|
Lähettäjä: Jimmy
Päivämäärä: 25.2.09 23:06:59
No niin fani, jos sä NYT onnistut niin...
Tämä luku on luultavasti pitkä kuin nälkävuosi, mutta paljastuksia ja kaikkea kivaa löytyy joukosta..
Luku 15
Terassin ovi kolahti Johnnyn perässä, tämä meni jääkaapille ja avasi oluen. Hän istui pöydän ääreen samalla, kun isä juoksi pihan poikki. Thom kääntyi hellan edestä tervehtimään, isä heilautti kättään molemmille ja hävisi äkkiä huoneeseensa. Hän palasi, vilkaisi Thomin olan yli hellalla hautuvaa jauhelihakastiketta ja vilkaisi jääkaappiin.
-On se niin kiva kun sä tulit tänne. On vihdoinkin hyvää ruokaa ja jotain muuta seuraa kuin toi alkoholisoitunut ihmishylkiö, isä sanoi hymyillen. Thomia nauratti, Johnny yritti näyttää verisesti loukkaantuneelta. Isä ja Thom vilkaisivat merkitsevästi olutpulloa pöydällä, Johnny yritti näyttää viattomalta.
-Mä lähden töihin ja sieltä treffeille, Adrian tulee käymään jossain välissä. Muista antaa sille se jakoavainsarja autotallista, okei? Johnny vilkaisi kelloa, yksi päivällä. Oli maanantai, mutta Thom ja Johnny olivat silti kotona, sillä kumpikaan ei viitsinyt mennä kouluun.
-Selvä. Muistat sitten ettet mee työvaatteissa etkä tuo sitä tänne, Johnny vastasi.
-En varmasti tuo, sehän häviäis alta aikayksikön kun sä kävelet keittiöön aamulla pelkissä boksereissa, isä totesi ja sai Johnnylta ivallisen hymyn.
-Eiköhän se leidi häviä kuule muutenkin, hän totesi ja nosti jälleen pullon. Kaikki tiesivät että isä oli ikuinen yksineläjä, yleensä hän kävi saman naisen kanssa ulkona korkeintaan pari kertaa ja normaalisti Johnny ei edes ehtinyt tavata isänsä naisystäviä. Isä nousi, huitaisi Johnnya leikillisesti ja lähti. Heti, kun hänen Zongshenin moottoripyöränsä oli ajanut pihasta, tilalle ajoi luultavasti Adrian. Mercedes pysähtyi sulavasti keittiön ikkunan alle ja Ad hölkkäsi sisälle. Thom ei ollut nähnyt Adriania yli viikkoon, tämä pysähtyi keskelle keittiötä tuijottamaan Thomia, jolla oli yllään löysät colleget ja Johnnyn valtava t-paita, toisessa kädessä kauha. Ad hämmentyi hetkeksi mutta kokosi itensä.
-Mitäs pikkuinen? Kuulin että olit maanpakoon joutunut, hän sanoi rennosti ja istui pöydän ääreen.
-Ihan hyvin, kyllä tää tästä, Thom yritti hymyillä urheasti. Johnny silitti nopeasti hänen hiuksiaan ja kattoi pöytään yhden lautasen lisää. Ad venytteli raukeasti Thomin tuodessa kattilat pöytään.
-Sä sitten sait ton Mersun valmiiksi? Johnny sanoi katsellen ikkunan alle pysäköityä autoa.
-Ee kaks kaks nolla. Pikkuhiljaa se tossa valmistuu, Ad vastasi suurta ylpeyttä äänessään. Johnny hymyili ja otti kauhan Thomilta.
-Isäkin muuten osti sen auton, Johnny sanoi Adille, joka kohotti toista kulmaansa. Isä oli ajanut kolarin syksyllä, ja siitä lähtien ajanut Hiacea, moottoripyöräänsä tai Johnnyn Corollaa.
-Ostiko se nyt sen Mazdan jota mä näytin sille? Ad kysyi ja otti Johnnyn ojentaman kauhan vastaan.
