilin ystäviäni, jotka ilmeisesti olivat juurikin nauraneet minulle. En todellakaan halunnut olla mikään naurunkohde.
- Mikä oli niin kauheen hauskaa?
- Empun ja Anssin riita tallissa, Eetu sitten sanoi. Kohotin toista kulmaani kysyvästi ja Eetu alkoi selittää mistä siskoni ja Anssi olivat tällä kertaa kinastelleet. Anssi kuulemma äitynyt päivittelemään siskoni alkoholin käyttöä ja Emppu oli vetänyt jälleen herneen nenään tämän sanomisista. Sen jälkeen tuli kunnon saarna siitä, pitäisikö kaikkien kulkea massan mukana ja juoda itsensä joka viikonloppu sammumiseen saakka.
- Kuinka yllättävää, mutisin vain ja kurkkasin olohuoneeseen huomatakseni kuinka äiti makasi sohvalla pää isän sylissä. Vedin nopeasti pääni pois ja irvistelin itsekseni vanhuksille. Ällöttävän imelää tuollainen käytös.
- Ja sitten sä jäit taas kaikesta huvista paitsi, Samppakin sai suunsa auki.
- Emppu tippu viis kertaa Ärrältä, tämä kertoi ja nauroi vieläkin. Ilmeisesti tapaus oli ollut todella hupaisa, jos se sai jopa Sampan nauramaan.
- Mikä siinä oli niin hauskaa? kysyin sitten. Pakko siinä oli olla jotain muutakin kuin pelkkä tippuminen.
- Se tippu käynnissä, Eetu nauroi ja sai minut yhtymään hupiin.

Emilia

Rannalla olisi ollut mukavaa, ellei kaikki olisi nauraneet minun tippumiselle koko aikaa. Siitä oli tullut oikea vitsi.
- Älä nyt murjota, Eetu mutisi korvaani, kun olin ollut viisi minuuttia aivan hiljaa. En voinut olla naurahtamatta pienesti, kun Eetu puhalsi korvaani.
- Parempi, kuulin pojan mutisevan ja tämä kietoi kätensä ympärilleni, kiskoen minut aivan kylkeeni kiinni. Pian tunsinkin kuinka tämän käsi alkoi silitellä auringon lämmittämää ihoani ja värisin pienestä kosketuksesta. En voinut olla painautumatta paremmin tätä vasten ja tunsin oloni mukavaksi.
- Mennään huomenna elokuviin? Eetu ehdotti ja myönnyin heti, painaen sitten huuleni tämän huulille. Kuulin vain Eetun hymähtävän hyväksyvästi ja sitten tämä vastasi suudelmaani melkein kiivaasti. Hämilläni vetäydyin kauemmas ja tarkastelin tämän kasvoja.
- Sori.
- Mistä? kysyin ihmeissäni. Ei tuossa nyt minun mielestäni mitään anteeksi pyydettävää ollut.
- Jos mä oon liian innokas, en mä tiedä.
- En mä nyt mikään pelokas neitsyt ole, tuhahdin hiljaa. - Olen mä ennenkin pussaillut.
- Joo, sori siitäkin.
- Ei se mitään, hymyilin ja painoin huuleni uudelleen tämän huulille.
- Todella ällöttävää, kuulin Patun mutisevan jossain taustalla ja Sampan nauravan. Äänet kuitenkin katosivat pian, kun Eetu painautui entistä tiukemmin minua vasten.

- Mitä me tehdään tänään? Mari kysyi, kun oli itsekin saapunut lopulta rannalle. Käänsin laiskan katseeni tähän ja huomasin kuinka tämä virnisteli minulle ja Eetulle.
- En mä tiedä, mutisin vain ja nousi sitten istumaan, tarkistaen samalla että bikinien yläosa oli kunnolla paikoillaan. Huomasin Sampan tuijottavan minua pisteliäästi ja tiesin kyllä mitä tämä ajatteli. Tämä ajatteli takuulla sitä pientä pusua, jonka olimme vaihtaneet tämän luona parvekkeella eilen. Itsekin olin sitä hetken aikaa miettinyt, mutta tulin siihen tulokseen ettei auttaisi kertoa siitä kenellekään. Ei se nyt kuitenkaan ollut kuin pieni pusu ja Samppa oli tehnyt oikein selväksi sen olleen pelkkä virhe.
- Jos mentäisi jonnekin? ehdotin sitten ja Patu kääntyi katsomaan minua virnuillen.
- Niin, mihin?
- Sampalle? ehdotin ja nostin katseeni Sampan silmiin. Tämä kohautti hetken kuluttua olkiaan ja minä tein samoin. Huomasin kuinka Patu vilkaisi meitä kumpaakin ällistyneen näköisenä. Tämä alkoi aavistella jotain. Nyt vain täytyisi tehdä jotain, ettei tämän epäilykset enempää heräisi. Tiesin, että tieto lisäisi vain kitkaa ystävysten välille. Nytkin jo Patun ja Eetun välillä oli ollut kitkaa takiani. Enkä todellakaan aikonut ottaa pusua uusiksi Sampan kanssa. Tajusin, että Samppa kykenisi vain satuttamaan minua. Eetun kanssa jutusta saattaisi jopa tullakin jotain.

Lopultakin lähdimme palaamaan meille, minun pitäisi vaihtaa vaatteet ja ehkä meikata hieman, jos aiomme vaikka käymään kaupungilla.
- Voitaisko puhua hetki? havahduin Sampan äänen, kun olin jäänyt vähän muista jälkeen. Eetu oli mennyt edeltä kotiinsa, tämänkin pitäisi vaihtaa vaatteet.
- Kai, myönnyin ja pysähdyin hetkeksi, että muut kerkeisivät hieman kauemmas. - No?
- Siitä eilisestä..
- Sä sanoit jo että se oli täys virhe, sanoin nopeasti ja kieltäydyin katsomasta jätkää.
- Ei se tule toistumaan, lupasin ja hymähdin hieman.
- Mä olen ihan oikeasti pahoillani siitä, Samppa sanoi ja tarttui nopeasti kädestäni kiinni.
- Joo joo, mä uskon, sihahdin enkä voinut sille mitään että olin hieman pettynyt. - Mä uskon. Voitaisko me nyt palata normaaliin? Patu alkaa epäileen jotain.
- Ai?
- Se tajuaa nää asiat, hymähdin pienesti ja vilkaisin nopeasti Samppaa. Tämä tuijotti vain suoraan eteenpäin ja tämän otsalla oli miettimisryppyjä.
- Ollaan taas ihan kavereita, jätkä lopulta sitten sanoi ja hymyili nopeasti. Hymyilin takaisin ja huokaisin raskaasti omassa mielessäni. Jotenkin toivoin, että olisin mennyt Eetun kyydissä niin kuin tämä oli tarjoutunut.

- Mitäs Sampalla oli? Mari kysyi heti, kun juoksin nämä kiinni. Vilkaisin nopeasti ystävääni ja tämä näytti uteliaalta. Naurahdin väkinäisesti ja kohautin olkiani.
- Jotain teiniangstia sillä tuntu olevan.
- Kai me silti voidaan mennä niille? Mari kysyi hieman hätääntyneenä.
- Totta kai, vakuutin ja Mari näytti huojentuneelta. En edes tiedä miten tunsin sen katseen, mutta kun nostin katseeni näin Patun pistävän katseen itsessäni. Se oli jotenkin varoittava.
Kotona haroin heti omaan huoneeseeni muiden jäädessä juttelemaan alakertaan äidin kanssa. Kiskoin vain vaatekaapista farkut jalkaani ja puhtaan topin. Nopeasti meikkasin kasvoni kevyesti ja vedin hiukseni niskaan löysälle nutturalle. Kun kiskoin vaatehuoneesta itselleni hupparia, Patu tuli huoneeseen koputtamatta. Hetken tämä katseli minua arvioivasti.
- Sä näytät jotenkin syylliseltä, veljeni vain totesi ja tuhahdin vastaukseksi.
- Mä tiedän, että sulla ja Sampalla on jotain meneillään. Jos sä menet sekaantumaan siihen, niin Eetu ei tule ikinä antamaan sulle anteeks, Patu varoitti ja tuijotti minua tiukasti. Oloni oli kuin nurkkaan ahdistetulla eläimellä.
- Mitä meillä muka on? kysyin vähättelevällä äänensävyllä, mutta Patuun se ei tuntunut tekevän vaikutusta.
- En minä tiedä. Jotain, tämä sihahti ja katosi sitten hiljaa huoneestani.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   2.3.09 14:41:10

mä nostan tän ylös.

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   2.3.09 17:17:39

jatka nopee :)

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   3.3.09 18:47:13

Patrick

Melkein raahasin Sampan saman tien toiseen huoneeseen ja utelisin mitä peliä tämä piti siskoni kanssa Eetun selän takana.
- Mikä Empulla kestää? Mari kysyi, kun loikin rappuset alakertaan muiden luokse. Vilkaisin nopeasti Maria ja päättelin ettei tämä ainakaan tiennyt mitään Sampan ja Empun toimista.
- Se taas miettii mitä laittais päälleen, mutisin ja menin Sampan viereen seisomaan ja tutkin tämän kasvoja.
- Mitä? ystäväni naurahti, mutta vakavoitui sitten kun huomasi syyttävän katseeni.
- Ei meillä mitään ole, Samppa sanoikin yllätyksekseni hiljaa. Tuijotin vain tätä, enkä oikein luottanut tämän sanaa. Emppu oli näyttänyt niin syylliseltä, että varmasti näiden kahden välillä oli jotakin tapahtunut.
- Mutta sä haluaisit? kysyin ja Samppa näytti melkein järkyttyneeltä. En oikeastaan tiennyt kumpi minua alkoi suututtaa enemmän, se että ilmeisesti olin itse väärässä vai se, että Samppa näytti niin järkyttyneeltä, kun luulin tämän haluavan jotain säpinää siskoni kanssa.
- Ei kun se haluaa, tämä kuitenkin sitten mutisi ja huokaisi raskaasti. - Kyllä mä saan sen uskomaan, ettei mulla ole mitään tunteita sitä kohtaan.
En voinut muuta kuin nyökätä tyytyväisenä, sillä juuri silloin Emppukin saapui keittiöön ja päätimme lähteä Sampalle.

