Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   13.1.09 17:46:25

Pitkän harkinnan jälkeen olen kirjoittanut tämän tarinan lopulta pitkäksi. Olen kertoillut tätä rakkaalleni iltasaduksi jo pidemmän aikaa, ja nyt on teidän vuoronne. Tässä tulee tapahtumaan iso juonenkäänne, vaikka ensimmäiset luvut lienevätkin melkoisen tavallisia. Toivottavasti tämä saa lukijoita edes sen kourallisen. Kyseessä on siis poikarakkaus-tarina, toim.huom.
Kiitos.

He törmäsivät koulun käytävässä. Kirjaimellisesti. Poika käveli Johnnya päin ja meinasi kaatua. Molemmat pyysivät nopeasti anteeksi ja poika lähti posket punoittaen. Johnny jäi tuijottamaan pojan perään kunnes tämä hävisi ihmisten keskelle. Mustat hiukset, harmaat pillifarkut, valkoisen kauluspaidan päällä slipoveri, selässä ruudullinen reppu. Johnny tuijotti hänen peräänsä kunnes joku tönäisi häntä selkään. Hän havahtui ja avasi kaappinsa oven, kaivaen sen sisuksista matikankirjan. Ovessa roikkui kuva kahdesta pojasta, joista nuorempi oli ehkä 14-vuotias ja vanhempi noin 18-kesäinen jolla oli rastat niskassa poninhännällä. Johnny löi oven kiinni ja laittoi kirjan laukkuunsa lähtien kulkemaan kohti matikanluokkaa.
Hän istui vakiopaikalleen ja kaivoi kirjan, kynät ja luonnosvihon esille. Hän keskittyi piirrokseen eikä huomannut kuka tuli luokkaan ja istui hänen eteensä. Vasta tuolin kolahtaessa Johnny nosti katseensa ja huomasi tutun mustan hiuskuontalon. Hänestä tuntui että joku olisi samanaikaisesti heivannut kylmää vettä niskaan, lyönyt lekalla päin näköä ja vetänyt maton jalkojen alta. Johnnyn epäonneksi poika vilkaisi taakseen juuri kun hän tuijotti silmät selällään. Poika vain hymyili hänelle nopeasti.
Kellon soitua hän lähti nopeasti luokasta mutta pysähtyi oven viereen. Lopulta tuntematon poika tuli ovesta ulos ja hymyili hänelle uudestaan.
-Mistäs sä olet tänne eksynyt? Johnny kysyi ennen kuin tajusi miten typerältä kuulosti.
-Mä muutin viimeviikolla, tämä vastasi ja alkoi kävellä Johnnyn vierellä pitkin käytävää. Johnny nyökkäsi ja koitti keksiä jotain sanottavaa. Poika pysähtyi historianluokan ovelle.
-Mikä sun nimi on? Hän kysyi. Johnny esitteli itsensä ja ojensi oikean kätensä.
-Thomas, poika vastasi ja tarttui hänen käteensä ohuilla pianistinsormillaan, joiden kynsissä oli mustaa lakkaa ja etusormessa sormus.
-Käytkö sä siis lukiossa? Johnny kysyi vaikka taisi tietää vastauksen. Hän myöhästyisi kohta mutta halusi pitkittää keskustelua.
-Käyn kyllä. Entä sä? Poika kysyi, näyttäen rehellisesti kiinnostuneelta.
-Mä olen kaksoistutkinnolla, rakennuspuolella. Ja mun pitäisi olla viiden minuutin päästä hallilla.
He hyvästelivät ja Thomas jäi katsomaan Johnnyn perään tämän kävellessä pitkin askelin koulun käytävällä kohti portaita. Hän oli valehtelematta vähintään 180-senttinen ja lihaksikas. Yllään hänellä oli musta miesten hihaton ja rikkinäiset farkut. Kävellessään hän puki päälleen mustaa nahkatakkia. Hiukset oli ajeltu keesiksi, joka oli ylikasvanut ja ponnarilla niskassa. Hänellä oli niskassaan tatuoitu A-kirjain, mitä se ikinä tarkoittikaan, ja hauiksessa jokin vähän isompi tatuointi. Kasvoissa ja korvissa oli muutama lävistys. Johnny katosi portaisiin ja Thom pujahti opettajan mukana luokkaan.
Historiantunnilla Thomin vieressä istui tyttö, jonka nimi oli varmaan April ja joka oli istunut matikantunnilla Johnnyn vieressä. Tyttö oli uskomattoman puhelias, jonka takia Thomas uskalsi kysyä häneltä Johnnysta. Tyttö mietti hetken mutta kertoi.
-On se ihan kiva tapaus, vaikka sen kanssa ei tule paljon puhuttua. Se viihtyy lähinnä omissa oloissaan. Pojista aika monet vähän taitaa pelätä sitä ja kukaan ei oikein uskalla mennä puhumaan sen kanssa. Väittävät sitä vähän tappelijaksi, en tiedä miten totta se on, välillä se kyllä ilmestyy kouluun silmä mustana. Tytöt katselee sitä kauempaa, mutta kukaan ei ole vielä tehnyt aloitetta. Välillä kuulee juttua että se olisi homo, mutta en mä sitten tiedä. Se asuu isänsä kanssa ja sillä on ilmeisesti vanhempi veli. Äiti on ilmeisesti kuollut tai lähtenyt. Se on meistä vuoden vanhempi ja syntynyt ihan loppuvuonna, sitä varten se varmaan tuli kouluun myöhemmin. Se ajaa sitä älyttömän hienoa Yamahan kevaria, sitä ei voi olla huomaamatta jos parkkipaikalla käy. En mä paljon osaa kertoa, mutta miksi sä kysyit? Thom vain kohautti olkiaan vastaukseksi ja keskittyi Napoleoniin kirjassaan, miettien samalla Johnnya ja mitä oikein ajatteli hänestä.
Muutaman kilometrin päässä Johnny istui puisella tuolilla pyöritellen vasaraa kädessään. Hänen ystävänsä Tim tuli istumaan viereen, otti vasaran pois ja katsoi häntä hetken, miettien sanojaan.
-Onko joku huonosti? Tim oli liian hyvä tulkitsemaan ihmisiä, jonka takia hänelle oli mahdotonta valehdella. Johnny pohti hetken.
-Kyllä mä olen ihan kunnossa, hän kuitenkin vastasi.
-Mä en usko sua. Mutta ylös siitä, meillä on tekemistä.
Koulu loppui kello 15 ja kaikki riemuitsivat viikonloppua. Paitsi Johnny, joka ensimmäistä kertaa ikinä toivoi pääsevänsä seuraavana päivänä kouluun. Hän päätti ajaa vielä lukion kautta mennessään kotiin. Jos vaikka hän sattuisi näkemään Thomin.
Hän saapui lukion pihalle aika hyvään aikaan, viimeiset oppilaat olivat juuri purkautumassa pihalle. Johnny huomasi Thomin tulevan ulos ovista ja katselevan ympärilleen. Hän otti kypärän pois päästään ja ripusti sen sivupeiliin. Thomas huomasi hänet ja näytti miettivän hetken. Lopulta hän keräsi itsensä ja käveli kohti Johnnya, joka nosti kättään jonkin sortin tervehdykseksi. Thom saapui pyörän luo ja näytti siltä että alkoi katua.
-Millä sä olet kotiin menossa? Johnny kysyi häneltä. Thomas nosti päätään ja heidän katseensa kohtasivat.
-Pakko kävellä, hän vastasi. Johnny pohti hetken.
-Mä voin viedä sut. Missä ikinä sä asutkaan. Thom katsoi häntä miettivästi.
-Eihän sulla ole edes toista kypärää? Johnny nosti kypärän peilin päältä ja antoi sen Thomille, joka epäröiden ojensi kätensä. Hän otti silmälasit pois päästään, laittoi kypärän päähänsä ja koitti saada lukkoa kiinni. Johnny katseli hetken, mutta lopulta otti Thomin käsistä kiinni, laski ne alas ja sulki lukon. Thom punastui ja nosti visiirin laittaakseen lasit päähänsä.
-Se lukko on vähän hajalla, Johnny totesi hymyillen. Thomas heitti repun selkäänsä, Johnny otti pyörästä jalan alta ja viittasi Thomia istumaan taakseen. Hän käynnisti pyörän ja lähti takaisin suuntaan, josta tulikin. Thom kopautti häntä olkapäähän ja viittasi kääntymään oikealle tien päädyssä.
April ei valehdellut, pyörä oli todella hieno. Thom koitti etsiä takaa jotain, josta saisi kiinni, mutta lopulta joutui huomaamaan että hänen pitäisi luultavasti pitää kiinni Johnnysta. Vähän aikaa mietittyään hän laski kätensä Johnnyn selälle.
Ikävä kyllä matkaa oli vain viisi kilometriä. Johnny pysähtyi pihatien päätyyn ja katsoi taloa toisessa päädyssä. Johnny havahtui kun Thom ojensi hymyillen
kypärää hänelle.
-Sait sen ihan itse pois, Johnny sanoi nauraen.
-Peräti. Kiitos kyydistä, me varmaan nähdään maanantaina, Thom vastasi.
- Viimeistään, Johnny vastasi vetäen kypärän päähänsä ja startaten kevarin. Thom jäi pihatielle katsomaan kun Johnny ajoi pois. Hän hymyili itsekseen ja lähti kävelemään kohti kotia.
_______

Kommenttia? Mukana saattaa olla joitain rivinvaihtovirheitä, koitin ne kyllä karsia pois. Kaikki vika tekstinkäsittelylle. Jatkoa tulee heti jos kiinnostuneita on.

Lähettäjä: Ireth 
Päivämäärä:   13.1.09 18:27:14

Oi, jatkoajatkoa :D

Otsikko kiinnitti heti huomioni, joten oli pakko tarkistaa millaista tekstiä sen takaa paljastuukaan. Onneksi katsoin, sillä tekstisi on liki virheetöntä ja hyvin sujuvaa. Tällaista lukee mielellään! :)

Muuten juoni vaikuttaa kivalta, toivottavasti myös pysyy sellaisena.

Äh, en osaa nyt sanoa oikein mitään järkevää. Jatkoa? 8)

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   13.1.09 20:27:08

Kiitoksia kovasti!
Lisää?

Lähettäjä: JohnnySaphire 
Päivämäärä:   13.1.09 22:58:48

Nostan, toivottavasti joku muukin bongaa tämän (:

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   14.1.09 15:51:19

Nostoa

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   14.1.09 20:13:17

2

Lähettäjä: screamer 
Päivämäärä:   14.1.09 20:48:20

oli tosi hyvä aloitus, joten pyytelen jatkoa, kiinnostaisi lukea se iso juonenkäänne, ja muutenkin vaikutti hyvältä.

Tätä oli tosi helppo ja mukava lukea, ei virheitä ja sujuvaa tekstiä :)
Minunkin silmääni pisti tuo otsikko, katselin sitä jo eilen mutta vasta nyt ehdin lukea.

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   14.1.09 23:34:52

Kiitoksia!
Huomenissa koitan laittaa toisen luvun, mutta lisää kommentteja kyllä toivoisin.
Viljelen ympäri tekstiä vihjeitä siitä mihin tuo juonenkäänne liittyy, mutta olettaisin että se ei ole aivan ilmiselvä. Ha-ha-ha!

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   15.1.09 20:26:25

Luku 2

Thom vilkuili hermostuneena rappusiin. Johnnyn olisi pitänyt saapua jo, äidinkielentunti alkaisi kohta. Hän katsoi seinällä olevaa kelloa, minuutin vaille. Lopulta erittäin tutun näköinen keesi ilmestyi rappusista. Johnny käveli nopeasti Thomin luo ja heitti rotsinsa naulakkoon. Sen alla hänellä oli ruskea, elämää nähnyt huppari jonka selässä oli Bob Marley ja joka oli hiukan liian iso hänelle. Johnny näytti oudosti siltä, ettei ollut nukkunut koko yönä, silmien alla mustat varjot, katse harhaili väsyneesti ja eiliset kajalit taisivat yhä olla kasvoilla. Pojat siirtyivät luokkaan ja Johnny istui vakiopaikalleen. Thomas istui jälleen hänen eteensä ja opettaja saapui luokkaan.
Pojat viettivät välitunnit yhdessä ja juttelivat kaikkea. Johnnylle paljastui, että Thomilla oli monta vuotta vanhempi isoveli joka asui tyttöystävänsä kanssa ja kissoja sekä kultainennoutaja. He olivat muuttaneet satojen kilometrien päästä vasta vähän aikaa sitten.
Johnnyn päivä loppui jo kello kaksitoista, ja hän käveli läheiseen kahvilaan jossa oli luvannut tavata Timin. Johnny tilasi kahvit molemmille ja istui pöytään odottamaan kaveriaan, joka saapui parin minuutin päästä.
-Joko sä osaat taas puhua? Tämä kysyi sekoittaen kahviaan. Johnny myönteli oman kuppinsa syvyyksiin.
-No joko sä haluat kertoa mikä mättää? Johnny huomasi että Tim johdatteli. Tämä oli varmasti jo huomannut jotain.
-Sä olet ihastunut, eikö vain? Tässä vaiheessa Johnny alkoi kirota että suostui lähtemään tänne.
-En mä tiedä ja se siinä pahin onkin. Voiko niin lyhyttä tuttavuutta kutsua edes ihastumiseksi? Enkä mä sitä edes kunnolla tunne, Johnny muotoili asian lopulta. Tim nyökkäsi ja katsoi ikkunasta ulos. Johnny kertoi hänelle hiukan eilisestä ja tämä nyökytteli sujuvasti. Lopulta kellon viisarit siirtyivät kahteen ja Johnny totesi että hänen pitäisi mennä. Tim nyökkäsi ja toivotti onnea. Päästyään kahvilan ovesta Johnny sytytti savukkeen ja rupesi miettimään, onnea? Sitten hän ymmärsi. Kevari oli koululla yhä.
Hän haki kypärän ala-aulasta ja lähti kohti parkkipaikkaa. Viimeinen mopo kaasutti hänen ohitseen, Yamaha oli yksin parkkipaikalla, siis mikäli ei laskettu Thomia joka epävarman näköisenä seisoi sen vieressä. Johnny tervehti ja alkoi kaivaa avaimia taskustaan.
-Mitäs sä täällä? Etkö jaksa kävellä? Hän kysyi hymyillen.
-Mä vaan ajattelin tässä, Thomas piti hetken tauon - Mitä sä ajattelit tehdä tänään? Johnny katsoi häntä yllättyneenä.
-Kotiin ajattelin mennä. Haluatko tulla mukaan? Nyt oli Thomin vuoro yllättyä. Hän kuitenkin nyökkäsi. Johnny laittoi avaimen virtalukkoon ja ojensi jälleen kypärän Thomille. Tämä laski silmälasit kevarin päälle ja veti kypärän päähänsä. Hän ei edes yrittänyt sulkea lukkoa, vaan Johnny laittoi sen suosiolla.
Johnny asui pienessä omakotitalossa, jonka vieressä oli iso autotalli. Tallin ovi oli auki, ja sen sisällä oli puhdas sininen Opel Astra. Seinät olivat täynnä työkaluja ja nurkassa iso kompressori. Johnny jätti kevarinsa auton viereen ja Thom sai jälleen peräti omin avuin kypärän pois päästään. Autotallin vieressä oli myös muutamia autoja, kuten juuri pesty musta Toyota Corolla ja vihreä Hiace-pakettiauto.
Sisällä talossa oli yllättävän puhdasta kun ajatteli, että siellä asui vain Johnny isänsä kanssa. Eteisestä käännyttiin keittiöön, jossa istui pöydän ääressä kaksi miestä. Toinen oli ehkä viisikymppinen, jä hänellä oli ohimolta harmaantuneet ruskeat hiukset ja silmälasit, sekä toinen vähän yli 20-vuotias jolla oli pitkät rastat sidottu huivilla niskaan. Johnny tervehti heitä ja esitteli heidät isäkseen ja veljekseen. Sen olisi tiennyt sanomattakin, molemmat olivat hyvin paljon Johnnyn näköisiä. Isoveli Adrian oli ehkä jopa hieman leveäharteisempi ja pidempi kuin Johnny. Hänellä roikkui pieni rengas korvan ylärustossa. Isä oli samaa kalipeeria kuin nuorempi poikansa, ja kun hän kätteli Thomia niin hänen käsistään huomasi vuodet rakennustyömaalla. Johnny keitti kahvia ja nyökkäsi isälleen kun tämä ilmoitti lähtevänsä töissä käymään. Adrian viittasi Thomin istumaan, jonka tämä teki aika epävarmana. Johnny istui pöydän päähän. Ad joi kahvinsa loppuun ja sanoi lähtevänsä kotiin. Hän halasi Johnnya, heilautti kättään Thomille ja paineli ulos. Kohta Opel peruutti ulos autotallista ja kiihdytti pois. Johnny kaatoi heille kahvia ja toi pöytään maitoa. Hän joi itse mustana, mutta Thom laittoi kahviinsa maitoa.
-Haluatko sä näyttää sun huoneen? Thom oli ylpeä itsestään keksiessään näinkin nerokkaan keskutelunavauksen. Johnny nyökkäsi ja vei hänet yläkertaan, jonka ainoa huone oli vähintään 20-neliöinen poikamiesboksi. Seinillä oli julisteita ja punk-bändien lp-levyjä. Johnny oli luultavasti sisustanut huoneen joskus hyvin, mutta se oli hautautunut olutpullojen, vaatteiden, keskeneräisten piirroksien ja roskien sekamelskaan. Nurkassa oli akustinen kitara ja stereot. Sänky oli petaamatta. Ikkunan vieressä oli ovi, josta pääsi ilmeisesti parvekkeelle. Sänky oli iso ja sen vieressä oli kirjahylly. Toisella seinustalla oli pieni sohva. Pieni yksityiskohta seinällä oli ehkä vangitsevin, ja se oli poikakalenteri.
-Adrian antoi sen joululahjaksi, Johnny sanoi huomattuaan Thomin katsovan sitä. Thom siirtyi tutkimaan levy- ja kirjahyllyä. Yllättävää, mutta kirjoja löytyi symboliikasta ja historiasta. Muutama musiikkiaiheinen kirjakin löytyi, nuotteja ja pari punkin historiasta kertovaa kirjaa. Levyhyllyssä oli sitä mitä odottikin: punkia ja rockia lähinnä. Muutama yllätyskin löytyi joukosta, kuten My Chemical Romancen uusin ja vähän tanssimusiikkia. Seinällä roikkui pari valokuvaa. Suurimmassa osassa oli tunnistettavissa Johnny ja Adrian eri ikäisinä. Luultavasti tuoreimmassa kuvassa Ad suuteli pikkuveljeään poskelle. Johnny istui sohvalle ja laski kahvikupin pöydälle. Thom tutki seinien julisteita ja kurkki ikkunasta ulos. Parvekkeella oli vain vanha puusohva ja vastaava pöytä, jonka päällä oli kukkaruukusta taiteiltu tuhkakuppi. Lopulta hän laski kahvikupin pöydälle ja istui Johnnyn viereen. Pöytä oli yhtä sekainen kuin muukin huone. Papereita ja muutama koulukirja, kyniä, pulloja sekä keskellä pöytää tuhkakuppi. Johnny nosti pöydältä kaukosäätimen ja painoi stereot päälle. Levyltä alkoi soida jokin nopea rock-kappale. Johnny nojasi taaksepäin ja katsoi Thomiin, joka alkoi tuntea itsensä kiusaantuneeksi ja joi kahviaan keskittyneesti. Lopulta jäljellä oli enää kupin pohja ja Thomin oli pakko laskea muki pöydälle. Hän koitti nojata taakse yhtä rennosti kuin Johnny mutta tiesi näyttävänsä vähän epävarmalta. Johnny katsoi häntä kiinteästi, tuntui että tämä katsoi jokaista pientä piirrettä hänen kasvoissaan, tutkivasti. Samalla Johnny lähestyi hänen kasvojaan, kunnes Thom kykeni haistamaan tupakan ja kahvin. Lopulta Johnny painoi huulensa Thomin huulille. Vaikka olisi pitänyt, Thom ei osannut odottaa tätä siirtoa, ainakaan näin nopeasti. Hänen silmänsä revähtivät auki samalla, kun hän kavahti taaksepäin. Johnnynkin silmät aukesivat ja hän katsoi Thomia erittäin anteeksipyytävästi. Thomas mietti asiaa hetken mutta nojautui käsiensä varaan ja suuteli Johnnya uudestaan. Johnny kiersi kätensä hänen ympärilleen ja veti Thomin lähemmäs, kunnes lopulta he makasivat päällekkäin sohvalla. Johnny nosti kätensä hänen takataskujensa tienoille ja sai Thomin värähtämään. Hän alkoi nostaa Thomin paitaa hyväillen tämän selkää. Thom kavahti istumaan Johnnyn jalkojen päälle ja epävarman näköisenä suki hiuksia kasvoiltaan. Johnny nousi istumaan nojaten käsiinsä.
-Mikä tuli? Hän kysyi mutta vastaukseksi Thom vain pudisti päätään.
-Etkö sä ole ennen...? Johnny kysyi hiukan vaivaantuneesti. Thom suki hiuksiaan entistä hermostuneemmin.
-Olen, mutta... En siis, Thom yritti sopertaa ja laski vasemman kätensä Johnnyn vatsan päälle. Johnny nyökkäsi näyttäen samalla ymmärtävältä ja hiukan anteeksipyytävältä. Thom katsoi yhtä tarkkaan Johnnyn kasvonpiirteitä kuin tämä äsken hänen kasvojaan. Vihreät silmät, kulmakarvat huolitellun näköiset ja toisessa lävistys, kuin myös silmien välissä, nenän sivulla ja keskellä huulta. Huulikorun alapuolelta lähti pieni parta, joka yritti ilmeisesti peittää leuassa olevaa pientä kuoppaa. Huulet olivat selvärajaiset ja suudellessa oli myös tuntunut kielikoru. Keesi oli auki ja hiukan sotkussa. Johnny nousi täysin istumaan, niin että Thomas istui hänen sylissään ja hänen kätensä olivat pojan ympärillä. Johnny lähestyi häntä, tällä kertaa varovasti, kunnes he suutelivat jälleen. Thom ei koittanut väistää häntä. Johnny työnsi hänet hellästi selälleen ja kumartui itse päälle. Thom nosti varovasti kätensä ja kosketti hellästi Johnnyn reittä. Johnny kuljetti kättään hitaasti pitkin Thomin vatsaa, kohti vyönsolkea. Molempien housut olivat lähestulkoon lattialla kun Thom koitti ruveta perumaan.
-Eihän me nyt voida, mut tullaan kohta hakemaan ja, Thom ei saanut lausettaan loppuun, sillä Johnny sulki hänen suunsa sormellaan, samalla nuolaisten korvaa. Hän alkoi hieroa Thomin reittä seuraten tämän reaktiota. Thom veti terävästi henkeä ja nosti kätensä Johnnyn selälle.
Lopulta Johnny kääntyi makaamaan Thomin viereen kietoen kätensä tämän ympärille. He makasivat paikoillaan hetken kunnes Thom koitti nousta istumaan. Hän värähti hieman ja veti housut jalkaansa ja alkoi etsiä paitaansa, joka löytyi matka-arkun päältä. Johnny seurasi esimerkkiä ja he lähtivät alakertaan, Thom hyvin hiljaisena. He olivat juuri päässeet keittiöön kun ulkoa kuului auton torven ääni.
-Ne taisi tulla hakemaan, Thomas totesi ja alkoi kiskoa tennareita jalkaansa. Johnny seurasi toimitusta vierestä, Thom ei edes sanonut kunnolla hei ennen kuin paineli ovesta ulos. Johnny vilkaisi sivuikkunasta että poika varmasti meni autoon ennen kuin rupesi takomaan päätään käsillään. Lopulta hän haki jääkaapista oluen ja meni terassille, jossa hän sytytti savukkeen kiroten itseään.
Thomas istui auton takapenkillä nojaten ikkunaan. Pelkääjänä istui hänen isoveljensä vaimo Julia, ja kuski itse oli hänen veljensä Christian, joka vilkuili häntä taustapeilistä mietteliään näköisenä. Pariskunta oli tullut viikoksi käymään. Onneksi kumpikaan ei ollut sitä tyyppiä, joka kyselee hirveästi. Christian ja Julia olivat kuitenkin Thomille todella hyviä ystäviä, ja Julia oli hänelle kuin isosisko.
Johnnyn isä tuli kotiin ja löysi poikansa terassilta. Johnny kuuli oven kolahtavan mutta ei välittänyt. Isä katseli häntä hetken oven suusta, mutta tiesi jättää kysymättä. Johnny vain suuttuisi jos hän alkaisi udella.
-Mä menen nukkumaan jo, mene säkin kohta. Mä lähden jo neljältä töihin sitten, hän sanoi. Johnny vain heilautti kättään ja nyökkäsi. Katse pysyi horisontissa.
Hän kuitenkin istui vielä muutaman tunnin terassilla. Pullot pöydällä lisääntyivät ripeään tahtiin. Savu leijui koko ajan pimenevälle taivaalle. Lopulta hän raahautui nukkumaan, mutta ei omaan huoneeseensa. Hän nukkui olohuoneen sohvalla, heräillen välillä. Lopulta hän havahtui siihen, että isä kolisteli keittiössä. Hän nousi ylös hieroen silmiään ja raahautui keittiön ovelle.
-Isä, hän aloitti. Isä nosti katseensa kysyvästi odottaen.
-Onko sulla tupakkaa? Johnny kysyi ja haukotteli.
________