-Ei todellakaan vaan käytetyn Bemarin, vuosimallia yhdeksänkymmentäviisi, Johnny vastasi naurahtaen. Thom seurasi keskutelua kuin pingis-ottelua, erona vain se, että hän ymmärsi pingiksestä huomattavasti enemmän.
Johnny nousi ylös, laittoi astiansa koneeseen ja meinasi alkaa keittämään kahvia. Hän joutui kääntymään kaapilta järkyttyneenä.
-Ad, voisitko sä lähteä kauppaan? Kahvi on loppu! Hän ilmoitti, tavoitellen ääneensä dramaattista järkytystä, jolle Ad rupesi nauramaan.
-Pakko kai on kun mies kärsii. Lähdetkö sä mukaan? Viimeinen lause oli suunnattu Thomille, joka nyökkäsi vastaukseksi. He menivät eteisen kautta ulos, Johnny repäisi vielä viimeisen kerran oven auki.
-Tuokaa mulle pari askia tupakkaa! Hän huusi.
-Osta joskus ite tupakkas, nulikka, Ad vastasi hymyillen. Johnny löi oven kiinni ja palasi sisälle. Hän sai helposti ostettua itse savukkeensa, mutta yleensä kysymys oli siitä, että hän ei jaksanut lähteä kauppaan asti. Thom katsoi autoa nopeasti, vasta maalatut kyljet hohtivat punaisena, koristeosat oli kromattu. Hän istui autoon, Ad istui kuskin puolelle. Mercedes kulki sulavan kevyesti pihan yli ja tielle. Thom katseli häntä tarkkaan. Toinen käsi rennosti ratin päällä, sormet taputtivat tahtia radiossa soivaan kappaleeseen, toinen käsi nojasi ikkunaan. Huivilla sidotut rastat vedettynä vasemman olkapään yli, Thom oletti niiden painavan selkään ajaessa. Adissa ja Johnnyssa oli hämmästyttävää yhdennäköisyyttä. Isältä peritty kuoppa leuassa, se kuoppa jonka Johnny epätoivoisesti yritti peittää, pieni murtuma nenässä, selvärajaiset huulet. Piirteitä, jotka tekivät veljeksistä samaan aikaan komeita ja suloisia.
-Ad... Makaatteko te yhdessä? Hän kysyi yhtäkkiä, ja tajusi välittömästi valinneensa täysin väärät sanat. Ad kääntyi katsomaan häntä, meinasi ajaa edessä ajavan Fordin perään, väisti tätä, oli ajaa jalankulkijan päälle, väisti vastaan tulevien kaistalle ja lopulta Mersun takapää lähti heittämään vaarallisesti. Ad veti käsijarrun päälle, auttoi ratilla ja toivoi parasta. He päätyivät sulavasti bussipysäkille, Thom tuijotti eteensä järkyttyneenä. Hänen kyntensä olivat takertuneet nahkaverhoiluun, hän koitti hengittää rauhallisesti. Ad nousi autosta ja tärähdyksestä päätellen potkaisi rengasta. Thom odotti hetken ennen kuin nousi autosta. Hän löysi Adin istumasta sen takaa, mies sytytti savuketta tärisevin käsin. Thomas istui hänen viereensä, Ad hengitti pitkät savut, Thom odotti että tämä sanoisi jotain.
-Mä tajuan kyllä jos sä et halua ymmärtää mitä mä seuraavaksi kerron, mutta mä yritän silti. Ihan ensimmäisenä vastataan sun kysymykseen. Kyllä, me maataan yhdessä, tai maattiin. Ei enää sen jälkeen kun te aloitte seurustella, hän korjasi nopeasti huomatessaan Thomin ilmeen. Thomia kylmäsi kun hän muisti heidän toisen yhteisen koulupäivänsä. Johnny oli ilmestynyt kouluun väsyneenä ja jälkeenpäin ajatellen Bob Marley-hupparikin oli selvästi Adin.
