Lähettäjä: `tiiidus 
Päivämäärä:   27.11.08 02:02:42

missä jatkoo

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   27.11.08 08:10:20

UP

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   27.11.08 08:37:56

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=679729&t=674709

Edellinen, ja jatkoa.

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   27.11.08 14:27:43

ohops, mä oon unohtanut tän kokonaan, sorisori :/ pyrin piakkoin taas jatkelemaan, jos joku vielä tätä jaksaa lukea :D

Lähettäjä: öhöm 
Päivämäärä:   27.11.08 14:36:04

luonnollisesti jaksamme:)

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   27.11.08 15:23:56

Lähettäjä: öhöm
Päivämäärä: 27.11.08 14:36:04

luonnollisesti jaksamme:)

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   27.11.08 19:22:59

Tunsin Samun sormet, kun ne lipuivat hitaasti selkääni pitkin. Lepuutin päätäni pojan rintakehän yllä ja hengitin rauhallisesti. Tällä hetkellä minusta tuntui hyvältä, olla vain siinä ja loikoilla Samun kainalossa. En todellakaan kaivannut tähän hetkeen pienintäkään ahdistuskohtausta.
"Pitäiskö meijän keksii jotain kivaa?" Samu kysyi ja nostin päätäni tämän sylistä.
"Ai millasta kivaa?" utelin.
"Jotain kivaa. Harmi, ku on talvi ni ei Lintsikään oo auki. Oltais voitu mennä keikkuu laitteisiin. Sit mä oisin voinu pitää sua kädestä, ku oisit huutanu palosireenin lailla", Samu nauroi antaen samalla sormiensa pyörittää hiuskiehkuraani.
"En mä ois kiljunu", sanoin todenmukaisesti, sillä tapanani ei ollut päästää kauhunkiljahduksia huvipuiston laitteissa. Minua harmitti talvi myös pienesti. Samun kanssa olisi varmasti ollut kivaa surffailla erilaisten vuoristoratojen ja muiden laitteiden keskellä.
"Mennää luistelee?" Samu antoi hetken kuluttua uuden ideansa julki.
"Luistelee? En mä varmaan enää ees osaa...", sanoin. Olin viimeksi luistellut joskus ylä-aste-ikäisenä, eikä se ollut silloinkaan sujunut kovin mallikkaasti.
"Ai mitennii et osaa? Sanoks ton nyt oikeesti vai leikilläs?"
"Mä en oikeesti oo mikään kovin hyvä luistelija. Mä vaan nolaisin itteni luistinradalla", mutisin ja leikin samalla Samun hupparin nauhoilla.
"Etpäs. Mä pitäisin sua pystys. Se ois oikeesti kivaa", Samu yritti, mutta pudistin vain päätäni kieltäytyen.
"Mä en tiedä kestäiskö tää mun polvi edes."
Sanojeni tehosteeksi hieroin vielä vahingoittunutta polveani. Ei se enää ollut kovin kipeä, mutta luistimilla taiturointi muiden edessä ei houkuttanut.
"No jos sä et haluu julkisel paikal luistella ni mennään mökille? Se pikku lätäkkö on jo ihan varmasti jäässä ja kestää."
"Siis meinaatsä nyt meijän tai teijän rantaa?" kysyin ihmeissäni. Eikai poika voinut olla tosissaan, että ajaisimme pitkän matkan vain heittääksemme parit piruetit jäällä?
"Mä ainakin oon luistellu monena talvena siinä meijän rannalla. Lämittiin Joonataninki kanssa viime talvena siinä kiekkoa", Samu kertoi ja kohensi asentoaan allani.
"En mä oikeen tiiä. Sinne on niin pitkä matkaki...".

Keskiviikkoaamu ja seisoimme epäröinneistäni huolimatta parkkipaikalla. Olimme juuri heittäneet kassit Samun bemarin takakonttiin ja jätin hetkellisiä hyvästejä vanhemmilleni. Toissailta oli ollut kerrassaan pelkkää suostuttelua. Ensiksi Samu oli vinkunut ja vonkunut, suostutellut perustelujen kera, että suostuisin mökkireissuun. Hän oli melko taitava, sillä minut suostuteltuaan hän onnistui vakuuttamaan vanhempanikin vielä siitä, ettei mitään sattuisi.
"Noh, pitäkää kivaa ja olkaa sitten varovaisia", äiti huolehti vielä ennen autoon pakkautumistamme.
"Mä en päästä tätä neitii sekunniksaan silmistäni", Samu lupasi ja kietoi kätensä ympärilleni. Moiskautin suukon pojan poskelle.
"Mennää nyt, että päästään joskus perille", hoputin ja sulloin itseni etupenkille.
Heilutimme vielä käsiämme vanhemmillemme. Sitten puuduttavan pitkä matka alkoi.

"Luojan kiitos tää matka on vihdoin ohi", huokaisin, kun käännyimme tutun mökin pihaan.
Samu sammutti auton ja kampesin itseni ulos. Harmi, että oli niin pimeää jo. Olisin halunnut nähdä kuinka paljon paikka erosi kesästä nyt, kun oli lunta.
"Luistelut taitaa jäädä huomiseks", Samu tokaisi ja noukki kassinsa takaluukusta.
Lähdimme rämpimään hankien läpi kuistille.
"Ihanaa olla taas täällä", poika huokaisi vieressäni ja alkoi kaivaa avaimia taskustaan.

***
siinä pikkupätkä :>

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   27.11.08 20:21:49

Kiitoskiitoskiitos! <33 Kaverillekki vien huomen muistitikulla kouluun Kesä,kärpäset & yks poppari -osan, ja jos sitä oikee kiinnostaa ni varmast tänki ku mul o nää koneel :D
<3

Lähettäjä: Mmurunen 
Päivämäärä:   27.11.08 21:02:23

Nyt ne on mökillä jälleen, jee! :) jatkoa vaan, eikä haittaisi, vaikka vähän aikaa siellä landella olisivatkin :)

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   27.11.08 21:32:06

jatkoa taas <3 :)

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   27.11.08 21:48:36

Sheala~, huui. toivottavasti kaveris ei kuole :D

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   28.11.08 09:04:22

samoja toiveita ku mmurusella, ettei haittais, vaikka siellä vähän aikaa olisivatkin ;)

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   28.11.08 13:31:45

Lehtosten mökki oli tismalleen samanlainen kuin viime kesänä. Tosin keittiön pöydällä ei lojunut kahvikuppeja tai sanomalehtiä, paikka oli siivottu kesän jälkeen. Kapusin portaat ylös ja suunnistin matkani kohti makuuhuonetta Samu vanavedessäni. Napsautin valot huoneeseen. Tuttuakin tutumpi huone kylpi kattolampun valossa. Täällä olin viettänyt monet yöt, ehkä ne elämäni ihanimmat sellaiset.
Samu laski kassin sängyn jalkopäähän ja käveli sitten vaatekaapille. Hän tonki kaappia hetken ja veti sen uumenista esille lyhyet valkoiset shortsit, sekä topin.
"Nää jäi sillon tänne, vaikka suuren osan meijän puolelle jääneistä vaatteistas vein kotiin", Samu sanoi ojentaen vaatteita minulle.
Istahdin parisängyn laidalle ja hipelöin käsissäni olevaa toppia.
"Harmi, et koko viime kesä meni aikalailla tapellessa", huokaisin.
Viime kesänä olimme saaneet nostettua riitoja vaikka mistä, ja kerran olin jopa päätynyt pettämään Samua tämän parhaan ystävän kanssa. Juttumme päättyi sen jälkeen eroon, mutta onneksi Samu oli pystynyt antamaan minulle myöhemmin anteeksi. Jos olisin silloin tiennyt miten kesä tulee päättymään, emme varmastikaan olisi tuhlanneet energiaa kiukutteluun.
"Niin. Mut olihan meillä myös tosi paljon hyviä hetkiä", Samu tokaisi sulkiessaan vaatekaapin oven.
"Mm."
"Jees. Mä lähen nyt kattoo oisko liiterissä puita. Voitais heittää takkaan vähän tulia, niin lämpeis tääkin pleissi."

Autoin Samua kantamaan puita liiteristä sisään. Muistan kuinka viime kesänä olimme maalanneet pihalla nököttävän liiterin ja sen vieressä seisovan vajan.
Samu asetteli puita takkaan ja lisäsi vielä sytykkeiksi vanhaa sanomalehtipaperia. Paperi oli hieman kostunutta, mutta syttyi kuitenkin ja pian liekit lepattivat iloisesti takassa.
Olimme ajomatkan aikana pysähtyneet ostamaan nakkeja ja ranskalaisia. Asettelin ruokia uuniin sillä välin, kun Samu selvitti television johtosotkua ja yritti saada kanavia näkymään. Samu onnistui, joten katsoimme vielä pari sarjaa ja popsimme samalla nakkeja ja ranskalaisia ennen nukkumaan menoa.

Auringonvalo häikäisi inhottavasti silmiäni herätessäni. Haukotellen käänsin päätäni ja totesin Samun tuhisevan vieressä aivan umpiunessa. Kiskoin lattialta pitkät collegehousut ja sukat jalkaani, sitten talsin ikkunan luo. Räväytin verhot auki. Joka puolella oli lunta, paljon enemmän kuin pääkaupunkiseudulla. Yön aikana oli satanut ilmeisesti lisää, sillä bemarin musta katto oli saanut valkoisen peitteen ylleen.
Kuulin takaani ynähdyksen ja vilkaisin sängyn suuntaan. Samu veti parhaillaan peittoa naamansa eteen.
"Haluisiks sulkee ne verhot?"
"Väsyttääks sua muka vielä? Kello on kohta jo ykstoista", puhelin iloisesti.
"Mjoo."
"Nuku sit hetki. Mä meen tekee jo aamupalaa. Moikka."
Kävin antamassa Samulle vielä suukon otsalle ja sen jälkeen kipitin ulos huoneesta.
"Mia ne verhot!" kuulin Samun huutavan perääni, mutten välittänyt pojan älinöistä. Hinaatkon itse ahterinsa ylös sängyn pohjalta, jos kerran herraa häikäisi.