Jätimme Empun odottelemaan Eetua pihaamme, kun itse lähdimme mopoilla kohti kaupunkia. Onneksi matkaan ei ikinä kulunut mitään kauheita aikoja - onneksi.
- Mitä me aiotaan tänään? Mari kysyi, kun nousi pois takaani. Kohauttelin vain olkiani, en todellakaan tiennyt mitä Empulla oli mielessä tehdä tänään. Samppa meni heti laittamaan kahvia tippumaan ja me menimme Marin ja Essin kanssa perässä keittiöön.
- Onko tänne muita tulossa? Mari sitten kysyi kummastuneena ja kohauttelin taas olkiani, ei minua oikeastaan edes kiinnostanut ketä tänne oli tulossa. Halusin vain tietää mitä Emppu aikoi nyt tehdä Eetun ja Sampan kanssa.
- Emppu ei ole tulossa, Essi äkkiä totesi ja huomasin tämän tuijottavan puhelimensa näyttöä, ilmeisesti Emppu oli tylysti viestillä ilmoittanut ettei aikonut tulla paikalle.
- Miksei? Marikin kysyi hämmästyneenä, ei Emppu yleensä perunut tulemisiaan kuin todella hyvästä syystä.
- Niillä on Eetun kanssa kuulemma joku juttu kesken, tyttö valaisi meitä ja Mari virnuili kaikki tietävästi. Jotenkin rupesi epäilemään mitä näillä kahdella muka oli kesken, yksin Emppu vielä puoli reilu puoli tuntia sitten.
- Niin vissiin, tuhahdin vain ja rupesin miettimään että pitäisikö minunkin lähteä sitten kotiin, kun ei täällä ilmeisestikään mitään tapahtuisi.
- Se tulee ehkä joskus myöhemmin, Essi jatkoi välittämättä tuhahteluistani.
- Mäkin uskon, mutisin sarkastisesti. Pian tunsin kuinka joku lätkäisi kätensä olkapäilleni ja melkein hyppäsin ilmaan, kun säikähdin.
- Sä olet vain kateellinen kun sun siskos pääsee sänkypuuhiin ja sinä et, kuulin Sampan nauravan ja vilkaisin tätä ihmettelevästi. Ei kai tämä nyt oikeasti ollut tosissaan? Tämä näytti pelkästään huvittuneelta, ehkä tämä ei oikeastikaan ollut yhtään kiinnostunut siskostani.

Lopulta tylsyydessämme olimme päätyneet katsomaan ensin jotain komediaa ja sen jälkeen katsoimme jotain suomalaista sketsi-ohjelmaa.
- Eikö oikeasti voitais tehdä jotain? Mari kysyi selvästi tylsistyneenä ja otti kulauksen minun pullostani, johon Samppa oli sekoitellut melkein kaikkea alkoholia, mitä asunnosta vain löytyi. Olin aika varma, ettei tämän isä tykkäisi yhtään kun tulisi takaisin Suomeen ja huomaisi viinakaapin tyhjentyneen reilusti.
- Missä kaikki on? Essikin kysyi ja minuakin alkoi tylsistyttämään tämä pelkkä istuminen.
- Soittakaan joku Santulle ja kysykää? ehdotin sitten ja Essi kaivoikin sitten puhelimensa taskusta ja meni parvekkeelle soittamaan.
- Kaikki on puistossa, Essi totesi kun tuli takaisin sisälle. - Myös Emppu ja Eetu.
- Nopeaa toimintaa niilläkin, Samppa nauroi ja Mari mulkaisi pahasti jätkää, joka hiljeni sitten saman tien.
- Ne oli kuulemma just saapunu, Essi sanoi ja hymyili sitten vinosti. - Ja ne molemmat kuulemma joi.
- Molemmat? Mari nauroi ja Essi nyökytteli vakavasti. - Ne oli pokannu Anssin kuskiksi.
- Empusta on tullut ihan hirveä pahis! Mari nauroi ja menimme kaikki eteiseen kiskomaan vaatteita päällemme. Jotenkin luulin, että pitäisi varmaan jutella hieman Empun kanssa.

Puistossa tuntui todellakin olevan aivan kaikki. Leenakin näytti olevan paikalla ja samoin Henkka, vaikka itse henkilökohtaisesti kyseistä ihmistä kaivannutkaan näköpiiriini.
- Missä Emppu? hihkaisin Santulle, joka istui omassa pienessä porukassaan. Tämä vain osoitti sormellaan eteenpäin ja etsinkin siskoni nopeasti katseellani. Siellä tämä istui Eetun, Anssin, Tuukan ja Elisan kanssa pitäen hauskaa.
- Miten menee? kysyi, kun en muutakaan keksinyt. Emppu naurahti tyhmästi minulle ja kohotteli kulmiaan.
- Mitäs tässä, Eetu mutisi ja vilkuili meitä kaikkia vuorotellen. - Kysykää vaan.
- Oliko hyvä? Anssi sitten kysyi kaikkien puolesta ja yllätyksekseni Emppu purskahti nauruun ja tönäisi Anssia kauemmas itsestään.
- Oi, te olette niin söpöjä yhdessä, Tuukkakin leperteli ja Eetu vain kiskoi Emppua paremmin kainaloonsa.
- Niin ollaankin, tämä vain nauroi ja painoi huulensa siskoni poskelle ja hymyili sitten tyhmän näköisenä.
- Ne on varmasti tehnyt jotakin, Mari kuiskaisi sitten Essille niin kuin suuremmankin salaisuuden. Kaikkihan sen nyt näki miten nämä katsoivat toisiaan.
- Itse asiassa paljon kaikenlaista, Eetu sitten sanoi ja nauroi ilmeelleni joka saattoi olla näkemisen arvoinen. Melkein oksennus nousi suuhuni, en todellakaan halunnut kuvitella miten oma sisko oli harrastanut seksiä kaverini kanssa.
- Mä taidan mennä juttelemaan Santun kanssa, mutisin ja poistuin paikalta naurun saattelemana. Ällöttävää!

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   3.3.09 21:46:31

Mä en ole oikein varma, että laittelenko mä tätä vaan omaksi iloksi ja luulen että ihmiset lukee tätä, vaikka kukaan ei oikeasti luekaan o.O'

Mutt joo.

---

- Mikäs sua vaivaa? Santtu nauroi ja jätti huomiotta muiden luokkalaistensa víttuilut jostain pokeripelistä. Kohautin vain olkiani ja istuin sitten tämän viereen nurmelle, ottaen samalla vastaan pullon jota minulle niin kovasti tarjottiin.
- Sisarushuolia taas, Santtu kohotti vasenta kulmaansa ja hymähti sitten pienesti, kun nyökkäsin.
- Sellasta se vaan on, Iida, joka oli Santun kanssa samalla luokalla mutisi ja hymyili sitten minulle koko hammasrivistöllään. Hymyilin takaisin ja myhähtelin vain jotain.
- Musta vaan jotenkin tuntuu, että ystävyyssuhteet menee Empun takia pilalle, selitin Santulle tuntojani ja Iidakin ilmeisesti kuunteli siinä samalla
- Ei tuhoa, tyttö sitten sanoi ja käännyin hämmästyneenä katsomaan tätä. Iida vain tapitti minua harmailla silmillään takaisin. - Ainoastaan jos sä itse annat sen pilata ystävyyden, niin se pilaa.
- Siis?
- Pidä puoles, tyttö selitti ja huitoi käsillään ilmaa. - Pidä Eetu kurissa ton suhde homman kanssa. Sillon kun te ootte liikenteessä kavereina, niin ei Emppua mukaan. Sillon kun Emppu ja Eetu haluaa mennä jonnekin, niin sä et mene mukaan. Yksinkertaista, eikö?
- Mä luulen, että mä en tajunnut yhtään mitään tosta, Santtu kuitenkin sanoi ja kurtisteli kulmiaan miettiessään Iidan selitystä.
- Kiitti, sanoin kuitenkin tytölle kun ymmärsin mitä tämä ajoi takaa. Ehkä taas muutama asia voisi ratketa tällä. Vielä kuitenkin pitäisi yrittää Empulta tivata, mitä tämä meinasi Sampan kanssa.
- Miten te ootte saanu muuten Anssin kuskiks? Iida sitten kysyi ja osoitti meidän porukkaamme kohti. - Ei se kellekään oo täällä ennen lähteny ajamaan.
- En mä tiedä. Emppu ja Eetu sen kyytissä on, sanoin totuuden mukaisesti. En minä todellakaan tiennyt miten nämä olivat saaneet tuon jätkän ajamaan.
- Omituista, tyttö sitten mutisi ja kääntyi taas juoruamaan jonkun kaverinsa kanssa. Itse päätin liittyä jälleen omaan porukkaani.

Huomasin Empun tutkivan katseen, kun istuin tämän viereen nurmelle.
- Mitäs Iidalla oli? kuulin siskoni kysyvän sitten ja vilkaisin tätä kulmat koholla. Mistä Emppu Iidan tunsi? Tämähän tuntui äkkiä tuntevan kaikki, ajattelin hieman katkerana enkä itsekään tiennyt minkä takia.
- Jakoi elämänviisauksia, sanoin vain ja huomasin kuinka Emppu hymyili lämpimästi. Huomasin kuinka Eetu käsi oli jotenkin sukeltanut siskoni paidan alle, mutta yllätyksekseni käänsin heti huomioni toisaalle. Päätin keskittyä Anssin ja Tuukan puheeseen, minkälainen valmennus sopisi Anssin tammalle, jos tämä meinaisi mennä osallistua ensi kaudella kenttäkisoihin.
- Sehän nyt riippuu siitä millä tasolla sä aiot kilpailla ja millä tasolla sun hevonen nyt on, huomautin väliin ja keskeytin samalla näiden kinaamisen jostain ihmeen kengityksestä. Aivan kuin se nyt liittyisi millään tavoin mihinkään, huokaisin.
- En kai mä nyt sillä ajatellut heti mihinkään mestaruuksiin osallistua, Anssi melkein tiuskaisi minulle ja kohotin kulmiani yllättyneenä. En ollutkaan ennen kokenut, kun Anssi suutahti. Hetken kuluttua tämä kuitenkin käänsi huomionsa minuun ja kehotti sitten kertomaan paremmin. Siitä alkoi sitten pitkäveteinen keskustelu, miten hevosen kuntoa ja koulutustasoa pitäisi kohottaa, jos korkeisiin luokkiin aikoi. Eikö nämä tiedot pitäisi olla tiedossa jo? Maalaisjärjelläkin nämä asiat tajuaisi, ajattelin huvittuneena, kun veljekset kuuntelivat selitystäni turhankin kiinnostuneina.