Kakkospätkä kahdelle lukijalleni, toivottavasti teitä nyt löytyy lisääkin (: Ja ei, tässä ei vielä ollut tuota käännettä : D
Yhdestä kohtaa meni vähän sekavaksi mutta en sitä järkevämmäksikään saanut.
Toivottavasti pidätte. Kommenttia pitää sitten heitellä.

Lähettäjä: jamppa 
Päivämäärä:   15.1.09 21:06:01

hyvää tekstiä, en ainakaan huomannut virheitä?
jatka tää on ihana (:

Lähettäjä: Ireth 
Päivämäärä:   15.1.09 21:19:44

Whii :D Odottelinkin jatkoa jo innolla.

Tosiaan, yhdessä vaiheessa oli pientä sekavuutta havaittavissa, mutta onneksi se ei kovin paljoa häirinnyt muuta kerrontaa. Sujuvaa tekstiä taas, enkä virheitäkään huomannut (en kyllä huomaa ikinä). Tähän tarinaan jää pahasti koukkuun, nytkin jo innolla odottelen seuraavaa pätkää.

Nyt ei kyllä keksi mitään järkevää sanottavaa, ehkäpä olen siis hiljaa :D

Lähettäjä: ss 
Päivämäärä:   15.1.09 21:20:23

viidelle lukijalle ;=)

Lähettäjä: screamer 
Päivämäärä:   15.1.09 21:36:41

mielenkiintoinen pätkä :) tällasta lukisin mieluusti paljonkin enemmän, mun mielestä oli selkeää ja hyvin kirjoitettua.
laita lisää tulemaan, kyllä lukijoita löytyy edes sen verran ;D

Lähettäjä: ss 
Päivämäärä:   16.1.09 15:33:38

uppp

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   16.1.09 18:55:08

Oi, kiitoksia kaikille!
Tässä (luottaen ss:ään) viidelle lukijalleni 3. luku. On ehkä hiukan lyhyt, mutta päätin etten väkisin venytä sitä. Ja kakkosluku oli pitkä tämän puolesta! Ja ei, turha etsiä juonenkäännettä tästäkään.

Luku 3

Johnny ei ilmestynyt kouluun seuraavana päivänä. Ei Thomas ollut sitä odottanutkaan. Hän itsekin oli koko koulupäivän kuin aave, vastaamatta kenellekään tai katsomatta ketään päin. Hän oli iloinen kun kello soi ja hän tiesi pääsevänsä kotiin. Muutaman kilometrin käveleminenkin tuntui yksinäiseltä. Hän kaivoi puhelimen taskustaan ja selasi ystävänsä Jaken numeron esiin. Puhelin soi pari kertaa, kunnes linja naksahti ja Jake vastasi.
-Hei neiti! Thom hymyili ja alkoi puhua. Kuulumisista, tulevaisuudesta, säästä, eli oikeastaan mistä tahansa. Tuntui lohdulliselta kuulla Jaken ääni, tämän selittäessä veljensä pojan tempauksista. Jake lupasi myös tulla käymään jossain välissä.
Johnny istui jälleen terassilla. Hän oli nukkunut koko aamun katkonaisesti, ja oli jälleen terassilla savuke sormien välissä. Mäyräkoira oli loppunut kaapista, ja Johnny oli hakenut kellarista laatikollisen. Pöytä oli täynnä tölkkejä ja pulloja, tuhkakuppi vyöryi yli. Lehti lojui terassin lattialla, Johnny oli hakenut sen mutta ei jaksanut lukea edes televisio-ohjelmia. Oli lämmin elokuu, sää oli poutainen, kello oli yksi päivällä. Ja Johnny oli pienessä humalassa. Hän raahautui sisälle ja otti termospullosta eilistä kahvia. Se oli kylmää ja kitkerää, mutta sai kelvata. Hän meni olohuoneeseen ja avasi television, samalla kun kännykkä alkoi soida taskussa. Hän laittoi äänet pois ja kaivoi puhelimen taskusta. Näytöllä vilkkui hänen veljensä nimi. Hän vastasi, tuijottaen samalla Salemin asukkaiden tuntoja.
-Moi, missä sä olet? Ad kysyi.
-Nyt on koulupäivä. Kotona tietysti, Johnny vastasi. Langan toisesta päästä kuului pieni naurahdus.
-Oikeasti? Loistavaa, lähdetkö ostamaan lahjaa yhdelle kaverille? Langan päästä kuului. Johnny mietti pitkään.
-Jos sä annat mulle hetken, mä en ole ehkä parhaimmillani juuri nyt, Johnny totesi. Ad taisi ymmärtää, linjalta kuului myöntelyä.
-No jos mä kuitenkin tulen hakemaan sut kohta, laittaudut sitten kasaan. Mulla on kahvi loppu kotoa, Ad sanoi. Johnny naurahti ja suostui. Hän lojui vielä hetken ja raahasi itsensä suihkuun. Hän istui siellä luultavasi aika kauan, tuntien veden virtaavan pitkin selkäänsä. Kun hän tuli taas keittiöön pyyhe lanteillaan, Ad oli jo keittiössä hääräämässä kahvia.
-Jumalvita, sä näytät kamalalta, hän sanoi kääntyessään. Johnny vastasi hänelle irvistyksen näköisellä hymyllä. Ad laittoi kahvinkeittimen päälle ja istui pöydän ääreen. Johnny vilkaisi jääkaappiin mutta istui häntä vastapäätä.
Thom makasi sängyllään. Radiosta soi Fall out boy ja koira nukkui sängyn jalkopäädyssä. Hänellä oli yllään pelkästään mustasta gollege-kankaasta tehdyt olohousut. Huone oli puhdas ja vasta tapetoitu. Ison vaatekaapin vieressä oli vielä muutama pahvilaatikko täynnä vaatteita ja kirjoja. Sinisillä seinillä roikkui muutamia vintage-tyylisiä kangastauluja. Oveen koputettiin ja Christian astui sisälle. Hän istui sängyn laidalle ja katsoi miettivästi pikkuveljeään.
-Ajattelitko sä mököttää koko viikon? Sä olet ollut todella outo, mikä oikein on? Hän kysyi. Hän kuulosti todella huolestuneelta. Thom vain pudisteli päätään vastaukseksi ja vetosi väsymykseen.
-Mä näen suoraan sun läpi, älä yritä, Christian ei ilmeisesti aikonut poistua ennen kuin saisi kunnon vastauksen. Thom pohti vastausta pitkään ja hartaasti.
-Mä olen ihastunut, mutta mä en tiedä olenko mä ihastunut, Thom sai lopulta sanottua katon eristelevyille. Chris nyökkäsi ja vilkaisi ikkunasta ulos.
-Haluatko sä kertoa kuka se on? Se sun eilinen kaveri? Thom katsoi veljeään yllättyneenä mutta nyökkäsi. Christian hymyili hänelle.
-Mä arvasin. Joten, miksi sä epäröit? Tapahtuiko jotain? Christian ei aikonut hellittää ennen kuin saisi kaipaamansa tiedot.
-Tapahtui, sehän tässä haittaakin, Thom sanoi, veti syvään henkeä ja alkoi puhua. Hän alkoi miettiä vasta, kun tuli siihen kohtaan kun Johnny lähestyi häntä sohvalla. Hän tunsi punastuvansa hivenen mutta Chris vain hymyili ja kehotti jatkamaan. Thom kertoi, mutta ei kuitenkaan aivan kaikkea. Christian oli hyvä kuuntelemaan ja ymmärsi.
Johnny alkoi tuntea itsensä ihmiseksi saatuaan puhtaat vaatteet ylleen. Päässä heitti edelleen, eikä hän jaksanut meikata. Adrian oli tänään liikkeellä vanhalla, punaisella Skodalla. Johnny katsoi autoa vähän arvostelevasti.
-Älä huoli, ei se tällaiseksi jää. Mä hain tämän edellispäivänä, tästä tulee vielä helmi, Ad hehkutti. Veli oli ajoneuvoasentaja ja harrasti pintakäsittelyruiskulla maalaamista. Hän myi autot aina edelleen, paitsi ne joihin hän ehti "kiintyä" kuten väitti. Ad osasi olla toisinaan jopa ärsyttävä hehkuttaessaan kaksikymmentä minuuttia Mercedeksen ovenkahvoja. Auto yskäisi hieman Adin käynnistäessä. Johnny naurahti synkästi ja sytytti viimeisen savukkeen. Hän heitti tyhjän askin ikkunasta ja alkoi selata radiokanavia.
-No niin, tuliko teille jokin välirikko sen sun eilisen kanssa? Adrian kysyi kun he olivat ajaneet jonkin matkaa kaupunkiin päin.
-En mä ole ihan varma. Eikä se taida olla muuta kuin kaveri. Aika hiljasena se tosin lähti, Johnny myönsi. Ad piti katseensa tiessä. Kaikeksi onneksi he tunsivat toisensa hyvin, eikä kaikkea tarvinnut selittää.
-Ehkä sä et vaan ole yhtä sulava herrasmies kuin veljesi, tämä sanoi ja laittoi vilkun päälle. Johnny naurahti jälleen synkästi ja oli vaiti loppumatkan. Lopulta Skoda pysähtyi ostoskeskuksen parkkipaikalle. He kävelivät sisälle ja eksyivät oven vieressä olevaan kultasepän liikkeeseen. Adrian alkoi katsella miesten kelloja tiskin päällä ja Johnny antoi katseensa harhailla. Lopulta hänen katseensa eksyi nurkassa olevan vitriinin alahyllylle. Hän kumartui ja katseli tarkemmin, kunnes lopulta viittasi hymyillen myyjälle.
Thomas sai sensuroidun kertomuksensa loppuun ja Christian katseli häntä hetken.
-Pakko myöntää että mä epäilin tämän tulevan vastaan vielä vastaan, hän sanoi. Thom katsoi häntä kysyvästi.
-Sun naissuhteesi ei ole ikinä kestänyt kauhean kauan, myönnä pois, Chris sanoi ja näytti siltä että oli vielä täynnä kysymyksiä. Hän päätti kuitenkin jättää ne kysymättä.
-Mutta haluatko sä nyt jo nousta ja tulla syömään? Thom nousi ylös ja hieroi paljasta mahaansa. Hän kaivoi t-paidan koiran mahan alta ja lähti veljensä kanssa alakertaan. Julia ja Christian olivat molemmat kokkeja, ja he olivat laittaneet kanaa ja riisiä. Thom istui pöydän ääreen Peterin, Chrisin ja Julian pojan, viereen. Hän söi nopeasti ja lähti takaisin huoneeseensa. Fall out boyn levy oli loppunut. Hän vaihtoi tilalle jazz-kokoelman soimaan ja istui pöydän ääreen. Hän tuijotti metsään ja mietti Johnnya. Hänen teki mieli puhua tämän kanssa, mutta hänellä ei ollut puhelinnumeroa eikä hän missään tapauksessa menisi käymään. Toinen puoli hänestä käski lopettaa Johnnyn ajattelemisen, mutta toisella puolella pieni ääni kuiski. Miksi ei? Hänen vain teki mieli kiljua takaisin että siksi ei!
________

Enkä taaskaan mene takuuseen lyöntivihreistä. Tai muistakaan virheistä.
Kommenttia voinee jälleen heitellä!

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   16.1.09 21:39:57

Nostellaan vähän

Lähettäjä: screamer 
Päivämäärä:   16.1.09 22:01:35

jeij, taas oli kyllä ihana jatko, ja sanon näin alkuun että heti vaan pikaisesti lisää tekstiä!

Taisin yhden virheen huomata, missä siis toistit saman sanan kahdesti, mikä ei sinänsä kauheasti haittaa..
Tykkäsin tämän pätkän lopusta, kuullosti vaan jotenkin niin tutulta mulle :3

sori kun en osaa sanoa mitään rakentavaa, vaikka kuinka yrittäisinkin, en osaa kuin sanoa että teksti on helppo lukea, ja se sujuu hyvin, eikä ollut mielestäni liian lyhyt pätkä, vaikka tottakai olisin heti perään lukenut paaaljon enemmän :)

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   17.1.09 00:02:38

Kiitos kovin! Koitan aina välttää toistoja, syväluotaan tekstit visusti niiden varalta. Äsken luin tarkkaan läpi mutta en löytänyt. Toki luotan sinuun että sellainen seasta löytyy ^^ yhdessä vaiheessa tuolla on yksi tyhjä rivi, en tiedä mistä on tupsahtanut.

Huomenna luku 4, lisää kommentteja toki toivon (:

Lähettäjä: screamer 
Päivämäärä:   17.1.09 00:09:39

Niinno, eihän se ihan suoraan kaksi sanaa peräkkäin ole.
"-Pakko myöntää että mä epäilin tämän tulevan vastaan vielä vastaan, hän sanoi."
Sori kun mun pitää pätee täälläkin o.o halusin vaan näyttää.

ps hyvä hyvä jatkoa kehiin!

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   17.1.09 00:28:46

Koitan yleensä välttää kahta samaa sanaa lauseessa/virkeessä! Tuo on jo aika paha. Jokin ajatusvirhe taas. En huomannut yhtään, kiitoksia. Pitää olla huolellisempi.