Olin saanut juuri kaakaokuppini mikroon lämpeämään ja voitelin leipääni, kun Samu kömpi keittiön puolelle vaaleat hiukset sojottaen vähän joka suuntaan.
"Sä näytät ihan mörökölliltä", tokaisin pojalle, kun tämä istui toiselle puolelle pöytää.
"Kiitti. Sä näytät tosi hilpeeltä", Samu mörisi. Tämän ääni oli aina aamuisin todella matala ja möreä.
"Jostain syystä mä oonki tosi hilpeellä tuulella. Johtuu varmaa täst maalaisidyllistä", sepostin ja tarjouduin tekemään Samullekin voileivän.

Aurinko oli noussut jo korkealle taivaalle, kun kömmimme toppautuneina ulos. Samu oli varmuuden vuoksi kehitellyt jonkinmoisen sidetuen polveeni, hän ei halunnut minun telovan jo valmiiksi kipeää kinttuani luistellessa.
"Mä oon sit oikeesti ihan lapsen kengissä täs jutussa", purnasin Samulle, kun kiskoin toista luistinta jalkaani. Ihme, että vanhat kaunoluistimeni enää edes mahtuivat minulle.
"No sul on hyvä opettaja", poika virnuili ja pudottautui laiturin päästä jäälle.
"Onneks noi ei korjannu tätä laiturii talveks pois. Kivempi lähtee täst liikkeelle", Samu mutisi itsekseen ja lähti potkimaan vauhtia.
Huokaisten tungin lapaset käsiini ja noudatin Samun esimerkkiä. Tunsin oloni todella epävarmaksi seistessäni laiturin uimarappusten vieressä, allani monta metriä vettä.
"Kestääks tää jää varmasti?" huusin Samulle, joka hämmästyksekseni teki mahalaskun jäälle.
Huvittuneena lähdin varovasti luistelemaan pojan luokse.
"Eiks sun pitäny olla mestariluistelija?" ehdin kysyä, kunnes tajusin, ettei jarruttaminen onnistunut. Törmäsin maassa makaavaan poikaan ja kaaduin tämän päälle.
"Se on hienoo, että sä tykkäät musta näin paljon, mutta kulta rakas, luisteleminen ei onnistu sylikkäin", Samu naureskeli allani.
"No mitäs makoilit siinä mun tiellä ku joku mursu."
"Täs jäässä oli epätasaisuuksia", Samu yritti, mutta vaikka kuinka etsin niin järven jäätynyt pinta oli aivan tasainen niiltä kohdilta.

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   28.11.08 14:26:42

UP <3

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   28.11.08 17:13:01

hah :D jatkoa vaan ja ei mitään riitoja sitte !

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   28.11.08 17:39:32

Voi eij :'D Ihana toi luistelujuttu, tietty se oli sen jään vika et kaatu :'D Näin mäkin aina selitän kaiken :'D

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   28.11.08 18:23:09

haha :D ihanaa <3 ja ku se jää vaan ei pettäis tai mitään :)
Näin on, just ihana toi luistelujuttu ! :D<3

Lähettäjä: Meeri 
Päivämäärä:   29.11.08 18:54:35

ihana<3 jalkoo

Lähettäjä: Minävaan 
Päivämäärä:   29.11.08 21:22:08

jatkoo!!

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   1.12.08 16:12:16

up... jatkoa pian ? :)

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   1.12.08 16:20:34

huomenissa ehkäpä :)

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   1.12.08 17:56:35

No, hyvä ettet ihan oo unohtanu tätä :'D

Lähettäjä: Panda. 
Päivämäärä:   1.12.08 19:17:20

Mulla on kyllä paha päähän pinttymä, kun koko ajan kuvittelen Mian BB-Mian näköseksi :D

Lähettäjä: saltsu 
Päivämäärä:   1.12.08 19:38:13

jatka nopee <33

Lähettäjä: Erkkiperkkipaavali 
Päivämäärä:   1.12.08 19:43:16

Bää jatka tai itken :'(

Lähettäjä: satyu 
Päivämäärä:   1.12.08 20:49:45

siis oikeest tää on ehk ihanin tarina ikinä<3

Lähettäjä: nictornactor 
Päivämäärä:   2.12.08 14:45:50

I love story

hei sun on pakko jatkaa tai mä tapan sut

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   2.12.08 15:25:57

"Nyt mä en jaksa enää!" parahdin, kun pyllähdin jälleen jäänpinnalle. Samu luisteli vierelleni ja jarrutti rajusti.
"Sattuuko polveen?" poika huolehti ja ojensi kätensä minulle.
"Vähän särkee, mut muuten ihan ok. Kai tää sun tukiviritys on jotai auttanu", vastasin Samun vetäessä minut ylös. Samu hymyili vain vastaukseksi.
"Eiköhän mennä tekee ruokaa."

Päädyimme valmistamaan ruoaksi simppelisti vain jauhelihakastiketta ja spagettia. Sitten tallustimme kylläisinä ruokalevolle makuuhuoneeseen.
"Mä voisin syödä sut", Samu kuiskasi vierestäni ja kietoi kätensä ympärilleni.
"Älä syö, mä en haluu viettää loppuelämääni sun vatsassa", naurahdin tökkäisten pojan vatsaa, joka pömpötti hieman.
Samu nosti hymyillen jalkansa kehoni yli ja kiskoi minua vieläkin lähemmäksi itseään. Annoin suukon tämän karhealle poskelle. Samu hamuili huulillaan omiani ja pian sainkin suudelman, joka tuntui olevan täynnä intohimoa.

Samu istui hajareisin ylläni, poika oli onnistunut karsimaan jo kaikki vaatteetkin yltään, lukuunottamatta mustia boksereita. Tunsin kuinka pojan huulet liikkuivat korvani juuressa, sitten kaulalla ja päätyivät lopulta suulleni. Tunsin oloni täydeksi lahnaksi maatessani vain paikoillani siinä. Tiesin, että Samu halusi minua, mutta halusinko minä tätä?
Samu siirtyi suutelemaan rintojani ja liu'utti samalla kättään alushousujeni sisään. Suljin silmäni. Pystyisin tähän kyllä, olin pystynyt ennenkin. Tunsin kuinka Samun hengitys kiihtyi, tämä taisi todellakin olla kiihoksissa. Muistikuvat Askosta ja Matiaksesta tunkivat väkisin ajatuksiini, vaikka kuinka yritin siirtää niitä taka-alalle. Samun kanssa ei olisi hätää, Samu ei satuttaisi minua niin...
"Samu", kuulin ääneni pelkkänä kuiskauksena. En ollut vielä valmis.
"Samu", toistin pojan nimen uudelleen, mutta tämä ei kuullut.

"Lopeta!" kiljahdin ja heittäydyin suurella voimalla istuvilleni. Päälakeni kopsahti kipeästi Samun kasvoihin ja poika irrotti kätensä salamana minusta.
Kiemurtelin hätääntyneenä kauemmas ja tuijotin vieressäni istuvaa poikaa, joka piteli käsiään nenänsä edessä.
"Ai sáatana!" Samu ärähti ja kömpi ylös sängystä. Huomasin verinoron, joka valui tämän käsiä pitkin.
Seurasin Samua, kun tämä harppoi nenäänsä pidellen kohti vessaa. Jäin ovenpieleen ja tuijotin, kun poika yritti tyrehdyttää veren tuloa.
"Samu anteeks. Mä oon oikeesti todella pahoillani", sanoin hiljaa, kyyneleet pyrkivät jälleen silmiini.
"Hei mee, jooko?" Samu sanoi rauhallisesti kallistaen päätään taaksepäin. Nenän edessä oleva paperitollo imi punaista eritettä sisäänsä ja värjäytyi valkoisesta veriseksi.

Istahdin sängylle ja kiersin kädet polvieni ympärille. Vasta nyt huomasin täriseväni ja itkeväni holtittomasti. Samu olisi varmasti vihainen ja ihan syystä. Parhaimmassa tapauksessa tämä passittaisi minut pois mökiltään.
Hetken kuluttua Samu käveli huoneeseen. Hän oli saanut ilmeisesti tyrehdytettyä verenvuodon, mutta silti nenä helotti yhä punaisena ja turvonneena.
"Kuule likka, sä annoit mulle aikamoisen tällin", Samu sanoi ja istuutui viereeni sängylle.
"Anteeks", sanoin nieleskellen samalla kyyneleitä.
Samu laski kätensä olalleni.
"Hei, sähän ihan täriset", poika henkäisi ihmeissään.
"Mä oon oikeesti niin pahoillani tosta."
"Mia ei täs käyny kuinkaan, ei sulla oo mitään hätää. Ja tää oli ihan mun oma moka", Samu lohdutti. Eikö poika ollutkaan vihainen?

Olin ollut lähes varma, että poika räjähtäisi ja saisin kunnon huudot, mutta ei. Samu lähinnä naureskeli turvonneelle nenälleen ja vitsaili näyttävänsä Petteri Punakuonolta. En kuitenkaan voinut olla varma, etteikö pojan sisällä kiehuisi. Itse ainakin olin loppuillan melko hissukseen, halusin vain nukkumaan ja odottaa, josko huominen päivä olisi parempi.

Lähettäjä: Pöhkö 
Päivämäärä:   2.12.08 15:33:34

tää on iha sairaan hyvä ! :) Jatkoo vaa.

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   2.12.08 15:41:34

<3

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   2.12.08 18:44:49

Jatkoa vain 8)

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   2.12.08 19:06:36

Ihana pätkä taas<3 :D

Lähettäjä: saltsu 
Päivämäärä:   2.12.08 20:32:38

jatka

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   2.12.08 22:07:14

Jjes<3 jatkoaaa tulii :DD Vihdoinkin<3
Kiitoskiitoskiitos :)<3

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   3.12.08 14:22:31

ylööös!