Puolen yön jälkeen puistoon alkoi vyörymään entistä enemmän porukkaa, suurin osa näytti olevan lukiolaisia. Porukkaan mahtui toki myös meidän uusia seiskaluokkalaisia, jotka olivat äänestä päätellen käynyt naukkailemassa jossain pusikossa vettä väkevämpää ja hoipertelivat sitten puistoon meidän muiden nähtäville. Osa vanhemmista huutelivat jotain ihmeellisyyksiä uusille, mutta nämä eivät siitä näköjään nokkiinsa ottaneet. Tai sitten emme vain huomanneet sitä.
- Emppu, oletko sä humalassa? kysyin melkein järkyttyneenä, kun katselin siskoni kiiluvia silmiä. Tämä kuitenkin puisteli päätään nauraen samalla jollekin Marin jutulle. Melkein uskoin siskoani, en kuitenkaan aivan.
- Patu? kuulin pienen äänen jostain takaani ja käännyin katsomaan jälleen noihin mukavan harmaisiin silmiin. - Voinko mä tulla teidän kanssa istumaan, kun noi yhet hävis jonnekin?
- Mun puolesta ainakin, lupasin ja sitten tämä kääntyi kyselemään muilta saiko tämä istua meidän kanssamme. Empulta tämä joutui kylläkin kysymään kaksi kertaa, koska siskoni oli liian keskittynyt tuijottamaan jotain uutta seiskaluokkalaista tyttöä, ettei noteerannut kysymystä ollenkaan.
- Kuka toi on? Emppu viimeinkin kysyi tuhahtaen ja kääntyi tuijottamaan meitä kaikkia vuorotellen, mutta kukaan meistä ei lopulta viimein tiennyt, kuka tämä kyseinen seiska oikein oli.
- Jos se ei lopeta tota mulkoiluaan, niin mä menen kyllä kysymään mikä ihme sillä on hätänä, siskoni mutisi ja vaihdoin Eetun kanssa huvittuneita katseita. Tämän takia siskoni ei yleensä juonutkaan mitään; joko tämä illan mittaan alkoi haastaa riitaa tai sitten tämä kävi tuttavalliseksi kaikkien kanssa. Normaali tämä ei humalassa ainakaan ollut.

- Tännekö sä oikein eksyit? kuulin Santun äänen jostain yläpuoleltani ja tämäkin liittyi seuraamme. Tämä ei kylläkään kysynyt keltään saiko istua seuraamme, toisin kuin Iida.
- Jos sä olisit kohtelias sä oisit kysynyt ennen kuin tulit siihen, kuulin samassa siskoni tomeran äänen ja mielestäni tämä kuulosti aivan pikkutytöltä.
- Oisin kysynyt mitä? Santtu ihmetteli ja Emppu virnisti tälle huvittuneena.
- Oisit kysynyt siltä nurmelta, että saatko sä istua sen päälle.
- Sä olet ilmiselvästi juonut jotain, Santtu naurahti ja tuijotti siskoani uteliaasti.
- Hah, sähän olet meedio tai jotain, Emppu sanoi silmät pienesti välähtäen.
- Aha, toinen vain totesi ja kaivoi kassistaan muovipullon jossa oli ruskeaa nestettä. - Mä epäilen olevani sitten se ‘tai jotain’.
- Siistiä, Emppu vielä sanoi ja Santtu kääntyi nauraen kysymään minulta mitä Emppu oli juonut.
- En tiedä, mutta se menee kohta jutteleen seiskojen kanssa, selvensin tilannetta. Tämä vain tuijotti minua kulmat koholla ja viittasin taas tuohon ihmetypyyn, joka vieläkin näytti katsovan Emppua melko vihaisen näköisesti.
- Nää uudet on aina niin mukavia, Santtu vain hymähti ja kääntyi sitten tarkastelemaan tätä ihmeellisyyttä paremmin.

- Nyt mä kyllä menen, Emppu melkein tiuskaisi ja nousi nytkähtäen seisomaan Eetun kainalosta. Kummallista kyllä, siskoni liikkuminen näytti yllättävän hyvältä, kun otti huomioon tämän juomisen. Katselimme kaikki kiinnostuneina näiden keskustelua. Emme kuulleet sanoja, mutta tarkkailimme kaikki Empun liikehdintää. Hetken kuluttua Emppu sitten kääntyi ja lähti kävelemään meitä kohti mietteliään näköisenä.
- Sä saattaisit olla sika, Emppu totesi kun pysähtyi Eetu eteen. Tämä vain katsoi siskoani huvittuneena. - Ootko sä muka pettänyt mua tän superlyhyen suhteen aikana?
- Valitan, Eetu vain naurahti ja Emppu näytti voitonriemuiselta ja kohotti katseensa sitten tähän mulkoilijaan. - Sä olet valehtelija! Ei se mua ole pettänyt!
Katselimme kaikki miten tämä outo tyttö käänsi meille selkänsä ja supatti jotain ystävänsä korvaan, jonka seurauksena molemmat kääntyivät mulkoilemaan Emppua vihaisesti.
- Sä onnistuit taas kääntämään kaikkien huomion meihin, Samppa totesi huvittuneena ja Emppu vain hymyili.
- Taitolaji.
- Se sä et ole noiden kahden suosiossa, Essikin puuttui puheeseen.
- Taitolaji, siskoni vain myhäili ja meni takaisin Eetun kainaloon pussailemaan.

Lähettäjä: " 
Päivämäärä:   3.3.09 22:33:17

Kyllä täällä lukioita on!! Itse en vain jaksa koskaan kommentoida mitenkään :)

Lähettäjä: heide 
Päivämäärä:   4.3.09 14:42:07

Mäkin luen tätä tarinaa. En vaan oo viittiny kommentoida, kun ei ole mitään rakentavaa palautetta tullut mieleen. Ihanaa, knu on tullut viime aikoina niin usein pätkiä!

Lähettäjä: Mmurunen 
Päivämäärä:   4.3.09 16:31:31

Joo! Jatkoa vaan, mielenkiintoinen :)Ja virheetön.

Lähettäjä: saltsi 
Päivämäärä:   4.3.09 22:33:49

Kyllä on lukijoita =)

Lähettäjä: Mörmms. 
Päivämäärä:   5.3.09 12:59:26

yksi lisää !

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   5.3.09 19:53:04

jatka nopee :)

Lähettäjä: kiss 
Päivämäärä:   6.3.09 18:25:01

Hei hei hei.. mulla on nyt ongelma! Mie oon lukenu sun satu ja joni tekstin ja nyt tätä..mutta se "kesä" mistä sen voi löytää? oletan et se on satu ja joni ja syksyn välistä??

Olis kiva lukee kronologisessa järjetyksessä nämä!!

Eli, voisitko lisätä sen tänne? kiitos.

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   6.3.09 18:28:23

se kesä on satu ja joni- tarinan ensimmäinen osa. Ne on kaikki siinä satu ja joni-topicissa. Tai ainakin pitäisi olla :)

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   6.3.09 19:52:46

Koska se sun murha tulee?

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   6.3.09 23:33:25

Sennnu, ei sitä murhaa tule vielä hetkeen aikaan. Se on vaan valmiiks kirjotettuna :).

---

Emilia

Olin hereillä tiesin sen päänsärystäni johtuen, jos olisin unessa päähäni ei koskisi. Eikä suussani maistuisi kissan uloste. Yritin kääntyä nopeasti mahalleni, mutta törmäsin johonkin lämpimään ja saman tien tunsin kädet ympärilläni.
- Onko sulla huono olo? Eetu kuiskasi k0rvaani ja painoi huulensa korvani vierelle.
- M-mmh, mutisin ja aukaisin sitten silmäni ja kohtasin Eetun sinisten silmien katseen.
- Harmi, jätkä vain mutisi mutta huomasin kuinka tämä pidätteli nauruaan.
- Ei mulla ole kun pää vähän kipeä, sanoin hymyillen ja huomasin kuinka osa vahingonilosta haihtui jonnekin, mutta palasi sitten kuitenkin taas Eetun kasvoille.
- Sulla oli kivaa eilen? Eetu kysyi ja nyökkäsin sitten myöntävästi ja käännyin samalla selälleni makaamaan. Huoneessa tuntui olevan aivan liian kirkasta, ajattelin harmistuneena. En uskaltanut aukaista silmiäni enää kun ne kerta olin jo kiinnikin laittanut.
- Mä tarkotan ennen kun mentiin puistoon, kuulin kuiskauksen korvani vierestä ja sormen hivelevän kaulani herkkää ihoa. Purin hammasta etten olisi huokaissut ääneen.
Käännyin kuitenkin katsomaan Eetua vakavasti ja huomasin tämän ilmeestä, että vitsailu oli nyt kaukana.
- Mulla oli todella mukavaa, kuiskasin hiljaa ja suutelin pienesti tämän nenänpäätä. - Mä nautin.
- Hyvä sitten, Eetun hymähti ja suuteli huuliani hellästi. En voinut sille mitään, että minua alkoi naurattaa kovasti Eetun vakava asenne. Minäkään en ottanut noin vakavasti koko juttua, Eetulla tuntui olevan vain tärkeää että minä nautin. Sain kuitenkin lopulta nieltyä nauruni.
- Missä Patu on? kysyin sitten kun muistin, ettei veljeni ollut tullut kanssamme Sampalle. Eetu kohautteli olkiaan vaivalloisen näköisesti ja katsoi sitten minua.
- Mä luulen, että se meni Leenalle, Eetu vain totesi ja kiskoi minut paremmin kainaloon.
- Voinko mä tulla teille tänään? tämä kysyi ja minä vain nyökyttelin. Kai se sopisi.

Kello oli melkein viisi ennen kuin Eetu ajoi mopollaan pihaamme minun keikkuessa tämän takana.
- Tuutko sä? kysyin pojalta, kun tämä jäi vain tuijottamaan minua.
- Joo, Eetu mutisi ja asteli sitten rinnalleni. Äiti puuhasi keittiössä jotain ja tervehti meitä kääntämättä edes katsettaan. Luultavasti tämä taas tutki jotain uutta reseptiä, ajattelin päätäni pyöritellen.
- Haluisitko sä lähtee elokuviin? Eetu kysyi minulta, kun meni taas tottuneesti istumaan tietokonepöydän ääreen.
- Mennään vaan, hymähdin ja kaaduin rentona sängylle ja kiskoin päiväpeittoa ylleni. Mitenkä minulla saattoi olla niin pirun kylmä koko ajan? Kuulin Eetun vielä mutisevan jotain, mutten saanut siitä ollenkaan selvää. Vaikka minua väsytti niin vietävästi, aukaisin kuitenkin silmäni ja katselin Eetua kun tämä surffaili netissä. Huomasin miten tämä välillä hymyili tyhmän näköisenä, jolloin tämän oikeaan poskeen ilmestyi pieni kuoppa. Tämän nenä oli melkeinpä liian suora, liian täydellinen. Ei se ollut mielestäni todellinen, olisin halunnut että siinä olisi ollut jotain. Olisi ollut vähän liian iso tai jotain. Tämän siniset silmät hohtivat tietokoneen näytön valossa ja kulmat kurtistuivat aina silloin tällöin. Kaikin puolin Eetu oli hyvännäköinen, oikeastaan Eetu oli komeampi kuin Samppa. En siltikään voinut olla vertaamatta näitä kahta ja siltikin Samppa aina voitti taiston.
En voinut olla huokaisematta pienesti ja hymyilin Eetulle, kun tämä kääntyi katsomaan sängylle.
- Tulisit mun viereen nukkumaan, keksin äkkiä ja huomasin miten jätkä virnisti ennen kuin sammutti tietokoneen.