-Mä olin kyllä aika varma että Johnny olisi jo kertonut sulle, mutta luultavasti sitten ei. Mä en ole ihan varma mitä sä tiedät Johnnyn menneisyydestä, mutta rauhallinen se ei oo koskaan ollut. Tappeli aika runsain mitoin, teki aika paljon kaikkea rikollista. Sehän vähensi juomistaankin ihan hemmetisti tavattuaan sut, Ad sanoi. Tämäkin oli Thomille täysin uutta tietoa. Ad tumppasi savukkeen ja sytytti seuraavan. -Ehkä mä eksyin vähän aiheesta. No kuitenkin, silloin sillä oli hoitoja joka sormelle. Mä en tiedä olinko mä vain yksi monista. Mä olen aika varma että meidän tunteet on aika yksipuolisia, sen verran mä sanon että mä rakastan sitä. Paljon enemmän kuin vaan veljenäni. Se sattuu, Jakekin silloin, Ad joutui pitämään väkisin tauon. Hän hieraisi niskaansa hermostuneesti.
-Sä taisit kiintyä Jakeen enemmän kuin myönnät? Thom kysyi.
-Se ei varmaan liity aiheeseen mutta niin kiinnyin. Johnnylle mä en sitä voinut sanoa. En mä ikinä pystyisi rakastamaan Jakea, siksi mä siis, Ad piti jälleen tauon. Thom odotti rauhassa että tämä jatkaisi.
-Mä en oikeastaan ihan tiedä mitä Johnny muhun tuntee. Isä sanoikin että sä olit joutunut todistamaan tilanteen jossa se luuli mun seurustelevan. Toisaalta se siis on tosi omistushaluinen mua kohtaan, toisaalta se pitää mua vain ystävänään. Se rakastaa sua todella paljon, kai sä sen tiedät? Hän kääntyi katsomaan Thomia silmiin. Ruskeiden silmien katse oli samalla lempeä ja ystävällinen, mutta jotenkin painostava.
-Se ei ole koskaan sanonut sitä mulle, Thom sanoi hiljaa, vähän loukkaantuneena.
-Se nyt on sellainen, mutta usko pois. Sä olet ensimmäinen ihminen, jonka kanssa se on oikeasti tosissaan. Ennen sen suhteet on kestäny suunnilleen saman verran kuin isällä. Ja se ei ikinä pettäis sua, Ad sanoi. Thomia samalla hymyilytti, mutta häntä kylmäsi. Adin tarina oli samalla järkyttävä, mutta toisaalta Johnny oli oikeasti vähentänyt juomistaan ja huonoja elämäntapojaan hänen takiaan.
-Kauanko te nyt olette..? Thom ei keksinyt oikeita sanoja mutta toivoi Adin ymmärtävän.
-Ekalla kerralla Johnny taisi olla kaksitoista, eli mä olin kuustoista. Mut se oli ihan loppuvuodesta, joten me oltiin just täyttämässä kolmetoista ja seitsemäntoista. Mähän olen syntynyt marraskuun viidentenä, Ad sanoi niin rauhallisella äänensävyllä että olisi yhtä hyvin voinut puhua vaikka päivän säästä.
-Tietääkö joku? Thom kysyi. Hän halusi tietää kaiken nyt, kun joku suostui puhumaan. Ad sytytti seuraavan savukkeen.
-Herran tähden, ei! Mä en tiedä mitä tapahtuisi jos isä tietäisi. Se on suvaitsevainen mutta se olisi kova isku sille. Äitihän kuoli pari kuukautta ekan kerran jälkeen, Ad sytytti jälleen uuden savukkeen.