Lähettäjä: Aivokana 
Päivämäärä:   3.12.08 22:23:13

ihana tarina . meni muutama tunti kun luin _koko_ jutun läpi :DDD ihan mahtava<3

Lähettäjä: Anamaya 
Päivämäärä:   4.12.08 15:27:20

Jatkoa kehiin :D

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   4.12.08 20:29:40

jatkoa vaan taas :)

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   4.12.08 20:52:57

Millos seuraavat jatkot nähdään? :)

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   4.12.08 22:06:43

Lappasin muroja suuhuni, tuijottaen samalla vastapäätäni istuvaa poikaa, jonka nenä helotti edelleenkin punaisena ja oli turvoksissa. Samu asetteli kurkkusiivuja paahtoleivälleen ja tuntiessaan tuijotukseni itsessään käänsi katseensa minuun.
"Kaunis, eikö?" poika hymähti tarkoittaen vaurioitunutta elintään.
"Mm. Onks se kipee?"
Tunsin oloni hieman väkinäiseksi ja vaivautuneeksi Samun seurassa. Ei minulla ollut kyllä aavistustakaan miltä Samustakaan tuntui. Olin saattanut eilen illalla loukata tätä.
"Tänään ei varmaan luistella. Mä en haluu enempää kolhuja", Samu sanoi ja tunki leipää suuhunsa.
"Vaikka eihän mestariluistelijat kolhuja yleensä saakaan...".

Emme keksineet muutakaan, joten päätimme ajella läheiseen pikkukauppaan ostoksille. Siristelin silmiäni auringossa, kun annoin katseeni kiertää parkkipaikan. Tänne oli päättynyt kesäni, vasten omaa tahtoani.
"Mia?"
Samu seisoi jo kaupan ovilla ja viittoili minua luokseen. Otin pari ripeämpää askelta ulko-oville, työntyen niistä sitten sisälle kaupan lämpöön.
"Jaahas, paikkakunnan suloisin pari on tainnut tulla viettämään talvilomaa?" kassan tuttu mummo jutteli meille iloisesti, Sirkkukohan tämä nyt oli nimeltään.
"Näin on", Samu hymyili muorille takaisin ja asetteli ostoksiamme, jotka koostuivat lähinnä karkeista, kassalle. Minä en ollut edes ollut tietoinen siitä, että kauppa oli auki ympärivuotisesti, olin pitänyt sitä pelkkänä kesäkauppana.
"Hienoa, että sinäkin pääsit ehjänä palaamaan kotiin!" Sirkku sanoi minulle ja hymyilin tälle vain suloista hymyä.
"Jees. Mutta me jatketaan matkaa. Päivänjatkoja!"
Ehdimme juuri käännähtää ympäri, kun mummo tavoitti meidät.
"Odottakaapas! Ottakaa tämä mukaan, jos haluatte lisää naposteltavaa", Sirkku käveli luoksemme tiskin takaa ja ojensi valtavankokoista suklaapukkia.
"Se jäi joulusta, mutta on vielä ihan ehtaa kamaa."
Otimme kiittäen suklaisen joulupukin matkaamme ja poistuimme sitten karkkivuortemme kanssa autoon.
"Sirkku on kyllä tän mestan höpsöin täti", Samu naurahti käynnistäessään autoa.
"On, mutta tosi mukavan oloinen."
"Ihme, ettei se vinoillu tästä mun nokasta."

Minua jo ällötti karkkien mässäily. Olimme napostelleet sieltä täältä suklaapukkia, sekä Samu oli vetänyt yhdeltä istumalta kokonaisen Pätkis-pussin, yksinään. Poika näytti kieltämättä hieman huonovointiselta.
"Vìttu, mä en enää ikinä syö suklaata."
"Ei kukaan käskeny sua vetämään kokonaista pussillista tosta noin vaa", virnuilin ja kävin heittämässä tyhjän karkkipussin roskikseen.
Olin juuri palaamassa takaisin tuvan sohvalle, kun suuri lumipallo pamahti keittiön ikkunaan. Pamahdus tuli niin äkkiä, etten voinut estää kiljahdusta tulemaan kurkustani.
"Mitä vìttua?" Samu sihahti ja pomppasi pystyyn.
Hiivimme lähemmäs ikkunaa. Sydämeni pomppasi kurkkuun ja tarrasin hätääntyneenä Samua kädestä, kun käsipari iskeytyi seuraavaksi ikkunaruutuun. Olin jo lähdössä etsimään jotain kättä pidempää, kun helpottunut nauru purkautui Samusta.
"Ei hätää, se on vaa Eetu", Samu sanoi ja huomasin nyt itsekin tutut kasvot ikkunassa. Huulet muovailivat lauseen "Päästäkää mut sisään".

"Vitsi sä säikäytit mut!" säntäsin heti Eetun luokse tämän astellessa sisään mökkiin.
"Sori, ei ollu tarkotus", poika nauroi ja kiskoi lumisia kenkiä jaloistaan.
"Mitä sä täällä teet?" Samu kysyi vuorostaan.
"Tulin moikkaa teitä. Teillehän tulee muuten tylsää nysvätä täällä ihan kahestaan", Eetu selitti.
"Mikä sun nenääs on muuten käyny? Ooks saanu turpaas?"
Samu mutristi suutaan hassusti ja hipaisi sitten punakuonoaan.
"Joo, sain turpaan mun tyttöystävältä."
Eetu rämähti kuplivaan nauruun ja minä pyrin sanomaan siihen väliin, että olin lyönyt Samua unissani. En halunnut Eetun tietävän seksiyrityksestämme, joka oli mennyt täysin mönkään. Saisimme muuten, tai lähinnä Samu saisi, kuulla pelkkää naljailua.

"Onks sulle okei, et Eetu on tääl?" Samu kysyi minulta ennen nukkumaanmenoa.
"Joo, mut oisit sä kyl voinu kertoakin, että sekin on tulossa", sanoin väsyneenä.
Käperryin pienelle rullalle peiton alle ja haukottelin makeasti.
"En mä tienny, et se on tulossa. Ihan samanlainen ylläri tää oli mulle, ku sulleki."
"Mitä? Siis se vaan tupsahti tänne? Miksköhän?"
Olin aivan ällikällä lyöty. Miksi Eetu vain ilmestyi tänne?
"Jaa-a. No haastatellaan sitä aamulla. Öitä muru."

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   5.12.08 14:31:29

<3UP

Lähettäjä: Pöhkö 
Päivämäärä:   5.12.08 16:04:12

jee jatkoo on tullu :)

Lähettäjä: Aivokana 
Päivämäärä:   5.12.08 16:23:39

Muuten hyvä, mutta nenä ei ole elin ainakaan minun tietääkseni :DDD

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   5.12.08 16:29:54

aivokana, tiiäks mä mietin tota melko pitkään et mikä se on :D sit päätin et se saa nyt luvan olla elin, ku en muutakaa sanaa siihen väliin keskiny ;D

Lähettäjä: deeässä 
Päivämäärä:   5.12.08 16:54:57

luin tän ja ton kesä, kärpäset ja yks popparin yhdeltä istumalta. Saitpas yhden lukija lisää enkä voi muuta sanoa ku että JATKOA!!!

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   5.12.08 17:41:10

jatkoa taas :) repesin aika pahasti tuossa elin- sanan kohalla, mutta suothan tämän anteeksi? :D

Lähettäjä: saltsu 
Päivämäärä:   5.12.08 18:42:51

jatka

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   5.12.08 18:47:08

Aika hyvä :'D Jatkuu.

Lähettäjä: deeässä 
Päivämäärä:   6.12.08 15:11:59

nostan :>

Lähettäjä: Pöhkö 
Päivämäärä:   6.12.08 20:17:59

nostetaaa =)

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   6.12.08 22:09:46

Eetu ei antanut ilmaantumiselleen muita syitä kuin sen, että hän oli tullut viihdyttämään meitä. Samusta kaverin yllätysvisiitti tuntui hauskalta, mutta minä taas puolestani olisin passittanut Eetun takaisin kotiin. Tunsin itseni poikien seurassa hieman ulkopuoliseksi, kolmanneksi pyöräksi, vaikka Samu yritti parhaansa mukaan välttää niitä tilanteita, joissa olin aivan "out".

"Sauna ois nyt lämmin", Samu asteli eteiseen ja keskeytti tuvassa olleen hiljaisuuden, joka oli vallinnut minun ja Eetun välillä. Meillä ei ollut pahemmin kahdenkeskeistä puhuttavaa.
"Paljon oli jo lämpöä?" Eetu uteli ja laski oluttölkkinsä nojatuolin viereen lattialle.
"About kuuskyt astetta. Eiköhän mennä jo."
Eetu lähti vierashuoneelle päin ja me suuntasimme kulkumme makuuhuoneeseen hakemaan saunakamoja.
"Onks Eetukin tulossa nyt?" kysyin, sillä en välttämättä halunnut saunoa kahden miehen kanssa ainoana naisena ja kuunnella sitä pervoa läppää.
"Juu, haittaaks se?"
Samu ehti jo heittää vaatteet yltään ja kietoi parhaillaan pyyhettä lanteidensa ympärille.
"Mä meen sit varmaan myöhemmin", mutisin ja lähdin ovea kohden.
"Heei, Miukumauku, kyl sä ihan hyvin voit tulla meijän kaa", Samu nappasi käsivarrestani kiinni, veti lähemmäs itseään ja antoi hellän suukon poskelleni.
"En mä viitti. Mä voin ihan hyvin mennä yksin. On sit aikaa kelata vähän omia ajatuksiaankin", sanoin hymyillen.
"Menkää te vaan kahestaan ja puikaa rauhassa poikien juttuja."

Heitin kauhallisen vettä kiukaan kiville. Kiuas pihisi ja tunsin kuinka pieni huone lämpesi entisestään. Olin saanut pitää hieman taukoa poikien saunareissun jälkeen, sillä saunan mittari oli sen jälkeen näyttänyt melkoisia lukemia. En ymmärtänyt kuinka kukaan pystyi olemaan siinä kuumudessa, joka vallitsi silloin saunassa, kun olin käynyt kurkkaamassa tilannetta.
Hikipisarat valuivat otsaltani ja kuumuus tuntui jo siltä, että päätin valua suihkun puolelle. Mikä onni, että Lehtosten mökkisaunassakin oli normaali suihku, meidän mökillämme joutui pläräämään aina ämpäreiden ja kauhojen kanssa, sekoitella kylmää ja lämmintä vettä keskenään. Oli ihanan helppoa vain kääntää hanaa, säätää lämpötila sopivaksi ja antaa veden valua pitkin kehoa.