- Mentäiskö keskiviikkona sinne elokuviin? Eetu kysyi minulta, kun olimme heränneet pieniltä päiväuniltamme. Mietin hetken olisiko minulla mahdollisesti keskiviikkona jotain muuta menoa, mutta kun en mitään keksinyt nyökkäsin myöntävästi.
- Hyvä, poika vain naurahti ja painoi sitten huulensa omilleni, enkä voinut mitenkään olla vastaamatta suudelmaan. Kyllä Eetu kuitenkin oli mukava, enkä muutenkaan ikinä tulisi saamaan Samppaa itselleni. Sen hän oli tehnyt minulle harvinaisen selväksi. Enkä todellakaan halunnut jäädä murehtimaan minkään saavuttamattoman perään ikuisiksi ajoiksi.
Painauduin hieman paremmin Eetua vasten kun tämä hivutti lämpimän kätensä toppini alle silittelemään paljasta ihoani. Kuitenkin kun Eetu hivutti kätensä rintani päälle, sävähdin hieman, mutta kuitenkin niin paljon, että Eetukin tunsi sen.
- Mikä nyt? tämä kysyi ja nosti kasvonsa niin, että pystyi katsomaan minua silmiin. Huomasin kuinka tämä oikeasti oli hieman huolestuneen näköinen.
- Vaikka me oltiinkin sängyssä, niin…
- Niin se ei tarkota, että me voitas ihan millon vaan olla, niinkö? Eetu kuitenkin keskeytti lauseeni ja kuulosti hieman pettyneeltä. Nyökkäsin pienesti ja kuulin pojan huokaisevan raskaasti ennen kuin tämä painoi otsansa vasten omaani.
- Mä en sano että mä ymmärtäisin, koska mä en oikeasti ymmärrä. Mä kuitenkin kunnioitan sun tahtoa, Eetu mutisi ja siirsi kätensä toppini alta sen päälle. Eetu painoi vielä pienen suukon huulilleni ennen kuin kääntyi ähkäisten selälleen. Tunsin itseni petturiksi, olisihan minun pitänyt ymmärtää ettei Eetu oikeasti ymmärtäisi ajatuksiani.

- Mä en halua, että sä pidät mua helppona panona, mutisin pitkän hiljaisuuden jälkeen ja nielaisin kuuluvasti. Tuntui lähinnä siltä, että itkisin kohta. Makasin selälläni, mutta katsoin Eetusta poispäin. Jos olisin katsonut Eetua, olisin varmaankin ruvennut itkemään kuin pikkulapsi. Hetken kuluttua tunsin kuinka patja painui Eetun painoin seurauksena, kun tämä siirtyi lähemmäs minua.
- Hei, tämä sanoi hellästi kun laski kätensä olkapäälleni ja hellä kosketus oli minulle liikaa, tunsin kuinka ensimmäinen kyynel tippui poskelleni ja sitä seurasi toinen ja kolmas. - Mikä sulle tuli?
- No, kun mä tunnen itteni petturiks, mutisin ja käännyin sitten kyljelleni Eetua vasten ja painoin sitten kasvoni tämän rintaa vasten. Tunsin miten Eetu kietoi kätensä ympärilleni ja tunsin oloni turvalliseksi - ja hyvin typeräksi. Ei minun pitänyt alkaa parkumaan, mutta jotenkin minulle tuli kauhean huono omatunto kun ajattelin Samppaa.
- Minkä takia? Eetu kysyi sitten kun olin hieman rauhoittunut. Pyyhin kasvojani tämän siniseen huppariin, enkä olisi halunnut vastata.
- No kun mä oon johdatellu sua väärään, mutisin Eetun paitaa vasten ja yhtäkkiä halusin päästä lähemmäs poikaa. Nostin toisen jalkani pojan lantion yli ja kiskoin tätä tiukemmin itseäni vasten.
- Kuinka niin? Eetu naurahti tekemisilleni, mutta puristi minua kuuliaisesti tiukemmin itseään vasten.
- Mä haluan olla jotenkin erityinen, parahdin ja tuntui kuin en olisi ikinä päässyt tarpeeksi lähelle jätkää.
- Niin?
- Mä en halua olla vaan mikään kahen viikon teini-ihastus, sanoin ja päätin lopulta työntää toisen käteni Eetun paidan alle vasten lämmintä ihoa. Tunsin kuinka Eetu hätkähti hieman kosketuksestani, kun liikuttelin kättäni pitkin selkää.
- Mä en halua, että tää loppuu sen takia ettei sun tarvis enää saalistaa mua, lisäsin ja nostin kasvojani hieman tämän paidasta mutten vieläkään katsonut Eetu silmiin.
- Mä haluan hélvetti vieköön oikean parisuhteen, tuhahdin ja tunsin miten Eetu jännittyi, kun turhautuneena painoin kynteni tämän ihoon kiinni.

Irrotin kynteni hitaasti tämän selästä ja tunsin miten tämä rentoutui, mutta tunsin silti tämän tuijotuksen itsessäni.
- Tiedätkö sä yhtään kuinka naurettavalta sä kuulostat? tämä sitten kuitenkin tuhahti, kuulostaen loukkaantuneelta.
- Tiedän, mutisin ja nostin katseeni tämän silmiin ja kaduin sitä heti. Eetu tuijotti minua melkein järkyttyneen näköisenä.
- Tuskin, poika mutisi ja puristi sitten minut äkkiä itseensä kiinni niin tiukasti etten meinannut saada henkeä.
- Sä kuvittelet, että mä vaan metsästän pillua. Sä pidät mua vaan jonain vítun pelurina, Eetu manasi ja kuulin tämän äänestä kuinka loukkaantunut tämä oli.
- Niin, mutta…
- Niin, juorut, Eetun ääni oli kiukusta käheä ja yhtäkkiä tunsin tämän käden takamuksellani ja tämä puristi pienesti pakaraani. - Juorut sanoo, että mä vaan etin helppoa panoa. Ja sä uskot niihin.
- Mit..
- Mä saisin sut haluamaan mua, Eetu mutisi ja painoi pieniä, kiusoittelevia suukkoja huulilleni. Niin, haluaisin kyllä Eetua jos tämä jatkaisi tätä. - Mutta mä en aio tehdä sitä, koska mä en ole minkään seksin perässä.
- Anteeks, kuiskasin ja tunsin itseni surkeammaksi kuin aikoihin. Tajusin, että Eetu oikeasti välitti minusta. Jo se loukkaantunut ilme kertoi kaiken.
- Mä oon täys idiootti, kuiskasin ja tunsin taas palan kurkussa, jota yritin niellä alaspäin. Hetken aikaa Eetu tuijotti minua vihaisen näköisenä, mutta lopulta tämän ilme alkoi lientyä. Ja sitten poika hymyilikin hieman, mutta minun oloni ei ollut yhtään helpottunut.
- Et ole, Eetu sitten kuiskasi hetken kuluttua ja silitti sormillaan poskeani, joka oli taas märkä kyynelistä. - Sä vaan oot liian herkkäuskoinen.
- Anteeks, mutisin sitten kuitenkin taas ja tunsin Eetun painavan lohduttavan suukon huulilleni.
- Älä pyydä enää anteeks, poika mutisi ja vetäytyi hieman kauemmas minusta ja tilalle tuli vain tyhjä kolo. - Katotaan joku elokuva ja unohdetaan koko juttu?
- Joo, sanoin ja väänsin kasvoilleni pienen hymyn, vaikka tiesin etten hetkeen saisi mielestäni pois Eetun loukkaantunutta ilmettä.

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   7.3.09 00:26:50

Awww :)

Lähettäjä: Mörmms. 
Päivämäärä:   7.3.09 12:07:08

Melkeen itellekki tuli kyyneleet kun luin tuota loppua.
Hyvin sä kirjotat :)

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   8.3.09 00:46:18

Eetu oli ilmeisesti päättänyt kääntää ajatukseni hetkeksi pois meistä ja oli valinnut elokuvaksi Kaunan. Vaikka yleensä en voinutkaan katsoa kauhua kiljumatta, nyt vain istuin sohvan toisessa päässä aivan hiljaa ja tuijotin vain mitään näkemättä ruutua. En vain voinut lakata miettimästä Eetun sanoja.
- Haluatko sä että mä menen pois? Eetu keskeytti ajatteluni ja huomasin tuijottavani pimeää ruutua. Käänsin hitaasti katseeni jätkään, joka istui sohvan toisessa päässä katsellen minua pää kallellaan, miettien varmaan mikä ongelmani tällä kertaa oli. Tunsin kurkussani taas sen palan, halusiko Eetu lähteä.
- Haluatko sä jättää mut? ynähdin sitten ja jouduin puremaan alahuultani estääkseni sen värinän. Eetu tuijotti minua hetken tyhjä ilme silmissään. Sitten tämän silmiin kuitenkin ilmestyi huolestunut pilke.
- Mitä sä puhut?
- Sä haluat erota? toistin ja kuulin kuinka ääneni värähti hieman.
- Enhän halua, poika kuitenkin kiisti ja huokaisi sitten raskaasti perään. - Älä mieti sitä aiempaa, jooko? Alotetaan puhtaalta pöydältä, ei mitään ennakkoluuloja?
- Joo, mutisin ja minusta tuntui kuin joku olisi ottanut raskaan repun pois harteiltani.
- Jos sitten tulisit tänne, Eetu taputti sohvaa vieressään ja tajusin menneeni häpeissäni mahdollisimman kauan pojasta. - Mä haluan pussailla sun kanssa.
- Ai, naurahdin pienesti ja hymyilin sitten tyytyväisenä, kun Eetu kiskoi minut syliinsä istumaan. Hetken aikaa poika vain tuijotti minua silmiin ja silitti hellästi poskeani. Hetken ajattelin että naamassani oli jotain likaa, tai silmässäni roska tai jotain muuta yhtä tyhmää.
- Sä olet kaunis, poika kuitenkin mutisi ja olin jo korjaamassa tätä toisen harhaluuloa, mutta ennen kuin sain edes suutani auki, Eetu oli painanut huulensa omilleni ja suuteli minua ihanan hellästi.

