|
Lähettäjä: dream_on
Päivämäärä: 13.1.09 16:46:52
Pienessä hetkessä olin Aksun oven takana, mutten soittanut ovikelloa tai edes koputtanut. Istuin heidän terassillaan ja painoin pääni käsiini. Miten ikinä voisin sanoa Aksulle, että tulinpahan vain varmistamaan ettet petä minua.
Olin juuri nousemassa terassin kylmältä lattialta, kun ovi aukesi.
-Nähdään taas joskus, tytön ääni sanoi pirteästi vielä talon sisällä.
-Toki. Ehkä mä voin tulla taas joskus sinnepäin, pelkäämäni ääni sanoi ja kuulin hänen hymyilevän.
-Jees, mut nähdään Akseli, tyttö sanoi naurahtaen ja hyppäsi oven ulkopuolelle nähden minut.
-Oho. Hei, hän sanoi hymyillen ujosti. Pelko kihisi sisälläni. Vaikka nuori kaunis tyttö seisoi edessäni, en osannut olla vihainen mistään, enkä edelleenkään uskonut Lauran sanoja.
-Moi, sanoin varovasti ja yritin hymyillä, vaikka silmäni seisoivat suurina palloina naamassani.
-Mä oon Katri, hän sanoi ja heitti vaaleita hiuksiaan olkansa taakse ennenkuin ojensi kätensä minulle. Tartui siihen ja ravistin vähän.
-Maarit, sanoin vain. Koitin vilkaista ulko-ovesta sisään. Aksu ei ollut ainakaan vielä näyttänyt itseään minulle, jos hän enää seisoi eteisessä.
-No, mutta Aksu on tuolla sisällä, Katri sanoi ja hymyili epäluuloisesti. Nyökkäsin vähän ja katsoin Katrin hennon kävelyn autolleen. Hän oli siis jo täysi-ikäinen. Hän asettui etupenkille ja keskittyi sitten käynnistämään autoaan ja peruuttamaan pihalta pois. Kaunis kuin mikä, ajattelin katsoessani tyttöä auton ratissa.
-Mitä sä siinä seisot? Aksu naurahti ja mateli ulko-ovelta luokseni.
-Tulin katsomaan sua, hymähdin epäluuloisena. Aksu painoi lämpimän suudelman huulilleni, vaikka tiesi Katrin olevan vielä näköetäisyydellä.
-Kuka toi oli? Sanoin ja peruutin vähän kauemmas pojasta. Aksu näytti ensin todella - todella hämmentyneeltä, mutta sitten hänen kasvoilleen nousi pieni virnistys.
-Sä luulet, että mä petän sua, hän naurahti vähän. Minua ei naurattanut kyllä yhtään. Aksu alkoi heittää vitsiä pettämisestä, juuri kun olin itse juossut hätäpäissäni hänen luokseen pettämisen takia.
-Ei, ynähdin.
-Mä uskon sua. Kukaan muu ei. Kaikki mun kaverit väittää että sä petät mua, kivahdin ja katsoin poikaa epäluuloisena. Hän vakavoitui taas ja jäi miettimään hetkeksi.
-Katri on mun serkku, Aksu aloitti hiljaa.
-Ainoo serkku, koska Katrin veli Topi kuoli viis viikkoo sitten.
Henkäisin niin, ettei Aksukaan voinut olla kuulematta.
-Anteeks, kuiskasin ja katsoin poikaa varovasti silmiin. Niistä paistoi suru, mutta ei pettymys. Tiesin, ettei Aksu voinut olla minulle vihainen. Ei hänellä ollut edes syytä.
-Miks sä oot täällä, vaikka teillä on kemut? Aksu naurahti ja otti minua käsistäni kiinni.
-Siellä ei ollu hirveen hauskaa - ilman sua, hymähdin.
-Sinne tuli jotain jätkiäkin, aloitin kertoakseni Jonnesta, Sipestä ja Miikasta.
-Ai jotain kutsumattomii idioottei? Oisitte vaan soittanu mulle, Aksu huolestui heti.
-Eiei, kun Sarkun jätkä ja sen pari kaverii, selitin nopeasti.
-Se Sipe kuulemma tuntee, tai ainakin tietää sut, sanoin kysyvästi. Näin Aksun miettivän hetken.
-Toni? Hän kysyi siristäen silmiään. Nyökkäsin vähän.
-Ja se kerto mun edellisistä jutuista. Sen takia sä tulit tänne peläten, että mä petän sua, Aksu päätteli vähän hermostuneena. Uskaltauduin nyökkäämään vähän päälläni.
-Edellisistä? Tajusin sitten.
-Sipe kerto vaan jostain Mirasta.
Aksu huokaisi hitaasti ja katsoi minua silmiin.
-Mut mä oon oikeesti muuttunu. Tai niin mä ainakin toivon, Aksu sanoi hiljaa.
-Niin mäkin toivon, hymyilin vähän epämääräistä hymyäni.
Aloin kovasti miettiä seuraavaa siirtoani, samoin kuin Aksu. Hän varmaan mietti pyytäisikö minut sisään, vaiko lähtisi kanssani takaisin mökilleni, vaiko sittenkin jäisi itse kotiin ja antaisi minun lähteä.
-Pitäis varmaan palata mökille, selitin ja haroin hiuksiani. Kampaukseni mahtoi olla täysin sekaisin ja pienet inhottavat kyyneleet olivat varmasti pilanneet meikkini.
-Mä voin tulla saattaan, Aksu hymyili.
-Kyllä sä voit tulla meille kans, naurahdin vähän.
-Emmä taida. Sun kaveris ei taida kamalasti tykätä musta, Aksu naurahti. Hän ei tainnut olla siitä hivittävän pahoillaan.