"Jaaha, rinsessa tuli", pojat naureskelivat tuvasta, kun astelin pyyhkeineni sisälle.
Kaksikko nautti parhaillaan olutta ja katsoi televisiota. Hymyilin vain näille ja hipsutin vaihtamaan vaatteita päälle.
"Maistuiskos alkoholi?" Eetu kysyi, kun tulin takaisin alakertaan.
"Mä en tykkää oluesta", sanoin nyrpistäen nokkaani pojan ojentamalle tölkille.
"Ai niin, mä en muistanu, et sä et juo kaljaa", Eetu sanoi avaten tölkin itselleen.

Se ilta menikin katsellessa kahta juopunutta muusikkoa. Samukin, joka oikeasti osasi laulaa, kuulosti humalapäissään hoilottaessan melko kamalalta. Puoli kahdentoista aikaan sain näistä tarpeekseni. Päätin lähteä nukkumaan ja jättää pojat laulamaan vanhanajan iskelmähittejä keskenään.
Mielenosoituksellisesti lukitsin vielä makuuhuoneen oven, Samu saisi mennä nukkumaan jonnekin muualle.

"Kultii, päästä mut sisään!" heräsin ovelta kuuluvaan huutoon ja paukutukseen.
"Mä nukun!" huusin takaisin, mutta ryskäys ei loppunut.
"Kulta mä rakastan sua! En voi nukkuu ilman sua! Mä kuolen, jos sä et päästä mua sisään!"
"Öitä muru", tokaisin vain ja vedin peiton korviini asti.
Hetken kuluttua oven takaa alkoi kuulua Samuelin versiota Petri Munckin "Levoton Prinssi" -kappaleesta, höystettynä humalaisella aksentilla.
"Ei júmalauta", sihisin ja nousin ylös sängystä.
"Tiedäthän varmaan sen, mä sulle samooin tekiis eeeen!"
"Samu turpa kiinni nyt oikeesti!" rämäytin oven auki ja tuijotin maassa istuvaa poikaa.
"Mä oon levoton rinssi, ku mun morsian on hyljänny mut."
Samu näytti melko huvittavalta istuessaan siinä tummansinisissä ankkakuvioisissa satiiniboksereissaan, hiukset sojottaen suuntaan jos toiseen ja silmät harittaen. En voinut olla nauramatta.
"Vitsin juoppo. Tuu sit nukkuu", nauroin ja autoin poikaa nousemaan maasta.
"Mä tiesin, ettei meidän välinen rakkaus ole sammunut."

***
seuraavassa pätkässä jo sitten hieman enemmän actionia, tämä vielä tämmöinen tylsä pätkä :)

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   6.12.08 22:17:46

Voi Samu parkaa :''D
Innolla odotetaan lisää <3

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   6.12.08 22:35:40

jatkoa! :D <3 ei sitte mitään kamalaa actionia :D

Lähettäjä: Katale 
Päivämäärä:   7.12.08 03:43:47

Voi herranen aika. Siis aivan käsittämättömän, älyttömättömän uskomattoman pitkään aikaan en ole törmännyt tälläiseen tarinaan, joka ihan totta piti pauloissaan kokoajan. Ei, en taida olla ikinä törmännyt yhtä hyvään. Pihku, sulla on totisesti lahjoja.
Tai siis, illan piristykseksi kaivelin täältä näitä novelleja luettavaksi ja päädyin sitten tähän, kun oli tässä kai eilen tai jotain listan kärkipäässä ja ihan uteliaisuudesta katsoin. Aloitin siitä ensimmäistä edeltävästä osasta vähän kahdentoista jälkeen, ja nyt kello on 20 vaille neljä. Hallelujah, mitkä yöunet. Mutta tosiaan, oli kyllä valvomisen arvoista. Ihana tarina<3

Jatkoa mahdollisimman pian. <3

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   7.12.08 09:05:50

Oijoi sitä Samua :'D Hyvä pätkä oli, sitten jatkoa vaan.

Lähettäjä: Aivokana 
Päivämäärä:   7.12.08 10:37:07

Aa-aaawwwww toi Samu :------D

Mun PITI sanoa tästä jotain muutakin kuin jatkoa, mutta meni ohi kun aloin lukea tuota Kataleen kommenttia. :)

NIIN, ja en voi ymmärtää, miten osaat kirjoittaa noin sujuvaa tekstiä, ja mun mielestä tämäkin pätkä oli aivan huippu, vaikkei tuossa muuta tehty kuin käyty saunassa ja laulettu. ;----D
Eli Kataleen kanssa samaan mieltä, että sulla totisesti on lahjoja (;

Lähettäjä: Mmurunen 
Päivämäärä:   7.12.08 10:53:00

Jälleen upea pätkä! Sä kirjotat kivasti, kun joka pätkässä tapahtuu aina jotain kiinnostavaa mutta silti selität aiheen selvästi ja kuvailet hyvin :) Jatkoa siis vaan! ;)

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   7.12.08 12:02:03

<3

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   7.12.08 12:42:58

kiitosta jälleen kommenteista, varsinkin kun olivat hieman pidempiä kuin yleensä ;)

Lähettäjä: deeässä 
Päivämäärä:   8.12.08 14:16:37

mää tykkään niin typistää nää kaikki mun kommentit yhteen sanaan:

awww <333

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   8.12.08 16:01:48

"Mun pää on ihan törkeen kipee", Samu valitti astellessaan Eetu vanavedessään keittiöön. Itse olin herännyt jo aiemmin ja ehtinyt syödä aamupalankin.
"Krapula?" kysyin ivallisella äänensävyllä.
Eetu istahti naureskellen pöydän päähän ja katsoi huvittuneena kuinka Samu kaivoi buranaa kaapista.
"Tolla taitaa olla, mulla ei", Eetu sanoi.
Samu huuhteli tabletin tuoremehun avulla alas kurkustaan. Hän näytti melko kuolleelta.
"Mä taidan painuu hetkeks takasin pehkuihin", poika sanoi haukotellen.
Samassa Samun puhelin alkoi soittamaan tutuksi tullutta sävelmää. Se oli ollut yön alakerrassa latautumassa.
"Kuka kehtaakin häiritä mun darrapäivää."
Huokaisten Samu haki puhelimensa. Hetken kuluttua hän näytti jo hieman piristyneemmältä ja puhui sujuvaa englantia soittajan kanssa.
"Varmaan Nadia tai Daniel", Eetu sanoi minulle.
"Ketä ne on?"
"Nadia on meijän Saksan levy-yhtiöstä ja Daniel taas meijän manageri", Eetu selitti minun nyökytellessä vieressä.

"Mökkilomaan tulee nyt pieni tauko", Samu ilmestyi iloisena luoksemme puhelun päätyttyä.
"No?"
"Me lähetään Saksaan pieniin pippaloihin."
Vilkaisimme Eetun kanssa toisiamme, sitten siirsimme kysyvät katseemme Samuun.
"Pippaloihin?"
"Jep. Joku saksalainen radiokanava, jonka nimeä mä en enää muista, pitää awardsit, jossa palkitaan artisteja. Me ollaan ehdolla palkinnonsaajiksi parissa kategoriassa, joten luonnollisesti kutsu juhliin kävi", Samu selitti innostuneena.
"All right. Koska me lähetään?" Eetu kysyi.
"Itseasiassa me kaikki ei lähetä sinne", Samu valaisi bändikaveriaan.
"Sinne on paikat vaan neljälle. Nadia ja Daniel tulee messiin, joten sit tilaa on kahelle. Mun täytyy kuulemma ehdottomasti tulla edustamaan meijän bändiä ja päätin ottaa Mian mun seuralaiseks."

Eetu vaikutti hieman happamalta Samun päätöksen jälkeen. Poika oli melko hiljakseen pakatessamme tavaroita.
"Pitäiskö sun ottaa joku muu mukaan mun sijasta?" kysyin Samulta tämän nostaessa kasseja auton takaluukkuun.
"Hei, mä todellakin otan sut mukaan. Onhan se kerranki hienoo, että mä voin saapua johki tilaisuuteen naisen kanssa. Mua alettais muuten varmaan luulee kohta jo homoks, ku aina messis on ollu Kristian tai Eetu."
"Mitä sinne pitää laittaa päälle? Ja koska se lähtö sitten on?" minulla oli paljon kysyttävää Samulta. Muutenkin tunsin jännityksen jo kipristelevän vatsassani, sillä en ollut ikinä ollut lentokoneessa saatika sitten VIP-vieraana missään awardseissa.
"Sinne täytyy vetää ihan juhlakuteet päälle. Meikäki joutuu sonnustautuu oikee pukuun."
"Mut ei mulla oo mitään hienoo päälle pantavaa", mutisin avatessani auton ovea.
"Eiköhän me sulle joku mekko repästä jostain. Ja lähtö on jo ylihuomenna."

Päivää ennen Saksaan lähtöämme kiersimme lähes kaikki pääkaupunkiseudun juhlavaateputiikit. Huomasin olevani melko kriittinen asujen suhteen, varsinkin sen jälkeen, kun kuulin tilaisuuden päätyvän televisioon ja paikan päällä pyörisi myös lehtikuvaajia. Kyse ei tainnut olla mistään pienestä radiokanavasta.
Päädyin kuitenkin yksinkertaiseen mustaan mekkoon. Se ei ollut mikään näköaisteja kohahduttava, mutta Samu kehui minun näyttävän hyvältä tekele ylläni. Mutta toisaalta, miksei poikaystävä kehuisi kumppaniaan?

"Mä varmaan tapan itteni niitten kenkien kanssa", sanoin vieressäni istuvalle Samuelille.
Olin ostanut asuuni sopivat kengät. Kengät olivat hienot, mutta melko kauhean tuntuiset jalassa. Muutenkin olin tottumaton kävelemään korkokengillä.
Taksi kaarsi lentokentän ovien eteen. Maksoimme matkamme ja kuski auttoi tavaramme ulos autosta. Viipyisimme vain pari päivää, joten olimme päätyneet Samun kanssa yhteistuumin yhteen suurikokoiseen matkalaukkuun, joka sisälsi molempien tavarat.