- Jos ette viitsis yleisellä paikalla, kuulin jostain kaukaisuudesta Patun äänen ja muistin meidän olevan olohuoneessa. Kohotin vähän kasvojani Eetun kasvoista ja katselin poikaa kysyvästi. Yläkertaan? kysyin katseellani ja Eetu painoi vastaukseksi pienen suukon suupieleeni. Kävelimme tyytyväisesti hymyillen vain Patun ohitse, emmekä viitsineet huomioida toisen hieman hätääntynyttä ilmettä. Kuvitelkoon mitä haluaa, ajattelin huvittuneena ja kiskoin Eetun perässäni huoneeseeni.
- Kai sä tajuat, että mä en siltikään aio harrastaa sun kanssa seksiä tänään? Eetu katsoi minua hieman kulmiensa alta ja hymyillen kiskoin tämän vain sängylle viereeni.
- Tajuan, mä haluan vaan olla sun lähellä, mutisin ja painoin huuleni tämän suulle.
- Siis pussailla? kuulin tämän naurahtavan hieman ja hymyilin.
- Ihan vähäsen vain, mutisin tämän huulia vasten. Muutama pikku pusu vain.

Paljon myöhemmin illalla, kun Eetu oli jo lähtenyt Patu tuli huoneeseeni koputtamatta lainkaan. Makoilin vain sängylläni ja ajatukseni pyörivät Eetussa.
- Te riitelitte, veljeni vain totesi ja istui koneeni äärelle. Mikä kumma siinä koneessa kaikkia kiehtoi? Nyökkäsin vain, enkä siirtänyt edes katsettani Patuun. - Mistä?
- Ei se sulle kuulu, siirsin katseeni tällä kertaa veljeeni, joka tuijotti minua tutkivasti.
- Sä alat olemaan aivan kusessa, tämä vain naurahti. - Sun silmät kiiluu siihen malliin.
- Hä?
- Sun silmiin tulee semmoinen jännä pilke, kun sä ihastut ihan tosissas, veljeni selitti ja huomasin miten tämä näytti hieman helpottuneelta. Oliko tämä tosissaan luullut, että ripustautuisin väkisin Sampan kaulaan kiinni? Tuskin vain.
- Jätä mut nyt unelmoimaan, mutisin vain ja Patu poistui sitten naureskellen huoneestani. Pirun maanvaiva, ajattelin mutta hymy ei siltikään kadonnut huuliltani.

Vielä seuraavana aamunakin leijuin jossain pilvien tienoilla. Harmikseni vain minunkin oli pakko tippua maanpinnalle, mutta minulle se kävi onneksi harvinaisen kevyesti.
- Nähdäänkö me tänään vielä? kysyin Eetulta, kun seisoimme asemalla vastatusten. Huomasin Eetun vilkuilevan veljeeni päin ja käännyin itsekin katsomaan tätä ja olin valmistautunut kohtaamaan paheksuvan katseen. Sen sijaan jäinkin kiinni veljeni hymyileviin kasvoihin, jotka tuijottivat suoraan meitä.
- Mikä sun veljees vaivaa? Eetukin kysyi yllättyneenä, enkä voinut kuin kohauttaa harteitani. En kai minä nyt voinut Eetulle sanoa, että Patu oli ilahtunut kun en enää ruvennut roikkumaan Sampan kaulassa väkisin? Luulen, ettei poika olisi pitänyt tästä kauheasti.
- Jos se on muuttanut mielensä meidän seurustelun suhteen, ehdotin ja Eetu naurahti pienesti.
- Ehkä, tämä vain mutisi ja suuteli minua sitten yhtäkkiä pehmeästi. Hätkähdin hieman yllätyksestä, mutta kiersin sitten kuitenkin käteni tämän niskan ympärille.
- Mennään käymään rannalla tänään? tämä sitten ehdotti ja huusi Patullekin kysymyksen. Veljeni ainakin oli heti ajatuksessa mukana, jopa ilman turhia miettimisiä.
- Mun täytyy ainakin ratsastaa ja tehdä läksyt ensin, mä en tiedä kerkiänkö mä rannalle, mutisin hieman pettyneenä.
- Jos et kerkiä, niin tuun käymään teillä nopeasti illalla, Eetu kuitenkin lupasi ja suutelin poikaa vielä kerran ennen kuin nousin meidän bussiin.

Totta kai siinä sitten kävi niin, etten kerennyt minnekään rannalle. Palasin vasta kahdeksan jälkeen tallista ja painuin vain heti suihkuun.
- Eetu tuli, äiti kuitenkin huusi minulle yläkertaan heti kun sinne asti pääsin raahautumaan.
- Joo, huikkasin takaisin ja hetken kuluttua Eetu asteli suoraan huoneeseeni. Katsoin poikaa anteeksipyytävästi ja kerroin olleeni juuri matkalla suihkuun.
- Joo, munkin pitää justiin lähteä kotiin, tämä vain sanoi ja lähti melkein heti. Huokaisten painuin suihkuun ja kirosin Ärrän mielessäni. Minkä takia sen otuksen piti viskoa minut aina selästään? Jos olisi yksikin kerta, etten tippuisi lainkaan, kukaan ei tulisi ikinä uskomaan minua.
Jostain kumman syystä olin ihan hirveän väsynyt kun tulin suihkusta. Nukahdin sängylle kylpytakki päälläni.

Aamulla hiukseni olivat pystyssä, kun en ollut harjannut niitä ennen kuin olin nukahtanut. Sidoin ne vain nutturalle niskaan ja sain ne asettumaan jotenkin. Olimme sopineet Eetun kanssa että näkisimme seuraavan kerran kunnolla keskiviikkona, minun piti ratsastaa ja lukea läksyjä ja Eetullakin oli jalkapalloharjoitukset illalla.

- Aiotko sä mennä Aadalla tänään? äiti kysyi minulta, kun astuin keittiöön heittäen repun pöydälle. Huomasin äidin mulkaisun, mutten jaksanut reagoida siihen mitenkään.
- Juu, mutisin ja kaivoin kaapista itselleni muroja ja asetuin keittiöön syömään ja päätin tehdä siinä samalla läksyt.
- Ja Ärrällä?
- Joo.
- Sä taidat pitää siitä? kuulin äidin äänestä voitonriemun ja mulkaisin tätä hieman äreänä, kun ei ymmärtänyt olla hiljaa kun tein läksyjäni.
- Joo joo, ole hiljaa nyt.
- Mä taidan tulla katsomaan sitten kun menet, äiti hymyili ja poistui sitten olohuoneeseen ja kuulin tämän naureskelevan isän kanssa jollekin. Eikö noillakaan nyt parempaa tekemistä ollut? Aikuiset ihmiset ja naureskelivat kuin teini-ikäiset, ajattelin hieman paheksuen.
Päätin sitten kuitenkin mennä yläkertaan tekemään tehtävät loppuun ja painuin sitten melkein saman tien tallille. Äidille vain huusin meneväni Ärrällä seitsemän aikaan, jos kerta halusi tulla katsomaan. Isä huusi tulevansa myös videokameran kanssa.

Lähettäjä: Mörmms. 
Päivämäärä:   8.3.09 12:25:03

Videokamera <3 Nyt se ei sitten tipukkaan ?

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   8.3.09 14:23:12

Ihana<33 jatka nopee.

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   8.3.09 17:25:04

Patrick

Omaksi yllätyksekseni oloni oli kauhean helpottunut, kun Emppu ei tuntunutkaan haikailevan Sampan perään. Mieluummin minä katsoin kun siskoni kiehnäsi Eetun kanssa kuin katselin Sampan pitelevän siskoani. Ajatuskin tuntui vastenmieliseltä, ja olin varma että Samppa onnistuisi kuitenkin satuttamaan siskoani kunnolla.
Makasin selälläni sängylläni ja yritin lukea englannin kirjaa, josta meillä kuulemma olisi joku pieni koe. Harmikseni Emppu ei enää suostunut tekemään läksyjäni maksusta, sen hän oli lopettanut jo seiskalla.
Juuri kun olin päässyt vauhtiin ja aloin jopa ymmärtääkin mitä tekstissä sanottiin, puhelimeni piippaus havahdutti minut.
Nähdäänkö perjantaina? Niin viestissä luki, enkä ensin ymmärtänyt mistään mitään. Jotenkin oloni oli helpottunut, ei Leena ollutkaan suuttunut minulle, vaikka olin vehdannut Essin kanssa samaan aikaan. En voinut olla naurahtamatta voitonriemuisesti, että olin hyvä!
Lähetin vain tytölle myöntävän vastauksen ja hetken kuluttua tämä vastasikin ja kysyi menisimmekö elokuviin ja minullehan se passasi hyvin.

Tyytyväisesti hyräillen lähdin astelemaan tallille päin, jos hyvin kävisi saisin Empun taas kiehumaan suuttumuksesta kun menisin hieman leuhkimaan tälle saavutuksistani. Välillä oli oikein mukavaa saada sisko suuttumaan.
- Mitä tuolla tapahtuu? kysyin Tuukalta, joka tuijotti tallin ovella kentälle päin. Suuri ihmisjoukko oli kiinnittänyt minunkin huomioni ja huomasin isän pitelevän käsissään videokameraa. - Tekeekö ne jotain mainoselokuvaa siellä?
- Ne kuvaa Emppua, Tuukka vain myhähti ja lähti sitten itsekin katsomaan tilannetta. Enkä minäkään tietysti voinut vastustaa kiusausta.
Kun viimein pääsin änkemään itseni aidan vierelle, huomasin kuinka äiti kuivasi silmiään.
- Mitä täällä tapahtuu? kysyin ja katsoin sitten isään, jolla oli selvästi ongelmia naurun pidättelemisessä.
- Me tehdään näköjään komediaa, äiti ulvoi naurusta ja kuulin Empun kiroilevan kookkaan hevosen selässä.
- Se on tippunu? kysyin ja katselin siskoni hiekkaisia vaatteita.
- Kolme kertaa, isä nauroi ja hetken kuluttua kuitenkin vakavoitui. - Meidän täytyy alkaa pitään sille jotain tasapaino harjotuksia, kun se ei pysy ollenkaan kyydissä.
- Ens viikolla alotetaan, kuulin äidin tyrskivän ja samassa saimme nähdä komean ilmalennon, kun Emppu lensi hienossa kaaressa maahan ja putosi suoraan takamukselleen. Sellainen tömähdys kuului, että laskeutuminen teki varmasti kipeää. Naureskellen lähdin lampsimaan takaisin talliin, en jaksanut enää katsella noita tuttuja ilmalentoja.