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   17.1.09 13:16:24

Ja taas nousee

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   17.1.09 19:48:01

Luku 4

Päivät kuluivat nopeasti, ennen kuin tajusikaan, oli jo perjantai. Thomas istui pulpetin ääressä selailemassa kirjaa. Hän oli sattumalta kuullut erään tytön, joka suoritti samaa tutkintoa Johnnyn kanssa, puhuvan yhden lukiolaispojan kanssa. Johnny oli käynyt lähes viikon pelkästään hallilla tunneilla, mutta ei lukiossa. Tyttö totesi Johnnyn olevan koko ajan erittäin etäinen ja hiljainen. Thomin havahdutti ajatuksistaan kännykkä, Christian lähetti viestin, että he tulisivat hakemaan koulun jälkeen. Christian, Julia ja Peterkin lähtisivät sunnuntaina takaisin kotiin. Tänäänkin he olivat menossa juhliin perhetuttujen luo, tosin Thomas ei aikonut lähteä mukaan. Psykologian tunti alkoi ja hän koitti keskittyä siihen. Ajatukset kuitenkin harhailivat ihan minne niitä huvitti. Tulisiko Johnny maanantaina kouluun? Uskaltaisivatko he puhua? Lopulta Thom alkoi kehittelemään mielessään suunnitelmaa, jonka mukaan hän ryntäisi hallille kesken Johnnyn tuntien. Johnny olisi siellä, jälleen miesten hihaton yllään ja työkaluvyö lanteilla. Hän kietoisi kätensä Thomaksen ympärille. Thom havahtui pilvilinnoistaan opettaja-mamsellin tiukkaan ääneen. Hän ei ollut seurannut mitään, mutta ilmeisesti hänen pitäisi vastata johonkin kysymykseen.
Johnny heräsi neljättä aamua sillä viikolla olohuoneen sohvalta. Hän nousi, raahautui keittiöön ja laittoi kahvin tippumaan. Haukotellen hän nousi omaan huoneeseensa ensimmäistä kertaa maanantain jälkeen. Paikka oli täysin samassa kunnossa kuin mihin se maanantaina jäi. Hän kaivoi nopeasti kaapista puhtaat farkut ja hupparin, johon oli painettu Ramonesin logo. Kahvi oli valmiina kun hän pääsi alakertaan. Hän istui keittiöön, otti kupin kahvia ja avasi ikkunan sytyttäen tupakan. Seinäkello näytti kymmenen, eli hänellä olisi noin puoli tuntia aikaa ennen lähtöä. Hän pesi kasvonsa, harjasi hampaansa ja laittoi hiukan meikkiä. Vaikka peilikuva näytti vähän kuolleelta, se yritti olla valmis lähtemään.
Thom istui iltapäivällä keittiössä pöydän ääressä ja seurasi, kuinka Julia meikkasi kulmiaan. Christian tuli istumaan hänen viereensä.
-Haluatko sä mennä keskustaan vaikka katsomaan kavereita tai jotain? Me voidaan varmaan viedä sut samalla kun mennään, hän sanoi. Thomas suostui lähtemään, hän soittaisi Aprilille jos ei muuta keksi. Aina se yksin kotona istumisen voittaisi, toivottavasti ainakin.
Johnny puhdisti kevaria kostealla pyyhkeellä. Yöllä oli satanut ja hiekkatiet olivat sen mukaisessa kunnossa. Johnnysta tuntui että kaikki rapa, mikä vain tiestä irti lähti, oli siirtynyt Yamahaan. Hän puhdisti vielä takavalon ja heitti rievun pois. Johnny laittoi kypärän päähänsä ja tarkisti että laukussa varmasti on kaikki, ennen kuin laittoi hanskat käsiinsä. Ajaessaan pihan poikki hän heilautti kättä isälleen. Päästessään tielle hän laittoi vilkun päälle, kääntyi oikealle ja keskittyi pelkästään ajamiseen vähän yli kuuden mailin matkan. Lopulta hän pääsi kahvilan parkkipaikalle. Hän koitti katsella ympärilleen, mutta ei löytänyt Timin skootteria. Hän otti kypärän käteensä ja käveli kahvilan ovelle. Oviaukossa hän kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Nurkkapöydässä istui tuttu mustatukkainen poika, joka pyöritteli puhelinta ja katsoi Johnnya, joka yritti kävellä rennosti baaritiskille tilaamaan kahvin. Johnny laittoi lompakkoa laukkuunsa suhteellisen pitkän ajan, pohtien vaihtoehtoja. Lopulta hän otti laukun sivutaskusta pienen paketin, joka oli ollut siellä tiistaista asti. Kahvin kanssa hän käveli Thomin pöydän luo.
-Hei, oletko sä yksin, voinko mä istua tähän? Hän kysyi varovasti. Thom nyökkäsi, Johnny istui ja työnsi paketin hänen kaakaomukinsa viereen. Thomas katsoi häntä harmaanvihreillä silmillään lasiensa yli. Hän nosti paketin pöydältä sen näköisenä että se voisi räjähtää koska tahansa, tutki sitä ja laittoi sen hupparinsa taskuun.
-Kuule, mä olen oikeasti pahoillani siitä mitä tapahtui. Mä ymmärrän jos sä et halua nähdä mua enää, Johnny sanoi varovasti. Thomas ei tiennyt mitä pitäisi vastata. Johnny vilkaisi taakseen kun kahvilan ovi aukesi. Tim astui sisään ja katsoi Johnnya ja Thomia, joka tuijotti sormiaan. Hymyillen hän iski silmää ja meni muina miehinä baaritiskin viereen istumaan, ikään kuin ei olisi ikinä Johnnya tavannutkaan. Johnny joi kahviaan nopeaan tahtiin ja odotti, että Thom sanoisi tai tekisi jotain. Ihan mitä tahansa, vaikka sitten löisi häntä.
-Mun pitäisi varmaan lähteä kotiin, Thom sanoi lopulta. Johnny kirosi mielessään, siinä se oli sitten.
-Tuletko sä saattamaan? Thomas kysyi ujosti. Johnny meinasi pudota tuolilta. Samat pienet enkelit, jotka olivat laulaneet kuorolaulua Thomin katsoessa häntä silmälasiensa yli, tanssivat nyt ripaskaa pään päällä.
-Tottakai, Johnny suostui välittömästi. He lähtivät yhdessä ovesta ulos, ja Tim hymyili Johnnylle tämän vilkaistessa olan yli. Tim haki Johnnyn unohtuneen kypärän tuolilta ja ojensi sen baaritiskin takana seisovalle punatukkaiselle naiselle.
-Tuo keesipäinen hölmö tulee luultavasti huomenissa hakemaan kevarinsa pois, se varmaan kyselee samalla tätä, hän sanoi. Baarineiti nyökkäsi hymyillen ja laski kypärän tiskin alle.
Pojat kävelivät yhdessä Thomin kodin suuntaan. He pysähtyivät joen yläpuolella olevalle sillalle. Johnny otti Thomia kädestä ja veti tämän lähelleen. Thomas ei näyttänyt edes epäröivältä noustessaan varpailleen ja suudellessaan Johnnya. He halasivat ja suutelivat pitkän aikaa, kunnes he vain katselivat jokea. Sillan alla oli valot, jotka valaisivat jokea ja sitä ympäröiviä puita. Näky oli tuttu, mutta sillä hetkellä normaalia kauniimpi. He lähtivät kävelemään käsi kädessä, ja kun he saapuivat Thomin pihatien päähän, Johnny pysähtyi aikoen kääntyä takaisin.
-Etkö sä tule sisälle? Kaikki on juhlissa, ne tulee kotiin vasta aamulla, Thom kuiskasi. Johnny nyökkäsi ja Thomas lähti taluttamaan häntä kohti taloa, kaivaen samalla avainta taskustaan. He pääsivät ovesta sisälle ja Johnnyn silmät laajenivat. Talo oli valtava ja hyvällä maulla sisutettu. Johnny laittoi takin naulakkoon ja meni olohuoneeseen. Thomas meni keittiöön ja tuli kohta valkoviinipullon ja kahden lasin kanssa. Johnny riisui hupparin ja heitti sen selkänojalle. Hän avasi viinipullon ja kaatoi molemmille, Thomin sytyttäessä takkaan tulen. Johnny katseli ympärilleen kunnes tajusi jonkun roikkuvan hauiksessaan. Thom keri t-paidan hihaa ylös tarkastellen tatuointia. Johnny katsoi häntä ja nauroi.
-Mä en ole koskaan nähnyt tätä läheltä, ja mä olen miettinyt että mitä tämä esittää, Thom sanoi hymyillen. Hauikseen oli tatuoitu nainen, jonka silmät oli sidottu, vasemmassa kädessä vaaka ja oikeassa miekka. Oikeus on sokea. Thomas laittoi hihan takaisin ja Johnny heitti kätensä selkänojalle. Viinipullo tyhjeni ja tunnelma rentoutui. Thomas alkoi tuntea olonsa luonnollisemmaksi ollessaan kiinni Johnnyn kyljessä. Johnny otti tyhjän lasin hänen kädestään ja laski sen pöydälle, jonka jälkeen hän otti Thomia leuan alta kiinni ja suuteli häntä. Thom kiersi kätensä hänen niskaansa ja painautui lähemmäs. Lopulta Thomas istui Johnnyn sylissä. Johnny alkoi hitaasti riisua hänen paitaansa. Vaatteet putoilivat yksi toisensa jälkeen lattialle. Lopulta Johnny käänsi Thomin selälleen ja painoi tämän olkapäistä sohvaa vasten.
-Sano vain, niin mä lopetan, hän kuiskasi. Thomas vastasi suutelemalla häntä kaulaan. Äänetön merkki, ja Johnny painautui yhä lähemmäs.
Thomas heräsi sohvalta, Johnnyn kainalosta siihen, että koira nuuhki hänen jalkaansa. Hän nousi istumaan ja otti lattialta huovan, jonka aikoi levittää heidän päälleen. Huovan päällä oli kuitenkin hänen hupparinsa, josta hän muisti Johnnyn lahjan. Hän istui sohvan reunalle ja kaivoi paketin taskusta. Kultaiseen paperiin kääritty laatikko, päällä kultasepän leima. Laatikko oli pieni ja puinen, ja kun hän avasi sen, hän hymyili ihastuksesta. Hopeiseen ketjuun ripustettu tuuman pituinen saksofoni. Hän kosketti sitä ja laski paketin pöydälle, nukahtaen jälleen Johnnyn kainaloon.
Aamulla Johnny heräsi ensimmäisenä. Hän suuteli Thomin päälakea ja hivuttautui varovasti pois, herättämättä poikaa. Hän etsi housunsa ja sattui huomaamaan pöydällä olevan avatun paketin. Hän vain hymyili, veti housut jalkaan ja etsi tupakat laukustaan. Thomas liikahti unissaan suloisesti. Hiukset silmillä, toinen käsi pään alla. Toinen oli ollut Johnnyn rintaa vasten, mutta nyt se oli jossain peiton alla. Eilistä meikkiä kasvoilla, suloisesti sotkussa. Johnny lähetti lentosuukon ja hiippaili terassille. Thomas nukkui onnellisesti vielä, kun hän tuli sisälle. Hän meni keittiöön ja alkoi etsiä kahvinkeitintä ja kahvia. Thomas heräsi sopivasti juuri, kun hän kantoi tarjottimen olohuoneeseen.
He istuivat, joivat ja söivät. Thomas istui sohvalla jalat rintaa vasten ja vilkaisi välillä Johnnya.
-Joko sä tulet maanantaina kouluun vai pitääkö sut hakea? Hän kysyi, puoliksi leikillään.
-Ehkä mä kehtaan näyttää naamani sulle, jos sä haluat sitä katsella. Viimeksi mä en ollut täysin varma, Johnny vastasi. Thom hymyili ja nyökkäsi. Hän nousi ja vei viinipullon ja lasit keittiöön. Tultuaan takaisin hän nosti puhelimensa lattialta. Yksi viesti vastaanotettu. Johnny oli terassilla tupakalla. Thomas katseli häntä hetken ikkunan läpi, ennen kuin avasi oven.
-Ne on kohta kotona, eli ole kiltti ja kunnollinen, hän sanoi. Johnny nyökkäsi. Thom meni takaisin ja siisti huoneen juuri sopivasti, kun ovi kolahti. Christian ilmestyi ensimmäisenä olohuoneeseen, ja jäi tuijottamaan Johnnya joka rauhassa poltteli savukkeensa loppuun terassilla. Thom tuli keittiöstä ja lehahti punaiseksi Christianin katsoessa häntä ilmeellä joka viesti aika monta asiaa. Johnny tumppasi ja tuli sisälle. Hän ja Christian tuijottivat hetken toisiaan, kunnes Johnny astui eteenpäin ja ojensi kätensä esitellen itsensä. Christian sanoi oman nimensä ja kätteli häntä. Seuraavaksi saapui Julia, joka kantoi olkavarrellaan Peteriä. Peter katsoi aika järkyttyneenä paidatonta miestä olohuoneessa. Johnny tunsi itsensä näyttelyeläimeksi, lasta kantava nainen tuijotti häntä aika järkyttyneenä. Johnny koitti seistä siinä mahdollisimman tyynesti, mutta sitten Thomin ja Chrisin vanhemmat tulivat ovesta sisään. Tuskanhiki alkoi nousta Thomin otsalle, kun koko perhe tuijotti paidatonta Johnnya. Hänellä oli sentään vaatteet päällä, mutta isälle tuntui olevan suuri shokki se, että hänen olohuoneessaan oli paidaton, tatuoitu mies jolla on nänni- ja napalävistys.
-Tämä on mun koulukaveri Johnny, tuli seuraksi kun mulla oli tylsää ilman teitä. Keittiössä on sitten kahvia, Thomas yritti pelastaa tilanteen. Vanhemmat ja Chris lähtivät keittiön suuntaan, mutta Julia lähti Peterin kanssa yläkertaan. Johnny veti lattialta paidan päälleen ja seurasi tarjotinta kantavaa Thomia keittiön ovelle. Thomin isä kuitenkin huomasi hänet ja viittasi istumaan. Johnny istui vapaalle tuolille Christianin viereen ja Thomas loihti hänelle mukillisen kahvia.
-Millä sä tänne tulit? Autoa ei ainakaan pihalla ollut, Thomin isä alkoi haastatella häntä.
-Kävelin, kevari jäi keskustaan, Johnny sanoi ja alkoi tuntea olevansa kolmannen asteen kuulustelussa, sillä isä jatkoi vielä.
-Vai sä et olekaan vielä ajokortti-iässä. No opiskeletko sä samassa lukiossa kun Thomas?
-Opiskelen, mutta kaksoistutkinnolla. Mä valmistun talonrakentajaksi, Johnny sanoi ystävällisesti. Isä jatkoi haastatteluaan ja Johnny vilkuili välillä kelloa. Hän koitti pitää hymyä yllä vastaillessaan kysymyksiin asuinpaikastaan, iästään, koulustaan ja ihan kaikesta muusta. Lopulta mies kysyi perheestä, ja Johnny hiljeni hetkeksi. Tässä vaiheessa tiskialtaan luona seisova Thomaskin höristi korviaan.
-Mä asun kahdestaan isän kanssa, ja mulla on isoveli. Äiti kuoli kun mä olin kolmentoista, Johnny sanoi täysin tulkitsemattomalla äänensävyllä. Isä nyökkäsi ja huomasi osuneensa arkaan paikkaan.
-Missä sun isäsi ja veljesi on töissä? Hän kysyi saadakseen keskusteluntapaisen jatkumaan. Johnny kertoi tämänkin ja totesi että pitäisi pikkuhiljaa lähteä kotiin. Hän laittoi tyhjän kahvikupin tiskipöydälle ja lähti Thomin kanssa olohuoneeseen. Hän veti hupparin päälleen ja alkoi pakata laukkuaan. Thom istui sohvalla ja katseli sitä pientä, hopeista saksofonia. Johnny istui hänen viereensä. Thomas vilkaisi keittiön ovelle ja antoi nopean suukon Johnnylle.
-Kiitos, hän sanoi ja Johnny hymyili.
He seisoivat pihatien päädyssä, Johnny oli juuri lähdössä. Hän katsoi Thomia.
-Sä mietit jotain, hän sanoi. Thomia alkoi pikkuhiljaa ärsyttää, paistoiko se oikeasti aina noin hyvin hänen kasvoiltaan.
-En mä, tai siis kyllä, mutta, hän änkytti. Johnny katsoi odottavasti.
-Se taitaa olla sulle arka paikka, mutta mihin sun äitisi kuoli? Hän kysyi, lähestulkoon odottaen että Johnny vastaisi kylmästi ettei se ole hänen asiansa.
-Sairaalan hoitovirhe. Syöpä, ja ne vain passittivat takaisin kotiin, Johnny vastasi jälleen sillä samalla äänensävyllä. Thomas nyökkäsi hänelle näyttäen vähän katuvalta että kysyi aiheesta.
-Älä nyt, kyllä sitä kysyä saa, Johnny sanoi ja halasi häntä. He suutelivat nopeasti ja Johnny lähti pitkin tietä kohti keskustaa, vilkaisten vielä viimeisen kerran taakseen ja hymyillen Thomille. Pienet enkelit lauloivat taas kuorossa.
_____

Ja kommenttia toivotaan taas!

Lähettäjä: tölkki 
Päivämäärä:   17.1.09 21:19:48

Herttainen.

Lähettäjä: Remu 
Päivämäärä:   17.1.09 21:32:32

Oioioioi, mikä ihana otsikko! <33 Ja vaikuttaa tosi lupaavalta tarinalta muutenkin. ;))

Lähettäjä: BonBon 
Päivämäärä:   17.1.09 22:28:18

ihana tarina <3 ja mikä otsikko !

Lähettäjä: screamer 
Päivämäärä:   17.1.09 23:17:56

joo lisää vaan :)
ja pidän edelleen kiinni vanhemmista kommenteistani.

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   18.1.09 16:04:35

Kiitoksia kovin kaikille! nostan nyt vielä mutta voisin kuvitella saavani jatkoa aikaiseksi jo tänään(:

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   18.1.09 20:40:17

Mä tulen aina niin herkäksi lukiessani poika+poika -tarinoita. Kaiken lisäksi kun kirjoittaja omaa aivan ihastuttavan kirjoitustyylin ! Jatkoa ehdottomasti.

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   19.1.09 17:35:13

Kiitoksia!
Tässä se jatko jota yritin lupailla eiliseksi. Kommentteja yhä kaipailen. Toivottavasti tässä ei nyt ole liikaa tapahtumia. Hiukan lyhyt tämäkin saattaa olla, mutta näen paremmaksi että jätän sen lyhyeksi kun teen väkisin pidemmän.

Luku 5

Syksy kului nopeasti, pojat olivat yhdessä lähes koko ajan. Yleensä he olivat Johnnyn luona, toisinaan keskustassa tai Thomilla. Ensimmäinen lumi satoi maahan marraskuun lopulla kesken koulupäivän. Johnny oli rynnännyt ovesta koulun ala-aulaan lumipyryn keskeltä kiroillen kuin merimies. Kysymättäkin Thomas oli kyennyt päättelemään, että Yamahan päällä oli kymmenen tuumaa lunta ja alla kesärenkaat.
Nyt oli kuitenkin jo joulukuu, ja loma oli alkanut samana päivänä. He olivat lojuneet päättäjäisten jälkeen koko päivän Johnnyn luona. Heillä oli jäljellä viimeiset hetket yhdessä, sillä Thomas lähtisi perheensä kanssa Ranskaan jouluksi. Aurinko paistoi olohuoneen ikkunasta, kun Johnny veti Thomin lähelleen alkaen lämmitellä tätä, suudellen häntä ja hieroen selkää.
Pihalla Johnnyn isä nousi Hiacesta ja heitti oven kiinni. Hän oli päässyt töistä tunnin normaalia aikaisemmin. Toivottavasti Johnny oli keittänyt kahvia, hän ajatteli ottaen kauppakassin takaluukusta. Mennessään keittiöön viemään ostoksia hän huomasi olohuoneen oven olevan auki. Isä avasi oven ja hänen leukansa loksahti auki. Thomas putosi sohvalta ja lehahti korviaan myöten punaiseksi.
-Isä! Johnny karjaisi hypäten sohvalta pystyyn äänennopeudella. Paita lojui lattialla ja hän veti äkkiä housujensa vetoketjun ja vyön kiinni. Thomas veti nopeasti Johnnyn paidan päälleen, ja näytti siltä että hyppäisi seuraavaksi ikkunasta. Johnny haroi hiuksiaan nolon näköisenä, isä kääntyi ja lähti sanaakaan sanomatta keittiöön. Hän otti kahvia termospullosta ja istui pöydän ääreen. Vaikka hän oli melkein odottanutkin tätä, oli kyllä lievä shokki löytää poikansa olohuoneestaan puolialasti, sepalus auki. Johnny ilmestyi oviaukkoon, ilman paitaa mutta siihen tässä talossa oli jo totuttu. Isä nosti katseensa, ja Johnny istui häntä vastapäätä, sukien yhä sotkuista keesiään.
-Tuota, mä en nyt ole aivan varma oletko sä ennen havainnut tätä mutta äsken viimeistään olisi pitänyt. Me siis seurustellaan, Johnny sanoi vähän hankalasti. Isä nyökkäsi.
-Kyllä mä olen epäillyt mutta tämä tuli vähän turhan pahasti nurkan takaa. Ei se mua haittaa, hän vastasi. Samalla hän huomasi, että Thomas koitti olla huomaamattomasti oviaukon vieressä. Hän hymyili pojalle ja viittasi tämän keittiöön. Thom hiipi Johnnyn viereen istumaan, yllään tämän valtava Sex Pistols on tour-paita. Johnny kiersi oikean kätensä hänen ympärilleen ja halasi häntä nopeasti. Isä hymyili heille. Johnny nousi hakemaan kahvia saadakseen jotain tekemistä.
-Miten sä vietät joulun? Isä kysyi yhtäkkiä Thomilta. Tämä katsoi hetken hämmästyneenä, koska mies kuulosti oikeasti kiinnostuneelta.
-Mä menen Ranskaan tapaamaan isän sukulaisia, Thomas vastasi.
-Vai niin. Mä vain ajattelin että jos sulla ei ole parempaa tekemistä, niin sä olisit voinut tulla tännekin. Adriankin soitti eilen ja lupasi tulla käymään tyttöystävänsä kanssa, isä sanoi. Thomas yllättyi, mutta ei niin pahasti kuin Johnny. Tämä pudotti muovimukin lattialle ja kääntyi kalpeana.
-Onko Adilla tyttöystävä? Hän kysyi, ja Thomas katsoi hänen järkytystään vähän yllättyneenä.
-Niin mä päättelin kun se sanoi tulevansa Maryn kanssa käymään, isä vastasi. Johnny nyökkäsi ja kaivoi puhelimen taskustaan. Hän kirjoitti nopean viestin ja tuli pöydän ääreen istumaan. Johnnyn puhelin alkoi kuitenkin soida ja hän lähti nopeasti olohuoneeseen puhumaan, hieroen niskaansa tatuoinnin kohdalta kävellessään. Thomas katsoi hänen peräänsä ja sitten Johnnyn isää.
-Pojilla on aina ollut vähän erikoinen suhde. Sen jälkeen varsinkin kun Susan kuoli, niitä ei ole voinut erottaa. Toiselle on aina kova paikka jos toinen seurustelee, älä nyt suotta ala pelkäämään että Adrian sua inhoaisi. Ne vain pelkää että joku vie niiltä toisen, isä selitti. Thomas nyökytteli, ja Johnny palasi olohuoneesta laittaen puhelinta taskuun.
-Se on vain joku sen työkaveri, Johnny sanoi, äänensävyllä joka oli jollain tapaa helpottunut ja istui takaisin paikoilleen. He istuivat hetken juoden kahvia, Thomas ja isä keskustelivat Ranskasta, Johnnyn isä oli aikoinaan asunut siellä hetken. Johnny tuijotteli lähinnä ikkunasta ulos ja osallistui välillä muutamalla sanalla keskusteluun.
-Mun pitäisi varmaan oikeasti lähteä kotiin, Thomas totesi kun ulkona oli jo pimeää. Johnny nosti kasvonsa tyhjästä kupista.
-Mä voin viedä sut, hän sanoi välittömästi. Hän haki avaimen liesituulettimen päällä olevasta kaapista ja katsoi Thomia, joka puolestaan katsoi häntä hieman epäröivästi. Hän kuitenkin meni ulos Johnnyn perässä, ja tämä käveli sen mustan Toyotan luo. Thomas pysähtyi.
-Tämä on mun, enkö mä ole muka maininnut? Johnny kysyi ottaessaan lämmittimen johdon irti autosta. Hän hyppäsi kuskin paikalle ja Thom meni epäröiden pelkääjän puolelle.
-Miksi mä olen aika varma että sulla ei ole korttia?
-Ei olekaan, mutta mä olen ajanut tätä pari vuotta, Johnny sanoi käynnistäen auton. He ajoivat pihan poikki ja tielle. Taivaalta satoi hieman lunta ja radiosta soi James Blunt, tai Thomas luuli että se tuli radiosta kunnes kappale vaihtui seuraavaan.
-Onko sulla Bluntin levy täällä? Hän kysyi vähän ihmettyneenä. Johnny sytytti tupakan ennen kuin nyökkäsi hymyillen. Thom nojasi taaksepäin ja nautti kyydistä, joka oli peloista huolimatta vakaata, Johnny ilmeisesti osasi kuitenkin ajaa.
Johnny pysäytti auton pihatien päähän. Auton valot korostivat kauniisti tien varrella kasvavia puita, lunta leijaili yhä taivaalta. Thomas hymyili hetken näkymälle ja kääntyi Johnnya kohti, ja hänen hymynsä hyytyi. Ensimmäistä kertaa ikinä Thomin silmien edessä Johnny näytti oikeaoppisesti surulliselta.
-Mikä on? Thomas kysyi ja silitti Johnnyn pään sivua, jonka sänki tuntui karhealta.
-Pitääkö mun oikeasti olla kaksi viikkoa ilman sua? Ihan oikeasti? Johnny vastasi. Kysymykset olivat lähinnä retorisia, ja Johnny esitti ne silittäen etusormellaan hajamielisesti auton ratissa olevaa Toyotan merkkiä. Thomas katseli häntä hetken, ja kumartui antamaan suukon hänen poskelleen. Johnnyn toinen suupieli nousi johonkin hymyn kaltaiseen.
-Kyllä sä selviät. Mulla on muuten sun paita päällä, Thomas tajusi. Johnny katsoi häntä hetken, äänensävyssä oli jotain erittäin vihjailevaa.
-Pidä se, muistat mut sitten kun komeat fransmannit tulee tarjoamaan patonkia, Johnny vastasi ja hänen toinenkin suupielensä nousi. Thomas nauroi ja halasi häntä. He suutelivat ja Thomas hyppäsi autosta. Johnny istui vielä hetken autossa tien päädyssä ja hymyili hänen peräänsä, kunnes Thom hävisi. Hän ehti ajaa vain pari kilometriä, kun puhelin ilmoitti viestin saapuneeksi.
"Ne ei edes harkitse tarjoavansa patonkia mulle jos mulla on tää teltta päällä, pölö."

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   19.1.09 19:52:57

nostoa ^^

Lähettäjä: dr. online. 
Päivämäärä:   19.1.09 21:33:15

Aww, Thomas on niin lutuinen etten kestä! <3

Lähettäjä: screamer 
Päivämäärä:   19.1.09 21:51:04

no nyt kyllä jätit pahaan kohtaan.
Tapahtumiako liikaa? no ei missään tapauksessa, kerronta on niin selkeää että minä ainakin pysyn helposti mukana.