Olimme saapuneet hyvissä ajoin lentokentälle ja odotus tuntui piinaavan pitkältä, mutta lopulta pääsimme koneeseen.
"Mua jännittää", tunnustin istuessamme paikoillamme. Vilkaisin lentokoneen ikkunasta ulos, puristaen samalla vieressä istuvan pojan kättä tiukasti.
"Ei lentämistä kannata jännittää. Se on ihan kivaa."
"Helppo sun on sanoo, ku lennät tsiljoonasti yhen vuoden sisällä."
Koneessa kuulutettiin jotain ja toivotettiin hyvää matkaa. Kiinnitin turvavyön ja puristin hermostuneena toisella kädelläni penkkiä, toisella Samun kättä. Minulla taisi olla pienimoinen lentopelko, vaikken ikinä ollut lentänytkään. Kone lähti liikkeelle.
"Purkkaa?" Samu tarjosi minulle ojentaen sinistä Airwaves-pussia.
"Mä oon ihan paniikissa ja hätää kärsimässä ja sä tarjoot mulle purkkaa!" parahdin.
"Ihan sen takii vaan, että joillain saattaa mennä nousus korvat lukkoon. Purkan jäynääminen helpottaa vähän, ainaki mun mielestä."
Nappasin purkan ja sulloin sen suuhuni. Nousu oli mielestäni melko epämukava, mutta onneksi se oli pian ohi.

***
eipä tullukkaan viel action-pätkää, se tulee vast myöhemmin ;D

Lähettäjä: deeässä 
Päivämäärä:   8.12.08 16:27:49

vastasit rukoukseeni ah niin äkkiä <33 kiitos siitä.

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   8.12.08 16:40:00

kiitoskiitoskiitos <3 pelastit mun päivän :) huomen jatkoa ... tai jopa tänään ? ;DD

Lähettäjä: Aivokana 
Päivämäärä:   8.12.08 16:50:55

Haaha hyvä pätkä taas! :----)

En keksi kritiikkiä, mutta odotan innoissani ja jännityksellä tuota tulossa olevaa action-pätkää ;-D

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   8.12.08 17:56:34

Mun piti sanoa jotain järkevää kommenttia, mutten mä voi.. Ei tuohon oo mitään sanottavaa..
Noi tietynlaiset lausahdukset on niin hurmaavia, ettäh :'D Jatkas vaan..

Lähettäjä: saltsu 
Päivämäärä:   8.12.08 18:35:18

jatka

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   8.12.08 19:41:53

UP ja jatkoa, en tajua, miten kirjoitat näin hyvin! En ikinä ite osais!:D

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   8.12.08 20:24:23

Ihanaa jatkoa, mä en vaan tajuu, miten voit kirjottaa näin hyvin O.o :D

Lähettäjä: Katale 
Päivämäärä:   8.12.08 21:03:35


:) Suloinen. :) Tässä mietin, että itse kun pidän palautteesta, niin yritän sanoa jotain rakentavaa tuosta viimeisestä pätkästä, mutta tämä menee tosiaan pilkunviilauksen viilan viilaamisen puolelle.

Vuoropuhelua oli etenkin alussa henk. koht. makuun hieman liikaa, mutta toisaalta se on jotenkin olennaista tuollaisissa kohtauksissa. Joissain kohdissa rivi vaihtuu vaikkei sen pitäisi, esim. siinä ihan alussa (rivit 1-8 tai jtn) Tai siis, lainausmerkkien jälkeen (en muista virallista termiä sanalle) mutta siis se lause josta tekijä käy ilmi, niin sen ja seuraavan lauseen välissä ei minusta tarvitse rivinvaihtoa? Se saa tekstin niin kauhean vuoropuhelun näköiseksi, vaikka välissä on kerrontaakin. Mutta tämä on tosiaan pilkunviilauksen viilausta. :D Jotenkin kirjoitustyylisi on niin ihana, monet kirjailijatkaan eivät minusta osaa käyttää puhekieltä vuorosanoissa noin hienosti. Ja kuitenkaan puhekieli ei häiritse tekstiä ollenkaan, kun kerrontapuolella on käytetty kirjakieltä. Minua ainakin alkaa ärsyttämään novellit/romaanit jotka on kokonaan puhekieltä. Ja kuitenkin kokonaan kirjakielellä kirjoitetut eivät ole normaalia, ja nekin ärsyttävät. Tosiaan, olen kriittinen kirjojen kanssa.

Ihana. Jatkoa :) <3

Lähettäjä: vx 
Päivämäärä:   8.12.08 21:27:15

ihana! jatkapas pian!;> kerro äkkiä niistä juhlista:>>

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   8.12.08 21:48:39

kiitos, Katale. tajusin kyllä täysin ton rivinvaihtojutun ja myönnän sortuvani aina välillä painamaan enteriä :D

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   9.12.08 16:31:30

Huokaisten suihkutin lakkakerroksen hiusteni päälle. Olin taltuttanut itsepäisiä suortuviani jo hetkisen, nyt ne saisivat luvan kelvata. Tuijotin kuvajaistani peilistä. Olin kihartanut vaaleat hiukseni loiville laineille, sekä taltuttanut sivuotsahiukset suuren lakkamäärän avulla. Lopputulos vaikutti ihan hyvältä, varsinkin, kun olin saanut peitettyä pikkuruiset arvet kasvoistani, sekä löytänyt viimeinkin ripsivärin, jonka avulla sain pitkät ripseni näyttämään kauniin tuuheilta. Vielä sipaus hajuvettä ja olin valmis.
"Samu, vetäisitsä tän vetoketjun kiinni?" kysyin astuessani ulos hotellihuoneemme vessasta. Samu taisteli parhaillaan solmion kanssa peilin edessä, mutta kääntyi katsomaan minua kuullessaan kysymykseni.
"Vau. Sä näytät tosi upeelta", poika henkäisi ja kävelin tyytyväisenä tämän luokse.
"Kiitti, säkin näytät hyvältä", sanoin.

Ennen lähtöämme vilkaisin itseäni vielä huoneen kokovartalopeilistä. Musta puku istui hyvin, mutta mietin oliko se liian avonainen.
"Ei se oo. Sun rinnat näyttää syötävän hyviltä tossa", Samu vastasi, kun kysyin hänen mielipidettään.
"Must ne näyttää isommilta, kun mitä ne oikeesti on", mutisin tuijottaen kuvajaistani. Peilistä katsoi takaisin mutrusuinen tyttö, jonka takana seisoi vaalea poika hymyillen.
"Ehkä ne turpos lentokoneessa. Mut mennään nyt."

Sipsutin korkokengilläni hotellin pihalle. Olin pakannut varmuuden vuoksi laastareitakin mukaan, sillä luultavasti loppuillasta jalkani huutaisivat jo armoa.
"Kyyti on näköjään tullu jo", Samu sanoi ja lähti raahaamaan minua kohti pääovien lähettyvillä seisovaa limousinea.
"Älä sano, et me mennään tolla."
"Mennään. Daniel ja Nadia on kyydissä jo."
Kuljettaja avasi meille oven ja auttoi meidät sisään. Sisällä istuvat mies ja nainen tervehtivät meitä iloisesti. He olivat korkanneet jo shampanjapullon.
"Nice to meet you, Mia", Nadia sanoi iloisesti ja puristi kättäni.
"Nice to meet you too", vastasin hieman ujosti. Daniel kaatoi parhaillaan minulle ja Samullekin juotavaa. Tartuin minulle ojennettuun lasiin ja maistelin juomaa. Ei mitään kovin hyvää, mutta ihan juotavaa kuitenkin. Käänsin katseeni ulos auton tummennetuista laseista ja perhosralli vatsassani alkoi.

Perille päästyämme Samu auttoi minut ulos autosta. Kävelimme käsikynkässä oville, jossa Samu esitteli kutsun ovimiehelle. Tämä päästi meidät sisään ja toivotti hyvää illanjatkoa.
Sisällä oli jo melkoinen hässäkkä. Olimme backstagella, jossa pyöri niin tapahtuman järjestäjiä, artisteja kuin kuvaajiakin. Mekin jouduimme Samun kanssa kuvauksen uhreiksi. Jossain vaiheessa Samu vietiin hastateltavaksi ja minä jäin Danielin ja Nadian seuraan.
"Eiköhän mennä etsimään meidän paikat tuolta salin puolelta?" Daniel ehdotti. Lähdimme seuraamaan tätä saliin, jossa illan aikana jaettaisiin palkintoja, sekä kuultaisiin musiikkiesityksiä.

Paikka toi minulle mieleen Suomen Emma-gaalan. Lavan edessä oli tilaa maksavalle yleisölle ja kutsuvieraat istuivat sivummalla omissa pöydissään. Tosin Suomessa ei ollut pöytiä.
"Huh huh, pääsinpäs niistä", Samu ilmaantui luoksemme hetken kuluttua ja istuutui viereeni.
"Tiukkojakin kysymyksiä?"
"Aika laidasta laitaan kaikkea. Yhtä haastattelijaa tuntu suuresti kiinnostavan kuka mun seuralainen on", Samu kertoi ja tönäisi minua kyynerpäällään kylkeen.
"Voi ei", huokaisin ja Samu antoi lohduttavan suukon minulle. Istuimme hyvän tovin pöydässämme rupatellen, kunnes tilaisuus alkoi ja jokin saksalainen bändi soitti ensimmäisenä.

"Mä voisin lähtee käymään vessassa", Nadia ilmoitti, kun tilaisuus oli kestänyt jo suunnilleen tunnin verran.
"Mä tuun mukaan", sanoin, sillä olin pidätellyt jo kauan, mutten ollut yksin viitsinyt lähteä metsästämään vessaa.
"Okei. Olkaa nopeita, koska me ollaan ehdolla seuraavassa kategoriassa, josta palkitaan!" Samu huudahti peräämme.
Kävelimme rivakkaa vauhtia backstage-alueelle ja seurasimme kylttejä, jotka neuvoivat vessoille. Teimme nopeasti hätämme ja kiiruhdimme juoksujalkaa takaisin omille paikoillemme. Yllätyksekseni Samu ei ollut enää paikalla.
"Missä Samu on?" Nadia ehti kysyä Danielilta ennen minua. Daniel nauroi ja osoitti kohti lavaa. Samu tallusteli juuri parhaillaan kohti mikkiä. Mikin vieressä seisoi mies ja nainen, jotka halasivat tätä ja antoivat vielä poskisuudelmat. Hymy nousi kasvoilleni, kun huomasin kaksikon luovuttavan vielä palkintopokaalin Samulle.
"Ne voitti kuuntelijapalkinnon, eli radion kuuntelijat on äänestänyt niitä", Daniel selitti meille, sillä olimme missanneet alun.