- Lähdetkö mun kanssa maastoon? menin seisomaan Anssin tamman karsinan eteen ja katselin miten tämä kuiskaili helliä sanoja tamman korvaan.
- Voin lähteekin, tämä vain mutisi hiljaa ja silitteli tamman turpaa, kunnes hevoselle riitti ja tämä tönäisi jätkää kauemmas. - Ja tämä oli taas kiitos.
- Herkkää, en voinut olla lauk0matta ja Anssi tyytyi mulkaisemaan minua happamasti. - Mutta lähetään tossa puolen tunnin päästä?
- Ihan miten vain.
- On se kiva että ihmiset on täällä niin puheliaita, mutisin itsekseni ja lähdin hakemaan Reetua laitumelta.

- Mikä ihme sulla taas kesti? Anssi murahti minulle heti ensimmäisenä kun pääsin talliin Reetun kanssa. Mulkoilin vain jätkää edessäni ja mieleni olisi tehnyt karjua ääneen. Eikö häiskä ollut huomannut kuraisia vaatteitani?
- Oli pieniä ongelmia matkassa, mutisin vain ja yritin hidastaa Reetun vauhtia, kun tämä yritti juosta ylitseni tallin käytävällä. Mieleni olisi tehnyt taittaa kaakin niskat nurin. Ensin Reetu ei ollut antanut millään kiinni, vaan oli tarjonnut takapäätään koko ajan. Sitten kun sain tämän naruun, niin hevonen oli päättänyt lähteä raahaamaan minua laitumen toiseen päähän, ettei vain tarvitsisi mennä talliin. Sen jälkeen hevonen olikin päättänyt haluta niin kiivaasti talliin, että tälle oli pakko laittaa naru suuhun että sain edes joten kuten pideltyä tätä.
- Joo, sä näytät tosi puhtaalta, Anssi murjaisi ja näytti siltä että alkaisi nauramaan minä hetkenä hyvänsä.
- Ja sä yhtä mukava kuin aina, iskin takaisin ja viimeinkin päästin hevoseni karsinaan.
Pakotin kuitenkin itseni rauhoittumaan, kun vaihdoin vaatteita. Eihän se nyt hevosen vika ollut, että tällä oli vähän turhankin paljon virtaa. Itsehän en ollut viitsinyt vaivautua liikuttamaan hevosta, vaan olin sysännyt ratsastuksen Empun harteille. Minulla tuli asiasta huono omatunto. Ei toki sen takia, että Empulle oli tullut lisää hommaa, vaan kun en ollut puuhastellut oman hevoseni kanssa.

Juttelin hiljaisella äänellä Reetulle ja tämä liikutteli korviaan.
- Luulis sun nyt pärjäävän tollaselle pikkuponille, Anssi oli taas ilmestynyt jostain irvailemaan.
- Ime nyt jo isääs, mutisin tälle ja rapsutin lohduttavasti Reetua korvan takaa. Ei Anssin juttuja tarvinnut ottaa tosissaan. Olihan Reetu pienikokoinen, säkä oli 157 cm, ja hevoseni tuntui vielä pienemmältä kun vertasi tätä Anssin yli 170 senttiseen kaakkiin.
- Mä menen hakemaan ton hevosen varusteet, totesin vain Anssille joka katseli naureskellen menoani. Aivan kuin tässä olisi ollut jotain mahdottoman hauskaa!

Kun pääsimme tallille takaisin, olimme molemmat Anssin kanssa väsyneitä. Jotenkin olimme saaneet aivan mahtava idean, laittaa Reetun ensimmäiseksi ja Ressa, Anssin tamma, oli jatkuvasti yrittänyt päästä ohitsemme. Ja kun Reetu oli huomannut tämän, jotenkin kummassa oma hevoseni kiri vain vauhtiaan.
- Miten meni maasto? Emppu tuli kysymään meiltä, kun seisoimme hevostemme selässä tallin edessä. Mulkoilimme molemmat siskoani víttuuntuneina ja kuulin Anssin mutisevan jotain lantalassa pyörityksestä.
- Miten meni lentokurssi? kysyin teennäisen hunajaisella äänellä ja huomasin Empun valahtavan kalpeaksi.
- Aika hyvin, vielä en kyllä osaa lentää ilman Ärrän heittävää apua. Mutta mä olen hyvin luottavainen tän asian suhteen, Emppu kuitenkin selitti pieni kireys toki äänessään.
- Mitä ihmettä sä selität? Anssilla näytti menevän pikkusen ylitse. - Hitto, toi nainen on outo, kuulin Anssin mutisevan ja katsoi silmiään pyöritellen hevostaan.
- Entäs sinä sitten? Emppu iski takaisin ja sai minut huokaisemaan. - Aikuinen jätkä ja lepertelee hevoselleen, säälittävää.
- Ole teini hiljaa, Anssi mutisi ja katsoi selvästikin siskoani alaspäin. Hyppäsin alas Reetun selästä ja kuuntelin kiinnostuneena näiden kahden ‘keskustelua’. Nuo kaksi eivät voineet ikinä keskustella asiallisesti.
- No en kyllä taatusti ole, Emppu tuhahti ja asteli sitten Anssin vierelle ja silitteli Ressaa pienesti hymyillen. Ilmeisesti siskoni oli väittelyssä mukana pelkästään vitsillä. Ilmeisesti Eetulla oli sormensa mukana hommassa. - Voisinko mä kokeilla joskus tätä?
- Sinä joka tiput jokaisessa mutkassa? Anssi nauroi aidon huvittuneena ja Emppukin hymyili. Tämä ei huutanut, ei vetänyt hermoa tämän sanomisista - vaan hymyili. Aivan varmasti tämä oli kipeä.
- Sitten vasta kun mä olen oppinut lentämään kunnolla, mulla on kurssi vielä kesken, Emppu vain nauroi ja lähti takaisin talliin jättäen meidät katselemaan huvittuneena tämän perään.
- Hitto, toi on oudoin nainen mitä mä tiedän.

Lähettäjä: vieras 
Päivämäärä:   9.3.09 17:46:45

Ai namu, miten ihuna tää on. ♥

Lähettäjä: ...? 
Päivämäärä:   9.3.09 19:15:00

luin kokonaan äskön, ja voi vaan sanoa et mahtavaa tekstiä. kiva kun kirjoitat usein ! virheitä en tainut montakaa löytää :) todellakin haluan lukea lisää !

Lähettäjä: Mmurunen 
Päivämäärä:   10.3.09 19:29:45

Jatkoa vaan! Teksti senkun paranee :)

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   10.3.09 22:58:00

Torstaina en tiennyt mihin olisin mennyt, missään ei tuntunut saavan olla rauhassa. Emppu ja Eetu majoittuivat heti viiden aikaan meille kotiin ja lepertelivät toisilleen idioottimaisina. En olisi kyllä ikinä kaveristani uskonut, että tämä vajoaisi noinkin alas.
Tallissa vanhemmillani tuntui olevan jokin romanttinen kiistely, koska nämä väittelivät jostain asiasta ja katsoivat toisiaan samalla sillä tietyllä katseella. Eetu ja Emppu vielä menivät, mutta että vielä vanhemmatkin. Ei helvetissä!
Lopulta ärtyneenä toisten pussailuista päätin lähteä kaupunkiin ja keksiä siellä jotain tekemistä. Leenalle en kuitenkaan viitsinyt soittaan, vaikka mieli olisi tehnytkin. Kaipasin juuri nyt jotain järjellistä juttelukumppania, eikä naisista tunnetusti ollut siihen. En todellakaan voisi Leenan kanssa arvostella ohikulkevien tyttöjen takapuolia. Siihen hommaan tarvitsisin Samppaa.

- Mitä sä täällä teet? Samppa mutisi heti ensimmäisenä kun aukaisi oven. Katselin toista huvittuneena ja ymmärsin miksei Samppaa ollut näkynyt koulussa lainkaan tänään. Jätkähän näytti tekevän vähintäänkin kuolemaan.
- Krapula? naurahdin ja Samppa vain murahti minulle. Annoin katseeni kiertää sotkuisessa kämpässä, joka näytti kärsineen hirmumyrskystä.
- Riehunut? ehdotin kulmat kysyvästi koholla ja huomasin nyt vasta Sampan mustan silmän. Kurtistin vähän kulmiani ja nielaisin sitten raskaasti kun tajusin kuka oli taas käynyt kylässä.
- Faija kävi tossa, ystäväni mutisi hiljaa ja sipaisi sitten silmäänsä kaikki puhuvasti, enkä voinut olla tuntematta sääliä toista kohtaan. Samppa oli joskus aikoinaan kertonut minulle isänsä vihasta ja tämän alkoholiongelmista, mutta en todellakaan ollut silloin aikoinani uskonut että tämä oikeasti voisi käydä omaan poikaansa käsiksi. Mutta sitten olin hieman yli vuosi sitten nähnyt miten tämä oli tempaissut Samppaa nyrkillä poskeen, kun tällä ei ollut antaa rahaa.
- Huomaan, mutisin ja huomasin sitten tiskipöydällä kaljapulloja rivissä. Ilmeisesti Samppa oli taas päättänyt hieman tasoittaa tilannetta juomalla.
- Entäs sun mutsi?
- Viipyy pidempään kun aikoi. Tulee joskus ens kuussa, Samppa mutisi ja lampsi sitten parvekkeelle perässäni.

- Mitä sä edes teet täällä? Samppa kysyi sitten äkkiä kaiken hiljaisuuden keskellä.
- En jaksanut kattoa kotona enää sitä lääppimistä, mutisin mutten voinut kuitenkaan olla hymyilemättä. Jotenkin tuntui niin naurettavalta, että minun piti paeta omasta kodistani ällöttävän sööttiä hempeilyä.
- Eetu tuli sitten teille? Samppa kysyi hieman yllättyneenä ja tämän kulmat olivat melkein hiusrajassa saakka. Nyökkäsin myöntävästi, mutta katsoin kuitenkin kysyvästi ystävään. Oliko Eetulla pitänyt olla sitten jotain muuta menoa?
- Ei mitään, Samppa kuitenkin mutisi ja hymähti hieman. - Annetaan olla.
- Miten vaan, mutisin ja kerroin sitten tälle miten Leena oli ottanut minuun taas yhteyttä ja hetken naureskelimme miten helppoja naiset olivatkaan.