Sori kun en osaa kommentoida kuin tätä samaa kokoajan. Yksinkertaisesti vaan pidän tästä tarinasta niin paljon etten mitään pahaa tai rakentavaakaan osaa sanoa..
Ainakin tiedät että fanitan tätä ihan täysillä! :)

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   20.1.09 16:07:38

dr. online., aww :D niin on Thomin esikuvakin.
Tiedän että hän lukee tätä - olet lutunen<3

screamer, jätinkö O__o en mielestäni. Mutta on aina kiva kun kommentoit, vaikka et mitään rakentavaa sanoisikaan!

Tänään tahi huomenna seuraava luku

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   20.1.09 23:32:53

Huomenna sitten jatkoa, koska jostain syystä kone pyyhki koko 6.luvun pois vaikka tallensin sen, joten pitää kirjoittaa koko roska uusiksi.
Up.

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   21.1.09 17:32:14

Tässä nyt seuraava luku. Tämäkin taitaa olla vähän lyhyt, toivotaan ettei pahasti.

Luku 6

Johnny sytytti kynttilän keittiön ikkunalle. Hän tuijotti liekkiä miettien hetken, joulupäivä lähestyi iltaa. Adrian oli saapunut Maryn kanssa aamulla. Johnny oli ensin suhtautunut varauksella Maryyn, mutta oli joutunut perumaan ajatuksiaan. Tytöllä oli siilitukka, kaulassa paksu ketju, löysät farkut, skeittikengät keskellä talvea, miesten t-paita ja huppari. Housuissakin roikkui ketju, joka oli kiinni takataskussa olevassa lompakossa, josta Mary esitteli tyttöystävänsä kuvaa Johnnylle ja tämän isälle. Mary oli hauska ja hän nauroi paljon, mutta parasta kaikessa oli se, että tämä osasi laittaa ruokaa. Talossa oli viimeiset vuodet vietetty joulu perunalaatikon ja oluen voimalla. Adrian tiesi tämän, ja he toivat mukanaan kassillisen ruokatarvikkeita. He olivat juuri syöneet suhteellisen runsaan aterian ja siivonneet pöydän. Ad tuli keittiön ovelle ja käski Maryn ja Johnnyn avaamaan lahjoja. Johnny istui toisen sohvan eteen, ja isä ojensi hänelle neljä lahjaa, normaalin kahden sijasta. Thomilta, Adilta ja isältä, mutta yllätykseksi myös Marylta. Hän oli ollut utelias Thomin paketin suhteen siitä lähtien, kun tämä sen hänelle antoi. Paketilla oli pituutta lähes toista metriä, ja kun Johnny avasi sen, hän meinasi pyörtyä. Paketista paljastui musta, uutuuttaan kiiltävä akustinen kitara. Hän tuijotti sitä hetken ennen kuin uskalsi edes koskea siihen. Thomas oli ilmeisesti kyllästynyt vanhaan, merkittömään akustiseen joka soi hieman epävireisesti ja joka oli ollut Johnnyllä kymmenisen vuotta. Mary hänen vieressään katsoi kitaraa kunnioittavasti.
-Oho, jollain on rikas appiukko, hän virnisti. Johnny soitti kielet läpi ja otti seuraavan paketin. Adilta tuli Zippo-sytytin, jossa oli kuvana vanhan tyylinen Mikki Hiiri. Isältä kauan kaivattu kirja. Hän otti Maryn paketin ja tunnusteli sitä. Paketti oli pehmeä, ja sen sisältä löytyi musta huppari, jonka etutaskuun oli painettu rosoinen Britannian lippu. Johnny tunsi itsensä uskomattoman noloksi. Hän kiitteli kovasti ja kaivoi puhelimen esiin.
Thomas istui pitkän pöydän ääressä äitinsä vieressä. Koko suku oli kokoontunut valtavaan taloon Ranskan maaseudulle ja kerääntynyt sen saman pöydän ääreen. Thomin silmissä vilisi pikkuserkkuja, jotka näyttivät ja kuulostivat täysin samalta ja joiden jokaisen nimi alkoi J:llä. Häntä alkoi hiljakseen ahdistaa, hän oli aivan täynnä ja hän vaati saada tietää mitä oli siinä mystisessä paketissa kuusen alla, siinä paketissa, jonka hän sai loman alussa Johnnylta. Sen päällä oli kirjekuori, joka kiinnosti Thomia aivan yhtä paljon. Johnny ei todellakaan ollut niitä ihmisiä, jotka kirjoittavat joulukortteja. Saati sitten niitä, jotka kirjoittavat rakkauskirjeitä. Mitenköhän Johnny ylipäätään viettäisi joulua? Hän kuvitteli mielessään miehet makaamassa sohvalla, kinastellen siitä kuka suostuisi keittämään perunat tänään. Hän alkoi miettiä Johnnya, ja tunsi itsensä yksinäiseksi huolimatta siitä että joka puolella oli hänen sukulaisiaan. Hän meinasi pompata kattoon kun puhelin piippasi hänen taskussaan. Äiti katsoi häntä varoittavasti ja hän hymyili nopeasti. Thomas kaivoi puhelimen esiin nopeasti, ikään kuin viesti voisi hävitä koska tahansa. "Sä olet hullu! Tuollahan on hintaa kun uudella Mersulla!" Thom kirjoitti nopean vastauksen ja laittoi puhelimen äänettömälle. Hän laittoi sen taskuunsa ja yritti syödä annoksensa loppuun. Hän koitti katsella toisten lautasia, olisiko jo aika nousta pöydästä?
Johnny joi punaviiniä ja katseli elokuvaa. Tunnelma oli mukavan rento, olohuoneen ikkunalaudalla paloi kynttilä. Hän näki ikkunan heijastuksesta veljensä, joka makasi viereisellä sohvalla. Hän hymyili kuvalle, kuva tuijotti häntä ja hymyili nopeasti takaisin. Elokuvan lopputekstit alkoivat, Johnny nousi venytellen istumaan. Hän joi lasinsa tyhjäksi ja laski sen sohvapöydälle. Hän nousi ylös sukien hiuksiaan, otti toisen pöydällä olevista punaviinipulloista ja lähti huoneesta toivottaen hyvää yötä. Hän meni omaan huoneeseensa ja istui sohvalle, nostaen uuden kitaransa syliinsä. Hän tapaili pari säveltä ja nosti pullon huulilleen. Normaalisti hän olisi aloittanut ryyppyputken jouluaattona puoliltapäivin ja lopettanut vasta uudenvuoden jälkeen. Joulua ei kestänyt selvänä, ei edes isä. Joulun aika oli ainoa aika vuodesta jolloin isäkin saattoi juoda kunnolla. Äiti oli kuollut juuri joulun pyhien jälkeen, 27. joulukuuta, Johnnyn ollessa 13. Hän oli löytänyt äitinsä Susanin kuolleena sängyltä. Hän ei muistanut kunnolla tuota iltaa. Hän oli vain itkenyt hysteerisesti Adin rintaa vasten. Isä oli pitänyt äitiä kädestä ja itkenyt hiljaa, välillä silittäen äidin hiuksia. Lopulta Ad oli puoliksi kantanut Johnnyn pois huoneesta. Johnny muisti katsoneensa taaksensa ja nähneensä äitinsä viimeistä kertaa. Ad oli vienyt hänet huoneeseensa, Johnny oli itkenyt vielä jonkin aikaa veljensä olkaan. Rauhoituttuaan hän oli kysynyt Adilta, miksi tämä ei edes itkenyt. Tuolloin 17-vuotias Adrian oli yrittänyt hillitä itsensä lähes epätoivoisesti, mutta lopulta hän ei mahtanut mitään itselleen. Hän oli itkenyt käsiinsä, Johnnyn halatessa häntä, yrittäen lohduttaa. Lopulta Ad oli nostanut päänsä ja koittanut hymyillä Johnnylle, silittäen Johnnyn silloista mustaa piikkitukkaa. He olivat muuttaneet tänne hyvin pian tuon päivän jälkeen. Johnny havahtui kun kyynel putosi hänen kädelleen. Hän pyyhkäisi silmäänsä ajatellen, että ehkä oli aika päästää irti tuosta päivästä ja muistaa aika ennen sitä. Mielummin hän viettäisi joulua tällä tavalla, eikä kuten viimeiset pari vuotta.
Thomas istui sohvalla, odottaen että Johnnyn paketti tulisi vastaan kuusen alta. Kaksi sukulaislasta jakoi lahjoja. Thomin jalkojen päällä oli jo muutama, mutta niiden sisällön hän melkein tiesi. Lähestulkoon viimeinen paketti, joka kuusen alta kaivettiin, oli Johnnyn lahja. Se ei ollut järin iso, mutta suhteellisen painava. Hän punnitsi hetken kirjekuorta ja pakettia, mutta päätti avata kirjekuoren. Sieltä paljastui kortti, jonka kiiltävällä puolella oli tribaalikuvio. Hän käänsi kortin tärisevin käsin, se oli lahjakortti lävistykselle. Johnny oli kiinnittänyt siihen paperinliittimellä lapun, johon oli piirretty virnistävä Johnny joka sanoi hänelle "ähäkutti". Thomas hymyili muistellessaan heidän pari kuukautta takaperin käymäänsä keskustelua siitä, kuinka Thom haluaisi uuden lävistyksen mutta kuinka oli kiljunut kuin pistetty sika ottaessaan ainoaa huulikoruaan. Isäkin kyllä riemastuisi Johnnyn lahjasta, hän oli ollut vakaasti ensimmäistäkin lävistystä vastaan. Thomas antoi kortin äidille joka katsoi sitä puoliksi synkästi, mutta puoliksi hymyillen Johnnyn piirrokselle. Thomas kiirehti avaamaan Johnnyn pakettia, josta paljastui lähes kolme tuumaa paksu kirja hänen suosikkimaalaristaan, Salvador Dalista. Hän selasi kirjaa innoissaan, ennen kuin kaivoi puhelimensa esiin ja kiirehti kirjoittamaan Johnnylle viestiä. Melko varmasti tämä tosin olisi jo nukkumassa, mutta hän löytäisi viestin aamulla.
Johnny oli juuri päässyt nukkumaan kun kännykkä piippasi lattialla. Viesti oli Thomilta, hän oli avannut lahjan. Thomas kiitti, sanoi että tuntui orvolta olla ilman Johnnya. Hän hymyili viestille, kirjoitti vastauksen, heitti puhelimen lattialle ja käänsi kylkeä. Hän oli juuri nukahtamassa kun huoneen ovi aukesi. Johnny meinasi loikata katon läpi, mutta hyppäsi kuitenkin vain parisängylleen istumaan. Ad seisoi oven suussa, hieroen niskaansa.
-Tulin vaan katsomaan että nukutko sä, mä en saa unta. Ilmeisesti nukut, Ad sanoi. Johnny laittoi päälle pienen lukuvalon sängyn yläpuolella ja tuijotti veljeään silmät vinossa. Johnny haukotteli ja taputti sänkyä vieressään. Ad tuli istumaan sängylle, ja kääntyi makaamaan selälleen tuijottaen kattoa.
-Kuules, jos sä ajattelit siihen jäädä nukkumaan niin mä tulen seinän puolelle! Johnny sanoi ja tökki isoveljeään kylkiluiden väliin, mutta koska Ad ei ilmeisesti aikonut liikkua, hän nousi veljensä mahan päälle istumaan ja alkoi kutittaa tämän kylkiä. Ad nauroi ja nousi, työnsi Johnnyn selälleen ja piti häntä olkapäistä kiinni. Veljekset painivat hetken kuin 10-vuotiaat, ja lopulta Johnny änkesi väkisin seinän puolelle. Hän näytti kieltä Adrianille ja sulki lukuvalon. Ad nosti peiton lattialta ja levitti sen heidän päälleen. Hän silitti Johnnyn sotkuista keesiä ja toivotti hyvät yöt. Johnny nosti hiukan päätään ja nyökkäsi, murahtaen jotain vastaavaa. He nukahtivat kasvot vastakkain.
Thomas pinosi lahjansa sohvalle ja otti Johnnyn antaman kirjan kainaloonsa. Hän ilmoitti lähtevänsä jo nukkumaan ja toivotti hyvää yötä kaikille. Hän meni makuuhuoneeseen jossa asui yksi hänen pikkuserkkunsa, hänelle oli laitettu patja lattialle. Thomas alkoi vaihtaa pyjamaa päälleen. Ei hän vielä menisi nukkumaan, hän vain hausi pois ihmisten keskeltä. Tuntui kamalalta ajatella, että hän näkisi Johnnyn vasta loman jälkeen, ensimmäisenä koulupäivänä. Siihen asti hän olisi täällä yksin, ilman Johnnya. Yhtäkkiä ikävä alkoi painaa häntä, vielä kaksi viikkoa. Se tuntui ikuisuudelta. Olikohan Johnnylla ikävä häntä?
Hän kaivoi repustaan lompakon ja vilkaisi kuvaa sen sisällä. Koneelta tulostettu mustavalkoinen kuva hänestä ja Johnnysta, vasta heränneinä. He istuivat Johnnyn terassilla kahvilla, Johnnylla oli savuke huulien välissä ja silmät kiinni. Thomas oli juuri sanomassa jotain hänelle. Adrian oli ottanut kuvan syksyn alussa. Kuva oli huono tilannekuva, mutta silti Thomas piti siitä. Thom istui patjalle ja alkoi selailla kirjaa. Kännykkä piippasi lattialla, Johnnylta tuli vielä viimeinen viesti. "Onko mun nyt oikeasti pakko tunnustaa, että mulla on ihan älytön ikävä sua?" Thom vastasi hänelle kaksi kirjainta, ja laski puhelimen takaisin lattialle.
_____
Olen väsynyt ja jäässä, joten kirjoitus-/ajatus-/rivinvaihtovirheistä en vastaa.

Lähettäjä: screamer 
Päivämäärä:   21.1.09 17:47:36

mmmhhh.. :) vähän tylsempi pätkä, mutta hymyilin silti kokoajan sitä lukiessa. tätä on todella kiva lukea :)

niin ja tarkoitin pahalla kohdalla sitä, että edellinen pätkä oli varsin ihana :)

Lähettäjä: J3rsey 
Päivämäärä:   21.1.09 19:30:31

sait taas uuden vakkari lukijan, oon täysin koukussa :D henkilöt ovat ihania ja todenmukaisesti kuvattuja. Muutenkin rakastan kirjotustyyliäs (;

toivottavasti pian jatkoo!

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   21.1.09 22:14:57

Kiitoksia molemmille!
nostoa.

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   21.1.09 22:29:49

Mä kyllä toivoisin, että sä käytäisit niitä tyhjiä rivejä kappaleiden välissä, tai edes silloin kun kertoja vaihtuu. Sitä on pihalla kuin lumiukko ja joutuu peruuttamaan, että kenestä nyt olikaan puhe, kun tarina on yhtä pötköä, ja mikä pahinta, Thom ja Johnny menee sekasin.

Muuten pidän tästä kyllä!

Lähettäjä: HannaFrånTusby 
Päivämäärä:   22.1.09 00:02:27

AI-VAN US-KO-MA-TON!
Oikeesti mieletön! En jaksa oottaa seuraavaa osaa, älä pliis tapa kumpaakaan päähenkilöistä?:D
Oikeesti, osaat tosi hyvin kuvailla tilanteita ja leikitellä sanoilla.
Upea<3

Lähettäjä: uusi lukija 
Päivämäärä:   22.1.09 14:47:38

Ihana tarina <3 Älä vaan laita tapahtuu mtn kauheeta. Niiden pitää olla onnellisia yhdessä :)

Lähettäjä: JohnnySaphire 
Päivämäärä:   22.1.09 15:41:20

kiitoksia kaikille kommenteista (:

Ja ei, kumpikaan ei kuole. Tuntuisi karulta, sillä hahmoilla on "esikuvat" oikeassa elämässä ;>

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   22.1.09 20:46:29

Nostelen tässä, huomenissa varmaan tulee jatkoa (:

Lähettäjä: Hanna/Happiest 
Päivämäärä:   23.1.09 17:19:46

EIIIIIIIIII KUN NYT!!! jatkoa siis tos sanoit eilen jo että ''huomenna'' eli tänään :D oo kiltti<3

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   23.1.09 18:49:50

Laitoin tuon kommentin eilen, eli periaatteessa lupasin jo jatkaa tänään. Yritän siis tähdätä siihen, että jatkoa tulee tänään : D viimeistään huomenna aamulla.

Lähettäjä: screamer 
Päivämäärä:   23.1.09 20:51:09

uu, laita jatkoa tänään.
täällä ainakin valvotaan vaikka koko yö odottamassa :)

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   24.1.09 11:10:59

Luku 7

Johnny eteni puolijuoksua pitkin koulun käytävää. Hän ei ollut tällä kertaa myöhässä, itse asiassa käytävillä oli vasta muutama oppilas. Thomas seisoi kaappien luona ja kääntyi kuullessaan askeleet. Hän laittoi kaappinsa oven kiinni juuri sopivasti, kun Johnny tavoitti hänet. Johnny halasi häntä, samalla nostaen hänet ilmaan, pyörittäen hänet ympäri kuin prinsessan. He seisoivat pitkän aikaa kiinni toisissaan, Thomin pää Johnnyn rinnassa ja Johnnyn kasvot Thomin hiuksissa.

Thomas lähes nukkui pulpetillaan. Johnny painoi kynän hänen selkäänsä ja pää nousi. Hetken kuluttua musta pörrötukka painui taas käsivarsille, ja nousi hitaasti jälleen ylös kellon soidessa. Johnny seisoi hänen pöytänsä vieressä, ojentaen hänelle ruutuvihosta repäistyn paperin jossa oli piirros. Karikatyyri-Thom nukkui pulpetilla hymyillen autuaasti, kuola valuen ja räkäkupla nenässä. Thomas virnisti ja laittoi paperin kirjansa väliin. Hän oli vasta eilen palannut Ranskasta ja oli kuin nukkuneen rukous. He lähtivät luokasta ja raahutuivat kaapeilleen. Johnnyn ovessa oli uusi kuva vanhan alapuolella, hän ja Thomas kevarin päällä. Thom oli väkisin halunnut kuskin paikalle, jossa hän istui esittäen ajavansa ja Johnny istui hänen takanaan nauraen toisen lapsellista suloisuutta. Adrian oli ottanut tämänkin kuvan ennen kun ensilumi satoi. Johnny heitti matikankirjan kaappiin ja otti sen tilalle historian. Thomas tuli hänen taakseen ja halasi häntä, painaen poskensa hänen lapaluuhunsa.
-Älä siihen nyt nukahda, Johnny sanoi ja kääntyi. He istuivat välitunnin sisällä, ulkona satoi vettä armottomasti.
-Mitä tänään? Johnny kysyi ja Thomas haukotteli hetken, ennen kuin vastasi.
-Siitä mun pitikin puhua sulle. Jake tulee varmaan tänään, voisitko sä tulla mun kanssa juna-asemalle hakemaan sitä? Hän kysyi, häveten ettei muistanut koko asiaa ennen tätä. Johnny näytti miettivältä.
-Kai se onnistuu. Me kyllä ajateltiin Adin kanssa aloittaa Toyotan maalaaminen tänään, tuutteko te mukaan hallille? Hän vastasi, lähinnä vitsillä. Thomas pohti hetken, pyöritellen huulikoruaan.
-Mikä ettei, kai se sille sopii. Mä en ole sitten edes varma, olenko mä kertonut sille että me ollaan yhdessä. Ei olla puhuttu kunnolla vähään aikaan, Thom vastasi Johnnyn yllätykseksi. Johnny nyökkäsi, Thomas nousi ylös käytävältä ja meni kaapilleen. Hän kaivoi laukustaan Johnnyn piirroksen ja kiinnitti sen kaapin oveen.

Johnny laittoi Toyotan parkkiin juna-aseman pihalle. He nousivat autosta ja Johnny lähti kävelemään Thomin perässä juna-aseman vierestä kohti raiteita, joista ensimmäisille saapui juuri juna. Sade oli lakannut, ulkona tuoksui raikkaalta. Thomas katseli ihmisvirtaa, joka junasta poistui, kunnes alkoi yhtäkkiä hyppiä ja vilkuttaa. Hän juoksi pari askelta kohti poikaa, joka oli ilmeisesti Jake. Hän oli aavistuksen Thomista pidempi, uskomattoman laiha, hänellä oli yllään kireät farkut, punaiset tennarit ja avoimen pusakan alla harmaa huppari, jonka huppu oli päässä. Hupun alta tuli esiin sotkuisia mustia hiuksia, jotka puolestaan roikkuivat vahvasti meikattujen silmien päällä. He halasivat tiukasti ja Jake suuteli Thomia, joka vetäytyi nopeasti irti ja katsoi Johnnya, joka koitti näyttää rennolta sytyttäessään tupakkaa. Thomas esitteli heidät nopeasti, Johnny pisti merkille Jaken näyttävän hieman järkyttyneeltä Thomin sanoessa häntä poikaystäväkseen. He tervehtivät pikaisesti ja Johnny lähti kävelemään kohti autoa. Pojat seurasivat häntä, Jake puhui jotain matalalla äänellä, jota Johnny ei kuullut kunnolla. He pääsivät autolle, Jake istui taakse ja Thom Johnnyn viereen. Johnny vilkaisi Jakea taustapeilistä.
-Tietääkö tuo mihin me ollaan menossa? Hän kysyi Thomilta, joka vain nyökkäsi vastaukseksi. Tunnelma oli lievästi vaivaantunut. Jake näytti miettivän takapenkillä uskaltaisiko hän sanoa jotain. Johnny kaivoi tupakat povitaskustaan, sytytti yhden ja yllättävää kyllä, kääntyi hiukan ja tarjosi Jakelle. Tämä otti ja kiitti nopeasti. Johnny ojensi Adrianin antaman Zipon hänelle ja kaivoi puhelimen taskustaan. Jake avasi ikkunaa hieman ja sytyttäessään tupakkaa hän katsoi peilin kautta Thomia, joka hymyili hänelle nopeasti. Johnny sai ilmeisesti Adin kiinni.
-Ollaan kymmenen minuutin päästä siellä. Käytiin hakemassa joku rääpäle juna-asemalta, Thomaskin on mukana, Johnny sanoi puhelimeen. Hän pysäytti suojatien eteen, laittaen vilkun päälle. Hän puhui vielä hetken ja heitti puhelimensa Toyotan keskikonsoliin.