Samu piti pienen puheen, jossa kiitti bändikavereitaan, levy-yhtiön väkeä ja muita jotka hääräilivät bändin taustalla, sekä läheisiään. Sitten hän letkautti vielä jotain saksaksi, joka sai paikallaolijat naurahtamaan.
"Thank you so much", Samu kiitti vielä kumartaen ja lähti palaamaan takaisin omalle paikalleen. Hän oli yhtä hymyä istuutuessaan viereeni palkintonsa kanssa.

Lähettäjä: vx 
Päivämäärä:   9.12.08 16:36:25

uuui .kiva pätkä taas! sori en osaa sanoa oikee rakentavaa;o

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   9.12.08 17:14:18

Kirjotat edelleen loistavasti!

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   9.12.08 17:33:30

Ei voi näin ihanasta -edelleenkään ! antaa mitään rakentavaa <3

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   9.12.08 18:15:08

Ootpas sää ollu ahkera, taas jatkoa. Ihan yllätyin, kun näin nopeasti uus pätkä.
Tuo oli hyvä pätkä, kuten muutkin.
Jatkele kun kerkeät.

Lähettäjä: Ruusunen 
Päivämäärä:   9.12.08 20:51:09

"Ehkä ne turpos lentokoneessa. Mut mennään nyt."

Toi oli kyllä hauska:D Nauran vieläkin vedet silmissä.Todella mukavasti kirjoitat ja huumorisi on kyllä niin hauskaa tässä tarinassa:) Mukavasti olet jatkanut, sopivia pätkiä kerrallaan ja yhtä hyvää tekstiä! Jatkelen kun ehdit:)

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   10.12.08 14:56:01

<3UP

Lähettäjä: Saara_ 
Päivämäärä:   11.12.08 13:27:41

Tää on hyvä tarina!! Jatkoa vaan... :)

Lähettäjä: saltsu 
Päivämäärä:   11.12.08 20:20:54

jatka

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   12.12.08 14:27:05

Palkintojenjakotilaisuuden loputtua siirryimme jälleen takaisin backstagelle. Minusta tuntui, että toimittajat ja kuvaajat olivat vain lisääntyneet lisääntymistään. Salamavalot räpsivät ja videokamerat kävivät. Samullekin työnnettiin yksi mikki lähes turpaan kiinni ja salamavalot häikäisivät inhottavasti silmiä. Toimittajat olivat kiinnostuneita suomalaislaulajasta, jonka bändi oli juuri palkittu radiokuuntelijoiden toimesta.
"Mun pitää mennä, etin sut jossai vaihees. Pidä kivaa kulta", Samu kuiskasi minulle ja tunsin pehmeitten huulien hipaisevan nopeasti poskeani. Sitten poika katosi toimittajalauman ympäröimänä jonnekin sivummalle. Vilkaisin ympärilleni. Daniel ja Nadiakin näyttivät löytäneen joitain musiikkimaailmansa tuttuja. En viitsinyt häiritä heitä, vaan suuntasin matkani kohti tarjoilualuetta.

Istahdin lasini kanssa hieman sivummalla oleville penkille. Se oli hyvä ja melko rauhaisa paikka seurata paikalla olevaa hälinää. Hörppäsin pienen maistiaisen boolistani. Ihan hyvää, alkoholi ei maistunut siinä ollenkaan, vaikka tiesin juoman sisältävän sitä.
"Hey", käänsin pääni vienon tervehdyksen suuntaan. Vieressäni seisoi ruskeahiuksinen poika, arviolta ehkä pari vuotta minua vanhempi. Tämä hymyili minulle ruskeat silmät tuikkien ja saatoin vain ihailla näin talven keskellä pojan ruskettunutta ihoa.
"Moi", vastasin ja puraisin heti nolona kieltäni. Poika tuskin olisi suomalainen. Tämä vain hymyili ja kysyi saisiko viereeni istua. Hieman hämilläni nyökäytin päätäni.
"Joel", poika ojensi minulle kätensä.
"Mia", esittelin itseni. Tiesin Samun olevan hyvin mustasukkaista sorttia, joten toivoin, ettei tämä pamahtaisi ihan heti paikalle. Oli tämäkin nyt jo, tunsin syyllisyyttä istuessani vieraan pojan vieressä. Hymähdin itsekseni typeryydelleni.

"You're beautiful", Joel hipaisi kättäni ja hymyili minulle hieman flirttailevasti.
"Thanks", vastasin punastuen hieman. Keskustelumme oli melko tökkivää ja toivoin Joelin menevän pois.
"Mistä päin sä tulet? Ilmeisesti sä et ole ainakaan Saksasta?" Joel kyseli englanniksi ja kiinnitin huomiota tämän todella outoon aksenttiin.
"Suomesta. Tulin mun poikaystävän kanssa tänne", sanoin vihjaillen, että olin varattu.
"Missä sun poikaystävä on?" Joel kysyi katsellen ympärilleen, ikään kuin etsien seurustelukumppaniani.
"Se on haastateltavana. Sen bändi pokkas yhden palkinnon", selitin.
"Eli sä olet Samuelin tyttöystävä?"

"Hei!" Samu käveli luoksemme.
"Mitä sä täällä teet?" Samu kysyi hymyillen. Olin juuri avaamassa suutani ja vastaamassa, mutta Joel ehti ensin.
"Tulin iskee tyttöä, mutta sitten selvisi, että se on sun omaisuuttas", Joel nauroi ja pomppasi seisovilleen.
"Joel pèrkele! Mun naisiin ei kosketa!" Samu komensi nauraen ja tönäisi poikaa leikkisästi. Tunsin itseni sillä hetkellä suurensuureksi kysymysmerkiksi.
"Tunnetteko te toisenne?"
"Mia, täs on Julian pikkuveli. Joel on myös laulajapoikia", Samu esitteli Joelin minulle uusiksi. Nyt, kun asiaa ajatteli, niin kieltämättä Joelissa ja Juliassa oli ulkonäöllisesti jotain samaa. Siksi Joel oli varmaan myös arvannut kenen kanssa seurustelen, kun kuuli minun olevan Suomesta.
"Lähetkö meijän kaa jatkoille? Juhlitaan vähän tätä meijän pystiä tuolla hotellin puolella?" Samu kysyi tummalta pojalta, joka nyökkäili innoissaan.

Pakkauduimme kaikki samaan limousineen, joka oli tuonut meidät paikalle. Se tiputti meidät takaisin hotellillemme ja lähdimme juhlistamaan pystiä yhteen baareista.
Tunsin olevani jo melkoisessa humalassa. Kello näytti kahta yöllä. Yritin miettiä paljonko kello olisi Suomessa, mutta minulla ei ollut hajuakaan maiden välisestä aikaerosta, joten annoin asian olla. Samu oli juuri käynyt tilaamassa itselleen uuden drinkin ja istuutui viereeni.
"Väsyttääks sua?" poika kuiskasi lempeästi korvaani.
"Mm. Mä voisin lähtee kohta nukkumaan", sanoin painaen päätäni Samun olkaa vasten.
"Mä tuun kans. Dan, sä saat tän", Samu sanoi ja työnsi tilaamansa drinkin toiselle puolelle pöytää Danielin eteen.

Selvitimme tiemme huoneeseemme. Samulle kävely ei tuottanut ongelmia, mutta minun oli hankalaa kävellä edes paria askelta suoraan. Vasen jalkani taittui myös inhottavasti korkojen takia.
"Tälläset juhlat ei taida olla ihan mua varten", tokaisin kaaduttuani hotellin pehmeään sänkyyn. Potkaisin epämiellyttävät kengät pois jaloista. Jalkani luultavasti kiittivät sillä hetkellä Jumalaa.
"Mä käyn nopee suihkussa", kuulin Samun huikkaavan ja katoavan sitten kylpyhuoneeseen. Suljin vain silmäni ja tunsin kuinka uni oli tuloillaan.

Lähettäjä: Aivokana 
Päivämäärä:   12.12.08 17:05:32

Mulla varmaan mennyt jotain ohi, mutta kuka on Julia? :-----D

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   12.12.08 17:17:14

niin just ? :''D
mutta.... KIITOSKIITOSKIITOOOSS<33 Paransit mun perjantai päivää tooodella paljon :)

( sori caps :--D )

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   12.12.08 17:18:48

jatka

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   12.12.08 18:26:23

Lähettäjä: Aivokana
Päivämäärä: 12.12.08 17:05:32

Mulla varmaan mennyt jotain ohi, mutta kuka on Julia? :-----D

--

Muuten aivan ihuna pätkä <3

Lähettäjä: deeässä 
Päivämäärä:   13.12.08 14:20:50

yhdyn edellisten mielipiteisiin.

Lähettäjä: ^^Unelma
Päivämäärä: 12.12.08 18:26:23

Lähettäjä: Aivokana
Päivämäärä: 12.12.08 17:05:32

Mulla varmaan mennyt jotain ohi, mutta kuka on Julia? :-----D

---
kans.

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   13.12.08 14:33:36

hahha, ei selkeesti kannata kuumeisena kirjoitella mitään ;D samassa porukoissa oikeassa elämässä liikkuu sisarukset joel ja julia, joten se julia varmaan pomppas sieltä vahingossa tekstiin :) mutta kyse oli siis nadiasta.

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   13.12.08 15:05:14

Nojuu tuohan selvitti tilanteen jo hyvin :'D
Mitäs pienistä, jatkoa vaan.