Kahdeksalta aloin tehdä lähtöä takaisin kotiin, kun ajattelin että tilanne olisi ehkä jo hieman normalisoitunut.
- Mitäs huomenna? Samppa kysyi sitten ovella ja katsoin ystävääni virnistellen.
- Leffaan Leenan kanssa.
- Meinaatko saada muka? Samppa naurahti ja kaivoi taskustaan tupakkiaskin. - Ikinä et tuu saamaan.
- Tai sitten aina, myhäilin ja Samppa pyöritteli silmiään. - Yrittäisit vaan itte saada joskus.
- Yritys kymppi, tulos nolla.
- Aina, naurahdin ja vilkaisin vielä kerran arvioivasti Sampan silmää. Ilmiselvästi seura oli piristänyt tämän oloa, mutten olisi välttämättä siltikään halunnut jättää tätä yksin.
- Empulle sama stoori kun aina ennenkin? tarkistin vielä ennen lähtöäni ja Samppa nyökkäsi vakavana. Olimme aina kertoneet Empulle, että Samppa sai joltain tuntemattomalta turpiin, kun meni aukomaan päätään. Se oli ollut Sampan oma toivomus, en tiennyt minkä takia tämä ei halunnut kertoa Empulle että tämän isä kävi aina kylässä. Melkein kaikki muut siitä kuitenkin tiesivät. Ja kaikki tiesivät myös senkin ettei Emppu saanut tietää asiasta mitään. Huokaisten lähdin tarpomaan mopolleni ja ajoin sitten rauhassa kotiin.

Jotenkin tunsin oloni kauhean rennoksi, kun huomasin ettei Eetu enää ollut meillä. Eikä äiti ja isäkään enää katsonut toisiaan sellaisella ällöttävän rakastuneella ilmeellä. Tällä hetkellä äiti vain mulkoili isää murhaavasti ja isä pörräsi tämän ympärillä anteeksi pyydellen. Inhottavaa matelua vanhuksilla.

Yllätyksekseni Samppa raahautui kouluun perjantaina, vaikkakin vasta viimeisille tunneille. Raahautui kuitenkin. Sampan ruhjotusta naamasta lähti tietenkin juorut liikkeelle saman tien. Osa oli pelkkiä arvailuja; Samppa oli aukonut päätään jollekin parikymppiselle bodarille, joka oli näyttänyt tälle närhen munat ja kaikkea muuta tuollaista, jotka eivät voineet olla kauempana totuudesta. Mukaan mahtui kyllä myöskin versio, miten sukulainen oli taas käynyt kylässä. Sen takia Samppa olikin tyytynyt mulkoilemaan minua koko matikantunnin ajan.

Onneksemme Emppu sattui olemaan liikunnantunneilla, joten ainakaan ei tarvinnut katsella tämän uteliasta katsetta. Samppa saisi ihan keskenänsä hoidella siskoni, minä en nenääni tunkisi tähän juttuun. Joskus Emppu kuitenkin saisi kuulla totuuden, toivottavasti ei kuitenkaan muiden suusta.
- Kerroitko sä jollekin? Samppa repäisi minua paidan hihasta, kun poistuimme luokasta. Ensin hämmästyin tämän kuohahduksesta, jonka jälkeen suutuinkin heti. Miten tämä edes kuvitteli tuommoista. Olin kuitenkin tiennyt kauemmin kuin kukaan tämän isäsuhteestaan.
- Mitäpä lottoot?
- Sori, ystäväni sitten mutisi ja haroi tukkaansa hermostuneena. - Mä en vaan kestäis jos ihmiset tietäis.
- Melkein kaikki tietää totuuden, huomautin ja Samppa vain kohautti olkiaan, mutta näin silti tämän katseessa jotain omituista. Aivan kuin tämä pelkäisi jotain.
- Itse asiassa kaikki muut meistä taitaa tietää paitsi Emppu, myhähdin sitten ja huomasin kuinka Samppa hätkähti hieman. Siinä se tuli, ajattelin.
- Mitä @!#$ä sulla ja Empulla on meneillään? ärähdin sitten. Miten kummassa nämä eivät vain voineet antaa toistensa olla?
- Ei mitään, Samppa huokaisi ja kääntyi sitten katsomaan tätä. - Mä en vaan halua että se saa tietää.
- Minkä takia et? kysyin sitten tuskastuneena. - Onhan se nyt kuitenkin sun kaveri. Tai se ainakin pitää teitä kavereina, susta en tiedä.
- Ollaan ollaan, mutta mä en vaan halua että se saa tietää.
- Jos se saa kuulla joltain muulta kun sulta, niin sä olet kusessa sen jälkeen, kerroin tyynesti. Tiesin tasan tarkkaan miten paljon Emppu suuttuisi, jos saisi tietää ystävänsä valehtelevan tälle.
- Kuinka niin? Samppa sitten kysyi hämmentyneenä. Että joku pystyi olemaan niin tyhmä!
- Älä ota selvää, kehotin vain ja lähdin juoksemaan Leenan luokse kun näin tämän tulevan luokasta.

- Mitä me mennään kattomaan? Leena kysyi minulta iloisesti, kun astuimme teatterin ovista sisään. Katsoin tätä hieman alaspäin ja hymyilin tyytyväisenä. Leena näytti tänään hyvältä ja olin tyytyväinen, että tämä oli halunnut nähdä minua taas.
- Sä saat päättää, mutisin vain ja laskin käteni tämän vyötärölle.
- Kiva, tyttö vain naurahti ja meni heti katsomaan elokuva-tarjontaa. Ja lopulta, yllätys yllätys, päädyimme katsomaan jotain inhottavan siirappista elokuvaa, jossa rakkaus voittaa kaiken vastoinkäymisten jälkeen.

- Eikö ollutkin hyvä? Leena kysyi silmät hehkuen, kun pääsimme teatterista ulos. Naurahdin aidon huvittuneena, en ymmärtänyt miten noin tylsiä elokuvia voitiin edes tehdä.
- Ihan super, vastasin kuitenkin puristin tytön paremmin kainalooni. Ensi kerralla menisimme kyllä katsomaan jotain muuta, päätin itsekseni.
- Mennäänkö johonkin vielä? kysyin luoden katseeni Leenan tyytyväisiin silmiin. Tämä vain nyökkäsi nopeasti ja päätimme lähteä käymään puistossa. Ihan vain katsomassa ketä olisi taas juhlimassa viikonlopun alkua.

Lähettäjä: vieras 
Päivämäärä:   11.3.09 18:34:51

Tää on vaan nii ylivoimainen tarina. ♥

Lähettäjä: Mmurunen 
Päivämäärä:   11.3.09 20:09:13

Niin on^^ Aivan ihana ja helposti luettava ;)

Lähettäjä: Mmurunen 
Päivämäärä:   13.3.09 16:16:29

Miksi ei jatkoa tule?? :)
Nopeesti vaan kirjottelemaan :D

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   13.3.09 17:52:31

Emilia

Perjantaina kaikki olivat jotenkin hurjan outoja, aivan kuin ihmiset olisivat salailleet jotain. Kukaan ei kuitenkaan suostunut kertomaan minulle, mistä oikeasti kiikasti. Välttelivät aihetta, idiootit.
Ja kylällä tuntui riittävän taas kerran juoruja, joista tiesin etteivät ne olleet totta. Kaikki koskivat Samppaa, joka oli ilmestynyt viimeisille tunneille kasvot ruhjottuna. Tyhmä poika oli taas kerran mennyt haastamaan riitaa jonkun kanssa. Että jotkut jätkät saattoivatkin olla tyhmiä.
Ja sitten oli ihmiset, joilla ei vain tuntunut olevan lainkaan omaa elämää. Puhuivat ihan päättömiä juttuja, ihan niin kuin niihin olisi uskomista.

- Ootko menossa tänään jonnekin? isä kysyi minulta, kun viimeinkin saavuin kotiin. Kohautin vain olkiani, en todellakaan tiennyt olisinko menossa jonnekin. Ainakaan Eetu ei ollut puhunut mitään, ehkä hän tulisi taas kerran kylään.
- Meen kuitenkin Ärrällä maastoon, sanoin kysyvällä äänensävyllä. Isä katsoi minua hieman huolestuneena ja mutta hyväksyi asian kuitenkin. Ajatteli, että pärjäisin kyllä.
- Kunhan pysyt selässä ja oot varovainen muutenkin, isä kehotti, kun lähdin saman tien tallille. Pitäisi joskus päästä poiskin.

- Ootko sä menossa ratsastamaan? kysyin Anssilta, joka seisoi keskellä oleskeluhuoneen lattiaa ja piti kahvikuppiaan kädessään. Tämä kääntyi hieman hätkähtäen katsomaan minua, mutta hymyili sitten ystävällisesti.
- Ootko sä menossa ottamaan ilmalentoja? poika kehtasi murjaista ja nauroi sitten makeasti päälle. Kauheaa víttuilua muutamasta tippumisesta.
- Ehkä, mutisin sitten ja katsoin jätkää mukamas loukkaantuneena. Anssi vain virnisteli minulle ja olin oppinut tuntemaan tuon virneen. Jätkähän halusi haastaa taas kerran riitaa kanssani.
- Kannattais opetella ratsastamaan, niin pysyis selässäkin hieman kauemmin.
- Mä en aio keskustella tästä asiasta sun kanssas, tokaisin hyvin aikuismaisesti, vaikka halusinkin heittää tätä kaviokoukulla, joka sattui olemaan juurikin kädessäni.
- Niin, koska et pysty kieltämään sitä, Anssi vain jatkoi eikä ilmeisestikään tuntunut tajuavan omaa parastaan.
- Hitot, mutisin ja puristin käteni nyrkkiin. - Mä en vaan jaksa kuunnella tota sun pään aukomistas.
- Koska mä satun olemaan oikeessa?
- Ei vaan koska sä oot @!#$ ja mä en halua vetää sulta nokkaa rullalle, uhosin vaikka tiesin etten todellakaan tulisi pärjäämään itseäni puolta pidemmälle jätkälle.
- Mitä se tappi siellä uhoaa? Anssi nauroi nyt minulle päin naamaa ja potkaisin tätä terävästi sääreen. Harmikseni vain omiin varpaisiini taisi sattua enemmän kuin toisen sääreen.
- Ainiin, haluatko kuulla juorun? Anssi sitten sanoi ja sai minut leppymään saman tien. Juorut piristivät aina päivääni.
- Kerro? kehotin malttamattomasti.
- Kuulitko, että Samppa oli saanu isiltään nokkaan? Anssi sanoi ja näytti ihan vakavaa naamaa. Miten nämä ihmiset jaksoivat? Eivätkö he tajunneet miten toiseen voi koskea tuollaiset puheet? Minuun ainakin koskisivat.
- Te ootte kaikki tollasia tunteettomia paskoja! tuhahdin närkästyneenä. Miten ihmeessä tämä kehtasi tulla jauhamaan tuollaista páskaa ystävästäni? - Älä tuu enää jauhaan tommosta, tai mä oikeesti vedän nokan rullalle!
- Mitä sä nyt skitsoot? Anssi kysyi oikeasti hieman pelästyneen näköisenä ja hieman ehkä huolestuneen näköisenä.
- Sampan faija on kuollut, totesin vain ja sen sanominenkin sattui. Samantien rupesin miettimään millaista olisi jos oma isä olisi kuollut ja kuulisi tuollaista juttua kylältä. Pakenin nopeasti tallin puolelle, etten liikuttuisi liikaa. Inhosin sitä, kun aloin aina nyyhkyttää tuollaisissa asioissa.