Johnny kaarsi suuren hallin pihalle ja suoraan isoista päätyovista sisälle. Pihalla oli kymmenkunta autoa, osa suhteellisen kolhiintuneen näköisiä, mutta joukossa oli myös muutama ajokelpoisen näköinen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun edes Thomas kävi täällä. Halli oli korkea, sen seinillä oli hyllyjä ja naulakoita, joissa roikkui valtavat määrät erilaisia työkaluja ja muuta vastaavaa. Yhden hyllyn alla oli iso kompressori. Pienempi oli keskellä lattiaa, ja siihen oli kytketty maaliruisku. Hallin perällä oli autonosturin päällä ilmeisen kolaroitu Ford. Nosturin vieressä lattialla oli Mersu, joka taisi olla seuraavaksi maalausvuorossa. Kaikkialla oli työkaluja, maalipurkkeja ja kaikkea sälää, joista puoliakaan Jake tai Thomas eivät tunnistaneet. Seinillä, niissä osissa joissa ei ollut hyllyjä, oli julisteita ja huoltoasemien lahjoittamia kalentereita vuosien varrelta. Jake katseli ympärilleen takapenkiltä ja nousi ulos autosta samalla kun Thomaskin. Johnny oli jo puhumassa jollekin komealle rastapäälle, joka istui rengaspinon päällä. Rastat oli huivilla niskassa, vihreään t-paitaan oli painettu Jimmy Hendrix ja farkut rikki. Mies nousi seisomaan ja käveli Toyotan toiselle puolelle. Housujen vyönlenkissä roikkui vanha, öljyinen pyyhe. Hän katsoi autoa yhtä tarkasti kuin Jake häntä. Johnny meni toiselle puolelle autoa ja totesi jotain sen pesemisestä. Rastapää nyökkäsi ja nosti katseensa, jolloin hän tajusi Jaken, joka seisoi reunassa Thomin vieressä eksyneen näköisenä. Hän katsoi aluksi Jakea ja sen jälkeen Johnnya vähän kysyvästi.
-Aivan, joo. Jake on se Thomin kaveri, Johnny sanoi hänelle. -Adrian on mun isoveli, hän sanoi Jakelle, joka yritti hymyillä Adille. Tämä nojasi rennosti auton kattoon ja hymyili Jakelle ihanan vinoa hymyä, joka sopi hänen kasvoilleen loistavasti.

Tunnin päästä tunnelma alkoi olla rennompi. Thomas ja Jake istuivat rengaspinojen päällä ja puhuivat taukoamatta. Ad ja Johnny pitivät välillä taukoja auton rassaamisessa ja liittyivät keskusteluun. Nyt he olivat auton etuvalojen kimpussa, ilmeisesti irrottivat niitä. Molemmat taisivat ymmärtää etteivät pojat olleet nähneet puoleen vuoteen ja heillä oli paljon puhuttavaa. Thomas seurasi tarkasti Jaken katsetta, joka harhautui Toyotan etupuskurin kohdalle useammin kuin pitäisi. Katse siirtyi nopeasti takaisin Thomiin kun Adrian sanoi jotain Johnnylle, joka nousi ylös ja tuli heitä kohti puhdistaen käsiään housujensa reisiin.
-Jake, pärjäätkö sä Adin kanssa kahdestaan hetken jos me käydään Thomin kanssa rautakaupassa? Hän kysyi sitoen vähän aikaa sitten värjättyä keesiään uudestaan ponnarille. Pojat katsoivat häntä, Adrian nousi auton äärestä, työnsi jakoavaimen taskuunsa ja alkoi pyyhkiä käsiään siihen likaiseen pyyhkeeseen. Ad tuli Johnnyn viereen ja katsoi heitä.
-No kyllä mä luulisin, Jake vastasi. Johnny veti nahkatakin päälleen, kaivoi lompakon takataskustaan ja katsoi sen sisään laskeskellen. Adrian heitti hänelle avaimet, ja Johnny meni ulos Thomin kanssa. Heidän ajokkinsa oli yksi pihalla olevista autoista, ilmeisesti vasta kuntoon laitettu avolava-Suzuki, jossa oli paikat vain pelkääjälle ja kuljettajalle. Hän hyppäsi kuljettajan paikalle ja starttasi auton.
Ad nosti auton konepellin ja tuki sen auki. Hän pyyhkäisi rastan kasvoilta niskan puolelle ja keskittyi moottoriin. Hän ei meinannut huomata Jakea, joka lähestyi autoa. Hän tajusi tämän vasta, kun poika nojasi auton reunaan ja katsoi häntä. Ad nosti katseensa ja heitti jälleen sen saman rastan niskan puolelle.
-Onko sulla tupakkaa? Jake kysyi ottaen hupun pois päästään, pyyhkien hiuksia silmiltään. Adrian suoristi selkänsä ja otti huivin pois rastoistaan, tunkien sen takataskuunsa. Hän otti lattialta hupparin, veti sen päälleen ja viittasi Jakelle. He menivät ulos, Ad tarjosi Jakelle tupakan ja tulta. Hän sytytti toisen itselleen, Jake katseli kun hän solmi rastansa takaisin niskaan, tupakka rennosti huulien välissä. Jake istui seinän vieressä olevalle penkille. Hän pelkäsi että se lahoaisi siihen paikkaan, mutta se kesti heidät molemmat, Adrianin istuttua hänen viereensä.
-Kuinka vanha sä oikein olet? Ad kysyi. Jake katsoi häntä ihmetellen, mutta vastasi kuitenkin.
-Samaa vuosikertaa kun Johnny, Jake vastasi. -Jätin koulun kesken, hän jatkoi arvaten seuraavan kysymyksen. Ad nyökkäsi ymmärtävästi.
-Kauanko sä olet täällä? Hän kysyi vielä.
-Ainakin viikon verran, ei mulla ole muuta kuin aikaa, Jake vastasi hymyillen kengilleen. He jatkoivat keskustelua, Jake kertoi eronneensa juuri poikaystävästään ja asuvansa veljensä, tämän tyttöystävän ja pojan luona. He keskustelivat ja tupakkaa paloi. Lopulta vihreä avolava ajoi pihaan, ja Johnny hyppäsi kuskin puolelta ulos, mukanaan rautakaupan paperikassi. Thomas hyppäsi ulos toiselta puolelta. Adrian laittoi natsan tuhkakuppiin ja nousi ylös. Jake seurasi esimerkkiä, Johnny sanoi Adille jotain ja he menivät sisälle. Thomas katsoi erittäin merkitsevästi Jakea, joka virnisti hänelle. Thom hymyili hänelle toisella suupielellään takaisin, ennen kuin lähti takaisin halliin veljeksien perässä.

Parin tunnin päästä he tekivät lähtöä, Thomas tuli Johnnyn viereen kun tämä laittoi Toyotan konepeltiä kiinni. Hän kosketti Johnnya olkaan ja nyökkäsi kohti Adriania ja Jakea, jotka keskustelivat jostain ovien vierellä.
-Mitä luulet? Hän kysyi merkitsevästi. Johnny vastasi ettei todellakaan tiedä, vaikka haluaisikin. Hän heitti jakoavaimen työkalupakkiin ja meni veljensä luo.
-Haluatko sä lainata autoa tai viedä meidät kotiin? Hän kysyi. Ad meni pienelle kaapille oven vieressä, kaivoi avaimen esiin ja heitti sen veljelleen.
-Se valkoinen Skoda jota sä nauroit syksyllä, hän sanoi. Johnny nyökkäsi ja alkoi kiskoa takkia niskaansa. He olivat jo ulkona kun Ad huusi heidän peräänsä.
-Mitä te teette huomenna? Hän kysyi. Kaikki katsoivat häntä kysyvästi, odottaen jatkoa.
-Onko ehdotuksia? Kysyjä oli Jake. Johnny ja Thomas kääntyivät katsomaan häntä, varsinkin Thomin kasvoilla oli hieman järkyttynyt ilme. Ad tuli myös ulos ja sytytti viimeisen tupakan.
-Ajattelin vain että voitais mennä vaikka istumaan iltaa tai jotain, Ad vastasi ja heitti tyhjän askin tuhkakupin virkaa toimittavaan tyhjään maalipurkkiin. Jake katsoi Thomia, Thom katsoi Johnnya ja Johnny katsoi Adriania, joka katsoi odottavasti heitä kaikkia. Lopulta Johnny kääntyi katsomaan kahta muuta.
-Kyllä se mulle sopii, Jake vastasi. Tämä ei enää yllättänyt Johnnya, ja kun Thomas suostui myös, hänkin kohtautti olkiaan.
-Mikäs siinä. Mä soitan sulle huomenna, nyt pitää varmaan mennä, hän sanoi. Ad halasi häntä nopeasti, heilautti kättään muille ja istui takaisin sille lahon oloiselle penkille, katsellen kun muut hyppäsivät autoon. Johnny kääntyi vielä kerran, nojaten jo avaamaansa oveen.
-Toivottavasti tää nyt edes käynnistyy, hän sanoi. Ad nappasi maasta pienen kiven ja heitti sen kohti veljeään, joka nousi autoon nauraen.

_____

Laitoin nyt tuonne noita tyhjiä rivejä kappaleiden väliin, silloin kun aika muuttuu radikaalisti. Sanokaa helpottivatko lukemista, niin laitan/en laita sitten seuraavaan lukuun.
Tähän saattoi jäädä virheitä, koska kirjoitin tätä kiireessä ja väsyneenä. Eli tämä ei välttämättä ole paras tähän astisista... Ja ei, ei vieläkään juonenkäännettä. Se on pakko jättää loppuun, olen pahoillani.
Pahoillani olen myös screamerille, toivottavasti et valvonut ;DD

Lähettäjä: J3rsey 
Päivämäärä:   24.1.09 15:26:33

joo helpotti ainaki mun lukemista joten ois kiva jos jatkaisit tohon tyyliin. Kiva saada uus henkilö kehiin ja oottelen täs innolla seuraavaa pätkää (:

Lähettäjä: screamer 
Päivämäärä:   24.1.09 15:56:04

valvoin kahteentoista, mutta olisin tehnyt sen muutenkin... jä näin oli parempi, ollut tänään aamusta asti ihan kauhean rankka ja hirveä päivä, ja vihdoinkin kun pääsin tuolta kylmästä odottamasta, tulin heti koneelle ja ilahduin nähdessäni että jatkoa oli tullut :)

Kiva kun saatiin uusi hahmo, tuo varmasti lisää juttua ja muokkaa tarinan tapahtumia.

Lähettäjä: fani 
Päivämäärä:   25.1.09 00:30:11

Tää on mielenkiintonen tarina, tosin tunteiden/ilapiirin kuvailua kaipaisin enemmän :) Toiset pätkät on parempia kuin toiset (siis myös tässä suhteessa). Joissain pätkissä kuitenkin pisti silmään, kun kerronta oli aika ykstoikkoista. En nyt löydä niitä kohtia tuolta teksteistä, mut se oli tän tyylistä:
"Hän katseli taulua. *Nimi* käveli hänen luokseen ja sanoi "blaablaa". Toinen vastasi "päläpäti pälä pälä"."
Sen sijaan olisin kaivannut enemmän tämän tyyppistä:
"Hän katseli taulua intensiivisesti. *Nimi* käveli hänen luokseen vaivautuneen näköisenä ja sanoi "blaablaa" syvällä, rauhallisella äänellä. Toinen vastasi epävarmasti "päläpäti pälä pälä"."
Toivottavasti ymmärsit :D
Teksti oli myös välillä vaikealukuista, kun henkilöt ja kerronnan kuvakulma vaihtui nopeasti ilman kappalejakoa, mutta tämä homma parani huomattavasti loppua kohden :)

Enivei, superhyvä! Ehdottomasti jatkoa :)

Lähettäjä: Hapsiainen 
Päivämäärä:   25.1.09 01:14:53

Awws. En mä tiä mikä näis poikarakkaustarinois on, mut ne saa kyl aina multa jalat alta.

Joo, toi kappalejako on parempi noilla väleillä. Pari vikaa pätkää oli jotenki sekavampia ku ekat, mut silti ihania.

Lähettäjä: Veera A. /Vepsukka 
Päivämäärä:   25.1.09 14:21:39

Awws. En mä tiä mikä näis poikarakkaustarinois on, mut ne saa kyl aina multa jalat alta. <--- Komppaan!

Ihana tarina, helppo & mukava lukee. Jatka itsellesi sopivaan tahtiin, tätä on niin kiva lukea - koko ajan hymyillen.

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   25.1.09 19:04:47

Kiitos kommentoineille!
fani, kuulin tuosta juuri vähän aikaa sitten : D Pitää pistää merkille.

Olin tässä tyttöystävän luona, joten en ole kirjoittelua saanut eteenpäin. Huomenissa saattaa jatkua :)

Lähettäjä: fani 
Päivämäärä:   25.1.09 22:13:34

Huomista odotellessa siis :)

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   26.1.09 19:22:28

Anteeksi pikkuiset, mutta taitaa taas mennä huomiseen tuo jatko. Tai mahdollisesti hyvin myöhään tänään..

Lähettäjä: Dinin 
Päivämäärä:   26.1.09 23:01:44

Aaaa, huomenna on aikaisin koulua ja minä en voi lopettaa lukemistaa :D

Muutamia lyönti-, teksti-, ja pilkkuvirheitä löytyi, sekä välillä kieli vähän tökki, mutta en nyt jaksa niitä tähän laittaa, kun univelkoja kertynyt jo aivan tarpeeksi. Erittäin mielenkiintoinen, sait taas uuden lukijan :)

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   27.1.09 22:50:36

äää, jatkoaa :)

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   27.1.09 23:43:07

Noniin, jatkoa tulee. Kärsikää.

Luku 8

Thomas toi Jakelle kahvikupin ja istui itse toiselle puolelle pöytää. He olivat vasta äsken nousseet, vaikka kello oli lähes yksi päivällä. Thomista tämä oli erittäin mukava piirre Jakessa, hän nukkui aina pitkään, toisin kuin Johnny joka heräsi seitsemältä. Thomas lintsasi koulusta ne neljä tuntia jotka hänellä olisi tänään ollut. Jake nojasi tuolissaan taaksepäin ja tuijotti Thomia niin, että tätä alkoi melkein ärsyttää.
-Mikä ihme sua vaivaa? Hän kysyi lopulta. Jake palasi maan pinnalle ja pudisti päätään, ikään kuin herätäkseen transsista. Hän pyöritteli peukalossaan olevaa sormusta hetken.
-Miksi sä et ole mulle ikinä maininnut pitäväsi pojista? Hän kysyi lopulta. Thomas kääntyi hetkeksi tuijottamaan ikkunasta ulos, lumi suli hitaasti pois.
-En mä ole ennen edes tajunnut sitä. Tai ehkä olen, mutta en myöntänyt edes itselleni. Miksi se sua vaivaa? hän vastasi ja katsoi ystäväänsä kysyen. Jake nosti kahvimukin, kuitenkin laski sen takaisin pöydälle ja tuijotti sitä hetken.
-Ja miksi ihmeessä juuri Johnny? Eihän teillä ole mitään samaa, miksei kukaan enemmän sun kaltainen? Jake kysyi. Äänensävyssä oli vastaavaa outoa, selittämätöntä tuskaa kuin Johnnylla tämän puhuessa äidistään. Thomas tunsi olonsa hieman vaivaantuneeksi, tuijottaen vain Jakea ilmeettömästi.
-Mitä ihmettä sä oikein ajat takaa? Hän kysyi lopulta. Jake nousi ylös nopeasti, tuoli melkein kaatui lattialle. Parilla askeleella hän oli pöydän toisella puolella.
-Etkö sä jo jumalauta tajua! Mä rakastan sua! Hän lähes huusi, otti Thomia leuan alta kiinni, katsoi häntä kiinteästi suoraan silmiin ja kumartui suutelemaan häntä. Thomas työnsi hänet nopeasti kauemmas. Jake katsoi häntä hetken, kunnes siirtyi takaisin omalle paikalleen. Thom tuijotti häntä järkyttyneenä. Jake nosti kyynärpäänsä pöydälle ja hautasi pään käsiinsä. Thomas katsoi häntä hetken ja kurotti kätensä silittämään värjäyksen tarpeessa olevia mustia, takkuisia hiussuortuvia. Jaken pää nousi nopeasti. Jälleen he katsoivat toisiaan silmiin pitkään.
-Miksi ihmeessä sä et ole ikinä sanonut mitään? Hän kysyi. Jake mietti hartaasti.
-Mä olen luullut että sä olet täysin hetero, ja oikeastaan mä kuvittelin että sä jollain tavalla tietäisit jo, Jake vastasi, tuijottaen häntä suoraan silmiin. Thomas tunsi itsensä todella kiusaantuneeksi. Hän käänsi katseensa ikkunaan. Kännykkä särki hiljaisuuden, Thom nappasi sen äkkiä pöydältä ja avasi kannen. Thom huomasi Jaken seuraavan hänen ilmettään erittäin tarkasti hänen lukiessaan.
-Kiinnostaako vielä lähteä Johnnyn ja Adrianin kanssa istumaan iltaa? Hän kysyi. Jake nyökkäsi.
-Johnny tulee hakemaan meidät kun se pääsee koulusta. Mennään aluksi niille ja nähdään Adrian illalla jonkun sen kaverin baarissa. Siellä ei kysellä, Thomas sanoi, puhuen lähinnä ikkunalle. Jake hymyili hieman.
-Totta kai. Koska se pääsee koulusta? Hän kysyi. Thom pohti hetken, tuijottaen räystäältä tippuvaa vettä.
-Mun mielestä se pääsee kolmelta hallilta. Pitää kysyä, hän sanoi ja nosti jälleen puhelimensa pöydältä. Ehkä olisi parempi olla kuten ennen, kuin äskeistä ei olisi tapahtunut.

Johnny ajoi Skodalla talon pihalle. Thomas katsoi keittiön ikkunasta, kuinka Johnny hyppäsi ulos autosta ja lähti etenemään pitkin askelin kohti taloa. Thom juoksi ovelle juuri sopivasti päästääkseen Johnnyn sisälle. Jake tuli eteiseen valtavassa t-paidassa ja college-housuissa. Johnny tervehti häntä, otti maiharit jalastaan ja meni keittiöön.
-Kulta, onko sulla kahvia? Hän kysyi, Thomas meni äkkiä keittiöön, pois Jaken tuijotuksen alta. Pojalle oli ilmeisesti ollut vähän liikaa kuulla Johnnyn kutsuvan Thomia kullaksi. Johnny pesi lavuaarin ääressä käsiään, hän oli ilmeisesti tullut suorinta tietä hallilta. Farkuissa oli likaisia läiskiä ja maalitahroja, resuinen huppari oli selvästi peritty Adrianilta vuosia sitten. Thomas antoi hänelle mukillisen kahvia, tämä istui pöydän ääreen. Johnny kehotti heitä laittamaan itsensä kuntoon. Pojat katosivat jonnekin, ensimmäisenä keittiöön palasi Jake, joka oli vaihtanut päälleen tiukan, valkoisen t-paidan, jonka eteen oli printattu kuvio, jota katsoessa Johnny sai pelkästään päänsäryn, sekä harmaat farkut jotka myötäilivät häntä aivan yhtä kiinteästi kuin paitakin. Hän istui Johnnya vastapäätä ja tuijotti hajamielisesti ulos ikkunasta laittaen nahkanyöreistä punottua korua kaulaansa. Johnny yritti vääntää jotain keskustelun kaltaista, mutta luovutti. Thomas pelasti heidät kiusallisesta tilanteesta tulemalla keittiöön pörröttäen hiuksiaan harjan avulla, kunnes heitti sen olkapäällään roikkuvaan laukkuun.
-Kai me sitten lähdetään, Johnny sanoi ja vei mukin kahden muun seuraksi tiskipöydälle. Hän vilkaisi olkansa yli kelloa, jonka näytti varttia vaille neljä. Thomas oli jo eteisessä laittamassa kenkiä jalkaansa. Johnny veti takin niskaansa ja alkoi laittaa maihareita jalkaansa, samalla kun Jake juoksi eteiseen haettuaan laukkunsa Thomin huoneesta.

Johnny ajoi Skodan autotalliin, joka oli tyhjä lukuun ottamatta Yamahaa. Jake katseli pyörää ja seinien työkaluja ja näytti ajattelevan että rakennus oli kuin Adin työpaikka pienoiskoossa. Johnny vei heidät sisälle ja kehotti Thomia keittämään kahvia. Johnnyn isän pää ilmestyi olohuoneesta. Hän tervehti nopeasti ja jatkoi ohjelmansa katsomista. Johnny hävisi portaikkoon ja Thomas meni keittiöön. Jake seurasi Thomia ja huomasi perhekuvat seinällä. Kaunis, tummatukkainen nainen joka hymyili kuvassa ruskeahiuksisen miehen vieressä oli varmasti Adin ja Johnnyn äiti, Ad oli selvästi perinyt häneltä silmänsä. Kuvan alla roikkui kuva kahdesta pojasta. Nuorempi oli varmasti Johnny, tällä oli kirkkaan punainen piikkitukka, kulmakoru ja hiukan meikkiä. Jakea kuitenkin kiinnosti enemmän poika tämän vieressä. Ruskeat silmät katsoivat suoraan kameraan ohuen otsatukan alta. Rastat olivat lyhyemmät kuin nykyisin, mutta silti sitkeästi huivilla sidottuna.
-Mä olen tossa kaksitoista ja Ad kuusitoista, Johnnyn ääni kuului hänen takaansa. Hän pelästyi ja kääntyi nopeasti ympäri. Thomas naurahti ja laittoi kahvinkeittimen päälle, siirtyen pöydän ääreen istumaan.