Lähettäjä: Aivokana 
Päivämäärä:   13.12.08 16:12:12

piuhku.: Selvä :-----D Sellast sattuu. Itekki mietin eka et oliks se ollu koko ajan Julia mut tarkistin ni olihan se Nadia mistä aiemmin oli puhuttu. :D

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   14.12.08 01:39:52

jos nyt yritettäisiin olla vaihtamatta hahmojen nimiä... :D

***

Raotin hitaasti silmiäni ja tunsin toisen hengityksen niskassani. Päänsärky muistutteli inhottavasti eilisestä illasta ja olin lähes varma, että jossain vaiheessa aamua joutuisin viettämään läheisiä hetkiä vessanpöntönkin kanssa. Kierähdin ympäri ja suukotin vieressäni nukkuvan pojan otsaa. Samassa tajusin, että eilinen mekko oli kadonnut yltäni. Kurkistin sängyn reunan yli. Lattialla oli vaatemytty, joka koostui sekä minun, että Samun vaatteista, mukaanluettuna alusvaatteet.
"Ei júmalauta", pihahdin ja käännyin jälleen vihaisesti katsomaan Samua, joka nukkui vielä sikeästi.
"Nyt ylös siitä vítun sika!" kiljahdin tämän korvanjuuressa ja napautin vielä luunapin pojan nenään. Samu hätkähti hereille ja katsoi minua kummastuneena.
"Jösses sentään mikä herätys!"
"Ala selittää", kivahdin ja katsoin poikaa vaativasti. Samu venytteli raajojaan haukotellen makeasti.
"Mitä mun pitää selittää sulle hani?"
"Menitsä panee mua, kun mä olin sammuneena?" sanat pulppusivat vihaiseen tahtiin suustani ja Samun katseessa näkyi pientä hätäännystä, joka haihtui kuitenkin samantien.
"Miten sä tollasta päättelet?"
"Mitenköhän? Miks me oltais täällä ilman vaatteita, jos mitään ei ois tapahtunu?"
"Ehkä mä otin sulta vaatteet vaan pois, ettei sulla ois niin kuuma...", Samu yritti ja sai selityksillään pinnani vain kireämmäksi.
"Mä en ole noin tyhmä, etten tajuais missä mennään. Sä oot ihan vítun sika", paasasin ja aloin etsiä lattialta omia vaatekappaleitani. Ehdin juuri kiskoa alusvaatteet ylleni, kun tunsin pakottavaa tarvetta rynnätä vessaan. Sain juuri kiskaistua pöntön kannen auki, kun ensimmäinen lasti tulvi ulos sisuksistani.

"Onko mun pienellä krapula?" Samun lässytys kuului ovelta ja hetken kuluttua tämä seisoi jo vierelläni.
"Mee pois", sihahdin istuessani pöntön vieressä lattialla. Tönäisin poikaa vielä polvesta, jotta tämä tajuaisi lähteä.
"Sori. Mä olin eilen sika. Mä en vaan voinu ittelleni ja haluilleni mitään. Kännissä se vaikutti hyvältä idealta, mut nyt mua kyllä kaduttaa", Samu sanoi silittäen päälakeani. Olisin luultavasti sanonut jotain hyvin ilkeää, ellei oksennus olisi pyrkinyt taas ilmoille.
"Haluuks buranaa?"

Otin päänsärkylääkkeen ja kietouduin sen jälkeen takaisin lakanoitten väliin. Samu raahasi ystävällisesti roskakorin sängyn viereen, ihan siltä varalta, jos minua sattuisi oksettamaan jälleen.
"Miks sun pitää olla samanaikasesti sekä maailman ihanin, että -kusipäisin ihminen?" kysyin Samulta, kun tämä istuutui sängylle ja silitteli hellästi poskeani ja hiuksiani.
"Mä nyt vaan satun olee tällänen aasi. Annathan sä sen öisen mulle anteeks?"
"Mun tekis mieli lyödä sua niin kovaa, et sun silmäs uppois pääs sisää ja sä muistaisit sen iskun koko loppuelämäs", mutisin peittoni alta. Oloni oli kerrassaan kamala.
"Älä sentään. Mä saattaisin vaan kiihottua siitä", Samu virnuili.
"Vitsin kiimanen gorilla."
"Kiitos."
"Ole hyvä."
"Mut sä et vastannu, että saanko mä anteeks?"
"Kait se on pakko antaa. En mä kuitenkaan pystyis vihottelee sulle kauheen kauaa, vaik mun tekiskin mieli pitää nyt mykkäkoulua."

Koti-Suomi. Reilu viikko Saksan reissustamme oli vierähtänyt. Olimme moneen kertaan setvineet Samun tempausta. Kerran olimme jopa huutaneet toisillemme päät punaisina. Sen riidan jälkeen Samu oli ottanut pahasti nokkiinsa, kun olin suutuspäissäni sanonut tämän raiskanneen minun ja olevan yhtä pahansuopa ja idiootti kuin Asko tai Matias. Onneksi saimme kuitenkin asiat selvitettyä, eihän Samu ollut loukannut minua kuin henkisesti. Mitään vakavampaa ei ollut tapahtunut. Tai niin ainakin luulin.

Istuin pienessä kyyryssä vessamme lattialla. Kyynel jos toinenkin valui poskelleni ja kiivasti pyyhin niitä pois sitä mukaan. Kuulin ulko-oven käyvän. Joku tuli kotiin. Toivoin, ettei tulija olisi Samu, mutta ikäväkseni jouduin pettymään.
"Kaikki okei muru?" Samu kysyi huolestuneena, kun näki itkuiset kasvoni.
"On juu. Katoin vaan netistä yhen surullisen videon ja se vähän itketti", valehtelin, mutten ollut vielä valmis kertomaan Samulle oikeaa syytä. Pelkäsin tämän reaktiota aivan liikaa.

Äiti ja isä olivat lähteneet ystäviensä luo illalliselle, joten olimme Samun kanssa kahden kotona. Miro oli lähtenyt jo päiviä sitten takaisin Ruotsiin.
Katsoimme parhaillaan Hauskoja Kotivideoita ja nauroimme välillä ääneenkin.
"Mitä mieltä sä oot lapsista?" kysyin Samulta mainoskatkon alkaessa.
"Lapsista?" Samu naurahti hieman hämillään.
"Ihan söpöjähän ne on..."
"Mut mitä mieltä sä oot niinku lapsien hankkimisesta?" tarkensin kysymystäni.
"Hei beibi, ei nyt kiirehditä. Me ollaan nuoria molemmat. Ei mitään vollottavii kakkaperseitä vielä muutamaan vuoteen", Samu nauroi ja pörrötti hiuksiani. Tunsin jähmettyväni. Tuijotin vaitonaisena television ruutua.
"Mia?"
Käänsin katseeni poikaan, joka katsoi minua suu auki.
"Älä vaan sano, että sä oot paksuna?" En vastannut Samun kysymykseen mitään, tuijotin tätä vain. Hetken kuluttua nyökäytin päätäni.
"Ei hélvetti", poika huokaisi ja laski pään käsiensä varaan. Samu könötti hetken siinä asennossa, mutta nosti sitten päätään.
"Oot sä tehny testin?"
"Tein. Tosin mun pitää käydä vielä lääkärissä varmistamassa", sanoin hiljaa.
"Miten tää on mahollista? Et sä enää syö pillereitä?"
"En mä oo syöny enää aikoihin..."
Kaksi pitkää huokausta.
"Sä et käyttäny sillon Saksassa kortsua", sanoin hieman syyttävään sävyyn.
"Mä luulin, että sä syöt e-pillereitä", Samu vastasi lähes yhtä syyttävästi. Enhän minä pillereitä enää syönyt. Viime kesänä söin kyllä, kun Samun kanssa tuli häsäiltyä kaikenlaista, joten siksi poika ei luultavammin tajunnut käyttää ehkäisyä.

"Nyt sä varmaan katoot mun elämästä?" rikoin pitkään kestäneen hiljaisuuden.
"Enhän. Kyllä mä osaan kantaa vastuun teoistani. Mitä me tehään?" Samu sanoi ja yllättäen hivuttautui lähemmäksi ja kietoi lihaksikkaat kätensä ympärilleni.
"Mä en tiedä, mutta mua pelottaa ihan sikana", kuiskasin ja hapuilin sormillani Samun kättä. Sormemme kietoutuivat yhteen ja tunsin puristuksen kädessäni.
"Muakin. Mutta me selvitään yhessä, päädyttiin sitten mihin ratkaisuun tahansa", Samu sanoi rauhallisella äänellä. Käperryin pojan lämpimään kainaloon ja painoin pääni tämän rintaa vasten. Samuel suukotti päälakeani.
Elämä tuntui taas luisuvan raiteiltaan. Aina, kun tuntui, että aurinko saattaisi sittenkin paistaa risukasaan ja kaikki voisi olla hyvin, niin uusi pommi putosi taivaalta, eikä tulevaisuudesta ollut mitään varmuutta.

Lähettäjä: Paavali 
Päivämäärä:   14.12.08 10:10:32

Jotenkin atvasin, että tässä käy näin, mutta ei se haittaa :D

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   14.12.08 16:44:13

Paavali, veikkaan ettet ole ainoa :D

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   14.12.08 17:34:47

wwoww, siinähä se action pätkä oliki ! :D
yllätyin vähä mut... emt. xD oon nii ihmeelline
jatkaa vaa<33

Lähettäjä: Aivokana 
Päivämäärä:   14.12.08 17:47:34

Aaaw-www. :---D <3
Tää on ihana tarina, kirjotat ihan vitun hyvin, jos nyt näin voi sanoa ;----D

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   14.12.08 17:48:57

Sheala~, ei tää ollu viel se action-pätkä ;) päätin siirtää sitä vähä myöhemmäksi :D

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   14.12.08 18:45:56

Olipas kaikint avoin hieno pätkä, ite tykkäsin, ja hyvän mittasen olit saanu..
Ei mulla muutaku <3 ja jatka :'D

Lähettäjä: deeässä 
Päivämäärä:   15.12.08 14:41:49

jatka jatka jatka jatka jatka jatka jatka jatka jatka jatka jatka jatka jatka jatka jatka jatka jatka jatka jatka....