- Miten meni? Anssi tuli heti kysymään minulta, kun pääsin tallille saakka takaisin. Tyydyin vain mulkoilemaan jätkää Ärrän selästä. Toivoin tämän tajuavan pitää suunsa kiinni, lopullisesti toivottavasti.
- Mä en puhu sulle, murahdin vain ja huomasin Anssin tuijottavan minua tyhmästi kulmat kohollaan. Yritin ajatuksen voimalla saada Ärrän pillastumaan ja sitten tämä voisi hyppiä hetken aikaa Anssin päällä.
- Mikset? tämä sitten kysyi ja halusin huutaa ja raivota, silloin ainakin Ärrä olisi pillastunut - ja varmaankin pukittanut minut suoraan maneesin seinään. Enkä jaksanut tänään enää yhtäkään tippumista. Olin aivan surkea ratsastaja, enkä pysynyt hetkeäkään tämän hevosen selässä.
- Mä olen lojaali ystäviäni kohtaan, sanoin katsomatta kuitenkaan Anssiin. Tämä vain tuijotti minua pää kallellaan. - Mä en pidä siitä että mun ystävistä puhutaan pahaa.
- Mä sanoin vaan mitä mulle sanottiin, jätkä puolustautui kärkkäällä äänellä ja käännyin taas mulkoilemaan tätä. En olisi juuri nyt jaksanut ollenkaan kuunnella tämän selityksiä. En oikeastaan olisi jaksanut kuunnella tämän ääntä nyt ollenkaan.
- Et viitsis sitten levitellä tota juttua, huokaisin vain alistuneena. Jotenkin minusta tuntui etten pääsisi tästä eroon muuta kuin myöntelemällä vain tämän juttuja.
- Ihan miten vain, kuulin Anssin sanovan hiljaa ennen kuin tämä poistui talliin. Istuin vielä hetken hevosen selässä ja mietin, miten pääsisin kaikista helpoiten sieltä alas. Jotenkin minusta tuntui, että olin jälleen kerran mustelmilla.

Tallissa halusin murjottaa. Itse asiassa halusin, että joku halaisi minua lohduttavasti ja sanoisi minulle miten hyvä ratsastaja olin. Totuus vain tuntui olevan se, ettei Ärrää oltu luotu lainkaan minua varten. Se oli sellaisille kuin Anssi tai Eetu, jotka tuntuivat pysyvän satulassa vaikka mikä olisi. Inhotti myöntääkin, mutta olin todella kateellinen näille.
- Mikäs sulla on? Anssi tuli sitten kysymään minulta, kun olin lopultakin saanut purettua ja hoidettua hevosen loppuun. Jonka jälkeen, itseäni säälien, marssin tallin kulmalle tupakille. Toivoin ettei äiti tai iskä nähneet, tai kiinnijääminen olisi vain kruunannut tämän päivän.
- Menisit pois, pyysin huokaisten ja nyt halusin oikeastikin itkeä. Enkä, piru vieköön, itsekään tiennyt minkä takia.
- Sä sitten menit tippumaan, jätkä vain jatkoi jutusteluaan ja tumppasin nopeasti tupakin ja lähdin kävelemään talolle. Yritin olla ontumatta kipeytynyttä jalkaani, mutta pakostikin yritin asettaa sille mahdollisimman vähän painoa.
- Oikeasti opettelisit ratsastamaan, Anssi sanoi sitten huvittuneella äänensävyllä ja minut ihan oikeasti suuttumaan.
- Haísta páska, sihahdin ja yritin heittää tätä omenalla joka sattui olemaan kädessäni. - Kai mä nyt tajuan vähemmälläkin vittuilemisella miten páska mä olen hevosen selässä. Ratsasta ite sillä!
En edes jäänyt kuuntelemaan mitä asiaa Anssilla olisi vielä ollut, jotain tämä jäi huutelemaan perääni, mutta olin niin turhautunut etten kuunnellut ollenkaan mitä tämä yritti sanoa. Jos olisin edes osunut tähän sillä omenalla, mutta sekään ei tietenkään voinut onnistua!

Isä ja äiti olivat keittiössä ja tuntuivat katsovan minua jotenkin syyttävästi. Irvistin vain näille ovelta ja sanoin meneväni suihkun kautta nukkumaan.
- Entäs Aada? äiti vain huusi perääni ja olisin halunnut kirkua ääneen. Tunsin itseni hyvin lapselliseksi, kun käännyin kesken matkan takaisin ja marssin takaisin pihalle.
- Äläkä sano mulle yhtään mitään, tuhisin vain Anssille, joka katsoi menoani päätään pudistellen. Ilmeisesti tämä huomasi minun olevan melko pahalla päällä, koska linnoittautui vain hevosensa karsinaan ja katseli minua aina vaivihkaa sieltä.

Lähettäjä: Mm 
Päivämäärä:   13.3.09 21:55:00

Ihanaa! Jatkoa äkkiä. :)

Lähettäjä: heide 
Päivämäärä:   13.3.09 23:01:24

ihanaa:) tuo kiukun kuvaaminen on kyl aidontuntusta!

Lähettäjä: vieras 
Päivämäärä:   14.3.09 10:30:45

Pistä Emppu sille Anssille jauhot suuhun! :D Ihana ♥

Lähettäjä: Mmurunen 
Päivämäärä:   14.3.09 19:07:46

Oi, kiva pätkä.
Kivoja pätkiä kyllä kirjoitat ja ei yhtään sellasia jankkaamisia, joka osassa tapahtuu koko ajan :)

Lähettäjä: vieras 
Päivämäärä:   16.3.09 16:39:47

Jatkoa odotellessa ♥

Lähettäjä: Mmurunen 
Päivämäärä:   18.3.09 18:10:15

Heii! Jatkoa toivotaan ;)

Lähettäjä: Langanpätkä 
Päivämäärä:   19.3.09 21:18:16

Täälläkin haluttais jatkoa 8)

Lähettäjä: Mmurunen 
Päivämäärä:   24.3.09 15:41:31

Viimeinen nosto nyyt!

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   24.3.09 16:10:11

jatka nopee :)

Lähettäjä: whisky. 
Päivämäärä:   24.3.09 21:13:48

Mä sain nyt luettua tän tarinan, ja ei voi muuta sanoa, kuin että loistotekstiä :) Kieli on sujuvaa, henkilöt aidontuntuisia, tapahtumat mielenkiintoisia.

Ainoa mikä vähän ärsyttää on se, kun kaikki suuttuvat jatkuvasti ja koko ajan kaikesta..

Lähettäjä: XD 
Päivämäärä:   25.3.09 18:46:37

Jatkoa <333333 :D

Lähettäjä: mustikkapulla 
Päivämäärä:   26.3.09 11:53:35

sujuva tarina, etenee. Mua silti häiritsee toi jatkuva suuttuminen ihan kaikesta. Ja musta nää tarinan henkilöt ei käyttäydy kuin ysiluokkalaiset (mikäli nyt ymmärsin tekstistä iän oikein), nää on vanhempaa sakkia.

Lähettäjä: xx 
Päivämäärä:   26.3.09 11:57:15

Mua ei taas häiritse toi jatkuva suuttuminen tai kiukuttelu ollenkaan, se tekee Empusta just sellasen persoonallisen oman ittensä.

Lähettäjä: Lucié 
Päivämäärä:   26.3.09 19:18:01

Tää on aivan loistava!

Lähettäjä: Lucié 
Päivämäärä:   30.3.09 20:58:51

Heiii, up!

Lähettäjä: [[suvie 
Päivämäärä:   30.3.09 21:26:09

yhm, tällä viikolla yritän saada taas jotain teillen. En ole unohtanut tätä, ei vaan oo ollu inspistä ja kiirettä pitää muutenkin.

Lähettäjä: Lucié 
Päivämäärä:   2.4.09 15:30:28

up

Lähettäjä: Mmurunen 
Päivämäärä:   6.4.09 20:55:38

Jatkoa pian!

Lähettäjä: tuntematon 
Päivämäärä:   11.4.09 18:50:44

ylös

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   11.4.09 23:45:58

Miks tähänki ei vois tulla jotain toimintaa niinku Satussa ja Jonissa ?? :)

Lähettäjä: Mmurunen 
Päivämäärä:   16.4.09 20:23:30

Hei pliis jatkoa jooko?!

Lähettäjä: ...? 
Päivämäärä:   18.4.09 14:01:36

lisää jatkoa ! :)

Lähettäjä: Äwä 
Päivämäärä:   18.4.09 15:56:48

Aa mahtavaa.. Rakastuin Satuun ja Joniin ja nyt sitten lisää.. Iihana<3

Lähettäjä: buu 
Päivämäärä:   19.4.09 12:02:52

Jatkoo? Ihana tarina luin äsken kokonaan :3
En kyl tajuu mitä te valitatte tosta suuttumisesta? Toiset suuttuu herkemmin ja toiset taas ei koskaan.

Lähettäjä: tuntematon 
Päivämäärä:   20.4.09 17:00:14

Nostelen ja kyselen et tuleeko tähän enää jatkoa vai onko aika haudata toiveet?