Johnny avasi baarin oven ja antoi Thomin ja Jaken mennä edeltä sisälle. Baarimikko katsoi heitä vähän, mutta kun Adrian nousi nurkkapöydästä ja tuli vastaan, hän ymmärsi olla sanomatta mitään. Ad tervehti heitä iloisesti ja käveli baaritiskille. Johnny viittasi kaksi muuta istumaan Adin varaamaan pöytään, ja meni kantoavuksi veljelleen. He kantoivat neljä tuoppia pöytään, Johnny istui Thomin viereen ja Ad Jaken ja Johnnyn väliin. Johnny sytytti tupakan ja nappasi viereisestä pöydästä tuhkakupin. Ad alkoi kaivaa taskujaan ja löysi omat savukkeensa. Hän sytytti yhden ja ojensi askia Jakelle. Ad sytytti ensin Jaken savukkeen ja sitten vasta omansa, Johnny huomasi eleen ja pienen hymyn veljensä kasvoilla. Hän katsoi merkitsevästi Thomia joka pyöräytti silmiään. Johnny tyhjensi nopeassa tahdissa tuoppinsa ja lähti baaritiskille. Odottaessaan lasia hän katseli pöytään. Ad näytti olevan vireessä tänään, se ei paistanut hänestä päälle mutta Johnny tunsi veljensä. Ad sanoi jotain Jakelle, otti tyhjät tuopit pöydästä ja tuli baaritiskille Johnnyn viereen. Baarimikko, erittäin komea, lähes kaksimetrinen, treenattu ehkä 25-vuotias mies jolla oli pitkät hiukset ja Metallican paita, otti tuopit ja alkoi täyttää uudestaan. Miehen nimi oli Johnnyn mielestä Mike, hän omisti baarin jonkun ystävänsä kanssa, ja oli myös jotain sukua eräälle Johnnyn ystävälle sekä Adin vanha opiskelukaveri. Ad nojasi rennon oloisesti baaritiskiin, vilkaisi kerran olkansa yli Jakea ja hymyili Johnnylle tyyliin, joka oli tulkittavissa monella tapaa. Johnny tulkitsi sen lähinnä "hah, jollain kävi hyvä tuuri tänään. Ja tulee käymään." Hän käänsi katseensa pois veljestään ja tuijotti pöytään, jossa Thomas ja Jake puhuivat jotain suhteellisen poissaolevan näköisesti. Baarimikko työnsi tuopit heidän eteensä, Ad otti kaksi niistä ja lähti. Johnny kaivoi askista tupakan ja pyysi vielä viskin ja Baileysin. Kun hän tuli takaisin pöytään juotavien kanssa, Adrian oli taas keskittynyt Jakeen. Johnny antoi Baileysin Thomille, joka otti sen kiitollisena vastaan.

Viina virtasi koko illan nopeaa vauhtia. Luultavasti ensimmäistä kertaa ikinä Jake tunsi itsensä hieman epävarmaksi tässä tilanteessa. Adrian oli niin uskomattoman rento, nojasi taaksepäin toinen käsi selkänojalla, savuke huulien välissä. Juuri miehen rentous teki Jakesta hermostuneen. Johnny tyhjensi viimeisen lasillisen ja lähti baaritiskille, askel horjuen aika pahasti. Thomas otti laukkunsa ja meni hänen perässään. Ad katsoi hetken kuinka he istuivat tiskin ääressä, Johnny keskusteli baarimikon kanssa jotain tämän täyttäessä tuoppeja. Lopulta Ad kääntyi ja katsoi Jakea suoraan silmiin. Hän nosti kätensä selkänojalta, kiersi sen Jaken niskaan ja suuteli häntä. Jake kiersi kätensä hänen selkänsä taakse ja vastasi suudelmaan. Baaritiskillä Thomas kääntyi katsomaan pöytään ja huokaisi syvään. Johnnykin käänsi katseensa ja katsoi hetken, poskessa nyki lihas jonka Thom oli tottunut näkemään silloin, kun Yamaha ei startannut, kahvi oli loppunut tai kissa tuonut kuolleen hiiren keittiöön. Thomas suuteli häntä kevyesti ja silitti keesiä, vastaukseksi Johnny koitti hymyillä urheasti. Hän vilkaisi vielä kerran pöytään, Ad kuiskasi jotain Jakelle, joka näytti hetken miettivältä mutta nyökkäsi. Molemmat nousivat, ottivat takkinsa ja laukkunsa. Ad meni ovelle ja Jake horjui kohti baaritiskiä.
-Me lähdetään jo Adin kanssa, hän sammalsi ja halasi Thomia, joka vain nyökkäsi vaitonaisena. Jake kääntyi ja katsoi hetken Johnnya, halasi tätäkin humalaisesti ja kääntyi takaisin Thomin puoleen. Johnny nousi sytyttäen tupakkaa ja lähti kävelemään pitkin askelin kohti ovea, jonka edessä seisoi Adrian pukien takkia ylleen.
-Kävikö mielessä että se on oikeasti Thomin ystävä? Johnny sanoi ja Adrianin katse nousi. Hänen kasvoillaan oli tuttu, vinon piruileva hymy.
-Tottakai, mutta katso nyt sitä ja mieti tarkkaan, hän sanoi ja osoitti Jakea, joka koitti puhua vaitonaisen oloisen Thomin kanssa vielä.
-Ja se on ihan julmetussa humalassa, mieti nyt kun se herää aamulla ja tajuaa, Johnny yritti. Hän ei saanut mielestään Thomin ilmettä kun tämä oli kuullut Jaken lähtevän Adin mukana.
-Se katseli mua eilenkin. Eikä se nyt ekaa kertaa liikkeellä ole, Adrian sanoi haastavasti. Johnny päätti, ettei alkaisi tappalemaan aiheesta. Hän lähti harppomaan takaisin baaritiskille, Jake tuli häntä vastaan matkalla ja ovi kolahti hänen selkänsä takana. Hän meni Thomin taakse ja halasi häntä. Thom koitti hymyillä ja tyhjensi vielä lasinsa.
-Pitäisikö meidänkin lähteä kohta? Johnny kysyi ja tumppasi savukkeen. Baarimikko vei tyhjät lasit heidän edestään ja Thom haukotteli raukeasti, koittaen samalla myönnellä. He heilauttivat kättään Mikelle tiskin takana ja lähtivät, Johnnyn käsi Thomin ympäri suojelevasti. Samalla Johnny kuitenkin pohti Thomin reaktiota, hän oli täysin varma ettei tämä ollut ensimmäinen kerta kun Jake teki näin. Hän päätti kuitenkin olla kysymättä Thomilta, jokaisella sai olla salaisuutensa.
_______

Hoaah, itse en pidä tästä pätkästä alkuunkaan. Toivottavasti ei sentään virheitä jäänyt. Olen kirjoittanut tätä aivan silmät ristissä, joten...
Ja lopetus suoraan hanurista koska olen juuri nyt ihan käsittämättömän väsynyt..

Lähettäjä: Hapsiainen 
Päivämäärä:   28.1.09 13:55:53

Oi, oli kiva lukea jatkoa. Tosin, tämä pätkä oli jotankin sekavampi kuin edelliset. Mutta menee paremman puutteessa :D

Lähettäjä: HannaFrånTusby 
Päivämäärä:   28.1.09 20:12:01

AAh :)
Muuten virheetöntä, mutta toi ''Miehen nimi oli Johnnyn mielestä Mike'' kuulosti hiuuukan oudolta :D
JATKOO!<3

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   28.1.09 22:22:39

Kiitos kommentoinnista! Inhoan itse viimeisintä..
HannaFrånTusby, oho, kuulostipas tuokin lause tyhmältä :D kiva kun huomasit

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   29.1.09 15:46:24

Nostan ^^

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   29.1.09 19:41:31

Taas nostelen.
Tänään tai huomenna jatkuu.

Lähettäjä: Hanna/Happiest 
Päivämäärä:   29.1.09 20:51:54

jeeees en jaksa venaa :D

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   30.1.09 20:18:04

nostetaan vielä kerran. myöhemmin 9.pätkä

Tiedättekös, tarina alkaa olla jo huolestuttavan lopussa.

Lähettäjä: Hapsiainen 
Päivämäärä:   30.1.09 21:36:44

Ei ei! Ei tää saa loppua :D

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   30.1.09 23:07:49

Huomatkaa, että päivä vaihtuu pariin otteeseen. Kaksi ensimmäistä kappaletta eletään lauantaissa, sitten siirrytään sunnuntaihin yhden kappaleen ajaksi ja 4. kappale on jo maanantai. Toivottavasti tämä ei sekoita teitä ^^

Luku 9

Jake heräsi puhelimen soimiseen. Hän ei jaksanut avata silmiään, toivoi vain että joku sulkisi tuon puhelimen. Hän kuunteli pehmeitä askeleita, jotka lähestyivät makuuhuonetta ja häntä. Jake avasi silmänsä ja venytteli, juuri kun Ad istui sängyn laidalle ja vastasi puhelimeen. Toisessa päädyssä taisi olla Johnny tai Thomas. Puhelu ei kestänyt kauan, ja sen jälkeen Jake nousi istumaan ja kiersi kätensä Adin paljaan ylävartalon ympäri. Adrian vain toivotti huomenta, halasi häntä takaisin nopeasti ja lähti takaisin eteisen läpi keittiöön. Jake veti nopeasti lattialta bokserit jalkaansa ja lähti hänen perässään. Ad istui juomassa kahvia pöydän ääressä, yllään pelkästään eiliset farkut.
-Ota kahvia pannusta jos haluat, hän sanoi hiljaa Jakelle. Tämä etsi kupin ja liittyi seuraksi toiselle puolelle pöytää. Hän katseli ikkunasta ulos, mutta vilkuili välillä Adia, joka tuijotti tyhjin silmin horisonttiin. Rastat olivat yön jäljiltä auki ja sotkussa, ilme oli hiukan väsynyt ja parta ajamatta.
-Mä taidan mennä suihkuun, Ad totesi kääntäen hitaasti katseensa Jakeen. Hän nousi, vei kupin pois ja lähti. Kohta alkoi kuulua juoksevan veden ääni. Jake lähti takaisin makuuhuoneeseen ja alkoi etsiä vaatteitaan. Löydettyään kaulakorunsa sängyn alta hän meni eteiseen ja etsi tupakat Adrianin takin taskusta. Jake meni parvekkeelle ja sytytti, katsellen savu leijumista hitaasti ylemmäs. Hän muisteli eilisiltaa, kuinka Ad oli vetänyt hänet lähelleen autossa, suudellen häntä kaikkialle kiihkeästi. Hän oli tuoksunut ihanan miehekkäältä ja tupakalta, pitänyt Jakea lähellään tiukasti ja antanut käsien vaeltaa levottomasti. Perhoset lensivät Jaken vatsanpohjassa, kun hän muisteli miten Ad oli vienyt hänet makuuhuoneeseen ja kaatanut sängylle, repien paitaa lattialle. Kaulakoru oli tainnut pudota sängyn alle samalla. Hän oli napittanut Adin paitaa auki, antanut käsiensä kulkea rintakehän tatuoinnin päältä. Jake rupesi hymyilemään, ensimmäistä kertaa vähään aikaan häntä ei harmittanut aamulla. Hän heitti natsan tuhkakuppiin ja lähti sisälle samalla, kun kylpyhuoneen ovi kolahti Adin perästä. Jake tuijotti hetken makuuhuoneen oviaukosta Adia joka avasi hiuksiaan pään päältä. Tällä oli yllä vain valkoinen pyyhe, joka roikkui herkullisesti lantion varassa. Nyt Jake näki tarkemmin tatuoinnit rintakehässä, toisella puolella ylhäällä oli pari tuumaa korkea J-kirjain, toisella puolella ehkä kymmenen tähteä. Ad meni hänen ohitseen makuuhuoneeseen ja alkoi pukea. Vetäessään paitaa päälle hän jaksoi jo puhua.
-Tarvitsetko sä kyydin? Hän kysyi. Jake tutki hetken kynsiään, kunnes nyökkäsi puraisten pois palan peukalon kynnestä.
-Siinä tapauksessa pitää lähteä hyvin nopeasti, mun pitää mennä töihin käymään, Ad sanoi etsien sukkia laatikosta. Jake pakkasi nopeasti laukkunsa eteisestä ja meni keittiöön kaivaen penaalia laukusta.

Thomas nousi pöydän äärestä kuullessaan auton ajavan pihaan. Johnny nosti hieman särkevää päätään käsivarsiensa varasta, mutta laski sen äkkiä takaisin. Thom kipitti äkkiä avaamaan ovea, ja tuli kohta keittiöön mukanaan krapulaisen ja valvoneen näköinen Jake, jonka ilme muuttui myös vähän häpeäväksi kun hän tajusi Johnnyn istuvan pöydän ääressä.
-Ehtikö Ad jo lähteä? Johnny kysyi käheällä äänellä. Hän nosti kasvojaan ja Jake melkein pelästyi. Silmät punoittivat ja niiden alla oli mustat varjot, yleisilme oli niin räjähtänyt kuin kuvitella vain saattoi.
-Ehti joo, Jake vastasi ja meni hakemaan kahvia. Johnny nosti tuoremehulasin huulilleen ja joi vähän.
-Voi hemmetti, olisi voinut heittää mut kotiin, Johnny jatkoi vielä. Jake istui pöydän päätyyn ja alkoi juoda kahviaan.
-Pakko mun on varmaan mennä bussilla takaisin ja hakemaan se auto, Johnny totesi hieroen silmiään. Lopputulos oli vain entistä punaisempi. Thom meni Johnnyn taakse ja kiersi kätensä halaamaan häntä. Johnny venytteli ja nousi ylös. Hän nosti hupparin tuolin selkänojalta ja lähti eteiseen Thomin kanssa. Jake katseli heidän peräänsä kun he suutelivat nopeasti hyvästiksi ja Thom palasi takaisin keittiöön Johnnyn lähdettyä ovesta. Thomas vilkaisi ikkunasta kun Johnny harppoi pihan yli sytyttäen tupakkaa ja istui takaisin pöydän ääreen.
-No? Hän kysyi ja katsoi ilkikurisesti Jakea. Tämä hymyili hetken vinosti.
-Jumalauta, jos sä vaan tietäisit. Se oli ihan siis todellakin jo jotain, Jake yritti selittää, hymy leviten kasvoilla. Thomas yritti pakottaa itsensä hymyilemään takaisin.
-No jatkuuko teidän juttu jotenkin? Hän kysyi. Jake mietti.
-Mä jätin sen keittiöön mun puhelinnumeron, saa nähdä, hän vastasi.

Sunnuntai oli edennyt jo puoleenväliin, kun Johnny tuli ulos suihkusta kuivaten hiuksiaan pyyhkeeseen. Hän oli huuhtonut krapulan viimeiset merkit viemäristä alas ja tunsi itsensä ihmiseksi jälleen. Isä oli keittiössä juomassa aamukahvia, hiukset sotkussa ja vasta heränneen oloisena.
-Sun puhelin on soinut siihen tahtiin että joku varmaan tulee kohta lankoja pitkin tänne, tämä totesi haukotellen. Johnny kaivoi puhelimensa eilisen lehtipinon alta. Thom oli yrittänyt soittaa pari kertaa, kunnes oli vain laittanut viestin. "Jos sä näet Adia, pyydä sitä ottamaan joku yhteys Jakeen. Mulla menee kohta hermot ton kanssa!" Johnny vastasi nopeasti.
-Adrian muuten lupasi tulla käymään tänään, sillä on jotain asiaa siitä Corollasta, isä sanoi kääntäen lehden sivua. Johnny nyökkäsi ja lähti huoneeseensa hakemaan vaatteita. Hän joutui toteamaan että pitäisi pikkuhiljaa pestä pyykkiä. Kaapin pohjalta löytyi vielä Ramones-huppari ja farkut, jotka olivat hajonneet polvesta kun hän oli alkutalvesta kaatunut Yamahan kanssa alamäessä. Kun hän tuli alakertaan, Adin Opel pysäköi juuro pihalle. Veli juoksi vesisateessa pihan läpi ja päästyään ovesta sisään hän heitti nopeasti kengät nurkkaan ja takin naulakkoon. Ad tuli keittiöön, halasi Johnnya pikaisesti ja otti termospullosta kahvia. Hän istui pöydän ääreen ja laski silmälasit pöydälle. Hän käytti laseja pelkästään ajaessaan, harvoin silloinkaan. Johnny nauroi aina laseja, sillä Ad näytti pahemman sortin akateemikolta ne päässään. Niiden sangat olivat paksut ja tummanvihreät, linssit pienet suorakaiteet. Johnny istui hänen viereensä.
-Onko Jake yrittänyt ottaa suhun yhteyttä? Hän kysyi johdattelevasti. Isän huomio siirtyi lehden urheilusivuilta vanhempaan poikaansa, joka kaivoi taskuaan.
-Kyllä se tämän jätti, hän vastasi. Paperiin oli kirjoitettu isoilla, hieman naisellisilla kirjaimilla Jaken nimi ja puhelinnumero.
-Thomas pyysi että ottaisit yhteyttä siihen, Johnny sanoi.
-Ja kukas tämä Jake on? Isä liittyi keskusteluun. Kumpikaan ei vastannut hänelle, vaan Ad kaivoi puhelimen taskustaan ja alkoi näppäillä numeroa. Johnny alkoi juoda häneltä jäänyttä kahvia. Ad palasi jo muutaman minuutin kuluessa ja katsoi Johnnya todella rumasti huomatessaan kahvinsa vaihtaneen omistajaa. Hän haki uuden mukillisen ja tuli takaisin pöydän ääreen. Isä nousi ja lähti olohuoneeseen, Johnny katsoi veljeään kysyvästi.
-En mä sille mitään oikeastaan sanonut. Sanoin vain että nyt sillä on mun numero jos tulee asiaa, hän sanoi. Johnny alkoi kasata isältä jäänyttä lehteä.
-Aijotko sä jatkaa jotain sen kanssa vai annatko sä sen toivoa turhaan? Hän kysyi. Ad pohti hetken.
-En mä tiedä. Mä luulin että sekin oletti sen olevan vain se yksi yö, Ad sanoi ja pyöritteli silmälasejaan pöydällä. Johnny pudisteli päätään ja joi kahviaan. Ad vaihtoi puheenaiheen Toyotan tavaratilan luukkuun, jossa oli ilmennyt jokin ongelma.

Maanantai-aamu alkoi aika normaalisti. Thomin kännykän herätyskello alkoi soida lattialla. Väsyneesti Thomas löi äänen pois ja yritti nousta ylös. Mahaansa raapien hän nousi ja laittoi valot päälle. Hän potkaisi Jakea, joka käänsi kylkeä ja murahti jotain. Thomas raahautui ensiksi vessaan ja sitten alakertaan, alkaen laittaa aamukahvia. Jake heräisi vasta tuntien päästä, sen hän tiesi. Kahvikuppi kädessään hän raahautui huoneeseensa etsimään vaatteita. Kuullessaan Thomin tulevan huoneeseen Jake otti tyynyn päänsä alta ja laittoi sen päänsä päälle.
-Nuku ihan rauhassa, mä herätän sut kun tulen kotiin, Thom sanoi ja alkoi kaivaa vaatekaappiaan. Tyynyn alta kuului vaimea murahdus, joka saattoi olla myös yritys nauraa ivallisesti. Thomas pörrötti hiuksiaan ja sitoi ne pienelle ponnarille niskaan. Parturissakin pitäisi käydä hyvin pian. Hän otti vielä puhelimen sängyn vierestä ja lähti hiljaa huoneesta. Johnny oli laittanut hänen poissaollessaan viestin, tämä lupasi tulla hakemaan hänet, joka merkitsi että hänellä olisi kymmenen minuuttia ennen kuin Skoda kaahaisi pihaan. Hän tuhlasi sen ajan etsien koulukirjansa olohuoneesta.

Johnny näytti rasittuneelta, väsyneeltä ja valvoneelta Thomin hypätessä auton kyytiin. Johnny kumartui suutelemaan Thomia nopeasti.
-Luojan kiitos kohta pystyy taas ajamaan kevarilla, Johnny sanoi naputtaen etusormellaan Skodan rattia. Thom hymyili ja kiinnitti turvavyönsä. Johnny katsoi häntä tarkasti. Hän näytti poissaolevalta, miettivältä ja surulliselta. Kuten perjantai-iltana kun Jake lähti Adrianin kanssa.
-Mikä sun ja Jaken suhde oikeasti on? Johnny kysyi kääntyen tien päädyssä ilman suuntamerkkiä. Thomas katsoi häntä pelästyneenä.
-Mitä sä oikein tarkoitat? Hän kysyi. Johnny nosti toista suupieltään ja kääntyi isommalle tielle.
-No te olitte molemmat aika hiljaisia kun mä tulin hakemaan torstaina. Ja sillon, kun Jake lähti Adrianin matkaan, sä vaikutit jotenkin surulliselta siitä. Samoin kun se tuli aamulla takaisin, ihan kuin sä olisit ollut mustasukkainen siitä. Joten mikä on totuus? Hän kysyi, äänensävyllä jossa ei ollut vihaa, surua tai kateutta. Se oli vain pelkästään kysyvä. Thomas ihmetteli tätä ja pohti sanojaan hetken.
-Mulle se on vain ystävä. Mutta sillon torstai-aamuna, ennen kun me lähdettiin... Se tunnusti olevansa ihastunut muhun, Thom sanoi käsilleen. Hän ei kehdannut edes katsoa Johnnya.
-Joten sua ärsyttää että illalla se lähtee jonkun kanssa? Johnny tiivisti.
-Ärsyttäisikö sua? Aluksi mä ajattelin että se vaan jollain tavalla kosti mulle. Mutta sen jälkeen kun se jauhoi taukoamatta koko lauantain Adista, mua alkoi jo epäilyttää että se vois olla oikeasti ihastunut. Mitä sä luulet, pitääkö Ad siitä? Thom päästi ilmoille kysymyksen joka oli vaivannut häntä. Johnny pohti hetken ja väisti kääntyvää Audia.
-Musta tuntuu että Ad ei nyt kaipaa ainakaan vakituista suhdetta, hän sanoi vähän kierrellen ja kääntyi liikenneympyrään.
-Eikö sua häiritse että Jake pitää musta? Thom kysyi. Hän ei vieläkään kehdannut nostaa kasvojaan. Johnny käänsi Skodan koulun pihatielle.
-Niin kauan kuin se on yksipuolista. Ja mä epäilin kyllä tätä kun mä näin sen pusun sillon kun se saapui. Mutta mä luotan suhun, Johnny sanoi ja katsoi Thomia ja otti tätä leuasta kiinni hymyillen. Thomas nosti katseensa Johnnyyn ja suuteli häntä nopeasti, avasi auton oven ja hyppäsi ulos. Johnny hymyili hänen peräänsä ja käänsi Skodan takaisin tulosuuntaan. Pitäisi ehtiä hallille viidessä minuutissa.
_________
En oikeasti jaksa beta-lukea tätä kunnolla. Toivottavasti siedätte ettekä mene sekaisin päivänvaihdoista. Ei ole vaihtoehtoja.
Hapsiainen, pakko siirtyä kohti loppua ettette ehdi tuudittautua turvallisuuden tunteeseen ettei juonenkäännettä tapahdu ; D

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   31.1.09 13:14:50

nostelen

Lähettäjä: screamer 
Päivämäärä:   31.1.09 13:35:51

ei noi päivien vaihtumiset oikeestaan juurikaan haitannut.
Vähän alkaa pelottaa se että tarinalle tulisi jo loppu, ei tää niin kauhean pitkä sitten olekkaan, ja lukisin mielelläni viellä vaikka kuinka :) mulla on ehkä vähän sellanen tunne että osaisin jo arvata mitä tossa juonenkäänteessä tulisi tapahtumaan.. mutta en mene takuuseen arvailuistani.