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   15.12.08 15:02:38

Samu

Istuin studiomme keittiössä. Seuranani pöydässä istuivat myös Kristian ja Eetu. Olimme pitäneet pientä palaveria toisesta levystämme, joka oli vielä valmistuksen alaisena. Tällä hetkellä Eetu ja Kristian juttelivat jotakin, jota en vaivautunut edes kuuntelemaan. Pyörittelin lusikkaa kuumana höyryävässä kahvissani ja annoin ajatusteni vaeltaa.
Ajattelin Miaa ja tulevaa vauvaa. Emme olleet puhuneet sen jälkeen asiasta mitään, kun Mia ensimmäisen kerran oli ottanut asian puheeksi ja kertonut olevansa raskaana. Minusta tuntui, että Mia yritti unohtaa koko asian ja elää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tietenkin minäkin toivoin, ettei mitään tälläistä vahinkoa olisi päässyt käymään. Yleensä minun oli helppoa laittaa kaikki mokailuni humalan piikkiin, naurahtaa vain ja pian asiaa ei muistaisi kukaan. Tämä kännimoka oli kuitenkin hankalampi haihduttaa olemattomiin ja unohtaa. Edes minä kaikessa tyyneydessäni en voinut vain kohauttaa olkiani tapahtuneelle.

"Samuu? Käviks pitkällä?" Kristianin huhuilut herättivät minut ajatuksistani. En ollut edes huomannut, että Eetu oli noussut ja lähtenyt, niin tiiviisti olin tuijottanut keittiömme valkoiseksi maalattua seinää.
"Mikä on? Sä oot ollu jo pari päivää ihan outo. Onks teillä jotain riitaa Mian kanssa?" Kristian kyseli, kun ei saanut minulta vastausta.
"Musta tulee isä", töksäytin yhtäkkiä ilmoille.
"Aijaa no sehän... Mitä?!" Kristianin silmät suurenivat kummastuksesta ja suu loksahti auki.
"Kuka sen äiti on?"
"No kukakohan? Varmaan Tarja Halonen", vastasin ivallisesti, mutta mitäpä Kristian itse kyseli tyhmyyksiä.
"Miten sä sait Mian haluumaan vauvaa? Tai no tää kyl varmaan oli ihan vahinko, mutta mä luulin, ettet sä ees saa Miaa sänkyyn asti", Kristian sanoi kummastuneena ja raapi päätään.
"Vahinko kävi ja tässä sitä nyt ollaan. Se on pitkä tarina", sanoin vain ja hörppäsin viimeiset kahvit kupistani. Tarinahan ei todellisuudessa ollut pitkä, olisin vain voinut sanoa naineeni Miaa tämän ollessa sammuneen ja unohtanut siinä touhutessa ehkäisyn, mutten halunnut saattaa itseäni huonoon valoon Kristianin silmissä.
Asetin kahvikuppini tiskikoneeseen ja siirryin sen jälkeen takaisin kitarani pariin. Pikkuruista treeniä vielä ja sitten voisimme jonain päivänä nauhoittaa biiseihin kitarat ja ehkä jopa laulunkin.

"Moi kulta", hihkaisin ovensuusta, kun tulin väliaikaiseen kotiini. Mia lojui olohuoneen sohvalla, maaten siinä pitkin pituuttaan ja katse naulittuna television ruutuun. Tämän ajatuksista en kuitenkaan voinut olla varma missä ne seikkailivat tällä hetkellä.
Tassutin olohuoneeseen ja heittäydyin sohvalle, puolittain Mian päälle, jotta yletyin antamaan tälle suukon. Sen jälkeen laskeuduin alemmas ja nostin hieman paidanhelmaa ja moiskautin pusun vielä tytön vatsalle. Mia katsoi minua toinen kulma aavistuksen kohollaan.
"Täytyyhän mun nyt meijän pientä maha-asukkiakin tervehtiä", selitin, vaikka toisaalta tiesin Mian kyllä tietävän. Ojentauduin istumaan ja kiskoin Mian kainalooni.
"Kulta?"
"Mitä?" Mia kysyi kainalostani.
"Meijän pitäis oikeesti päättää mitä me tehdään. Ei se lapsi sieltä sun mahastas katoa, vaikka me vaan yritettäis unohtaa sen olemassaolo ja elettäis kuin mitään ei olis tapahtunut", aloitin keskustelua. Toivoin todellakin, että pääsisimme yksimieliseen tulokseen vauvan kohtalosta. Olin alkanut jo lämmetä vauvan tulolle.
"Mä en ole valmis äidiksi ja veikkaan suuresti, että säkään et ole isäksi", Mia sanoi. Mietiskelin hetken mitä sanoisin ja sitten päätin avata suuni.
"Onhan niitä vanhempia, jotka on vielä meistäkin nuorempia ja pärjää ihan hyvin." Painoin huuleni Mian poskelle ja leikittelin tämän hiussuortuvien kanssa. Mia oli niin kaunis, että lapsestamme tulisi varmasti hyvännäköinen. Ellei se sitten perisi suurinta osaa ulkonäöstään isältä...
"Mä oon kuitenkin aika vakavissani abortin suhteen", Mia sanoi ja lapsikuvitelmat murskautuivat.
"Kannattaisko meijän kuitenkin vielä miettiä. Okei, okei, mä tiedän, etten mä sais painostaa sua ja sun päätöshän se on. Mut ajattele, se lapsi vois kuitenkin olla aika ihana asia. Kuvittele nyt semmonen söpö pieni Samuel Junior taapertamassa tossa..."
"Mieluiten mä jätän kokonaan kuvittelematta. Sun lapsuuskertomuksien jälkeen mä en todellakaan kaipaa huolletavakseni samanlaista rasavilliä."
"Älä nyt. Mä olin ihan kiva lapsi ja voidaanhan me pitää sellasta kuria kotona, että Juniorista tulee oikee enkeli. Ja voihan se olla tyttökin", yritin ja tunsin innostuvani enemmän asiasta. Mia kuitenkin näytti enemmän nyreää naamaa.
"Hei mä oon lapsi vielä itekin. Sulla on eriasia, kun sä oot kuitenkin jo 23 ja kohta taas vuoden vanhempi", Mia sanoi, mutta huomasin tämän kireän ilmeen kuitenkin katoavan pikkuhiljaa kasvoilta. Minä voittaisin kyllä tämän keskustelun ja meistä tulisi vanhemmat. Lapsi olisi myös oiva sidos meidän kahden välillä ja sen avulla voisin pitää Mian itselläni vielä pitkään. Joskus jopa itse kauhistuin ajatuksistani.

Vielä ennen nukkumaanmenoa otin asian pöydälle. Minusta tuntui, että Mia oli kyllästynyt jo asian vatvomiseen ja halusi nukkua, mutta itsepintaisesti yritin lypsää tästä "kyllä" -vastausta lapsen pitämisen suhteen. En ollut vielä onnistunut vakuuttamaan tätä täysin.
"Mitä mä sit teen, ku sä lähet jollekin parin kuukauden kiertueelle? Mähän joudun hoitamaan sitä lasta tyyliin yksin, kun teillä alkaa taas olemaan enemmän bändin hommia", Mia mutisi peittonsa alta.
"Tottakai mä nyt otan isyyslomaa ja oon sun tukena. Ja voittehan te sitte lähtee mukaan jonnekin kiertueelle."
"Ai, että mä joutuisin asumaan pari kuukautta samassa keikkabussissa about kymmenen haisevan jätkän ja yhen rääkyvän muksun kanssa? Salli mun nyt jo nauraa", Mia sanoi ja käännähti selkä minua vasten. Keskustelu oli ilmeisesti päättynyt.
"Ei me haista...", sanoin kuitenkin vielä hiljaa ennenkuin aloin nukkumaan.

Hikipisarat valuivat pitkin kasvojani. Minulla oli tajuttoman kuuma, mutta hyvä olo. Olin juuri viettänyt pienen ikuisuuden kuntosalin juoksumatolla. Olin hölkötellyt siinä oman aikani, kuunnellut musiikkia ja miettinyt omia asioitani. Mia oli ilmoittautunut autokouluun ja hänellä oli tänään ensimmäinen teoriatunti. Olin luvannut poimia tämän kotimatkalla koululta. Tuntui kummalliselta ajatukselta, että pian pikkuruisenikin voisi kruisailla autolla sinne tänne, eikä joutuisi roikkumaan minun kyytieni varassa.
Yllätyksekseni Mia saapui autoon Sannan kanssa. Sannalla oli jo kortti, mutta ilmeisesti tämä oli tullut moikkaamaan Miaa.
"Samu! Mitä mä kuulin, että te saatte vauvan! Ihanaa!" Sanna hihkui iloissaan ja mietin eikö tyttö kyllästynyt koskaan tuohon ylenpalttiseen hymyilemiseen. Tämän naamalihakset olisivat varmasti kipeät.
"Nii en tiiä tuleeko vai ei. Kun toi äippä ei oo kauheen innoissaan", mutisin ja katsoin kahta vieressäni seisovaa blondia.
"Itseasiassa mä oon tässä miettiny vähän. Toisaalta, kun toi mun koulukin meni ihan pipariks ja mulla ei oo töitä niin miksen mä tässä välissä vois yhtä mukulaa pyöräyttää..."

***
siinä nyt taas tommonen tylsähkö pätkä :D ja älkää pelätkö, en mä ala kirjottelemaan mistään nuoren parin perhe-elämän arjesta :D

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   15.12.08 16:37:15

:DD eli tekeeks se sittenki abortin ? xD
Koska action pätkä ? :'''D
JATKA<333 (ja pian ! ) :))))

Lähettäjä: Aivokana 
Päivämäärä:   15.12.08 17:04:56

Sheala~: :DD eli tekeeks se sittenki abortin ? xD

"Itseasiassa mä oon tässä miettiny vähän. Toisaalta, kun toi mun koulukin meni ihan pipariks ja mulla ei oo töitä niin miksen mä tässä välissä vois yhtä mukulaa pyöräyttää..."

Lapsen pyöräyttäminen on sama kuin tekeminen/synnyttäminen.. :----D

Jatka taas :-)

Lähettäjä: puskaratsastaja 
Päivämäärä:   15.12.08 17:30:09

jatkoa.....