-Nojaa, myhähdin vähän.
Aksu lähti vetämään minua mukaansa rantaa kohti. Pitelimme käsistämme tiukasti kiinni. Peläten, että toinen katoaa illan aaltoihin.
Avasin mökin ulko-oven, kädet vähän täristen. Minua melkein hävetti astella takaisin edellisen kohtauksen jälkeen. Toivoin mielessäni, että he kaikki olisivat sammuneet sohville ja lattioille, eikä kukaan huomaisi minun tulevan. Musiikki kuitenkin pauhasi lujalla, joten tuskin he nukkuivat.
Painoin kahvan alas ja hipsin nopeasti sisään. Kovin monet eivän minua nähneet, mutta Lauran kiinnostunut ja samalla ivallinen katse osui minuun.
-No miten on, hän aloitti aikalailla kovaan ääneen. Hän huojui aikalailla, eli kaljan juominen ei tainnut olla jäänyt vähemmälle minunkaan lähdettyä.
-Saiko sun pettävä poikaystävä seliteltyy sulle?
-Sai itseasiassa, sanoin ja siristin silmiäni. En todellakaan aikonut luovuttaa tuollaisen - idiootin - edessä.
-Ja sä todellakin uskot sitä? Laura nauroi ivallista nauruaan.
-No kyllä helvétissä uskon, kivahdin vihaisena.
-Mä en ymmärrä, mikä mussa on vikana. Miks sä vihaat mua noin paljon, kihisin tytölle.
-En mä sua vihaa. Sä vaan oot niin typerä. Sä et ymmärrä, että mä haluun sulle vaan hyvää, Laura sanoi jo melkein myötätuntoisesti.
-Älä viitti! Keksimällä tommosta Aksusta, nauroin vuorostani alentavasti.
-Haluutko sä oikeesti - ihan oikeesti - kuulla, miks mä luulen niin Aksusta? Laura melkein murisi.
-Haluan, todellakin, murahdin.
-Se yritti suudella mua viimeks hiekkakuopalla! Laura tuntui melkein kiljuvan, vaikka hän vain vähän korotti ääntään. Sanat takertuivat kurkkuuni, kun yritin sanoa yhtään mitään. Mielikuva Laurasta ja Aksusta suutelemassa - mahdotonta! Ei, ei niin voisi edes kuvitella tapahtuvan.
-Mä kieltäydyin, sun takias, Laura sanoi anteeksipyytävällä äänellä.
-Sen takia mä ylipäätänsä hyppäsin Tomin kaulaan. Mä väitin Aksulle tykkääväni siitä, koska muuten se ei ois jättäny mua rauhaan, Laura selitti vähän yli suunsa.
Tomi nousi seisomaan sohvalta, missä oli istunut ehkä viimeiset miljoona tuntia. Hän näytti kovin pettyneeltä, mutta samalla jotenkin rauhoittuneemmalta. En osannut edes kuvailla hänen kasvojensa ilmeitä.
-Jos mäkin sitten rupeen tässä tunnusteleen, kerta tekin sitä harrastatte, Tomi sanoi käheästi ja vilkaisi murhaavasti Lauraan. Muut ympärillämme olivat hiljaa, kuuntelivat meitä, mutta samalla halusivat antaa meille rauhan selvittää kaikki asiat.
Sipe tuntui tuijottavan meitä, kuin katsoen amerikkalaista saippuasarjaa. Saippusarjalta elämäni kyllä tuntuikin. Vähän liikaakin siltä.
-Mäkään en oo ikinä pahemmin tykänny susta, muutakun kaverina, Tomi selitti ja katsoi Lauraa, nyt paljon lämpimämmin.
-Mut sitten taas, Tomi huokaisi ja käänsi katseensa minuun. Henkäisin hiljaa. Nyt se sitten paljastuisi ihan kaikille, ajattelin ja katsoin Tomia suoraan silmiin.
-Makesta mä oon tykänny ihan liikaa, heti alusta asti, Tomi sanoi hiljaa. Melkein kuiskaten, mutta silti kaikki kuulivat hänen sanansa.
Laskin katseeni maahan, samalla kun tunsin kaikkien ihmettyneet katseet polttavina ihollani.
-Mulla on edelleen Aksu, kuiskasin.
Laura vajosi polvilleen maahan. Vilkaistessani häntä, hän irvisti turhautuneena.
-Etkö sä vaan voi tajuta, mikä sulle ois parasta? Hän kysyi ja haroi hiuksiaan.
-Aksu melkein pettää sua, Tomi oikeesti välittää susta ja silti - silti sä valitset Aksun, Laura sanoi tuskaisesti.
-Kohta sä tuut taas itkemään, kun sä oot menettäny kaiken.
-Mä en tuu itkeen yhtään mitään, koska mä en menetä mitään, kivahdin taas ja heitin hiuksia silmiltäni.
-Make hei. Sä valitset niin typerästi, Miki sanoi varovasti. Hän ei uskaltanut katsoa minua silmiin, mutta pystyi silti ilmaisemaan mielipiteensä.
-Ethän sä tiedä koko hommasta mitään, naurahdin vähän.
-Kylläpäs tiedän. Timppa kerto yksityiskohtia myöten, Miki inahti. Vilkaisin Timppaa, joka varoi katsettani.
-Aksu vaan leikkii sulla, Miki sanoi voimakkaasti.
-Te ette tiedä, mistä puhutte. Mä oon ainoo, joka oikeesti tuntee Aksun, sanoin ja pyörittelin päätäni.
-Tää asia jää tähän, sanoin tehden selväksi, etten aikonut riidellä enää kenenkään kanssa sinä iltana.
|