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   31.1.09 14:49:46

screamer, aika haka olet jos sen oikeasti arvaat! Tai sitten vaihtoehtoisesti todella kieroutunut.
Ei tämä välttämättä tähän jää. Kakkososaa on jo suunniteltu (: *paljastus*

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   31.1.09 18:22:10

nostan!

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   31.1.09 21:11:03

Oikeasti, missä kaikki ovat!

Lähettäjä: mimmu 
Päivämäärä:   31.1.09 23:49:12

Tämä on hyvä! Löysin tämän vasta nyt ja luin kaiken kerralla. Loppua kohden teksti muuttui huomattavasti selkeämmäksi. Kuvailua oli sopivasti ja tämä myös eteni sopivaa vauhtia. Jatka samaan tapaan!

Lähettäjä: Dinin 
Päivämäärä:   31.1.09 23:57:49

Täällä olen.

Jatkoa pyytelen :)

Lähettäjä: screamer 
Päivämäärä:   1.2.09 10:32:21

ajattelinkin juuri tulla kyselemään, että jos tämä nyt sitten loppuu pian niin kai tulee joku toinen osa tai jotain, mutta hyvä jos olet jo sellaistakin suunnitellut :3

ja niin, arvaushan se vaan on... mutta kattoo nyt mitä tässä käy :o

Lähettäjä: Hapsiainen 
Päivämäärä:   1.2.09 12:36:40

Hyvä pätkä jälleen. Ja toi kakkososa kuulostaa tosi hyvältä ;)

Päivien vaihtuminen ei haitannut lainkaan, se tuli kyllä selkeästi esille. Yks juttu mulla on vaan pistäny silmään koko tarinan ajan: nää tyypit juo aika paljo kahvia :D

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   1.2.09 13:00:55

mimmu, kivaa että löytyy uusia lukijoita vielä (:
Hapsiainen, kiitos! Tämä tarinahan heijastelee jollain tapaa omaa elämääni, henkilöt ja heidän tapansa. Itse juon tällä hetkellä neljättä kuppia kahvia tänään, hereillä olen ollut á 2 tuntia.
Voisin kyllä listata näitä päättömiä yksityiskohtia enemmänkin. Johnny polttaa ihan hëlvetisti. Se on pieni vitsi tyttöystävälleni, joka valittaa olemattomasta tupakoinnistani ;D
Johnny myös ajaa upeaa kevaria ja rakastaa autoja kuten veljensä. Itselläni on vain skootteri joka töintuskin liikkuu eteenpäin, valtakunta Johnnyn Yamahasta.
Johnny, Thomas, Adrian, Jake, Tim.... kaikki ovat jollain tavalla kytkennässä oikeaan elämään. Kuin myös Christian ja Julia ja niin edelleen.
Thomas rakastaa jazz-musiikkia ja opiskelua.
Voitte arvailla loput : DD
Hyvin pian saamme vielä jatkoa. Tulipas tästä tekstistä pitkä!

ps. vihaan Toyota Corollaa...

Lähettäjä: Hanna/Happiest 
Päivämäärä:   1.2.09 14:12:49

Oiiiiiiii ei saa viel loppuu! Paitsi jos se kakkos-osa tulee ;>
En ees uskalla arvata juonenkäännettä :D Rakastan sitä et ihmiset on niin avoimia tässä..

Jimmy, ihan pakko kysyy, ootko mies vai nainen ? :) Siis fyysisesti

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   1.2.09 14:34:06

Tässä nyt kiireessä lisäillään 10 luku. Ja tämäkin alkaa kahvilla!
____

Luku 10

Johnny heitti takin laiskasti naulakkoon ja lähti keittiöön. Päivät olivat menneet huomaamatta, oli jo torstai. Keittiön kello näytti varttia oli kolme. Jake oli yhä Thomin luona, vaikka viikko olikin jo kulunut. Eihän hänellä muuta ollut kuin aikaa, Johnny tosin epäili että Adrianin olemassaololla oli jotain osuutta asiaan. Hän laittoi kahvinkeittimen päälle ja avasi päivän lehden, tosin ennen kuin sai edes sarjakuvat luettua hän kuuli auton tulevan pihaan ja nosti katseensa. Isän pitäisi tulla vasta tunnin päästä, joten pihaan ajava punainen Nissan oli varmasti jokin Adin uusi löytö. Auto pysähtyi Skodan viereen autotallin kulmalle ja Ad hyppäsi ulos. Johnny nousi laittamaan kahvit valmiiksi molemmille. Ovi aukesi, Ad potkaisi kengät nurkkaan ja tuli keittiöön. Johnny tervehti veljeään, joka istui pöydän ääreen ja laski päänsä toisen käden varaan. Johnny laittoi kupin hänen eteensä ja katsoi kysyvästi.
-Koska Jake oikein lähtee takaisin? Ad kysyi lopulta.
-En mä tiedä, tänään se oli tarkoitus mutta musta vähän tuntuu että se pysyy täällä sun takias, Johnny vastasi virnistäen.
-No siltä mustakin vähän tuntuu, Ad vastasi synkästi. Johnny katsoi häntä yllättyneenä.
-Se ei meinaa jättää mua rauhaan, soittanut tänäänkin jo pariin otteeseen. Molemmilla kerroilla sanoin etten voi puhua kun olen töissä, olihan se puoliksi totta, Ad sanoi yhtä synkästi.
-Enkös mä sanonut että mieti kaks kertaa, Johnny sanoi, yrittäen peittää ivan äänessään. Ad katsoi häntä puoliksi vihaisesti.
-No ehkä sanoit. Mutta oi suuri tietäjä, kerro nyt että mitä ihmettä mä teen sen kanssa. Mä luulin että sekin oletti sen olevan vain se yksi kerta. Nyt se taitaa olla vähintään muuttamassa mun luo! Adin äänessä oli jo hienoista epätoivoa.
-Puhu sille, iso mies! Et sä välttelemällä siitä pääse, Johnny vastasi.
-Pakko se taitaa olla. Kyllä sä mut tunnet, mua pelottaa aina tällainen, Ad vastasi ja nosti kahvimukinsa. Johnny virnisti, Ad tunnetusti oli erittäin huono sanomaan suoraan kenellekään ei, varsinkaan jollekin Jaken kaltaiselle. Hän oli varma, että todellisuudessa Ad oli kiintynyt Jakeen enemmän kuin hän suostui myöntämään.

Jake laskeutui alakertaan vetäen hupparia ylleen. Rappusiin leijui herkullinen ruoan tuoksu, Thomin äiti laittoi päivällistä keittiössä. Hän hymyili ystävällisesti Jakelle, joka istui Thomin viereen ruokapöydän ääreen. Thomin äiti pyyhki käsiään vaaleanvihreään esiliinaan ja tarjosi Jakelle kahvia. Hän kieltäytyi ystävällisesti ja alkoi pyöritellä puhelintaan, jonka takakuori oli hävinnyt mystisesti vuosi sitten ja akku pysyi paikallaan teipin avulla. Thomas puhui äitinsä kanssa jotain opinnoistaan, Jake pohti Adriania. Työhön vetoaminen oli vaikuttanut aika läpinäkyvästi selittelyltä. Hän oli hetken toivonut että kerrankin joku oikeasti pitäisi hänestä muutenkin kuin vain yhden yön hoitona. Taisi olla utopistista luulla että Adin kaltainen työnarkomaani kaipaisi jotakuta. Hän meinasi saada kohtauksen kun puhelin rupesi soimaan. Hän näytti äkkiä soittajan nimen Thomille, joka hymyili hänelle. Leveä hymy kasvoillaan Jake poistui ja vastasi puhelimeen, tervehtien hiukan epävarmasti.
-Moi, odota hetki, linjalta kuului Adin hieman käheä ääni ja naksahdus, jonka Jake yhdisti tupakansytyttimeen.
-Joo tuota, mä tässä vain mietin, Adin ääni hiljeni ja hän kuulosti miettivältä. -Milloin sä lähdet takaisin? Hän jatkoi. Jaken korviin kysymys kuulosti todella oudolta, mutta hän vastasi silti.
-En mä ole ihan varma, ehkä viikonloppuna, hän sanoi ja odotti. Ad taisi miettiä kovasti seuraavaa siirtoaan. Puhelun hiljainen ja miettivä sävy tiesi joko hyvää tai pahaa.
-Mitä sä teet tänään? Ad heitti. Jaken kasvoille levisi hymy.
-Ollaan kuulemma menossa käymään Johnnyn luona, mutta suunnitelmia voi aina muuttaa, hän vastasi.
-Ei välttämättä tarvitse. Mä olen Johnnyn luona juuri nyt, eli jos me tullaan hakemaan teidät jossain välissä niin puhutaan sitten, okei? Hän sanoi. Jake suostui ja sulki puhelimen ihmetellen. Ad oli kuulostanut huolestuttavan hiljaiselta ja sanonut viimeisen lauseen kauhean vakavasti.

Ad tunki puhelimen taskuunsa ja laittoi tupakan tuhkakuppiin hieroen kasvojaan. Miksi ihmeessä hän ei voinut sanoa heti? Ei venyttäminen tekisi asiaa yhtään helpommaksi. Hän meni sisään ja keittiöön, jossa Johnny oli jo häntä vastassa.
-Sä et sanonut suoraan? Johnny sanoi. Jälleen Ad kirosi mielessään sitä mystistä yhteyttä heidän välillään. Molemmat tiesivät mitä toisen päässä liikkui.
-No ehkä en. Mutta se sanoi että ne olisi tänne tulossa? Ad sanoi, avasi jääkaapin ja kaatoi vanhan kahvimukinsa pohjalle vodkaa ja nosti mukin huulilleen.
-Sovittiin Thomin kanssa että haetaan ne siinä puoli viiden maissa, Johnny vastasi ja otti mukin pois Adilta. Hän tyhjensi omaan kurkkuunsa viimeisen sentin pohjalta ja vei mukin pois. Ad katsoi häntä leikillisen vihaisesti ja istui pöydän ääreen, miettien päänsä puhki. Mitä ihmettä hän voisi sanoa Jakelle? Johnny poistui terassille tupakalle, ovi kolahti hänen perässään. Ad hävitti ajantajunsa tuijottaessaan avonaista lehteä pöydällä. Johnny taisi polttaa useammankin, koska kun ovi avautui uudestaan, Johnny käveli keittiön ovelle.
-Ehkä meidän pitäisi jo mennä, kello on viistoista yli, hän sanoi ja alkoi pukea takkia ylleen.

Pojat hyppäsivät autoon jatervehtivät toisiaan. Johnny kääntyi taaksepäin ja sai pienen suukon Thomilta. Ad vain vilkaisi peilin kautta Jakeen, jonka huomasi katsovan häntä hymyillen. Ad tunsi pienen kouraisun sydänalassaan katsoessaan tummaksi meikattuja silmiä jotka hymyilivät hänelle. Primera kiihdytti nopeasti pihasta pois ja Johnny sytytti tupakan. Veli katsoi häneen vihaisesti mutta ei sanonut mitään. Ad laittoi radion sijasta CD-levyn soimaan, kumpikaan takapenkillä istuvista ei tunnistanut kappaletta mutta Johnny läpsytti reiteensä biisin tahdissa, tavalla joka Thomin mielestä osasi olla ihana mutta toisinaan uskomattoman raivostuttava. Ad kääntyi isommalle tielle, ja koska vain heidän takanaan ajoi yksi pakettiauto, hän kiihdytti vauhtia lähemmäs sataa kilometriä tunnissa. Viiden kilometrin tienpätkän jälkeen hän kääntyi pienemmälle, mutkittelevalle tielle jolla hän ei uskaltanut ajaa yhtä lujaa. Kaikki tuijottelivat ikkunoista ulos, hiljaisuutta halkoi vain rytmikäs rock-kappale ja Johnnyn biitti reittään vasten. Ad oli suhteellisen tyytyväinen kun vihdoin sai laittaa suuntamerkin vasemmalle ja pääsi tietä pitkin pihalle, autotallin viereen. Kaikki nousivat autosta, Johnny harppoi pitkin askelin kohti taloa niin, että Thomin piti lähes juosta pysyäkseen hänen perässään. Jake viivytteli tahallaan, katseli kuinka Ad sytytti tupakan keskittyneen näköisenä, nojasi auton konepeltiin ja tarjosi Jakelle, joka tuli seisomaan hänen viereensä odottavasti. Ad puhalsi savut ulos ja katseli niiden perään, miettivän näköisenä.
-Sä sanoit että meidän pitää puhua, Jake koitti aloittaa koska Adin pohtimisesta ei tainnut tulla mitään valmista.
-Niin piti, tuota, Ad haroi hiuksiaan. -Mä en ole valmis mihinkään suurempaan, se ei johdu susta millään tapaa, hän lopulta puuskahti, tuntien itsensä tökeröksi pikkupojaksi. Kyllä yli kaksikymppisen miehen nyt pikkuhiljaa pitäisi osata olla sulavampi tällaisessa tilanteessa. Hän ei pystynyt edes katsomaan Jakeen päin.
-Mistä sitten? Onko meillä sun mielestä liikaa ikäeroa? Tai välimatkaa? Sano suoraan, onko mussa jotain vikaa? Jake kysyi, äänestä paistoi läpi epätoivo ja suru. Hän halusi löytää sen epäkohdan joka heidät erotti.
-Mä sanoin jo että sussa ei ole mitään vikaa, ei tosiaankaan, Ad vastasi tuijottaen horisonttiin. Hän tumppasi tupakan maahan ja sytytti seuraavan kootakseen itsensä.
-Mä en vain pysty kasaamaan minkäänlaista pitävää parisuhdetta. Mä rakastan toista, hän puuskahti lopulta. Jake tuijotti häntä, koitti hillitä itsensä. Mutta kun Ad nosti kasvonsa ja katsoi häntä suoraan silmiin, hän ei voinut sille mitään. Pitkästä aikaa kyynel vierähti hänen silmäkulmastaan, tahrien meikit poskelle. Ad nosti etusormensa ja pyyhki kyyneleen pois. Hän kiersi kätensä toisen niskaan ja siitä selän taakse, he halasivat.
-Mä olen pahoillani mutta mä en pysty vaikka ehkä haluaisinkin, hän kuiskasi Jaken hiuksiin. Jake kiersi toisen kätensä hänen ympärilleen ja halasi nopeasti, jonka jälkeen hän irrottautui ja tumppasi savukkeen, pyyhki hiukset silmiltään ja nyökkäsi, yrittäen hymyillä urheasti. Hän ei ymmärtänyt mikä oli iskenyt niin lujaa. Ehkä hän oli kerrankin luullut tavanneensa ihmisen jolle hän oikeasti merkitsi jotain.
-Ollaan kuitenkin yhteyksissä. Nähdään vielä joskus, Ad sanoi hiljaa ja hyppäsi autoon. Jake lähti sisälle, katsoen vielä taakseen miten Ad kiihdytti Nissanin pihan poikki ja katosi pihatien jälkeen. Ad käänsi auton isolle tielle, mutta jarrutti bussipysäkille. Hän löi kätensä voimalla rattiin, jonka jälkeen hän iski otsansa Nissanin merkkiin ratissa. Hän istui siinä ja kirosi, radiosta soi rauhallinen Beatlesin kappale. Miksi ihmeessä kaikesta piti tehdä niin vaikeaa, varsinkin kun tiesi ettei voinut ikinä lopullisesti saada rakastamaansa ihmistä?
_______
Ohhoo, toivottavasti ei tullut liian lyhyt/sekava/tylsä tahi mitään. Mitäs tähän kommentoimaan... paitsi että toivottavasti en sekoita tietä liikaa länsimurteellani, minulle mm. kahvikuppi ja kahvimuki on ihan yksi ja sama asia, joten nämä herrat eivät juo kahvejaan mistään parhaista luuposliineista :)

Päätön yksityiskohta: luen aina lehden väärinpäin. Johnny aloittaa lukemisen sarjakuvista ;)

Lähettäjä: tölkki 
Päivämäärä:   1.2.09 15:26:50

Sarjakuvista on parasta alottaa! =D

Lähettäjä: Hapsiainen 
Päivämäärä:   1.2.09 16:19:06

Nam nam :) Ihanaa lukea kaks pätkää saman päivän aikana. Ja tää oli aivan mahtava, ah mitä ihanaa epätoivoista rakkautta <3 Mmmm... Pakko sanoa, sä kirjoitat aivan järkyttävän hyvin! Jatkoa lisää, odottelen innolla juonenkäännettä ;) Mulla on jo paljon toiveita ja aavistuksia sen suhteen, mutta ei pidä aavistella liikaa, oot kuitenki keksiny jotain superhyper yllättävää.

Niin joo. Jotenki tosi ihana yksityiskohta tässä tarinasa on kans se, et miten paljo oot ripotellu pieniä yksityiskohtia omasta elämästäs henkilöihin. Oli kiva lukee tota sun selostusta miten mikäkin yksityiskohta liittyy sun elämään :D

Lähettäjä: J3rsey 
Päivämäärä:   1.2.09 16:28:29

jos tää tarina loppuu pian, niin seuraava osa ois kyllä pakollinen (;
jatloo pian

Lähettäjä: fani 
Päivämäärä:   1.2.09 18:29:10

Jes, jatkoa! Mie taidanki jo tietää, mikä se juonenkäänne on :D Tai ainakin pari muuta asiaa "vihjausten" perusteella :))

Kieli oli paikoitellen tökeröä ja muutamia epäselviä kappaleita yms löytyi, mutta sanallisesti ja juonen kannalta tykkäsin näistä pätkistä :)

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   1.2.09 19:13:45

Ainiin ja ylläolevaan kyselyyn. Olen miehekkäämpi kuin nainen. Tyttöystävänikään ei ole varsinaisesti tyttö ;DD Me siis olemme Thom ja Johnny, jos haluaa niin ilmaista.

Juonenkäännepaljastus: jos kuvittelet että se liittyy Jakeen, olet väärässä. Ja pitää jo tässä vaiheessa painottaa että ko. juonenpaljastus ei ole mitenkään sidoksissa minun elämääni!

Hauska kuulla että joku osaa arvostaa noita älyttömyyksiä elämästäni joita olen tuonne laittanut!

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   1.2.09 22:28:03

Nostan. Hajosin muuten noille mainoksille tuolla ylhäällä. "Missä olet ihana mies?" "Keittiötarvikkeet netistä!" "lämpöä terassille"

Lähettäjä: screamer 
Päivämäärä:   2.2.09 09:16:03

ihanaa tekstiä, todellakin tykkäilen :3
nyt sitten vaan odottelemaan sitä juonenkäännettä. ja voin sanoa että enää en usko arvailujeni olevan olenkaan oikeassa sen suhteen :DD

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   2.2.09 19:45:23

Nostelen!^^

Lähettäjä: Hapsiainen 
Päivämäärä:   2.2.09 21:47:55

Ups

Lähettäjä: J3rsey 
Päivämäärä:   3.2.09 17:39:52

ylös ylös

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   3.2.09 19:09:09

Hohoo, kirjoitin äsken pitkän pätkän tähän ja mokasin jotain. Hyvä minä.

Eli pieni väliaikahuomio. Luku 11 ilmestyy luultavasti huomenna. Yritän saada luvun 12 julkaistuksi ennen kuin lähden torstaina rakkaani luo. Siellä olen sunnuntaihin, joka merkitsee siis pientä kirjoituspaussia. Mikäli en saa lukua 11 huomenna julkaisuun, se tulee torstaina ja luku 12 sitten lykkääntyy sunnuntaihin/maanantaihin.
Ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin, olettaisin että tämä kirjoitustauko poikii laadukkaampaa tekstiä.

Jimmy kiittää, kuittaa ja alkaa kirjoittaa.

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   3.2.09 23:39:20

Eli huomiseen menee tuo jatko ^^ nostellaas tässä.

Lähettäjä: Thomas 
Päivämäärä:   4.2.09 17:12:07

Hi everyone! Ajattelin mäkin tänne laittaa viestiä rakkaalle. Hyvin on edistynyt ja jatka samaa rataa. Olen iloinen sun puolesta että kerrankin teet jotai järkevää : DD höps..
Tykkään Thomista ^___^

Lähettäjä: Laulava_Sammakko 
Päivämäärä:   4.2.09 18:50:30

Jatkeles (:

Lähettäjä: fani 
Päivämäärä:   4.2.09 22:40:26

Hööh, ei ollu viel jatkoa :( Mut nyt oon entistä varmempi et tiedän mihin se käänne liittyy, koska en missään vaiheessa ajatellutkaan et se olis liittyny Jakeen ;D Ota tää vaikka uppina :D

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   4.2.09 22:43:45

Elikkäs. Jake on siis ollut poissa kuvioista jonkin aikaa, koska tässä on jälleen pieni aikaväli. Huomaamattani olen irrottanut Johnnyn ja Thomin rakkaustarinasta, joka tämä alunperin oli, toisenkin tarinan... mutta nämä liittyvät vielä toisiinsa kaikki, trust me.

