|
Lähettäjä: piuhku.
Päivämäärä: 3.1.09 16:21:06
Sisäistin melko nopeasti ajatuksen, että minusta oikeasti tulisi isä. Miakin alkoi ehkä jo pikkuhiljaa tottua ajatukseen, mutta kyllä tästä kuulsi selkeä epävarmuus. Ajatuksemme eivät muutenkaan kulkeneet täysin käsi kädessä vauva-asioiden suhteen, sillä minä olisin halunnut toitottaa lähes jokaiselle vastaantulijalle perheenlisäyksestä, kun Mia taas vaatimalla vaati, että asiaa pidettäisiin vielä salassa. Niinpä asiasta vaiettiin, eikä meidän kahden lisäksi vauvasta tienneet muut kuin Kristian ja Sanna.
Pakkenen nipisteli inhottavasti poskipäissä ja varpaat ja sormet olivat kohmeisina kylmästä. Kävelimme Mian kanssa käsikkäin leikkipuiston ohi. Vilkaisin vieressäni tallustavaa tyttöä, jonka posket helottivat söpön punaisina.
"Oisko sulla mielessä jotain spesiaalii jota sä haluisit ystävänpäivälahjaks?" yritin viritellä pientä keskustelua.
"Kuuluuks sillon antaa lahjoja? En mä ainakaan oo antanu ennen muuta ku kortteja", Mia sanoi kummastuneena.
"En mäkään. Mutta sulle mä voisin hommata jotain kivaa", vastasin hymyillen ja iskin silmää tytölle.
"Ehkä mäkin hankin sulle sit jotain."
Saavuimme tutun kerrostalon pihaan ja avasin oven rappukäytävään. Olimme nukkuneet aiemmin parin tunnin päiväunet ja päättäneet sitten lähteä pienelle kävelylle. Kävelylenkki piristi kummasti. Luultavasti piristysannos tuplaantui pakkasen ansiosta. Sitten saunaan ja oluen korkkaus ja ilta oli täydellinen.
Seuraavana päivänä nauhoitimme laulut pariin biisiin. Välillä tunsin oloni hyvin turhautuneeksi laulukopissa seistessäni, sillä mikään ei tuntunut passaavan arvon herra tuottajalle, Jesselle. Minun teki moneen otteeseen mieli rääkäistä mikkeihin, että "vìttu tulkaa ite laulaa", kun kommentteja "liian matalalta", "liian korkealta", "venytä vähän sitä vokaalia", "et sä nyt tota kohtaa tollain voi laulaa" satoi roppakaupalla. Onneksi Jesse päätti pitää kahvitauon, sillä oli jo hiuskarvan varassa, etten rypistänyt laulunsanoja paperipalloksi ja tunkenut niitä tämän kurkusta alas. Itsehän en voinut niellä sitä katkeraa kalkkia ja myöntää, että Jesse osui päätöksiensä kanssa yleensä oikeaan ja biisit kuulostivat sen jälkeen hyviltä. Itsehän olin arvon herra laulaja, jolla oli suuri pakkomielle olla aina oikeassa ja onnistua kaikessa täydellisesti.
"Levystä tulee varmasti hyvä. Mulla sellanen kipinä perseessä", Jesse totesi keittiön pöydän ääressä ja dippasi Digestive -keksiään kahvikuppiin.
"Sä ostat meille uuden tuolin, jos ne kipinät sytyttää ton tuleen", Aleksi irvaili ja porukka repesi nauramaan. Sakki taisi olla hieman väsynyttä.
"Kertokaa mitä mä ostan mun tyttöystävälle ystävänpäivälahjaks?" kysyin naurunremakan taannuttua.
"Kukkia."
"Tai suklaata."
"Osta sille oma auto."
"Joo auto. En mä oo mikään tsiljadööri", sanoin hörpäten loput kahvilirut mukistani.
"Ei sen mikään kallis tarvi olla. Myydäänhän niitä autoja jollain satasellakin", Aleksi yritti puolustaa omaa ideaansa.
"Niin ja sitten se ajaa jollain romulla mettään ja tappaa ittensä. Bra idé", taputin käsiäni ja nousin sitten ylös.
"Eiköhän jatketa."
Porukat alkoivat raahata itseään laulukopin tienoille, kun Jesse pysäytti minut käytävään.
"Ei sun tyttös haluis koiranpentua?"
"Koiranpentua? En mä tiedä."
"Broidilla ois luovutusikäisiä russeleita. Tai onhan ne ollu luovutusiässä jo jonkun aikaa, kolme viimestä vaan ei oo menny kaupaksi."
Hieroin mietteliäänä sänkeä leuassani. Koiranpentu olisi varmasti ihana yllätys, ja Mia saisi siitä seuralaisen, kun olisin itse bändin kanssa reissussa.
"Paljon sellanen maksais?"
"Sä varmaan saisit aika halvalla, kun Topi tosiaan haluu eroon noista", Jesse hymyili. Sovimme, että Jesse toisi ystävänpäivän aattona koiran studiollemme ja sitten kuljettaisin sen Mialle. Tämä luultavasti hyppäisi ulos nahoistaan ja pitäisi minua unelmien poikaystävänä.
Ystävänpäivä oli lauantai ja kello oli hyvin vähän, kun köröttelin aamusta studiollemme. Jesse odotteli jo pihalla, kainalossaan kuljetuskoppa. Harpoin miehen luo ja kurkistin koppaan. Pikkuruinen nenä nuuskutti lapastani, kun työnsin sormeani hieman kaltereiden välistä.
"Aika sulonen. Onks sillä nimeä?"
"Ei sillä vielä. Voitte keksiä ite."
"Mikä se on?"
"Ai mitenniin mikä? Koira?" Jesse katsoi minua kummastuneena.
"Siis onks se tyttö vai poika?"
"Uros."
"Aa, niin joo. Okei. Kiitti ihan sikana."
Maksoin sovitun summan Jesselle, tämä toimittaisi sen veljelleen, ja sitten pakkauduin koiran kanssa autoon. Odotin jo innolla Mian reaktiota.
***
tässä nyt jatkoa. ja luultavasti on täynnä virheitä ja ihan ihme lauseita, mutta kirjoitettu pienellä kiireellä :)
|