-Kerran yks Johnnyn muija sai meidät kiinni. Ei jumalauta, molemmat rähisi toisilleen ja mun teki mieli hypätä ulos ikkunasta. Se oli aika paha tilanne, molemmat ilman rihman kiertämää siinä ja ämmä tuijottaa ovelta. Ne riiteli varmaan puol tuntia, eukko lähti ovet soiden ja Johnny rupesi rähisemään mulle. Mä en muista kovin useesti kuulleeni siltä niin rumaa juttua, mutta sen mä tiedän että se pelkäsi ja se purkautuu siitä aina sellaisena. Se muija oli isän kanssa aika hyvissä väleissä, Johnny pelkäsi ihan sairaana että se menee sanomaan isälle. Me sovittiin ja oltiin puheväleissä vasta monen kuukauden jälkeen, Ad sanoi ja piti tauon. Thom ei epäillyt hetkeäkään mitään siitä, mitä Ad kertoi. Kaikkeen tuli oikeastaan järkeä. Thom muisti kaikki ne kerrat, jolloin Ad oli tullut ensimmäisenä halaamaan Johnnya tai suutelemaan tätä poskelle. Hän muisti jopa sen päivän ennen joulua, jolloin Ad oli tullut käymään ja Johnny oli ollut keittämässä kahvia selkä häneen päin. Ad oli kävellyt hänen viereensä, liu'uttanut kättään pitkin Johnnyn selkää ja puristanut häntä takataskun kohdalta. Johnny ei ollut näyttänyt reagoivan tapahtumaan mitenkään, Adriankin oli vain ottanut lasin kaapista ja laskenut siihen vettä.
-Oletko sä okei? Ad varmisti. Äänessä oli outoa huolta joka melkein sai Thomin hymyilemään.
-Olen kai, hän vastasi.
-Kunhan lupaat mulle ettei tää vaikuta sun ja Johnnyn suhteeseen, Ad sanoi ja tumppasi jälleen savukkeensa.
-En mä voi sellasta luvata, mutta mä yritän. Pitäisköhän meidän jatkaa matkaa? Thom kysyi hymyillen. Ad nyökkäsi, nousi ylös ja ojensi kätensä vetääkseen Thomin jaloilleen.
He hakivat kaupasta kahvia ja pari askia tupakkaa molemmille vejeksille ja lähtivät takaisin. Ad vain nojaili käteensä, joka oli tuettu ikkunaan, toinen käsi ohjasi autoa ranteen avulla. Thom koitti olla katsomatta häneen, mutta ei voinut olla katsomatta miestä, tällä kertaa toisessa valossa. Ad pysäytti auton pihatien päähän ja kääntyi katsomaan häntä, miettien hetken mitä sanoisi.
-Jos sä voisit kävellä tästä ja ottaa noi ostokset, musta tuntuu että parempi etten mä ole paikalla, Ad sanoi. Thom nosti muovikassin jaloistaan ja meinasi lähteä.
-Odota hetki, Ad sanoi, heitti lompakkonsa kojelaudalle ja kumartui eteenpäin. Hän suuteli Thomia suoraan suulle, pitäen toista kättä kevyesti hänen kaulallaan.
-Koita kestää, Ad sanoi ja istui takaisin kuskin paikalle. Thomas hyvästeli hänet nopeasti ja lähti pihatietä pitkin talolle. Saatuaan oven auki hän käveli keittiön oviaukolle. Johnny istui siinä, mihin he olivat tämän jättäneet. Olutpulloja oli vain tullut muutama lisää, Thom muisti Adin maininnan Johnnyn alkoholin käytöstä.
-Lähtikö se idiootti nyt? Se unohti sen jakoavainsarjan, Johnny totesi rauhallisesti, mutta kun ei saanut vastausta, hän kääntyi katsomaan keittiön ovelle. Adin tarinan tuoma järkytys taisi paistaa liiaksi asti Thomin kasvoilta.
-Ei jumalauta. Se sitten kertoi sulle? Johnny tajusi välittömästi. Thom ei kyennyt vastaamaan. Johnny nousi ylös ja lähestyi Thomia varovasti. Tämä pudotti muovikassin ja astui eteenpäin, kunnes oli aivan kiinni Johnnyssa. Halaaminen tuntui lohdulliselta, Johnnyn deodorantin, tupakan ja oluen sekainen tuoksu oli tuttu ja turvallinen.
_______
Päättömiä yksityiskohtia: Adin Mercedes, lievää katkeruutta isääni kohtaan.
Thom on aina yhtä seksikäs näky huitoessaan kauha kourassa pitkin keittiötä yllään minulta varastettu t-paita
Thomin autotieto.. nojoo antaa olla.
Olen katkera faijalleni myös tuosta kuopasta jonka olen leukaani saanut (tästä on pitänyt mainita jo pitkän aikaa)
Njoh. Siinäpä tärkeimmät. Lukekaa, kommentoikaa!
|