Luku 11

Alkoi olla jo hiihtolomien aikaa, viimeinen torstai ennen loman alkamista. Johnny keräsi kirjoja kaappinsa pohjalta ja kääntyi tuntiessaan sormet kylkiluissaan. Thomas hymyili hänelle suloisen ilkeästi otsahiuksiensa alta. Hän oli vihdoin käyttänyt joululahjaksi saamansa lahjakortin, joten keskellä ylähuulta komeili musta pallo. Johnny kiersi kätensä hänen hartioidensa ympäri ja löi kaapin oven kiinni. Toiselle saranalle oli käynyt jotain ja kaappi vaati väkivaltaa mennäkseen kiinni ja pysyäkseen lukossa.
-Jos mä tulen hakemaan sut tunnin päästä täältä, käyn vielä hallilla hakemassa tavaroita, Johnny sanoi kävellessään käytävää pitkin kohti portaita Thom kainalossaan.
-Selvä, Thom vastasi lyhyesti heidän pysähtyessään portaiden yläpäähän. Johnny kaivoi taskustaan Skodan avaimen ja kiitti taivaita siitä, että Toyota valmistuisi viikon sisällä. Ad oli saanut jo moottoriremontin valmiiksi, maalauskin oli tarkoitus viimeistellä loppuun tänään. Thomas joutui nousemaan varpailleen antaessaan nopean suukon Johnnylle. He lähtivät vastakkaisiin suuntiin, Thomas sinne mistä he olivat tulleet ja Johnny portaita alas kohti ala-aulaa ja ovista ulos. Aurinko sulatti viimeisiä lumia pihalta, heti kun yöpakkaset loppuisivat, voisi jälleen kaivaa Yamahan tallista. Hän starttasi Skodan ja lähti kohti hallia.

Johnny ehti takaisin lukion pihalle juuri sopivasti kun oppilaat purkautuivat ovista sisään. Thomas avasi pelkääjän oven ja istui kyytiin. Johnny käynnisti auton ja hiljensi radiota. Thom heitti laukkunsa takapenkille, josta tilaa vei valmiiksi jo iso työkalupakki, kasa maalitahraisia työvaatteita, maaliruisku ja keräksi kääritty letku. Thom kääntyi eteenpäin ja kiinnitti turvavyönsä. Johnny pysähtyi liikennevaloihin ja kirosi ankarasti kun Skoda sammui. Takana oleva Mazda painoi armottomasti äänimerkkiä, Johnny katsoi peruutuspeilistä rähisi ilmoille pari valittua sanaa vanhoista pieruista joilla ei kuuluisi olla edes korttia enää. Skoda käynnistyi ja Johnny kääntyi vasemmalle. Mazda ajoi heidän ohitseen ja vanha mies ratin takana katsoi Johnnya rumasti. Johnny puolestaan näytti siltä että mikäli Toyota ei kohta valmistuisi, hän hankkisi polkupyörän. Thomia kohtaus nauratti, mutta hän ei viitsinyt sanoa mitään. Johnny pyöritteli venytyskorua korvassaan ja laittoi viimeisen vilkun päälle, kääntyen hallin pihaan. Isot päätyovet olivat kiinni, ja Thomin yllätykseksi Johnny ajoi hallin toiseen päätyyn, jossa vastaavat isot pariovet olivat auki. Ad oli ulkona tupakalla, hengityssuoja roikkui kaulalla. Johnny nousi autosta ja potkaisi eturengasta sytyttäessään tupakan. Hän alkoi hiiltyneenä kertoa Adille Skodan sammumisesta, maustaen kertomuksensa suurella määrällä erilaisia kirosanoja ja nimityksiä autolle ja Mazdan kuskille. Adia näytti naurattavan ihan yhtä paljon kun Thomiakin. Hän koitti rauhoitella veljeään ja samalla pitää pokeria, mutta yritys epäonnistui pahasti. Hän nauroi pidellen kylkiluitaan, kunnes Johnnykaan ei voinut olla naurahtamatta. He heittivät tupakat tyhjään maalipurkkiin ja menivät ovista sisälle Thomas tiukasti kannoillaan. Seinien vierustoilla oli vastaavasti työkaluja ja maalipurkkeja kuin hallin toisellakin puolella, mutta tämä erosi siinä mielessä että avoin tila jatkui vain ehkä seitsemän metriä, jonka jälkeen tuli seinä, joka oli alaosastaan siniseksi maalattua metallia ja yläosastaan jotain pleksilasin näköistä. Lasin takana näkyi Toyota hallinosturin päällä. Ad ojensi Johnnylle suojavarusteet, laittoi lasit kasvoilleen sekä hanskat käteensä ja meni pleksiovesta toiselle puolelle.
-Ei tässä mene kauan, jos sä vain jaksat odottaa, Johnny sanoi Thomille ja laittoi hengitysmaskin kasvoilleen. Thom nyökkäsi ja seurasi lasin takaa kuinka veljekset keskustelivat hetken ja Ad ojensi Johnnylle maaliruiskun. Molemmat työstivät omaa puoltaan Toyotasta, Thomin katsellessa lasin takaa. Kului ehkä vartti jonka jälkeen Johnny ja Ad tulivat takaisin toiselle puolelle pleksiseinää. Johnny poisti maskin ja yski pari kertaa kuivasti. Ad tuli hänen perästään ja nosti lasit typerän näköisesti otsalleen. Johnny sytytti tupakan ja yski uudelleen kuivasti, tavalla joka sai Thomin niskavillat pystyyn. Ad laittoi suojavälineet hyllylle maalarinteippien viereen ja pyyhki kätensä housuihinsa. Johnny siirtyi pihalle polttamaan, Ad meni perässä kaivaen kasaan painuneen Marlboro-askin takataskustaan. Thom vilkaisi kerran murheellisen näköistä Toyotaa ja lähti ulos kuuntelemaan vilkasta keskustelua auton lamppujen uusimisesta.

Lopulta Johnny tajusi että heidän pitäisi oikeasti lähteä hyvin pian. Johnny heilautti kättään veljelleen ja istui Skodan kuskin paikalle, lähes viimeistä kertaa toivonsa mukaan. Hän käänsi auton ja ajoi hallin viertä tielle. Hän kiinnitti turvavyön toisella kädellä ja alkoi sitten vaihtaa radiokanavaa, vilkuillen välillä tietä ja muistellen samalla miten isä oli joskus ollut hänen kyydissään ja tuumannut vain että pojan ajotyyli on vaaraksi ihmiskunnalle. Hän sytytti viimeisen savukkeen ja avasi ikkunan raolleen. Thomin puhelin alkoi soida takin taskussa, tämä kaivoi sen esiin ja vastasi. Johnny poisti radiosta äänen ja kuunteli puhelun sävyä. Thomin ääni oli yllättynyt ja jollain tavalla pelästynyt. Thom sulki puhelimen ja Johnny katsoi häntä kysyvästi.
-Voidaanko me hakea Jake kymmenen minuutin päästä rautatieasemalta? Thom kysyi, äänessään yhä sitä samaa järkytystä kuin keskustelun aikana. Johnny katsoi ensin häneen, sitten auton kelloon ja lopulta autiota tietä. Sanaakaan sanomatta hän painoi käsijarrun pohjaan ja heitti auton ympäri päätyen viereiselle kaistalle. Thom kiljaisi pelosta kuin pikkutyttö.
-En olisi kyllä uskonut että tämä romu tuosta selviää, Johnny virnisti ja painoi kaasua. Thom yritti rauhoittua hengittämällä tasaisesti ja irrottamalla kyntensä penkin reunasta, johon ne olivat refleksinomaisesti kiinnittyneet. Johnny kaivoi keskikonsolista uuden askin ja alkoi poistaa muoveja, hyräillen samalla radiosta soivaa hidasta kappaletta.

Thomas nousi varpailleen ja kurkki junasta purkautuvaa väkijoukkoa, kunnes löysi mustan hiuspehkon. Jaken lähestyessä Thomin silmät laajenivat pelästyksestä.

-Ei jumalauta! Mitä sä nyt olet sählännyt? Hän kysyi, koittaen pitää äänensä rauhallisena ja hiljaisena. Johnnykin astui askeleen lähemmäs ja huomasi Jaken olevan ilman meikkiä, mutta toisen silmän ympärillä oli silti sievä musta rengas. Keskellä huulta oli verinen halkeama ja etuhampaasta puuttui pala, ilme oli kivuliaan näköinen tämän yrittäessä hymyillä. Joku oli tainnut ottaa häntä rajusti paidan rintamuksesta kiinni, sillä panic at the disco-paita oli revennyt sievästi. Thom pudisteli päätään ja Johnny sytytti savuketta nostaessaan Jaken repun maasta.
-Tuli pieni tappelu, piti lähteä aika vikkelästi. Jos mä saan olla teillä tai jossain sen verran että uskallan palata kotiin niin olisin kiitollinen, Jake sanoi Thomille. Tämä nyökytteli vastaukseksi. Johnny johdatti heidät Skodan luo ja heitti repun takapenkille. Thomas istui hänen viereensä ja Johnny katsoi takapenkillä istuvaa Jakea.
-Jäitkö sä auton alle vai? Hän kysyi. Jake nosti toista suupieltään, lähinnä irvistäen.
-Tuli ongelma yhden myyjän kanssa, hän murahti vastaukseksi. Thomas huokaisi raskaasti, vaikka Johnnysta tuntui vahvasti siltä, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta. Hän kiihdytti ja ohitti vanhan Ladan, kuunnellen puolella korvalla poikien keskustelua. Jotenkin hänestä tuntui että Jake kierteli, erittäin taidokkaasti tosin, Adrianista puhumista. Tunne kuitenkin särkyi kun Jake kääntyi puhumaan hänelle.
-Mitä Adille kuuluu? Hän kysyi, yrittäen tavoitella ääneensä huoletonta sävyä. Johnny heitti tupakan ulos ikkunasta ja kääntyi hieman.
-Ihan hyvää sille. Töitä se lähinnä tekee. Just ja just käy kotona nukkumassa. Lupasi muka huomenna pitää vapaapäivän, Johnny vastasi ja koitti etsiä pienintäkin järkähdystä Jaken ilmeestä. Tämä vain puraisi peukalonsa kynttä, tavalla jonka Johnny tulkitsi hermostuneeksi mutta Jake luultavasti tarkoitti huolettomaksi. Johnny antoi suuntamerkin ja kääntyi tielle, josta oli enää muutama kilometri Thomin luo. Pysäköidessään auton pihalle hän havaitsi talon olevan tyhjillään. Kaikki kolme nousivat autosta, Johnny keskittyi hetkeksi sytyttämään savuketta. Thomas antoi nopeasti suukon hänen poskelleen, Johnnyn kasvot kääntyivät.
-Pärjäätkö sä? Hän kysyi Jakelta. Molemmat kääntyivät katsomaan häntä järkyttyneenä. Thom kuuli hänen äänessään jotain outoa, joka ei todellakaan sopinut Johnnylle, vähiten silloin kun hän puhui Jakelle. Äänestä kuului ihan selvästi huolta.
-Tottakai, kiitti kyydistä, Jake vastasi hämmentyneenä. He lähtivät Thomin kanssa sisälle, Jake vilkaisi olkansa yli kuullessaan Skodan käynnistyvän. Thom hymyili hänelle.

Aamun aurinko paistoi kirkkaasti kevättä enteilevälle pihalle. Jake katseli punatiilistä kerrostaloa ja tunsi yhtäkkiä itsensä epävarmaksi. Vielä viisi minuuttia sitten suunnitelma oli vaikuttanut aivan selvältä. Nyt se vaikutti yhtä selvältä kuin viime perjantai. Hän vilkaisi seitsemännen kerroksen ikkunaa, asunnossa näytti olevan valot päällä. Kello oli vasta kymmenen aamulla, normaalisti hän vasta heräisi tähän aikaan. Nyt hän oli kuitenkin herännyt Thomin herätyskelloon, odottanut kunnes Johnny oli hakenut tämän kouluun ja alkanut valmistautua. Nyt hän avasi alaoven ja käveli hissille. Viiden metrin matka tuntui tappavan pitkältä. Hän painoi tärisevin sormin hissin painiketta. Äsken oli tuntunut että aika kului uskomattoman hitaasti. Nyt joku kuitenkin painoi pikakelauksen päälle. Hissi nousi ylös alta kahden sekunnin, ja yhtäkkiä hän seisoi siniseksi maalatussa rappukäytävässä, tuijottaen ovea johon oli vain kiinnitetty nimikyltti. Rappukäytävä oli sotkuinen, seinillä oli sotkuja ja kehotuksia ulkomaalaisille. Hän keräsi itsensä, veti syvään henkeä ja painoi ovikelloa. Ad avasi oven, Jake tunsi taas itsevarmuutensa valuvan seitsemän kerrosta alaspäin. Rastat auki ja sotkussa, yllään pelkät college-housut. Kahvimuki toisessa kädessä ja savuke toisessa, käsissä oli kirjavia maalitahroja ja toisessa ranteessa roikkui naruista punottu koru, mies oli jollain tapaa uskomattoman suloisen näköinen koko 190-sentin komeudessaan. Väsyneet silmät laajenivat ja toinen suupieli nousi rehellisen iloiseen hymyyn.
-Mitä sä täällä teet? Johnny sanoi kyllä että sä olisit ilmestynyt kulmille taas, hän sanoi. Jake vain seisoi oven suussa, Ad kääntyi ja vei aamiaisensa keittiöön. Jake kuuli hänen sammuttavan liesituulettimen. Parin sekunnin päästä Ad oli taas eteisessä kysyvän näköisenä.
-Tuletko sä sisälle vai? Ad kysyi. Jake keräsi itsensä, yhdellä pitkällä askeleella hän oli asunnossa. Hän heitti ulko-oven kiinni ja painautui Adia vasten, nousten varpailleen suutelemaan tätä. Ad horjahti seinää vasten, nostaen toisen kätensä epävarmasti Jaken selän taakse. Kun Jake vihdoin väistyi hieman, Ad kääntyi pois seinän ja Jaken välistä. Hän astui askeleen taaksepäin, Jake lähestyi askeleen, kunnes he olivat olohuoneen oven suussa.
-Kuule, mulla on vähän kiire ja mä en oikein, Ad koitti änkyttää. Jake nousi uudestaan varpaidensa varaan.
-Eikä ole, hän kuiskasi käheästi Adin korvaan. He liikkuivat yhä olohuoneen laidalle, kohti sohvaa. Lopulta Jake näki tilaisuutensa tulleen, hän työsi Adin istumaan sohvalle. Tämä ei edes vastustellut, vaikka olisi loistavasti kyennyt vaikka heittämään Jaken ulos koko asunnosta saman tien. Jake istui kahareisin hänen syliinsä ja nuolaisi korvaa. Ad veti terävästi henkeä ja koitti kömpelösti vastustella. Jake tunsi hänen pulssinsa huulillaan, hän nousi istuma-asentoon ja heitti takkinsa sohvalle. Jake kumartui jälleen suutelemaan Adia, joka ei enää edes kyennyt vastustamaan, vaan kiersi kätensä Jaken taakse, nosti hänet ylös ja puoliksi talutti viereiseen huoneeseen, avaten hupparin vetoketjua, huulet vasten toisen huulia.

Ad silitti nopeasti Jaken paljasta kylkeä ja nousi ylös. Jake kääntyi hymyillen, mutta ei ehtinyt sanoa mitään ennen kuin Ad nousi. Tämä etsi housunsa lattialta ja lähti. Jake katsoi vähän aikaa hänen peräänsä ennen kuin nousi itsekin. Ad istui jälleen liesituulettimen ääressä baarijakkaralla ja poltti savuketta. Jake otti pöydältä tupakka-askin ja sytyttäessään tunsi Adin katsovan häntä. Jake tunsi velvollisuudekseen puhua jotain, mutta kaikki mitä mieleen tuli kuulosti hirveän kömpelöltä tai hyökkäävältä.
-Toivottavasti sä ymmärrät että tää ei kuitenkaan muuta mitään, Ad sanoi tuijottaen jonnekin Jaken ohi. Tämä tunsi pienen kouraisun mahansa pohjalla.
-Pakko se kai on ymmärtää. Vaikka sä oletkin ainoa ihminen pitkään aikaan, josta mä olen oikeasti alkanut pitää, Jake vastasi hiljaa. Ad haroi hermostuneesti hiuksiaan kuullessaan tämän tunnustuksen.
-No, kai mä sitten lähden, Jake kuiskasi ja kääntyi. Ad otti häntä hartiasta kiinni ja pysäytti.
-Älä lähde, ei sun tarvitse, hän sanoi. Jake kääntyi takaisin, lämmin käsi pysyi silti hartialla. Hän nosti oman kätensä sen päälle. Ad koitti kehittää jotain hymyn kaltaista, nousi ja alkoi keittää kahvia saadakseen tekemistä. Jake istui pöydän ääreen ja katseli Adin paljasta selkää. Häntä kiinnosti tietää Adin seuraava siirto. Tämä vain istui takaisin baarijakkaralle ja sytytti seuraavan tupakan rennoin elein. Jake vilkaisi kelloa samalla, kun Adin puhelin alkoi soida tiskipöydällä. Kello oli vasta vähän yli kaksitoista, Thom pääsisi tosin koulusta jo yhdeltä. Soittaja luultavasti oli Johnny, joka taisi vähän kiivastua Adin mainitessa Jaken olevan hänen luonaan. Ad koitti rauhoitella häntä mutta Johnnyn ääni kuului Jakelle asti. Lopulta Ad sai tämän jotenkin tyyntymään, hän sulki puhelimen.

-Johnny ja Thom tulee hakemaan sut kun ne vapautuu koulusta, pääset Johnnyn kyydillä, Ad sanoi ilmeettömästi alkaessaan kaataa kahvia kahteen mukiin. Jake nousi ylös ja leikki hetken selän takana roikkuvilla rastoilla. Hän kiersi yhden loppujen ympärille, muodostaen poninhännän. Ad kääntyi ja ojensi hänelle kirkkaan vihreän mukin jossa oli mansikoiden kuvia. Ad nojaili tiskipöytään, Jake siirtyi istumaan baarijakkaralle ja otti pöydältä käsiinsä Adin huivin, joka yleensä piti rastat kurissa. Huivi oli kuvioitu vain toistuvilla, tuuman levyisillä punaisilla, vihreillä ja keltaisilla raidoilla.
-Mä sain tuon Johnnylta vuosia sitten jouluna. Se antoi sen koska se kyllästyi kun mulla oli aina yks ja sama huivi, ja nykyään se repii hiuksiaan koska mulla on aina toi, Ad virnisti. Jake taitteli huivin huolella ja laski sen takaisin pöydälle. Joku painoi jälleen pikakelauksen päälle, kellon viisarit tuntuivat liikkuvan vähintään kaksi kertaa nopeammin. Ad vain nojasi tiskipöytään huolettoman rennon näköisesti, tavalla jota Thom ihaili uskomattoman paljon. Lopulta Jake tajusi että hänen oli irrotettava itsensä tuosta jollain tavalla niin rauhallisen ihanasta hetkestä, aurinko paistoi talvisesti ikkunasta, osuen suoraan Adrianiin, kumpikaan ei puhunut mutta hänestä ei silti tuntunut vaivaantuneelta. Mutta hänen oli pakko nousta, kävellä Adin ohi ja alkaa etsiä vaatteitaan.
______
Noniin, sainpas tämän mitenkuten valmiiksi. Lopetus on outo, mutta on vähän kiire. En ehdi saada lukua 12 valmiiksi huomiseen mennessä, sitä saatte odottaa sunnuntaihin/maanantaihin. Huomisella lähden sitten tuon paremman puoliskon luokse. Pitäkää puoti pystyssä, koitan tulla käymään!
Olen ylpeä pikkuisesta, sehän osaa käyttää foorumia!
Päättömiä yksityiskohtia: Johnnyn aggressiivisuus liikenteessä on aika lähellä omaani.
Ad antaa Jakelle kahvikupin, jossa on mansikoita, ja jollainen löytyy myös omasta kaapista. Ja jonka rakas miehenpuolikas aina väkisin tahtoo :)
Jimmy kuittaa jälleen.

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   4.2.09 22:44:50

Aika hyvä suoritus fani! :DD

Lähettäjä: Hapsiainen 
Päivämäärä:   4.2.09 23:10:38

Söpö jatko :) Enempää en jaksa anlysoida tässä mielentilassa, mutta tämän lukeminen piristi joka tapauksessa kivasti.

Lähettäjä: screamer 
Päivämäärä:   5.2.09 15:48:54

hieman erilainen jatko kuin mitä tarina on ollut taas vähään aikaan - mutta hyvä niin.
harmi kun pitää vielä odotella tässä noinkin kauas että jatkoa tulee, pakko myöntää että himoitsen lisää lukemista... ei varmaan olisi pahitteeksi käydä kirjastossa :D

Lähettäjä: J3rsey 
Päivämäärä:   5.2.09 16:40:43

kiva jatko oli, toivon mukaan seuraavakin on oikein pitkä ja mehevä, kun tulee vasta silloin kaukaisuudessa (:

Lähettäjä: fani 
Päivämäärä:   5.2.09 21:44:09

Ei perhana! Miksen tarkistanu tätä ketjua vielä eilen uudelleen? Hahih :D Enivei, tää pätkä oli hyvä. Aika selkeä, joskin paikoitellen teksti vähän sönkkää :> Oon muuten ihan koukussa tähän o_O

Lähettäjä: Jimmy 
Päivämäärä:   6.2.09 13:28:25

Jimmy ilmoittelee olevansa hengissä. Täytän tämän ja teen uuden (:
Kiitos kommentoineille.